Menettely : 2017/2006(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0045/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0045/2018

Keskustelut :

PV 12/03/2018 - 21
CRE 12/03/2018 - 21

Äänestykset :

PV 13/03/2018 - 7.9
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0068

MIETINTÖ     
PDF 414kWORD 87k
27.2.2018
PE 612.062v02-00 A8-0045/2018

EU:n alueiden ja kaupunkien roolista Pariisin ilmastosopimuksen (COP 21) täytäntöönpanossa

(2017/2006(INI))

Aluekehitysvaliokunta

Esittelijä: Ángela Vallina

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU:n alueiden ja kaupunkien roolista Pariisin ilmastosopimuksen (COP 21) täytäntöönpanossa

(2017/2006(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen, päätöksen 1/CP.21, Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. kokouksen (COP 21) ja Pariisissa Ranskassa 30. marraskuuta–11. joulukuuta 2015 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 11. konferenssin (CMP11),

–  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen 7 artiklan 2 kohdan ja 11 artiklan 2 kohdan, joissa tunnustetaan ilmastonmuutoksen ja ilmastotoimien paikallinen, valtiotasoa alempi ja alueellinen ulottuvuus,

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2016 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla hyväksytyn Pariisin sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta(1),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman Pariisin sopimuksen täytäntöönpanosta ja vuonna 2016 Marrakeshissa Marokossa järjestettävästä YK:n ilmastonmuutoskokouksesta (COP 22)(2),

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuonna 2017 Bonnissa Saksassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta (COP 23)(3),

–  ottaa huomioon uudet YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteen 11: ”taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat”,

–  ottaa huomioon Amsterdamin julistuksen säännöt, jotka ovat EU:n kaupunkiagendan perustana,

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n politiikkojen kaupunkiulottuvuudesta(4),

–  ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen raportit nro 12/2016 ”Urban adaptation to climate change in Europe 2016” ja nro 1/2017 ”Climate change, impacts and vulnerability in Europe 2016”,

–  ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Pariisin jälkeen: arvio Pariisin sopimuksen vaikutuksista” (COM(2016)0110),

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi” (COM(2013)0216),

–  ottaa huomioon Euroopan alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Kohti uutta EU:n strategiaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi – yhdennetty lähestymistapa” (CDR 2430/2016 – 8.2.2017),

–  ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”EU:n politiikkojen kaupunkiulottuvuus – kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman keskeiset piirteet” (COM(2014)0490),

–  ottaa huomioon yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17. joulukuuta 2013) 8 artiklan, jossa säädetään, että ERI-rahastojen tavoitteiden toteuttamisessa otetaan huomioon kestävä kehitys(5),

–  ottaa huomioon yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen soveltamisalaan kuuluvat kumppanuussopimukset ja ohjelmat, joilla kyseisen asetuksen 8 artiklan mukaisesti edistetään resurssitehokkuutta, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista,

–  ottaa huomioon kustakin ERI-rahastosta tuettavat temaattiset tavoitteet, kuten teknologian kehittäminen ja innovointi, vähähiiliseen talouteen siirtyminen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja resurssitehokkuuden edistäminen,

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin viidennen arviointikertomuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A8-0045/2018),

A.  ottaa huomioon, että äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyminen on ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen suora seuraus ja että tällaiset ilmiöt vaikuttavat jatkossakin kielteisesti moniin Euroopan osiin ja niitä esiintyy entistä useammin, mikä tekee Euroopan asutuista ekosysteemeistä entistä haavoittuvaisempia; toteaa, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan maapallon keskilämpötila voi nousta vuoteen 2100 mennessä 0,9–5,8 celsiusastetta;

B.  ottaa huomioon, että seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa, joka ohjaa EU:n ympäristöpolitiikkaa vuoteen 2020 asti, määritellään unionin kaupunkien kestävyyden parantaminen yhdeksi ensisijaisista tavoitteista yhdessä kolmen keskeisen horisontaalisen tavoitteen eli unionin luonnonpääoman suojelemisen, säilyttämisen ja vahvistamisen, unionin resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi muuttamisen ja unionin kansalaisten ympäristöön liittyviltä paineilta ja heidän terveyteensä ja hyvinvointiinsa kohdistuvilta uhilta suojelemisen kanssa;

C.  katsoo, että ilmastonmuutos voi pahentaa yhteiskunnallisia muutoksia, jos lisätoimia ei toteuteta; katsoo, että olisi otettava huomioon merkittävät muuttovirrat, joita ennustetaan syntyvän maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen seurauksena ja joiden aiheuttamat väestöjen siirtymiset tulevat asettamaan uusia vaatimuksia kaupunkien infrastruktuurille;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan ympäristökeskuksen raportin nro 12/2016 keskeisten tulosten mukaan ilmastonmuutos on jo havaittavissa EU:ssa äärimmäisten sääilmiöiden ja asteittain lisääntyvien pitkän aikavälin vaikutusten, kuten myrskyjen, hurrikaanien, kuivuuden, aavikoitumisen, maaperän ja rannikoiden kulumisen, rankkasateiden, helleaaltojen, tulvien, merenpinnan nousun, vedenpuutteen, metsäpalojen ja trooppisten tautien leviämisen yleistymisessä;

E.  toteaa, että ilmastonmuutoksen seurauksena riski joidenkin kasvi- ja eläinlajien häviämisestä sekä ilmastollisten tekijöiden aiheuttamien tarttuvien tautien esiintymisestä on kasvanut; ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ilmenevät entistä selvemmin syrjäisimmillä alueilla ja muilla EU:n alueilla, jotka ovat topografialtaan haavoittuvia;

F.  ottaa huomioon, että lisäksi äskettäisissä tutkimuksissa on osoitettu, että erilaiset ympäristössä ja yhteiskunnassa havaitut muutokset, kuten muutokset metsälajeissa, haitallisten vieraslajien asettuminen ja taudinpurkaukset, ovat aiheutuneet tai voimistuneet maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen seurauksena, jolloin ihmiset, luonto ja ekosysteemit, joissa he asuvat, ovat entistä haavoittuvampia, ellei ryhdytä konkreettisiin toimiin; toteaa, että yhdennetty EU:n tuki, jolla parannetaan jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa, auttaisi varmistamaan, että alueet, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa eniten, voivat ryhtyä tarpeellisiin sopeutumistoimiin;

G.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa yhteiskunnallisiin eroihin, jotka ovat jo muutenkin kasvaneet viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja se lisää niiden yhteiskunnan heikoimpien väestöryhmien haavoittuvuutta, joilla on vähemmän kykyä ja resursseja torjua näitä vaikutuksia; ottaa huomioon, että henkilöiden haavoittuvuus ilmastonmuutoksen vaikutuksiin määräytyy suurelta osin heidän mahdollisuuksistaan käyttää perusresursseja, ja katsoo, että viranomaisten olisi taattava niiden käyttömahdollisuus;

H.  ottaa huomioon, että lähes 72,5 prosenttia EU:n kansalaisista eli noin 359 miljoonaa ihmistä asuu kaupungeissa; ottaa huomioon, että EU:n osuus maailman päästöistä on 9 prosenttia ja että kaupunkien osuus kokonaisenergiankulutuksesta on 60–80 prosenttia ja ne tuottavat suunnilleen saman osuuden hiilidioksidipäästöistä;

I.  ottaa huomioon, että kaupunki-infrastruktuurin valinnat vaikuttavat kaupunkien kykyyn kestää ilmastonmuutosta; korostaa, että kaupunkien, yritysten ja muiden valtiosta riippumattomien toimijoiden hiilidioksidin hillitsemispotentiaali on 2,5–4 miljardia tonnia vuoteen 2020 mennessä; ottaa huomioon, että alueet ja kaupungit kykenevät vähentämään maailmanlaajuisia päästöjä 5 prosentilla Pariisin sopimuksen tavoitteiden täyttämiseksi ja että niiden on mahdollista vähentää merkittävästi maailmanlaajuisia päästöjä;

J.  toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteen nro 11 (Taata osallistavat, turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat) tarkoituksena on lisätä vuoteen 2020 mennessä merkittävästi sellaisten kaupunkien ja asuinyhdyskuntien määrää, jotka hyväksyvät ja toteuttavat osallistamiseen, resurssitehokkuuteen, ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen sekä katastrofivalmiuteen ja -palautuvuuteen tähtääviä yhtenäisiä toimintapolitiikkoja ja suunnitelmia, sekä kehittämään ja toteuttamaan kokonaisvaltaista katastrofiriskien hallintaa kaikilla tasoilla katastrofiriskien vähentämistä koskevan Sendain kehyksen 2015–2030 puitteissa;

K.  ottaa huomioon, että kuntien viranomaiset kuuluvat EU:n rahoituksen tärkeimpiin tuensaajiin;

L.  toteaa, että Pariisin sopimuksen 7 artiklan 2 kohdassa todetaan, että ”sopeutuminen on kaikkien kohtaama maailmanlaajuinen haaste, jolla on paikallisia, alueellisia, kansallisia ja kansainvälisiä ulottuvuuksia”; ottaa huomioon, että paikallisviranomaisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden toiminta on tärkeää, jotta hallitukset kykenevät panemaan täytäntöön sitoumuksensa maailmanlaajuisten ilmastotoimien puitteissa;

M.  ottaa huomioon, että EU:n strategiassa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi (COM(2013)0216) sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI-rahastot) koskevissa EU:n asetuksissa määritetään keskeiset tavoitteet ja niihin liittyvät toimet, erityisesti ottamalla käyttöön mekanismeja, kuten ennakkoehdot ja ilmastoon liittyvät aihekohtaiset tavoitteet 2014–2020 koheesiopolitiikan puitteissa, esimerkiksi aihekohtainen tavoite 4: ”Vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukeminen kaikilla aloilla”, aihekohtainen tavoite 5: ”Ilmastonmuutokseen sopeutumisen, riskien ehkäisemisen ja riskinhallinnan edistäminen” ja aihekohtainen tavoite 6: ”Ympäristön säilyttäminen ja suojeleminen sekä luonnonvarojen käytön tehokkuuden parantaminen”, jotka ovat johtaneet ilmastotoimien rahoituksen lisäämiseen ja sen parempaan kohdentamiseen ainakin joidenkin ERI-rahastojen kautta;

N.  ottaa huomioon, että alueet ja kaupungit ovat osoittaneet sitoutuneensa UNFCCC-prosessiin osallistumalla Liman–Pariisin toimintaohjelmaan (LPAA) ja NAZCA-foorumiin (Non-State Actor Zone for Climate Action);

Yleiset puitteet

1.  on tyytyväinen Euroopan unionin rooliin Pariisin sopimuksen (COP 21) yhteydessä ja pitää myönteisenä, että sillä on johtava asema maailmassa ilmastonmuutoksen torjunnassa; korostaa, että EU:lla on maailman kunnianhimoisimpiin kuuluvat tavoitteet ilmastonmuutoksen torjunnassa; toteaa, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on asetettava kiireellisesti EU:n koheesiopolitiikan merkittäväksi tavoitteeksi, jotta täytetään vähintäänkin Pariisin sopimuksen (COP 21) sitoumukset edistämällä puhtaan energian innovointia, kiertotaloutta, uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja energiatehokkuutta ilman että siitä aiheutuu haittaa välttämättömille sopeuttamistoimille, samalla kun säilytetään koheesiopolitiikan perusrooli ja -tavoitteet SEUT-sopimuksen 174 artiklan mukaisesti;

2.  hyväksyy ilmastonmuutoksen torjumista koskevan lähestymistavan, joka perustuu (Yhdistyneiden kansakuntien) kestävän kehityksen tavoitteisiin ja Amsterdamin julistukseen (EU:n kaupunkiagenda); korostaa, että Euroopan unionin on omaksuttava maailmassa todellinen johtoasema uusiutuvan energian alalla komission ehdotuksen mukaisesti, ja muistuttaa, että unionin kaupunkiagenda edistää Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 toteuttamista osallistavien, turvallisten ja kestävien kaupunkien tavoitteen välityksellä; ottaa tässä yhteydessä huomioon eurooppalaisten paikallisviranomaisten väliset erot ja niiden erilaiset kehitysmahdollisuudet; kehottaa kehittämään joustavaa, räätälöityä lähestymistapaa kaupunkiagendan täytäntöönpanossa tarjoamalla kannustimia ja ohjausta kaupunkien koko potentiaalin hyödyntämiseksi;

3.  muistuttaa, että 14. lokakuuta 2015 hyväksymässään päätöslauselmassa ”Kohti uutta Pariisissa tehtävää kansainvälistä ilmastosopimusta”(6) parlamentti kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevia täydentäviä sitoumuksia; korostaa, että COP 21 ‑prosessin on oltava mahdollisimman avoin ja valvottu;

4.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön EU:n nykyisen ilmastotoimia koskevan lainsäädännön mukaisesti kunnianhimoisia lieventämis- ja sopeuttamistavoitteita ja noudattamaan Euroopan alueiden komitean 9. helmikuuta 2017 antamassa lausunnossa ”Kohti uutta EU:n strategiaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi yhdennetty lähestymistapa” esitettyä pyyntöä;

5.  pitää valitettavina ympäristöä vaarantavia strategioita, kuten tietyn taloudellisen toiminnan ja teollisuuden toimialoja, jotka tuottavat suuria saastemääriä, ja korostaa, että kaikkien yhteiskunnan osa-alueiden on edistettävä toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä kääntämään tämä suuntaus, joka uhkaa elämän jatkumista maapallolla; korostaa, että tarjolla ei ole riittävästi tietoa niistä toimenpiteistä, joita eräät teollisuuden alat ovat toteuttaneet torjuakseen ympäristön pilaantumista, ja niistä ratkaisuista, jotka saastuttavat vähemmän; pitää kuitenkin valitettavana niiden tieteen, viestinnän ja politiikan alojen mielipidejohtajien vakavaa vastuuttomuutta, jotka edelleen kiistävät ilmastonmuutosta koskevat todisteet;

6.  pitää valitettavana Yhdysvaltojen ilmoitusta vetäytyä Pariisin ilmastosopimuksesta ja on tyytyväinen siihen, miten moni liittovaltiosta riippumaton toimija ja erityisesti Yhdysvaltojen osavaltio ja kaupunki on vahvistanut sitoumuksensa Pariisin sopimuksessa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi; kannustaa niitä Yhdysvaltojen paikallis- ja alueviranomaisia, jotka haluavat jatkaa ilmastonmuutoksen torjumista, liittoutumaan yhteen ja tekemään yhteistyötä muiden julkisten ja yksityisten kumppaneiden kanssa hankkeissaan ja vaihtamaan tähän liittyviä hyviä käytäntöjä; vaatii uutta hallintotapaa, jolla voidaan turvata varat ilmastotoimiin, ja alueiden ja kaupunkien sekä niitä edustavien elinten parempaa integroimista toimintaan;

7.  korostaa, että kaupungeilla on oltava ratkaiseva rooli ilmastonmuutoksen torjumisessa ja niiden on toimittava koordinoidusti keskinäisessä riippuvuussuhteessa kansallisten viranomaisten ja niitä ympäröivien alueiden kanssa; kannustaa edistämään edelleen valtiotasoa alempia johtajien ja kansallisten hallitusten välisiä siteitä kansainvälisellä tasolla Friends of Cities -foorumin kaltaisilla foorumeilla; katsoo, että yhdennetyn ja kestävän kaupunkisuunnittelun tapauksessa paikallisviranomaisten olisi saatava valtuudet valita hankkeita, mutta myös valmisteltava, suunniteltava ja toteutettava paikalliseen kehitykseen liittyviä ohjelmia; korostaa mahdollisia myönteisiä tekijöitä kasvua ja vihreitä työpaikkoja varten;

8.  toteaa, että paikallisviranomaiset ovat vastuussa suurimmasta osasta ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimien sekä asiaa koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta; korostaa, että Pariisin sopimuksen täytäntöön panemiseksi tarvitaan toimia kaupunkisuunnittelun, liikkuvuuden, julkisen liikenteen ja infrastruktuurin, rakennusten energiatehokkuuden, tiedotuskampanjoiden, älykkäiden kaupunkien, älykkäiden verkkojen ja alueellisten tukien alalla;

9.  panee merkille, että kaupunginjohtajat ovat suoraan vastuussa valitsijoilleen päätöksistään ja voivat toimia tehokkaammin ja nopeammin sekä saada usein aikaan välittömiä ja vaikuttavia tuloksia;

10.  pyytää kansallisia hallituksia auttamaan kaupunkeja ja alueita täyttämään kansainväliset sitoumukset ilmasto- ja energia-aloitteiden tukemiseksi paikallisella ja alueellisella tasolla;

11.  muistuttaa, että ilmastonmuutos toimii vuorovaikutuksessa sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden kanssa, ja sen vuoksi tarvitaan yhdennettyä näkemystä, joka on toimiva paikallisella ja alueellisella tasolla;

12.  varoittaa kasvihuonekaasupäästöjen nykyisistä yhteiskunnallisista ja taloudellisista vaikutuksista kaupunkien infrastruktuuriin, kansanterveyteen ja sosiaaliturvajärjestelmiin, jotka ovat tiettyinä ajankohtina ja tietyissä kaupungeissa ja alueilla ylikuormitettuja ja joiden taloudellinen tilanne on epävarma; toteaa, että näille järjestelmille aiheutuu siten lisäpaineita ja niiltä edellytetään kasvaviin ja aiempaa monimutkaisempiin tarpeisiin vastaamista; suhtautuu myönteisesti vähähiiliseen infrastruktuuriin investoiville ja siinä johtoaseman omaksuville kaupungeille aiheutuviin mahdollisiin taloudellisiin etuihin, mukaan lukien alhaisemmat sähkö-, huolto- ja kansanterveyskustannukset, ja toteaa, että kansanterveys paranee epäpuhtauksien vähenemisen myötä;

13.  myöntää, että ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen ovat pitkän aikavälin prosesseja, jotka ulottuvat vaalisyklejä ja paikallisen ja alueellisen tason päätöksiä pidemmälle, ja kehottaa suhtautumaan niihin mahdollisuuksien lähteenä esimerkiksi työllisyyttä, terveyden ja elämänlaadun edistämistä ja julkisia palveluja koskeviin haasteisiin vastaamisessa; panee merkille, että Pariisin sopimuksessa on määrätty, että sellaiset sidosryhmät, jotka eivät ole osapuolia, osallistuvat aktiivisesti teknisten tarkastamisprosessien välityksellä hillitsemiseen ja sopeutumiseen;

14.  tunnustaa alueiden ja kaupunkien tärkeän aseman energiakäänteeseen sitoutumisen edistämisessä sekä ilmastoon ja energiaan liittyvien tavoitteiden ajamisessa ruohonjuuritasolla; toteaa, että alueet ja kaupunkialueet soveltuvat parhaiten integroitujen energiaratkaisujen testaukseen ja toteuttamiseen suorassa yhteistyössä kansalaisten kanssa; korostaa tarvetta vauhdittaa energiakäännettä ja paikallisia investointeja ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutustoimiin; korostaa, että puhtaan energian innovaatiot ja pienimuotoiset uusiutuvan energian hankkeet voisivat olla merkittävässä roolissa pyrittäessä saavuttamaan Pariisin sopimuksen tavoitteet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään sallimaan rahoitustoimenpiteet, joissa otetaan huomioon paikallisten energiayhteisöjen erityispiirteet ja niiden pitkällä aikavälillä energiamarkkinoille, ympäristölle ja yhteiskunnalle tuoma arvo ja edistetään yksittäisten tuottajakuluttajien asemaa uusiutuvien energialähteiden alalla omavaraisuuden ja omatuotannon lisäämiseksi; kannustaa kaupunkeja ja alueita omaksumaan johtavan roolin energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian tuotannon edistämisessä, jotta voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja ilman saastumista;

15.  toteaa jälleen, että alueiden on pantava täytäntöön rakennusten energiatehokkuudesta annettu direktiivi 2010/31/EU sekä energiatehokkuudesta annettu direktiivi 2012/27/EU; vaatii EU:n rakennerahaston keskittämistä tai kasvattamista julkisten rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi tai uusiutuvalla energialla toteutettavan kuntien omavaraisen energiahuollon edistämiseksi; kehottaa tukemaan osuuskuntamuotoisia kansalaisten energiahankkeita EU:n rakennerahastoista sekä vähentämään hallinnollista rasitetta kansallisella ja alueellisella tasolla;

16.  toteaa, että viimeisimpien tilastojen mukaan EU:n osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on noin 10 prosenttia, ja että näin ollen ilman maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen kielteisiä suuntauksia ei voida kumota; huomauttaa kuitenkin, että EU voisi toimia tässä johtavassa asemassa, erityisesti edistämällä puhtaita energiaratkaisuja ja -teknologioita;

17.  muistuttaa, että EU:n kaupunkiagendassa edistetään uutta työskentelymenetelmää, jossa kaupunkien mahdollisuuksia hyödynnetään täysimääräisesti maailmanlaajuisten ilmastonmuutosta koskevien haasteiden ratkaisemiseksi, mikä edellyttää erityisen huomion kiinnittämistä parempaan sääntelyyn, rahoituksen saatavuuteen ja tietämyksen vaihtoon;

EU ja koheesiopolitiikka

18.  katsoo, että tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on lisättävä tarvittaessa kunnianhimoisuutta ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi sekä lisättävä tähän tarkoitukseen kohdistettuja varoja;

19.  muistuttaa sitoumuksesta käyttää vähintään 20 prosenttia unionin talousarviosta vuosina 2014–2010 (noin 212 miljardia euroa) ilmastomuutosta koskeviin toimiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan asianmukaisesti huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen N:o 31 vuodelta 2016, jossa varoitetaan vakavasta riskistä, että 20 prosentin tavoitetta ei saavuteta, jos lisätoimenpiteitä ei toteuteta, ja kehottaa komissiota pitämään parlamentin ajan tasalla edistymisestä tällä tärkeällä alalla; korostaa, että Euroopan sosiaalirahastossa tai maatalouspolitiikassa, maaseudun kehittämisessä tai kalatalouspolitiikassa ei ole tapahtunut merkittävää siirtymää ilmastotoimien tehostamiseen eikä kaikkia mahdollisuuksia ilmastotoimien rahoituksen osalta ole täysin tutkittu;

20.  korostaa, että koheesiopolitiikalla on keskeinen rooli vastattaessa ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin alue- ja paikallistasolla; muistuttaa, että vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan talousarviota on lisättävä; korostaa, että koheesiopolitiikan täytyisi kiinnittää erityistä huomiota kaupunkialueiden investointeihin, jotka liittyvät ilmanlaatuun, kiertotalouteen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, vihreän infrastruktuurin kehittämiseen liittyviin ratkaisuihin sekä energia- ja digitaalisiirtymään;

21.  kannattaa kustannus-hyötyvälineen luomista, jotta paikallishallinnon tasolla voidaan ymmärtää hankkeiden vaikutukset hiilen vähentämisen kannalta ja hyödyntää täysimääräisesti EU:n tasolla käytettävissä olevat rahoitusmahdollisuudet;

22.  katsoo, että koheesiopolitiikassa olisi tarkasteltava hillitsemiseen ja sopeutumiseen liittyviä lähestymistapoja eriytetysti mutta ottamalla kuitenkin huomioon niiden välisen koordinoinnin tarpeen ja asettamalla niitä varten selkeät rahoitusmekanismit, joilla tarjotaan kannustimia kunkin alan toimenpiteille ja elvytetään niitä; katsoo, että nämä mekanismit voitaisiin panna täytäntöön selkeiden ja mitattavissa olevien suunniteltujen investointien avulla ja kaupungit ja alueet (mukaan lukien viranomaiset, teollisuus, sidosryhmät ja kansalaisyhteiskunta) on otettava mukaan siten, että ne osallistuvat myös täytäntöönpano- ja arviointivaiheisiin;

23.  panee merkille, että vain 15 unionin jäsenvaltiota on hyväksynyt toimintasuunnitelman ja sopeutumisstrategian ja että käytännön tasolla on toteutettu vain vähän konkreettisia toimia; katsoo, että ERI-rahastojen suunnittelu olisi tulevaisuudessa liitettävä paremmin vuoteen 2030 ulottuviin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin; painottaa, että tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ilmastotavoitteiden valtavirtaistamista olisi kehitettävä edelleen esimerkiksi yhdistämällä koheesiopolitiikkaan liittyvät investoinnit tiiviimmin osaksi jäsenvaltioiden yleisiä suunnitelmia vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamiseksi; toteaa, että EU:n ilmastotavoitteet olisi otettava tämän vuoksi huomioon kumppanuussopimusten arvioinnissa ja toisaalta toimintaohjelmissa on säilytettävä tiiviit siteet kunkin jäsenvaltion sopeutumista koskeviin strategioihin ja suunnitelmiin koordinoinnin ja yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi suunnittelun ja hallinnoinnin kaikilla tasoilla erityisesti silloin, kun EU:n varat muodostavat suuren osan käytettävissä olevista julkisista menoista; panee merkille, että tämän vuoksi toimenpideohjelmien arvioinnissa on mietittävä, kuinka vaikuttavia ne ovat olleet osaltaan kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamisessa, samalla kun pyritään yhteiseen seurantamenetelmään ja seurantaprosessiin, jotta vältetään ”viherpesu”;

24.  korostaa, että koheesiopolitiikan investointien on oltava yhdenmukaisia tehokkaan ilmastopolitiikan kanssa, jotta taataan investointien kestävyys ympäristön kannalta;

25.  korostaa, että poliittinen innovointi ja kaupunkeja koskeva ulottuvuus ovat otollista maaperää synergiaetujen löytämiseksi ilmastotavoitteiden ja koheesiopolitiikan laajempien taloudellisten tavoitteiden välillä; kehottaa siksi laatimaan erityisiä säännöksiä, jotka on kohdistettu kestävää kaupunkikehitystä ja kaupunkeihin liittyvää innovointia varten, ja kehottaa vahvistamaan merkittävällä tavalla taloudellisesti näitä aloja vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikassa;

26.  kehottaa EU:n kaupunkiagendan puitteissa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvien kysymysten parissa työskenteleviä erilaisia yhteistyökumppanuuksia hyväksymään nopeasti toimintasuunnitelmansa ja esittelemään ne; kehottaa lisäksi komissiota ottamaan huomioon niihin sisältyvät ehdotukset tulevissa lainsäädäntöehdotuksissa erityisesti paremman sääntelyn, rahoituksen ja tietämyksen osalta;

27.  korostaa, että Pariisin sopimuksen pidemmän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan lisää johdonmukaisuutta investointeihin, jotka kohdistuvat hiilestä irtautumisen pitkän aikavälin kehityspolkuun alueellisilla, kansallisilla tai koko EU:n markkinoilla, ja kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla helpotetaan sellaisen rahoituksen saantia, jonka avulla pienemmissä kaupungeissa ja alueilla on mahdollisuus saada rahoitusta; korostaa, että ensisijaista rahoitusta olisi tarjottava hiilestä riippuvaisille alueille, jotta voidaan mahdollistaa sujuva siirtyminen kohti vähäpäästöistä taloutta; toteaa, että etusija olisi annettava vaihtoehtoisten työpaikkojen hankkimiselle runsaasti hiiltä käyttävän teollisuuden työntekijöille; kehottaa komissiota ehdottamaan, että vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan puitteissa päästövähennysten toteuttamisen (ja muiden toimien, kuten maanparannustyöt tai -toimet, joiden tavoitteena on kunnostaa ja puhdistaa ympäristövaurioalueet) olisi oltava merkittävä osa toimenpideohjelmien tuloksellisuuden arviointia;

28.  korostaa, että on tärkeää käyttää myös muita taloudellisia välineitä ja politiikkoja kuten Euroopan strategisten investointien rahastoa, Verkkojen Eurooppa -välinettä ja Horisontti 2020 -ohjelmaa, jotta voidaan rahoittaa hankkeita, jotka auttavat ilmastonmuutoksen hillitsemisessä tai ilmastonmuutokseen sopeutumisessa;

29.  katsoo, että alueille ja kaupungeille myönnettävien tukien on oltava jatkossakin unionin tärkeä rahoitusväline koheesiopolitiikassa ja erityisesti ilmastotoimissa; korostaa kuitenkin, että vaikka ilmastoon liittyvien vaikutus- ja tulosindikaattoreiden yhtenäisyys ja täsmällisyys ovat parantuneet, ne eivät ole riittäviä sen osoittamiseksi, että koheesiopolitiikalla on vaikutusta pyrittäessä saavuttamaan EU:n kokonaisilmastotavoitteet, ja katsoo, että ilmastoon liittyvien menojen seuranta- ja jäljitysjärjestelmää on parannettava, jotta voidaan varmistaa, että EU:n menot ovat erityinen, mitattavissa oleva suure EU:n tavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa laatimaan sopeutumista koskevan etenemissuunnitelman, jolla valvotaan alueellisia ja paikallisia ilmastotoimia, ja kehottaa komissiota arvioimaan, kuinka suuren osuuden varoista jäsenvaltiot ovat käyttäneet paikallisella tasolla kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja maankäytön mukauttamiseksi ilmastonmuutokseen;

30.  panee merkille sen, miten tärkeä rooli on yhdennetyn alueellisen kehityksen välineillä, kuten yhdennetyillä alueellisilla investoinneilla ja yhteisölähtöisellä paikallisella kehittämisellä, joita kaupungit voivat käyttää kestävää kaupunkikehitystä koskevien strategioiden tai toiminnallisten alueiden rahoittamisen lisävälineinä; vaatii integroituja paikallisia alhaalta ylöspäin -lähestymistapoja ja strategioita, jotta voidaan varmistaa resurssien entistä tehokkaampi käyttö, parantaa kestokykyä sekä sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin siitä eniten kärsivillä alueilla;

31.  ottaa huomioon, että EU:n kaupungit sisältävät valtaosan ilmastonmuutokseen keskittyneestä Euroopan tutkimus- ja kehitystoimialasta; kehottaa komissiota antamaan enemmän tukea kaupungeille ja alueille seuraavilla aloilla: koulutus ja tiedotus, rahoitusneuvonta, taitotieto, viestintä, tutkimus ja kehittäminen, ilmastonsuojelukoulutus ja -neuvonta sekä ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen, erityisesti vahvistamalla olemassa olevia välineitä, kuten kaupunkialueiden investointeja neuvoa-antavaa foorumia (URBIS), URBCT-aloitetta ja kaupunkialueiden innovatiivisiin toimenpiteisiin kohdistuvaa UIA-aloitetta); vaatii komissiota varmistamaan, että näillä toimialoilla hyödynnetään täysimääräisesti maailmanlaajuisen tutkimusyhteistyön edut, ja kehottaa komissiota vahvistamaan näitä välineitä, jotta paikallisia hallintoelimiä voidaan auttaa toteuttamaan tarkoituksenmukaisia hankkeita ja saamaan käyttöönsä rahoitusvaihtoehtoja innovatiivisten ratkaisujen testaamiseksi kaupunkikehitystä koskevissa strategioissaan; vaatii, että muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden valtiotasoa alempien viranomaisten on voitava osallistua halutessaan eurooppalaisiin tiedettä, tutkimusta ja teknologiaa koskeviin aloitteisiin, kuten Horisontti 2020 -aloitteeseen, sekä virallisesti että epävirallisesti, jotta voidaan saavuttaa yhteiset tavoitteet; katsoo, että rahoitusvälineiden, kuten maailmanlaajuisten ilmastorahastojen, olisi oltava suoraan paikallisviranomaisten saatavilla; katsoo, että koheesiopolitiikan ja tutkimus- ja innovaatiopolitiikan välistä synergiaa olisi vahvistettava, jotta voidaan varmistaa uusien vähähiilisten teknologioiden nopea käyttöönotto;

32.  kehottaa komissiota varmistamaan, että Horisontti 2020 -ohjelmassa kiinnitetään enemmän huomiota innovointi- ja tutkimushankkeiden rahoittamiseen kiertotalouden ja kestävien kaupunkien aloilla; kannustaa jäsenvaltioita komission ja Euroopan investointipankin tukemana vahvistamaan alueiden ja kaupunkien hallinnollisia valmiuksia, jotta ne voivat hyödyntää täysimääräisesti saatavilla olevia julkisia ja yksityisiä rahoitusmahdollisuuksia unionin tasolla;

33.  kehottaa toimivaltaisia viranomaisia puuttumaan jäteongelmaan, jotta kiertotalous voidaan toteuttaa ja edistää muita tapoja kuin polttamista sellaisen jätteen hävittämiseksi, jota ei voida käyttää uudelleen tai kierrättää;

34.  katsoo, että tulevalla ohjelmakaudella ilmastonmuutos on sisällytettävä kaikkiin alueellisiin yhteistyöohjelmiin; korostaa alueellisen yhteistyön, rajatylittävän yhteistyön ja makroalueellisten strategioiden tärkeää roolia alueiden ja kaupunkien toimissa niin EU:ssa kuin sen ulkopuolellakin ja muistuttaa, että tätä välinettä on vahvistettava poliittisesti ja taloudellisesti sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisen että siihen sopeutumisen osalta; korostaa, että yhteisten toimien ja toimintamallien vaihdon täytäntöönpanoa eri jäsenvaltioiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten toimijoiden välillä koskeva kehys, kuten Interreg, soveltuu erityisen hyvin ilmastonmuutoksen torjumiseen ja sen vaikutusten hillitsemiseen soveltuvien toimien suorittamiseen; on siksi tyytyväinen siihen, että seitsemässä 15:stä monikansallisesta Interreg-ohjelmasta eri puolilla Eurooppaa rahoitetaan strategioita, kokeiluhankkeita, koulutusta ja välineitä, joilla autetaan kaupunkeja kehittämään valmiuksiaan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, jotta voidaan saavuttaa EU:n tavoitteet;

Kaupungit ja alueet

35.  pitää myönteisenä kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimuksen kaltaisia aloitteita sekä monien kaupunkien ja alueiden panosta ilmastonmuutoksen torjuntaan ja ympäristönsuojeluun; kehottaa kaupunkeja ja alueita tekemään yhteistyötä ja sisällyttämään ilmastonmuutoksen torjunnan toimielinten asialistalle vielä suuremmassa määrin ja kiireellisenä asiana; suosittelee, että viranomaiset toteuttavat ja saattavat säännöllisesti ajan tasalle älykkäiden kaupunkien pitkän aikavälin suunnittelua koskevia strategioita ja innovatiivisia menetelmiä, kuten älykkäitä kaupunkeja koskevan aloitteen; korostaa tarvetta kestäville ja energiatehokkaille asumishankkeille ja älykkäille rakennuksille, uusiutuvia energialähteitä koskeville investoinneille, ympäristöystävällisille julkisen liikenteen järjestelmille ja tuen lisäämiselle vähähiilisiä kaupunkeja ja alueita koskeville hankkeille sekä kaupunkien ja paikallis- ja aluehallitusten liittoumille yhteistyössä ilmaston lämpenemistä vastaan;

36.  panee merkille, että on tärkeää panna täytäntöön objektiivisiin parametreihin ja hyväksi havaittuihin menetelmiin perustuva raportointikehys kaupunkien ja alueiden suorittamien ilmastotoimien seuraamiseksi, jotta voidaan jakaa tietoja ilmastositoumuksista ja lisätä toimijoiden välistä läpinäkyvyyttä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi;

37.  muistuttaa, että liikenneala aiheuttaa myös sekä kasvihuonekaasupäästöjä että terveydelle haitallisia ilman epäpuhtauksia, joiden pitoisuuksista on säädetty tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä annetulla direktiivillä (EU) 2016/2284; katsoo, että alueilla ja kaupungeilla on valtava potentiaali liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, ja korostaa tarvetta rahoittaa aloitteita, joilla edistetään paikallista ja alueellista vähähiilistä liikkuvuutta; pitää tärkeänä, että kaupungit ottavat johtavan roolin julkisen liikenteen käyttämisen sekä julkisen ja yksityisen liikenteen sähköistämisen edistämisessä, ja kehottaa tutkimaan useilla kokeilualueilla älykkäitä yhteenliitettyjä liikennejärjestelmiä kaupunkien ja maaseutualueiden välillä;

38.  suhtautuu myönteisesti kaupunkien tekemiin aloitteisiin, kuten älykkäisiin kaupunkeihin ja älykkäisiin verkkoihin, joiden tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja lisätä resurssitehokkuutta; korostaa, että alueiden on parannettava vihreää kaupunkia koskevia järjestelyjä edistämällä energiamuutosta ja digitaalista muutosta ja että älykkäiden verkkojen kaltaiset ratkaisut tarjoavat mahdollisuuksia tuottaa energiaa tehokkaammin koteihin ja rakennuksiin; panee merkille, että yritysten ja kaupunkien välisessä yhteistyössä syntyy innovatiivisia ja osallistavia ratkaisuja, ja katsoo, että niitä olisi edistettävä; korostaa tarvetta lisätä investointeja muihin kestäviin ratkaisuihin, kuten vihreään infrastruktuuriin ja erityisesti puumaisen kasvuston lisäämiseen kaupungeissa; muistuttaa, että päästöjä on vähennettävä, mutta sen lisäksi on myös parannettava maaperän kykyä sitoa hiilidioksidia; kehottaa lisäämään nykyisten ja äskettäin perustettujen kaupunkimetsien suojelua EU:n alueilla;

39.  korostaa, että paikallisesti tuotetut kausielintarvikkeet vähentävät kuljetuksen kasvihuonekaasupäästöjä ja siten elintarvikkeiden kokonaishiilijalanjälkeä; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä elintarvikealalla, jotta voidaan lisätä paikallista ja alueellista kestävää elintarviketuotantoa, ja suhtautuu myönteisesti vapaaehtoisiin toimenpiteisiin (kuten merkinnät), koska niiden avulla varmistetaan elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden ilmastovaikutuksen ja hiilijalanjäljen näkyvyys; kehottaa toteuttamaan EU:n laajuisia yhteisiä indikaattoreita siten, että mahdollistetaan vapaaehtoiset, mutta vertailukelpoiset merkinnät, ja kehottaa paikallisviranomaisia järjestämään tiedotuskampanjoita tiedon lisäämiseksi elintarvikkeiden hiilijalanjäljestä;

40.  toteaa, että hillitsemistoimenpiteiden suunnittelussa on otettava huomioon taakan ja hyötyjen oikeudenmukainen jakautuminen eri toimijoille ja että sopeutumistoimenpiteet on keskitettävä koko väestön haavoittuvimpien väestönosien suojelun tehostamiseen;

41.  toteaa, että alueiden haavoittuvuudet ja mahdollisuudet ovat monenlaisia ja erityisiä, ja huomauttaa, että haasteet, voimavarat ja tehokkaimmat toimenpiteet voivat vaihdella alueittain; muistuttaa näin ollen sitoutumisestaan toissijaisuusperiaatteeseen ja korostaa, että kaupungeilla ja alueilla on oltava tarvittavaa osaamista ja riittävästi poliittista, hallinnollista ja taloudellista riippumattomuutta, jotta ne voivat suunnitella ja toteuttaa yksittäisiä toimia; korostaa, että kaupunkien on räätälöitävä kaupunkisuunnittelunsa siten, että ne investoivat vihreään infrastruktuuriin, liikkuvuuteen, julkiseen liikenteeseen ja älykkäisiin verkkoihin, jotta Pariisin sopimuksessa asetetut tavoitteet saavutetaan; toistaa, että paikallis- ja alueviranomaiset, jotka ovat kansalaisia lähimpänä olevat hallinnon tasot, ovat myös lähimpänä ilmastonmuutokseen liittyvien haasteiden vaikutuksia, ja niillä on kaikkein kattavin käsitys monista ongelmista; korostaa siksi, että on tärkeää tarjota paikallis- ja alueviranomaisille hallinnollisia valmiuksia ja taloudellisia välineitä, joiden avulla voidaan kehittää räätälöityjä ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen;

42.  vaatii tehokkaampaa monitasoista ja täysin avointa hallintoa, joka voisi saada paikallisviranomaiset, alueet ja kaupungit ja niitä edustavat elimet entistä paremmin mukaan EU:n päätöksentekoprosessiin ja UNFCCC-prosessiin; kehottaa edistämään kaikkien viranomaisten välistä koordinointia ja takaamaan sen ja kehottaa parantamaan suuren yleisön sekä taloudellisten ja yhteiskunnallisten toimijoiden osallistumista ja kehottaa komissiota edistämään koordinointia ja tiedon ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden, alueiden, paikallisyhteisöjen ja kaupunkien välillä; toteaa, että paikallishallinnon osallistavia malleja olisi kannustettava;

43.  pitää myönteisenä hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin päätöstä kaupunkeja ja ilmastonmuutosta koskevan erityiskertomuksen laatimisesta vuonna 2023, sillä tämä sitoumus lisää tutkimusta kaupunkien merkityksestä ilmastonmuutoksen torjunnassa; katsoo, että kaupunkien olisi tuotettava sisältöä vuoden 2018 maailmanlaajuiseen ilmastoraporttiin; katsoo, että kaupungit ja alueet voivat vaikuttaa päätöksentekoon Pariisin sopimuksen jälkeen panemalla täytäntöön strategisen lähestymistavan ilmaston lämpenemisen torjumiseksi sekä hillintä- ja sopeutumistoimien tukemiseksi kaupunkialueilla, joilla yli puolet maapallon väestöstä asuu; kehottaa komissiota edistämään tässä prosessissa monitasoista näkemystä ilmastotoimista, jotta voidaan edistää osallistavaa ilmastojärjestelmää, jossa tunnustetaan paikallisten ja valtiotasoa alempien viranomaisten suorittamat toimet;

44.  kehottaa kansallisia viranomaisia edistämään hallinnon hajauttamista ja noudattamaan paremmin toissijaisuusperiaatetta, jotta paikallis- ja alueviranomaiset voivat osallistua aiempaa enemmän ilmastonmuutokseen torjuntaan;

45.  huomauttaa, että monilla teollisuuden aloilla investoidaan vihreään siirtymään ja on sitouduttu hiilestä irtautumista koskevaan politiikkaan; toteaa, että yritysten ja kaupunkien välisellä yhteistyöllä luodaan innovatiivisia ja osallistavia ratkaisuja ilmastonmuutokseen ja autetaan EU:ta saavuttamaan tavoitteensa; muistuttaa, että teollisuudella on keskeinen rooli rahoittamisessa ja investointivajeen poistamisessa kaupunkialueilla; kehottaa edistämään kaupunkien ja yritysten välisiä kumppanuuksia;

46.  korostaa, että älykkäällä suunnittelulla ja investoinneilla vähähiiliseen ja ilmastonmuutosta kestävään kaupunki-infrastruktuuriin voidaan parantaa ympäristön tilaa ja kansalaisten elämänlaatua, luoda työpaikkoja ja edistää paikallista ja alueellista taloutta;

47.  kehottaa kaupunkeja ja alueita hyödyntämään EU:n aloitteita, kuten kaupunkialueiden innovatiivisia toimenpiteitä, jotta voidaan ottaa käyttöön kokeiluhankkeita kestävän kaupunkikehityksen alalla;

48.  suhtautuu myönteisesti Women4Climate-aloitteeseen ja yksityisen sektorin osallistumiseen tähän aloitteeseen, jonka odotetaan edistävän naisjohtajien suurempaa osallistumista ilmastonmuutoksen torjuntaan johtajuustaitojensa vahvistamiseksi ja seuraavan sukupolven naisjohtajien kannustamiseksi osallistumaan ilmastonmuutoksen torjuntaan;

49.  toteaa, että kaupungeilla on erityinen vastuu ilmastonmuutoksen torjunnassa, sillä niiden osuus kaikista hiilidioksidipäästöistä on 70 prosenttia, ja muistuttaa, että parlamentti on yleisesti sitoutunut toteuttamaan menestyksekkäästi kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimuksen, johon sisältyvät myös ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva aloite (Mayors Adapt -aloite), ”Alle 2 astetta” -yhteisymmärryspöytäkirja, Amsterdamin julistus ja Regions Adapt -aloite; katsoo, että Pariisin kaupungintalon julkilausumassa vuonna 2015 tehdyt sitoumukset voidaan saavuttaa ainoastaan sitoutumalla maailmanlaajuiseen kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimukseen, ja kannustaa kaikkia kaupunkeja EU:ssa ja sen ulkopuolella liittymään kaupunginjohtajien ilmastosopimukseen sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden osallistumista muihin alakohtaisiin tai institutionaalisiin verkostoihin, joilla on samat tavoitteet ja sitoutumaan kunnianhimoisiin ilmastotoimiin ja järjestämään kokemusten vaihtoa hyvistä käytänteistä; panee merkille, että jotkin kaupunkien laatimista toimintasuunnitelmista sisältävät vuoteen 2020 ulottuvia sitoumuksia, ja kehottaa siksi, että kyseisten kaupunkien on toteutettava vuoteen 2030 ulottuvia lisätoimia; uskoo, että EU:n olisi annettava jatkossakin kaupungeille oikeus suunnitella itse ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevat strategiansa, sillä silloin niissä asetetaan usein kunnianhimoisempia tavoitteita;

50.  pitää erittäin tarpeellisena sitä, että paikallis- ja aluehallintojen Pariisin sopimukseen liittyvä rooli määritetään selkeästi, jotta varmistetaan pitkän aikavälin vastaus ilmastonmuutokseen; korostaa, että EU:n on tehtävä käytännön työtä kaupunkien ja alueiden kanssa, jotta voidaan parantaa unionin alueiden ja kaupunkien yhteyksiä ja kestävyyttä, luoda energiatehokkaita kuntia ja kehittää älykkäämpiä kaupunkiliikenteen verkostoja;

51.  katsoo, että tiedon ja kokemusten siirtoa olisi edistettävä paikallis- ja aluetasolla, koska yksittäisillä alueilla ja kaupungeilla sekä tietyillä alueellisilla ympäristönsuojelu- tai energiavirastoilla on runsaasti asiantuntemusta;

52.  katsoo, että olisi hyödynnettävä kansainvälisiä tai maailmanlaajuisia ja EU:n organisaatioita ja järjestöjä tai kaupunkien, kuntien ja alueiden verkostoja, jotta voidaan parantaa yhteistyötä ilmastonmuutokseen liittyvien ongelmien käsittelyssä paikallis- ja aluetasolla;

53.  panee merkille, että Marrakechissa järjestetyn COP 22 -kokouksen aikana paikallis- ja alueviranomaiset laativat Marrakechin etenemissuunnitelman, jossa korostetaan tarvetta paikallisviranomaisten aiempaa suorempaan osallistumiseen ja sitä, että ne olisi virallisesti tunnustettava osaksi virallista keskustelua ilmastonmuutoksesta sen sijaan, että niiden katsottaisiin olevan samalla tasolla kuin muut valtiosta riippumattomat toimijat, kuten kansalaisjärjestöt ja yksityissektori;

°

°  °

54.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, jäsenvaltioille sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0363.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0383.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0380.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0307.

(5)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 342.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0359.


PERUSTELUT

JOHDANTO

Ilmastonmuutos on tieteellisesti todistettu, ja sen merkit ja seuraukset ovat yhä selkeämmin kansalaisten ja julkishallinnon päättäjien nähtävissä. Lämpötila on noussut EU:ssa viimeisen vuosikymmenen aikana nopeammin kuin muualla maailmassa(1). Olemme nähneet, miten äärilämpötilat, metsäpalot, kuivuus, tulvat ja myrskyt, haitalliset vieraslajit ja biologisen monimuotoisuuden katoaminen, kilpailu vedestä(2) ja energiankysyntä lisääntyvät.

Ilmastonmuutos vaikuttaa moniin aloihin, muun muassa alkutuotantoon, matkailuun ja julkisiin palveluihin, kuten terveydenhuoltoon sekä vesi- ja energiahuoltoon. Ilmastonmuutoksesta aiheutuvat taloudelliset kustannukset ovat erittäin korkeat jo silloin, kun muutos on vielä kohtuullisella tasolla. Lisäksi Välimeren alue on muita haavoittuvampi, ja siellä kustannukset ovat korkeammat. Toisin sanoen ilmastonmuutos heikentää EU:n alueellista yhteenkuuluvuutta(3).

Ilmastonmuutos myös korostaa EU:n yhteiskunnallisia eroja. Toiset yhteiskuntaryhmät ovat muita alttiimpia ilmastonmuutokselle muun muassa heikon terveydentilan, matalien tulojen, epäasianmukaisten asuinolojen, vähäisen liikkuvuuden tai sukupuolen vuoksi. Energiaköyhyys on arkipäivää jo monille EU:n kansalaisille. EU:n velvollisuutena on lieventää ilmastonmuutoksen humanitaarisia seurauksia myös EU:n ulkopuolella: nälänhädän, kuivuuden, hirmumyrskyjen ja epäoikeudenmukaisen kehitysmallin seurauksena ilmastopakolaiset vyöryvät EU:hun ja etenkin sen kaupunkeihin voidakseen elää ihmisarvoista elämää.

STRATEGIAT JA SOPIMUKSET

EU:n osuus maailman päästöistä on 9 prosenttia, ja kaupungit tuottavat näistä päästöistä 75 prosenttia. Tämän haasteen edessä unioni käynnisti vuonna 2013 strategian ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Pariisin sopimuksen (COP 21) allekirjoittaminen vahvistaa EU:n sitoutumista ilmastonmuutoksen torjuntaan(4) ja kestävän kehityksen tavoitteisiin (jotka EU on myös allekirjoittanut) ja luo asianmukaiset puitteet sellaisen unionin politiikan luomiselle, joka on myöhemmin ulotettava myös jäsenvaltioiden, alue- ja paikallisviranomaisten, yksityisen sektorin ja kansalaisten tasolle.

Sopimuksen hyväksyminen tarjoaa näin ollen mahdollisuuden maailmanlaajuiseen hyvinvointiin ja kehitykseen. Yhdysvaltojen vetäytyminen sopimuksesta maailman suurimpana kasvihuonekaasujen tuottajana vaikeuttaa tehtävää, mutta se ei saa tehdä siitä mahdotonta.

EU on jo edennyt tähän suuntaan hyväksymällä ilmasto- ja energiapaketin, jossa tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, lisätä energiatehokkuutta 27 prosenttia ja taata, että uusiutuvien energialähteiden osuus energiantuotannosta on 40 prosenttia. Tavoitteiden täyttymisessä on suuria alueiden välisiä eroja, ja tulevina vuosina haasteena on auttaa erityisesti haavoittuvimpia alueita. Pariisin sopimuksen yleistavoitteiden saavuttamiseksi on joka tapauksessa aiheellista edistää kunnianhimoisempia alakohtaisia tavoitteita.

MIETINNÖN SUOSITUKSET

Torjunta tehokkainta kaupungeissa

Ilmastonmuutos on systeeminen muutos, joka toimii vuorovaikutuksessa sosioekonomisten tekijöiden, kuten väestörakenteen muutoksen, sosiaalisen eriytymisen, kaupungistumisen, teknologisen muutoksen ja vähähiiliseen energiaan siirtymisen, kanssa. Siksi nyt on tärkeämpää kuin koskaan omaksua yhdennetty lähestymistapa, jossa yhdistyvät alakohtaiset ja monialaiset, monitasoiset, konkreettiset ja muut kuin konkreettiset, julkiset ja yksityiset, teknologiset ja ekosysteemeihin perustuvat toimenpiteet. Tämä yhdennetty näkemys on paljon paremmin toteutettavissa, ja se on toimivampi paikallistasolla. Paikallisviranomaiset ovat viranomaisista aina lähimpänä kansalaisia(5).

Yli 70 prosenttia eurooppalaisista asuu kaupunkialueilla, joilla on myös 73 prosenttia työpaikoista. Kaupungit vastaavat siis suurelta osin maapallon lämpenemisestä, ja samalla ne tarjoavat myös paljon ratkaisumahdollisuuksia. Pääasialliset toiminta-alat ovat liikkuvuus ja liikenne, rakennusten energiatehokkuus, tavaroiden ja palvelujen tuotanto, jakelu ja kulutus (mukaan lukien tärkeä ravitsemusala), jätehuolto, ilmanlaatu, maankäytön suunnittelu ja kaupunkisuunnittelu. Kaikki nämä näkökohdat on jo asetettu ensisijaisiksi tavoitteiksi EU:n kaupunkiagendassa (Amsterdamin julistus).

Kaupungit ovat toistuvasti todenneet, että ne tarvitsevat ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseen EU:n apua seuraavilla aloilla: sitova oikeudellinen kehys, valmiuksien kehittäminen, tiedotus ja koulutus, teknologinen ja tieteellinen tietämyspohja sekä rahoitus.

Asetetaan hillitseminen etusijalle sopeutumista unohtamatta

Mahdolliset ratkaisut jakautuvat kahteen päälinjaan: sopeutuminen ja hillitseminen. Kummassakin voidaan soveltaa kolmea erilaista lähestymistapaa(6):

•  Spontaani lähestymistapa: sopeudutaan ilmastoon ja sen aiheuttamiin vaikutuksiin ilman nimenomaisia suunnitelmia tai ilman että suunnitelmat kohdistetaan tietoisesti ilmastonmuutokseen.

•  Asteittainen lähestymistapa: sopeutumisen keskeisenä tavoitteena on säilyttää järjestelmän olennaiset osat ja koskemattomuus.

•  Uudistava lähestymistapa: sopeutuminen muuttaa järjestelmän tärkeimpiä piirteitä, jotta hillitään ilmaston vaikutuksista.

Spontaanissa ja asteittaisessa lähestymistavassa nojaudutaan teknologiaan ja todennettuun kokemukseen, säilytetään palvelujen nykyinen taso eikä kyseenalaisteta sen hetkistä elämäntapaa. Näihin on syytä yhdistää uudistavia ratkaisuja, joilla torjutaan ilmastonmuutoksen systeemistä luonnetta puuttumalla sen alkuperäisiin syihin.

Kaupunkien toimet on kuitenkin tähän mennessä suunnattu ennen kaikkea sopeutumiseen ja erityisesti spontaania lähestymistapaa soveltaen. Sopeutumistoimenpiteitä on toteutettu, vaikkei niitä sellaisiksi nimitetäkään ja vaikkeivät ne ole osa yleistä strategiaa (kuten luonnonkatastrofien vähentäminen, vesivarojen hoito, kaupungin viheralueiden perustaminen). Ne voivat siitä huolimatta olla tehokkaita: jokaista tulvien välttämiseen sijoitettua euroa kohti vältetään pitkällä aikavälillä 6 euron vahingot. Spontaanissa ja asteittaisessa lähestymistavassa on kuitenkin yksi rajoitus, joka liittyy teknologiseen valmiuteen ja kasvihuonekaasujen lopulliseen määrään. Toisaalta nk. dieselgate-tapauksen kaltaiset skandaalit lisäävät yleisen mielipiteen epäilyksiä näitä lähestymistapoja kohtaan.

Huolestuttavasti yli 75 prosenttia Euroopan kaupungeista ei ole toteuttanut merkittäviä toimenpiteitä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Lisäksi pohjois- ja länsieurooppalaisten kaupunkien sekä etelä- ja itäeurooppalaisten kaupunkien välillä on nähtävissä selkeä maantieteellinen kuilu. Toisin sanonen juuri niillä kaupungeilla, jotka sijaitsevat ilmastonmuutoksen vaikutuksille alttiimmilla alueilla, on eniten vaikeuksia ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Merkittävimpiä esteitä ovat puutteellinen tiedonkulku poliitikkojen ja päättäjien välillä, teknisen osaamisen puute ja rahoituksen saantiin liittyvät vaikeudet(7). Valtion ja alueellisten viranomaisten rooli on ristiriitainen. Ne eivät kannata aktiivisesti uusimpia toimenpiteitä, mikä johtuu yleensä oikeudellisista tai alakohtaisista näkökohdista. Lisäksi uusien kaupunkikehitystä, liikkuvuutta tai uusiutuvia energiamuotoja koskevien mallien leviämistä haittaavat muut kuin tekniset esteet.

Ilmastonmuutokseen sopeutumistakin tärkeämpää on asettaa ilmastonmuutoksen hillitseminen ensisijaiseksi tavoitteeksi. Tätä varten on muutettava ajattelutapaa, ja siihen kuuluu se, miten järjestämme elämämme ja työmme. Muutos on monialaista, ja sen vuoksi hillitseminen on pitkän aikavälin prosessi, joka alkaa kaupunkien suunnittelusta ja ulottuu reilusti paikallistason vaalisyklejä ja päätösten määräaikoja sekä kaupungin rajoja pidemmälle yhdistämällä kaupungin toiminnalliseen ympäristöönsä.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisen yhdistämisestä muihin lähempänä kansalaisia oleviin tavoitteisiin (kuten terveyden edistämiseen tai uusien taloudellisten mahdollisuuksien etsimiseen) voi olla todella paljon hyötyä, kun koko kaupunkiyhteisö pyritään saamaan mukaan lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Tässä yhteydessä tiedotuksella ja koulutuksella on keskeinen merkitys.

Sopeutumis- ja hillitsemisprosessien suunnittelu ja sujuva toteutus edellyttävät vahvaa ja ennakoivaa hallintotapaa, joka kattaa monia eri toimijoita ja jossa tehdään sekä vertikaalisia että horisontaalisia sitoumuksia. Tässä hallintotavassa kaupungit johtavat päätöksentekoa, ja näitä päätöksiä sovelletaan myöhemmin sitovasti. Kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimus on yksi esimerkki, jolla parannetaan tällaista hallintotapaa.

Tunnustetaan ongelman moniulotteisuus

Vähähiiliseen talouteen johtavat muutokset edellyttävät muutoksia teknologian, energian, talouden, rahatalouden ja yhteiskunnan aloilla. Tämä tarkoittaa, että on lisättävä ponnisteluja ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen, vaurauden, vakauden ja muuttoliikkeen välisten yhteyksien käsittelemiseksi.

Kaikki EU:n politiikanalat olisi näin ollen suunnattava tähän tavoitteeseen. Tässä mietinnössä viitataan erityisesti koheesiopolitiikan muutoksiin, mutta myös muut politiikanalat (YMP, Horisontti 2020 ‑ohjelma, energia- ja ympäristöpolitiikka) ovat tärkeitä Pariisin sopimuksen noudattamiseksi kaikilla aluetasoilla.

On tärkeää, että sopeutumistoimenpiteitä toteutetaan paikallistasolla monialaisesti eikä vain ympäristöalalla. Kaupunkien on liitettävä ilmastonmuutos muihin kaupunkipolitiikkoihin, kuten talouskehitykseen, kaupunkialueiden elvyttämiseen sekä elämänlaadun parantamiseen. On tärkeää, että kaupungeilla on asianmukaiset valmiudet, jotta ne selviytyvät ilmastonmuutoksen torjunnan monialaisuudesta, voivat parantaa torjuntatoimien hallinnointia kaikkien paikallisten toimijoiden (kuten kansalaisten ja yksityisen sektorin) aktiivisella sitoutumisella ja käyttää myönnettyjä varoja tehokkaammin.

Yhdenmukaistetaan, parannetaan ja helpotetaan rahoituksen saantia

Tietyt EU:n rahoitusvälineet voisivat tehdä enemmän yhteistyötä ilmastonmuutoksen torjumiseksi, kuten Euroopan tilintarkastustuomioistuin on jo todennut(8) ESR:n tai EMKR:n osalta. Muiden luotto- tai vakuutusvälineiden osalta on erittäin tärkeää tiedottaa kansalaisille paremmin siitä, miten eri rahastoista voi saada rahoitusta ja miten niiden varoja voidaan yhdistää. On edistettävä hiilidioksidipäästöjen hinnoittelua, pienennettävä fossiilisten polttoaineiden tukia ja edistettävä uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta ottaen aina huomioon työllisyyden, jotta energiasiirtymä kohti ympäristön kannalta kestävää kehitystä johtaisi myös yhteiskunnan kestävään kehitykseen.

Lisätään, parannetaan ja levitetään tietämyskantaa

On luotava menetelmä ja syvennettävä tietämystä, jotta voidaan määrittää kaupunkien lähtökohdat ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä todentaa toimenpiteiden tehokkuus ja mahdollisuudet saattaa ne osaksi kansallista lainsäädäntöä.

EU:n mekanismit, kuten Adapt, EYK, YTK tai ESPON, ovat tehneet kiitettävää työtä. Niiden ansiosta EU:n tasolla on paljon tietoa, mutta kaupunkien tasolla on liian vähän asianmukaista tietoa ja indikaattoreita sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksista että sen riskeistä, kuten alueellisia ennusteita ja indikaattoreita vaikutuksista, haavoittuvuuksista ja tuloksista sekä laskelmia sopeutumisen kustannuksista ja hyödyistä. Tämän lisäksi asianmukainen viestintämenetelmä hyvien käytäntöjen ja tulosten levittämiseksi puuttuu edelleen.

(1)

EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, COM(2013)0216.

(2)

Climate change, impacts and vulnerability in Europe 2016, key findings. EYK, 2016.

(3)

COM(2013)0216.

(4)

Pariisin jälkeen: arvio Pariisin sopimuksen vaikutuksista, COM(2016)0110.

(5)

EU:n kaupunkiagenda, Amsterdamin julistus, 2016.

(6)

Urban adaptation to climate change in Europe 2016, transforming cities in a changing climate, Euroopan ympäristökeskus, 2016.

(7)

Adaptation Strategies for European Cities, Euroopan komissio, ilmastotoimien pääosasto, 2013.

(8)

Vähintään joka viides euro EU:n talousarviosta on käytettävä ilmastotoimiin: kunnianhimoisia toimia on käynnissä, mutta niiden riittävyys on erittäin epävarmaa, Euroopan tilintarkastustuomioistuin, Luxemburg, 2016.


YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (24.11.2017)

aluekehitysvaliokunnalle

EU:n alueiden ja kaupunkien roolista Pariisin ilmastosopimuksen (COP 21) täytäntöönpanossa

(2017/2006(INI))

Valmistelija: Gilles Pargneaux

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  toteaa, että alueet ja kaupungit ovat jo osoittaneet sitoutuneensa ilmastonmuutoksen torjuntaan olemalla Liman–Pariisin toimintaohjelman (LPAA) ja NAZCA-foorumin (Non-State Actor Zone for Climate Action) merkittäviä tukijoita; pitää myönteisenä kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimuksen kaltaisia aloitteita, mukaan lukien ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva aloite (Mayors Adapt -aloite), ”Alle 2 astetta” -yhteisymmärryspöytäkirja ja RegionsAdapt-aloite; kannustaa useampia EU:n kaupunkeja osallistumaan näihin aloitteisiin ja sitoutumaan kunnianhimoisiin ilmastotoimiin; katsoo, että tällaisten aloitteiden panos olisi tunnustettava ja sitä olisi edistettävä kansallisen ja alueellisen tason hallinnossa sekä hallitustenvälisissä järjestöissä;

2.  toteaa, että paikallisviranomaiset ovat vastuussa suurimmasta osasta ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistoimien sekä asiaa koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta; korostaa, että Pariisin sopimuksen täytäntöönpanemiseksi tarvitaan toimia kaupunkisuunnittelun, liikkuvuuden, julkisen liikenteen ja infrastruktuurin, rakennusten energiatehokkuuden, tiedotuskampanjoiden, älykkäiden kaupunkien, älykkäiden verkkojen ja alueellisten tukien alalla;

3.  toteaa, että nykyisin suurin osa eurooppalaisista asuu kaupungeissa; toteaa myös, että kaupunkien vastuuhenkilöiden tekemillä kaupunkien infrastruktuuria koskevilla valinnoilla on vaikutusta kaupunkien kykyyn kestää ilmastonmuutosta, sillä sateiden lisääntyminen, tulvat ja helleaallot ovat esimerkkejä haasteista, joita eurooppalaiset kaupungit joutuvat todennäköisesti kohtaamaan ilmastonmuutoksen seurauksena;

4.  korostaa, että kaupunkien, yritysten ja muiden valtiosta riippumattomien toimijoiden potentiaali ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on 2,5–4 miljardia tonnia hiilidioksidia vuoteen 2020 mennessä(1), mikä on enemmän kuin Intian vuosittaiset päästöt, ja vastaa kokoluokaltaan 4–6 miljardia tonnia hiilidioksidia, jotka YK arvioi Pariisissa hyväksyttyjen, suunniteltujen kansallisesti määriteltyjen panosten leikkaavan vuoteen 2030 mennessä eli vuosikymmentä myöhemmin;

5.  korostaa, että alueet ja kaupungit ovat merkittävässä asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja toteaa, että ne pystyvät yksin vähentämään maailman päästöjä viidellä prosentilla Pariisin sopimuksen saavuttamiseksi ja yhdessä muiden hallinnon tasojen ja yksityissektorin kanssa ne voivat vähentää maailman päästöjä jopa 46 prosentilla(2);

6.  muistuttaa, että liikenneala aiheuttaa sekä kasvihuonekaasupäästöjä että terveydelle haitallisia ilman epäpuhtauksia, joiden pitoisuuksista on säädetty tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä annetulla direktiivillä (EU) 2016/2284(3);

7.  palauttaa mieliin, että Pariisin sopimuksen 7 artiklan 2 kohdassa todetaan, että ”sopeutuminen on kaikkien kohtaama maailmanlaajuinen haaste, jolla on paikallisia, alueellisia, kansallisia ja kansainvälisiä ulottuvuuksia”;

8.  ottaa huomioon, että paikallisviranomaisten toiminta on tärkeää, jotta hallitukset kykenevät panemaan täytäntöön sitoumuksensa maailmanlaajuisten ilmastotoimien puitteissa;

9.  korostaa, että valtiosta riippumattomista toimijoista on tulossa tärkeä osa Pariisin sopimuksen jälkeisiä ilmastotoimia ja ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) prosessia; korostaa, että ne voisivat antaa merkittävän panoksen taustoittavaan vuoropuheluun ja maailmanlaajuiseen tilannekatsaukseen sekä edistää osaltaan Pariisin sopimuksen mukaista, aiempaa tehokkaampaa tarkasteluprosessia;

10.  kehottaa edistämään ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen tarkoitettuja yksittäisiä ja koordinoituja toimia EU:n tasolla, paikallisesti ja alueellisesti;

11.  korostaa, että kaupungit johtavat kaupunkialueiden päätöksentekoa ja että ne voivat yhdistää aloitteita kansallisiin toimintasuunnitelmiin ja keskittyä aloitteisiin, joilla on suurin vaikutus; kehottaa ottamaan paikalliset hallintoviranomaiset aiempaa tiiviimmin mukaan EU:n päätöksentekoon;

12.  panee merkille, että kaupunginjohtajat ovat suoraan vastuussa valitsijoilleen päätöksistään ja voivat toimia tehokkaasti ja nopeasti sekä saada usein aikaan välittömiä ja vaikuttavia tuloksia;

13.  vaatii uutta hallintotapaa, jolla voidaan turvata varat ilmastotoimiin, ja kehottaa parantamaan alueiden ja kaupunkien sekä niitä edustavien elinten, kuten EU:n tasolla alueiden komitean, integroimista UNFCCC:n prosessiin, jotta voidaan aloittaa pysyvä suora vuoropuhelu eri tasojen välillä, aluksi paikallisilla ja alueellisilla tasoilla; toteaa, että Yhdysvallat on ilmoittanut vetäytyvänsä Pariisin sopimuksesta, minkä johdosta monet Yhdysvaltojen osavaltiot ja kaupungit ovat vahvistaneet sitoumuksensa presidentti Obaman lupaukseen vähentää Yhdysvaltojen päästöjä 26–28 prosenttia vuoteen 2025 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon, ja että tässä erityistilanteessa paikallis- ja alueviranomaisten olisi oltava erottamaton osa UNFCCC:n prosessia, jotta heidän kantansa olisivat edustettuina tässä prosessissa ja jotta edistetään ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista koskevien paikallisten parhaiden käytäntöjen jakamista;

14.  pitää erittäin tarpeellisena sitä, että paikallis- ja aluehallintojen Pariisin sopimukseen liittyvä rooli määritetään selkeästi, jotta varmistetaan pitkän aikavälin vastaus ilmastonmuutokseen; korostaa, että EU:n on tehtävä käytännön työtä kaupunkien ja alueiden kanssa, jotta voidaan parantaa unionin alueiden ja kaupunkien yhteyksiä ja kestävyyttä, luoda energiatehokkaita kuntia ja kehittää älykkäämpiä kaupunkiliikenteen verkostoja;

15.  korostaa, että vuoteen 2030 mennessä lähes 60 prosenttia maailman väestöstä asuu kaupunkialueilla; toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteen nro 11 (Taata osallistavat, turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat) tarkoituksena on lisätä vuoteen 2020 mennessä merkittävästi sellaisten kaupunkien ja asuinyhdyskuntien määrää, jotka hyväksyvät ja toteuttavat osallistamiseen, resurssitehokkuuteen, ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen sekä katastrofivalmiuteen ja -palautuvuuteen tähtääviä yhtenäisiä toimintapolitiikkoja ja suunnitelmia, sekä kehittämään ja toteuttamaan kokonaisvaltaista katastrofiriskien hallintaa kaikilla tasoilla katastrofiriskien vähentämistä koskevan Sendain kehyksen 2015–2030 puitteissa; toteaa, että YK:n World Urbanization Prospects 2014 -julkaisun mukaan 54 prosenttia maailman väestöstä asui kaupunkialueilla vuonna 2014, kun vuonna 1950 heidän osuutensa oli 30 prosenttia; toteaa, että kyseisen luvun arvioidaan nousevaan 66 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä;

16.  vaatii uutta maailmanlaajuista rakennetta, jossa paikalliset ja alueelliset viranomaiset osallistuvat virallisesti ilmastoa koskevan selkeän toimintasuunnitelman laatimiseen ja täytäntöönpanoon Pariisin sopimusta mukaisesti; korostaa, että tämän rakenteen on valvottava sitovia tavoitteita, seurattava edistymistä arviointimekanismien avulla ja tarjottava räätälöityjä rahoitusvälineitä sitoumusten muuntamiseksi konkreettisiksi tuloksiksi;

17.  vaatii kaikkien julkishallinnon toimijoiden koordinoinnin edistämistä ja takaamista sekä kansalaisten ja yhteiskunnan ja talouden sidosryhmien osallistumisen lisäämistä;

18.  kehottaa laatimaan sopeutumista koskevan toimintasuunnitelman, jolla valvotaan alueellisia ja paikallisia ilmastotoimia ja johon sisällytetään uusimmat tiedot sopeutumistoimista EU:ssa, mukaan lukien EU:n kansallisesti määriteltyä panosta koskeva tiedottaminen;

19.  on huolestunut siitä, että äärimmäisten sääilmiöiden, kuten helleaaltojen, rankkojen myrskyjen, tulvien ja kuivuuksien, lisääntyminen on ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen suora seuraus ja että ne vaikuttavat haitallisesti jatkossakin ja entistä useammin moniin Euroopan osiin, jolloin ihmiset, luonto ja ekosysteemit, joissa he asuvat, ovat entistä haavoittuvampia, ellei ryhdytä konkreettisiin toimiin ja palauteta veden kiertokulkua luonnossa; korostaa, että on lisättävä investointeja vihreään infrastruktuuriin, joka voi auttaa kaupunkeja pysymään viileinä sekä tarjota suojaa ja helpotusta äärimmäisten sääilmiöiden aikana; toteaa, että kaupungit ja alueet liittyvät läheisesti toisiinsa ja ovat riippuvaisia toisista kaupungeista ja alueista välttämättömien palvelujen, kuten ruoan, veden ja energian, sekä niiden toimittamiseen tarvittavan infrastruktuurin osalta; korostaa, että tehokkaaseen sopeutumissuunnitteluun ja -kehittämiseen tarvitaan perusteellista tietoa kaupunkiin kohdistuvista tulevista ilmastoriskeistä ja siitä, mitä se tarkoittaa fyysisten ja taloudellisten haavoittuvuuksien kannalta; palauttaa mieliin, että unionissa on yhä kaupunkeja, joilla ei ole kaupunkikohtaista ilmastoriskitietoa, jota voitaisiin käyttää suunnittelua ja kehittämistä koskevassa päätöksenteossa paikallisella tasolla, ja katsoo, että tämän saavuttamiseen tarvitaan toimialat ja hallintotasot ylittävää, yhteistä ja kattavaa lähestymistapaa, jossa yhdistetään vuoropuhelu ja kumppanuudet; pyytää yhdennettyä EU:n tukea, jolla parannetaan jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja varmistetaan, että alueet, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa eniten, voivat ryhtyä tarpeellisiin sopeutumistoimiin;

20.  vaatii alueita ja kaupunkeja laatimaan tarkkoja sopeutumissuunnitelmia, jotta voidaan varmistaa, että niiden haavoittuvuus ilmastonmuutoksen suhteen pienenee;

21.  korostaa, että on lisättävä investointeja vihreään infrastruktuuriin, joka voi auttaa kaupunkeja laskemaan lämpötiloja ja tarjoamaan suojaa ja helpotusta äärimmäisten sääilmiöiden aikana;

22.  panee merkille, että varsinkin puukasvillisuuden pinta-alan lisääminen kaupungeissa siten, että kullekin alueelle valitaan huolellisesti sopivat lajikkeet, vähentää lämpövirtausta ja laskee ilman lämpötilaa, mikä parantaa tehokkaasti kaupunkien mikroilmastoa ja ihmisten lämpöviihtyvyyttä; katsoo, että tätä havaintoa olisi käytettävä maankäytön suunnittelun ja kaupunkihankkeiden perustana EU:n kaupungeissa;

23.  korostaa, että alueiden on pantava täytäntöön ja päivitettävä säännöllisesti alueellisia ohjelmia, jotka sisältävät toimia, joilla helpotetaan asianmukaista sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutusten torjumiseksi ja että kaikkien alueiden on tehtävä yhteistyötä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista koskevien suunnitelmien laatimisessa ja kehitettävä yhdennettyjä suunnitelmia rannikkoalueiden hallintaa ja vesivaroja varten;

24.  palauttaa mieliin, että EU:n strategiassa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi (COM(2013)0216) on määritelty kolme suurta tavoitetta ja niitä koskevat toimet: edistetään jäsenvaltioiden toimia, kannustetaan kaikkia jäsenvaltioita laatimaan kokonaisvaltaiset sopeutumisstrategiat ja myönnetään LIFE-rahoitusta valmiuksien kehittämisen tukemiseen ja sopeutumistoimien tehostamiseen Euroopassa (2013–2020);

25.  muistuttaa, että Pariisin sopimuksen sitoumusten noudattamiseksi on vähennettävä päästöjä, mutta sen lisäksi on myös parannettava maaperän kykyä sitoa hiilidioksidia, jotta ilmakehän hiilidioksidin nettomäärän vähentyminen voidaan saavuttaa vuosisadan jälkipuoliskolla;

26.  kehottaa lisäämään nykyisten ja äskettäin perustettujen kaupunkimetsien suojelua EU:n alueilla, koska ne ovat tärkeitä paikallisen väestön vapaa-ajan vieton sekä joillakin alueilla juomaveden lähteiden tarjonnan ja suojelun kannalta; katsoo, että kuntien olisi annettava näiden ekosysteemien ja niiden palveluiden ylläpitoon tarvittava tuki ja estettävä kaikenlainen toiminta, joka johtaisi niiden heikentymiseen;

27.  toteaa, että yhteiskunnan ja ihmisten asuinalueiden sietokyvyn parantaminen, jotta voidaan puuttua ilmastonmuutoksen väistämättömiin vaikutuksiin, edellyttää monia toimia, muun muassa tehokkaampaa ja järkevämpää vedenkäyttöä (veteen liittyvien sopeutumistoimien on oltava ensisijaisia samalla tavoin kuin jo käynnissä olevien, hiiltä koskevien hillintätoimien) ja toimenpiteitä rannikkoalueilla sekä sellaisten vihreään kaupunkisuunnitteluun perustuvien strategioiden laatimista, joissa kiinnitetään erityistä huomiota tulvilta suojautumiseen, osaamisen ja resurssien käyttöönottoon viljelysten ja metsänhoidon sopeuttamiseksi, jotta voidaan torjua kuivuutta ja tulipaloja, sekä ekosysteemien välisten yhteyksien parantamiseen lajien vaellusten edistämiseksi;

28.  on tietoinen, että sopeutumistoimia on koordinoitava ja niiden on oltava johdonmukaisia suunnittelun ja hallinnoinnin kaikilla tasoilla ja että on tärkeää varmistaa yhteiset lähestymistavat ja täysi johdonmukaisuus kansallisten sopeutumisstrategioiden ja paikallisten riskinhallintasuunnitelmien välillä;

29.  toteaa, että ihmisten haavoittuvuus ilmastonmuutoksen vaikutuksille ja erityisesti niin kutsutuille ääri-ilmiöille määräytyy suurelta osin sen perusteella, onko heidän saatavillaan energian ja veden kaltaisia perusresursseja; pyytää siksi viranomaisia takaamaan näiden kahden perusresurssin saatavuuden;

30.  panee merkille, että vain 15 unionin jäsenvaltiota on hyväksynyt toimintasuunnitelman ja sopeutumisstrategian ja että käytännön tasolla on toteutettu vain vähän konkreettisia toimia; korostaa tarvetta valvoa ja arvioida kaikkia sopeutumisstrategioita ja toimintasuunnitelmia, jotka koskevat riskien ehkäisyä sekä tulvia ja vesihuoltoa;

31.  ottaa huomioon, että tehokas resurssien hallinta on erittäin tärkeää hillinnän ja sopeutumisen kannalta, jotta voidaan tunnistaa yhteiset painopistealueet; vaatii integroituja paikallisia strategioita, jotta voidaan varmistaa resurssien entistä tehokkaampi käyttö sekä parantaa sietokykyä ja sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin siitä eniten kärsivillä alueilla;

32.  katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten olisi toteutettava yhdennettyjä pitkän aikavälin toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi paikallisella tasolla;

33.  katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten olisi pystyttävä määrittelemään selkeästi hillintä- ja sopeutumissitoumuksensa, kuten valtiot ovat tehneet kansallisesti määriteltyjen panosten myötä, jotta voidaan määrittää kestävät ja läpinäkyvät panokset, alkaen vankoista mittaamis-, raportointi- ja todentamisprosesseista (MRV) kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen kaltaisten aloitteiden avulla; kehottaa perustamaan paikallisesti määriteltyjen panosten järjestelmän, joka pannaan täytäntöön välittömässä yhteydessä kansallisesti määriteltyjen panosten kanssa ja niitä täydentäen; katsoo, että näiden panosten, olivatpa ne kansallisia, valtiotasoa alempia, alueellisia tai paikallisia, olisi tapauksen mukaan oltava yhteisten sääntöjen, menettelyjen ja ohjeiden mukaisia toiminnan ja tuen avoimuuden varmistamiseksi;

34.  muistuttaa, että vähintään 20 prosenttia unionin talousarviosta vuosina 2014–2010 (noin 212 miljardia euroa) olisi käytettävä ilmastomuutosta koskeviin toimiin; ottaa huomioon, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 31/2016 todetaan, että on olemassa suuri riski, ettei 20 prosentin tavoitetta saavuteta, ellei ryhdytä lisätoimiin ilmastonmuutokseen puuttumiseksi, ja todetaan myös, että tavoitteen hyväksyminen on johtanut joidenkin Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, erityisesti Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston, tukemien ilmastotoimien rahoituksen lisääntymiseen ja sen parempaan kohdentamiseen, mutta muiden alojen, kuten Euroopan sosiaalirahaston, maatalouden, maaseudun kehittämisen ja kalatalouden, osalta tilanne on pääasiassa ennallaan;

35.  pitää myönteisenä temaattisten tavoitteiden TO4, TO5 ja TO6 sisällyttämistä koheesiovarojen myöntämiskriteereihin; muistuttaa, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen mukaan tavoite käyttää monivuotisesta rahoituskehyksestä vähintään 20 prosenttia ilmastotoimiin ajanjaksona 2014–2020 voi jäädä saavuttamatta, ellei ryhdytä lisätoimiin;

36.  korostaa, ettei ole järjestelmää, jolla raportoidaan rakenne- ja koheesiorahaston osuuksista, jotka paikallisviranomaiset ovat osoittaneet hillintä- ja sopeutumistoimiin;

37.  kehottaa komissiota velvoittamaan jäsenvaltiot ilmoittamaan, kuinka suuri osuus EU:n varoista on käytetty paikallisella tasolla kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja maankäytön mukauttamiseksi ilmastonmuutokseen;

38.  kehottaa komissiota, Euroopan investointipankkia ja jäsenvaltioita vahvistamaan alueiden ja kaupunkien hallinnollisia valmiuksia, jotta ne voivat hyödyntää täysimääräisesti saatavilla olevia julkisia ja yksityisiä rahoitusmahdollisuuksia unionin tasolla; korostaa, että on lisättävä taloudellista tukea, jolla paikallis- ja alueviranomaisia autetaan panemaan täytäntöön johdonmukaisia ilmastotoimia; katsoo, että rahoitusvälineiden, kuten maailmanlaajuisten ilmastorahastojen, olisi oltava suoraan paikallisviranomaisten saatavilla;

39.  on tietoinen ongelmista, joita aiheutuu kunnille ja alueille, jotka ovat tähän asti olleet taloudellisesti täysin riippuvaisia perinteisten energialähteiden kuten hiilen louhinnasta; kehottaa tukemaan niiden rakennemuutosta unionin rahoitusohjelmilla;

40.  kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia perustamaan mahdollisuuksiensa mukaisesti julkisia rahastoja, joita voidaan käyttää esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen, verkostojen hajauttamiseen ja kuluttajien itse tuottaman sähkön käytön edistämiseen;

41.  kehottaa painokkaasti viranomaisia rekisteröimään toimet, jotka lisäävät haavoittuvuutta ja kasvihuonekaasupäästöjä, sekä tarjoamaan verokannustimia toimista, jotka edistävät ilmastonmuutokseen sopeutumista ja päästöjen vähentämistä;

42.  korostaa tarvetta vauhdittaa energiakäännettä ja paikallisia investointeja ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutustoimiin yksinkertaistamalla sääntelyä, vähentämällä byrokratiaa, mahdollistamalla innovatiivisia ratkaisuja ja kannustamalla kumppanuuksia paikallisyhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa ilmastotoimien edistämiseksi; kehottaa tekemään kansallisia aloitteita, joilla tiedotetaan kansalaisille ilmastonmuutoksen vaikutuksista;

43.  painottaa koulutuksen merkitystä ilmastonsuojelussa ja vaatii riittäviä toimenpiteitä kuntia ja kouluja varten vaadittavan asiantuntemuksen takaamiseksi;

44.  suhtautuu myönteisesti kaupunkeja koskeviin aloitteisiin, kuten älykkäisiin kaupunkeihin ja älykkäisiin verkkoihin, joiden tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja lisätä luonnonvarojen käytön tehokkuutta puuttumalla ilmastonmuutokseen ja saavuttamalla vihreää kasvua sekä edistämällä julkisen liikenteen yhdistämiä alueita; korostaa, että alueiden on parannettava vihreää kaupunkia koskevia järjestelyjään kansallisella tasolla kaupunkien vihreän kasvun edistämiseksi, koska kaupungit ovat yksi suurista kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajista, ja että älykkäiden verkkojen kaltaisten ratkaisujen avulla on mahdollista tehostaa energianjakelua koteihin ja rakennuksiin ja siten parantaa energiatehokkuutta ja energiankulutusta;

45.  kehottaa toimivaltaisia viranomaisia ohjaamaan maa- ja metsätaloustuotantoa sellaiseen toimintaan, jolla vähennetään suoria ja epäsuoria kasvihuonekaasupäästöjä, ja laatimaan suunnitelmia, joiden avulla lisätään asteittain maaperän sitomiskykyä;

46.  suhtautuu myönteisesti mahdollisiin taloudellisiin satunnaisvoittoihin kaupungeille, jotka ottavat johtoaseman vähähiilisessä infrastruktuurissa, mukaan lukien alhaisemmat sähkö-, huolto- ja kansanterveyskustannukset, ja toteaa, että kansanterveys paranee epäpuhtauksien vähenemisen myötä;

47.  muistuttaa, että uusiutuvaan energiaan liittyvät pienen mittakaavan hankkeet, kuten uusiutuvan energian yhteisöt ja hankkeet, joissa käytetään itse tuotettua uusiutuvaa energiaa, voivat osaltaan edistää Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamista;

48.  pitää tärkeänä, että kaupungit ottavat johtavan aseman ilmastonmuutoksen torjunnassa edistämällä julkisen liikenteen, myös rautatieliikenteen käyttöä; panee merkille, että liikenneruuhkat ovat yksi merkittävimmistä hiilidioksidipäästöjen aiheuttajista; korostaa, että EU:n on toimittava käytännön tasolla kaupunkien ja alueiden kanssa EU:n kaupunkien ja alueiden energiatehokkuuden ja liikenneyhteyksien parantamiseksi, jotta voidaan kehittää älykkäämpiä kaupunkiliikenteen verkostoja ilmastonmuutosta kestävää maailmaa varten;

49.  palauttaa mieliin, että liikenne aiheuttaa paitsi päästöjä, joilla on merkittäviä terveysvaikutuksia, myös kasvihuonekaasupäästöjä; toteaa, että alueilla ja kaupungeilla on huomattavat mahdollisuudet vähentää liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä ottamalla ne entistä laajemmin huomioon liikennesuunnittelussa; korostaa tarvetta rahoittaa aloitteita, joilla edistetään paikallista ja alueellista vähähiilistä liikkuvuutta;

50.  kehottaa paikallisviranomaisia laatimaan liikenne- ja logistiikka-alan suunnitelmia, joilla pyritään edistämään julkisia ja yksityisiä sähköisiä liikennemuotoja, muun muassa osoittamalla tiettyjä alueita yksinomaan polkupyörille ja sähköajoneuvoille sekä tarjoamalla riittävä määrä helppokäyttöisiä latauspisteitä;

51.  on tietoinen liikennesektorin erityisestä merkityksestä ja kehottaa nimeämään joitakin mallialueita, jotta voidaan tehdä tutkimusta kaupunkien ja maaseudun välisestä älykkäästä ja yhteenliitetystä liikennejärjestelmästä;

52.  kehottaa komissiota varmistamaan, että Horisontti 2020 -ohjelmassa kiinnitetään enemmän huomiota innovointi- ja tutkimushankkeiden rahoittamiseen kiertotalouden ja kestävien kaupunkien aloilla;

53.  toteaa jälleen, että alueiden on pantava täytäntöön rakennusten energiatehokkuudesta annettu direktiivi 2010/31/EU(4) sekä energiatehokkuudesta annettu direktiivi 2012/27/EU(5);

54.  kannustaa paikallisviranomaisia toteuttamaan elintarvikkeiden hiilijalanjälkeä koskevia tiedotuskampanjoita, myös yhteistyössä ateriapalvelujen edustajien kanssa, jotta voidaan antaa tietoa terveellisestä ruokavaliosta ja kannustaa ihmisiä syömään elintarvikkeita, joilla on vain vähäinen vaikutus ilmastoon;

55.  korostaa, että paikallisesti tuotetut kausielintarvikkeet vähentävät kuljetuksen kasvihuonekaasupäästöjä ja siten elintarvikkeiden kokonaishiilijalanjälkeä; kehottaa komissiota parantamaan paikallista ja alueellista kestävää elintarviketuotantoa;

56.  kehottaa vahvistamaan EU:n ja paikallis- ja aluehallintojen välisiä kumppanuuksia, jotta voidaan lujittaa paikallisia ilmastotoimia vauhdittavia menetelmiä kiertotalouden puitteissa, ja jotta voidaan vähentää jätteitä, hallita ilmastonmuutosta ja käyttää resursseja aiempaa tehokkaammin;

57.  korostaa, että kiertotalous on työkalu, joka tarjoaa valtavat mahdollisuudet kaupunkien kestävyyden parantamiseksi, ja kehottaa komissiota sisällyttämään kaupungit kiertotalousstrategiaan;

58.  kehottaa toimivaltaisia viranomaisia puuttumaan jäteongelmaan, jotta kiertotalous voidaan toteuttaa ja edistää muita tapoja kuin polttamista sellaisen jätteen hävittämiseksi, jota ei voida käyttää uudelleen tai kierrättää;

59.  pyytää komissiota tutkimaan tapoja, joilla voidaan edistää alueiden ja paikallisen tason toimijoiden kansainvälistä yhteistyötä, jotta voidaan vaihtaa hyviä käytäntöjä ja saatuja kokemuksia Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

60.  pyytää kansallisia hallituksia auttamaan kaupunkeja ja alueita täyttämään kansainväliset sitoumukset ilmasto- ja energia-aloitteiden tukemiseksi paikallisella ja alueellisella tasolla;

61.  kannustaa kaupunkeja ja alueita omaksumaan johtavan roolin energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian tuotannon edistämisessä, jotta voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja ilman saastumista; huomauttaa, että alueilla ja kaupungeilla voi olla keskeinen asema vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymisessä ja että niiden osallistuminen uusiutuvaan energiaan perustuvan energiajärjestelmän luomiseen olisi otettava painopisteeksi EU:ssa ja yksittäisissä jäsenvaltioissa;

62.  pitää myönteisenä hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin päätöstä kaupunkeja ja ilmastonmuutosta koskevan erityiskertomuksen laatimisesta vuonna 2023, sillä tämä sitoumus lisää tutkimusta kaupunkien merkityksestä ilmastonmuutoksen torjunnassa; kehottaa komissiota osallistumaan aktiivisesti kertomuksen laatimiseen ja edistämään ilmastotoimen monitasoista alueellista visiota; katsoo, että kaupunkien olisi tuotettava sisältöä vuoden 2018 maailmanlaajuiseen ilmastoraporttiin; katsoo, että kaupungit ja alueet voivat vaikuttaa päätöksentekoon Pariisin sopimuksen jälkeen panemalla täytäntöön strategisen lähestymistavan ilmaston lämpenemisen torjumiseksi sekä hillintä- ja sopeutumistoimien tukemiseksi kaupunkialueilla, joilla yli puolet maapallon väestöstä asuu;

63.  on tietoinen, että kaupungeilla on erityinen vastuu ilmastonmuutokseen puuttumisessa, koska ne tuottavat 70 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä; katsoo, että vuonna 2015 annetussa Pariisin kaupungintalon julkilausumassa tehdyt sitoumukset voidaan täyttää vain sitoutumalla kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimukseen ja siten, että kaupungit kaikkialla EU:ssa hyväksyvät toimintasuunnitelmia; pyytää komissiota varmistamaan tarvittaessa, että 22. kesäkuuta 2016 aloitettu Compact of Mayors -aloitteen ja kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen integrointi onnistuu;

64.  panee merkille, että Marrakechissa järjestetyn COP 22 -kokouksen aikana paikallis- ja alueviranomaiset laativat Marrakechin etenemissuunnitelman, jossa korostetaan tarvetta paikallisviranomaisten aiempaa suorempaan osallistumiseen ja sitä, että ne olisi virallisesti tunnustettava osaksi virallista keskustelua ilmastonmuutoksesta sen sijaan, että niiden katsottaisiin olevan samalla tasolla kuin muut valtiosta riippumattomat toimijat, kuten kansalaisjärjestöt ja yksityissektori;

65.  painottaa, että viranomaisten olisi näytettävä esimerkkiä energiankuluttajina ja kehottaa keskittämään tai kasvattamaan rakennerahastoja julkisten rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi ja kuntien omavaraisuuden parantamiseksi uusiutuvan energian avulla;

66.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita edistämään paikallisen tason energiahallintoa koskevia pilottihankkeita ja malleja; toteaa, että tällaisten mallien olisi perustuttava jakelujärjestelmiin, joiden taloudelliset tuotot käytetään uusien, ympäristövaikutusta pienentävien laitosten rahoittamiseen;

67.  kehottaa komissiota edistämään koordinointia sekä tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden, alueiden, paikallisyhteisöjen ja kaupunkien välillä;

68.  pitää huolestuttavana Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2016 antamaa arviota, jonka mukaan EU:n tavoitetta käyttää 20 prosenttia EU:n talousarviosta ilmastotoimiin nykyisellä ohjelmakaudella ei saavuteta; on tietoinen, että ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten lieventämiseen tarkoitettujen EU:n hankkeiden mittaamisessa ja arvioinnissa on lukuisia ongelmia; pyytää komissiota pitämään parlamentin ajan tasalla tällä tärkeällä alalla tapahtuvasta kehityksestä;

69.  painottaa hajautettujen, osuuskuntamuotoisten kansalaisten energiahankkeiden merkitystä ja kehottaa tukemaan niitä EU:n rakennerahastoista sekä vähentämään hallinnollista rasitetta kansallisella ja alueellisella tasolla;

70.  pitää tärkeinä alhaalta ylös -lähestymistapoja varmistettaessa sidosryhmien mukaantulo ilmastonmuutoksen lieventämiseen; ottaa huomioon yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa(6) vahvistettujen välineiden, kuten yhdennettyjen alueellisten investointien (ITI) ja yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen (CLLD), potentiaalin EU:n tavoitteiden saavuttamisen edistämisessä tällä alalla; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä kansallisten ja paikallisten sidosryhmien kanssa sen varmistamiseksi, että ne hyödyntävät asianmukaisesti kaikkia niiden käytettävissä olevia välineitä;

71.  muistuttaa olevansa sitoutunut kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimuksen maailmanlaajuisen onnistuneen käyttöönoton saavuttamiseen; pitää tärkeänä panna täytäntöön tavoitteita, jotka ovat kokonaan mitattavissa; panee lisäksi merkille, että joihinkin annettuihin toimintasuunnitelmiin sisältyy vuoteen 2020 asti ulottuvia sitoumuksia ja että kyseisten kaupunkien on toteutettava lisätoimia vuoteen 2030 saakka;

72.  suhtautuu myönteisesti vapaaehtoisiin toimenpiteisiin (värikoodimerkinnät), joilla varmistetaan elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden hiilijalanjäljen näkyvyys, ja vaatii EU:n laajuisia yhteisiä indikaattoreita, jotka mahdollistavat vapaaehtoisen mutta vastaavanlaisen merkinnän erityisesti alueellisessa kaupassa.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

21.11.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

59

0

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Margrete Auken, Pilar Ayuso, Zoltán Balczó, Catherine Bearder, Ivo Belet, Simona Bonafè, Lynn Boylan, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Alberto Cirio, Birgit Collin-Langen, Miriam Dalli, Seb Dance, Angélique Delahaye, Mark Demesmaeker, Bas Eickhout, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Arne Gericke, Jens Gieseke, Julie Girling, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Anneli Jäätteenmäki, Jean-François Jalkh, Benedek Jávor, Josu Juaristi Abaunz, Kateřina Konečná, Urszula Krupa, Giovanni La Via, Peter Liese, Norbert Lins, Valentinas Mazuronis, Joëlle Mélin, Susanne Melior, Rory Palmer, Gilles Pargneaux, Piernicola Pedicini, Bolesław G. Piecha, Pavel Poc, Frédérique Ries, Daciana Octavia Sârbu, Annie Schreijer-Pierik, Davor Škrlec, Renate Sommer, Ivica Tolić, Nils Torvalds, Adina-Ioana Vălean, Damiano Zoffoli

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Jørn Dohrmann, Herbert Dorfmann, Eleonora Evi, Martin Häusling, Rupert Matthews, Stanislav Polčák, Christel Schaldemose, Bart Staes, Dubravka Šuica, Carlos Zorrinho

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Maria Noichl

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

59

+

ALDE

Catherine Bearder, Gerben-Jan Gerbrandy, Anneli Jäätteenmäki, Valentinas Mazuronis, Frédérique Ries, Nils Torvalds

ECR

Mark Demesmaeker, Jørn Dohrmann, Arne Gericke, Julie Girling, Urszula Krupa, Rupert Matthews, Bolesław G. Piecha

EFDD

Eleonora Evi, Piernicola Pedicini

GUE/NGL

Lynn Boylan, Josu Juaristi Abaunz, Kateřina Konečná

NI

Zoltán Balczó

PPE

Pilar Ayuso, Ivo Belet, Alberto Cirio, Birgit Collin-Langen, Angélique Delahaye, Herbert Dorfmann, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Jens Gieseke, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Giovanni La Via, Peter Liese, Norbert Lins, Stanislav Polčák, Annie Schreijer-Pierik, Renate Sommer, Dubravka Šuica, Ivica Tolić, Adina-Ioana Vălean

S&D

Simona Bonafè, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Miriam Dalli, Seb Dance, Susanne Melior, Maria Noichl, Rory Palmer, Gilles Pargneaux, Pavel Poc, Christel Schaldemose, Daciana Octavia Sârbu, Damiano Zoffoli, Carlos Zorrinho

VERTS/ALE

Margrete Auken, Bas Eickhout, Martin Häusling, Benedek Jávor, Davor Škrlec, Bart Staes

0

-

 

 

2

0

ENF

Jean-François Jalkh, Joëlle Mélin

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

Global Gender and Climate Alliance (GGCA) -raportti, joulukuu 2015.

(2)

Arup-yrityksen tekemä tutkimus: ”Deadline 2020. How cities will get the job done”, jossa tarkastellaan kaupunkien roolia Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa.

http://www.c40.org/researches/deadline-2020

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta (EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1–31).

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320).


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

20.2.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

33

4

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Mercedes Bresso, Steeve Briois, Andrea Cozzolino, Raymond Finch, John Flack, Iratxe García Pérez, Michela Giuffrida, Krzysztof Hetman, Ivan Jakovčić, Constanze Krehl, Sławomir Kłosowski, Louis-Joseph Manscour, Martina Michels, Iskra Mihaylova, Andrey Novakov, Paul Nuttall, Mirosław Piotrowski, Stanislav Polčák, Liliana Rodrigues, Fernando Ruas, Monika Smolková, Ruža Tomašić, Ramón Luis Valcárcel Siso, Ángela Vallina, Lambert van Nistelrooij, Kerstin Westphal, Joachim Zeller

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Daniel Buda, Andor Deli, Ivana Maletić, Urmas Paet, Tonino Picula, Georgi Pirinski, Bronis Ropė, Milan Zver

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Eleonora Evi, Anna Hedh, Bogdan Brunon Wenta


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

33

+

ALDE

Ivan Jakovčić, Iskra Mihaylova, Urmas Paet

ECR

John Flack, Mirosław Piotrowski, Ruža Tomašić

EFDD

Eleonora Evi

GUE/NGL

Martina Michels, Ángela Vallina

PPE

Daniel Buda, Andor Deli, Krzysztof Hetman, Ivana Maletić, Lambert van Nistelrooij, Andrey Novakov, Stanislav Polčák, Fernando Ruas, Ramón Luis Valcárcel Siso, Bogdan Brunon Wenta, Milan Zver

S&D

Mercedes Bresso, Andrea Cozzolino, Iratxe García Pérez, Michela Giuffrida, Anna Hedh, Constanze Krehl, Louis-Joseph Manscour, Tonino Picula, Georgi Pirinski, Liliana Rodrigues, Monika Smolková, Kerstin Westphal

VERTS/ALE

Bronis Ropė

4

-

EFDD

Raymond Finch, Paul Nuttall

ENF

Steeve Briois

PPE

Joachim Zeller

1

0

ECR

Sławomir Kłosowski

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 9. maaliskuuta 2018Oikeudellinen huomautus