Menettely : 2017/2053(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0041/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0041/2018

Keskustelut :

PV 13/03/2018 - 13
CRE 13/03/2018 - 13

Äänestykset :

PV 14/03/2018 - 8.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0076

MIETINTÖ     
PDF 566kWORD 98k
26.2.2018
PE 616.543v02-00 A8-0041/2018

Euroopan unionin omien varojen järjestelmän uudistamisesta

(2017/2053(INI))

Budjettivaliokunta

Yhteisesittelijät: Gérard Deprez, Janusz Lewandowski

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

Euroopan unionin omien varojen järjestelmän uudistamisesta

(2017/2053(INI))

Euroopan parlamentti, joka

  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 311 artiklan ja 332 artiklan 2 kohdan,

  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A ja 171 artiklan,

  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 26. toukokuuta 2014 tehdyn neuvoston päätöksen 2014/335/EU, Euratom(1),

  ottaa huomioon Euroopan unionin omien varojen järjestelmää koskevista täytäntöönpanotoimenpiteistä 26. toukokuuta 2014 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 608/2014(2),

  ottaa huomioon perinteisten, ALV- ja BKTL-perusteisten omien varojen käyttöön asettamisessa sovellettavista menetelmistä ja menettelystä sekä käteisvarojen saamiseksi toteutettavista toimenpiteistä 26. toukokuuta 2014 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 609/2014(3),

  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2017 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Oikeudenmukainen ja tehokas verojärjestelmä Euroopan unionin digitaalisille sisämarkkinoille (COM(2017)0547),

  ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta(4),

  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman sijoittamisesta tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten(5),

  ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman kauden 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevista neuvotteluista: kokemukset ja tulevat vaiheet6,

  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä(6),

  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyn päätöksen muuttamisesta(7),

  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 vaalien jälkeisen tarkistamisen valmistelusta(8),

  ottaa huomioon joulukuussa 2016 annetun raportin: ”EU:n tuleva rahoitus: omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän loppuraportti ja suositukset”,

  ottaa huomioon valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0041/2018),

A.  toteaa, että 25. maaliskuuta 1957 tehdyn Rooman sopimuksen nojalla Euroopan talousyhteisön rahoitus oli tarkoitus hoitaa kansallisilla rahoitusosuuksilla vain siirtymäkauden ajan, jonka jälkeen käytettäisiin omien varojen järjestelmää;

B.  ottaa huomioon, että huhtikuussa 1970 Luxemburgissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti omien varojen järjestelmästä, jolla lopetettaisiin kansalliset rahoitusosuudet ja jolla otettiin käyttöön kaksi aidosti omaa varaa eli maatalous- ja tullimaksut, joita täydensi arvonlisäveroon (alv) perustuva kolmas oma vara;

C.  toteaa, että kesäkuussa 1988 Eurooppa-neuvosto otti käyttöön oman varan, joka perustuu jäsenvaltioiden bruttokansantuloon (BKTL), koska silloiset omat varat eivät riittäneet kattamaan unionin talousarvion kokonaismenoja;

D.  ottaa huomioon, että BKTL-maksuosuuksien osuus kasvoi merkittävästi noin 11 prosentista (1988) 69 prosenttiin (2014) ja että tämä ”täydentävä” tai ”tasapainottava” erä on nykyään unionin talousarvion tärkein rahoituslähde; ottaa huomioon, että alv-varojen osuus on nykyisin noin 12 prosenttia unionin talousarviosta ja perinteisten omien varojen (tullit, maatalousmaksut sekä sokeri- ja isoglukoosimaksut) noin 13 prosenttia ja että jäljelle jäävä prosenttiosuus on katettu muilla tuloilla, kuten unionin henkilöstön maksamat verot tai yritysten maksamat sakot kilpailulainsäädännön rikkomisesta;

E.  toteaa, että sen jälkeen kun vuonna 1984 Fontainebleaussa kokoontuneessa Eurooppa‑neuvostossa otettiin käyttöön Yhdistyneen kuningaskunnan hyvitys, jossa 66 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan nettorahoitusosuudesta korvataan, erilaisia muita hyvityksiä ja korjausmekanismeja on otettu asteittain käyttöön, jotta voidaan puuttua ”toiminnallisen tuloksen” puutteisiin tietyissä jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että tällaiset korjaukset koskevat nykyisin pääasiassa joko Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävän korjauksen rahoituksen alentamista tai nettovähennystä vuotuiseen BKTL- tai VAT‑osuuteen;

F.  katsoo, että parlamentti on korostanut EU:n omien varojen järjestelmän ongelmia ja monimutkaisuutta useissa päätöslauselmissa viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana ja on toistuvasti vaatinut järjestelmän perusteellista uudistamista, jotta siitä tulisi entistä yksinkertaisempi, avoimempi ja demokraattisempi, muun muassa ottamalla käyttöön uusia ja aitoja omia varoja, joiden pitäisi asteittain ja mahdollisuuksien mukaan korvata BKTL‑osuudet;

G.  toteaa, että komissio ehdotti vuonna 2011 kunnianhimoista omia varoja koskevaa lainsäädäntöpakettia (COM(2011)0510), jonka se esitti yhdessä vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevien ehdotusten kanssa ja jonka tavoitteena oli jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien yksinkertaistaminen, uusien omien varojen käyttöönotto (uudistettu arvonlisävero ja finanssitransaktiovero) ja korjausmekanismien uudistaminen; toteaa, että neuvosto ei ottanut näitä ehdotuksia huomioon;

H.  toteaa, että vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevien neuvottelujen tuloksena perustettiin omia varoja käsittelevä korkean tason työryhmä, johon kuuluu edustajia kaikista kolmesta tärkeimmästä EU-toimielimestä ja jota johtaa Mario Monti; ottaa huomioon, että työryhmä esitti joulukuussa 2016 loppuraportin ja suosituksia, jotka muodostavat pohjan parlamentin kannalle, joka on esitetty tässä mietinnössä; korostaa, että kaikki työryhmän jäsenet hyväksyivät loppuraportin yksimielisesti, mukaan lukien neuvoston nimittämät jäsenet;

1.  toteaa, että komissio esittää toukokuuhun 2018 mennessä ehdotuksia vuoden 2020 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä; edellyttää, että komission ehdottamaan tulevaan monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyy kunnianhimoisia ehdotuksia, joilla pyritään muuttamaan omia varoja koskevaa päätöstä ja kaikkia siihen liittyviä säädöksiä sekä ottamaan käyttöön uusia omia varoja; korostaa, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen meno- ja tulopuoli käsitellään molemmat yhtenä pakettina tulevissa neuvoston ja parlamentin välisissä neuvotteluissa; toteaa, ettei monivuotisesta rahoituskehyksestä voida sopia, ellei omia varoja koskevassa kysymyksessä edistytä vastaavasti;

2.  esittää tämän mietinnön voidakseen esittää kantansa EU:n omien varojen järjestelmän uudistamisen tärkeimmistä osatekijöistä, myös uusien omien varojen korin koostumuksesta, sekä niistä nykyisen järjestelmän osatekijöistä, jotka olisi säilytettävä; kehottaa komissiota ottamaan parlamentin kannan asianmukaisesti huomioon valmistellessaan unionin omia varoja koskevia lainsäädäntöehdotuksia ja katsoo, että näiden olisi oltava soveltamisalaltaan kunnianhimoisia ja ne olisi esitettävä yhdessä vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevien ehdotusten kanssa; on vakuuttunut siitä, että unionin talousarvion tulopuolella on saatava aikaan huomattavaa edistystä, jotta voidaan helpottaa sopimusta seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä;

I.  Oikeudellinen kehys ja päätöksentekoprosessi

3.  palauttaa mieliin, että SEUT-sopimuksen 311 artiklassa todetaan seuraavaa: ”Unioni huolehtii siitä, että sillä on tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat. Talousarvio rahoitetaan kokonaisuudessaan unionin omin varoin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita tuloja”; korostaa näin ollen, että oikeudellinen velvoite antaa unionin talousarvioon aitoja omia varoja perustuu suoraan perussopimukseen;

4.  muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 310 artiklassa todetaan, että unionin talousarvioon otettujen tulojen ja menojen on oltava tasapainossa; toteaa näin ollen, että tulojen olisi katettava kaikki menot, jotka budjettivallan käyttäjä on vuosittain hyväksynyt; korostaa, että unionin talousarviossa ei voi olla vuotuista alijäämää eikä sitä voida rahoittaa lainaamalla varoja rahoitusmarkkinoilta;

5.  toteaa, että keskeisin omien varojen järjestelmää koskeva säädös eli omia varoja koskeva päätös hyväksytään neuvostossa yksimielisesti Euroopan parlamentin kuulemisen jälkeen ja että kaikkien jäsenvaltioiden on ratifioitava se; korostaa, että tämä on yksi painavimmista lainsäädäntömenettelyistä perussopimuksessa;

6.  toteaa, että neuvosto vahvistaa tässä säädöksessä muun muassa omien varojen enimmäismäärän ja voi ottaa käyttöön uusia omien varojen luokkia tai poistaa olemassa olevan luokan; korostaa, että vaikka omia varoja koskevassa päätöksessä ei ole päättymispäivää, se on suoraan sidoksissa monivuotiseen rahoituskehykseen, jossa asetetaan menojen enimmäismäärä samalle ajanjaksolle;

7.  muistuttaa, että Lissabonin sopimuksella otettiin käyttöön omia varoja koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevia uusia määräyksiä, joiden perusteella neuvosto voi antaa asetuksen määräenemmistöllä parlamentin hyväksynnän jälkeen; pitää kuitenkin valitettavana, että useat täytäntöönpanomääräykset ja etenkin ne, jotka koskevat BKTL‑varojen laskemista, ovat edelleen osa omia varoja koskevaa päätöstä; kehottaa siksi sujuvoittamaan omia varoja koskevan päätöksen hyväksymistä, johon olisi sovellettava tavallista lainsäätämisjärjestystä, mikä tarkoittaa määräenemmistöpäätöstä neuvostossa ja yhteispäätöstä parlamentin kanssa; muistuttaa, että Eurooppa-neuvosto voi SEU-sopimuksen 48 artiklan 7 kohdan nojalla tehdä päätöksen siitä, että tavallisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin kuulumattomia säädöksiä voidaan hyväksyä kyseisessä lainsäätämisjärjestyksessä, mikä on selvästi demokraattisempaa ja avoimempaa; kehottaa Eurooppa-neuvostoa käynnistämään viipymättä tällaisen mekanismin;

8.  muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat vastuussa finanssipolitiikastaan, ja korostaa, että oikeus periä veroja on keskeisellä sijalla jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeudessa; korostaa, että EU:n omien varojen järjestelmän uudistaminen ei merkitse kansallisen itsemääräämisoikeuden siirtämistä, vaan nykyinen järjestelmä mukautetaan EU:n perussopimusten henkeen ja kirjaimeen;

II.  Nykyisen omien varojen järjestelmän uudistamisen taustalla olevat syyt

i.  Tarve puuttua nykyisen järjestelmän puutteisiin

9.  tähdentää, että nykyinen omien varojen järjestelmä on erittäin monimutkainen, epäoikeudenmukainen, läpinäkymätön ja täysin käsittämätön unionin kansalaisille; panee erityisesti merkille vaikeaselkoiset laskelmat, jotka liittyvät kansallisiin hyvityksiin ja korjausmekanismeihin, joita sovelletaan omien varojen järjestelmään tai tilastolliseen alv-perusteiseen omaan varaan; korostaa lisäksi, että järjestelmään ei kohdistu EU:n tasolla tehokasta parlamentaarista valvontaa eikä sillä pohjimmiltaan ole demokraattista oikeutusta tai vastuuvelvollisuutta;

10.  korostaa, että tapa, jolla omien varojen järjestelmä on kehittynyt eli että vaiheittain on korvattu aidot omat varat ns. kansallisilla rahoitusosuuksilla, saa aikaan sen, että jäsenvaltioiden väliset nettotaseet painottuvat suhteettomasti, ja tällöin jää suurelta osin huomaamatta, miten unionin talousarviolla todella edistetään yhteisten eurooppalaisten tavoitteiden saavuttamista kaikkien unionin kansalaisten hyödyksi; pitää siksi valitettavana, että kansallisten rahoitusosuuksien kokonaisosuus unionin talousarviosta, joka lasketaan joko BKTL:sta tai prosenttiosuutena tilastollisesta alv-perusteisesta omasta varasta, on noin 83 prosenttia unionin kokonaistuloista;

11.  on vakuuttunut siitä, että BKTL-varojen hallitsevuus on vahvistanut ns. oikeudenmukaisiin palautuksiin pohjautuvaa ajattelutapaa, joka on päässyt monopoliasemaan neuvoston keskusteluissa, sekä unionin talousarvion tulo- että menopuolella; korostaa tässä yhteydessä valitettavana Yhdistyneen kuningaskunnan hyvityksen, siihen liittyvien hyvitysten ja muiden korjausjärjestelyjen käyttöönottoa tulopuolella sekä kyvyttömyyttä sopia unionin talousarvion määrärahojen riittävästä tasosta vuotuisessa talousarviomenettelyssä; katsoo, että EU:n on irtauduttava nettotoimintajäämän käsitteestä, koska käytännössä kaikki jäsenvaltiot ovat unionin talousarvion yhteydessä edunsaajia;

12.  katsoo erityisesti, että kansallisen tason poliittiset ja taloudelliset näkökohdat vaikuttavat päätökseen unionin vuotuisen talousarvion määrästä ja asettavat talousarvioneuvotteluille rajoitteita, jotka johtavat usein neuvostossa nollasummapeliin nettomaksajien ja nettosaajien välillä; toteaa, että unionissa tehdyt sitoumukset, myös neuvoston tekemät, sivuutetaan usein; katsoo, että tämän vuoksi kustannussäästöjä ehdotetaan usein sellaisiin EU:n toimintapolitiikkoihin, joilla on eniten eurooppalaista lisäarvoa, ja että siten itse EU‑hanke hiipuu;

13.  toteaa, että kansalliset rahoitusosuudet unionin talousarvioon on selkeästi yksilöity kansallisten talousarvioiden menopuolella ja että ne nähdään usein taloudellisena taakkana, joka on suurempi kuin EU:n rahoituksesta saatavat hyödyt, jotka ovat usein vähemmän näkyviä; korostaa tässä yhteydessä, että pitää lisätä yleistä tietoisuutta unionin talousarvion hyödyistä;

14.  on tämän vuoksi vakuuttunut siitä, että nykyinen omien varojen järjestelmä on pohjimmiltaan perussopimuksen kirjaimen ja hengen vastainen; toistaa pitkäaikaisen kantansa, että EU:n varojen perusteellinen uudistaminen on välttämätöntä, jotta unionin talousarvion rahoittaminen voidaan mukauttaa uudelleen perustamissopimuksen vaatimuksiin ja unionin tarpeisiin kokonaisuudessaan;

ii.  Tarve mahdollistaa unionin politiikkojen rahoitus ja uusiin haasteisiin vastaaminen

15.  korostaa, että vuoden 2020 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä on varmistettava asianmukainen rahoitus sellaisille EU-politiikoille ja -ohjelmille, joilla on selvää eurooppalaista lisäarvoa, mutta myös tarjottava lisärahoitusta uusiin haasteisiin, joita on jo yksilöity sellaisilla aloilla kuten kasvu ja työllisyys, ilmastonmuutos, ympäristönsuojelu, kilpailukyky, yhteenkuuluvuus, innovointi, muuttoliike, EU:n ulkorajojen valvonta, turvallisuus ja puolustus;

16.  korostaa lisäksi, että on vältettävä nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen puutteet ja on heti alusta alkaen annettava riittävät resurssit, jotka mahdollistavat sen, että unioni voi toteuttaa poliittista ohjelmaansa ja reagoida tehokkaasti odottamattomiin tilanteisiin tai kriiseihin seuraavan rahoituskehyksen kaudella; muistuttaa, että vuotuisessa talousarviomenettelyssä toistuvasti ilmenevä maksumäärärahojen riittämättömyyden ongelma on ratkaistava; palauttaa mieliin, että monivuotisen rahoituskehyksen joustosäännöksiä jouduttiin jo käyttämään merkittävästi, jotta voitiin selvitä muuttoliike- ja pakolaiskriisistä;

17.  on varautunut siihen, että Yhdistyneen kuningaskunnan ero EU:sta on tärkeä haaste myös seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja kaikissa siihen liittyvissä budjettipäätöksissä, riippumatta saavutettavasta taloudellisesta ratkaisusta; katsoo, että ennen vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevaa päätöstä olisi kurottava umpeen ns. brexit-vaje, jotta voidaan taata, että EU:n varoja ei vähennetä ja että EU:n ohjelmiin ei kohdistu haittavaikutuksia;

18.  pitää myönteisenä komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin tekemää ehdotusta, jonka mukaan unionin talousarvioon luodaan erillinen euroalueelle omistettu budjettikohta ja jonka hän esitteli unionin tilaa käsittelevässä puheessaan Euroopan parlamentille ja jota hän kehitti edelleen 6. joulukuuta 2017 annetussa komission tiedonannossa uusista talousarviovälineistä unionin kehykseen vakaan euroalueen tueksi (COM(2017)0822); edellyttää siksi unionin talousarvioon nykyisen enimmäismäärän ylittävää valmiutta;

III.  Kohti hyväksyttävää ja tasapainoista omien varojen järjestelmää

Uuden omien varojen järjestelmän luomista koskevat periaatteet ja olettamukset

19.  kannattaa vakaan rahoituksen järjestämiseksi EU:n tasolla avointa, yksinkertaisempaa ja tasapuolisempaa omien varojen uutta järjestelmää, joka perustuu nykyisen järjestelmän tehokkaiksi osoittautuneisiin osatekijöihin; katsoo, että omien varojen järjestelmän uudistamisen olisi perustuttava tiettyihin ohjaaviin periaatteisiin;

20.  korostaa tarvetta yhdistää tulot politiikkatavoitteisiin, erityisesti mitä tulee sisämarkkinoihin, energiaunioniin sekä ympäristö-, ilmasto- ja liikennepolitiikkaan; katsoo tässä yhteydessä, että unionin talousarviossa olisi keskityttävä eurooppalaista lisäarvoa tuottaviin toimintapolitiikkoihin, kuten parlamentti on todennut EU:n rahoituksen tulevaisuutta koskevasta pohdinta-asiakirjasta antamassaan päätöslauselmassa(9);

21.  korostaa, että toiminnalliselta kannalta kaikkia uusia omia varoja ei voida ottaa käyttöön samanaikaisesti, ja huomauttaa, että vaiheittainen täytäntöönpano on tarpeen; katsoo siksi, että omien varojen järjestelmän uudistaminen voitaisiin toteuttaa kaksivaiheisena: ensi sijassa otetaan käyttöön teknisesti yksinkertaisempia omia varoja, joiden keruu on hallinnoitavissa helposti ja kohtuullisin kustannuksin, ja tämän jälkeen otetaan asteittain käyttöön kukin uusi oma vara sovitun aikataulun mukaisesti, kunnes ne ovat kaikki päässeet täyteen toimintavalmiuteen;

22.  katsoo, että uusien omien varojen käyttöönotolla tulisi olla kaksi tarkoitusta eli yhtäältä vähentää huomattavasti BKTL-perusteisten rahoitusosuuksien osuutta (pyrkien 40 prosentin osuuteen), mikä luo säästöjä jäsenvaltioiden talousarvioissa, ja toisaalta olisi mahdollistettava EU-rahoituksen korkeampi taso vuoden 2020 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä ja katettava lisäksi määrärahavaje, joka syntyy Yhdistyneen kuningaskunnan erosta; muistuttaa tässä yhteydessä, että uusien omien varojen tavoitteena ei ole lisätä EU:n veronmaksajien yleistä verotaakkaa ja että uusien omien varojen käyttöön ottaminen ei saisi vaikuttaa heihin;

23.  kehottaa poistamaan kaikki hyvitykset ja korjaukset, samalla kun taataan jäsenvaltioiden välinen oikeudenmukainen kohtelu; korostaa tässä yhteydessä, että brexit tarkoittaa sitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävä korjaus ja siihen liittyvät ”hyvityksestä myönnettävät hyvitykset” jäävät pois käytöstä ja lakkaavat olemasta ja että tilastollisten alv-varojen uudistaminen on välttämätöntä;

24.  katsoo, että perinteiset omat varat eli tullit ja maatalousmaksut sekä sokeri- ja isoglukoosimaksut ovat luotettava ja aito unionin tulolähde, koska ne juontuvat suoraan siitä, että EU on tulliliitto, ja tähän liittyvästä oikeudellisesta toimivallasta ja yhteisestä kauppapolitiikasta; katsoo näin ollen, että perinteiset omat varat olisi säilytettävä unionin talousarviossa tulolähteenä; katsoo, että jos jäsenvaltioiden itselleen pidättämien keruukustannusten osuutta vähennetään, suurempi osa näistä tuloista voidaan osoittaa unionin talousarvioon;

25.  toteaa, että BKTL-rahoitusosuus antaa unionin talousarviolle luotettavan, vakaan ja oikeudenmukaisen tulolähteen ja että sillä on takanaan jäsenvaltioiden suuren enemmistön erittäin vankka tuki; katsoo siksi, että se olisi säilytettävä mutta ainoastaan tasapainottavana ja jäljelle jäävänä unionin talousarvion omana varana, mikä lopettaisi ”oikeudenmukaisiin palautuksiin” perustuvan ajattelutavan; korostaa tässä yhteydessä tarvetta varmistaa, että BKTL-rahoitusosuus luokitellaan samalla tavalla kaikissa kansallisissa talousarvioissa eli EU:n tuloina eikä kansallisten hallitusten menoina;

Uusien omien varojen määrittelyssä käytetyt kriteerit

26.  on samaa mieltä omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän raportissa esitetystä näkemyksestä, jonka mukaan mahdollisia uusia omia varoja kartoitettaessa on otettava asianmukaisesti huomioon seuraavat kriteerit: kohtuus/oikeudenmukaisuus, tehokkuus, riittävyys ja vakaus, avoimuus ja yksinkertaisuus, demokraattinen vastuuvelvollisuus ja budjettikuri, keskittyminen eurooppalaiseen lisäarvoon, toissijaisuusperiaate ja jäsenvaltioiden verotuksellinen itsemääräämisoikeus sekä poliittisten transaktiokustannusten rajoittaminen;

27.  kehottaa komissiota edellä esitetyn perusteella tarkastelemaan seuraavan uusien omien varojen korin käyttöönottoa;

Mahdollisten uusien omien varojen kori

a.  Tavoite: lujittaa yhtenäismarkkinoita, lisätä niiden avoimuutta ja parantaa tasapuolisia toimintaedellytyksiä

•  Arvonlisävero

28.  palauttaa mieliin, että siitä lähtien, kun arvonlisävero otettiin käyttöön lähes 50 vuotta sitten, sitä on käytetty yhden unionin talousarvion oman varan laskentaperusteena, ja että tämä oma vara tuottaa tällä hetkellä noin 12 prosenttia unionin tuloista;

29.  toteaa kuitenkin, että nykyisessä järjestelmässä on vakavia puutteita: vara on laskettu tilastotietojen perusteella, se on tarpeettoman monimutkainen eikä sillä ole suoraa yhteyttä kansalaisiin, se on pelkkä tulonsiirto, joka koskee osaa jäsenvaltioiden keräämistä tuloista, eikä se näin ollen tuo lisäarvoa verrattuna BKTL-varoihin eikä sen osuuspohja ole avoin eivätkä veronmaksajat ole tasavertaisessa asemassa;

30. pitää valitettavana, että OLAF on toistuvasti havainnut jäsenvaltioissa törkeitä tullipetoksia, jotka ovat johtaneet unionin talousarvion kannalta merkittäviin tulonmenetyksiin; viittaa tuontimenettelyjä koskevaan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen nro 19/2017 (”Tuontimenettelyt: oikeuskehyksen puutteet ja täytäntöönpanon tehottomuus vaikuttavat EU:n taloudellisiin etuihin”) ja on huolissaan siitä, että huijarit kykenevät edelleen löytämään jäsenvaltioiden heikoimman lenkin päästäkseen tulliunioniin ja että unionin talousarvioon voi aiheutua tappioita myös seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tällaisen unionin talousarviota vahingoittavan toiminnan lopettamiseksi;

31.  palauttaa mieliin uuden alv-perusteisen oman varan luomisesta vuonna 2011 annetun lainsäädäntöehdotuksen, joka olisi johtanut EU:n laajuiseen kiinteään veroprosenttiin tavaroiden ja palvelujen toimittamisen taikka tavaroiden tuonnin nettoarvon perusteella, joihin olisi sovellettu yhteistä vakiomääräistä arvonlisäverokantaa; toteaa, että vaikka tämä ehdotus ei mennyt läpi, helmikuussa 2013 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kannusti neuvostoa jatkamaan työtään asian parissa; katsoo, että nykyinen tilanne tarjoaa tilaisuuden saada aikaan mahdollinen läpimurto asiassa;

32. suhtautuu myönteisesti korkean tason työryhmän ehdotuksessa esitettyyn näkemykseen alv-järjestelmään perustuvista omista varoista, jotta järjestelmää yksinkertaistetaan, vähennetään sen hallinnollisia kustannuksia ja vahvistetaan yhteyttä EU:n alv-politiikan ja tosiasiallisten alv-tulojen välillä;

33.  ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2016 julkaistun arvonlisäveroa koskevan komission toimintasuunnitelman (”Kohti yhtenäistä EU:n arvonlisäveroaluetta – aika tehdä päätöksiä”) (COM(2016)0148) sekä 4. lokakuuta 2017 tehdyn ehdotuksen, joka koskee EU:n alv-alueen perusperiaatteita ja keskeisiä uudistuksia; tukee EU:n alv-järjestelmän perusteellista uudistamista siten, että tavoitteena olisi oltava laajentaa veropohjaa, mikä vähentäisi petosten mahdollisuutta ja määräysten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja toisi uusia tuloja; katsoo, että osa näistä uusista tuloista olisi osoitettava unionin talousarvioon;

34.  katsoo, että yksinkertaistetun alv-varan olisi perustuttava alv-järjestelmien yhteiseen nimittäjään kaikkialla EU:ssa, ja toteaa, että näin ollen se ei poistaisi kaikkia kansallisia erityispiirteitä, jotka ovat perusteltuja erinäisistä syistä;

35.  kannattaa sitä, että asetetaan yhdenmukainen veroaste (1–2 prosenttia) tuloille, jotka saadaan uudistetusta arvonlisäverosta, jonka jäsenvaltioiden hallinnot keräävät kokonaisuudessaan unionin omana varana; katsoo, että tällainen järjestelmä voisi tarjota EU:lle merkittävän ja vakaan tulolähteen rajallisin hallinnollisin kustannuksin;

36.  korostaa, että komissio on jo esittänyt lainsäädäntöehdotuksia EU:n alv-sääntöjen uudistamiseksi merkittävästi, ja että lisäaloitteita on odotettavissa vuonna 2018; korostaa, että alv-uudistus on saatava päätökseen mahdollisimman pian ja viimeistään ennen seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen käynnistymistä;

37.  kehottaa komissiota – asiaankuuluvan alv-lainsäädännön hyväksymistä odotettaessa – esittämään ehdotuksen uudistetusta alv-varasta osana EU:n omia varoja koskevaa tulevaa lainsäädäntöpakettia; katsoo, että tällaisessa ehdotuksessa olisi otettava huomioon parhaillaan keskusteltavana olevan alv-uudistuksen tärkeimmät tulokset;

•  Yhteisövero

38.  palauttaa mieliin, että parlamentti kehotti 6. heinäkuuta 2016 veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä antamassaan päätöslauselmassa(10) komissiota antamaan ehdotuksen yhteiseksi yhdistetyksi yhteisöveropohjaksi” ja liittämään siihen asianmukaisen ja reilun jakoperusteen, koska se olisi kattava ratkaisu, jonka avulla voidaan puuttua haitallisiin verokäytäntöihin unionissa, selkiyttää ja yksinkertaistaa tilannetta yritysten kannalta ja helpottaa rajatylittävää taloudellista toimintaa unionissa”;

39.  panee merkille yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevat komission ehdotukset mutta palauttaa mieliin pyyntönsä siitä, että tätä olisi laajennettava koskemaan siirtymäkauden jälkeen kaikkia yrityksiä; korostaa, että nykyisten yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevien ehdotusten olisi katettava myös digitaalinen talous; ehdottaa näiden ehdotusten pohjalta, että yrityksen digitaalista läsnäoloa olisi kohdeltava samalla tavoin kuin yrityksen fyysistä toimipaikkaa määrittelemällä ja identifioimalla pysyvä digitaalinen toimipaikka;

40.  on samaa mieltä korkean tason työryhmän arviosta, jonka mukaan yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja on perusta uudelle omalle varalle, joka täyttää kaikki ryhmän asettamat kriteerit; korostaa, että yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja on myös keskeinen kehitystekijä sisämarkkinoille, jotka ovat julkinen unionin hyödyke, koska se estää sekä asiatonta jäsenvaltioiden välistä verokilpailua että vero-optimointia, jotka vahingoittavat tasapuolisia toimintaedellytyksiä;

41.  muistuttaa, että komission arvion mukaan EU menettää vuosittain biljoona euroa verovilpin erilaisten ilmenemismuotojen vuoksi; korostaa, että keräämättä jääneitä verotuloja on pyrittävä saamaan takaisin petosten ja verovilpin torjumista koskevalla koordinoidulla politiikalla, joka perustuu avoimuuteen, yhteistyöhön ja koordinointiin;

42.  pyytää komissiota ehdottamaan yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevan direktiivin uudelleentarkastelun päätelmien perusteella unionin talousarvion uusia omia varoja, jotka lasketaan yhteisöveropohjasta saatujen jäsenvaltioiden tulojen perusteella; kannattaa yhdenmukaisen verokannan asettamista yhteisöveropohjasta omina varoina kerättäviä tuloja varten; katsoo, että tällainen järjestelmä voisi tarjota EU:lle merkittävän ja vakaan tulolähteen rajallisin hallinnollisin kustannuksin;

•  Rahanlyöntipalkkio

43.  katsoo, että Euroopan keskuspankin voitoista saatavat tulot (valuutan liikkeeseen laskemiseen perustuvat EKP:n tulot) kytkeytyvät suoraan Euroopan talous- ja rahaliittoon, joten niiden olisi muodostettava uusi oma vara sen sijaan, että ne tilitetään valtionkassoihin;

b.  Tavoite: vähentää finanssikeinottelua ja vahvistaa verotuksen oikeudenmukaisuutta aloilla, jotka käyttävät aggressiivisen verosuunnittelun välineitä tai aggressiivista vero-optimointia

•  Finanssitransaktiovero unionin tasolla

44.  kannustaa yhdentoista jäsenvaltion ryhmän pyrkimyksiä ottaa tiiviimmän yhteistyön puitteissa käyttöön finanssitransaktiovero komission vuonna 2011 tekemän ehdotuksen jälkeen; kehottaa kaikkia muita jäsenvaltioita liittymään kyseiseen ryhmään, jotta voidaan välttää rahoitusmarkkinoiden häiriöt ja varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta;

45.  on samaa mieltä korkean tason työryhmän kanssa siitä, että tuetaan finanssitransaktioveroa mahdollisena uutena omien varojen lähteenä EU:n talousarvioon, mutta toteaa, että samalla on huomioitava, että olisi tarkasteltava muitakin keinoja verottaa finanssitoimintaa;

46.  kehottaa sen vuoksi luomaan unionin talousarviota varten uuden oman varan, joka lasketaan finanssitoiminnan verotuksen valitun menetelmän perusteella;

•  Digitaalialan yritysten verotus

47.  pitää myönteisenä, että valtiovarainministerien 16. syyskuuta 2017 pidetyn epävirallisen neuvoston päätelmissä kehotetaan kehittämään uudet digitaaliset verotussäännöt vastauksena neljän valtiovarainministerin kirjeeseen, jossa pyydetään komissiota tutkimaan tehokkaita ratkaisuja, jotka perustuvat ajatukseen luoda ns. tasoitusvero, joka asetettaisiin digitaalisten yritysten EU:ssa kerryttämälle liikevaihdolle; korostaa kuitenkin, että 21. syyskuuta 2017 antamassaan tiedonannossa ”Oikeudenmukainen ja tehokas verojärjestelmä Euroopan unionin digitaalisille sisämarkkinoille” komissio totesi yhdistetyn yhteisöveropohjan olevan asiayhteys, jossa voidaan arvioida uudelleen digitaalisten yhtiöiden nykyaikaista ja vakaata verotusta koskevia sääntöjä ja käsitellä digitaalisesta taloudesta koituvia verohaasteita; edellyttää EU:lta koordinoitua lähestymistapaa myös lyhyen aikavälin ratkaisuihin, jotta voidaan välttää yksipuolisesta toiminnasta aiheutuva sisämarkkinoiden vääristyminen ja digitaalisten yhtiöiden veroparatiisit;

48.  on samaa mieltä siitä, että digitaalitaloudella olisi oltava uudenaikainen ja vakaa finanssipoliittinen kehys, jotta voidaan kannustaa innovointia, puuttua markkinoiden pirstoutumiseen ja epäreiluun kilpailuun ja antaa kaikille toimijoille mahdollisuus hyödyntää uusia tasavertaisia ja tasapainoisia edellytyksiä, samalla kun varmistetaan, että digitaaliset alustat ja yhtiöt maksavat oman osuutensa tuottamiinsa voittoihin perustuvista veroista; huomauttaa lisäksi, että on tärkeää varmistaa yritysinvestointien verovarmuus, jotta voidaan korjata nykyiset puutteet ja estää uusien verotuksen porsaanreikien syntyminen sisämarkkinoilla;

49.  pitää tärkeänä sitä, että digitaalisten markkinoiden osalta toteutetaan verotoimenpiteitä, jotta voidaan rajoittaa verovilppiä ja -vääristymiä, aggressiivista verosuunnittelua tai verotuksen optimointia sekä eurooppalaisten mekanismien väärinkäyttöä verotuksen välttämistarkoituksessa; katsoo, että nämä käytännöt vääristävät kilpailua sisämarkkinoilla ja vievät jäsenvaltioilta niille kuuluvia verotuloja;

50.  edellyttää lähtökohtaisesti, että luodaan unionin talousarvion uusi oma vara, jota peritään digitaalitalouden transaktioista; katsoo kuitenkin, että ottaen huomioon parhaillaan käytävät merkittävät neuvottelut sekä EU:n että OECD:n tasolla on liian aikaista päättää tarkoista järjestelyistä tällaisen oman varan luomiseksi;

51.  katsoo kuitenkin, että kaikkien EU:n viranomaisten tekemien järjestelyjen, kuten rekisteröinti- tai seurantajärjestelmät taikka sääntelymekanismit, olisi välittömästi mahdollistettava tullien tai maksujen periminen unionin talousarviota varten niiden eurooppalaisen lisäarvon nojalla; katsoo, että nämä ovat EU:n julkisia hyödykkeitä ja, kuten korkean tason työryhmä totesi, ne tarjoavat perustan luoda maksun, joka on unionin politiikoista saatavaa ns. muuta tuloa;

c.  Tavoite: edistää energiakäännettä ja ilmaston lämpenemisen torjumista

•  Ympäristövero ja -maksut

52.  vahvistaa, että ilmastonmuutoksen torjunta, siirtyminen kestävään ja vähähiiliseen kiertotalouteen sekä energiaunionia koskevien yhteisesti sovittujen tavoitteiden saavuttaminen ovat EU:n politiikkojen keskeisiä tavoitteita;

53.  on edelleenkin vakuuttunut siitä, että ainoastaan yhteisillä EU-tason energia- tai ympäristöveroilla voidaan varmistaa yritysten välinen tasavertainen kilpailu ja sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja että tällaisilla veroilla edistetään siirtymistä progressiivisempaan ja kestävämpään kehitysmalliin;

54. painottaa myös ympäristöverotuksen merkitystä mekanismina, joka soveltuu erityisen hyvin EU:n omien varojen joukkoon; kehottaa komissiota antamaan edelleen korkean tason työryhmän ja budjetista vastaavan komission jäsenen kaavailujen mukaisesti ehdotuksia uusista ekologisista omista varoista, jotka ovat unionin tiettyjen politiikanalojen, kuten energiapolitiikan (energiavero), ympäristö- ja ilmastopolitiikan (hiiltä koskeva rajaveromekanismi, muoveista perittävä vero ja päästökauppajärjestelmä) ja liikennepolitiikan (maantieliikenteen polttoaineiden ja lentolippujen verottaminen) mukaisia, jotta voidaan edistää uusia unionin omia varoja;

55. edellyttää, että merkittävä osa vaiheesta 4 (2021) lähtien saatavista päästökauppajärjestelmään pohjautuvista tuloista katsotaan EU:n uudeksi omaksi varaksi; muistuttaa, että tästä vaihtoehdosta on keskusteltu korkean tason työryhmässä ja että komissio on esittänyt kyseistä vaihtoehtoa 14. helmikuuta 2018 antamassaan tiedonannossa ”Uuden, modernin monivuotisen rahoituskehyksen avulla tuloksiin EU:n painopistealoilla vuoden 2020 jälkeen” (COM(2018)0098); edellyttää, että samalla otetaan käyttöön hiilipäästöjen rajavero, jonka olisi unionin talousarvion uutena omana varana vaikutettava myös sen varmistamiseen, että kansainvälisen kaupan toimintaedellytykset ovat tasapuoliset, että tuotannon siirtoa halvan työvoiman maihin vähennetään ja että ilmastonmuutoksen kustannukset sisällytetään tuontituotteiden hintoihin;

56.  pyytää komissiota harkitsemaan EU:n tasolla muoveille ja kertakäyttötuotteille asetettavaa veroa, jolla kannustetaan kestävämpien vaihtoehtojen käyttöön;

57.  katsoo, että sähköveroon perustuvat omat varat olisivat osittain päällekkäisiä päästökauppajärjestelmän soveltamisalan kanssa ja herättäisivät huolia investointiolojen vakaudesta ja kotitalouksille aiheutuvasta taloudellisesta rasituksesta;

58.  katsoo, että mikäli yksittäiselle jäsenvaltiolle aiheutuu jostakin omasta varasta kohtuuton taakka, sitä voitaisiin keventää myöntämällä EU:n ohjelmista kestoltaan ja määrältään rajattua lisätukea unionin tavoitteiden mukaisesti; korostaa, ettei tällaista tukea voida myöntää unionin talousarvion tulopuolta koskevilla hyvityksillä eikä oikaisuilla;

59.  korostaa, että ympäristöperusteisten verojen tai maksujen käyttöön ottaminen ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen määritellä energiavarojensa hyödyntämisen ehdot, valinnat eri energialähteiden välillä ja energiahuollon yleinen rakenne;

Muut tulonlähteet

60.  palauttaa mieliin, että vaikka omien varojen olisi oltava keskeisin osatekijä unionin talousarvion tulopuolella, niitä kuitenkin täydennetään SEUT-sopimuksen 311 artiklassa tarkoitetuilla ”muilla tuloilla”, joita ovat EU:n henkilöstön palkoistaan maksamat verot, toimielinten hallinnollisesta toiminnasta kertyvät tulot, kuten tulot tavaroiden myynnistä, vuokrauksesta, palvelujen tarjoamisesta ja pankkikoroista, EU:n ulkopuolisten maiden maksuosuudet tiettyihin EU:n ohjelmiin, viivästyskorko, yritysten maksamat sakot, jotka liittyvät useimmissa tapauksissa siihen, että niiden on todettu rikkovan EU:n kilpailulainsäädäntöä, ja tulot EU:n lainaksiotto- ja lainaksianto-operaatioista;

61.  toteaa, että varainhoitovuoden mahdollinen ylijäämä otetaan seuraavan vuoden talousarvioon tulona ja että muut tulot, ylijäämä ja tekniset mukautukset, edellisen vuoden ylijäämä mukaan luettuna, ovat noin 6 prosenttia kokonaistuloista; korostaa, että viimeksi kuluneina vuosina ”muiden tulojen” suurin osa on koostunut sakoista, joiden osuus yksin on 2,5 prosenttia kokonaistuloista (lukuun ottamatta käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja);

62.  pitää valitettavana, että tällaisten muiden tulojen tarjoama potentiaali on toistaiseksi jätetty huomiotta keskustelussa EU:n rahoituksesta; katsoo, että vaikka nämä tulot eivät ole vaihtoehto muille omille varoille niiden määrän, vaihtelevuuden ja ennakoimattomuuden vuoksi, ne ovat kuitenkin mahdollinen keino kattaa kasvaneita rahoitustarpeita seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä;

63.  muistuttaa, että näitä tuloja ja mahdollisia muutoksia koskevat oikeudelliset menettelyt ovat joustavampia kuin omia varoja koskevat menettelyt, koska niitä ei ole vahvistettu omia varoja koskevassa päätöksessä vaan sekundaarilainsäädännössä, joten ne eivät edellytä yksimielisyyttä;

64.  muistuttaa pitkäaikaisesta kannastaan, jonka mukaan kaikkien tulojen, jotka saadaan yrityksille EU:n kilpailulainsäädännön rikkomisesta määrättävistä sakoista tai jotka liittyvät unionin talousarvioon maksettavien kansallisten rahoitusosuuksien maksuviivästyksiin, olisi oltava ylimääräisiä tuloja unionin talousarvioon ilman, että siitä aiheutuu vastaavasti BKTL-rahoitusosuuksien alentaminen;

65.  pyytää tämän vuoksi luomaan unionin talousarvion tulopuolelle erityisvarauksen, johon otetaan vaiheittain kaikentyyppiset ennakoimattomat muut tulot; katsoo, että tällainen varaus olisi otettava käyttöön, jotta voitaisiin kattaa lisämaksutarpeet, jotka liittyvät erityisesti maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaran tai monivuotisen rahoituskehyksen erityisvälineiden käyttöönottoon;

66.  korostaa EU:n politiikkojen ja etenkin erilaisten eurooppalaisten järjestelmien, kuten tulevan EU:n matkustustieto- ja -lupajärjestelmän (ETIAS), täytäntöönpanosta kolmansien maiden kansalaisille aiheutuvien maksujen potentiaalia unionin talousarvion kannalta; katsoo, että tietyissä tapauksissa nämä tulot voitaisiin korvamerkitä samaa politiikkaa tai samaa tarkoitusta varten; katsoo, että tämäntyyppistä mahdollista tuloa olisi tarkasteltava järjestelmällisemmin unionin ohjelmien ja politiikkojen vuoden 2020 jälkeisen sukupolven osalta, jotta unionin talousarvioon voidaan osoittaa täydentävä tulonlähde;

67. korostaa, että vuonna 2016 EU:n erillisvirastojen käyttötarkoitukseensa sidotut tulot, kuten toimialoilta perittävät palkkiot ja maksut ja kansallisten talousarvioiden rahoitusosuudet, tuottivat noin miljardi euroa; pyytää komissiota ehdottamaan yhdenmukaista lähestymistapaa virastojen palkkioilla rahoittamiseen seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

***

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EUVL L 168, 7.6.2014, s. 105.

(2)

EUVL L 168, 7.6.2014, s. 29.

(3)

EUVL L 168, 7.6.2014, s. 39.

(4)

EUVL C 27E, 31.1.2008, s. 214.

(5)

EUVL C 380E, 11.12.2012, s. 89.

6 Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0378.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0432.

(7)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0097.

(8)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0309.

(9)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0401.

(10)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0310.


KANSAINVÄLISEN KAUPAN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.1.2018)

budjettivaliokunnalle

Euroopan unionin omien varojen järjestelmän uudistamisesta

(2017/2053(INI))

Valmistelija: Wim van de Camp

EHDOTUKSET

Kansainvälisen kaupan valiokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  kehottaa keskittymään omien varojen järjestelmän uudistuksessa tämänhetkisiin prioriteetteihin, vastineen saamiseen rahalle sekä tehokkaaseen varainhoitoon ja kehottaa luomaan EU:n talousarviolle ennustettavan ja vakaan pohjan, joka on riippumaton, avoin ja tasapainoinen ja jonka avulla käsitellään EU:n talousarvioon kohdistuvaa tämänhetkistä ja yhä kasvavaa painetta ja yksinkertaistetaan tällä hetkellä monimutkaisia ja epäselviä maksuosuuden alentamiseen liittyviä menettelyjä tavoitteena viime kädessä niiden poistaminen, jotta saadaan tarvittavat varat kansalaisten vaatimusten täyttämiseksi;

2.  kehottaa vähentämään EU:n riippuvuutta kansallisista arvonlisäveroon ja BKTL:ään perustuvista maksuosuuksista ja ottamaan harkintaan järjestelmän, jossa alv-perusteiset omat varat korvataan siirtämällä osa kansallisella tasolla perittävästä arvonlisäverosta;

3.  pitää myönteisinä aloitteita, jotka koskevat EU:n omien varojen järjestelmän kattavaa uudistusta ja joiden avulla pyritään lisäämään jäsenvaltioiden ja kansalaisten tukea aidosti uskottavalle ja riippumattomalle EU:n talousarviolle, edistämään EU:n kestävää taloutta ja luomaan EU:n tason lisäarvoa;

4.  toteaa, että tulliunioni on EU:n peruspilari ja keskeinen tekijä EU:n neuvotellessa kauppasopimuksista yhtenä maailman suurimmista kaupparyhmittymistä; toteaa, että EU:n kansainvälinen kauppa liittyy suoraan sen perinteisiin omiin varoihin, joihin sisältyvät myös EU:n ulkopuolelta tulevan tuonnin tullimaksut ja sokerimaksut ja joiden osuus vuonna 2015 oli 12,8 prosenttia EU:n kokonaistuloista;

5.  korostaa, että on arvioitava EU:n (vapaa)kauppasopimusten tekemisen vaikutusta perinteisiin omiin varoihin ja löydettävä tulonlähteitä, joilla korvataan näiden varojen mahdollinen väheneminen ja siitä seuraava mahdollinen epävakaus;

6.  kehottaa suorittamaan perinpohjaisen oikeudellisen arvion ja toteutettavuusselvityksen mahdollisuudesta ottaa tavaroiden ja palveluiden kaupassa käyttöön kestävyyteen ja päästöihin perustuvia tulli- ja muita maksuja samoin kuin tällaisten toimien mahdollisesta sisällyttämisestä EU:n kansainväliseen kauppapolitiikkaan ja -sopimuksiin, jotta kauppakumppaneita voidaan kannustaa ilmastoystävälliseen tuotantoon, mutta myös omien varojen lähteenä; korostaa tässä yhteydessä, että tällaisia toimia olisi otettava käyttöön vain, jos ne ovat kiistämättä yhteensopivia WTO:n sääntöjen kanssa ja niiden avulla voidaan varmistaa kansainvälisellä tasolla yhtäläiset toimintaedellytykset ja EU:n yritysten, joista merkittävän osan muodostavat pk-yritykset, kilpailukyky;

7.  muistuttaa aiemmista kehotuksistaan pyrkiä EU:n tullisääntöihin ja -menettelyihin, jotka ovat entistä nykyaikaisempia, tehokkaampia, vaikuttavampia, yksiselitteisempiä ja yhtenäisempiä, ja pyrkiä optimoimaan ja panemaan täytäntöön EU:n tämänhetkinen tullijärjestelmä; kehottaa edistämään yhteistyötä niin, että selkeänä tavoitteena on veronkierron sekä kaikenlaisen vilpillisen kilpailun torjuminen, jotta EU:n omiin varoihin lisättäviä tulli- ja muita maksuja voidaan kerätä tehokkaasti;

8.  toteaa, että kaupan suojatoimet ovat EU:n omien varojen lähde, mutta niitä ei niiden luonteen vuoksi voi eikä saa käyttää ennustettavissa olevana ja vakaana perustana tasaisille maksuosuuksille EU:n omiin varoihin; korostaa, että kaupan suojatoimia ei pitäisi käyttää ensisijaisesti EU:n omien varojen lähteenä, koska niitä pitäisi käyttää vain asianmukaisella ja oikeasuhteisella tavalla ja sovellettavia sääntöjä noudattaen.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

23.1.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

25

6

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

William (The Earl of) Dartmouth, Laima Liucija Andrikienė, Maria Arena, Tiziana Beghin, David Borrelli, David Campbell Bannerman, Daniel Caspary, Salvatore Cicu, Eleonora Forenza, Karoline Graswander-Hainz, Nadja Hirsch, Yannick Jadot, France Jamet, Bernd Lange, David Martin, Emma McClarkin, Anne-Marie Mineur, Sorin Moisă, Alessia Maria Mosca, Franz Obermayr, Artis Pabriks, Inmaculada Rodríguez-Piñero Fernández, Tokia Saïfi, Joachim Schuster, Joachim Starbatty, Adam Szejnfeld, Hannu Takkula, Iuliu Winkler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Reimer Böge, Seán Kelly, Sander Loones, Fernando Ruas, Lola Sánchez Caldentey, Jarosław Wałęsa

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Virginie Rozière

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

25

+

ALDE

Nadja Hirsch, Hannu Takkula

EFDD

Tiziana Beghin, David Borrelli

PPE

Laima Liucija Andrikienė, Reimer Böge, Daniel Caspary, Salvatore Cicu, Seán Kelly, Sorin Moisă, Artis Pabriks, Fernando Ruas, Tokia Saïfi, Adam Szejnfeld, Jarosław Wałęsa, Iuliu Winkler

S&D

Maria Arena, Karoline Graswander-Hainz, Bernd Lange, David Martin, Alessia Maria Mosca, Inmaculada Rodríguez-Piñero Fernández, Virginie Rozière, Joachim Schuster

VERTS/ALE

Yannick Jadot

6

-

ECR

David Campbell Bannerman, Sander Loones, Emma McClarkin, Joachim Starbatty

ENF

France Jamet, Franz Obermayr

4

0

EFDD

William (The Earl of) Dartmouth

GUE/NGL

Eleonora Forenza, Anne-Marie Mineur, Lola Sánchez Caldentey

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (27.11.2017)

budjettivaliokunnalle

Euroopan unionin omien varojen järjestelmän uudistamisesta

(2017/2053(INI))

Valmistelija: Nedzhmi Ali

EHDOTUKSET

Talousarvion valvontavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  toteaa, että tilanteessa, jossa resurssit ovat rajalliset, unionin taloudellisten etujen suojelu olisi asettava uudelleen tärkeään asemaan lisättäessä unionin talousarvion tuloja omista varoista saatavia tuloja kasvattamalla; katsoo, että entistä tärkeämpänä on pidettävä myös komission ja jäsenvaltioiden kanssa tehtävää tehostettua yhteistyötä ja yhteistä toimintaa;

B.  toteaa, että unionin talousarvio on ennen kaikkea investointitalousarvio, jolla on joitakin jäsenvaltioiden välisiä uudelleenjakotehtäviä, ja että sen pääasiallinen tehtävä on tukea unionin yhteisiä politiikkoja ja tavoitteita tarjoamalla siemenrahoitusta keskipitkän ja pitkän aikavälin investoinneille;

C.  toteaa, että yhtenä unionin talousarvion päätavoitteena olisi oltava nopeutetun kasvun ja työllisyyden tukeminen vähemmän kehittyneillä alueilla yhtenäisen sosiaalisen ja taloudellisen kehitystason aikaansaamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa ja että omien varojen käytön lisääminen edesauttaisi tätä merkittävästi;

1.  katsoo, että omien varojen käyttö olisi keskitettävä hankkeisiin, jotka voivat tuottaa eniten eurooppalaista lisäarvoa; korostaa, että menot olisi kohdennettava aloille, joilla unionin rahoitus on välttämätöntä tai joilla kansallinen rahoitus ei olisi riittävää unionin tavoitteiden saavuttamiseksi;

2.  painottaa, että nykyinen omien varojen järjestelmä on liian monimutkainen ja siinä painotetaan kohtuuttomasti jäsenvaltioiden nettotaseita; kannattaa uusien omien varojen lähteiden käyttöönottoa, jotta voidaan vähentää unionin talousarvion riippuvuutta jäsenvaltioiden BKTL-perusteisista maksuosuuksista ja mahdollistaa unionin rahoituksen parempi kohdentaminen unionin toimintapolitiikkoihin ja painopisteisiin; katsoo, että uusien todellisten omien varojen osuutta olisi lisättävä siten, että se olisi vähintään 50 prosenttia unionin talousarvion tulopuolesta;

3.  katsoo, että seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevat tulevat neuvottelut ja brexit tarjoavat unionille mahdollisuuden uudistaa omien varojen järjestelmäänsä; katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi laadittava selkeisiin ja yhteisesti sovittuihin periaatteisiin perustuva uudistus; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita uudistamaan järjestelmää perusteellisesti ja tekemään unionin tulevasta rahoituksesta vakaampaa, kestävämpää ja ennustettavampaa ja lisäämään sen avoimuutta ja vastuullisuutta unionin kansalaisiin nähden; pyytää komissiota tarkastelemaan suosituksia, joita omia varoja käsittelevä korkean tason työryhmä esitti unionin tulevaa rahoitusta käsittelevässä raportissaan;

4.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään uudistusta tilaisuutena ottaa käyttöön kannustimia ja kannustaa jäsenvaltioita investoimaan Eurooppa-hankkeeseen sekä luopua kaikista hyvitysmekanismeista ja korjauksista, jotta talousarvion rakenne olisi yksinkertaisempi, vakaampi, oikeudenmukaisempi ja avoimempi; toteaa tässä tarkoituksessa, että unionin talousarvion kansalliset maksuosuudet olisi jätettävä vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisten alijäämälaskelmien ulkopuolelle;

5.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon riskit, joita omien varojen lisääminen saattaa aiheuttaa tulojen keräämistä koskevalle järjestelmälle ja jotka edellyttäisivät tarvittavien suojatoimien sisällyttämistä järjestelmään;

6.  kehottaa kiinnittämään huomiota tarpeeseen vahvistaa olemassa olevia valvontajärjestelmiä ja ottaa käyttöön uusia menettelyjä petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi, koska ne voivat uhata unionin taloudellisia etuja uusia omia varoja kerättäessä; kehottaa tässä tarkoituksessa komissiota valmistautumaan unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevien tarvittavien toimenpiteiden ehdottamiseen, jos ja kun jäsenvaltiot ottavat uusia omia varoja unionin talousarvioon;

7.  pitää valitettavana unionin alueella toteutettavissa tullitarkastuksissa esiintyviä eroavaisuuksia ja petoksiin liittyviä suuria rahamääriä, jotka vaikuttavat omien varojen keräämisen järjestelmään; korostaa tullitarkastusten ja niihin liittyvien tullimaksujen keruun merkitystä; kehottaa kiinnittämään huomiota alv-vajeesta ja rajatylittävistä alv-petoksista aiheutuviin tulonmenetyksiin; korostaa, että raskaasti verotettavien tavaroiden salakuljetus aiheuttaa huomattavia tulonmenetyksiä unionin ja jäsenvaltioiden talousarvioille; kehottaa komissiota vahvistamaan tullitarkastuksia koskevaa yhteistä politiikkaa tehokkaalla yhdenmukaistamisella, jotta parannetaan perinteisten omien varojen keräämistä;

8.  palauttaa mieliin, että on tärkeää helpottaa ja nopeuttaa OLAFin ja Europolin kaltaisten viranomaisten välistä tiedonvaihtoa tullipetosten ja rajatylittävien verorikosten torjumiseksi; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota myös karusellipetoksiksi kutsuttujen ylikansallisten alv-petosten lisääntymiseen ja pyytää komissiota tehostamaan entisestään toimiaan tällaisten petosten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; pitää tärkeänä, että alv-varojen käyttö optimoidaan käytännön tasolla ilman, että unionin kansalaisille ja jäsenvaltioille koituu lisämenoja;

9.  katsoo, että mahdollisesti hyväksyttävien uusien varojen lähteiden olisi oltava kolmen perusedellytyksen, yksinkertaisuus, oikeudenmukaisuus ja demokraattinen valvonta, mukaisia; palauttaa mieliin, että omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän mainitsemat periaatteet olisi otettava huomioon uusia varoja harkittaessa; huomauttaa, että uuden järjestelmän olisi oltava ymmärrettävä ja läpinäkyvä eurooppalaisille veronmaksajille, eikä hyväksy joidenkin unionin jäsenvaltioiden nykyisin harjoittamaa nollasummapelin politiikkaa; katsoo, että talousarvioneuvottelut eivät perustu eurooppalaisen lisäarvon periaatteeseen vaan kansalliseen oikeudenmukaista palautusta ja yli- tai alijäämää koskevaan ajatteluun;

10.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita myös harkitsemaan, että unioni ottaisi käyttöön myös muita veroperusteisia varoja, jotka voisivat tuoda enemmän eurooppalaista lisäarvoa tietyillä riskipohjaisilla toimintapolitiikan aloilla ja samalla lujittaa unionin talousarviota ja vähentää sen BKTL- ja alv-perusteisia varoja; katsoo, että nykyinen alv-perusteisten omien varojen järjestelmä olisi korvattava siirtämällä asianmukaisesti tietty osuus kansallisella tasolla perittävästä arvonlisäverosta; uskoo, että uusia varoja voitaisiin saada myös unionin politiikoista, jotka koskevat esimerkiksi ympäristöä, energiaa, ilmastoa ja liikennettä;

11.  huomauttaa, että omien varojen käyttö olisi kohdennettava eurooppalaisiin julkisiin hyödykkeisiin, joista kaikki jäsenvaltiot voivat hyötyä tasavertaisesti ja joiden osalta unionin tason toiminta ei ole vain tarpeellista vaan välttämätöntä tai joiden kansalliset rahoitusmahdollisuudet ovat riittämättömiä unionin painopisteiden ja tavoitteiden saavuttamiseksi; pitää tässä mielessä tärkeänä, että unionin talousarviolla tuetaan edelleen unionin yhdentymiskehitystä ja jäsenvaltioiden välistä yhteenkuuluvuutta; toteaa, että tutkimus ja kehitys sekä sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ovat molemmat aloja, jotka tuottavat suurta eurooppalaista lisäarvoa ja jotka nauttivat kansalaisten laajaa hyväksyntää;

12.  huomauttaa, että unionin olisi harkittava toimien vähentämistä aloilla, joilla katsotaan, että unionin tuoma lisäarvo on vähäinen tai ettei unioni kykene täyttämään lupauksiaan; korostaa kuitenkin, että kunnianhimoisia eurooppalaisia tavoitteita varten olisi osoitettava riittävästi määrärahoja ja että uusia tavoitteita varten olisi esitettävä uusia varoja;

13.  on vakuuttunut siitä, että omien varojen käyttö sisäistä ja ulkoista turvallisuutta koskeviin hankkeisiin saa myönteisen vastaanoton kansalaisilta, mikä lisää niiden eurooppalaista lisäarvoa; panee huolestuneena merkille menojen vähäisyyden tietyillä keskeisillä turvallisuusaloilla, joista voidaan mainita puolustus- ja turvallisuusalan yhteistyötä ja tutkimusta koskevat valmistelutoimet;

14.  panee tyytyväisenä merkille, että omia varoja on käytetty yhä enemmän tutkimus- ja kehityshankkeisiin, mutta suhtautuu yhä epäilevästi rahoitettujen hankkeiden hanketyyppeihin; korostaa, että menot olisi keskitettävä hankkeisiin, jotka ovat kannattavia pitkällä aikavälillä ja tuovat etuja unionille, sen sijaan että rahoitettaisiin yksinomaan lyhyen aikavälin etuja tuovia ohjelmia;

15.  pitää huolestuttavana, että unionin talousarviosta on omistettu vain pieni osa ilmastomenoihin; toteaa, että omista varoista saatavat tulot olisi käytettävä hankkeisiin, joilla on suuri eurooppalainen lisäarvo, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaan;

16.  kehottaa käymään avointa keskustelua koheesiopolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) maksutason säilyttämisestä seuraavalla ohjelmakaudella, kun otetaan huomioon, että nämä politiikat täydentävät Euroopan vakautta, kilpailukykyä ja talouskasvua ja tuovat niille suurta lisäarvoa;

17.  kehottaa luomaan valmiuksia kohdennetusti jäsenvaltioissa, joilla on vaikeuksia keskitetysti hallinnoitavien ohjelmien kanssa, kuten Verkkojen Eurooppa -välineen, Horisontti 2020 -ohjelman ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) kanssa;

18.  kehottaa komissiota antamaan parlamentille tiedonannon siitä, miten se aikoo ensi vuoden kuluessa sovittaa yhteen pitkän aikavälin poliittiset tavoitteet, kuten Eurooppa 2020 -strategian, ja vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä seuraavan tilanteen; uskoo vahvasti, että unionin toimintaohjelmalla seuraavalle vuosikymmenelle olisi oltava ratkaiseva rooli monivuotisten rahoituskehysten laatimista koskevassa prosessissa;

19.  palauttaa mieliin, että pitkän aikavälin hankkeet, kuten Horisontti 2020 -ohjelma ja Junckerin komission kymmenen painopistealaa, olisi otettava huomioon omia varoja kohdennettaessa; kehottaa komissiota kohdistamaan painopisteensä näiden pitkän aikavälin hankkeiden menestyksekkääseen toteuttamiseen;

20.  uskoo, että entistä yksinkertaisemmat ja selkeämmät säännöt edesauttavat määrärahojen nopeaa kohdentamista ja lisäävät tehokkuutta ja avoimuutta, minkä seurauksena virheiden määrä vähenee; pyytää komissiota laatimaan toimintasuunnitelman näiden suuntaviivojen mukaisesti;

21.  pitää huolestuttavana tapaa, jolla määrärahojen kohdentamista mitataan; katsoo, että tasapainoisen talousarvion säännön soveltaminen ei sovellu hankkeisiin, jotka tuottavat eurooppalaista lisäarvoa, sillä nämä hankkeet saatetaan panna täytäntöön yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa, mistä aiheutuu epätasapainoa asianomaisen jäsenvaltion tilien ja muiden jäsenvaltioiden välille;

22.  huomauttaa, että kaikkia unionin kansalaisia hyödyttävät ja suurta eurooppalaista lisäarvoa tuottavat politiikat eivät ole houkuttelevia, jos tarkastellaan nettotaseita; uskoo näin ollen, että olisi kehitettävä uusi menetelmä hankkeiden arvon mittaamiseksi ja että käyttöön olisi otettava yhdenmukaistettu raportointi;

23.  toistaa, että on ratkaisevan tärkeää kohdentaa omat varat hankkeisiin, jotka tuottavat eniten eurooppalaista lisäarvoa, sen sijaan että tarkasteltaisiin vain kunkin jäsenvaltion tilejä; kannustaa komissiota tekemään kunnianhimoisia ehdotuksia uusista omista varoista; uskoo, että siten voitaisiin vähentää BKTL-perusteisten kansallisten maksuosuuksien suhteellista osuutta unionin talousarviosta ja auttaa pääsemään eroon Eurooppa-vastaisesta keskittymisestä nettotaseita koskeviin oikeudenmukaisiin palautuksiin;

24.  katsoo, että komission olisi tarkasteltava mahdollisuutta periä hiilidioksidiveroa hiilen hinnoittelun kautta joko verotusta tai markkinapohjaisia välineitä käyttäen keinona lujittaa unionin talousarviota; katsoo, että tällainen väline voisi tuottaa suurta eurooppalaista lisäarvoa, sillä vero voisi toimia kannustimena kuluttaja- ja tuottajakäyttäytymisen muuttamiseen kohti vähemmän hiili-intensiivistä tulevaisuutta; katsoo, että kaikkien veroihin perustuvien unionin ratkaisujen olisi oltava mahdollisimman neutraaleja yksittäisen jäsenvaltion kokonaisveroasteen kannalta; panee merkille, että tällaisessa verossa olisi otettava huomioon nykyiset päästökauppajärjestelmät, jotta vältytään päällekkäisyydeltä ja keskenään ristiriitaisilta välineiltä ja tavoitteilta.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

20.11.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

17

1

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Nedzhmi Ali, Inés Ayala Sender, Martina Dlabajová, Luke Ming Flanagan, Ingeborg Gräßle, Arndt Kohn, Monica Macovei, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Petri Sarvamaa, Bart Staes, Hannu Takkula, Tomáš Zdechovský, Joachim Zeller

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Brian Hayes, Karin Kadenbach, Younous Omarjee, Julia Pitera

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Tiziana Beghin, Tiemo Wölken

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

17

+

ALDE

ECR

GUE/NGL

PPE

S&D

Greens

Nedzhmi Ali, Martina Dlabajová, Hannu Takkula

Monica Macovei

Younous Omarjee

Ingeborg Gräßle, Brian Hayes, Julia Pitera, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Petri Sarvamaa, Tomáš Zdechovský, Joachim Zeller

Arndt Kohn, Karin Kadenbach, Inés Ayala Sender, Tiemo Wölken

Bart Staes

1

-

EFDD

Tiziana Beghin

1

0

GUE/NGL

Luke Ming Flanagan

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (29.1.2018)

budjettivaliokunnalle

Euroopan unionin omien varojen järjestelmän uudistamisesta

(2017/2053(INI))

Valmistelija: Luigi Morgano

EHDOTUKSET

Talous- ja raha-asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että äskettäiset tutkimukset osoittavat, että suurin osa unionin kansalaisista tukee EU:n toimien lisäämistä puolustuksen ja turvallisuuden, koulutuksen ja innovoinnin sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kaltaisilla aloilla, ja että kyseisillä toimilla on talousarviovaikutuksia;

B.  ottaa huomioon, että brexitillä tulee olemaan huomattava vaikutus EU:n talousarvion tulopuoleen;

C.  ottaa huomioon, että BKTL-maksuosuudet otettiin käyttöön sellaisten menojen tasapainottamiseksi, joita ei kateta muista EU:n tuloista, ja että siten ne voivat olla luonteeltaan ylimääräisiä; ottaa huomioon, että BKTL-maksuosuuksien osuus kasvoi 13,2 prosentista vuonna 1991 66,3 prosenttiin vuonna 2016 ja että ne ovat nykyään EU:n talousarvion tärkein rahoituslähde;

1.  suhtautuu myönteisesti lähestymistapaan EU:n rahoituksen tulevaisuutta koskevassa pohdinta-asiakirjassa, jonka mukaan EU:n talousarvion perusperiaatteina on oltava EU:n lisäarvon tuottaminen kansallisiin talousarvioihin verrattuna, luoda mittakaavaetuja ja varmistaa EU:n varojen mahdollisimman tehokas ja mahdollisimman hyvin kohdennettu käyttö niin, että voidaan maksimoida jokaisesta käytetystä eurosta saatava hyöty;

2.  painottaa, että EU:n uudistetulla omien varojen järjestelmällä ei saisi aiheuttaa verotukseen liittyvää lisärasitusta EU:n kansalaisille ja että olisi vältettävä EU:n omien varojen järjestelmän regressiivisen luonteen laajentaminen;

3.  katsoo, että liiallinen riippuvuus BKTL-maksuosuuksista EU:n talousarvion pääasiallisena rahoituslähteenä tekee oikeudenmukaisen palautuman soveltamisesta pysyvän; panee tyytyväisenä merkille omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän työn ja erityisesti ne ehdotetut toimenpiteet, joilla pyritään korvaamaan BKTL-maksuosuuksien osuutta; toteaa, että käyttämällä perinteisiä ja uusia todellisia omia varoja voitaisiin ainakin osittain korvata BKTL-maksuosuus ja siten pienentää sitä;

4.  katsoo, että omien varojen järjestelmän uudistamista olisi ohjattava yksinkertaisuutta, vakautta, joustavuutta, avoimuutta, oikeudenmukaisuutta, demokratiaa ja EU:n lisäarvoa koskevilla periaatteilla, jotta autetaan auttamaan kansalaisia ymmärtämään paremmin, miten EU:n talousarviota rahoitetaan;

5.  toteaa, että etusija olisi annettava todellisille eurooppalaisille omille varoille, kuten korkean tason työryhmän raportissa korostetaan;

6.  suhtautuu myönteisesti korkean tason työryhmän ehdotuksessa esitettyyn näkemykseen alv-järjestelmään perustuvista omista varoista, jotta yksinkertaistetaan niitä, vähennetään hallinnollisia kustannuksia ja vahvistetaan yhteyttä EU:n alv-politiikkaan ja tosiasiallisiin alv-tuloihin; toteaa, että tällaisella alv-järjestelmään perustuvien omien varojen uudistamisella edistettäisiin veropetosten, verovilpin ja veronkierron torjumista; katsoo lisäksi, että ainoastaan lopullisella EU:n alv-järjestelmällä ja siihen liittyvällä omien varojen järjestelmällä tarjottaisiin unionin kansalaisille oikeudenmukainen EU:n talousarviota koskeva järjestelmä;

7.  katsoo, että komission olisi yhdistetyn yhteisöveropohjan uudelleentarkastelun päätelmien perusteella ehdotettava edellytyksiä, joilla osa yhdistetyn yhteisöveropojan tuottamista verotuloista ohjataan EU:n talousarvioon, jotta vähennetään suhteellisesti jäsenvaltioiden talousarvioon maksamia rahoitusosuuksia;

8.  pitää myönteisenä keskustelua mahdollisista veroja koskevista vaihtoehdoista, joilla tuetaan EU:n toimia ympäristöön liittyvien haasteiden käsittelemiseksi;

9.  korostaa, että kaikki tulopuolta koskevat alennukset olisi poistettava; katsoo, että kansallisten tulliviranomaisten perimiä tullimaksuja ja käteiseksi muutettuja maksuja koskevien hallintomenojen osuus ei saisi ylittää asiaan liittyviä hallinnollisia kustannuksia;

10.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio aikoo esittää ehdotuksen euroaluetta koskevan erityisen budjettikohdan perustamisesta EU:n talousarvioon;

11.  korostaa, että on tärkeää olla lisäämättä kansalaisten verorasitusta huolimatta siitä, että EU tarvitsee riittävästi rahoitusvaroja;

12.  panee merkille 6. joulukuuta 2017 hyväksytyn komission EMU-paketin, jossa ehdotetaan niin sanotun Euroopan talous- ja finanssiministerin viran perustamista, Euroopan vakausmekanismin muuttamista Euroopan valuuttarahastoksi ja uusien talousarviovälineiden luomista unionin kehykseen vakaan euroalueen tueksi;

13.  katsoo, että sen varmistamiseksi, että kaikki kansalaiset hyötyvät euroalueesta, olisi hyvä perustaa euroalueelle budjettikapasiteetti ja ottaa EU:n talousarvioon erityinen budjettikohta ja tehdä tämä unionin kehyksessä mutta monivuotisen rahoituskehyksen sitoumuksia ja maksuja koskevien enimmäismäärälaskelmien lisäksi ja perussopimusten oikeudellisissa rajoissa välttäen päällekkäisyyksiä nykyisten politiikkojen kanssa ja luomatta pirstoutumista talousarvioon; suosittaa, että budjettikapasiteettiin olisi osoitettava resursseja ja välineitä, joiden avulla voidaan suorittaa makrotalouden vakauttamista koskevia tehtäviä; korostaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden olisi noudatettava vakaus- ja kasvusopimusta, mukaan lukien sen voimassaolevia joustolausekkeita; painottaa, että olisi suojattava myös investoinnit, torjuttava työttömyyttä ja turvattomuutta, tarjottava kannustimia rakenteellisiin uudistuksiin jäsenvaltioiden talouksien nykyaikaistamiseksi, edistettävä taloudellista ja sosiaalista lähentymistä ja vahvistettava unionin rahoitusjärjestelmää kokonaisuudessaan;

14.  katsoo, että korkean tason työryhmän ehdotuksen mukaisesti euroalueen budjettikapasiteettia voitaisiin osaksi rahoittaa omilla varoilla, jotka voivat olla helpommin pantavissa täytäntöön euroalueella esimerkiksi finanssitransaktioverosta saatavilla tuloilla; painottaa kuitenkin, että talousarviossa ei pitäisi luoda yhteyttä tiettyjen tulo- ja menotyyppien välille;

15.  katsoo, että talousarvion menojen ja strategisten tavoitteiden välille olisi luotava selvä yhteys unionissa sovittujen toimien demokraattisen legitimiteetin varmistamiseksi; katsoo, että niihin olisi liityttävä selvä EU:n lisäarvoa tuottava tekijä, jotta lisätään julkista tukea EU:n omille varoille;

16.  katsoo, että demokratia, avoimuus ja päätöksenteon, vastuuvelvollisuuden ja vastuun välinen selvä yhteys tukevat julkisen politiikan legitiimiyttä EU:n ja kansallisella tasolla erityisesti talousarvio- ja veropolitiikassa; panee merkille komission puheenjohtajan tekemän ehdotuksen niin sanotun Euroopan talous- ja finanssiministerin viran perustamisesta komissioon; katsoo, että tämä virka voisi parantaa EU:n talouden ohjausjärjestelmän demokraattista vastuuvelvollisuutta erityisesti Euroopan parlamenttia kohtaan;

17.  katsoo, että neuvoston päätös omista varoista olisi tehtävä siten, että Euroopan parlamentti osallistuu päätöksentekoon laajemmin.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

24.1.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

39

13

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gerolf Annemans, Burkhard Balz, Hugues Bayet, Pervenche Berès, Udo Bullmann, David Coburn, Esther de Lange, Markus Ferber, Jonás Fernández, Sven Giegold, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Danuta Maria Hübner, Cătălin Sorin Ivan, Barbara Kappel, Wajid Khan, Wolf Klinz, Philippe Lamberts, Werner Langen, Sander Loones, Bernd Lucke, Olle Ludvigsson, Ivana Maletić, Fulvio Martusciello, Bernard Monot, Caroline Nagtegaal, Luděk Niedermayer, Stanisław Ożóg, Dimitrios Papadimoulis, Sirpa Pietikäinen, Dariusz Rosati, Pirkko Ruohonen-Lerner, Anne Sander, Martin Schirdewan, Molly Scott Cato, Pedro Silva Pereira, Peter Simon, Kay Swinburne, Ramon Tremosa i Balcells, Ernest Urtasun, Marco Valli, Tom Vandenkendelaere, Jakob von Weizsäcker

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Enrique Calvet Chambon, Matt Carthy, Mady Delvaux, Herbert Dorfmann, Ramón Jáuregui Atondo, Verónica Lope Fontagné, Thomas Mann, Luigi Morgano, Lieve Wierinck

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Edward Czesak, Manolis Kefalogiannis, Rainer Wieland

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

39

+

ALDE

Enrique Calvet Chambon, Ramon Tremosa i Balcells, Lieve Wierinck

PPE

Burkhard Balz, Herbert Dorfmann, Markus Ferber, Brian Hayes, Danuta Maria Hübner, Manolis Kefalogiannis, Esther de Lange, Werner Langen, Verónica Lope Fontagné, Ivana Maletić, Thomas Mann, Fulvio Martusciello, Luděk Niedermayer, Sirpa Pietikäinen, Dariusz Rosati, Anne Sander, Tom Vandenkendelaere, Rainer Wieland

S&D

Hugues Bayet, Pervenche Berès, Udo Bullmann, Mady Delvaux, Jonás Fernández, Roberto Gualtieri, Cătălin Sorin Ivan, Ramón Jáuregui Atondo, Wajid Khan, Olle Ludvigsson, Luigi Morgano, Pedro Silva Pereira, Peter Simon, Jakob von Weizsäcker

VERTS/ALE

Sven Giegold, Philippe Lamberts, Molly Scott Cato, Ernest Urtasun

13

-

ALDE

Caroline Nagtegaal

ECR

Edward Czesak, Sander Loones, Bernd Lucke, Stanisław Ożóg, Pirkko Ruohonen-Lerner, Kay Swinburne

EFDD

David Coburn, Marco Valli

ENF

Gerolf Annemans, Bernard Monot

GUE/NGL

Matt Carthy, Martin Schirdewan

3

0

ALDE

Wolf Klinz

ENF

Barbara Kappel

GUE/NGL

Dimitrios Papadimoulis

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (8.12.2017)

budjettivaliokunnalle

Euroopan unionin omien varojen järjestelmän uudistamisesta

(2017/2053(INI))

Valmistelija: Ivo Belet

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että jotta voidaan edistää siirtymistä kestävään vähähiiliseen kiertotalouteen, saavuttaa energiaunioniin liittyvät yhteisesti sovitut tavoitteet ja noudattaa Pariisin sopimuksessa tehtyjä sitoumuksia, investointeja on lisättävä merkittävästi ajanjaksolla 2020–2030;

2.  on vakuuttunut, että jotta näissä EU:n keskeisissä politiikoissa voidaan saada aikaan konkreettisia edistysaskelia ja nollapäästötavoite voidaan saavuttaa vuosisadan puoleen väliin mennessä, on ehdottoman välttämätöntä valtavirtaistaa ilmastotoimet ja uudistaa EU:n talousarvio perusteellisesti; toteaa, että Pariisin sopimuksen 2 artiklan c kohdassa korostetaan tarvetta sovittaa rahoitusvirrat vähäpäästöiseen kehityskulkuun ja kehitykseen, jossa mukaudutaan joustavasti muuttuvaan ilmastoon;

3.  katsoo, että EU:n talousarvion uudistamisen olisi perustuttava toissijaisuuden, yhteisvastuun ja kestävyyden periaatteisiin, jotta EU:n talousarviosta tulee vaikuttavampi ja se perustuu uusien ja nykyisten omien varojen yhdistelmään, jolla edistetään suoraan ja avoimesti sellaisia hankkeita koskevia investointeja, jotka tuottavat selkeää eurooppalaista lisäarvoa kansalaisille, yrityksille ja ympäristölle;

4.  palauttaa mieliin, että ottamalla käyttöön uusia omien varojen lähteitä tai muunlaisia EU:n tuloja olisi vähennettävä EU:n talousarvion riippuvuutta jäsenvaltioiden bruttokansantuloon perustuvista maksuosuuksista ja pienennettävä kyseisiä maksuosuuksia;

5.  katsoo, että sähköveroon perustuvat omat varat olisivat osittain päällekkäisiä EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan kanssa ja herättäisivät huolia investointiolojen vakaudesta ja kotitalouksille aiheutuvasta taloudellisesta rasituksesta;

6.  panee merkille, että ympäristöasioiden pääosaston osuus varoista, jotka on kerätty EU:n lainsäädännön noudattamatta jättämisen vuoksi määrätyillä sakoilla, on toiseksi suurin ja että sen määrä nousi 284 miljoonaan euroon ajanjaksolla 2014–2017; kehottaa ohjaamaan suoraan EU:n lainsäädännöstä ja sen täytäntöönpanon valvonnasta johtuvat varat EU:n talousarvioon ”muina tuloina” ja kohdentamaan ne investointeihin hankkeisiin, jotka tuottavat eniten eurooppalaista lisäarvoa ympäristöalalla; muistuttaa kuitenkin, etteivät sakoilla saadut tulot ole EU:n talousarviolle vakaa tulonlähde;

7.  kehottaa kohdentamaan vaiheesta 4 alkaen (2021) osan EU:n päästökauppajärjestelmän huutokauppatuloista konkreettisiin kestäviin ja vähähiilisiin EU-hankkeisiin, kuten olemassa olevien rajat ylittävien energiainfrastruktuureiden käytön maksimoimiseen ja tarvittaessa uusien kehittämiseen (esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden integroimisen helpottamiseksi), energian varastointiin ja investointeihin teollisuuden läpimurtoinnovaatioihin, jotta voidaan edesauttaa oikeudenmukaista siirtymistä vähähiiliseen talouteen; kehottaa komissiota täsmentämään, miten nykyisiä ja tulevia EU-ohjelmia voitaisiin käyttää oikeudenmukaisen siirtymisen tukemiseen hiili- ja hiilidioksidivaltaisilla alueilla; panee merkille, että päästöoikeuksien huutokaupoista saatujen tulojen arvioidaan lisääntyvän vaiheesta 4 alkaen;

8.  kehottaa analysoimaan, voidaanko yhteisesti sovituilla kansallisilla etäisyyksiin, matka-aikaan ja liikenteen päästöihin perustuvilla tiemaksujärjestelmillä saaduilla tuloilla tukea sellaisten EU-hankkeiden rahoittamista, joilla autetaan kehittämään päästötöntä ja vähäpäästöistä liikkuvuutta, päästöttömiä ja vähäpäästöisiä ajoneuvoja koskevat kannustimet mukaan luettuina, liikenteen vaihtoehtoisia vähäpäästöisiä energialähteitä ja kestäviä monivälinekuljetuksia, erityisesti nopeiden junien rautateitä ja vähäpäästöistä sisävesiliikennettä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan tiemaksujärjestelmiä kehitellessään huomioon syrjäisten ja maaseutualueiden erityisolot, joille ovat tunnusomaisia esimerkiksi pitkät etäisyydet ja julkisten liikennepalveluiden puuttuminen;

9.  katsoo, että EU:n sisäisen lentoliikenteen päästöperusteisista maksuista saatavat lisätulot olisi käytettävä erityisesti EU:n vähäpäästöisiä ilma-aluksia koskevan tutkimus- ja investointitoiminnan lisäämiseen sekä ilmatilan käytön tehostamiseen entisestään;

10.  katsoo, että yhdenmukaisten kerosiiniveroa koskevien kansainvälisten toimenpiteiden puuttuessa olisi harkittava lentojen hiili-intensiteettiin perustuvaa veroa;

11.  katsoo, että mahdolliset tulevat päästöihin perustuvat laivaliikenteen maksut olisi investoitava uudelleen eurooppalaiseen laivaliikennealaan rahoittamalla puhtaamman teknologian ja kestävien alusten tutkimusta ja kehittämistä;

12.  katsoo, että kolmansien maiden kansalaisia koskevasta EU:n matkustustieto- ja -lupajärjestelmästä (ETIAS) saadut tulot olisi investoitava puhtaan ja vähäpäästöisen lentoliikenteen alaa ja ilmatilan käytön tehostamista entisestään koskevaan tutkimukseen ja kehitystoimintaan sekä eurooppalaisen raja- ja merivartioston rahoituksen lisäämiseen;

13.  kehottaa tarkastelemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön sisämarkkinoilla myytävien kulutushyödykkeiden sekä sisämarkkinoille tuotujen hyödykkeiden hiilipitoisuuteen perustuvia omia varoja, kuten hiilidioksidin sopeuttamistoimet rajalla tai ”hiilenlisävero”, joilla korvattaisiin asteittain osa nykyisistä arvonlisäveroon perustuvista omista varoista.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

7.12.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

37

7

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marco Affronte, Zoltán Balczó, Ivo Belet, Biljana Borzan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Miriam Dalli, Angélique Delahaye, Stefan Eck, Bas Eickhout, Karl-Heinz Florenz, Gerben-Jan Gerbrandy, Arne Gericke, Jens Gieseke, Sylvie Goddyn, Françoise Grossetête, Jytte Guteland, Karin Kadenbach, Urszula Krupa, Peter Liese, Norbert Lins, Susanne Melior, Rory Palmer, Piernicola Pedicini, Pavel Poc, John Procter, Julia Reid, Annie Schreijer-Pierik, Jadwiga Wiśniewska, Damiano Zoffoli

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Jørn Dohrmann, Herbert Dorfmann, Luke Ming Flanagan, Martin Häusling, Krzysztof Hetman, Merja Kyllönen, Gesine Meissner, Nuno Melo, Ulrike Müller, Gabriele Preuß, Bart Staes, Claude Turmes

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Norbert Erdős, Sven Schulze

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

37

+

ALDE

Gerben-Jan Gerbrandy, Gesine Meissner, Ulrike Müller

EFDD:

Piernicola Pedicini

GUE/NGL:

Stefan Eck, Merja Kyllönen

NI:

Zoltán Balczó

PPE:

Ivo Belet, Angélique Delahaye, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Karl-Heinz Florenz, Jens Gieseke, Françoise Grossetête, Krzysztof Hetman, Peter Liese, Norbert Lins, Nuno Melo, Annie Schreijer-Pierik, Sven Schulze

S&D:

Biljana Borzan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Miriam Dalli, Jytte Guteland, Karin Kadenbach, Susanne Melior, Rory Palmer, Pavel Poc, Gabriele Preuß, Damiano Zoffoli

VERTS/ALE:

Marco Affronte, Bas Eickhout, Martin Häusling, Bart Staes, Claude Turmes

7

-

ECR:

Jørn Dohrmann, Arne Gericke, Urszula Krupa, John Procter, Jadwiga Wiśniewska

EFDD:

Julia Reid

ENF:

Sylvie Goddyn

1

0

GUE/NGL:

Luke Ming Flanagan

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (24.1.2018)

budjettivaliokunnalle

Euroopan unionin omien varojen järjestelmän uudistamisesta

(2017/2053(INI))

Valmistelija: Nicola Caputo

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  kehottaa uudistamaan – unionin veronmaksajien verotaakkaa kasvattamatta – perusteellisesti omien varojen järjestelmän, mukaan lukien vahvat painopisteet ja uudet omat varat, jotta voidaan pienentää BKTL-perusteisten maksuosuuksien osuutta, joka vuonna 2016 oli 65,4 prosenttia unionin tuloista; huomauttaa, että vaikka EU saa edelleen suurimman osan tuloistaan jäsenvaltioiden BKTL- ja alv-maksuista, niitä ei pidetä aidosti omina varoina; korostaa, että EU:n omien varojen muodon on oltava vakaa, ja toteaa, että esimerkiksi rankaisutulleja ei siksi voida pitää tuloina eivätkä ne samasta syystä sovellu ennakoitavaksi tulonlähteeksi; kehottaa myös luopumaan kaikista maksuosuuden alennusten muodoista; korostaa, että nykyinen järjestelmä sisältää monimutkaisia ja vaikeaselkoisia korjausmekanismeja, jotka pahentavat joka vuosi pulaa riittävistä maksumäärärahoista;

2.  panee merkille, että omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän raportissa esitettiin uusia ehdotuksia, kuten arvonlisäverosta kertyvien omien varojen ja unionin päästökauppajärjestelmän uudistaminen, hiilidioksidivero, liikennevero, sähkövero ja digitaalisista sisämarkkinoista peräisin olevat tulot; korostaa, että uusien omien varojen käyttöönotto voisi lisätä politiikan johdonmukaisuutta talousarvion tulo- ja menopuolten välillä; korostaa, että näistä ehdotuksista huolimatta jäsenvaltioiden maksuosuuksien on jatkossakin oltava keskeinen omien varojen lähde yksinkertaisemmassa, avoimemmassa ja oikeudenmukaisemmassa sekä demokraattisesti vastuullisessa järjestelmässä, jossa tulot käytetään viisaasti;

3.  kehottaa kaikkia osapuolia tekemään omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän raportin pohjalta asianmukaiset johtopäätökset ja analysoimaan suositusten toteuttamiskelpoisuutta, jotta unionin talousarviosta tulisi avoimempi, vakaampi, yksinkertaisempi, yhtenäisempi, oikeudenmukaisempi ja ennakoitavampi, samalla kun noudatetaan toissijaisuusperiaatetta ja keskitytään entistä selkeämmin rikkaiden ja köyhien maiden väliseen yhteisvastuuseen ja tulonjakoon; huomauttaa tässä yhteydessä, että nykyiselle omien varojen järjestelmälle on tunnusomaista sen huomattava monimutkaisuus ja siihen liittyvä avoimuuden puute, joka on korjattava EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden yhteisten toimenpiteiden avulla;

4.  huomauttaa, että nämä uudentyyppiset omat varat ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan rahoittaa uusia unionin tehtäviä sellaisilla aloilla kuin muuttoliike, Pariisin ilmastosopimus ja sisäinen turvallisuus ja puolustus sekä korvata odotettavissa olevat 9–12 miljardin euron vuosittaiset tulonmenetykset, jotka brexit saattaa aiheuttaa; toteaa lisäksi, että EU:n talousarvion tarjoaman eurooppalaisen lisäarvon turvaamiseksi tarvitaan uusia omia varoja, jotta EU voi rahoittaa asianmukaisesti sekä perinteisiä politiikkojaan että uusia painopisteitään ja välttää samalla komission pohdinta-asiakirjassa EU:n rahoituksen tulevaisuudesta esitetyt mahdolliset menoleikkaukset yhteisestä maatalouspolitiikasta (YMP);

5.  korostaa, että maatalousmaksut ovat sekä politiikan väline että YMP:n rahoitusväline ja että niistä saadut tulot vähenevät vapaakauppasopimusten seurauksena; panee merkille, että omia varoja käsittelevä korkean tason työryhmä suosittelee, että nämä maksut on säilytettävä tulevaisuudessa YMP:n talousarviossa, koska ne ovat yksinkertaisia, tehokkaita ja todellisia unionin omia varoja; toteaa, että perinteisten omien varojen osuus on pienentynyt vuosi vuodelta, koska kaupankäynti ei ole lisääntynyt riittävästi, jotta se korvaisi keskimääräisten tullien alenemisen;

6.  korostaa, että tulojen lisääntyminen, myös kilpailun alalla määrättyjen sakkojen ja arvioitua suurempien tullimaksujen johdosta, ei saa johtaa menojen kasvuun vaan sen johdosta on pienennettävä BKTL-perusteisia maksuosuuksia;

7.  huomauttaa, että alv-perusteisten omien varojen uudistamisen (ja nykyisen järjestelmän korvaamisen), yhteisöveroon perustuvien omien varojen, finanssitransaktioveron tai rahoitustoimintaan perustuvien muiden verojen etuna olisi sisämarkkinoiden toiminnan paraneminen;

8.  painottaa, että YMP:stä saadaan lisäarvoa, koska se auttaa vauhdittamaan innovointia, parantamaan kilpailukykyä ja kestävyyttä maatalousalalla, lujittamaan unionin pitkän aikavälin elintarviketurvaa ja ympäristön turvallisuutta ja takaamaan elintarvikkeiden hintojen vakauden maatilojen vakaampien tulojen ja investointeja maaseutuyhteisöihin ja tiloihin edistävien kestävien maaseudun kehittämistoimenpiteiden avulla estäen siten maaseudun autioitumista ja hyödyntäen maaseutualueiden potentiaalia; katsoo, että YMP:tä olisi uudistettava uskottavuuden lisäämiseksi ja siksi, että muusta kuin maanviljelystä riippuvaisille kansalaisille voidaan perustella tuen jatkamista yhä useampien julkisten ympäristöhyödykkeiden tuottamisella, ja toteaa, että samalla on varmistettava, että tuet jakautuvat entistä oikeudenmukaisemmin jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä; korostaa lopuksi, että maatalousmaksujen osuus EU:n rahoituksessa on turvattava;

9.  toteaa, että ensisijaisesti YMP:n ansiosta noin 500 miljoonan unionin kansalaisen saatavilla on päivittäin laadukkaita ja kohtuuhintaisia elintarvikkeita; huomauttaa lisäksi, että tämän hinta kullekin unionin kansalaiselle on keskimäärin 32 senttiä päivässä maksuna turvallisen ja terveellisen ravinnon sekä monipuolisen maatalousympäristön varmistamisesta; korostaa, että ainoana täysin yhdennettynä EU-tason politiikkana YMP tuottaa eniten eurooppalaista lisäarvoa ja että kansallisesti rahoitettu maatalouspolitiikka olisi sitä huomattavasti kalliimpi;

10.  korostaa, että tuloja voitaisiin lisätä epäsuorasti myös yksinkertaistamalla yhteistä maatalouspolitiikkaa ja vähentämällä siihen liittyvää byrokratiaa;

11.  kehottaa asettamaan rahoituskurimekanismin mukaisesti maatalousalalla myönnetyn mutta käyttämättä jääneen rahoituksen kokonaisuudessaan saataville seuraavana varainhoitovuonna suorina tukina;

12.  katsoo, että YMP toimii tehokkaasti ja että on vahvistettava sen oikeutusta yhtenä tärkeimmistä välineistä, joiden avulla EU toimii työpaikkojen luomiseksi ja säilyttämiseksi maaseutualueilla ja etenkin maatalousalalla.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

23.1.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

28

7

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

John Stuart Agnew, Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, Richard Ashworth, José Bové, Daniel Buda, Nicola Caputo, Paolo De Castro, Jean-Paul Denanot, Albert Deß, Jørn Dohrmann, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Edouard Ferrand, Luke Ming Flanagan, Martin Häusling, Esther Herranz García, Peter Jahr, Ivan Jakovčić, Jarosław Kalinowski, Zbigniew Kuźmiuk, Philippe Loiseau, Mairead McGuinness, Ulrike Müller, James Nicholson, Maria Noichl, Marijana Petir, Laurenţiu Rebega, Bronis Ropė, Ricardo Serrão Santos, Czesław Adam Siekierski, Tibor Szanyi, Marc Tarabella, Marco Zullo

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Franc Bogovič, Stefan Eck, Jens Gieseke, Maria Heubuch, Karin Kadenbach, Momchil Nekov, Sofia Ribeiro, Annie Schreijer-Pierik, Hannu Takkula, Tom Vandenkendelaere, Thomas Waitz

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Stanisław Ożóg

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

28

+

ALDE

Ivan Jakovčić, Ulrike Müller, Hannu Takkula

EFDD

Marco Zullo

ENF

Rebega Laurentiu

PPE

Franc Bogovič, Daniel Buda, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Jens Gieseke, Esther Herranz García, Mairead McGuinness, Marijana Petir, Sofia Ribeiro, Annie Schreijer-Pierik, Czesław Adam Siekierski, Tom Vandenkendelaere

S & D

Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, Nicola Caputo, Paolo De Castro, Jean-Paul Denanot, Karin Kadenbach, Maria Noichl, Ricardo Serrão Santos, Tibor Szanyi, Marc Tarabella

7

-

ECR

Jørn Dohrmann, Zbigniew Kuźmiuk, James Nicholson, Stanisław Ożóg

EFDD

John Stuart Agnew

GUE/NGL

Stefan Eck, Luke Ming Flanagan

5

0

ECR

Richard Ashworth

ENF

Philippe Loiseau

VERTS/ALE

José Bové, Martin Häusling, Bronis Ropė

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (11.10.2017)

budjettivaliokunnalle

Euroopan unionin omien varojen järjestelmän uudistamisesta

(2017/2053(INI))

Valmistelija: Mercedes Bresso

EHDOTUKSET

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  ilmaisee jälleen voimakkaan tukensa Euroopan unionin omien varojen järjestelmän perinpohjaiselle uudistamiselle; palauttaa mieliin, että nykyinen omien varojen järjestelmä on perussopimusten hengen vastainen: Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 310 artiklan 4 kohdassa määrätään, että unioni ei anna sellaisia säädöksiä, joilla saattaa olla huomionarvoisia vaikutuksia talousarvioon, ellei se esitä vakuuksia sille, että näistä säädöksistä aiheutuvat menot voidaan rahoittaa unionin omilla varoilla, ja SEUT:n 311 artiklassa määrätään, että unionin talousarvio rahoitetaan kokonaisuudessaan omin varoin; korostaa kuitenkin, että käytännössä valtaosa EU:n tuloista tulee kansallisista rahoitusosuuksista, jotka lasketaan prosenttiosuutena BKTL:stä (69,1 prosenttia) ja arvonlisäverosta (12,4 prosenttia) ja joita ei pidetä todellisina omina varoina, koska ne ovat johtaneet jäsenvaltioiden väliseen nollasummapeliin;

2.  korostaa, että nykyiselle omien varojen järjestelmälle on ominaista huomattava monimutkaisuus ja avoimuuden puute; kehottaa siksi EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita käsittelemään näitä puutteita tehokkaasti ja rakentavasti;

3.  katsoo, että parlamentin asemaa omien varojen hyväksymismenettelyssä olisi vahvistettava; katsoo, että siirtyminen yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksentekoon ja tavallisen lainsäätämisjärjestyksen noudattaminen omien varojen hyväksymisessä antaisi parlamentille ja neuvostolle yhtäläiset päätöksenteko-oikeudet EU:n talousarvion tulo- sekä menopuolella;

4.  pitää tärkeänä, että hyödynnetään brexitin tarjoamaa mahdollisuutta, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota uudistamaan nykyistä hyvitys- ja korjausjärjestelmää, joka on perussopimusten hengen vastainen ja myös todistetusti siirtänyt keskustelujen painopistettä EU:n talousarvion eurooppalaisesta lisäarvosta jäsenvaltioiden rahoitusosuuksiin kohdistuvaan ”nettojäännösvaikutukseen” ilman, että EU:n talousarvion heijastusvaikutuksia otetaan huomioon;

5.  korostaa, että EU:n talousarviossa olisi oltava todellisten omien varojen järjestelmä omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän suosituksen mukaisesti;

6.  kehottaa komissiota aloittamaan pohdinnan siitä, miten EU:n politiikkatoimien suoraan tuottamat varat saataisiin EU:n talousarvion tulopuolelle;

7.  katsoo, että omien varojen järjestelmää koskevien kaikkien uudistusten olisi perustuttava oikeudenmukaisuuden, vakauden, yhtenäisyyden, yhteisvastuun, kestävyyden ja toissijaisuuden periaatteisiin ja oltava ymmärrettäviä unionin kansalaisille; muistuttaa periaatteista, jotka lueteltiin Montin raportissa ja joita omia varoja käsittelevä korkean tason työryhmä käyttää arvioidessaan mahdollisia uusia omia varoja; katsoo, että ne antavat hyödylliset suuntaviivat uudistusten suunnittelulle; pitää lisäksi tärkeänä, että EU:n talousarviolle varmistetaan riittävät tulot, jotta EU:n politiikkatoimet saavat riittävän ja uskottavan rahoituksen etenkin brexitin jälkeen;

8.  katsoo, että tulopuolen uudistamisen olisi kuljettava käsi kädessä menopuolen uudistamisen kanssa, jotta voidaan kasvattaa EU:n menojen eurooppalaista lisäarvoa varmistamalla EU:n menojen, politiikkatoimien ja painopisteiden välinen selvä yhteys ja tukemalla EU:n politiikkatoimia sellaisilla EU:n toimivaltaan kuuluvilla keskeisillä aloilla, joilla on hyvät mahdollisuudet tuottaa eurooppalaista lisäarvoa, kuten sisämarkkinat, ympäristönsuojelu ja ilmastotoimet, energiaunioni sekä yhteinen puolustuspolitiikka, ja vähentämällä sisämarkkinoiden verotuksellista heterogeenisuutta, kuten Montin raportissa(1) suositellaan;

9.  muistuttaa, että tulevien uudistusten toteuttamisen yhteydessä on tärkeää säilyttää EU:n talousarvion yhtenäisyys ja rajoittaa sellaisten ohjelmien ja välineiden käyttöä, jotka ovat rinnakkaisia EU:n talousarvion kanssa, vain ehdottoman perusteltuihin tapauksiin ja valvoen niitä asianmukaisesti omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän suosittamalla tavalla;

10.  kiinnittää huomiota siihen, että tarvitaan perinpohjaista pohdintaa komission maaliskuussa 2017 käynnistämän Euroopan tulevaisuutta koskevan keskustelun vaikutuksista omien varojen järjestelmän uudistukseen; toteaa, että kaikki komission maaliskuussa 2017 esittelemät viisi skenaariota EU:n tulevaisuudesta edellyttäisivät aidosti omista varoista saatua lisärahoitusta pyrittäessä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa asetettuihin tavoitteisiin, jotka kuuluvat nyt unionin uusiin painopisteisiin; pitää tärkeänä, että noudatetaan talousarvion yhtenäisyyttä ja vähennetään sen monimutkaisuutta eikä lisätä sitä, jotta voidaan varmistaa EU:n politiikkatoimien johdonmukaisuus sekä sisäisesti että ulkoisesti.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

11.10.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

14

3

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Mercedes Bresso, Richard Corbett, Pascal Durand, Danuta Maria Hübner, Diane James, Alain Lamassoure, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Markus Pieper, Paulo Rangel, György Schöpflin, Pedro Silva Pereira, Claudia Țapardel, Kazimierz Michał Ujazdowski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Ashley Fox, Enrique Guerrero Salom, Jérôme Lavrilleux, Jasenko Selimovic

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Tadeusz Zwiefka

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

14

+

ALDE

Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Jasenko Selimovic

PPE

Danuta Maria Hübner, Alain Lamassoure, Jérôme Lavrilleux, Paulo Rangel, György Schöpflin, Tadeusz Zwiefka

S&D

Mercedes Bresso, Richard Corbett, Enrique Guerrero Salom, Pedro Silva Pereira, Claudia Țapardel

VERTS/ALE

Pascal Durand

3

-

ECR

Ashley Fox, Kazimierz Michał Ujazdowski

NI

Diane James

0

0

 

 

Huomautus: Markus Pieper (PPE) ilmoitti myös äänestäneensä lausuntoluonnoksen puolesta

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

EU:n tulevaa rahoitusta koskeva omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän loppuraportti ja suositukset, annettu joulukuussa 2016.


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

22.2.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

31

4

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Nedzhmi Ali, Lefteris Christoforou, Gérard Deprez, Manuel dos Santos, André Elissen, José Manuel Fernandes, Eider Gardiazabal Rubial, Jens Geier, Esteban González Pons, John Howarth, Zbigniew Kuźmiuk, Vladimír Maňka, Siegfried Mureşan, Jan Olbrycht, Urmas Paet, Paul Rübig, Petri Sarvamaa, Jordi Solé, Patricija Šulin, Eleftherios Synadinos, Indrek Tarand, Isabelle Thomas, Inese Vaidere, Daniele Viotti, Tiemo Wölken, Marco Zanni

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Xabier Benito Ziluaga, Jean-Paul Denanot, Janusz Lewandowski, Ivana Maletić, Stanisław Ożóg, Pavel Poc, Nils Torvalds, Helga Trüpel, Tomáš Zdechovský

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Anders Primdahl Vistisen


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

31

+

ALDE

Nedzhmi Ali, Gérard Deprez, Urmas Paet, Nils Torvalds

ECR

Zbigniew Kuźmiuk, Stanisław Ożóg

PPE

Lefteris Christoforou, José Manuel Fernandes, Esteban González Pons, Janusz Lewandowski, Ivana Maletić, Siegfried Mureşan, Jan Olbrycht, Paul Rübig, Petri Sarvamaa, Patricija Šulin, Inese Vaidere, Tomáš Zdechovský

S&D

Jean-Paul Denanot, Eider Gardiazabal Rubial, Jens Geier, John Howarth, Vladimír Maňka, Pavel Poc, Isabelle Thomas, Daniele Viotti, Tiemo Wölken, Manuel dos Santos

VERTS/ALE

Jordi Solé, Indrek Tarand, Helga Trüpel

4

-

ECR

Anders Primdahl Vistisen

ENF

André Elissen, Marco Zanni

NI

Eleftherios Synadinos

1

0

GUE/NGL

Xabier Benito Ziluaga

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 9. maaliskuuta 2018Oikeudellinen huomautus