Menettely : 2016/2329(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0065/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0065/2018

Keskustelut :

PV 19/04/2018 - 4
CRE 19/04/2018 - 4

Äänestykset :

Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0189

MIETINTÖ     
PDF 660kWORD 71k
14.3.2018
PE 613.377v03-00 A8-0065/2018

eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annetun direktiivin 2011/99/EU täytäntöönpanosta

(2016/2329(INI))

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

Esittelijä: Soraya Post, Teresa Jiménez-Becerril Barrio

(Valiokuntien yhteiskokousmenettely – työjärjestyksen 55 artikla)

TARKISTUKSET
PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA
 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA

Menettely ja lähteet

Eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annetun direktiivin laatiminen käynnistettiin 12 valtion ryhmässä Espanjan puheenjohtajakaudella vuonna 2010. Eurooppalaista suojelumääräystä koskeva direktiivi perustuu SEUT:n 82 artiklan 1 kohtaan oikeudellisesta yhteistyöstä rikosoikeuden alalla. Direktiivi tuli voimaan 11. tammikuuta 2011, ja EU:n jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään 11. tammikuuta 2015 mennessä. Eurooppalaista suojelumääräystä koskeva lainsäädäntö ei sido Irlantia eikä Tanskaa.

Tämä mietintö tarjoaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan esittelijöille mahdollisuuden arvioida, miten jäsenvaltiot ovat soveltaneet direktiivillä 2011/99/EU(1) perustettua mekanismia, jonka avulla henkilö, jolle on yhdessä jäsenvaltiossa annettu suojelumääräys rikosoikeudellisissa asioissa, voi pyytää eurooppalaista suojelumääräystä.

Väline perustuu vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen, joka tarkoittaa, että yhdessä jäsenvaltiossa annetut suojelumääräykset on tunnustettava ja pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa. Yhtenä tärkeimmistä haasteista tämän välineen soveltamisessa on sen varmistaminen, ettei kansallisten toimenpiteiden kirjo muodosta estettä uhrien suojelulle.

Mietinnössä tarkastellaan myös seuraavia kysymyksiä:

  täytäntöönpanon esteet jäsenvaltioissa

  yhteys täydentäviin välineisiin

  niihin erilaisiin toimenpiteisiin liittyvät haasteet, joita jäsenvaltiot saattavat soveltaa eurooppalaisten suojelumääräysten täytäntöönpanossa

  välineen vaikutus rikoksen uhrien suojelemiseen

  suositukset täytäntöönpanossa kohdattujen erilaisten haasteiden ratkaisemiseksi.

Esittelijät ovat nimittämisensä jälkeen keränneet tietoja ja tukeutuneet muun muassa seuraaviin lähteisiin:

  kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan yhteiskokouksessa 12. lokakuuta pidetty kuuleminen

  Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun syyskuussa 2017 julkaisema vaikutusten jälkiarviointi

  tietojenvaihto alan kollegojen kanssa komissiossa ja perusoikeusvirastossa sekä uhriensuojelujärjestöjen kanssa.

Direktiivissä on uudelleentarkastelulauseke (23 artikla), jossa säädetään seuraavaa: ”Komissio toimittaa 11 päivään tammikuuta 2016 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa säädösehdotuksia.” Komissio ei ollut toimittanut direktiivin soveltamista koskevaa kertomusta tätä täytäntöönpanoa koskevaa mietintöä laadittaessa.

Yleiskatsaus eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annetun direktiivin täytäntöönpanoon

Komissio, EU:n virastot ja kansalaisjärjestöt ovat keränneet hyvin vähän tietoja välineen käytön arvioimiseksi EU:n tasolla sen jälkeen, kun direktiivi 2011/99/EU tuli voimaan tammikuussa 2015.

Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun syyskuussa 2017 julkaiseman arvioinnin mukaan tähän mennessä on yksilöity vain seitsemän eurooppalaista suojelumääräystä. Välineen vähäinen käyttö on huomiota herättävää, kun otetaan huomioon niiden uhrien määrä, joihin sovelletaan suojelutoimenpiteitä rikosoikeudellisissa asioissa jäsenvaltioiden tasolla ja joista moni todennäköisesti matkustaa, liikkuu tai käy töissä eri puolilla EU:ta säännöllisesti ja/tai satunnaisesti. Esimerkiksi vuonna 2010 EU:ssa arvioitiin oleskelevan yli 100 000 naista, joihin sovellettiin suojelutoimenpiteitä sukupuoleen perustuvan väkivallan vuoksi.

Vaikka suojelumääräyksiä voitaisiin soveltaa kaikkiin suojelua tarvitseviin, toimenpiteitä sovelletaan käytännössä enimmäkseen naisten suojelemiseen tapauksissa, jotka liittyvät perhe- tai lähisuhdeväkivaltaan, häirintään, vainoamiseen tai seksuaaliseen väkivaltaan. Sukupuoleen perustuva väkivalta on kasvava huolenaihe EU:ssa, ja vuonna 2014 EU:n perusoikeusvirasto arvioi, että yksi kolmesta naisesta EU:ssa on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta ja että yksi viidestä naisesta on kokenut vainoamista. Vainoaminen on yksi niistä rikoksista, jotka useimmiten johtavat suojelumääräyksen antamiseen. Se on kuitenkin myös yksi niistä rikoksista, jotka eivät kuulu kaikissa jäsenvaltioissa rikoslainsäädännön piiriin. Tämä estää todella kohtuuttomalla tavalla naisia saamasta eurooppalaista suojelumääräystä.

Suojelumääräyksen tarkoituksena on suojella henkilöä rikolliselta teolta, joka voi vaarantaa hänen henkensä, ruumiillisen tai henkisen koskemattomuutensa, ihmisarvonsa, henkilökohtaisen vapautensa tai seksuaalisen koskemattomuutensa. Tarkoituksena on välttää rikoksentekijän tai mahdollisen rikoksentekijän ja uhrin tai väkivallan vaarassa olevan henkilön välistä yhteydenpitoa.

Kaikki jäsenvaltiot tarjoavat rikos- ja/tai yksityisoikeudellisiin asioihin liittyviä suojelumääräyksiä jossakin muodossa. Vaikka näyttää siltä, että näitä toimenpiteitä määrätään samalla tavalla, toimenpiteet kuitenkin vaihtelevat suuresti jäsenvaltioiden välillä. Myös niiden käytännön soveltamisessa on suuria eroja.

EU antoi direktiivin 2011/99/EU eurooppalaisesta suojelumääräyksestä, jotta varmistetaan, että henkilön, johon sovelletaan suojelutoimenpiteitä yhdessä jäsenvaltiossa, suojelua jatketaan samantasoisena hänen siirtyessään tai matkustaessaan toiseen jäsenvaltioon. Eurooppalainen suojelumääräys on mekanismi, jolla rikosoikeudellisissa asioissa toteutetut suojelutoimenpiteet tunnustetaan vastavuoroisesti. Direktiivin soveltamisalaan sisältyvät suojelutoimenpiteet liittyvät tilanteisiin, joissa rikoksen uhria tai mahdollista uhria suojellaan asettamalla vaaraa aiheuttavalle henkilölle kielto mennä tiettyihin paikkoihin, yhteydenpitoa rikoksen uhriin tai mahdolliseen uhriin koskeva kielto tai kielto lähestyä häntä taikka sääntelemällä tällaista yhteydenpitoa ja lähestymistä. Nämä kolme kieltoa ovat yleisimmät suojelutoimenpiteet EU:ssa.

Kun tätä välinettä ehdotettiin ratkaisuksi siihen, että yksityis- ja rikosoikeudellisten toimenpiteiden vastavuoroisella tunnustamisella on EU:n lainsäädännössä erilliset oikeusperustat, komissio ehdotti pakettia, johon sisältyi rikosoikeudellisia menettelyjä koskevasta eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annettu direktiivi sekä yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta annettu asetus. Asetuksella (EU) N:o 606/2013 perustetaan mekanismi, joka mahdollistaa yksityisoikeudellisena toimenpiteenä annettujen suojelumääräysten vastavuoroisen tunnustamisen suoraan jäsenvaltioiden välillä. Näin ollen henkilöt, joille on annettu suojelumääräys yksityisoikeudellisissa asioissa heidän asuinjäsenvaltiossaan, voivat vedota siihen suoraan toisessa jäsenvaltiossa esittämällä todistuksen(2) toimivaltaisille viranomaisille, jotka varmentavat heidän oikeutensa. Asetusta on sovellettu 11. tammikuuta 2015 alkaen.

Nämä kaksi välinettä ovat osa kattavaa EU:n lainsäädäntöpakettia, jonka tarkoituksena on parantaa uhrien suojelua eri puolilla EU:ta.

Eurooppalaisiin suojelumääräyksiin sisältyvät suojelutoimenpiteet vaihtelevat jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaan. Eurooppalaisia suojelumääräyksiä annetaan aiemmin määräyksen antaneessa valtiossa tämän kansallisen lainsäädännön mukaisesti määrättyjen suojelutoimenpiteiden perusteella. Eurooppalaisessa suojelumääräyksessä esitetty suojelu tunnustetaan täytäntöönpanovaltiossa toteuttamalla kansallisen lainsäädännön mukaisia suojelutoimenpiteitä.

Edellä mainitun Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun julkaiseman vaikutusten jälkiarvioinnin mukaan direktiivi ei ole johtanut erilaisten kansallisten toimenpiteiden lähentymiseen. Erilaiset kansalliset järjestelmät uhrien suojelemiseksi ovat edelleen voimassa, uhrien suojelua koskevaa kansallista lainsäädäntöä ei ole olennaisesti muutettu, ja direktiivin säännökset on sisällytetty direktiivin täytäntöönpanoa koskeviin lakeihin lähes kirjaimellisesti mukauttamatta niitä juuri lainkaan.

Uhrien kannalta on tärkeää, että suojeltavalle henkilölle annetaan riittävästi tietoa myös mahdollisuudesta pyytää eurooppalaista suojelumääräystä, jos hän siirtyy toiseen jäsenvaltioon. Tutkimuksen laatijat tuovat esiin merkittäviä puutteita tässä asiassa ja korostavat uhreille suunnattujen tiedotuskampanjoiden yleistä puutetta kaikissa jäsenvaltioissa. Näissä tilanteissa puutteellinen tiedonsaanti haittaa uhrien suojelua.

Koska eurooppalaiseen suojelumääräykseen liittyy aina uhrin siirtyminen jäsenvaltiosta toiseen, kaikki uhrit joutuvat jossakin vaiheessa kohtaamaan vieraan oikeusjärjestelmän tai kielen, mikä saattaa heidät erityisen haavoittuvaan asemaan. Useimmissa jäsenvaltioissa ei ole otettu käyttöön erityisiä toimenpiteitä tai säännöksiä sellaisia henkilöitä varten, joilla on erityistarpeita.

Uhrin tehokas suojelu edellyttää, että eurooppalainen suojelumääräys annetaan ja pannaan täytäntöön nopeasti. Täytäntöönpanoa koskevissa kansallisissa laeissa on käytetty erilaisia tapoja korostaa menettelyn välittömyyttä ja kiireellisyyttä, ja joissakin tapauksissa niille on jopa asetettu erityinen määräaika. Myös toimivaltaisten viranomaisten ja keskusviranomaisten välinen koordinointi ja viestintä on tärkeässä asemassa uhrien suojelun ja eurooppalaisen suojelumääräyksen tehokkuuden kannalta.

Asiantuntijat korostavat, että suojelutoimenpiteitä tarvitsevien uhrien kanssa todennäköisesti tekemisiin joutuvien ammattilaisten kouluttamisella näyttää olevan keskeinen merkitys. Saatavilla olevien tietojen mukaan eurooppalaista suojelumääräystä koskevaa koulutusta on järjestetty vain muutamissa jäsenvaltioissa.

(1)

EUVL L 338, 21.12.2011, s. 2.

(2)

EUVL L 263, 3.9.2014, s. 10–20.


EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annetun direktiivin 2011/99/EU täytäntöönpanosta

(2016/2329(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 10, 18, 19, 21, 79 ja 82 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 3, 6, 20, 21, 23, 24, 41 ja 47 artiklan,

–  ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksessa vuonna 1948 hyväksytyn ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn YK:n yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta (CEDAW-sopimus),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 1993 annetun YK:n julistuksen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta,

–  ottaa huomioon New Yorkissa 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2000), Peking +10 (2005), Peking +15 (2010) ja Peking +20 (2015) hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan konferenssien tuloksia,

–  ottaa huomioon 26. elokuuta 2016 hyväksytyn YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia käsittelevän komitean yleisen huomautuksen vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 6 artiklaan (vammaiset tytöt ja naiset),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus) sekä 11. toukokuuta 2017 annetut neuvoston päätökset (EU) 2017/865(1) ja (EU) 2017/866(2) naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta,

–  ottaa huomioon sen, että kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta(3),

–  ottaa huomioon rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU(4),

–  ottaa huomioon rikoksen uhreille maksettavista korvauksista annetun neuvoston direktiivin 2004/80/EY,

–  ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU(5) ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU(6),

–  ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2012 annetun komission tiedonannon ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävästä EU:n strategiasta vuosiksi 2012–2016 (COM(2012)0286),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta suojelumääräyksestä 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/99/EU(7),

–  ottaa huomioon yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta 12. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 606/2013(8),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/947/YOS(9) vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta tuomioihin ja valvontapäätöksiin valvontatoimenpiteiden ja vaihtoehtoisten seuraamusten valvomiseksi,

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2009 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2009/829/YOS(10) vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta valvontatoimia koskeviin päätöksiin Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tutkintavankeuden vaihtoehtona,

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS(11) rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta,

  ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2011 annetun neuvoston päätöslauselman etenemissuunnitelmasta uhrien oikeuksien ja heidän suojelunsa vahvistamiseksi erityisesti rikosoikeudellisissa menettelyissä(12),

  ottaa huomioon Tukholman ohjelman – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten(13),

–  ottaa huomioon perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelman kaudelle 2014–2020,

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strateginen sitoutuminen sukupuolten tasa-arvon edistämiseen vuosina 2016–2019” (SWD(2015)0278),

–  ottaa huomioon Euroopan perusoikeusviraston julkaiseman raportin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevästä EU:n laajuisesta kyselytutkimuksesta ”Violence against women – an EU-wide survey”,

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta(14),

–  ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2009(15),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta(16),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen(17),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun jälkiarviointiyksikön tekemän arvioinnin direktiivin 2011/99/EU Euroopan tason täytäntöönpanosta (PE 603.272),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0065/2018),

A.  ottaa huomioon, että kaikenlainen ihmiseen kohdistuva väkivalta loukkaa suoraan hänen ihmisarvoaan, joka on kaikkien perusihmisoikeuksien perusta ja jota on näin ollen kunnioitettava ja suojeltava; toteaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on julmaa syrjintää ja loukkaa ihmis- ja perusoikeuksia;

B.  ottaa huomioon, että väkivallan ja hyväksikäytön uhrit ovat vaarassa joutua toistuvien lisäkärsimysten, kostotoimenpiteiden ja pelottelun kohteeksi; ottaa näin ollen huomioon, että tarvittavan suojelun tarjoaminen näille uhreille myös toisessa jäsenvaltiossa riippuu pitkälti siitä, miten tietoisia uhrit, koko yhteiskunta ja kaikki heidän kanssaan tekemisissä olevat toimijat, myös turvakodit, ovat asiasta;

C.  ottaa huomioon, että koko yhteiskunnalle on haittaa siitä, että ihmisiä ei suojella asianmukaisesti sukupuoleen perustuvalta väkivallalta;

D.  ottaa huomioon, että yksi jokaisen yhteiskunnan tärkeimmistä turvallisuuteen liittyvistä tehtävistä on suojella jokaisen yksilön henkilökohtaista koskemattomuutta ja vapautta; ottaa huomioon, että Euroopan turvallisuusagendaan pitäisi sisältyä ensisijaisina tavoitteina henkilökohtaisen turvallisuuden takaaminen ja kaikkien henkilöiden suojeleminen sukupuoleen perustuvalta väkivallalta;

E.  toteaa, että väkivalta sekä fyysinen, psykologinen ja seksuaalinen hyväksikäyttö vaikuttavat suhteettomasti naisiin(18); ottaa huomioon, että joka kolmas nainen EU:ssa on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta; toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa naisiin kohdistuvan väkivallan laajuus ja vakavuus usein sivuutetaan ja sitä vähätellään ja että uhrien syyllistäminen on yhä yleistä, mikä on huolestuttavaa; ottaa huomioon, että vain joka kolmas kumppaninsa fyysisen tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutunut nainen ottaa yhteyttä viranomaisiin;

F.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon varmistaminen kaikilla politiikanaloilla on Euroopan unionin perusperiaate ja keskeinen osa sukupuoleen perustuvan väkivallan torjuntaa;

G.  ottaa huomioon, että Istanbulin yleissopimuksessa, jota EU ja kaikki jäsenvaltiot eivät ole ratifioineet mutta jonka ne ovat allekirjoittaneet(19), määrätään, että kaikki sen määräykset ja etenkin uhrien oikeuksia suojelevat toimenpiteet on taattava ilman minkäänlaista syrjintää, ja siinä kehotetaan yksiselitteisesti sen allekirjoittajia tunnustamaan vainoaminen rikokseksi; ottaa huomioon, että Istanbulin yleissopimuksen ratifiointi ja täysi täytäntöönpano auttaa voittamaan eurooppalaisen suojelumääräyksen asettamat haasteet tarjoamalla yhtenäisen eurooppalaisen sääntelykehyksen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiselle ja torjumiselle;

H.  katsoo, että ilmoittamattomien väkivaltatapausten arvioidun määrän vähentämiseksi jäsenvaltioiden on otettava käyttöön ja vahvistettava naisille tarkoitettuja varhaisvaroitus- ja suojeluvälineitä, jotta naiset voisivat tuntea olonsa turvalliseksi ja pystyisivät ilmoittamaan sukupuoleen perustuvasta väkivallasta; ottaa huomioon, että ilmoittamattomien sukupuoleen perustuvien väkivaltatapausten huomattava määrä voi olla yhteydessä julkisten varojen puutteeseen; toteaa, että asianomaisilla viranomaisilla on oltava rakenteita, kuten turvakoteja, jotka antavat lääketieteellistä ja oikeuslääketieteellistä apua, psykologista tukea ja oikeudellista apua ja jotka tarjoavat turvapaikan sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi joutuneille naisille;

I.  ottaa huomioon, että EU:n vapaan liikkuvuuden ansiosta ihmiset siirtyvät usein maasta toiseen; ottaa huomioon, että eurooppalainen suojelumääräys perustuu tarpeeseen turvata uhrien oikeudet ja vapaudet, ja sen yhteydessä on kunnioitettava erityisesti uhrien ja mahdollisten uhrien oikeutta liikkumisvapauteen ja taattava heille jatkuva suojelu heidän käyttäessään tätä oikeutta;

J.  ottaa huomioon, että väkivallan ehkäiseminen panostamalla valistus- ja tiedotuskampanjoihin sekä tehokkaaseen uutisointiin, kasvatukseen ja ammattilaisten koulutukseen on tärkeä osa sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumista; ottaa huomioon, että Istanbulin yleissopimus velvoittaa sopimuspuolet ehkäisemään sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja stereotypioita käsittelemällä tiedotusvälineiden tehtävää; ottaa huomioon, että uhrit, jotka saavat kansallista suojelua, eivät usein tiedä eurooppalaisesta suojelumääräyksestä, mikä vaikuttaa kielteisesti sen käyttöön; ottaa huomioon, että tiedotuskampanjat ja valistusohjelmat perheväkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan vähättelyn torjumiseksi auttavat lisäämään uhrien halukkuutta ilmoittaa väkivallasta ja pyytää kansallisia ja eurooppalaisia suojelumääräyksiä sekä rakentamaan heidän luottamustaan asianomaisiin viranomaisiin;

K.  toteaa, että vuonna 2010, jolloin Eurooppa-neuvosto esitti eurooppalaista suojelumääräystä koskevan ehdotuksen, 118 000:een EU:ssa oleskelevaan naiseen sovellettiin suojelutoimenpiteitä sukupuoleen perustuvan väkivallan vuoksi; ottaa huomioon, että vuonna 2011 arvioitiin keskimäärin 1 180 henkilön tarvitsevan EU:ssa jatkuvia rajat ylittäviä suojelutoimenpiteitä;

L.  toteaa, että monissa jäsenvaltioissa kansalaisjärjestöillä on usein tärkeä rooli uhrien tukemisessa;

M.  ottaa huomioon, että eurooppalaiset suojelumääräykset ovat vastavuoroisen tunnustamisen ja yhteistyön välineitä, jotka eivät voi toimia oikein ja joilla ei voida suojella uhreja, ennen kuin ne pannaan täysimääräisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa;

N.  ottaa huomioon, että varsinkin väkivaltatapauksissa jotkin jäsenvaltiot määräävät suojelutoimenpiteitä rikosoikeudellisissa menettelyissä, kun taas toiset antavat suojelumääräyksiä yksityisoikeudellisissa menettelyissä;

O.  toteaa, että EU:n jäsenvaltioissa on monenlaisia suojelumääräyksiä ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien välisten erojen vuoksi eurooppalaisten suojelumääräysten täytäntöönpanossa kohdataan monia vaikeuksia, mikä voi heikentää niiden asianmukaista käyttöä uhrien hyväksi ja vähentää annettavien eurooppalaisten suojelumääräysten lukumäärää;

P.  ottaa huomioon, ettei valtaosalla jäsenvaltioista ole rekisteröintijärjestelmää, jonka avulla voidaan kerätä eurooppalaisia suojelumääräyksiä koskevia tietoja, ja ettei myöskään ole olemassa eurooppalaista keskusrekisterijärjestelmää kaikkien merkityksellisten tietojen keräämiseksi unionin tasolla; ottaa huomioon, että riittämättömien tietojen vuoksi on vaikea arvioida eurooppalaisen suojelumääräyksen täytäntöönpanoa ja korjata lainsäädännössä tai täytäntöönpanossa olevia puutteita;

Q.  ottaa huomioon, että eurooppalaista suojelumääräystä voidaan soveltaa kaikenlaisten rikosten, myös terrorismin, ihmiskaupan, sukupuoleen perustuvan väkivallan ja järjestäytyneen rikollisuuden, uhreihin; ottaa huomioon, että haavoittuvassa asemassa olevia rikoksen uhreiksi joutuneita ihmisiä on kohdeltava erityisen hienotunteisesti eurooppalaista suojelumääräystä sovellettaessa;

R.  toteaa, että eurooppalaisen suojelumääräyksen toimivuuden ja direktiivillä 2012/29/EU vahvistettujen rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten välillä on vahva yhteys;

1.  kehottaa jäsenvaltioita tuomitsemaan selkeästi kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja sitoutumaan sen kitkemiseen ja kehottaa varmistamaan, että tällaisiin väkivallan muotoihin sovelletaan nollatoleranssia;

2.  pyytää jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan sukupuolinäkökohdat huomioon kaikilla politiikanaloilla ja etenkin niillä, jotka mahdollisesti liittyvät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevaan tiedonlevitykseen ja tämän väkivallan havaitsemiseen sekä uhrien suojeluun ja heidän koskemattomuutensa turvaamiseen;

Yleinen arvio direktiivin täytäntöönpanosta ja suositukset, joilla parannetaan eurooppalaisen suojelumääräyksen täytäntöönpanoa ja toimivuutta

3.  toteaa, että kaikki jäsenvaltiot, joita eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annettu direktiivi sitoo, ovat ilmoittaneet komissiolle sen saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä;

4.  tiedostaa sen myönteisen vaikutuksen, joka vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen perustamisella voi olla rajatylittävälle uhrien suojelulle; katsoo, että eurooppalainen suojelumääräys voi olla tehokas uhrien suojelun väline nykymaailmassa, jolle on ominaista suuri liikkuvuus ja sisäisten rajojen puuttuminen; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että sen jälkeen kun eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annettu direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, jäsenvaltioissa on annettu vain seitsemän eurooppalaista suojelumääräystä, vaikka viime vuosina jäsenvaltioissa on pyydetty ja annettu tuhansia kansallisia suojelumääräyksiä(20);

5.  pitää valitettavana, ettei komissio toimittanut parlamentille ja neuvostolle kertomusta eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annetun direktiivin soveltamisesta 11. tammikuuta 2016 mennessä; kehottaa komissiota täyttämään kertomuksen laatimista koskevat velvoitteensa direktiivin mukaisesti ja sisällyttämään kertomukseensa kansallisten suojelutoimenpiteiden kartoituksen, yleiskuvan jäsenvaltioissa toteutettavista koulutustoimista, analyysin siitä, miten jäsenvaltiot noudattavat uhrien oikeutta ilmaiseen oikeusapuun, tiedot siitä, joutuvatko uhrit maksamaan mitään suojelumääräykseen liittyviä kustannuksia, ja kartoituksen jäsenvaltioissa toteutettavista tiedotuskampanjoista;

6.  muistuttaa täytäntöönpanovaltion velvoitteesta tunnustaa eurooppalainen suojelumääräys yhtä ensisijaisesti kuin määräyksen antanut valtio, vaikka se onkin monimutkaista ja siihen liittyy oikeudellisia haasteita;

7.  on huolissaan siitä, että kun eurooppalaista suojelumääräystä pannaan täytäntöön, jäsenvaltioiden välillä on merkittävä koordinointiin ja viestintään liittyvä kuilu; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan ja tehostamaan yhdessä eurooppalaiseen suojelumääräykseen liittyvää yhteistyötä ja viestintää, sillä näin käynnistettäisiin paljon tehokkaampia menettelyjä ja samanaikaista rajatylittävää toimintaa jäsenvaltioiden keskuudessa;

8.  korostaa tarvetta parantaa tilastotietojen keruuta, jotta voidaan arvioida ongelman laajuutta ja sukupuoleen perustuvan väkivallan vähentämiseksi toteutettujen toimenpiteiden tuloksia; kehottaa jäsenvaltioita standardoimaan ja digitalisoimaan eurooppalaiseen suojelumääräykseen liittyvät lomakkeet ja menettelyt ja perustamaan eurooppalaisten suojelumääräysten kansallisen rekisteröintijärjestelmän, jotta voidaan kerätä tietoja ja parantaa tietojenvaihtoa komission ja jäsenvaltioiden kanssa; kehottaa jäsenvaltioita keräämään sukupuolen mukaan jaoteltuja tietoja sekä tietoja pyydettyjen, annettujen ja täytäntöönpantujen eurooppalaisten suojelumääräysten määrästä ja rikosten tyypeistä sekä tiedottamaan niistä säännöllisesti komissiolle;

9.  kehottaa komissiota perustamaan eurooppalaisen rekisteröintijärjestelmän eurooppalaisia suojelumääräyksiä koskevien tietojen keräämiseksi kaikista jäsenvaltioista;

10.  kehottaa suunnittelemaan ja ottamaan käyttöön sekä rikos- että yksityisoikeudellisissa asioissa pätevän ja kaikissa jäsenvaltioissa käytettävissä olevan vakiomuotoisen lomakkeen, jota käytetään suojelumääräysten hakemiseen ja tunnustamiseen; kehottaa käyttämään myös digitaalista hallintajärjestelmää, jolla helpotetaan koordinointia, standardoidaan kerättäviä tietoja ja nopeutetaan sekä suojelumääräysten hallintaa että toimintatilastojen laatimista unionin tasolla;

11.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita julkaisemaan täydellisen luettelon toimivaltaisista viranomaisista, jotka vastaavat eurooppalaisten suojelumääräysten antamisesta ja tunnustamisesta, sekä keskusviranomaisista, jotka toimittavat ja vastaanottavat eurooppalaisia suojelumääräyksiä jäsenvaltioissa, ja tekemään luettelosta helppokäyttöisen, jotta suojeltavat henkilöt ja uhriensuojelujärjestöt voivat pyytää eurooppalaisia suojelumääräyksiä tai selvittää niihin liittyviä ongelmia; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan kansallisia ja paikallisia toimielimiään ja toimivaltaisia viranomaisiaan parantaakseen eurooppalaisen suojelumääräyksen saatavuutta ja sovellettavuutta siten, että lisätään eurooppalaisten suojelumääräysten antamista;

12.  kehottaa komissiota edistämään kaikenlaisia hyvien käytäntöjen vaihtamisen ja yhteistyön muotoja jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan välillä, jotta taataan eurooppalaisten suojelumääräysten asianmukainen toimivuus;

13.  korostaa, että rikosten uhreille, joille on annettu kansallinen suojelumääräys tai jotka harkitsevat sellaisen pyytämistä, olisi automaattisesti ja asianmukaisesti tiedotettava ja muistutettava erityisen toimivaltaisen viranomaisen toimesta sekä suullisesti että kirjallisesti mahdollisuudesta pyytää eurooppalaista suojelumääräystä rikosoikeudellisen menettelyn aikana; korostaa, että suojelun kohteena olevan henkilön ei pitäisi joutua maksamaan kustannuksia pyytäessään eurooppalaisen suojelumääräyksen antamista;

14.  kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan yksilöllistä arviointia ja sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa lähestymistapaa tarjottaessa avustus- ja tukitoimia eurooppalaisen suojelumääräyksen pyytämisen yhteydessä;

15.  pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa kaikenlaisten rikosten uhreilla ei ole käytettävissään riittävästi oikeussuojakeinoja eikä oikeusapua, minkä vuoksi uhri saa heikosti tietoa mahdollisuudesta pyytää eurooppalaista suojelumääräystä; katsoo, että jäsenvaltioiden on varmistettava suojeltaville henkilöille ilmainen oikeusapu, hallinnollinen tuki ja riittävät tiedot eurooppalaisesta suojelumääräyksestä, koska se on keskeisellä sijalla välineen käytön ja tehokkuuden kannalta sekä määräyksen antamisen että sen täytäntöönpanon yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään resursseja naisiin maaseudulla kohdistuvan väkivallan seuraamiseksi ja ehkäisemiseksi;

16.  kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan suojeltaville henkilöille täytäntöönpanovaltiossa saatavilla olevista täydentävistä sosiaaliavustuksista, kuten perhe-etuuksista ja asumistuesta, sillä nämä toimenpiteet eivät kuulu eurooppalaisen suojelumääräyksen soveltamisalaan;

17.  korostaa, että suojelun ja täydentävän sosiaalihuollon yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota uhreiksi joutuviin lapsiin ja rikosten uhrien lapsiin ja etenkin, jos he ovat vaarassa joutua seksuaalisen väkivallan uhriksi;

18.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät takaa käännös- ja tulkkauspalveluja uhrin ymmärtämälle kielelle ennen eurooppalaisen suojelumääräyksen antamista, sen aikana eivätkä sen jälkeen;

19.  korostaa, että uhreilla olisi aina oltava oikeus tulla kuulluksi eurooppalaiseen suojelumääräykseen liittyvien menettelyjen yhteydessä; korostaa, että käännös- ja tulkkauspalvelujen on oltava tarjolla maksutta koko eurooppalaista suojelumääräystä koskevan prosessin ajan; korostaa sen vuoksi, että kaikki asiaa koskevat asiakirjat on käännettävä uhrin ymmärtämälle kielelle;

20.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät toteuta riittävästi erityistoimenpiteitä sellaisia uhreja varten, jotka ovat haavoittuvassa asemassa tai joilla on erityistarpeita; katsoo, että usein julkisten menojen leikkaukset vähentävät näiden erityistoimenpiteiden toteuttamiseen saatavilla olevia varoja; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita yhteistyössä komission ja uhrien suojelun alalla toimivien asiaankuuluvien organisaatioiden kanssa hyväksymään erityisiä ohjeita ja toimenpiteitä, joilla helpotetaan eurooppalaisen suojelumääräyksen antamista haavoittuvassa asemassa oleville uhreille tai uhreille, joilla on erityistarpeita;

21.  korostaa, että kasvavan ja vaarallisen ihmiskaupan vuoksi eurooppalainen suojelumääräys voi olla erittäin hyödyllinen väline ihmiskaupan uhreille; kehottaa sen vuoksi komissiota sisällyttämään eurooppalaisen suojelumääräyksen EU:n ihmiskaupan vastaiseen strategiaan;

22.  katsoo, että suojelumääräyksen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi ja vastaavien suojelutoimenpiteiden varmistamiseksi sekä määräyksen antaneessa että sen täytäntöönpanevassa valtiossa, suojelumääräyksen myöntämisen on oltava mahdollisimman nopeaa, tehokasta, vaikuttavaa ja automaattista ja siihen on liityttävä mahdollisimman vähän byrokratiaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille selkeän ja lyhyen kahden viikon määräajan eurooppalaisten suojelumääräysten antamista ja siitä ilmoittamista varten, jottei lisättäisi suojeltavien ihmisten epävarmuutta ja heidän kokemaansa painetta, ja tässä samassa tarkoituksessa neuvomaan toimivaltaisia viranomaisia antamaan uhreille riittävästi tietoa heidän eurooppalaista suojelumääräystä koskevaan pyyntöönsä liittyvän päätöksentekoprosessin aikana ja ilmoittamaan heille kaikista menettelyn aikana ilmenevistä tapahtumista; kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan tässä yhteydessä riittävästi voimavaroja eurooppalaisen suojelumääräyksen parissa työskenteleville viranomaisille, jotta edistetään uhrin tilanteen huomioon ottavaa tehokasta järjestelmää;

23.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan suojeltavan henkilön edun asianmukaisesti huomioon ja toimimaan turvapaikkana väkivallasta ilmoittaville ihmisille noudattamalla täysimääräisesti velvollisuutta olla tiedottamatta vaaraa aiheuttavalle henkilölle suojeltavan henkilön sijaintipaikkaa tai muita häntä koskevia tietoja, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä suojelumääräyksen tavoitteiden täyttämiseksi; korostaa, että aina kun tilanne vaatii minkä tahansa eurooppalaista suojelumääräystä koskevan asian ilmoittamista rikoksen tekijälle, tästä päätöksestä on ilmoitettava uhrille;

24.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön erityismenettelyjä helpottamaan eurooppalaisten suojelumääräysten antamista, jotta voidaan suojella eurooppalaisen suojelumääräyksen jo saaneen uhrin kanssa eläviä perheenjäseniä;

25.  korostaa muun muassa GPS-seurantajärjestelmien ja älypuhelinsovellusten uutta ja yhä tehokkaampaa teknologiaa, jonka avulla voidaan laukaista hälytys vaaran ollessa ilmeinen, keinona parantaa eurooppalaisten suojelumääräysten tehokkuutta ja sovellettavuutta sekä määräyksen antaneessa valtiossa että täytäntöönpanovaltiossa; on huolissaan siitä, että vain muutamilla jäsenvaltioilla on käytössä tällaista uutta teknologiaa;

26.  korostaa, että on tärkeää seurata eurooppalaisia suojelumääräyksiä niiden täytäntöönpanovaltiossa sen osalta, millaiselle uhalle uhri altistuu, jotta voidaan määrittää, onko toteutetut suojelutoimenpiteet pantu asianmukaisesti täytäntöön ja onko niitä tarkasteltava uudelleen;

27.  kehottaa komissiota seuraamaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa ja aloittamaan viipymättä rikkomismenettelyn kaikkia sitä rikkovia jäsenvaltioita vastaan;

28.  kannustaa sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien yhdistysten usein ilmaiseman näkemyksen mukaisesti testaamaan menettelyjä, jotka muuttavat useimmissa jäsenvaltioissa sovellettavaa perinteistä lähestymistapaa suojeluun; korostaa, että uhreihin kohdistuviin toimenpiteisiin keskittymisen sijasta olisi riskien välttämistä koskeviin tekniikoihin sisällyttävä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä sekä haittaa aiheuttavien henkilöiden seuranta ja valvonta; toteaa, että sovellettaviin ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin olisi sisällyttävä ensisijaisesti pakollinen rikoksen tekijöiden sopeuttaminen yhteiskuntaan;

29.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan perusteellisesti mahdollisia keinoja parantaa eurooppalaiseen suojelumääräykseen liittyvää lainsäädäntöä, sen tehokasta täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa ja käytännön tukea, jotta taataan kansallisella tasolla suojeltavien väkivallan uhrien oikeus kansainväliseen suojeluun, apuun ja tukeen;

30.  kehottaa EU:n virastoja, kuten perusoikeusvirastoa ja Euroopan tasa-arvoinstituuttia, seuraamaan säännöllisesti tämän direktiivin täytäntöönpanoa;

31.  kehottaa komissiota käynnistämään kansalaisyhteiskunnan harjoittamaa seurantaa ja raportointia koskevan ehdotuspyynnön, jotta parannetaan eurooppalaisen suojelumääräyksen toimivuutta jäsenvaltioissa, ja asettamaan kansalaisjärjestöjen saataville EU:n varoja tätä tarkoitusta varten;

32.  kehottaa komissiota käynnistämään ehdotuspyyntöjä, joilla edistetään kansallisten ja eurooppalaisten suojelumääräysten käyttöä koskevaa tutkimusta, ja koordinoimaan ohjelmia sellaisten tiedotuskampanjoiden käynnistämiseksi jäsenvaltioissa, joilla rikosten uhreille tiedotetaan mahdollisuudesta hakea eurooppalaista suojelumääräystä ja rajatylittävistä suojelutoimenpiteistä;

33.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan työtään kansalaisjärjestöjen kanssa ja tarjoamaan pakollisia, ihmisoikeuksiin perustuvia, palveluhenkisiä, käytännönläheisiä ja monialaisia kursseja kaikille viranomaisille, jotka ammattinsa puolesta työskentelevät uhrien parissa eurooppalaista suojelumääräystä koskevissa asioissa ja jotka vaikuttavat ratkaisevasti tämän direktiivin asianmukaiseen täytäntöönpanoon; korostaa, että kaikissa jäsenvaltioissa olisi annettava säännöllisesti eurooppalaisia suojelumääräyksiä koskevaa erityiskoulutusta ja kursseja poliiseille, toimivaltaisten viranomaisten henkilöstölle ja oikeusalan toimijoille, sosiaalityöntekijöille, yhdistyksille ja kansalaisjärjestöille, jotka työskentelevät väkivallan uhrien parissa; kehottaa varmistamaan, että sukupuoleen perustuvien väkivaltatapausten parissa työskentelevä henkilöstö saa väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten erityistarpeisiin liittyvää asianmukaista koulutusta ja riittävästi resursseja voidakseen asettaa sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunnan ensisijaiseen asemaan;

34.  toteaa, että naisviha ja seksismi ovat juurtuneet syvälle yhteiskunnissamme ja että lapset ja nuoret altistuvat entistä enemmän väkivallalle verkossa, ja kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolten tasa-arvoa ja väkivallan torjuntaa koskevan kasvatuksen alemman ja ylemmän perusasteen koulujen opetussuunnitelmiin oppilaiden kesken käytävien keskustelujen avulla ja hyödyntäen kaikkia mahdollisia opetusmahdollisuuksia;

35.  korostaa, että uusia viestintävälineitä käytetään esimerkiksi digitaalisten alustojen välityksellä uutena sukupuoleen perustuvan väkivallan muotona, joka sisältää myös uhkailua ja häirintää; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ottamaan nämä näkökohdat huomioon antaessaan ja/tai pannessaan täytäntöön eurooppalaista suojelumääräystä;

Sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevat yleiset suositukset

36.  kehottaa komissiota sisällyttämään kaikkien kansalaisten ja etenkin haavoittuvimmassa asemassa olevien kansalaisten suojelun Euroopan turvallisuusagendaan kiinnittäen huomiota ihmiskaupan tai sukupuoleen perustuvan väkivallan kaltaisten rikosten uhreihin, myös terrorismin uhreihin, jotka myös tarvitsevat erityistä huomiota, tukea ja sosiaalista tunnustusta;

37.  kehottaa komissiota käynnistämään kampanjoita, joilla kannustetaan naisia ilmoittamaan kaikenlaisesta sukupuoleen perustuvasta väkivallasta, jotta heitä voidaan suojella ja jotta näin voidaan parantaa sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevien tietojen paikkansapitävyyttä;

38.  korostaa, että parlamentin tutkimuspalvelun laatiman arviointikertomuksen mukaan pääasiallinen syy kansallisten ja eurooppalaisten suojelumääräysten eriasteiseen käyttöön on se, etteivät uhrit ja monet ammattilaiset tiedä tämän direktiivin tarjoamista mahdollisuuksista; kehottaa siksi jäsenvaltioita kantamaan täyden vastuun kansalaisistaan ja käynnistämään yhdessä asiaan liittyvien kansalaisjärjestöjen kanssa pitkän aikavälin tiedotuskampanjoita ja monialaisia valistuskampanjoita käytettävissä olevissa suojeluvälineistä ja niiden käytöstä ja kohdistamaan toimet a) koko yhteiskunnalle, b) mahdollisille uhreille ja erityisesti naisille, joilla on voimassa olevia kansainvälisiä suojelumääräyksiä, ja c) ammattilaisille, kuten lainvalvontaviranomaisille, oikeusjärjestelmien virkamiehille sekä oikeusavun antajille ja sosiaali- ja hätäpalveluille, jotka ovat ensimmäisiä uhrien kanssa tekemisissä olevia tahoja; kehottaa siksi komissiota osoittamaan rahoitusta tiedotusohjelmien käynnistämiseksi;

39.  panee merkille Euroopan oikeusportaalin, jota komissio ylläpitää jäsenvaltioiden tuella; suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen laajentaa portaalin nykyistä rikoksen uhreille tarkoitettua osastoa ja sisällyttämään siihen kaikki uhrien oikeuksia koskevat olennaiset tiedot, kuten väkivaltatapauksista ilmoittamiseen sovellettavat maakohtaiset suuntaviivat; korostaa tarvetta suunnitella rikoksen uhreille tarkoitettu osasto helppokäyttöiseksi käytännön välineeksi ja tietolähteeksi, jonka olisi oltava käytettävissä kaikilla EU:n virallisilla kielillä; kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön uhrien oikeuksia, myös eurooppalaista suojelumääräystä, käsittelevän käyttäjäystävällisen verkkosivuston sekä sähköisen ilmoitusportaalin, joka helpottaisi sukupuoleen perustuvan väkivallan tunnistamista ja jota voitaisiin käyttää helposti esimerkiksi kansallisten oikeusportaalien kautta;

40.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan työtään väkivallan uhreja suojelevien kansalaisjärjestöjen kanssa sellaisten strategioiden suunnittelemiseksi, jotka koostuvat sekä ennakoivista että reaktiivisista toimenpiteistä, jotka liittyvät sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan, eurooppalaisen suojelumääräyksen toimivuuteen sekä tarvittaviin muutoksiin lainsäädännössä ja tukemisessa;

41.  kehottaa komissiota esittämään säädöksen, jolla tuetaan jäsenvaltioita kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemisessä ja poistamisessa;

42.  pyytää neuvostoa käyttämään ”yhdyskäytävälauseketta” päättämällä yksimielisesti, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta (ja muu sukupuoleen perustuva väkivalta) katsotaan SEUT:n 83 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi rikokseksi;

43.  kehottaa käynnistämään kiireellisesti menettelyn, jolla edistetään suojelumääräyksen antamiseen johtavaan väkivaltaiseen käyttäytymiseen sovellettavan lainsäädännön asteittaista lähentämistä; korostaa, että erityisesti naisiin kohdistuvat hyökkäykset ovat vakavia ja niistä olisi määrättävä rikosoikeudellinen rangaistus kaikissa jäsenvaltioissa ja että sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevissa asioissa suojelutoimenpiteitä koskevat määräykset olisi annettava tuomioistuimissa;

Uhreja suojelevan yhtenäisen EU:n sääntelykehyksen puolesta

44.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EU allekirjoitti 13. kesäkuuta 2017 Istanbulin yleissopimukseen liittymistä koskevan sopimuksen; toteaa, että yleissopimuksessa noudatetaan kokonaisvaltaista, kattavaa ja koordinoitua lähestymistapaa, jossa uhrien oikeudet asetetaan keskeiseen asemaan, ja se olisi liitettävä täysimääräisesti eurooppalaiseen suojelumääräykseen; kehottaa EU:ta varmistamaan laaja-alaisen liittymisen sopimukseen, jotta ehkäistään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, torjutaan rankaisemattomuutta ja suojellaan uhreja; korostaa tämän välineen merkitystä poistettaessa yksi eurooppalaisten suojelumääräysten soveltamiseen liittyvä este, nimittäin se, ettei vainoamista ole tunnustettu rikokseksi kaikissa jäsenvaltioissa; pyytää noudattamaan EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen 12. syyskuuta 2017 annettua parlamentin päätöslauselmaa ja kehottaa komissiota nimittämään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevän EU-koordinaattorin, joka vastaisi kaikkien EU:n politiikkojen, välineiden ja toimenpiteiden koordinoinnista, täytäntöönpanosta, seurannasta ja arvioinnista kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn ja torjunnan alalla ja joka toimisi EU:n edustajana yleissopimuksen osapuolten komiteassa;

45.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä tehneet sitä, ratifioimaan ja panemaan Istanbulin yleissopimuksen kaikilta osin täytäntöön ja myöntämään riittävästi taloudellisia ja henkilöstöresursseja naisiin kohdistuvan väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäisemiseen ja torjumiseen muun muassa lisäämällä naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksia, suojelemalla uhreja ja mahdollistamalla heille korvausten saaminen;

46.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaisen koulutuksen sekä asianmukaiset menettelyt ja ohjeet kaikille ammattilaisille, jotka ovat tekemisissä kaikenlaisen Istanbulin yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvan väkivallan uhrien kanssa, jotta vältetään syrjintä tai uudelleen uhriksi joutuminen oikeudellisissa ja lääketieteellisissä menettelyissä ja poliisin käsittelyssä;

47.  suhtautuu myönteisesti Istanbulin yleissopimuksessa määrättyyn velvollisuuteen perustaa ympäri vuorokauden ja kaikkina viikonpäivinä toimivia valtakunnallisia maksuttomia puhelinpalveluja, joiden avulla soittajille annetaan kaikkia yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia väkivallan muotoja koskevaa neuvontaa; kannustaa jäsenvaltioita käyttämään tätä välinettä asiaa koskevissa tapauksissa ja tarjoamaan uhreille eurooppalaiseen suojelumääräykseen liittyvää tietoa;

48.  korostaa, että oikeudelliset ja käytännön puutteet tämän direktiivin täytäntöönpanossa voidaan korjata EU:n erilaisten uhriensuojeluvälineiden, kuten valvontatoimia tutkintavankeuden vaihtoehtona koskevan puitepäätöksen ja valvontatoimia koskevan puitepäätöksen(21), yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta annetun asetuksen 606/2013(22) ja rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista 25. lokakuuta 2012 annetun direktiivin 2012/29/EU, välisen asianmukaisen vuorovaikutuksen ja koordinoinnin avulla; toteaa, että viimeksi mainitussa direktiivissä vahvistetaan oikeus saada tietoja, tulkkauspalveluja ja käännökset tiedoista maksutta, ja siinä sovelletaan kattavaa lähestymistapaa uhreihin, joilla on erityistarpeita, sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrit mukaan lukien;

49.  kehottaa jäsenvaltioita tiedottamaan uhreille muista suojelutoimenpiteistä, jos täytäntöönpanovaltio lakkaa kuulumasta tämän direktiivin soveltamisalaan;

50.  kehottaa komissiota toteuttamaan rikoksen uhrien oikeudellista suojelua koskevien voimassa olevien asiakirjojen uudelleentarkastelua koskevia toimia ja luomaan tätä varten yhdenmukaisen EU:n sääntelykehyksen;

51.  kehottaa komissiota arvioimaan, miten tätä direktiiviä sovelletaan yksityisoikeudellisissa asioissa sovellettavan asiaan liittyvän välineen, nimittäin asetuksen (EU) N:o 606/2013, kanssa, ja ehdottamaan ohjeita siihen, miten jäsenvaltiot voisivat soveltaa tehokkaammin näitä kahta EU:n säädöstä, joilla pyritään suojelemaan uhreja tunnustamalla kansallisissa yksityis- tai rikosoikeudellisissa menettelyissä määrätyt suojelutoimenpiteet;

°

°  °

52.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, EU:n perusoikeusvirastolle ja Euroopan tasa-arvoinstituutille.

(1)

EUVL L 131, 20.5.2017, s. 11.

(2)

EUVL L 131, 20.5.2017, s. 13.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0329.

(4)

EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.

(5)

EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.

(6)

EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1.

(7)

EUVL L 338, 21.12.2011, s. 2.

(8)

EUVL L 181, 29.6.2013, s. 4.

(9)

EUVL L 337, 16.12.2008, s. 102.

(10)

EUVL L 294, 11.11.2009, s. 20.

(11)

EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60.

(12)

EUVL C 187, 28.6.2011, s. 1.

(13)

EUVL C 115, 4.5.2010, s. 1.

(14)

EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 53.

(15)

EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 35.

(16)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0126.

(17)

EUVL C 407, 4.11.2016, s. 2.

(18)

Euroopan perusoikeusviraston naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevä raportti ”Violence against women – an EU-wide survey”. Sen mukaan joka kolmas nainen (33 %) EU:ssa on joutunut kokemaan fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta, joka viides nainen (18 %) on kokenut vainoamista ja joka toinen nainen (55 %) on kohdannut vähintään yhdenlaista seksuaalista häirintää. Tämän perusteella naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei voida pitää vähäpätöisenä kysymyksenä, joka liittyy vain joidenkin naisten elämään.

(19)

https://www.coe.int/en/web/conventions/full-list/-/conventions/treaty/210/signatures?desktop=true

(20)

Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun tutkimuksessa eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annetun direktiivin 2011/99/EU Euroopan tason täytäntöönpanoa koskevasta arvioinnista (”European Protection Order Directive 2011/99/EU – European Implementation Assessment”) todetaan, että vuonna 2010 arvioitiin EU:ssa oleskelevan yli 100 000 naista, joihin sovellettiin suojelutoimenpiteitä sukupuoleen perustuvan väkivallan vuoksi.

(21)

Neuvoston puitepäätös 2009/829/YOS, annettu 23. lokakuuta 2009, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta valvontatoimia koskeviin päätöksiin Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tutkintavankeuden vaihtoehtona (EUVL L 294, 11.11.2008, s. 20) ja neuvoston puitepäätös 2009/947/YOS, annettu 27. marraskuuta 2008, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta tuomioihin ja valvontapäätöksiin valvontatoimenpiteiden ja vaihtoehtoisten seuraamusten valvomiseksi, kun rikoksentekijä ja uhri muuttavat toiseen jäsenvaltioon (EUVL L 337, 16.12.2008, s. 102).

(22)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 606/2013, annettu 12. kesäkuuta 2013, yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta (EUVL L 181, 29.6.2013, s. 4).


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

27.2.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

54

6

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Asim Ademov, Martina Anderson, Maria Arena, Heinz K. Becker, Monika Beňová, Malin Björk, Vilija Blinkevičiūtė, Frank Engel, Ana Gomes, Sylvie Guillaume, Monika Hohlmeier, Mary Honeyball, Sophia in ‘t Veld, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Barbara Kudrycka, Cécile Kashetu Kyenge, Juan Fernando López Aguilar, Monica Macovei, Florent Marcellesi, Roberta Metsola, Claude Moraes, Péter Niedermüller, Maria Noichl, Liliana Rodrigues, Judith Sargentini, Birgit Sippel, Branislav Škripek, Csaba Sógor, Michaela Šojdrová, Helga Stevens, Traian Ungureanu, Ángela Vallina, Udo Voigt, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Josef Weidenholzer, Cecilia Wikström, Anna Záborská, Tomáš Zdechovský, Auke Zijlstra, Maria Gabriela Zoană

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Izaskun Bilbao Barandica, Gérard Deprez, Rosa Estaràs Ferragut, Maria Grapini, Lívia Járóka, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Urszula Krupa, Jeroen Lenaers, Andrejs Mamikins, Christine Revault d’Allonnes Bonnefoy, Jaromír Štětina

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Franc Bogovič, Iris Hoffmann, Peter Jahr, Ivan Jakovčić, Svetoslav Hristov Malinov, Dennis Radtke, Julia Reid, Dominique Riquet, Tadeusz Zwiefka


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

54

+

ALDE

Izaskun Bilbao Barandica, Gérard Deprez, Sophia in 't Veld, Ivan Jakovčić, Dominique Riquet, Cecilia Wikström

ECR

Monica Macovei, Helga Stevens

GUE/NGL

Martina Anderson, Malin Björk, Ángela Vallina

PPE

Asim Ademov, Heinz K. Becker, Franc Bogovič, Frank Engel, Rosa Estaràs Ferragut, Monika Hohlmeier, Peter Jahr, Lívia Járóka, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Barbara Kudrycka, Jeroen Lenaers, Svetoslav Hristov Malinov, Roberta Metsola, Dennis Radtke, Csaba Sógor, Michaela Šojdrová, Jaromír Štětina, Traian Ungureanu, Elissavet Vozemberg-Vrionidi, Tomáš Zdechovský, Tadeusz Zwiefka

S&D

Maria Arena, Monika Beňová, Vilija Blinkevičiūtė, Ana Gomes, Maria Grapini, Sylvie Guillaume, Iris Hoffmann, Mary Honeyball, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Cécile Kashetu Kyenge, Juan Fernando López Aguilar, Andrejs Mamikins, Claude Moraes, Péter Niedermüller, Maria Noichl, Christine Revault d'Allonnes Bonnefoy, Liliana Rodrigues, Birgit Sippel, Maria Gabriela Zoană

VERTS/ALE

Florent Marcellesi, Judith Sargentini

6

-

ECR

Urszula Krupa, Branislav Škripek

EFDD

Julia Reid

ENF

Auke Zijlstra

NI

Udo Voigt

S&D

Josef Weidenholzer

1

0

PPE

Anna Záborská

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 23. huhtikuuta 2018Oikeudellinen huomautus