Menettely : 2017/2030(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0059/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0059/2018

Keskustelut :

PV 16/04/2018 - 22
CRE 16/04/2018 - 22

Äänestykset :

PV 17/04/2018 - 6.9
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0100

MIETINTÖ     
PDF 434kWORD 72k
6.3.2018
PE 612.036v02-00 A8-0059/2018

seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman toteuttamisesta

(2017/2030(INI))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta

Esittelijä: Daciana Octavia Sârbu

TARKISTUKSET
PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA
 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA

Johdanto

Seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa (”seitsemäs ympäristöohjelma”) määritellään Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita sitovat tavoitteet, jotka niiden on saavutettava ympäristöalalla vuoteen 2020 mennessä.

Tässä mietinnössä arvioidaan, miten seitsemäs ympäristöohjelma on pantu tähän mennessä täytäntöön ja millä todennäköisyydellä ohjelman tavoitteet saavutetaan vuoteen 2020 mennessä. Mietinnössä annetaan suosituksia täytäntöönpanon parantamista varten ja ehdotuksia mahdollista tulevaa ympäristöohjelmaa varten.

Keskeiset havainnot(1)

Seitsemännen ympäristöohjelman soveltamisala vastaa nykyisiä tarpeita ympäristön alalla. Ohjelmalla on maltillinen vaikutus ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan, ja se tarjoaa strategisia suuntaviivoja sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla. Ohjelma auttaa luomaan johdonmukaisuutta eri politiikkojen välille ja tarjoaa myös pitkän aikavälin vision.

Seitsemännen ympäristöohjelman tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty vaihtelevasti, ja on hyvin epävarmaa, saavutetaanko vuodeksi 2020 asetettuja tavoitteita. Tästä epävarmuudesta ja eri indikaattoreiden rajoituksista huolimatta tulevaisuudennäkymät viittaavat siihen, että suurinta osaa tavoitteen 1 (luonnon pääoma) alatavoitteista ei saavuteta. Näkymät hyvien tulosten saavuttamiseksi tavoitteen 2 (vähähiilinen talous ja resurssitehokkuus) osalta ovat paljon paremmat. Tulevaisuudennäkymiä tavoitteen 3 (terveyteen ja hyvinvointiin kohdistuvat riskit) osalta on vaikea arvioida puutteellisten tietojen vuoksi.

Vaikka seitsemäs ympäristöohjelma ja EU:n muut korkean tason poliittiset välineet ovat yleisesti ottaen keskenään johdonmukaisia, myös joitakin merkittäviä poikkeuksia esiintyy. Erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) havaittiin olevan säännöllisesti epäjohdonmukainen seitsemännen ympäristöohjelman kanssa.

Seitsemännen ympäristöohjelman toimia varten saatavilla olevaa rahoitusta pidetään riittämättömänä. Tämä on kuitenkin suurempi ongelma jäsenvaltioiden kuin EU:n tasolla. Ympäristö- ja ilmastopolitiikan investointien varmistamisessa on huomattavia vaikeuksia, vaikka EU:n tasolla tämä on usein seurausta pikemminkin varojen heikosta hallinnoinnista kuin niiden puutteesta.

Iso osa sidosryhmistä katsoi, että seitsemäs ympäristöohjelma tarjoaa EU:n lisäarvoa ja että sillä on myönteinen vaikutus kansalaisiin, luontoon ja – vaikkakin vähäisemmässä määrin – taloudellisiin toimijoihin.

Sidosryhmien keskuudessa kahdeksannetta ympäristöohjelmaa tuetaan vahvasti. Paradoksaalista kyllä, tulevaan ympäristöohjelmaan on ehdotettu useita uusia alatavoitteita, vaikka sidosryhmät katsoivat myös, että tällaisen ohjelman olisi oltava nykyistä ohjelmaa yksinkertaisempi ja paremmin kohdistettu. Indikaattoreiden lisääminen ja parantaminen parantaisi seurantaa ja palautetta.

•  Ensisijainen tavoite 1: suojella, säilyttää ja parantaa unionin luonnonpääomaa

Tämä on yksi vaikeimmin täytäntöön pantavista tavoitteista. Joillakin aloilla havaituista aiemmista myönteisistä suuntauksista huolimatta indikaattorit viittaavat siihen, että vuoden 2020 alatavoitteista saavutetaan vain hyvin pieni osa. Luonnon monimuotoisuuden häviäminen ja lintu- ja luontotyyppidirektiivien heikko täytäntöönpano on tunnistettu toistuvasti keskeisiksi esteiksi ympäristöohjelman tavoitteiden saavuttamiselle. EU:n rahastoja ei käytetä tehokkaasti Natura 2000 -verkoston hallinnoinnin tukemiseen, ja merialueiden perustaminen on erityisen ongelmallista. Euroopan merien käyttö on yhä kestämätöntä.

•  Ensisijainen tavoite 2: muuttaa unioni resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi

Resurssitehokkuuden ja vähähiilisen talouden osalta on havaittavissa rohkaisevaa aiempaa kehitystä, vaikka vähähiilisessä taloudessa se on osittain seurausta tuotannon vähentymisestä talouskriisin aikana. Kaikkein epätodennäköisimmin hiilipäästöjä vähennetään vuoteen 2020 mennessä liikennealalla. Jätehuolto aiheuttaa eniten ongelmia tämän tavoitteen täytäntöönpanon kannalta, vaikka aiemman kehityksen perusteella jätteiden vähentämisessä ja kierrätyksessä on edistytty hieman. EU ei osallistu vielä riittävällä tavalla elintarvikejätteitä koskevan maailmanlaajuisen ongelman torjuntaan, ja elintarvikejätettä koskevan määritelmän sekä ongelman mittaamisen mahdollistavan perustason puuttuminen ovat yhä kehityksen esteitä. Ei ole selvää, saavutetaanko kaikki osatavoitteet vuoteen 2020 mennessä.

•  Ensisijainen tavoite 3: suojella unionin kansalaisia ympäristöön liittyviltä paineilta sekä terveyttä ja hyvinvointia uhkaavilta riskeiltä

Ilmanlaatua koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon epäonnistuminen kaupunkialueilla on erityisen huolestuttavaa, kun otetaan huomioon, että ilmansaasteet ovat yhä yleisin ympäristöstä johtuva kuolemansyy EU:ssa. Rikkioksidien, muiden haihtuvien orgaanisten yhdisteiden kuin metaanin sekä ammoniakin ja hiukkasten osalta on aiemmin raportoitu jonkin verran myönteistä kehitystä, mutta typpioksidien vähentyminen on vaarantunut dieselajoneuvojen arvioitujen ja todellisten ajonaikaisten päästöjen välisen eron vuoksi. Ammoniakkipäästöjen määrä on pysynyt vakaana huolimatta siitä, että käytettävissä olisi teknisiä toimenpiteitä näiden päästöjen vähentämiseksi. Fossiilisten polttoaineiden pienpoltto ja liikenne ovat tärkeimmät hiukkaspäästöjen aiheuttajat. Vaikka EU ei todennäköisesti saavuta omia ilmanlaatua koskevia vaatimuksiaan kaupunkialueilla vuoteen 2020 mennessä, se saavuttaa todennäköisesti Göteborgin pöytäkirjan mukaiset kansainväliset velvoitteet(2). Ympäristömelulle altistutaan yhä paljon, ja vuoden 2020 alatavoitteen saavuttaminen on epätodennäköistä. Ei ole tiedossa, saavuttaako EU tavoitteensa mitata ja vähentää terveydelle ja ympäristölle haitallisille kemikaaleille altistumista sekä varmistaa, että torjunta-aineita käytetään kestävällä tavalla. Puhtaamman uimaveden saavuttamisessa on edistytty merkittävästi, ja arvioiden mukaan vuoden 2020 tavoitteet saavutetaan.

•  Ensisijainen tavoite 4: maksimoida unionin ympäristölainsäädännöstä saatavat hyödyt parantamalla täytäntöönpanoa

Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnissa tarjotaan yksityiskohtaiset maaraportit ja määritellään täytäntöönpano-ongelmat, jotka ovat yhteisiä useille tai kaikille jäsenvaltioille. Arvioinnissa kuvaillaan myös yhteisten ongelmien perimmäiset syyt, mukaan lukien jäsenvaltioiden viranomaisten välisen koordinoinnin tehottomuus, hallinnollisten valmiuksien ja rahoituksen puute sekä politiikkojen epäjohdonmukaisuus. Arvioinnissa määriteltiin joitakin aloja, joilla täytäntöönpano on parantunut. Tällainen ala oli erityisesti uima- ja juomaveden laatu.

Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi on jatkuvasti käynnissä oleva prosessi, johon kuuluu yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa täytäntöönpanon parantamiseksi. Se tarjoaa merkittävän mahdollisuuden edistyä keskeisissä kysymyksissä, kuten ilmanlaadussa, melusaasteessa, vesihuollossa, jätehuollossa ja luonnon monimuotoisuudessa. Jotkut sidosryhmät ovat arvostelleet arviointia siitä, että siinä ovat mukana vain komissio ja jäsenvaltiot eivätkä kansalaisyhteiskunnan toimijat.

•  Ensisijainen tavoite 5: parantaa unionin ympäristöpolitiikan tieto- ja näyttöpohjaa

Tietopohjan avulla parannetaan seuraavia aloja: ilmastonmuutoksen vaikutukset ja lajien häviäminen ekosysteemipalveluista; hormonihäiritsijät; osa kemikaalien terveydelle ja ympäristölle aiheuttamista seurauksista; ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien menetelmien kustannustehokkuus; luontopohjaiset ratkaisut kaupunkikehitystä varten. Merkittäviä aukkoja esiintyy yhä ympäristön kynnysarvoissa (kriittisissä pisteissä), kiertotalousmallissa, kemikaalien yhteisvaikutuksissa, nanomateriaaleissa, vaarojen tunnistamista koskevissa menetelmissä, mikromuovin vaikutuksissa ja järjestelmäriskien sekä muiden terveyden taustatekijöiden välisessä vuorovaikutuksessa.

Monet sidosryhmät ovat raportoineet, että päätöksentekijät eivät hyödynnä saatavilla olevia tietoja tai siirrä niitä täytäntöönpanosta vastuussa oleville toimijoille. Tämä koskee seuraavia aloja: elintarvikkeiden kulutus ja elintarvikejäte; hormonaaliset haitta-aineet; bioenergia; YMP; energia- ja ilmastotavoitteet; kaupunkisuunnittelu; kulutustottumusten vaikutukset. Poliittisen tahdon puute on joskus esteenä tietojen soveltamiselle politiikassa, mutta myös sääntelylliset esteet ja resurssien puute ovat merkittäviä tekijöitä tässä asiassa.

Useat ympäristöohjelman tavoitteissa edistymisen seuraamista varten käytetyt indikaattorit ovat rajallisia eivätkä mahdollista koko tilanteen arvioimista. Mahdollisessa tulevassa ympäristöohjelmassa olisi lisättävä ja parannettava indikaattoreita ohjelman seurannan ja täytäntöönpanon parantamiseksi.

•  Ensisijainen tavoite 6: turvata ympäristöön ja ilmastopolitiikkaan tehtävät investoinnit ja ottaa ympäristökustannukset huomioon

Euroopan tilintarkastustuomioistuin määritteli erityiskertomuksissaan useita tämän tavoitteen täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia. Seuraavilla aloilla ei ole saavutettu toivottuja tuloksia EU:n varojen avulla: päästökauppamarkkinoiden luotettavuus; vesiviljelyn ja maatalouden ympäristökestävyyden edistäminen; yhdyskuntajätevesien käsittelyn parantaminen; vesiväylien ja rautateiden tavaraliikenteen edistäminen; Natura 2000 -verkoston tukeminen. Arvioinnin suorittaminen ei ollut mahdollista YMP:n täydentävien ehtojen ja luonnon monimuotoisuuteen tehtyjen investointien tuottamien etujen tapauksissa. Joissakin tapauksissa tavoitteiden 1 ja 2 täytäntöönpanoa heikentää rahoituksen huono hallinnointi eikä niinkään rahan puute. Sitä vastoin juomaveden laadussa aikaan saatuja parannuksia (tavoite 2) pidettiin EU:n varojen järkevän sijoittamisen ansiona, kun taas rahoituksen puute esti lisäkehityksen saavuttamisen.

•  Ensisijainen tavoite 7: parantaa ympäristön sisällyttämistä muuhun politiikkaan sekä politiikkojen johdonmukaisuutta

Vaikka muut politiikat ovat yleisesti ottaen johdonmukaisia ympäristöohjelman kanssa, myös joitakin merkittäviä poikkeuksia esiintyy. YMP on erityisen haasteellinen. YMP:ssä edistetty intensiivinen maatalous ei ole vähentänyt luonnon pääomaan kohdistuvia paineita. Se on pikemminkin lisännyt kemikaaleista terveydelle ja ympäristölle aiheutuvaa rasitusta ja köyhdyttänyt resurssit, joista maatalous on riippuvainen, sekä vaikeuttanut lintu- ja luontotyyppidirektiivien sekä luonnon monimuotoisuutta koskevan strategian täytäntöönpanoa. Viherryttämistä koskevien aloitteiden ei katsota tuottaneen riittävästi hyötyä.

Koheesiopolitiikasta on aiemmin tuettu infrastruktuurihankkeita, jotka ovat olleet ympäristölle vahingollisia, mutta äskettäin tehdyt parannukset ovat tuomassa tähän muutoksen. Yhteistä kalastuspolitiikkaa (YKP), jonka on aiemmin nähty olevan epäjohdonmukainen ympäristöohjelman tavoitteiden kanssa, on parannettu, mutta sen täytäntöönpanoa on parannettava sen kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Euroopan laajuiset liikenneverkot määriteltiin haasteellisiksi tavoitteen 2 (resurssitehokkuus ja ilmastonmuutos) osalta.

Useat jäsenvaltiot eivät ole ratifioineet kansainvälisiä sopimuksia, jotka liittyvät ympäristöohjelman tavoitteisiin, mikä viittaa siihen, että epäjohdonmukaisuutta kansallisten politiikkojen kanssa esiintyy jonkin verran. Kestävän kehityksen tavoitteita pidetään pääasiassa ulkoisena asiana, mutta niiden vaikutukset sisäpolitiikkaan olisi pantava laajemmin merkille, jotta voidaan parantaa ympäristöohjelman ja EU:n kansainvälisten velvollisuuksien välistä johdonmukaisuutta. Euroopan komissio on ryhtynyt joihinkin myönteisiin toimenpiteisiin tähän liittyen.

•  Ensisijainen tavoite 8: parantaa unionin kaupunkien kestävyyttä

Ympäristöohjelman toiminnan ja täytäntöönpanon arviointi tämän tavoitteen osalta on erittäin haastavaa, koska EU:n kaupungit ovat keskenään hyvin erilaisia ja koska tälle alalle ei ole määritelty tarkempia tavoitteita. Rajallinen analyysi viittaa kuitenkin siihen, että EU:n kaupunkien politiikat ovat laajasti ottaen johdonmukaisia ympäristöohjelman kanssa. Edistyksen raportoitiin olevan vaihtelevaa energiatehokkuuden, kestävän liikenteen ja liikkuvuuden, kestävän kaupunkisuunnittelun, kaupunkialueiden luonnon monimuotoisuuden ja kestävien rakennusten osalta.

•  Ensisijainen tavoite 9: parantaa unionin tehokkuutta kansainvälisten ympäristöön ja ilmastoon liittyvien haasteiden kohtaamisessa

Seitsemännen ympäristöohjelman tehokkuudesta tämän alan osalta ei ole nähtävissä selkeää suuntausta, ja edistyminen erityisten aloitteiden täytäntöönpanossa vaikuttaa olevan vaihtelevaa. EU on edistänyt päästökauppajärjestelmiä kansainvälisesti, mutta ei ole onnistunut yhtä hyvin sen varmistamisessa, että talouskasvu saavutetaan maapallon kantokyvyn rajoissa. Vaikuttaa siltä, että edistyminen on ollut vähäistä sen kysymyksen ratkaisemisessa, joka koskee elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden kulutuksesta unionissa aiheutuvia maailmanlaajuisia ympäristövaikutuksia.

Päätelmät ja suositukset

Esittelijä katsoo, että seitsemäs ympäristöohjelma tarjoaa tärkeitä strategisia suuntaviivoja sekä EU:lle että sen jäsenvaltioille. Ympäristöohjelman avulla edistettävällä asialistalla on myönteinen vaikutus kansalaisiin ja ympäristöön ja se parantaa vastuuvelvollisuutta. On kuitenkin useita keskeisiä aloja, joilla ympäristön ohjelman heikko täytäntöönpano vaikuttaa osaltaan ympäristön rappeutumiseen ja uhkaa suoraan kansalaisten terveyttä. Tällaisia aloja ovat kestämätön maankäyttö ja kalastus, luonnon monimuotoisuuden väheneminen, ilmanlaatu, ympäristömelu, jätehuolto, ja altistuminen kemikaaleille. Lainsäädännön täytäntöönpanon puutteisiin tai asianmukaisten politiikkojen laatimatta jättämiseen näillä aloilla on puututtava kiireellisesti. Kaikkien tavoitteiden saavuttamisessa voitaisiin edistyä edelleen keskittymällä seuraavaan kolmeen keskeiseen aiheeseen: tietämyksessä olevat aukot, politiikkojen johdonmukaisuus ja rahoitus.

Esittelijä kannattaa kahdeksannen ympäristöohjelman hyväksymistä, mutta ensisijaisena välittömänä tavoitteena olisi oltava nykyisen lainsäädännön täytäntöönpano ja politiikkojen tukeminen edellä esitetyillä aloilla. Tulevassa ympäristöohjelmassa olisi keskityttävä kysymyksiin, jotka ovat keskeisiä ympäristönsuojelun ja ihmisten terveyden kannalta, eikä lisättävä monia erilaisia uusia tavoitteita ja alatavoitteita jo valmiiksi kunnianhimoiseen ohjelmaan. Esittelijä uskoo, että kansalaiset, luonto ja taloudelliset toimijat saisivat lisäetua siitä, jos ympäristöohjelma olisi yksinkertaisempi ja paremmin kohdistettu, ja että tällainen lähestymistapa helpottaisi myös seurannan ja palautteen parantamista. Johdonmukaisuuden lisääminen olemassa olevien EU:n poliittisten välineiden kanssa on välttämätöntä.

Esittelijä kiittää myös EU:n toimielimiä, jotka tukivat tämän mietintöluonnoksen laatimista useilla eri tutkimuksilla, sekä ulkoisia sidosryhmiä ja jäsenvaltioita, jotka antoivat laajakantoisen panoksen sidosryhmien kuulemisessa.

(1)

Havainnot perustuvat seuraaviin lähteisiin:

• raportti ympäristöindikaattoreista (Euroopan ympäristökeskus, ensimmäinen painos, joulukuu 2016);

• ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi (Euroopan komissio, ensimmäinen painos, helmikuu 2017);

• Euroopan tilintarkastustuomioistuimen asiaan liittyvät kertomukset;

• ohjelman täytäntöönpanosta järjestetyn kohdennetun sidosryhmien kuulemisen tulokset (Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu (EPRS), toukokuu–syyskuu 2017);

• Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun suorittama Euroopan tason täytäntöönpanon arviointi (EPRS-pääosasto).

(2)

Valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan YK:n yleissopimuksen vuoden 1999 pöytäkirja happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämisestä (Göteborgin pöytäkirja).


EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

seitsemännen ympäristöalan toimintaohjelman toteuttamisesta

(2017/2030(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1386/2013/EU vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”(1) (”seitsemäs ympäristöohjelma”),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 ja 192 artiklan, jotka koskevat ihmisten terveyden ja ympäristön laadun säilyttämistä, suojelua ja parantamista,

  ottaa huomioon Pariisin sopimuksen, päätöksen 1/CP.21 ja Pariisissa 30. marraskuuta – 11. joulukuuta 2015 pidetyn ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssin (COP 21),

  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet sekä niiden keskenään kytköksessä olevan ja yhdentyneen luonteen,

–  ottaa huomioon joulukuussa 2016 ympäristöindikaattoreista vuonna 2016 annetun Euroopan ympäristökeskuksen raportin ”Environmental indicator report 2016 – In support to the monitoring of the 7th Environment Action Programme”,

  ottaa huomioon marraskuussa 2017 ympäristöindikaattoreista vuonna 2017 annetun Euroopan ympäristökeskuksen raportin ”Environmental indicator report 2017 – In support to the monitoring of the 7th Environment Action Programme”,

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi: yhteiset haasteet ja toimien yhdistäminen parempien tulosten aikaansaamiseksi” (COM(2017)0063) ja siihen liittyvät 28 maakohtaista edistymiskertomusta,

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2016 annetun komission tiedonannon EU:n ympäristöpolitiikan hyötyjen varmistamisesta säännöllisten täytäntöönpanon arviointien avulla (COM(2016)0316),

  ottaa huomioon 16. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnista(2),

  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman ”Resurssitehokkuus: siirtyminen kohti kiertotaloutta”(3),

  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian väliarvioinnista(4),

  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman luontoa, ihmisiä ja taloutta koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta(5),

  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2017 antamansa suosituksen neuvostolle ja komissiolle autoalan päästömittauksia käsittelevän tutkimuksen johdosta(6),

  ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen raportin Euroopan ympäristön tilasta ja näkymistä (SOER 2015),

  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 julkaistun Euroopan ympäristökeskuksen raportin luonnon tilasta Euroopan unionissa,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun marraskuussa 2017 julkaiseman Euroopan tason täytäntöönpanon arviointia koskevan tutkimuksen seitsemännen ympäristöohjelman täytäntöönpanon väliarvioinnista (”Mid-term review of the implementation of the 7th Environment Action Programme (2014–2020)”) ja sen liitteenä olevan tutkimuksen,

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”Kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tarkistaminen ja seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman painopisteiden asettaminen – parempi ympäristö, parempi elämä”(7),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon seuraavista toimista Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi (COM(2016)0739),

  ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen,

  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (COM(2011)0571),

  ottaa huomioon 29. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Ruoan ja maanviljelyn tulevaisuus” (COM(2017)0713),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A8-0059/2018),

A.  ottaa huomioon, että seitsemännessä ympäristöohjelmassa määritellään ympäristöä koskevat sitovat tavoitteet, jotka on saavutettava vuoteen 2020 mennessä; ottaa huomioon, että ympäristöohjelmassa esitetään myös pitkän aikavälin visio vuoteen 2050;

B.  ottaa huomioon, että seitsemänteen ympäristöohjelmaan ei sisälly väliarviointia koskevaa lauseketta; toteaa, että ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietintö seitsemännen ympäristöohjelman täytäntöönpanosta tarjoaa tilaisuuden arvioida tämän ympäristöohjelman edistymistä ja esittää näyttöön perustuvia suosituksia nykyisen ympäristöohjelman ja mahdollisten tulevien ympäristöohjelmien tulevaa täytäntöönpanoa varten; ottaa huomioon, että mietinnössä ei pidä pelkästään toistaa yleisesti tiedossa olevia ongelmia, ja katsoo, että siinä olisi keskityttävä ratkaisujen esittämiseen seitsemännen ympäristöohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi;

C.  ottaa huomioon, että komissio laatii arviointikertomusta, jossa keskitytään seitsemännen ympäristöohjelman rakenteeseen ja sen strategiseen merkitykseen; ottaa huomioon, että kertomuksessa on erityisesti määrä tarkistaa, auttaako sovittu kehys saavuttamaan yhdeksän ensisijaista tavoitetta älykkäällä tavalla;

D.  toteaa, että EU:lla on vahva ympäristölainsäädäntö, mutta sen heikko ja puutteellinen täytäntöönpano on ollut ongelma jo pitkään; katsoo, että nämä täytäntöönpanon puutteet vaarantavat kestävän kehityksen, että niillä on kielteisiä rajat ylittäviä vaikutuksia ympäristöön ja ihmisten terveyteen ja että ne aiheuttavat merkittäviä sosioekonomisia kustannuksia; katsoo lisäksi, että täytäntöönpanon puutteet heikentävät EU:n uskottavuutta;

E.  ottaa huomioon, että vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty toistaiseksi vaihtelevalla tavalla: on epätodennäköistä, että tavoite 1 (luonnon pääoman suojeleminen) saavutettaisiin, mutta on todennäköistä, että osa tavoitteen 2 (vähähiilinen talous ja resurssitehokkuus) alatavoitteista saavutetaan; on epävarmaa, saavutetaanko tavoite 3 (ympäristöpaineiden ja ihmisten terveydelle aiheutuvien riskien vähentäminen);

F.  toteaa, että jatkuvat puutteet lainsäädännön täytäntöönpanossa ja se, ettei erityistietämystä ilmanlaadun, ympäristömelun ja kemikaaleille altistumisen kaltaisilla aloilla ole sisällytetty poliittiseen päätöksentekoon, aiheuttavat vakavia terveysuhkia ja lyhentävät EU:n kansalaisten elämän kestoa ja heikentävät sen laatua;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan ympäristökeskuksen julkaisemat viimeisimmät tiedot vahvistavat edellä kuvatut yleiset suuntaukset kunkin teemakohtaisen tavoitteen osalta mutta myös edistymisen hidastumisen joillakin aloilla; ottaa huomioon, että joissakin kasvihuonekaasupäästöjen ja energiatehokkuuden kaltaisissa tapauksissa osatavoitteiden saavuttamisen näkymät eivät ole muuttuneet uusien suuntausten myötä;

H.  toteaa, että tällä hetkellä on epävarmaa, täyttyykö ammoniakkipäästöjen vähentämistä koskeva tavoite, ja että maankäyttöä koskeva tavoite tuskin täyttyy;

I.  ottaa huomioon, että täytäntöönpanoon liittyy paljon epävarmuustekijöitä indikaattoreiden puuttumisen ja olemassa olevien indikaattoreiden rajoitusten vuoksi; toteaa, että tiedoissa olevat aukot hidastavat edistymistä seuraavalla kolmella tasolla: riskien ymmärtäminen; asianmukaisen politiikan laatiminen riskien hallitsemiseksi ja vähentämiseksi sekä politiikkojen tehokkuuden seuranta;

J.  ottaa huomioon, että tietämystä on usein olemassa, mutta sitä ei käytetä päätöksenteossa tai siirretä täytäntöönpanosta vastaaville osapuolille; ottaa huomioon, että tämä on usein seurausta poliittisen tahdon puutteesta ja kilpailevista intresseistä, joiden ei nähdä olevan yhdenmukaisia ympäristöohjelman tai yleisesti ottaen ympäristöpolitiikan tavoitteiden kanssa; ottaa huomioon, että talouskasvun jatkuminen riippuu myös puhtaasta ympäristöstä;

K.  ottaa huomioon, että unionin korkean tason poliittisten välineiden ja ympäristöohjelman välistä synergiaa on parannettava ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi;

L.  ottaa huomioon, että seitsemännen ympäristöohjelman asianmukaista täytäntöönpanoa varten ei ole saatavilla riittävästi rahoitusta joillakin tasoilla; ottaa huomioon, että EU:n tasolla ei ole aina onnistuttu saavuttamaan odotettuja tuloksia ja että tämä on ollut monissa tapauksissa seurausta rahoituksen huonosta hallinnoinnista eikä varojen puutteesta;

M.  katsoo, että seitsemäs ympäristöohjelma vastaa asiaankuuluvalla tavalla ympäristöpolitiikan nykyisiä tarpeita, vaikka monet sidosryhmät suosittelevatkin lisäämään siihen uusia alatavoitteita ohjelman merkityksen lisäämiseksi tulevaisuudessa;

N.  ottaa huomioon, että sidosryhmät ovat myös ilmoittaneet kannattavansa yksinkertaisempaa ja paremmin kohdistettua ympäristöohjelmaa;

O.  toteaa, että kahdeksannelle ympäristöohjelmalle on yleinen tuki;

Keskeiset päätelmät

1.  katsoo, että seitsemännellä ympäristöohjelmalla on lisäarvoa ja myönteinen vaikutus ympäristöpolitiikkaan EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla ja että siitä hyötyvät kansalaiset, luonto ja taloudelliset sidosryhmät;

2.  toteaa jälleen, että seitsemänteen ympäristöohjelmaan sisältyy selkeä pitkän aikavälin visio vuoteen 2050 vakaan ympäristön luomiseksi kestäville investoinneille ja kasvulle planeetan ekologisten resurssien rajoissa;

3.  on tyytyväinen aiempaan myönteiseen kehitykseen seitsemännen ympäristöohjelman useiden alatavoitteiden saavuttamisessa ja rohkaiseviin tulevaisuudennäkymiin joidenkin vuoden 2020 tavoitteiden osalta;

4.  painottaa kuitenkin, että parantamisen varaa on edelleen paljon, ja kehottaa komissiota sekä jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia lisäämään korkeimman tason poliittista halukkuutta panna seitsemäs ympäristöohjelma täytäntöön;

5.  pitää valitettavana, että ensisijaista tavoitetta unionin luonnon pääoman suojelemisesta, säilyttämisestä ja vahvistamisesta ei todennäköisesti saavuteta; panee huolestuneena merkille, että vuoteen 2020 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tavoitteita ei voida saavuttaa ilman välittömiä ja huomattavia lisätoimia;

6.  toteaa, että tietyillä ensisijaisen tavoitteen 4 aloilla on saavutettu jonkin verran edistymistä, erityisesti ilmastoon ja energiaan liittyvien tavoitteiden osalta; toteaa kuitenkin, että resurssitehokkuuden osalta tarvitaan lisätoimia; toteaa jälleen, että ekosuunnitteludirektiiviin(8) ja ympäristömerkkiasetukseen(9) sisältyy potentiaalia parantaa tuotteiden ympäristönsuojelun tasoa ja resurssitehokkuutta niiden koko elinkaaren ajan vaikuttamalla muun muassa niiden kestävyyteen, korjattavuuteen, uudelleenkäytettävyyteen, kierrätettävyyteen, kierrätettyyn sisältöön ja tuotteen käyttöikään;

7.  pitää valitettavana, että alatavoitetta pintavesistöjen hyvän laadullisen tilan saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä ei saavuteta pilaantumisen, vesistöjen rakenteeseen kohdistettujen toimenpiteiden sekä vesivoiman tuottamiseen liittyvän liiallisen vedenoton aiheuttaman paineen johdosta;

8.  painottaa, että seitsemännen ympäristöohjelman tavoitteet ovat vähimmäistavoitteita ja että Pariisin sopimuksen tavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittäviä lisätoimia;

9.  muistuttaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat kaikki allekirjoittaneet Pariisin sopimuksen ja näin ollen sitoutuneet sen tavoitteisiin ja että ne ovat hyväksyneet kansallisesti määritellyn panoksen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi koko unionin talouden laajuisesti 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä; painottaa, että vuoden 2030 tavoite ja pitkän aikavälin nollapäästötavoite on sisällytettävä täysimääräisesti kaikkeen unionin politiikkaan sekä rahoitusohjelmiin; kehottaa komissiota tarkastelemaan edelleen vuoden 2018 taustoittavan vuoropuhelun ja viisivuotisen maailmanlaajuisen tilannekatsauksen yhteydessä ilmasto- ja energiatavoitteita ja laatimaan EU:lle vuosisadan puoliväliin ulottuvan päästöttömyysstrategian, jossa esitetään kustannustehokas reitti Pariisin sopimuksessa esitetyn nollapäästötavoitteen saavuttamiseksi;

10.  panee merkille, että ihmisten terveyttä ja hyvinvointia koskevien tavoitteiden osalta saavutetusta edistymisestä vallitsee huomattava epätietoisuus; korostaa, että tietämyksessä olevat aukot ja rajalliset indikaattorit haittaavat politiikkojen laatimista ja seurantaa;

11.  on tyytyväinen nykyisiin aloitteisiin, joilla edistetään osaamisvajeen pienentämistä, kuten: DPSEEA-malli (Driving Force - Pressure -State - Exposure - Effects - Action) ekosysteemipalveluja häiritsevien tekijöiden ymmärtämiseksi; ihmisten biomonitorointi ihmisväestön epäpuhtauksille altistumisen ja sen mahdollisten terveysvaikutusten arvioimiseksi sekä kemikaalien seurannan tietofoorumi (IPCheM);

12.  on huolissaan siitä, että erityistietämystä ja tieteellistä näyttöä ei aina oteta asianmukaisesti huomioon päätöksenteossa tai siirretä täytäntöönpanosta vastaaville osapuolille; korostaa, että bioenergia, palmuöljy, kasvinsuojelutuotteet, hormonaaliset haitta-aineet, elintarviketuotanto ja elintarvikkeiden kulutus, muuntogeeniset organismit, kaupunkisuunnittelu, ilman pilaantuminen ja meluhaitat sekä kaupunkien elintarvikejäte ovat esimerkkejä aloista, joilla tieteellinen näyttö ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvista riskeistä on sivuutettu julkisissa ja poliittisissa keskusteluissa; katsoo, että vastuullisen poliittisen päätöksenteon olisi perustuttava laajaan tieteelliseen tietoon sekä ennalta varautumisen periaatteen soveltamiseen, kun saatavilla ei ole riittävästi tieteellistä näyttöä; palauttaa mieliin EU-virastojen antamien tieteellisten lausuntojen merkityksen tässä yhteydessä; painottaa, että muita EU:n ympäristölainsäädäntöä ja -politiikkaa ohjaavia periaatteita ovat muun muassa saastuttaja maksaa -periaate, ennaltaehkäisevät toimet sekä ympäristöhaittoihin puuttuminen niiden lähteellä;

13.  pitää tuomittavana, että komissio ei kyennyt noudattamaan lainsäädännössä vahvistettua määräaikaa hormonaalisten haitta-aineiden tunnistamiseen tarkoitettujen yhdenmukaistettujen riskipohjaisten perusteiden laatimiselle sekä asetuksen (EY) N:o 1223/2009(10) (”kosmetiikka-asetus”) tarkistamiselle hormonaalisten haitta-aineiden osalta; kehottaa komissiota välittömästi ja ilman lisäviivästyksiä tarkistamaan kosmetiikka-asetuksen hormonaalisten haitta-aineiden osalta; pitää valitettavana, että koska hormonaalisten haitta-aineiden suhteen ei ole edistytty riittävästi, kansalaisiin kohdistuu terveysriskejä ja seitsemännen ympäristöohjelman ensisijaisen tavoitteen 3 saavuttaminen vaikeutuu:

14.  pitää valitettavana, että myrkytöntä ympäristöä koskevan unionin strategian laatimisessa, myrkyttömien materiaalikierron järjestelmien edistämisessä sekä haitallisille aineille, myös tuotteiden kemikaaleille, altistumisen vähentämisessä ei ole edistytty; painottaa, että toimia on lisättävä sen varmistamiseksi, että vuoteen 2020 mennessä kaikki merkitykselliset ja erityistä huolta aiheuttavat aineet, mukaan lukien ne, joilla on hormonitoimintaa haittaavia ominaisuuksia, sisällytetään REACH‑asetuksen ehdokasluetteloon seitsemännen ympäristöohjelman mukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kemikaalien yhteisvaikutukset otetaan mahdollisimman pian vaikuttavalla tavalla huomioon kaikessa asiaan liittyvässä unionin lainsäädännössä keskittyen erityisesti lapsiin altistumisesta vaarallisille aineille kohdistuviin riskeihin; pitää myönteisenä komission muovistrategiaa ja kehottaa panemaan sen pikaisesti täytäntöön; toteaa tässä yhteydessä uudelleen, että myrkyttömien materiaalikierron järjestelmien edistäminen on olennaisen tärkeää toimivien raaka-aineiden jälkimarkkinoiden kehittymisen kannalta;

15.  korostaa, että ympäristönäkökohtien puutteellinen sisällyttäminen muihin politiikan aloihin on yksi ympäristölainsäädännön ja -politiikan täytäntöönpanon puutteiden perussyistä; katsoo, että synergiat EU:n muiden korkean tason poliittisten välineiden [kuten yhteinen maatalouspolitiikka (YMP), yhteinen kalastuspolitiikka (YKP), rakennerahastot ja koheesiopolitiikka] kanssa sekä korkean tason poliittisten painopisteiden välisen johdonmukaisuuden lisääminen ovat edelleen keskeisen tärkeitä tekijöitä seitsemännen ympäristöohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa komissiota sekä neuvostoa kaikissa kokoonpanoissaan parantamaan politiikan koordinointia ja seitsemännen ympäristöohjelman tavoitteiden sisällyttämistä siihen; painottaa lisäksi tarvetta sisällyttää kaikki seitsemännen ympäristöohjelman jäljellä olevat näkökohdat korkean tason välineisiin, myös talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon;

16.  korostaa, että mahdollisuudet uusien rahoitusmekanismien perustamiseen biologisen monimuotoisuuden suojelemista varten vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi ovat rajalliset nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen keston vuoksi; kehottaakin hyödyntämään parhaalla tavalla nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen varoja, myös LIFE-välinettä, YMP:tä ja rakennerahastoja, ja kehottaa sisällyttämään seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen uusia luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tarkoitettuja rahoitusmekanismeja;

17.  suhtautuu myönteisesti YKP:ssa ja koheesiopolitiikassa tehtyihin parannuksiin, jotka ovat lisänneet näiden politiikkojen johdonmukaisuutta seitsemännen ympäristöohjelman kanssa; pitää kuitenkin valitettavana, että sääntelykehykseen tehdyistä parannuksista huolimatta YKP:aa vaivaa yhä heikko täytäntöönpano; muistuttaa terveiden kalakantojen tärkeydestä;

18.  panee merkille, että YMP:aan on vaiheittain sisällytetty ympäristöön liittyviä huolenaiheita mutta se aiheuttaa edelleen haasteita ympäristöohjelman tavoitteiden saavuttamiselle erityisesti paljon resursseja käyttävien tuotantotapojen ja luonnon monimuotoisuuden osalta; muistuttaa, että yksi YMP:n haastavista tehtävistä on ehkäistä sopimattomista maanviljelykäytännöistä (kuten kestämättömät biopolttoaineet), maatalouden kestämättömästä tehostamisesta tai maan viljelykäytöstä poistamisesta aiheutuva maaperän huonontuminen siten, että samalla tarjotaan enemmän parempilaatuista ruokaa ja maatalouden raaka-aineita alati kasvavalle maailman väestölle; korostaa, että on olennaisen tärkeää käynnistää uusia aloitteita ympäristön kannalta kestävien viljelymenetelmien edistämiseksi ja myöntää niille lisää tukea, ja toteaa että maataloutta ja viljelijöitä on pidettävä osana ratkaisua;

19.  korostaa, että uudistetun YMP:n keskeisiin painopistealueisiin olisi kuuluttava elintarviketurvan suojeleminen ja parantaminen pitkällä aikavälillä ehkäisemällä ympäristövahinkoja ja siirtymällä kohti kohtuuhintaisia elintarvikkeita kuluttajille tuottavaa kestävää elintarvikejärjestelmää; painottaa, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa vain hoitamalla luonnonvaroja kestävästi ja toteuttamalla ekosysteemien suojelun varmistavia politiikkatoimia;

20.  palauttaa mieliin, että ilmastonmuutoksen ja maailman kasvavan väestön vuoksi runsaasti eläinproteiinia sisältävän ruokavalion kysynnän lisääntyminen aiheuttaa huomattavia ympäristöpaineita maatalousmaille ja entistä haavoittuvaisemmille ekosysteemeille; korostaa, että kohtuuttomasti eläinrasvaa sisältävät ruokavaliot ovat yhä useammin yhteydessä ei-tarttuvien tautien aiheuttamaan kuormitukseen;

21.  muistuttaa komission vuoden 2016 sitoumuksesta valtavirtaistaa kestävän kehityksen tavoitteet osaksi EU:n politiikkoja ja aloitteita; toteaa, että sitoumukselta puuttuvat selkeä strategia ja konkreettiset ehdotukset institutionaalisiksi rakenteiksi ja hallintokehykseksi, joilla varmistetaan kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistaminen osaksi EU:n politiikkoja ja lainsäädäntöehdotuksia sekä niiden täytäntöönpanoa ja sen valvontaa; pitää tärkeänä, että EU on edelläkävijänä täysin sitoutunut Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon; painottaa lisäksi, että seitsemäs ympäristöohjelma on keskeinen kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoväline;

22.  panee merkille juomaveden korkean laadun EU:ssa; odottaa, että direktiivin 98/83/EY(11) (”juomavesidirektiivi”) tarkistamista koskeva ehdotus sisältää tarvittavat päivitykset tähän oikeudelliseen kehykseen; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan ympäristöohjelman yhteydessä unionin vesipolitiikan tavoitteiden sisällyttämistä muihin alakohtaisiin politiikkoihin ja etenkin YMP:aan;

23.  suhtautuu myönteisesti joidenkin EU:n rahoittamien hankkeiden avulla aikaansaatuihin parannuksiin, mutta pitää valitettavana, että tilaisuuksiin saavuttaa parempia tuloksia ei tartuttu, kuten Euroopan tilintarkastustuomioistuin on korostanut; painottaa, että vuoden 2020 jälkeinen monivuotinen rahoituskehys on suunnattava kohti kestävää kehitystä ja ympäristöpolitiikan valtavirtaistamista kaikkiin rahoitusmekanismeihin ja budjettikohtiin; korostaa tarvetta lisätä vihreitä investointeja, innovointia ja kestävää kasvua uusien niin julkisten kuin yksityistenkin rahoitusvälineiden avulla ja soveltaen erilaisia lähestymistapoja nykyiseen investointipolitiikkaan, kuten ympäristölle haitallisista tuista luopuminen, jotta seitsemännen ympäristöohjelman pitkän aikavälin visio voidaan saavuttaa; katsoo, että kaikkiin EU:n rakenne- ja investointirahastoihin olisi sovellettava selkeästi määritettyjä kestävyyskriteereitä ja suoritustasoon perustuvia tavoitteita, kehottaa käyttämään aiempaa tehokkaammin ja kohdennetummin nykyistä monivuotista rahoituskehystä sekä koheesio- ja aluekehityspolitiikoilla hallinnoituja varoja sekä ratkaisemaan kiireesti edellä mainitut Euroopan tilintarkastustuomioistuimen esiin nostamat ongelmat; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan sitä, että EU:n talousarviovaroja kohdennetaan edelleen ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyviin toimiin ja että niitä mahdollisesti lisätään;

24.  pitää valitettavana, että monilla Euroopan alueilla on yhdyskuntajätevesien käsittelyssä edelleen vakavia puutteita; korostaa, että jätevesien käsittelyn ja uudelleenkäytön avulla on mahdollista lievittää vesistressiä, vähentää veden suoraa käyttöä, tuottaa biokaasua ja taata vesivarojen tehokkaampi hoito erityisesti maataloudessa tarvittavan kastelun avulla; odottaa kiinnostuneena jäteveden uudelleenkäyttöä koskevaa lainsäädäntöehdotusta, jonka komissio esittää vuoden 2018 alkupuolella;

25.  toteaa, että suurimmat terveyteen kohdistuvat ympäristöuhat ovat ilmeisimpiä kaupunkialueilla mutta vaikuttavat myös syrjäisillä alueilla ja taajamissa ja että vuonna 2020 80 prosenttia väestöstä asuu oletuksen mukaan kaupunki- ja esikaupunkialueilla; korostaa, että ilman epäpuhtauksien päästöillä, kun niihin liittyvä suunnittelu ja infrastruktuuri on puutteellista, on huomattavia taloudellisia, sosiaalisia, kansanterveydellisiä ja ympäristövaikutuksia; toteaa, että ilmansaasteet aiheuttavat jo nyt yli 400 000 ennenaikaista kuolemaa EU:ssa(12) ja että terveyteen liittyvät ulkoiset kustannukset vaihtelevat 330 miljardista 940 miljardiin euroon;

26.  toteaa, että unionissa kuolee ennenaikaisesti vuosittain vähintään 10 000 ihmistä melun aiheuttamien sairauksien vuoksi ja että vuonna 2012 noin neljäsosa unionin väestöstä altistui enimmäisrajat ylittäville melutasoille; pyytää jäsenvaltioita pitämään ensisijaisena melutasojen seurantaa direktiivin 2002/49/EY(13) mukaisesti, jotta varmistetaan ulko- ja sisäympäristöjen sovellettavien raja-arvojen noudattaminen;

27.  panee merkille tiettyjen ilman epäpuhtauksien vähentämisessä saavutetun edistyksen etenkin kaupunkialueilla, mutta pitää valitettavina sitkeästi esiintyviä ilmanlaatuun liittyviä ongelmia, joiden aiheuttamisessa tieliikenteen ja maatalouden päästöt ovat merkittävä osatekijä; panee merkille komission marraskuussa 2017 esittelemän liikkuvuuspaketin sekä vuonna 2016 julkistetun vähäpäästöistä liikkuvuutta koskevan eurooppalaisen strategian ja katsoo, että niillä voitaisiin tasoittaa tietä vähäpäästöiselle liikkuvuudelle unionissa;

28.  on tyytyväinen kiertotaloutta koskevan lainsäädäntöpaketin edistymiseen; kehottaa kaikkia osapuolia pyrkimään sopimukseen kunnianhimoisin tavoittein;

Suositukset

29.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan edistymistään seitsemännen ympäristöohjelman tavoitteiden saavuttamisessa ja tarvittaessa suuntaamaan toimensa uudelleen; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan tulokset julkisesti saataville;

30.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikissa uusissa lainsäädäntöehdotuksissa otetaan täysimääräisesti huomioon seitsemännen ympäristöohjelman tavoitteet ja toimenpiteet;

31.  kehottaa komissiota varmistamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen aktiivisen osallistamisen EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointiin;

32.  pyytää, että asiaankuuluvat EU:n toimielimet ja virastot asettaisivat etusijalle tutkimuksen ja paikkaisivat tietämyksessä olevia aukkoja seuraavilla aloilla: ympäristön kynnysarvot (kriittiset pisteet), kiertotalousmalli, kemikaalien yhteisvaikutukset, nanomateriaalit, vaarojen tunnistamista koskevat menetelmät, mikromuovin vaikutukset ja järjestelmäriskien sekä muiden terveyden taustatekijöiden välinen vuorovaikutus, maaperän ja maan käyttö sekä haitalliset vieraslajit;

33.  on tyytyväinen ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointiin ja pitää sitä myönteisenä mekanismina EU:n ympäristölainsäädännön ja -politiikan täytäntöönpanon parantamiseksi ja katsoo, että se voi osaltaan edistää seitsemännen ympäristöohjelman täytäntöönpanon seurantaa, kuten parlamentti korosti jo päätöslauselmassaan 16. marraskuuta 2017 EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnista(14); katsoo, että kaikkien asiaan liittyvien sidosryhmien, myös kansalaisyhteiskunnan, olisi osallistuttava täysimääräisesti kyseiseen arviointiin ja että sen olisi katettava ympäristöohjelman teemakohtaiset ensisijaiset tavoitteet kokonaisuudessaan;

34.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita luopumaan ympäristölle haitallisista tuista pikaisesti ja lopullisesti;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään ja koordinoimaan toimia eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämisen ja validoinnin edistämiseksi, jotta niillä voidaan myötävaikuttaa seitsemännen ympäristöohjelman ensisijaisen tavoitteen 5 saavuttamiseen;

36.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan entisestään EU:n ympäristöpolitiikkojen tieto- ja tieteellistä pohjaa lisäämällä kansalaisten tiedonsaantimahdollisuuksia ja edistämällä kansalaisten osallistumista tieteelliseen tutkimukseen;

37.  kehottaa EU:n toimielimiä sekä kansallisia ja alueellisia hallituksia hyödyntämään asianmukaisesti kaikkia saatavilla olevia erityistietoja ympäristölle ja ihmisten terveydelle aiheutuvista riskeistä, kun ne laativat ja seuraavat politiikkoja;

38.  kehottaa parantamaan EU:n torjunta-aineiden lupajärjestelmää siten, että se perustuu vertaisarvioituihin tieteellisiin tutkimuksiin sekä ihmisen ja ympäristön altistumista ja terveysriskejä koskevaan täyteen avoimuuteen; kehottaa parantamaan torjunta-aineiden valvontaa koskevia normeja ja asettamaan niiden käytön vähentämistä koskevia tavoitteita; panee merkille 12. joulukuuta 2017 annetun komission tiedonannon eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ”Kielletään glyfosaatti ja suojellaan ihmisiä ja ympäristöä myrkyllisiltä torjunta-aineilta” (C(2017) 8414);

39.  kehottaa komissiota varmistamaan, että pitkän aikavälin toimet, joilla pyritään saavuttamaan myrkytöntä ympäristöä koskeva tavoite, määritetään vuoteen 2020 mennessä;

40.  pyytää Euroopan ympäristökeskusta lisäämään edistymisen seurannassa käytettävien indikaattoreiden määrää ja parantamaan niiden laatua;

41.  vaatii, että täytäntöönpanoa koskeva kysymys on sisällytettävä pysyvästi puheenjohtajakolmikon painopisteisiin ja ohjelmiin, että siitä olisi keskusteltava ympäristöneuvostossa vähintään kerran vuodessa mahdollisesti erityisessä täytäntöönpanoneuvostossa ja että sitä olisi täydennettävä toisella foorumilla, johon parlamentti ja alueiden komitea osallistuisivat; kehottaa käsittelemään neuvoston yhteiskokouksissa eri alojen välisiä, horisontaalisia kysymyksiä ja yhteisiä haasteita sekä esille nousevia uusia kysymyksiä, joihin liittyy mahdollisia rajat ylittäviä vaikutuksia;

42.  pyytää tehostamaan luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian täysimittaista täytäntöönpanoa viipymättä;

43.  kehottaa ottamaan infrastruktuuria koskevissa ja erityisesti Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin liittyvissä hankkeissa ympäristövaikutukset täysimääräisesti huomioon kansallisella ja hankekohtaisella tasolla; huomauttaa, että myös eri ympäristöpolitiikkojen välisellä johdonmukaisuudella on merkitystä; korostaa sen merkitystä, että ympäristö ja luonnon monimuotoisuus otetaan huomioon uusiutuvan energian sekä vesivoiman ja merienergian tuotantoinfrastruktuureja koskevissa suunnitelmissa;

44.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään toimiaan makean veden varantojen käytön ja eheyden suojelemiseksi niiden epävarmuustekijöiden vuoksi, jotka liittyvät tässä yhteydessä mahdollisuuteen saavuttaa seitsemänteen ympäristöohjelmaan sisällytetty alatavoite; kehottaa jäsenvaltioita korjaamaan ensi tilassa pintavesien huonon tilan, sillä tähän liittyviä tavoitteita ei todennäköisesti onnistuta saavuttamaan vuoteen 2020 mennessä; kehottaa jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia lieventämään vesialueisiin kohdistuvaa painetta poistamalla veden pilaantumisen syyt niiden lähteellä, perustamalla alueita, joilla vedenotto on kielletty vesivoiman tuottamiseen, ja takaamalla ekologisten virtaamien säilyminen jokien varsilla; kehottaa komissiota arvioimaan viipymättä jäsenvaltioiden vesipuitedirektiivin mukaisesti hyväksymän vesipiirin hoitosuunnitelman toisen kierroksen vaatimustenmukaisuutta;

45.  vaatii uudistamaan edelleen YMP:tä siten, että kestävä elintarviketuotanto mukautetaan ympäristöpolitiikan tavoitteisiin, myös luonnon monimuotoisuutta koskeviin tavoitteisiin, jotta elintarviketurvaa voidaan suojella nyt ja tulevaisuudessa; painottaa sellaisen älykkään maatalouspolitiikan tarvetta, johon liittyy vankka sitoumus tuottaa maaperään, vesistöihin, luonnon monimuotoisuuteen, ilmanlaatuun, ilmastotoimiin ja maiseman virkistyskäyttöön liittyviä julkishyödykkeitä ja ekosysteemipalveluja; vaatii yhdennettyä politiikkaa, jonka lähestymistapa on entistä kohdennetumpi ja kunnianhimoisempi mutta silti joustava ja jossa tuen myöntäminen maatalousalalle liittyy sekä elintarviketurvaan että ympäristötavoitteiden toteutumiseen; kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan peltometsäviljelyn ekologiseksi alaksi asetuksen (EU) N:o 1307/2013(15) 46 artiklan mukaisesti; kehottaa komissiota varmistamaan, että ympäristön kannalta suotuisille viljelykäytännöille myönnetään asianmukainen tuki YMP:n mahdollisissa tulevissa tarkistuksissa;

46.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään ympäristöhaasteita koskevien ratkaisujen käyttöä erityisesti kun olemassa on teknisiä ratkaisuja, joita ei vielä ole otettu täysimääräisesti käyttöön, esimerkiksi ammoniakin vähentämiseksi maataloudessa;

47.  kehottaa komissiota parantamaan merkittävästi ympäristöohjelman tavoitteita varten tarkoitettujen EU:n varojen määrää, käyttöä ja hallinnointia; kehottaa parantamaan seurantaa ja lisäämään avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta; kehottaa valtavirtaistamaan ilmasto- ja muut ympäristökysymykset EU:n talousarviossa;

48.  kehottaa komissiota kehittämään viipymättä kattavan ja laaja-alaisen puitestrategian kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanolle EU:ssa, käsittelemään siinä kaikkia politiikanaloja ja sisällyttämään siihen tarkistusmekanismin täytäntöönpanon edistymisen arvioimiseksi; pyytää komissiota ottamaan käyttöön kestävän kehityksen tavoitteita koskevan tarkistuksen kaikessa uudessa politiikassa ja lainsäädännössä ja varmistamaan politiikan täysimääräisen johdonmukaisuuden kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa;

49.  kehottaa komissiota takaamaan EU:n nykyisen lainsäädännön valvonnan ja varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat täysimääräisesti seitsemännen ympäristöohjelman tavoitteita, käyttäen kaikkia käytettävissään olevia välineitä, myös rikkomismenettelyjä;

50.  on tyytyväinen Euroopan tilintarkastustuomioistuimen nykyisiin erityiskertomuksiin ja tuloksellisuuden tarkastuksiin ja pyytää Euroopan tilintarkastustuomioistuinta analysoimaan muita ympäristöohjelman kannalta merkittäviä aloja, jotka eivät ole vielä sisältyneet sen työohjelmaan;

51.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia antamaan asianmukaiset ohjeet EU:n varojen saatavuuden helpottamiseksi myös paikallisille hankkeille erityisesti vihreän infrastruktuurin, luonnon monimuotoisuuden ja lintu- ja luontotyyppidirektiivien osalta;

52.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan ilmanlaatua koskevan lainsäädännön täysipainoisen täytäntöönpanon; kehottaa alueviranomaisia laatimaan tukikehyksen erityisesti kaupunkisuunnittelua ja paikallista päätöksentekoa varten, jotta terveystuloksia voidaan parantaa kaikilla, mutta erityisesti pahimmin kuormittuvilla alueilla;

53.  kehottaa kansallisia ja alueellisia viranomaisia laatimaan ohjelmia, jotka sisältävät uskottavia toimia sen ongelman ratkaisemiseen, että EU:n lainsäädännöllä vahvistetut pien- ja mikrohiukkasten päivittäiset ja vuosittaiset raja-arvot ylittyvät taajamissa, joissa ilmanlaatu on heikko; korostaa, että seitsemännen ympäristöohjelman ensisijaisten tavoitteiden 2, 3 ja 8 saavuttaminen on keskeistä;

54.  ehdottaa ilmanlaadun parantamiseksi kaupunkialueille seuraavia toimia: vähäpäästöisten alueiden perustaminen, autojen yhteiskäyttö- ja kimppakyytitoimintojen ja -palvelujen edistäminen, voimakkaasti saastuttavien ajoneuvojen suosivan verokohtelun asteittainen lakkauttaminen, työntekijöiden "liikkuvuusmäärärahojen" käyttöönotto vaihtoehtona työsuhdeautoille, ruuhkautuneiden alueiden liikennemääriä vähentävän pysäköintipolitiikan noudattaminen, infrastruktuurin parantaminen pyöräilyyn kannustamiseksi, multimodaalisten yhteyksien lisääminen ja pyöräilyn turvallisuuden parantaminen, jalankulkualueiden perustaminen;

55.  kehottaa tehostamaan kaupunkisuunnittelua ja -kehittämistä asianomaisilla hallintotasoilla infrastruktuurien sopeuttamiseksi mahdollisimman pian sähköisiin ja puhtaisiin ajoneuvoihin esimerkiksi asentamalla latausinfrastruktuuria sekä ympäristö- ja terveyshyötyjen, kuten kaupunkien lämpösaarekevaikutuksen lieventäminen ja fyysisen aktiivisuuden lisääminen, aikaansaamiseksi esimerkiksi lisäämällä vihreää infrastruktuuria ja ennallistamalla hylättyjä tai ränsistyneitä teollisuusalueita; toteaa, että näillä toimenpiteillä parannettaisiin ilmanlaatua, torjuttaisiin saasteista johtuvia sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia ja mahdollistettaisiin edistyminen siirtymisessä kohti päästötöntä liikkuvuutta;

56.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan oikeudenmukaisen intermodaalisen kilpailun sekä siirtymisen kestäviin liikennemuotoihin;

57.  kehottaa komissiota esittämään viimeistään vuoteen 2019 mennessä unionin kattavan ympäristön toimintaohjelman vuoden 2020 jälkeiselle kaudelle, kuten SEUT‑sopimuksen 192 artiklan 3 kohdassa edellytetään; painottaa, että avoimuus ja demokraattinen vastuullisuus ovat tärkeitä EU:n politiikan seurannassa; korostaakin, että seuraavaan ympäristöohjelmaan on sisällyttävä mitattavia, tuloksiin perustuvia välitavoitteita;

58.  kehottaa seuraavaa komission kokoonpanoa tekemään kestävästä kehityksestä, ympäristön ja ilmaston suojelusta yleisesti ja erityisesti seitsemännen ympäristöohjelman sekä tulevan kahdeksannen ympäristöohjelman tavoitteista seuraavan lainsäädäntökauden painopistealan;

º

º  º

59.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan ympäristökeskukselle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

. EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0450.

(3)

EUVL C 265, 11.8.2017, s. 65.

(4)

EUVL C 35, 31.1.2018, s. 2.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0441.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0100.

(7)

EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 115.

(8)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY, annettu 21. lokakuuta 2009, energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10).

(9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 66/2010, annettu 25. marraskuuta 2009, EU‑ympäristömerkistä (EUVL L 27, 30.1.2010, s. 1).

(10)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1223/2009, annettu 30. marraskuuta 2009, kosmeettisista valmisteista (EUVL L 342, 22.12.2009, s. 59).

(11)

Neuvoston direktiivi 98/83/EY, annettu 3. marraskuuta 1998, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32).

(12)

Euroopan ympäristökeskuksen raportti nro 13/2017, 11. lokakuuta 2017, ”Air quality in Europe 2017”.

(13)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY, annettu 25. kesäkuuta 2002, ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta (EYVL L 189, 18.7.2002, s. 12).

(14)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0450.

(15)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1307/2013, annettu 17. joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 608).


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

27.2.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

55

1

3

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Margrete Auken, Pilar Ayuso, Zoltán Balczó, Ivo Belet, Biljana Borzan, Soledad Cabezón Ruiz, Miriam Dalli, Seb Dance, Angélique Delahaye, Mark Demesmaeker, Stefan Eck, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Jens Gieseke, Julie Girling, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Jytte Guteland, György Hölvényi, Anneli Jäätteenmäki, Karin Kadenbach, Kateřina Konečná, Urszula Krupa, Giovanni La Via, Peter Liese, Lukas Mandl, Valentinas Mazuronis, Susanne Melior, Miroslav Mikolášik, Rory Palmer, Gilles Pargneaux, Bolesław G. Piecha, Pavel Poc, John Procter, Julia Reid, Frédérique Ries, Michèle Rivasi, Annie Schreijer-Pierik, Renate Sommer, Nils Torvalds, Adina-Ioana Vălean, Jadwiga Wiśniewska, Damiano Zoffoli

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Nikos Androulakis, Ismail Ertug, Eleonora Evi, Luke Ming Flanagan, Martin Häusling, Peter Jahr, Rupert Matthews, Ulrike Müller, Alojz Peterle, Stanislav Polčák, Bart Staes, Carlos Zorrinho

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Josu Juaristi Abaunz, Tomáš Zdechovský, Maria Gabriela Zoană


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

55

+

ALDE

Anneli Jäätteenmäki, Valentinas Mazuronis, Ulrike Müller, Frédérique Ries, Nils Torvalds

ECR

Mark Demesmaeker, Julie Girling, Rupert Matthews, John Procter

EFDD

Eleonora Evi

GUE/NGL

Stefan Eck, Luke Ming Flanagan, Josu Juaristi Abaunz, Kateřina Konečná

NI

Zoltán Balczó

PPE

Pilar Ayuso, Ivo Belet, Angélique Delahaye, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Jens Gieseke, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, György Hölvényi, Peter Jahr, Giovanni La Via, Peter Liese, Lukas Mandl, Miroslav Mikolášik, Alojz Peterle, Stanislav Polčák, Annie Schreijer-Pierik, Renate Sommer, Adina-Ioana Vălean, Tomáš Zdechovský

S&D

Nikos Androulakis, Biljana Borzan, Soledad Cabezón Ruiz, Miriam Dalli, Seb Dance, Ismail Ertug, Jytte Guteland, Karin Kadenbach, Susanne Melior, Rory Palmer, Gilles Pargneaux, Pavel Poc, Maria Gabriela Zoană, Damiano Zoffoli, Carlos Zorrinho

Verts/ALE

Margrete Auken, Martin Häusling, Michèle Rivasi, Bart Staes

1

-

EFDD

Julia Reid

3

0

ECR

Urszula Krupa, Bolesław G. Piecha, Jadwiga Wiśniewska

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 23. huhtikuuta 2018Oikeudellinen huomautus