Menettely : 2017/2188(DEC)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0130/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0130/2018

Keskustelut :

PV 18/04/2018 - 10
CRE 18/04/2018 - 10

Äänestykset :

PV 18/04/2018 - 12.17
CRE 18/04/2018 - 12.17

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0122

MIETINTÖ     
PDF 794kWORD 116k
28.3.2018
PE 612.401v02-00 A8-0130/2018

tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2016 vastuuvapausmenettelyssä

(2017/2188(DEC))

Talousarvion valvontavaliokunta

Esittelijä: Joachim Zeller

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2016 vastuuvapausmenettelyssä

(2017/2188(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset, jotka on laadittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2016(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2016 (COM(2017)0365 – C8‑0299/2017)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016 sekä toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2016 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon ... 2018 tekemänsä päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio(5), sekä päätöslauselman, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä,

–  ottaa huomioon neuvoston 20. helmikuuta 2018 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2016 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05940/2018 – C8‑0042/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(6) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen IV,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0130/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen;

B.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa on tietoa tärkeistä varojen käyttöön liittyvistä kysymyksistä ja että ne ovat siten hyödyllisiä parlamentille sen hoitaessa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kuuluvaa tehtäväänsä;

C.  toteaa, että parlamentin huomautukset tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista ovat erottamaton osa edellä mainittua ... 2018 annettua päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2016, pääluokka III – Komissio;

Osa I – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 21/2016 ”Liittymistä valmisteleva EU:n tuki hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseksi Länsi-Balkanilla: metatarkastus”

1.  suhtautuu myönteisesti metatarkastuksen muodossa annettuun tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen, jossa esitetään yleiskatsaus komission hallinnoimaan liittymistä valmistelevaan tukeen Albanialle, Bosnia ja Hertsegovinalle, Kosovolle, entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle, Montenegrolle ja Serbialle, ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

2.  toteaa, että komissio joutuu toimimaan vaikeassa poliittisessa tilanteessa ja kohtaa monia edunsaajamaiden julkishallinnon elinten heikkouksia, kuten liiallista byrokratiaa, henkilöstön suurta vaihtuvuutta, tehottomuutta, vastuun puutetta ja korruptiota;

3.  kehottaa kaikkia sidosryhmiä kiinnittämään erityistä huomiota sellaisten kvalitatiivisten kansallisten strategioiden sekä kansallisten ja alueellisten ohjelmien määrittelyyn, joihin sisällytetään selkeitä, realistisia ja mitattavissa olevia tavoitteita, ja parantamaan edunsaajamaissa tapahtuvan ohjelmien suunnittelun yhteyttä näihin strategioihin ja vastaaviin tarvearviointeihin;

4.  tukee Länsi-Balkanin maiden viranomaisten pyrkimyksiä jatkaa keskeisiä aloja koskevien hyvien hallintotapojen edistämistä ja julkishallintojensa uudistamista, myös varainhoidon alalla julkisen varainhoitojärjestelmän yhteydessä; kannustaa kaikkia osapuolia tehostamaan toimia, jotta voidaan kehittää tai vahvistaa strategioita, joilla koordinoidaan julkisen varainhoidon uudistuksen toteutusta;

5.  pitää erittäin tärkeänä vahvistaa ehdollisuuden periaatteen soveltamista, etenkin tarkistamalla etukäteen edunsaajan valmiudet toimia korkealaatuisen hankkeen toteuttamisen edellyttämällä tavalla siten, että tarkistuksen tuloksia voidaan mitata;

6.  pitää valitettavana, että noin puolet unionin rahoittamista julkishallinnon uudistukseen ja oikeusvaltion vahvistamiseen liittyvistä hankkeista ei ole ollut kestävällä pohjalla; pitää tärkeänä kestävyyden edistämistä etenkin hankkeissa, joilla pyritään vahvistamaan hallinnollisia valmiuksia; pitää valitettavana, että monissa tapauksissa kestävyyttä ei kyetty varmistamaan perusluonteisten tekijöiden, kuten määrärahojen ja henkilöstön puutteen, vuoksi ja ennen kaikkea siksi, ettei edunsaajilla ollut poliittista tahtoa uudistaa instituutioita; kehottaa komissiota hyödyntämään menestyksekkäiden, mitattavissa olevaa lisäarvoa synnyttävien hankkeiden saavutuksia ja varmistamaan hankkeiden kestävyyden ja toteuttamiskelpoisuuden asettamalla nämä näkökohdat hankkeiden ennakkoehdoiksi IPA II:ta toteuttaessaan;

7.  huomauttaa, että tietyillä keskeisillä aloilla ei edelleenkään noudateta riittävästi unionin sääntöjä, jotka liittyvät esimerkiksi oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen, julkishallinnon uudistukseen ja hyvään hallintotapaan; katsoo, että näitä aloja olisi tuettava enemmän, tehokkaammin ja kestävämmin, koska niillä on kiinteä yhteys laajentumisstrategiaan ja poliittisiin kriteereihin;

8.  kehottaa komissiota kiinnittämään ensisijaisesti huomiota korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan ja tukemaan syyttäjälaitosta ja julkishallinnon avoimuus- ja eheysvaatimusten kehittämistä; huomauttaa jälleen, että tarvitaan jatkuvampaa ja sitovampaa strategiaa ja kansallisten viranomaisten vahvempaa poliittista sitoumusta, jotta tässä suhteessa saavutettaisiin kestäviä tuloksia;

Osa II – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 24/2016 ”Koheesiopolitiikan alalla lisätoimet tarpeen valtiontukisääntöjen noudattamisen valvomiseksi ja niitä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi”

9.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ja hyväksyy siinä esitetyt suositukset;

10.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio panee täytäntöön valtaosan suosituksista;

11.  korostaa, että kaikilla asianomaisilla pääosastoilla, varsinkin kilpailun pääosastolla ja alue- ja kaupunkipolitiikan pääosastolla on oltava pääsy kaikkiin komission yksiköiden tietokantoihin voidakseen suorittaa tehtävänsä tehokkaasti;

12.  kehottaa komissiota tarkistamaan päätöstään kieltäytyä panemasta suositusta 4 b) täytäntöön, sillä se saattaa vaarantaa unionin taloudellisten etujen suojelun;

13.  voi hyväksyä komission haluttomuuden panna suositus 4 d) täytäntöön, niin kauan kuin jäsenvaltioiden valitsemat vaihtoehtoiset menetelmät ovat yhtä tehokkaita kuin keskusrekisteri vähämerkityksisen tuen seurannassa; kehottaa komissiota varmistamaan, että asian laita on näin;

14.  pitää ehdottoman tärkeänä sitä, että jäsenvaltioilla on oikeudellinen varmuus sovellettavista valtiontukisäännöistä, ennen kuin ne toteuttavat merkittäviä hankkeita, koska selvät ja johdonmukaiset säännöt voivat edistää virhetason alenemista tällä alalla;

15.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kansalliset tarkastusviranomaiset ovat perillä sovellettavista valtiontukisäännöistä ja että ne tarkistavat ne, ennen kuin ne esittävät vuosittaisen valvontaraporttinsa;

16.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että kilpailun pääosasto ja alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto sopivat valtiontukia koskevasta yhteisestä toimintasuunnitelmasta maaliskuussa 2015; panee merkille, että toimintasuunnitelma käsitti alun perin seuraavat kuusi toimea, joilla pyrittiin lisäämään tietoisuutta ja parantamaan tietämystä valtiontuen alalla kaikissa jäsenvaltioissa: hyvien käytäntöjen tunnistaminen ja levittäminen, valtiontuen asiantuntijoille järjestettävä koulutus, maakohtaiset työpajat, asiantuntijoille järjestettävät seminaarit, kysymyksiä ja vastauksia koskevan tietokannan (ECN-ET-liittymä) kehittäminen edelleen ja valtiontukitietokannan kehittäminen; toteaa, että vuodesta 2016 lähtien komissio on tarjonnut myös asiaa koskevan koulutuskokonaisuuden;

17.  pitää niin ikään myönteisenä, että tammikuuhun 2016 mennessä kilpailun pääosasto oli järjestänyt koulutusta valtiontuista ja infrastruktuurista Bulgariassa, Kroatiassa, Tšekissä, Romaniassa ja Slovakiassa;

18.  tukee tilintarkastustuomioistuimen vaatimusta sellaisen unionin laajuisen keskustietokannan perustamisesta, jossa asiasta vastaavat jäsenvaltioiden viranomaiset voivat tutustua valtiontuen takaisinperintämääräyksen kohteena olevia yrityksiä sekä takaisinperinnän edistymistä koskeviin tietoihin; katsoo, että tällainen tietokanta voisi olla tulevien riskianalyysien kannalta tärkeä;

Osa III – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 29/2016 ”Yhteinen valvontamekanismi – hyvä alku, mutta lisäparannuksia kaivataan”

19.  palauttaa mieliin seuraavat oikeusperustat:

a)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 287 artiklan 1 kohta: ”1. Tilintarkastustuomioistuin tarkastaa unionin kaikkia tuloja ja menoja koskevat tilit. Se tarkastaa myös kaikkien unionin perustamien elinten tai laitosten tuloja ja menoja koskevat tilit, jollei niiden perustamisasiakirjassa toisin määrätä.

Tilintarkastustuomioistuin antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavan lausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta. Lausumaa voidaan täydentää unionin jokaista keskeistä toiminta-alaa koskevilla erityisarvioilla.”

b)  Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 27 artikla (SEU- ja SEUT- sopimuksen liitteenä oleva pöytäkirja N:o 4): ”27.1. EKP:n ja kansallisten keskuspankkien tilit tarkastaa tehtävään nimetyt EKP:n neuvoston suosittelemat ja neuvoston hyväksymät riippumattomat ulkopuoliset tilintarkastajat. Tilintarkastajilla on täydet valtuudet tarkastaa EKP: n ja kansallisten keskuspankkien koko kirjanpito ja kaikki tilit sekä saada kaikki tiedot niiden toimista.”

27.2. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan määräykset koskevat ainoastaan EKP:n hallinnon tehokkuuden arviointia.”

c)  Luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013(7) 20 artiklan 1 ja 7 kohta: ”1. EKP on vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän asetuksen täytäntöönpanosta tämän luvun mukaisesti.” 7. Arvioidessaan EKP: n hallinnon tehokkuutta EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 27 artiklan 2 kohdan nojalla Euroopan tilintarkastustuomioistuin ottaa myös huomioon EKP:lle tällä asetuksella annetut valvontatehtävät.”

20.  tukee tilintarkastustuomioistuimen johtopäätöksiä ja panee tyytyväisenä merkille, että EKP on hyväksynyt tilintarkastustuomioistuimen suositukset(8);

21.  on kuitenkin huolissaan unionin ylimpien tarkastuselinten yhteyskomitean kertomuksesta, jossa vertailtiin unionin alueella toimivista 28 kansallisesta ylimmästä tarkastuselimestä 27 elimen oikeuksia tarkastaa pankkivalvontaviranomaisia; pitää valitettavana, että asiaa koskevassa lausunnossa todettiin, että niissä maissa on tarkastusvaje, joissa ylimpien kansallisten tarkastuselinten pankkivalvontaviranomaisia koskevia aiempia tarkastusvaltuuksia ei korvata samantasoisilla tarkastusvaltuuksilla kuin Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on EKP:n valvontatehtävien(9) suhteen;

22.  painottaa jo ilmaisseensa huolensa pankkiunionia koskevasta vuosikertomuksesta 2015 10. maaliskuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa(10);

23.  pitää valitettavana, että valvotuista organisaatioista on saatavilla avoimesti vähän tietoja, mikä johtuu EKP:n noudattamasta tietojen julkistamista koskevasta toimintatavasta, jonka seurauksena valvotut organisaatiot eivät ehkä kyenneet täysin ymmärtämään valvontatarkastusprosessin ja vakauden arvioinnin tulosta; korostaa, että tilintarkastustuomioistuin on ilmaissut huolensa avoimuuden puutteesta, joka sen mukaan voisi lisätä valvonnan mielivaltaisuuteen liittyvää riskiä;

24.  huomauttaa, että valvontatoiminnan harjoittamisesta tulee epäsymmetristä, jos ei valvota, onko pankki altistunut epälikvideille ”tason 3 toimille”, kuten ”myrkyllisille” omaisuuserille ja johdannaisille; katsoo, että vahvat ennakkoluulot sellaisia luottoriskejä kohtaan, jotka liittyvät finanssialan keinottelusta aiheutuviin markkina- ja toimintariskeihin, johtivat siihen, että liikepankkeja rangaistiin suurten investointipankkien kustannuksella, mikä asetti kyseenalaiseksi tähän saakka tehtyjen kattavien arviointien pätevyyden ja luotettavuuden; on huolissaan valvontaelimen puheenjohtajan Danièle Nouyn viimeaikaisista lausunnoista, jotka koskevat EKP:n vaikeuksia ja kyvyttömyyttä huolehtia kyseisiin monimutkaisiin ja riskialttiisiin tuotteisiin liittyvien positioiden asianmukaisesta arvottamisesta;

25.  korostaa tilintarkastustuomioistuimen havaintoja, joiden mukaan EKP:n rahapolitiikkaa ja valvontatoimintoja ei ole erotettu organisatorisesti toisistaan vaikuttavalla tavalla eikä eturistiriitojen estämiseksi ole laadittu selkeitä ja tiukkoja hallintosääntöjä, mikä vahvistaa huolta siitä, että euron vakauden ylläpitämistä koskevan EKP:n tehtävän ja sen suorittaman suurten eurooppalaisten luottolaitosten vakavaraisuuden arvioinnin välillä vallitsee toiminnan luonteesta johtuva eturistiriita;

26.  tukee tilintarkastustuomioistuimen havaintoja, joiden mukaan on tarpeen tehdä riskianalyysi EKP:n rahapolitiikkaan ja valvontatoimintoon liittyviä tehtäviä hoitavien yhteisten palveluyksiköiden käytöstä;

27.  on tässä yhteydessä huolissaan tilintarkastustuomioistuimen huomautuksista, joiden mukaan EKP:n tilintarkastustuomioistuimelle toimittamat tiedot olivat vain osittain riittävät, kun tarkoituksena oli arvioida YVM:n hallinto- ja ohjausrakenteeseen, yhteisten valvontaryhmien työhön ja paikalla tehtäviin tarkastuksiin liittyvien toimien tehokkuutta; korostaa, että tärkeitä aloja jäi tämän vuoksi tarkastamatta;

28.  ei voi hyväksyä tilivelvollisuuden osalta sitä, että tarkastuskohde eli EKP haluaa yksin päättää, mihin asiakirjoihin ulkoisilla tarkastajilla on mahdollisesti pääsy(11); pyytää näin ollen EKP:tä tekemään täysipainoisesti yhteistyötä ulkoisena tarkastajana toimivan tilintarkastustuomioistuimen kanssa ja antamaan tilintarkastustuomioistuimelle täyden pääsyn tietoihin, jotta edellä mainittuja sääntöjä noudatettaisiin;

29.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle ennen marraskuuta 2018, onko tiedonsaantiongelma ratkaistu;

30.  on tietoinen EKP:n ja parlamentin välisistä raportointijärjestelyistä(12); toteaa, että kyseiset järjestelyt eivät kuitenkaan voi korvata tilintarkastustuomioistuimen tarkastusta;

31.  muistuttaa, että komission olisi pitänyt julkaista 31. joulukuuta 2015 mennessä arviointi luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille koskevan neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 soveltamisesta; pitää valitettavana, että näin ei tapahtunut;

32.  pyytää näin ollen komissiota saattamaan kertomuksen valmiiksi mahdollisimman nopeasti;

Osa IV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 30/2016 ”Hondurasille painopistealoilla myönnetyn EU:n avun vaikuttavuus”

33.   suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen, hyväksyy siinä esitetyt suositukset ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset; panee myös merkille komission vastaukset;

34.   panee tyytyväisenä merkille, että sekä Hondurasin hallitus että komissio ovat ottaneet tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen erittäin hyvin vastaan ja että tilintarkastustuomioistuimen tunnistamat haasteet ja sen tekemät päätelmät ovat olleet hyvin hyödyllisiä Hondurasin ja unionin välisen poliittisen vuoropuhelun vahvistamisen kannalta;

35.  palauttaa mieliin, että Keski-Amerikassa sijaitsevan Hondurasin ja unionin väliset suhteet perustuvat pääasiassa vuonna 2012 allekirjoitettuun assosiaatiosopimukseen, joka muodostaa vahvan keskinäiseen luottamukseen ja yhteisten arvojen ja periaatteiden puolustamiseen perustuvan pitkän aikavälin siteen; toteaa, että sopimuksessa vahvistetaan kolme keskeistä toimintapilaria: poliittinen vuoropuhelu, yhteistyö ja kauppa; muistuttaa erityisesti, että assosiaatiosopimuksessa molemmat osapuolet ovat sitoutuneet panemaan täytäntöön taloudellista kehitystä edistäviä toimenpiteitä ottaen huomioon yhteiset edut, kuten köyhyyden poistamisen, työpaikkojen luomisen ja oikeudenmukaisen ja kestävän kehityksen;

36.  korostaa, että assosiaatiosopimuksen on tähän mennessä ratifioinut 21 jäsenvaltiota; toivoo, että ne maat, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet sopimusta, tekisivät niin mahdollisimman pian, sillä kyseisen kolmen pilarin täysimääräinen täytäntöönpano lujittaisi poliittista vuoropuhelua, mahdollistaisi rahoituksen tehokkaan jakamisen ja parantaisi viime kädessä unionin avun vaikuttavuutta Hondurasin jälleenrakentamisessa ja uudistamisessa;

37.  palauttaa mieliin, että Honduras on eniten unionin kehitysapua saava Keski-Amerikan maa ja että unioni sijoittuu osuudellaan Hondurasin 12 tärkeimmän avunantajan joukossa neljänneksi ja antaa 11 prosenttia kaikesta maan saamasta virallisesta kehitysavusta; korostaa, että avustusten kokonaismäärä on noussut 223 miljoonasta eurosta kaudella 2007–2013 yhteensä 235 miljoonaan euroon kaudella 2014–2020;

38.  panee kuitenkin huolestuneena merkille, että unionin rahoitusosuus oli tarkastuksen kohteena olevalla kaudella vain 0,2 prosenttia maan BKT:stä, mikä on paljon vähemmän kuin muiden avunantajien ja erityisesti Yhdysvaltojen osuus;

39.  panee myös merkille, että Maailmanpankin tietojen mukaan Hondurasissa on tapahtunut taloudellisesti tarkasteltuna maailmanlaajuisen talouskriisin jälkeen kohtuullista elpymistä, jota ovat edesauttaneet julkiset investoinnit, vienti ja rahalähetyksistä peräisin olevat suuret tulot, minkä ansiosta talous kasvoi 3,7 prosenttia vuonna 2016 ja 3,5 prosenttia vuonna 2017;

40.  korostaa kuitenkin, että toivoa antavista talousnäkymistä sekä hallituksen ja avunantajien ponnisteluista huolimatta Honduras on yhä Latinalaisen Amerikan köyhin ja taloudellisesti eriarvoisin maa, jossa virallisten tietojen mukaan lähes 66 prosenttia väestöstä eli köyhyydessä vuonna 2016 ja jossa esiintyy sitkeästi laajalle levinnyttä väkivaltaa, korruptiota ja rankaisemattomuutta; toteaa, että vaikka murhien määrä on viime vuosina laskenut, se on yhä yksi maailman korkeimmista ja Latinalaisen Amerikan korkein; painottaa myös, että maalla on yhä vakavia vaikeuksia ja haasteita, jotka liittyvät perustarpeiden täyttämiseen, työllistymismahdollisuuksiin, maa-alueiden kaltaisiin luonnonvaroihin ja toimeentulokeinoihin, ja että naiset, alkuperäiskansat ja afrikkalaista alkuperää oleva väestö ovat eriarvoisuuden seurauksena ihmisoikeusloukkauksille haavoittuvaisimpia väestönosia;

41.  korostaa erityisen huolestuneena, että Honduras on yhä yksi maailman vaarallisimmista maista niille henkilöille, jotka puolustavat ihmis- ja ympäristöoikeuksia, jotka ovat monissa tapauksissa tiiviisti yhteydessä toisiinsa; toteaa, että Global Witness -järjestön tietojen mukaan Hondurasissa on murhattu vuodesta 2009 alkaen ainakin 123 maa-alueita ja ympäristöä puolustanutta aktivistia ja että monet heistä ovat olleet alueellaan toteutettavia valtavia hankkeita vastustaneita alkuperäis- ja maaseutuyhteisöjen jäseniä, ja mainitsee näistä esimerkkinä Berta Cáceresin, jonka murhaa ei ole vieläkään selvitetty; pyytää komissiota varmistamaan, että unionin kehitysapu Hondurasissa ei vahingoita millään tavalla hondurasilaisten ihmisoikeuksia, ja valvomaan tarkasti ja säännöllisesti, että asia on näin myös jatkossa; muistuttaa tähän liittyen demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) merkityksestä, sillä se tarjoaa kiireellistä suoraa rahoituksellista ja aineellista tukea vaarassa oleville ihmisoikeuksien puolustajille, ja hätärahaston merkityksestä, sillä sen avulla unionin edustustot voivat antaa heille suoria tilapäisavustuksia; pyytää komissiota lisäksi edistämään ihmisoikeuksien puolustajia koskevien Euroopan unionin suuntaviivojen tehokasta soveltamista hyväksymällä paikallisia strategioita, joilla varmistetaan suuntaviivojen täysimääräinen täytäntöönpano yhteistyössä sellaisten kansalaisjärjestöjen kanssa, joilla on jo kokemusta tällä alalla;

42.  panee erityisen huolestuneena merkille Hondurasissa 26. marraskuuta 2017 järjestettyjen vaalien jälkeiset vakavat tapahtumat; toteaa, että ihmisoikeuksia puolustavat eurooppalaiset ja kansainväliset verkostot sekä tiedotusvälineet ilmoittivat lainvalvontaviranomaisten mielenosoittajia vastaan käyttämästä kohtuuttomasta ja joissakin tapauksissa kuolemaan johtaneesta voiman käytöstä sekä muista hyökkäyksistä ihmisoikeuksien puolustajia vastaan vaalien jälkeisen kriisin yhteydessä, ja ihmisoikeusjärjestöt kirjasivat yhteensä 30 murhatapausta (21 sotilaspoliisien (PMOP) käsissä), noin 232 loukkaantunutta ja 1 085 pidätettyä; toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimisto Hondurasissa on dokumentoinut yli 50 ihmisoikeuksien puolustajiin, yhteiskunnallisiin johtohenkilöihin ja journalisteihin kohdistunutta pelottelu- ja häirintätapausta; panee merkille, että tämän tilanteen johdosta Hondurasin hallitus ilmoitti perustavansa nykyisestä ihmisoikeuksien, oikeuden, hallinnoitavuuden ja hajauttamisen ministeriöstä erillään toimivan ihmisoikeusministeriön, joka aloitti toimintansa 27. tammikuuta 2018; pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa lisäämään Euroopan unionin tukea ihmisoikeuksien puolustajille sekä edistämään poliittista vuoropuhelua ja vaatimaan Hondurasin hallitusta täyttämään velvollisuutensa ja velvoitteensa rauhan säilyttämiseksi ja kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi;

43.  muistuttaa, että on tärkeää, että unionin jäsenvaltioiden yksityisellä sektorilla kunnioitetaan myös ihmisoikeuksia ja noudatetaan tiukimpia mahdollisia sosiaalisia ja ympäristönormeja, jotka vastaavat vähintään eurooppalaisia normeja kyseisillä aloilla; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita osallistumaan edelleen aktiivisesti YK:n jatkuviin pyrkimyksiin sellaisen kansainvälisen sopimuksen tekemiseksi, jolla yhtiöt asetetaan vastuuseen osallistumisesta ihmisoikeusloukkauksiin;

44.  palauttaa mieliin, että vuoden 2009 vallankaappauksella oli tuhoisat seuraukset Hondurasille: maan sosioekonominen kasvu hidastui huomattavasti, kansainvälinen apu jäi saamatta ja Honduras erotettiin Amerikan valtioiden järjestöstä (OAS); panee merkille, että unioni kykeni kuitenkin jatkamaan tuona aikana toimintaansa Hondurasissa, vaikka täytäntöönpanossa esiintyi viivästyksiä kaikilla painopistealoilla ja joitakin niistä, kuten oikeudellisen kehyksen yhdenmukaistamista, ei kyetty toteuttamaan; korostaa, että jos unioni ei olisi antanut ja pitänyt yllä tukeaan yhteistyön painopistealoilla, tilanne kyseisillä aloilla olisi ollut vielä vaikeampi;

45.  panee merkille Hondurasin hallituksen ilmaiseman tahdon suostua kansainväliseen valvontaan ja yhteistyöhön kansainvälisten elinten kanssa (YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston perustaminen, lahjontaa ja rankaisemattomuutta Hondurasissa torjuvan tukioperaation äskettäinen käynnistäminen ja Transparency International -järjestön suorittamat Hondurasin valtion tilinpidon tarkastukset jne.); huomauttaa kuitenkin, että on tärkeää oppia saaduista kokemuksista ja parhaista käytännöistä ja soveltaa niitä eikä tukeutua loputtomasti näihin elimiin valtiolle kuuluvissa perustehtävissä; panee erityisen huolestuneena merkille, että lahjontaa ja rankaisemattomuutta Hondurasissa torjuvan tukioperaation johtaja erosi 18. helmikuuta 2018, koska Amerikan maiden järjestö ei ollut antanut hänelle riittävästi tukea kaksi vuotta aiemmin siltä saamaansa tehtävään torjua lahjontaa Hondurasissa (puutteelliset resurssit, liiallinen varojen käyttö organisaatioon, asianmukaisten tilojen puuttuminen jne.); panee merkille, että tuen puuttumisesta huolimatta lahjontaa ja rankaisemattomuutta Hondurasissa torjuva tukioperaatio on saavuttanut vuodesta 2017 lähtien merkittäviä tuloksia taistelussa lahjontaa vastaan, edesauttanut merkittävien tuomioiden langettamista vakaviin lahjontatapauksiin osallistuneille hallintohenkilöstön edustajille ja käynnistänyt Hondurasin poliittisiin päättäjiin kohdistuvia tutkimuksia; pelkää näiden olosuhteiden estävän ensimmäisen laajan alueellisen lahjontaa ja rankaisemattomuutta vastaan suoritettavan toimen toteutumisen yhdessä niistä maista, joissa sitä eniten tarvitaan, ja pyytää Hondurasin hallitusta ja Amerikan valtioiden järjestöä (OAS) tukemaan ja edistämään ehdoitta lahjontaa ja rankaisemattomuutta Hondurasissa torjuvan tukioperaation työtä ja pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa jatkamaan yhteistyötä tukioperaation kanssa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

46.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen suorittamassa tarkastuksessa keskityttiin vuosiin 2007–2015, jolloin unionin maksut nousivat 119 miljoonaan euroon, ja että tarkastettuja painopistealoja olivat köyhyyden vähentäminen, metsätalous, turvallisuus ja oikeus, jotka saivat 89 prosenttia kahdenväliseen tukeen käytetyistä varoista; katsoo kuitenkin, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessaan tarkastelema ajanjakso on liian pitkä ja ylittää komission toimintakauden, minkä lisäksi ajanjaksoon sisältyi erityisen vaikeita ja erilaisia poliittisia ja taloudellisia tilanteita; katsoo, että tarkastusjaksojen tehostamiseksi niitä olisi lyhennettävä tai olisi suoritettava väliarviointeja, sillä kertomuksessa havaittiin liian monessa tapauksessa ongelmia tai puutteita, jotka oli tällä välin korjattu, minkä vuoksi osa kertomuksen päätelmistä ja suosituksista on vanhentuneita; korostaa myös, että tilintarkastustuomioistuin ei ota kertomuksessaan huomioon niiden haastattelujen tuloksia, joita se teki Hondurasissa erityisesti avunsaajien, muiden avunantajien ja kansalaisjärjestöjen kanssa;

47.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin toteaa kertomuksensa päätelmissä, että joistakin edistysaskeleista huolimatta painopistealoja koskeva unionin tuki oli vain osittain vaikuttavaa, mikä johtui pääasiassa maassa vallitsevista olosuhteista ja erilaisista hallinnollisista puutteista, jotka vähensivät tuen vaikutusta, ja toteaa, että vaikka komission strategia oli asianmukainen ja koordinoitu, se ei ollut tarpeeksi yksityiskohtainen, ja rahoitus oli jaettu liian monen eri alan kesken, minkä seurauksena ei ollut mahdollista täyttää Hondurasin hallituksen pyynnöistä huolimatta tärkeitä tarpeita painopistealoilla, joita muutkaan avunantajat eivät olleet kattaneet;

48.  yhtyy tilintarkastustuomioistuimen huolenaiheisiin, mutta on myös yhtä mieltä komission kanssa siitä, että monissa tapauksissa tarvittiin tietty määrä joustavuutta vallankaappauksesta aiheutuneeseen kriisiin sopeutumiseksi ja että äärimmäisen kiireellisiin tilanteisiin oli reagoitava ja kansalaisten perustarpeet oli tyydytettävä; pyytää komissiota jatkamaan sitkeästi pyrkimyksiään, jotta saadaan aikaan todellinen tasapaino maan muuttuviin olosuhteisiin, tarpeisiin ja vaatimuksiin mukautumiseen tarvittavan joustavuuden, ihmisoikeuksien, oikeuden elämään ja oikeuden ihmisarvoiseen elämään kaltaisiin kiireellisimpiin haasteisiin vastaamisen ja EU:n avun mahdollisiin vaikutuksiin reagoimista ja niiden tehostamista koskevan tarpeen välille;

49.  panee merkille, että unionin kehitysavussa keskityttiin aiemmin sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja talouskasvuun, kun taas uudessa ohjelmatyössä vastataan maan kohtaamista merkittävimmistä kehityshaasteista aiheutuviin tarpeisiin: köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseen, elintarviketurvaan, koulutukseen ja terveyteen, turvallisuuteen ja ihmisoikeuksiin, verouudistukseen, rankaisemattomuuden ja korruption torjuntaan, työpaikkojen ja niihin sisältyvän sosiaaliturvan luomiseen, kilpailukykyyn, luonnonvarojen hallintaan ja ilmastonmuutoksesta johtuvaan haavoittuvuuteen;

50.  painottaa, että maan erityisen tilanteen vuoksi on erittäin tärkeää vahvistaa ja käynnistää köyhyyden torjumista koskevia kokonaisvaltaisia ohjelmia (joiden kohteena on erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevia väestöryhmiä, kuten naisia, lapsia ja alkuperäisväestöä, kuten Hondurasin hallitus on pyytänyt) sekä epäsuotuisimmassa asemassa oleville lapsille ja nuorille suunnattuja kokonaisvaltaisia koulutus- ja ammattikoulutusohjelmia, jotta varmistetaan, että heille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää taitojaan ja valmiuksiaan, ja jotta voidaan suojella heitä väkivaltaisuuksiin tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen sotkeutumisen vaaralta;

51.  korostaa lisäksi naisten ja naisten oikeuksia ajavien järjestöjen sekä nuorten johtamien liikkeiden ratkaisevaa roolia sosiaalisessa edistyksessä; kehottaa unionia painottamaan tarvetta tukea naisten vaikutusvallan lisäämistä ja turvallisen ja suotuisan ympäristön luomista naisia edustaville kansalaisjärjestöille sekä naisten oikeuksien puolustajille ja puuttumaan sukupuoliperusteisiin sorron muotoihin erityisesti konfliktialueilla; painottaa, että on tärkeää edistää aktiivisesti naisten oikeuksiin, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin, liittyviä toimia ja toimintaa;

52.  katsoo, että unionin on edelleen toteutettava kehitysyhteistyössään toimia, joilla voidaan lujittaa valtion instituutioiden läpinäkyvyyttä, uskottavuutta ja vastuuvelvollisuutta, ja pyrittävä purkamaan korruption ja rankaisemattomuuden rakenteita, jotka heikentävät kansalaisten luottamusta ja muodostavat yhden merkittävimmistä esteistä maan kehitykselle;

53.  on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen havaitsemasta politiikkavuoropuhelun puutteesta tietyillä tärkeillä aloilla, jotka saavat avustusta kansalliselle suunnitelmalle tarkoitetusta tuesta (koulutusta, kansallisten tilastotietojen kehittämistä ja julkishallinnon uudistusta koskevat tavoitteet), sillä komission käymä politiikkavuoropuhelu helpottaa EU:n toimien toteuttamista ja johtaa konkreettisiin parannuksiin; pyytää komissiota lujittamaan politiikkavuoropuhelua erityisesti strategisilla aloilla ja painopistealoilla ja pysymään lujana niillä aloilla, joilla hallitus ei juuri osoita kiinnostusta tai ole yhteistyöhaluinen, kuten kansallinen oikeus- ja turvallisuuspolitiikka ja oikeudellinen havaintokeskus;

54.  pyytää komissiota jatkamaan yhteisen ohjelmoinnin parantamista Hondurasin hallituksen ja myös unionin jäsenvaltioiden kanssa ja toteuttamaan yhdessä muiden avunantajien kanssa toimia sisäisen koordinoinnin suhteen, jotta voidaan varmistaa mahdollisimman tehokas työnjako, saavuttaa täydentävyyttä niillä aloilla, joilla se on mahdollista, ja välttää erityisesti seuraavat tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat ongelmat: samanlaisten tai vastaavien hankkeiden (samat alat ja samat edunsaajat) yleistyminen, keskenään ristiriidassa olevat tai päällekkäiset toimet tai toimien toteuttamatta jättäminen erityisesti painopistealoilla; huomauttaa, että komission olisi myös yhdessä muiden avunantajien kanssa keksittävä nopea ja tehokas toimintatapa, jotta voidaan lyhentää määräaikoja, lisätä dynaamisuutta ja parantaa tehokkuutta ja tuloksia;

55.  panee merkille, että noin puolet unionin kahdenvälisestä tuesta Hondurasille myönnetään budjetista yleisenä ja alakohtaisena tukena; painottaa huolestuneena, että budjettitukeen liittyy huomattavia riskejä maan huomattavan makrotaloudellisen epävakauden, teknisten puutteiden ja julkiseen varainhoitoon liittyvien petos- ja korruptio-ongelmien vuoksi;

56.  panee huolestuneena merkille, että vaikka tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa todetaan, että budjettitukea on ohjattu relevanteille ja uskottaville kansallisille strategioille, hallituksella ei ole ollut joillakin painopistealoilla selkeitä strategioita tai ne ovat olleet hajanaisia eikä niitä varten osoitettu erillisiä määrärahoja eivätkä toimiin osallistuvat instituutiot ole pystyneet kehittämään toimintapolitiikkoja ja tekemään uudistuksia;

57.  panee merkille, että komissio on tunnistanut nämä riskit ja yrittänyt lieventää niitä; muistuttaa komissiota kuitenkin jälleen kerran siitä, että budjettituki ei ole avoin valtakirja ja että hallituksen antamat lupaukset tulevista uudistuksista eivät välttämättä ole riittävä tae; pyytää siksi komissiota kaikkien riskien lieventämiseksi tekemään edelleen kaikkensa sen varmistamiseksi, että budjettitukea koskevia suuntaviivoja sovelletaan ja noudatetaan menettelyn kaikissa vaiheissa; pyytää komissiota lisäksi välttämään budjettituen myöntämistä aloille, joilla ei ole varmuutta hallituksen uskottavasta ja asiaankuuluvasta reagoinnista;

58.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että budjettituen eri maksujen keskeytyminen joksikin ajaksi – kuten tapahtui vuonna 2012 yleisen makrotaloudellisen tilanteen ja Hondurasin ja IMF:n välisen sopimuksen puuttumisen vuoksi – ei anna välttämättä ristiriitaista viestiä, joka heikentäisi avun vaikuttavuutta tilintarkastustuomioistuimen esittämällä tavalla, vaan sen avulla tehdään selväksi, että hallituksen on ratkaistava havaitut ongelmat nopeasti ja vaikuttavasti;

59.  panee hyvin kiinnostuneena merkille, että Honduras on ensimmäinen maa, jossa on sovellettu tulosperusteista budjettitukea; on kuitenkin huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuin katsoi, että valvontavälineiden riittämättömyys vaikeutti saavutettujen tulosten arvioimista ja että niiden seurannassa paljastui useita puutteita ja että annettuja suosituksia ei ollut noudatettu järjestelmällisesti; pyytää komissiota laatimaan yksityiskohtaisen kertomuksen, joka sisältää esimerkiksi tavoitteet, indikaattorit ja käytetyt vertailukohdat sekä laskenta- ja varmennusmenetelmät, ja arvioimaan niiden tehokkuuden ja vaikutukset saavutettujen tulosten mittaamisessa ja samalla parantamaan unionin toimintaa koskevaa viestintää ja toiminnan näkyvyyttä ja vaikutuksia; pyytää komissiota myös painottamaan enemmän tuloksia Hondurasin hallituksen kanssa käytävää politiikkavuoropuhelua koskevien strategioidensa ja kansalaisyhteiskunnan sekä muiden avunantajien kanssa käytävän vuoropuhelun tavoitteiden kohdalla;

60.  ottaa huomioon, että hyvä julkinen varainhoito on keskeinen edellytys budjettituen maksamiselle ja että se on yksi Hondurasin suurimmista puutteista hallituksen laatimista toistuvista suunnitelmista ja komission tuesta huolimatta, ja katsoo, että komission olisi kiinnitettävä erityistä huomiota jatkuviin parannuksiin tällä alalla; pyytää tämän vuoksi ja sen perusteella, millainen rooli Hondurasin ylimmällä tarkastuselimellä olisi oltava valtion varojen hallinnoinnissa, että komissio laatisi erityisiä yhteistyöohjelmia kyseisen tarkastuselimen kanssa, jotta komissio voi antaa teknistä tukea ja koulutusta tällä alalla;

61.  pyytää Hondurasin hallitusta tarjoamaan kaikki tarvittavat välineet ja tarvittavan rahoituksen, jotta Hondurasin ylin tarkastuselin voi suorittaa tehtävänsä riippumattomasti, tehokkaasti ja tarkastamista, läpinäkyvyyttä ja vastuuvelvollisuutta koskevien kansainvälisten normien mukaisesti;

62.  panee huolestuneena merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautuksen siitä, että unionin Hondurasin-edustustossa ei ole vieläkään tarpeeksi julkiseen varainhoitoon ja budjettitukitoimenpiteiden makrotaloudellisiin näkökohtiin erikoistunutta henkilökuntaa, ja huomauttaa, että tämä on erityisen riskialtista maassa vallitsevan jatkuvan taloudellisen epävakauden vuoksi ja siksi, että tästä vakavasta tilanteesta huolimatta sille myönnetään yhä budjettitukea; pyytää tilintarkastustuomioistuimen osoittamien riskien vuoksi komissiota toteuttamaan kiireellisesti toimia EU:n Hondurasin-edustuston henkilöstön vahvistamiseksi;

63.  panee merkille, että unionin kehitysavulla Hondurasissa tuetaan kansalaisjärjestöjä elintarviketurvan, ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja että tällä hetkellä toteutettavina on noin 35 temaattista hanketta, joiden kokonaisbudjetti on yli yhdeksän miljoonaa euroa; panee myös merkille, että Hondurasin kansalaisyhteiskunnan kanssa tehdyn sitoumuksen mukaisesti unionin edustusto laati etenemissuunnitelman, joka hyväksyttiin vuonna 2014 ja joka sisältää Hondurasia varten määriteltyjä poliittista vuoropuhelua koskevia toimintoja ja tukitoimia; pitää äärimmäisen tärkeänä, että kansalaisjärjestöt osallistuvat paitsi etenemissuunnitelmien laatimiseen johtavaan kuulemisprosessiin myös niiden täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin;

64.  on syvästi huolissaan kansalaisyhteiskunnan tilan jatkuvasta kaventumisesta kehitysmaissa; panee erittäin huolestuneena merkille, että pelkästään vuoden 2014 ensimmäisten kolmen kuukauden aikana Hondurasin kansalaisjärjestöjen rekisteröinnistä ja valvonnasta vastaava yksikkö kumosi yli 10 000 kansalaisjärjestön toimiluvan sillä perusteella, että ne eivät olleet toimittaneet kertomuksia taloudenpidostaan ja ohjelmistaan hallitukselle ja että joistakin viime vuosina tapahtuneista myönteisistä muutoksista huolimatta joissakin Hondurasissa äskettäin hyväksytyissä laeissa ja hallintotoimenpiteissä vaikeutetaan järjestöjen toimintaa ja rajoitetaan niiden toimintamahdollisuuksia, minkä vuoksi monien on pakko lopettaa toimintansa;

65.  suhtautuu myönteisesti siihen, että unioni on jo kauan tukenut kansalaisyhteiskuntaa kehitysmaissa ja sitoutunut siihen; katsoo, että politiikkavuoropuhelun ja yhteistyöohjelmien kehittämisen yhteydessä komission on keskistyttävä laatimaan strategioita, joiden avulla luodaan oikeudellinen, hallinnollinen ja poliittinen ympäristö, joka on tarpeen, jotta kansalaisjärjestöt voivat hoitaa tehtävänsä ja toimia tehokkaasti, ja joiden avulla voidaan neuvoa näitä järjestöjä, antaa niille säännöllisesti tietoa varoista ja rahoitusmahdollisuuksista ja kannustaa niitä liittymään kansainvälisiin kansalaisjärjestöihin ja verkostoihin;

66.  katsoo, että tilintarkastustuomioistuimen olisi pitänyt sisällyttää kertomukseensa oma luku unionin yhteistyöstä kansalaisjärjestöjen kanssa Hondurasissa, kun otetaan huomioon niiden keskeinen rooli yhteiskunnassa yleisesti ja erityisesti paikallisessa kehityksessä ja kun otetaan vielä huomioon, että unioni on näiden järjestöjen suurin avunantaja kehitysmaissa ja että se on ottanut johtavan aseman kansalaisyhteiskunnan edustajien ja ihmisoikeuksien puolustajien suojelemisessa käyttämällä ja panemalla täytäntöön erilaisia välineitä ja politiikkatoimia; toivoo, että tilintarkastustuomioistuin ottaa tämän huomioon tulevissa kertomuksissa;

Osa V – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 31/2016: ”Vähintään joka viides euro EU:n talousarviosta ilmastotoimiin: kunnianhimoisia toimia on käynnissä, mutta niiden riittävyys on erittäin epävarmaa”

67.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

68.  pitää myönteisinä unionin kunnianhimoisia sitoumuksia leikata päästöjään vähintään 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä ja 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja käyttää ainakin 20 prosenttia talousarviovaroista ilmastotoimiin talousarviokaudella 2014–2020; on tyytyväinen yleisesti tapahtuneeseen edistykseen, mutta pahoittelee kuitenkin, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan on olemassa suuri riski, että 20 prosentin talousarviotavoitetta ei saavuteta;

69.  katsoo, että on erittäin tärkeää, että komissio osoittaa jatkuvasti riittävää johtajuutta ja sitoutumista ilmastomuutoskysymyksiin panemalla tehokkaasti täytäntöön Pariisin sopimuksen sekä lujittamalla kansainvälistä uskottavuuttaan ja välineitä, joilla muotoillaan unionin ilmastopolitiikan ja vihreän diplomatian ehdot tulevina vuosina;

70.  on tyytyväinen siihen, että sitoumusta toteutetaan jo nykyisissä uusien rahoitusvälineiden perustamiseen tähtäävissä toimintapolitiikoissa; katsoo, että tämän olisi edistettävä unionin eri politiikanalojen suurempaa johdonmukaisuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan koordinoidun suunnitelman, jonka avulla pidetään huolta mahdollisimman suuresta yhtenäisyydestä ja jatkuvuudesta eri ohjelmien välillä;

71.  kehottaa komissiota kehittämään asetetun tavoitteen saavuttamiseen tähtäävän konkreettisen yleisstrategian, joka sisältää alakohtaiset toimintasuunnitelmat, joissa täsmennetään yksityiskohtaiset toimenpiteet ja välineet, mittaus- ja raportointimenetelmät sekä tiettyjen politiikanalojen ilmastotoimiin sovellettavat tulosindikaattorit; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään edelleen yleisiä, yhdenmukaistettuja standardeja riittävien seuranta-, arviointi- ja tarkistusjärjestelmien täytäntöönpanoa varten erityisesti Rion tunnuslukujen soveltamista ja ilmastotoimiin liittyvien varojen maksattamista koskevaa raportointia silmällä pitäen;

72.  pitää valitettavina tilintarkastustuomioistuimen unionin jäljitysjärjestelmässä havaitsemia puutteita, jotka lisäävät ilmastotoimiin liittyvien menojen yliarvioinnin riskiä huomattavasti; pyytää komissiota noudattamaan konservatiivisuusperiaatetta järjestelmällisesti yliarviointien välttämiseksi; kehottaa komissiota tarkistamaan arviot ja korjaamaan ilmastonmuutoskertoimet tapauksissa, joissa ilmenee yliarvioinnin riski;

73.  pyytää komissiota asettamaan etusijalle toimintasuunnitelman kehittämisen yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tietyillä valtavan potentiaalin aloilla, joita ovat muun muassa Horisontti 2020 -ohjelma sekä maa- ja kalatalous; pyytää komissiota myös koordinoimaan tiiviisti yhdessä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin kanssa toimia, jotka koskevat ympäristönsuojeluun liittyvien uusien teknologioiden ja innovaatioiden kehittämistä;

74.  tähdentää, että komission on erityisesti määritettävä ilmastoon liittyvät vertailuarvot valtavirtaistamalla eri ohjelmointivälineensä edistääkseen korkeaa johdonmukaisuuden tasoa ja mahdollisesti tehostettua jäsenvaltioiden keskeistä koordinointia, jotta voitaisiin saavuttaa yleistavoite, jonka mukaan vähintään 20 prosenttia unionin talousarviosta osoitetaan vähähiiliseen ja ilmastonmuutosta kestävään yhteiskuntaan;

75.  pitää valitettavana, että erityistavoitteet puuttuvat huomattavan suuresta osasta unionin talousarviota; pyytää komissiota laatimaan yleissuunnitelman, jossa luetellaan, millä rahoitusvälineillä ja missä määrin kyseisten rahoitusvälineiden avulla voitaisiin edistää 20 prosentin talousarviotavoitteen saavuttamista; panee huolestuneena merkille, että suunnitelman puuttuminen on merkki siitä, että eri talousarvioalojen välinen yhteensopivuus on vähäistä;

76.  pitää huolestuttavana, että saatavilla on vähän tietoa siitä, minkä verran ilmastonmuutoksen hillintään ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen on käytetty varoja ja missä määrin unionin ilmastotoimilla edistetään hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, ja toteaa, että saatavilla olevat tiedot eivät kenties ole vertailukelpoisia jäsenvaltioiden välillä; pyytää komissiota kehittämään edelleen raportointia siitä, missä määrin kaikissa toimintapolitiikoissa toteutetaan tavoitetta käyttää ilmastotoimiin 20 prosenttia unionin talousarviosta vuosina 2014–2020, ja täsmentämään lisäksi, mitä on sidottu ja maksatettu, mikä liittyy ilmastonmuutoksen hillitsemisen tai ilmastonmuutokseen sopeutumisen alaan, ja myös yksilöimään alat, joilla ilmastoon liittyviä tuotoksia on tarpeen parantaa;

77.  katsoo, että rahoitusohjelmien valtavirtaistamista on edelleen tarpeen hioa määrittelemällä selkeät ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tai ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävät strategiat ja niihin liittyvät toimintasuunnitelmat sekä tarvittavien investointi- ja ilmastokannustimien määrällistämiseen sopivat välineet ja paremmat arviot jäljitysmenetelmistä, jotta unionin ohjelmissa ja jäsenvaltioiden toimissa saavutetusta edistyksestä saadaan oikeat ennusteet;

78.  pyytää komissiota kehittämään nopeasti vähähiiliseen talouteen siirtymiselle suotuisan ilmapiirin mukauttamalla investointiehtojaan sekä innovointiin ja uudenaikaistamiseen käytettäviä menokehyksiään ja välineitään kaikilla keskeisillä asiaankuuluvilla aloilla;

79.  pitää valitettavana, ettei ole olemassa välinettä, joka tarjoaisi monivuotisen kootun päivityksen koko unionin talousarvion tilanteesta; katsoo, että suunnitellut ilmastoalan rahoitusosuudet on arvioitava jälkikäteen ja laskettava uudelleen;

80.  pitää valitettavana, ettei komissio ole toteuttanut erityistä raportointikehystä ilmastonmuutokseen kielteisesti vaikuttavien unionin toimintapolitiikkojen haittavaikutusten havainnointiin ja mittaamiseen eikä sen mittaamiseen, kuinka suuri osa unionin talousarviosta käytetään tällä tavalla tavoitteiden vastaisesti; on huolissaan siitä, että ilman näitä tietoja komissio ei saa kokonaiskuvaa siitä, missä määrin unioni edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä; pyytää komissiota yksilöimään mahdolliset kielteisesti vaikuttavat toimet järjestelmällisesti ja ottamaan ne huomioon ilmastomuutoksen hillitsemiseen tähtääviä toimia koskevissa lopullisissa laskelmissa;

Osa VI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 32/2016 ”EU: n tuki Ukrainalle”

81.  panee merkille, että unionin taloudellinen ja asiantuntijatuki Ukrainan uudistamiseksi oli välttämätöntä; korostaa kuitenkin, että uudistusten toteuttaminen on reilusti jäljessä odotetusta;

82.  pitää valitettavana, että vanhat rakenteet, jotka eivät halua uudistua, nykyaikaistua ja demokratisoitua, pysyvät, kun taas uudistusta haluavat voimat joutuvat kohtaamaan jatkuvasti vakavia ongelmia;

83.  pitää myönteisenä unionin tukea Ukrainalle; katsoo kuitenkin, että tuki olisi sidottava konkreettisiin toimiin, joita Ukrainan hallitus toteuttaa kohentaakseen maan tilannetta esimerkiksi parantamalla omien varojen järjestelmää tehokkaalla ja avoimella verojärjestelmällä, jossa otetaan huomioon paitsi kansalaisten tulot myös oligarkkien varallisuuserät;

84.  kehottaa torjumaan tehokkaasti yhä laajalle levinnyttä korruptiota ja antamaan tehokasta tukea korruption torjuntaan omistautuneille organisaatiolle;

85.  kehottaa lujittamaan maan oikeuslaitosta riippumattomana välineenä, joka on sitoutunut oikeusvaltioperiaatteeseen;

86.  vaatii pankkialan tiukempaa valvontaa, jotta vältetään pääoman pakeneminen kolmansiin maihin ja sen myötä pankkien maksukyvyttömyys; panee merkille, että tässä suhteessa on tarpeen myöntää talousarviotukea ainoastaan sillä edellytyksellä, että taloudellinen tuki maksetaan läpinäkyvällä ja kattavalla tavalla;

87.  katsoo, että ennen taloudellisen tuen antamista olisi yleisesti tehtävä etukäteisarviointi tuen onnistumisen mahdollisuuksista;

88.  on vakuuttunut siitä, että on kiinnitettävä enemmän huomiota pätevien hajautettujen hallintorakenteiden luomiseen ja kouluttamiseen;

Osa VII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 33/2016 ”Unionin pelastuspalvelumekanismi: avustustoiminnan koordinointi on ollut EU:n ulkopuolella sattuneissa katastrofeissa suurelta osin vaikuttavaa”

89.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen; hyväksyy siinä esitetyt suositukset ja on tyytyväinen, että komissio on valmis ottamaan ne huomioon;

90.  pitää erittäin tärkeänä sitä, että luonnonkatastrofeihin ja ihmisten synnyttämiin katastrofeihin reagoidaan nopeasti ja johdonmukaisesti, jotta niistä aiheutuisi mahdollisimman vähän vaikutuksia ihmisille, ympäristölle ja taloudelle;

91.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen yleisen tyytyväisyyden siihen, miten komissio on käsitellyt katastrofiapuun liittyvää prosessia;

92.  kehottaa komissiota vahvistamaan resurssejaan, mukaan lukien taloudellisia resursseja ja avun käyttöönottoon ja asiantuntijoiden valintaan liittyviä menettelyjä, jotta katastrofeista kärsivät maat saavat käyttöönsä välittömästi tarpeisiin perustuvaa unionin apua; pitää tärkeänä nimetä pelastuspalvelualan yhteyspisteitä EU: n pelastuspalveluasioiden ja humanitaarisen avun operaatioiden pääosaston verkoston kansallisiin ja alueellisiin toimistoihin ja unionin edustustoihin riskinalaisissa maissa;

93.  on tyytyväinen eurooppalaisten lääkintäapujoukkojen perustamiseen helmikuussa 2016, sillä se laajensi tuntuvasti unionin pelastuspalvelumekanismin vapaaehtoisjoukkoja ja antoi käyttöön terveydenhoitoalan ja kansanterveysalan ryhmien reservin, jotta voidaan hyödyntää Ebola-kriisistä saatuja kokemuksia; toteaa, että tätä mallia, jossa käytössä on terveydenhoitoalan ja muiden erityisalojen arviointi- ja tukiryhmien reservi, on jatkettava ja kehitettävä edelleen;

94.  esittää kaiken tarpeettoman byrokratian poistamista, sillä se estää sekä osallistujavaltioita että EU:n hätäavun koordinointikeskusta (ERCC) vastaamasta tilanteisiin nopeammin, erityisesti kriisin alussa;

95.  pyytää osallistujavaltioita lisäämään vapaaehtoisjoukkojen resursseja, jotta parannetaan valmiutta reagoida katastrofeihin;

96.  korostaa, että on tärkeää vaihtaa tietoa ja tehdä yhteistyötä komission, muiden unionin elinten ja Yhdistyneiden kansakuntien kanssa, jotta hätätilanteisiin voitaisiin reagoida järjestelmällisesti; panee tyytyväisenä merkille YK: n humanitaarisen avun koordinointitoimiston (OCHA) ja Maailman ruokaohjelman (WFP) kanssa allekirjoitetut yhteistyösopimukset ja kehottaa painokkaasti komissiota allekirjoittamaan lisää yhteistyösopimuksia Maailman terveysjärjestön (WHO), Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) ja muiden asiaankuuluvien toimijoiden kanssa;

97.  muistuttaa, että laatua ja yhteentoimivuutta koskevia vaatimuksia määritellään ja laajennetaan terveydenhoitoalan moduuleja koskevien uusien WHO:n normien sekä muiden strategisten kumppaneiden asettamien toimintapuitteiden mukaisesti, jotta varmistetaan varhaisten toimien perinpohjaisempi koordinointi kansainvälisissä operaatioissa; katsoo, että avustusprosessit on optimoitava ja laajalti standardoitava, jotta varmistetaan, että valmiudet saadaan käyttöön ja voidaan mobilisoida heti hätätilanteen alusta lähtien, ja jotta vältetään rahoitukseen liittyvät virheet;

98.  vaatii hyödyntämään edelleen mahdollisia synergioita muiden asiaankuuluvien toimijoiden ja välineiden kanssa, etenkin humanitaarisen avun ja kehitysavun kanssa, ja välttämään jo toteutettujen toimien päällekkäisyyttä;

99.  kehottaa komissiota parantamaan ERCC: n viestintäjärjestelmän CECIS:n toimivuutta, jotta sidosryhmät saisivat tiedot helpommin, ja tarjoamaan paikan päällä toimiville EU: n pelastuspalveluryhmille mobiiliyhteyden;

100.  katsoo, että humanitaariseen apuun ja pelastuspalveluun olisi liitettävä muita toimia, joilla pyritään vahvistamaan ennaltaehkäisyn kulttuuria sekä kehittämään heikossa asemassa olevien tai katastrofista kärsivien yhteisöjen valmiuksia ja selviytymiskykyä;

Osa VIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 34/2016 ”Ruokahävikin torjunta: EU:n olisi parannettava elintarvikeketjun tehokkuutta”

101.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen, jossa käydään läpi unionin tehokkuutta ruokahävikin torjunnassa; hyväksyy tilintarkastustuomioistuimen suositukset ja kehottaa komissiota ottamaan nämä suositukset huomioon;

102.  panee erittäin huolestuneena merkille, että arvioiden mukaan noin kolmasosa ihmisravinnoksi maailmassa tuotetuista elintarvikkeista menee hukkaan tai heitetään pois; pitää valitettavana, että unioni ei torju ruokahävikkiä tehokkaasti ja että tähän mennessä se on ryhtynyt vain epäyhtenäisiin ja hajanaisiin toimiin;

103.  korostaa, että unionilla on hyvät mahdollisuudet puuttua ruokahävikkiongelmaan mukauttamalla nykyisiä politiikkatoimia ilman, että siitä aiheutuu merkittäviä lisäkuluja, ja painottaa, että sen olisi pyrittävä siihen; pitää kuitenkin valitettavana, että lupaavista puheista huolimatta unionilta on puuttunut poliittista tahtoa muuttaa sitoumukset politiikkatoimiksi;

104.  pitää hyvin valitettavana, että komission pyrkimykset ruokahävikin torjumiseksi ovat ajan myötä selvästi vähentyneet; pitää valitettavana, että ruokahävikkiä koskevia kohdennettuja politiikkatoimia on vain vähän ja että joidenkin toimintalohkojen myönteiset vaikutukset ovat melko sattumanvaraista; odottaa tilaisuutta päästä arvioimaan kiertotalouspaketin tulokset ruokahävikin torjunnan alalla;

105.  pitää merkkinä komission epäjohdonmukaisesta lähestymistavasta sitä, että vaikka unionin katsotaan olevan edelläkävijä ilmastonmuutoksen torjumisessa, se ei ole sitoutunut riittävästi torjumaan ruokahävikkiä, joka edistää suoraan negatiivisia ilmastovaikutuksia, ja sitä, että vaikka unioni sijoittaa vuosittain satoja miljoonia euroja kehitysapuun, nälän torjuntaan ja reilun kaupan noudattamiseen, se ei puutu tarpeeksi ruokahävikin torjumiseen, joka on yksi kyseisten ongelmien liikkeelle panevista voimista;

106.  kehottaa jälleen komissiota toimimaan välittömästi ruokahävikin vähentämiseksi; kehottaa komissiota noudattamaan sitoumuksiaan asiaankuuluvien ruokahävikin torjumista koskevien toimintapoliittisten asiakirjojen suhteen;

107.  kehottaa komissiota toteuttamaan tiivistä koordinointia unionin ja kansallisella tasolla, jotta voidaan yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden erilaiset lähestymistavat ruokahävikin syntymisen ehkäisemiseen, elintarvikelahjoituksiin, elintarviketurvallisuuteen ja hyviin hygieniakäytäntöihin; kehottaa komissiota perustamaan foorumin ruokahävikin torjumista koskevien parhaiden käytäntöjen jakamiseen, jotta komission toimet olisivat yhdenmukaisempia jäsenvaltioiden toimien kanssa;

108.  pitää valitettavana, että komission toiminta teknisellä tasolla on rajoittunut sellaisten työ- ja asiantuntijaryhmien perustamiseen, joiden panosta ei kuitenkaan ole voitu hyödyntää; kehottaa komissiota parantamaan toimintaansa teknisellä tasolla ja saamaan aikaan konkreettisia tuloksia; kehottaa komissiota tiivistämään yhteistyötä luotettavaa asiantuntija- ja teknistä tukea tarjoavien Euroopan ympäristökeskuksen (EYK) ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) kanssa;

109.  pitää valitettavana, että komissio ei pidä tarpeellisena luoda ruokahävikkiä koskevaa yhteistä määritelmää eikä säätää erillisestä elintarvikejätehierarkiasta; kehottaa komissiota laatimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa yhteisen ruokahävikkiä koskevan määritelmän, yhteisen menetelmän ruokahävikin mittaamista ja valvomista varten sekä ruokahävikkiin sovellettavan jätehierarkian käyttöä koskevat suuntaviivat;

110.  kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman, jossa eritellään toimintalohkoja, joilla on mahdollista puuttua ruokahävikkiin keskittymällä ennaltaehkäisyyn ja lahjoittamiseen, ja määrittelemään mahdollisuudet, joita voitaisiin hyödyntää näiden toimien puitteissa; kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelmat, joihin sisältyisi mitattavissa olevia tavoitteita ja tulosindikaattoreita, ja laatimaan vaikutustenarviointeja joillakin toimintalohkoilla;

111.  pitää valitettavana, että eri tasoilla on ollut monia esteitä, joiden takia elintarvikelahjoituksia ei hyödynnetä tarpeeksi, vaikka elintarvikelahjoitukset on toiseksi suositelluin vaihtoehto ruokahävikin ehkäisemiseen; kehottaa kiinnittämään huomiota jäsenvaltioiden viranomaisten kohtaamiin vaikeuksiin erityisesti pyrittäessä noudattamaan elintarvikelahjoitusten yhteydessä voimassa olevaa lainsäädäntöä; kehottaa komissiota luomaan foorumin hyvien käytäntöjen vaihtoa varten jäsenvaltioiden välillä, jotta voidaan helpottaa elintarvikelahjoitusten tekemistä; kehottaa komissiota ottamaan huomioon paikallisten ja alueellisten viranomaisten panoksen asiaankuuluvien oikeudellisten säännösten tarkistamisessa;

112.  kehottaa komissiota viimeistelemään ja julkaisemaan elintarvikkeiden uudelleenjakoa ja lahjoittamista koskevat suuntaviivat, lahjoittajia koskevat verojärjestelyt mukaan lukien, jotka perustuisivat tällä hetkellä ruokahävikkiä aktiivisesti torjuvien jäsenvaltioiden yhteisiin parhaisiin käytäntöihin; kannustaa komissiota laatimaan suuntaviivat elintarvikelahjoituksia koskevien esteiden ylittämisestä ja verohelpotuksista elintarvikkeita lahjoittaville ketjuille ja yrityksille;

113.  pitää valitettavana, että käsitteet ”parasta ennen” ja ”käytettävä viimeistään” ovat yleisesti epäselviä toimijoille elintarvikeketjun kaikilla tasoilla; kehottaa komissiota selventämään näitä käsitteitä ja tekemään niiden käyttämistä koskevat suuntaviivat sitoviksi, jotta vältytään väärinkäsityksiltä;

114.  kehottaa jäsenvaltioita valistamaan kansalaisia elintarvikehallinnasta ja ruokahävikistä;

115.  pitää valitettavana, että joidenkin unionin toimielinten yksittäisistä ja vaatimattomista aloitteista huolimatta unionin toimielimissä ei ole lainsäädäntökehystä eikä yleisiä suuntaviivoja, joiden avulla säädeltäisiin toimielinten ateriapalveluiden käyttämättä jääneen ruoan käsittelyä; kehottaa komissiota laatimaan ruokahävikkiä unionin toimielimissä koskevia yhteisiä säännöksiä, muun muassa ruokahävikin ehkäisemistä koskevat suuntaviivat ja elintarvikelahjoituksia koskevat säännöt, jotta ruokahävikkiä voidaan vähentää unionin toimielimissä;

Osa IX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 35/2016 ”Valtion tulonhankinnan parantaminen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa budjettituen avulla”

116.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen; hyväksyy siinä esitetyt suositukset; on tyytyväinen, että komissio haluaa panna ne täytäntöön; pitää valitettavana, että komission vastaukset ovat melko epämääräisiä eivätkä ne ole kunnianhimoisia;

117.  tähdentää, että valtion tulonhankinta on tärkeää kehitysmaissa, koska se vähentää riippuvuutta kehitysavusta ja parantaa julkishallintoa ja sillä on keskeinen merkitys valtiorakenteiden kehittämisessä;

118.  korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan komissio ei ole vielä käyttänyt budjettitukisopimuksia vaikuttavalla tavalla valtion tulonhankinnan tukemiseen alhaisen tulotason ja alemman keskitulotason maissa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa; panee kuitenkin merkille, että komission uusi lähestymistapa lisäsi mahdollisuuksia tukea tällaisella tukimuodolla vaikuttavalla tavalla valtion tulonhankintaa;

119.  tähdentää, että verojärjestelmiä vahvistamalla edistetään tulojen ennakoitavuutta mutta myös lisätään hallitusten vastuuvelvollisuutta, kun veronmaksajien ja hallitusten välille luodaan suora yhteys; kannattaa sitä, että valtion tulonhankinnan parantaminen sisällytetään omana kohtanaan komission luetteloon keskeisistä kehityshaasteista, joihin budjettituella pyritään vastaamaan;

120.  pitää valitettavana, että komissio ei ottanut riittävästi huomioon valtion tulonhankintaa, kun se suunnitteli budjettitukitoimiaan; korostaa, että keskeisiä riskejä, jotka liittyvät verovapauksiin sekä verotulojen ja luonnonvaroihin perustuvien muiden kuin verotulojen keräämiseen ja siirtämiseen, ei arvioitu;

121.  muistuttaa pitävänsä tärkeänä tulonhankintaa kehitysmaissa ja korostaa samalla veronkiertoon, verovilppiin ja laittomiin rahavirtoihin liittyviä haasteita; kannustaa vahvistamaan kehitysmaille ja alueellisille verohallinnoille annettavaa taloudellista ja teknistä apua ja hyväksymään verosopimusneuvotteluja koskevia periaatteita;

122.  tähdentää, että tarkastuksessa ilmeni, että käytössä ei ollut tarkoituksenmukaisia seurantavälineitä, joilla olisi voitu arvioida, missä määrin budjettituella edistettiin valtion tulonhankinnan yleistä parantumista;

123.  pitää erittäin tärkeänä, että veropolitiikan alalla tuetaan myös jatkossa oikeudenmukaisia ja läpinäkyviä kansallisia verojärjestelmiä ja luonnonvarojen alalla lisätään tukea valvontatoiminnalle ja -elimille sekä jatketaan sellaisten hallintouudistusten tukemista, joilla edistetään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä ja läpinäkyvää hallinnointia; tähdentää, että vapaakauppajärjestelyt vähentävät alhaisen tulotason ja alemman keskitulotason maiden verotuloja ja saattavat olla näille maille haitallisia; vaatii komissiota varmistamaan, että vapaakauppasopimusten verotukselliset vaikutukset alhaisen tulotason ja alemman keskitulotason maissa otetaan huomioon riskinarvioinnissa, kun vapaakauppasopimuksista neuvotellaan;

124.  kehottaa komissiota noudattamaan ohjeitaan, kun se tekee makrotaloudellisia ja julkiseen varainhoitoon liittyviä arviointeja valtion tulonhankinnasta, jotta saataisiin parempi yleiskuva ongelmallisimmista kysymyksistä, kuten verokannustinten, siirtohinnoittelun ja verovilpin laajuudesta;

125.  tähdentää, että budjettitukitoimien suunnittelun parantamiseksi tavoitteiden saavuttamista uhkaavien riskien määrittämismenettelyn olisi oltava kattavampi ja siinä olisi käytettävä verohallinnon diagnoosin arviointivälinettä, jos sellainen on käytettävissä;

126.  painottaa, että valtion tulonhankintaan liittyviä erityisiä ehtoja on sovellettava useammin, koska niissä yhdistetään selkeästi toisiinsa budjettitukivarojen maksaminen ja kumppanimaiden edistyminen valtion tulonhankintaan liittyvissä uudistuksissa; kehottaa komissiota valitsemaan relevantit ehdot, joilla on suurin vaikutus valtion tulonhankintaan;

127.  toteaa, että komissio joutuu toimimaan vaikeassa poliittisessa ja institutionaalisessa tilanteessa; pitää tärkeänä strukturoitua politiikkavuoropuhelua, jossa keskustelukumppaneina on kansallisen hallituksen ja muiden avunantajien edustajia, jotta voidaan määritellä keskeiset intressit ja laatia räätälöity tukistrategia;

128.  kannustaa komissiota laajentamaan budjettituen valmiuksien kehittämistä koskevaa osiota, sillä se tarjoaa vakaan perustan pitkän aikavälin taloudelliselle ja sosiaaliselle muutokselle ja pyrkii poistamaan julkisten tulojen tehokkaan keräämisen tiellä olevia suurimpia esteitä;

129.  korostaa, että jos halutaan vahvistaa budjettitukitoimien suora vaikutus valtion tulonhankintaan, on arvioitava yksityiskohtaisemmin niitä verojärjestelmien alueita, jotka mahdollistavat sen, että aikaan saatu edistys voidaan lukea tarjotun tuen yksittäisten osioiden ansioksi;

Osa X – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 36/2016 ”Arvio kauden 2007–2013 koheesioalan ohjelmien ja maaseudun kehittämisohjelmien päättämisjärjestelyistä”

130.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ja hyväksyy siinä esitetyt suositukset;

131.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio antoi jäsenvaltioille asianmukaista ja oikea-aikaista tukea kauden 2007–2013 ohjelmien päättämisen valmistelussa;

132.  suhtautuu myönteisesti komission valmiuteen pyrkiä edelleen yhdenmukaistamaan rahastojen säännöksiä, myös niiden terminologiaa sekä varmuus- ja päättämisprosesseja, silloin kun se parantaa unionin varojen hallinnointia ja edistää ohjelmien yksinkertaisempaa ja tehokkaampaa täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja alueilla;

133.  panee merkille, että kuutta suurhanketta koskevat päätökset kaudelta 2007–2013 on vielä tekemättä;

134.  panee hämmästyneenä merkille, että komissio kieltäytyy antamasta erityisiä sitoutuksia vuoden 2020 jälkeistä kautta koskevista lainsäädäntöehdotuksista, vaikka on selvää, että ne voidaan perustaa kahden kokonaisen rahoituskauden (2000–2006 ja 2007–2013) kokemuksiin; on kuitenkin vakuuttunut siitä, että komission kieltäytyminen johtuu pikemminkin sen laillisia valtuuksia koskevasta huolesta kuin sisältöä koskevasta erimielisyydestä;

135.  tukee tilintarkastustuomioistuimen kehotusta lähentää edelleen toisiinsa koheesioalan ohjelmien ja maaseudun kehittämisen alaan kuuluvien investointitoimenpiteiden päättämistä koskevia säännöksiä;

136.  katsoo, että laskettu jäännösriskitaso pysyy kokemusten perusteella tuntemattomana tekijänä, ja sitä voidaan parhaassa tapauksessa käyttää osviittana;

137.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen pyynnön, että tukikelpoisuusjaksot eivät olisi enää päällekkäisiä seuraavalla vuoden 2020 jälkeisellä ohjelmakaudella, ja tilintarkastustuomioistuimen huolen siitä, että pidennetyt tukikelpoisuusjaksot (eli n+2, n+3) ovat yksi syy rahoitusviipeisiin ja seuraavan ohjelmakauden myöhäiseen aloitukseen sekä ohjelmasuunnittelua ja rahoitusta koskevan tarkistetun lainsäädännön ja siihen liittyvien täytäntöönpanosääntöjen viimeistelyä koskeviin viivästyksiin, erityisesti kaudella 2014–2015; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää varmistaa monivuotisten hankkeiden mahdollisimman tehokas hyödyntäminen ja sujuvuus;

138.  toteaa, että rahoituskauden lopullinen päättäminen tapahtuu vain kerran seitsemässä vuodessa; on siksi tilintarkastustuomioistuimen kanssa yhtä mieltä siitä, että komission olisi ilmoitettava budjettivallan käyttäjälle ja parlamentin talousarvion valvontavaliokunnalle päättämismenettelyjen lopputuloksesta erillisessä asiakirjassa; katsoo, että asiakirjassa olisi sekä vahvistettava menojen laillisuus ja asianmukaisuus että mitattava ohjelmien tulos ja vaikutus (suorituskykyyn perustuva lähestymistapa);

Osa XI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 1/2017 ”Natura 2000 -verkoston mahdollisuuksien täysimääräinen täytäntöönpano edellyttää lisätoimia”

139.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen ja hyväksyy siinä esitetyt suositukset;

140.  painottaa luonnon monimuotoisuuden merkitystä ihmiskunnalle; toteaa, että lintudirektiivillä(13) ja luontotyyppidirektiivillä(14) käyttöön otettu Natura 2000 -verkosto on keskeinen osa luonnon monimuotoisuutta koskevaa unionin strategiaa; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että sen kaikkia mahdollisuuksia ei ole vielä hyödynnetty;

141.  huomauttaa, että komission yleinen tehtävä on antaa ohjeita jäsenvaltioille; pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ottaneet komission ohjeita riittävällä tavalla huomioon;

142.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan jäsenvaltiot eivät hallinnoineet Natura 2000 -verkostoa asianmukaisesti eikä koordinointi jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten ja sidosryhmien välillä ollut riittävää;

143.  muistuttaa, että rajat ylittävän luonteensa vuoksi Natura 2000 -verkoston täytäntöönpano edellyttää tiivistä koordinointia jäsenvaltioiden välillä; kehottaa jäsenvaltioita luomaan vahvan kansallisen tason rakenteen, jolla edistetään rajat ylittävää yhteistyötä; kehottaa komissiota toimittamaan jäsenvaltioille paremmat ohjeet yhteistyöfoorumin perustamista varten;

144.  huomauttaa erittäin huolestuneena, että suojelutavoitteet eivät usein olleet riittävän täsmällisiä eivätkä määrällisiä ja että hoitosuunnitelmat eivät olleet tarkkaan määriteltyjä eikä niiden toteuttamiselle ollut määritetty välitavoitteita; muistuttaa, että tämä voi vähentää Natura 2000 -verkostosta saatavaa lisäarvoa; kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan säännöt, jotka koskevat tehokasta lähestymistapaa suojelutavoitteiden ja hoitosuunnitelmien laatimiseen seuraavalla ohjelmakaudella; kehottaa komissiota myös seuraamaan, noudattavatko jäsenvaltiot ohjeita, ja antamaan niille tarvittaessa lisäneuvontaa;

145.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat suojelutoimenpiteet oikea-aikaisesti, jotta taataan niistä saatava lisäarvo ja voidaan myös päivittää hoitosuunnitelmia; kehottaa komissiota tarkistamaan huolellisesti, ovatko jotkin suojeluhankkeet mahdollisesti myöhästyneet;

146.  huomauttaa, että on otettava mukaan tärkeimmät sidosryhmät, kuten maankäyttäjät ja maanomistajat, jotta Natura 2000 -verkostosta voidaan tehdä tehokas; pitää valitettavana, että useimmissa jäsenvaltioissa ei ole tehokkaita viestintäkanavia; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan koordinointia kansallisten viranomaisten ja eri sidosryhmien välillä;

147.  on huolissaan siitä, että jäsenvaltiot eivät onnistuneet asianmukaisesti arvioimaan Natura 2000 -alueisiin kielteisesti vaikuttavia hankkeita, korvaavia toimenpiteitä ei käytetty riittävästi ja jäsenvaltioiden lähestymistavat vaihtelevat huomattavasti; kehottaa komissiota toimittamaan jäsenvaltioille paremmin jäsenneltyjä ohjeita siitä, miten ja milloin toteuttaa korvaavia toimenpiteitä käytännössä, ja valvomaan kyseisten toimenpiteiden käyttöä;

148.  pitää valitettavana, että kauden 2014–2020 ohjelma-asiakirjat eivät vastanneet kaikilta osin rahoitustarpeita ja että komissio ei käsitellyt puutteita jäsennellysti; kehottaa komissiota valmistelemaan seuraavaa ohjelmakautta perusteellisemmin;

149.  pitää valitettavana, että Natura 2000 -verkoston seuranta- ja raportointijärjestelmät eivät olleet riittävät, jotta olisi saatu kattavaa tietoa verkoston vaikuttavuudesta; on huolissaan siitä, että ei kehitetty erityistä tulosindikaattorijärjestelmää, jonka avulla olisi arvioitu unionin rahastojen käyttöä Natura 2000 -verkoston toimintaan; katsoo, että tämä heikentää Natura 2000 -verkoston vaikuttavuutta; pitää myönteisenä, että komissio on ottanut käyttöön sarjan kattavia indikaattoreita, jotka ovat pakollisia kaikissa ohjelmakauden 2014–2020 Life-ohjelmaan kuuluvissa hankkeissa; kehottaa komissiota käyttämään samaa lähestymistapaa myös muissa ohjelmissa seuraavalla ohjelmakaudella;

150.  panee huolestuneena merkille, että aluetasolla seurantasuunnitelmia ei usein ollut sisällytetty alueen hoitoa koskeviin asiakirjoihin eivätkä ne olleet yksityiskohtaisia tai ajallisesti rajattuja; on myös huolissaan siitä, että vakiomuotoisia tietolomakkeita ei päivitetty ja jäsenvaltioiden ”Luonnon tila Euroopan unionissa” -kertomusta varten toimittamat tiedot olivat puutteellisia, epätarkkoja ja vertailukelvottomia; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota korjaamaan tämän ongelman suunnitellussa toimintasuunnitelmassa;

151.  pitää myönteisenä, että komissio perusti keskusrekisterin Natura 2000 -verkostoa koskevia valituksia ja tiedusteluja varten; huomauttaa, että useimpien tapausten käsittely päätettiin ilman, että olisi toteutettu jatkotoimenpiteitä; kehottaa komissiota seuraamaan tarkkaan kaikkia valituksia ja tiedusteluja;

152.  pitää myönteisenä, että on perustettu luonnonmaantieteellinen prosessi, joka on sidosryhmille tarkoitettu yhteistyö- ja verkostoitumismekanismi Natura 2000 -verkoston hallintaan; kehottaa kuitenkin komissiota ratkaisemaan kieliongelmat, jotka heikentävät sen saavutettavuutta;

153.  pitää erittäin valitettavana, että toteutusjärjestyksen sisältävässä toimintasuunnitelmassa ei annettu luotettavaa kuvaa Natura 2000 -verkoston kuluista ja että jäsenvaltioiden ilmoittamat tiedot olivat epätarkkoja ja rajallisia; panee huolestuneena merkille, että rahoitusarviot eivät olleet luotettavia ja vertailukelpoisia, mikä haittasi Natura 2000 -verkostoon kohdistettujen unionin varojen tarkkaa seuraamista; pitää valitettavana, että tämän seurauksena toteutusjärjestyksen sisältävistä toimintasuunnitelmista oli vain rajallista hyötyä sen varmistamisessa, että Natura 2000 -verkoston yhteydessä luonnon monimuotoisuuden suojelemiseen osoitettu unionin rahoitus on johdonmukaista; kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille jäsennellympiä ohjeita raportoinnista, seurannasta ja toteutusjärjestyksen sisältävien toimintasuunnitelmien toteuttamisesta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan niiden toimittamien tietojen täsmällisyyden;

154.  on sitä mieltä, että Natura 2000 -verkostoon osoitettujen määrärahojen on oltava yksilöitävissä ja niiden käytön on oltava seurattavissa, koska muuten investointien vaikutusta ei voida mitata; kehottaa kaikkia asiaankuuluvia komission pääosastoja lisäämään vuotuisiin toimintakertomuksiinsa erillisen Natura 2000 -verkostoa koskevan luvun, kun hanketta rahoitetaan osittain Euroopan aluekehitysrahastosta / koheesiorahastosta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta;

155.  pitää myönteisenä käytäntöjen yhdenmukaistamista käsittelevän asiantuntijaryhmän ja tilapäisten työryhmien perustamista ja kehottaa komissiota hyödyntämään ryhmien toiminnan tuloksia seuraavalla ohjelmakaudella;

156.  kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentin asiasta vastaaville valiokunnille vuonna 2017 hyväksyttävien luontodirektiivien täytäntöönpanon parantamista koskevasta toimintasuunnitelmasta(15);

Osa XII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 2/2017 ”Koheesioalan kauden 2014–2020 kumppanuussopimuksia ja ohjelmia koskevat komission neuvottelut: varat kohdennetaan paremmin Eurooppa 2020 -strategian painopisteisiin, mutta tuloksellisuuden mittausjärjestelyt ovat entistä monimutkaisempia”

157.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa esittämiin havaintoihin, johtopäätöksiin ja suosituksiin; pitää tilintarkastustuomioistuimen analyysiä ERI-rahastojen täytäntöönpanosta ohjelmakaudella 2014–2020 hyödyllisenä ja oikea-aikaisena, koska se auttaa lainsäätäjiä ja komissiota tekemään asianmukaiset johtopäätökset vuoden 2020 jälkeistä kautta varten;

158.  panee merkille komission vastaukset ja sen, että komissio hyväksyi kaikilta osin viisi tilintarkastustuomioistuimen suositusta ja osittain kaksi suositusta; pitää myönteisenä, että komissio on valmis panemaan suositukset täytäntöön, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan suositukset täytäntöön kaikilta osin ja ajoissa;

159.  on eri mieltä tilintarkastustuomioistuimen ja komission kanssa siitä, että parlamentin vahvistuneet valtuudet sinällään olivat yksi syy siihen, että kautta 2014–2020 koskevien asetusten hyväksyminen viivästyi aiheettomasti;

160.  pitää valitettavana, että vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan komission ehdotuksen esitteleminen on viivästynyt, mikä viittaa siihen, että monivuotista rahoituskehystä ja rahoitussuunnitelmia ja -välineitä koskevasta lainsäädännöstä käytävät neuvottelut ja lainsäädännön hyväksyminen viivästyvät huomattavasti, mikä puolestaan vaarantaa kehyksen, suunnitelmien ja välineiden oikea-aikaisen täytäntöönpanon vuoden 2020 jälkeisenä aikana;

161.  korostaa, että ehdotuksessa vuoden 2020 jälkeistä koheesiopolitiikkaa koskeviksi uusiksi asetuksiksi on esitettävä yhdet yhteiset säännöt tai varmistettava joka tapauksessa käytännössä koheesiopolitiikan yksinkertaistaminen, varojen parempi käytettävyys ja tavoitteiden menestyksekäs täytäntöönpano;

162.  korostaa, että on vältettävä toistuva toimenpideohjelmien hyväksymisen viivästyminen sekä tilintarkastustuomioistuimen yksilöimät ongelmat, joita olivat muun muassa monimutkaiset, vaativat ja pitkät neuvottelut ERI-rahastoasetuksista kaudelle 2014–2020, sekundäärilainsäädännön ja suuntaviivojen hyväksymisen viivästyminen sekä toimenpideohjelmien hyväksyntään tarvitut useat kierrokset komissiossa; pitää valitettavana, että nämä puutteet jarruttavat koheesiopolitiikan hallintojärjestelmän yksinkertaistamistavoitetta;

163.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin tekee erityiskertomuksessa nro 2/2017 johtopäätöksen, jonka mukaan kumppanuussopimukset ovat osoittautuneet tehokkaaksi välineeksi, jolla voidaan ohjata ERI-rahastojen varoja temaattisiin tavoitteisiin ja investointiprioriteetteihin sekä tukea keskittymistä kasvua ja työllisyyttä koskeviin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin; korostaa kuitenkin, että tavoitteiden menestyksekäs saavuttaminen edellyttää, että koheesiopolitiikkaan osoitetaan riittävästi määrärahoja vuoden 2020 jälkeen;

164.  panee merkille, että aiemmista kausista poiketen toimenpideohjelmaluonnoksia koskeville komission huomautuksille oli saatava komission jäsenten kollegion hyväksyntä, kun taas edellisellä ohjelmakaudella ainoastaan lopullisille toimenpideohjelmille oli saatava kollegion hyväksyntä; kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen tällaisen menettelyn lisäarvoa, kun se laatii ehdotusta vuoden 2020 jälkeiselle ohjelmakaudelle;

165.  kehottaa komissiota analysoimaan mainitut ongelmat huolellisesti ja toteuttamaan toimia välttääkseen ne vuoden 2020 jälkeisellä kaudella, mukaan luettuna kaikki tarpeelliset parannukset sekä nopea ja laadukas ohjelmointi;

166.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota parantamaan kuulemisia toimenpideohjelmien laatimisessa, mikä nopeuttaisi niiden hyväksyntää;

167.  korostaa, että on tarpeen käyttää täsmällistä ja yhdenmukaista terminologiaa, joka mahdollistaa koheesiopolitiikan saavutusten mittaamisen asianmukaisesti; pitää valitettavana, että komissio ei ole uudessa varainhoitoasetusehdotuksessaan esittänyt selkeitä yhteisiä määritelmiä tulokselle ja tuotokselle; kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pikaisesti ja huomattavasti ennen vuoden 2020 jälkeisen kauden alkamista selkeän yhteisen määritelmän tietyille termeille, kuten tuotos, tulos ja vaikutus;

168.  palauttaa mieliin, että asianmukaiset hallinnolliset valmiudet etenkin kansallisella ja alueellisella tasolla ovat olennaisia toimenpideohjelmien sujuvalle hallinnolle ja täytäntöönpanolle sekä tavoitteiden ja saavutettujen tulosten seurannalle ja niistä raportoimiselle asiaankuuluvien indikaattorien avulla; vaatii tässä yhteydessä, että komissio ja jäsenvaltiot käyttävät saatavilla olevaa teknistä apua parantaakseen hallinnollisia valmiuksia eri tasoilla;

169.  kehottaa komissiota lisäämään ja helpottamaan parhaiden käytäntöjen jakamista kaikilla tasoilla;

170.  pitää huolestuttavana, että jäsenvaltiot soveltavat tuotosten ja tulosten mittaamiseen useita lisäindikaattoreita perussäädösten mukaisten indikaattoreiden lisäksi; pelkää ylisääntelyvaikutusta, joka saattaisi tehdä rakennerahastojen käytöstä entistä monimutkaisempaa ja tehottomampaa; kehottaa komissiota suosittelemaan jäsenvaltioille tällaisesta lähestymistavasta pidättymistä;

171.  korostaa, että on tarpeen mitata ohjelmien keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksia, koska ainoastaan vaikutuksen mittaaminen tarjoaa päätöksentekijöille mahdollisuuden varmistaa, onko poliittiset tavoitteet saavutettu; kehottaa komissiota mittaamaan vaikutusta selkeästi vuoden 2020 jälkeisellä ohjelmakaudella;

Osa XIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 3/2017 ”EU: n tuki Tunisialle”

172.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen, jossa arvioidaan unionin Tunisialle antaman tuen tehokkuutta ja vaikuttavuutta; hyväksyy siinä esitetyt suositukset ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

173.  panee merkille, että unionin rahoitus oli käytetty yleisesti ottaen asianmukaisesti, sillä varoilla edistettiin merkittävästi Tunisian siirtymistä demokratiaan ja maan taloudellista vakautta vallankumouksen jälkeen;

174.  toteaa, että unionin toimia koordinoitiin hyvin tärkeimpien avunantajien kanssa sekä unionin toimielimissä ja yksiköissä; kehottaa komissiota varmistamaan, että ohjelmat suunnitellaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tuen kohdentamisen ja koordinoinnin parantamiseksi;

175.  toteaa, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) joutuivat työskentelemään epävakaassa poliittisessa, yhteiskunnallisessa ja turvallisuustilanteessa, mikä vaikeutti suuresti kokonaisvaltaisen avun toimittamista;

176.  kannustaa komissiota hienosäätämään edelleen alakohtaiseen budjettitukeen sovellettavaa toimintatapaa esittämällä maan painopisteet ja laatimalla ehdot ja edistämään näin paremmin jäsenneltyä ja kohdennettua unionin toimintatapaa ja vahvistamaan Tunisian kansallisen strategian yleistä uskottavuutta;

177.  panee merkille, että unionin rahoitus edisti demokratiaan siirtymistä ja talouden vakautta Tunisiassa merkittävällä tavalla; kehottaa komissiota ja EUH:ta kuitenkin keskittämään toimensa vähäisempään määrään hyvin määriteltyjä osa-alueita, jotta unionin tuella olisi mahdollisimman suuri vaikutus;

178.  kehottaa komissiota noudattamaan budjettitukiohjelmien parhaita käytäntöjä ja soveltamaan asiaankuuluvia maksatusehtoja, jotka kannustavat Tunisian viranomaisia toteuttamaan välttämättömiä uudistuksia; panee huolestuneena merkille, että ”enemmällä enemmän” -määrärahoja kohdennettiin hyvin varovaisesti eikä tässä yhteydessä yleensä vaadittua lisävaatimusten täyttämistä eikä saavutettua edistystä mitattu ennakolta kunnolla;

179.  tähdentää, että julkisen varainhoidon kattava arviointi on tärkeää, mielellään hyödyntäen PEFA-arviointia(16), jotta unionin tukien mahdolliset puutteet voitaisiin osoittaa ja jotta niihin voitaisiin puuttua;

180.  kehottaa komissiota parantamaan ohjelmien ja hankkeiden suunnittelua vahvistamalla täsmälliset perustasot ja indikaattorit, joiden avulla tavoitteiden saavuttamista on mahdollista arvioida asianmukaisesti;

181.  korostaa, että on keskityttävä pikemmin pitkän aikavälin kestävään talouskehitykseen kuin toimiin, jotka elvyttävät työmarkkinoita vain väliaikaisesti;

Osa XIV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 4/2017 ”EU:n talousarvion suojaaminen sääntöjenvastaiselta varainkäytöltä: komissio lisäsi ennalta ehkäisevien toimenpiteiden ja rahoitusoikaisujen käyttöä koheesioalalla kaudella 2007–2013”

182.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa esittämiin havaintoihin, johtopäätöksiin ja suosituksiin;

183.  toteaa, että on tärkeää panna täytäntöön koheesiopolitiikan tavoitteet ja erityisesti supistaa alueiden välisiä kehityseroja, uudistaa taantuvia teollisuusalueita, edistää rajat ylittävää, monikansallista ja alueiden välistä yhteistyötä ja myötävaikuttaa näin unionin strategisten tavoitteiden saavuttamiseen; pitää siksi perusteltuna koheesiopolitiikan suurta osuutta unionin talousarviosta; korostaa näin ollen sen moitteettoman varainhoidon, sääntöjenvastaisuuksien ennaltaehkäisyn ja torjunnan sekä rahoitusoikaisujen tekemisen tärkeyttä;

184.  panee merkille, että komissio on hyväksynyt kaikki tilintarkastustuomioistuimen suositukset, ja kehottaa sitä panemaan ne kaikilta osin ja oikea-aikaisesti täytäntöön;

185.  toteaa, että yleisesti ottaen komissio oli hyödyntänyt ohjelmakaudella 2007–2013 käytettävissään olevia toimenpiteitä vaikuttavasti unionin talousarvion suojaamiseksi sääntöjenvastaisilta menoilta;

186.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio aloitti korjaavien toimenpiteiden ja rahoitusoikaisujen käytön ohjelmakaudella 2007–2013 huomattavasti aikaisemmin kuin kaudella 2000–2006 ja että myös niiden vaikutus laajeni; tähdentää kuitenkin, että tällaisten korjaavien toimenpiteiden tarkoituksena on varmistaa unionin taloudellisten etujen suojaaminen, mutta samalla on tärkeää panna kyseiset toimenpideohjelmat oikea-aikaisesti ja vaikuttavasti täytäntöön;

187.  kehottaa komissiota pysymään valppaana tutkiessaan jäsenvaltioiden toimittamia päättämistä koskevia ilmoituksia ohjelmakaudelta 2007–2013 ja vastaisuudessa;

188.  kehottaa komissiota esittämään analyyttisen ja konsolidoidun raportin kaikista ohjelmakauden 2007–2013 aikana toteutetuista ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä ja rahoitusoikaisuista aikaisempien kausien raportointiin perustuen;

189.  korostaa, että maksun määräajan kulumisen keskeyttämiset ja maksujen keskeyttämiset ovat jäsenvaltioille merkittävä rahoituksellinen riski ja voivat myös aiheuttaa komissiolle vaikeuksia määrärahojen hallinnoinnissa; kehottaa komissiota varmistamaan tasapuolisin toimin talousarvion suojaamisen ja koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamisen;

190.  korostaa, että jos jäsenvaltiot itse havaitsevat sääntöjenvastaisuuksia ja ryhtyvät ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, kuluu vähemmän aikaa ongelmien määrittelyyn ja jää enemmän aikaa niiden ratkaisuun; katsoo, että tämä tarkoittaa myös sitä, että jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmät toimivat tehokkaasti ja sääntöjenvastaisten menojen taso voidaan siten pitää olennaisuusrajan alapuolella; kehottaa siksi jäsenvaltioita toimimaan ennakoivammin ja vastuullisemmin ja havaitsemaan ja korjaamaan sääntöjenvastaisuudet omien valvontatoimiensa ja tarkastustensa perusteella sekä parantamaan kansallisia hallinto- ja valvontajärjestelmiä, jotta tulevaisuudessa ei tarvitsisi toteuttaa nettomääräisiä rahoitusoikaisuja eikä varoja menetettäisi;

191.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan komissiolle laajuudeltaan ja laadultaan riittävät tiedot, kun komission tarkastuksissa pannaan alulle rahoitusoikaisuja, jotta voidaan varmistaa nopeat menettelyt;

192.  pitää tässä mielessä tärkeänä sääntelyvarmuutta ja komission asianmukaista ohjeistusta ja teknistä tukea jäsenvaltioiden viranomaisille ja myös sitä, että se muotoilee vaatimuksensa riittävän tarkasti; kehottaa lisäksi komissiota toimimaan läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa parantaakseen ensimmäisen ja toisen tason valvonnan vaikuttavuutta;

193.  kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille ohjeistusta rahoitusoikaisujen täytäntöönpanoa koskevasta yhdenmukaistetusta raportoinnista, joka helpottaa jäsenvaltioiden toteuttamien rahoitusoikaisujen valvontaa ja arviointia;

194.  tukee tilintarkastustuomioistuimen päätelmää, jonka mukaan vuoden 2020 jälkeisen ohjelmakauden rahoitusoikaisujen säädöskehystä olisi vahvistettava, mutta ensisijaisesti huomio on pidettävä sääntöjenvastaisuuksien ja petosten ennaltaehkäisyssä;

195.  kehottaa komissiota perustamaan mahdollisimman kiireellisesti yhteisen seurantajärjestelmän, joka mahdollistaa tietokantojen tietojen käyttämisen vertailevassa analyysissa ja kattaa sekä ennaltaehkäisevät toimenpiteet että rahoitusoikaisut ohjelmakaudella 2014–2020, ja antamaan parlamentille, neuvostolle ja kyseisten jäsenvaltioiden viranomaisille tietoa hyvissä ajoin;

196.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta keskittymään tulevassa tarkastustoiminnassaan enemmän systemaattisiin heikkouksiin ja antamaan suosituksia sekä komissiolle että jäsenvaltioille koko varainhoito- ja valvontajärjestelmän toiminnan parantamisesta;

Osa XV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 5/2017 ”Nuorisotyöttömyys – ovatko EU:n toimintapolitiikat tuottaneet tulosta? Nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen arviointi”

197.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja panee tyytyväisenä merkille, että komissio hyväksyy joitakin tilintarkastustuomioistuimen suosituksista ja aikoo ottaa ne huomioon;

198.  toteaa, että nuorisotyöttömyys on laskenut unionissa viime vuosina; pitää kuitenkin valitettavana, että vuoden 2016 puolivälissä se koski edelleen 18,8:aa prosenttia nuorista; kannustaa painokkaasti jäsenvaltioita hyödyntämään saatavilla olevaa unionin tukea tämän pitkään jatkuneen tilanteen korjaamiseksi;

199.  pitää hyvin huolestuttavana, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevalla väestönosalla ei ole yhteyttä koulutusmaailmaan ja työmarkkinoihin; toteaa, että tätä väestönosaa on vaikeinta tavoittaa nykyisillä toimenpideohjelmilla, joilla pannaan täytäntöön nuorisotyöttömyyttä koskevia rahoitusjärjestelyjä; katsoo, että kaudella 2017–2020 olisi keskityttävä tähän väestöryhmään, jotta varmistetaan nuorisotakuun pääasiallisten tavoitteiden saavuttaminen;

200.  korostaa, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevan väestönosan integroiminen edellyttää huomattavasti enemmän unionin rahoitusta ja että jäsenvaltioiden olisi lisäksi otettava käyttöön muita resursseja kansallisista talousarvioistaan;

201.  korostaa, että nuorisotakuulla on myötävaikutettu nuorisotyöttömyyden torjumiseen vuodesta 2012 alkaen mutta että nuorisotyöttömyys on edelleen kestämättömällä tasolla, ja kehottaa sen vuoksi jatkamaan nuorisotyöllisyysaloitetta vuoteen 2020 asti;

202.  pitää valitettavana, ettei yksikään tarkastetuista jäsenvaltioista kyennyt tarjoamaan kaikille työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville mahdollisuutta hyväksyä tarjousta neljän kuukauden kuluessa nuorisotakuujärjestelmään liittymisestä;

203.  on erityisen tyytyväinen tilintarkastustuomioistuimen suositukseen, jonka mukaan olisi kiinnitettävä enemmän huomiota tarjousten laadun parantamiseen;

204.  panee merkille, että komissio tuli lokakuussa 2016 julkaistussa tiedonannossaan(17) johtopäätökseen, jonka mukaan aloitteen vaikuttavuutta on lisättävä;

205.  toteaa, että osaamisvajeen vuoksi työmarkkinoiden tarpeiden täyttäminen on jatkuvasti haasteellista; pyytää komissiota edistämään neuvoston työllisyyskomitean kautta parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä tämän ongelman painoarvon nostamiseksi työllisyysohjelmassa;

206.  pitää myönteisenä komission jäsenvaltioiden kanssa tekemää yhteistyötä hyvien seuranta- ja raportointikäytäntöjen yksilöimiseksi ja levittämiseksi jäsenvaltioissa käytössä olevien järjestelmien perusteella; muistuttaa komissiota, että tietojen vertailtavuus on edelleen olennaisen tärkeä tekijä tässä yhteydessä;

207.  toteaa, että tarvittaisiin huomattavasti enemmän resursseja, jotta laadukkaiden ja pysyvien työpaikkojen tarjoamista kaikille alle 24-vuotiaille nuorille koskeva tavoite voitaisiin saavuttaa määritellyillä alueilla;

Osa XVI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 6/2017 ”EU-tason ratkaisu pakolaiskriisiin: hotspot-lähestymistapa”

208.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen; hyväksyy siinä esitetyt suositukset ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

209.  panee merkille komission vastauksen ja sen sitoumuksen tukea Italian ja Kreikan viranomaisia; on tyytyväinen, että komissio hyväksyy kaikki tilintarkastustuomioistuimen suositukset kehittää edelleen hotspot-lähestymistavan tiettyjä näkökohtia;

210.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin ei kyennyt erityiskertomuksessaan käsittelemään tilannetta laajemmin, esimerkiksi turvapaikanhakijoiden siirtämistä toiseen jäsenvaltioon; korostaa, että jatkomenettelyjen pullonkauloista aiheutui jatkuvia haasteita hotspot-alueiden asianmukaiselle toiminnalle;

211.  toteaa, että Euroopan muuttoliikeagendan täytäntöönpano on tärkeää; painottaa, että on tarpeen jatkaa lyhyen aikavälin samoin kuin pitkän aikavälin toimien kehittämistä, jotta rajoja voidaan valvoa paremmin ja puuttua laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin;

212.  kehottaa komissiota, Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastoa (EASO), Europolia, Frontexia (sen uudet Euroopan raja- ja merivartioviraston tehtävät huomioon ottaen), kansallisia viranomaisia ja muita kansainvälisiä organisaatioita jatkamaan ja lisäämään tukeaan hotspot-alueille; toteaa, että hotspot-järjestelyn menestyksekäs kehittäminen voidaan pitkällä aikavälillä varmistaa ainoastaan tehostamalla komission, virastojen ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä;

213.  painottaa tältä osin, että erityisesti Italiassa maahantulijoiden jatkuva saapuminen asettaa edelleen valtavia haasteita, joita varten unionin ja sen jäsenvaltioiden tuki on olennaisen tärkeää;

214.  painottaa turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF) ja sisäisen turvallisuuden rahaston (ISF) tärkeyttä; vaatii, että hätäapua koskevia varainhoitosääntöjä olisi voitava soveltaa AMIF:iin ja ISF:ään; korostaa, että hotspot-alueiden tehokkuutta tukemalla etulinjassa olevien jäsenvaltioiden tukemisessa voidaan lisätä ainoastaan lisäämällä taloudellisia voimavaroja, jotta voidaan parantaa ja perustaa vastaanotto- ja majoitusinfrastruktuureja, jotka ovat olennaisen tärkeitä, kun maahantulijoita saapuu erittäin paljon;

215.  pitää tervetulleena alaikäisten tilannetta hotspot-alueilla koskevan tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen tuloksia ja painottaa, että alaikäisten vastaanottoa varten on kehitettävä yhteinen lähestymistapa, jossa otetaan aina huomioon alaikäisen edut; kehottaa käyttämään taloudellisia voimavaroja tehokkaammin alaikäisten vastaanottoon ja sellaisen henkilöstön kouluttamiseen, jonka on määrä työskennellä tiiviisti heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden parissa; muistuttaa, että erityiskertomuksen julkaisemisen jälkeen komissio julkaisi tiedonannon, jossa keskityttiin yksinomaan alaikäisiin maahantulijoihin(18); korostaa kyseisen tiedonannon merkitystä ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan asiakirjassa esitetyt suositukset kaikilta osin täytäntöön;

216.  kehottaa näin ollen komissiota ja neuvostoa lisäämään toimiaan hotspot-alueiden tukemiseksi tehostamalla siirtomenettelyjä ja, jos maahanpääsylle ei ole perusteita, palautusmenettelyjä;

217.  on huolissaan jatkuvista lapsikauppaa koskevista ilmoituksista; vaatii lisätoimia lasten, erityisesti ilman huoltajaa tulevien alaikäisten, suojelemiseksi heidän saapumisestaan alkaen; pitää mahdottomana hyväksyä, että ihmiskauppiaat muodostaisivat edelleen suoran uhan lapsille;

218.  pyytää Europolia jatkamaan toimiaan laittoman muuttoliikkeen, ihmiskaupan ja niihin liittyvien rikollisjärjestöjen torjumiseksi ja tukemaan kansallisia viranomaisia mahdollisissa hotspot-alueiden hallintaan liittyvissä rikostutkinnoissa;

219.  suhtautuu myönteisesti Italian ja Kreikan kansallisten viranomaisten pyrkimyksiin rekisteröidä mahdollisimman suuri määrä maiden rannikolle saapuvista maahantulijoista: Kreikassa rekisteröintiaste oli 78 prosenttia vuonna 2016, kun taas vuonna 2015 vastaava luku oli 8 prosenttia, ja Italiassa vuoden 2015 rekisteröintiaste 60 prosenttia ja vastaava luku oli keskimäärin 97 prosenttiin vuonna 2016; korostaa, että tehokas vastaanottojärjestelmä voidaan toteuttaa ainoastaan, jos saatavilla on tarkka kuva tilanteesta paikan päällä;

220.  kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan turvapaikkahakemusten käsittelyn laadun hotspot-alueilla; toteaa, että hakemukset täytyy käsitellä vaikeissa olosuhteissa, mutta korostaa, että on vältettävä nopeutettuja menettelyjä, joissa syntyy virheitä; painottaa edelleen, että etulinjassa olevien jäsenvaltioiden olisi oltava vastuussa ainoastaan kaikkien maahantulijoiden rekisteröinnistä ja heidän sormenjälkiensä ottamisesta, mutta solidaarisuuden nimissä kaikkien jäsenvaltioiden olisi oltava yhdessä vastuussa jatkomenettelyistä; kehottaa antamaan turvapaikanhakijoille riittävästi tietoa siirtomenettelystä, heidän oikeuksistaan ja mahdollisista kohdemaista;

221.  pyytää neuvostoa varmistamaan, että jatkuva asiantuntijoiden puute korjataan viipymättä EASO:n ja jäsenvaltioiden tuella; on vakuuttunut siitä, että erityisesti Italian tapauksessa lisätuki on tarpeen myös tulevaisuudessa; pyytää komissiota ja neuvostoa sopimaan suunnitelmasta, jotta tällaiset lisävalmiudet olisivat valmiiksi saatavilla Italian ja Kreikan pyynnöstä;

222.  korostaa, että hotspot-alueet on tarkoitettu saapuvien maahantulijoiden rekisteröintiin, ja näin ollen niitä ei pitäisi ylikuormittaa eikä niistä pitäisi tehdä säilöönottokeskuksia; pyytää jäsenvaltioita jatkamaan pyrkimyksiään ottaa käyttöön kaikki tarvittavat toimet Euroopan unionin perusoikeuskirjan noudattamiseksi kaikilta osin;

223.  on huolissaan siitä, että hotspot-alueiden perustamisessa ja toiminnassa on tällä hetkellä mukana monia eri sidosryhmiä, ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toimittamaan ehdotuksia, joilla rakenteesta voidaan tehdä avoimempi ja vastuullisempi;

224.  suosittaa, että tilintarkastustuomioistuin harkitsee sellaisen hotspot-alueiden toimintaa koskevan lisäkertomuksen antamista viipymättä, jota on laajennettu sisällyttämällä siihen myös analyysi turvapaikka-, siirto- ja palautusmenettelyistä;

Osa XVII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 7/2017 ”Todentamisviranomaisten uusi rooli yhteisen maatalouspolitiikan menojen yhteydessä: siirryttäessä yhtenäiseen tarkastusmalliin on tapahtunut myönteistä kehitystä mutta jäljellä on huomattavia puutteita”

225.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja hyväksyy siinä esitetyt huomautukset ja suositukset; panee tyytyväisenä merkille, että komissio hyväksyy useimmat suosituksista ja aikoo ottaa ne huomioon tai on jo alkanut panna niitä täytäntöön;

226.  panee merkille myönteisen edistymisen YMP:n menojen tarkastusmallissa; pitää kuitenkin valitettavana, ettei yhtenäisen tarkastuksen järjestelmä toimi vielä niin hyvin, että sen koko potentiaalia voitaisiin hyödyntää;

227.  muistuttaa komissiota, että se on viime kädessä vastuussa YMP:n menojen tehokkaasta käytöstä; kannustaa komissiota lisäksi varmistamaan, että valvontamenetelmiä sovelletaan riittävän samanlaisella tavalla koko unionissa ja että kaikki todentamisviranomaiset noudattavat työssään samoja kriteereitä;

228.  panee merkille, että todentamisviranomaiset ovat toimineet oman maansa maksajavirastojen riippumattomina tarkastajina vuodesta 1996 lähtien; pitää tältä osin myönteisenä, että todentamisviranomaisilta edellytettiin vuonna 2015 ensimmäistä kertaa asianomaisten menojen laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden varmistamista; pitää tätä hyvin myönteisenä kehityksenä, sillä se voisi auttaa jäsenvaltioita lujittamaan valvontaansa ja vähentämään tarkastusten kustannuksia ja antaa komissiolle mahdollisuuden saada riippumattoman lisävarmuuden YMP:n menojen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta;

229.  pitää kuitenkin valitettavana, että komissio voi hyödyntää todentamisviranomaisten työtä vain vähäisessä määrin, sillä tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan nykyisissä puitteissa on suunnitteluun liittyviä huomattavia puutteita, joiden vuoksi todentamisviranomaisten lausunnot eivät ole täysin tarkastusstandardien ja -sääntöjen mukaisia joillakin keskeisillä aloilla;

230.  panee huolestuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan sekä menetelmässä että täytäntöönpanossa oli puutteita ja muun muassa tarkastusstrategiat ovat usein epäasianmukaisia, otokset ovat puutteellisia ja todentamisviranomaisten tarkastajien osaaminen ja oikeudellinen asiantuntemus on usein riittämätöntä; toteaa kuitenkin, että vuosi 2015 saattoi olla jäsenvaltioille haastava, sillä asiaa koskevia unionin sääntöjä ja ohjeita oltiin silloin juuri ottamassa käyttöön ja todentamisviranomaisille ei mahdollisesti annettu riittävästi tietoa ja koulutusta niiden käytännön täytäntöönpanosta tai annettu riittävästi opastusta vaadittavasta otosten määrästä;

231.  kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimia, jotta voidaan puuttua tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa esiin tuotuihin puutteisiin ja saada aikaan YMP:n menoja koskeva aidosti tehokas yhtenäinen tarkastusmalli; kannustaa komissiota seuraamaan sekä tukemaan aktiivisesti todentamisviranomaisia, kun ne pyrkivät parantamaan menojen laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta koskevia toimintojaan ja menetelmiään;

232.  tuo erityisesti esiin tarpeen kehittää luotettavampia työmenetelmiä ohjeissa, jotka liittyvät riskiin siitä, että sisäisestä valvonnasta saatu varmuus vaikuttaa todellista suuremmalta, ja hyväksyy tilintarkastustuomioistuimen huomautukset otosten epäasianmukaisesta edustavuudesta ja sallituista tarkastustyypeistä, tarpeettomasta kahden eri virhetason laskennasta ja siitä, miten virhetasoja käytetään, sekä epäluotettavista lausunnoista, jotka perustuvat liian pieneksi ilmoitettuun virhetasoon;

233.  panee myös merkille, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan siitä huolimatta, että jäsenvaltioiden valvontatilastot ovat usein epäluotettavia, komission varmuusmalli perustuu edelleen näihin tietoihin ja että vuonna 2015 todentamisviranomaisten lausunto oli vain yksi huomioon otettava tekijä;

234.  pitää valitettavana, että tästä epäluotettavuudesta aiheutuvat seuraukset ovat selvästi nähtävissä; toteaa, että esimerkiksi maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto antoi suorien tukien osalta lisää määrärahoja 12 maksajavirastolle niistä 69 maksajavirastosta, joiden virhetaso oli yli kaksi prosenttia, vaikka vain yksi maksajavirasto oli alun perin liittänyt lausumaansa varaumia, ja vuonna 2015 maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto myös esitti varaumia kymmenen maksajaviraston osalta; toteaa, että maaseutualueiden osalta maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto antoi lisää määrärahoja 36 maksajavirastolle 72 maksajavirastosta ja 14 tapauksessa mukautettu virhetaso oli yli viisi prosenttia ja että vuonna 2015 maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto myös esitti varaumia 18 jäsenvaltion 24 maksajaviraston osalta;

235.  kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota tähän epäluotettavuuteen ja laatimaan toimia, jotta sen varmuusmallille saataisiin luotettava perusta; katsoo, että komission olisi tässä yhteydessä aktiivisesti opastettava todentamisviranomaisia antamaan asianmukaisia lausuntoja sekä hyödynnettävä tuloksena saatuja tietoja;

236.  kehottaa komissiota myös vaatimaan todentamisviranomaisia ottamaan käyttöön niiden otosten edustavuuden takaavat varotoimenpiteet, antamaan todentamisviranomaisten tehdä riittävästi tarkastuksia paikalla, vaatimaan todentamisviranomaisia laskemaan vain yksi laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta koskeva virhetaso sekä varmistamaan, että maksajavirastojen valvontatilastoissaan ilmoittama virhetaso sisällytetään asianmukaisesti todentamisviranomaisten virhetasoon;

237.  suosittelee erityisesti, että komissio kiinnittää lausunnoissa YMP:n menojen laillisuudesta ja sääntöjenmukaisuudesta erityisesti huomiota laatuun ja laajuuteen, joiden ansiosta komissio voi varmistaa maksajavirastojen valvontatietojen luotettavuuden tai arvioida tarvittaessa maksajavirastojen virhetasojen tarvittavan mukautuksen todentamisviranomaisten antamien lausuntojen perusteella;

238.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen suosituksen 7 osalta komission on varmistettava, että maksajavirastojen virhetaso ei kumuloidu epäasianmukaisesti todentamisviranomaisten kokonaisvirhetasoon; katsoo, että tältä osin ohjeiden olisi oltava mahdollisimman selkeät, jotta vältetään väärinkäsitykset rahoitusoikaisuissa;

239.  toteaa myös, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan tarkastusten suorittaminen uudelleen vaarantui Italiassa, koska ei noudatettu varotoimea, jonka mukaan maksajavirastoille ei ilmoiteta etukäteen tapahtumista, jotka tarkastettaisiin uudelleen, sillä todentamisviranomainen oli ilmoittanut maksajavirastolle etukäteen, mitkä edunsaajat tarkastettaisiin, ennen kuin maksajavirasto oli suorittanut suurinta osaa alun perin valitsemistaan paikalla tehtävistä tarkastuksista; tähdentää erityisesti, että tapahtumien valitseminen maksuhakemusten perusteella on varmistettava asianmukaisesti kaikissa tapauksissa ja ennakkoilmoituksia ei voi antaa ilman seurauksia;

240.  huomauttaa, että yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän ulkopuolisissa (sekä maataloustukirahaston että maaseuturahaston) tapahtumissa jakso, jolta raportoidaan paikalla tehdyistä tarkastuksista (kalenterivuosi), poikkeaa huomattavasti jaksosta, jona menot maksetaan (16. lokakuuta 2014–15. lokakuuta 2015 varainhoitovuoden 2015 osalta); panee merkille, että tämän seurauksena joillekin edunsaajille, joihin kohdistettiin paikalla tehtäviä tarkastuksia kalenterivuonna 2014, ei korvattu menoja varainhoitovuonna 2015 ja että todentamisviranomaiset eivät voi sisällyttää tällaisia tapahtumia koskevia tuloksia kyseisen varainhoitovuoden virhetasolaskelmaan; kehottaa komissiota esittämään asianmukaisen ratkaisun näiden aikataulujen yhteensovittamiseen;

241.  huomauttaa, että maksajavirastojen valvonta-aikataulut voivat olla hyvin tiukat, erityisesti jäsenvaltioissa, joissa kasvukausi on lyhyt, ja asiaankuuluvien tietojen toimittaminen todentamisviranomaisille ajoissa voi usein osoittautua hyvin haasteelliseksi; panee merkille, että tämä saattaa johtaa useiden eri valvontamenetelmien käyttöön ja kaksinkertaisiin virhetasoihin, koska todentamisviranomainen ei voi täysin seurata maksajavirastojen valvontamenettelyä; katsoo, että tämä ongelma voitaisiin ratkaista esimerkiksi satelliittipohjaisilla seurantatoimenpiteillä;

242.  katsoo, että uutta teknologiaa voitaisiin yleisesti hyödyntää paremmin YMP:n menojen valvonnassa: jos riittävä luotettavuustaso voidaan saavuttaa esimerkiksi satelliittivalvonnalla, edunsaajia ja tarkastajia ei saisi rasittaa liiallisilla paikalla tehtävillä tarkastuksilla; korostaa, että yhtenäisen tarkastusmallin tarkoituksena ei saisi olla pelkästään YMP:n menojen rahoittamiseen liittyvien unionin taloudellisten etujen turvaaminen vaan sen perimmäisenä tavoitteena olisi oltava valvonnan tehokkuus, hallintojärjestelmien toimivuus ja hallinnollisen rasitteen vähentäminen;

243.  korostaa lisäksi, että yhtenäisen tarkastusmallin olisi sisällettävä harvempia valvontajärjestelmän kerroksia sekä vähemmän unionille, jäsenvaltioille ja edunsaajille aiheutuvia kuluja; toteaa, että olisi pantava enemmän painoa jäsenvaltion koko valvontajärjestelmän luotettavuuteen sen sijaan, että keskitytään vain edunsaajia koskeviin täydentäviin tarkastuksiin; katsoo, että valvontajärjestelmä on edelleen liian työläs edunsaajien kannalta varsinkin niissä jäsenvaltioissa, joissa sääntöjenvastaisuudet ja petokset eivät ole kovin yleisiä, tarkastusjärjestelmä on kokonaisuudessaan osoittautunut riittäväksi ja luotettavuus voidaan varmistaa muilla menetelmillä kuin liiallisilla paikalla tehtävillä tarkastuksilla;

244.  kehottaa komissiota perehtymään huolella tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja parlamentin suosituksiin sekä kehittämään YMP:n menojen valvontajärjestelmää edelleen kohti aidosti yhtenäistä tarkastusmallia;

245.  korostaa, että komissio nosti esiin ja käsitteli useita tuomioistuimen havaitsemista puutteista vuoden 2018 suuntaviivoissaan; suhtautuu myönteisesti todentamisviranomaisten saavuttamaan jatkuvaan edistykseen;

Osa XVIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 8/2017 ”Kalastuksenvalvonta EU:ssa: lisätoimia tarvitaan”

246.   pyytää jäsenvaltioita vahvistamaan vuoteen 2018 mennessä menettelyjä, joilla tarkastetaan kansallisiin laivastorekistereihin tallennettujen tietojen oikeellisuus, jotta voidaan parantaa kalastuskapasiteettia koskevien tietojen oikeellisuutta;

247.  pyytää komissiota sisällyttämään lainsäädäntöehdotukseensa kalastuksen valvontaa koskevan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009(19) mahdollista tulevaa tarkistusta ajatellen ja kalastuskapasiteettia koskevien tietojen oikeellisuuden parantamiseksi yksityiskohtaiset säännöt säännöllisiä asiakirjatarkastuksia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia varten kalastuskapasiteetin laskennassa käytettävistä bruttovetoisuuden (GT) ja moottoritehon (kW) indikaattoreista;

248.   pyytää komissiota sisällyttämään lainsäädäntöehdotukseensa kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mahdollista tulevaa tarkistusta ajatellen ja pienten kalastusalusten toimintaan kohdistettavan seurannan parantamiseksi seuraavaa:

a)   poistetaan 12–15 metriä pitkille aluksille annettu vapautus VMS-seurantajärjestelmiin(20) kuulumisesta;

b)   vaaditaan pienempien ja edullisempien paikannusjärjestelmien asentamista alle 12 metrin pituisiin aluksiin;

249.  pyytää jäsenvaltioita kalastuskiintiöiden jakamista koskevan avoimuuden varmistamiseksi ilmoittamaan komissiolle vuoteen 2019 mennessä YKP-asetuksen(21) 16 artiklan mukaisesti kiintiöiden jakojärjestelmästään ja muun muassa siitä, miten avoimet ja objektiiviset kriteerit on otettu huomioon jaettaessa kalastuskiintiöitä sidosryhmille;

250.   pyytää jäsenvaltioita kalastusta koskevien tietojen täydellisyyden ja luotettavuuden parantamiseksi vuoteen 2019 mennessä

a)  arvioimaan kalastustoimintaa koskevien paperimuodossa saatujen tietojen tallentamista ja tarkastamista koskevat prosessit ja parantamaan niitä; ottamaan asteittain käyttöön alle 10 metriä pitkien alusten lähettämien kalastustoimintaa koskevien sähköisten tietojen tallentamista ja tarkastamista koskevat prosessit; varmistamaan, että nämä järjestelmät ovat yhteensopivat ja mahdollistavat jäsenvaltioiden, komission ja Euroopan kalastuksenvalvontaviraston välisen tietojen vaihtamisen;

b)   varmistamaan, että niillä on luotettavat tiedot alle 10 metriä pitkien alusten toiminnasta siten, että ne ottavat asteittain käyttöön asianmukaiset, edullisemmat ja käyttäjäystävälliset tallennus- ja raportointivaatimukset, ja varmistamaan, että ne soveltavat kalastuksen valvontaa koskevassa asetuksessa tiedonkeruusta säädettyjä sääntöjä;

c)   saattamaan valmiiksi kalastustoimintaa koskevien tietojen validoinnin ja ristiintarkastuksen;

251.  pyytää komissiota vuoteen 2020 mennessä

a)   perustamaan tietojenvaihtoa varten foorumin, jonka kautta jäsenvaltiot voivat lähettää validoidut tiedot vakiomuodossa ja vakiosisältöisinä, niin että komission eri yksiköiden käytettävissä olevat tiedot vastaavat jäsenvaltioiden tietoja;

b)   edistämään edullisemman, yksinkertaisemman ja käyttäjäystävällisen järjestelmän kehittämistä, jotta alle 12 metriä pitkien alusten sähköistä viestintää kalastustoiminnasta voidaan helpottaa; velvoittamaan 10–12 metriä pitkät alukset käyttämään sähköisiä tallennus- ja raportointijärjestelmiä (sähköisiä päiväkirjoja) paperiasiakirjojen sijaan; velvoittamaan asteittain alle 10 metriä pitkät alukset tallentamaan ja raportoimaan saaliit edullisempien, yksinkertaisempien ja käyttäjäystävällisten sähköisten järjestelmien kautta;

c)   analysoimaan jäljellä olevat ongelmat, jotka liittyvät tietojen täydellisyyteen ja luotettavuuteen jäsenvaltioiden tasolla, ja päättämään tarvittaessa asianmukaisista toimenpiteistä jäsenvaltioiden kanssa;

252.   pyytää komissiota sisällyttämään lainsäädäntöehdotukseensa kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mahdollista tulevaa tarkistusta ajatellen ja kalastusta koskevien tietojen täydellisyyden ja luotettavuuden parantamiseksi seuraavaa:

a)   poistetaan 12–15 metrin pituisille aluksille annetut vapautukset sähköisen raportointijärjestelmän käytöstä ja sähköisen ilmoituksen tekemisestä;

b)   tarkistetaan kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mukaisia saalistietoihin liittyviä jäsenvaltioiden raportointivelvoitteita niin, että toimitettaviin tietoihin on sisällytettävä yksityiskohtaiset tiedot kalastusalueesta, aluksen koosta ja pyydyksistä;

253.  pyytää jäsenvaltioita tarkastusten parantamiseksi kehittämään ja käyttämään vakiomuotoisia tarkastuspöytäkirjoja ja -raportteja, jotka vastaavat paremmin kalastuksen alueellisia ja teknisiä edellytyksiä kuin asetuksen (EU) N:o 404/2011(22) liitteessä XXVII tarkoitetut asiakirjat; pyytää jäsenvaltioita tekemään tämän Euroopan kalastuksenvalvontavirastoa (EFCA) kuullen ja vuoteen 2019 mennessä, kun teknisiä toimenpiteitä koskevan uuden asetuksen(23) on määrä tulla voimaan;

254.  pyytää komissiota sisällyttämään lainsäädäntöehdotukseensa kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mahdollista tulevaa tarkistusta ajatellen jäsenvaltioiden velvoitteen käyttää sähköistä tarkastusraportointijärjestelmää, jotta voidaan varmistaa kansallisten tarkastustulosten kattavuus ja ajantasaisuus; kehottaa komissiota myös sisällyttämään ehdotukseen velvoitteen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on jaettava tarkastustulokset muiden asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa;

255.   pyytää jäsenvaltioita seuraamusjärjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi vuoteen 2019 mennessä

a)   ottamaan seuraamuksia määrätessään asianmukaisesti huomioon rikkomusten toistumisen ja rikkomuksiin toistuvasti syyllistyvät tahot;

b)    panemaan pisteytysjärjestelmän täytäntöön kaikilta osin ja huolehtimaan sen yhdenmukaisesta soveltamisesta alueillaan;

256.  pyytää komissiota sisällyttämään lainsäädäntöehdotukseensa kalastuksen valvontaa koskevan asetuksen mahdollista tulevaa tarkistusta ajatellen säännöksen rikkomukset ja seuraamukset käsittävän tietojenvaihtojärjestelmän suunnittelusta yhdessä EFCA:n ja jäsenvaltioiden kanssa;

Osa XIX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 9/2017: ”EU:n tuki ihmiskaupan torjuntaan Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa”

257.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen; hyväksyy siinä esitetyt suositukset ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset;

258.  toteaa, että unioni joutui työskentelemään haastavassa ympäristössä mutta pystyi siitä huolimatta edistämään konkreettisesti ihmiskaupan torjuntaa Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa;

259.  panee tyytyväisenä merkille, että ihmiskaupan torjuntaa on onnistuttu edistämään muun muassa nimittämällä tiettyihin maihin Euroopan muuttoliikeyhteyshenkilö; kehottaa jatkamaan samanlaista työtä;

260.  kannustaa unionia tehostamaan yhteistyötään kansallisten ja alueellisten hallitusten sekä muiden alueella läsnä olevien organisaatioiden (YK, ASEAN, asiaankuuluvat kansalaisjärjestöt) ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, jotta saadaan parempi yleiskuva edelleen voimassa olevista painopisteistä ja voidaan siten valmistella kohdennetumpi toimintasuunnitelma;

261.  pitää tärkeänä, että Etelä- ja Kaakkois-Aasian maissa päästään eroon äärimmäisestä köyhyydestä ja vähemmistöjen syrjinnästä sekä sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä ja että niissä vahvistetaan demokratian ja ihmisoikeuksien perustaa EIDHR: n avulla;

262.  kehottaa komissiota luomaan kattavan, johdonmukaisen ja luotettavan tietokannan ihmiskaupan torjuntaan osoitetusta taloudellisesta tuesta, jotta varat voitaisiin jakaa perustellummin ja jotta saavutettaisiin tosiasiallisesti eniten avun tarpeessa olevat; on neuvoston kanssa yhtä mieltä siitä, että on kehitettävä ajan tasalla oleva luettelo alueista ja maista, joissa ihmiskauppaa esiintyy, ja sisällytettävä tämä luettelo tietokantaan;

263.  panee tyytyväisenä merkille komission joulukuussa 2017 julkaiseman tiedonannon selonteosta ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian jatkotoimista ja uusien konkreettisten toimien määrittelystä (COM(2017)0728); pyytää komissiota ehdottamaan erityistoimia, joita olisi kehitettävä kutakin aluetta varten;

264.  panee tyytyväisenä merkille, että ihmiskauppa on edelleen prioriteetti tulevassa järjestäytyneen ja vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjuntaa koskevassa unionin toimintapoliittisessa syklissä 2018–2021;

265.  pitää välttämättömänä vahvistaa lainvalvontaviranomaisten toimintaa Etelä- ja Kaakkois-Aasian maissa, jotta ne kykenisivät havaitsemaan ja hajottamaan ihmiskauppaverkostot tehokkaammin; vaatii, että ihmiskauppaan sekaantuneiden rikollisten rangaistuksia kovennetaan;

266.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan ihmiskaupan torjuntaa unionissa tekemällä poliittista ja oikeudellista yhteistyötä, jotta estettäisiin sellaisten rikollisryhmien toiminta, joille unioni on ihmiskaupan uhrien lopullinen määräpaikka, kuten joulukuussa 2017 annetussa tiedonannossa todetaan;

267.  katsoo, että riskien lieventämistoimet on sovitettava ajoitukseltaan paremmin yhteen tähän tarkoitukseen osoitettavien resurssien kanssa ja että yhteistyötä EUH:n, komission, ASEANin ja YK:n välillä on lisättävä, jotta ihmiskaupan torjuntaa voitaisiin tehostaa;

268.  kehottaa EUH:ta ja komissiota käsittelemään ihmiskauppaa myös tutkimalla muita toimintamahdollisuuksia, kuten kahdenväliset ja monenväliset sopimukset;

Osa XX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 10/2017 ”Nuorille viljelijöille tarkoitettu EU:n tuki olisi kohdennettava paremmin, jotta se edistäisi vaikuttavalla tavalla sukupolvenvaihdoksia”

269.   katsoo YMP:n nykyisistä toimintapolitiikoista seuraavaa:

a)  on tarpeen arvioida kattavasti kaikkia yhdistettävissä olevia välineitä ja toimenpiteitä, joilla voidaan tukea nuoria viljelijöitä ja keskittyä unionin laajuiseen vertailtavuuteen, tulosindikaattoreiden johdonmukaisuuteen tai epäjohdonmukaisuuteen sekä nuorten viljelijöiden markkinoille pääsyn esteisiin, joita voidaan käsitellä YMP:n tulevan tarkastelun aikana;

b)  sukupolvenvaihdosten tavoitteet olisi määriteltävä paremmin, mahdollisesti asettamalla määrällinen tavoite, ja tietoa olisi kerättävä siitä, miten sukupolvenvaihdokset onnistuvat ja mitkä tekijät edistävät tai vaikeuttavat niitä;

270.   katsoo, että vuoden 2020 jälkeistä kautta koskevan YMP:n osalta lainsäädäntö olisi laadittava siten, että komissio määrittäisi (tai vaatisi yhteistä hallinnointia koskevien säännösten mukaisesti jäsenvaltioita määrittämään) selkeän toimintalogiikan, jota sovelletaan maatalousalan sukupolvenvaihdoksia koskeviin toimintapoliittisiin välineisiin; katsoo, että toimintalogiikan olisi katettava seuraavat osa-alueet:

a)   nuorten viljelijöiden tarpeiden perusteellinen arviointi, jossa tutkitaan syitä siihen, miksi viljelijöiksi haluavien nuorten maatilojen perustamiseen liittyy esteitä ja missä määrin tällaiset esteet koskevat eri maantieteellisiä alueita, maatalousaloja tai muita tilojen erityispiirteitä;

b)  arviointi siitä, mihin tarpeisiin voidaan vastata unionin toimintapoliittisten välineiden avulla ja mihin tarpeisiin voidaan tai jo vastataan paremmin jäsenvaltioiden toimintapolitiikkojen avulla; lisäksi olisi analysoitava, mitkä tukimuodot (esim. suorat tukimaksut, kertakorvaukset, rahoitusvälineet) soveltuvat parhaiten todettuihin tarpeisiin;

c)  tiedottaminen mahdollisista tukimuodoista, jotka liittyvät maatilan luovuttamiseen toiminnan jatkajalle aiottua aiemmin, sekä tähän liittyvät neuvontapalvelut tai sellaiset toimet kuin kansallisiin tai alueellisiin maa- ja metsätalousalan sekä elintarvikealan tuloihin ja tuottoihin perustuva riittävä eläkejärjestelmä;

d)  omistajanvaihdoksien pitkästä suunnitteluajasta huolimatta SMART-tavoitteiden määrittelyn varmistaminen, jonka yhteydessä ilmaistaan selkeästi ja määrällisesti toimintapoliittisten välineiden odotetut tulokset odotettavan sukupolvenvaihdosten määrän sekä tukea saavien tilojen kannattavuuden edistämisen osalta; katsoo erityisesti, että olisi oltava selvää, onko toimintapoliittisten välineiden tavoitteena tukea mahdollisimman monia nuoria viljelijöitä vai pitäisikö ne kohdentaa tietyntyyppisiin nuoriin viljelijöihin (esim. koulutetuimmat viljelijät, epäsuotuisilla alueilla maatilan perustavat viljelijät, vettä tai energiaa säästäviä teknologioita tiloilla käyttöön ottavat viljelijät, tilojen kannattavuutta tai tuottavuutta lisäävät viljelijät tai lisää työntekijöitä palkkaavat viljelijät);

271.   pyytää jäsenvaltioita parantamaan YMP:n toimenpiteiden kohdentamista pannessaan täytäntöön vuoden 2020 jälkeisen kauden toimenpiteitä

a)  soveltamalla kriteereitä, joiden avulla varmistetaan, että valituiksi tulevat kaikkein kustannustehokkaimmat hankkeet, jotka esimerkiksi parhaiten lisäävät tukea saavien tilojen kestävää tuottavuutta tai kannattavuutta taikka parantavat eniten työllisyyttä korkeimman työttömyysasteen alueilla tai epäsuotuisilla alueilla, joilla sukupolvenvaihdosten määrä on vähäisin;

b)  soveltamalla selkeitä kriteereitä, joiden avulla arvioidaan, miten nuoria viljelijöitä voidaan tukea tapauksissa, joissa on kyse yhteishallinnassa olevista, oikeushenkilöinä hallinnoitavista tiloista (esim. määrittämällä, millainen prosenttiosuus äänioikeuksia tai osakkeita edunsaajalla olisi oltava, tai osoittamalla ajanjakso, jonka aikana osakkeiden tasapainossa tapahtuu muutos, ja määrittämällä, mikä vähimmäisosuus hänen tuloistaan olisi tultava toiminnasta tukea saavalla tilalla), jotta tuki kyetään ohjaamaan sellaisille nuorille viljelijöille, jotka ryhtyvät harjoittamaan päätoimista maataloustoimintaa tukea saavilla tiloilla;

c)  soveltamalla riittävän korkeita vähimmäispisterajoja, jotka hankkeiden olisi saavutettava ja jakamalla toimenpiteiden määrärahat riittävän tarkasti siten, että tukea on saatavilla maatilan perustaville nuorille viljelijöille tasapuolisesti koko ohjelmakauden ajan;

d)  parantamalla liiketoimintasuunnitelmien käyttöä välineenä, jonka avulla arvioidaan julkisen tuen tarvetta määrittämällä hakuvaiheessa tilojen todennäköinen kannattavuus ilman tukea ja yksilöimällä hankkeiden loppuvaiheessa tuen vaikutus tilojen kannattavuuden tai muiden selkeästi yksilöityjen tavoitteiden kannalta (esim. työllisyys, vettä/energiaa säästävien teknologioiden käyttöönotto);

272.   katsoo, että vuoden 2020 jälkeisen YMP:n toimenpiteitä koskevassa lainsäädännössä olisi varmistettava, että komissio ja jäsenvaltiot (yhteistä hallinnointia koskevien säännösten mukaisesti) parantavat seuranta- ja arviointijärjestelmää; katsoo erityisesti, että

a)  komission olisi määritettävä tuotos-, tulos- ja vaikutusindikaattorit, joiden avulla voidaan arvioida toimintapolitiikan välineiden edistymistä, vaikuttavuutta ja tehokkuutta suhteessa asetettuihin tavoitteisiin käyttämällä perustana parhaita käytäntöjä, kuten jäsenvaltioiden seurantajärjestelmiensä yhteydessä kehittämiä hyödyllisiä indikaattoreita;

b)  jäsenvaltioiden olisi kerättävä säännöllisesti tosiasiallisia tietoja tukea saaneiden tilojen rakenteellisista ja taloudellisista ominaispiirteistä (esim. myyntituotot, tulot, työntekijöiden lukumäärä, käyttöön otetut innovaatiot ja viljelijöiden koulutustaso), joiden avulla kyettäisiin arvioimaan toimenpiteiden tehokkuutta ja vaikuttavuutta asetettujen toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta;

c)  komission ja jäsenvaltioiden olisi vaadittava, että arvioinneissa annetaan hyödyllistä tietoa hankkeiden ja toimenpiteiden saavutuksista käyttämällä perustana tosiasiallisia tietoja tukea saaneiden tilojen rakenteellisten ja taloudellisten ominaispiirteiden kehittymisestä hyödyntämällä esimerkiksi tarkastuksessa yksilöityjä parhaita käytäntöjä kuten vertailuanalyysiä, vastakohtiin perustuvia analyysejä tai kyselytutkimuksia (ks. Emilia Romagnan tapausta koskeva laatikko 5 tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen kohdassa 75);

d)  on varmistettava, että nuorilla viljelijöillä on helposti saatavilla neuvontaa ja välineitä, jotka auttavat heitä reagoimaan tehokkaasti ja vaikuttavasti markkinahäiriöiden, markkinoiden kyllästymisen sekä hintojen epävakauden uhkiin; katsoo, että näin kilpailukykyä ja markkinasuuntautuneisuutta voitaisiin parantaa, ja kriiseihin liittyvää vaihtelua tuottajien tuloissa voitaisiin vähentää;

Osa XXI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 11/2017 ”EU:n Bêkou-erityisrahasto Keski-Afrikan tasavallassa: tietyistä puutteista huolimatta lupaava alku”

273.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja hyväksyy siinä esitetyt huomautukset ja suositukset;

274.  suhtautuu myönteisesti EU:n Bêkou-erityisrahaston perustamiseen ja sen panokseen toteutettaessa kansainvälisiä toimia Keski-Afrikan tasavallan kriisiin vastaamiseksi; toteaa, että tätä ensimmäistä erityisrahastoa voidaan monessa suhteessa pitää merkittävänä pilottihankkeena ja että takeiden saamiseksi on välttämätöntä laatia yksityiskohtaisempaa ohjeistusta avunantajien koordinointia, seurantaa ja arviointia koskevasta systeemisestä ongelmasta järjestelmällisemmän lähestymistavan mukaisesti;

275.  toteaa, että erityisrahastot olivat osa tilapäisiä toimia, joita tarvittiin, koska resursseja ja joustavuutta ei ollut tarpeeksi, jotta pahimpiin kriiseihin olisi voitu reagoida nopeasti ja kattavasti; katsoo, että rahaston vaikuttavuuden osoittamiseen ja operatiivisesta täytäntöönpanosta saatavien kokemusten hyödyntämiseen tarvitaan lisää aikaa;

276.  katsoo myös, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota unionin erityisrahastojen vaikuttavuuteen ja poliittiseen ohjaukseen sekä siihen, ettei osoitettujen varojen lopullisesta käytöstä ole takeita eikä sitä valvota;

277.  katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tilintarkastustuomioistuimen huomautuksiin, joiden mukaan rahastolla on vain vähän vaikutusta sidosryhmien väliseen koordinointiin, ja että komission olisi tehtävä kaikkensa hyödyntääkseen Euroopan kehitysrahaston toiminnasta jo saatuja kokemuksia eri aloilla, kuten monenvälisten investointien täytäntöönpanossa ja koordinoinnissa sekä tulosten hyödyntämisen hallinnoinnissa;

278.  tähdentää, että kaikkien uusien rahoitusvälineiden ja yhdistämisvälineiden olisi oltava edelleen unionin kehityspolitiikan yleisten tavoitteiden mukaisia ja ne olisi keskitettävä aloille, joilla niiden lisäarvo ja strateginen vaikutus on suurin;

279.  toteaa, että jäsenvaltioiden rahoitusosuudet erityisrahastoon ovat tähän asti olleet suhteellisen pieniä; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan entistä enemmän, jotta rahastolta odotetut politiikkatavoitteet saavutetaan;

280.  katsoo, että kokonaismaksuosuuksien hallinto- ja hallinnointikulujen valvontaan olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota; suhtautuu myönteisesti johdonmukaisuuteen ja täydentävyyteen näiden uusien kehitysvälineiden ja EKR:n strategian ja sen toimintapoliittisten tavoitteiden välillä;

281.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön kattavat valvontamekanismit, joilla varmistetaan, että parlamentti valvoo poliittisesti näiden uusien välineiden ohjausta, hallinnointia ja täytäntöönpanoa vastuuvapauden myöntämistä koskevassa menettelyssä; pitää tärkeänä, että näitä välineitä varten kehitetään erityisiä valvontastrategioita, joissa asetetaan erityisiä tavoitteita ja tavoitearvoja ja tarkastellaan välineitä uudelleen;

Osa XXII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 12/2017 ”Juomavesidirektiivin täytäntöönpano: veden laatu ja saatavuus ovat parantuneet Bulgariassa, Unkarissa ja Romaniassa, mutta investointitarpeet ovat yhä huomattavat”

282.  katsoo, että laadukkaan veden saatavuus on yksi kansalaisten tärkeimpiä perustarpeita, ja painottaa, että komission olisi tehtävä kaikkensa parantaakseen tilanteen seurantaa erityisesti lähimpänä loppukäyttäjiä olevilla pienillä vedenjakelualueilla; muistuttaa, että huonolaatuinen juomavesi voi aiheuttaa unionin kansalaisille terveysriskejä;

283.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan kansalaille enemmän tietoa heille toimitettavan juomaveden laadusta, sillä joissakin jäsenvaltioissa kansalaiset eivät ole tietoisia siitä, että hanavesi on juomakelpoista;

284.  pitää valitettavana, että jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta raportoida pienten vedenjakelualueiden juomaveden laadusta; toivoo, että tilanne korjaantuu tarkistetun juomavesidirektiivin(24) ansiosta;

285.  painottaa vesi-infrastruktuurin kestävyyden merkittävyyttä ja korostaa, että kansalaisten osallistumista vesi-infrastruktuurin ylläpitoon on tärkeää jatkaa;

286.  painottaa ratkaisevana tekijänä sitä, että vesihinnoittelupolitiikoilla on edistettävä tehokkuutta ja katettava veden käytöstä aiheutuvat kustannukset; toteaa, että jäsenvaltioiden vastuulla on tarjota kohtuuhintaista ja korkealaatuista juomavettä kaikille kansalaisilleen, koska vesi on yhteinen hyödyke ja ihmisoikeus;

287.  muistuttaa komissiota siitä, että kansalaisille on tullut suuri huolenaihe siitä, että monissa jäsenvaltioissa keskustellaan vesipalvelujen vapauttamisesta ja yksityistämisestä ja pyritään toimimaan yhä enenevissä määrin tämän suuntaisesti;

Osa XXIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 13/2017 ”Yhtenäinen Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmä: toteutuuko poliittinen päätös koskaan käytännössä?”

288.   suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen ja hyväksyy siinä esitetyt huomautukset ja suositukset;

289.   toteaa, että komissio ei ole arvioinut asianmukaisesti vuoden 2000 jälkeen antamiensa lainsäädäntöpakettien vaikutusta rautatiealaan; pitää valitettavana, että useisiin hankkeisiin sijoitettuja unionin varoja ei voida katsoa kustannustehokkaiksi;

290.   toteaa, että rautatieala on yleisesti hyvin korporatiivista, minkä seurauksena markkinoiden vapautumista pidetään enemmän uhkana kuin etuna;

291.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat kiinnostuneita lisäämään yhteentoimivuutta mutta sen lisäksi on arvioitava kustannukset ja tarvittava rahoitus; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan realistisia tavoitteita niiden jakaessa unionin taloudellista tukea ERTM-järjestelmälle ja neuvoo komissiota asettamaan täytäntöönpanolle saavutettavissa olevia määräaikoja;

292.  on tyytyväinen komission sitoumukseen vahvistaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa purkamista koskeva aikataulu, jonka tavoitteet ovat oikeudellisesti sitovia; on myös tyytyväinen komission päätökseen työskennellä yhdessä teollisuuden alan kanssa Euroopan rautatieyhteisön (CER) laatiman yhteisen tarjousmenettelymallin käytön edistämiseksi;

293.  toteaa, että järjestelmä vaatii kalliita investointeja ja kulujen maksajat hyötyvät siitä viipeellä, mikä edellyttää, että asetettavia painopisteitä on arvioitava strategisesti neuvostossa ja jäsenvaltioissa; suhtautuu myönteisesti eurooppalaiseen käyttöönottosuunnitelmaan ja siihen liittyvään ERTMS-järjestelmän yksityiskohtaiseen toimintasuunnitelmaan, jonka tavoitteena on taata tukien jatkuvuus; kehottaa jäsenvaltioita keskittymään eurooppalaisen käyttöönottosuunnitelman parempaan koordinointiin ja varmistamaan, että unionin sitoumukset otetaan huomioon niiden kansallisissa painopisteissä; suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen vahvistaa kansallisten käyttöönottosuunnitelmien välitavoitteet erillisten osioiden seurannan parantamiseksi;

294.  on huolissaan ERTMS-hankkeille TEN-T-välineestä myönnetyn tuen vapauttamisen korkeasta asteesta, joka johtuu pääasiassa siitä, että unionin varainhoitoa koskevat säännökset eivät ole linjassa kansallisten täytäntöönpanostrategioiden kanssa; panee tyytyväisenä merkille, että komissio soveltaa yhteisen strategiakehyksen rahoitusmenettelyjä mahdollisuuksien rajoissa; pyytää komissiota tutkimaan ja arvioimaan tilannetta ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet näiden puutteiden korjaamiseksi;

295.   pitää valitettavana, että junayksiköille saatavilla oleva unionin rahoitus on käytetty pääasiassa kotimaan liikenteessä ja että rahtiliikennettä ei voida tukea koheesiorahastosta; muistuttaa, että rautateiden tavaraliikenne on yksi sisämarkkinoiden keskeisistä osatekijöistä;

296.   kehottaa komissiota varmistamaan, että puutteet, jotka liittyvät järjestelmän yhteensopivuusongelmiin, korjataan tehokkaasti seuraavan ohjelmakauden aikana;

297.  katsoo, että asianomaiset markkinatoimijat on otettava täysimääräisesti mukaan ennen unionin rahoituksen jakamista, jotta rautateiden sisämarkkinat olisivat toimintakykyiset; on sitä mieltä, että unionin rautatiealaa koskeva politiikka vaatii realistista strategian muutosta, johon tulee sisältyä arvio kustannus-hyötysuhteesta ja taloudellisen mallin kehittäminen niissä jäsenvaltioissa, joilla ei sitä ole, jotta voidaan taata riittävä rahoitus ja määritellä sen lähteet tehokkaasti;

Osa XXIV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 14/2017 ”Euroopan unionin tuomioistuimen asianhallintajärjestelmää koskeva yleisluonteinen tuloksellisuuden tarkastus”

298.   panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen; hyväksyy siinä esitetyt huomautukset ja suositukset;

299.  arvostelee Euroopan unionin tuomioistuinta siitä, että se ei ole antanut tilintarkastustuomioistuimen käyttöön joitakin asiakirjoja, joita on pyydetty Euroopan unionin tuomioistuimen tuloksellisuuden yleisluonteista tarkastusta varten; muistuttaa tuomioistuinta siitä, että tilintarkastustuomioistuimen jäseniä ja tarkastajia sitoo tehtävien hoidossa luottamuksellisuutta ja salassapitovelvollisuutta koskevat säännöt(25); pitää valitettavana, että lakimiesavustajia ei voitu haastatella, vaikka heillä on ratkaiseva rooli tuomioistuimen työssä;

300.   pitää valitettavana, että yleinen tuomioistuin ylitti vuonna 2012 kohtuullisen ajan, jonka kuluessa asianosaisella on oikeus saada ratkaisu asiaansa; kehottaa yleistä tuomioistuinta raportoimaan asiasta parlamentin talousarvion valvontavaliokunnalle tilanteen selvittämiseksi;

301.   toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeudellisen rakenteen uudistamisen jälkeen tuomareita osoitetaan jaostoihin eri aloilla käsiteltävänä olevien asioiden määrän mukaan; haluaa tietää, miten tämä osoittaminen hoidetaan ja onko olemassa tiettyihin aloihin erikoistuneita jaostoja; pyytää saada tilastotietoja asioiden etenemisestä uudessa järjestelmässä;

302.   pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin ei poiminut otantaan asioita, joiden käsittelyaika oli yli kaksinkertainen keskimääräiseen käsittelyaikaan nähden; katsoo, että myös muut kuin tyypilliset tapaukset ovat relevantteja tuloksellisuuden arvioinnissa;

303.   ehdottaa, että tuomioistuimen työkieliä ja erityisesti neuvottelukieliä laajennetaan englantiin, ranskaan ja saksaan, jotka ovat unionin toimielinten työkieliä; kannustaa tuomioistuinta tutkimaan unionin toimielinten parhaita käytäntöjä kieliuudistuksensa toteuttamiseksi;

304.   toteaa, että lakimiesavustajilla on hyvin paljon vaikutusvaltaa tuomioistuimen päätöksentekoprosessissa, mutta heidän tehtävänsä ja heitä koskevat säännöt eivät ole yleisesti tiedossa;

305.   panee huolestuneena merkille, että kirjallisen menettelyn kestoon yleisessä tuomioistuimessa useimmin vaikuttaneita tekijöitä koskevassa katsauksessa todettiin, että oikeudenkäyntiasiakirjojen kirjaamossa tapahtuvan vastaanoton ja käsittelyn osuus on 85 prosenttia käytetystä ajasta; epäilee, onko kirjaamolla riittävät resurssit;

306.   on huolestunut yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevien luottamuksellisuutta edellyttävien asioiden pitkästä kestosta;

307.   panee merkille tuomioistuinten käsiteltäväksi esitettyjen asioiden osoittamismenettelyn; pyytää tuomioistuinta laatimaan säännöt, jotka koskevat asioiden jakamista kummankin tuomioistuimen välillä;

308.   panee merkille, että vuosina 2014 ja 2015 yleisessä tuomioistuimessa poikettiin vuorojärjestyksestä noin 40 prosentissa vireillä olleista asioista, mikä asettaa kyseenalaiseksi itse järjestelmän; suhtautuu myös epäillen yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden harkinnanvaraiseen osoittamiseen; pitää valitettavana prosessin läpinäkymättömyyttä;

309.   panee huolestuneena merkille, että lomakaudet ovat tuomioistuimessa käsittelyn kestoon useimmiten vaikuttanut tekijä; ehdottaa, että istuntojen ja neuvottelujen järjestäminen näiden kausien aikana sallitaan myös muissa asioissa kuin niissä, joiden erityiset näkökohdat sitä edellyttävät;

310.   panee merkille, että lakimiesavustajien sairauslomat, äitiyslomat tai vanhempainvapaat tai lähtö tuomioistuimesta vaikuttavat myös asioiden käsittelyn kestoon; pyytää tuomioistuinta harkitsemaan mahdollisia vaihtoehtoisia keinoja, joilla väliaikaisten poissaolojen aiheuttamat ongelmat ratkaistaan ja varmistetaan työn edistyminen sujuvasti;

311.   katsoo, että resursseja ei ole jaettu suhteessa kunkin tuomioistuimen työmäärään; ehdottaa, että yleisen tuomioistuimen tuomiontarkastajien yksikkö puuttuu asioihin myöhemmässä vaiheessa;

312.   kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että päätös nimittää uusia tuomareita tehdään hyvissä ajoin ennen heidän edeltäjiensä lähtöpäivää, jotta varmistetaan, että tehtävät siirtyvät uusille tuomareille sujuvasti;

313.   on huolissaan, että tuomioistuin soveltaa yhtä ja samaa lähestymistapaa prosessin eri vaiheisiin; neuvoo tuomioistuinta mukauttamaan asettamiaan määräaikoja ottaakseen huomioon asioiden tyypin ja monimutkaisuuden;

314.   panee merkille, että kumpikin tuomioistuin on käsitellyt huomattavan määrän asioita, jotka koskevat teollis- ja tekijänoikeuksia; kannustaa tuomioistuinta arvioimaan tapoja yksinkertaistaa menettelyjä näissä asioissa ja harkitsemaan, että tuomioistuimen tutkimus- ja dokumentaatioyksiköt analysoisivat tapauksia ennalta;

Osa XXV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 16/2017 ”Maaseudun kehittämisohjelmat: selkiyttäminen ja tulospainotteisuuden lisääminen tarpeen”

315.   kehottaa vuoden 2020 jälkeistä ohjelmakautta valmisteltaessa, jotta voitaisiin tehostaa tuloksellisuuden ja tulosten painottamista, lisätä maaseudun kehittämisohjelmien ja muiden ohjelmien yhdistämistä ja arvioida paremmin maaseudun kehittämisohjelmien vaikutusta strategisiin tavoitteisiin, että

a)  komissio varmistaa, että sen toimintapoliittisissa ehdotuksissa määritetään, kuinka yksittäisten ohjelmien välistä yhdenmukaisuutta lisätään kehittämällä vaatimuksia;

b)  jäsenvaltiot täsmentävät vuoteen 2022 mennessä, kuinka koordinointi-, täydentävyys- ja synergiamekanismit pannaan täytäntöön, kuinka niitä seurataan ja miten niistä raportoidaan unionin yleisten tavoitteiden ja sääntöjen puitteissa;

316.   pyytää komissiota tarkistamaan ohjelma-asiakirjojen rakennetta vuoden 2020 loppuun mennessä niiden sisällön yksinkertaistamista ja vaatimusten lukumäärän vähentämistä silmällä pitäen vuoden 2020 jälkeiseksi ohjelmakaudeksi; katsoo erityisesti, että komission olisi rajattava ohjelma-asiakirjojen rakenne kattamaan vain ne osa-alueet ja vaihtoehdot, jotka ovat olennaisia maaseudun kehittämismenojen asianmukaisen suunnittelun, täytäntöönpanon ja seurannan kannalta;

317.   kehottaa komissiota pyrkimään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa varmistamaan vuoden 2018 loppuun mennessä, että vuotta 2019 koskevan tehostetun vuotuisen täytäntöönpanoraportoinnin avulla saadaan selkeää ja kattavaa tietoa ohjelmien saavutuksista ja että yhteisiin arviointikysymyksiin vaaditut vastaukset luovat paremman pohjan seuraavalle ohjelmakaudelle;

318.   kehottaa vuoden 2020 jälkeistä ohjelmakautta valmisteltaessa, että komissio määrittää maataloudelle ja maaseudun kehittämiselle asetettujen unionin yleisten tavoitteiden yhteydessä erityyppiset indikaattorit tarkemmin, jotta maaseudun kehittämistoimenpiteiden tuloksia ja vaikutuksia voidaan arvioida; katsoo, että komissio voisi hyödyntää tässä prosessissa muiden kansainvälisten organisaatioiden (esim. WHO, Maailmanpankki ja OECD) tuloksellisuuden ja tulosten painottamisesta jo saamaa kokemusta ja kehittämiä ratkaisuja;

319.  katsoo, että komission on varmistettava sellaisten investointien jatkuvuus, joiden toteuttaminen perustuu nykyään yhteisen maatalouspolitiikan toiseen pilariin, sillä se on keskeinen rahoitusväline, jolla tehostetaan talouskasvua ja edistetään kilpailukykyä, innovointia ja työllisyyttä vähemmän kehittyneiden alueiden maaseutu- ja vuoristoalueilla ja varmistetaan kestävä maaseudun kehitys;

320.  kehottaa komissiota edistämään ja helpottamaan kansallista yhteistyötä ja verkostoitumista tiedottaakseen kansallisella tasolla kehitetyistä tuloksellisuuden mittaamista koskevista hyvistä käytännöistä vuoden 2020 loppuun mennessä;

321.   pyytää komissiota käymään läpi ja ottamaan huomioon vuoden 2020 jälkeistä ohjelmakautta varten nykyisen järjestelmän täytäntöönpanosta kertyneet kokemukset vuoden 2020 loppuun mennessä esimerkiksi seuraavilta osin:

a)   suoritusvarauksen vaikutus ja vaihtoehtoiset mekanismit, jotka voisivat parantaa tuloksellisuutta

b)   käytettyjen tulosindikaattorien soveltuvuus ja mitattavuus suoritusvarauksen kannalta ja

c)   tulostavoitteista jäätäessä sovellettavien taloudellisten seuraamusten hyödyntäminen;

322.   kehottaa neuvostoa ja komissiota harkitsemaan ennen uusien lainsäädäntöehdotusten hyväksymistä vuoden 2018 puolivälissä pitkän aikavälin strategian ja toimintapoliittisen päätöksenteon rytmittämistä talousarviosyklin mukaan sekä kattavaa menotarkistusta ennen uuden pitkän aikavälin talousarvion laatimista;

323.  katsoo, että jotta maaseudun kehittämisohjelmat kyettäisiin hyväksymään seuraavan ohjelmakauden alussa, komission olisi ilmoitettava lainsäädäntöehdotuksissaan, mitä politiikan laatimisen aikataulun, ohjelmasuunnittelun ja täytäntöönpanon muutoksia niihin sisällytetään sen varmistamiseksi, että maaseudun kehittämisohjelmat voidaan hyväksyä seuraavan ohjelmakauden alussa ja siten mahdollistaa oikea-aikainen täytäntöönpano vuodesta 2020 alkaen;

324.   katsoo, että päätöksessä monivuotisen rahoituskehyksen kestosta olisi löydettävä sopiva tasapaino kahden keskenään ilmeisessä ristiriidassa olevan vaatimuksen välille, joista toinen on se, että useiden unionin politiikkojen – erityisesti yhteisen hallinnoinnin piiriin kuuluvien, kuten maatalous- ja koheesiopolitiikan – on voitava toimia ainakin seitsemäksi vuodeksi vahvistettujen vakaiden ja ennustettavien sitoumusten pohjalta, ja toinen on se, että tarvitaan demokraattista legitimiteettiä ja vastuuvelvollisuutta, jotka seuraisivat monivuotisen rahoituskehyksen keston mukauttamisesta parlamentin ja komission viisivuotiseen poliittiseen sykliin;

Osa XXVI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 17/2017 ”Komission puuttuminen Kreikan rahoituskriisiin”

325.  kiittää tilintarkastustuomioistuinta siitä, että se on laatinut kattavan kertomuksen erittäin merkittävästä aiheesta, joka liittyy läheisesti talousarvion valvontavaliokunnan toimintaan; pitää valitettavana, että tarkastuskertomuksen laadinta kesti kolme vuotta; korostaa pitävänsä merkittävänä kertomusten oikea-aikaisuutta, sillä oikea-aikaisuus helpottaisi komission ja parlamentin työtä huomattavasti;

326.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimella oli vain rajoitettu toimivalta tarkastaa unionin Kreikalle osoittamaa rahoitustukea, jota hallinnoi komission, Euroopan keskuspankin (EKP) ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) muodostama troikka, ja että se ei saanut riittävästi tietoa EKP:ltä; kannustaa EKP:tä keskinäisen yhteistyön hengen mukaisesti antamaan tietoa, jonka avulla tilintarkastustuomioistuin saa laajemman käsityksen unionin varojen käytöstä;

327.  panee merkille taloudellisen tilanteen monimutkaisuuden kaikkialla Euroopassa ja erityisesti Kreikan haastavan poliittisen tilanteen unionin rahoitustuen täytäntöönpanon aikana, ja toteaa, että tämä vaikutti suoraan tuen täytäntöönpanon tehokkuuteen;

328.  korostaa, että avoimuus on ensiarvoisen tärkeää unionin varojen käytössä erilaisten Kreikassa sovellettujen rahoitustukivälineiden yhteydessä;

329.  pyytää komissiota parantamaan tukiohjelmien yleisiä suunnittelumenettelyjä erityisesti rajaamalla ehtojen sisällön perustelemiseksi tarvittavan analyysityön laajuutta ja mahdollisuuksien mukaan myös osoittamalla välineet, jotka voitaisiin ottaa käyttöön asiaankuuluvissa tilanteissa;

330.  korostaa, että komission on parannettava järjestelyjä, joita se soveltaa uudistusten täytäntöönpanon ja käyttöönoton seurantaan, jotta voitaisiin yksilöidä paremmin uudistusten täytäntöönpanoon vaikuttavat hallinnolliset tai muut esteet; katsoo lisäksi, että komission on varmistettava, että sillä on tällaisten arviointien suorittamiseen tarvittavat resurssit;

Osa XXVII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 18/2017 ”Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila”

331.  panee merkille, että yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa ei ole vielä pantu kokonaan täytäntöön, koska tietyt ilmailualan harjoittajat vastustavat sitä ja puolustavat omia etuoikeuksiaan ja koska jäsenvaltioilla ei ole ollut vahvaa poliittista tahtoa täyttää tämän direktiivin täytäntöönpanon edellytyksiä;

332.  pitää valitettavana, että vaikka unioni onnistui poistamaan Schengenin sopimukseen kuuluvien jäsenvaltioiden väliset maarajat, se ei ole tähän mennessä pystynyt poistamaan näiden jäsenvaltioiden ilmarajoja, mikä johtaa viiden miljardin euron yhteisiin tappioihin vuodessa;

333.  huomauttaa, että indikaattorit on tarkistettava ja ajantasaistettava ilmaliikenteen suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän järkiperäistämiseksi; suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen indikaattoreiden käynnissä olevasta tarkistuksesta; korostaa, että indikaattoreiden tehokkaaseen tarkistamiseen tarvitaan tarkkoja ja asianmukaisia tietoja;

334.  panee merkille, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan täytäntöönpano vähentäisi ilmailualan hiilidioksidipäästöjä jopa 10 prosentilla, mikä helpottaisi merkittävästi Pariisin ilmastosopimuksen toteumista;

335.  pyytää komissiota perehtymään tarkemmin SESAR-yhteisyrityksen tuotosten yksityiskohtiin, sillä ne eivät kenties ole sovellettavissa nykytilanteeseen, jossa yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa ei ole pantu täytäntöön, ja riskinä on, että niitä saatetaan soveltaa ilmailualan järjestelmiin, joiden keskinäinen yhteistyö ei ole mahdollista;

336.  pyytää komissiota esittelemään Eurocontrolin kanssa tekemänsä sopimuksen yksityiskohtaisesti, jotta unionin veronmaksajien varojen käyttöä voidaan seurata;

337.  toteaa, että kansallisten valvontaviranomaisten on oltava riippumattomia ja niiden tehtävien hoitoon on annettava riittävät taloudelliset ja organisatoriset voimavarat;

338.  pyytää komissiota tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle, miksi se ei ole käynnistänyt rikkomusmenettelyjä, vaikka edelleenkään ei ole pantu täytäntöön toiminnallisia ilmatilalohkoja, joiden piti olla toiminnassa vuonna 2012 mutta jotka eivät ole vielä tähän mennessä toimineet;

Osa XXVIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 21/2017 ”Viherryttäminen: monimutkaisempi tulotukijärjestelmä ei ole vielä ympäristön kannalta vaikuttava”

  pitää myönteisinä tilintarkastustuomioistuimen suosituksia ja kehottaa komissiota toteuttamaan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa esitettyjen suositusten ja huomautusten perusteella jatkotoimia;

  panee merkille uuteen viherryttämistukeen liittyvät mittavat menot, joiden osuus kaikista YMP:n suorista maksuista on 30 prosenttia ja koko unionin talousarviosta lähes kahdeksan prosenttia; toteaa huolestuneena, että tämä määrä ei vastaa tasoltaan viherryttämistuen tavoitteita; kehottaa komissiota ottamaan tämän huomioon valmistellessaan YMP:n uudistusta;

  pitää valitettavana, että on edelleen epäselvää, millä tavoin viherryttämisen arvellaan vaikuttavan ilmastonmuutosta koskeviin unionin laajempiin tavoitteisiin; kehottaa komissiota luomaan osana uutta YMP:n uudistusta viherryttämistä koskevan toimintasuunnitelman, jossa esitettäisiin selkeästi tämän tuen logiikka ja asetettaisiin myös erityiset, mitattavissa olevat tavoitteet;

  on huolissaan siitä, että viherryttämistuki pysyy pohjimmiltaan tulotukitoimenpiteenä, joka mahdollistaa viljelijöiden tulojen nousun yhdellä prosentilla, vaikka se ei monissa tapauksissa välttämättä aseta mitään täytäntöönpanoon liittyviä velvoitteita tai kustannuksia, mikä kyseenalaistaa rahoituksen oikeutuksen; kehottaa komissiota laatimaan viljelijöitä koskevat tiukemmat säännöt ja välttämään myöntämästä säännöistä liikaa poikkeuksia;

343.  on huolissaan viherryttämisen ja itse YMP:n monimutkaisuuden ja avoimuuden tasosta; kehottaa komissiota virtaviivaistamaan viherryttämisohjelman ja koko YMP:n, jotta avoimuustasoa voidaan lisätä ja välttää suuri väärinkäytösten ja päällekkäisen rahoituksen riski;

  on erityisen huolissaan tilintarkastustuomioistuimen johtopäätöksestä, jonka mukaan viherryttämisellä tuskin saadaan aikaan merkittäviä ympäristö- tai ilmastohyötyjä, ja kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen välineen olemassaoloa ja mahdollisuutta investoida huomattavat viherryttämisvarat uudelleen jo olemassa oleviin, usein päällekkäisiin ohjelmiin, jotka ovat osoittautuneet tehokkaammiksi ja perustellummiksi;

0

0 0

345.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

(1)

  EUVL L 48, 24.2.2016.

(2)

  EUVL C 323, 28.9.2017, s. 1.

(3)

  EUVL C 322, 28.9.2017, s. 1.

(4)

  EUVL C 322, 28.9.2017, s. 10.

(5)

  Hyväksytyt tekstit, P8_TA-PROV(2018)0000.

(6)

  EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.

(7)

  EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63.

(8)

  EKP: n olisi

1.  edelleen yksinkertaistettava päätöksentekoprosessia ja siirrettävä tiettyjen päätösten tekeminen alemmille tasoille, jotta valvontaelin voisi keskittyä vaativampiin kysymyksiin;

2.  arvioitava yhteisten palveluyksiköiden käyttöön liittyvien huolenaiheiden käsittelemiseksi siihen liittyvät riskit ja toteutettava tarvittavat suojatoimet, joihin kuuluvat muun muassa niiden mahdollisten tapausten käsittely, joissa pyynnöt ovat keskenään ristiriitaisia, ja sääntöjen noudattamisen seuranta;

3.  osoitettava sisäiseen tarkastukseen riittävä määrä osaamista ja resursseja niin, että voidaan varmistaa, että suuren ja keskisuuren riskin alueet käsitellään tarpeen mukaan ja tarvittavalla tavalla;

4.  tehtävä täysimääräisesti yhteistyötä tilintarkastustuomioistuimen kanssa, jotta tilintarkastustuomioistuin voisi käyttää valtuuksiaan ja siten edistää tilivelvollisuutta;

5.  virallistettava ulkoisen tilivelvollisuutensa parantamiseksi nykyiset järjestelynsä, joilla se mittaa ja julkistaa valvonnan tuloksellisuutta koskevia tietoja;

6.  muutettava YVM-kehysasetusta virallistaakseen mekanismiin osallistuvien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten sitoumukset ja varmistaakseen, että kaikki osallistuvat yhteisten valvontaryhmien työhön täysimääräisesti ja oikeasuhteisesti;

7.  laadittava kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa rooli-/ryhmäprofiilit ja menetelmät, joilla arvioidaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten yhteisiin valvontaryhmiin kaavailemien tulevien jäsenten sopivuutta ja heidän myöhempiä suorituksiaan;

8.  perustettava ja ylläpidettävä keskitetty, vakiomuotoinen ja kattava tietokanta, joka sisältää tiedot yhteisten valvontaryhmien henkilöstön (sekä EKP:n että kansallisten toimivaltaisten viranomaisten työntekijöiden) osaamisesta, kokemuksesta ja pätevyydestä;

9.  pantava täytäntöön virallinen koulutusohjelma sekä uudelle että vanhalle yhteisten valvontaryhmien valvontahenkilöstölle;

10.  kehitettävä ja pantava täytäntöön riskiperusteinen menetelmä, jonka avulla voitaisiin määritellä kullekin yhteiselle valvontaryhmälle henkilöstön määrää ja osaamista koskevat tavoitteet;

11.  tarkistettava luokittelumalli säännöllisesti valvonnan tärkeässä suunnitteluprosessissa ja päivitettävä sitä tarpeen mukaan;

12.  lisättävä tai uudelleen sijoiteltava henkilöstöään, jotta se voisi osallistua merkittävissä pankeissa paikalla tehtäviin tarkastuksiin aiempaa huomattavasti suuremmalla henkilöstömäärällä selkeän riskien priorisoinnin mukaisesti;

13.  seurattava tarkasti paikalla tehtävissä tarkastuksissa käytettävän tietoteknisen järjestelmän puutteita ja pyrittävä parantamaan paikalla tehtäviin tarkastuksiin osallistuvien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tarkastajien pätevyys- ja osaamistasoa.

(9)

  EU:n jäsenvaltioiden ylimpien tarkastuselinten pääjohtajien ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen presidentin yhteyskomitean lausunto ”Kaikilta osin tarkastettavissa olevan, tilivelvollisen ja vaikuttavan pankkivalvontajärjestelmän varmistaminen yhteisen valvontamekanismin käyttöönoton jälkeen”.

(10)

  EUVL C 50, 9.2.2018, s. 80.

(11)

  Tiedonsaantirajoitteista annetaan lisätietoja erityiskertomuksen liitteessä II.

(12)

  Lisätietoja EKP:n ja Euroopan parlamentin välisistä raportointijärjestelyistä esitetään erityiskertomuksen liitteessä IX.

(13)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30. marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).

(14)

  Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21. toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

(15)

  Toimintasuunnitelma luontoa, ihmisiä ja taloutta varten (COM(2017)0198).

(16)

  Public Expenditure and Financial Accountability -arviointi (julkisten menojen ja taloudellisen vastuuvelvollisuuden arviointi).

(17)

  ”Nuorisotakuu ja nuorisotyöllisyysaloite kolmen vuoden jälkeen” (COM(2016) 646).

(18)

  Lasten suojelu muuttoliikkeen yhteydessä (COM(2017)0211).

(19)

  Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20. marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N: o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343 22.12.2009, s. 1).

(20)

  Alusten satelliittiseurantajärjestelmät.

(21)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

(22)

  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 404/2011, annettu 8. huhtikuuta 2011, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 112, 30.4.2011, s. 1).

(23)

  Ks. komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1098/2007 ja (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1343/2011 ja (EU) N:o 1380/2013 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta (COM(2016)0134).

(24)

  Ks. komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (uudelleenlaadittu) (COM(2017)0753).

(25)

  Ks. tilintarkastustuomioistuimen jäseniin sovellettavat menettelysäännöt ja erityisesti niiden 6 artikla sekä tilintarkastustuomioistuimen henkilöstöön sovellettavat eettiset ohjeet ja niiden vaitiolovelvollisuutta työssä koskeva 4 kohta.


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

26.3.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

18

3

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Inés Ayala Sender, Ryszard Czarnecki, Martina Dlabajová, Raffaele Fitto, Luke Ming Flanagan, Ingeborg Gräßle, Jean-François Jalkh, Wolf Klinz, Arndt Kohn, Gilles Pargneaux, Georgi Pirinski, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Claudia Schmidt, Bart Staes, Indrek Tarand, Marco Valli, Derek Vaughan, Joachim Zeller

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Andrey Novakov, Patricija Šulin

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Norbert Lins, Lieve Wierinck


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

18

+

ALDE

Martina Dlabajová, Wolf Klinz, Lieve Wierinck

EFDD

Marco Valli

PPE

Ingeborg Gräßle, Norbert Lins, Andrey Novakov, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Claudia Schmidt, Patricija Šulin, Joachim Zeller

S&D

Inés Ayala Sender, Arndt Kohn, Gilles Pargneaux, Georgi Pirinski, Derek Vaughan

VERTS/ALE

Bart Staes, Indrek Tarand

3

-

ECR

Ryszard Czarnecki, Raffaele Fitto

ENF

Jean-François Jalkh

1

0

GUE/NGL

Luke Ming Flanagan

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 12. huhtikuuta 2018Oikeudellinen huomautus