Menettely : 2017/2052(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0048/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0048/2018

Keskustelut :

PV 13/03/2018 - 13
CRE 13/03/2018 - 13

Äänestykset :

PV 14/03/2018 - 8.9
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0075

MIETINTÖ     
PDF 1270kWORD 230k
28.2.2018
PE 615.478v02-00 A8-0048/2018

seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu

(2017/2052(INI))

Budjettivaliokunta

Esittelijä: Jan Olbrycht, Isabelle Thomas

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 ULKOASIAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 KEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN KANTA TARKISTUKSINA
 YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 LIIKENNE- JA MATKAILUVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 ALUEKEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 KALATALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 KANSALAISVAPAUKSIEN SEKÄ OIKEUS- JA SISÄASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu

(2017/2052(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 311, 312 ja 323 artiklan,

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(1) ja 20. kesäkuuta 2017 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 2017/1123(2), jolla sitä muutettiin,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 vaalien jälkeisen tarkistamisen valmistelusta: parlamentin huomautukset komission ehdotusta odotettaessa(4),

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2017 annetun komission pohdinta-asiakirjan EU:n rahoituksen tulevaisuudesta (COM(2017)0358),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n rahoituksen tulevaisuutta koskevasta pohdinta-asiakirjasta(5),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 70/1 kestävän kehityksen toimintaohjelmasta: ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”,

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston 4. lokakuuta 2016 tekemän Pariisin sopimuksen ratifioinnin(7),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston raportin aiheesta ”Challenges facing civil society organisations working on human rights in the EU”,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean oma-aloitteisen lausunnon aiheesta ”Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden EU-rahoitus”,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnot, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kannan tarkistuksina, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kalatalousvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0048/2018),

A.  ottaa huomioon, että nykyinen monivuotinen rahoituskehys hyväksyttiin vuonna 2013 ja ensimmäisen kerran siinä vähennettiin reaalisesti sekä maksusitoumus- että maksumäärärahoja edelliseen rahoitus- ja ohjelmakauteen verrattuna, vaikka Lissabonin sopimuksessa ja Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistetut unionin toimivaltuudet ja tavoitteet kasvoivat; ottaa huomioon, että maksusitoumus- ja maksumäärärahojen määrän välillä oli kehyksessä huomattava ero, mikä johti maksamattomien laskujen sumaan monivuotisen rahoituskehyksen kahtena ensimmäisenä vuonna; panee merkille, että monivuotisen rahoituskehyksen ja siihen liittyvien oikeusperustojen myöhäinen hyväksyminen aiheutti täytäntöönpanossa viivästyksiä, joiden vaikutukset tuntuvat yhä ja jotka saattavat johtaa maksupyyntöjen kasautumiseen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen loppuun, mikä heijastuisi myös seuraavalle kaudelle; ottaa huomioon, että parlamentin vaatimuksesta monivuotiseen rahoituskehykseen sisällytettiin uusia säännöksiä, jotta sen enimmäismäärät voidaan käyttää mahdollisimman hyvin ja jotta voidaan säätää joustomekanismeista;

B.  ottaa huomioon, että vuosien 2014–2020 monivuotinen rahoituskehys osoittautui nopeasti riittämättömäksi pyrittäessä vastaamaan todellisiin tarpeisiin ja saavuttamaan poliittiset tavoitteet, sillä sen avulla oli alusta lähtien vastattava investointien, sosiaalisen syrjäytymisen, muuttoliikkeen ja pakolaisasioiden, nuorisotyöllisyyden, turvallisuuden, maatalouden, ympäristön ja ilmastonmuutoksen aloilla useisiin kriiseihin ja uusiin haasteisiin, joita ei ollut ennakoitu rahoituskehystä hyväksyttäessä; toteaa, että tämän seurauksena nykyinen monivuotinen rahoituskehys oli viety äärirajoilleen jo vain kahden vuoden täytäntöönpanon jälkeen, sillä käytettävissä olleet liikkumavarat oli käytetty, joustosäännösten ja erityisrahoitusvälineiden avulla oli otettu käyttöön huomattavia määriä, nykyisiin politiikkoihin ja ohjelmiin kohdistui painetta tai niiden määrärahoja jopa vähennettiin ja unionin talousarviovajeen ja riittämättömän joustavuuden kompensoimiseksi oli luotu muutamia talousarvion ulkopuolisia mekanismeja;

C.  ottaa huomioon, että nämä puutteet olivat käyneet ilmeisiksi jo vuoden 2016 lopussa käynnistetyssä monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa ja tarkistuksessa ja niiden olisi pitänyt johtaa välittömiin toimiin, kuten parlamentti totesi 6. heinäkuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa; toteaa, että hyväksytyssä välitarkistuksessa onnistuttiin hieman laajentamaan nykyisten joustosäännösten mahdollisuuksia mutta rahoituskehyksen enimmäismääriä ei tarkistettu;

D.  ottaa huomioon, että komissio esittää toukokuussa 2018 vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan ehdotuspakettinsa, joka kattaa myös omat varat, ja toteaa, että neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 mukaisesti se olisi pitänyt esittää ennen 1 päivää tammikuuta 2018; ottaa huomioon, että pian sen jälkeen odotetaan lainsäädäntöehdotuksia rahoitusohjelmista ja -välineistä;

1.  hyväksyy tämän päätöslauselman hahmotellakseen parlamentin kannan vuoden 2020 jälkeiseen monivuotiseen rahoituskehykseen ottaen erityisen huomion kohteeksi rahoituskehyksen odotettavissa olevat painopisteet, sen koon, rakenteen, keston, joustavuuden ja muut monialaiset periaatteet ja korostaakseen seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen kuuluvien unionin politiikkojen erityisiä talousarviosuuntaviivoja; odottaa komission antavan seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevan lainsäädäntöehdotuksen kanssa samaan aikaan luonnoksen uudeksi toimielinten väliseksi sopimukseksi, jossa otetaan huomioon parlamentin kannat ja ehdotukset; korostaa, että tämän päätöslauselman perusteella parlamentti myös sitoutuu menettelyyn, jossa seuraava monivuotinen rahoituskehys hyväksytään;

2.  hyväksyy samaan aikaan erillisen päätöslauselman, jossa esitetään sen kanta unionin omien varojen järjestelmän uudistukseen omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän suositusten mukaisesti; kehottaa komissiota ottamaan parlamentin kannan asianmukaisesti huomioon valmistellessaan unionin omia varoja koskevia lainsäädäntöehdotuksia ja katsoo, että niiden olisi oltava soveltamisalaltaan kunnianhimoisia ja ne olisi esitettävä yhdessä monivuotista rahoituskehystä koskevien ehdotusten kanssa; korostaa, että tulevissa neuvotteluissa seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen meno- ja tulopuolta käsitellään yhtenä pakettina eikä monivuotisesta rahoituskehyksestä voida sopia, ellei omia varoja koskevassa kysymyksessä edistytä vastaavasti;

I. Seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen painopisteet ja haasteet

3.  suhtautuu myönteisesti seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä käytävään keskusteluun ja pitää sitä tilaisuutena pohjustaa vahvempaa ja kestävämpää Eurooppaa käyttäen apuna yhtä sen konkreettisimmista välineistä, unionin talousarviota; katsoo, että seuraava monivuotinen rahoituskehys olisi sisällytettävä Euroopan tulevaisuutta koskevaan laajempaan strategiaan ja narratiiviin; katsoo, että monivuotisen rahoituskehyksen on muunnettava EU:n poliittinen hanke ja poliittiset painopisteet rahoitusmahdollisuuksiksi;

4.  on vakuuttunut siitä, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen olisi perustuttava unionin vakiintuneisiin politiikkoihin ja painopisteisiin, joiden tavoitteena on rauhan, demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon vaaliminen, hyvinvoinnin, pitkäaikaisen ja kestävän talouskasvun, tutkimuksen ja innovoinnin vauhdittaminen, laadukkaiden ja ihmisarvoisten työpaikkojen luominen, ilmastonmuutoksen torjuminen sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja jäsenvaltioiden ja kansalaisten välisen yhteisvastuun edistäminen; pitää näitä pilareita ennakkoedellytyksenä sisämarkkinoiden ja talous- ja rahaliiton asianmukaiselle toiminnalle sekä unionin aseman vahvistamiselle maailmassa; katsoo, että unionin tulevien pyrkimysten kannalta ne ovat tärkeämpiä kuin koskaan;

5.  katsoo, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen olisi annettava unionille mahdollisuus tarjota ratkaisuja ja selviytyä vahvempana vuosikymmenen kriiseistä, joita ovat muun muassa taloudellinen ja rahoitukseen liittyvä taantuma, nuorisotyöttömyys, hellittämätön köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen, muuttoliike- ja pakolaisilmiö, ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofit, ympäristön tilan huononeminen ja biologisen monimuotoisuuden väheneminen sekä terrorismi ja epävakaus; tähdentää, että näillä maailmanlaajuisilla, rajatylittävillä haasteilla on sisäisiä vaikutuksia ja ne paljastavat kansantalouksiemme ja yhteiskuntiemme keskinäisen riippuvuuden ja osoittavat yhteisten toimien tarpeellisuuden;

6.  huomauttaa, että unionin on toimittava edelläkävijänä YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvän sitoumuksensa täytäntöönpanossa, ja toteaa, että tämä tarjoaa globaalin etenemissuunnitelman kestävämpiä, tasa-arvoisempia ja vauraampia yhteiskuntia varten maapallon kantokyvyn puitteissa; korostaa, että seuraava monivuotinen rahoituskehys on mukautettava kestävän kehityksen tavoitteisiin; suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen valtavirtaistaa kestävän kehityksen tavoitteet osaksi kaikkia unionin toimintapolitiikkoja ja aloitteita; odottaa, että unioni noudattaa sitoumuksiaan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi; korostaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevaa julistusta ja unionin ja jäsenvaltioiden sitoumusta varmistaa sosiaalisempi Eurooppa olisi tuettava asianmukaisin taloudellisin resurssein; katsoo, että Pariisin sopimuksen jälkeen ilmastoon liittyviä menoja olisi lisättävä huomattavasti verrattuna nykyiseen monivuotiseen rahoituskehykseen ja niissä olisi saavutettava 30 prosentin taso mahdollisimman pian, viimeistään vuoteen 2027 mennessä;

7.  korostaa, että seuraava monivuotinen rahoituskehys tarjoaa unionille tilaisuuden osoittaa yhtenäisyytensä ja kykynsä käsitellä poliittista kehitystä, esimerkiksi brexitiä, populististen ja kansallismielisten liikkeiden nousua ja muutoksia maailmanlaajuisessa johtajuudessa; painottaa, etteivät jakolinjat ja itsekeskeisyys ole vastaus maailmanlaajuisiin kysymyksiin ja kansalaisten huolenaiheisiin; katsoo brexit-neuvottelujen osoittavan erityisesti, että unionin jäsenyyden edut ovat huomattavasti sen talousarvion rahoittamisen kustannuksia suuremmat; kehottaa tässä yhteydessä noudattamaan täysin aiemmin tehtyjä sitoumuksia, kuten pitkänperjantain sopimusta, oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian kunnioittamisen osalta;

8.  kehottaa siksi jatkamaan tukea nykyisille politiikoille, etenkin perussopimuksiin kirjatuille unionin pitkäaikaisille politiikoille eli yhteiselle maatalouspolitiikalle, kalastuspolitiikalle ja koheesiopolitiikalle, koska ne tuovat Euroopan yhdentymisen hyödyt konkreettisesti unionin kansalaisten ulottuville; ei hyväksy mitään pyrkimyksiä kansallistaa näitä politiikkoja uudelleen, sillä se ei vähentäisi veronmaksajien ja kuluttajien taloudellista rasitetta eikä tuottaisi parempia tuloksia vaan päinvastoin haittaisi kasvua, solidaarisuutta ja sisämarkkinoiden toimintaa ja lisäisi entisestään eriarvoisuutta sekä kasvattaisi alueiden ja talouden sektorien välisiä eroja; aikoo varmistaa, että seuraavalla ohjelmakaudella näiden politiikkojen rahoituksen taso pysyy ennallaan 27 jäsenvaltion unionissa, ja parantaa niiden tehokkuutta sekä yksinkertaistaa niihin liittyviä menettelyjä;

9.  katsoo, että unionin olisi tarjottava tulevaisuudennäkymiä nuorille sukupolville sekä tulevaisuuteen suuntautuville yrityksille, koska ne tekevät unionista kansainvälisesti menestyvämmän; on päättänyt laajentaa huomattavasti kahta unionin lippulaivaohjelmaa, tutkimuksen puiteohjelmaa ja Erasmus+ -ohjelmaa, jotka eivät kykene nykyisin varoin tyydyttämään hyvin korkeatasoisiin hakemuksiin perustuvaa erittäin korkeaa kysyntää; kannattaa painokkaasti merkittävää lisäystä varoihin, joilla edistetään nuorisotyöttömyyden torjuntaa ja pienten ja keskisuurten yritysten tukemista nuorisotyöllisyysaloitetta ja yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevaa ohjelmaa (COSME) seuraavien ohjelmien kautta; tukee myös järeämpiä resursseja Verkkojen Eurooppa 2.0 -välineelle;

10.  kehottaa unionia kantamaan vastuunsa nykyisen rahoituskehyskauden aikana esiin tulleilla kolmella kehittyvällä politiikan alalla, joilla on sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus,

–  kehittämällä kattavan turvapaikka-, muuttoliike- ja kotouttamispolitiikan ja rahoittamalla sen sekä puuttumalla muuttoliikkeen ja väestön pakkosiirtojen perimmäisiin syihin kolmansissa maissa

–  vahvistamalla ulkorajojen suojelua ja edistämällä vakautta, erityisesti turvaamalla ihmisoikeudet kolmansissa maissa, konfliktien ehkäisyä ja ulkoisia kehityspolitiikkoja

–  huolehtimalla unionin kansalaisten yhteisestä sisäisestä turvallisuudesta, yhdistämällä puolustusalan tutkimusta ja resursseja ja korostamalla samalla, että näiden alojen toimia ei saisi toteuttaa unionin kehityspolitiikkojen kustannuksella;

11.  korostaa, että tulevan kehyksen odotetaan sisältävän kaksi uutta rahoitustuen muotoa, jotka ovat näkyvästi esillä unionin talouspolitiikan agendalla: investointitukijärjestelmien, kuten Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR-rahasto), jatkaminen ja euroalueen jäsenvaltioiden vakautusjärjestelyn kehittäminen mahdollisesti ehdotetun Euroopan valuuttarahaston avulla, mihin yhdistetään euroon liittymässä oleville jäsenvaltioille tarkoitettu erityinen lähentymisväline;

12.  korostaa, että ensivaiheessa erityisestä euroalueen budjettikapasiteetista olisi tehtävä osa unionin talousarviota sisällyttämättä sen määriä monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriin ja vaikuttamatta monivuotisen rahoituskehyksen muihin ohjelmiin, ja toteaa, että euroalueen jäsenten ja muiden osallistuvien jäsenten olisi rahoitettava budjettikapasiteetti käyttämällä osallistuvien jäsenvaltioiden kesken sovittavaa tulonlähdettä, josta saatuja tuloja pidetään käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina ja takauksina; toteaa, että kun yhteinen rahoituskapasiteetti on vakautettu, se voitaisiin rahoittaa aidoilla omilla varoilla noudattaen unionin tulevasta rahoituksesta annetun Montin raportin suosituksia;

13.  vahvistaa jälleen periaatteen, jonka mukaan uusiin poliittisiin painopisteisiin olisi liitettävä uusia rahoitusvaroja riippumatta siitä, syntyvätkö ne uuden monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymisen tai sen täytäntöönpanon aikana, ja tähdentää, että uusien tarpeiden rahoittaminen ei saisi vaarantaa nykyisiä politiikkoja ja ohjelmia; edellyttää myös, että käyttöön otetaan riittävästi joustosäännöksiä, jotta voidaan vastata monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloaikana mahdollisesti syntyviin odottamattomiin tilanteisiin;

14.  katsoo, että unionista voi tulla vahvempi ja kunnianhimoisempi vain, jos sen rahoitusta lisätään; ottaa huomioon edellä mainitut haasteet ja painopisteet sekä Yhdistyneen kuningaskunnan eron unionista ja kehottaa siksi kasvattamaan unionin talousarviota huomattavasti; arvioi, että monivuotisessa rahoituskehyksessä tarvittavat menojen enimmäismäärät ovat 1,3 prosenttia 27 jäsenvaltion BKTL:sta lukuun ottamatta useita välineitä, joiden määrärahat eivät sisälly monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriin;

15.  katsoo ehdottomasti, että ellei neuvosto hyväksy unionin talousarvioon maksettavien kansallisten maksuosuuksien huomattavaa kasvattamista, ainoa keino rahoittaa seuraava monivuotinen rahoituskehys asianmukaisesti on ottaa käyttöön uusia aidosti unionin omia varoja;

II. Horisontaaliset kysymykset

Unionin talousarvioperiaatteet ja talousarvion totuudellisuus

16.  palauttaa mieliin unionin talousarvion yhtenäisyyden, totuudenmukaisuuden, vuotuisuuden, tasapainon, yleiskatteisuuden, erittelyn, täydentävyyden, toissijaisuuden, moitteettoman varainhoidon ja avoimuuden periaatteet, joita on noudatettava unionin talousarvion laatimisessa ja toteuttamisessa;

17.  muistuttaa pitkäaikaisesta kannastaan, jonka mukaan unionin poliittisiin tavoitteisiin on varattava riittävät rahoitusvarat, ja muistuttaa, että SEUT:n 311 artiklan mukaan ”unioni huolehtii siitä, että sillä on tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat”;

18.  toteaa tässä yhteydessä, että Eurooppa-neuvoston tekemien poliittisten päätösten ja aloitteiden täysimääräinen täytäntöönpano on mahdollista vain, jos varmistetaan tarvittava rahoitus, ja korostaa, että muunlainen lähestymistapa vaarantaa unionin talousarvion totuudellisuuden ja kansalaisten luottamuksen;

19.  katsoo, että monivuotinen rahoituskehys on erinomainen väline unionin rahoituksen pitkän aikavälin suunnitteluun ja julkisten investointien tietyn vakaan tason varmistamiseen jäsenvaltioissa, sillä sen avulla unionin poliittiset painopisteet muunnetaan konkreettisiksi investoinneiksi; pitää kuitenkin valitettavana, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymistä koskevaa pitkän aikavälin yhdessä sovittua strategiaa ei ole olemassa; palauttaa lisäksi mieliin, että unionin talousarvio on ennen kaikkea investointitalousarvio, jota käytetään kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toimien uutena ja täydentävänä rahoituslähteenä;

Kesto

20.  katsoo, että päätettäessä monivuotisen rahoituskehyksen kestosta olisi löydettävä sopiva tasapaino kahden keskenään ristiriidassa olevan vaatimuksen välille, joista toinen on se, että useiden unionin politiikkojen – erityisesti yhteisen hallinnoinnin piiriin kuuluvien politiikkojen, kuten maatalous- ja koheesiopolitiikan – on voitava toimia ainakin seitsemäksi vuodeksi vahvistettujen vakaiden ja ennustettavien sitoumusten pohjalta, ja toinen on demokraattisen legitimiteetin ja vastuuvelvollisuuden tarve, mikä toteutuu, jos rahoituskehyksen kesto mukautetaan parlamentin ja komission viisivuotiseen poliittiseen sykliin;

21.  pitää poliittisesti välttämättömänä, että jokainen vasta valittu parlamentti voi vaikuttaa merkittävällä tavalla vaalikautensa aikana voimassa olevaan monivuotiseen rahoituskehykseen sekä rahoituksen että poliittisten painopisteiden osalta; korostaa, että Euroopan parlamentin vaalit tarjoavat unionin kansalaisille tilaisuuden ilmaista suoraan näkemyksensä unionin talousarvion painopisteistä ja että näkemykset olisi otettava huomioon rahoituskehyksen pakollisessa mukauttamisessa vaalien jälkeen; katsoo siksi, että kunkin poliittisen syklin aikana komission on ehdotettava joko seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamista tai voimassa olevan rahoituskehyksen pakollista välitarkistusta ja parlamentin ja neuvoston on tehtävä siitä päätös;

22.  korostaa tarvetta muuttaa monivuotisen rahoituskehyksen kesto vaiheittain 5+5 vuoden pituiseksi kaudeksi, johon sisältyy pakollinen välitarkistus; kehottaa komissiota laatimaan selkeän ehdotuksen, jossa esitetään menetelmät 5+5 vuoden rahoituskehyksen käytännön täytäntöönpanolle; on empimättä sitä mieltä, että monivuotisen rahoituskehyksen kestoksi ei voida määritellä pelkästään viittä vuotta, koska se aiheuttaisi vakavia esteitä monien unionin politiikkojen ohjelmasuunnittelulle ja täytäntöönpanovaatimuksille;

23.  ottaa kuitenkin huomioon, että nykyinen monivuotinen rahoituskehys on voimassa joulukuuhun 2020 asti, joten seuraavien Euroopan parlamentin vaalien ajoitus keväällä 2019 ei anna mahdollisuutta panna 5+5 vuoden ratkaisua täytäntöön välittömästi, sillä silloin eri syklejä ei saataisi mukautettua toisiinsa tyydyttävällä tavalla; katsoo näin ollen, että seuraava monivuotinen rahoituskehys olisi vahvistettava seitsemäksi vuodeksi (2021–2027) ja siihen olisi liitettävä pakollinen välitarkistus ja että tämä olisi viimeisen kerran käytettävä siirtymäjärjestely;

Välitarkistus

24.  on vakuuttunut siitä, että edelleen on välttämätöntä säilyttää monivuotisen rahoituskehyksen oikeudellisesti sitova ja pakollinen väliarviointi ja -tarkistus, jotka on vahvistettu uudessa monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa; palauttaa mieliin, että vuoden 2016 välitarkistus oli kaikkien aikojen ensimmäinen kerta, kun monivuotista rahoituskehystä koskevaa asetusta todella tarkistettiin, ja sekä neuvosto että parlamentti pitivät tätä myönteisenä, varsinkin monivuotisen rahoituskehyksen joustosäännösten lujittamisen osalta;

25.  katsoo, että vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistusta olisi ehdotettava ja siitä olisi päätettävä hyvissä ajoin, jotta seuraavalla parlamentilla ja komissiolla on mahdollisuus mukauttaa rahoituskehystä vastaavasti; tähdentää, että aina monivuotista rahoituskehystä tarkistettaessa olisi varmistettava parlamentin osallistuminen ja turvattava sen valtaoikeudet tasavertaisena budjettivallan käyttäjänä; korostaa lisäksi, että todelliseen tarkistukseen kuuluu aina myös monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien tarkistaminen, mikäli ne on todettu riittämättömiksi loppukaudelle;

Jousto

26.  painottaa, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana budjettivallan käyttäjä on hyväksynyt huomattavien määrien käyttöönoton monivuotista rahoituskehystä koskevaan asetukseen sisältyvistä joustovälineistä ja erityisrahoitusvälineistä varmistaakseen lisämäärärahat, joita on tarvittu vakaviin kriiseihin vastaamiseen tai uusien poliittisten painopisteiden rahoittamiseen;

27.  katsoo näin ollen, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen joustosäännökset ovat toimineet hyvin ja tarjonneet ratkaisuja, kun on tarvittu huomattavan paljon rahoitusta etenkin muuttoliike- ja pakolaishaasteisiin vastaamiseksi ja investointivajeeseen puuttumiseksi; palauttaa mieliin, että parlamentti pani alulle useat näistä säännöksistä ja puolusti niitä painokkaasti edellisissä monivuotisesta rahoituskehyksestä käydyissä neuvotteluissa;

28.  katsoo, että näitä säännöksiä on lujitettava vielä entisestään, jotta voidaan vastata paremmin uusiin haasteisiin ja odottamattomiin tapahtumiin ja ottaa paremmin huomioon kehittymässä olevat poliittiset painopisteet, joita syntyy, kun pannaan täytäntöön monivuotisen rahoituskehyksen kaltaista pitkän aikavälin suunnitelmaa; kehottaa lisäämään seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä joustoa, koska se antaisi mahdollisuuden käyttää mahdollisimman kattavasti rahoituskehyksen maksusitoumus- ja maksumäärärahojen yleiset enimmäismäärät;

Monivuotisen rahoituskehyksen joustomekanismit

29.  katsoo, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät olisi vahvistettava tasolle, joka mahdollistaa sekä unionin politiikkojen rahoittamisen että riittävän liikkumavaran jättämisen kunkin otsakkeen sitoumuksiin;

30.  katsoo ehdottomasti, että kaikki kohdentamattomat liikkumavarat olisi siirrettävä rajoituksitta tuleville varainhoitovuosille ja budjettivallan käyttäjän olisi otettava ne vuotuisessa talousarviomenettelyssä käyttöön kaikkiin tarpeelliseksi katsottuihin tarkoituksiin; kehottaa siksi säilyttämään maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaran mutta siten, että siihen ei liity soveltamisalaa ja aikaa koskevia rajoituksia;

31.  palauttaa mieliin, että kohdentamattomat liikkumavarat voidaan ottaa maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavarasta käyttöön vain enintään vuoteen N-1 asti sen jälkeen, kun ne on vahvistettu ennen talousarvioesityksen antamista tehdyssä teknisessä mukautuksessa; pitää kuitenkin välttämättömänä tutkia keinoja ottaa käyttöön myös vuoden N kohdentamattomat liikkumavarat, jotta voidaan edelleen rahoittaa vuoden aikana mahdollisesti ilmeneviä lisätarpeita;

32.  katsoo ehdottomasti, että budjettivallan käyttäjän hyväksymät maksusitoumusmäärärahat olisi käytettävä niiden alkuperäiseen tarkoitukseen ja että olisi kaikin tavoin varmistettava, että näin tapahtuu kaikilla politiikan aloilla; kehottaa komissiota erityisesti jatkamaan aktiivisesti tähän liittyviä toimia; on kuitenkin vakuuttunut siitä, jos sitoumuksia todella vapautetaan siksi, että toimet, joihin ne oli varattu, ovat jääneet kokonaan tai osittain toteuttamatta, määrärahat olisi asetettava uudelleen saataville unionin talousarviossa ja budjettivallan käyttäjän olisi otettava ne käyttöön vuotuisessa talousarviomenettelyssä; katsoo, että vapautuneet määrärahat olisi ohjattava suoraan maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaraan erillisen erityisrahoitusvälineen tai varauksen sijaan;

33.  muistuttaa, että vapautuneet määrärahat ovat peräisin budjettivallan käyttäjän jo hyväksymistä sitoumuksista ja niiden olisi pitänyt johtaa vastaaviin maksuihin, mikäli toiminta, jonka rahoittamiseen ne oli tarkoitettu, olisi toteutettu suunnitelmien mukaisesti; korostaa siksi, että vapautuneiden määrärahojen kierrättäminen unionin talousarvioon on asianmukaisesti perusteltua mutta sitä ei pitäisi käyttää keinona kiertää alakohtaisissa asetuksissa vahvistettuja sitoumusten vapauttamista koskevia sääntöjä;

34.  kiinnittää huomiota tarpeeseen varmistaa maksumäärärahojen liikkumavarojen siirtäminen kokonaisuudessaan seuraavalle varainhoitovuodelle käyttäen koko monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvää maksumäärärahojen kokonaisliikkumavaraa; vastustaa kaikkien rajoitusten tai enimmäismäärien soveltamista liikkumavaroihin, jotka voidaan siirtää, kuten nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä on tapahtunut, ja muistuttaa, että näitä liikkumavaroja voidaan ottaa käyttöön vain siinä tapauksessa ja siinä laajuudessa kuin budjettivallan käyttäjä päättää; korostaa, että maksumäärärahojen kokonaisliikkumavara voisi olla ratkaisevan tärkeä vastattaessa mahdollisesti syntyvään uuteen maksukriisiin;

35.  korostaa, että rahoituskehysasetuksen olisi tarjottava mahdollisuus tarkistaa enimmäismääriä odottamattomissa tilanteissa, joissa rahoitustarpeet kuluttaisivat loppuun tai ylittäisivät käytettävissä olevat liikkumavarat ja erityisvälineet; kehottaa sisällyttämään rahoituskehysasetukseen yksinkertaistetun menettelyn kohdennettua tarkastusta varten sovitun kynnysarvon mukaisesti;

36.  suosittelee säilyttämään mahdollisuuden aikaistaa tai lykätä minkä tahansa unionin ohjelman rahoitusta, jotta voidaan mahdollistaa suhdanteita tasaava toiminta, joka vastaa täytäntöönpanon todellista tempoa, ja jotta pahimpiin kriiseihin voidaan reagoida mielekkäästi; kehottaa lisäksi lisäämään tämänhetkisen toimielinten välisen sopimuksen 17 kohdassa vahvistettua lainsäädännöllistä joustavuutta siten, että tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen ohjelmien kokonaismäärärahoja voidaan mukauttaa +/- 10 prosentin sijasta +/-15 prosenttia;

37.  korostaa joustavuutta, joka voidaan saavuttaa siirtämällä varoja monivuotisen rahoituskehyksen saman otsakkeen sisällä, jotta varat voidaan käyttää juuri siellä, missä niitä tarvitaan, ja jotta varmistetaan unionin talousarvion toteutuksen parantaminen; katsoo, että otsakkeiden pienempi määrä lisää monivuotisen rahoituskehyksen joustavuutta; pyytää komissiota kuitenkin tiedottamaan budjettivallan käyttäjille ja kuulemaan näitä ennakoivasti merkittävien autonomisten siirtojen hyväksymisen yhteydessä;

Monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvät erityisrahoitusvälineet

38.  hyväksyy monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineiden, kuten joustovälineen, hätäapuvarauksen, EU:n solidaarisuusrahaston ja Euroopan globalisaatiorahaston (EGR), yleisen rakenteen ja toteaa, että niiden varoja on otettu laajasti käyttöön nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa; kehottaa lisäämään niiden rahoitusta ja parantamaan niiden toimintaa koskevia määräyksiä;

39.  kehottaa erityisesti lisäämään tuntuvasti joustovälineen määrärahoja ainakin vuotuiseen kahden miljardin euron määrään; muistuttaa, ettei joustoväline liity mihinkään tiettyyn toimintapolitiikan alaan vaan se voidaan ottaa käyttöön mihin tahansa tarpeelliseksi katsottuun tarkoitukseen; katsoo sen vuoksi, että tämä väline voidaan ottaa käyttöön monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloaikana ilmenevien mahdollisten uusien rahoitustarpeiden kattamiseksi;

40.  huomauttaa, että hätäapuvarauksen tarkoitus on pystyä vastaamaan nopeasti kolmansien maiden erityisiin avuntarpeisiin ennakoimattomissa tilanteissa, ja pitää sitä nykytilanteessa erityisen tärkeänä; kehottaa lisäämään tuntuvasti sen määrärahoja aina vuotuiseen miljardin euron määrään;

41.  panee erityisesti merkille, että Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varoja on otettu käyttöön suuria määriä avun tarjoamiseksi useissa luonnonkatastrofeissa, mistä syntynyt huomattavia talousarviovaikutuksia; korostaa lisäksi tämän välineen myönteistä vaikutusta yleiseen mielipiteeseen; kehottaa lisäämään sen määrärahoja aina vuotuiseen miljardin euron määrään;

42.  katsoo, että EGR tarjoaa unionin solidaarisuutta ja tukea työntekijöille, jotka ovat menettäneet työpaikkansa globalisaatiosta johtuvien maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vuoksi, mutta rahasto ei ole hyödyntänyt täyttä potentiaaliaan ja sen käyttöä voitaisiin vielä parantaa ja se voitaisiin sisällyttää kaikissa jäsenvaltioissa pitkän aikavälin strategiaan, jotta irtisanotut työntekijät voitaisiin saavuttaa tehokkaasti ja jotta he pääsisivät takaisin työmarkkinoille; katsoo, että EGR:n tulevassa tarkistuksessa olisi tarkasteltava rahaston soveltamisalaa ja parannettava sen koordinointia muiden välineiden kanssa; katsoo, että uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä tarkistetulle EGR:lle osoitettavan vuotuisen rahoituksen määrän olisi pysyttävä vähintään ennallaan;

43.  ehdottaa, että monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineitä varten perustetaan erityinen varaus, joka perustuu kunkin välineen käyttämättömiin määrärahoihin, jotka peruuntuvat; katsoo, että tälle varaukselle ei saisi asettaa aikarajoituksia; vaatii, että varauksesta voidaan ottaa budjettivallan käyttäjän päätöksellä käyttöön määrärahoja mihin tahansa monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineeseen, josta pyydetään rahoitusta välineen rahoituskapasiteetin ylittäviin tarpeisiin;

44.  panee merkille, että tällä hetkellä kunkin monivuotiseen rahoituskehykseen kuuluvan erityisrahoitusvälineen käyttämättömien määrärahojen siirtämiseen sovelletaan erilaisia määräaikasääntöjä; katsoo, että säännöt olisi yhdenmukaistettava, jotta kaikkiin näihin välineisiin voidaan soveltaa yhtä ainoaa N+1 -sääntöä;

45.  katsoo, että ennakoimattomiin menoihin varatun liikkumavaran olisi oltava edelleen vasta viimeisenä keinona käytettävä väline; korostaa, että kyseessä on erityisrahoitusväline, josta voidaan myös ottaa käyttöön vain maksumäärärahoja, ja että sen käyttöönotto oli ratkaisevan tärkeää vuoden 2014 maksukriisissä; kehottaa siksi korottamaan sen vuotuista enimmäisrahoitusta 0,05 prosenttiin unionin BKTL:sta;

46.  tähdentää, että monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineiden määriä ei saisi sisällyttää monivuotisen rahoituskehyksen maksusitoumus- ja maksumäärärahojen enimmäismääriin; toteaa, että kysymys näiden välineiden maksujen ottamisesta talousarvioon ratkaistiin vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistuksessa yksiselitteisesti ja samalla päästiin ratkaisuun neuvoston kanssa pitkään jatkuneessa tulkintakiistassa; kannattaa sitä, että rahoituskehysasetukseen sisällytetään selkeä säännös, jonka mukaan monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineiden maksusitoumusmäärärahojen käyttöönotosta johtuvia maksumäärärahoja ei saisi laskea monivuotisen rahoituskehyksen maksumäärärahojen enimmäismääriin;

47.  toteaa, että nykyisessä toimielinten välisessä sopimuksessa säädetään parlamentin erityisestä enemmistöstä monivuotisen rahoituskehyksen kolmen erityisrahoitusvälineen käyttöönottoa varten; pitää tätä säännöstä vanhentuneena, koska se ilmentää erityisiä enemmistöjä, joita tarvittiin unionin talousarvion hyväksymiseen ennen Lissabonin sopimusta; kehottaa soveltamaan näiden välineiden käyttöönottoa koskeviin äänestysvaatimuksiin yhtenäistä lähestymistapaa, jonka pitäisi olla sama kuin unionin talousarvion hyväksynnässä;

Tulot – erityisvaraus

48.  toistaa pitkäaikaisen kantansa, että kaikkien yrityksille unionin kilpailulainsäädännön rikkomisesta tai unionin talousarvioon maksettavien kansallisten maksuosuuksien myöhästymisestä määrätyistä sakoista peräisin olevat tulot olisi otettava unionin talousarviossa uuteen tulokohtaan vähentämättä vastaavasti BKTL-perusteisia maksuosuuksia;

49.  pyytää tämän vuoksi luomaan unionin talousarvion tulopuolelle erityisvarauksen, johon otetaan vaiheittain kaikentyyppiset ennakoimattomat muut tulot; katsoo, että varaus olisi otettava käyttöön, jotta voidaan kattaa uusia maksutarpeita, etenkin sellaisia, jotka liittyvät maksusitoumusmäärärahojen kokonaisliikkumavaran tai monivuotisen rahoituskehyksen erityisrahoitusvälineiden käyttöönottoon;

Unionin resurssien tehokas ja vaikuttava käyttö

50.  on yhtä mieltä siitä, että todellisen eurooppalaisen lisäarvon saavuttamista olisi pidettävä yhtenä keskeisistä unionin toimielimiä ohjaavista periaatteista päätettäessä seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen menotyypeistä; panee kuitenkin merkille tämän käsitteen erilaiset tulkinnat ja kehottaa esittämään yhden selkeän ja helppotajuisen määritelmän olennaisista kriteereistä ja ottamaan niissä huomioon alueelliset erityispiirteet ja sisällyttämään niihin tarvittaessa mitattavissa olevia tulosindikaattoreita; varoittaa yrityksistä käyttää tätä määritelmää unionin politiikkojen ja ohjelmien asiaankuuluvuuden kyseenalaistamiseen pelkästään kvantitatiivisten tai lyhyen aikavälin taloudellisten näkökohtien perusteella;

51.  toteaa, että useissa komission asiakirjoissa viitataan eurooppalaisen lisäarvon käsitteeseen; panee jälleen merkille päätöslauselmassaan(8) tässä yhteydessä määrittämänsä parametrit; muistuttaa, että unionin resursseja olisi käytettävä rahoittamaan unionin julkisia hyödykkeitä sekä käynnistämään kannustimia jäsenvaltioille kaikilla hallinnon tasoilla sellaisten perussopimuksissa vahvistettujen tavoitteiden ja unionin yhteisten päämäärien saavuttamiseksi, jotka eivät muutoin toteutuisi; on yhtä mieltä siitä, että unionin talousarviota olisi käytettävä rahoittamaan toimia, jotka voivat hyödyttää koko unionia, joita yksikään yksittäinen jäsenvaltio ei voi tehokkaasti varmistaa ja jotka tarjoavat enemmän vastinetta rahalle verrattuna pelkästään kansallisella, alueellisella tai paikallisella toteutettuihin toimiin; katsoo myös, että unionin talousarviolla olisi edistettävä rauhan ja vakauden luomista ja tukemista unionin naapurimaissa ja niitäkin kauempana; katsoo, että eurooppalaista lisäarvoa luodaan niin yhteistyössä hallinnoiduilla kuin suoraan hallinnoiduilla ohjelmilla ja että nämä kaksi menettelyä täydentävät toisiaan unionin tavoitteiden saavuttamisessa; odottaa tätä taustaa vasten jäsenvaltioiden pidättyvän noudattamasta seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä neuvoteltaessa oikeudenmukaisen palautuman logiikkaa, jossa otetaan huomioon ainoastaan nettotaseeseen perustavat kansalliset edut;

52.  katsoo, että varainkäytön parantaminen, toisin sanoen jokaisen unionin talousarvioon sisältyvän euron käyttäminen tehokkaasti ja syrjimättömästi, onnistuu paitsi ohjaamalla unionin varoja nykyisten menojen perusteellisen arvioinnin perusteella toimiin, joilla on suurin eurooppalainen lisäarvo ja jotka parantavat eniten unionin politiikkojen ja ohjelmien tuloksellisuutta, myös luomalla enemmän yhteisvaikutuksia unionin talousarvion ja kansallisten talousarvioiden välille ja huolehtimalla menorakenteen konkreettisesta parantamisesta; kannattaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa 2016 esitettyjä suosituksia, jotka koskevat indikaattorien tehokkaita mittauspuitteita, sujuvampaa ja tasapainoisempaa tuloksellisuusraportointia ja arviointitulosten parempaa saatavuutta;

53.  kehottaa yksinkertaistamaan aidosti unionin talousarviojärjestelmää seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä rahoituksen käytön helpottamiseksi; korostaa erityisesti tarvetta vähentää tarpeettomia päällekkäisyyksiä sellaisissa välineissä, joita käytetään samantyyppisiin toimiin esimerkiksi innovoinnin, pk-yritysten tai liikenteen aloilla, kun ei ole vaaraa menettää eri ohjelmien tärkeitä elementtejä, sekä tarvetta poistaa eri rahoitusmuotojen ja -lähteiden välinen kilpailu, jotta varmistetaan mahdollisimman suuri täydentävyys ja luodaan johdonmukainen rahoituskehys; katsoo, että tämä auttaisi selkeyttämään tiedottamista unionin painopisteistä kansalaisille;

54.  tähdentää, että unionin menojen niin kutsutun terveystarkastuksen avulla ei voida alentaa unionin tavoitetasoa tai lohkoa sen politiikkoja ja ohjelmia eikä sen pitäisi johtaa avustusten korvaamiseen rahoitusvälineillä säästöjen aikaansaamiseksi, sillä rahoitusvälineiden rahoitus ei sovellu suurimmalle osalle unionin talousarviosta tukea saavista toimista; katsoo, että terveystarkastuksessa pitäisi mieluummin määrittää, miten unionin meno-ohjelmien täytäntöönpanoa voitaisiin parantaa;

55.  kehottaa yhdenmukaistamaan säännöt kauaskantoisesti, jotta voidaan laatia yhteinen sääntökirja kaikkia unionin talousarviovälineitä varten ja ottaa samalla huomioon rahasto- ja alakohtaiset ominaispiirteet; kannustaa komissiota puuttumaan eri rahoituslähteiden yhdistämisen ongelmaan antamalla asiasta selkeitä ohjeita ja varmistamalla, että kaikki rahoitusmuodot ovat käytettävissä kaikissa jäsenvaltioissa;

56.  kannattaa myös alakohtaisten täytäntöönpanosääntöjen todellista yksinkertaistamista edunsaajien hyväksi sekä hallinnollisen rasitteen vähentämistä yhtenäistämällä ja yksinkertaistamalla menettelyjä ja ohjelma-asiakirjoja entisestään; korostaa lisäksi, että edunsaajien valmiuksia on parannettava ja heille on tarjottava teknistä tukea; kehottaa siirtymään riskiperusteiseen arviointiin;

Talousarvion yhtenäisyys, totuudenmukaisuus ja avoimuus

57.  palauttaa mieliin, että talousarvion yhtenäisyyden periaate, jonka mukaan kaikki unionin tulo- ja menoerät on esitettävä talousarviossa, on sekä perussopimuksen vaatimus että demokraattinen perusedellytys, jotta talousarvion avoimuus, legitiimiys ja vastuuvelvollisuus toteutuisivat; pitää valitettavana, että tätä periaatetta noudatetaan entistä harvemmin rahoitusjärjestelyjen jatkuvasti monimutkaistuessa, ja toteaa sen käyvän ilmi Euroopan kehitysrahaston historiallisesta perinnöstä ja Euroopan vakausmekanismin perustamisesta sekä viime aikoina siitä, että talousarvion ulkopuolelle on perustettu yhä enemmän mekanismeja innovatiivisten rahoitusvälineiden ja ulkoisten erityisrahastojen tai unionin taseeseen kirjaamattomien järjestelyjen muodossa;

58.  pohtii, onko välineiden perustaminen unionin talousarvion ulkopuolelle perusteltua ja tuottaako se lisäarvoa; katsoo, että päätökset tällaisten välineiden perustamisesta tai ylläpitämisestä johtuvat todellisuudessa pyrkimyksistä salata todelliset rahoitustarpeet ja ohittaa monivuotisen rahoituskehyksen ja omien varojen enimmäismäärien rajoitteet; pitää valitettavana, että usein niissä myös ohitetaan parlamentin kolmitahoiset valtuudet eli lainsäädäntö-, budjetti- ja valvontavalta ja että ne ovat vastoin kansalaisiin ja edunsaajiin kohdistuvan avoimuuden vahvistamisen tavoitetta;

59.  toistaa siksi pitkäaikaisen kantansa, että Euroopan kehitysrahasto sekä muut monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuoliset välineet olisi sisällytettävä unionin talousarvioon, ja toteaa, että näin parannettaisiin rahaston legitiimiyttä ja unionin kehityspolitiikan tehokkuutta ja vaikuttavuutta; korostaa kuitenkin, että näiden välineiden määrärahoja ei saisi sisällyttää monivuotisen rahoituskehyksen hyväksyttyihin enimmäismääriin, jotta niiden ottaminen talousarvioon ei vaikuttaisi haitallisesti niiden rahoitukseen tai muihin unionin politiikkoihin ja ohjelmiin; suhtautuu periaatteessa myönteisesti ehdotukseen sisällyttää Euroopan vakausmekanismi unionin varainhoitoon Euroopan valuuttarahaston muodossa tämän rajoittamatta sen tulevaa muotoa;

60.  katsoo, että unionin erityisrahastot voivat tuoda lisäarvoa, kun useiden rahoittajien resursseja yhdistetään erityistilanteissa, mutta niitä ei tulisi käyttää pelkkään suunnitellun unionin avun uudelleen lokeroimiseen eikä unionin rahoitusvälineiden alkuperäisiä tavoitteita saisi muuttaa; korostaa, että niiden luomisen ja täytäntöönpanon parlamentaarista valvontaa on tiukennettava; muistuttaa, että unionin erityisrahastoilla olisi tuettava ainoastaan unionin ulkopuolella toteutettavia toimia;

61.  katsoo myös, että jos nähdään tarpeellisena toteuttaa tietty osuus toimista talousarvion ulkopuolella tiettyjen erityistavoitteiden saavuttamiseksi esimerkiksi rahoitusvälineiden tai erityisrahastojen käytön avulla, näiden toimien olisi määrä ja kesto olisi pidettävä rajallisena, niiden olisi oltava täysin avoimia, niiden olisi oltava todistetusti täydentäviä ja tuotava lisäarvoa ja niiden olisi perustuttava vankkoihin päätöksentekomenettelyihin ja vastuuvelvollisuutta koskeviin säännöksiin;

62.  katsoo, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa unionin talousarviosta olisi käytävä tarkemmin ilmi käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen määrä ja niiden vaikutus todellisiin menoihin, etenkin kun kyseessä ovat kolmansien maiden maksuosuuksista peräisin olevat tulot; pitää tätä vieläkin tärkeämpänä, kun otetaan huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan toive osallistua joihinkin unionin talousarvio-ohjelmiin vuoden 2020 jälkeisellä uudella monivuotisella rahoituskehyskaudella unionin ulkopuolisena valtiona, kuten se on ilmaissut sen eroa unionista koskevien neuvottelujen yhteydessä;

Maksujen taso

63.  muistuttaa, että maksumäärärahat ovat maksusitoumusmäärärahojen looginen oikeudellinen jatkumo, ja kehottaa vahvistamaan tulevien maksumäärärahojen enimmäismäärille asianmukaisen tason ja jättämään maksusitoumus- ja maksumäärärahojen tason välille vain pienen ja realistisen eron; odottaa, että tulevissa maksumäärärahojen enimmäismäärissä otetaan huomioon tarve kunnioittaa sellaisia nykyiseltä rahoituskaudelta peräisin olevia sitoumuksia, jotka tulevat maksettaviksi vasta vuoden 2020 jälkeen, ja tarve noudattaa vuoden 2020 jälkeisten ohjelmien ja välineiden sitoumuksia;

64.  palauttaa mieliin, että maksamattomien laskujen suman kertyminen edellisen monivuotisen rahoituskehyksen loppuun vaikutti nykyiseen rahoituskehykseen, ja varoittaa tällaisen maksukriisin toistumisen vaarasta siirryttäessä seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen ja toteaa, että vaikutukset olisivat vakavat edunsaajille, kuten opiskelijoille, yliopistoille, pk-yrityksille ja tutkijoille; korostaa, että tällä hetkellä maksuja ei makseta riittävästi vuosien 2014–2020 ohjelmien täytäntöönpanon viivästymisen vuoksi, mikä johtaa seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääristä suoritettavien maksattamattomien maksusitoumusten määrän kasvamiseen; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita analysoimaan – myös valtiovarainministerien tasolla – näiden viivästysten taustalla olevia syitä ja esittämään konkreettisia yksinkertaistamistoimia, jotta täytäntöönpanoa helpotettaisiin tulevaisuudessa;

65.  panee merkille Yhdistyneen kuningaskunnan eroon unionista liittyvien, taloudellista ratkaisua koskevien neuvottelujen alustavat tulokset, joiden mukaan Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu täysimääräisesti kauden 2014–2020 ohjelmien rahoitukseen ja täytäntöönpanoon kaikkine asiaan liittyvine rahoitusseurauksineen;

Rahoitusvälineet

66.  korostaa, että unionin talousarviossa on käytettävissä laaja kirjo välineitä, joista rahoitetaan unionin tasolla tuettuja toimia, ja toteaa, että nämä välineet voidaan ryhmitellä kahteen kategoriaan: avustukset ja rahoitusvälineet vakuuksien, lainojen, riskinjaon tai pääomarahoituksen muodossa; kiinnittää huomiota myös ESIR-rahastoon ja toteaa, että sen tavoitteena on ottaa koko unionissa käyttöön yksityistä ja julkista pääomaa, jolla voidaan tukea hankkeita unionin talouden kannalta keskeisillä aloilla rajallisten rahoitusvarojen täydentämiseksi;

67.  panee merkille rahoitusvälineiden mahdollisuudet lisätä unionin talousarvion taloudellista ja poliittista vaikutusta; korostaa kuitenkin, että niitä voidaan käyttää vain tuloja tuottaviin hankkeisiin, kun investointiedellytykset ovat huonot ja markkinoiden toiminta on puutteellista, joten ne eivät ole vaihtoehtoinen vaan vain täydentävä rahoitusmuoto verrattuna avustuksiin; korostaa, ettei rahoitusvälineillä pitäisi pyrkiä korvaamaan olemassa olevia julkisia tai yksityisiä rahoitusjärjestelmiä ja niiden olisi oltava kansallisten ja kansainvälisten sitoumusten mukaisia;

68.  palauttaa mieliin kehottaneensa komissiota kartoittamaan politiikanalat, jotka hyötyisivät eniten avustuksista, ja alat, joihin rahoitusvälineet voisivat soveltua parhaiten, sekä alat, joilla avustukset voitaisiin yhdistää rahoitusvälineisiin, ja pohtimaan, mikä on oikea tasapaino näiden kahden tukimuodon välillä; on vakuuttunut siitä, että avustusten olisi edelleen oltava pääasiallinen keino rahoittaa Euroopan yhdentymishanketta seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana; korostaa, että lainoja, vakuuksia, riskinjakoa ja pääomarahoitusta olisi käytettävä varoen, asianmukaisen ennakkoarvioinnin perusteella ja vain, kun niiden käytön voidaan osoittaa tuovan selvää lisäarvoa ja vipuvaikutusta; toteaa, että rahoitusvälineiden käyttöä ja synergioita avustusten kanssa voidaan parantaa; kehottaa helpottamaan suuresti edunsaajien mahdollisuuksia hyödyntää rahoitusvälineitä ja lisäämään joustoa erilaisten rahoitusvälineiden monialaisessa käytössä, jotta voidaan ylittää rajoittavat säännökset, joiden vuoksi edunsaajat eivät voi hyödyntää useita ohjelmia tavoitteeltaan yhteensopivissa hankkeissa;

69.  kehottaa komissiota yksinkertaistamaan ja yhdenmukaistamaan rahoitusvälineiden käyttöä koskevia sääntöjä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta niitä voidaan soveltaa mahdollisimman tehokkaasti; panee merkille mahdollisen ehdotuksen yhdestä rahastosta, johon yhdistettäisiin keskitetysti hallinnoitavat unionin tason rahoitusvälineet, ja toteaa, että tästä olisi keskusteltava perinpohjaisesti; katsoo, että olisi tarjottava selkeä rakenne erityyppisten rahoitusvälineiden valinnalle eri politiikan aloja ja erityyppisiä toimia varten ja että kyseiset rahoitusvälineet olisi edelleen budjetoitava erillisiin budjettikohtiin investoinnin selkeyttä silmällä pitäen; painottaa kuitenkin, ettei mikään tällainen sääntöjen yhdenmukaistaminen saa vaikuttaa rahoitusvälineisiin, joita jäsenvaltiot hallinnoivat koheesiopolitiikan nojalla, tai ulkoisten toimien rahoitusvälineisiin;

70.  toteaa vaatineensa toistuvasti avoimuuden ja demokraattisen valvonnan lisäämistä unionin talousarviosta tuettavien rahoitusvälineiden täytäntöönpanossa;

Rakenne

71.  katsoo, että monivuotisen rahoituskehyksen rakenteen olisi lisättävä unionin poliittisten ja talousarviota koskevien painopisteiden näkyvyyttä unionin kansalaisille, ja kehottaa esittämään selkeämmin kaikki unionin menoalat; katsoo ehdottomasti, että siitä olisi käytävä vastaavasti ilmi tässä päätöslauselmassa hahmoteltujen unionin tulevien menojen keskeiset osatekijät;

72.  katsoo siksi, että otsakkeiden nykyiseen esitystapaan on tehtävä joitakin parannuksia, mutta vastustaa perusteettomia radikaaleja muutoksia; ehdottaa näin ollen vuoden 2020 jälkeiselle seuraavaa rakennetta monivuotista rahoituskehystä varten:

Otsake 1: Vahvempi ja kestävä talous

 

Sisältää ohjelmat ja välineet, joilla tuetaan seuraavia aloja

suoraan hallinnoituina:

–  tutkimus ja innovointi

–  teollisuus, yrittäjyys ja pienet ja keskisuuret yritykset

–  talouden ja yhteiskunnan digitaalinen murros

–  suuret infrastruktuurihankkeet

–  liikenne, energia, avaruus

–  ympäristö ja ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen

 

 

Otsake 2: Vahvempi koheesio ja yhteisvastuullisuus Euroopassa

 

Sisältää ohjelmat ja välineet, joilla tuetaan seuraavia aloja:

 

–  taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio (jaettu hallinnointi):

  investoinnit innovointiin, tutkimukseen, digitalisaatioon, teollisuuden muutosprosessiin, pk-yrityksiin, liikenteeseen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen hillintään, ympäristöön ja energiaan

  työllisyys, sosiaaliasiat ja sosiaalinen osallisuus, sukupuolten tasa-arvo, köyhyyden vähentäminen ja väestöhaasteet

–  koulutus, nuoriso ja elinikäinen oppiminen

–  kulttuuri, kansalaisuus, media ja viestintä

–  demokratia, oikeusvaltio ja perusoikeudet

–  terveys ja elintarviketurvallisuus

–  turvapaikka-asiat, muuttoliike ja kotouttaminen, oikeus- ja kuluttaja-asiat

–  tuki kansallisille hallinnoille ja koordinointi niiden kanssa

 

 

Otsake 3: Vahvempi ja kestävä maatalous ja kalastusala

 

Sisältää ohjelmat ja välineet, joilla tuetaan seuraavia aloja:

 

–  maatalous ja maaseudun kehittäminen

–  meri- ja kalastusasiat

 

 

Otsake 4: Suurempi vastuu maailmassa

 

Sisältää ohjelmat ja välineet, joilla tuetaan seuraavia aloja:

 

–  kansainvälinen yhteistyö ja kehitysasiat

–  naapuruussuhteet

–  laajentuminen

–  humanitaarinen apu

–  demokratia, oikeusvaltio, perusoikeudet ja sukupuolten tasa-arvo

–  kauppa

 

 

Otsake 5: Turvallisuus, rauha ja vakaus kaikille

 

Sisältää ohjelmat ja välineet, joilla tuetaan seuraavia aloja:

 

–  turvallisuus, mukaan lukien kyberturvallisuus

–  kriisinhallinta ja vakaus, mukaan lukien väestönsuojelu

–  yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

–  puolustus, mukaan lukien tutkimus ja innovointi

 

 

 

 

Otsake 6: Tehokas hallinto eurooppalaisten palveluksessa

 

–  unionin henkilöstön rahoittaminen

–  unionin toimielinten rakennusten ja laitteistojen rahoittaminen

 

73.  kehottaa komissiota selvittämään unionin talousarvion liitteessä kaikki unioniin liittyvät menot, jotka syntyvät unionin talousarvion ulkopuolella hallitustenvälisten sopimusten ja menettelyjen tuloksena; katsoo, että tällaiset vuosittain annettavat tiedot täydentäisivät kuvaa kaikista investoinneista, joihin jäsenvaltiot ovat sitoutuneet unionin tasolla;

III. Politiikat

Vahvempi ja kestävä talous

74.  pitää erittäin tärkeänä eurooppalaisen tutkimusalueen, energiaunionin, yhtenäisen Euroopan liikennealueen ja digitaalisten sisämarkkinoiden loppuunsaattamista, sillä ne ovat olennainen osa unionin sisämarkkinoita;

75.  katsoo, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi keskitettävä enemmän talousarviovaroja aloille, joiden osoitetaan tuottavan selvää eurooppalaista lisäarvoa ja jotka edistävät talouskasvua, kilpailukykyä, kestävyyttä ja työllisyyttä kaikilla unionin alueilla; korostaa tässä yhteydessä tutkimuksen ja innovoinnin merkitystä pyrittäessä luomaan kestävä, maailman johtava osaamistalous, ja pitää valitettavana, että riittävän rahoituksen puuttumisen vuoksi nykyisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä on osoitettu unionin rahoitusta tällä alalla vain pienelle osalle laadukkaista hankkeista;

76.  kehottaa siksi lisäämään seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä huomattavasti tutkimuksen yhdeksänteen puiteohjelmaan varattuja kokonaismäärärahoja ja katsoo, että niiden tasoksi olisi vahvistettava ainakin 120 miljardia euroa; pitää tätä tasoa asianmukaisena, jotta voidaan varmistaa unionin maailmanlaajuinen kilpailukyky sekä tieteellinen, teknologinen ja teollinen johtoasema, vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin ja auttaa saavuttamaan unionin ilmastotavoitteet ja kestävän kehityksen tavoitteet; kehottaa erityisesti ryhtymään toimiin läpimurtojen ja uusia markkinoita luovan innovoinnin edistämiseksi erityisesti pk-yritysten osalta;

77.  kehottaa lisäksi keskittymään enemmän tutkimuksen harjoittamiseen ja innovointiin yhteisyritysten ja muiden välineiden kautta ja avainteknologioihin tehtävien investointien tukemiseen innovoinnin investointivajeen paikkaamiseksi; painottaa, että samalla kun lisätään rahoitusta, on myös yksinkertaistettava rahoitukseen liittyviä menettelyjä; pitää myönteisinä komission toimia tässä asiassa ja vaatii niiden jatkamista seuraavalla ohjelmakaudella, jotta hakijoille voidaan tarjota paremmat osallistumismahdollisuudet ja tasapuoliset toimintaedellytykset hakemusten uuden arviointijärjestelmän avulla; korostaa tarvetta kehittää toimenpiteitä, joilla edistetään kaikkien unionin jäsenvaltioiden tasapuolista osallistumista;

78.  pitää myönteisenä komission hiljattain tekemää ehdotusta, jolla varmistetaan hiili- ja terästutkimusrahaston rahoitus tuleviksi vuosiksi; painottaa kyseisen rahaston merkitystä tämän teollisuudenalan tutkimuksen rahoittamisessa; katsoo näin ollen, että tarvitaan pidempiaikaista ratkaisua, jolla varmistetaan rahoitus vuoden 2020 jälkeen ja johon sisältyy myös unionin talousarviorahoitus, jotta parlamentti voi hoitaa tehtävänsä budjettivallan käyttäjänä;

79.  korostaa, että pk-yritykset ja mikroyritykset ovat talouskasvun, innovoinnin ja työllisyyden keskeisiä tekijöitä ja tarjoavat 85 prosenttia kaikista uusista työpaikoista; panee merkille niiden tärkeän roolin talouden elpymisen varmistamisessa ja kestävällä pohjalla olevan unionin talouden edistämisessä; muistuttaa, että unionissa on yli 20 miljoonaa pk-yritystä ja että niiden osuus kaikista yrityksistä on 99 prosenttia; katsoo, että pk-yritysten rahoituksen saannin helpottamisen kaikissa jäsenvaltioissa olisi edelleen oltava tärkeä politiikkatavoite seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä jäsenvaltioiden kilpailukyvyn ja kestävyyden parantamiseksi entisestään; korostaa näin ollen, että on edistettävä yrittäjyyttä ja parannettava pk-yritysten liiketoimintaympäristöä, jotta ne voisivat hyödyntää koko potentiaalinsa tämän päivän globaalissa taloudessa;

80.  pitää myönteisenä yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan unionin ohjelman (COSME) menestystä nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana; panee tyytyväisenä merkille ohjelman täytäntöönpanon korkean tason ja viittaa sen kykyyn käyttää varoja jopa nykyistä enemmän; kehottaa sen vuoksi kaksinkertaistamaan COSME-ohjelman määrärahat, jotta ne vastaisivat unionin talouden todellisia tarpeita ja huomattavaa kiinnostusta ohjelmaan osallistumiseen;

81.  toistaa sitoutuneensa vankasti ESIR-rahastoon, jonka avulla pyritään saamaan nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana käyttöön 500 miljardia euroa reaalitalouteen tehtäviin uusiin investointeihin; katsoo, että ESIR on jo vauhdittanut voimakkaasti ja kohdennetusti talouden aloja, jotka kykenevät luomaan kestävää kasvua ja työpaikkoja; painottaa ESIR-rahaston myönteistä vaikutusta rahoituksen tarjoamisessa unionin pk-yrityksille; suhtautuu siksi myönteisesti komission aikomukseen antaa lainsäädäntöehdotus tämän investointijärjestelmän jatkamisesta ja parantamisesta ja siihen liittyvästä rahoituksesta, jota ei saisi toteuttaa olemassa olevien politiikkojen ja ohjelmien kustannuksella uuden monivuotisen rahoituskehyksen aikana; painottaa, että mahdollisen lainsäädäntöehdotuksen olisi perustuttava komission uudelleentarkastelun ja riippumattoman arvioinnin päätelmiin; odottaa, että uudessa ehdotuksessa puututaan asianmukaisesti ESIR-rahaston mahdollisiin täytäntöönpano-ongelmiin ja parannetaan muun muassa rahaston maantieteellistä kattavuutta niin, että sen edut tuntuvat kaikkialla unionissa;

82.  korostaa monivuotisen rahoituskehyksen merkitystä pitkän aikavälin investoinneista riippuvaisilla aloilla, kuten kestävällä liikennealalla; korostaa, että liikenteen infrastruktuurit ovat sisämarkkinoiden selkäranka ja kestävän kasvun ja työpaikkojen luomisen perusta; panee merkille, että naapurimaihin liitetyn yhtenäisen eurooppalaisen liikennealueen toteuttaminen edellyttää suuria liikenteen infrastruktuureja, ja toteaa, että sitä on käsiteltävä ensisijaisena painopisteenä unionin kilpailukyvyn sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta, syrjäiset alueet ja saarialueet mukaan luettuina; katsoo siksi, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen olisi mahdollistettava riittävä rahoitus hankkeille, jotka edistävät erityisesti Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) ydinverkon ja sen käytävien valmiiksi saattamista, ja katsoo, että näitä verkkoja olisi entisestään laajennettava; palauttaa mieliin COP21-kokouksessa liikenteelle asetetut tavoitteet ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja kannustaa jäsenvaltioita investoimaan älykkäisiin, kestäviin ja yhdennettyihin julkisiin liikennevälineisiin;

83.  korosta, että päivitetyn ja tehokkaamman Verkkojen Eurooppa -ohjelman olisi katettava kaikki liikennemuodot, myös tie- ja rautatieinfrastruktuurit, sekä sisävesiväylät; katsoo, että etusijalle olisi asetettava yhteyksien parantaminen kattavien verkkojen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistä edistävien liikennemuotojen välillä, ja huomio olisi kiinnitettävä yhteenliitäntöihin ja syrjäisimpien alueiden verkoston valmiiksi saattamiseen; muistuttaa, että on tärkeää lujittaa Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän yhteentoimivuutta kautta linjan ja mahdollistaa yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan aloitteen täysimääräinen hyödyntäminen; kannustaa saattamaan päätökseen ilmaliikenteen eurooppalaisen digitaalisen hallintajärjestelmän;

84.  kehottaa luomaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä matkailua varten erityisen budjettikohdan, jotta voitaisiin edetä kohti todellista eurooppalaista matkailupolitiikkaa, jolla voitaisiin edistää merkittävästi kasvua ja työpaikkojen luomista;

85.  kehottaa komissiota edistämään investointeja uuden sukupolven tekniikoiden kehittämiseen ja niiden käyttöönoton edistämiseen; pitää tärkeänä varmistaa rahoitus digitaalisten sisämarkkinoiden päätökseen saattamiselle siten, että siinä hyödynnetään täysimääräisesti taajuuksia, varmistetaan kiinteiden verkkojen kehittäminen ja langattomien verkkojen tihentäminen, edistetään 5G:n käyttöönottoa ja gigabittiyhteyksiä sekä jatketaan unionin televiestintäalan sääntöjen yhdenmukaistamista, jotta voidaan luoda sopivat sääntelypuitteet internetyhteyksien parantamiselle koko unionissa; korostaa, että Verkkojen Eurooppa -välineen televiestintäsektorista olisi edelleen tuettava digitaalipalvelujen infrastruktuureja ja suurnopeuksisia laajakaistaverkkoja, mahdollistettava niiden saatavuus myös syrjäisillä ja maaseutualueilla ja parannettava digitaalista lukutaitoa, yhteenliitettävyyttä ja yhteentoimivuutta; pitää tähdellisenä tukea Euroopan talouden ja eurooppalaisten yhteiskuntien digitaalista siirtymää ja investoida keskeisiin tekniikoihin, kuten massadataan, tekoälyyn tai suurteholaskentaan, infrastruktuuriin ja digitaalisiin taitoihin unionin kilpailukyvyn ja unionin kansalaisten elämänlaadun parantamiseksi;

86.  pitää välttämättömänä varmistaa kestävät ja kohtuuhintaiset energiatoimitukset Euroopassa; kehottaa siksi tukemaan jatkuvasti investointeja, joilla varmistetaan energialähteiden ja reittien monipuolistaminen, lisätään energiaturvallisuutta ja -omavaraisuutta ja parannetaan energiatehokkuutta ja lisätään uusiutuvan energian käyttöä, myös Verkkojen Eurooppa -välineen energiasektorin avulla; korostaa etenkin, että on tärkeää tarjota kattavaa tukea, varsinkin hiilidioksidi-intensiivisille alueille, energiakäänteeseen, vähähiiliseen talouteen siirtymiseen, sähköntuotannon uudenaikaistamiseen, rajat ylittävien yhteenliitäntöjen parantamiseen ja älyverkkojen käyttöönottoon, hiilidioksidin talteenottoon, varastointiin ja hyödyntämisteknologioihin sekä kaukolämmityksen uudenaikaistamiseen; katsoo, että ilmastotavoitteiden mukaista energiakäännettä olisi tuettava vastaavasti etenkin hiilestä riippuvaisilla alueilla ja siitä riippuvaisissa maissa, jotta edistettäisiin tehokkaasti strategista siirtymistä vähähiiliseen talouteen; kehottaa perustamaan kattavan rahaston, jolla tuettaisiin oikeudenmukaista siirtymää erityisesti kehittämällä ja ottamalla käyttöön uusiutuvia energialähteitä, energiatehokkaita ratkaisuja ja energian varastointiin, sähköiseen liikkuvuuteen ja infrastruktuureihin liittyviä ratkaisuja, nykyaikaistamalla sähköntuotantoa ja jakeluverkkoja, ottamalla käyttöön edistynyttä sähköntuotannon teknologiaa, mukaan lukien hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS) ja hiilidioksidin talteenotto ja hyödyntäminen (CCU) sekä hiilen kaasutus, nykyaikaistamalla kaukolämmitystä, myös tehokasta yhteistuotantoa, mukautumalla ennakoivasti tuleviin ympäristönormeihin, uudistamalla energiavaltaista teollisuutta ja pyrkimällä ottamaan huomioon yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristöön liittyvät vaikutukset;

87.  korostaa suurten infrastruktuurihankkeiden, kuten kansainvälisen lämpöydinkoereaktorin (ITER), Euroopan geostationaarisen navigointilisäjärjestelmän (EGNOS), maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (Galileo), Euroopan maanseurantaohjelman (Copernicus) ja tulevan valtiollisen satelliittiviestintäjärjestelmän (GOVSATCOM), strategista merkitystä unionin tulevalle kilpailukyvylle, turvallisuudelle ja poliittiselle painoarvolle; huomauttaa, että näiden suurten hankkeiden rahoitus on varmistettava unionin talousarviossa mutta ne olisi samalla pidettävä erillään, jotta voidaan varmistaa, että mahdolliset kustannusten ylitykset eivät vaaranna unionin muiden politiikkojen rahoitusta ja menestyksekästä täytäntöönpanoa, kuten on havainnollistettu edellisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana eräissä yksittäisissä tapauksissa; palauttaakin mieliin, että nykyisin näitä hankkeita varten varattu enimmäismäärä on vahvistettu monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa, ja kehottaa sisällyttämään uuteen asetukseen vastaavat säännökset;

88.  pitää tärkeänä unionin johtavaa roolia ympäristön laadun säilyttämisessä, suojelussa ja parantamisessa ja ilmastonmuutoksen, ekosysteemien heikentymisen ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen torjunnassa; korostaa, että unionin kansainvälisten sitoumusten, kuten Pariisin sopimuksen, täyttäminen edellyttää vakaana pysyvää ja asianmukaista rahoitusta; muistuttaa, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen olisi autettava unionia saavuttamaan nämä tavoitteet ja edistettävä vähähiiliseen talouteen siirtymistä vuoteen 2050 mennessä; korostaa, ettei unioni saisi rahoittaa hankkeita ja investointeja, jotka vaikeuttavat näiden päämäärien saavuttamista; kehottaa ottamaan ilmastokysymykset poikkeuksetta huomioon unionin tulevissa menoissa; kehottaa rahoittamaan tässä mielessä kyseiset ohjelmat, kuten LIFE+ -ohjelma, asianmukaisesti ja jatkamaan ja laajentamaan niitä ja kehottaa osoittamaan erityisiä määrärahoja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja Natura 2000 -verkoston hallinnointia varten;

Vahvempi koheesio ja yhteisvastuullisuus Euroopassa

89.  korostaa, että monitahoisten sosioekomisten haasteiden torjumiseksi koheesiopolitiikan olisi oltava vuoden 2020 jälkeen edelleen unionin keskeinen investointipolitiikka, joka kattaa kaikki unionin alueet mutta jonka resursseista suurin osa keskitetään heikoimmassa asemassa oleville alueille; toteaa, että koheesiopolitiikan tavoitteena on vähentää kehityseroja ja lisätä lähentymistä perussopimuksen mukaisesti mutta lisäksi siinä olisi keskityttävä saavuttamaan unionin laajat poliittiset tavoitteet; ehdottaa sen vuoksi, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä kolmen koheesiopolitiikan rahaston – Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja koheesiorahaston – olisi keskityttävä tukemaan pääasiassa kasvua ja kilpailukykyä, tutkimusta ja innovointia, digitalisaatiota, teollisuuden muutosta, pk-yrityksiä, liikennettä, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista, ympäristön kestävyyttä ja oikeudenmukaista energiakäännettä, työllisyyttä, sosiaalista osallisuutta, sukupuolten tasa-arvoa, köyhyyden vähentämistä ja väestöhaasteeseen vastaamista; painottaa, että nämä kolme rahastoa ovat unionin koheesiopolitiikan olennaisia osatekijöitä ja että ne voivat toimia yhdessä ainoastaan tätä politiikkaa koskevassa yhtenäisessä kehyksessä; kehottaa lisäksi lujittamaan alueellista yhteistyötä, myös sen rajat ylittävää ja kaupunkiulottuvuutta, sekä vahvistamaan maaseutu-, vuoristo-, saaristo- ja syrjäisiä alueita koskevia määräyksiä;

90.  pitää erittäin tärkeänä, että koheesiopolitiikan rahoitus säilytetään vuoden 2020 jälkeen 27 jäsenvaltion unionissa vähintään vuosien 2014–2020 rahoituksen tasolla pysyvinä hintoina; korostaa, että BKT:n olisi edelleen oltava yksi koheesiopolitiikan varojen jakamisen perusteista, mutta katsoo, että sitä olisi täydennettävä muilla sosiaalisilla, ekologisilla ja demografisilla indikaattoreilla, jotta kaikissa jäsenvaltioissa voidaan ottaa paremmin huomioon unionin alueiden väliset ja niiden sisäiset uudentyyppiset eriarvoisuudet; kannattaa lisäksi niiden osatekijöiden jatkamista uudella ohjelmakaudella, joiden avulla koheesiopolitiikasta tehtiin nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä uudenaikaisempaa ja tulossuuntautuneempaa ja joita ovat temaattinen keskittäminen, ennakkoehdot, tuloskehys ja yhteys talouden ohjausjärjestelmään;

91.  on vahvasti sitoutunut SEUT-sopimuksen 9 artiklasta johtuviin sitoumuksiin sosiaalisen Euroopan luomiseksi ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöön panemiseksi perustuen erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden kestävään kasvuun, pyrkien täystyöllisyyteen ja sosiaaliseen edistykseen sekä edistäen naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, sukupolvien välistä solidaarisuutta ja lasten oikeuksien suojelua perussopimuksen mukaisesti; korostaa täytäntöönpanon edellyttävän, että sosiaalipolitiikkaan osoitetaan riittävä rahoitus, ja tähdentää, että tämän tähden on lisättävä rahoitusta näiden tavoitteiden saavuttamista edistäville olemassa oleville välineille, joita ovat erityisesti ESR, nuorisotyöllisyysaloite, vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahasto, EGR ja EaSI; vaatii niiden turvaamista seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja niiden täytäntöönpanon jatkamista ensisijaisesti avustuksin;

92.  kehottaa jälleen komissiota ja kaikkia jäsenvaltioita perustamaan lapsitakuulle omistetun erityisrahaston, jossa lapset sijoitetaan köyhyyden lievittämistä koskevien politiikkatoimien laajentamisen keskiöön ja jolla varmistetaan vastaavat resurssit tarvittavien politiikkatoimien täysimääräiseksi toteuttamiseksi, myös auttamalla vanhempia selviytymään sosiaalisesta syrjäytymisestä ja työttömyydestä kohdennettujen toimien avulla;

93.  korostaa, että erityisesti ESR:n olisi laajennettava sen työmarkkinavuoropuhelun kehittämistä koskevaa tukea parantamalla työmarkkinaosapuolien valmiuksien kehittämistä unionissa, myös alakohtaisesti ja alojen välillä, ja että tämän sitoumuksen olisi oltava pakollinen jäsenvaltioille kaikilla unionin alueilla;

94.  korostaa erityisesti jatkuvaa tarvetta torjua nuorisotyöttömyyttä ja syrjäytymistä etenkin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien (NEET) nuorten kohdalla ja katsoo tämän olevan osa unionin tason nuorisopolitiikkojen kokonaisvaltaista lähestymistapaa; pyytää näin ollen kaksinkertaistamaan nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahat ja panemaan EU:n nuorisotakuun täysimääräisesti täytäntöön ja varmistamaan samalla, että varat saadaan käyttöön nopeasti ja helposti ja rahoitus säilyy pysyvänä ja vakaana seuraavalla ohjelmakaudella; tähdentää, että sääntelyä on parannettava, jotta varmistetaan sosioekonomiselta taustaltaan heikompien nuorten syrjimätön mahdollisuus osallistua ohjelmaan; katsoo, että investoinnit koulutuksen ja etenkin digitaalisten taitojen tehostamiseen pysyvät unionin ensisijaisina painopisteinä; korostaa, että tämä ohjelma ei saa korvata aiemmin kansallisista talousarvioista rahoitettuja menoja;

95.  ilmaisee tukensa kulttuurin, koulutuksen, tiedotusvälineiden, nuorison, urheilun, demokratian, kansalaisuuden ja kansalaisyhteiskunnan alojen ohjelmille, jotka ovat selvästi osoittaneet unionin tason lisäarvonsa ja ovat pysyvästi edunsaajien suosiossa; kannattaa siksi jatkuvia investointeja eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisiin puitteisiin (ET 2020) Erasmus+ -, Luova Eurooppa- ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelmien kautta, jotta voitaisiin edelleen tavoittaa kaikenikäisiä ihmisiä, erityisesti nuoria; toistaa tukevansa Erasmus+ - ja Luova Eurooppa -ohjelmien kansainvälisen ulottuvuuden vahvistamista; suosittelee lisäksi, että jatketaan Euroopan solidaarisuusjoukkojen tukemista riittävin resurssein, joita ei oteta muista unionin ohjelmista; tähdentää myös kulttuurialan ja luovan alan merkittävää panosta unionin kasvun ja työpaikkojen edistämisessä;

96.  suosittelee perustamaan sisäisen eurooppalaisen demokratiarahaston, jota komissio hallinnoi ja jolla vahvistetaan demokratian ja ihmisoikeuksien alalla toimiville kansalaisyhteiskunnalle ja kansalaisjärjestöille annettavaa tukea;

97.  kehottaa erityisesti vähintään kolminkertaistamaan Erasmus+ -ohjelman määrärahat seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta ohjelma tavoittaisi paljon useampia nuoria, nuorisojärjestöjä, ylemmän perusasteen ja keskiasteen opiskelijoita ja oppisopimusopiskelijoita kaikkialla Euroopassa ja tarjoaisi näille mahdollisuuksia kehittää arvokasta osaamista ja elämäntaitoja elinikäisen oppimisen, oppijakeskeisen oppimisen ja epävirallisen ja arkioppimisen sekä vapaaehtois- ja nuorisotyön kautta; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että ohjelmaan voivat osallistua sosioekonomiselta taustaltaan heikommassa asemassa olevat henkilöt sekä vammaiset henkilöt;

98.  kehottaa komissiota toteuttamaan jatkotoimia ”Interrail-kortti Eurooppaan 18 vuotta täyttäville” -hankkeen johdosta ja esittämään asiaan liittyvän ohjelman seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä riittävine vuosittaisine määrärahoineen, jotta voidaan kattaa kaikkien tiettynä vuotena 18 vuotta täyttävien nuorten eurooppalaisten maksutonta rautatiepassia koskevat hakemukset; painottaa, että tällainen hanke voisi olla keskiössä vahvistettaessa eurooppalaista tietoisuutta ja identiteettiä erityisesti vastakeinona populismin ja väärän tiedon levittämisen kaltaisille uhille; muistuttaa, että ohjelman tavoitteen saavuttamiseksi komissiolta odotetaan asianmukaista oikeusperustaa koskevaa ehdotusta;

99.  odottaa, että unioni siirtyy vuoden 2020 jälkeisellä kaudella turvapaikka- ja muuttoliikeasioissa kriisinhallinnasta pysyvään unionin yhteiseen toimintapolitiikkaan; korostaa, että tämän alan toimet olisi katettava omasta erityisestä välineestä eli turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta (AMIF-rahasto); tähdentää, että tulevalle rahastolle sekä asiaan liittyville oikeus- ja sisäasioiden alan virastoille on annettava riittävä rahoitus koko seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen ajalle, jotta tämän alan laajoihin haasteisiin voidaan puuttua; katsoo lisäksi, että AMIF-rahastoa olisi täydennettävä muilla välineillä, joilla tätä ongelmaa torjutaan muilla politiikan aloilla ja joita ovat esimerkiksi Euroopan rakenne- ja investointirahastot ja ulkoisten toimien rahoitusvälineet, sillä millään yksittäisillä välineellä ei ole mahdollista puuttua tämän alan laajoihin ja monimutkaisiin tarpeisiin; panee merkille myös kulttuuri-, koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelmien merkityksen pakolaisten ja maahanmuuttajien kotouttamisessa eurooppalaiseen yhteiskuntaan; pyytää komissiota arvioimaan, voidaanko Euroopan kaupunkien asemaa unionin turvapaikkapolitiikassa vahvistaa ottamalla käyttöön kannustinjärjestelmä, joka tarjoaa pakolaisten vastaanottamiseen ja talouden kehittämiseen tarkoitettua taloudellista tukea suoraan kaupungeille siitä hyvästä, että ne ovat vastaanottaneet pakolaisia ja turvapaikanhakijoita;

100.  panee merkille yhteisten kansanterveydellisten uhkien torjumiseksi tehtävään yhteistyöhön sisältyvän eurooppalaisen lisäarvon; toteaa, että mikään yksittäinen jäsenvaltio ei voi yksin vastata rajat ylittäviin terveyshaasteisiin, ja kehottaa huolehtimaan, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä otetaan huomioon unionin vastuu kansanterveyttä, terveydenhoitojärjestelmiä ja ympäristöön liittyviä terveysongelmia koskevien kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa ja jäsenvaltioiden tukemisessa terveydellisen eriarvoisuuden kasvun torjumisessa; katsoo, että alalla meneillään olevien toimien myönteisten tulosten perusteella seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen olisi sisällytettävä vankka seuraavan sukupolven terveysohjelma, jossa näitä kysymyksiä käsitellään rajat ylittävää lähestymistapaa soveltaen esimerkiksi kehittämällä terveydenhuollon, mukaan lukien digitaalinen terveydenhuolto, innovatiivisia ratkaisuja, kuten eurooppalainen osaamisverkosto, ja jossa jäsenvaltioita tuetaan asiantuntemuksen, tietojenvaihdon, näytön ja hyvien käytäntöjen muodossa; palauttaa mieliin, että hyvä terveys on muiden unionin asettamien tavoitteiden saavuttamisen edellytys ja että esimerkiksi maatalouden, ympäristön, työllisyyden, sosiaaliasioiden ja osallisuuden aloilla harjoitettava politiikka vaikuttaa myös eurooppalaisten terveyteen; kehottaakin vahvistamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä terveysvaikutusten arviointia sekä monialaista yhteistyötä;

Vahvempi ja kestävä maatalous ja kalastusala

101.  toteaa, että modernisoitu yhteinen maatalouspolitiikka on olennaisen tärkeä, jotta varmistetaan elintarviketurva ja -omavaraisuus, maaseutuasutuksen ja työpaikkojen säilyttäminen, kestävä kehitys, ympäristön ja maa- ja metsätalouden kestävyys ja terveellisten, laadukkaiden ja kohtuuhintaisten elintarvikkeiden tarjoaminen eurooppalaisille; toteaa, että elintarvikkeita ja terveyttä koskevat vaatimukset ovat lisääntyneet, kuten myös tarve tukea maanviljelijöiden siirtymistä kohti ympäristöystävällisempiä viljelykäytäntöjä ja torjua ilmastonmuutosta; korostaa tarvetta tukea viljelijöiden toimeentuloturvaa ja vahvistaa YMP:n ja julkisten hyödykkeiden tarjonnan yhteyttä; korostaa, että YMP on yhdennetyimpiä politiikanaloja ja sitä rahoitetaan pääasiassa unionin tasolla kansallisen rahoituksen sijasta;

102.  katsoo näin ollen, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä YMP:n määrärahat olisi säilytettävä kiinteinä hintoina vähintään nykytasolla 27 jäsenvaltion unionissa; korostaa, että seuraavan YMP:n uudet haasteet edellyttävät kestävää rahoitusta, joka perustuu nykyisten politiikkojen ja tulevien tarpeiden analyyseihin; korostaa, että suorat tuet luovat selvää eurooppalaista lisäarvoa ja lujittavat sisämarkkinoita auttamalla estämään kilpailun vääristymistä jäsenvaltioiden välillä; vastustaa tässä mielessä kaikkea suorien tukien uudelleenkansallistamista ja kansallista yhteisrahoitusta; korostaa tarvetta jatkaa toimia tuotannon ylläpitämiseksi herkkien alueiden kannalta elintärkeillä aloilla, uudistaa maatalouden kriisivaraus, lisätä rahoitusta vastauksena erilaisiin suhdannekriiseihin herkillä aloilla, luoda uusia välineitä, joilla voidaan lievittää hintojen epävakautta, sekä lisätä syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskevien ohjelmien (POSEI) rahoitusta; kehottaa komissiota jatkamaan suorien maksujen lähentymisprosessia ja varmistamaan, että elintarvikeketjua varten on käytössä tarvittava rahoitus- ja oikeuskehys, jotta voidaan torjua hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä; korostaa, että unionin maaseutualueilla on vakavia ongelmia ja ne tarvitsevat näin ollen erityistä tukea;

103.  korostaa kalatalousalan, meriympäristön ja ns. sinisen talouden sosioekonomista ja ekologista merkitystä ja niiden panosta unionin kestävään elintarvikeomavaraisuuteen, sillä ne varmistavat eurooppalaisen vesiviljelyalan ja kalastusalan kestävyyden ja lievittävät ympäristövaikutuksia; huomauttaa, että yhteinen kalastuspolitiikka kuuluu unionin yksinomaisen toimivallan piiriin; painottaa tässä yhteydessä, että tämän politiikan täytäntöönpanemiseksi on säilytettävä erityisesti kalatalousalalle tarkoitettu riippumaton ja helppokäyttöinen rahasto, jolla on merkittävät määrärahat; kehottaa laatimaan uudelleen syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskevan kalastusalan ohjelman, sillä tämä on hyvin tärkeä ohjelma unionin syrjäisimmille alueille; kehottaa säilyttämään nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä kalastusalalle osoitettavien määrärahojen tason vähintään ennallaan ja lisäämään meriasioiden määrärahoja, jos ilmenee uusia tarpeita; varoittaa kovan brexitin mahdollisesta kielteisestä vaikutuksesta tähän alaan; toteaa, että muut rahoitusvälineet kuin avustukset, joita ei tarvitse maksaa takaisin, voisivat tarjota täydentäviä rahoitusmahdollisuuksia;

Suurempi vastuu maailmassa

104.  korostaa, että maailmassa on moninaisia haasteita, kuten konfliktit, kyberhyökkäykset, terrorismi ja radikalisoituminen, disinformaatio, luonnonkatastrofit, ilmastonmuutos ja ympäristön pilaantuminen, ihmisoikeusloukkaukset ja sukupuolten epätasa-arvo; katsoo, että unionilla on erityinen poliittinen ja taloudellinen vastuu, joka perustuu sääntöihin ja arvoihin pohjautuvaan, aidosti eurooppalaiseen ulkopolitiikkaan sekä vakauttamisen, turvallisuuden, demokraattisen hallintotavan ja kumppaneidemme kestävän kehityksen tukemiseen ja köyhyyden poistamiseen ja kriisinhallintaan;

105.  painottaa, että ulkoisiin toimiin tarvitaan huomattavasti lisärahoitusta, jotta unioni voi toimia globaalistrategiansa ja laajentumis-, naapuruus- ja kehityspolitiikkansa mukaisessa ja hätätilanteisiin reagoinnin edellyttämässä roolissaan; odottaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä otetaan huomioon konfliktien ja muuttoliike- ja pakolaishaasteiden seurauksien kanssa kamppailevien eteläisten ja itäisten naapurimaiden odottamattomat tarpeet; kehottaa lisäämään määrärahoja kasvaviin humanitaarisen avun tarpeisiin, joita aiheutuu luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista, ja välttämään mahdollisen kuilun maksusitoumusten ja maksujen välillä; on sitä mieltä, että unionin on lisättävä rahoitusta YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimelle (UNRWA);

106.  muistuttaa, että unionin kehityspolitiikka perustuu tiettyihin sitoumuksiin, etenkin kestävän kehityksen tavoitteisiin, Addis Abeban toimintasuunnitelmaan kehityksen rahoittamisesta, Pariisin ilmastosopimukseen ja kehityspolitiikkaa koskevaan eurooppalaiseen konsensukseen, sekä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden ja avun tehokkuuden periaatteisiin; kiinnittää huomiota unionin ja sen jäsenvaltioiden antamaan sitoumukseen nostaa virallinen kehitysapu 0,7 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä ja kohdentaa 20 prosenttia unionin virallisesta kehitysavusta sosiaaliseen osallisuuteen ja inhimilliseen kehitykseen ja 0,2 prosenttia unionin BKTL:sta viralliseen kehitysapuun vähiten kehittyneille maille;

107.  panee merkille, että kehitysavulla voi olla tärkeä rooli muuttoliikkeen taustalla olevien syiden ratkaisemisessa ja vakauden edistämisessä, mutta katsoo, että virallista kehitysapua ei saisi käyttää rahoittamaan menoja, jotka liittyvät pakolaisten auttamiseen avunantajien omilla alueilla; panee merkille viralliseen kehitysapuun liittyvät mahdollisuudet ottaa käyttöön rahoitusta muistakin lähteistä ja korostaa tarvetta lisätä yksityisen sektorin osallistumista jatkamalla mahdollisesti ulkoista investointiohjelmaa sen arvioinnista saatujen tulosten perusteella;

108.  kannattaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien toiminnan suoraa rahoittamista, etenkin unionin ulkopuolisissa maissa, joissa demokratia ja oikeusvaltio ovat uhattuina; korostaa tässä suhteessa, että ulkoisen rahoituksen välineiden on reagoitava nopeasti poliittiseen kehitykseen ja vahvistettava ”enemmällä enemmän” -periaatetta;

109.  on valmis harkitsemaan ulkoisen rahoituksen välineiden järjestelmän yksinkertaistamista ja virtaviivaistamista, kunhan sillä vain edistetään avoimuutta, vastuuvelvollisuutta, tehokkuutta, johdonmukaisuutta ja joustavuutta ja kunnioitetaan perustana olevien politiikkojen tavoitteita; kehottaa säilyttämään erilliset välineet liittymistä valmistelevaa tukea, naapuruustukea ja kehitys- ja humanitaarista apua varten niiden erityisten poliittisten ja rahoituksellisten ominaispiirteiden vuoksi; huomauttaa, että tällaisessa rakenteessa EKR olisi sisällytettävä talousarvioon laskematta sen menoja hyväksyttyihin enimmäismääriin ja ilman Afrikan rauhanrahastoa ja asiaankuuluvat erityisrahastot ja järjestelyt olisi otettava siihen avoimemmin mukaan;

110.  muistuttaa, että joustavuuden lisääminen on tärkeää, jotta voidaan ottaa käyttöön lisävaroja ja jotta rahoitusta voidaan hyödyntää nopeasti; voisi harkita osana ulkoisen rahoituksen välineiden rahoituksen yleistä lisäämistä suurempaa kohdentamatonta varausta, jolla pyrittäisiin lisäämään sisäistä joustoa; painottaa kuitenkin, ettei joustavuutta pidä lisätä pitkäaikaisten politiikkatavoitteiden ja maantieteellisten ja temaattisten painopisteiden eikä pitkäaikaisen rahoituksen ennakoitavuuden kustannuksella eikä se saa myöskään johtaa parlamentaarisen valvonnan sekä kumppanimaiden ja kansalaisyhteiskunnan kuulemisen laiminlyömiseen;

Turvallisuus, rauha ja vakaus kaikille

111.  katsoo, että uusi otsake ”Turvallisuus, rauha ja vakaus kaikille” osoittaisi unionin pitävän tätä uutta poliittista vastuuta painopisteenä, toisi esiin sen erityisluonteen ja loisi johdonmukaisuutta sen sisäisen ja ulkoisen ulottuvuuden välille;

112.  korostaa, että sisäisen turvallisuuden alan rahoituksen määrää olisi lisättävä ja mekanismeja tehostettava alusta lähtien ja koko seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen keston ajan, jotta vältetään joustosäännösten järjestelmällinen käyttö monivuotisen rahoituskehyksen jokaisena vuonna; kehottaa osoittamaan lainvalvontavirastoille (Europol, Eurojust ja CEPOL) riittävästi resursseja ja laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavalle eurooppalaiselle virastolle (eu-LISA) keinot toteuttaa ja hallinnoida uusia vastuualojaan; korostaa Euroopan unionin perusoikeusviraston roolia pyrittäessä ymmärtämään radikalisoitumisen, syrjäytymisen, vihapuheen ja viharikosten ilmiöitä ja vastaamaan niihin;

113.  katsoo, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on tuettava Euroopan puolustusunionin perustamista; ottaa huomioon komission tätä asiaa koskevat ilmoitukset ja odottaa niiden jälkeen asiaa koskevia lainsäädäntöehdotuksia, mukaan lukien unionin erityinen puolustusalan tutkimusohjelma sekä teollisen kehittämisen ohjelma, jota täydennettäisiin jäsenvaltioiden investoinneilla yhteisiin kalustohankintoihin; ilmaisee tässä yhteydessä olevansa vakaasti sitä mieltä, että uudet poliittiset painopisteet olisi rahoitettava lisärahoituksen turvin; palauttaa mieliin, että puolustusyhteistyön lisääminen, tutkimuksen ja välineistön kokoaminen yhteen ja päällekkäisyyksien poistaminen edistävät Euroopan puolustusteollisuuden strategista riippumattomuutta ja kilpailukykyä ja johtavat huomattaviin tehokkuushyötyihin, joiden määräksi on usein arvioitu noin 26 miljardia euroa vuodessa;

114.  toteaa, että turvallisuuteen ja puolustukseen kiinnitetään unionissa yhä enemmän huomiota, ja vaatii siksi arvioimaan uudelleen kaikki ulkoiseen turvallisuuteen liittyvät menot; odottaa erityisesti Athene-järjestelmän ja Afrikan rauhanrahaston uudistusta sen jälkeen, kun EKR on sisällytetty talousarvioon; suhtautuu myönteisesti viimeaikaisiin sitoumuksiin, joita jäsenvaltiot ovat antaneet pysyvän rakenteellisen yhteistyön puitteissa, ja pyytää komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komissiota selventämään sen tulevaa rahoitusta; kehottaa luomaan vakautta ja rauhaa edistävälle välineelle seuraajaohjelman, jossa keskitytään kriisinhallintaan ja turvallisuus- ja kehitysvalmiuksien luomiseen, ja etsimään samalla oikeudellisesti toimivan ratkaisun sotilaallisten valmiuksien luomiseen;

115.  korostaa, että unionin pelastuspalvelumekanismi, jonka avulla on voitu koordinoida unionin apua luonnonkatastrofeissa ja ihmisen aiheuttamissa katastrofeissa unionissa ja sen ulkopuolella, on erittäin tärkeä; korostaa, että pelastuspalvelutoiminnalla on kiistaton lisäarvo torjuttaessa tehokkaasti katastrofeja, joita esiintyy yhä useammin ja jotka ovat entistä monimutkaisempia, ja samalla se edistää eurooppalaisen yhteisvastuun tunnetta unionin kansalaisten kesken hädän hetkellä; on tyytyväinen komission äskettäisiin ehdotuksiin, jotka koskevat unionin pelastuspalvelun edistämistä vahvistamalla valmiuksia ja ehkäisytoimenpiteitä, mukaan luettuna varaus unionin tason toiminnallisia valmiuksia varten; kehottaa osoittamaan tämän alan toimille riittävästi rahoitusta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

Tehokas hallinto eurooppalaisten palveluksessa

116.  pitää vahvaa, tehokasta ja laadukasta julkista hallintoa välttämättömänä, jotta voidaan toteuttaa unionin politiikat, rakentaa uudelleen luottamus ja lujittaa vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten kanssa kaikilla tasoilla; korostaa demokraattisesti valituista jäsenistä koostuvien toimielinten merkitystä tässä suhteessa; palauttaa mieliin, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan unionin toimielimet, elimet ja virastot ovat toteuttaneet viiden prosentin henkilöstövähennyksen henkilöstötaulukoidensa mukaisesti; katsoo, että niihin ei pitäisi kohdistaa uutta samankaltaista horisontaalista leikkausta; vastustaa voimakkaasti niin kutsutun kohdennettavien virkojen varannon uudelleen perustamista;

117.  pitää myönteisinä toimielinten, elinten ja virastojen aloitteita parantaa entisestään tehokkuutta lisäämällä hallinnollista yhteistyötä ja kokoamalla yhteen tiettyjä toimintoja ja luomalla siten säästöjä unionin talousarvioon; korostaa, että lisää tehokkuushyötyjä voitaisiin saada aikaan joissakin virastoissa etenkin lisäämällä yhteistyötä muiden samankaltaisia tehtäviä hoitavien virastojen kanssa esimerkiksi rahoitusmarkkinavalvonnan alalla tai kun kyseessä ovat virastot, joilla on useampi toimipaikka; kehottaa arvioimaan yleisemmällä tasolla perusteellisesti mahdollisuudet ryhmittää virastoja yhteen niiden tehtävien strategisen luonteen ja tulosten perusteella virastojen välisten synergioiden luomiseksi, esimerkiksi Pariisiin sijoitettujen Euroopan pankkiviranomaisen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen välille;

118.  katsoo, että unionin toimielinten ja elinten olisi noudatettava sekä maantieteellistä että sukupuolten välistä tasapainoa;

* * *

119.  kehottaa komissiota ehdottamaan mekanismia, jonka avulla jäsenvaltioihin, jotka eivät noudata Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklassa vahvistettuja arvoja, voidaan soveltaa taloudellisia seurauksia; varoittaa kuitenkin, että unionin talousarvion lopullisiin edunsaajiin ei mitenkään voi vaikuttaa sellaisten sääntöjen rikkominen, joista he eivät ole vastuussa; on siksi vakuuttunut siitä, että unionin talousarvio ei ole oikea väline puuttua SEU-sopimuksen 2 artiklan noudattamatta jättämiseen ja että jäsenvaltion olisi katettava mahdolliset taloudelliset seuraukset itse talousarvion toteutuksesta riippumatta;

120.  korostaa, että syrjinnän, sukupuolten eriarvoisen kohtelun ja sukupuoliperusteisen väkivallan poistaminen on olennaista, jotta voidaan täyttää unionin sitoumukset pyrkiä osallistavaan Eurooppaan; kannattaa näin ollen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista ja sukupuolten tasa-arvoa koskevien sitoumusten sisällyttämistä kaikkiin unionin politiikkoihin seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa sekä tehostettua talousarvioulottuvuutta kaikentyyppisen syrjinnän torjumiseksi kiinnittäen erityistä huomiota sukupuolten tasa-arvon ulottuvuuteen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa ja unionin ulkopolitiikassa;

121.  korostaa, että on varmistettava naisten pääsy seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluihin ja kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden erityistarpeisiin, mukaan luettuina alaikäiset ja muut riskiryhmät, myös hlbti-yhteisö;

122.  katsoo, että on annettava kohdennettua tukea heikossa asemassa oleville ryhmille ja suljettava ulkopuolelle nimenomaisesti syrjivät käytännöt, joita kohdistetaan erityisesti vammaisiin ja romaneihin, ja toteaa erityisesti, että nimitys ”romanit” pysyy ESR:n ja EAKR:n edunsaajien luettelossa;

123.  panee merkille, että syrjäisimmät alueet ja merentakaiset maat ja alueet ovat maantieteellisesti syrjässä Euroopan mantereen alueista ja kohtaavat siksi erityisiä luontoon, talouteen ja yhteiskuntaan liittyviä haasteita; katsoo, että niitä varten olisi luotava räätälöityjä toimenpiteitä ja asianmukaisesti perusteluja poikkeuksia; kannustaa jatkamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä unionin taloudellista tukea syrjäisimmille alueille ja merentakaisille maille ja alueille, etenkin koheesiopolitiikan rahoitusta syrjäisimmille alueille ja merentakaisten maiden ja alueiden erityisvälinettä, jotta ne voisivat osallistua tutkimusohjelmiin ja torjua erityisiä ilmastonmuutoksen haasteitaan;

124.  vaatii komissiota harkitsemaan unionin talousarvion moitteettoman varainhoidon ja avoimuuden vuoksi asianmukaisten ehtojen asettamista, jotta voidaan ehkäistä unionin varoihin liittyviä korruptiota ja taloudellisia petoksia; on erityisen huolestunut tullipetoksista, jotka ovat johtaneet merkittäviin tulojen menetyksiin unionin talousarviossa; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka vastustivat unionin lainsäädäntökehystä tullirikkomusten ja sanktioiden määräämisestä, harkitsemaan kantaansa uudelleen, jotta tämä ongelma voitaisiin ratkaista pikaisesti;

IV. Menettely ja päätöksentekoprosessi

125.  toteaa jälleen, että monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen hyväksyminen edellyttää parlamentin hyväksyntää; korostaa myös, että parlamentti ja neuvosto ovat tasavertaiset budjettivallan käyttäjät hyväksyttäessä unionin vuotuista talousarviota, kun taas alakohtaisesta lainsäädännöstä, jolla perustetaan huomattavan suuri osa unionin ohjelmista ja vahvistetaan niiden määrärahat, päätetään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä; odottaa sen vuoksi, että seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevassa päätöksentekomenettelyssä turvataan parlamentin rooli ja valtaoikeudet sellaisina kuin ne on vahvistettu perussopimuksissa; toteaa painokkaasti, että rahoituskehysasetus ei ole oikea paikka tehdä muutoksia unionin varainhoitoasetukseen; vaatii komissiota tekemään erillisen ehdotuksen unionin varainhoitoasetuksen tarkistamiseksi, kun siihen on tarpeen tehdä muutoksia;

126.  ilmaisee valmiutensa ryhtyä välittömästi rakenteelliseen vuoropuheluun komission ja neuvoston kanssa vuoden 2020 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä, jotta voidaan helpottaa myöhempiä neuvotteluita ja mahdollistaa sopimukseen pääseminen tämän vaalikauden loppuun mennessä; on valmis keskustelemaan neuvoston kanssa tässä päätöslauselmassa esitetyistä kannoista, jotta parlamentin odotukset seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä tulevat paremmin ymmärretyiksi;

127.  korostaa, että komission on määrä antaa ehdotuksensa toukokuussa 2018, joten virallinen päätös seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä olisi tehtävä vuoden kuluessa; katsoo, että vaikka komission ehdotukset viivästyivät alkuperäisestä määräajasta, oikea-aikainen sopimus vuoden 2020 jälkeistä aikaa varten olisi saavutettava, jotta annettaisiin tärkeä poliittinen viesti unionin kyvystä rakentaa edelleen yhteisymmärrystä unionin tulevaisuudesta ja vastaavista taloudellisesta resursseista; painottaa, että tämä aikataulu antaa muun muassa mahdollisuuden hyväksyä ripeästi kaikki alakohtaiset asetukset, jolloin uudet ohjelmat voidaan käynnistää viipymättä 1. tammikuuta 2021; palauttaa mieliin, että edellisissä rahoituskehyksissä uudet ohjelmat käynnistettiin pääsääntöisesti muutaman vuoden kuluttua kauden alusta;

128.  korostaa näin ollen, että kolmen toimielimen kesken on syytä käynnistää viipymättä perusteelliset keskustelut; tähdentää, että kaikki monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen osatekijät, myös monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärät, ovat osa rahoituskehyksestä käytäviä neuvotteluja ja niistä on voitava keskustella, kunnes päästään lopulliseen sopimukseen; palauttaa tässä yhteydessä mieliin parlamentin kriittisen kannan menettelyyn, jossa nykyinen monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus hyväksyttiin, sekä Eurooppa-neuvoston tässä prosessissa ottamaan dominoivaan rooliin, kun se päätti lopullisesti useista seikoista, kuten monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääristä ja useisiin alakohtaisiin politiikkoihin liittyvistä säännöksistä;

129.  katsoo, että tuleviin monivuotisesta rahoituskehyksestä käytäviin neuvotteluihin liittyvistä menettelyistä ja etenkin parlamentin osallistumisesta tämän menettelyn eri vaiheisiin olisi sovittava viipymättä Bulgarian puheenjohtajakaudella ja ennen monivuotista rahoituskehystä koskevien ehdotusten antamista; odottaa tässä yhteydessä, että komissio antaa parlamentille hyvissä ajoin samat tiedot, jotka ovat neuvoston käytettävissä; katsoo, että vuotuisen talousarviomenettelyn tapaan nämä järjestelyt olisi sisällytettävä myöhemmässä vaiheessa toimielinten väliseen sopimukseen;

130.  katsoo, että rahoituskehysasetusta koskeva yksimielisyysvaatimus on prosessissa todellinen este; kehottaa tässä yhteydessä Eurooppa-neuvostoa soveltamaan SEUT-sopimuksen 312 artiklan 2 kohdan siirtymälauseketta, jotta monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus voidaan hyväksyä määräenemmistöllä; muistuttaa lisäksi, että voidaan käyttää myös SEU-sopimuksen 48 artiklan 7 kohdan yleistä siirtymälauseketta tavallisen lainsäätämisjärjestyksen soveltamiseksi; korostaa, että siirtyminen määräenemmistöäänestykseen rahoituskehysasetuksen hyväksymisessä olisi yhdenmukaista lähes kaikkien unionin monivuotisten ohjelmien hyväksymistä koskevan päätöksentekoprosessin ja unionin vuotuisen talousarviomenettelyn kanssa;

°

°  °

131.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, muille asianomaisille toimielimille ja elimille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.

(2)

EUVL L 163, 24.6.2017, s. 1.

(3)

EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0309.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0401.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0010.

(7)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0363.

(8)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0401.


ULKOASIAINVALIOKUNNAN LAUSUNTO (25.1.2018)

budjettivaliokunnalle

seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu

(2017/2052(INI))

Valmistelija: Pier Antonio Panzeri

EHDOTUKSET

Ulkoasiainvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että EU:lla on edessään alueellista ja maailmanlaajuista vakautta ja turvallisuutta uhkaavia moninaisia haasteita, jotka edellyttävät strategisia pitkän aikavälin ulkoisia toimia osana aidosti eurooppalaista, arvoihin perustuvaa ulkopolitiikkaa; palauttaa mieliin Rooman julistuksessa ilmaistun EU:n johtajien tavoitteen pyrkiä kohti unionia, joka on ”suurissa kysymyksissä suuri ja pienissä pieni”; tähdentää yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan EU:n kansalaisille tuottamaa huomattavaa lisäarvoa; kehottaa laatimaan monivuotisen rahoituskehyksen niin, että se on kunnianhimoinen ja kuvastaa tätä huomattavaa lisäarvoa, korottamalla merkittävästi ulkoisten toimien määrärahoja (otsake 4), jolloin yhteisestä ulkopolitiikasta tulee osa unionin keskeistä tehtävää ja vastuuta, nykyajan haasteiden ja unionin uusien painopisteiden mukaisesti;

2.  korostaa, että tarvitaan lisää ja kohdennettua rahoitusta strategisille aloille, kuten kehitysapuun, köyhyyden poistamiseen, kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen, sääntöihin perustuvan kansainvälisen järjestyksen vahvistamiseen, kriisin jälkeiseen jälleenrakentamiseen, hyvään hallintoon sekä ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen selviytymiskyvyn parantamiseen kumppanimaissa, jotta unioni voisi vastata tehokkaasti nykyajan maailmanlaajuisiin haasteisiin, joista mainittakoon ihmisoikeusloukkaukset, turvallisuusuhat ja aseelliset selkkaukset, kyberhyökkäykset, terrorismi, radikalisoituminen, propaganda, tarkoituksellinen disinformaatio, luonnonkatastrofit ja ilmastonmuutos sekä joistakin näistä ongelmista aiheutuvat pakolais- ja muuttoliikehaasteet; korostaa, että lisärahoitus olisi kohdennettava unionin uusiin painopisteisiin, joista jotkut sisältyvät EU:n globaalistrategiaan, uudistettuun Euroopan naapuruuspolitiikkaan, laajentumispolitiikkaan ja Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmaan; painottaa, että EU:n on myös parannettava institutionaalisia valmiuksiaan saadakseen enemmän vaikutusvaltaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa;

3.  kehottaa kuromaan umpeen EU:n strategisten poliittisten painopisteiden ja ulkoisen rahoituksen välineiden välisen kuilun; korostaa, että ulkoisten toimien ja EU:n tason puolustusyhteistyön alan uusien painopisteiden määrittämisen yhteydessä niihin olisi osoitettava uusia resursseja sekä operatiivisella että hallinnon tasolla, jotta ulkoiset toimet ovat uskottavia ja vaikuttavia;

4.  muistuttaa, että joustavuuden lisääminen on tärkeää, jotta lisäresursseja voidaan ottaa käyttöön ennalta arvaamattomissa tilanteissa ja hyödyntää käyttämättä jääneitä resursseja myöhempinä vuosina; korostaa, että resurssien on oltava valmiina käytettävissä, jotta voidaan vastata nopeasti kehittyviin uusiin uhkiin, kuten hybridisodankäyntiin ja kyberhyökkäyksiin; korostaa kuitenkin, ettei suurempaa joustavuutta saa toteuttaa pitkän aikavälin toimintapoliittisten tavoitteiden tai halutut tavoitteet saavuttavien nykyisten ohjelmien kustannuksella; kehottaa vahvistamaan huomattavasti joustomekanismeja (”erityisvälineitä”) monivuotisessa rahoituskehyksessä ja lujittamaan samalla strategisia poliittisia suuntaviivoja; toteaa jälleen kannattavansa komission ehdotusta EU:n pysyvästä kriisivarauksesta, jotta voidaan välttää tilapäiset ratkaisut, kuten erityisrahastojen perustaminen;

5.  kehottaa yksinkertaistamaan ja virtaviivaistamaan ulkoisen rahoituksen välineitä esimerkiksi yhdistämällä kaikki ulkoasiainvaliokunnan toimivaltaan kuuluvat nykyiset temaattiset ulkoisen rahoituksen välineet (vakautta ja rauhaa edistävä väline, kumppanuusväline sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline) yhdeksi ja samaksi välineeksi; ehdottaa, että siihen yhdistettäisiin myös kehitysyhteistyön rahoitusväline ja talousarvioon sisällytetty Euroopan kehitysrahasto ilman Afrikan rauhanrahastoa, mikä edellyttää asiasta vastaavan kehitysvaliokunnan hyväksyntää; katsoo kuitenkin, että liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) ja Euroopan naapuruusvälineen (ENI) olisi oltava jatkossakin erillisiä välineitä niiden erityisen poliittisen ja taloudellisen luonteen vuoksi; korostaa, että mahdollisen yhdistämisen ehtona on oltava se, että uusi temaattinen väline on politiikkavetoinen ja että kaikkien ohjelmien pitkän aikavälin rahoitus varmistetaan mahdollisimman laajasti samalla kun lisätään joustavuutta; katsoo lisäksi, että yksinkertaistettu rakenne edellyttää asianmukaista valvontaa ja riittävää avoimuutta ja että parlamentin olisi muun muassa lisättävä strategista panostaan ja täytäntöönpanon valvontaa;

6.  toteaa, että erityisrahastot perustettiin, koska unionin talousarviossa ei ole tarpeeksi varoja ja joustavuutta, joita tarvitaan, jotta suuriin kriiseihin voidaan vastata nopeasti ja kattavasti; katsoo, että unionin nykyiset erityisrahastot voivat tuottaa lisäarvoa kokoamalla rahoitusta yhteen erityistilanteita varten; toteaa, että pelkkä unionin nykyisen rahoituksen uudelleennimeäminen tai uudelleenjärjestely poliittisista syistä ei sinällään tarkoita varojen lisäämistä ja että se vain mutkistaa entisestään demokraattista ja talousarvion valvontaa; toteaa jälleen, että EU:n rahoitusvälineiden alkuperäisiä tavoitteita ei voi vaihtaa, kun ne otetaan erityisrahastoja koskevaan lukuun; korostaa, että unionin erityisrahastojen ja Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen soveltamisalaan kuuluvien toimintojen, muuttoliikekysymyksiä koskevan EU:n ja Afganistanin yhteisen etenemissuunnitelman sekä vastaavien tulevien aloitteiden parlamentaarista valvontaa on tiukennettava; muistuttaa, että tällaisiin unionin talousarvion ulkopuolisiin tilapäisiin välineisiin olisi turvauduttava vain, jos komissio kykenee antamaan selkeää näyttöä siitä, että unionin lisäarvoa ja täydentävyyttä koskevat vaatimukset täyttyvät; toteaa jälleen, että unionin talousarvion yhtenäisyys on keskeinen periaate; kannattaa sitä, että käytetään rahoitusyhteistyön innovatiivisia muotoja, kuten avustusten ja kansainvälisiltä ja eurooppalaisilta rahoituslaitoksilta, myös Euroopan investointipankilta, saatavien lainojen yhdistämistä;

7.  korostaa, että EU:n ulkoisen rahoituksen välineet ovat välttämättömiä EU:n tehokkaan ulkoisen toiminnan kannalta erityisesti Euroopan naapurimaissa (nykyinen ENI) ja liittymistä valmistelevissa maissa (nykyinen IPA II); kehottaa lisäämään ulkoisen rahoituksen välineiden välistä johdonmukaisuutta ja koordinointia; huomauttaa, että ENIn seuraajan olisi otettava huomioon demokratisoitumisen, vakauttamisen, rauhanprosessien, kriisinjälkeisen jälleenrakennuksen ja selviytymiskyvyn entistä vahvempi painottaminen sekä idässä että etelässä ja tuettava entistä enemmän kasvua ja työllisyyttä, erityisesti vastavalmistuneiden nuorten osalta; kehottaa komissiota lisäämään ENIn seuraavan ohjelmakauden aikana rahoitusta hankkeille, joilla edistetään nuorten työllistymistä lähialueilla;

8.  korostaa, että ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden käytettävissä olevan IPA II -välineen tulossuuntautunutta lähestymistapaa olisi vahvistettava vuoden 2020 jälkeisen liittymistä valmistelevan tukivälineen puitteissa, jotta voidaan tukea tehokkaasti näiden maiden demokratiakehitystä ja niiden taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä etenkin, kun otetaan huomioon nykyinen poliittinen kehitys Länsi-Balkanilla; korostaa, että rahoitusvälineiden olisi reagoitava nopeasti poliittiseen kehitykseen ja keskityttävä kansalaisyhteiskunnan tukemiseen aina, kun demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta ei noudateta; muistuttaa ”enemmällä enemmän” -periaatteen merkityksestä ja kehottaa komissiota käyttämään aktiivisesti asiaan liittyvien asetusten tarjoamia mahdollisuuksia; kehottaa komissiota ehdottamaan oikeudellisia keinoja, jotta hallintoelinten käytettävissä olevia varoja voidaan jäädyttää tapauksissa, joissa poliittisista periaatteista lipsutaan vakavasti ja jatkuvasti; kehottaa komissiota ottamaan Turkille tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä myönnettävät varat varaukseen, kunnes selkeät kriteerit täyttyvät, ja ohjaamaan varat Turkin kansalaisyhteiskunnan järjestöille;

9.  kehottaa parantamaan johdonmukaisuutta ja edistämään tasapainoisempaa poliittista vuoropuhelua kumppanimaiden kanssa; toteaa jälleen, että on tarpeen parantaa seuranta- ja arviointijärjestelmiä EU:n rahoituksen vaikuttavuuden arvioimiseksi ja tehokkuuden parantamiseksi; korostaa, että EU:n olisi pyrittävä kaikkien välineiden avulla lisäämään EU:n hankkeiden ja aloitteiden näkyvyyttä sekä kolmansissa maissa että unionissa;

10.  korostaa, että oikeusvaltioperiaatteen, demokratian ja ihmisoikeuksien sekä sukupuolten tasa-arvon tukemisen olisi edelleen oltava EU:n ulkopolitiikan kulmakivi, ja katsoo, että näitä kysymyksiä olisi edelleen tarkasteltava monialaisina kysymyksinä kaikissa EU:n välineissä ja ulkopolitiikan tavoitteissa etenkin, kun otetaan huomioon meneillään oleva kehitys Länsi-Balkanilla, Euroopan naapurimaissa ja muualla; palauttaa lisäksi mieliin, että tähän tukeen on yhdistettävä toimia, joilla edistetään osallistavaa kasvua, joka hyödyttää kaikkia, erityisesti nuoria ja naisia; kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota siihen, että rahoitusvälineistä lisätään tukea sananvapauteen, jotta vahvistetaan kykyä vastustaa disinformaatiota; korostaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen ja sen vuoden 2020 jälkeisen seuraajan roolia sekä niiden tarjoamaa vaalitarkkailutukea;

11.  pyytää kiinnittämään huomiota vakautta ja rauhaa edistävän välineen luontaisiin mahdollisuuksiin edistää EU:n turvallisuutta ja rajojen loukkaamattomuutta sekä myötävaikuttaa rauhaan ja vakauteen koko maailmassa, erityisesti alueilla, joilla on tehty rikoksia ihmisyyttä vastaan, sotarikoksia ja kansanmurhia.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

23.1.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

39

9

8

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Lars Adaktusson, Michèle Alliot-Marie, Francisco Assis, Petras Auštrevičius, Amjad Bashir, Bas Belder, Goffredo Maria Bettini, Victor Boştinaru, Elmar Brok, Klaus Buchner, James Carver, Lorenzo Cesa, Javier Couso Permuy, Arnaud Danjean, Georgios Epitideios, Eugen Freund, Michael Gahler, Iveta Grigule-Pēterse, Sandra Kalniete, Janusz Korwin-Mikke, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Ilhan Kyuchyuk, Ryszard Antoni Legutko, Sabine Lösing, Andrejs Mamikins, Alex Mayer, David McAllister, Tamás Meszerics, Francisco José Millán Mon, Clare Moody, Javier Nart, Pier Antonio Panzeri, Ioan Mircea Paşcu, Alojz Peterle, Tonino Picula, Jozo Radoš, Sofia Sakorafa, Alyn Smith, Jaromír Štětina, Dubravka Šuica, László Tőkés, Miguel Urbán Crespo, Ivo Vajgl

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Brando Benifei, Rebecca Harms, Marek Jurek, Jo Leinen, Miroslav Poche, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Traian Ungureanu, Bodil Valero, Marie-Christine Vergiat

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Barbara Kudrycka, Tiemo Wölken

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

39

+

ALDE

Petras Auštrevičius, Iveta Grigule-Pēterse, Ilhan Kyuchyuk, Javier Nart, Jozo Radoš, Ivo Vajgl

PPE

Lars Adaktusson, Michèle Alliot-Marie, Elmar Brok, Lorenzo Cesa, Arnaud Danjean, Michael Gahler, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Sandra Kalniete, Andrey Kovatchev, Barbara Kudrycka, Eduard Kukan, David McAllister, Francisco José Millán Mon, Alojz Peterle, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Jaromír Štětina, Dubravka Šuica, László Tőkés, Traian Ungureanu

S&D

Francisco Assis, Brando Benifei, Goffredo Maria Bettini, Victor Boştinaru, Eugen Freund, Jo Leinen, Andrejs Mamikins, Alex Mayer, Clare Moody, Pier Antonio Panzeri, Ioan Mircea Paşcu, Tonino Picula, Miroslav Poche, Tiemo Wölken

9

-

ECR

Marek Jurek

EFDD

James Carver

GUE/NGL

Javier Couso Permuy, Sabine Lösing, Sofia Sakorafa, Miguel Urbán Crespo, Marie-Christine Vergiat

NI

Georgios Epitideios, Janusz Korwin-Mikke

8

0

ECR

Amjad Bashir, Bas Belder, Ryszard Antoni Legutko

VERTS/ALE

Klaus Buchner, Rebecca Harms, Tamás Meszerics, Alyn Smith, Bodil Valero

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


KEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (31.1.2018)

budjettivaliokunnalle

seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu

(2017/2052(INI))

Valmistelija: Paul Rübig

EHDOTUKSET

Kehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan mukaisesti unionin kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoite on köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen;

1.  katsoo, että EU:n sitoutumisen kestävän kehityksen tavoitteiden, Addis Abeban toimintasuunnitelman kehitysrahoituksesta sekä Pariisin ilmastosopimuksen täytäntöönpanoon on ohjattava seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen valmistelua; katsoo lisäksi, että EU:n on lisättävä tukeaan kyseiselle täytäntöönpanolle kehitysmaissa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta täysimääräisesti noudattaen ja siten, että EU:n kehitysavun yhteydessä pidetään tinkimättä kiinni avun tuloksellisuuden periaatteista ja keskitytään pysyvästi pitkän aikavälin tavoitteisiin, kuten köyhyyden poistaminen, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen torjuminen, demokraattisen hallinnon ja ihmisoikeuksien edistäminen sekä kestävän ja osallistavan kasvun lisääminen, erityisesti vähiten kehittyneissä maissa, joissa rahoitushaasteet ovat suurimmat;

2.  toteaa, että vuonna 2017 luonnonkatastrofit (erityisesti metsäpalot) ovat vaatineet Euroopassa yli 200 ihmisen hengen, ja että niissä on palanut yli miljoona hehtaaria metsää; toteaa, että tämä määrä on yli kolminkertainen viiden viime vuoden eurooppalaiseen keskiarvoon nähden; muistuttaa, että metsäpalot ovat inhimillisiä, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä katastrofeja, jotka edellyttävät sekä Euroopan että Euro-Välimeri-alueen tason toimia; katsoo, että EU:n olisi tuettava erityisesti metsäpalojen ennaltaehkäisyä ja hallintaa sekä palopaikkojen uudelleenrakentamista; katsoo, että valmiudet palojen torjuntaan ovat rajalliset kansallisella tasolla; muistuttaa tältä osin, että joihinkin kansallisiin lentokonekantoihin kuuluvat sammutuslentokoneet, erityisesti Canadair-koneet, ovat käyttöikänsä lopussa ja että ne on uusittava mahdollisimman pian; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta asettamaan yhteisten valmiuksien vahvistamisen etusijalle seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevien neuvottelujen yhteydessä;

3.  katsoo, että erityisellä kehitysvälineellä voidaan parhaiten toteuttaa laadukasta kehitysyhteistyöpolitiikkaa kehitysmaiden ja etenkin vähiten kehittyneiden maiden edun mukaisesti siten, että ensisijaisena tavoitteena on köyhyyden poistaminen, noudattaen samalla kansainvälisesti sovittuja kehitysyhteistyön ja avun tuloksellisuuden periaatteita;

4.  kehottaa perustamaan Euroopan ja Afrikan välisen Erasmus-ohjelman ja perustamaan eurooppalaisten korkeakoulujen sivuhaaroja Afrikkaan, jotta varmistetaan läheinen kumppanuus, lisätään nuorten työelämään integroitumista koskevien valmiuksia sekä torjutaan aivovuotoa;

5.  katsoo, että kehitysyhteistyön toteuttamisessa on noudatettava täysimääräisesti kansainvälisesti sovittuja avun tuloksellisuuden periaatteita ja siten tuettava kumppanimaiden kansallisia suunnitelmia ja strategioita kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

6.  korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on säilytettävä EU:n kehitysavun nykyinen laatu ja vaikutus sekä taattava tarvittavat takuut hankkeiden toteuttamista ja valvontaa varten;

7.  panee merkille EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa tehdyt sitoumukset sekä uuden kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen;

8.  korostaa tarvetta lunastaa kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen yhteydessä vahvistettu sitoumus kohdentaa 20 prosenttia EU:n virallisesta kehitysavusta sosiaaliseen osallisuuteen ja inhimillisen kehitykseen; korostaa, että on keskityttävä kestävän kehityksen tavoitteisiin, jotka liittyvät terveyteen, erityisesti aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjumiseen, ja turvallisuuteen, koulutukseen, työllisyyteen, vesi- ja jätevesihuoltoon, energiaan, teollisuuteen, innovointiin, infrastruktuureihin, hyvään hallintoon, demokratiaan, oikeusvaltioon, sukupuoleen, ympäristöön ja ilmastotoimiin;

9.  muistuttaa EU:n sitoutuneen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja sen varmistamiseen, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä painotetaan kestävyyttä keinona huolehtia, että kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta pidetään kiinni kaikissa EU:n toimintapolitiikoissa; palauttaa mieliin myös tarpeen investoida seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien kaltaisiin tekijöihin, jotka edistävät tehokkaasti kestävää inhimillistä kehitystä;

10.  muistuttaa YK:n ilmastonmuutosta koskevan yleissopimuksen sekä Pariisin sopimuksen yhteydessä tehdyistä sitoumuksista (erityisesti rahoitukselliset sitoumukset) sekä uuden kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen yhteydessä tehdyistä sitoumuksista; painottaa erityisesti tarvetta tehostaa toimia ja rahoitusta ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi sekä tarvetta lopettaa tukien myöntäminen fossiilisille polttoaineille, jotka ovat haitallisia ympäristölle;

11.  kannustaa tässä yhteydessä hyödyntämään paremmin seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen eri otsakkeista rahoitettavia ohjelmia, kuten tutkimusohjelmia, EU:n kehitysyhteistyötavoitteiden ja tukitoimien täydentämiseksi, jotta maailmanlaajuiset ongelmat voidaan ratkaista, ja varmistamaan lisäksi, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden tehokkaan noudattamisen ansiosta mikään unionin politiikka tai ohjelma ei ole ristiriidassa köyhyyden poistamista koskevien tavoitteiden, yhteiskunnan, talouden ja ympäristön kestävän kehityksen ja ihmisoikeuksien edistämisen tai kumppanimaissa vallitsevan eriarvoisuuden vähentämisen kanssa;

12.  korostaa kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen merkitystä kehyksenä, joka ohjaa yhteistä lähestymistapaa unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden kehityspolitiikan toteuttamisessa ja kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa; toteaa, että kyseisessä konsensuksessa vahvistettujen kehityspolitiikan päätavoitteiden pitäisi näkyä monivuotisessa rahoituskehyksessä siten, että siinä valtavirtaistetaan avun tuloksellisuutta ja kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevat periaatteet;

13.  muistuttaa, että on tarpeen luoda nuorille sellaiset olosuhteet, joissa he voivat tulevaisuudessa olla kestävällä tavalla aktiivisia kansalaisia omissa maissaan; kehottaa ryhtymään tarvittaviin toimiin, joilla voidaan varmistaa naisten taloudellisen, poliittisen ja sosiaalisen vaikutusvallan lisääminen;

14.  katsoo, että investointien lisääminen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin on tarpeen, jotta voidaan rajoittaa kielteisiä seurauksia, joita aiheutuu ns. global gag rule -säännön ottamisesta uudelleen käyttöön;

15.  vaatii takaamaan naisille ja miehille tasavertaiset mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon sekä saada taloudellisia, sosiaalisia, poliittisia, teknologisia ja kulttuurisia varoja ja palveluja; vaatii, että kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevat toimet otetaan huomioon;

16.  kehottaa painottamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä kestävyyttä, jotta voidaan varmistaa kehityspolitiikan johdonmukaisuus EU:n rahoituspäätöksissä; katsoo, että tällaisella lähestymistavalla varmistettaisiin mitä todennäköisimmin unionin sisäisen ja ulkoisen rahoituksen yhteneväisyys kehitysyhteistyön tavoitteiden kanssa sekä saataisiin unionin kokonaistalousarviosta mahdollisimman vaikuttava ehkäisemällä ristiriitaiset ja turhat menot;

17.  painottaa, että EU:n kehitysyhteistyötä koskevan politiikan tuoma lisäarvo on osoitettu selvästi; huomauttaa, että virallisella kehitysavulla on keskeinen tehtävä vähiten kehittyneissä maissa ja hauraissa valtioissa, ja korostaa voimakkaasti, että EU:n olisi täytettävä sitoumuksensa, jonka mukaan vähiten kehittyneille maille kohdennettavan virallisen kehitysavun osuus bruttokansantulosta pitäisi nostaa 0,20 prosenttiin; panee merkille viralliseen kehitysapuun liittyvät mahdollisuudet ottaa käyttöön kehitykseen tarkoitettua rahoitusta muistakin lähteistä, jotka voivat olla yksityisiä, julkisia, kansallisia tai kansainvälisiä; kannattaa EU:n uusia yrityksiä edistää yksityisiä investointeja yhdistämällä avustuksia ja lainoja ja tarjoamalla takuita myös, kun kyse on maista, joissa tarpeet ovat suuret mutta riskit korkeat; toteaa, että tämän seurauksena syntyy suuria rahoitustarpeita; korostaa, että kehitysavun ohjelmasuunnittelun olisi oltava monivuotista ja sillä olisi pyrittävä avun ennustettavuuteen jättäen tilaa myös joustavuudelle, ja katsoo, että siinä olisi hyödynnettävä erilaisia ja täydentäviä toimitusmuotoja, jotka perustuvat maiden valmiuksiin, tarpeisiin ja saavutuksiin; katsoo, että avustusten ja lainojen yhdistämisellä pitäisi täydentää perinteistä kehitysrahoitusta, ei korvata sitä; korostaa tässä yhteydessä, että yksityisen sektorin sitouttamisessa on noudatettava tiukkoja avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevia standardeja;

18.  kehottaa edistämään tunnustettujen kansainvälisten standardien mukaista kansainvälistä yhteistyötä laittomien rahavirtojen ja veronkierron torujumiseksi;

19.  muistuttaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöillä on merkittävä asema kaikkein haavoittuvaisimmassa ja epäedullisimmassa asemassa olevien yhteiskunnan jäsenten tavoittamisessa; toteaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt tarvitsevat riittävästi valmiuksia ja tukea voidakseen tukea ja valvoa EU:n ja kansallisten politiikkojen toteuttamista ja raportoida siitä ja osallistuakseen rahoitusmekanismien parantamiseen; on sitä mieltä, EU:n varat ovat välttämättömiä, jotta kansalaisyhteiskunnan järjestöjen valmiuksia voidaan vahvistaa, ja kyseisten varojen pitäisi olla saatavilla myös ruohonjuuritason järjestöille;

20.  muistuttaa, että eriarvoisuus on edelleen suurta monissa keskitulotason maissa, ja kehottaa näin ollen komissiota säilyttämään kyseisille maille tarkoitetut erityismäärärahat; katsoo, että maiden eriyttämisen määrärahojen ja yhteistyömuotojen osalta olisi perustuttava useisiin erilaisiin kriteereihin, joissa otetaan huomioon osallistava inhimillinen kehitys, ihmisoikeudet, eriarvoisuuden taso sekä asianomaisen maan painopisteet kestävän kehityksen alalla;

21.  katsoo, että avun vastaanottamista olisi helpotettava, ja painottaa kehitysavun omavastuullisuutta koskevaa periaatetta, joka edellyttää sitoumuksia kumppanimailta, sillä ne ovat ensisijaisia kehitysstrategioiden laatimisesta vastaavia tahoja; ehdottaa tämän vuoksi harkitsemaan EU:n rahoittaman koulutuksen käyttöönottoa olemassa olevan unionin rahoituksen saatavuuden parantamiseksi;

22.  suosittelee syvällisen arvioinnin tekemistä rahoituksen ja kehitysyhteistyön täydentävyydestä sekä Euroopan kestävän kehityksen rahaston ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevista ja sosiaalisista vaikutuksista ennen kuin investointitakuisiin ja vastaaviin tukimuotoihin kohdennetaan lisävaroja virallisen kehitysavun kautta;

23.  muistuttaa, että varojen ja joustavuuden puuttumisen takia tarpeellisiksi osoittautuneiden, kehitysrahastoista rahoitettavien erityisrahastojen, kuten EU:n Afrikka-hätärahasto, määrän voimakas kasvu heikentää talousarvion yhtenäisyyttä ja voi muodostaa uhan demokraattiselle omistajuudelle, avoimuudelle, vastuunalaisuudelle ja avun tuloksellisuudelle; katsoo, että kyseisten välineiden käytölle olisi oltava selkeät perusteet, käytön olisi oltava täydentävää ja kestoltaan rajattua ja sen olisi myös palveltava yksittäisiä tavoitteita pitkän aikavälin kehitystavoitteiden sijasta;

24.  kehottaa komissiota lujittamaan edelleen kahden- ja monenvälisten kehitysyhteistyöohjelmiensa keskinäistä yhdenmukaisuutta ja johdonmukaisuutta erityisesti silloin, kun niiden kohdemaa on sama, jotta EU:n avun vaikuttavuutta voidaan lisätä;

25.  kehottaa lisäämään asianmukaisesti ylläpidetyn humanitaarisen avun välineen määrärahoja alusta alkaen ja ottamaan käyttöön huomattavan suuren hätäapuvarauksen, jotta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä voidaan ottaa huomioon ennennäkemättömät tarpeet, jotka koskevat humanitaarista apua, katastrofiriskien vähentämistä, katastrofi- ja epidemiavalmiutta sekä kehitysmaiden palautumiskyvyn kehittämistä; panee merkille, että näitä paineita voimistavat konfliktien, sotien ja pakkomuuttojen seuraukset, ihmisoikeusloukkaukset, kehno hallinto ja korruptio, perussosiaalipalvelujen heikko tai olematon tarjonta, eriarvoisuuden lisääntyminen sekä ilmastonmuutos ja niukoista resursseista käytävä kilpailu; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen siitä, että humanitaariseen apuun liittyvien toimien maksumäärärahat ja maksusitoumukset vastaisivat jatkossa järjestelmällisesti toisiaan, jotta varmistetaan riittävän rahoituksen saatavuus maksuja varten; kehottaa harkitsemaan lisävarojen kohdentamista pelastuspalveluvälineeseen ja kyseisten varojen käytön joustavoittamista, jotta EU voi toimittaa apua paikan päällä sitä tarvitseville;

26.  katsoo, että vaikka Euroopan pelastuspalvelumekanismi on tehokas väline metsäpalojen torjunnassa, se on kuitenkin puutteellinen ja sitä on parannettava edelleen; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission 23. marraskuuta 2017 antamaa tiedonantoa, jossa ehdotetaan itsenäistä varareserviä ”rescEU”, ja sitä, että Euroopan pelastuspalvelumekanismille on osoitettu 280 miljoonan euron lisärahoitus, jolla rahoitetaan todellinen EU:n varareservi, johon kuuluu myös erityisesti EU:n omat torjuntalentokoneet; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tunnustamaan olemassa olevan kansallisen infrastruktuurin eurooppalaisen ulottuvuuden ja tukemaan Euroopan pelastuspalvelu- ja riskinhallintakeskusten verkoston perustamisen konkreettista toteuttamista; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään komission ehdotuksen uuteen monivuotiseen rahoituskehykseen EU:n sammutuslentokoneiden rahoittamiseksi ja kehittämiseksi mahdollisimman nopeasti;

27.  pitää myönteisinä komission ehdotuksia, jotka koskevat katastrofien torjunnan vahvistamista Euroopassa ja erityisesti tulevaa itsenäisen ”rescEU”-varareservin perustamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan olemassa olevan kansallisen infrastruktuurin eurooppalaisen ulottuvuuden ja tukemaan valmistelevan toimen konkreettista toteuttamista Euroopan pelastuspalvelu- ja riskinhallintakeskusten verkoston perustamiseksi;

28.  kehottaa tekemään muuttoliikkeen hallitsemiseksi suuria investointeja, joilla voidaan tukea teollistumista, sähköistämistä ja infrastruktuurin kehittämistä, ja toteaa, että kyseiset investoinnit voivat luoda osallistavaa talouskasvua ja kunnollisia työpaikkoja; vaatii toimien toteuttamista ihmiskaupan ja orjuuden sekä kaikkien ihmisoikeusloukkausten lopettamiseksi erityisesti Libyassa;

29.  pitää tarpeellisena vahvistaa kehitysavun ja humanitaarisen avun resursseihin liittyvää avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja raportointia sekä kyseisen avun rahoittamistapoja, jotka budjettivallan käyttäjä hyväksyy tarvittaessa nopeasti, etenkin kun otetaan huomioon hiljattain hyväksytty vuoteen 2030 ulottuva ohjelma ja kun tavoitteena on noudattaa kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatetta;

30.  korostaa tarvetta vahvistaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen olennaista roolia eurooppalaisten arvojen edistämisessä eri puolilla maailmaa sekä ihmisoikeuksien ja demokratian vakauttamisessa EU:n ulkoisten toimien kautta;

31.  kehottaa vahvistamaan lähtö- ja kauttakulkumaiden viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen toimivaltaan kuuluvia valmiuksia, jotta vapaaehtoista paluuta voidaan hallinnoida paremmin ja tukea paluumuuttajien uudelleenkotoutumista;

32.  korostaa, että uuteen monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvien ulkoisten rahoitusvälineiden pitäisi olla johdonmukaisia kestävän kehityksen tavoitteiden ja kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen kanssa, sillä niissä tunnustetaan ihmisarvoinen työ keskeisenä tekijänä osallistavan ja kestävän kasvun edistämisessä;

33.  katsoo, että EU:n ulkoisilla rahoitusvälineillä olisi edistettävä kunnollisten työpaikkojen syntymistä sekä sellaisten edellytysten ja ympäristön luomista, joissa työntekijät ja ammattiliitot voivat ajaa etujaan ja toimia vapaasti; katsookin, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä pitäisi perustaa erityinen rahoitusväline työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja toiminnan tukemiseksi kehitysmaissa;

34.  kehottaa varaamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä riittävät määrärahat ulkosuhdehallinnon ja EU:n edustustojen toimintaan, jotta ne voivat saavuttaa tavoitteensa ja täyttää velvoitteensa kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun alalla;

35.  kehottaa huolehtimaan seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteensopivuudesta Pariisin sopimuksen tavoitteiden kanssa; korostaa tarvetta kohdentaa lisärahoitusta sellaisiin ilmastotoimiin kehitysmaissa, joilla tuetaan ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista sekä turvataan biologinen monimuotoisuus; kehottaa valtavirtaistamaan tosiasiallisesti ilmasto- ja ympäristökysymykset EU:n ulkoisissa rahoitusvälineissä;

36.  toteaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan osuus unionin kehitysmäärärahoista on 12 prosenttia; korostaa, että Britannian EU-erosta johtuva EU:n kehitysyhteistyön rahoitusvaje on korvattava; muistuttaa olleensa jo kauan sitä mieltä, että Euroopan kehitysrahasto (EKR) sekä muut monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuoliset välineet olisi sisällytettävä unionin talousarvioon; korostaa, että edellä mainitun sisällyttämisen yhteydessä olisi lisättävä määrärahoja nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen ylärajaan nähden, jotta muiden EU:n politiikkojen ja ohjelmien rahoittaminen ei vaarantuisi;

37.  vaatii, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan kokonaisrahoitus pidetään entisellä tasollaan ja taataan kehitysvarojen kohdentaminen ja että luodaan pysyvä ratkaisu kehitysyhteistyöhön liittyvien ja niiden kanssa johdonmukaisten EU:n turvallisuusmenojen rahoittamiseksi;

38.  panee tyytyväisenä merkille edut, joita sisällyttämisestä EU:n talousarvioon voi seurata ja joita ovat muun muassa EKR:n demokraattisen legitiimiyden vahvistuminen sekä EU:n kehitysavun tehokkuuden ja vaikuttavuuden paraneminen;

39.  toteaa painokkaasti, ettei EKR:n sisällyttäminen EU:n talousarvioon saa johtaa EU:n kehitysavun kokonaismenojen leikkaamiseen;

40.  korostaa, että komission asemaa EU:n varojen seurannassa pitäisi vahvistaa ja se pitäisi virallistaa valvontakomiteoissa ja että ennakkoehtoja pitäisi valvoa sekä suunnittelun että lainsäädännön tasoilla; katsoo, että myös kansalaisyhteiskunta ja palvelujen käyttäjät pitäisi osallistaa täysimääräisesti hankkeiden kehittämiseen, toteuttamiseen ja seurantaan;

41.  palauttaa mieliin kantansa, että EKR olisi sisällytettävä unionin talousarvioon; korostaa kuitenkin, että sisällyttämisen ehdoksi pitäisi asettaa varojen maantieteellinen kohdentaminen asianomaisten maiden tarpeiden mukaan sekä määrärahojen ylärajojen huomattava nostaminen sen estämiseksi, että EKR:n varat vähenevät nykytasosta;

42.  kehottaa noudattamaan varovaisuutta, kun tukien rakennetta tarkistetaan, jotta voidaan välttää vahingoittamasta maantieteellisiä painopisteitä, avun ennakoitavuutta ja alueperusteisten ulkoisten toimien poliittista ymmärrettävyyttä;

43.  muistuttaa merkityksestä, joka maastamuutolla on rahoitusvirtoihin, taitojen siirtoihin ja muihin kuin rahoituksellisiin arvoihin, jotta voidaan edistää rauhaa, demokratiaa, hyvää hallintoa ja yhteiskunnallista vakautta;

44.  muistuttaa, että erityisvälineillä on ollut keskeinen merkitys nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä; mainitsee esimerkkinä hätäapuvarauksen, joka mahdollistaa toimet odottamattomissa tilanteissa, kuten kaikkein pahimmissa humanitaarisissa kriiseissä EU:n ulkopuolella;

45.  korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi myös varmistettava, että EU voi täyttää vuonna 2016 pidetyssä Maailman humanitaarisen avun huippukokouksessa antamansa sitoumukset eri politiikanaloilla, jotta tarpeet vähenisivät ja humanitaarisen avun toimittamista voitaisiin parantaa;

46.  korostaa, että vuonna 2015 annettua sitoumusta nostaa virallisen kehitysavun määrä 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta ei ole lunastettu ja kiinnittää huomiota EU:n ja sen jäsenvaltioiden antamaan sitoumukseen saavuttaa kyseinen taso vuoteen 2030 mennessä; kehottaa huolehtimaan, että tämä otetaan huomioon seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja että siinä pannaan täytäntöön EU:n ja jäsenvaltioiden antamat sitoumukset; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole päässeet tähän tavoitteeseen, laatimaan etenemissuunnitelman, jossa esitetään yksityiskohtaisesti, miten ne aikovat täyttää kyseisen sitoumuksen määrävuoteen mennessä; muistuttaa, että EU:n hallinnoima virallinen kehitysapu on osa jäsenvaltioiden toimia sitoumustensa lunastamiseksi ja että sillä voidaan lisätä merkittävästi viralliseen kehitysapuun liittyvien menojen tuloksellisuutta esimerkiksi vähentämällä niiden hajanaisuutta ja helpottamalla kannustimiin perustuvan lähestymistavan soveltamista kumppanimaihin; muistuttaa, että kehitys edellyttää turvallisuutta; korostaa tarvetta noudattaa kehitysavun tuloksellisuuden ja kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatteita kaikissa rahoitusvälineissä ja -muodoissa;

47.  kehottaa laatimaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä erityisen merentakaisia maita ja alueita koskevan kehyksen, jotta kyseiset maat ja alueet voivat hyötyä rahoitusavusta, joka on räätälöity EU:n ja merentakaisten maiden ja alueiden välisen kumppanuuden tavoitteisiin ja joka perustuu kyseisten maiden ja alueiden ja EU:n yhteisiin etuihin ja haasteisiin, joita tarkoitetaan SEUT:n neljännessä osassa, sillä merentakaiset maat ja alueet ovat eurooppalaisen perheen jäseniä ja strategisesti merkittäviä EU:lle, ja jotta voidaan edistää niiden alueellista yhdentymistä;

48.  katsoo, että EU:n ulkoisten rahoitusvälineiden selvä yksinkertaistaminen lisäisi johdonmukaisuutta ja helpottaisi demokraattista valvontaa ja seurantaa; korostaa kuitenkin, että tällaisessa yksinkertaistamisessa on kunnioitettava parlamentin valvontaoikeutta sekä kehitysavun tuloksellisuuden periaatteita ja että EU:n kehitysapurahoituksen päätavoitteena pitäisi jatkossakin olla köyhyyden poistaminen siten, että siinä keskitytään vähiten kehittyneisiin maihin ja hauraisiin valtioihin;

49.  korostaa, että otsakkeen 4 varoihin on kohdistunut suuri paine nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä ja että kehitysrahastojen varoja on käytetty yhä enenevässä määrin muilla politiikanaloilla esiin nousseiden painopisteiden rahoittamiseen; korostaa tarvetta lisätä rahoituksen joustavuutta, jotta varoja saataisiin nopeammin käyttöön odottamattomissa tilanteissa ja kriiseissä; painottaa kuitenkin, ettei joustavuutta pidä lisätä kehitysavun tuloksellisuuden periaatteiden ja avun ennakoitavuuden kustannuksella, mikä heikentäisi välineitä, joilla on tarkoitus edistää pitkän aikavälin kehitystavoitteita, eikä se saa myöskään johtaa parlamentaarisen valvonnan sekä kumppanimaiden ja kansalaisyhteiskunnan kuulemisen laiminlyömiseen; kehottaa tekemään monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvien kehitysohjelmien väliarvioinnin;

50.  muistuttaa, että on tärkeää syventää yhteistyötä niiden ongelmien ratkaisemiseksi, jotka liittyvät huumausaineiden tuotantoon, kulutukseen ja laittomaan kauppaan, lapsisotilaihin, luonnonvarojen laittomaan kauppaan ja kestämättömään hallintaan, meriliikenteen puutteisiin sekä terrorismiin;

51.  toteaa, että kehitysmaat ovat ilmastonmuutoksen kannalta kaikkein heikoimmassa asemassa ja ilmastonmuutos myös vaikuttaa niihin eniten; kehottaa tässä yhteydessä komissiota valtavirtaistamaan ilmastonmuutosnäkökohdat kaikkiin rahoitusvälineisiin sekä nostamaan nykyistä tavoitetta, jonka mukaisesti 20 prosenttia EU:n rahoituksesta on käytettävä ilmastonmuutokseen liittyviin toimiin;

52.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita lopettamaan avun paisuttamisen ja jättämään paisutetut apua koskevat kohdat (esimerkiksi pakolaiskustannukset, laskennalliset opiskelijoihin liittyvät kustannukset, sidottu apu, lainojen korot ja velkahelpotukset) pois virallisen kehitysavun raportoinnista;

53.  katsoo, että rauhan, turvallisuuden ja oikeuden edistäminen kehitysmaissa on ratkaisevan tärkeää ja että turvallisuuteen liittyvien menojen on edistettävä kestävän kehityksen tavoitteen 16 saavuttamista; muistuttaa, että perustamalla erityisen ja erillisen välineen turvallisuuteen ja kehitykseen liittyvien valmiuksien tukemiseksi voitaisiin välttää kehitysvälineiden ja -rahoituksen keskittäminen turvallisuusasioihin;

54.  kehottaa unionia lisäämään tukeaan kestävälle maataloudelle, jotta selviydytään ilmastonmuutoksesta, ja suuntamaan tukensa pienviljelijöille sekä viljelyn monipuolistamiseen, peltometsätalouteen ja agroekologisiin maatalouskäytäntöihin;

55.  panee merkille, että kehitysavulla voi olla tärkeä rooli muuttoliikkeen alalla, koska sillä voidaan puuttua pakkomuuton syihin sekä voimistaa muuttoliikkeen ja liikkuvuuden hyötyjä kehityksen näkökulmasta; katsoo kuitenkin, ettei virallisesta kehitysavusta pitäisi rahoittaa menoja, jotka liittyvät pakolaisten auttamiseen avunantajien omilla alueilla, muuttoliikepolitiikan siirtämistä EU:n rajojen ulkopuolelle eikä kustannuksia, jotka aiheutuvat henkilöiden palauttamisesta ja takaisinotosta alkuperämaihin; torjuu ajatuksen, jonka mukaan kolmansia maita koskevien kumppanuuksien ja yhteistyön perustan muodostaisi se, että avun ehdoksi asetettaisiin rajavalvonta, muuttovirtojen hallinta tai takaisinottosopimukset;

56.  muistuttaa yksiselitteisestä kehotuksestaan jatkaa ja lisätä EU:n tukea ja rahoitusta kansalaisjärjestöille itsenäisinä kehitysyhteistyön toimijoina sekä ottaa kansalaisjärjestöt täysimääräisesti ja riippumattomina tahoina mukaan poliittiseen vuoropuheluun ja EU:n yhteistyövälineiden ohjelmasuunnitteluun ja täytäntöönpanoon;

57.  katsoo, että parlamentin olisi tutkittava mahdollisuuksia luoda perusta sellaista kattavaa ja laaja-alaista mekanismia varten, joka toimisi Agenda 2030 -toimintaohjelman ja sen 17 kestävän kehityksen tavoitteen seuraajana tavoitteiden yhdennetty ja jakamaton luonne säilyttäen.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

24.1.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

17

2

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Ignazio Corrao, Mireille D’Ornano, Doru-Claudian Frunzulică, Charles Goerens, Enrique Guerrero Salom, György Hölvényi, Arne Lietz, Linda McAvan, Norbert Neuser, Vincent Peillon, Lola Sánchez Caldentey, Elly Schlein, Eleftherios Synadinos, Bogdan Brunon Wenta, Joachim Zeller

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Ádám Kósa, Paul Rübig, Judith Sargentini, Adam Szejnfeld

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Jean Lambert, Miroslav Mikolášik

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

17

+

ALDE

Charles Goerens

EFDD

Ignazio Corrao

PPE

György Hölvényi, Ádám Kósa, Miroslav Mikolášik, Paul Rübig, Adam Szejnfeld, Bogdan Brunon Wenta

S&D

Doru-Claudian Frunzulică, Enrique Guerrero Salom, Arne Lietz, Linda McAvan, Norbert Neuser, Vincent Peillon, Elly Schlein

Verts/ALE

Jean Lambert, Judith Sargentini

2

-

NI

Eleftherios Synadinos

PPE

Joachim Zeller

2

0

EFDD

Mireille D’Ornano

GUE/NGL

Lola Sánchez Caldentey

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (23.11.2017)

budjettivaliokunnalle

seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu

(2017/2052(INI))

Valmistelija: Petri Sarvamaa

EHDOTUKSET

Talousarvion valvontavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

Monivuotisen rahoituskehyksen tavoitteet

1.  katsoo, että monivuotinen rahoituskehys olisi suunniteltava sellaisten rahamäärien perusteella, että niillä voidaan turvata strateginen kasvu, tuottaa unionin lisäarvoa, vahvistaa unionin taloutta ja tehdä yhteiskunnista unionille myönteisempiä; katsoo, että unionin talousarvion olisi oltava ymmärrettävä ja läpinäkyvä;

Talousarvio- ja strategiasyklien yhteensovittaminen

2.  toteaa, että monivuotisen rahoituskehyksen seitsemän vuoden kestoa ei ole synkronoitu parlamentin ja komission viiden vuoden pituisten vaali- ja toimikausien kanssa eikä myöskään unionin kymmenvuotisen strategisen suunnittelun syklin tai Eurooppa 2020 -strategian kanssa; katsoo, että synkronoinnin puuttuminen voi heikentää unionin demokraattista legitiimiyttä ja sen poliittisen ohjausjärjestelmän tehokkuutta, sillä saattaa muodostua tilanteita, joissa parlamentin ja komission on pidettävä kiinni edellisen rahoituskehyksen voimassaoloaikana tehdyistä poliittisia tavoitteita ja rahoitusta koskevista sopimuksista; korostaa, että tämä saattaisi antaa vaikutelman, että Euroopan parlamentin vaaleilla ei ole merkitystä pitkän aikavälin talousarvio- ja strategiasuunnittelun yhteydessä;

3.  palauttaa mieliin näkemyksensä, että monivuotisen rahoituskehyksen kesto olisi lyhennettävä seitsemästä vuodesta viiteen ja siten mukautettava parlamentin ja komission vaali- ja toimikausiin(1) vaarantamatta käynnissä olevien ohjelmien toteuttamista tai hallinnointia ja että samalla on säädettävä 5+5 vuoden pitkän aikavälin ohjelmastrategiasta, johon sisältyy pakollinen välitarkistus; huomauttaa, että vuonna 2020 tarjoutuu tilaisuus mukauttaa pitkän aikavälin strategiasykli talousarviosykliin, ja suosittaa vahvasti tähän tilaisuuteen tarttumista; katsoo, että komission olisi tarkasteltava myös mahdollisuutta ottaa käyttöön jatkuva ohjelma, jossa monivuotisen rahoituskehyksen kesto pysyisi samana kuin nyt mutta kukin rahoituskehys olisi osittain päällekkäinen edeltäjänsä kanssa, sillä päällekkäisyydellä voitaisiin osaltaan tasoittaa luontaisia huippuja ja aallonpohjia;

EU:n menojen kattava tarkastelu

4.  huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuin on vuosi- ja erityiskertomuksissaan(2) tuonut esille monia tapauksia, joissa unionin menot olisi voitu suunnitella strategisemmin ja niillä olisi voitu saavuttaa parempia tuloksia; pitää tältä osin valitettavana, että tärkeimpiin meno-ohjelmiin ja -järjestelmiin kohdennettuja resursseja ei usein ole mukautettu kymmenvuotisessa strategisen suunnittelun syklissä vahvistettuihin poliittisiin tavoitteisiin, mikä saattaa johtaa ristiriitaisiin tuloksiin;

5.  kehottaa komissiota vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä esittäessään liittämään siihen yksityiskohtaisen kuvauksen strategisista painopisteistä, joihin ehdotus monivuotiseksi rahoituskehykseksi perustuu; korostaa, että nämä painopisteet olisi otettava huomioon laadittaessa kattavaa Eurooppa 2030 -strategiaa, jota Euroopan parlamentin on määrä käsitellä perusteellisesti ennen kuin neuvosto hyväksyy vuoden 2020 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyspaketin;

6.  pyytää komissiota ennen uutta monivuotista rahoituskehystä koskevan ehdotuksen laatimista toteuttamaan menojen perusteellisen ja kattavan tarkastelun ja arvioimaan siinä, missä määrin

–  resurssien kohdentaminen unionin talousarviossa vastaa unionin strategisia prioriteetteja ja mahdollisuuksia luoda lisäarvoa, erityisesti toimintapolitiikoissa, joiden on osoitettu nielevän runsaasti resursseja mutta jotka toimivat pelkästään uudelleenjaon välineinä, kuten koheesiopolitiikka ja yhteinen maatalouspolitiikka (YMP), sekä sellaisilla viime aikoina ensisijaisilla toimintapolitiikan aloilla, joiden määrärahat ovat osoittautuneet riittämättömiksi olosuhteiden muuttuessa, kuten maahanmuuttopolitiikka ja ulkosuhteet

–  unionin ohjelmien ja järjestelmien avulla voidaan saavuttaa strategiset prioriteetit, tarjota vastinetta rahalle ja valvoa sääntöjenvastaisuuksien riskiä, kuten tilintarkastustuomioistuimen 3. marraskuuta 2016 julkaistussa katsauksessa vuosien 2014–2010 monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointiin(3) todetaan

–  unionin eri ohjelmat ja järjestelmät toimivat yhdessä johdonmukaisella tavalla erityisesti aloilla, joilla tavoitteiden tai täytäntöönpanon epäselvyys saattaa johtaa ristiriitaisiin tuloksiin ja tehottomaan varainkäyttöön

–  tietyt ohjelmat eivät ole osoittautuneet lainkaan vaikuttaviksi tai lisäarvoa tuottaviksi, joten voidaan säätää niiden lopettamisesta, jotta voidaan edistää ohjelmia, joiden on osoitettu tuottavan todellista lisäarvoa;

7.  pyytää komissiota ennen uutta monivuotista rahoituskehystä koskevan ehdotuksensa laatimista myös tekemään vertailevan analyysin avustusten ja lähinnä rahoitusvälineiden kautta myönnettävän takaisin maksettavan rahoitustuen täytäntöönpanokustannuksista ohjelmakaudelta 2014–2020 näiden kustannusten tosiasiallisen tason määrittämiseksi, kuten tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa 19/2016(4) suositeltiin;

8.  kehottaa komissiota ottamaan menojen tarkastelun tulokset tarkasti huomioon laatiessaan monivuotista rahoituskehystä koskevaa ehdotusta ja kattavaa Eurooppa 2030 -strategiaa; kehottaa tältä osin komissiota varmistamaan, että hallinto- ja valvontamekanismit ovat luotettavia kaikilla tasoilla ja kaikissa unionin talousarviomenettelyn vaiheissa ja että petokset ja sääntöjenvastaisuudet voidaan havaita ja niitä voidaan ehkäistä tehokkaasti; pyytää komissiota siirtymään riskiperusteiseen arviointiin, jolloin valvonnan resursseja voitaisiin keskittää paremmin niille alueille ja toimintapolitiikan aloille, joilla sääntöjenvastaisuuksien riskit ovat osoittautuneet suurimmiksi;

Joustoa tavoitteiden ja uusien prioriteettien mukaan

9.  toteaa, että unionin politiikoilla voi olla erilaisia lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita, joiden saavuttaminen ei välttämättä rajoitu yhteen monivuotiseen rahoituskehykseen; katsoo, että on syytä harkita uutta tasapainoa poliittisten tavoitteiden asettamisen, toimintapolitiikkojen täytäntöönpanon ja rahoituskehyksen tarpeiden välillä;

10.  kehottaa komissiota selvittämään, olisiko mahdollista luoda talousarvioon todellista joustoa poliittisten tavoitteiden mukaan erityisesti siten, että laaditaan jatkuvaa budjetointia koskeva ohjelma, joka sisältää viiden vuoden suunnittelujaksot, tavoite- ja toimintapolitiikkakohtaiset tarkistuslausekkeet ja jatkuvan arviointiohjelman; kehottaa lisäämään sisäistä joustoa otsakkeiden ja vuosien välillä, jotta uuden rahoituskehyksen enimmäismäärät voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin;

11.  huomauttaa, että unioni voi kuluvalla rahoituskehyskaudella joutua monien uusien haasteiden eteen; kehottaa komissiota joustavoittamaan talousarviosuunnittelua niin, että se pystyy reagoimaan entistä tehokkaammin yllättäen muuttuviin olosuhteisiin; katsoo tältä osin, että vielä on toteutettava asianmukaisia hätätoimenpiteitä yhdessä muiden toimien kanssa, jotta voidaan lievittää unionin kriisejä etenkin maatalouden ja muuttoliikkeen aloilla, sekä toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että parlamentin roolia rahoituskehyksen täytäntöönpanossa ja hyväksymisessä kunnioitetaan täysin ja ettei neuvosto toimi ilman parlamentin hyväksyntää;

12.  toteaa jälleen olevansa huolissaan siitä, että olemassa on yli tuhat rahoitusvälinettä ja erityisrahastoa ja lukuisia rahoitusmekanismeja, jotka tukevat unionin toimintapolitiikkoja mutta joita ei ole kirjattu unionin taseeseen, ja että niiden vuorovaikutuksesta aiheutuva rahoituksen monimutkaisuus on suuri syy siihen, että hajanaisen budjettikokonaisuuden demokraattinen vastuunalaisuus voi olla mahdotonta; kehottaa sekä yksinkertaistamaan budjettikokonaisuutta että lisäämään joustoa erilaisten rahoitusvälineiden monialaisessa käytössä, jotta voidaan ylittää rajoittavat säännökset, joiden vuoksi edunsaajat eivät voi hyötyä useista ohjelmista tavoitteeltaan yhteensopivissa hankkeissa;

13.  kehottaa jälleen kerran sisällyttämään Euroopan kehitysrahaston unionin talousarvioon, jotta voidaan paremmin hillitä liiallista muuttoliikettä ja puuttua sen perimmäisiin syihin unionin toimintapolitiikkojen ja strategioiden mukaisesti ja unionin budjettivallasta johtuvia välineitä ja menetelmiä hyödyntäen; katsoo, että kehityspolitiikassa voitaisiin puuttua paremmin yhteisiin eurooppalaisiin haasteisiin, jos sitä hallinnoitaisiin yhteisesti unionin talousarviosta;

Perustellut tarpeet ja unionin lisäarvo

14.  on samaa mieltä ehdotuksesta, joka esitettiin tilintarkastustuomioistuimen katsauksessa vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointiin ja jonka mukaan ohjelmien ja järjestelmien kesto on parempi määrittää toimintapoliittisten tarpeiden ja kansalaisten tarpeiden perusteella kuin rahoitussuunnittelukauden pituuden perusteella(5);

15.  huomauttaa, että jäsenvaltioiden ja komission olisi voitava esittää unionin rahoitusta koskevia perusteltuja tarpeita ja määritellä tavoitteet ja tulokset, joihin pyritään, ennen menojen vahvistamista, ja korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon kansalaisten todelliset tarpeet yhdennetyn ja alueellisen lähestymistavan avulla; kehottaa komissiota määrittelemään selvästi unionin lisäarvon kriteerit, jotta voidaan estää mahdolliset epäselvyydet unionin varainkäyttöä koskevissa päätöksissä; huomauttaa lisäksi, että vaikuttavuuden, tehokkuuden ja moitteettoman varainhoidon periaatteita olisi noudatettava ennen kunkin talousarviopäätöksen tekemistä;

16.  katsoo, että unionin avoimuusvaatimukset täyttyvät ihanteellisella tavalla niillä alueilla, jotka laativat tilinsä eurooppalaisten julkisen sektorin tilinpäätösstandardien mukaisesti; toteaa lisäksi, että kaksinkertainen kirjanpito olisi ihanteellinen keino helpottaa alueille ja kehityslaitoksille asetettuja velvoitteita, jotka koskevat raportointia komissiolle; kehottaa lisäkannustimena yhteisrahoittamaan unionin varoista julkisen sektorin tilinpäätösstandardien käyttöönottoa ja jatkuvaa mukauttamista;

17.  kannustaa komissiota entisestään tehostamaan ja virtaviivaistamaan unionin koheesiopolitiikkamenojen rakennetta ja koostumusta, jotta voidaan puuttua menestyksekkäästi kaupunki- ja maaseutualueiden ja eri jäsenvaltioiden eriarvoisuuteen ja jakaantumiseen, kääntää eroja lisäävät kehityskulut, päästä eroon pirstoutumisesta ja varmistaa unionin tuleva vakaa kehitys demokraattisena, vahvana ja yhtenäisenä yhteisönä; toistaa kantansa, jonka mukaan uusien poliittisten painopisteiden rahoitus ei saisi haitata unionin nykyisiä toimintapolitiikkoja vaan niihin olisi osoitettava uusia varoja; katsoo, että unionin taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyvillä politiikkatoimilla voidaan yhä tukea vähiten kehittyneitä alueita ja parempaa rajatylittävää yhteistyötä, mutta pyytää, ettei komissio antaisi pelkkää uudelleenjakoon perustuvaa rahoitustukea vaan ottaisi huomioon kansalaisten todelliset tarpeet ja keskittyisi vieläkin enemmän kehitykseen ja kasvun nykyaikaistamiseen, innovointiin, liikkuvuuteen, ilmastonmuutokseen, alueiden tekemiseen turvalliseksi ihmisten aiheuttamia ja luonnonkatastrofeja vastaan, energiaan ja ekologiseen siirtymään ja unionin toimintapolitiikan alueelliseen vaikutukseen, ja katsoo, että kaikkialla unionissa olisi sovellettava samoja kriteerejä; toteaa myös, että tällainen paikkaan perustuva lähestymistapa luo eurooppalaista lisäarvoa sekä arvoa unionin kansalaisille ja on oleellisen tärkeä älykästä, kestävää ja osallistavaa Eurooppaa koskevan tavoitteen saavuttamisessa, koska se tarjoaa joustavuutta yhteisten vastausten laatimiseen moniin alueellisiin tarpeisiin ilman, että menetetään unionin toimintapolitiikan aihekohtainen painotus;

18.  toistaa jälleen kehotuksensa yksinkertaistaa koheesiopolitiikan hallintojärjestelmää kaikilla hallinnon tasoilla ja yksinkertaistaa myös valvontajärjestelmää, jonka olisi perustuttava enemmän tarkastusviranomaisten väliseen vastavuoroiseen hyödyntämiseen ja yhteistyöhön, jotta voidaan vähentää hallinnollista taakkaa; katsoo, että unionin taloudellisessa, sosiaalisessa ja alueellisessa koheesiopolitiikassa olisi keskityttävä enemmän kunkin alueen erityistarpeisiin, jotta voidaan käsitellä niiden todellisia heikkouksia ja edistää niiden vahvuuksia;

19.  katsoo, että koheesiotuen edunsaajien aiempi kehitys olisi otettava paremmin huomioon unionin varoja jaettaessa; kehottaa komissiota esittämään koheesiohankkeiden yhteisrahoitusosuuksia koskevan tarkistetun järjestelmän, jossa otetaan huomioon aiempi kehitys ja supistetaan unionin rahoituksen osuutta alueilla, joilla on jo havaittu edistystä;

20.  huomauttaa, että yhtäältä YMP:n ja koheesiopolitiikan ja toisaalta unionin muiden sisäisten toimien välillä tarvitaan uudenlaista tasapainoa ja että unionin ulkoisia valmiuksia, myös turvallisuuteen ja puolustukseen liittyviä osatekijöitä, on vahvistettava; kannustaa komissiota painottamaan turvallisuus- ja puolustusalan yhteistyötä, kun se laatii ehdotustaan vuoden 2020 jälkeiseksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi ja kun uudistetaan ja pannaan täytäntöön unionin rahoitusvälineitä, kuten Euroopan strategisten investointien rahastoa (ESIR); kannattaa ajatusta pidemmälle menevästä Euroopan yhdentymisestä ja konkreettisia aloitteita turvallisuuden ja puolustuksen alalla;

21.  toistaa huomautuksensa(6) YMP:n menojen kestämättömästä rakenteesta; panee huolestuneena merkille, että 44,7 prosenttia kaikista unionin maatiloista ansaitsi alle 4 000 euroa vuodessa; panee sitäkin huolestuneempana merkille, että keskimäärin 80 prosenttia YMP:n suorien tukien edunsaajista sai noin 20 prosenttia maksuista, ja suosittelee, että komissio asettaa YMP:n maksuille ylärajan tämä vinouman korjaamiseksi; huomauttaa, että hintojen vaihdellessa tai kriisin aikana suuremmat tilat eivät välttämättä tarvitse samaa tukitasoa vakauttamaan maataloudesta saatavia tuloja kuin pienet tilat, koska ne hyötyvät usein mahdollisista suurtuotannon eduista, jotka todennäköisesti tekevät niistä kestävämpiä; katsoo, että YMP:n rahoitusjärjestelmissä voitaisiin keskittyä enemmän niihin viljelijöihin, joihin kohdistuu erityisrajoituksia, joita ovat pienet tilat, ilmastollisesti ja maantieteellisesti haasteelliset alueet ja harvaan asutut alueet;

22.  kehottaa komissiota YMP:n yksinkertaistamista ja nykyaikaistamista koskevan tarkastelun yhteydessä vahvistamaan erilaisen toimintapoliittisen suunnitelman tai erilaisen suoran tuen jakamismallin, jotta käytettävissä olisi parempia keinoja julkisten varojen kohdentamiseksi maatalouden ympäristötavoitteisiin ja ilmastotoimien tavoitteisiin; korostaa kuitenkin tarvetta tarjota tasapainottava taloudellinen korvaus, jolla katetaan elintarviketuotannon korkeiden terveys- ja ympäristövaatimusten ylläpitämisen kustannukset ja haasteellisiin ilmasto-oloihin tietyillä maantieteellisillä alueilla liittyvät korkeat tuotantokustannukset, sillä eurooppalaisilla viljelijöillä on usein vaikeuksia maailmanlaajuisessa kilpailussa;

Eroon maksattamatta olevista sitoumuksista: todellisen arvioinnin ja tehokkaan budjettikapasiteetin puuttumisen seuraukset

23.  pitää erittäin valitettavana sitkeästi korkealla tasolla pysyttelevää maksattamatta olevien sitoumusten määrää, joka on toisaalta seurausta jäsenvaltioiden maksupyyntöjen viivästymisestä ja toisaalta siitä, että komissio on ehdottanut ohjelmia huomattavan myöhään; huomauttaa, että tämän vuoksi talousarvion toteuttamisen todellinen arviointi ja tarkastelu niin ohjelmakauden puolivälissä kuin sen lopussakin on mahdotonta; pahoittelee sitä, että tämä heikentää budjettivallan käyttäjän ennakointikykyä; pitää erityisen valitettavana, että maksattamatta olevat sitoumukset lisääntyivät merkittävästi vuoden 2016 loppuun mennessä ja saavuttivat 238 miljardin euron tason ja että vuoden 2015 lukuihin verrattuna lisäys – yli 21 miljardia euroa – oli kaksinkertainen alkuperäisiin odotuksiin nähden;

24.  huomauttaa tämän tilanteen olevan pitkälti seurausta siitä, että jäsenvaltiot ovat esittäneet hyvin vähän maksupyyntöjä vuosiksi 2014–2020, ja korostaa, että tämä voi vaarantaa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikuttavuuden; pyytää komissiota analysoimaan jäsenvaltioiden maksupyyntöjen viivästymisen taustalla olevia syitä ja erityisesti tarkastelemaan uudelleen rakennerahastojen yleistä rakennetta, jotta voidaan nopeuttaa prosessia, joka käsittää unionin ohjelmatyön, komission harjoittaman seurannan ja jäsenvaltioiden viranomaisten vastuulla olevan täytäntöönpanon;

25.  kehottaa komissiota pohtimaan n+2- ja n+3-sääntöjen lisäarvoa rakennerahastojen maksuissa ja ehdottamaan, että jäsenvaltiot velvoitettaisiin maksamaan ohjelmakauden päättyessä käyttämättömät rakennerahastojen määrärahat takaisin unionin talousarvioon;

Tulosbudjetti: kehys jaksotuksen määrittämiseksi

26.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita nykyaikaistamaan ja muokkaamaan merkittävästi unionin talousarviota tulosbudjetoinnin periaatteiden pohjalta arvioimalla myös tällaisen budjetoinnin sosiaalista vaikutusta ja ottamalla sen aina huomioon, jotta talousarvioon voidaan sisällyttää 27 jäsenvaltion unionin tasolla sovitut uudet prioriteetit ja jotta euroalueen julkisen talouden vakauttamisjärjestelyä voidaan tukea omia varoja käyttäen;

27.  katsoo, että jos euroalueen jäsenvaltioille ehdotetaan mahdollista uutta erillistä budjettikapasiteettia, sitä olisi kehitettävä unionin kehyksessä ja siihen olisi kuuluttava asianmukainen demokraattinen valvonta ja vastuunalaisuus nykyisten toimielinten kautta, ja toteaa, että sovittujen rakenneuudistusten täytäntöönpano olisi asetettava tästä kapasiteetista annettavan mahdollisen taloudellisen avun ehdoksi;

28.  katsoo, että unionin talousarvion tavoitteena olisi oltava unionin poliittisessa strategiassa määriteltyjen ja monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeista kuvastuvien poliittisten tavoitteiden saavuttaminen ja että budjettikohdat olisi esitettävä tässä kehyksessä ja ryhmiteltävä uudelleen näihin tavoitteisiin tähtäävien ohjelmaselvitysten alle pikemmin kuin luokiteltava toiminnoittain; kehottaa komissiota kehittämään eri budjettikohtien ja varojen käyttöön kokonaisvaltaisemman lähestymistavan, joka antaa mahdollisuuden vastata todellisiin haasteisin alueellisella, kansallisella ja Euroopan tasolla; korostaa myös, että tiiviimmän yhteistyön menot olisi sisällytettävä unionin talousarvioon;

29.  muistuttaa kehottaneensa komissiota päätöslauselmassaan, joka liittyy vastuuvapauden myöntämiseen varainhoitovuodelta 2015, ehdottamaan tarvittavia päivityksiä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen suunnittelu- ja toteutusmekanismiin ja ottamaan huomioon myös yksinkertaistamista käsittelevän korkean tason työryhmän ehdotukset, jotta voidaan vahvistaa koheesiopolitiikan panosta käsiteltäessä eriarvoisuutta unionin alueiden sekä jäsenvaltioiden välillä, ja huolehtimaan seuraavaa ohjelmakautta varten helpommin hallittavista ja mitattavista tulosindikaattoreista, mukaan lukien ohjelmien sosiaalinen vaikutus; katsoo ehdottomasti, että kaikissa tulevissa menoissa olisi keskityttävä ohjelmiin ja välineisiin, jotka tuottavat todistetusti unionin lisäarvoa, ja että tuloksellisuuden olisi oltava keskeisessä asemassa kaikissa seuraavan sukupolven ohjelmissa ja järjestelmissä yhdessä paremman maantieteellisen tasapainon kanssa, jonka pitäisi varmistaa rahoituksen tasapuolinen jakautuminen koko Eurooppaan;

30.  toteaa, että unionin rahoituksella olisi voitava vastata rahoitustarpeisiin, jotka johtuvat uusista prioriteeteista, kuten terrorismin torjunnasta, muuttoliikkeen hallinnasta muun muassa puuttumalla paremmin sen perussyihin ja kotouttamisen edistämisestä muun muassa rajavalvonnan avulla sekä brexitin aiheuttaman mahdollisen rahoitusvajeen vaikutusten minimoimisesta;

31.  kehottaa komissiota parantamaan strategiaansa, jolla se tiedottaa unionin rahastojen lisäarvosta kansalaisille;

Vajeen täyttäminen brexitin jälkeen: talousarvion virtaviivaistaminen ja uusien varojen käyttöönotto

32.  pitää Yhdistyneen kuningaskunnan päätöstä erota unionista valitettavana tapahtumana, jolla on kielteinen vaikutus kansalaisten tulevaisuuteen Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja jäljelle jäävissä jäsenvaltioissa, mutta katsoo sen tarjoavan myös tilaisuuden määritellä uudelleen 27 jäsenvaltion unionin poliittiset päämäärät sekä tarvittavat talousarviovälineet ja -menetelmät ja uudistaa niitä; katsoo, että 27 jäsenvaltion unionin olisi oltava kunnianhimoinen talousarviouudistuksessaan ja pyrittävä säilyttämään unionin vuotuinen talousarvio saman suuruisena kuin 28 jäsenvaltion unionissa;

33.  katsoo, että niitä toimintapolitiikan aloja, jotka todennäköisesti kärsivät eniten brexitin aiheuttamasta budjettivajeesta, olisi suojeltava pahoilta takaiskuilta, jotta voidaan ehkäistä nykyisen taloudellisen, sosiaalisen tai hallinnollisen kehityksen horjuminen; kiinnittää huomiota etenkin tarpeeseen turvata unionin resurssit kasvun, työpaikkojen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin alalla unionin globaalin johtoaseman vahvistamiseksi; kehottaa komissiota tässä yhteydessä tutkimaan tarkasti erilaisten brexitiä koskevien skenaarioiden seurauksia, kun se laatii monivuotista rahoituskehystä koskevaa ehdotusta ja sen vaikutustenarviointia;

34.  huomauttaa kuitenkin, että budjettivajetta täytettäessä päätavoitteena ei saisi olla julkisen rahoituksen osuuden nostaminen vaan rahoituspohjan kestävyyden parantaminen kaikilla toiminta-aloilla ja yksityisten resurssien vipuvaikutuksen maksimoiminen; kehottaa tältä osin muuttamaan unionin menojen toimintamallia avustuspohjaisesta tuesta entistä rahoitusvälinekeskeisempään järjestelmään, jossa kuitenkin otetaan tarkasti huomioon myös eri edunsaajien valmiudet ja rahoitustarpeet; painottaa kuitenkin, että tämä muutos olisi tehtävä tavalla, joka ei heikennä talousarvion avointa toteutusta ja talousarvion valvontatoimia;

35.  muistuttaa, että rahoitusvälineet eivät sovellu kaikenlaisiin toimiin koheesiopolitiikan kaltaisilla politiikanaloilla; toteaa, että lainoilla, omalla pääomalla ja takauksilla voi olla täydentävä rooli mutta niitä olisi käytettävä varoen asianmukaisen ennakkoarvioinnin perusteella ja että avustuksia olisi täydennettävä vain silloin, kun tällaisten rahoitusvälineiden osoitetaan tuovan lisäarvoa ja kun niillä voi olla vipuvaikutusta siksi, että ne vetävät mukaan muuta rahoitustukea;

36.  korostaa etenkin tarvetta luopua tarpeettomasta enimmäismäärästä, joka on 1 prosentti unionin BKTL:sta ja joka otettiin käyttöön nykyisessä rahoituskehyksessä vuosiksi 2014–2020, sillä tämä enimmäismäärä rajoittaa usein menoja ja hankaloittaa merkittävästi talousarvion tasapainottamista olosuhteiden muuttuessa; kannustaa jäsenvaltioita ottamaan jouston huomioon talousarviokeskusteluissaan;

37.  kannustaa komissiota tekemään konkreettisia ehdotuksia uusista varoista, jotta voitaisiin vähentää pelkkään BKTL:oon perustuvien kansallisten rahoitusosuuksien osuutta unionin talousarviossa; toteaa, että uusi järjestelmä voisi tehdä lopun ns. oikeudenmukaista palautumaa koskevasta Eurooppa-vastaisesta kirjanpitonäkemyksestä, jossa painotetaan suhteettomasti jäsenvaltioiden välisiä nettotaseita ja joka on valitettavasti hallinnut talousarviokeskustelua neuvostossa jo vuosikausia;

38.  katsoo, että komission olisi tarkasteltava mahdollisuutta periä hiilidioksidiveroa hiilen hinnoittelun kautta (joko verotusta tai markkinapohjaisia välineitä käyttäen) – kuten omia varoja käsittelevä korkean tason työryhmä ehdotti unionin tulevaa rahoitusta käsittelevässä raportissaan(7) – ensisijaisesti keinona lujittaa 27 jäsenvaltion unionin rahoitusta; katsoo, että tällainen väline voisi tuoda Eurooppaan myös ylimääräistä lisäarvoa, sillä vero voisi toimia kannustimena kuluttaja- ja tuottajakäyttäytymisen muuttamiseen kohti vähemmän hiili-intensiivistä tulevaisuutta; katsoo, että kaikkien unionin veropohjaisten ratkaisujen olisi kuitenkin oltava mahdollisimman neutraaleja yksittäisen jäsenvaltion kokonaisveroasteen kannalta ja niiden olisi pikemminkin perustuttava riskitoimijoiden korkeampiin rahoitusosuuksiin; panee merkille, että tällaisessa hiilidioksidiverossa olisi otettava huomioon nykyiset päästökauppajärjestelmät, jotta ei synny päällekkäisyyttä ja keskenään ristiriitaisia välineitä ja tavoitteita;

39.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan 27 jäsenvaltion unionin käyttöön myös muita veropohjaisia varoja, jotka voisivat tuoda enemmän unionin lisäarvoa tietyillä riskipohjaisilla toimintapolitiikan aloilla ja samalla lujittaa unionin talousarviota;

40.  kehottaa komissiota tarttumaan tilaisuuteen uudistaa unionin talousarviota ja luopua kaikista alennusmekanismeista, sillä tämä tekisi talousarviosta entistä oikeudenmukaisemman, reilumman ja kannustavamman kaikkien jäsenvaltioiden kannalta.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

20.11.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

10

8

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Nedzhmi Ali, Inés Ayala Sender, Martina Dlabajová, Luke Ming Flanagan, Ingeborg Gräßle, Arndt Kohn, Monica Macovei, Petri Sarvamaa, Bart Staes, Hannu Takkula, Tomáš Zdechovský, Joachim Zeller

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Brian Hayes, Karin Kadenbach, Younous Omarjee, Julia Pitera

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Tiziana Beghin, Tiemo Wölken

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

10

+

ALDE

ECR

PPE

Nedzhmi Ali, Martina Dlabajová, Hannu Takkula

Monica Macovei

Ingeborg Gräßle, Brian Hayes, Julia Pitera, Petri Sarvamaa, Tomáš Zdechovský, Joachim Zeller

8

-

EFDD

GUE/NGL

S&D

VERTS/ALE

Tiziana Beghin

Luke Ming Flanagan, Younous Omarjee

Inés Ayala Sender, Karin Kadenbach, Arndt Kohn, Tiemo Wölken

Bart Staes

0

0

 

 

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

  Ks. 6. heinäkuuta 2016 annettu parlamentin päätöslauselma monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 vaalien jälkeisen tarkistamisen valmistelusta: parlamentin huomautukset komission ehdotusta odotettaessa (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0309), 73 kohta, ja 27. huhtikuuta 2017 annettu päätöslauselma, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0143), 5 kohta.

(2)

  Ks. esim. tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset nro 4, 8, 19 ja 23 vuodelta 2016.

(3)

  Ks. 55 kohta.

(4)

  Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 19/2016 ”EU:n talousarvion toteuttaminen rahoitusvälineiden avulla – ohjelmakaudelta 2007–2013 saatujen kokemusten hyödyntäminen”.

(5)

  Ks. 39 ja 40 kohta.

(6)

Ks. 27. huhtikuuta 2017 annettu parlamentin päätöslauselma, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2015, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0143), 207 kohta.

(7)

  Euroopan komissio, ”Future financing of the EU – Final report and recommendations of the High Level Group on Own Resources”, 4. tammikuuta 2017, s. 41–43.


TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN KANTA TARKISTUKSINA (28.2.2018)

budjettivaliokunnalle

seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu

(2017/2052(INI))

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta: Marita Ulvskog (puheenjohtaja)

TARKISTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta esittää asiasta vastaavalle budjettivaliokunnalle seuraavat tarkistukset:

Tarkistus    1

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan 1 viite

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 311, 312 ja 323 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174, 175, 311, 312 ja 323 artiklan,

Tarkistus    2

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan 7 viite

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kalatalousvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0000/2018),

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kalatalousvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot ja tarkistukset (A8-0000/2018),

Tarkistus    3

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

Johdanto-osan B kappale

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

B.  ottaa huomioon, että vuosien 2014–2020 monivuotinen rahoituskehys osoittautui nopeasti riittämättömäksi pyrittäessä vastaamaan todellisiin tarpeisiin ja saavuttamaan poliittiset tavoitteet, sillä sen avulla oli alusta lähtien vastattava investointien, muuttoliikkeen ja pakolaisasioiden, nuorisotyöttömyyden, turvallisuuden, maatalouden ja ympäristön aloilla useisiin kriiseihin ja uusiin haasteisiin, joita ei ollut ennakoitu rahoituskehystä hyväksyttäessä; toteaa, että tämän seurauksena nykyinen monivuotinen rahoituskehys oli viety äärirajoilleen jo vain kahden vuoden täytäntöönpanon jälkeen, sillä käytettävissä olleet liikkumavarat oli käytetty, joustosäännösten ja erityisrahoitusvälineiden avulla oli otettu käyttöön huomattavia määriä, nykyisiin politiikkoihin ja ohjelmiin kohdistui painetta tai niiden määrärahoja jopa vähennettiin ja oli luotu talousarvion ulkopuolisia mekanismeja, joilla kompensoidaan unionin talousarviovajetta;

B.  ottaa huomioon, että vuosien 2014–2020 monivuotinen rahoituskehys osoittautui nopeasti riittämättömäksi pyrittäessä vastaamaan todellisiin tarpeisiin ja saavuttamaan poliittiset tavoitteet, sillä sen avulla oli alusta lähtien vastattava investointien, sosiaalisen syrjäytymisen, muuttoliikkeen ja pakolaisasioiden, nuorisotyöttömyyden, turvallisuuden, maatalouden ja ympäristön aloilla useisiin kriiseihin ja uusiin haasteisiin, joita ei ollut ennakoitu rahoituskehystä hyväksyttäessä; toteaa, että tämän seurauksena nykyinen monivuotinen rahoituskehys oli viety äärirajoilleen jo vain kahden vuoden täytäntöönpanon jälkeen, sillä käytettävissä olleet liikkumavarat oli käytetty, joustosäännösten ja erityisrahoitusvälineiden avulla oli otettu käyttöön huomattavia määriä, nykyisiin politiikkoihin ja ohjelmiin kohdistui painetta tai niiden määrärahoja jopa vähennettiin, mikä vaaransi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden, kuten köyhyyden torjunnan tavoitteen, saavuttamisen, ja oli luotu talousarvion ulkopuolisia mekanismeja, joilla kompensoidaan unionin talousarviovajetta;

Tarkistus    4

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

3 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

3 a.  toteaa, että unionin kansalaisten täyden tuen saaminen on tällä hetkellä vallitsevien talousarviorajoituksien aikana erittäin tärkeää, jotta kasvua ja työpaikkoja koskevia sitoumuksia vahvistetaan ja ne saavutetaan; kehottaa siksi käyttämään paremmin olemassa olevia varoja ja korostaa, että unionin haasteena ei ole rahoituksen lisääminen vaan sen tehokkaampi käyttö;

Tarkistus    5

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

3 b kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

3 b.  painottaa, että köyhyyden vähentämiseen ja haavoittuvien ryhmien sosiaaliseen osallistamiseen tähtäävät toimet eivät ole tuottaneet odotettuja tuloksia, ja muistuttaa komissiota sen sitoumuksesta tehdä konkreettisia ehdotuksia julkisen tulosbudjetoinnin mallista, jossa kuhunkin budjettikohtaan liitetään tulosindikaattoreilla mitattavia tavoitteita ja tuotoksia;

Tarkistus    6

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

4 kohta

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

4.  on vakuuttunut siitä, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen olisi perustuttava unionin vakiintuneisiin politiikkoihin ja painopisteisiin, joiden tavoitteena on rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien vaaliminen, hyvinvoinnin, pitkäaikaisen ja kestävän talouskasvun, laadukkaiden työpaikkojen luomisen, kestävän kehityksen ja innovoinnin vauhdittaminen sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja jäsenvaltioiden ja kansalaisten välisen yhteisvastuullisuuden edistäminen; pitää näitä pilareita edellytyksenä sisämarkkinoiden ja talous- ja rahaliiton asianmukaiselle toiminnalle sekä Euroopan aseman vahvistamiselle maailmassa; katsoo, että Euroopan tulevien pyrkimysten kannalta ne ovat tärkeämpiä kuin koskaan;

4.  on vakuuttunut siitä, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen olisi perustuttava unionin vakiintuneisiin politiikkoihin ja painopisteisiin, joiden tavoitteena on rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien vaaliminen, hyvinvoinnin, pitkäaikaisen ja kestävän taloudellisen kehityksen ja talouskasvun, työntekijöille täydet oikeudet takaavien, laadukkaiden ja ihmisarvoisten työpaikkojen luomisen ja innovoinnin vauhdittaminen sekä kaikkien kansalaisten yhtäläisten mahdollisuuksien, erityisesti sukupuolten tasa-arvon, ja taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja jäsenvaltioiden ja kansalaisten välisen yhteisvastuullisuuden edistäminen; pitää näitä pilareita edellytyksenä sisämarkkinoiden ja talous- ja rahaliiton asianmukaiselle toiminnalle sekä Euroopan aseman vahvistamiselle maailmassa; katsoo, että Euroopan tulevien pyrkimysten kannalta ne ovat tärkeämpiä kuin koskaan;

Tarkistus    7

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

4 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

4 a.  korostaa, että unionin on täytettävä perussopimusten mukaiset velvoitteensa, joita ovat esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnin, täystyöllisyyden, sosiaalisen kehityksen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja suojelun, reilun kilpailun, miesten ja naisten tasa-arvon, sukupolvien välisen solidaarisuuden, lasten oikeuksien suojelun, laadukkaan koulutuksen kehittämisen ja Euroopan kulttuuriperintöä koskevan tietämyksen ja sen levittämisen edistäminen; vaatii, että unionin on pyrittävä näihin tavoitteisiin tarkoituksenmukaisin keinoin, joiden avulla varmistetaan unionin kansalaisten elin- ja työolojen jatkuva parantaminen ja autetaan suojelemaan ja kehittämään Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisia perusoikeuksia ja vahvistamaan sen tarjoamaa suojaa;

Tarkistus    8

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

4 b kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

4 b.  huomauttaa, että unionin on toimittava sitoumuksensa mukaisesti ja oltava edelläkävijä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa;

Tarkistus    9

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

5 kohta

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

5.  katsoo, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen olisi annettava unionille mahdollisuus tarjota ratkaisuja ja selviytyä vahvempana vuosikymmenen kriiseistä, joita ovat muun muassa talous- ja rahoituskriisi, muuttoliike- ja pakolaisilmiö, ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofit sekä terrorismi ja epävakaus; tähdentää, että näillä maailmanlaajuisilla, rajatylittävillä haasteilla on sisäisiä vaikutuksia ja ne paljastavat kansantalouksiemme ja yhteiskuntiemme keskinäisen riippuvuuden ja osoittavat yhteisten toimien tarpeellisuuden;

5.  katsoo, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen olisi annettava unionille mahdollisuus tarjota ratkaisuja ja selviytyä vahvempana vuosikymmenen kriiseistä, joita ovat muun muassa talous-, sosiaali- ja rahoituskriisi, lisääntyvä eriarvoisuus, köyhyys ja erityisesti lapsiköyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen, muuttoliike- ja pakolaisilmiö, ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofit sekä terrorismi ja epävakaus; tähdentää, että näillä maailmanlaajuisilla, rajatylittävillä haasteilla on sisäisiä vaikutuksia ja ne paljastavat kansantalouksiemme ja yhteiskuntiemme keskinäisen riippuvuuden ja osoittavat yhteisten toimien tarpeellisuuden;

Tarkistus    10

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

7 kohta

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

7.  kehottaa siksi jatkamaan tukea nykyisille politiikoille, etenkin perussopimuksiin kirjatuille unionin pitkäaikaisille politiikoille eli yhteiselle maatalouspolitiikalle, kalastuspolitiikalle ja koheesiopolitiikalle; ei hyväksy mitään pyrkimyksiä kansallistaa näitä politiikkoja uudelleen, sillä se ei vähentäisi veronmaksajien ja kuluttajien taloudellista rasitetta eikä tuottaisi parempia tuloksia vaan päinvastoin haittaisi kasvua ja sisämarkkinoiden toimintaa ja kasvattaisi alueiden ja talouden sektorien välisiä eroja; aikoo varmistaa, että seuraavalla ohjelmakaudella näiden politiikkojen rahoituksen taso pysyy ennallaan 27 jäsenvaltion unionissa, sekä parantaa niiden lisäarvoa ja yksinkertaistaa niihin liittyviä menettelyjä;

7.  kehottaa siksi jatkamaan tukea nykyisille politiikoille, etenkin perussopimuksiin kirjatuille unionin pitkäaikaisille politiikoille eli yhteiselle maatalouspolitiikalle, kalastuspolitiikalle ja koheesiopolitiikalle; ei hyväksy mitään pyrkimyksiä kansallistaa näitä politiikkoja uudelleen, sillä se ei vähentäisi veronmaksajien ja kuluttajien taloudellista rasitetta eikä tuottaisi parempia tuloksia vaan päinvastoin haittaisi kasvua, solidaarisuutta ja sisämarkkinoiden toimintaa ja lisäisi entisestään eriarvoisuutta sekä kasvattaisi alueiden ja talouden sektorien välisiä eroja; aikoo varmistaa, että seuraavalla ohjelmakaudella näiden politiikkojen rahoituksen taso pysyy vähintään ennallaan 27 jäsenvaltion unionissa, sekä parantaa niiden lisäarvoa ja yksinkertaistaa niihin liittyviä menettelyjä;

Tarkistus    11

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

17 kohta

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

17.  katsoo, että monivuotinen rahoituskehys on erinomainen väline Euroopan yhdentymishankkeen pitkän aikavälin suunnitteluun ja julkisten investointien tietyn vakaan tason varmistamiseen jäsenvaltioissa, sillä sen avulla unionin poliittiset painopisteet muunnetaan konkreettisiksi investoinneiksi; palauttaa lisäksi mieliin, että unionin talousarvio on ennen kaikkea investointitalousarvio sekä uusi ja täydentävä rahoituslähde kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla toteutettavia toimia varten;

17.  katsoo, että monivuotinen rahoituskehys on erinomainen väline Euroopan yhdentymishankkeen pitkän aikavälin suunnitteluun ja julkisten investointien tietyn vakaan tason varmistamiseen jäsenvaltioissa, sillä sen avulla unionin poliittiset painopisteet muunnetaan konkreettisiksi investoinneiksi, mukaan lukien sosiaaliset investoinnit; palauttaa lisäksi mieliin, että unionin talousarvio on ennen kaikkea investointitalousarvio sekä uusi ja täydentävä rahoituslähde kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla toteutettavia toimia varten;

Tarkistus    12

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

17 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

17 a.  kehottaa lisäämään investointeja laadukkaiden työpaikkojen luomiseen tulevaisuuteen suuntautuvilla aloilla, yhteisötaloudessa ja sosiaali-, terveydenhuolto- ja hoiva-aloilla;

Tarkistus    13

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

37 kohta

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

37.  katsoo, että EGR tarjoaa unionin solidaarisuutta ja tukea työntekijöille, jotka ovat menettäneet työpaikkansa globalisaatiosta johtuvien maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vuoksi, mutta rahaston käyttö ei ole vastannut odotuksia ja sitä on parannettava; toteaa muun muassa, että EGR: n tuen täytäntöönpanomenettelyt vievät liikaa aikaa ja ovat liian monimutkaisia; katsoo, että uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä tarkistetulle EGR:lle osoitettavan vuotuisen rahoituksen määrän olisi pysyttävä vähintään ennallaan;

37.  katsoo, että EGR tarjoaa unionin solidaarisuutta ja tukea työntekijöille, jotka ovat menettäneet työpaikkansa globalisaatiosta johtuvien maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vuoksi, mutta rahasto ei ole hyödyntänyt täyttä potentiaaliaan ja sen käyttöä voitaisiin parantaa, jotta irtisanotut työntekijät tavoitettaisiin tehokkaasti ja heitä autettaisiin pääsemään takaisin työmarkkinoille (myös pk-yritysten tapauksessa) ja jotta saavutettaisiin useampia jäsenvaltioita;

Tarkistus    14

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

47 kohta

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

47.  kehottaa yksinkertaistamaan aidosti unionin talousarviojärjestelmää seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä; korostaa erityisesti tarvetta vähentää päällekkäisyyksiä sellaisten välineiden välillä, joita käytetään samantyyppisiin toimiin esimerkiksi innovoinnin, pk-yritysten tai liikenteen aloilla, sekä tarvetta poistaa eri rahoitusmuotojen ja -lähteiden välinen kilpailu, jotta varmistetaan mahdollisimman suuri täydentävyys ja luodaan johdonmukainen rahoituskehys;

47.  kehottaa yksinkertaistamaan aidosti unionin talousarviojärjestelmää seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä; korostaa erityisesti tarvetta vähentää päällekkäisyyksiä sellaisten välineiden välillä, joita käytetään samantyyppisiin toimiin, ilman vaaraa menettää eri ohjelmien tärkeitä elementtejä, esimerkiksi innovoinnin, pk-yritysten tai liikenteen aloilla, sekä tarvetta poistaa eri rahoitusmuotojen ja -lähteiden välinen kilpailu luomalla välineiden välille lisää synergiaa, jotta varmistetaan mahdollisimman suuri täydentävyys ja voidaan torjua paremmin rakenteellisia ongelmia, kuten työttömyyden ja väestönkehityksen haasteita, ja luoda siten johdonmukaisempi rahoituskehys;

Tarkistus    15

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

62 kohta

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

62.  kehottaa komissiota yksinkertaistamaan ja yhdenmukaistamaan rahoitusvälineiden käyttöä koskevia sääntöjä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta voidaan maksimoida niiden tehokas soveltaminen; panee merkille vaihtoehdon, että luodaan yksi rahasto, johon yhdistettäisiin keskitetysti hallinnoitavat unionin tason rahoitusvälineet, jotka kuuluvat esimerkiksi Verkkojen Eurooppa -välineen (CEF), Horisontti 2020-, COSME- ja Luova Eurooppa -ohjelmien ja työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Euroopan unionin ohjelman (EaSI) sekä toisaalta Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) piiriin, ja pitää sitä ehdotuksena, jota koskevaa keskustelua on syytä jatkaa; katsoo, että tällainen kattava ratkaisu tarjoaisi selkeän rakenteen erityyppisten rahoitusvälineiden valinnalle eri politiikan aloja ja erityyppisiä toimia varten; painottaa kuitenkin, ettei tällaiseen rahastoon voisi koskaan sisällyttää jäsenvaltioiden koheesiopolitiikan mukaisesti hallinnoimia rahoitusvälineitä;

62.  kehottaa komissiota yksinkertaistamaan ja yhdenmukaistamaan rahoitusvälineiden käyttöä koskevia sääntöjä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta voidaan maksimoida niiden tehokas soveltaminen; panee merkille vaihtoehdon, että luodaan yksi rahasto, johon yhdistettäisiin keskitetysti hallinnoitavat unionin tason rahoitusvälineet, jotka kuuluvat esimerkiksi Verkkojen Eurooppa -välineen (CEF), Horisontti 2020-, COSME- ja Luova Eurooppa -ohjelmien ja työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Euroopan unionin ohjelman (EaSI) sekä toisaalta Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) piiriin, ja pitää sitä ehdotuksena, jota koskevaa keskustelua on syytä jatkaa; katsoo, että tällainen kattava ratkaisu voisi tarjota selkeän rakenteen erityyppisten rahoitusvälineiden valinnalle eri politiikan aloja ja erityyppisiä toimia varten; painottaa kuitenkin, ettei tällaiseen rahastoon voisi koskaan sisällyttää jäsenvaltioiden koheesiopolitiikan mukaisesti hallinnoimia rahoitusvälineitä;

Tarkistus    16

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

65 kohta – 2. otsikko – 1 kohta – 1 alakohta

Lausuntoluonnos

Tarkistus

–  investoinnit innovointiin, digitalisaatioon, uudelleenteollistamiseen, pk-yrityksiin, liikenteeseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen

–  investoinnit innovointiin, digitalisaatioon, uudelleenteollistamiseen, pk-yrityksiin, liikenteeseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja väestöhaasteisiin

Tarkistus    17

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

65 kohta – 2. otsikko – 1 kohta – 2 alakohta

Lausuntoluonnos

Tarkistus

–  työllisyys, sosiaaliasiat ja sosiaalinen osallisuus

–  työllisyys, sosiaaliasiat ja sosiaalinen osallisuus, eriarvoisuuksien vähentäminen ja köyhyyden torjuminen

 

  osaamisen ja pätevyyden sekä työmarkkinoiden tarpeiden kohtaanto

 

  erojen vähentäminen työllisyyskehityksessä jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden välillä

Tarkistus    18

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

65 kohta – 2. otsikko – 2 kohta

Lausuntoluonnos

Tarkistus

–  koulutus ja elinikäinen oppiminen

–  erityisesti digitaalisia ja yrittäjätaitoja painottava koulutus ja elinikäinen oppiminen

Tarkistus    19

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

68 kohta

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

68.  katsoo, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi keskitettävä enemmän talousarviovaroja aloille, joiden osoitetaan tuottavan selvää eurooppalaista lisäarvoa ja jotka edistävät talouskasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä; korostaa tässä yhteydessä tutkimuksen ja innovoinnin merkitystä pyrittäessä luomaan kestävä, maailman johtava osaamistalous, ja pitää valitettavana, että riittävän rahoituksen puuttumisen vuoksi nykyisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä on osoitettu unionin rahoitusta tällä alalla vain pienelle osalle laadukkaista hankkeista;

68.  katsoo, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi keskitettävä enemmän talousarviovaroja aloille, joiden osoitetaan tuottavan selvää eurooppalaista lisäarvoa ja jotka edistävät talouskehitystä ja sosiaalista osallisuutta, kilpailukykyä ja työllisyyttä;

Tarkistus    20

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

74 kohta

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

74.  pitää tärkeänä varmistaa digitaalisten sisämarkkinoiden loppuun saattaminen hyödyntämällä täysimääräisesti taajuuksia, 5G:n käyttöönottoa ja gigabittiyhteyksiä sekä jatkamalla unionin televiestintäalan sääntöjen yhdenmukaistamista, jotta voidaan luoda sopivat sääntelypuitteet internetyhteyksien parantamiselle koko unionissa; korostaa, että Verkkojen Eurooppa -välineen televiestintäsektorista olisi edelleen tuettava digitaalipalvelujen infrastruktuureja ja laajakaistaverkkoja, mahdollistettava niiden saatavuus myös syrjäisillä ja maaseutualueilla ja parannettava digitaalista lukutaitoa, yhteenliitettävyyttä ja yhteentoimivuutta;

74.  pitää tärkeänä varmistaa digitaalisten sisämarkkinoiden loppuun saattaminen hyödyntämällä täysimääräisesti taajuuksia, 5G:n käyttöönottoa ja gigabittiyhteyksiä sekä jatkamalla unionin televiestintäalan sääntöjen yhdenmukaistamista, jotta voidaan luoda sopivat sääntelypuitteet internetyhteyksien parantamiselle koko unionissa; korostaa, että Verkkojen Eurooppa -välineen televiestintäsektorista olisi edelleen tuettava digitaalipalvelujen infrastruktuureja ja laajakaistaverkkoja, mahdollistettava niiden saatavuus myös syrjäisillä ja maaseutualueilla ja parannettava digitaalista lukutaitoa, yhteenliitettävyyttä ja yhteentoimivuutta; korostaa unionin kansalaisten ja työvoiman digitaalisten taitojen parantamisen tärkeyttä;

Tarkistus    21

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

81 kohta

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

81.  korostaa, että koheesiopolitiikan olisi oltava vuoden 2020 jälkeen edelleen Euroopan unionin keskeinen investointipolitiikka, joka kattaa kaikki unionin alueet mutta jonka resursseista suurin osa keskitetään heikoimmassa asemassa oleville alueille; toteaa, että koheesiopolitiikan tavoitteena on vähentää kehitystasojen eroja ja lisätä lähentymistä perussopimuksen mukaisesti mutta lisäksi siinä olisi keskityttävä saavuttamaan unionin laajat poliittiset tavoitteet; ehdottaa sen vuoksi, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä kolmen koheesiopolitiikan rahaston – Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja koheesiorahaston – olisi keskityttävä pääasiassa tukemaan innovointia, digitalisaatiota, uudelleenteollistamista, pk-yrityksiä, liikennettä, ilmastonmuutokseen sopeutumista, työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta; kehottaa lisäksi lujittamaan koheesiopolitiikassa alueellisen yhteistyön osatekijää ja kaupunkiulottuvuutta;

81.  korostaa, että koheesiopolitiikan olisi oltava vuoden 2020 jälkeen edelleen Euroopan unionin keskeinen investointipolitiikka, joka kattaa kaikki unionin alueet mutta jonka resursseista suurin osa keskitetään heikoimmassa asemassa oleville alueille; toteaa, että koheesiopolitiikan tavoitteena on vähentää kehitystasojen eroja ja lisätä lähentymistä perussopimuksen mukaisesti jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuuden hengessä mutta lisäksi siinä olisi keskityttävä saavuttamaan unionin laajat poliittiset tavoitteet; ehdottaa sen vuoksi, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä kolmen koheesiopolitiikan rahaston – Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja koheesiorahaston – olisi keskityttävä pääasiassa tukemaan kehityksessä jälkeen jääneillä alueilla asuvien unionin kansalaisten elin- ja työolojen parantamista keskittyen innovointiin, digitalisaatioon, uudelleenteollistamiseen, pk-yrityksiin, liikenteeseen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, työllisyyteen, sosiaaliseen osallisuuteen ja köyhyyden vähentämiseen sekä väestöhaasteisiin (kuten väestökatoon ja haja-asutukseen); kehottaa lisäksi lujittamaan koheesiopolitiikassa alueellisen yhteistyön osatekijää ja kaupunkiulottuvuutta;

Tarkistus    22

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

82 kohta

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

82.  pitää erittäin tärkeänä, että koheesiopolitiikan rahoitus säilytetään vuoden 2020 jälkeen 27 jäsenvaltion unionissa ainakin vuosien 2014–2020 talousarvioiden tasolla; korostaa, että BKT:n olisi edelleen oltava yksi koheesiopolitiikan varojen jakamisen perusteista, mutta katsoo, että sitä olisi täydennettävä muilla sosiaalisilla, ekologisilla ja demografisilla indikaattoreilla, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon unionin alueiden väliset uudentyyppiset eriarvoisuudet; kannattaa lisäksi niiden osatekijöiden jatkamista uudella ohjelmakaudella, joiden avulla koheesiopolitiikasta tehtiin nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä uudenaikaisempaa ja tulossuuntautuneempaa;

82.  katsoo, että koheesiopolitiikan rahoituksen säilyttäminen vuoden 2020 jälkeen 27 jäsenvaltion unionissa ainakin vuosien 2014–2020 talousarvioiden tasolla ei riitä vähentämään eroja, erityisesti sosiaalisia eroja, jotka johtuvat kymmenen vuotta kestäneestä talouskriisistä; kehottaa siksi kasvattamaan merkittävästi näitä politiikkarahastoja ja erityisesti ESR:ää; korostaa, että BKT:n olisi edelleen oltava yksi koheesiopolitiikan varojen jakamisen perusteista, mutta katsoo, että sitä olisi täydennettävä muilla sosiaalisilla, ekologisilla ja demografisilla indikaattoreilla, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon unionin alueiden väliset uudentyyppiset eriarvoisuudet; kannattaa lisäksi niiden osatekijöiden jatkamista uudella ohjelmakaudella, joiden avulla koheesiopolitiikasta tehtiin nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä uudenaikaisempaa ja tulossuuntautuneempaa sekä enemmän sosiaaliseen osallisuuteen kohdennettua;

Tarkistus    23

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

83 kohta

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

83.  on vahvasti sitoutunut luomaan sosiaalisen Euroopan ja panemaan täytäntöön Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja panee merkille nykyiset välineet, jotka auttavat näiden tavoitteiden saavuttamista, eli ESR, nuorisotyöllisyysaloite, vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahasto, EGR ja EaSI; katsoo, että ne olisi turvattava seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

83.  on vahvasti sitoutunut SEUT-sopimuksen 9 artiklasta johtuviin sitoumuksiin sosiaalisen Euroopan luomiseksi ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöön panemiseksi erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden kestävän kasvun mukaisesti pyrkien täystyöllisyyteen ja sosiaaliseen edistykseen ja edistäen naisten ja miesten tasa-arvoa, sukupolvien välistä solidaarisuutta ja lasten oikeuksien suojelua perussopimuksen mukaisesti; korostaa, että täytäntöönpano edellyttää sosiaalipolitiikan riittävää rahoitusta, kun otetaan huomioon, että sosiaalimenot ovat nykyään riittämättömällä tasolla, ja korostaa tästä seuraavaa tarvetta myöntää lisärahoitusta nykyisille välineille, jotka auttavat näiden tavoitteiden saavuttamista, eli ESR:lle, nuorisotyöllisyysaloitteelle, vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastolle, EGR:lle ja EaSI:lle; vaatii, että nämä turvataan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja että niiden täytäntöönpanoa jatketaan ensisijaisesti avustuksien välityksellä;

Tarkistus    24

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

83 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

83 a.  katsoo, että Euroopan sosiaalirahastolle olisi myönnettävä asianmukainen osuus koheesiopolitiikkaa varten varatuista varoista, jotta rahasto pystyisi vastaamaan menestyksellisesti uusiin haasteisiin, joita aiheutuu esimerkiksi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin oikea-aikaisesta täytäntöönpanosta ja työmarkkinavuoropuhelun kehittämisestä, ja jatkamaan ihmisarvoisten työpaikkojen luomisen edistämistä, pitkäaikaistyöttömyyden torjumista ja ikääntyneiden työntekijöiden integrointia työmarkkinoille, taitojen ja elinikäisen oppimisen kehittämistä, laadukkaisiin sosiaalipalveluihin ja yhteisötalouteen tehtävien sosiaalisten investointien kannustamista sekä köyhyyden, eriarvoisuuden ja väestörakenteen muutoksen torjumista; vaatii, että ESR:n riippumattomuutta on ylläpidettävä, jotta se voi lisätä panostaan taloudellisen ja sosiaalisen koheesion edistämiseksi;

Tarkistus    25

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

83 b kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

83 b.  korostaa erityisesti, että ESR:n olisi laajennettava sen tukea työmarkkinavuoropuhelun kehittämiselle ja erityisesti parannettava työmarkkinaosapuolien valmiuksien kehittämistä unionissa, myös alakohtaisesti ja alojen välisillä tasoilla, ja että sitoumuksen olisi oltava pakollinen jäsenvaltioille kaikilla unionin alueilla; toteaa lisäksi, että olisi myönnettävä riittävästi ESR:n varoja kahdenvälisiä ja/tai yksipuolisia valmiuksien kehittämistä koskevia toimia varten, joita työmarkkinaosapuolet toteuttavat työmarkkinavuoropuhelun vahvistamiseksi; painottaa, että sellaisten edunsaajien, joiden hallinnolliset valmiudet ovat vähäiset, tarpeet olisi otettava aina huomioon;

Tarkistus    26

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

83 c kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

83 c.  kiinnittää huomiota siihen, että köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa elävien henkilöiden kokonaismäärä on yhä hyvin korkea – 118 miljoonaa (23,5 prosenttia) unionin koko väestöstä vuonna 2016, mikä on aivan liian paljon, jotta olisi mahdollista saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskeva tavoite; kehottaa siksi lisäämään sosiaalipolitiikan toimille myönnettäviä varoja; kehottaa komissiota harkitsemaan 30 prosentin vähimmäisosuuden myöntämistä ESR:stä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan ja valvomaan tarkasti, että varattu osuus käytetään todella tähän tarkoitukseen; painottaa myös FEAD:n erityistä roolia, joka liittyy kaikkein puutteenalaisimpia tukevien järjestöjen toiminnan tukemiseen ja rakenteellisten ongelmien, kuten ruokaköyhyyden ja energiaköyhyyden kasvavan ongelman, torjumiseen;

Tarkistus    27

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

83 d kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

83 d.  viittaa EaSI-ohjelman keskeiseen rooliin kehitettäessä asianmukaisia innovatiivisia politiikkaratkaisuja, joilla voidaan menestyksellisesti vastata entistä monimutkaisempiin työllisyyshaasteisiin ja sosiaalisiin haasteisiin ja myöntää tarvittavaa tukea toimielinten valmiuksien kehittämiseen ja sosiaalipoliittisten toimien toteuttamiseen osallistuvien eri organisaatioiden toimintaan kiinnittäen erityistä huomiota työmarkkinavuoropuhelun ja työehtosopimusneuvottelujen laajentamiseen sekä edistää onnistuneesti työntekijöiden oikeudenmukaista ja vapaaehtoista rajat ylittävää liikkuvuutta ja helpottaa edelleen haavoittuvien ryhmien, mikroyrityksien ja yhteisötalouden yrityksien mikrorahoituksen saantia; vaatii tästä syystä säilyttämään EaSI-ohjelmassa 55 prosentin osuuden Progress-lohkolle;

Tarkistus    28

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

84 kohta

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

84.  painottaa erityisesti tarvetta torjua jatkuvasti työttömyyttä, varsinkin nuorten keskuudessa, ja kehottaa siksi kaksinkertaistamaan nuorisotyöllisyysaloitteen rahoituksen seuraavalla ohjelmakaudella; katsoo, että investoinnit koulutuksen ja etenkin digitaalisten taitojen tehostamiseen pysyvät unionin ensisijaisina painopisteinä;

84.  korostaa, että nuorten työttömyyden ja varsinkin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten työttömyyden torjunnan olisi edelleen oltava ensisijainen painopiste, ja kehottaa siksi kaksinkertaistamaan nuorisotyöllisyysaloitteen rahoituksen ja varmistamaan samalla varojen nopean ja yksinkertaistetun käyttöönoton ja muuttamaan sen pysyvämmäksi unionin rahoitusvälineeksi vuoden 2020 jälkeisellä kaudella; katsoo, että riittävät investoinnit ovat olennaisen tärkeitä koulutuksen tehostamiseksi, varsinkin harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevän koulutuksen ja taitojen, etenkin digitaalisten taitojen, kehittämisen tukemista silmällä pitäen, sekä yrittäjyyden ja laadukkaan oppisopimuskoulutuksen edistämiseksi nuorten keskuudessa mekanismeina, joilla kannustetaan työpaikkojen luomista ja suoraa työllistymistä varmistaen samalla erityisesti asianmukaiset työolot ja sosiaalinen suojelu;

Tarkistus    29

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

84 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

84 a.  on täysin vakuuttunut, ettei unionin rahoitusta erityisesti otsakkeista 1 a ja 1 b saisi käyttää tukemaan kansallisia lähestymistapoja vaan tarjoamaan täydentävää tukea, jolla autetaan sosiaalisesta syrjäytymisestä ja työttömyydestä kärsiviä ihmisiä tavalla, joka täydentää ja vahvistaa kansallisia ohjelmia jäsenvaltioiden päätöksen mukaisesti;

Tarkistus    30

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

85 kohta

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

85.  ilmaisee tukensa kulttuurin, koulutuksen, tiedotusvälineiden, nuorison, urheilun ja kansalaisuuden alojen ohjelmille, jotka ovat selvästi osoittaneet eurooppalaisen lisäarvonsa ja joiden suosio on kestävällä pohjalla edunsaajien keskuudessa; kannattaa siksi jatkuvia investointeja eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisiin puitteisiin (ET 2020) Erasmus+ -, Luova Eurooppa- ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelmien kautta, jotta voidaan edelleen tavoittaa nuoria ja tarjota heille arvokasta osaamista ja elämäntaitoja elinikäisen oppimisen, oppijakeskeisen ja epävirallisen koulutuksen sekä arkioppimisen mahdollisuuksien avulla; kehottaa erityisesti kolminkertaistamaan Erasmus+ ‑ohjelman määrärahat seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta voidaan tavoittaa paljon useampia nuoria ja oppijoita koko Euroopassa ja saadaan käyttöön ohjelman koko potentiaali; suosittelee lisäksi Euroopan solidaarisuusjoukkojen säilyttämistä ja toistaa tukevansa Erasmus+- ja Luova Eurooppa -ohjelmien kansainvälisen ulottuvuuden vahvistamista;

85.  ilmaisee tukensa kulttuurin, koulutuksen, tiedotusvälineiden, nuorison, urheilun ja kansalaisuuden alojen ohjelmille, jotka ovat selvästi osoittaneet eurooppalaisen lisäarvonsa ja joiden suosio on kestävällä pohjalla edunsaajien keskuudessa; kannattaa siksi jatkuvia investointeja eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisiin puitteisiin (ET 2020) Erasmus+ -, Luova Eurooppa- ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelmien kautta, jotta voidaan edelleen tavoittaa nuoria ja tarjota heille arvokasta osaamista ja elämäntaitoja elinikäisen oppimisen, oppijakeskeisen ja epävirallisen koulutuksen sekä arkioppimisen mahdollisuuksien avulla; kehottaa erityisesti kolminkertaistamaan Erasmus+ ‑ohjelman määrärahat seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta voidaan tavoittaa paljon useampia nuoria ja oppijoita koko Euroopassa ja saadaan käyttöön ohjelman koko potentiaali; suosittelee, että Erasmus+ -ohjelma säilytetään vahvana ja riippumattomana ”EU:n tavaramerkkinä” ja että sen asiantuntijoiden annetaan toimia itsenäisesti; toistaa myös tukevansa Erasmus+- ja Luova Eurooppa -ohjelmien kansainvälisen ulottuvuuden vahvistamista;

Tarkistus    31

työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan puolesta

Päätöslauselmaesitys

85 a kohta (uusi)

Päätöslauselmaesitys

Tarkistus

 

85 a.  toteaa, että komissio käynnisti Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskevan aloitteen ennen kuin neuvosto ja Euroopan parlamentti, jotka työskentelevät tällä hetkellä komission ehdotuksen parantamiseksi, olivat keskustelleet siitä ja hyväksyneet sen; suosittaa aloitteen jatkamista ja kehottaa varaamaan riittävästi resursseja, joita ei oteta pois nykyisistä ohjelmista tai rahastoista; korostaa tässä yhteydessä erityisesti, että tarvitaan rahoitusta, joka ei heikennä Erasmus+ -ohjelmaa;

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

23.1.2018

 

 

 


YMPÄRISTÖN, KANSANTERVEYDEN JA ELINTARVIKKEIDEN TURVALLISUUDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (26.1.2018)

budjettivaliokunnalle

seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu

(2017/2052(INI))

Valmistelija: Anneli Jäätteenmäki

EHDOTUKSET

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  kehottaa komissiota tekemään seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen rakenteesta sellaisen, että se ilmentää selkeästi EU:n painopisteitä tulevina vuosina ja tukee suoraan ja avoimesti investointeja selkeää eurooppalaista lisäarvoa tuottaviin hankkeisiin, jotka koskevat erityisesti resursseja, joita tarvitaan siirtymiseen vähähiiliseen kiertotalouteen, EU:lla ilmastonmuutoksen torjunnassa olevan johtavan aseman ylläpitämiseen ja lujittamiseen sekä sen varmistamiseen, että EU kykenee täyttämään Pariisin sopimuksen ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaiset kansainväliset velvoitteensa, sekä biologiseen monimuotoisuuteen liittyviä EU:n sisäisiä ja ulkoisia sitoumuksia ja päämääriä;

2.  kiinnittää huomiota kestävää rahoitusta käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän ensimmäisiin suosituksiin(1), jotka liittyvät muun muassa monivuotiseen rahoituskehykseen, ja korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteita on tuettava sellaisella rahoitusjärjestelmällä, jolla voidaan edistää kasvua pitkällä aikavälillä kestävällä tavalla; kehottaa myös komissiota tarkastelemaan näitä seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevia suosituksia, kuten tarvetta kehittää ”kestävyystesti” EU:n kaikkia tulevia rahoitusalan asetuksia ja politiikkoja varten sekä rahoitusvälineitä varten, jotta niillä voidaan tehokkaammin ohjata EU:n toimintapolitiikkoja, sekä ryhtymään toimiin suositusten perusteella;

3.  pyytää komissiota tarkastelemaan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) viherryttämisen ja maatalouden kehittämisrahaston ympäristötoimenpiteiden todellisia vaikutuksia ympäristön tilaan ja rahoittamaan näitä niiden todellisten tulosten perusteella; korostaa erillisen luonto- ja biodiversiteettirahoituksen sekä erillisen kestävään maatalouteen siirtymisen rahoituksen tarpeellisuutta;

4.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman väliarvioinnin tulokset ja etenkin sen, että ohjelman tavoitteita ei todennäköisesti saavuteta vuoteen 2020 mennessä; kehottaa komissiota asettamaan saataville näiden tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavat varat sekä lisävaroja vuoteen 2050 mennessä saavutettavia tavoitteita varten kiinnittäen erityistä huomiota ympäristöön liittyviin ongelmakohtiin;

5.  panee merkille, että Pariisin sopimuksen 2 artiklassa korostetaan, että on tarpeen sovittaa rahoitusvirrat johdonmukaisiksi suhteessa vähäpäästöiseen kehityskulkuun ja kehitykseen, jossa joustavasti mukaudutaan muuttuvaan ilmastoon, ja toteaa, että on välttämätöntä tehdä asianmukaiset uudistukset vuoden 2020 jälkeiseen monivuotiseen rahoituskehykseen, jotta nollapäästötavoite voidaan saavuttaa vuoteen 2050 mennessä;

6.  kehottaa komissiota varmistamaan, että seuraava monivuotinen rahoituskehys vastaa YK:n asettamia kestävän kehityksen tavoitteita, jotta lisätään EU:n menojen johdonmukaisuutta ja parannetaan tasapainoa menojen taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöä koskevan ulottuvuuden välillä;

7.  korostaa, että unionin talousarvio pienenee Britannian EU-eron seurauksena; kehottaakin komissiota määrittämään selkeät ja tiukat painopisteet, sillä varoja on saatavilla aiempaa vähemmän;

8.  korostaa, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen on oltava sopusoinnussa sekä unionin ulkoisten sitoumusten, kuten YK:n asettamien kestävän kehityksen tavoitteiden, että unionin omien, ilmastoon liittyviä menoja koskevien pitkän aikavälin päämäärien kanssa, ja painottaa, että rahoituskehyksellä on tuettava aktiivisesti kyseisten sitoumusten saavuttamista; korostaa myös, että EU:n talousarviota on uudistettava sen vaikuttavuuden lisäämiseksi täydentävien omien varojen avulla; katsoo, että tämä on mahdollista ainoastaan valtavirtaistamalla ilmastoon liittyvät EU:n menot, myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen liittyvät menot, perusteellisesti ja seuraamalla menojen toteutusta vuosittain; kehottaakin komissiota laatimaan avoimen ja luotettavan laskentamenetelmän, jonka avulla saadaan näyttöä ilmaston kannalta merkityksellisten menojen odotetuista vaikutuksista sekä niiden painotuksista raportointivelvoitteisiin liittyviä jälkikäteisarviointeja varten;

9.  toteaa, että menestyksekäs keskipitkän aikavälin lähestymistapa ympäristöpolitiikassa edellyttää vakaata rahoitusta; katsoo siksi, että myös seuraava monivuotinen rahoituskehys voisi olla kestoltaan seitsemän vuotta, jos se on riittävän joustava ja siihen sisältyy mahdollisuus välivaiheen uudelleenarviointiin;

10.  muistuttaa, että ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttaminen ja ympäristön tilan parantaminen vaatii usean politiikan yhteistyötä; pyytää ottamaan huomioon mahdollisen koheesiopolitiikan rahoituksen tässä yhteydessä;

11.  korostaa, että siirtyminen kestävään vähähiiliseen kiertotalouteen on ainoa keino varmistaa elinympäristön terveellisyys sekä unionin kansalaisten hyvinvointi ja unionin talouden menestys pitkällä aikavälillä; katsoo, että EU:n olisi oltava maailman edelläkävijä siirtymisessä kestävään vähähiiliseen kiertotalouteen ja kestävään tuotanto- ja kulutusjärjestelmään; muistuttaa tässä yhteydessä tarvittavan kehitys- ja tutkimusrahoituksen tärkeydestä;

12.  muistuttaa, että seuraavalla monivuotisella rahoituskehyksellä olisi autettava unionia sekä saavuttamaan ympäristötavoitteensa ja vuodelle 2030 asettamansa ilmastoa ja energiapolitiikkaa koskevat tavoitteet että myös lunastamaan kestävään kehitykseen ja ympäristöön liittyvät monenväliset sitoumuksensa, kuten kestävän kehityksen tavoitteisiin tai biologista monimuotoisuutta koskevaan YK:n yleissopimukseen ja erityisesti sen Aichin tavoitteeseen liittyvät sitoumukset; korostaa, että unioni ei saisi rahoittaa hankkeita ja investointeja, jotka vaikeuttavat näiden päämäärien saavuttamista tai täytäntöönpanoa tai ehkäisevät niiden toteutumisen;

13.  korostaa, että EU:n olisi tuettava runsaista ilmansaasteista kärsiviä alueita, jotta ilmanlaatu paranisi huomattavasti, sillä monissa tapauksissa ongelmat liittyvät kyseisten alueiden energiaköyhyyteen;

14.  pitää hyvin tärkeänä, että biologista monimuotoisuutta ja ympäristöä suojelevia ja riittävän rahoituksen varassa toimivia ohjelmia, kuten Life-ohjelma, jatketaan ja vahvistetaan itsenäisinä rahastoina ja että niiden rahoitusta lisätään seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä; korostaa, että Life-ohjelma on EU:n talousarvion sisältämistä rahoitusvälineistä ainoa, joka on tarkoitettu yksinomaan ympäristöä, luonnonsuojelua ja ilmastonmuutosta varten; kehottaa komissiota varmistamaan, että tulevat maatalouden, maaseudun kehittämisen ja aluekehityksen rahoitusvälineet sisältävät biologiselle monimuotoisuudelle ja Natura 2000 -verkoston hallinnointiin tarkoitettuja määrärahoja, joita kansalliset ja alueelliset ympäristöviranomaiset hallinnoivat yhdessä;

15.  korostaa vihreän infrastruktuurin ja luontoon perustuvien ratkaisujen tarjoamia mahdollisuuksia tuottaa yhteiskunnalle kustannustehokkaita palveluja; korostaa tarvetta tarkastella oikeudenmukaisesti näitä palvelujen tuottamisen vihreitä vaihtoehtoja tehtäessä maaseutu- ja aluerahoituksen piiriin kuuluvia päätöksiä ja kehottaa myös perustamaan erillisen välineen Euroopan laajuisen vihreän infrastruktuurin verkoston (TEN-G) perustamiseksi biologiselle monimuotoisuudelle koituvien hyötyjen tuottamiseksi;

16.  korostaa, että eri rahastojen toiminnan olisi oltava johdonmukaisempaa ja että niiden yhteistyötä olisi parannettava, jotta niillä voidaan vastata kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin haasteisiin esimerkiksi mahdollistamalla hiiliriippuvaisten alueiden oikeudenmukainen siirtyminen, vähentämällä energiaköyhyyttä tai torjumalla biologisen monimuotoisuuden heikkenemistä;

17.  panee merkille yhteisten kansanterveydellisten uhkien torjumiseksi tehtyyn yhteistyöhön sisältyvän eurooppalaisen lisäarvon; katsoo, että meneillään olevan terveysohjelman alustavien myönteisten tulosten perusteella seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen olisi sisällytettävä vankka terveysohjelma, jolla voidaan käsitellä terveysalan kysymyksiä rajat ylittävää lähestymistapaa soveltaen ja jolla tarjotaan tukea jäsenvaltioille asiantuntemuksen, tietojenvaihdon, näytön ja hyvien käytäntöjen muodossa; kehottaa ottamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä huomioon, muun muassa lisäämällä merkittävästi terveysohjelman rahoitusta, EU:n velvollisuuden panna täytäntöön kansanterveyttä, terveydenhoitojärjestelmiä ja ympäristöön liittyviä terveysongelmia koskeva kestävän kehityksen tavoite 3 sekä tukea jäsenvaltioita sellaisten terveyserojen torjumisessa, jotka heikentävät sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja vaikeuttavat Euroopan yhdentymistä;

18.  panee merkille kestävän maa- ja metsätalouden merkityksen ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden heikkenemisen torjumista ja ympäristön kestävyyden edistämistä koskevan EU:n toiminnan keskeisinä osatekijöinä; pitää tarpeellisena varmistaa, että yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) vastaa EU:n ympäristöön, biologiseen monimuotoisuuteen ja ilmastoon liittyviä tavoitteita ja toimintapolitiikkoja; muistuttaa, että uudella monivuotisella rahoituskehyksellä YMP:tä olisi vuoden 2020 jälkeen ohjattava kohti oikeudenmukaista, vaikuttavaa ja tehokasta maatalouspolitiikkaa, jonka keskeisenä pyrkimyksenä on helpottaa siirtymistä kestäviin elintarviketuotanto- ja maatalousjärjestelmiin unionissa, ja korostaa, että tavoitteiden saavuttamiseksi on osoitettava riittävästi varoja; pitää myönteisenä 29. marraskuuta 2017 annetussa komission tiedonannossa (COM(2017)0713) elintarvikkeiden ja maatalouden tulevaisuudesta esitettyä strategista lähestymistapaa, jonka mukaisesti jäsenvaltiot voivat joustavammin etsiä asianmukaiset keinot maatalousalansa kannustamiseksi saavuttamaan yhteiset ympäristötavoitteet mahdollisimman tehokkaalla tavalla;

19.  kehottaa komissiota tukemaan edelleen vaihtoehtoja eläinkokeille koskevaa tutkimusta ja innovointia sekä osoittamaan lisää taloudellisia varoja EU:ssa toteutettaville tutkimus- ja kehittämishankkeille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan vaihtoehtojen kehittämisen rahoittamista sekä pyrkimään nopeuttamaan vaihtoehtoisten menetelmien vahvistamista ja hyväksymistä kansainvälisissä elimissä ja tukemaan kolmansia maita tietämyksen siirtojen avulla tapauksissa, joissa tieteentekijöillä voi olla puutteellinen käsitys vaihtoehtoisista menetelmistä, ja taloudellisesti silloin, kun testauslaitoksilla ei ehkä ole tarvittavia infrastruktuureja;

20.  korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on otettava huomioon yhteiskunnalliset haasteet, jotka sellaisten paikallisten ja alueellisten yhteisöjen, joissa hiiliriippuvaisilla aloilla työskentelevien henkilöiden osuus on suuri, on ratkaistava niiden toteuttaessa välttämätöntä siirtymistä vähähiiliseen yhteiskuntaan; pyytää kohdistamaan EU:n varat ja ohjelmat johdonmukaisesti siten, että niillä helpotetaan kyseisten yhteisöjen oikeudenmukaista siirtymistä tukemalla työntekijöiden sijoittamista ja uudelleenkouluttamista tai täydennyskouluttamista, koulutusta, työnhakualoitteita ja uusia yrityksiä tiiviissä vuoropuhelussa työmarkkinaosapuolten kanssa;

21.  pitää tärkeänä vahvistaa ja virtaviivaistaa ilmasto- ja energiapolitiikkaa, erityisesti kaikkia energiaunionin tavoitteita, joita olisi tuettava nykyisin välinein, siis koheesiopolitiikan avulla, ja uusin välinein;

22.  kehottaa huolehtimaan, että EU:n erillisvirastojen rahoitus vastaa niille annettuja tehtäviä;

23.  kiinnittää Pariisin sopimuksen sitoumusten osalta erityistä huomiota tarpeeseen perustaa kattava väline hiilestä riippuvaisia alueita ja maita varten oikeudenmukaisen energiasiirtymän tukemiseksi edistämällä erityisesti uusiutuvien lähteiden kehittämistä ja käyttöönottoa, sähköntuotannon ja sähköverkkojen nykyaikaistamista, sopeutumista varhaisessa vaiheessa tuleviin ympäristövaatimuksiin, hiilestä riippuvaisia aloja koskevien prosessien uudelleenjärjestämistä, kaukolämmön, myös tehokkaan yhteistuotannon, nykyaikaistamista, energian varastointia, sähköistä liikkuvuutta koskevia ratkaisuja ja infrastruktuureja sekä energiatehokkuutta parantavia ratkaisuja;

24.  muistuttaa varojen väärinkäytön ehkäisemisen ja sen tutkimisen sekä petosten torjuntapolitiikan tärkeydestä; painottaa lisäksi yhteistyön merkitystä kolmansien maiden kanssa, jotta saataisiin luotua varhainen seurantajärjestelmä kaikkein vaarallisimmille tuotteille, jotka voivat vahingoittaa kansalaisten terveyttä ja turvallisuutta ja vahingoittaa ympäristöämme;

25.  palauttaa mieliin, että hyvä terveys on muiden EU:n asettamien tavoitteiden saavuttamisen edellytys ja että politiikoilla, esimerkiksi maatalous-, ympäristö-, sosiaali-, osallisuus- ja työvoimapolitiikoilla, on vaikutuksia terveyteen; kehottaakin vahvistamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä terveysvaikutusten arviointia sekä monialaista yhteistyötä;

26.  korostaa EU:n hajautettujen erillisvirastojen (Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus, Euroopan kemikaalivirasto, Euroopan ympäristökeskus, Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto, Euroopan lääkevirasto) merkitystä EU:n asettamien, ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden täytäntöönpanossa; kehottaa komissiota takaamaan niiden kestävät ja varmat resursointijärjestelmät seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

27.  kehottaa kasvattamaan EU:n talousarviossa vuoden 2020 jälkeen koheesiopolitiikan toimille osoitettujen määrärahojen osuutta tunnustaen siten Euroopan rakenne- ja investointirahastojen merkittävän panoksen ympäristöön ja terveydenhoitoon liittyvän infrastruktuurin parantamisessa ja alueiden välisten sosioekonomisten erojen poistamisessa; korostaa, että rahoitusvälineiden vaikuttavuus ei poista ehdotonta tarvetta turvautua avustuksiin tietyillä alueilla, etenkään kun kyse on innovatiivisista ja riskialttiista hankkeista;

28.  korostaa, että EU:n olisi ulkoisia toimia koskevassa varainkäytössään pidettävä kiinni ilmastoon ja ympäristöön liittyvää rahoitusta koskevista kunnianhimoisista tavoitteistaan;

29.  kehottaa saattamaan seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymistä koskevan lainsäädäntömenettelyn päätökseen ennen vuoden 2019 Euroopan parlamentin vaaleja, jotta alakohtaista EU-lainsäädäntöä koskeville neuvotteluille jää riittävästi aikaa ja jotta vältetään viiveet uusien ohjelmien täytäntöönpanossa;

30.  korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä EU:n on osoitettava taloudellista apua ydinenergian käytöstä poistamiselle vuoden 2020 jälkeen, jotta varmistetaan ympäristön ja kansanterveyden tehokas suojelu säteilyyn liittyviltä vaaroilta; painottaa ydinenergian käytöstä poistamista ja ydinjätteen käsittelyä koskevan pitkän ja monimutkaisen prosessin ainutlaatuisuutta ja sitä, että prosessi edellyttää teknisten erityislaitteiden ja erittäin ammattitaitoisen henkilöstön saatavuutta sekä riittäviä taloudellisia resursseja.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

24.1.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

43

3

8

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marco Affronte, Pilar Ayuso, Ivo Belet, Simona Bonafè, Biljana Borzan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Birgit Collin-Langen, Seb Dance, Mark Demesmaeker, Stefan Eck, José Inácio Faria, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Arne Gericke, Julie Girling, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Jytte Guteland, Anneli Jäätteenmäki, Karin Kadenbach, Urszula Krupa, Giovanni La Via, Jo Leinen, Peter Liese, Joëlle Mélin, Susanne Melior, Gilles Pargneaux, Piernicola Pedicini, Bolesław G. Piecha, John Procter, Julia Reid, Frédérique Ries, Daciana Octavia Sârbu, Annie Schreijer-Pierik, Renate Sommer, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Ivica Tolić, Adina-Ioana Vălean, Jadwiga Wiśniewska, Damiano Zoffoli

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Elena Gentile, Martin Häusling, Norbert Lins, Nuno Melo, Ulrike Müller, Christel Schaldemose, Bart Staes, Keith Taylor, Carlos Zorrinho

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

France Jamet, Jiří Maštálka

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

43

+

ALDE

Gerben-Jan Gerbrandy, Anneli Jäätteenmäki, Ulrike Müller, Frédérique Ries

EFDD

Piernicola Pedicini

GUE/NGL

Stefan Eck, Jiří Maštálka

PPE

Pilar Ayuso, Ivo Belet, Birgit Collin-Langen, José Inácio Faria, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Giovanni La Via, Peter Liese, Norbert Lins, Nuno Melo, Annie Schreijer-Pierik, Ivica Tolić, Adina-Ioana Vălean

S&D

Simona Bonafè, Biljana Borzan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Seb Dance, Elena Gentile, Jytte Guteland, Karin Kadenbach, Jo Leinen, Susanne Melior, Gilles Pargneaux, Christel Schaldemose, Daciana Octavia Sârbu, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Damiano Zoffoli, Carlos Zorrinho

Verts/ALE

Marco Affronte, Martin Häusling, Bart Staes, Keith Taylor

3

-

EFDD

Julia Reid

ENF

France Jamet, Joëlle Mélin

8

0

ECR

Mark Demesmaeker, Arne Gericke, Julie Girling, Urszula Krupa, Bolesław G. Piecha, John Procter, Jadwiga Wiśniewska

EPP

Renate Sommer

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/170713-sustainable-finance-report_en.pdf


TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (15.1.2018)

budjettivaliokunnalle

seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu

(2017/2052(INI))

Valmistelija: Marian-Jean Marinescu

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  pitää erittäin tärkeänä energiaunionin loppuunsaattamista yhdessä tulevaisuuteen suuntautuvan ilmastonmuutospolitiikan kanssa sekä digitaalisten sisämarkkinoiden, pääomamarkkinaunionin ja eurooppalaisen tutkimusalueen loppuunsaattamista, sillä ne ovat sisämarkkinoiden perustekijöitä; korostaa, että tutkimus- ja innovaatiopolitiikka on energia-, teollisuus- ja digitaalipolitiikkojen keskeinen strateginen osatekijä, ja painottaa, että siihen on osoitettava tarvittavat määrärahat;

2.  muistuttaa, että nykyinen, vuosiksi 2014–2020 hyväksytty monivuotinen rahoituskehys kattoi alle yksi prosenttia jäsenvaltioiden bruttokansantulosta maksujen osalta, mikä merkitsi jyrkkää laskua aiempaan monivuotiseen rahoituskehykseen nähden ja heikensi alueellista, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä unionin yhteisvastuuperiaatetta; panee merkille, että jäsenvaltioihin kohdistunut talous- ja sosiaalikriisi ei ole suinkaan ohi ja että käsiteltävänä on myös uusia painopisteitä, haasteita ja ennakoimattomia kriisejä; toteaa, että vuoden 2020 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen määrärahoja olisi näin ollen lisättävä nykyiseen jaksoon verrattuna; kehottaa komissiota jäsentelemään seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen tavalla, joka heijastaa selvästi sekä nykyisiä että uusia painopisteitä ja mahdollistaa vastaamisen odottamattomiin kriiseihin; korostaa tässä yhteydessä, että uudet painopisteet olisi rahoitettava uusin varoin vaarantamatta pitkän aikavälin poliittisia tavoitteita ja ohjelmia;

3.  pitää ensisijaisena tavoitteena sitä, että vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen yhteydessä päästään sopuun kaikista vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevista unionin poliittisista asiakohdista ennen vuonna 2019 järjestettäviä Euroopan parlamentin vaaleja; kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian ehdotuksia, jotka koskevat kaikkia unionin politiikkoja ja perustuvat nyt voimassa oleviin, monivuotisen rahoituskehyksen soveltamisen perusteella ajan tasalle saatettuihin asetuksiin, jotta vältetään viivästykset ohjelmasuunnittelussa ja täytäntöönpanossa uudella kaudella;

4.  katsoo, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi keskityttävä ensisijaisesti selvää eurooppalaista lisäarvoa sisältäviin aloihin ja hankkeisiin sekä aloihin, jotka edistävät uudelleenteollistamista, talouskasvua, kilpailukykyä, todellista innovointia ja työpaikkojen syntymistä, kuten tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma, jotta nopeutetaan siirtymistä kohti kestävää, maailmanlaajuisesti johtavassa asemassa olevaa tietotaloutta;

5.  korostaa, että kestävän teollisuuspolitiikan uutta strategiaa tukeva riittävä rahoitus olisi taattava, jotta EU voi ottaa huomioon alati lisääntyvän kilpailun, digitalisaatioon liittyvien innovaatioiden lisääntymisen ja muualla maailmassa tapahtuvan viherryttämisen sekä ottaa maailmanlaajuisen johtoaseman kestävän kehityksen, innovoinnin, digitalisaation ja vähähiilisen talouden aloilla; kehottaa turvaamaan tarpeelliset rahoitusohjelmat ja laajentamaan niitä erityisellä optimoidulla investointiohjelmalla ja rahoituksella, joilla edistetään unionin keskeisille teollisuudenaloille kohdistuvan kattavan teollisuusstrategian kehittämistä koordinoidusti unionin ympäristöpolitiikan kanssa;

6.  kehottaa komissiota takaamaan rahoituksen innovoinnille, jonka tarkoituksena on kehittää infrastruktuuria sekä lataus- ja varastointiratkaisuja vety- ja sähköajoneuvoja varten, sekä tukemaan ja kehittämään edelleen Euroopan laajuisen sähköisen liikkuvuuden sekä polttokenno- ja vety-yhteisyrityksen kaltaisia aloitteita;

7.  palauttaa mieliin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen arvion, että unioni ei ole vielä saavuttanut tavoitettaan käyttää 20 prosenttia talousarviostaan ilmastotoimiin; toistaa kantansa, että tulevaisuuteen suuntautuvan ilmastonmuutospolitiikan, energiatehokkuus etusijalle -periaatteen soveltamisen, päästöjen vähentämisen, vähähiilisen talouden, uusiutuvien energialähteiden sekä älykkään ja nykyaikaisen infrastruktuurin olisi oltava energiaunionin selkäranka ja ne olisi siksi asettava etusijalle seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

8.  katsoo, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi varattava enemmän EU:n rahoitusta, myös rakenne- ja investointirahastoista, EU:n energiamarkkinoiden yhdentymisen syventämiseksi ja EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi Pariisin sopimuksen mukaisesti erityisesti keskeisten energiainfrastruktuurihankkeiden, kuten yhteistä etua koskevien hankkeiden, tapauksessa;

9.  korostaa, että on tärkeää tarjota kattavaa tukea siirtymävaiheessa oleville hiilidioksidi-intensiivisille alueille, jotta voidaan tukea energiakäännettä, vähähiiliseen talouteen siirtymistä, sähköntuotannon ja sähköverkkojen uudenaikaistamista, hiilidioksidin talteenotto-, varastointi- ja hyödyntämisteknologioita, erityisesti teollisuuden aloilla, sekä kaukolämmityksen uudenaikaistamista; katsoo, että energia-alan muutoksessa olisi ilmastotavoitteiden mukaisesti nojauduttava nykyisten varojen käyttöön tai energiasiirtymärahaston perustamiseen seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa, jotta helpotettaisiin energiaintensiivisten teollisuudenalojen ja hiili-intensiivisten sähkölaitosten rakennemuutosta ja kannustettaisiin vähähiilisiin investointeihin ja innovatiivisiin ratkaisuihin;

10.  katsoo, että resursseja on osoitettava riittävästi, jotta energiaunioni voi toimia moitteettomasti, unionin energiaverkkojen yhteenliittäminen on toteuttamiskelpoinen, liikenne- ja jakeluverkkoja voidaan uudistaa ja laajentaa sekä energian kysyntää, tarjontaa ja varastointia unionissa voidaan hallinnoida; korostaa, että on tärkeää yhdistää Eurooppa Kaspianmeren alueen, Lähi-idän ja Keski-Aasian kanssa ja investoida itäisen Välimeren kaasukäytävään, jotta voidaan vähentää EU:n riippuvuutta Venäjän kaasusta; korostaa, että Mustanmeren alueen monenvälistä energiayhteistyötä on vahvistettava;

11.  korostaa, että tarvitaan parannettu, entistä tehokkaampi ja ympäristön kannalta kestävä Verkkojen Eurooppa -väline, jolla luodaan puuttuvia yhteyksiä Euroopan energia- ja digitaaliseen infrastruktuuriin tukemalla tehokkaiden ja kestävien Euroopan laajuisten verkkojen kehittämistä; kehottaa asettamaan eurooppalaisissa verkoissa etusijalle horisontaaliset hankkeet, joissa yhdistetään infrastruktuurihankkeet, digitaaliset hankkeet ja energia- ja liikennehankkeet;

12.  panee merkille viimeaikaisen suuntauksen lisätä rahoitusvälineiden käyttöä; muistuttaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä rahoitusvälineet eivät voi korvata avustuksia tutkimukseen ja innovointiin, energiatehokkuuteen, pyrkimyksiin ratkaista energiaköyhyys, uusiutuviin energialähteisiin ja perinteisiä energialähteitä koskeviin innovatiivisiin teknologioihin, sillä avustuksilla tarjotaan jatkuva rahoitus, saavutetaan parhaat mahdolliset käytännön tulokset ja varmistetaan sidosryhmien, kuten yliopistojen, tutkimuskeskusten, paikallisviranomaisten, pk-yritysten, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja kansalaisten, laajempi osallistuminen; korostaa lisäksi, että on tärkeää investoida vähemmän edistyneisiin teknologioihin, erityisesti kun on kyse uusiutuvista energialähteistä;

13.  muistuttaa, että on tärkeää varmistaa rahoitus digitaalisten sisämarkkinoiden loppuunsaattamiselle siten, että ne voidaan toteuttaa hyödyntämällä täysimääräisesti taajuuksia, 5G- ja internetyhteyksiä sekä kehittämällä edelleen EU:n televiestintäalan sääntöjä, jotta luodaan oikea sääntelykehys internetyhteyksien parantamiseksi koko EU:n alueella, myös syrjäisillä maaseutualueilla; kehottaa komissiota tarjoamaan tarvittavaa tukea kieliesteiden poistamiseksi ja kannustamaan sellaisiin investointeihin, joilla edistetään eurooppalaisen gigabittiyhteiskunnan rakentamista vuoteen 2025 mennessä; korostaa, että tällaisessa rahoituksessa olisi keskityttävä ”digitaaliseen selkärankaan”, jossa syrjäseuduille tuodaan kuitukaapelinen runkoverkko ja runkoliityntäyhteydet ja tarjotaan näin kaikkein korkealaatuisimmat gigabittiyhteydet koulutuspalveluja ja julkisia palveluja varten sekä kehitetään matkaviestinnän tukiasemia, joilla tuetaan 5G-verkkoa paikallisesti;

14.  korostaa lisäksi tarvetta koordinoida paremmin EU:n välineitä, jotka liittyvät muun muassa innovointiin, tietämykseen, osaamiseen sekä pk- ja startup-yritysten markkinoille pääsyyn kohdistuviin investointeihin; pitää tärkeänä jatkaa pk-yrityksiä koskevien ohjelmien, kuten pk-välineen ja COSMEn, rahoittamista (muita ohjelmia heikentämättä), jotta tehostetaan entisestään unionin pk-yritysten kilpailukykyä ja kestävyyttä;

15.  pitää tärkeänä, että komission uusien ohjelmien vaikutuksesta pyritään tiedottamaan paremmin;

16.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden tavoitteena on käyttää tutkimukseen ja kehittämiseen kolme prosenttia BKT:sta, ja kahden kolmasosan olisi tultava yksityissektorilta; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tutkimukseen ja kehittämiseen tehtäviä investointeja koskevia kansallisia sitoumuksiaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään kansallisia investointejaan tutkimukseen ja kehittämiseen; pitää tärkeänä hyödyntää edelleen toimintapolitiikan tukijärjestelyjen kaltaisia välineitä kansallisten tutkimusjärjestelmien tehokkuuden parantamiseksi; kehottaa laatimaan sääntöjä, joilla komission koordinoimana lisätään synergioita tulevan yhdeksännen puiteohjelman ja kansallisten talousarvioiden välillä;

17.  kehottaa jälleen lisäämään yhdeksännen puiteohjelman määrärahoja 120 miljardiin euroon, jotta voidaan vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin, turvata Euroopan maailmanlaajuinen kilpailukyky sekä tieteen ja teollisuuden johtoasema tutkimuksessa ja innovoinnissa sekä auttaa saavuttamaan unionin ilmastotavoitteet; kehottaa lisäksi keskittymään enemmän siihen, että toteutetaan tutkimusta ja innovaatioita yhteisyritysten kautta ja tuetaan investointeja avainteknologioihin innovoinnin investointivajeen täyttämiseksi; kehottaa erityisesti ryhtymään toimiin läpimurtojen ja varsinkin pk-yrityksille uusia markkinoita luovien innovointialoitteiden edistämiseksi;

18.  pitää myönteisinä komission pyrkimyksiä yksinkertaistaa tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaa; kehottaa säilyttämään nämä toimet yhdeksännessä puiteohjelmassa, jotta kaikkien jäsenvaltioiden hakijoille voidaan tarjota paremmat osallistumismahdollisuudet ja tasapuoliset toimintaedellytykset ehdotusten lisäarvoon ja mahdollisiin tuloksiin perustuvan uuden hakemusten arviointijärjestelmän avulla; kehottaa komissiota arvioimaan, onko kertakorvausten käytön lisääminen paras vaihtoehto edunsaajille ja tarkastajille; korostaa, että uuden yhtenäisen tarkastusmallin käyttöönotto ja edunsaajien kirjanpitokäytäntöjen laajempi hyväksyminen yksinkertaistaisivat asioita huomattavasti puiteohjelman edunsaajien kannalta; katsoo, että seuraavassa puiteohjelmassa olisi vahvistettava alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa, sillä tämä auttaisi lisäämään innovointia; korostaa, että tieteen ja teknologian infrastruktuureihin investoiminen on välttämätöntä huipputason tutkimuksen ja innovoinnin tuottamiseksi; painottaa Seal of Excellence -merkin menestystä;

19.  pitää erittäin tärkeinä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituuttia (EIT) ja sen osaamis- ja innovointiyhteisöjä, joille on osoitettava riittävästi resursseja, jotta ne voivat kehittää edelleen toimiaan koulutuksen alalla, tukea startup-yrityksiä sekä sellaista innovointia, jolla edistetään muun muassa ihmisten terveyttä, energiakäännettä, digitalisaatiota ja ilmastotoimia ja joka vastaa suuriin haasteisiin ja hyödyttää koko yhteiskuntaa;

20.  on vakaasti sitä mieltä, että yhdeksännessä puiteohjelmassa olisi osoitettava Horisontti 2020 -ohjelmaa enemmän määrärahoja terveyteen, sillä tämä on ihmisten elämänlaadun ja hyvinvoinnin perustekijä, ja katsoo, että tarvittavat määrät olisi jaettava mekanismeihin, joilla varmistetaan, että julkisen tutkimuksen tarpeet ovat etusijalla ja että investoinneista saadaan oikeudenmukaiset julkiset tuotot; huomauttaa, että terveyttä määrittäviä tekijöitä ovat muun muassa ravinto, ympäristö ja elintavat; pyytää näin ollen, että One Health -lähestymistapaa sovelletaan myös innovointi- ja kehittämispolitiikkaan;

21.  katsoo, että avustusten ja sellaisten rahoitusvälineiden yhdistelmällä, jotka liittyvät innovointiin, tieto- ja viestintätekniikkaan sekä energiainfrastruktuuriin, kuten Euroopan strategisten investointien rahastolla (ESIR), voitaisiin helpottaa hankkeiden täytäntöönpanoa ja edistää yksityistä rahoitusta;

22.  kehottaa uudistamaan ESIR-rahastoa siten, että rahasto täyttää tehtävänsä taloudellisen täydentävyyden kannalta ja sillä edistetään hankkeita, joilla on tunnustetusti myönteisiä ulkoisvaikutuksia mutta joiden riskit ovat liian suuret yksityiselle sektorille, ja että rahaston avulla voidaan kuroa umpeen tutkimuksen ja markkinoiden välistä kuilua ja keskittyä markkinoiden innovoinnin edistämiseen; kehottaa vahvistamaan merkittävästi Euroopan investointineuvontakeskuksen asemaa ja valmiuksia erityisesti ennakoivalla roolilla hankkeiden valmistelussa; muistuttaa, että ESIR-rahaston rahoitus seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ei saa aiheuttaa kielteisiä taloudellisia vaikutuksia muihin ohjelmiin;

23.  kehottaa komissiota laatimaan monivuotisen rahoituskehyksen kautta kokonaisvaltaisen ja johdonmukaisen pitkän aikavälin elinkeinopoliittisen kehyksen kulttuurialan ja luovien toimialojen rahoituksen helpottamiseksi, jotta voidaan parantaa niiden kilpailukykyä ja hyödyntää niiden mahdollisuuksia laadukkaiden työpaikkojen ja kasvun luomisessa unionin eduksi; vaatii lisää yhteyksiä tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ja Luova Eurooppa -ohjelman välille; kehottaa komissiota noudattamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklan 4 kohtaa ja tekemään kulttuurialasta ja luovista toimialoista horisontaalisen painopisteen EU:n rahoitusjärjestelmissä ja -ohjelmissa, erityisesti tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmassa, työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevassa EU:n ohjelmassa (EaSI) sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa (ERI-rahastoissa);

24.  kehottaa komissiota ehdottamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä sääntelymenettelyjä, joilla helpotetaan, kannustetaan ja – unionin virastojen tuella – koordinoidaan synergioita Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot), Verkkojen Eurooppa -välineen, Luova Eurooppa -ohjelman ja Horisontti 2020:n välillä tutkimus- ja kehittämishankkeissa, joiden avulla voidaan rakentaa innovointikapasiteettia heikosti menestyvillä alueilla; pyytää komissiota osallistumaan aktiivisemmin unionin eri rahastojen eri otsakkeissa olevien tutkimus- ja kehittämishankkeiden koordinointiin, mukaan lukien älykkäät erikoistumisstrategiat, ja valtiontukisääntöjen tarkistamiseen;

25.  korostaa, että unionin seuraavaan talousarvioon olisi sisällyttävä riittävästi avaruuteen liittyvää rahoitusta, jotta voidaan jatkaa ja kehittää edelleen Galileo-, EGNOS- ja Copernicus-avaruusohjelmia ottaen huomioon käyttäjien uudet tarpeet ja EU:n poliittiset painopisteet, erityisesti parantamalla kyberturvallisuutta ja kattamalla kantorakettiohjelmat, uudet teknologiat sekä avaruusesineiden valvonnan ja seurannan (SST);

26.  uskoo vakaasti, että yhdeksännessä puiteohjelmassa avaruuteen liittyvän rahoituksen olisi oltava suurempaa kuin Horisontti 2020:ssa ja että tarvittavat varat olisi myönnettävä tulevalle, innovatiivisia avaruuskalustomateriaaleja ja kiertoradalta poistamista koskevalle yhteiselle teknologia-aloitteelle, jotta voidaan parantaa unionin avaruusinnovoinnin kilpailukykyä; kehottaa perustamaan yhdennetyn valtiollisen satelliittiviestintäjärjestelmän (GOVSATCOM), jolla varmistetaan kustannustehokkaat ja varmat satelliittiyhteyspalvelut Euroopan viranomaisille; palauttaa mieliin pitkäaikaisen kantansa, että avaruusesineiden valvonnan ja seurannan tukikehys olisi muutettava unionin ohjelmaksi ja sen toimialaa olisi laajennettava; katsoo, että tähän toimintaan osoitettuja määrärahoja olisi lisättävä vastaavasti;

27.  pyytää kiinnittämään huomiota Euroopan puolustusrahastoon ja komission äskettäiseen ehdotukseen Euroopan puolustusalan teollisen kehittämisen ohjelmasta, jonka on tarkoitus kattaa vuodet 2019–2020; panee merkille komission aikomuksen esittää sekä entistä kattavampi puolustusalan teollisen kehittämisen ohjelma että puolustusalan tutkimusta tukeva ohjelma, jotka hyödyttävät kaikkia jäsenvaltioita ja jotka tuovat mukanaan teknologista kehitystä, joka voi sitten ulottua muihin yhteiskunnan osiin; katsoo, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä nämä puolustukseen liittyvät ohjelmat olisi rahoitettava lisäresursseista eivätkä ne saisi vaikuttaa nykyisten ohjelmien talousarviotavoitteisiin;

28.  korostaa jälleen parlamentin kantaa, jonka mukaan kaikki uudet poliittiset sitoumukset olisi rahoitettava tuorein varoin, ei käyttäen joustovälineitä tai kohdentamalla määrärahoja uudelleen olemassa olevista ohjelmista; pyytää, että parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan (ITRE) toimialaan kuuluville nykyisille ohjelmille taataan riittävät resurssit;

29.  muistuttaa, että joustavuuden lisääminen on tärkeää, jotta lisävaroja voidaan ottaa käyttöön odottamattomissa tilanteissa; korostaa kuitenkin, että toistuva turvautuminen monivuotisen rahoituskehyksen joustovälineisiin ei ole paras tapa vastata monimutkaisiin kriiseihin, jotka todennäköisesti jatkuvat pidempään; on vakuuttunut siitä, että on olennaisen tärkeää ottaa unionin talousarvioon unionin omia uusia varoja ja tuloja, jotta seuraava monivuotinen rahoituskehys vastaisi unionin todellisia tarpeita ja poliittisia tavoitteita ITRE-valiokunnan vastuualueisiin liittyvillä aloilla; kehottaa harkitsemaan vakavasti omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän raportissa ehdotettuja vaihtoehtoja; kehottaa luomaan yhteyden unionin talousarvion rahoituksen ja niiden politiikan alojen välille, joilla unioni on saanut aikaan huomattavia hinnanalennuksia, kuten energia- ja televiestintäpolitiikassa, sillä se olisi kaikkien tehokkain ja markkinaneutraalein lähestymistapa;

30.  panee merkille, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on otettava huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan ero unionista ja sen vaikutukset unionin talousarvioon; ilmaisee toiveen, että ITRE-valiokunnan toimialaan kuuluvat unionin ohjelmat voivat jatkua muuttumattomina ja että toteutetaan asianmukaisia toimia tämän toiveen toteuttamiseksi;

31.  kehottaa komissiota arvioimaan kaikki eri toimintapolitiikoista ja rahoitusvälineistä tehdyt arviot, mukaan lukien energiaan liittyviä rahoitusvälineitä ja rahastoja koskevat arviot, erityisesti tulosten suhteen, ja käyttämään näitä arvioita uuden monivuotisen rahoituskehyksen valmistelussa;

32.  muistuttaa, että energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle (ACER) ja Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirastolle (ENISA) on annettu entistä enemmän vastuuta ja siksi ne tarvitsevat riittävästi resursseja kaikkien, sekä uusien että vanhojen, tehtäviensä hoitamiseksi; korostaa, että Euroopan GNSS-virasto (GSA) ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin (BEREC) tarvitsevat myös asianmukaiset resurssit, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä asianmukaisesti ja tehokkaasti; kehottaa osoittamaan riittävästi rahoitusta kaikille ITRE-valiokunnan vastuualueeseen kuuluville virastoille ja niiden henkilöstöille, jotta niillä olisi valmiudet hoitaa tehtäviään asianmukaisella tavalla;

33.  katsoo, että tulevan monivuotisen rahoituskehyksen olisi oltava mahdollisimman ennustettava ja joustava, jotta se voidaan käyttää kokonaan; katsoo lisäksi, että tulevassa rahoituskehyksessä olisi taattava, että unionin talousarvion vajaakäytöstä mahdollisesti aiheutuva ylijäämä ja toteuttamatta jättämisen seurauksena vapautetut sitoumukset olisi asetettava uudelleen saataville unionin talousarviossa.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

11.1.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

45

9

7

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Bendt Bendtsen, Xabier Benito Ziluaga, José Blanco López, David Borrelli, Jonathan Bullock, Reinhard Bütikofer, Jerzy Buzek, Edward Czesak, Fredrick Federley, Ashley Fox, Theresa Griffin, Hans-Olaf Henkel, Eva Kaili, Kaja Kallas, Barbara Kappel, Krišjānis Kariņš, Seán Kelly, Jeppe Kofod, Peter Kouroumbashev, Zdzisław Krasnodębski, Miapetra Kumpula-Natri, Christelle Lechevalier, Janusz Lewandowski, Edouard Martin, Angelika Mlinar, Csaba Molnár, Nadine Morano, Aldo Patriciello, Miroslav Poche, Paul Rübig, Massimiliano Salini, Algirdas Saudargas, Sven Schulze, Patrizia Toia, Claude Turmes, Vladimir Urutchev, Kathleen Van Brempt, Henna Virkkunen, Martina Werner, Lieve Wierinck, Hermann Winkler, Anna Záborská, Flavio Zanonato, Carlos Zorrinho

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Michał Boni, Mario Borghezio, Jens Geier, Gerben-Jan Gerbrandy, Werner Langen, Morten Løkkegaard, Florent Marcellesi, Marian-Jean Marinescu, Rupert Matthews, Clare Moody, Răzvan Popa, Dennis Radtke, Michèle Rivasi, Sofia Sakorafa, Anneleen Van Bossuyt

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Max Andersson, Ingeborg Gräßle

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

45

+

ALDE

Fredrick Federley, Gerben-Jan Gerbrandy, Kaja Kallas, Morten Løkkegaard, Angelika Mlinar, Lieve Wierinck

ECR

Edward Czesak, Zdzisław Krasnodębski

PPE

Bendt Bendtsen, Michał Boni, Jerzy Buzek, Ingeborg Gräßle, Krišjānis Kariņš, Seán Kelly, Werner Langen, Janusz Lewandowski, Marian-Jean Marinescu, Nadine Morano, Aldo Patriciello, Dennis Radtke, Paul Rübig, Massimiliano Salini, Algirdas Saudargas, Sven Schulze, Vladimir Urutchev, Henna Virkkunen, Hermann Winkler, Anna Záborská

S&D

José Blanco López, Jens Geier, Theresa Griffin, Eva Kaili, Jeppe Kofod, Peter Kouroumbashev, Miapetra Kumpula-Natri, Edouard Martin, Csaba Molnár, Clare Moody, Miroslav Poche, Răzvan Popa, Patrizia Toia, Kathleen Van Brempt, Martina Werner, Flavio Zanonato, Carlos Zorrinho

9

-

EFDD

David Borrelli, Jonathan Bullock

ENF

Mario Borghezio, Christelle Lechevalier

VERTS/ALE

Max Andersson, Reinhard Bütikofer, Florent Marcellesi, Michèle Rivasi, Claude Turmes

7

0

ECR

Ashley Fox, Hans-Olaf Henkel, Rupert Matthews, Anneleen Van Bossuyt

ENF

Barbara Kappel

GUE/NGL

Xabier Benito Ziluaga, Sofia Sakorafa

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


LIIKENNE- JA MATKAILUVALIOKUNNAN LAUSUNTO (1.12.2017)

Budjettivaliokunnan puolesta

seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu

(2017/2052(INI))

Valmistelija: Marian-Jean Marinescu

EHDOTUKSET

Liikenne- ja matkailuvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa monivuotisen rahoituskehyksen strategista merkitystä pitkän aikavälin investoinneista riippuvaisilla aloilla, kuten liikennealalla; odottaa näin ollen, että komissio laatii ehdotuksen ja sitoutuu määrittämään kiireellisesti neuvoston ja parlamentin kanssa vuoden 2020 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen ennen Euroopan parlamentin vaaleja vuonna 2019;

2.  korostaa, että liikenteen infrastruktuurit muodostavat sisämarkkinoiden selkärangan ja kasvun ja työpaikkojen luomisen perustan ja ovat ratkaisevan tärkeitä neljän perusvapauden eli henkilöiden, pääoman, tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden kannalta; panee merkille, että naapurimaihin liitetyn yhtenäisen eurooppalaisen liikennealueen toteuttaminen edellyttää, että suuriin liikenteen infrastruktuureihin myönnetään riittävästi rahoitusta ja lisäksi niitä pidetään ensisijaisina EU:n kilpailukyvylle sekä alueelliselle, taloudelliselle ja sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle;

3.  korostaa COP 21 -konferenssissa (Pariisin sopimus) asetettujen liikennetavoitteiden merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa; painottaa, että tarvitaan rahoitusta, jolla varmistetaan maantieliikenteen korvaaminen raide- ja vesikuljetuksilla ja sisävesiliikenteellä ja rohkaistaan jäsenvaltioita investoimaan älykkäisiin, kestäviin ja yhdennettyihin julkisiin liikennevälineisiin; suosittelee myös, että huomiota kiinnitettäisiin myös liikenteestä johtuvan melun ja tärinän vähentämiseen, jotta kansalaisille voitaisiin tarjota laadukas elinympäristö;

4.  painottaa tarvetta tukea turvallisuutta, kansanterveyttä, ympäristönsuojelua ja liikennealalla unionin yleisen kilpailukyvyn lisäämiseen tähtäävän, vahvan teollisuuspolitiikan määrittelyä ja täytäntöönpanoa, jotta voidaan saavuttaa paremmat yhteydet ja helpompi liikenne kaikissa jäsenvaltioissa; katsoo, että massadatalla on strateginen merkitys pyrittäessä saavuttamaan EU:n liikennepolitiikan tavoitteet, ja korostaa tarvetta suojella kriittisiä liikenneinfrastruktuureja kyberuhkilta;

5.  korostaa, että kriittistä liikenneinfrastruktuuria olisi pidettävä Euroopan unionin strategisena etuna;

6.  korostaa, että eurooppalaista lisäarvoa voidaan saada liikenneinfrastruktuurihankkeissa ainoastaan, jos EU:lla on valmiudet sisällyttää seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseensä sääntelykehys ja rahoitus, joka on oikeassa suhteessa sen tavoitteisiin nähden;

7.  katsoo, että koheesiopolitiikan infrastruktuurihankkeisiin varattua osuutta EU:n kokonaistalousarviosta olisi lisättävä vuoden 2020 jälkeen, sillä koheesiorahasto ja Euroopan aluekehitysrahasto edistävät merkittävällä tavalla alueiden välisten infrastruktuurierojen ja sosioekonomisten erojen umpeen kuromista ja parantavat infrastruktuurin keskimääräistä laatua ja lisäävät siten puuttuvien sisäisten yhteyksien luomista kehittyneimpien alueiden ja kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden välillä;

8.  katsoo, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen olisi mahdollistettava EU:n rahoituksen lisääminen, rakenne- ja investointirahastot mukaan luettuina, hankkeille, jotka edistävät erityisesti Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) ydinverkon ja sen käytävien valmiiksi saattamista, sekä rahoitus sähköajoneuvoinfrastruktuurin ja muiden vaihtoehtoisiin energialähteisiin perustuvien liikenneratkaisujen käyttöönotolle; toistaa, että rahoitusvälineet eivät voi korvata TEN-T -hankkeille myönnettäviä avustuksia, joiden on pysyttävä tulevan Verkkojen Eurooppa -välineen ensisijaisena välineenä, sillä jotkut liikennemuodot, kuten rautatie- ja sisävesiliikenne, eivät ole yksityisten sijoittajien näkökulmasta houkuttelevia;

9.  on sitä mieltä, että avustuksia ei pitäisi käyttää tappioiden korvaamiseen hankkeissa, jotka eivät ole taloudellisesti kestäviä;

10.  kehottaa komissiota ehdottamaan seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä johdonmukaisia ja avoimia toimenpiteitä, joilla helpotetaan, kannustetaan ja koordinoidaan unionin virastojen tuella Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, Verkkojen Eurooppa -välineen ja Horisontti 2020 -ohjelman liikennehankkeiden välisiä synergioita erityisesti silloin, kun näitä hankkeita on tarkoitus tukea rajaseutualueilla ja Euroopan laajuisen liikenneverkon puitteissa; vaatii koordinointijärjestelmää, jonka avulla optimoidaan avustusten ja rahoitusvälineiden synergioita; pyytää liikenteen ja liikkumisen pääosastoa osallistumaan aktiivisemmin liikenneinfrastruktuurin koordinointiin unionin eri rahastoissa;

11.  katsoo, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä olisi oltava mahdollisuus kehittää edelleen nykyisiä keskeisiä ja kattavia TENT-T-verkoston käytäviä ja laajentaa niitä myös asiaankuuluviin kolmansiin maihin yhteisen edun mukaisten liikennehankkeiden tukemiseksi;

12.  korostaa, että brexitillä ei ole ainoastaan yleistä vaikutusta talousarvioon vaan myös erityisen suuria suoria ja epäsuoria vaikutuksia eurooppalaiseen liikennepolitiikkaan ja varsinkin lento- ja meriliikenteeseen;

13.  kehottaa eurooppalaisia koordinaattoreita suorittamaan perusteellisen arvioinnin tällä ohjelmakaudella Euroopan laajuisten verkkojen (TEN-T) käytävillä päätökseen saatetuista hankkeista ja aikaansaaduista parannuksista ja esittämään sen komissiolle ja Euroopan parlamentille; pyytää komissiota ottamaan arvioinnin huomioon seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen valmisteluissa;

14.  korostaa, että EU:n osarahoitukseen olisi sisällytettävä Euroopan alueellisen yhteistyön (Interreg) keskeisenä painopisteenä pieniä rajatylittäviä infrastruktuurihankkeita alueellisten, rajojen yli toimivien osuuksien palauttamiseksi;

15.  korostaa, että on ehdottomasti myönnettävä riittävästi rahoitusta tutkimukselle ja innovoinnille myös tulevassa yhdeksännessä puiteohjelmassa sähkö- ja vetyajoneuvojen, robottiautojen ja internetyhteydellä varustettujen autojen, aloilla;

16.  katsoo, että EU:n makroaluestrategioiden hallinnoinnin tehostaminen auttaa kehittämään EU:n lisäarvoa tuottavia hankkeita;

17.  korostaa, että kaikkien rantavaltioiden osallistuminen Tonavan strategiaan on tärkeää, jotta vesiliikenteen pullonkaulat vältetään; pyytää kehittämään ylhäältä alaspäin suuntautuvan lähestymistavan, jonka avulla varmistetaan Tonavan strategian tehokas täytäntöönpano erityisesti sisävesillä navigoinnin osalta;

18.  katsoo, että tarvitaan ajantasaistettu ja vaikuttavampi Verkkojen Eurooppa -väline, joka kattaa kaikki liikennemuodot, myös tieinfrastruktuurit ja sisävesiväylät, ja jossa keskitytään yhteenliitäntöihin ja verkon valmiiksi saattamiseen syrjäseutualueilla samalla, kun käytetään yhteisiä standardeja; yhteisiä normeja käyttäen; korostaa, että Verkkojen Eurooppa -välineen on saatava lisää rahoitusta kaikkien liikennetarpeiden kattamiseksi, digitaaliset ratkaisut, liikennemuotosiirtymä ja puhdas liikenne mukaan luettuina; katsoo, että Verkkojen Eurooppa -välineellä olisi edistettävä pilottiohjelmia kaikkien liikennemuotojen hyväksi turvallisuuden, ympäristönsuojelun ja EU:n kilpailukyvyn lisäämiseksi; korostaa, että liikenneinfrastruktuuriin investointi on investointi pitkän aikavälin kasvuun ja työllisyyteen; odottaa näin ollen, että komissio laatii ehdotuksen ajantasaistetuksi Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevaksi asetukseksi mahdollisimman pian, jotta se voidaan hyväksyä ennen Euroopan parlamentin vaaleja vuonna 2019;

19.  palauttaa mieliin, että Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevan asetuksen liitteessä mainitaan yhdeksän ydinkäytävää ja esitetään luettelo ennakkoon määritetyistä hankkeista, jotka voivat saada EU:n rahoitusta kaudella 2014–2020 niiden Euroopan laajuisten verkkojen kehittämiselle tuottaman lisäarvon ja kehitysasteen perusteella; katsoo, että parannetussa ja vaikuttavammassa Verkkojen Eurooppa -välineessä etusijalle olisi asetettava suoremmat yhteydet keskeisempiin ja kattavampiin verkkoihin ja olisi painotettava vastedes kattavien verkkojen, esimerkiksi merten moottoriteiden kaltaisten horisontaalisten painopisteiden, välisten yhteyksien lisäämistä; katsoo, että tämä olisi otettava huomioon Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevaan asetukseen mahdollisesti sisällytettävässä ennalta määritettyjen hankkeiden luetteloissa;

20.  korostaa, että olisi turvattava yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen päätökseen saannin edellyttämä rahoitus, ja katsoo, että on keskityttävä enemmän turvallisuuden parantamiseen, jäsenvaltioiden välisten rautatieyhteyksien päätökseen saattamiseen ja nykyisen rautatieinfrastruktuurin kunnossapidon varmistamiseen; katsoo, että rahoitusta olisi käytettävä myös melun vähentämiseen ja toissijaisten rautatieyhteyksien uudistamiseen; korostaa lisäksi, että komission koordinoimalla Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmällä (ERTMS) olisi pyrittävä kannustamaan investoijien osallistumista ja että ERTMS:n käyttöönottoa olisi aikaistettava, jotta voidaan panna täytäntöön yhteiset tekniset standardit ja saada paras mahdollinen hyöty yhteentoimivuudesta; korostaa, että Shift2Rail-yhteisyrityksen osarahoitusta olisi lisättävä;

21.  toistaa, että on tärkeää mahdollistaa yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan täysimääräinen käyttö ratkaisevana askeleena kohti eurooppalaista ilmatilaa; korostaa, että käyttöönottoon on oltava riittävästi rahoitusta ja menojen on oltava avoimia myös ilmatilan käyttäjille eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishankkeen (SESAR) osatekijöiden käyttöönottoa ja täytäntöönpanoa varten; vaatii osana SESAR-ohjelmaa rahoitusta miehittämättömien ilma-alusten ilmaliikenteen hallinnan alan tutkimukseen ja eurooppalaisen digitaalisen ilmaliikenteen hallinnan päätökseen saantiin; toistaa, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan yhteydessä vaikuttavalla ilmaliikenteen hallinnalla voidaan leikata polttoainekulutusta ja päästöjä kymmenellä prosentilla; vaatii, että Clean Sky -yhteisyritykselle myönnetään asianmukaiset rahoitusvarat;

22.  painottaa, että asetuksen (EY) N:o 216/2008 uudelleentarkastelussa kaavaillaan Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) toimivaltuuksien laajentamista; korostaa, että riittävän rahoituksen myöntäminen EASA:lle on erittäin tärkeää, jotta varmistetaan näiden uusien velvollisuuksien onnistunut toimeenpano;

23.  kehottaa komissiota huolehtimaan EU:n lippulaivaohjelmien Galileon, Euroopan geostationaarisen navigointilisäjärjestelmän (EGNOS) ja Copernicuksen rahoituksen jatkamisesta; kehottaa osoittamaan tarvittavat määrärahat Clean Sky -yhteisyritykselle ja tulevalle avaruusteknologioita Euroopassa koskevalle yhteiselle teknologia-aloitteelle; pyytää komissiota laatimaan nopeasti uuden valtiollista satelliittiviestintäjärjestelmää (GOVSATCOM) ja sen asianmukaista rahoitusta koskevan ehdotuksen; toistaa pitävänsä tärkeänä globaalin eurooppalaisen EGNOS-järjestelmän kattavuutta ja sen varmistamista, että se laajennetaan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluviin maihin; katsoo, että asianmukainen tutkimusbudjetti on kyseisillä aloilla välttämätön, jotta varmistetaan eurooppalainen autonomia avaruuteen pääsyssä;

24.  muistuttaa yhteisyrityksille, muun muassa SESAR-, Shift2Rail- ja Clean Sky -yhteisyrityksille, osoitettavan asianmukaisen rahoituksen turvaamisen merkityksestä; katsoo, että Shift2Rail-yhteisyrityksen olisi asetettava yhteentoimivuuteen liittyvät hankkeet etusijalle sekä huolehdittava, että edut yhteentoimivuuden kannalta olisivat mahdollisimman suuret yhtenäisellä eurooppalaisella rautatiealueella; katsoo, että on tärkeää osoittaa rahoitusta, jolla tuetaan infrastruktuurin ylläpitämistä ja laatukriteerien noudattamista, jotta voidaan taata parempi kuluttajansuoja ja lisätä kuluttajien turvallisuutta;

25.  toistaa, että on tärkeää turvata tarvittava rahoitus innovatiivisille ja vaikuttaville maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (GNSS) sovelluksille, jotka perustuvat käyttäjien tarpeisiin ja lisäarvopalveluihin;

26.  kehottaa komissiota tukemaan tulevan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä instituutioiden tilauksiin perustuvaa satelliittien laukaisua koskevaa ohjelmaa eurooppalaisia kantoraketteja varten sekä avaruusromun seurantaohjelmaa;

27.  korostaa, että on tärkeää turvata rahoitus yhdennetyn meripolitiikan saavuttamiseksi, sillä se on lippulaivahanke, joka koskee eri alojen välistä ja kansainvälistä hallintoa sekä multimodaalisten yhteyksien optimoimista ja siirtymistä puhtaisiin ja digitaalisiin liikennepalveluihin ja kestäviin liikennemuotoihin, julkinen liikenne ja sisävesiliikenne mukaan luettuna; korostaa, että rajatylittävien toimintojen tukemiseksi olisi esitettävä jokitiedotuspalvelun käyttöönottoa;

28.  kehottaa komissiota antamaan uutta pontta EU:n asemalle Välimerellä laatimalla strategian, jonka mukaisesti Välimeren satamia kunnostetaan ja uudenaikaistetaan tärkeiksi eurooppalaisiksi kaupan keskuksiksi;

29.  muistuttaa, että satamat toimivat kaupankäynnin portteina, energia-alan solmukohtina ja teollisuusklustereina; korostaa satamien asemaa eurooppalaisessa liikenneverkostossa; korostaa, että multimodaaliseen verkkoon integroidun sisävesiliikenteen ydinverkon päätökseen saattamiseen ja parantamiseen osoitettava rahoitus olisi turvattava; korostaa, että satamien ja sisävesiväylien on saatava riittävästi rahoitusta, jotta voitaisiin kohdata älykkäiden, tehokkaiden ja kestävien liikennejärjestelmien nykyiset ja tulevat haasteet; toteaa, että satamilla ja sisävesiväylillä on merkittävä asema talouden hiilipäästöjen vähentämisessä, koska ne tarjoavat vaihtoehtoisia energiaratkaisuja;

30.  korostaa, että rahoitusta olisi myönnettävä myös ensi kaudella älykkääseen liikennejärjestelmään (ITS) ja vuorovaikutteisiin ITS-hankkeisiin liikennetarpeiden mukaisesti;

31.  kehottaa komissiota lisäämään talousarvioon sellaisia satamia koskevan budjettikohdan, joiden on selvittävä muuttoliikekriisin taloudellisesta ja sosiaalisesta rasitteesta;

32.  korostaa unionin liikennevirastojen merkitystä Euroopan talousalueen erilaisten liikennemuotojen yhdenmukaistamisessa ja integroinnissa; pyytää, että niiden toimintaresursseista keskusteltaisiin tulevan talousarviokehyksen yhteydessä niille lainsäädännöllä annettu yhä merkittävämpi asema ja kasvava työmäärä huomioon ottaen;

33.  korostaa, että on tärkeää siirtyä kohti kestävää, innovatiivista ja digitaalista matkailualaa, mikä edellyttää matkailu- ja infrastruktuurihankkeiden välisen koordinoinnin parantamista; katsoo, että olisi luotava erityinen budjettikohta matkailua varten, jotta voidaan edetä kohti todellista eurooppalaista matkailupolitiikkaa; katsoo, että tällaisiin nuorille tarkoitettuihin, innovatiivisia ja kestäviä matkailukokemuksia edistäviin aloitteisiin suhtaudutaan myönteisesti; katsoo kuitenkin, että niillä ei pitäisi korvata muita kulttuurialoitteita, ja ehdottaa, että olisi edelleen edistettävä kunnon keinoja riittävän rahoituksen saamiseksi;

34.  korostaa, että eurooppalaisen matkailun pitkän aikavälin kilpailukyky ja kestävyys olisi varmistettava myös hyödyntämällä täysimääräisesti alan innovaatioita ja tieto- ja viestintätekniikkaratkaisuja; katsoo, että varausprosesseja olisi arvioitava uudelleen ja ne olisi keskitettävä ja olisi harkittava digitaaliseen varausjärjestelmään perustuvaa asiakaslähtöistä keskitettyä järjestelmää;

35.  kannustaa komissiota osarahoittamaan EuroVelo-verkoston ja EU:n rautatieverkon yhteenliittämistä ja täten kannustamaan kestävää matkailua eri alueilla;

36.  toistaa, että infrastruktuuriin tarkoitetut varat on tärkeää suojata naapuruuspolitiikan yhteydessä, jotta varmistetaan Euroopan laajuisten verkkojen käyttöönotto ja rajatylittävän infrastruktuurin koordinointi;

37.  korostaa, että komissiossa ja Euroopan ulkosuhdehallinnossa ja eri pääosastoissa olisi pohdittava myös eri liikennealoja ja erityisesti teollisuuspuolta, jotta voitaisiin laatia talousdiplomatiaa koskeva strategia, jolla edistetään alan eurooppalaisia toimijoita kansainvälisesti;

38.  katsoo, että tulevan monivuotisen rahoituskehyksen olisi oltava mahdollisimman ennustettava ja joustava, jotta siinä sovitut varat voidaan käyttää kokonaisuudessaan varmistaen oikeudenmukainen jakautuminen kaikilla unionin alueilla, joten olisi taattava, että EU:n talousarvion alikäytöstä, erityisesti julkisella sektorilla, aiheutuva ylijäämä ja käyttämättä jättämisen seurauksena vapautetut sitoumukset asetetaan uudelleen saataville asianomaisen sektorin talousarviossa; pyytää Euroopan unionia tässä yhteydessä säilyttämään suuria osarahoituksen osa-alueita, kun se valitsee hankkeita monivuotiseen rahoituskehykseen; painottaa pitävänsä tärkeänä sitä, että liikenteen ja liikkumisen pääosasto osallistuu aktiivisemmin liikenneinfrastruktuurin koordinointiin unionin rahastoissa;

39.  korostaa, että kestävän liikenteen uusiin tekniikoihin erityisesti käyttövoimamenetelmien (sähkö, vety, biopolttoaineet jne.) osalta tehtyjen EU:n investointien on perustuttava teknologisen neutraliteetin periaatteeseen, mikä jättää markkinoille ja kansalaisille vapauden valita eri liikenneratkaisujen välillä.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

23.11.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

38

3

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Lucy Anderson, Marie-Christine Arnautu, Georges Bach, Deirdre Clune, Michael Cramer, Luis de Grandes Pascual, Andor Deli, Isabella De Monte, Ismail Ertug, Jacqueline Foster, Dieter-Lebrecht Koch, Merja Kyllönen, Miltiadis Kyrkos, Bogusław Liberadzki, Peter Lundgren, Marian-Jean Marinescu, Gesine Meissner, Cláudia Monteiro de Aguiar, Renaud Muselier, Markus Pieper, Salvatore Domenico Pogliese, Gabriele Preuß, Christine Revault d’Allonnes Bonnefoy, Dominique Riquet, Massimiliano Salini, Jill Seymour, Pavel Telička, Wim van de Camp, Janusz Zemke, Roberts Zīle, Kosma Złotowski, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Jakop Dalunde, Mark Demesmaeker, Jill Evans, Maria Grapini, Peter Kouroumbashev, Jozo Radoš, Olga Sehnalová

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Juan Fernando López Aguilar

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

38

+

ALDE

Gesine Meissner, Jozo Radoš, Dominique Riquet, Pavel Telička

ECR

Mark Demesmaeker, Jacqueline Foster, Roberts Zīle, Kosma Złotowski

EFDD

Daniela Aiuto

GUE/NGL

Merja Kyllönen

PPE

Georges Bach, Deirdre Clune, Andor Deli, Dieter-Lebrecht Koch, Marian-Jean Marinescu, Cláudia Monteiro de Aguiar, Renaud Muselier, Markus Pieper, Salvatore Domenico Pogliese, Massimiliano Salini, Luis de Grandes Pascual, Wim van de Camp, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska

S&D

Lucy Anderson, Isabella De Monte, Ismail Ertug, Maria Grapini, Peter Kouroumbashev, Miltiadis Kyrkos, Bogusław Liberadzki, Juan Fernando López Aguilar, Gabriele Preuß, Christine Revault d’Allonnes Bonnefoy, Olga Sehnalová, Janusz Zemke

VERTS/ALE

Michael Cramer, Jakop Dalunde, Jill Evans

3

-

EFDD

Peter Lundgren, Jill Seymour

ENF

Marie-Christine Arnautu

0

0

 

 

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


ALUEKEHITYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (11.10.2017)

budjettivaliokunnalle

seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu

(2017/2052(INI))

Valmistelija: Derek Vaughan

EHDOTUKSET

Aluekehitysvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetussa neuvoston asetuksessa N:o 1311/2013 säädetään, että komission olisi esitettävä vuoden 2020 jälkeistä tulevaa monivuotista rahoituskehystä koskeva ehdotuksensa ennen 1. päivää tammikuuta 2018; ottaa huomioon, että monivuotista rahoituskehystä koskevat lainsäädäntöehdotukset on esitettävä mahdollisimman pian, jotta voidaan tehdä päätöksiä koheesiopolitiikan tulevaisuudesta ja uudesta rahoituksesta voidaan sopia mahdollisimman pian ennen nykyisen ohjelmakauden loppua ja välttää siten viivytykset uudella ohjelmakaudella;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklassa määrätään, että unionin olisi edistettävä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja jäsenvaltioiden ja alueiden välistä yhteisvastuuta; ottaa huomioon, että alueellinen koheesiopolitiikka on yksi unionin keskeisistä politiikoista, joka tuo paljon lisäarvoa, edistää yhteisvastuuta, supistaa kehityskuiluja ja tuo Euroopan yhdentymisen edut suoraan unionin kansalaisille kaikilla alueilla; toteaa myös, että alueellinen koheesiopolitiikka yhdistää Eurooppaa ja vahvistaa sen taloutta noudattamalla yhteisvastuun periaatetta, lujittaa sosiaalista lähentymistä ja auttaa tekemään unionista kansalaisten kannalta tuntuvan ja näkyvän tuomalla käytännön tuloksia ruohonjuuritasolle; katsookin, että on olennaisen tärkeää, että monivuotisessa rahoituskehyksessä osoitetaan koheesiopolitiikalle riittävä, vähintään nykyistä jaksoa vastaava rahoitus, jotta koheesiopolitiikalla voidaan vastata haasteisiin, joihin kyseiseltä politiikalta odotetaan asianmukaisia ratkaisuja;

C.  ottaa huomioon, että olisi toteutettava tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että Yhdistyneen kuningaskunnan EU-erosta aiheutuvat budjettihaasteet eivät vaikuta aluepolitiikan budjettiin kielteisesti; toteaa, että tämä voidaan välttää muun muassa siirtymällä uusiin omiin rahoituslähteisiin; ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka tarjoaa rajatylittäviä ja muita alueellisen yhteistyön välineitä, joilla varmistetaan yhteistyön jatkuminen Yhdistyneen kuningaskunnan alueiden kanssa maan EU-eron jälkeen säilyttämällä yhteydet ja työskentelemällä yhdessä sen kansalaisten kanssa pyrittäessä yhteisiin tavoitteisiin;

D.  katsoo, että joitakin omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän joulukuussa 2016 jättämässä loppuraportissa esitettyjä ehdotuksia uusiksi omiksi varoiksi, kuten finanssitransaktioveroa, kaikille kasvihuonekaasupäästöjen lähteille asetettavaa hiilidioksidiveroa sekä EU:n yhteisöveroa, on aihetta analysoida laajemmassa asiayhteydessä ja ne olisivat myös sekä vuoden 2030 ilmasto- ja energiakehyksen tavoitteiden että taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevien tavoitteiden mukaisia;

E.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka on vaikuttanut merkittävästi taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen sekä Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoon ja sen älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevien tavoitteiden saavuttamiseen; ottaa huomioon, että unioni on vaarassa jäädä jälkeen näistä tavoitteista vuoteen 2020 mennessä erityisesti köyhyyden vähentämisen, uusiutuvien energiamuotojen edistämisen ja työttömyyden torjunnan osalta; ottaa huomioon, että strategiaa olisi arvioitava vuoden 2020 jälkeisen ajan osalta ja sillä olisi osaltaan vaikutettava vuoden 2030 kestävän kehityksen toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamiseen; ottaa huomioon, että sen rahoitus olisi turvattava seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja koheesiopolitiikka olisi nostettava keskeiseen asemaan; katsoo, että koheesiopolitiikalla on saavutettu merkittäviä tuloksia ja mahdollistettu Euroopan alueiden välisen taloudellisen ja sosiaalisen kuilun kaventuminen; toteaa kuitenkin, että 47 aluetta kahdeksassa jäsenvaltiossa on edelleen kehityksessään jäljessä;

1.  vahvistaa, että koheesiopolitiikka tarjoaa runsaasti unionin lisäarvoa, koska sillä pannaan täytäntöön taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä eri alueiden välisten kehityserojen vähentämistä koskevat perussopimuksen tavoitteet seuraavasti:–

  tuodaan kasvua ja työpaikkoja alueelliselle ja paikalliselle tasolle erityisesti jäljessä olevilla alueilla ja edistetään näin lähentymistä, saadaan aikaan seurannaisvaikutuksia ja edistetään taloudellista yhteistyötä, yleistä makrotaloudellista vakautta sekä koko unionin kilpailukykyä,–

  tarjotaan Euroopan laajuisia julkishyödykkeitä tukemalla kansainvälisiä infrastruktuurihankkeita,–

  edistetään rajatylittävää yhteistyötä ja autetaan luomaan vankka perusta pysyvälle rauhalle ja demokratialle Euroopassa,–

  käytetään yhteistä hallinnointia ja toissijaisuutta, jotta voidaan saattaa yhteen eri sidosryhmiä eri hallintotasoilta ja tarttua tehokkaasti sosioekonomisiin riskeihin ja mahdollisuuksiin;

2.  kehottaa komissiota esittämään tulevaa monivuotista rahoituskehystä ja vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevaa koheesiopoliittista pakettia koskevat ehdotuksensa viipymättä ja vaatii aloittamaan neuvottelut välittömästi, jotta varmistetaan Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI) oikea-aikainen täytäntöönpano vuoden 2020 jälkeisellä ohjelmakaudella; uskoo, että koheesiopolitiikan olisi jatkossakin hyödytettävä kaikkien alueiden kansalaisia ja keskitettävä varansa haavoittuvimpiin kansalaisiin; uskoo, että olisi kehitettävä ja otettava käyttöön BKT:tä täydentävät uudet sosiaaliset ja ympäristöä koskevat indikaattorit, jotta ERI-rahastot voidaan kohdentaa oikeudenmukaisemmin ja jotta voidaan ottaa paremmin huomioon epätasa-arvon erilaiset ilmenemismuodot;

3.  toteaa, että koheesiopolitiikan on säilyttävä unionin pääasiallisena julkisena investointi- ja kehityspolitiikkana, mutta katsoo, että koheesiopolitiikan keskeistä ja välttämätöntä roolia unionin poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa on tuotava voimakkaammin esiin; katsoo siksi, että on keskityttävä voimakkaasti työllisyyteen, osaamiseen, innovointiin, väestönkehitykseen, pk-yrityksiin, sosiaaliseen osallistamiseen ja erityisiin unionin tavoitteisiin, kuten digitalisointi ja uudelleenteollistaminen, sekä vahvempaan sosiaaliseen ulottuvuuteen, alueelliseen yhteistyöhön ja kaupunkiulottuvuuteen; korostaa tältä osin, että koheesiopolitiikan ei ole tarkoitus olla ratkaisu ja rahoitusväline kaikkiin odottamattomiin tapahtumiin ja että sen ei pitäisi johtaa uusien välineiden perustamiseen; korostaa, että uusien haasteiden ei pitäisi heikentää koheesiopolitiikan perinteisiä ja pitkäaikaisia tavoitteita sellaisina kuin ne on vahvistettu perussopimuksissa;

4.  vaatii siksi, että monivuotisessa rahoituskehyksessä osoitetaan jatkossakin vähintään nykyosuuden verran varoja vuoden 2020 jälkeisen ajan koheesiopolitiikkaa varten ja saatetaan tasapainoon investoinnit kansalaisiin ja investoinnit kansalaisten hyväksi ja koheesiopolitiikan kolmen ulottuvuuden – taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen – välillä sekä varmistetaan, että unionin poliittiset tavoitteet voidaan saavuttaa; uskoo, että monivuotisen rahoituskehyksen koheesio-osuutta olisi kasvatettava ja että nykyisiä sitoumuksia ei tulisi supistaa; muistuttaa, että koska jakso käynnistyi myöhään ja koska maksupyyntöjen määrän odotetaan kasvavan jakson loppua kohden, on erittäin tärkeää korottaa otsakkeen 1 b maksumäärärahojen enimmäismäärää, jotta varmistetaan likviditeetti ja investointivirrat ja vältetään mahdollisten poliittisten riskien vaikutus; toteaa, että uusien unionin ohjelmien ja välineiden perustamista ja nykyisten tukemista ei pitäisi asettaa olemassa olevien investointien edelle; toteaa, että koheesiopolitiikalla on tärkeä panos siinä, että rakenteellisia uudistuksia helpotetaan kannustimilla, kuten ennakkoehdoilla, seuraamusten sijaan, ja kehottaa komissiota tutkimaan muita positiivisia keinoja kannustaa kansallisia ja alueellisia ponnisteluja; korostaa, että vähemmän kehittyneisiin alueisiin on keskityttävä jatkossakin; korostaa, että monivuotisesta rahoituskehyksestä olisi tuettava eurooppalaisessa ohjausjaksossa hahmoteltuja painopisteitä erityisesti ottamalla huomioon maakohtaiset suositukset pitäen samalla mielessä perussopimuksissa vahvistetut koheesiopolitiikan tavoitteet; muistuttaa, että unionin uusia painopisteitä ja aloitteita olisi rahoitettava uusilla varoilla ja että koheesiopolitiikkaa ei pitäisi vaarantaa sillä, että sen nykyisiä varoja käytetään tällaisten uusien painopisteiden ja tavoitteiden rahoituslähteenä;

5.  katsoo, että alueellista rahoitusta olisi suojeltava ja sen tulisi edelleen koskea kaikkia unionin alueita ja oltava muodoltaan pääasiassa avustuksia, joita täydennetään rahoitusvälineillä, jotka puolestaan ovat tärkeässä asemassa tietyissä tapauksissa, joissa asianmukaisen ennakkoarvioinnin jälkeen ja selkeän strategian ja vahvistettujen kriteerien mukaisesti määritetään, mikä rahoitusmuoto on tarkoituksenmukaisempi toivottujen tavoitteiden saavuttamiseksi, ja katsoo, että tarvittaessa rahoitusvälineet olisi yhdistettävä asianmukaisesti avustuksiin; korostaa, että jos unionin talousarvioita leikataan, on keskityttävä suuremmassa määrin unionin ydintavoitteisiin ja EU:n lisäarvoon ja erityisesti on edistettävä kasvua ja työpaikkojen luomista sekä vähennettävä epätasa-arvoa ja alueellisia eroja; korostaa komission toteamusta, jonka mukaan rahoitusvälineet sopivat vain tuloja tuottaviin hankkeisiin; katsoo, että avustuksia ja tukia tarvitaan siten jatkossakin; korostaa osakkeiden, erityisrahastojen ja erityyppisten joukkolainojen kaltaisten rahoitustuotteiden vaaroja; toteaa, että rahoitusvälineiden osuuden lisääminen ei saisi vaikuttaa rahoitukseen, jota ei tarvitse maksaa takaisin, sillä se vaikuttaisi haitallisesti vaadittuun tasapainoon; toteaa, että vuoden 2020 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä rahoitusvälineiden käyttöä koskevat sitovat tavoitteet eivät ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto; katsoo, että jäsenvaltioiden roolia olisi korostettava asianmukaisilla osarahoitusosuuksilla, joilla varmistetaan jäsenvaltioiden sitoutuminen; toteaa, että makrotaloudellinen ehdollisuus jakaa mielipiteitä, ja korostaa, että koheesiopolitiikan ja eurooppalaisen ohjausjakson talouden ohjausprosessien välisen suhteen on oltava tasapainoinen ja vastavuoroinen sekä ERI-rahastojen edunsaajiin kohdistuvia vaikutuksia hillitsevä; pitää olennaisen tärkeänä, että ERI-rahastoissa keskitytään aloihin, joilla yleisiä toimia eniten tarvitaan, kuten kasvun ja kilpailukyvyn edistämiseen tai ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja resurssitehokkuuteen; korostaa, että unionin rahoituksen olisi täydennettävä kansallisia talousarvioita tarjoamalla todellista lisäarvoa ja varmistamalla, että aloilla, jotka jäävät kansallisten talousarvioiden ulkopuolelle, ryhdytään toimiin;

6.  katsoo, että mitään ratkaisua, joka merkitsee lyhyttä monivuotista rahoituskehystä, ei voida hyväksyä, koska se estää pitkän aikavälin suunnittelun ja haittaa koheesiopolitiikan ja muiden toimintapolitiikkojen ennakoitavuutta; katsoo, että ainoa vaihtoehto monivuotisen rahoituskehyksen nykyiselle kestolle on 5+5 vuoden jakso, johon sisältyy pakollinen väliarviointi, sillä edellytyksellä, että komissio varmistaa sujuvan siirtymisen ohjelmakausien välillä, mikä edellyttäisi tiukempia määrärahojen vapauttamista koskevia sääntöjä, lyhyempiä ohjelmien päättämismenettelyjä sekä nopeampia ohjelmien perustamis- ja käynnistämisprosesseja; vaatii, että tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä mahdollistetaan kansalaisten paremmat valvontamahdollisuudet muun muassa vahvistamalla koheesiopolitiikan kumppanuusperiaatetta ja valtavirtaistamalla se muiden toimintapolitiikkojen kanssa; kehottaa jälleen soveltamaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista kaikkiin unionin talousarvion osiin;

7.  vaatii päivittämään aluekehitysohjelmien painopisteet, jotta voidaan ottaa huomioon muuttuvat olosuhteet ja hyödyntää uuden teknologian tarjoamia etuja; katsoo, että koheesiopolitiikalla olisi erityisesti pyrittävä parantamaan tietotaloutta ja stimuloimaan innovointia; katsoo myös, että monivuotiseen rahoituskehykseen tarvitaan lisää joustavuutta odottamattomien haasteiden varalle; korostaa, että komission kantana on saavuttaa tasapaino rahoituksen vakauden ja joustavuuden välillä; pitää alueellisia työttömyysasteita ja alueellista sosiaalisen kehityksen indeksiä asianmukaisina kriteereinä; korostaa, että työpaikkojen luomista ja kehittämistä varten tarvittavaa huomattavaa kasvun tasoa ei voida saavuttaa ilman yhteisiä ponnisteluja pantaessa täytäntöön hyvää talouspolitiikkojen yhdistelmää, jonka olisi käsitettävä investoinnit, rakenteelliset uudistukset ja talouden vakauttaminen; korostaa koheesiopolitiikan roolia pyrittäessä saavuttamaan Pariisin sopimuksesta (COP21) johtuvat tavoitteet ja varmistettaessa siirtyminen kohti vähähiilistä kiertotaloutta; huomauttaa, että koheesiopolitiikan budjetin paremman täytäntöönpanon varmistaminen tulevaisuudessa edellyttää, että tätä politiikkaa yksinkertaistetaan perusteellisesti korkean tason ryhmän suositusten pohjalta ja harkitaan suhteellisuusperiaatteen laajempaa soveltamista ja että ERI-rahastoihin perustuvien ohjelmien täytäntöönpanossa otetaan käyttöön aluekohtainen eriyttäminen; korostaa aluepolitiikan merkitystä haavoittuvimpien alueiden, kuten vähiten kehittyneiden ja syrjäisimpien alueiden suojelemisessa;

8.  korostaa alueellisten rajatylittävien aloitteiden tärkeyttä Euroopan yhdentymisen sekä älykkään, kestävän ja osallistavan talouskasvun ja työllisyyden edistämisessä; korostaa, että Verkkojen Eurooppa -välineen ja koheesiorahaston olisi säilyttävä infrastruktuuri-investointien pääasiallisena lähteenä ja että määrärahojen olisi vastattava nykyistä suurta kysyntää, jossa ehdotuksia on liikaa rahoituksen määrään verrattuna; korostaa, että Euroopan alueiden välinen yhteistyö (Interreg) on keskeinen unionin lisäarvon tuoja ja sen avulla voidaan varmistaa rajat ylittävien ja eri puolilla unionia toteutettavien yhteisten hankkeiden jatkuvuus ja niiden väliset yhteydet; katsoo, että erityisesti nämä rajatylittävät aloitteet osoittavat Euroopan unionin lisäarvon;

9.  muistuttaa, että otsakkeen 1 a investoinneilla on osoitettu olevan voimakas myönteinen vaikutus toimintapolitiikkoihin; katsoo, että Horisontti 2020:n seuraajan kaltaisten ohjelmien olisi saatava kaksinkertainen rahoitus nykyisen rahoituskehyksen ohjelmaan verrattuna; toteaa, että arviot, kysyntä ja onnistumisaste viittaavat siihen, että tällainen lisäys auttaisi pienentämään tutkimuksen ja innovoinnin rahoitusvajetta;

10.  kehottaa komissiota aikaansaamaan ja helpottamaan edelleen synergioita ja täydentävyyttä unionin eri rahastojen välillä, mukaan luettuina koheesiopolitiikka, Horisontti 2020 -puiteohjelma, Verkkojen Eurooppa -väline ja Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR), jotta estetään se, että samanlaisiin hankkeisiin sovelletaan erilaisia sääntöjä vain siksi, että ne on pantu täytäntöön eri välineiden kautta, sekä pyrkimään vahvistamaan samanlaiset säännöt samanlaisille hankkeille myös silloin, kun ne rahoitetaan unionin eri toimintapolitiikoista ja välineistä, koska tämä vähentäisi byrokratiaa ja tekisi unionin varojen käytöstä edunsaajien kannalta helpompaa rajoittamatta kuitenkaan ERI-rahastojen määrärahojen koskemattomuutta; toteaa, että rahoitusvälineiden käyttöä ja synergioita avustusten kanssa voidaan parantaa; korostaa tässä yhteydessä, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä valtiontukisääntöihin, jotta voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikkien avustusten ja rahoitusvälineiden osalta; katsoo tarpeelliseksi, että kaikkia ERI-rahastoja, myös koheesiorahastoa ja Euroopan sosiaalirahastoa, jatketaan vuoden 2020 jälkeen;

11.  pitää uuden monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä olennaisena varmistaa, että budjettisääntöjä ja koheesiopolitiikan varainkäyttöä koskevia sääntöjä viimein yksinkertaistetaan tasapainoisesti heikentämättä koheesiopolitiikan yleisiä periaatteita, jotta voidaan vaikuttaa myönteisesti seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen kestävyyteen sekä vähentää edunsaajille aiheutuvaa taakkaa; vaatii komissiota tutkimaan lähemmin ”yhteiseen sääntökirjaan” perustuvaa lähestymistapaa yhä useampien edunsaajien kannustamiseksi hakemaan EU:n rahoitusta, koska tämä antaisi aiheen vahvistaa merkittävästi selkeämmät ja kevyemmät täytäntöönpanoa koskevat säännöt ja varmistaa unionin tuen integroitu strateginen suunnittelu; kehottaa tarjoamaan jäsenvaltioille yksinkertaistamisbonusta tehokkaista toimenpiteistä, joilla vähennetään byrokratiaa ja parannetaan unionin rahoituksen hallinnointia; korostaa, että kun pyritään maksimoimaan monivuotisen rahoituskehyksen toiminta ehdollisuuden osalta, on tärkeää saavuttaa oikea tasapaino, jotta ei vaaranneta investointeja; korostaa, että ns. koontiasetuspaketti tarjoaa lisäpotentiaalia ehdotetun yksinkertaistamisen ja joustavuuden kannalta; katsoo siksi, että se olisi pantava täytäntöön ja sitä olisi edelleen kehitettävä vuoden 2020 jälkeen; vaatii komissiota lisäämään paikallisille, alueellisille ja kansallisille hallinnoille ja edunsaajille tarjottavan valmiuksien kehittämistä koskevan tuen vaikuttavuutta ja laajentamaan tukimahdollisuuksia; pyytää komissiota kehittämään ennakkoehtojärjestelmän positiivisia elementtejä ja samalla vähentämään vastaavaa hallinnollista taakkaa arvioinnin ja menettelyjen osalta; kehottaa komissiota vahvistamaan hallinnollisten valmiuksien kehittämistoimia, jotta rahastot voidaan panna tehokkaammin täytäntöön; kehottaa toteuttamaan laajemmin toimenpiteitä, joihin kannustetaan komission tuoreessa kertomuksessa ”Competitiveness in low-income and low-growth regions – the lagging regions report” (Alhaisen tulotason ja kasvun alueiden kilpailukyky – vähemmän kehittyneitä alueita koskeva kertomus);

12.  kehottaa lisäämään Euroopan unionin solidaarisuusrahaston budjettia ja tarkistamaan sitä uudelleen etenkin tarkistetun solidaarisuusrahastoasetuksen 4 a artiklassa vahvistetun ennakkomaksujen enimmäismäärän osalta (tällä hetkellä 30 miljoonaa euroa), jotta voidaan tehokkaasti ja nopeasti reagoida suurempaan osaan luonnonkatastrofeista aiheutuvia vahinkoja.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

9.10.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

27

4

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Franc Bogovič, Steeve Briois, Andrea Cozzolino, Rosa D’Amato, John Flack, Iratxe García Pérez, Krzysztof Hetman, Marc Joulaud, Louis-Joseph Manscour, Martina Michels, Iskra Mihaylova, Jens Nilsson, Andrey Novakov, Paul Nuttall, Konstantinos Papadakis, Mirosław Piotrowski, Stanislav Polčák, Liliana Rodrigues, Maria Spyraki, Ruža Tomašić, Ángela Vallina, Monika Vana, Matthijs van Miltenburg, Lambert van Nistelrooij, Derek Vaughan, Joachim Zeller

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Daniel Buda, Andor Deli, Raffaele Fitto, John Howarth, Ivana Maletić, Tonino Picula

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

James Carver, Esther Herranz García, Susanne Melior

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

27

+

ALDE

Iskra Mihaylova, Matthijs van Miltenburg

ECR

Raffaele Fitto, John Flack, Mirosław Piotrowski, Ruža Tomašić

PPE

Franc Bogovič, Daniel Buda, Andor Deli, Esther Herranz García, Krzysztof Hetman, Marc Joulaud, Ivana Maletić, Andrey Novakov, Stanislav Polčák, Maria Spyraki, Joachim Zeller, Lambert van Nistelrooij

S&D

Andrea Cozzolino, Iratxe García Pérez, John Howarth, Louis-Joseph Manscour, Susanne Melior, Jens Nilsson, Tonino Picula, Liliana Rodrigues, Derek Vaughan

4

-

EFDD

James Carver, Paul Nuttall

ENF

Steeve Briois

NI

Konstantinos Papadakis

4

0

EFDD

Rosa D’Amato

GUE/NGL

Martina Michels, Ángela Vallina

Verts/ALE

Monika Vana

Merkkien selitykset:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (26.1.2018)

budjettivaliokunnalle

seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu

(2017/2052(INI))

Valmistelija: Sofia Ribeiro

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa yhteisen maatalouspolitiikan, joka on unionin vanhin yhteinen politiikka, valtavaa merkitystä yleisten tavoitteiden saavuttamisessa ja kasvaviin haasteisiin vastaamisessa lukuisten uudistusten kautta, ja katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan tehtävä on olennainen esimerkiksi korkealaatuisten elintarvikkeiden tuottamiseksi sekä muiden kuin elintarviketuotteiden ja palvelujen toimittamisen, elintarviketurvan ja maaseutuasutuksen vakauttamiseksi ja säilyttämiseksi, jotta varmistettaisiin kohtuuhintaiset elintarvikkeet noin 500 miljoonalle eurooppalaiselle kuluttajalle, alueellinen tasapaino ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus sekä pitkällä aikavälillä maaseutualueiden kestävyys; toteaa lisäksi, että tämä maksaa jokaiselle EU-kansalaiselle vain 0,32 euroa päivässä; muistuttaa, että maatalouden ja elintarviketeollisuuden osuus Euroopan teollisuudenalojen kokonaisliikevaihdosta on 16 prosenttia, ne tarjoavat 44 miljoonaa työpaikkaa koko elintarvikeketjussa ja 10 miljoonaa välitöntä työpaikkaa maataloudessa, unionissa toimii 11 miljoonaa maatilaa ja vientitulot ovat 130 miljardia euroa vuodessa; korostaa, että kahden pilarinsa kautta YMP auttaa vakauttamaan viljelijöiden tuloja ja samalla edistää ympäristöohjelmia ja maaseudun taloudellista toimintaa;

2.  huomauttaa, että nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020 YMP ei enää – ensimmäistä kertaa – ole se EU:n politiikka, jonka määrärahat ovat suurimmat (viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana YMP-määrärahojen osuus monivuotisesta rahoituskehyksestä on valitettavasti pudonnut 75 prosentista vain 38 prosenttiin); painottaa, että lukuisten toimintapoliittisten uudistusten avulla YMP:n menoja on karsittu ja määrärahojen käytöstä on tullut kohdistetumpaa ja markkinalähtöisempää ja se tähtää aiempaa enemmän unionin maatalouden kilpailukyvyn lisäämiseen;

3.  toteaa myös, että YMP:lle on annettu määrärahoja lisäämättä uusia tehtäviä ja tavoitteita, jotka eivät välttämättä tuota voittoa, ja lisäksi unioni laajeni käsittämään useampia jäsenvaltioita; korostaa, että haasteet ja tarpeet ovat lisääntyneet, kuten tarve varmistaa, että turvataan elintarvikkeiden saatavuus, suojellaan ympäristön resursseja, kehitetään kestäviä viljelykäytäntöjä, edistetään viherryttämistä ja investoidaan uuteen viljelyteknologiaan sekä lievennetään ilmastonmuutoksen vaikutuksia;

4.  kehottaa komissiota lisäämään YMP:n rahoitusta vuoden 2020 jälkeen tai ainakin säilyttämään sen nykyisellä tasolla, jotta voidaan säilyttää YMP:n kahden pilarin rakenne viljelijöiden auttamiseksi kaikilla aloilla, saavuttaa keskeiset viljelijöiden tulotason nostamista, työpaikkojen suojelemista ja luomista sekä innovointia koskevat tavoitteet ja pitää kiinni kestävän kehityksen tavoitteista ja täyttää Pariisin ilmastosopimuksen sitoumusten täytäntöönpanoa koskevat sitoumukset; painottaa, että YMP:n mahdollisilla lisäleikkauksilla on kielteinen vaikutus maatalousalan kilpailukykyyn ja alueelliseen kehitykseen EU:ssa, Euroopan maatalousyhteisöissä ja maaseutualueilla, ja toteaa, että parlamentti hylkää tämän mahdollisuuden suoraan;

5.  katsoo, että YMP:n rahoituksessa olisi kuvastuttava korkea eurooppalainen lisäarvo tällä politiikan alalla, jonka osatekijöitä ovat sekä maataloustuotteiden sisämarkkinat että sosiaaliset, ympäristölliset ja yhteenkuuluvuuteen liittyvät edut EU:n tasolla, ja huomauttaa, että YMP ei ole enää vain alakohtainen politiikka; ottaa huomioon, että YMP:n rahoituksen osuuden lasku EU27:n BKT:stä heikentäisi YMP:n tehokkuutta unionin tavoitteiden saavuttamisessa; katsoo, että YMP:n rahoituksen olisi oltava tasolla, jolla turvataan sen taloudellinen asema unionissa täysimääräisesti;

6.  korostaa, että YMP on kattava ja täysin kehittynyt EU:n politiikka, joka on yksi Euroopan yhdentymisen kulmakivistä; panee merkille, että tämä politiikan ala saavuttaa yhä useampia julkisia tavoitteita ja vastaa joustavasti EU:n ja sen yhteiskunnan uusiin haasteisiin ja muuttuviin tarpeisiin uudistusten avulla, ja toteaa, että YMP on vastuussa kilpailun edellytyksistä sisämarkkinoilla ja määrittää siten maatalouden harjoittamisedellytysten ennakoitavuuden ja vakauden;

7.  panee huolestuneena merkille, että YMP:n tulevaisuutta koskeva epävarmuus monivuotisessa rahoituskehyksessä vaikuttaa jo nyt kielteisesti maaseutualueisiin: se lannista maataloustyöntekijöitä ja saattaa johtaa maatalous- ja elintarvikehuoltokriiseihin EU:ssa;

8.  korostaa, että YMP ja sen rahoitus muodostavat maatalousalan yhteisen toimintakehyksen Euroopan unionissa, ja toteaa, että ilman näitä Euroopan yhdentymishankkeen osatekijöitä maataloustuotteiden sisämarkkinoiden tehokas toiminta EU:ssa estyisi, kun jäsenvaltiot kilpailisivat keskenään maataloustukien tasosta ja kilpailu vääristyisi;

9.  kehottaa kiinnittämään huomiota komission korkeaan tavoitetasoon kauppaneuvotteluissa ja käsiteltäessä joidenkin maailman kilpailukykyisimpien maataloustuottajien pääsyn vapauttamista Euroopan maatalousmarkkinoille; korostaa toisaalta, että eurooppalainen yhteiskunta odottaa, että EU:n maataloustuotannossa noudatetaan laatua ja elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten hyvinvointia, ympäristönsuojelua ja ilmastonsuojelua koskevia korkeimpia normeja ja sääntöjä; korostaa tässä yhteydessä, että YMP:llä ja siihen liittyvällä taloudellisella tuella on merkittävä tasoittava rooli Euroopan maatalouden kilpailukyvyn ylläpitämisessä;

10.  kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimia YMP:n rahoitusjärjestelmän yksinkertaistamiseksi, viljelijöiden taloudellisen ja hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi ja asianmukaisen julkisen tiedottamisen varmistamiseksi YMP:stä ja sen määrärahojen käytöstä, koska julkistettu tuen määrä voi antaa väärän kuvan, kun otetaan huomioon, että yleisö ei tiedä, että siitä lähtien, kun YMP perustettiin vuonna 1962, jäsenvaltiot ovat yhdistäneet resurssinsa, jotta voidaan luoda yhteinen politiikka ja maataloustuotteiden sisämarkkinat, ja että näin ollen YMP:llä ei enää ole kansallista vastinetta jäsenvaltioissa; korostaa, että on tarpeen lisätä tietoisuutta EU:n tärkeästä roolista eurooppalaisen elintarviketuotannon tukemisessa, ja kiinnittää huomiota siihen, että sen lisäksi, että YMP:n ansiosta eurooppalaisille kuluttajille tarjotaan laadukkaita tuotteita erittäin kohtuulliseen hintaan, piilevänä etuna heille jää myös käyttöönsä enemmän tuloja, mikä vahvistaa talouden muita aloja; painottaa, että tätä voidaan jatkaa ainoastaan, jos YMP:n määrärahoja lisätään tai jos ne ainakin säilytetään ennallaan; korostaa, että jos jokainen politiikka rahoitettaisiin kokonaan unionin talousarviosta, YMP:n osuus olisi vain yksi prosentti talousarviosta, mikä on kohtuullista, koska YMP:n avulla saadaan ruokaa yli 500 miljoonalle eurooppalaiselle; korostaa, että YMP:n osuus on alle 0,4 prosenttia EU:n ja jäsenvaltioiden kaikista julkisista menoista, mikä on pieni summa verrattuna 49 prosentin bruttokansantuoteosuuteen, joka EU:ssa käytetään keskimäärin julkisiin menoihin; painottaa, että EU:n viljelijät noudattavat korkeita eläinten hyvinvointia, ympäristönsuojelua ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevia normeja ja että sen vuoksi heitä olisi tuettava niin, että he voivat tehdä niin myös jatkossa;

11.  korostaa, että maatalousmarkkinoiden nykyinen epävakaisuus ja hintojen suuret vaihtelut osoittavat, että maataloustuet ovat välttämättömiä, sillä tukien avulla voidaan tehokkaammin puuttua markkinahäiriöihin ja hallita niitä; toteaa tässä yhteydessä, että korkeammat elintarvikehinnat ja maataloustuotteiden myynnin lisääntyminen eivät ole viime vuosina vaikuttaneet viljelijöiden tuloihin; on vakuuttunut, että tarvitaan konkreettisia tukitoimia viljelijöiden luotonsaantiongelmien ratkaisemiseksi ja maataloustulojen kääntämiseksi jälleen nousuun; muistuttaa myös, että eurooppalaiset kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan elintarvikkeistaan kiistatta korkeampaa hintaa, jos maatalousala ei saa julkista tukea;

12.  korostaa, että maataloustuet ovat oleellisia maataloustuotannon jatkuvuuden ja viljelijöiden tulojen varmistamisen kannalta, vaikka tukien osuus jäsenvaltioiden yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta on hyvin pieni; muistuttaa, että YMP auttaa oleellisesti vähentämään maatilojen tulojen epävakaisuutta ja nuoria viljelijöitä pääsemään alalle, tekemään heidän tiloistaan kannattavia ja siten luomaan välittömiä ja välillisiä työpaikkoja alalla;

13.  toteaa, että maatalousalan edellytysten heikentymisen aiheuttamasta hintojen epävakaudesta johtuvaa tulojen epävakautta on tarpeen hallita erityisesti siksi, että tuotantokustannukset ovat nousussa; korostaa, että YMP ei anna riittäviä keinoja käsitellä maataloustulojen ja maatalousmarkkinoiden epävakautta ja että YMP-määrärahojen vähentyminen pahentaa ongelmaa todennäköisesti entisestään, mikä puolestaan vaikuttaa tuotannonalan kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin sektoreihin;

14.  kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen siitä, kuinka paljon varoja palaisi Euroopan maatalouden tukirahastoon (maataloustukirahasto), jos kaikkialla EU:ssa sovellettaisiin suorien tukien ylärajoja 150 000 euroa, 100 000 euroa ja 50 000 euroa;

15.  muistuttaa, että brexitin ennakoitu vaikutus YMP:aan on 3,8–4,1 miljardia euroa vuodessa, ja kehottaa siksi komissiota kompensoimaan tämän menetyksen ja etsimään vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja esimerkiksi lisäämällä jäsenvaltioiden rahoitusosuutta tiettyyn prosenttiosuuteen bruttokansantulosta, kehittämällä uusia omien varojen muotoja, ottamalla käyttöön joitakin omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän ehdottamista uudistuksista ja parantamalla YMP:n toimintaa, kun pyritään pitämään YMP:n rahoitus ennallaan Yhdistyneen kuningaskunnan erotessa EU:sta, jotta rahoitus voisi kaikilta osin vastata eurooppalaisen maatalouden nykyisiä ja tulevia haasteita;

16.  pyytää komissiota helpottamaan maatalousalan mahdollisuuksia hyödyntää muita rahoitusvälineitä, kuten Euroopan strategisten investointien rahastoa (ESIR); katsoo, että jos halutaan luoda YMP-tukia koskevia uusia edellytyksiä, komission olisi huolehdittava, että niihin liittyy vastaava määrärahojen lisäys; korostaa tarvetta lisätä rahoitusta erilaisiin suhdannekriiseihin annettujen vastausten mukaisesti herkillä aloilla, kuten maitotalous-, sianliha-, hedelmä- ja vihannesalalla, ja painottaa, että hintojen epävakauteen olisi vastattava ehdottamalla uusia välineitä ja olisi otettava huomioon vapaakauppasopimusten mahdollinen vaikutus näihin aloihin ja pidettävä mielessä kasvava tarve edistää Euroopan maatalousalan kilpailukykyä maailmanlaajuisesti; kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että ulkoiset olosuhteet vaikuttavat yhä enemmän Euroopan maatalouteen ja YMP:hen ja että niistä seuraa tarve luoda uusia välineitä, joilla torjutaan EU:n rajojen ulkopuolelta maatalousmarkkinoille mahdollisesti tulevia kriisejä;

17.  korostaa, että on tärkeää parantaa talousarvion valvontaa, ja kehottaa komissiota kehittämään toimintatapoja, joissa otetaan paremmin huomioon, minne EU:n veronmaksajien rahat päätyvät ja mitä tuloksia ne tuottavat;

18.  korostaa, että komission olisi pidettävä suorat maksut ennallaan, koska ne auttavat estämään kilpailun vääristymistä jäsenvaltioiden välillä ja säilyttämään EU:n maataloustuotteiden ulkoisen kilpailukyvyn; torjuu jyrkästi kaikenlaisen kansallisen yhteisrahoituksen käyttöönottamisen, joka merkitsisi YMP:n osittaista uudelleenkansallistamista ja voisi johtaa erilaisten yhteisten maatalouspolitiikkojen syntymiseen eri jäsenvaltioissa ja EU:n talousarvion nettomaksajien voimakkaaseen suosimiseen ja voisi häiritä sisämarkkinoiden toimintaa; korostaa, että ainoana täysin yhdentyneenä EU-tason politiikkana YMP tuottaa eniten eurooppalaista lisäarvoa ja että kansallisesti rahoitettu maatalouspolitiikka olisi sitä huomattavasti kalliimpi; torjuu kaikki yritykset pakottaa jäsenvaltiot yhteisrahoittamaan YMP:aa; toteaa, että on tärkeää jatkaa maaseudun kehittämisohjelmien rahoittamista, koska ne edistävät osaltaan Euroopan alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja koska maaseutualueiden osuus EU:ssa on noin 90 prosenttia; kehottaa komissiota, kun se jatkaa sekä suorien tukien lähentymisprosessia unionissa seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa että sisäistä lähentymistä jäsenvaltioissa ja niiden alueilla, ottamaan asianmukaisesti huomioon erilaiset tuotantokustannukset ja työn sekä maatalouden merkityksen työllistäjänä yksittäisissä jäsenvaltioissa; korostaa, että on tärkeää säilyttää toimenpiteiden kirjo, kuten vapaaehtoinen tuotantosidonnainen tuki, jota jäsenvaltiot voivat hyödyntää pitääkseen yllä tuotantoa herkkien alueiden kannalta elintärkeillä aloilla ilman vääristävää vaikutusta sisämarkkinoihin; korostaa, että suorat maksut ovat tärkeä turvaverkko ja tulotuki viljelijöille;

19.  korostaa, että maatalous ja varsinkin alkutuotanto ovat erityisen herkkiä ilmastonmuutokseen liittyvien luonnonilmiöiden (kuivuus, tulvat, myrskyt, sade jne.) aiheuttamille vahingoille, ja kehottaa siksi komissiota kehittämään tukitoimenpidemekanismin, jolla vähennetään ja estetään tällaisia vahinkoja ja johon voisi sisältyä myös korvauksia vahingoista, joita alkutuotannossa toimiville maataloustuottajille aiheutuu ilmastonmuutoksen aiheuttamista luonnononnettomuuksista;

20.  kehottaa komissiota harkitsemaan, miten seuraavan YMP:n talousarvion avulla voitaisiin helpottaa nuorten ja uusien viljelijöiden pääsyä alalle ja ikääntyneempien irtautumista siitä; kehottaa komissiota kehittämään edelleen toimenpiteitä sukupolvenvaihdoksen tukemiseksi ja edistämään siten maatalousalan nykyaikaistamista ja nuorentamista ja mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään ja siirtämään olemassa olevaa tietoa;

21.  muistuttaa, että useimmat maaseutualueet kuuluvat EU:n heikoimmassa asemassa oleviin alueisiin, joiden BKT asukasta kohti on huomattavasti eurooppalaista keskitasoa alempi; katsoo siksi, että maaseudun kehittäminen on edelleen tärkeää tasapainoisen aluekehityksen kannalta ja että maaseutualueet tarvitsevat tukea työllisyyden lisäämiseksi ja elintason kohottamiseksi sekä muun kuin maatalouteen liittyvän toiminnan kehittämiseksi; korostaa, että taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäminen EU:ssa on edelleen EU:n talousarvion jatkuva tehtävä; katsoo siksi, että olisi lisättävä EU:n talousarviosta YMP:n puitteissa annettavaa rahoitusta maatalouden kehittämiseen ja että tämän tuen jakamista jäsenvaltioille koskevissa kriteereissä olisi jatkossakin otettava huomioon maaseutuväestön elintasoa, kokoa ja viljelyalaa koskevat erot;

22.  kehottaa antamaan kohdennettua uutta tukea kohdennettujen käytännön toimenpiteiden avulla eniten apua tarvitseville viljelijöille, mukaan lukien perhetilat ja pienet ja keskisuuret tilat, ja viljelijöille luonnonhaitta-alueilla ja heikoimmassa asemassa olevilla alueilla, vuoristoalueilla ja syrjäisimmillä alueilla, ja siten turvaamaan tehokkaamman elintarvikkeiden tuotannon ja toimitukset EU:n kaikissa osissa ja ehkäisemään maaseutualueiden väestökadon; kehottaa kohdentamaan tuen tarkasti niihin käytännön työtä tekeviin viljelijöihin, myös osa-aikaviljelijöihin, jotka monissa tapauksissa ovat monipuolistaneet toimintaansa ja joita ei pitäisi rangaista siitä; toteaa, että maatalousalan kannalta on erittäin tärkeää, että tulevaisuudessa maataloutta kannustetaan YMP:n asianmukaisella rahoituksella ja antamalla kaikkein heikoimmassa asemassa oleville alueille positiivinen erityiskohtelu; kehottaa komissiota parlamentin kehotuksen mukaisesti tarkastelemaan mahdollisuutta lisätä määrärahoja syrjäisestä sijainnista ja saaristoasemasta johtuvia erityisiä valinnaisia toimenpiteitä koskeville ohjelmille (POSEI), jotta voidaan turvata syrjäisten alueiden kannalta erittäin tärkeä järjestelmä; muistuttaa, että kolme jäsenvaltiota voi saada tukea näistä ohjelmista, mikä vastaa alle yhtä prosenttia YMP:n budjetista; panee erityisesti merkille, että esimerkkinä YMP:n varojen tehokkaasta käytöstä on yhteisölähtöinen paikallinen kehittäminen esimerkiksi Leader-ohjelman avulla; pyytää lisäämään tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä määrärahoja tuottajaorganisaatioiden perustamiseen ja kehittämiseen;

23.  kehottaa komissiota tukemaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä viljelijöiden mahdollisuuksia käyttää innovaatioita, kuten nykyaikaisia jalostustekniikoita ja täsmäviljelyä, lisäämällä synergiaa eri rahoitusohjelmien välillä ja parantamalla maatalouden roolia EU:n tutkimusohjelmissa; panee merkille uusien maataloustekniikoiden kasvavan roolin ja mahdollisuudet, mutta huomauttaa, että suurelle osalle viljelijöistä ne ovat liian kalliita;

24.  kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen oikeudellisesta kehyksestä EU:n elintarvikeketjua varten ja varmistamaan, että sitä rahoitetaan asianmukaisesti, jotta sisämarkkinoilla voidaan torjua hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, ja varmistamaan viljelijöille tietty avoimuus ja varmuus, joiden ansiosta he voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä, jotka hyödyttävät viljelijöiden itsensä lisäksi myös kuluttajia, sekä välttämään alihintaisen myynnin kaltaisia käytäntöjä ja siitä aiheutuvaa viljelijöiden tulojen vähentymistä; kehottaa rahoittamaan toimia, joilla lisätään viljelijöiden neuvotteluvoimaa elintarvikeketjussa; muistuttaa, että parlamentti tukee voimakkaasti EU:n sääntelykehystä, jolla torjutaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä;

25.  panee merkille, että tuottajat ovat kiinnostuneita EU:n menekinedistämisohjelmista, ja kehottaa komissiota jatkamaan nykyistä suuntausta, jossa lisätään tällaisten ohjelmien rahoitusta mutta toteutetaan samalla arviointi ohjelmiin liittyvistä hallinnollisista vaatimuksista ja edellytyksistä, jotka usein aiheuttavat ongelmia erityisesti pienille ja keskisuurille sekä uusille tuottajille ja niitä edustaville järjestöille;

26.  katsoo, että neljä ensimmäistä skenaariota, jotka komissio esittää maaliskuussa 2017 antamassaan valkoisessa kirjassa, eivät ole riittävän kunnianhimoisia; korostaa, että viidennen skenaarion on oltava lähtökohtana mahdolliselle pohdinnalle vuoden 2020 jälkeisen EU:n rahoituksen tulevaisuudesta; katsoo, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen keston olisi oltava mahdollisimman pitkä (vähintään seitsemän vuotta) ja siinä olisi oltava pitkän aikavälin arvio EU:n maatalousalan kehityksestä vuoteen 2050 mennessä, jotta voidaan varmistaa YMP-rahoituksen ennustettavuus ja vakaus tulevaisuudessa erityisesti, kun otetaan huomioon elintarvikkeiden toimitusvarmuuden merkitys ja alan kasvanut epävakaus, sekä parantaa pilottiohjelmien onnistumismahdollisuuksia.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

23.1.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

32

3

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

John Stuart Agnew, Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, Richard Ashworth, José Bové, Daniel Buda, Nicola Caputo, Paolo De Castro, Jean-Paul Denanot, Albert Deß, Jørn Dohrmann, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Luke Ming Flanagan, Martin Häusling, Esther Herranz García, Peter Jahr, Ivan Jakovčić, Jarosław Kalinowski, Zbigniew Kuźmiuk, Philippe Loiseau, Mairead McGuinness, Ulrike Müller, James Nicholson, Maria Noichl, Marijana Petir, Laurenţiu Rebega, Bronis Ropė, Ricardo Serrão Santos, Czesław Adam Siekierski, Tibor Szanyi, Marc Tarabella, Marco Zullo

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Franc Bogovič, Stefan Eck, Jens Gieseke, Maria Heubuch, Karin Kadenbach, Momchil Nekov, Sofia Ribeiro, Annie Schreijer-Pierik, Hannu Takkula, Tom Vandenkendelaere, Thomas Waitz

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Stanisław Ożóg

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

32

+

PPE

Franc Bogovič, Daniel Buda, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Jens Gieseke, Esther Herranz García, Mairead McGuinness, Marijana Petir, Sofia Ribeiro, Annie Schreijer-Pierik, Czesław Adam Siekierski, Tom Vandenkendelaere

S&D

Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, Nicola Caputo, Paolo De Castro, Jean-Paul Denanot, Karin Kadenbach, Maria Noichl, Ricardo Serrão Santos, Tibor Szanyi, Marc Tarabella

ECR

Jørn Dohrmann, Zbigniew Kuźmiuk, James Nicholson, Stanisław Ożóg

ALDE

Ivan Jakovčić, Ulrike Müller, Hannu Takkula

ENF

Philippe Loiseau, Laurenţiu Rebega

3

-

GUE/NGL

Stefan Eck, Luke Ming Flanagan

EFDD

John Stuart Agnew

5

0

ECR

Richard Ashworth

Verts/ALE

José Bové, Martin Häusling, Bronis Ropė

EFDD

Marco Zullo

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


KALATALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (23.11.2017)

budjettivaliokunnalle

seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu

(2017/2052(INI))

Valmistelija: Clara Eugenia Aguilera García

EHDOTUKSET

Kalatalousvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että kalastustoiminnalla on sosioekonomista merkitystä EU:n rannikkoalueilla, joten on välttämätöntä säilyttää erityisesti kalatalousalalle tarkoitettu riippumaton ja helppokäyttöinen rahasto, jolla on merkittävät määrärahat, jotta voidaan panna täytäntöön yhteinen kalastuspolitiikka (YKP), varmistaa eurooppalaisen vesiviljelyn ja kalastuksen kestävyys, ottaa käyttöön valikoivuutta koskeva suunnitelma poisheittämisen välttämiseksi, vähentää purkamisvelvoitteen taloudellista rasitetta ja helpottaa sen noudattamista sekä saavuttaa kestävää enimmäistuottoa koskeva tavoite; painottaa myös, että rahaston on lisäksi autettava kalatalousalaa toteuttamaan rakenneuudistusprosessi, josta on tullut välttämätön monista syistä, ja että tähän prosessiin voi sisältyä sellaisia toimia kuin purkamisvelvoitteen soveltaminen ja saastuttamattomien moottorien vaihtaminen aluksiin;

2.  korostaa, että YKP kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan ja että EU:n käyttöön tätä toimintapolitiikkaa varten myönnettyjen varojen olisi siksi oltava riittävät perusasetuksessa asetettujen vaativien tavoitteiden saavuttamiseksi; palauttaa kuitenkin mieliin, että nykyisen Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) osuus vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen kokonaismäärästä on vain 0,6 prosenttia; korostaa, että EMKR:n varat olisi säilytettävä vähintään ennallaan, kun otetaan huomioon kalastustoiminnan sosioekonominen merkitys Euroopan unionin rannikkoalueilla;

3.  kehottaa komissiota ehdottamaan suurempia määrärahoja EMKR:n seuraavalle ohjelmakaudelle, korkeampia rahoitusprosentteja sekä yhteisrahoitusta ja kalastajille kalastuskieltokausien aikana myönnettäviä korvauksia koskevia erilaisia sääntöjä, jotta voidaan kattaa pienimuotoisen muun kuin teollisen kalastuksen tarpeet, joiden esteenä ovat usein jäsenvaltioista johtuvat hallinnolliset viipeet;

4.  toteaa, että tukitoimet kalastustoiminnan väliaikaisen lopettamisen varalta olisi tietyissä tapauksissa säilytettävä; toteaa myös, että tukitoimet olisi kohdennettava laivastoihin, joiden on lopetettava toimintansa ulkoisesta syystä, kuten kalastuksen kieltämisen vuoksi; kehottaa säilyttämään myös kalastustoiminnan pysyvää lopettamista koskevat tukitoimet samoin ehdoin kuin nykyisin ja suorittamaan tarvittaessa tarkastuksen alusten romuttamisen taloudellisista vaikutuksista laivaston tasapainoon ja tosiasialliseen kalastuskapasiteettiin;

5.  huomauttaa, että brexitiä ei saa käyttää tulevan rahoituksen vähentämisen tekosyynä; katsoo, että EU:n olisi löydettävä keino varmistaa, että monivuotisen rahoituskehyksen mahdollinen pieneneminen vuoden 2020 jälkeen ei automaattisesti vähennä EMKR:n määrärahoja, koska niitä on jo vähennetty vuoden 2018 talousarviossa; korostaa, että tuki on kohdennettava ensisijaisesti pienimuotoiseen rannikkokalastukseen; varoittaa myös, että brexitin mahdollinen vaikutus kalastukseen edellyttää vakaata budjettikohtaa, kun otetaan huomioon, että EU:n kalatalousalan määrärahoja on jo supistettu;

6.  ehdottaa, että rahoitusta lisätään muilla rahoitusvälineillä sellaisten avustusten lisäksi, joita ei tarvitse maksaa takaisin; ehdottaa lisäksi, että tarjotaan mahdollisuutta käyttää lainajärjestelmää, jonka avulla voidaan laajentaa alan rahoitusmahdollisuuksia ja siten parantaa yritysten talouskehitystä ja jatkaa työtä pyyntitoiminnan ympäristövaikutusten lieventämiseksi;

7.  korostaa tarvetta osoittaa EMKR:ään riittävästi varoja, jotta kalastuslaivastojen kestävyyteen, valikoivuuteen ja kilpailukykyyn voidaan investoida;

8.  korostaa, että kauden 2014–2020 EMKR:n toteutustaso kolme vuotta sen jälkeen, kun se hyväksyttiin 15. toukokuuta 2014, on edelleen epätyydyttävä, koska syyskuuhun 2017 mennessä vain 1,4 prosenttia rahaston 6,4 miljardin euron varoista oli käytetty; toivoo, että EMKR:n ja EU:n muiden rakenne- ja investointiohjelmien toteutustaso paranee vähitellen; painottaa, että alhainen toteutustaso johtuu suurelta osin siitä, että yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen jälkeen tätä EU:n rahastoa koskevien sääntöjen hyväksyminen viivästyi, sekä useissa tapauksissa epäselvyyksistä rahaston tukitoimien käsittelyssä; kannattaa siksi tarkkuuden ja yksinkertaistamisen lisäämistä; kehottaa lisäämään joustavuutta määrärahojen osoittamiseen ja katsoo etenkin, että tietoja koskevat määrärahat, joita jäsenvaltiot eivät ole käyttäneet, olisi voitava siirtää tutkimuslaitoksille ja valvontaa varten Euroopan kalastuksenvalvontavirastolle;

9.  tähdentää myös, että EMKR:n olisi korvattava purkamisvelvoitteeseen liittyvät kulut, minkä vuoksi rahastoa on yksinkertaistettava ja sillä on oltava riittävät varat;

10.  katsoo, että on toteutettava toimia sen varmistamiseksi, että vuoden 2020 jälkeen EU:n kalatalousrahastoa käytetään nopeammin, joustavammin ja vähemmän byrokraattisesti ilman viivästyksiä, jotka vaivaavat edelleen EMKR:ää kaudella 2014–2020, jotta voidaan välttää nykyisen tilanteen toistuminen;

11.  kehottaa komissiota tarkistamaan investointilauseketta, jotta EMKR:stä yhteisrahoitettavat alueelliset ja kansalliset investoinnit voidaan jättää huomiotta laskettaessa eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä kansallisia alijäämiä;

12.  kannattaa alalla ja jäsenvaltioiden hallintoelimissä yleisesti vallalla olevaa näkemystä, jonka mukaan nykyiset rahoitussäännöt ovat liian monimutkaisia ja niistä voitaisiin tehdä yksinkertaisempia kaiken kaikkiaan, ja erityisesti hankkeissa, joissa tukitaso on alhainen; katsoo, että koska yhteisiä säännöksiä koskevasta asetuksesta annettu mietintö, jolla pyrittiin yksinkertaistamaan varainhoitoasetusta, ei koske EMKR:ää, sitä koskevaa asetusta on yksinkertaistettava;

13.  pitää tärkeänä kalastuksen valvontaa ja tieteellisen tiedon keräämistä, jotka ovat yhteisen kalastuspolitiikan pilareita; katsoo, että niihin on osoitettava jatkossakin EU:n rahoitusta ja että jäsenvaltioiden on tehostettava toimiaan näiden resurssien käyttämiseksi;

14.  katsoo, että EU:n uutta kalatalousrahastoa varten on otettava käyttöön suhteellisuussäännöt, jotta pieniin hankkeisiin kohdistuu vähemmän hallinnollista rasitetta kuin suuriin hankkeisiin; ehdottaa tässä yhteydessä eräänlaista de minimis -sääntöä pienimuotoiselle tuelle EU:n uudesta kalatalousrahastosta;

15.  korostaa, että vaikka EU on edelleen kalojen ja äyriäisten nettotuoja, sen kalatalousala on yhä tärkeä terveellisten elintarvikkeiden lähde Euroopan markkinoilla ja varmistaa elintarvikeomavaraisuuden; korostaa, että EU:n olisi edelleen estettävä sellaisten kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden pääsy EU:n markkinoille, jotka eivät täytä Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksesta nro 188 johtuvia elintarvike-, ympäristö- ja sosiaalisia normeja tai eivät ole laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta koskevien määräysten mukaisia, ja katsoo, että nämä vaatimukset olisi sisällytettävä vapaakauppasopimuksiin; tähdentää, että kaiken kaikkiaan olisi rajoitettava sellaisten normeja vastaamattomien tuotteiden tuontia, jotka eivät täytä lainsäädännön vaatimuksia, ja kalastustuotteiden alalle olisi luotava tasapuoliset toimintaedellytykset; korostaa tarvetta vahvistaa ja yhdenmukaistaa kolmansista maista tulevan tuonnin valvontaa ja tarkastuksia, jotta estetään sellaisten tuotteiden pääsy EU:n markkinoille, jotka eivät täytä lainsäädännön vaatimuksia;

16.  painottaa, että eurooppalaisen kalastuksenhoidon lisäarvo on tähän mennessä liittynyt pitkälti kalastuslaivaston kapasiteetin vähentämiseen, luonnonvarojen hyvään hallinnointiin, tuotteiden laatuun ja niiden jalostukseen; katsoo, että vuoden 2020 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä on otettava huomioon käytettävissä olevien kalavarojen ja laivaston kapasiteetin välinen tasapaino; korostaa, että olisi otettava huomioon myös muita tekijöitä, joiden lisäarvoa ei voida ilmaista määrällisesti, esimerkiksi suoraan ja epäsuoraan työllisyyteen ja paikalliseen kasvuun liittyvä rooli, joka kalastusalalla on siitä suuresti riippuvaisissa yhteisöissä; tähdentää siksi, että kalatalousalan on pysyttävä itsenäisenä, jotta se voi tukea näitä yhteisöjä ja taata paremman alueellisen yhteenkuuluvuuden;

17.  korostaa, että pienimuotoisesta kalastuksesta riippuvaiset rannikkoyhteisöt olisi asetettava etusijalle tulevassa EMKR:ssä, kun otetaan huomioon pienimuotoisen kalastuksen merkitys näiden paikkakuntien ympäristölle ja työllisyydelle; toteaa, että alan osuus EU:n laivastosta on 80 prosenttia ja 40 prosenttia alkutuotannon kaikista työpaikoista niiden välillisten työpaikkojen lisäksi, joita se luo paikallistasolla jakelun, verkkojen valmistuksen tai alusten korjauksen aloilla; toteaa lisäksi, että pienimuotoisesta kalastuksesta riippuvaiset rannikkoyhteisöt olisi asetettava tulevassa EMKR:ssä etusijalle, jotta ne voivat kasvaa sekä tarjota tuloja ja työpaikkoja; toteaa, että tämä oli yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen sanoma ja että se otettiin huomioon, kun uutta politiikkaa laadittiin;

18.  korostaa, että kalastuksen sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus ovat tärkeitä paikallisyhteisöille ja joillekin meri- ja rannikkoalueille; katsoo, että rahoitusvaroja on jatkossakin oltava riittävästi, jotta pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavat laivaston osat saavat varoja;

19.  korostaa, että perinteinen rannikkokalastus vetää puoleensa paljon matkailijoita ja siten sillä on välillisesti myös huomattavasti myönteisiä taloudellisia vaikutuksia muihin talouden aloihin;

20.  korostaa, että Euroopan rannikko- ja saariyhteisöt ovat nyt ja jatkossakin erittäin riippuvaisia kalastusalasta kalastustuotteiden jalostuksen, matkailun ja ravintolapalveluiden aloilla sekä tuotantoketjun alkupäässä laivanrakennuksen, alusten kunnossapidon ja korjauksen sekä turvallisuuden ja uuden teknologian aloilla; korostaa sen vuoksi, että paikallisyhteisöjen omiin kehittämishankkeisiin ja paikallisen kalatalouden toimintaryhmiin olisi edelleen kiinnitettävä huomiota ja niiden rahoitusta on lisättävä, koska ne antavat paikallisille kalastusyhteisöille mahdollisuuden vastata näihin haasteisiin ruohonjuuritasolla käyttämällä hyväksi paikallisten sidosryhmien tietämystä paikallisten ongelmien ratkaisemisessa; painottaa näin ollen, että on tärkeää säilyttää kalastajien tuottajaorganisaatioiden rahoitusrakenne ennallaan ja tukea ammattikunnan etujärjestöjä;

21.  katsoo, että valvontatoimenpiteet ovat keskeinen ja välttämätön osa YKP:tä tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi ja että komission ja jäsenvaltioiden olisi osoitettava niihin riittävä määrä taloudellisia ja muita resursseja; katsoo näin ollen, että tulevan rahaston avulla on varmistettava riittävä tuki tämän osalta;

22.  painottaa, että on tärkeää säilyttää kalatalousalan kahden yhteisen tukivälineen rahoitusrakenne, paikalliset toimintaryhmät ja tuottajaorganisaatiot, sillä ne ovat keskeisiä tekijöitä kalastustoiminnan kehittämisessä tästä toiminnasta riippuvaisilla alueilla;

23.  katsoo, että EMKR:stä olisi annettava jatkossakin ensisijaista rahoitustukea rannikkokalastukseen ja pienimuotoiseen kalastukseen, koska niillä on tärkeä sosioekonominen merkitys kalastustoiminnasta vahvasti riippuvaisilla alueilla, ja toteaa, ettei tämä kuitenkaan saa vähentää tukea muille laivastoille, joita myös tarvitaan terveellisten elintarvikkeiden toimittamisessa EU:n markkinoille;

24.  katsoo, että tulevaa monivuotisen rahoituskehyksen uudistusta ajatellen on tärkeää ryhtyä pohtimaan mahdollisuutta rahoittaa toimenpiteitä, joilla uudenaikaistetaan tiettyjä vanhentuneita ja merellä turvallisuusriskejä aiheuttavia laivastoja, kuten tietyt syrjäisimpien alueiden laivastot, edellyttäen, ettei tämä mahdollista kalastuskapasiteetin lisäämistä;

25.  korostaa niin sanotun sinisen talouden entistä tärkeämpää roolia; katsoo, että sinistä kasvua koskevan strategian painopisteet olisi mukautettava vastaamaan EMKR:n painopisteitä, joita ovat ympäristön kestävyys, resurssitehokkuus, kilpailukyky, korkealaatuisten työllistymismahdollisuuksien luominen, akateeminen ja ammattikoulutus sekä alueellinen yhteenkuuluvuus, ja että näille olisi luotava oma erillinen budjettikohtansa; kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen sinisen kasvun määrärahoja monivuotisessa rahoituskehyksessä ja korostaa, että kalatalousrahastolla olisi oltava tärkeä rooli tässä suhteessa;

26.  on tyytyväinen siihen, että sinistä taloutta koskevassa strategiassa, johon osoitetaan 20 prosenttia EMKR:n varoista, halutaan vauhdittaa vesiviljelyä, mutta pitää valitettavana, että hallinnolliset esteet jarruttavat vesiviljelyn kehitystä; kehottaa sen vuoksi pohtimaan keinoja vähentää byrokratiaa jäsenvaltioissa;

27.  korostaa tarvetta tukea työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua helpottavia toimenpiteitä ja käyttää EMKR:ää auttamaan pätevien meri- ja kalatalousalan ammattilaisten kouluttamisessa; pitää meri- ja kalatalousalan nykyaikaistamista tärkeänä ja panee merkille innovoinnin roolin tässä yhteydessä; kehottaa siksi lisäämään investointeja teknologian kehittämiseen ja innovointiin ottaen etenkin huomioon, että on välttämätöntä parantaa pyydysten valikoivuutta purkamisvelvoitteen ja kestävää enimmäistuottoa koskevan tavoitteen saavuttamiseksi, ottaen huomioon tarpeen varmistaa alusten tehokkuus ja henkilöstön mukavuus ja turvallisuus; toteaa lisäksi, että kalastusalalle ratkaisuja ehdottaville muiden alojen yrityksille on annettava mahdollisuus saada varoja ja että on lisättävä rahoitusmahdollisuuksia, jotta voidaan parantaa alan taloudellista ja ekologista tuloksellisuutta;

28.  korostaa, että on tärkeää edistää kalatalousalan monipuolistamista kehittämällä täydentävää toimintaa ja investoida siihen;

29.  palauttaa mieliin, että on tarpeen tehostaa tieteellisen tiedon keräämistä ja varmistaa sen entistä parempi saatavuus, edistää yhteistyötä ja tieteellisen tiedon vaihtoa meri- ja kalatalousalan ja toisaalta tiedeyhteisön, kansalaisjärjestöjen ja muiden tahojen välillä sekä kehittää alan uutta tutkimusta ja kalataloussektorin uusia aloja, kuten vesiviljelyn ja kalankasvatuksen yhdistämistä;

30.  toteaa jälleen, että kalavarojen tilan arvioimiseksi on tärkeää laatia perusteellisia ja riippumattomia tieteellisiä lausuntoja, jotta voidaan tehdä kestävän enimmäistuoton saavuttamisen mahdollistavia hallinnollisia päätöksiä; katsoo, että vuoden 2020 jälkeisessä EMKR:ssä olisi varattava riittävästi rahoitusta tieteellisen tiedon keräämiseen;

31.  korostaa, että on tärkeää säilyttää Euroopan kalastuksenvalvontaviraston rahoitus vähintään entisellä tasolla sen kalatalousalan valvonta- ja seurantatehtävää varten; vaatii vahvistamaan kalastuksenvalvontaviraston roolia tulevaisuudessa, jotta on mahdollista saavuttaa YKP:n tavoitteet ja jotta virasto voi vakiinnuttaa kalastuslaivastojen hallinnointia ja tarkastustoimenpiteiden valvontaa koskevan toimintansa; kehottaa komissiota lisäämään kalastuksenvalvontaviraston rahoitusta.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

21.11.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

21

2

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marco Affronte, Clara Eugenia Aguilera García, Renata Briano, Alain Cadec, David Coburn, Richard Corbett, Diane Dodds, Linnéa Engström, Mike Hookem, Ian Hudghton, Carlos Iturgaiz, Werner Kuhn, António Marinho e Pinto, Gabriel Mato, Norica Nicolai, Liadh Ní Riada, Ulrike Rodust, Remo Sernagiotto, Ricardo Serrão Santos, Isabelle Thomas, Ruža Tomašić, Jarosław Wałęsa

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

France Jamet, Verónica Lope Fontagné, Francisco José Millán Mon, Maria Lidia Senra Rodríguez

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

21

+

ALDE

António Marinho e Pinto, Norica Nicolai

ECR

Ruža Tomašić, Remo Sernagiotto

ENF

France Jamet

PPE

Alain Cadec, Carlos Iturgaiz, Francisco José Millán Mon, Gabriel Mato, Jarosław Wałęsa, Verónica Lope Fontagné, Werner Kuhn

S&D

Clara Eugenia Aguilera García, Isabelle Thomas, Renata Briano, Ricardo Serrão Santos, Richard Corbett, Ulrike Rodust

VERTS/ALE

Ian Hudghton, Linnéa Engström, Marco Affronte

2

-

EFDD

David Coburn, Mike Hookem

2

0

GUE/NGL

Liadh Ní Riada, Maria Lidia Senra Rodríguez

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (6.12.2017)

Budjettivaliokunnalle

seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu

(2017/2052(INI))

Valmistelija: Helga Trüpel

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  katsoo, että ohjelmakauden 2014–2020 lopussa sekä Euroopan ja kansainvälisen poliittisen ympäristön muutoksessa on syytä pohtia uudelleen monivuotisen rahoituskehyksen rakennetta, jotta sitä voidaan mukauttaa unionin tarpeisiin; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan asianmukaisesti brexitin mahdollisia seurauksia ja vaikutuksia, käynnistämään monivuotisen rahoituskehyksen kattavan uudistuksen ja myöntämään tarvittavat taloudelliset resurssit, jotta voidaan estää brexitin mahdolliset kielteiset vaikutukset EU:n laajuisiin yhteistyöohjelmiin kulttuurin, koulutuksen, median, nuorison, urheilun ja tutkimuksen alalla varatun rahoituksen tasoon tai kyseisillä aloilla työskenteleville henkilöille;

2.  ilmaisee tukensa kulttuurin, koulutuksen, tiedotusvälineiden, nuorison, urheilun, tutkimuksen ja kansalaisuuden aloilla toteutettaville ohjelmille, jotka ovat selvästi osoittaneet eurooppalaisen lisäarvonsa ja joiden suosio on kestävällä pohjalla edunsaajien keskuudessa, ja kehottaa lisäämään merkittävästi maksusitoumus- ja maksumäärärahoja sekä pitkän aikavälin koordinoituja investointeja, jotta voidaan taata niiden tavoitteiden menestyksekäs saavuttaminen vuoden 2020 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa;

3.  katsoo, että tulevan monivuotisen rahoituskehyksen rakenteessa olisi otettava huomioon ainakin seuraavat perusteet:

i.  yksinkertaisuus eli otsakkeiden uudistaminen siten, että kansalaiset voivat ymmärtää niiden tavoitteet; katsoo, että koulutusta, nuorisoa, kulttuuria ja urheilua koskevat ohjelmat olisi kerättävä yhden ainoan otsakkeen alle, joka heijastaa asianmukaisesti eri ohjelmien tavoitteita;

ii.  ennakoitavuus, eli monivuotisen rahoituskehyksen ja siihen liittyvien ohjelmien rakenteen on mahdollistettava edunsaajien suunnitelmat riittävän pitkällä aikajänteellä; kehottaa komissiota säilyttämään niiden ohjelmien rakenteen, joiden potentiaalia ei ole vielä täysin hyödynnetty, myös Luova Eurooppa -ohjelman monialaisen toimintalinjan ja etenkin kulttuurialan ja luovien toimialojen takausjärjestelyn sekä sen yhteiset toimet Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) kanssa, sillä ne ovat olennaisen tärkeitä kulttuurialan ja luovien alojen tukemiseksi;

iii.  avoimuus ja demokraattinen vastuuvelvollisuus, eli rahoituskehyksen kesto olisi sovitettava yhteen eurooppalaisen vaalikauden kanssa; huomauttaa, että epäsuhta seitsemäksi vuodeksi laaditun monivuotisen rahoituskehyksen ja kymmeneksi vuodeksi laadittujen EU:n poliittisten ja strategisten tavoitteiden välillä saattaa haitata unionin ohjelmien tulosten johdonmukaista arviointia; ehdottaa siksi, että vuoden 2020 jälkeinen monivuotinen rahoituskehys kestäisi 10 vuotta ja ensimmäisten viiden vuoden jälkeen seuraisi sitova ja merkityksellinen uudelleentarkastelu;

iv.  sopeutumiskyky, sillä vuosien 2014–2020 monivuotisesta rahoituskehyksestä saadut kokemukset ovat osoittanut, ettei se pysty vastaamaan uusiin haasteisiin ilman, että tällä on vaikutusta olemassa oleviin ohjelmiin; katsoo, että seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen tarvitaan lisää joustavuutta ja enemmän liikkumavaraa, minkä lisäksi olisi otettava käyttöön periaate ”uutta rahaa uusia aloitteita varten”, jotta voidaan välttää rahoittamasta EU:n talousarviosta uusia aloitteita EU:n nykyisten ohjelmien ja toimintapolitiikkojen kustannuksella; korostaa tässä yhteydessä, että pitkän aikavälin vakaus on olennaisen tärkeää kulttuuri- ja koulutusohjelmille; kehottaa näin ollen komissiota ja neuvostoa harkitsemaan maksusitoumus- ja maksumäärärahojen enimmäismäärien korotusta tulevissa monivuotisissa rahoituskehyksissä; katsoo, että joustavuuden pitäisi mahdollistaa monivuotisen rahoituskehyksen maksusitoumus- ja maksumäärärahojen enimmäismäärien täysimittainen hyödyntäminen;

v.  ensisijaisesti vastuu, koska nyt on toteutettava toimia, joilla estetään uuden maksukriisin syntyminen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana; pitää tärkeänä, että maksamattomien rästien kasaantumista vältetään mahdollisimman tarkkaan, jotta edellisen monivuotisen rahoituskehyksen (2007–2013) lopun ja nykyisen (2014–2020) alun tapahtumat eivät toistu; odottaa, että maksusitoumusmäärärahojen lisäykseen liitetään vastaava maksumäärärahojen lisäys, jotta maksut voidaan suorittaa ajallaan; pitää valitettavana, että maksuviivästysten seuraukset ovat merkittäviä, ja toteaa, että niillä on erityisen vakavia vaikutuksia pieniin koulutus-, kulttuuri- ja luovien alojen organisaatioihin, mikä vaikuttaa suoraan EU:n talousarvion edunsaajiin, kuten opiskelijoihin, korkeakouluihin, pk-yrityksiin ja tutkijoihin;

4.  katsoo, että asianmukaiset ja pitkän aikavälin investoinnit koulutukseen ja kulttuuriin ovat olennaisen tärkeitä, jotta EU:n kansalaiset voivat osallistua tehokkaasti ja aktiivisesti EU:n poliittiseen ja demokraattiseen toimintaan;

5.  pitää todella järkevänä pienentää BKTL-perusteisten varojen osuutta EU:n talousarvion omista varoista järjestelmän kokonaisuudistuksen yhteydessä, jotta SEUT-sopimuksen 311 artiklan henkeä ja kirjainta noudatettaisiin;

6.  panee erittäin huolestuneena merkille sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoisuuden, muukalaisvihan, rasismin, kansallismielisyyden, väkivaltaisten ääriliikkeiden ja terrorismin nousun Euroopassa; kehottaa siksi tukemaan tehokkaita torjuntatoimia lisäämällä sellaisten asiaankuuluvien EU-ohjelmien rahoitusta, joilla muiden aloitteiden lisäksi tuetaan koulutusstrategioita, joilla edistetään unionin kansalaisuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, suvaitsevaisuutta ja ihmisoikeuksia sekä avoimia ja osallistavia eurooppalaisia yhteiskuntia demokraattisen mallimme perustana 17. maaliskuuta 2015 annetun Pariisin julkilausuman mukaisesti;

7.  panee merkille ne lyhyen ja pitkän aikavälin haasteet, joita uusille tulokkaille ja vastaanottaville yhteiskunnille aiheutuu eri kulttuureja edustavien pakolaisten ja maahanmuuttajien kotouttamisesta eurooppalaiseen yhteiskuntaan; korostaa kulttuuri-, koulutus- ja urheiluohjelmien merkitystä tässä suhteessa ja kehottaa tekemään pitkäkestoisia ja koordinoituja investointeja sekä myöntämään riittävästi lisärahoitusta nykyisten ja tulevien sukupolvien Erasmus+ -, Luova Eurooppa - ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelmille, jotta tuetaan jäsenvaltioita niiden pyrkiessä merkitykselliseen kotouttamiseen, samalla kun tätä kulttuuri- ja koulutusalan ohjelmien tukea valtavirtaistetaan muihin EU:n kotouttamisvaroihin, kuten turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoon (AMIF);

8.  on tietoinen unionin edessä olevista haasteista koulutuksen, kulttuurin, nuorison ja kansalaisuuden aloilla ja erityisesti EU:n ohjelmien konkreettisesta esteettömyydestä erityisesti vammaisten henkilöiden kannalta; pitää tärkeänä laajentaa ohjelmien soveltamisalaa ulottumaan kaikkiin eurooppalaisiin nuoriin, mukaan lukien koululaiset sekä oppisopimuskoulutuksessa olevat, ja tavoittamaan muitakin kuin korkeakouluopiskelijat, jotka tällä hetkellä muodostavat enemmistön edunsaajista; korostaa tässä yhteydessä, että kulttuuri-, koulutus- ja urheilualan ohjelmat ovat tärkeitä, ja vaatii pitkän aikavälin koordinoituja investointeja nykyisiä ja tulevia Erasmus+ -, Luova Eurooppa - ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelmia, jotta tuetaan jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä;

9.  muistuttaa, että nuorisotakuu ja nuorisotyöllisyysaloite ovat keskeisiä välineitä pyrittäessä ratkaisemaan jatkuvasti korkeaa nuorisotyöttömyyttä ja vaatii niiden jatkuvaa parantamista sekä määrärahojen huomattavaa korottamista Euroopan sosiaalirahaston puitteissa; korostaa, että kysyntää ja investointeja tukevia toimenpiteitä, kasvua edistäviä rakenneuudistuksia ja sosiaalipolitiikan koordinointia tarvitaan, jotta voidaan tukea nuorten onnistunutta siirtymistä työmarkkinoille kestävällä tavalla;

10.  korostaa tarvetta vahvistaa olemassa olevia ohjelmia koulutuksen ja kulttuurin alan työntekijöiden työllistettävyyden tukemiseksi erityisesti korkean työttömyysasteen jäsenvaltioissa ja tarvetta edistää EU:n kulttuuriteollisuuden kilpailukykyä;

11.  katsoo, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi annettava kohdennettua rahoitusta epäviralliseen oppimiseen, nuorille suunnattavaan vapaaehtoistoimintaan eurooppalaisen kansalaiskasvatuksen alalla perus- ja keskiasteen kouluissa, ammattioppilaitoksissa ja kurssikeskuksissa sekä kaikissa muissa oppilaitoksissa, koska tällaisella toiminnalla on tärkeä rooli sen varmistamisessa, että EU-asioita opetetaan monissa kouluissa eri puolilla Eurooppaa, eurooppalaista kansalaiskasvatusta parannetaan kokonaisuudessaan sekä edistetään välillisesti eurooppalaista identiteettiä ja nuorten kansalaisten aktiivista osallistumista kansalaistoimintaan;

12.  toistaa tukevansa myös Erasmus+ - ja Luova Eurooppa -kulttuuriohjelmien kansainvälisen ulottuvuuden vahvistamista tärkeänä osana EU:n kansainvälisten kulttuurisuhteiden strategiaan sisältyviä ihmisten välisten yhteyksiä erityisesti pieni- ja keskituloisissa maissa ja nuorten taiteilijoiden sekä luovan alan ja kulttuurialan ammattilaisten erityisiä liikkuvuusjärjestelyjä; on sitä mieltä, että Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskevan uuden ohjelman ulkoista ulottuvuutta olisi vahvistettava;

13.  kehottaa jatkamaan investointeja nykyisiin ja tuleviin eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisiin puitteisiin (ET 2020), Erasmus+ -, Luova Eurooppa -ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelmiin, jotta nuorisojärjestöt voivat jatkaa nuorten tavoittamista ja tarjota heille arvokasta osaamista ja taitoja elinikäisen, oppijakeskeisen ja epävirallisen oppimisen avulla sekä tarjota arkioppimisen mahdollisuuksia erityisesti vapaaehtoistyön ja nuorisotyön kautta;

14.  korostaa, että investointien lisäämisellä Erasmus+ -ohjelmalle on annettava laajempi ulottuvuus, jotta siihen voidaan sisällyttää kunnianhimoisempia mahdollisuuksia liikkuvuuteen ammatillisen koulutuksen opiskelijoille, heikommassa asemassa oleville nuorille ja nuorille, jotka kärsivät moninkertaisesta syrjinnästä ja esteistä, kuten vammaisille henkilöille, hlbti-henkilöille ja marginalisoituneista yhteisöistä kotoisin oleville oppilaille sekä vaihto-oppilaille;

15.  kehottaa investoimaan kymmenkertaisesti Erasmus+ -ohjelman seuraajaan seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana, jotta voidaan tavoittaa paljon useampia nuoria ja opiskelijoita eri puolilta Eurooppaa ja saavuttaa ohjelman täysi potentiaali, mikä tukee kehotusta, jonka antoivat puheenjohtaja Juncker unionin tilaa koskevassa puheessaan ja useat Euroopan johtajat sekä Erasmusx10-kampanjan käynnistäneet kansalaisyhteiskunnan järjestöt; huomauttaa, että Erasmus+ -ohjelman osuus on vain 1,36 % EU:n kokonaistalousarviosta vuosina 2014–2020 ja että se hyödyttää vain neljää miljoonaa eurooppalaista sen täytäntöönpanon loppuun mennessä vuonna 2020;

16.  pitää tärkeänä vuoden 2020 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen ja siihen liittyvien ohjelma-asetusten hyväksymistä hyvissä ajoin, jotta estetään ongelmat ohjelmien täytäntöönpanossa ja pidetään nykyisten ja tulevien kausien välinen siirtymäkausi minimissään;

17.  toteaa, että kun otetaan huomioon, että monilla unionin kansalaisilla on edelleen kehno lukutaito tai lukemisvaikeuksia, mukaan lukien toiminnallinen lukutaidottomuus ja medialukutaidottomuus, että noin 40 prosentilla EU:n alueen työntekijöistä ei ole riittävää digitaalista osaamista ja että 44 prosentilla väestöstä on vähäiset tai olemattomat digitaaliset perustaidot, seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on varattava huomattavia lisäresursseja – nykyisten koulutusohjelmien lisäksi – parantamaan digitaalista osaamista koulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen avulla, ja tuettava koulutus- ja kulttuuriresurssien digitalisointia niiden laadun ja saatavuuden parantamiseksi; korostaa lisäksi, että digitaalisiin taitoihin on sisällytettävä sekä elämän perustaidot, kuten media- ja digitaalinen lukutaito, että erityiset työssä tarvittavat taidot, kuten koodaus. katsoo, että uuden monivuotisen rahoituskehyksen olisi tarjottava mahdollisuus määritellä digitaalisia taitoja koskeva EU:n kokonaisvaltainen politiikka;

18.  korostaa, että on tärkeää käsitellä sosiaalista syrjäytymistä ja osallistaa myös heikommista lähtökohdista tulevia ihmisiä, jotta he voivat osallistua kaikin tavoin ja tasapuolisesti kulttuurin ja koulutuksen alan toimiin;

19.  suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen perustaa Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskeva ohjelma, joka edistää yhteisvastuuta eurooppalaisten nuorten keskuudessa; suosittaa ohjelman jatkamista seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana lisäämällä sen määrärahoja ja sisällyttämällä se osaksi EU:n nuorisopolitiikan kehystä;

20.  arvostaa kulttuurialan ja luovien toimialojen merkitystä EU:n ja sen jäsenvaltioiden sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen kannalta ja suosittelee laatimaan koordinoidun toimintapoliittisen kehyksen, jossa otetaan huomioon erityistarpeet alan kehittämiseksi ja edistämiseksi;

21.  pitää tärkeänä toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joilla parannetaan ohjelmien saatavuutta ja täytäntöönpanoa vähentämällä byrokratiaa, mahdollisesti yksinkertaistamisen, joustavuuden ja ohjelmien välisen synergian avulla, ja joilla vältetään maksuviivästyksiä tai maksamattomien laskujen kerääntymistä;

22.  ymmärtää luonnon- ja kulttuuriperinnön turvaamisen merkityksen ja niiden potentiaalin hyödyntämisen talouden moottoreina;

23.  kehottaa painottamaan laadukkaiden harjoittelu- ja oppisopimuspaikkojen tarjontaa ja lisäämään nuorten eurooppalaisten osallistumista päätöksentekoprosesseihin.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

4.12.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

14

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Andrea Bocskor, Silvia Costa, María Teresa Giménez Barbat, Giorgos Grammatikakis, Petra Kammerevert, Stefano Maullu, Luigi Morgano, Sabine Verheyen, Julie Ward, Bogdan Brunon Wenta, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Norbert Erdős, Hermann Winkler

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Sylvie Goddyn

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

14

+

ALDE

María Teresa Giménez Barbat

PPE

Andrea Bocskor, Norbert Erdős, Stefano Maullu, Sabine Verheyen, Bogdan Brunon Wenta, Hermann Winkler, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver

S&D

Silvia Costa, Giorgos Grammatikakis, Petra Kammerevert, Luigi Morgano, Julie Ward

1

-

ENF

Sylvie Goddyn

0

0

 

 

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


KANSALAISVAPAUKSIEN SEKÄ OIKEUS- JA SISÄASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (30.11.2017)

budjettivaliokunnalle

seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu

(2017/2052(INI))

Valmistelija: Monica Macovei

EHDOTUKSET

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  toteaa, että uuden monivuotisen rahoituskehyksen rakenteen olisi vastattava paremmin EU:n viittä tärkeintä poliittista painopistettä; kehottaa vahvistamaan EU:n talousarvion rahoituksen ja talousarviolle asetettujen tavoitteiden välistä johdonmukaisuutta tarvittaessa rikkomalla jäsenvaltioiden bruttokansantuloon perustuvan 1 prosentin maksuosuuden ”lasikaton” ja/tai mukauttamalla ja vähentämällä EU:n tavoitteita;

2.  pyytää lisärahoitusta väkivaltaisiin ääriliikkeisiin EU:ssa johtavan radikalisoitumisilmiön torjumiseksi; katsoo, että radikalisoitumista voidaan torjua edistämällä kotouttamista ja torjumalla syrjintää, rasismia ja muukalaisvastaisuutta;

3.  korostaa EU:n eri rahastojen merkitystä ja painottaa, että turvallisuuden ja muuttoliikkeen aloilla toteutettavia toimia ei pitäisi kattaa ainoastaan erityisillä välineillä, kuten turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastolla (AMIF) tai sisäisen turvallisuuden rahastolla (ISF), joilla huolehditaan riittävästä rahoituksesta kyseisten alojen mittaviin haasteisiin vastaamiseksi sekä riittävistä resursseista alusta alkaen koko seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen ajaksi, vaan ne olisi myös sisällytettävä suunnitellusti tuleviin yleisluonteisempiin välineisiin, kuten Euroopan sosiaalirahastoon (ESR), koheesiorahastoon, (Euroopan turvallisuusagendaan liittyvään) turvallisuusunionin rahastoon sekä ulkoisen toiminnan rahoitusvälineisiin; toteaa, että mahdollisuutta käyttää yleisluonteisempia välineitä, kuten ESR:ää, sellaisten toimien rahoittamiseen, jotka liittyvät myös muuttajien ja pakolaisten vastaanottavaan yhteiskuntaan kotouttamiseen, ei saisi sulkea pois; pitää välttämättömänä kaikkien ERI-rahastojen jatkamista vuoden 2020 jälkeen ja korostaa, että eräissä rahastoissa, kuten ESR:ssä, olisi kiinnitettävä erityistä huomiota radikalisoitumisen, syrjäytymisen, viharikosten ja muukalaisvihan torjumiseen tähtääviin ohjelmiin;

4.  kehottaa antamaan kansalaisyhteiskunnalle enemmän rahoitustukea sen toiminnan lujittamiseksi;

5.  korostaa, että turvallisuutta ja muuttoliikettä koskevan rahoituksen määrän ja välineiden olisi oltava asianmukaisia ja riittävän joustavia, jotta vältetään järjestelmällinen vuosittainen turvautuminen EU:n talousarvion joustomekanismiin, kuten nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen osalta on tehty vuodesta 2015 lähtien, ja jotta varmistetaan, että toimitusmuodot vastaavat tehokkaasti paikan päällä esiin nouseviin tarpeisiin; katsoo, että rahoituksen olisi sisällettävä myös tiukka väliarviointi, jotta varojen kohdentamista voidaan mukauttaa paikan päällä ilmenneisiin tarpeisiin ajan tasalle saatettujen tilastotietojen perusteella ja jotta EU:n painopisteiden täytäntöönpanossa saavutetut tulokset voidaan palkita;

6.  toteaa uudelleen olevansa huolestunut erityisrahastojen kaltaisten tilapäisten välineiden perustamisesta unionin talousarvion ulkopuolelle, sillä ne eivät sen enempää tue EU:n talousarvion yhtenäisyyttä ja yleiskatteisuutta kuin lisää sen seurattavuutta ja ymmärrettävyyttäkään; muistuttaa, että EU:n erityisrahastoilla olisi tuettava ainoastaan unionin ulkopuolella toteutettavia toimia; palauttaa mieliin, että parlamentin olisi voitava käyttää valvontavaltaansa tällaisten unionin erityisrahastojen perustamisen lisäksi myös kaikkiin rahastoista suoritettaviin maksuihin;

7.  pitää valitettavana, että unioni myöntää kolmansille maille, kuten Libyalle ja Turkille, yhä enemmän rahoitustukea maahanmuuton ehkäisemiseksi huolimatta kyseisissä maissa vallitsevaan ihmisoikeustilanteeseen liittyvistä huolenaiheista;

8.  muistuttaa turvallisuusunionin asianmukaisen toiminnan edellyttävän, että rahoitusvälineillä keskitytään parantamaan nykyisiä toimintapolitiikkoja ja järjestelmiä;

9.  korostaa kaikkien oikeus- ja sisäasioiden alan virastojen ja unionin hiljan perustettujen elinten merkitystä turvallisuusunionia koskevan ohjelman osana sekä niiden merkittävää tehtävää rajat ylittävän rikollisuuden, petosten, rahanpesun ja terrorismin torjumisessa oli sitten kyse tuen tarjoamisesta turvapaikka-asioissa, oikeudellisesta yhteistyöstä, poliisiyhteistyöstä, rajavalvonnasta, tietosuojasta, laajoista tietotekniikkahankkeista tai perusoikeuksista; kehottaa osoittamaan riittävästi resursseja niiden operaatioihin ja toimintaan; pitää valitettavana, että monen viraston tapauksessa niille osoitetut resurssit eivät ole lisääntyneet samaan tahtiin kuin niihin kohdistuvat odotukset, jotka ovat kasvaneet virastojen uusien tehtävien myötä;

a)  pitää valitettavana, ettei nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä ole osoitettu riittävästi resursseja lainvalvonta-alan virastoille, kuten Europolille, Eurojustille ja Cepolille, ja kehottaa mukauttamaan resursseja koskevan ohjelmasuunnittelun poliittisiin odotuksiin ja virastojen toiminnallisiin tarpeisiin, teknologisen ja teknisen tuen tarpeet sekä koulutustarpeet mukaan luettuina;

b)  pyytää osoittamaan lisää rahoitusta uusien yhteisten tutkintaryhmien perustamiseen, jotta yhteistyötä ja tiedonvaihtoa voidaan tehostaa rajatylittävien tutkimusten yhteydessä;

c)  korostaa sen työn merkitystä, jota vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaava eurooppalainen virasto (EU-Lisa) tekee eräiden vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella käytössä olevien ja käyttöön otettavien järjestelmien osalta; kehottaa osoittamaan riittävästi taloudellisia ja resursseja ja henkilöresursseja tämän toiminnan jatkumisen sekä rajanylitystietojärjestelmän, EU:n matkustustieto- ja -lupajärjestelmän (ETIAS), eurooppalaisen rikosrekisteritietojärjestelmän (ECRIS-TCN) ja turvallisuutta, rajavalvontaa ja muuttoliikkeen hallintaa koskevien EU:n tietojärjestelmien välisen yhteentoimivuuden mahdollistavien tulevien aloitteiden jouhevan täytäntöönpanon ja hallinnoinnin varmistamiseksi;

d)  palauttaa mieliin, että unioni on sitoutunut Eurooppa 2020 -kasvustrategian mukaisesti torjumaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, ja muistuttaa tarpeesta ymmärtää paremmin radikalisoitumisen, tiettyjen ryhmien pahenevan syrjäytymisen, vihapuheen ja viharikosten ilmiöitä ja tehostaa niitä koskevia vastatoimia; korostaa EU:n perusoikeusviraston asemaa näissä kysymyksissä; kehottaa osoittamaan perusoikeusvirastolle enemmän henkilöresursseja; pitää valitettavana, että perusoikeusviraston toimivaltuudet rajoittavat yhä sen roolia perusoikeuksien tukemisessa; korostaa, että perusoikeusvirastolla tulisi olla oikeus laatia oma-aloitteisia lausuntoja säädösehdotuksista ja että sen toimeksiannon olisi katettava kaikki EU:n perusoikeuskirjassa vahvistetut oikeudet, esimerkiksi poliisiyhteistyöhön ja oikeudelliseen yhteistyöhön liittyvät kysymykset;

e)  kehottaa osoittamaan riittävästi resursseja Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) uusien toimivaltuuksien vakiinnuttamiseen ja korostaa, että sen uudet tehtävät, toimivaltuudet ja toimintamuodot edellyttävät rahoituksen jatkuvuudesta huolehtimista vuoden 2020 jälkeisessä rahoituskehyksessä;

f)  vaatii Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolle (EASO) lisää henkilöresursseja, jotta voidaan tukea sen valtuuksien laajentamista siten, että virasto muutetaan täysivaltaiseksi virastoksi, joka kykenee tarjoamaan tarvittavaa operationaalista ja teknistä apua jäsenvaltioille;

g)  korostaa Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA) roolia laittomien huumeiden käyttöä koskevan kattavan katsauksen laatijana sekä sen merkitystä niin ennaltaehkäisevän toiminnan kuin lainvalvonnan seurantatoimien toteuttamisen kannalta; painottaakin tarvetta varmistaa, että seurantakeskukselle osoitetaan riittävästi resursseja;

h)  kehottaa osoittamaan asianmukaiset varat Euroopan syyttäjänviraston sujuvan perustamisen ja toiminnan varmistamiseksi;

10.  kehottaa komissiota soveltamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklaa tapauksissa, joissa on olemassa selvä vaara, että jokin jäsenvaltio loukkaa vakavasti oikeusvaltioperiaatetta, ja kehottaa neuvostoa kantamaan vastuunsa tässä asiassa.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

28.11.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

40

7

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Asim Ademov, Gerard Batten, Heinz K. Becker, Monika Beňová, Malin Björk, Caterina Chinnici, Rachida Dati, Ana Gomes, Nathalie Griesbeck, Sylvie Guillaume, Jussi Halla-aho, Monika Hohlmeier, Filiz Hyusmenova, Sophia in ‘t Veld, Dietmar Köster, Barbara Kudrycka, Monica Macovei, Roberta Metsola, Claude Moraes, Péter Niedermüller, Ivari Padar, Soraya Post, Birgit Sippel, Branislav Škripek, Csaba Sógor, Sergei Stanishev, Helga Stevens, Traian Ungureanu, Bodil Valero, Marie-Christine Vergiat, Udo Voigt, Kristina Winberg, Tomáš Zdechovský

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Gérard Deprez, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Jean Lambert, Jeroen Lenaers, Nuno Melo, Morten Helveg Petersen, Salvatore Domenico Pogliese, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein, Axel Voss

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

André Elissen, Karoline Graswander-Hainz, Georg Mayer, Julia Pitera

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

40

+

ALDE

Gérard Deprez, Nathalie Griesbeck, Filiz Hyusmenova, Morten Helveg Petersen, Sophia in ‘t Veld

ECR

Jussi Halla-aho, Monica Macovei, Branislav Škripek, Helga Stevens

PPE

Asim Ademov, Heinz K. Becker, Rachida Dati, Monika Hohlmeier, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Barbara Kudrycka, Jeroen Lenaers, Nuno Melo, Roberta Metsola, Julia Pitera, Salvatore Domenico Pogliese, Csaba Sógor, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein, Traian Ungureanu, Axel Voss, Tomáš Zdechovský

S&D

Monika Beňová, Caterina Chinnici, Ana Gomes, Karoline Graswander-Hainz, Sylvie Guillaume, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Dietmar Köster, Claude Moraes, Péter Niedermüller, Ivari Padar, Soraya Post, Birgit Sippel, Sergei Stanishev

VERTS/ALE

Jean Lambert, Bodil Valero

7

-

EFDD

Gerard Batten, Kristina Winberg

ENF

André Elissen, Georg Mayer

GUE/NGL

Malin Björk, Marie-Christine Vergiat

NI

Udo Voigt

0

0

 

 

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


PERUSSOPIMUS-, TYÖJÄRJESTYS- JA TOIMIELINASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (11.10.2017)

budjettivaliokunnalle

seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu

(2017/2052(INI))

Valmistelija: Gerolf Annemans

EHDOTUKSET

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  palauttaa mieliin, että unionin menojen yhteydessä olisi huolehdittava asianmukaisesta joustovarasta ja menojen olisi kuuluttava todellisen demokraattisen valvonnan ja vastuuvelvollisuuden piiriin ja tätä varten parlamentin on voitava osallistua kaikkeen päätöksentekoon monivuotista rahoituskehystä koskevasta asetuksesta; kehottaakin tiivistämään vuoropuhelua neuvoston ja parlamentin välillä, kun käydään neuvotteluja seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä, ja varoittaa Eurooppa-neuvostoa noudattamasta tavanomaista ylhäältä alaspäin suuntautuvaa menettelytapaansa, jossa se asettaa otsakekohtaiset yleiset enimmäismäärät analysoimatta ensin ohjelmien todellisia tarpeita;

2.  ottaa huomioon, että nykyinen monivuotinen rahoituskehys rajoittaa pahasti unionin taloudellista riippumattomuutta, koska suurin osa tuloista koostuu jäsenvaltioiden kansallisista maksuosuuksista ja suuri osa menoista on jo määrätty ennakolta palautuksiksi samoille jäsenvaltioille;

3.  korostaa, että unionin talousarvio on väline, joka auttaa saavuttamaan SEU:n 3 artiklassa vahvistetut unionin yhteiset tavoitteet, ja katsoo, että aiemmin talousarvio on täyttänyt tämän tehtävän hyvin;

4.  huomauttaa, että vuoden 2020 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen on annettava unionille mahdollisuus vastata sekä nykyisiin että uusiin esiin tuleviin haasteisiin, jotka edellyttävät yhteistä eurooppalaista toimintaa;

5.  korostaa, että SEUT:n 312 artiklan 2 kohta mahdollistaa tulevan rahoituskehysasetuksen hyväksymisen määräenemmistöllä yksimielisen päätöksen sijasta, mikä lähentää monivuotisesta rahoituskehyksestä käytäviä neuvotteluja unionin vuotuisen talousarvion hyväksymismenettelyn kanssa;

6.  kehottaa yhdenmukaistamaan tulevien monivuotisten rahoituskehysten keston parlamentin vaalikauden ja komission toimikauden kanssa eli lyhentämään monivuotisen rahoituskehyksen keston seitsemästä vuodesta viiteen joidenkin ohjelmien osalta mutta toteaa, että toisten ohjelmien, etenkin pitkäaikaista suunnittelua vaativien ohjelmien ja/tai toimintapolitiikan, johon kuuluu täytäntöönpanojärjestelmien vahvistamista koskevia monimutkaisia menettelyitä, kuten koheesiopolitiikka tai maaseudun kehittäminen, osalta olisi sovittava 5+5 vuoden kaudesta ja pakollisesta väliarvioinnista;

7.  palauttaa mieliin, että Eurooppa-neuvoston käytäntönä on ollut pyrkiä ulottamaan roolinsa koskemaan myös lainsäädäntömenettelyä tekemällä monivuotista rahoituskehystä koskevissa neuvotteluissa lainsäädäntöä koskevia päätöksiä, vastoin perussopimuksia, joissa nimenomaisesti kielletään Eurooppa-neuvostolta tällainen rooli;

8.  korostaa monivuotisen rahoituskehyksen merkitystä pääasiassa investointeihin keskittyvänä monivuotisena talousarviona;

9.  painottaa brexitin vaikuttavan vakavasti seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen ja varsinkin sen tulopuoleen; vaatii siksi, että aitojen omien varojen käyttöönottoon kiinnitetään asianmukaista huomiota; tukee omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän suosituksia unionin talousarvion tulojen, myös uusien omien varojen, monipuolistamisesta, jotta unionin talousarvioon suoritettavien BKTL-maksuosuuksien osuutta voidaan pienentää ja siten päästä eroon jäsenvaltioiden ”oikeudenmukainen palautuma” -ajattelusta;

10.  katsoo, että unioni ei voi jäädä odottamaan brexitin tulosta, ennen kuin se alkaa valmistella vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevia neuvotteluja, ja että komission olisi annettava asiaa koskeva ehdotus mahdollisimman pian, mieluiten vuoden 2018 ensimmäisellä neljänneksellä;

11.  muistuttaa, että unionin uusia painopisteitä ja aloitteita olisi rahoitettava uusilla varoilla eivätkä ne saisi vaarantaa nykyisiä ohjelmia ja toimintapolitiikkoja; kehottaa tässä yhteydessä uudistamaan perusteellisesti unionin rahoitusjärjestelmää – aito omien varojen järjestelmä – jotta unionin talousarviosta tulee vakaampi, kestävämpi ja ennustettavampi ja jotta voidaan samalla lisätä avoimuutta kansalaisiin nähden; katsoo, että on puututtava kysymykseen talousarvion yhtenäisyydestä ja sen joustavuuden lisäämisestä;

12.  uskoo kansalaisten haluavan yhä enemmän, että unioni vastaa merkittäviin rajat ylittäviin haasteisiin, joita jäsenvaltiot eivät voi torjua tehokkaasti; varoittaa jäsenvaltioita, ettei unioni kykene vastaamaan tällaisiin haasteisiin asianmukaisesti, mikäli talousarviovaroja ei lisätä vastaavasti;

13.  pyytää vahvistamaan kansallisten talousarvioiden ja unionin talousarvion täydentävyyttä;

14.  katsoo, että olisi perussopimusten mukaista ottaa käyttöön uusi otsake Euroopan puolustusunionin toteuttamista varten ja toteaa, että puolustusunioni olisi mieluiten rahoitettava uusilla omilla varoilla;

15.  korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä olisi otettava täysin huomioon unionin COP 21 -konferenssissa tekemät sitoumukset.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

11.10.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

13

5

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gerolf Annemans, Mercedes Bresso, Richard Corbett, Pascal Durand, Danuta Maria Hübner, Diane James, Alain Lamassoure, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Markus Pieper, Paulo Rangel, György Schöpflin, Pedro Silva Pereira, Claudia Țapardel, Kazimierz Michał Ujazdowski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Ashley Fox, Enrique Guerrero Salom, Jérôme Lavrilleux, Jasenko Selimovic

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Tadeusz Zwiefka

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

13

+

ALDE

Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Jasenko Selimovic

PPE

Danuta Maria Hübner, Alain Lamassoure, , Paulo Rangel, György Schöpflin, Tadeusz Zwiefka

S&D

Mercedes Bresso, Richard Corbett, Enrique Guerrero Salom, Pedro Silva Pereira, Claudia Țapardel

VERTS/ALE

Pascal Durand

5

-

ECR

Ashley Fox, Kazimierz Michał Ujazdowski

ENF

Gerolf Annemans

NI

Diane James

PPE

Jérôme Lavrilleux

1

0

PPE

Markus Pieper

Merkkien selitykset:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (6.12.2017)

budjettivaliokunnalle

seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu

(2017/2052(INI))

Valmistelija: Iratxe García Pérez

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa budjettivaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan mukaan naisten ja miesten tasa-arvon lisääminen on Euroopan unionin perusperiaate, ja toteaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen on siten suoraan perussopimuksista johtuva oikeudellinen velvoite; ottaa huomioon myös, että monivuotiseen rahoituskehykseen on liitetty sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskeva toimielinten välinen yhteinen julistus;

B.  ottaa huomioon, että monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 osalta sen liitteenä olevassa, marraskuussa 2013 annetussa yhteisessä julistuksessa parlamentti, neuvosto ja komissio laativat sopimuksen siitä, että monivuotiseen rahoituskehykseen sovellettavaan vuotuiseen talousarviomenettelyyn sisällytettäisiin tarvittaessa sukupuolinäkökulmaan perustuvia tekijöitä ja siinä otettaisiin huomioon, miten unionin kokonaisrahoituskehyksessä edistetään sukupuolten tasa-arvon lisäämistä ja varmistetaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen;

C.  toteaa, ettei 14. syyskuuta 2016 julkaistussa, monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointia koskevassa komission tiedonannossa mainita lainkaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista;

D.  katsoo, että sen jälkeen kun Daphne-ohjelma sisällytettiin perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelmaan, olisi pitänyt varmistaa asiaankuuluva ja oikeudenmukainen taloudellinen tuki ottaen huomioon ohjelmalle vuosina 2007–2013 myönnetyn tuen taso;

E.  toteaa vaatineensa toistuvasti riittävää rahoitusta ja mahdollisimman korkeaa profiilia perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelmaan kuuluvan Daphne-ohjelman erityistavoitteelle; toteaa kuitenkin, että Daphne-ohjelmaa varten saatavilla olevan rahoituksen taso väheni kaudella 2014–2020 kauteen 2007–2013 verrattuna;

F.  toteaa, että julkisten palvelujen saatavuus on välttämätön edellytys naisten taloudellisen riippumattomuuden ja voimaantumisen varmistamiseksi; toteaa, että julkiset palvelut ovat edelleen yksi tärkeistä naisia työllistävistä aloista;

1.  muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvo on vahvistettu EU:n perussopimuksessa; painottaa, että sukupuolinäkökulma on valtavirtaistettava kaikessa EU:n politiikassa ja kaikissa ohjelmissa ja aloitteissa, jotta varmistetaan tasa-arvo käytännössä; painottaa, että sukupuolitietoinen budjetointi on otettava olennaiseksi osaksi talousarviomenettelyn kaikkia vaiheita ja kaikkia budjettikohtia eikä vain ohjelmia, joissa sukupuolinäkökulma on ilmeisin, jotta talousarvion menoilla edistetään tehokkaasti naisten ja miesten välistä tasa-arvoa;

2.  korostaa, että sukupuolten tasa-arvoa edistävät toimet ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen välineet on integroitava entistä vahvemmin ja tehokkaammin seuraavalla ohjelmakaudella;

3.  toteaa, että sukupuolitietoinen budjetointi on osa sukupuolten tasa-arvoa koskevaa kokonaisstrategiaa; painottaa sen vuoksi, että EU:n toimielinten on sitouduttava siihen; pitää tähän liittyen valitettavana, että unionissa ei ole hyväksytty sukupuolten tasa-arvoa koskevaa strategiaa vuosiksi 2016–2020, ja pyytää sukupuolten tasa-arvosta 16. kesäkuuta 2016 annettuja neuvoston päätelmiä mukaillen komissiota tehostamaan strategista sitoutumistaan sukupuolten tasa-arvoon vuosina 2016–2019 antamalla siitä tiedonannon;

4.  pitää valitettavana, että monivuotiseen rahoituskehykseen liitetystä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskevasta yhteisestä julistuksesta huolimatta tällä alalla ei ole saavutettu merkittävää edistystä ja että monivuotisesta rahoituskehyksestä vuosiksi 2014–2020 ei ole syntynyt selkeää sukupuolten tasa-arvoa koskevaa strategiaa, jossa olisi erityiset päämäärät ja konkreettiset tavoitteet; kehottaa parlamenttia, neuvostoa ja komissiota uudistamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä sitoumuksensa sukupuolten tasa-arvoon, mukaan lukien sitoumus toteuttaa sukupuolitietoista budjetointia, laatimalla monivuotiseen rahoituskehykseen liitetyn yhteisen julistuksen; kehottaa valvomaan tosiasiallisesti tämän julistuksen täytäntöönpanoa vuosittaisissa talousarviomenettelyissä lisäämällä asiaa koskevan säännöksen uuden monivuotista rahoituskehystä koskevan asetuksen uudelleentarkastelulausekkeeseen;

5.  vaatii, että sukupuolten tasa-arvo mainitaan nimenomaisesti otsakkeessa 3 ”Turvallisuus ja kansalaisuus”;

6.  huomauttaa, että EU:n yleisen talousarvion tärkeimpiä tavoitteita ovat strategiset investoinnit ja kestävä kasvu taloudellisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi ja työpaikkojen luomiseksi ja erityisesti naisten työmarkkinoille osallistumisen lisäämiseksi, ja katsoo, että siksi on ensisijaisen tärkeää keskittyä naisten mahdollisuuksien parantamiseen kaikilla talouden aloilla, kuten digitaalitaloudessa, tieto- ja viestintätekniikassa sekä luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan (STEM) aloilla; katsoo, että vain kiinnittämällä erityistä huomiota sukupuolikysymyksiin näillä aloilla voidaan puuttua sukupuolten väliseen kuiluun ja unionin laajuiseen osaamisvajeeseen tieto- ja viestintätekniikan ja STEM-tieteiden aloilla;

7.  korostaa, että on riittävällä tavalla rahoitettava Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston välityksellä toimia, joilla edistetään ja tuetaan laadukasta koulutusta, työllistettävyyttä, yrittäjyyttä ja työpaikkojen luomista naisille ja nuorille, erityisesti heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluville, sekä kaupunki- että maaseutualueilla hyödyntämällä muiden muassa STEM-alojen tarjoamia mahdollisuuksia, jotta talousarviovaroja käytetään tehokkaasti politiikkatavoitteiden saavuttamiseen;

8.  vaatii jälleen, että Daphne-ohjelmalla olisi oltava erillinen budjettikohta, jotta voidaan lisätä varojen käyttöä koskevaa avoimuutta ja varmistaa riittävä rahoitus naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan; tähdentää tähän liittyen, että Daphne-ohjelman erityistavoitteen resursseja olisi lisättävä ohjelmakaudella 2014–2020 edellisellä ohjelmakaudella osoitettujen määrien mukaisesti;

9.  pitää valitettavana, ettei Euroopan strategisten investointien rahastoon (ESIR) sisälly sukupuolinäkökulmaa; painottaa, että ESIR-rahastoon olisi sisällytettävä sukupuolinäkökulma, sillä EU ei koskaan toivu täysin tai riittävällä tavalla viimeaikaisista talouskriiseistä, jos ei käsitellä niiden vaikutuksia naisiin, joihin kriisit ovat useimmiten vaikuttaneet eniten;

10.  toteaa, että erittäin merkittävä osuus EU:iin tulevista pakolaisista ja turvapaikanhakijoista on naisia ja lapsia; korostaa, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen on myös yksi turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF) perusperiaatteista; kehottaa jälleen ottamaan sukupuolinäkökulman huomioon myös maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa; kehottaa käyttämään AMIF-rahaston varoja tehokkaasti pakolaisten ja heidän perheidensä sekä turvapaikanhakijoiden kotouttamiseen;

11.  tuomitsee jyrkästi niin kutsutun global gag -säännön uudelleen käyttöön ottamisen ja laajentamisen sekä sen vaikutuksen naisten ja tyttöjen yleiseen terveydenhoitoon ja oikeuksiin; kehottaa jälleen kerran unionia ja sen jäsenvaltioita paikkaamaan rahoitusvajeen, jonka Yhdysvaltojen toimet ovat aiheuttaneet seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien saralla, ja käyttämään tähän sekä kansallisia että unionin kehitysvaroja;

12.  painottaa, että on tärkeää investoida laadukkaisiin julkisiin palveluihin ja varata määrärahoja investointeihin seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta voidaan varmistaa riittävät ja laadukkaat julkiset palvelut ja kohtuuhintainen julkinen sosiaali-infrastruktuuri, kuten lasten, vanhusten ja muiden huollettavien päivähoitolaitokset;

13.  painottaa, että jotta Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE) voisi saavuttaa tavoitteensa asianmukaisesti, sen talousarviota ja henkilöstöä on lisättävä, jotta parannetaan sen valmiuksia tarjota komissiolle riittävää tukea toimittamalla tietoja ja antamalla teknistä apua painopistealoilla, joita ovat muun muassa naisten ja miesten välinen tasa-arvo ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunta; katsoo, että EIGE olisi säilytettävä unionin toimielinrakenteeseen kuuluvana erillisenä erityisinstituuttina.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

4.12.2017

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

16

1

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Maria Arena, Vilija Blinkevičiūtė, Anna Hedh, Mary Honeyball, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Florent Marcellesi, Angelika Mlinar, Maria Noichl, Marijana Petir, Ángela Vallina, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Stefan Eck, Sirpa Pietikäinen, Evelyn Regner, Marc Tarabella, Mylène Troszczynski, Julie Ward

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Max Andersson, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Lambert van Nistelrooij

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

16

+

ALDE

Angelika Mlinar

EFDD

Daniela Aiuto

GUE/NGL

Stefan Eck, Ángela Vallina

PPE

Sirpa Pietikäinen

S&D

Maria Arena, Vilija Blinkevičiūtė, Anna Hedh, Mary Honeyball, Maria Noichl, Evelyn Regner, Claudiu Ciprian Tănăsescu, Marc Tarabella, Julie Ward

VERTS/ALE

Max Andersson, Florent Marcellesi

1

-

ENF

Mylène Troszczynski

4

0

PPE

Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Marijana Petir, Lambert van Nistelrooij, Anna Záborská

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

22.2.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

29

4

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Nedzhmi Ali, Lefteris Christoforou, Gérard Deprez, Manuel dos Santos, André Elissen, José Manuel Fernandes, Eider Gardiazabal Rubial, Jens Geier, Esteban González Pons, John Howarth, Zbigniew Kuźmiuk, Vladimír Maňka, Siegfried Mureşan, Jan Olbrycht, Urmas Paet, Paul Rübig, Petri Sarvamaa, Jordi Solé, Patricija Šulin, Eleftherios Synadinos, Indrek Tarand, Isabelle Thomas, Inese Vaidere, Daniele Viotti, Tiemo Wölken, Marco Zanni

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Xabier Benito Ziluaga, Jean-Paul Denanot, Janusz Lewandowski, Ivana Maletić, Stanisław Ożóg, Pavel Poc, Nils Torvalds, Helga Trüpel, Tomáš Zdechovský

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Anders Primdahl Vistisen


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

29

+

ALDE

Nedzhmi Ali, Gérard Deprez, Urmas Paet, Nils Torvalds

PPE

Lefteris Christoforou, José Manuel Fernandes, Esteban González Pons, Janusz Lewandowski, Ivana Maletić, Siegfried Mureşan, Jan Olbrycht, Paul Rübig, Petri Sarvamaa, Patricija Šulin, Inese Vaidere, Tomáš Zdechovský

S&D

Jean-Paul Denanot, Eider Gardiazabal Rubial, Jens Geier, John Howarth, Vladimír Maňka, Pavel Poc, Manuel dos Santos, Isabelle Thomas, Daniele Viotti, Tiemo Wölken

VERTS/ALE

Jordi Solé, Indrek Tarand, Helga Trüpel

4

-

ECR

Anders Primdahl Vistisen

ENF

André Elissen, Marco Zanni

NI

Eleftherios Synadinos

3

0

ECR

Zbigniew Kuźmiuk, Stanisław Ożóg

GUE/NGL

Xabier Benito Ziluaga

 

Äänestyskäyttäytymistä koskevat oikaisut

+

 

-

 

0

 

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 9. maaliskuuta 2018Oikeudellinen huomautus