Menettely : 2017/2279(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0138/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0138/2018

Keskustelut :

PV 16/04/2018 - 27
CRE 16/04/2018 - 27

Äänestykset :

PV 17/04/2018 - 6.14
CRE 17/04/2018 - 6.14
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0105

MIETINTÖ     
PDF 612kWORD 92k
5.4.2018
PE 616.856v02-00 A8-0138/2018

taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisesta Euroopan unionissa: Euroopan komission seitsemäs kertomus

(2017/2279(INI))

Aluekehitysvaliokunta

Esittelijä: Marc Joulaud

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASSA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisesta Euroopan unionissa: Euroopan komission seitsemäs kertomus

(2017/2279(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4, 162, 174–178 ja 349 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(2),

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013(3),

–  ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013(4),

–  ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013(5),

–  ottaa huomioon komission seitsemännen kertomuksen taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta ”Minun alueeni, minun Eurooppani, meidän tulevaisuutemme: Seitsemäs taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus” (COM(2017)0583, 9. lokakuuta 2017),

–  ottaa huomioon Amsterdamissa 30. toukokuuta 2016 pidetyssä kaupunkiasioista vastaavien ministereiden epävirallisessa kokouksessa hyväksytyn Amsterdamin julkilausuman, jolla perustetaan EU:n kaupunkiagenda,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 15. joulukuuta 2015 antaman tuomion(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission Göteborgissa 17. marraskuuta 2017 vahvistaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin,

–  ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät ”Koheesiopolitiikasta kansalaisten kannalta tehokkaampaa, merkityksellisempää ja näkyvämpää”(7),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät ”Vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan synergiat ja yksinkertaistaminen”(8),

–  ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2017 julkaistun komission valkoisen kirjan Euroopan tulevaisuudesta – Pohdintaa ja skenaarioita: EU27 vuoteen 2025 mennessä (COM(2017)2025),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan Euroopan sosiaalisesta ulottuvuudesta (COM(2017)0206),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2017 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan globalisaation hallinnasta (COM(2017)0240),

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2017 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan talous- ja rahaliiton syventämisestä (COM(2017)0291),

  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2017 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan EU:n rahoituksen tulevaisuudesta,

–  ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2017 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Competitiveness in low-income and low-growth regions: report on the regions whose development is lagging behind” (Alhaisen tulotason ja kasvun alueiden kilpailukyky – kehityksessä jälkeen jääneitä alueita koskeva kertomus) (SWD(2017)0132),

–  ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan alueellisen kehityksen merkityksestä Euroopan talouden tulevaisuudelle ”Why Regional Development matters for Europe’s Economic Future” (WP 07/2017)(9),

  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Uuden, modernin monivuotisen rahoituskehyksen avulla tuloksiin EU:n painopistealoilla vuoden 2020 jälkeen” (COM(2018)0098),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi ja uudistettu strateginen kumppanuus EU:n syrjäisimpien alueiden kanssa” COM(2017)0623,

–  ottaa huomioon alueiden komitean 11. toukokuuta 2017 antaman lausunnon ”Koheesiopolitiikan tulevaisuus vuoden 2020 jälkeen – Tavoitteena vahva ja vaikuttava eurooppalainen koheesiopolitiikka vuoden 2020 jälkeen”(10),

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun Euroopan talous-ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi”(11),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen(12),

–  ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n politiikkojen urbaanista ulottuvuudesta(13),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Koheesiopolitiikan 2014–2020 uudet alueellisen kehittämisen välineet: yhdennetyt alueelliset investoinnit ja paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet”(14),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2017 antamansa päätöslauselman oikeasta rahoitusvalikoimasta Euroopan alueille: rahoitusvälineet ja avustukset EU:n koheesiopolitiikassa(15),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja älykkääseen erikoistumiseen tähtäävistä tutkimus- ja innovointistrategioista (RIS3)(16),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan alueellisesta yhteistyöstä – parhaat käytänteet ja innovatiiviset toimet(17),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman investoinneista työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi: yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen arviointi(18),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n koheesiopolitiikan rakentamisesta vuoden 2020 jälkeen(19),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman kumppanien osallisuuden ja näkyvyyden lisäämisestä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen toiminnassa(20),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteenkuuluvuuden ja kehityksen edistämisestä EU:n syrjäisimmillä alueilla: SEUT-sopimuksen 349 artiklan täytäntöönpano(21),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n rahoituksen tulevaisuutta koskevasta pohdinta-asiakirjasta(22),

  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n vähemmän kehittyneistä alueista(23),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu(24),

–  ottaa huomioon yksinkertaistamista Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI‑rahastot) edunsaajien osalta seuraavan korkean tason ryhmän päätelmät ja suositukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A8‑0138/2018),

A.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikalla pyritään edistämään koko unionin ja sen alueiden sopusointuista ja tasapainoista kehitystä, joka johtaa sen taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistumiseen, yhteisvastuun hengessä ja siten, että tavoitteena on kestävän kasvun, työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja alueiden välisten ja sisäisten erojen sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyden vähentäminen perussopimusten mukaisesti;

B.  ottaa huomioon, että seitsemännestä koheesiokertomuksesta käy ilmi, että alueelliset erot ovat jälleen kaventumassa mutta tilanne vaihtelee suuresti sekä BKT:llä asukasta kohden että työllisyydellä tai muilla indikaattoreilla mitattuna ja että tietyt erot ovat pysyneet ennallaan tai ne siirtyvät tai kasvavat alueiden ja jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä, myös euroalueella;

C.  ottaa huomioon, että seitsemännessä koheesiokertomuksessa esitetään huolestuttavia tietoja työttömyydestä, muun muassa nuorisotyöttömyydestä, joka ei monilla alueilla ole palannut kriisiä edeltävälle tasolle, sekä kilpailukyvystä, köyhyydestä ja sosiaalisesta osallisuudesta;

D.  ottaa huomioon, että 24 prosenttia eurooppalaisista eli melkein 120 miljoonaa on köyhiä, elää köyhyysrajalla tai kärsii vakavasta aineellisesta puutteesta ja/tai elää kotitaloudessa, jossa työssäkäyntiaste on matala; ottaa huomioon, että työssäkäyvien köyhien määrä kasvaa ja että työttömien nuorten määrä on edelleen korkea;

E.  toteaa, että työttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat unionissa vähentyneet asteittain vuodesta 2013 lähtien mutta ne ovat edelleen vuoden 2008 tasojen yläpuolella (joulukuussa 2017 työttömyysaste oli 7,3 prosenttia ja nuorisotyöttömyysaste 16,1 prosenttia )(25) ja työttömyydessä on merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä sekä erityisesti joissakin finanssikriisistä eniten kärsineissä EU:n jäsenvaltioissa; toteaa alueellisten erojen alkaneen kaventua; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden työttömyysasteissa on edelleen merkittäviä eroja ja että viimeisimpien lukujen mukaan ne vaihtelevat 2,4 prosentista Tšekissä ja 3,6 prosentista Saksassa 16,3 prosenttiin Espanjassa ja 20,9 prosenttiin Kreikassa(26); toteaa, että piilotyöttömyys (piilotyötön on työtön henkilö, joka on halukas tekemään työtä mutta joka ei aktiivisesti hae työpaikkaa) oli 18 prosenttia vuonna 2016;

F.  ottaa huomioon, että seitsemännessä koheesiokertomuksessa tuodaan esiin alueiden suuri moninaisuus, jota ilmenee myös nykyisten alueluokkien sisällä ja joka johtuu alueiden erityisolosuhteista (muun muassa erittäin syrjäinen sijainti, harva asutus, alhainen tulotaso tai heikko kasvu), minkä vuoksi tarvitaan ehdottomasti räätälöityä alueellista lähestymistapaa;

G.  ottaa huomioon, että yksi seitsemännen koheesiokertomuksen tärkeimmistä ansioista on sellaisten alueiden määrittäminen, jotka näyttävät kärsivän ”kehityksen pysähtymisestä keskitulotasoon” ja jotka ovat vaarassa jäädä jälkeen muista tai joiden talouskasvu on vaarassa pysähtyä;

H.  ottaa huomioon, että seitsemännessä koheesiokertomuksessa tuodaan esiin köyhyyssaarekkeiden olemassaolo, alueellisen pirstaloitumisen vaara ja alueita pienempien yksiköiden erojen syveneminen myös suhteellisen vaurailla alueilla;

I.  ottaa huomioon, että seitsemännessä koheesiokertomuksessa todetaan, että ”globalisaation, maahanmuuton, köyhyyden ja innovaatioiden puutteen, ilmastonmuutoksen, energiasiirtymän ja saastumisen vaikutukset eivät rajoitu ainoastaan vähemmän kehittyneille alueille”;

J.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikalla on ollut merkittävä asema EU:n talouden elpymisessä älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun edistämisen kautta mutta tästä huolimatta julkiset investoinnit ovat EU:ssa yhä kriisiä edeltäneen tason alapuolella ja joissakin kriisistä pahiten kärsineissä jäsenvaltioissa vajetta on erittäin paljon, sillä julkiset investoinnit laskivat 3,4 prosentista BKT:stä vuonna 2008 aina 2,7 prosenttiin vuonna 2016;

K.  toteaa, että seitsemännessä koheesiokertomuksessa esitellään selkeästi koheesiopolitiikan tulokset, jotka liittyvät kasvuun, työpaikkoihin, liikenteeseen, energiaan, ympäristöön ja koulutukseen ja joista ohjelmakaudella 2014–2020 on osoituksena 1,1 miljoonan pk-yrityksen tukeminen, joka johtaa suoraan 420 000 lisätyöpaikan syntymiseen ja auttaa yli 7,4:ää miljoonaa työtöntä löytämään töitä ja lisäksi yli 8,9:ää miljoonaa ihmistä parantamaan pätevyyttään; toteaa, että koheesiopolitiikka onkin liima, joka pitää Euroopan koossa;

Koheesiopolitiikan lisäarvo

1.  pitää ratkaisevan tärkeänä, että koheesiopolitiikka kattaa uudella ohjelmakaudella edelleen riittävän hyvin kaikki unionin alueet ja säilyy unionin tärkeimpänä julkisten investointien välineenä, joka perustuu pitkän aikavälin strategiaan ja näkymiin ja jolla on nykyisten ja uusien haasteiden mukaiset määrärahat, jotta varmistetaan koheesiopolitiikan perustavoitteiden saavuttaminen; korostaa, että koheesiopolitiikan keskittäminen ainoastaan vähiten kehittyneisiin alueisiin haittaisi koko unionin poliittisten painopisteiden toteuttamisen etenemistä;

2.  korostaa, että koheesiopolitiikalla luodaan eurooppalaista lisäarvoa edistämällä eurooppalaisia julkishyödykkeitä ja unionin painopisteitä (joita ovat muun muassa kasvu, sosiaalinen osallisuus, innovointi ja ympäristönsuojelu) sekä julkisia ja yksityisiä investointeja ja että se on olennainen väline pyrittäessä perussopimuksessa asetetun tavoitteen mukaisesti torjumaan eroja elintason nostamiseksi ja vähentämään muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä;

3.  muistuttaa kannattavansa voimakkaasti jaettua hallinnointia ja kumppanuusperiaatetta, jotka olisi säilytettävä ja joita olisi vahvistettava vuoden 2020 jälkeisellä kaudella, sekä monitasohallintoa ja toissijaisuutta, jotka vahvistavat koheesiopolitiikan tuomaa lisäarvoa; korostaa, että tämän politiikan lisäarvo perustuu pääasiassa sen kykyyn ottaa huomioon kansalliset kehitystarpeet sekä eri alueiden tarpeet ja ominaispiirteet sekä tuoda unioni lähemmäksi kansalaisia;

4.  korostaa, että eurooppalainen lisäarvo näkyy vahvasti Euroopan alueellisessa yhteistyössä ja kaikissa sen ulottuvuuksissa (sekä sisäisessä että ulkoisessa rajat ylittävässä, kansainvälisessä ja alueiden välisessä yhteistyössä) siinä, että alueellinen yhteistyö edistää taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden yleisiä tavoitteita ja yhteisvastuuta; kehottaa jälleen korottamaan sen osuutta koheesiopolitiikan määrärahoista ja samalla parantamaan eri ohjelmien välistä koordinointia päällekkäisyyksien välttämiseksi; muistuttaa makroaluestrategioiden toteuttamisen merkityksestä koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi;

5.  panee merkille, että koheesiopolitiikan täytäntöönpanolla yhdellä alueella voidaan saada aikaan ulkoisvaikutuksia sekä suoria ja epäsuoria seurannaishyötyjä kaikkialla unionissa muun muassa kaupankäynnin lisääntymisen ja sitä kautta sisämarkkinoiden vahvistumisen ansiosta; huomauttaa kuitenkin, että nämä hyödyt vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen ja ovat riippuvaisia erityisesti maantieteellisestä läheisyydestä ja jäsenvaltioiden talouksien rakenteesta;

6.  korostaa tarvetta kehittää menetelmä koheesiopolitiikan puuttumisesta aiheutuvien kustannusten määrittämiseksi, jotta voidaan esittää lisää mitattavissa olevaa näyttöä koheesiopolitiikan tuomasta eurooppalaisesta lisäarvosta ottaen esimerkkiä Euroopan parlamentin työstä, jota se tekee Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannusten arvioimiseksi;

Alueellinen ulottuvuus

7.  toteaa, että kaupunkialueilla yhdistyvät yhtäältä merkittävät kasvuun, investointeihin ja innovointiin liittyvät mahdollisuudet ja toisaalta erilaiset ympäristöön liittyvät, taloudelliset ja sosiaaliset haasteet, jotka johtuvat muun muassa väestön keskittymisestä ja köyhyyssaarekkeiden olemassaolosta, myös suhteellisen vauraissa kaupungeissa; korostaa siksi, että köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski on edelleen keskeinen haaste;

8.  tähdentää, että koheesiopolitiikan alueellisen ulottuvuuden vahvistamistoimissa on otettava paremmin huomioon kaupunkien lähiympäristöjen ja maaseudun ongelmat paikallisviranomaisten asiantuntemusta hyväksi käyttäen ja kiinnittäen erityistä huomiota kunkin jäsenvaltion keskikokoisiin kaupunkeihin;

9.  korostaa, että on tärkeää tukea maaseutualueiden koko kirjoa tuomalla esiin niiden potentiaali, kannustamalla investointeja paikallistalouksia tukeviin hankkeisiin sekä liikenneyhteyksien parantamiseen, esteettömyyteen ja saavutettavuuteen ja erittäin nopeisiin laajakaistayhteyksiin sekä auttamalla maaseutualueita selviämään kohtaamistaan haasteista, joita ovat muun muassa maaseudun autioituminen, sosiaalinen osallisuus, työllistymismahdollisuuksien, yrittäjyyskannustimien ja kohtuuhintaisten asuntojen puute, väestökato, kaupunkien keskustojen kuihtuminen ja terveyspalvelujen heikko saatavuus paikallisesti; painottaa tässä mielessä YMP:n toisen pilarin merkitystä maaseudun kestävän kehityksen edistämisessä;

10.  kehottaa ottamaan investointiprioriteettien määrittelyssä paremmin huomioon tietyt alueelliset erityispiirteet, esimerkiksi SEUT-sopimuksen 174 artiklan kolmannessa kohdassa mainittujen alueiden, kuten saaristo-, vuoristo-, maaseutu-, rajaseutu-, rannikko- ja syrjäseutualueiden ja pohjoisimpien alueiden, erityispiirteet; painottaa, että on tärkeää luoda näitä erilaisia alueita varten räätälöityjä strategioita, ohjelmia ja toimia tai jopa tutkia mahdollisuutta käynnistää uusia erityisohjelmia ottaen mallia EU:n kaupunkiagendasta ja Amsterdamin julkilausumasta;

11.  muistuttaa, että syrjäisimpien alueiden rakenteellinen, sosiaalinen ja taloudellinen erityistilanne oikeuttaa SEUT-sopimuksen 349 artiklan mukaisesti erityistoimenpiteiden toteuttamisen muun muassa siltä osin kuin on kyse niiden ERI-rahastojen tarjoaman rahoituksen saannin edellytyksistä; korostaa tarvetta pitää pysyvästi voimassa kaikki poikkeukset, joiden tarkoituksena on kompensoida näiden alueiden rakenteellisia haittoja, sekä parantaa niitä varten toteutettavia erityistoimenpiteitä mukauttamalla niitä aina tarpeen vaatiessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita nojautumaan unionin tuomioistuimen 15. joulukuuta 2015 antamaan tuomioon SEUT-sopimuksen 349 artiklan asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi siltä osin kuin on kyse rakennerahastorahoituksen saannin edellytyksistä; esittää varsinkin, että syrjäisimpien alueiden erityismääräraha laajennetaan koskemaan sosiaalista ulottuvuutta siten, että säilytetään unionin yhteisrahoituksen nykyinen taso kyseisillä alueilla, ja temaattista keskittämistä räätälöidään paremmin; tähdentää syrjäisimpien alueiden potentiaalia esimerkiksi ensisijaisina alueina kokeiluhankkeita toteutettaessa;

12.  katsoo, että yhdennettyjen kestävän kaupunkikehityksen strategioiden käyttöön ottaminen on ollut myönteinen kokemus ja niitä olisi siksi kehitettävä sekä otettava käyttöön myös muissa aluetasoa pienemmissä yksiköissä esimerkiksi ottamalla temaattisten tavoitteiden rinnalle käyttöön yhdennetty alueellinen lähestymistapa haittaamatta kuitenkaan temaattista keskittämistä; korostaa yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen merkitystä, sillä se parantaa koheesiopolitiikan mahdollisuuksia ottaa mukaan paikalliset toimijat; korostaa tarvetta tutkia mahdollisuutta valmistella yhdennettyihin alueellisiin strategioihin ja älykkään erikoistumisen strategioihin perustuvia kansallisia ja alueellisia toimenpideohjelmia;

”Keskitulotason alueet”: parannetaan kestokykyä ja ehkäistään heikossa asemassa olevien alueiden jälkeenjääminen

13.  korostaa, että ”keskitulotason alueilla” ei ole tapahtunut samanlaista kasvua kuin alhaisen tulotason alueilla (jotka eivät edelleenkään ole saavuttaneet muun unionin tasoa) ja erittäin korkean tulotason alueilla, sillä niiden haasteena on kehityksen pysähtyminen keskitulotasoon, joka johtuu liian korkeista kustannuksista alhaisen tulotason alueisiin verrattuna ja liian heikoista innovointijärjestelmistä erittäin korkean tulotason alueisiin verrattuna; toteaa, että näille alueille on lisäksi luonteenomaista heikentynyt valmistusteollisuusala ja niiden alttius globalisaation ja siitä johtuvien sosioekonomisten muutosten aiheuttamille häiriöille;

14.  on vakuuttunut, että yksi tulevan koheesiopolitiikan merkittävistä haasteista on asianmukaisen tuen antaminen keskitulotason alueille muun muassa investoinneille suotuisan ilmapiirin luomiseksi ja että koheesiopolitiikan on sekä vähennettävä eroja ja eriarvoisuutta että ehkäistävä haavoittuvien alueiden jälkeenjääminen ottamalla huomioon erilaiset suuntaukset, dynamiikat ja olosuhteet;

15.  kehottaa komissiota puuttumaan EU:n keskiarvoon verrattuna alhaisesta kasvusta kärsivien keskitulotason alueiden kohtaamiin haasteisiin siten, että edistetään unionin sopusointuista kokonaiskehitystä; muistuttaa, että jotta voidaan tukea näitä alueita ja tarjota ratkaisuja niiden ongelmiin, tulevassa koheesiopolitiikassa olisi asianmukaisesti katettava ne, tuettava niitä ja sisällytettävä ne seuraavaan ohjelmakauteen muun muassa laatimalla ja toteuttamalla räätälöityjä strategioita, ohjelmia ja toimia; muistuttaa tässä yhteydessä BKT:tä täydentävien lisäindikaattoreiden merkityksestä, jotta voidaan luoda täsmällisempi kuva näiden erityisalueiden sosioekonomisista olosuhteista; katsoo, että olisi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota haavoittuvuuksien varhaiseen tunnistamiseen, jotta koheesiopolitiikalla voidaan tukea alueiden kestokykyä ja estää uusien erojen kehittyminen kaiken tyyppisillä alueilla;

16.  suhtautuu myönteisesti komission käynnistämään pilottihankkeeseen, jonka tarkoituksena on tarjota teollisuuden muutosprosessissa olevien alueiden erityisiin haasteisiin räätälöityä tukea; kehottaa komissiota hyödyntämään pilottihankkeesta saatuja kokemuksia ja odottaa näkevänsä tavoiteltavia tuloksia mahdollisimman pian; katsoo, että älykkään erikoistumisen strategiat tarjoavat mahdollisuuden tukea kokonaisvaltaisen lähestymistavan avulla näitä alueita paremmin niiden kehitysstrategioissa ja yleisemmin edistää eriytettyä täytäntöönpanoa aluetasolla mutta niiden lisäksi voitaisiin myös lisätä yhteistyötä ja tietojen ja kokemusten vaihtoa alueiden kesken; suhtautuu myönteisesti sellaisiin toimiin kuin Vanguard-aloite, joissa käytetään älykkään erikoistumisen strategiaa kasvun ja teollisuuden uudistumisen vauhdittamiseen painopistealueilla unionissa;

17.  korostaa, että sosiaalinen ja verotuksellinen lähentyminen edistää yhteenkuuluvuutta ja parantaa samalla sisämarkkinoiden toimintaa; katsoo, että alan tämän alan toisistaan poikkeavat käytännöt voivat olla yhteenkuuluvuuden tavoitteen vastaisia ja voivat aiheuttaa lisäongelmia jälkeen jääneille tai globalisaation suhteen kaikkein haavoittuvimmille alueille ja korostaa vähemmän kehittyneiden alueiden jatkuvaa tarvetta saavuttaa muun unionin taso; katsoo, että koheesiopolitiikan avulla voitaisiin osaltaan edistää sosiaalista ja verotuksellista lähentymistä (taloudellisen ja alueellisen lähentymisen rinnalla) tarjoamalla myönteisiä kannustimia; korostaa tässä yhteydessä mahdollisuutta turvautua esimerkiksi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin; kehottaa komissiota ottamaan tämän näkökohdan paremmin huomioon eurooppalaisessa ohjausjaksossa, jotta koheesiopolitiikan sosiaalinen ulottuvuus voitaisiin integroida paremmin talouspolitiikkaan, sekä ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset asianmukaisesti mukaan tähän prosessiin sen tehokkuuden ja omavastuullisuuden lisäämiseksi;

Toiminta-alat

18.  kannattaa voimakasta temaattista keskittymistä rajalliseen määrään painopisteitä, jotka liittyvät unionin tärkeisiin poliittisiin tavoitteisiin, ja sitä, että hallintoviranomaisille annetaan enemmän joustovaraa laatia alueelliset strategiat tarpeiden ja potentiaalin pohjalta sen jälkeen, kun kumppanuussopimusten valmistelussa on kuultu osallistavalla tavalla paikallis- ja aluetasoa; korostaa, että työllisyyden (nuorisotyöllisyys mukaan lukien), sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden torjunnan, innovoinnin tukemisen, digitalisaation, pk-yritysten ja uusyritysten tukemisen, ilmastonmuutoksen, kiertotalouden ja infrastruktuurin olisi oltava tulevan koheesiopolitiikan painopistealoja;

19.  pitää Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin hyväksymistä myönteisenä edistysaskeleena sosiaalisen Euroopan rakentamisessa; palauttaa mieliin sitoutuneensa Euroopan sosiaalirahastoon vahvana olennaisena osana ERI-rahastoja sekä nuorisotakuuseen, nuorisotyöllisyysaloitteeseen ja Euroopan solidaarisuusjoukkoihin, joilla pyritään vastaamaan työllisyyteen, talouskasvuun, sosiaaliseen osallisuuteen, oppimiseen ja ammattikoulutukseen liittyviin haasteisiin;

20.  korostaa, että tulevassa koheesiopolitiikassa olisi keskityttävä aiempaa enemmän globalisaation kielteisistä vaikutuksista (toiminnan siirto, työpaikkojen menetykset) sekä vastaavista unionin sisäisistä suuntauksista kärsivien yhteisöjen ja alueiden suojeluun ja tukemiseen; kehottaa tutkimaan, onko rakennerahastojen ja Euroopan globalisaatiorahaston toimia mahdollista koordinoida soveltuvissa tapauksissa, jotta voidaan kattaa muun muassa unionin sisäiset toiminnan siirrot;

21.  panee merkille, että ilmastonmuutokseen liittyvä haavoittuvuus vaihtelee suuresti alueesta toiseen; katsoo, että ERI-rahastoja olisi hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti, jotta voidaan auttaa unionia täyttämään Pariisin ilmastosopimuksen (COP 21) mukaiset sitoumuksensa, jotka koskevat muun muassa uusiutuvaa energiaa, energiatehokkuutta ja hyvien käytäntöjen vaihtoa etenkin asuntosektorilla, sekä ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet; painottaa, että luonnonkatastrofin sattuessa yhteisvastuun välineistä annettava rahoitus olisi asetettava saataville niin nopeasti kuin olosuhteet sallivat ja aina koordinoidusti;

22.  katsoo, että ERI-rahastoja olisi käytettävä siten, että vastataan kestävällä tavalla väestörakenteen haasteisiin (ikääntyminen, väestökato, väestönpaine, kykenemättömyys houkutella riittävästi henkilöpääomaa tai säilyttää se), jotka vaikuttavat eri tavoin Euroopan eri alueisiin; korostaa erityisesti tarvetta tarjota riittävää tukea sellaisille alueille kuin tietyille syrjäisimmille alueille;

23.  vaatii luomaan SEUT-sopimuksen 349 artiklan nojalla erityisen rahoitusmekanismin vuoden 2020 jälkeiseksi ajaksi maahanmuuttajien kotouttamiseksi syrjäisimmillä alueilla, joihin kohdistuu erityispiirteidensä vuoksi suurempi muuttopaine, ja myötävaikuttamaan näin näiden alueiden kestävään kehitykseen;

24.  katsoo, että unionin rahastoissa on noudatettava vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta ja niiden avulla olisi edistettävä edelleen laitoshoidosta luopumista;

25.  korostaa kulttuuriin, koulutukseen, kulttuuriperintöön, nuorisoon, urheiluun ja kestävään matkailuun tehtävien lisäinvestointien potentiaalia työpaikkojen ja etenkin nuorille suunnattujen laadukkaiden työpaikkojen luomisessa sekä kasvun luomisessa ja sosiaalisen koheesion parantamisessa samalla, kun torjutaan köyhyyttä ja syrjintää, mikä on erityisen tärkeää esimerkiksi syrjäisimmille alueille, maaseutualueille ja syrjäisille alueille; tukee innovointiin ja luovuuteen tiiviisti kytköksissä olevien kulttuurialan ja luovien toimialojen kehittämistä;

Vuoden 2020 jälkeinen ohjelmasuunnittelukehys

26.  tähdentää, että seitsemännessä koheesiokertomuksessa tuodaan esiin se, että varojen myöntämisessä on tarpeen ottaa huomioon henkeä kohti laskettua BKT:tä täydentäviä indikaattoreita, jotka tarjoavat tarkemman kuvan sosioekonomisista oloista, muun muassa alueita pienemmissä yksiköissä yksilöityjen haasteiden ja tarpeiden mukaisesti; toteaa, että BKT:n pitäisi kuitenkin edelleen säilyä tärkeimpänä indikaattorina; pitää tärkeänä sitä, että perustana käytettävät tiedot ovat laadukkaita, luotettavia, ajantasaisia, jäsenneltyjä ja saatavilla; pyytää siksi komissiota ja Eurostatia tuottamaan mahdollisimman yksityiskohtaisia ja maantieteellisesti mahdollisimman tarkasti jaoteltuja koheesiopolitiikan kannalta merkityksellisiä tilastototietoja, jotta ohjelmasuunnittelussa voidaan ottaa riittävästi huomioon alueiden tarpeet; kannattaa sosiaalisten kriteerien sekä ympäristö- ja väestökriteerien, erityisesti työttömyysasteen ja nuorisotyöttömyysasteen, käyttöä;

27.  kannattaa yhtenäisten lähestymistapojen tehostamista ja painottaa voimakkaasti, että Euroopan sosiaalirahaston on jatkossakin oltava erottamaton osa unionin aluepolitiikkaa sen olennaisen koheesioon liittyvän ulottuvuuden vuoksi;

28.  korostaa, että avustusten olisi säilyttävä koheesiopolitiikan tärkeimpänä rahoitusvälineenä, mutta toteaa, että rahoitusvälineillä voi olla tehokas vipuvaikutus ja niiden käyttöä olisi edistettävä, kun ne tuovat lisäarvoa ja kun niitä käytetään asianmukaisen ennakkoarvioinnin perusteella; painottaa kuitenkin, että niiden käytöstä ei saa tulla itsetarkoitus, että niiden vaikuttavuuden ratkaisevat monet eri tekijät (hankkeen, alueen tai riskin luonne) ja että kaikkien alueiden on voitava määrittää vapaasti, mikä rahoitus sopii niille parhaiten, olipa niiden kehitystaso mikä hyvänsä; vastustaisi kaikkia rahoitusvälineiden käyttöön liittyviä sitovia tavoitteita;

29.  kehottaa yksinkertaistamaan rahoitusvälineiden käyttöön liittyviä ehtoja ja helpottamaan rahoitusvälineiden ja avustusten välistä koordinointia täydentävyyden ja tehokkuuden parantamiseksi ja alueellisten realiteettien huomioon ottamiseksi; korostaa hallinnollisten valmiuksien ja hallinnon laadun merkitystä sekä kansallisten kehityspankkien ja -laitosten täydentävän roolin merkitystä pantaessa täytäntöön paikallisiin tarpeisiin räätälöityjä rahoitusvälineitä; katsoo, että on välttämätöntä yhdenmukaistaa rahoitusvälineitä koskevia sääntöjä mahdollisimman paljon, olipa niiden hallinnointitapa mikä hyvänsä; ehdottaa lisäksi, että jo olemassa olevien koheesiopolitiikan rahoitusvälineiden lisäksi olisi edistettävä myös osallistavia rahoitusvälineitä;

30.  pitää myös koheesiopolitiikan kytkemistä investointeja, tehokkuutta ja varojen asianmukaista käyttöä tukevan ympäristön takaamiseen hyödyllisenä koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta mutta korostaa, ettei koheesiopolitiikkaa ole tarkoitus supistaa painopisteitä palvelevaksi välineeksi, jolla ei ole yhteyttä omiin tavoitteisiinsa; korostaa, että on tarpeen soveltaa vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvää suhdannetilanteeseen, rakenneuudistuksiin ja julkisyhteisöjen investointeihin liittyvää joustoa koskevaa yhteisesti sovittua kantaa; katsoo, että toimenpiteitä, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan asetuksessa N:o 1303/2013 tarkoitetulla tavalla, olisi analysoitava huolellisesti, myös ottaen mukaan kaikki sidosryhmät; katsoo, että komission olisi harkittava mukautuksia koheesiopolitiikan ja eurooppalaisen ohjausjakson niveltymiseen, jotta voidaan vahvistaa ohjausjakson alueellista ja sosiaalista ulottuvuutta, sekä otettava huomioon yhteenkuuluvuuden tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttavat muut tekijät, esimerkiksi todellinen lähentyminen; kehottaa komissiota tässä yhteydessä ja eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa tarkastelemaan alueellista ja kansallista yhteisrahoitusta ERI‑rahastoissa ja sen vaikutusta kansallisiin alijäämiin;

31.  kehottaa tehostamaan älykkään erikoistumisen strategioita, jotka tarjoavat uudenlaisen keinon investoida pitkän aikavälin kasvupotentiaaliin nopean teknologisen muutoksen ja globalisaation maailmassa; myöntää ennakkoehtojen hyödyllisyyden mutta korostaa, että ne ovat joissakin tapauksissa olleet mutkistavaa ja hidastava tekijä ohjelmasuunnittelussa ja ohjelmasuunnitelman käynnistämisessä; panee merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessaan nro 15/2017 esittämät ennakkoehtoja koskevat huomautukset; kehottaa komissiota harkitsemaan tarvittaessa ennakkoehtojen määrän vähentämistä ja parantamaan tällä alalla suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden noudattamista tukeutuen mahdollisimman paljon nykyisiin strategia-asiakirjoihin, jotka voisivat täyttää tulevat ennakkoehdot; korostaa, että ennakkoehtojen olisi kytkeydyttävä tiiviisti investointien vaikuttavuuteen, samalla kun varmistetaan kaikkien jäsenvaltioiden yhdenvertainen kohtelu;

32.  toteaa, että julkishallintojen laatu ja vakaus, joiden ehtona ovat hyvä koulutus ja paikallisesti saatavilla oleva neuvonta-apu, ovat edelleen määräävä tekijä alueiden kasvun ja ERI-rahastojen vaikuttavuuden kannalta; korostaa tarvetta parantaa hallinnon laatua ja varmistaa, että käytettävissä on riittävästi teknistä tukea, koska näillä seikoilla on suuri vaikutus koheesiopolitiikan moitteettomaan täytäntöönpanoon ja ne voivat vaihdella huomattavasti jäsenvaltioissa, mikä näkyy erityisen selvästi esimerkiksi kehityksestä jälkeen jääneillä alueilla; kehottaa komissiota erityisesti arvioimaan tulevaa JASPERS-ohjelmaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen suositusten valossa;

33.  tukee koheesiopolitiikan muuttamista siten, että keskitytään aiempaa enemmän tuloksiin ja sisältöön ja siirrytään tilinpitokeskeisestä lähestymistavasta suorituskeskeiseen toimintatapaan ja jätetään hallintoviranomaisille enemmän joustovaraa sen suhteen, kuinka tavoitteet saavutetaan, noudattaen muun muassa kumppanuuden, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden periaatteita;

34.  pitää välttämättömänä jatkaa petosten torjuntaa ja kehottaa soveltamaan korruptioon nollatoleranssia;

Yksinkertaistettu koheesiopolitiikka

35.  kehottaa komissiota ottamaan yksinkertaistamista käsittelevän korkean tason ryhmän suositukset huomioon tulevissa säädösehdotuksissa;

36.  korostaa, että tarvitaan kehys, joka takaa yksinkertaisten, selkeiden ja ennakoitavien sääntöjen avulla oikeudellisen vakauden erityisesti hallinnon ja tarkastusten osalta, jotta varmistetaan asianmukainen tasapaino suorituskyky- ja yksinkertaistamistavoitteiden välillä; kehottaa vähentämään seuraavalla ohjelmakaudella säädösten sekä ohjeiden ja suuntaviivojen määrää (mutta harkiten, jotta turvataan tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa tarvittava asianomaisille tahoille ja hallintoviranomaisille tuttujen sääntöjen ja menettelyjen jatkuvuus); kehottaa varmistamaan, että asiaankuuluvat asiakirjat käännetään kaikille unionin kielille, ja välttämään mahdollisuuksien mukaan kaikenlaista sääntöjen taannehtivaa soveltamista ja tulkintaa; peräänkuuluttaa rajat ylittäviä hankkeita koskevaa yhtenäistä säädöskehystä sekä niitä koskevia yhtenäisiä ohjeita ja suuntaviivoja;

37.  korostaa samalla tarvetta välttää ylisääntelyä ja tehdä toimenpideohjelmista todellisia strategia-asiakirjoja, jotka ovat entistä tiiviimpiä ja joustavampia, sekä laatia yksinkertainen menettely, jolla niitä voidaan muuttaa kohdennetusti ohjelmasuunnitelman aikana (esimerkiksi luonnonkatastrofien tapauksessa) siten, että ne vastaisivat asianmukaisesti muuttuviin globaaleihin realiteetteihin ja alueelliseen kysyntään;

38.  kehottaa laatimaan ERI-rahastoja koskevan aidosti yhteisen säännöstön ja yhdenmukaistamaan edelleen samaa temaattista tavoitetta edistäviä välineitä koskevia yhteisiä sääntöjä; pitää tarpeellisena yksinkertaistaa rahastoihin liittyviä hankintamenettelyjä ja vauhdittaa valtiontukimenettelyä niissä tapauksissa, joissa edellytetään sääntöjen noudattamista; kannattaa suoran hallinnoinnin piiriin kuuluvien unionin varojen ja koheesiopolitiikan varojen yhdenmukaista ja johdonmukaisempaa kohtelua valtiotukien osalta ja tukee yleensäkin samoille edunsaajille tarkoitettuja unionin välineitä koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista; pitää erittäin tärkeänä, että koheesiopolitiikka ja unionin tuleva tutkimusohjelma täydentävät toisiaan paremmin, jotta katetaan kokonainen sykli perustutkimuksesta kaupallisiin sovelluksiin; katsoo, että temaattinen keskittyminen olisi säilytettävä, jotta eri rahoituslähteiden väliset synergiat olisivat mahdollisia hanketasolla;

39.  panee merkille toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden toteutumista tarkastelevan työryhmän perustamisen ja odottaa siltä konkreettisia ehdotuksia näiden kahden periaatteen noudattamisen parantamiseksi koheesiopolitiikan puitteissa; tukee näiden periaatteiden soveltamisen varmistamista, jotta saadaan aikaan aidosti monitasoinen hallinto, mikä edellyttää sitä, että paikallis- ja alueviranomaisille sekä muille sidosryhmille annetaan asianmukaisesti vaikutusvaltaa;

40.  pitää valitettavana, että komissio ei ole saanut aikaan yhtenäisempää arviota monialaisista politiikoista ja että unionin eri politiikkojen välisistä synergiaeduista ei ole raportoitu; pyytää kunnianhimoisia strategioita, rahoitusta ja toimia, joilla lisätään EU:n muiden rahastojen kanssa saavutettavia synergiaetuja ja houkutellaan täydentävää rahoitustukea; korostaa, että on tarpeen optimoida entisestään synergiaetuja ERI‑rahastojen ja muiden välineiden välillä, mukaan luettuna Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR), sekä muiden keskitetysti hallinnoitujen ohjelmien kanssa, joista on esimerkkinä Horisontti 2020 -ohjelma, joka täydentää koheesiopolitiikkaa tutkimuksen ja innovoinnin tukemisen osalta;

41.  katsoo, että ERI-rahastojen ohjelmasuunnittelua, toteuttamista ja valvontaa koskevien vaatimusten olisi tulevaisuudessa perustuttava eriyttämis- ja suhteellisuusperiaatteisiin ja pohjauduttava avoimiin ja oikeudenmukaisiin kriteereihin ja niissä olisi otettava huomioon ohjelmille myönnettyjen määrärahojen määrä, riskiprofiili, hallinnon laatu ja varojen saajien oman rahoituksen suuruus;

42.  pitää välttämättömänä, että komission ja hallintoviranomaisten suhteet kehittyvät ”luottamussopimuksen” suuntaan; muistuttaa tässä yhteydessä asianmukaisten ja toimivien monitasohallinnon puitteiden merkityksestä; kehottaa komissiota hyödyntämään julkisten varojen moitteetonta hoitoa koskevaa jo tehtyä työtä ja ottamaan käyttöön periaatteen, jonka mukaan hallintoviranomaiset, jotka ovat osoittaneet kykenevänsä noudattamaan sääntöjä, palkitaan uudella erityismerkinnällä; kehottaa turvautumaan valvontaa koskevissa asioissa aiempaa enemmän kansallisiin ja alueellisiin sääntöihin, kun niiden vaikuttavuus on todennettu ja vahvistettu;

43.  kehottaa vahvistamaan yhtenäisen tarkastusmallin periaatetta, nopeuttamaan sähköisen koheesion täytäntöönpanoa ja ottamaan yksinkertaistetut ja standardoidut kustannukset käyttöön kaikkialla, sillä tämä on muun muassa osoittautunut helpommaksi toteuttaa eikä ole johtanut virheisiin; korostaa digitalisaation potentiaalia toiminnan valvonnassa ja raportoinnissa; katsoo, että asiantuntemuksen vaihtoa olisi helpotettava perustamalla hyvien käytännön vaihtamista varten tiedon jakamiseen tarkoitettu portaali;

44.  kehottaa komissiota esittämään ideoita siitä, miten koheesiopolitiikalla voidaan reagoida odottamattomiin tapahtumiin entistä paremmin, ja muistuttaa tässä yhteydessä kehotuksestaan perustaa eräänlainen reservi, jolla voidaan tarjota alueille lisää joustavuutta vaarantamatta toimenpideohjelmien pitkän aikavälin tavoitteita;

Haasteet ja näkymät

45.  pitää erittäin huolestuttavina komission äskettäin esittämiä skenaarioita, jotka koskevat koheesiopolitiikan määrärahoihin seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä mahdollisesti tehtäviä leikkauksia, joiden vuoksi monet alueet poistuisivat koheesiopolitiikan piiristä; haluaa, että koheesiopolitiikka saa alueiden kohtaamien haasteiden tasalla olevan kunnianhimoisen talousarvion, ja toteaa, että koheesiopolitiikasta ei saa tehdä joustotekijää; huomauttaa, että kaikkien unionin alueiden kuuluminen koheesiopolitiikan piiriin on asia, josta Euroopan parlamentti ei tingi; korostaa, että ”taloudellisen kehityksen kerhojen” teoria vahvistaa sen, että on tärkeää antaa eriytettyä tukea kaikille unionin alueille, myös alueille, joiden tulotaso on erittäin korkea, sillä niiden on pysyttävä kilpailukykyisinä globaaleihin kilpailijoihinsa nähden;

46.  katsoo, että koheesiopolitiikka voi auttaa vastaamaan uusiin haasteisiin, kuten turvallisuuteen ja kansainvälisen suojelun piiriin kuuluvien pakolaisten kotouttamiseen; korostaa kuitenkin, ettei koheesiopolitiikka voi olla ratkaisu kaikkiin kriiseihin, sekä vastustaa koheesiopolitiikan varojen käyttöä sen soveltamisalan ulkopuolelle kuuluvien lyhyen aikavälin rahoitustarpeiden kattamiseen ja muistuttaa, että koheesiopolitiikan tarkoituksena on EU:n keskipitkän ja pitkän aikavälin sosioekonomisen kehityksen edistäminen;

47.  panee merkille ESIR-rahastosta saadut myönteiset tulokset mutta toteaa, että sen investointien on oltava vielä nykyistäkin avoimempia ja määrätietoisempia; korostaa, että koheesiopolitiikka ja ESIR-rahasto perustuvat erilaisiin toimintaperiaatteisiin ja tavoitteisiin, jotka voivat tietyissä tapauksissa olla toisiaan täydentäviä mutta eivät toisiaan korvaavia, olipa alueiden kehitystaso mikä hyvänsä, etenkin siksi, että rakennerahastoista poiketen ESIR perustuu pääosin lainarahoitukseen; muistuttaa, että on tärkeää tehdä asianmukainen ero ESIR-rahaston ja koheesiopolitiikan välille sekä etsiä selkeitä mahdollisuuksia niiden yhdistämiseen;

48.  toteaa jälleen olevansa sitoutunut pitkän aikavälin ohjelmasuunnitteluun; katsoo, että ainoa toteuttamiskelpoinen vaihtoehto nykyiselle seitsemän vuoden kestolle on monivuotisen rahoituskehyksen 5+5 vuoden jakso, johon liittyy väliarviointi; kehottaa komissiota laatimaan selkeän ehdotuksen, jossa esitetään menetelmät 5+5 vuoden rahoituskehyksen käytännön täytäntöönpanolle;

49.  kehottaa ryhtymään kaikkiin toimiin, jotta vältetään viivästykset ohjelmasuunnittelussa uudella kaudella, jotta ehkäistään maksuviivästyksiä ja määrärahojen vapauttamisia, jotka vaikeuttavat koheesiopolitiikan myönteisten tulosten saavuttamista; pitää erittäin tärkeänä, että kaikki tulevaan säädöskehykseen liittyvät asiakirjat annetaan ajoissa kaikilla virallisilla kielillä, jotta kaikki edunsaajat saavat tiedot tasapuolisesti ja oikeaan aikaan;

50.  kehottaa parantamaan viestintää unionin kansalaisille ja lisäämään näin yleistä tietoisuutta koheesiopolitiikan konkreettisista saavutuksista; kehottaa komissiota lujittamaan sellaisten hallintoviranomaisten ja hankkeiden toteuttajien asemaa, jotka käyttävät innovatiivisia paikallisviestintäkeinoja tiedottaakseen ihmisille varojen käytön tuloksista kyseisillä alueilla; korostaa tarvetta parantaa tiedottamista ja viestintää ei pelkästään ketjun loppupäässä (ERI-rahastojen saavutukset) vaan myös alkupäässä (rahoitusmahdollisuudet), erityisesti pienten hankkeiden toteuttajien keskuudessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan mekanismeja ja laaja-alaisia institutionalisoituja yhteistyöfoorumeita näkyvyyden parantamiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi;

51.  toteaa, että jotkut unionin alueet ovat erityisen alttiita brexitin vaikutuksille; korostaa, että tulevan koheesiopolitiikan on lievennettävä mahdollisimman paljon brexitin kielteisiä vaikutuksia Euroopan muihin alueisiin, ja kehottaa harkitsemaan tarkkaan mahdollisuutta jatkaa kumppanuuksia alueellisen yhteistyön puitteissa;

°

°  °

52.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.

(2)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.

(3)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.

(4)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281.

(5)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.

(6)

Unionin tuomioistuimen asioissa C-132/14–C-136/14, parlamentti ja komissio v. neuvosto, 15. joulukuuta 2015 antama tuomio, ECLI:EU:C:2015:813.

(7)

Asiak. 8463/17.

(8)

Asiak. 14263/17.

(9)

Iammarino, S., Rodriguez-Pose, A., Storper, M. (2017), Why Regional Development Matters for Europe’s Economic Future, Working Papers 07/2017, alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto, Euroopan komissio.

(10)

CDR 1814/2016.

(11)

EUVL C 303, 19.8.2016, s. 94.

(12)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0308.

(13)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0307.

(14)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0211.

(15)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0222.

(16)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0320.

(17)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0321.

(18)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0053.

(19)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0254.

(20)

Hyväksytyt tekstit, P8 TA(2017) 0245.

(21)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0316.

(22)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0401.

(23)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0067.

(24)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0075.

(25)

http://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/8631691/3-31012018-BP-EN.pdf/bdc1dbf2-6511-4dc5-ac90-dbadee96f5fb

(26)

http://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/8701418/3-01032018-AP-EN/37be1dc2-3905-4b39-9ef6-adcea3cc347a


PERUSTELUT

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään, että komissio antaa ”joka kolmas vuosi kertomuksen siitä, miten taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toteuttamisessa on edistytty (...)”,

Komissio julkaisi seitsemännen koheesiokertomuksensa 9. lokakuuta 2017 eli muutamaa kuukautta ennen ehdotustaan seuraavaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi sekä ehdotuksiaan Euroopan rakenne- ja investointirahastoja koskevaksi sääntelykehykseksi vuoden 2020 jälkeen.

Näissä erityisolosuhteissa esittelijä on halunnut hyödyntää komission julkaiseman kertomuksen tietoja käyttämällä niitä tulevaa koheesiopolitiikkaa koskevien konkreettisten ehdotusten perustana.

Aikana, jolloin korostetaan oikeutetusti ”eurooppalaisen lisäarvon” käsitettä, esittelijä katsoo, että tämä lisäarvo ilmenee ensisijaisesti koheesiopolitiikan kykynä tuoda unioni lähemmäksi kansalaisia, koska täytäntöönpano tapahtuu ruohonjuuritasolla ja noudatetaan toissijaisuusperiaatetta, jota on vahvistettava. Koheesiopolitiikan on siten edustettava unionia, joka tekee konkreettista ja hyödyllistä työtä alueilla.

Komission kertomuksessa todetaan, että ”globalisaation, maahanmuuton, köyhyyden ja innovaatioiden puutteen, ilmastonmuutoksen, energiasiirtymän ja saastumisen vaikutukset eivät rajoitu ainoastaan vähemmän kehittyneille alueille”. Esittelijä yhtyy tähän toteamukseen ja on vakuuttunut, että siksi on välttämätöntä, että koheesiopolitiikka kattaa jatkossakin kaikki unionin alueet sen ansiosta, että sille annetaan siihen liittyvien haasteiden mukaiset määrärahat.

Kaikki unionin alueet on katettava, mutta komission kertomuksesta käy hyvin ilmi, kuinka erilaisia unionin alueet ja niiden tarpeet ovat. Näin ollen koheesiopolitiikan alueellista ulottuvuutta on vahvistettava, jotta varmistetaan räätälöity lähestymistapa, jonka avulla voidaan paremmin vastata eri alueiden haasteisiin, olivatpa alueet sitten kaupunki-, esikaupunki-, maaseutu-, saaristo-, vuoristo- tai raja-alueita. Syrjäisimpien alueiden rakenteellisen, sosiaalisen ja taloudellisen tilanteen on lisäksi oikeutettava toteuttamaan perussopimusten mukaisesti erityistoimenpiteitä, joita on voitava parantaa ja mukauttaa tarpeen vaatiessa.

Seitsemännestä koheesiokertomuksesta käy ilmi, että alueelliset erot ovat jälleen kaventumassa, mutta siitä ilmenee myös, että tilanne vaihtelee suuresti alueittain ja että tietyt erot ovat pysyneet ennallaan tai ne siirtyvät tai kasvavat alueiden välillä tai niiden sisällä.

Esittelijä katsoo, että yksi seitsemännen koheesiokertomuksen tärkeimmistä ansioista on sellaisten alueiden määrittäminen, jotka näyttävät kärsivän ”kehityksen pysähtymisestä keskitulotasoon” ja jotka ovat vaarassa jäädä jälkeen muista. Näillä alueilla ei ole tapahtunut samanlaista kasvua kuin alhaisen tulotason ja erittäin korkean tulotason alueilla, mikä johtuu liian korkeista kustannuksista ensiksi mainittuihin verrattuna ja liian heikoista innovointijärjestelmistä viimeksi mainittuihin verrattuna.

Tämän tilanteen ratkaisemiseksi koheesiopolitiikan on tulevaisuudessa erojen kaventamisen lisäksi kehitettävä kestokykyä ja ehkäistävä haavoittuvien alueiden jälkeenjääminen ottamalla paremmin huomioon suuntaukset ja dynamiikka.

Komission kertomuksessa tuodaan myös esiin köyhyyssaarekkeiden olemassaolo, alueellisen pirstaloitumisen vaara ja alueita pienempien yksiköiden erojen syveneminen myös suhteellisen vaurailla alueilla. Tähän ongelmaan on kiinnitettävä erityistä huomiota esimerkiksi ottamalla temaattisten tavoitteiden rinnalle käyttöön yhdennetty alueellinen tavoite.

Toiminta-alojen osalta esittelijä kannattaa voimakasta temaattista keskittymistä rajalliseen määrään painopisteitä, jotka vastaavat unionin tärkeimpiä poliittisia tavoitteita siten, että hallintoviranomaisille jätetään tehtäväksi laatia omat alueelliset strategiansa. Työllisyyden, innovoinnin, pk-yritysten tukemisen, ilmastonmuutoksen torjunnan ja kiertotalouden on oltava tulevan koheesiopolitiikan painopistealoja.

Näihin haasteisiin vastaamiseksi on tarpeen ottaa huomioon henkeä kohti laskettua BKT:tä täydentävät lisäindikaattorit varojen myöntämisessä. Näiden indikaattoreiden on oltava yksilöityjen tavoitteiden ja haasteiden mukaisia, varsinkin työllisyyden kohdalla, ja siksi esittelijä kannattaa sosiaalisten indikaattoreiden, erityisesti työttömyysasteen ja nuorten työttömyysasteen, käyttöä.

Vaikka esittelijä kannattaa Euroopan unionin sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamista ja tukee siihen vaikuttavien välineiden parempaa koordinointia, hän katsoo, että Euroopan sosiaalirahaston on jatkossakin oltava erottamaton osa unionin koheesiopolitiikkaa. Tämän rahaston alueellinen ulottuvuus on todellakin kiistaton. Viestinnän suosiminen vaikuttavuuden kustannuksella etäännyttämällä se koheesiopolitiikasta olisi strateginen virhe.

Esittelijä katsoo, ettei koheesiopolitiikkaa saa sen perussopimuksissa vahvistetun erityistarkoituksen vuoksi supistaa painopisteitä palvelevaksi välineeksi, jolla ei ole yhteyttä omiin tavoitteisiinsa, eikä sitä saa käyttää rankaisuvälineenä. Hän katsoo kuitenkin, että on perusteltua, että koheesiopolitiikan sekä investoinneille, vaikuttavuudelle ja varojen moitteettomalle käytölle suotuisan ympäristön takaamisen välille luodaan yhteys.

Näin ollen hän katsoo, että on tarpeen käsitellä ennakkoluulottomasti kysymystä yhteenkuuluvuuden sekä sosiaalisen ja verotuksellisen lähentymisen välisestä yhteydestä, sillä sosiaalinen ja verotuksellinen lähentyminen edistää yhteenkuuluvuuden tavoitetta parantaen samalla sisämarkkinoiden toimintaa. Toisaalta alan toisistaan poikkeavat käytännöt voivat olla yhteenkuuluvuuden tavoitteen vastaisia ja voivat heikentää entisestään jälkeen jääneitä alueita tai globalisaation suhteen kaikkien haavoittuvimpia alueita, kuten komission kertomuksessa mainittuja alueita, jotka kärsivät kehityksen pysähtymisestä keskitulotasoon.

Rahoitusvälineiden käyttöä on edistettävä, kun ne tuovat lisäarvoa, mutta niiden käyttöä on yksinkertaistettava. Lisäksi hallintoviranomaisten on voitava päättää vapaasti, mikä rahoitusmalli on kaikkein sopivin, ja siksi kaikkia rahoitusvälineiden käyttöön liittyviä sitovia tavoitteita on vältettävä.

Lopuksi esittelijä katsoo, että yksinkertaistamisen on oltava koheesiopolitiikan uudistamisen keskeinen tavoite. Nykyisin, kun monet potentiaaliset edunsaajat välttävät unionin rahoitusta, unionin toiminnan uskottavuus on vaarassa. Uskottavuuden säilyttämiseksi on lopetettava aina vain mutkikkaammiksi muuttuvien sääntöjen runsastuminen. Lisäksi on laadittava eri rahastoja koskeva aidosti yhteinen säännöstö ja taattava suoraan hallinnoitavien rahastojen ja koheesiopolitiikan rahastojen yhdenmukainen kohtelu etenkin valtiotukien osalta. Lopuksi on todettava, että on toimittava käytännönläheisesti ja varmistettava, että ohjelmasuunnittelua ja valvontaa koskevat vaatimukset perustuvat tulevaisuudessa eriyttämis- ja suhteellisuusperiaatteisiin siten, että määräävänä tekijänä ovat erityisesti hallinnollisen täytäntöönpanon laatu ja ohjelmien talousarvioiden koko.


BUDJETTIVALIOKUNNAN LAUSUNTO (21.3.2018)

aluekehitysvaliokunnalle

taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisesta Euroopan unionissa: Euroopan komission seitsemäs kertomus

(2017/2279(INI))

Valmistelija: Younous Omarjee

EHDOTUKSET

Budjettivaliokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa koheesiopolitiikan tärkeää roolia taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen lähentymisen aikaansaamisessa EU:ssa ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa; on kuitenkin huolissaan jatkuvasta eriarvoisuudesta rikkaiden ja köyhien alueiden välillä ja kansalaisten yhä suuremmista tuloihin ja terveydenhoidon saantiin liittyvistä sosioekonomisista eroista eri sosiaaliluokkien välillä; on huolissaan monien alueiden yleisestä köyhtymisestä vuoden 2008 talouskriisin jälkeen, mikä koskee myös siirtymävaiheessa olevia alueita; korostaa koheesiopolitiikan mahdollisuutta mukauttaa Euroopan talouksia teknologiseen vallankumoukseen ja auttaa niitä selviytymään väestön ikääntymisestä sekä unionin ja maailman markkinoiden avautumisesta; korostaa, että koheesiopolitiikalla olisi tuettava vankasti investointeja uuteen teknologiaan, modernisointiin, uusiin taitoihin ja tietoihin, innovointiin sekä tutkimukseen ja kehittämiseen, jotka auttavat vähiten kehittyneitä alueita pääsemään ylemmäksi arvoketjussa; korostaa, että unioni ei saa missään tapauksessa heikentää koheesiopolitiikan tavoitteita eikä vähentää sen rahoitusta unionin yleisestä talousarviosta; korostaa, että koheesiopolitiikan on edelleen hyödytettävä kaikkia alueita;

2.  toteaa, että rahoituksen suunnittelussa ja toteuttamisessa on puutteita, jotka ovat johtaneet viivästyksiin maksupyynnöissä ja maksuissa sekä maksamattomien laskujen kerääntymiseen, mikä on vastoin perussopimusten henkeä; ilmaisee huolensa toimenpideohjelmien hyväksymisessä sekä hallinto-, maksaja- ja todentamisviranomaisten nimittämisessä koheesiopolitiikan yhteydessä tapahtuneista huomattavista viivästyksistä, joita ovat pahentaneet vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä koskevien neuvottelujen myöhäinen loppuunsaattaminen sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI) koskevien asetusten myöhäinen hyväksyminen ja jotka ovat nykyisellä ohjelmakaudella johtaneet koheesiopolitiikan varojen äärimmäisen heikkoon käyttöasteeseen ja siihen, että hankkeiden toteuttajat kantavat itse suurimman kuormituksen; vaatii tässä yhteydessä, että 1. tammikuuta 2016 alkaen voimassa olleen varainhoitoasetuksen(1) tarkistamisen yhteydessä aloitettua yksinkertaistamista tehostetaan erityisesti siten, että painotetaan enemmän jälkikäteistarkastuksia ja menettelyjen yhdenmukaistamista ja lisätään joustavuutta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä; korostaa, että maksumäärärahojen tason on vastattava vähintään aiempia sitoumuksia; panee lisäksi merkille Euroopan rakenne- ja investointirahastojen edunsaajien osalta yksinkertaistamista seuraamaan perustetun riippumattomien asiantuntijoiden korkean tason ryhmän suositukset;

3.  toteaa, että koheesiopolitiikkaan EU:n talousarviosta osoitettujen maksujen arvioidun määrän ja todellisten maksujen välinen ero on joka vuosi valtava, ja kehottaa komissiota määrittelemään menetelmän, jonka avulla EU:n talousarvion toteutusta voidaan suunnitella paremmin tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa; korostaa, että sellaisen sähköisen koheesion järjestelmän perustaminen, johon jäsenvaltiot syöttäisivät tietoa hankejatkumoista ja hankintasuunnitelmista (tarjouskilpailujen, sopimusten tekemisen ja täytäntöönpanon suunnitellut ja toteutuneet ajankohdat mukaan luettuina) sekä kaikki rahoitus- ja kirjanpitotiedot, jotka liittyvät laskuihin, yhteisrahoitukseen, menojen tukikelpoisuuteen jne., edistäisi merkittävästi koheesiopolitiikan täytäntöönpanon parempaa hallintoa ja seurantaa jäsenvaltioissa ja auttaisi tekemään tarkempia arvioita EU:n talousarviosta maksettavista maksuista;

4.  korostaa, että unionin koheesiopolitiikan rahoitusvälineiden ei tulisi korvata suoria avustuksia tai tukia, vaan niitä tulisi pitää täydentävinä välineinä, jotka ulottuvat hankkeita laajemmalle tai sitä alaa laajemmalle, jolla hankkeet tuottavat tuloja; korostaa tässä yhteydessä, että ERI-rahastoja ja Euroopan strategisten investointien rahastoa hallinnoidaan erilaisin lähestymistavoin ja näiden kahden rahaston välisestä yhteistyöstä voisi olla hyötyä suuren mittakaavan hankkeille, mutta tällaiset yhteydet eivät missään tapauksessa saa heikentää strategista yhtenäisyyttä, alueellista keskittymistä tai pitkän aikavälin näkymiä koheesiopolitiikan ohjelmissa;

5.  vaatii, että lainsäädäntöehdotukset seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten esitellään niin pian kuin mahdollista, jotta viivästykset ohjelmakautta koskevassa ohjelmasuunnittelussa voidaan välttää; katsoo, että koheesiopolitiikan määrärahojen enimmäismäärät olisi säilytettävä samalla tasolla 27 jäsenvaltion unionissa seuraavalla ohjelmakaudella samaan aikaan, kun parannetaan edelleen niiden tehokkuutta ja yksinkertaistetaan niihin liittyviä menettelyjä, jotta unionilla olisi viimein käytössään kaikki perussopimusten edellyttämiä tavoitteita ja painopisteitä vastaavat määrärahat; korostaa, että koheesiopolitiikka suojelee unionin kansalaisia tietyiltä globalisaation vaikutuksilta, tarjoaa taloudellista tukea pk-yrityksille, tukee tutkimus- ja yhteistyöhankkeita ja edistää osallistumista inhimillistä pääomaa kehittäviin aloitteisiin ja että sen on siitä syystä säilyttävä vahvana, tehokkaana ja kansalaisille näkyvänä;

6.  korostaa hallinnon laadun sekä toimivien julkisten ja yksityisten investointien, innovoinnin ja kasvun välistä yhteyttä; pitää myönteisenä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevassa komission seitsemännessä kertomuksessa sovellettua kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja kehottaa ottamaan nämä seikat täysimääräisesti huomioon tulevassa koheesiorahoituksessa;

7.  katsoo, että taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevan politiikan tulisi jatkossakin hyödyttää kaikkia unionin alueita ja erityisesti alueita, jotka ovat eniten kehityksestä jäljessä, sekä kaikkein syrjäisimpiä alueita; katsoo, että kaikkein kehittyneimmillä alueilla se olisi ohjattava syrjäisille alueille, joita köyhyys koskettaa eniten ja jotka ovat kaikkein vähiten houkuttelevia kehityksen ja työllisyysmahdollisuuksien kannalta, ja etenkin infrastruktuuritukeen näiden alueiden eristyneisyyden poistamiseksi;

8.  kehottaa entistä suurempaan johdonmukaisuuteen koheesiopolitiikan ja EU:n muiden politiikanalojen välillä, sillä kauppasopimusten tavoin ne horjuttavat toimia, joita on toteutettu osana aluepolitiikkaa EU:n lähentymistavoitteen saavuttamiseksi;

9.  korostaa tarvetta jatkaa koheesiopolitiikkaa ja lujittaa sitä seuraavalla monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmakaudella; vastustaa kaikkia yrityksiä leikata määrärahoja tai vääristää aluepolitiikkaa, joka on edelleen EU:n ainoa merkittävä solidaarisuuspolitiikka.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

21.3.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

29

4

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Nedzhmi Ali, Jean Arthuis, Richard Ashworth, Gérard Deprez, Manuel dos Santos, André Elissen, Eider Gardiazabal Rubial, Ingeborg Gräßle, Iris Hoffmann, Monika Hohlmeier, John Howarth, Bernd Kölmel, Zbigniew Kuźmiuk, Vladimír Maňka, Liadh Ní Riada, Jan Olbrycht, Younous Omarjee, Urmas Paet, Pina Picierno, Răzvan Popa, Paul Rübig, Jordi Solé, Patricija Šulin, Eleftherios Synadinos, Indrek Tarand, Inese Vaidere, Daniele Viotti, Tiemo Wölken, Marco Zanni

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Jean-Paul Denanot, Georgios Kyrtsos, Ivana Maletić, Tomáš Zdechovský

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

29

+

ALDE

Nedzhmi Ali, Jean Arthuis, Gérard Deprez, Urmas Paet

ECR

Zbigniew Kuźmiuk

GUE/NGL

Liadh Ní Riada, Younous Omarjee

PPE

Richard Ashworth, Ingeborg Gräßle, Monika Hohlmeier, Georgios Kyrtsos, Ivana Maletić, Jan Olbrycht, Paul Rübig, Patricija Šulin, Inese Vaidere, Tomáš Zdechovský

S&D

Jean-Paul Denanot, Eider Gardiazabal Rubial, Iris Hoffmann, John Howarth, Vladimír Maňka, Pina Picierno, Răzvan Popa, Manuel dos Santos, Daniele Viotti, Tiemo Wölken

VERTS/ALE

Jordi Solé, Indrek Tarand

4

-

ECR

Bernd Kölmel

ENF

André Elissen, Marco Zanni

NI

Eleftherios Synadinos

0

0

 

 

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

EUVL L 286, 30.10.2015, s. 1.


TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.3.2018)

aluekehitysvaliokunnalle

taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisesta Euroopan unionissa: Euroopan komission seitsemäs kertomus

(2017/2279(INI))

Valmistelija: Marita Ulvskog

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  toteaa, että unionin työttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat vähentyneet asteittain vuodesta 2013 lähtien, mutta ne ovat edelleen vuoden 2008 tasojen yläpuolella, 7,3 prosenttia ja 16,1 prosenttia (tilanne joulukuussa 2017)(1), ja jäsenvaltioiden kesken ja jäsenvaltioissa ilmenee merkittäviä eroja, erityisesti rahoituskriisistä eniten kärsineissä EU:n jäsenvaltioissa; toteaa alueellisten erojen alkaneen kaventua; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden työttömyysasteissa on edelleen suuria eroja ja että viimeisimpien tietojen(2) mukaan ne vaihtelevat 2,4 prosentista Tšekissä ja 3,6 prosentista Saksassa 16,3 prosenttiin Espanjassa ja 20,9 prosenttiin Kreikassa; toteaa, että piilotyöttömyysaste (työttömät henkilöt, jotka haluavat tehdä työtä mutta eivät aktiivisesti hae työpaikkaa) oli 18 prosenttia vuonna 2016;

B.  ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömyys on sitkeästi edelleen yli 50 prosenttia kokonaistyöttömyydestä eräissä jäsenvaltioissa ja sen osuus on 45,6 prosenttia EU:ssa ja 49,7 prosenttia euroalueella; toteaa, että työttömyysastetta määritettäessä huomioon otetaan vain henkilöt, joilla ei ole työtä ja jotka ovat aktiivisesti etsineet työpaikkaa neljän viime viikon aikana, ja että pitkäaikaistyöttömyysasteessa kyse on ainoastaan niistä taloudellisesti aktiivisista 15–74-vuotiaista henkilöistä, jotka ovat olleet työttöminä vähintään 12 kuukauden ajan;

C.  toteaa unionin työllisyysasteen nousseen neljänä peräkkäisenä vuotena ja olevan nyt 72,3 prosenttia ja siten korkeampi kuin vuonna 2008, mutta se on joissakin jäsenvaltioissa edelleen alle kriisiä edeltävän tason(3); toteaa, että vaikka keskimääräisessä työllisyysasteessa on edelleen merkittäviä eroja enemmän ja vähemmän kehittyneillä alueilla ja niiden välillä, alueelliset erot ovat alkaneet kaventua; toteaa, että työllisyysasteet vaihtelevat selvästi alle EU:n keskiarvon jäävän Kreikan (58 prosenttia), Kroatian (64 prosenttia), Italian (63 prosenttia) ja Espanjan (66 prosenttia) työllisyysasteesta yli 75 prosenttiin, johon yltävät Alankomaat, Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Tšekki, Viro, Liettua, Latvia, Itävalta ja Ruotsi(4); ottaa huomioon, että työllisyys ilmaistuna työntekijän tekemien työtuntien määränä on edelleen 3 prosenttia alle kriisiä edeltävän tason EU:ssa ja 4 prosenttia alle tuon tason euroalueella(5); toteaa, että nuoret työskentelevät yhä useammin epätavanomaisissa tai epätyypillisissä työsuhteissa(6), katsoo, että osa-aikaisten työsopimusten väärinkäyttö olisi tuomittava;

D.  toteaa, että BKT henkeä kohti on monella vähemmän kehittyneellä alueella lähentynyt EU:n keskiarvoa, koska tuottavuus on kasvanut nopeammin, mutta työllisyys on samalla heikentynyt; toteaa, että henkeä kohti lasketut kotitalouksien käytettävissä olevat bruttotulot eivät edelleenkään ole useissa jäsenvaltioissa palanneet kriisiä edeltävälle tasolle; toteaa, että tuloerojen lisääntymistä ei ole torjuttu kriisin käynnistymisestä alkaen useissa jäsenvaltioissa, ja joissain tapauksissa tuloerot ovat jopa pahentuneet(7); toteaa, että erot työttömyydessä ja tuloissa EU:ssa kannustavat ihmisiä muuttamaan ja etsimään parempia mahdollisuuksia; toteaa, että epätasapainoinen ja nopea väestömuutos, joka liittyy aivovuotoon, saa aikaan vaikeuksia erityisesti EU13:n maaseutualueilla;

E.  toteaa, että työllisyyden erojen vähentyminen ja sitä seurannut erojen vähentyminen BKT:ssa henkeä kohti ovat ilmeisiä alueellisella tasolla kaikkialla EU:ssa;

F.  ottaa huomioon, että sukupuolten välinen työllisyysero EU:ssa on yhä yli 10 prosenttiyksikköä (11,6 prosenttiyksikköä): miesten työllisyysaste on 76,9 prosenttia ja naisten 65,3 prosenttia; toteaa, että ero on tätäkin suurempi EU:n ulkopuolella syntyneiden henkilöiden ja romaninaisten osalta;

G.  toteaa, että vaikka köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski on laskenut unionissa kriisiä edeltävälle tasolle, se on edelleen liian suuri myös kehittyneemmillä alueilla ja jää paljon jälkeen Eurooppa 2020 -strategian köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevasta tavoitteesta; ottaa huomioon, että eriarvoisuus lisääntyy edelleen; ottaa huomioon, että vuonna 2015 köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa oli 118,8 miljoonaa ihmistä eli 1,7 miljoonaa enemmän kuin vuonna 2008, ja toteaa, että kyseinen luku jää kauaksi Eurooppa 2020 -strategiassa asetetuista tavoitteista, joiden mukaan köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten määrää vähennetään 20 miljoonalla; ottaa huomioon, että vuonna 2016 köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien lasten (0–17-vuotiaat) osuus oli 26,4 prosenttia eli suurempi kuin aikuisten (16–64-vuotiaat) 24,2 prosentin osuus ja melkein 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien ikäihmisten (yli 65-vuotiaat) osuus (18,3 prosenttia)(8); toteaa, että köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien lasten määrä on Euroopassa edelleen hälyttävän suuri, sillä vuonna 2016 heitä oli 24,8 miljoonaa(9); ottaa huomioon, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet pyrkimään saavuttamaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, joiden joukossa on muun muassa tavoite poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa kaikkialta;

H.  toteaa, että koheesiopolitiikan päätavoite on vahvistaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta vähentämällä alueellisia eroavuuksia jäsenvaltioissa ja niiden välillä, parantamalla EU:n kansalaisten hyvinvointia ja tarjoamalla heille yhdenvertaisia mahdollisuuksia riippumatta heidän asuinpaikastaan; toteaa, että koheesiopolitiikalla on ollut tärkeä asema kuluneiden vuosien talous- ja sosiaalikriisin vaikutusten torjumisessa, koska se on tarjonnut kaivattuja mahdollisuuksia julkisille investoinneille; toteaa, että nykyisellä rahoituskaudella koheesiopolitiikalla on määrä auttaa tukemaan 1,1:tä miljoonaa pk-yritystä, auttaa 7,4:ää miljoonaa työtöntä löytämään työtä ja 8,9:ää miljoonaa henkilöä hankkimaan uutta ammattitaitoa ja edistää 16 miljardin euron investointeja digitaalitalouteen sekä merkittäviä investointeja sosiaaliseen infrastruktuuriin;

I.  toteaa, että alueelliset erot kasvavat, myös vauraammilla alueilla, joilla esiintyy köyhyyssaarekkeita; toteaa, että kaikkein vauraimmat alueet toimivat merkittävinä kasvua edistävinä tekijöinä;

J.  toteaa, että komission ja jäsenvaltioiden on osoitettava voimakkaammin olevansa sitoutuneita soveltamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174 ja 175 artiklaa;

1.  painottaa, että koheesiopolitiikka muodostaa perustan ylöspäin tapahtuvan sosiaalisen lähentymisen lisäämiselle ja vaurauden jakamiselle EU:ssa ja että siinä on keskityttävä suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten elinoloihin, työttömyyteen, epävarmuuteen, köyhyyteen, syrjäytymiseen, syrjintään, muuttoliikkeeseen ja ilmastonmuutokseen; katsoo, että unionin pääasiallisena kyseisiä tavoitteita koskevien julkisten investointien politiikkana koheesiopolitiikan määrärahat olisi siksi pidettävä vähintään samalla tasolla tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

2.  korostaa, että Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) olisi kasvatettava merkittävästi, sillä se on unionin tärkein väline sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, työntekijöiden työmarkkinoille pääseminen ja palaaminen mukaan luettuina, täytäntöönpanon edistämiseksi ja sosiaalista osallisuutta ja köyhyyden ja eriarvoisuuden torjumista edistävien toimien tukemiseksi sekä yhdenvertaisten mahdollisuuksien luomiseksi, ja katsoo, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjinnän torjumisen rahoitus olisi säilytettävä 20 prosentin tasolla; katsoo, että suunnitelma ESR:n sulauttamisesta yhteen sosiaalisten investointien rahastoon vaarantaisi koheesiopolitiikan eheyden, koska sen tavoitteena oleva perussopimuksessa vaalittu sosiaalinen yhteenkuuluvuus saavutetaan pääasiassa ESR:n rahoituksen avulla; painottaa, että ESR:n on tämän vuoksi säilyttävä olennaisena osana koheesiopolitiikkaa sen varmistamiseksi, että EU:n uusi sosiaalisen Euroopan painotus voidaan toteuttaa paikan päällä;

3.  katsoo, että EU:n alueellisen sosiaalisen edistyksen indeksiä olisi arvioitava mahdollisena BKT-indikaattoria täydentävänä lisäindikaattorina, kun otetaan huomioon, että henkeä kohti lasketun BKT:n kasvu ei merkitse vastaavaa lisäystä kaikkien alueiden työllisyydessä eikä ole sellaisenaan riittävä mittaamaan uudentyyppisiä eriarvoisuuksia EU:n alueiden välillä ja että talouskasvu ei vaikuta tiettyihin sosiaalisen edistyksen ja sosiaalisen osallisuuden määrittäjiin; kehottaa komissiota harkitsemaan myös uusien sosiaalisten kriteereiden soveltamista, kun se päättää EU:n rahoituksen osoittamisesta temaattisille tavoitteille, joilla on sosiaalinen ulottuvuus, sekä tehostamaan koheesiopolitiikan yhdistämistä aloihin, jotka on nykyisin määritetty aloiksi, joilla unioni toteuttaa toimia; katsoo, että sosiaalisia indikaattoreita voitaisiin käyttää jälkiarviointivälineenä tarkasteltaessa EU:n rahoituksen menestystä paremman sosiaalisen tuloksen aikaansaamisessa;

4.  muistuttaa, että EU:n julkiset investoinnit ovat edelleen vähäisempiä kuin ennen kriisiä, joten alueet ja jäsenvaltiot tarvitsevat enemmän tukea voidakseen vastata nykyisiin ja tuleviin haasteisiin; katsoo, että ottaen huomioon kasvavat sosiaaliset eroavuudet kaikkialla EU:ssa johdonmukaisen toimintapoliittisen kehyksen keskiössä on oltava sosiaalisia investointeja koskeva lähestymistapa, jossa sovitetaan yhteen EU:n hallintokehys ja sen talousarvio välttämättömiin sosiaalisiin investointeihin; painottaa, että tällaiset pitkällä aikavälillä tuottavat investoinnit ovat keskeisiä EU:n alueiden tulevaisuuden kilpailukyvyn kannalta;

5.  panee merkille seitsemännessä koheesiokertomuksessa esitetyt tiedot, jotka osoittavat sosiaalisen tilanteen yleisesti parantuneen mutta joiden mukaan jäljellä on jäsenvaltioiden välisiä sitkeitä sosiaalisia eroavuuksia, joita pahentaa talouskriisin ja vuosien säästötoimenpiteiden haitallinen vaikutus; panee huolestuneena merkille, että myönteisistä merkeistä huolimatta köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski on edelleen keskeinen haaste ja yksi sosiaalisen yhteenkuuluvuuden pääasiallisista haasteista monissa jäsenvaltioissa lisääntyneen eriarvoisuuden lisäksi;

6.  katsoo, että koheesiopolitiikan ohjelmasuunnittelun sitominen Eurooppa 2020 -strategian mitattaviin tavoitteisiin, kuten köyhyyden vähentämiseen, oli yksi ohjelmakauden 2014–2020 suurimmista saavutuksista; katsoo, että taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisen EU:ssa olisi oltava Eurooppaa vuoden 2020 jälkeisenä aikana koskevan strategian tärkein tavoite, joka perustuu kansainvälisesti hyväksyttyihin kestävän kehityksen tavoitteisiin;

7.  toteaa uudelleen, että EU:n talousarviota on vahvistettava jäsenvaltioiden bruttokansantulon huomioon ottavien maksuosuuksien pohjalta, jotta voidaan edistää julkisia investointeja kansallisesti tuottavien alojen tukemiseksi, myötävaikuttaa moninaisten rakenteellisten riippuvuuksien vähentämiseen, edistää työntekijöiden oikeudet huomioon ottavaa työllisyyttä ja laadukkaita julkisia palveluja sekä hyödyntää täysimääräisesti jäsenvaltioiden maailmanlaajuiset mahdollisuudet;

8.  toteaa, että tiettyjä merkittävimpiä työllisyyteen liittyviä ja sosiaalisia epätasapainoja ja sosiaalisia eroavuuksia Euroopassa, kuten työmarkkinoiden segmentoitumista, palkkahajontaa ja lapsiköyhyyttä, ei ole ratkaistu vaan ne ovat pahentuneet, mikä todistaa, että kansallisen tason julkinen politiikka ja unionin mekanismit eivät ole riittäviä vahvemman sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja oikeudenmukaisempien eurooppalaisten työmarkkinoiden kehittämiseksi; korostaa, että täydentääkseen jäsenvaltioiden nykyisiä toimenpiteitä EU:n on tehostettava ja laajennettava toimintapolitiikkojaan; painottaa, että finanssipoliittinen joustavuus on olennaisen tärkeää, jotta voidaan tukea sosiaalisia investointeja sosiaalisiin oikeuksiin, ja että kaikkien Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vaalittujen periaatteiden tehokas valtavirtaistaminen kaikissa vaiheissa on ehdottoman välttämätöntä;

9.  painottaa, että perheen ja uran yhteensovittaminen on tärkeää kaikkien alueiden taloudellisen edistymisen ja yhteenkuuluvuuden kannalta;

10.  pitää valitettavana, että ohjelmien täytäntöönpano on ollut kaudella 2014–2020 verkkaista, kun heinäkuuhun 2017 mennessä vain 39 prosenttia rahoituksesta oli jaettu(10); katsoo, että tarvitaan ripeämpää täytäntöönpanoa, sujuvampaa siirtymistä ohjelmakaudesta toiseen, selkeitä tavoitteita, vertailuarvoja ja tulosindikaattoreita sekä aitoa yksinkertaistamista ja valmiuksien kehittämistä;

11.  panee tämän osalta merkille komission pohdinta-asiakirjassa EU:n rahoituksen tulevaisuudesta(11) esitetyn ehdotuksen, jonka mukaan johdonmukaisuutta voidaan parantaa myös laatimalla yhteinen sääntökirja koheesiopolitiikalle ja muille rahoitusvälineille, jotka kohdistuvat saman tyyppisiin ohjelmiin tai hankkeisiin, millä varmistettaisiin koheesiopolitiikan ja innovoinnin sekä infrastruktuurimenojen vahvempi täydentävyys ja yksinkertaistaminen edunsaajien kannalta; katsoo, että rahastojen entistä tehokkaampi ja joustava täytäntöönpano on ratkaisevassa asemassa uudella monivuotisen rahoituskehyksen kaudella;

12.  katsoo, että alueviranomaiset on osallistettava ja on tehtävä muutoksia koheesiopolitiikan sosiaalisen edistyksen indikaattoreihin, ennen kuin sosiaalirahoitus voidaan yhdistää jäsenvaltioiden kanssa talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä sovittuihin toimintapoliittisiin painopisteisiin; painottaa, että maaraporteista ja maakohtaisista suosituksista ei saa tulla ainoita viiteasiakirjoja EU:n paikan päällä tehtävien investointien suunnittelulle, varsinkaan, kun on kyse sosiaalisista investoinneista;

13.  pyytää komissiota ottamaan käyttöön väestön vähenemisen ja hajanaisuuden torjumiseen tähtääviä politiikkoja; korostaa, että koheesiopolitiikan painopisteisiin olisi kuuluttava väestökadosta kärsivien alueiden huomioon ottaminen; kehottaa tämän vuoksi toteuttamaan strategisia investointeja, erityisesti laajakaistan saatavuuteen, kyseisiin alueisiin niiden kilpailukyvyn lisäämiseksi sekä teollisuuden rakenteen ja alueellisen rakenteen parantamiseksi;

14.  muistuttaa, että suhteellisuusperiaatteen on oltava etusijalla koheesio-ohjelmien hallinnossa ja valvonnassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön sähköinen hakujärjestelmä, jonka avulla projektijohtajien on helpompi virtaviivaistaa hallinnollisia menettelyjä;

15.  painottaa, että niistä lukuisista haasteista, joita Euroopan alueet kohtaavat tulevina vuosina, sosiaalinen osallisuus, köyhyys, työttömyys ja eriarvoisuus alueilla ja niiden välillä ovat erityisen merkittäviä koheesiopolitiikan kannalta; muistuttaa, että eriarvoisuus uhkaa Euroopan yhdentymiskehityksen tulevaisuutta ja heikentää sen legitiimiyttä ja voi vahingoittaa luottamusta EU:hun sosiaalisen edistyksen moottorina, ja katsoo, että eriarvoisuuden vähentämisen on oltava yksi EU:n pääasiallisista painopisteistä, kuten parlamentti on hiljan todennut; pitää olennaisen tärkeänä parantaa toimintapolitiikkojen kansallisen tason koordinointiprosessia, jotta voidaan paremmin seurata, ehkäistä ja korjata kielteisiä kehityssuuntauksia, jotka saattavat lisätä eriarvoisuutta ja heikentää sosiaalista yhteenkuuluvuutta tai vaikuttaa haitallisesti yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen, ottamalla tarvittaessa käyttöön ennaltaehkäiseviä ja korjaavia toimia; painottaa, että jotta köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen kaltaisiin sosiaalisiin ongelmiin voidaan puuttua yhteisöissä tehokkaasti, tarvitaan alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa, koska nämä ongelmat edellyttävät räätälöityä vastausta ja asianmukaisen hallintotason aktiivista osallistumista;

16.  katsoo, että unionin rahastoilla ei ole edelleenkään riittävästi vipuvaikutusta työpaikkojen luomiseksi ja niitä olisi siksi vahvistettava edelleen tehokkaammalla ja tuloksiin perustuvalla poliittisella päätöksenteolla ja täytäntöönpanolla ja vaikuttavan teknisen tuen avulla sekä keskittymällä erityisesti tulevaisuuteen suuntautuneisiin aloihin, joilla on potentiaalia luoda laadukkaita työpaikkoja varsinkin vihreässä taloudessa ja kiertotaloudessa, hoiva-alalla ja digitaalialalla; katsoo lisäksi, että rahoituksen saatavuutta olisi helpotettava kaikkien edunsaajien kannalta, yhteisötalouden toimijat, pk-yritykset, kansalaisjärjestöt, pienet kunnat ja itsenäiset ammatinharjoittajat mukaan luettuina;

17.  kehottaa jäsenvaltioita investoimaan enemmän osaamiseen, jolla parannetaan talouskasvua kaventamalla osaamisvajetta, sekä lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseen; kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota maaseutualueisiin, jotka eivät ole hyötyneet tarpeeksi talouskasvusta;

18.  kehottaa jäsenvaltioita, erityisesti jäsenvaltioita, joissa tuottavuus on vähäistä, käynnistämään tai jatkamaan rakenneuudistuksia kilpailukyvyn, liiketoimintaympäristön ja osaamispotentiaalin parantamiseksi;

19.  painottaa, että julkisten hankintojen läpinäkyvyys on olennaista kehityksen ja tasapuolisen kilpailun edistämiseksi; katsoo, että julkiset hankinnat tarjoavat parhaan keinon toteuttaa sosiaalisesti ja ympäristön kannalta hyödyllisiä investointeja;

20.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan aloitteita, joilla pyritään lisäämään etenkin nuorten, matalan osaamistason työntekijöiden ja ikääntyneiden työntekijöiden mahdollisuuksia päästä laadukkaaseen ja osallistavaan julkiseen koulutukseen, myös korkeakoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen ja työssäoppimiseen, ja hankkia ja päivittää erityisesti digitaalisia taitoja sekä saada laadukkaita ja pysyviä sekä osallistavia työpaikkoja; panee tässä yhteydessä merkille Euroopan uuden osaamisohjelman ja etenkin siihen sisältyvän taitojen parantamiseen tähtäävän aloitteen merkityksen; korostaa, että ESR:stä rahoitettavat koulutusohjelmat olisi räätälöitävä työntekijöiden ja työttömien tarpeisiin ja niissä olisi otettava huomioon mahdollisuudet työmarkkinoilla;

21.  ilmaisee jälleen huolensa kasvavasta vajaatyöllisyydestä ja piilevästä työttömyydestä, pitkäaikaistyöttömyyden kroonistumisesta sekä nuorisotyöttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden tasosta; muistuttaa sellaisiin suunnitelmiin investoimisen merkityksestä, joissa priorisoidaan pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen yhdistämällä ammatillinen koulutus henkilökohtaiseen ohjaukseen;

22.  kehottaa vahvistamaan budjettikohtia, joilla edistetään tehokkaita toimia pakolaisten ja muuttajien vastaanottamiseksi ja sosiaaliseksi osallistamiseksi;

23.  painottaa, että sosiaalinen ja verotuksellinen lähentyminen edistävät koheesiotavoitetta ja että erilaiset käytännöt tällä alalla voivat aiheuttaa lisäongelmia globalisaation vuoksi kaikkein haavoittuvimmilla alueilla;

24.  painottaa tarvetta säilyttää koulut ja koulutuslaitokset lähellä asutusta ja vaatii tätä varten kansallista politiikkaa, jos mahdollista Euroopan rakennerahastojen tuella;

25.  katsoo, että unionin rahastoissa olisi noudatettava vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta ja edistettävä edelleen laitoshoidosta luopumista.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

21.3.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

34

6

5

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Laura Agea, Guillaume Balas, Brando Benifei, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Michael Detjen, Lampros Fountoulis, Czesław Hoc, Danuta Jazłowiecka, Agnes Jongerius, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Jean Lambert, Jeroen Lenaers, Thomas Mann, Dominique Martin, Anthea McIntyre, Joëlle Mélin, Miroslavs Mitrofanovs, Elisabeth Morin-Chartier, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Marek Plura, Dennis Radtke, Sofia Ribeiro, Robert Rochefort, Claude Rolin, Siôn Simon, Romana Tomc, Yana Toom, Ulrike Trebesius, Renate Weber

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Maria Arena, Georges Bach, Amjad Bashir, Lynn Boylan, Tania González Peñas, Sergio Gutiérrez Prieto, Paloma López Bermejo, Ivari Padar, Sven Schulze, Jasenko Selimovic, Tom Vandenkendelaere, Flavio Zanonato

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Jytte Guteland

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

34

+

ALDE

Enrique Calvet Chambon, Robert Rochefort, Jasenko Selimovic, Yana Toom, Renate Weber

EFDD

Laura Agea

PPE

Georges Bach, David Casa, Danuta Jazłowiecka, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Thomas Mann, Elisabeth Morin-Chartier, Marek Plura, Dennis Radtke, Sofia Ribeiro, Claude Rolin, Sven Schulze, Romana Tomc, Tom Vandenkendelaere

S&D

Maria Arena, Guillaume Balas, Brando Benifei, Michael Detjen, Jytte Guteland, Sergio Gutiérrez Prieto, Agnes Jongerius, Ivari Padar, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Siôn Simon, Flavio Zanonato

VERTS/ALE

Jean Lambert, Miroslavs Mitrofanovs

NI

Lampros Fountoulis

6

-

PPE

Jeroen Lenaers

GUE/NGL

Lynn Boylan, Tania González Peñas, Paloma López Bermejo

ENF

Dominique Martin, Joëlle Mélin

5

0

PPE

Ádám Kósa

ECR

Amjad Bashir, Czesław Hoc, Anthea McIntyre, Ulrike Trebesius

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

http://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/8631691/3-31012018-BP-EN.pdf/bdc1dbf2-6511-4dc5-ac90-dbadee96f5fb

(2)

http://ec.europa.eu/eurostat/documents/2995521/8701418/3-01032018-AP-EN/37be1dc2-3905-4b39-9ef6-adcea3cc347a

(3)

http://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=en&catId=89&newsId=9051&furtherNews=yes, taulukko 14, s. 21.

(4)

Luvut julkaistu asiakirjassa ”Employment and Social Developments in Europe Quarterly Review”, helmikuu 2018.

(5)

Luonnos yhteiseksi työllisyysraportiksi 2018, jakso 1.1.

(6)

Luonnos yhteiseksi työllisyysraportiksi 2018, jakso 3.2.1.

(7)

Luonnos yhteiseksi työllisyysraportiksi 2018, jakso 3.4.1.

(8)

Luonnos yhteiseksi työllisyysraportiksi 2018, jakso 1.2.

(9)

http://ec.europa.eu/eurostat/en/web/products-eurostat-news/-/EDN-20171120-1

(10)

Euroopan komissio, Seitsemäs taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus, s. 175.

(11)

https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/reflection-paper-eu-finances_en.pdf, s. 24.


KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (20.3.2018)

aluekehitysvaliokunnalle

taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisesta Euroopan unionissa: Euroopan komission seitsemäs raportti

(2017/2279(INI))

Valmistelija: Mircea Diaconu

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa aluekehitysvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  uskoo, että kulttuurilla, koulutuksella, nuorisolla ja urheilulla on ratkaiseva rooli sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä ja EU:n tulevaisuuden muovaamisessa etenkin pyrittäessä luomaan yhteisvastuun yhdistämä moninaisuudessaan yhtenäisten kansalaisten yhteisö, ja niissä piilee valtava potentiaali, joka liittyy esimerkiksi mahdollisuuteen luoda eurooppalaista lisäarvoa ja taloudellista hyvinvointia EU:n kaikilla alueilla varsinkin koheesiopolitiikan puitteissa;

2.  muistuttaa kulttuurin ja kulttuuriperinnön tärkeydestä myös kaupunkien ja alueiden taloudellisen hyvinvoinnin kannalta; kehottaa siksi jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön tehokkaaksi suojelemiseksi ja kehottaa käyttämään siihen kaikkia käytettävissä olevia koheesiopolitiikan välineitä; suosittelee, että kulttuuriperintö katsottaisiin horisontaaliseksi prioriteetiksi kaikissa koheesiopolitiikan pilareissa seuraavassa ohjelmasukupolvessa ja että huomioon otetaan kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden 2018 aikana esitetyt suositukset sekä vuoden tulokset;

3.  korostaa yhtäläisten mahdollisuuksien merkitystä fyysisesti tai maantieteellisesti muita huonommassa asemassa olevien kannalta sekä sen takaamista, että tällaisilla henkilöillä on yhtäläiset mahdollisuudet nauttia kulttuurista ja saada koulutusta;

4.  korostaa, että investoinnit kulttuuriin, koulutukseen, nuorisoon ja urheiluun parantavat EU:n alueellista yhteenkuuluvuutta merkittävästi etenkin edistämällä unionin kansalaisten sosiaalista integraatiota;

5.  pitää tärkeänä luonnon- ja kulttuuriperinnön turvaamista ja sen potentiaalin hyödyntämisen talouden moottorina;

6.  pitää valitettavana, että komission seitsemännessä raportissa taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta ei korosteta kulttuuriin tehtyjä investointeja eikä siinä ole määrällisiä eikä laadullisia alakohtaisia viittauksia kulttuuriin liittyviin hankkeisiin, joiden osuus Euroopan aluekehitysrahastosta osoitetuista koheesiopolitiikan varoista oli ainakin 11 miljardia euroa ohjelmakausilla 2007–2013 ja 2014–2020;

7.  toteaa, että EU:n koheesiopolitiikka ja maaseudun kehittämispolitiikka voivat olla keskeisellä sijalla edistettäessä kulttuuriperinnön palauttamista, tuettaessa kulttuurialaa ja luovia toimialoja ja rahoitettaessa kulttuurialan ammattilaisten valmiuksien kehittämistä;

8.  painottaa yhdenvertaisen koulutukseen pääsyn ja kulttuuritoimintaan osallistumisen tärkeyttä, jotta edistettäisiin todellista lähentymistä ja vähennettäisiin eroja ja sosioekonomista eriarvoisuutta Euroopan alueiden välillä;

9.  kehottaa komissiota jatkamaan kulttuuria, koulutusta, nuorisoa ja urheilua koskevia investointeja ja perustamaan toimet kahden edellisen ohjelmakauden myönteisiin tuloksiin (2007–2013; 2014–2020);

10.  kehottaa luomaan seuraavalla ohjelmakaudella mahdollisuuksia kulttuurin, koulutuksen, nuorison ja urheilun rahoittamiseen käyttämällä erityisesti määriteltyjä Euroopan rakenne- ja investointirahaston sijoitusten temaattisia tavoitteita;

11.  korostaa kulttuurialan ja luovien toimialojen mahdollisuuksia nuorten työllistämiseen; tähdentää, että kulttuurialan ja luovien toimialojen tukeminen edelleen ja niihin investoiminen voivat edistää merkittävästi investointeja, kasvua, innovointia ja työllisyyttä; kehottaa siksi komissiota ottamaan huomioon ainutlaatuiset mahdollisuudet, joita kulttuuriala ja luovat toimialat kokonaisuutena tarjoavat, kansalaisjärjestöt ja pienet yhdistykset mukaan lukien;

12.  kehottaa komissiota sisällyttämään kulttuurin ja koulutuksen seuraavan ohjelmakauden prioriteetteihin ja strategisiin tavoitteisiin sekä aluekehitykseen liittyvien politiikkatoimien painopistealoina että niiden horisontaalisena ulottuvuutena;

13.  kehottaa jäsenvaltioita luomaan koheesiopolitiikan yhteydessä kulttuurin, koulutuksen, nuorison ja urheilun alan pitkän aikavälin kestäviä strategioita, jotka voivat toimia strategisten investointien pohjana ohjelmakaudella 2021–2027;

14.  vaatii, että valitut hankkeet täydentävät toisiaan, ja kehottaa komissiota hyödyntämään täysin mahdollisia synergiavaikutuksia ERI-rahastojen ja Euroopan investointipankin käytettävissä olevien välineiden (Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR)) sekä muiden ohjelmakaudelle 2014–2020 suunniteltujen EU-ohjelmien välillä; kehottaa ottamaan huomioon erityisesti Erasmus+ -ohjelman sekä Luova Eurooppa -ohjelman, parantamaan tiedottamista EU:n laajuisesti ja tehostamaan täytäntöönpanoa huomattavasti jäsenvaltioissa ja niiden alueilla; korostaa, että avustuksia on osoitettava paitsi infrastruktuurin kehittämiseen myös sellaisten kulttuurialan klustereiden luomiseen, jotka yhdistävät useita asiaan liittyviä aloja, kuten kulttuuriperinnön, kulttuurialan ja luovat toimialat, koulutusohjelmat, kulttuurimatkailun sekä paikallisen taiteen ja käsiteollisuuden;

15.  kehottaa toteuttamaan seuraavalla ohjelmakaudella toimia erityistoimenpiteiden yksilöimiseksi ja määrärahojen varaamiseksi fyysiselle infrastruktuurille, kuten yrityshautomoille, digitaaliselle infrastruktuurille (esimerkiksi laajakaistalle), sekä aineettomalle infrastruktuurille koulutus-, kulttuuri- ja tutkimuslaitoksia varten;

16.  katsoo, että vuoden 2020 jälkeisten koheesiopolitiikan investointien tulisi olla kulttuurin ja koulutuksen aloilla tehokkaampia ja toimivampia toteutettujen hankkeiden laadun ja määrän osalta;

17.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan osaamiskumppanuuksia yliopistojen, sekä koulutuslaitosten ja ammatillisten laitosten sekä tutkimus- ja kulttuurilaitosten välillä, jotta voidaan täyttää yhä kasvava uusien taitojen sekä kulttuurialan ja luovien toimialojen uudelleenkoulutuksen tarve;

18.  pyytää komissiota sisällyttämään tarkistettuun yhteisiä säännöksiä koskevaan asetukseen laatuindikaattoreita kulttuuriperintöön liittyville sijoituksille, kuten myös parlamentin 8. syyskuuta 2015 annetussa päätöslauselmassa ”Tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa” edellytetään;

19.  muistuttaa kulttuurialan ja luovien alojen roolista ja toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen määrittää kulttuuriala ja luovat alat horisontaaliseksi prioriteetiksi; korostaa, että alueet ovat osoittaneet voivansa kehittää klustereita ja rajat ylittävää yhteistyötä tällä alalla, ja panee merkille kulttuurialan ja luovien alojen älykkään erikoistumisen myönteiset vaikutukset, joista osoituksena ovat tähän mennessä saadut merkittävät tulokset; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan ja vahvistamaan tämän alan politiikkaa ja käyttämään EU:n ohjelmien ja ERI-rahastojen käytettävissä olevia varoja tehokkaasti;

20.  kehottaa laajentamaan keskipitkän ja pitkän aikavälin hankkeiden teoreettista ja käytännön laajuutta kulttuuri- ja audiovisuaalialalla sekä luovilla aloilla säätämällä ERI-rahastojen ja ESIR-rahastojen yhdistetystä käytöstä;

21.  kehottaa painottamaan koheesiopolitiikan toimissa entistä enemmän kulttuuri- ja koulutusalalla tehtäviä investointeja varsinkin kaupunkialueilla ja syrjäisillä alueilla uudelleenkoulutus- ja osallistamisvälineiden käytön avulla;

22.  kehottaa komissiota käyttämään EAKR:n kapasiteettia urheiluinfrastruktuurin kehittämisen tukemiseen ja kestävän urheilun ja ulkoilmatoiminnan edistämiseen alueiden ja maaseudun kehityksen välineinä; kehottaa Euroopan sosiaalirahastoa vahvistamaan urheilun alan työntekijöiden pätevyyksiä ja työllistettävyyttä;

23.  kehottaa jäsenvaltioita varaamaan osan koheesiopolitiikan rahoituksesta korkealaatuisille kulttuuri- ja koulutushankkeille, jotka eivät saa EU:n tukea varojen puutteen vuoksi, vaikka ne ansaitsisivatkin rahoitusta;

24.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan integroituja alueellisia hankkeita, joissa keskitytään kulttuuriin, kuten kulttuurireittejä, ja jotka edistävät korkealaatuista aluekehitystä ja julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia kulttuurimatkailun alalla.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

20.3.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

23

0

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Isabella Adinolfi, Dominique Bilde, Andrea Bocskor, Nikolaos Chountis, Silvia Costa, Mircea Diaconu, Jill Evans, María Teresa Giménez Barbat, Petra Kammerevert, Svetoslav Hristov Malinov, Curzio Maltese, Rupert Matthews, Morten Messerschmidt, Luigi Morgano, John Procter, Yana Toom, Sabine Verheyen, Bogdan Brunon Wenta, Theodoros Zagorakis, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver, Krystyna Łybacka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Elena Gentile, Liliana Rodrigues, Algirdas Saudargas

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

John Howarth, Luděk Niedermayer

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

23

+

ALDE

Mircea Diaconu, María Teresa Giménez Barbat, Yana Toom

EFDD

Isabella Adinolfi

ENF

Dominique Bilde

GUE/NGL

Nikolaos Chountis, Curzio Maltese

PPE

Andrea Bocskor, Svetoslav Hristov Malinov, Luděk Niedermayer, Algirdas Saudargas, Sabine Verheyen, Bogdan Brunon Wenta, Theodoros Zagorakis, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver

S&D

Silvia Costa, Elena Gentile, John Howarth, Petra Kammerevert, Luigi Morgano, Liliana Rodrigues, Krystyna Łybacka

0

-

4

0

ECR

Rupert Matthews, Morten Messerschmidt, John Procter

Verts/ALE

Jill Evans

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

27.3.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

35

4

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Pascal Arimont, Franc Bogovič, Victor Boştinaru, Mercedes Bresso, Steeve Briois, Rosa D’Amato, Raymond Finch, Michela Giuffrida, Krzysztof Hetman, Ivan Jakovčić, Marc Joulaud, Constanze Krehl, Martina Michels, Iskra Mihaylova, Andrey Novakov, Paul Nuttall, Younous Omarjee, Konstantinos Papadakis, Mirosław Piotrowski, Stanislav Polčák, Liliana Rodrigues, Fernando Ruas, Monika Smolková, Ruža Tomašić, Ramón Luis Valcárcel Siso, Ángela Vallina, Matthijs van Miltenburg, Lambert van Nistelrooij, Derek Vaughan, Kerstin Westphal, Joachim Zeller

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Daniel Buda, Elena Gentile, Elsi Katainen, Ivana Maletić, Tonino Picula, Bronis Ropė, Davor Škrlec, Damiano Zoffoli

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Ricardo Serrão Santos


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASSA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

35

+

ALDE

Ivan Jakovčić, Elsi Katainen, Iskra Mihaylova, Matthijs van Miltenburg

ECR

Mirosław Piotrowski, Ruža Tomašić

GUE/NGL

Martina Michels, Younous Omarjee, Ángela Vallina

PPE

Pascal Arimont, Franc Bogovič, Daniel Buda, Krzysztof Hetman, Marc Joulaud, Ivana Maletić, Lambert van Nistelrooij, Andrey Novakov, Stanislav Polčák, Fernando Ruas, Ramón Luis Valcárcel Siso, Joachim Zeller

S&D

Victor Boştinaru, Mercedes Bresso, Elena Gentile, Michela Giuffrida, Constanze Krehl, Tonino Picula, Liliana Rodrigues, Ricardo Serrão Santos, Monika Smolková, Derek Vaughan, Kerstin Westphal, Damiano Zoffoli

VERTS/ALE

Bronis Ropė, Davor Škrlec

4

-

EFDD

Raymond Finch, Paul Nuttall

ENF

Steeve Briois

NI

Konstantinos Papadakis

1

0

EFDD

Rosa D'Amato

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 13. huhtikuuta 2018Oikeudellinen huomautus