Menettely : 2017/2209(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0144/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0144/2018

Keskustelut :

PV 02/05/2018 - 33
CRE 02/05/2018 - 33

Äänestykset :

PV 03/05/2018 - 7.15
CRE 03/05/2018 - 7.15
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0204

MIETINTÖ     
PDF 509kWORD 97k
12.4.2018
PE 613.557v02-00 A8-0144/2018

tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja vapaudesta Euroopan unionissa

(2017/2209(INI))

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

Esittelijä: Barbara Spinelli

Valmistelija (*):

Curzio Maltese, Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

TARKISTUKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT KANTA
 KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja vapaudesta Euroopan unionissa

(2017/2209(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 6, 7, 9, 10, 11 ja 49 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9, 10 ja 16 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sekä Euroopan sosiaalisen peruskirjan,

–  ottaa huomioon 21. joulukuuta 1965 annetulla YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla 2106 hyväksytyn ja allekirjoituksia sekä ratifioimista varten avatun kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 29 jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta,

–  ottaa huomioon eurooppalaisen julistuksen lehdistönvapaudesta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean ja parlamentaarisen yleiskokouksen julistukset, suositukset ja päätöslauselmat sekä Venetsian komission lausunnot ja luettelon oikeusvaltion arviointiperusteista,

–  ottaa huomioon paineen alla työskenteleviä toimittajia koskevan Euroopan neuvoston tutkimuksen ”Journalists under pressure – Unwarranted interference, fear and self-censorship in Europe”,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, YK:n korruptiosopimuksen ja Unescon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuskomitean yleishuomion nro 34,

–  ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen ja YK:n ihmisoikeusneuvoston asiaa koskevat päätöslauselmat sekä mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaavan YK:n erityisraportoijan raportit,

–  ottaa huomioon toimittajien turvallisuutta ja rankaisemattomuuskysymystä koskevan YK:n toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) ja erityisesti sen mediavaltuutetun työn tiedotusvälineiden vapauden alalla,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston journalismin toimintamahdollisuuksia ja toimittajien turvallisuutta edistävän foorumin työn,

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2017 annetun mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaavan YK:n erityisraportoijan, Etyjin mediavaltuutetun, Amerikan valtioiden järjestön (OAS) ilmaisunvapauden erityisraportoijan sekä Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan (ACHPR) ilmaisunvapauden ja tiedonsaannin erityisraportoijan yhteisen julistuksen sananvapaudesta ja ”valeuutisista”, disinformaatiosta ja propagandasta,

–  ottaa huomioon Toimittajat ilman rajoja -järjestön julkaisemat lehdistönvapausindeksin tulokset sekä yliopistollisen Eurooppa-instituutin tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja vapautta käsittelevän keskuksen (Centre for Media Pluralism and Media Freedom) tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineen hankkeen tulokset,

–  ottaa huomioon Article 19 -kansalaisjärjestön julkaiseman kunnianloukkausta käsittelevän muistion ”Defining Defamation: Principles on Freedom of Expression and Protection of Reputation”,

–  ottaa huomioon 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”EU:n perusoikeuskirja: tiedotusvälineiden vapauden yleiset edellytykset EU:ssa”(2),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa(3) sekä 29. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman unionin kansalaisten laajamittaisesta sähköisestä valvonnasta 12. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman jatkotoimista(4),

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Sähköinen demokratia Euroopan unionissa: mahdollisuudet ja haasteet”(5),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta(6),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman väärinkäytösten paljastajien merkityksestä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa(7) ja 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman legitiimeistä toimista yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi heidän paljastaessaan luottamuksellisia tietoja yrityksistä ja julkisista elimistä(8),

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät tiedotusvälineiden vapaudesta ja moniarvoisuudesta digitaalisessa ympäristössä(9),

–  ottaa huomioon sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat ja komission suuntaviivat EU:n tuesta tiedotusvälineiden vapaudelle ja riippumattomuudelle laajentumismaissa vuosina 2014–2020,

–  ottaa huomioon komission vuonna 2016 pidetyn vuotuisen perusoikeuskollokvion aiheesta ”moniarvoiset tiedotusvälineet ja demokratia” sekä Euroopan unionin perusoikeusviraston aiheesta julkaisemat asiakirjat,

–  ottaa huomioon, että komissio on nimittänyt valeuutisia ja verkossa olevaa disinformaatiota käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on opastaa valeuutisia koskevan ilmiön laajuuden selvittämisessä ja asiaankuuluvien sidosryhmien roolien ja vastuualueiden määrittelemisessä,

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun (EDPS) lausunnon 5/2016 sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin 2002/58/EY uudelleentarkastelusta,

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/541 terrorismin torjumisesta sekä neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta sekä neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta(10),

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2017 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät turvallisuudesta ja puolustuksesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A8-0144/2018),

A.  ottaa huomioon, että oikeus sananvapauteen ja oikeus mielipiteenvapauteen ovat perusoikeuksia ja välttämättömiä edellytyksiä yksilöiden täysipainoiselle kehittymiselle ja aktiiviselle osallistumiselle demokraattiseen yhteiskuntaan, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden periaatteiden sekä muiden ihmisoikeuksien ja perusvapauksien toteutumiselle;

B.  ottaa huomioon, että moniarvoisuus on erottamaton osa vapautta, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta;

C.  ottaa huomioon, että tiedonanto-oikeus ja tiedonsaantioikeus ovat osa perustavaa laatua olevia demokraattisia ydinarvoja, joiden pohjalle Euroopan unioni on perustettu;

D.  toteaa, että moniarvoisten, riippumattomien ja luotettavien tiedotusvälineiden merkitystä demokratian ja oikeusvaltion suojelijoina ja valvojina ei voi aliarvioida;

E.  ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden vapaus, moniarvoisuus ja riippumattomuus ovat sananvapauden olennaisia osia; ottaa huomioon, että tiedotusvälineillä on demokraattisessa yhteiskunnassa keskeinen tehtävä vallan vahtikoirana, sillä ne lisäävät kansalaisten tiedonsaanti- ja vaikutusmahdollisuuksia laajentamalla heidän ymmärrystään vallitsevasta poliittisesta ja yhteiskunnallisesta toimintaympäristöstä ja samalla edistävät kansalaisten tietoista osallistumista demokraattiseen toimintaan; toteaa, että tätä tehtävää olisi laajennettava siten, että se kattaa myös verkko- ja kansalaisjournalismin sekä bloggaajien, internetin käyttäjien, sosiaalisessa mediassa toimivien aktivistien ja ihmisoikeuksien puolustajien työn, jotta se vastaisi nykyistä perusteellisesti muuttunutta mediatodellisuutta siten, että samalla kunnioitetaan oikeutta yksityisyyteen; toteaa, että verkon neutraalius on keskeinen periaate avoimen internetin kannalta;

F.  ottaa huomioon, että valeuutiset, verkkokiusaaminen ja kostoporno herättävät yhä enemmän huolta yhteiskunnissamme ja erityisesti nuorten keskuudessa;

G.  ottaa huomioon, että valeuutisten ja disinformaation leviäminen sosiaalisessa mediassa ja hakusivustoilla on vahingoittanut huomattavasti perinteisten tiedotusvälineiden uskottavuutta, mikä puolestaan heikentää niiden valmiuksia toimia vahtikoirina;

H.  ottaa huomioon, että viranomaisten tehtävä on olla rajoittamatta sananvapautta ja niiden positiivisena velvoitteena on hyväksyä oikeus- ja sääntelykehys, jolla edistetään vapaiden, riippumattomien ja moniarvoisten tiedotusvälineiden kehittämistä;

I.  toteaa, että kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 2 ja 4 artiklan ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 30 artiklan nojalla sananvapautta ei saa koskaan käyttää puolustamaan kyseistä yleissopimusta tai julistusta rikkovaa puhetta, kuten vihapuhetta tai propagandaa, joka perustuu ajatuksiin tai teorioihin jonkin rodun tai tietynväristen ihmisten ryhmän tai etnisen ryhmän paremmuudesta tai jolla yritetään oikeuttaa tai edistää rotuvihaa tai syrjintää;

J.  toteaa, että viranomaisilla on velvollisuus suojella julkisten tiedotusvälineiden riippumattomuutta ja puolueettomuutta erityisesti demokraattisia yhteiskuntia palvelevina toimijoina sen sijaan, että ne ajaisivat vallassa olevien hallitusten etua;

K.  ottaa huomioon, että viranomaisten olisi myös varmistettava, että tiedotusvälineet noudattavat voimassa olevia lakeja ja asetuksia;

L.  toteaa, että äskettäiset poliittiset tapahtumat eri jäsenvaltioissa, joissa nationalismi ja populismi ovat kasvussa, ja lisääntyvät toimittajiin kohdistuvat paineet ja uhkailut osoittavat, että Euroopan unionin on taattava tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus sekä edistettävä ja puolustettava niitä;

M.  ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston mukaan sekä valtion että valtiosta riippumattomien toimijoiden toimittajiin kohdistamilla väärinkäytöksillä ja rikoksilla on vakavia ja pelottavia vaikutuksia sananvapauteen; toteaa, että perusteettoman vaikuttamisen riski ja toistuvuus lisäävät pelkoa toimittajien, kansalaisjournalistien, bloggaajien ja muiden tiedotusalan toimijoiden keskuudessa, mikä saattaa johtaa suureen itsesensuuriin ja heikentää siten kansalaisten tiedonsaanti- ja osallistumisoikeutta;

N.  ottaa huomioon, että sanan- ja mielipiteenvapauden edistämistä ja suojelua käsittelevä YK:n erityisraportoija muistutti syyskuussa 2016, että hallitusten vastuulla on paitsi kunnioittaa journalismia myös varmistaa, että toimittajia ja heidän lähteitään suojellaan vahvalla lainsäädännöllä, rikkojien syytteeseen asettamisella ja laajoilla turvatoimilla tarpeen vaatiessa;

O.  toteaa, että toimittajat ja muut media-alan toimijat joutuvat yhä kohtaamaan väkivaltaa, uhkailua, häirintää ja julkista häpäisyä Euroopan unionissa pääasiassa siksi, että he tekevät tutkivaa journalismia suojellakseen yleistä etua vallan väärinkäytöltä, korruptiolta, ihmisoikeusloukkauksilta tai rikolliselta toiminnalta;

P.  ottaa huomioon, että toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden turvallisuuden takaaminen on ennakkoedellytys sen varmistamiselle, että he voivat hoitaa täysin tehtävänsä ja käyttää valmiuksiaan tiedottaakseen asianmukaisella tavalla kansalaisille ja osallistuakseen vaikuttavasti julkiseen keskusteluun;

Q.  toteaa, että Euroopan neuvoston journalismin toimintamahdollisuuksia ja toimittajien turvallisuutta edistävän foorumin mukaan valtiolliset toimijat ovat syypäitä yli puoleen kaikista media-alan ammattilaisiin kohdistuneista häirintätapauksista;

R.  toteaa, että tutkivaa journalismia olisi edistettävä kansalaisten osallistumisena ja kansalaisten myönteisenä toimintana, jota olisi tuettava viestinnän, oppimisen, koulutuksen ja valmennuksen avulla;

S.  ottaa huomioon, että mediajärjestelmän radikaali kehitys, tiedotusvälineiden moniarvoisuuden verkkoulottuvuuksien nopea kasvu ja hakukoneiden ja sosiaalisen median alustojen nousu uutisten lähteiksi tarjoavat sekä haasteen että mahdollisuuden sananvapauden edistämiselle, uutisten tuottamisen demokratisoimiselle saattamalla kansalaiset osallisiksi julkisesta keskustelusta ja sille, että yhä useammasta tiedon käyttäjästä tulee tiedon tuottaja; ottaa kuitenkin huomioon, että vallan keskittyminen viestinnän monialayrityksille, alustojen tarjoajille ja internetpalvelujen välittäjille ja taloudellisten yhtiöiden ja poliittisten toimijoiden harjoittama tiedotusvälineiden valvonta voi haitata julkisen keskustelun moniarvoisuutta ja tiedonsaantia ja vaikuttaa journalismin ja lähetystoimintaa harjoittavien tiedotusvälineiden vapauteen, luotettavuuteen, laatuun ja toimitukselliseen riippumattomuuteen; toteaa, että tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n tasolla ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että hakukoneet, sosiaalisen median alustat ja muut huipputeknologian suuryritykset kunnioittavat EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden sääntöjä esimerkiksi sähköisen viestinnän tietosuojan ja kilpailun aloilla;

T.  toteaa, että toimittajilla on oltava suora, välitön ja rajoittamaton pääsy julkishallinnon tietoihin, jotta he voivat asettaa viranomaiset asianmukaisella tavalla vastuuseen;

U.  toteaa, että sekä tutkintaoikeuden että väärinkäytösten paljastajien avulla saadut tiedot täydentävät toisiaan ja että molemmat ovat keskeisiä edellytyksiä sille, että toimittajat voivat täyttää yleistä etua koskevan tehtävänsä;

V.  toteaa, että toimittajat tarvitsevat parhaan mahdollisen oikeudellisen suojan, jotta he voivat käyttää ja levittää tällaisia yleistä etua koskevia tietoja työssään;

W.  ottaa huomioon, että oikeus pyytää ja saada tietoja viranomaisilta on yhä hyvin hajanainen ja puutteellinen Euroopan unionin alueella;

X.  ottaa huomioon, että media-alalla on keskeinen tehtävä kaikissa demokraattisissa yhteiskunnissa; ottaa huomioon, että talouskriisin vaikutukset yhdistettyinä sosiaalisen median alustojen ja muiden huipputeknologian suuyritysten sekä erittäin valikoivasta mainonnasta saatavien tulojen samanaikaiseen kasvuun ovat lisänneet merkittävästi media-alan toimijoiden, riippumattomat toimittajat mukaan lukien, työolojen epävarmuutta ja sosiaalista epävarmuutta, minkä seurauksena ammatilliset, sosiaaliset ja laatua koskevat normit ovat heikentyneet merkittävästi journalismin alalla, mikä voi vaikuttaa kielteisesti toimijoiden toimitukselliseen riippumattomuuteen;

Y.  toteaa, että Euroopan neuvoston Euroopan audiovisuaalinen seurantakeskus on tuominnut digitaalisen duopolin syntymisen, sillä Googlen ja Facebookin osuus kaikesta digitaalisen mainonnan markkinoiden kasvusta oli 85 prosenttia vuonna 2016, mikä vaarantaa perinteisten mainosrahoitteisten mediayhtiöiden, kuten kaupallisten televisiokanavien, sanomalehtien ja aikakauslehtien, tulevaisuuden, sillä ne tavoittavat huomattavasti rajallisemman yleisön;

Z.  ottaa huomioon, että laajentumispolitiikan yhteydessä komission velvollisuutena on vaatia noudattamaan Kööpenhaminan arviointiperusteita kaikilta osin myös sananvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden alalla ja että EU:n olisi siksi näytettävä esimerkkiä asettamalla korkeimmat normit tällä alalla; ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioina valtioita sitovat jatkuvasti EU:n perussopimuksiin ja EU:n perusoikeuskirjaan sisältyvät ihmisoikeusvelvoitteet ja että sananvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden kunnioittamista jäsenvaltioissa olisi tarkasteltava säännöllisesti; toteaa, että EU voi olla uskottava maailmanlaajuisilla foorumeilla ainoastaan, jos lehdistön ja median vapaudet on turvattu ja niitä kunnioitetaan myös itse unionissa;

AA.  ottaa huomioon, että tutkimuksissa löydetään jatkuvasti todisteita siitä, että naiset ovat vähemmistössä eri media-aloilla ja erityisesti luovissa tehtävissä ja että naiset ovat vakavalla tavalla aliedustettuina ylemmillä päätöksentekotasoilla; ottaa huomioon, että tutkimukset naisten osallistumisesta journalismiin viittaavat siihen, että vaikka toimittajan ammatin aloittavien työntekijöiden keskuudessa vallitsee suhteellisen hyvä sukupuolten tasapaino, päätöksentekovastuun jakaumaa kuvastaa merkittävä sukupuolten välinen epätasapaino;

AB.  toteaa, että näiden periaatteiden kunnioittamisen takaavat Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen määräykset pannaan täytäntöön tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta sekä tiedon laatua ja saatavuutta edistävillä myönteisillä toimilla (positiivinen vapaus), mutta ne edellyttävät myös viranomaisten toiminnasta pidättäytymistä, jotta vältytään haitallisilta hyökkäyksiltä (negatiivinen vapaus);

AC.  toteaa, että laiton ja mielivaltainen valvonta, etenkin laajamittaisesti toteutettuna, on ristiriidassa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien, kuten sananvapauden – mukaan lukien lehdistönvapauden ja uutislähteiden luottamuksellisuuden suojelun – sekä yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevan oikeuden kanssa; toteaa, että internetillä ja varsinkin sosiaalisella medialla on rooli vihapuheen levityskanavana ja väkivaltaiseen ääriajatteluun johtavan radikalisoitumisen edistäjänä laittoman sisällön levityskanavana erityisesti nuorten keskuudessa; toteaa, että näiden ilmiöiden torjunta edellyttää tiivistä ja koordinoitua yhteistyötä kaikkien asianosaisten toimijoiden välillä hallinnon kaikilla tasoilla (paikallinen, alueellinen ja kansallinen taso) sekä kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin kanssa; toteaa, että perusoikeuksia koskevien velvoitteiden olisi aina liityttävä tehokkaisiin turvallisuuteen ja terrorismintorjuntaan liittyviin lakeihin ja toimintoihin sekä toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on torjua ja ehkäistä vihapuhetta ja väkivaltaisia ääriliikkeitä, jotta vältytään ristiriidoilta sananvapauden suojelun kanssa;

AD.  ottaa huomioon, että kuten Euroopan neuvosto toteaa, väärinkäytösten paljastaminen on perustavanlaatuinen osa sananvapautta ja sillä on keskeinen rooli sääntöjenvastaisuuksien ja rikkomusten havaitsemisessa ja niistä raportoimisessa sekä demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja avoimuuden vahvistamisessa; toteaa, että väärinkäytösten paljastukset ovat keskeinen tiedonlähde torjuttaessa järjestäytynyttä rikollisuutta, tutkittaessa, tunnistettaessa ja julkistettaessa julkisen ja yksityisen sektorin korruptiotapauksia sekä selvitettäessä yksityisten yritysten luomia veronkiertojärjestelyjä; ottaa huomioon, että tämän roolin vaikuttavuus edellyttää väärinkäytösten paljastajien asianmukaista suojelua EU:ssa, jäsenvaltioissa ja kansainvälisesti ja sitä, että edistetään väärinkäytösten paljastajien tärkeän yhteiskunnallisen roolin tunnustamista;

AE.  toteaa, että tutkivalle journalismille olisi annettava erityinen asema korruption ja hallinnollisten epäkohtien torjumisessa EU:ssa ja taloudellista tukea yhteistä hyvää palvelevana välineenä;

AF.  ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineen avulla tehtyjen havaintojen mukaan tiedotusvälineiden omistus on yhä erittäin keskittynyttä ja että tämä vaarantaa merkittävällä tavalla mediasisällössä esitettyjen tietojen ja näkökulmien moninaisuuden;

AG.  toteaa, että myös EU-asioiden ja EU:n toimielinten ja virastojen työstä uutisointiin olisi sovellettava kansallisten uutisten tavoin tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja vapauden vaatimuksia ja että tällaisia uutisia olisi julkaistava monilla eri kielillä, jotta ne tavoittavat mahdollisimman monta EU:n kansalaista;

1.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, muun muassa varmistamaan riittävän julkisen rahoituksen, jotta taataan demokraattista yhteiskuntaa palveleva moniarvoinen, riippumaton ja vapaa mediaympäristö ja edistetään sitä, mukaan luettuina julkisten tiedotusvälineiden, kansalaismedian ja ruohonjuuritason tiedotusvälineiden riippumattomuus ja kestävyys, jotka muodostavat olennaisen osan suotuisaa ympäristöä, jolla taataan perusoikeus sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen;

2.  korostaa lainsäätäjien, toimittajien, kustantajien ja internetpalvelujen välittäjien jaettua vastuuta mutta myös kansalaisten vastuuta tiedon kuluttajina;

3.  kehottaa EU:n toimielimiä takaamaan, että EU:n perusoikeuskirja pannaan täytäntöön kaikissa päätöksissä, toimissa ja politiikoissa, jotta tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja vapautta aiheettomasta kansallisten viranomaisten vaikutuksesta voidaan pitää yllä tehokkaasti; pyytää tässä yhteydessä komissiota toteuttamaan säädösehdotustensa arvioinnin yhteydessä ihmisoikeuksia koskevia vaikutustenarviointeja ja esittämään ehdotuksen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamiseksi asiaa koskevan parlamentin päätöslauselman mukaisesti;

4.  korostaa, että on tarpeen ottaa käyttöön riippumattomat valvontamekanismit, joiden avulla voidaan arvioida tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta EU:ssa, jotta voidaan edistää ja suojella Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa vahvistettuja oikeuksia ja vapauksia ja reagoida viipymättä niihin mahdollisesti kohdistuviin uhkiin ja rikkomuksiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan täysin ja vahvistamaan tältä osin jo kehitettyjä työkaluja, kuten tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälinettä ja Euroopan neuvoston journalismin toimintamahdollisuuksia ja toimittajien turvallisuutta edistävää foorumia;

5.  kehottaa komissiota perussopimusten valvojana suhtautumaan jäsenvaltioiden hallitusten pyrkimyksiin vahingoittaa tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta sellaisena vakavana ja järjestelmällisenä vallan väärinkäyttönä ja hyökkäyksenä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa vahvistettuja Euroopan unionin perusarvoja vastaan kuin mitä ne ovat, kun otetaan huomioon, että sananvapaus ja mielipiteenvapaus ovat perusluonteisia ihmisoikeuksia ja että tiedotusvälineiden vapaudella, moniarvoisuudella ja riippumattomuudella on keskeinen rooli demokraattisessa yhteiskunnassa, sillä niiden avulla valvotaan muun muassa hallitusten ja valtioiden vallan käyttöä;

6.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään riippumattoman arvioinnin asiaankuuluvista laeistaan ja käytännöistään, jotta voidaan suojella sananvapautta ja tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta;

7.  on erittäin huolissaan niistä väärinkäytöksistä, rikoksista ja kuolemaan johtaneista hyökkäyksistä, joita jäsenvaltioissa kohdistuu edelleen toimittajiin ja media-alan työntekijöihin heidän toimintansa vuoksi; kehottaa jäsenvaltioita kaikin keinoin ehkäisemään tällaista väkivaltaa, varmistamaan vastuuvelvollisuuden ja välttämään rankaisemattomuutta sekä takaamaan, että uhreilla ja heidän perheillään on mahdollisuus asianmukaisiin oikeussuojakeinoihin; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan yhteistyössä toimittajajärjestöjen kanssa riippumattoman ja puolueettoman sääntelyelimen, jonka tehtävänä on toimittajiin kohdistuvan väkivallan ja uhkailun valvonta, dokumentointi ja raportointi sekä toimittajien suojelusta ja turvallisuudesta vastaaminen kansallisella tasolla; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi panemaan kaikilta osin täytäntöön Euroopan neuvoston suosituksen CM/Rec(2016)4 journalismin suojelemisesta sekä toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden turvallisuudesta;

8.  ilmaisee huolensa toimittajien työolojen heikentymisestä ja toimittajien kohtaaman henkisen väkivallan määrästä; kehottaa siksi jäsenvaltioita laatimaan tiiviissä yhteistyössä toimittajajärjestöjen kanssa kansallisia toimintasuunnitelmia toimittajien työolojen parantamiseksi ja toimittajien suojelemiseksi henkiseltä väkivallalta;

9.  ilmaisee huolensa tiedotusvälineiden vapaudesta Maltalla sen jälkeen, kun korruptiota vastustanut toimittaja Daphne Caruana Galizia murhattiin lokakuussa 2017, ja toteaa, että häneen kohdistettiin lisäksi häirintää, mukaan luettuina turvaamistoimena tehdyt takavarikoinnit, joilla hänen pankkitilinsä jäädytettiin, sekä monikansallisten yritysten esittämät uhkaukset;

10.  panee tyytyväisenä merkille päätökseen nimetä Euroopan parlamentin lehdistösali murhatun toimittajan Daphne Caruana Galizian mukaan; pyytää jälleen tähän liittyen, että Euroopan parlamentti nimeäisi tutkivalle journalismille vuosittain myönnettävän palkinnon hänen mukaansa;

11.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan täyden tukensa Toimittajat ilman rajoja -järjestön käynnistämälle aloitteelle perustaa toimittajien turvallisuudesta vastaavan Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin erityisedustajan tehtävä;

12.  kehottaa jäsenvaltioita luomaan sekä lainsäädännöllä että käytännössä turvallisen ja vakaan toimintaympäristön toimittajille ja muille media-alan toimijoille, mukaan lukien EU:n jäsenvaltioissa laillisesti toimittajan työtään tekevät ulkomaiset toimittajat, ja ylläpitämään sitä, jotta nämä voivat työskennellä täysin riippumattomasti ja ilman perusteetonta vaikuttamista, kuten väkivallan uhkaa, häirintää, rahoitus- ja talouspaineita, poliittista painostusta, painetta paljastaa luottamuksellisia lähteitä ja aineistoja sekä ilman kohdennettua valvontaa; korostaa, että jäsenvaltioiden on taattava näihin tekoihin liittyvät tehokkaat oikeussuojakeinot toimittajille, joiden työskentelyn vapautta on uhattu, jotta vältetään tiedotusvälineiden itsesensuuri; korostaa, että toimittajien turvallisuutta edistävien toimenpiteiden käsittelyyn on tärkeää soveltaa sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa lähestymistapaa;

13.  korostaa, että on tärkeää varmistaa toimittajille ja media-alan työntekijöille asianmukaiset työolot täysin EU:n perusoikeuskirjan ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan vaatimusten mukaisesti, jotta vältetään perusteeton sisäinen ja ulkoinen paine, riippuvuus, haavoittuvuus ja epävakaus ja näin ollen itsesensuurin riski; korostaa, ettei riippumatonta journalismia voida taata eikä edistää yksinomaan markkinoiden avulla; pyytää näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja laatimaan uusia sosiaalisesti kestäviä talousmalleja, joiden tarkoituksena on rahoittaa ja tukea laadukasta ja riippumatonta journalismia, ja varmistamaan, että kansalaiset saavat täsmällistä tietoa; pyytää jäsenvaltioita vahvistamaan taloudellista tukeaan julkisten palvelujen tarjoajille ja tutkivalle journalismille sekä pidättäytymään toimituksellisiin päätöksiin sotkeutumisesta;

14.  tuomitsee hallitusten pyrkimykset hiljentää kriittiset tiedotusvälineet ja tuhota tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus, mukaan lukien myös hienovaraisemmat tavat, jotka eivät tavallisesti herätä Euroopan neuvoston toimittajien ja muiden turvallisuutta sekä journalismin toimintamahdollisuuksia edistävän foorumin huomiota, kuten esimerkiksi se, että hallituksen jäsenet ja heidän kätyrinsä ostavat kaupallisia tiedotusvälineitä ja kaappaavat julkisia tiedotusvälineidä omien etujensa ajamista varten;

15.  korostaa tarvetta tukea ja laajentaa lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden eurooppalaisen keskuksen toimia ja erityisesti sen tarjoamaa oikeudellista tukea uhattuina oleville toimittajille;

16.  painottaa, että media-alan ammattilaiset työskentelevät usein epävarmoissa oloissa työsopimustensa, palkkojensa ja sosiaaliturvansa osalta, mikä heikentää heidän mahdollisuuksiaan asianmukaiseen työntekoon ja rajoittaa siten tiedotusvälityksen vapautta;

17.  on tietoinen siitä, että sananvapaus voidaan asettaa sellaisten rajoitusten alaiseksi, joista on säädetty laissa, joilla on laillinen tarkoitus ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa muun muassa muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi; ilmaisee kuitenkin olevansa huolissaan kunnianloukkausta koskevien rikoslakien kielteisistä ja pelottavista vaikutuksista sananvapautta, lehdistönvapautta ja julkiseen keskusteluun osallistumista koskeviin oikeuksiin; kehottaa jäsenvaltioita pidättäytymään kunnianloukkausta koskevien rikoslakien väärinkäytöstä varmistamalla oikeudenmukaisen tasapainon sananvapauden ja yksityis- ja perhe-elämän, maine mukaan lukien, kunnioittamisen välillä ja varmistamalla samalla oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja pidättäytymällä liian ankarista ja kohtuuttomista rangaistuksista ja sanktioista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kriteerien mukaisesti;

18.  kehottaa komissiota ehdottamaan direktiiviä strategisesti kansalaisvaikuttamista vastaan nostettavien oikeusjuttujen (SLAPP) kieltämiseksi, jotta voidaan suojella riippumattomia tiedotusvälineitä EU:ssa haitantekona nostettavilta oikeusjutuilta, joiden tarkoituksena on näiden tiedotusvälineiden hiljentäminen tai pelottelu;

19.  katsoo, että osallistuminen demokraattisiin prosesseihin perustuu ennen kaikkea todelliseen ja syrjimättömään mahdollisuuteen saada tietoa ja tietämystä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita kehittämään asianmukaisia toimintalinjoja, joiden avulla saavutetaan internetin yleinen käyttöoikeus ja tunnustetaan internetin käyttöoikeus ja verkon neutraalius perusoikeuksiksi;

20.  pitää valitettavana Yhdysvaltojen telehallintoviraston päätöstä kumota vuoden 2015 määräykset verkon neutraaliudesta ja korostaa tästä päätöksestä maailmanlaajuisesti yhteenliitetyssä digitaalisessa maailmassa mahdollisesti aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia oikeudelle saada tietoja ilman syrjintää; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan verkon neutraaliuden periaatteen vahvistamista eurooppalaisten verkon neutraaliutta koskevien sääntöjen täytäntöönpanosta kansallisille viranomaisille annettujen Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) suuntaviivojen pohjalta ja niitä kehittämällä;

21.  korostaa riippumattomien ja moniarvoisten tiedotusvälineiden tärkeää roolia poliittisessa keskustelussa ja moniarvoista tiedonsaantia koskevan oikeuden toteutumisessa sekä vaalikausien aikana että niiden välisinä aikoina; korostaa tarvetta taata kaikille poliittisille toimijoille yhtäläiset ilmaisumahdollisuudet kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen määräysten mukaisesti ja käyttää toimijoille yleisradiokanavilla myönnettävän lähetysajan perusteena toimituksellisia ja ammatillisia kriteerejä eikä institutionaalista edustavuutta tai poliittisia näkemyksiä;

22.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota pidättäytymään sellaisten tarpeettomien toimenpiteiden hyväksymisestä, joiden tarkoituksena on rajoittaa mielivaltaisesti internetin käyttöä ja perusihmisoikeuksien toteuttamista tai valvoa julkista viestintää esimerkiksi hyväksymällä mediatalojen ja/tai verkkosivustojen perustamista ja toimintaa koskevia sortavia sääntöjä, julistamalla mielivaltaisesti hätätiloja, rajoittamalla teknisesti digitaalista teknologiaa esimerkiksi estämällä, suodattamalla, häiritsemällä ja sulkemalla digitaalisia tiloja, tai yksityistämällä tosiasiallisesti valvontatoimenpiteitä siten, että välittäjiä painostetaan toimiin, jolla rajoitetaan tai poistetaan internetsisältöä; kehottaa myös EU:ta ja jäsenvaltioita estämään yksityisiä toimijoita toteuttamasta tällaisia toimenpiteitä;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan yksityisten yritysten ja hallitusten täyden avoimuuden algoritmien, tekoälyn ja automatisoidun päätöksenteon käytössä, ja toteaa, että niitä ei saa panna täytäntöön tai kehittää siten, että tarkoituksena on estää, suodattaa ja poistaa mielivaltaisesti internetin sisältöä, ja kehottaa varmistamaan, että kaikki EU:n digitaalipolitiikat ja -strategiat laaditaan ihmisoikeuksiin perustuvan lähestymistavan pohjalta siten, että niissä tarjotaan asianmukaiset muutoksenhaku- ja suojakeinot ja että ne ovat täysin Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisia;

24.  toteaa jälleen, että verkkokiusaaminen, kostoporno ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva aineisto herättävät yhä enemmän huolta yhteiskunnissamme ja että niillä voi olla erittäin vakavia vaikutuksia erityisesti nuoriin ja lapsiin, ja korostaa, että alaikäisten etuja ja oikeuksia on kunnioitettava täysimääräisesti joukkotiedotusvälineissä; kannustaa kaikkia jäsenvaltioita laatimaan ennakoivaa lainsäädäntöä näiden ilmiöiden torjumiseksi, mukaan lukien säännökset selkeästi ihmisarvolle haitallisten sisältöjen havaitsemisesta, niistä ilmoittamisesta ja niiden poistamisesta sosiaalisesta mediasta; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimintaansa, jolla luodaan tehokasta vastapropagandaa ja annetaan selkeät suuntaviivat, joilla varmistetaan riittävä oikeusvarmuus ja ennustettavuus käyttäjille, palveluntarjoajille ja koko internetalalle varmistaen samalla mahdollisuus oikeussuojakeinoihin kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jotta estetään sosiaalisen median väärinkäyttö terrorismitarkoituksia varten; korostaa, että mahdollisia internetin sisältöä rajoittavia tai poistavia toimenpiteitä olisi hyväksyttävä vain erityisissä, nimenomaisissa ja perustelluissa tilanteissa ja tiukassa oikeudellisessa valvonnassa kansainvälisten normien, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan mukaisesti;

25.  panee merkille komission edistämät verkossa levitettävän vihapuheen torjumista koskevat käytännesäännöt; toteaa, että yrityksillä on laaja harkintavalta sen määrittelemisessä, mitä laittomuudet ovat, ja pyytää tämän harkintavallan rajoittamista, jotta vältytään sensuurilta ja sananvapauden mielivaltaiselta rajoittamiselta;

26.  vahvistaa, että anonymiteetti ja salaus ovat olennaisia välineitä demokraattisten oikeuksien ja vapauksien toteuttamisessa, digitaalista infrastruktuuria ja viestintää kohtaan koetun luottamuksen lisäämisessä sekä lähteiden luottamuksellisuuden suojelussa journalismin alalla; panee merkille, että salaus ja anonymiteetti tarjoavat yksityisyyden ja turvallisuuden, joka on tarpeen sanan- ja mielipiteenvapautta koskevan oikeuden käyttämiseksi digitaaliajalla, ja palauttaa mieliin, että tietojen vapaa saatavuus tarkoittaa väistämättä sellaisten henkilötietojen suojelemista, joita kansalaiset jättävät jälkeensä verkossa toimiessaan; panee merkille, että salausta ja anonymiteettia voidaan käyttää myös vääriin tarkoituksiin, mikä tekee rikollisen toiminnan estämisestä ja tutkimusten suorittamisesta vaikeaa, kuten lainvalvonnasta ja terrorismin torjunnasta vastaavat viranomaiset ovat todenneet; palauttaa mieliin, että salauksen ja anonymiteetin rajoittaminen on rajattava tiukasti laillisuus-, tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita hyväksymään kokonaisuudessaan ja panemaan täytäntöön 22. toukokuuta 2015 annetussa mielipiteen- ja sananvapauden edistämistä ja suojelemista käsittelevän YK:n erityisraportoijan raportissa annetut suositukset, jotka koskevat salauksen ja anonymiteetin käyttöä digitaalisessa viestinnässä;

27.  kannustaa laatimaan eettiset säännöt toimittajille ja tiedotusvälineiden johtoon kuuluville, jotta voidaan varmistaa toimittajien ja tiedotusvälineiden täydellinen riippumattomuus;

28.  korostaa, että lainvalvonta- ja oikeusviranomaiset kohtaavat monia esteitä verkossa tehtyjen rikkomusten tutkinnassa ja niistä syytteeseen asettamisessa, mikä on seurausta myös jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavasta lainsäädännöstä;

29.  toteaa, että kehittyvässä digitaalisen median ekosysteemissä on noussut esiin uusia välittäjiä, jotka kykenevät vaikuttamaan verkossa esiintyviin tietoihin ja ajatuksiin ja hallitsemaan niitä hankkimalla itselleen portinvartijan tehtäviä ja valtuuksia; korostaa, että riippumattomia ja itsenäisiä verkkokanavia, -palveluja ja -lähteitä on oltava riittävä määrä, jotta voidaan varmistaa mielipiteiden ja demokraattisten ajatusten moniarvoisuus kansalaisille yleistä etua koskevista kysymyksistä; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään uusia tai jo olemassa olevia kansallisia politiikkoja ja toimenpiteitä näihin asioihin liittyen;

30.  toteaa, että uusi digitaalinen ympäristö on pahentanut disinformaation tai niin sanottujen valeuutisten leviämiseen liittyvää ongelmaa; palauttaa kuitenkin mieliin, ettei tämä ole uusi ilmiö eikä se rajoitu ainoastaan tietoverkkoihin; korostaa, että on tärkeää taata oikeus saada laadukkaita tietoja parantamalla kansalaisten mahdollisuuksia saada luotettavia tietoja ja estämällä disinformaation levittäminen verkossa ja sen ulkopuolella; palauttaa mieliin, että termiä valeuutiset ei tulisi koskaan käyttää heikentämään kansalaisten luottamusta tiedotusvälineisiin tai kriittisten äänien uskottavuuden horjuttamiseen tai kriminalisoimiseen; toteaa huolestuneena, että valeuutiset voivat luoda potentiaalisen uhan sanan- ja ilmaisunvapaudelle ja median riippumattomuudelle, ja korostaa, että valeuutisten leviäminen voi vaikuttaa kielteisesti poliittisen keskustelun laatuun ja hyvin asioista perillä olevien kansalaisen osallistumiseen demokraattiseen yhteiskuntaan; pitää tärkeinä sellaisia tehokkaita itsesääntelyjärjestelmiä, jotka perustuvat paikkansapitävyyden ja avoimuuden periaatteisiin ja jotka sisältävät lähteiden varmentamiseen liittyviä asianmukaisia velvoitteita ja välineitä, ja riippumattomien ja sertifioitujen kolmansia osapuolia olevien järjestöjen toteuttamaa tosiasioiden tarkistamista, jotta voidaan edistää tiedon objektiivisuutta ja sen suojelua;

31.  kannustaa sosiaalisen median yhtiöitä ja verkkoalustoja kehittämään työkaluja, joiden avulla käyttäjät voivat raportoida ja ilmoittaa mahdollisista valeuutisista, jotta tiedot voidaan korjata nopeasti ja riippumattomat ja puolueettomat sertifioidut kolmansia osapuolia olevat tosiasioiden tarkistamiseen erikoistuneet järjestöt voivat arvioida ne ja laatia tarkat määritelmät valeuutisille ja disinformaatiolle, jotta pienennetään yksityisen sektorin toimijoille jätettyä harkintavaltaa, ja jatkamaan vääriksi tiedoiksi osoittautuneiden tietojen kutsumista valeuutisiksi, jotta stimuloidaan julkista keskustelua ja estetään jo kerran disinformaatioksi todetun valeuutisen esittäminen uudestaan toisessa muodossa;

32.  panee tyytyväisenä merkille komission päätökseen perustaa valeuutisia ja verkossa olevaa disinformaatiota käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä, joka koostuu kansalaisyhteiskunnan, sosiaalisen median alustojen, tiedotusvälineiden, toimittajien ja tutkijoiden edustajista, jotta voidaan analysoida näitä uusia uhkia ja ehdottaa operatiivisia toimenpiteitä, joihin olisi ryhdyttävä sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla;

33.  korostaa verkon toimijoiden vastuuta välttää sitä, että ne levittävät varmentamattomia tai valheellisia tietoja vain lisätäkseen kävijämääriään verkossa esimerkiksi niin sanottujen klikkiotsikoiden avulla;

34.  panee merkille, että lehtien kustantajien rooli ja investoinnit tutkivaan, ammattimaiseen ja riippumattomaan journalismiin on välttämätöntä, jotta voidaan torjua valeuutisten leviämistä, ja korostaa, että on tarpeen varmistaa moniarvoisen toimituksellisen lehdistösisällön kestävyys; kannustaa sekä komissiota että jäsenvaltioita investoimaan riittävät taloudelliset resurssit medialukutaitoon ja digitaaliseen lukutaitoon ja viestintästrategioiden kehittämiseen yhdessä kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, jotta voidaan voimaannuttaa kansalaisia ja verkon käyttäjiä ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan tunnistaa epäilyttäviä tietolähteitä ja olla tietoisia niistä sekä havaita ja paljastaa tahallisesti virheellinen sisältö ja propaganda; kannustaa tätä tavoitetta silmällä pitäen jäsenvaltioita sisällyttämään media- ja informaatiolukutaidon osaksi kansallisia koulutusjärjestelmiä; kehottaa komissiota harkitsemaan kansallisen tason parhaita käytäntöjä, jotta voidaan varmistaa journalismin laatu ja julkaistavien tietojen luotettavuus;

35.  vahvistaa jokaisen yksilön oikeuden päättää henkilökohtaisten tietojensa kohtalosta, erityisesti yksinomaisesta oikeudesta valvoa henkilötietojen käyttöä ja paljastamista ja oikeudesta tulla unohdetuksi, joka määritellään mahdollisuutena saada nopeasti poistettua sosiaalisesta mediasta ja hakusivustoilta sellainen sisältö, joka saattaisi haitata hänen itsekunnioitustaan;

36.  panee merkille, että internet ja yleisimmin ottaen digitaalisen ympäristön kehittyminen ovat laajentaneet useiden ihmisoikeuksien soveltamisalaa, mikä käy ilmi esimerkiksi Euroopan unionin tuomioistuimen 13. toukokuuta 2014 antamasta tuomiosta asiassa C-132/12 Google Spain SL ja Google Inc. vastaan Agencia Española de Protección de Datos (AEPD) ja Mario Costeja González(11); kehottaa tähän liittyen EU:n toimielimiä käynnistämään osallistavan prosessin, jotta voidaan laatia eurooppalainen internetoikeuksien peruskirja, jossa otetaan huomioon jäsenvaltioissa kehitetyt parhaat käytännöt – erityisesti Italian julistus internetoikeuksista –, joita olisi käytettävä vertailukohtina yhdessä asiaankuuluvien eurooppalaisten ja kansainvälisten ihmisoikeusvälineiden kanssa digitaalisen ympäristön sääntelyä varten;

37.  korostaa väärinkäytösten paljastajien keskeistä roolia yleisen edun suojelemisessa ja yleisen vastuuvelvollisuuden ja sekä julkisten että yksityisten instituutioiden lahjomattomuuden edistämisessä; kehottaa jälleen kerran komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan ja panemaan täytäntöön riittävän, edistyneen ja kattavan väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevan yhteisestä eurooppalaisesta lainsäädännöstä koostuvan kehyksen tukemalla täysin Euroopan neuvoston suosituksia ja parlamentin 14. helmikuuta 2017 ja 24. lokakuuta 2017 antamia päätöslauselmia; pitää välttämättömänä varmistaa, että ilmoittamismekanismit ovat helposti saatavilla ja turvallisia ja että väärinkäytösten paljastajien ja tutkivien toimittajien väitteet tutkitaan ammattimaisella tavalla;

38.  korostaa, että väärinkäytösten paljastajien oikeudellinen suoja heidän paljastaessaan tietoja perustuu erityisesti kansalaisten tiedonsaantioikeuteen; korostaa, että kukaan ei saisi menettää suojelua vain siksi, että hän on tehnyt tosiseikkoja koskevan arviointivirheen tai että yleisen edun vaarantamista koskeva uhka ei toteutunutkaan, edellyttäen, että ilmoituksen tekemisen hetkellä henkilöllä on ollut perusteltua syytä uskoa sen todenmukaisuuteen; palauttaa mieliin, että henkilöä, joka tietoisesti ilmoittaa väärää tai harhaanjohtavaa tietoa toimivaltaisille viranomaisille, ei tulisi pitää väärinkäytösten paljastajana eikä hän näin ollen saisi hyötyä suojelumekanismeista; korostaa lisäksi, että kaikille henkilöille, joille aiheutuu suoraa tai välillistä vahinkoa perättömän tai harhaanjohtavan tiedon ilmoittamisesta tai paljastamisesta, olisi myönnettävä oikeus käyttää tehokkaista oikeussuojakeinoja;

39.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään toimenpiteitä tietolähteiden luottamuksellisuuden suojelemiseksi, jotta voidaan estää syrjivät toimet tai uhkaukset;

40.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että toimittajilla on asianmukaiset välineet tietojen pyytämiseksi ja vastaanottamiseksi EU:n ja jäsenvaltioiden julkishallinnon viranomaisilta asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti ilman, että tutustuminen estetään mielivaltaisilla päätöksillä; toteaa, että toimittajien tai kansalaisten tutkintaoikeuden kautta saamat tiedot, väärinkäytösten paljastajien avulla saadut tiedot mukaan luettuina, täydentävät toisiaan ja molemmat ovat keskeisen tärkeitä, jotta toimittajat voivat täyttää yleistä etua koskevan tehtävänsä; toteaa jälleen, että julkisiin lähteisiin ja tapahtumiin pääsyn olisi perustuttava objektiivisiin, syrjimättömiin ja läpinäkyviin kriteereihin;

41.  painottaa, että lehdistönvapaus edellyttää riippumattomuutta poliittisesta ja taloudellisesta vallasta, mikä tarkoittaa yhdenvertaista kohtelua toimituksellisesta suuntauksesta riippumatta; palauttaa mieliin, että on tärkeää varmistaa sellaisen journalismin säilyminen, joka hyötyy mekanismeista, jotka ehkäisevät keskittymistä yksittäisiin, monopolistisiin tai monopolinomaisiin ryhmiin, jotta varmistetaan vapaa kilpailu ja toimituksellinen monimuotoisuus; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään ja panemaan täytäntöön tiedotusvälineiden omistajuutta koskevaa sääntelyä, jotta vältetään omistajuuden laaja-alainen keskittyminen media-alalla ja tiedotusvälineiden välillinen omistus ja ristiinomistus sekä taataan avoimuus ja tietojen ilmoittaminen sekä kansalaisten hyvät mahdollisuudet saada tietoja tiedotusvälineiden omistajuudesta, rahoituslähteistä ja hallinnasta; korostaa, että on tärkeää soveltaa asianmukaisia rajoituksia julkisessa virassa olevien henkilöiden oikeuksiin omistaa tiedotusvälineitä ja varmistaa riippumaton valvonta ja tehokkaat vaatimusten noudattamista varmistavat mekanismit, jotta ehkäistään eturistiriitoja ja pyöröovi-ilmiötä; pitää välttämättömänä, että riippumattomat ja puolueettomat kansalliset viranomaiset varmistavat audiovisuaalisen media-alan tehokkaan valvonnan;

42.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään strategisia valmiuksiaan ja osallistamaan EU:n ja sen naapurimaiden paikallisyhteisöjä, jotta voidaan edistää moniarvoista mediaympäristöä ja viestiä EU:n politiikoista johdonmukaisesti ja tehokkaasti;

43.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan täyden tukensa ja kannatuksensa Euroopan neuvoston ministerikomitean 7. maaliskuuta 2018 jäsenvaltioille antamalle suositukselle tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja tiedotusvälineiden omistajuutta koskevasta avoimuudesta;

44.  palauttaa mieliin yleisradioyhtiöiden tärkeän roolin tiedotusvälineiden moniarvoisuuden säilyttämisessä, kuten on korostettu perussopimusten pöytäkirjassa N:o 29; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan näille yhtiöille asianmukaiset ja tarvittavat taloudelliset ja tekniset resurssit, jotta nämä yhtiöt voivat hoitaa yhteiskunnallisen tehtävänsä ja palvella yleistä etua; kehottaa siksi jäsenvaltioita takaamaan yleisradioyhtiöiden toimituksellisen riippumattomuuden suojelemalla niitä selvästi määriteltyjen sääntelykehysten avulla kaikenlaiselta hallituksen tasolta peräisin olevalta, poliittiselta tai kaupalliselta puuttumiselta ja vaikuttamiselta, samalla kun varmistetaan kaikkien valtaa lähetystoiminta- ja televiestintäalalla käyttävien julkisten elinten ja toimijoiden täysimääräinen hallinnollinen itsenäisyys ja riippumattomuus;

45.  kehottaa jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan lupien myöntämistä kansallisille lähetystoimintaa harjoittaville yhtiöille koskevat käytäntönsä tiedotusvälineiden moniarvoisuuden kunnioittamista koskevan periaatteen kanssa; korostaa, että myönnettävien lupien maksuja ja niihin liittyvien velvollisuuksien ankaruutta olisi seurattava ja varmistettava, että ne eivät vaaranna tiedotusvälineiden vapautta;

46.  kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot myöntävät yleisradiotoimintalupia objektiivisten, avoimien, tasapuolisten ja oikeasuhteisten kriteerien perusteella;

47.  ehdottaa, että tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden tehokasta suojelemista varten yritysten, joiden todellinen omistaja omistaa myös media-alan yhtiön, osallistuminen julkisiin hankintoihin olisi kiellettävä, tai siitä olisi ainakin tehtävä täysin läpinäkyvää; ehdottaa, että jäsenvaltioita olisi vaadittava raportoimaan säännöllisesti kaikesta media-alan yrityksille annetusta julkisesta rahoituksesta ja että tiedotusvälineiden omistajille annettavaa julkista rahoitusta olisi valvottava säännöllisesti; korostaa, että tiedotusvälineen omistajana ei saisi olla henkilö, joka on tuomittu rikoksista tai todettu syyllisiksi rikoksiin;

48.  korostaa, että kaikki media-alan organisaatioille myönnettävä julkinen rahoitus olisi myönnettävä sellaisten syrjimättömien, objektiivisten ja läpinäkyvien kriteereiden perusteella, jotka olisi ilmoitettava etukäteen kaikille media-alan toimijoille;

49.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden olisi löydettävä tapoja tukea tiedotusvälineitä, esimerkiksi varmistamalla arvonlisäverotuksen neutraalius alv:n tulevaisuudesta 13. lokakuuta 2011 annetun päätöslauselman(12) suosituksen mukaisesti ja tukemalla aloitteita, jotka liittyvät tiedotusvälineisiin;

50.  kehottaa komissiota osoittamaan pysyvän ja riittävän rahoituksen EU:n talousarviosta tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja vapautta käsittelevän keskuksen tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineen tueksi ja perustamaan vuotuisen mekanismin, jonka avulla arvioidaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden riskit EU:n jäsenvaltioissa; korostaa, että samaa mekanismia olisi sovellettava tiedotusvälineiden moniarvoisuuden mittaamiseen ehdokasmaissa ja että tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineen tuloksilla olisi oltava todellista vaikutusta neuvotteluprosessin etenemiseen;

51.  kehottaa komissiota seuraamaan ja keräämään tietoja ja tilastoja tiedotusvälineiden vapaudesta ja moniarvoisuudesta kaikista jäsenvaltioista sekä analysoimaan tarkasti tapaukset, joissa toimittajien perusoikeuksia on rikottu, ottaen kuitenkin toissijaisuusperiaatteen huomioon;

52.  korostaa tarvetta tehostaa parhaiden käytäntöjen jakamista jäsenvaltioiden audiovisuaalisten sääntelyviranomaisten kesken;

53.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon suositukset, jotka sisältyivät Euroopan parlamentin 25. lokakuuta 2016 antamaan päätöslauselmaan demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta(13); kehottaa siksi komissiota sisällyttämään tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineen tulokset ja suositukset tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen ja vapauteen EU:ssa liittyvistä riskeistä vuotuiseen kertomukseen demokratiasta, oikeusvaltioperiaatteesta ja perusoikeuksista;

54.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan medialukutaidon vahvistamiseksi ja koulutusta koskevien aloitteiden edistämiseksi kaikkien kansalaisten keskuudessa virallisen ja epävirallisen oppimisen sekä arkioppimisen kautta elinikäisen oppimisen näkökulmasta ja lisäksi kiinnittämään erityistä huomiota opettajien perus- ja jatkokoulutukseen ja tukeen sekä edistämään vuoropuhelua ja yhteistyötä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alan ja kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien, myös media-alan ammattilaisten, kansalaisyhteiskunnan ja nuorisojärjestöjen välillä; vahvistaa, että on tarpeen tukea ikätasoon sopivia innovatiivisia välineitä vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen ja verkkoturvallisuuden edistämiseksi opetussuunnitelman pakollisina osina kouluissa ja kuroa digitaalinen kahtiajako umpeen sekä erityisten teknologista lukutaitoa koskevien hankkeiden avulla että riittävillä infrastruktuuriin tehtävillä investoinneilla, jotta turvataan tiedon yleinen saatavuus;

55.  korostaa, että kriittisen arviointi- ja analysointikyvyn kehittäminen mediasisällön käytön ja luomisen suhteen on olennaista, jotta ihmiset voivat ymmärtää ajankohtaisia kysymyksiä ja osallistua julkiseen elämään sekä jotta heillä voi olla tietoa niin mahdollisista muutosvaikutuksista kuin uhistakin, joita yhä monimutkaisempi ja yhteenkytketympi mediaympäristö tuo tullessaan; korostaa, että medialukutaito on ratkaisevan tärkeä demokraattinen taito, joka lisää kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään erityisiä toimenpiteitä, jotta voidaan edistää ja tukea medialukutaitoa koskevia hankkeita, kuten ”Medialukutaito kaikille” -pilottihanke, ja laatimaan kattavan medialukutaitoa koskevan toimintalinjan, joka kohdennetaan koskemaan kansalaisia kaikissa ikäryhmissä ja kaikentyyppisiä tiedotusvälineitä, olennaisena osana Euroopan unionin koulutuspolitiikkaa ja siksi kaikkien asiaankuuluvien EU:n rahoitusmahdollisuuksien tuella, kuten ERI-rahastot ja Horisontti 2020 -puiteohjelma;

56.  panee huolestuneena merkille, että vuonna 2016 tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineessä korostettiin, että vähemmistöjen, paikallis- ja alueyhteisöjen, naisten ja vammaisten henkilöiden mahdollisuudet käyttää tiedotusvälineitä ovat vaarassa; korostaa, että osallistava media on keskeinen tekijä avoimen, vapaan ja moniarvoisen mediaympäristön kannalta ja että kaikilla kansalaisilla on oikeus saada riippumatonta tietoa äidinkielellään, olipa kyseessä sitten valtion virallinen kieli tai vähemmistökieli; korostaa, että on tärkeää tarjota eurooppalaisille toimittajille, erityisesti vähemmän käytetyillä kielillä ja vähemmistökielillä työskenteleville toimittajille, riittävät koulutus- ja uudelleenkoulutusmahdollisuudet; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan tutkimusta, hankkeita ja toimintalinjoja, joilla parannetaan tiedotusvälineiden käyttömahdollisuuksia, sekä haavoittuville vähemmistöryhmille suunnattuja asianmukaisia aloitteita (kuten pilottihanke ”Työharjoittelumahdollisuudet vähemmistökielten tiedotusvälineille”) ja takaamaan kaikille kansalaisille osallistumis- ja ilmaisumahdollisuudet;

57.  kannustaa media-alaa suojelemaan sukupuolten tasa-arvoa media-alan toimintatavoissa ja käytännöissä käyttämällä yhteissääntelymekanismeja, sisäisiä menettelysääntöjä ja muita vapaaehtoisia toimia;

58.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osallistumaan yhteiskunnallisiin kampanjoihin, koulutusohjelmiin ja kohdennetumpaan koulutukseen ja tietoisuuden lisäämiseen (myös teollisuuden päätöksentekijöille), jotta voidaan edistää tasa-arvoisempia arvoja ja käytäntöjä rahoituksen ja edistämisen avulla sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla media-alan sukupuolten epätasa-arvon ratkaisemiseksi tehokkaasti;

59.  suosittaa, että komissio kehittää EU:n media-alaa varten alakohtaisen strategian, jonka perustana ovat innovointi ja kestävyys; katsoo, että tällaisen strategian olisi vahvistettava media-alan toimijoiden välistä rajatylittävää yhteistyötä ja yhteistuotantoja EU:ssa, jotta korostetaan niiden moninaisuutta ja edistetään kulttuurien välistä vuoropuhelua, lisätään yhteistyötä Euroopan unionin kaikkien toimielinten, erityisesti Euroopan parlamentin, omien uutistoimistojen ja audiovisuaalisten palvelujen kanssa sekä edistetään EU-asioiden käsittelyä ja näkyvyyttä tiedotusvälineissä;

60.  korostaa, että on tärkeää kehittää uusia malleja sellaisen Euroopan julkisen yleisradiotoiminnan alustan perustamiseksi, joka edistää EU:n laajuisia poliittisia keskusteluja, joiden perustana ovat tosiasiat, mielipide-erot ja kunnioitus, lisää mielipiteiden moninaisuutta hiljattain muuttuneessa mediaympäristössä ja edistää EU:n näkyvyyttä sen ulkosuhteissa;

61.  pyytää, että komissio ja jäsenvaltiot suojelevat tiedotusvälineiden vapautta ja sananvapautta nykytaiteissa edistämällä sellaisten taideteosten luomista, jotka tuovat esiin sosiaalisia huolenaiheita, kannustavat käymään kriittistä vuoropuhelua ja inspiroivat esittämään vastakkaisia ajatuksia;

62.  korostaa, että informaatiota sisältävän mediasisällön maakohtaiset estot on poistettava, jotta EU:n kansalaisille voidaan tarjota pääsy muiden jäsenvaltioiden televisiokanavien verkko-, tilausvideo- ja suoratoistopalveluihin;

63.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Euroopan neuvoston pääsihteerille.

(1)

EUVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(2)

EUVL C 55, 12.2.2016, s. 33.

(3)

Hyväksytyt tekstit. P7_TA(2014)0230.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0388.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0095.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0409.

(7)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0022.

(8)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0402.

(9)

EUVL C 32, 4.2.2014, s. 6.

(10)

EUVL L 88, 31.3.2017, s. 6.

(11)

ECLI:EU:C:2014:317.

(12)

EUVL C 94 E, 3.4.2013, s. 5.

(13)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0409.


PERUSTELUT

Hyväksymällä Lissabonin sopimuksen Euroopan unioni vahvisti identiteettiään arvoyhteisönä, jonka kivijalan muodostavat ihmisoikeudet. Sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus on tunnustettu kansainvälisesti yhdeksi tärkeimmistä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien keskeisistä osista. Se on vahvistettu muun muassa ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Sen soveltamisalaa on kehitetty ja selvennetty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöllä sekä useiden kansainvälisten järjestöjen (YK, Etyj, Euroopan neuvosto) tekemällä työllä. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa on laajennettu virallisesti sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden soveltamisalaa sisällyttämällä suojelun piiriin myös tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus. Yhdessä kaikki nämä välineet lujittavat jäsenvaltioiden ja EU:n nimenomaista velvollisuutta suojella täysimääräisesti tätä perusihmisoikeutta ja samalla toteuttaa myönteisiä toimenpiteitä, joilla edistetään ennakoivasti sen alalla tapahtuvaa edistymistä.

Sen lisäksi, että sananvapaudella ja moniarvoisilla ja riippumattomilla tiedotusvälineillä on kiistaton asema ihmisoikeutena, niillä on myös tärkeä sosiaalinen rooli vallan vahtikoirana, joka suojelee kansalaisia valtioiden ja yksityisen sektorin etunäkökohdista johtuvilta väärinkäytöksiltä ja lisää heidän mahdollisuuksiaan osallistua aktiivisesti demokraattiseen toimintaan.

Edellytykset todelliselle tiedotusvälineiden vapaudelle, moniarvoisuudelle ja riippumattomuudelle poliittisesta painostuksesta ja taloudellisista etunäkökohdista ovat heikentyneet sen jälkeen, kun Euroopan parlamentti hyväksyi 21. toukokuuta 2013 päätöslauselmansa EU:n perusoikeuskirjasta ja tiedotusvälineiden vapauden yleisistä edellytyksistä EU:ssa. Tätä korostetaan Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuonna 2017 julkaisemissa lehdistönvapausindeksin tuloksissa(1) ja yliopistollisen Eurooppa-instituutin vuoden 2017 poliittisen kertomuksen päätelmissä(2).

Sananvapauteen ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen kohdistuu monenlaisia uhkia, jotka liittyvät sekä valtion toimijoiden että yksityisten osapuolten toteuttamiin toimenpiteisiin.

Toimittajiin kohdistuva väkivalta, uhkailu ja painostus

Jopa EU:n jäsenvaltioissa toimittajiin kohdistuu jatkuvasti kuolemaan johtavia hyökkäyksiä. Maltalaisen toimittajan Daphne Caruana Galizian murha on vain viimeisin esimerkki tällaisista tapahtumista. Toimittajiin kohdistuvalla painostuksella on kuitenkin erilaisia ja monitahoisia muotoja. Kuten Euroopan unionin perusoikeusvirasto korostaa, niitä ovat väkivallan uhka, vaaratilanteet julkisten kokoontumisten yhteydessä, väitetty poliittisten toimijoiden vaikuttaminen, paine paljastaa luottamuksellisia lähteitä ja aineistoja, vaikuttaminen turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen välityksellä sekä rahoitus- ja talouspaineet(3). Nämä tekijät sekä poliittinen vaikuttaminen ja media-alan korkea keskittymisaste laajentavat itsesensuuri-ilmiötä, kuten todetaan paineen alla työskenteleviä toimittajia koskevassa Euroopan neuvoston tutkimuksessa ”Journalists under pressure: Unwarranted interference, fear and self-censorship in Europe(4). Talouskriisistä johtuva työ- ja talousolojen heikkeneminen media-alalla sekä sellaisten uusien kansainvälisten toimijoiden, kuten huipputeknologian suuryritysten tai sosiaalisen median alustojen, ilmaantuminen, jotka pystyvät dominoimaan verkkomainontamarkkinoita, sekä tietyissä jäsenvaltioissa toteutetut julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden budjettileikkaukset lisäävät epävarmuutta ja vahvistavat itsesensuuria.

Digitaaliala

Digitaaliteknologia on epäilemättä tarjonnut uusia ja perusteellisen muutoksen mahdollistavia välineitä osallistavalle demokratialle laajentamalla sitä vallankumouksellisella tavalla ja mahdollistamalla kansalaisten muuttumisen tiedon käyttäjistä tiedon tuottajiksi. Sen kääntöpuolena on kuitenkin piilevä disinformaation riski, joka liittyy verkossa leviävään internetsisältöön, ongelmiin sen kyseenalaistamisessa ja sen oikaisemisessa ajoissa sekä sensuuriin, jota sosiaalisen median alustat ja teknologia-alan suuyritykset saattavat soveltaa. Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta valeuutisiin liittyvää ongelmaa on kuitenkin lähestyttävä äärimmäisen varovasti ottaen huomioon, että valtavirtaa edustavat perinteiset tiedotusvälineet ovat olleet ja ovat edelleen yhtä taipuvaisia levittämään valeuutisia ja että usein valeuutisten kieltämisellä on pyritty hallitsemaan tiedotusvälineitä ja rajoittamaan toimituksellista vapautta. On tiedostettu, että valheellinen tieto voi aiheuttaa vakavaa vahinkoa (vahingoittaa henkilöiden mainetta, loukata heidän yksityisyyttään), mutta tätä ongelmaa ei ratkaista rajoittamalla niin sanottuja valeuutisia. Lopullinen ”totuus” ja ”objektiivisuus” ovat epämääräisiä ja vaarallisia käsitteitä. Vaatimus julkaista ainoastaan ehdottoman todenperäisiä raportteja on paitsi epärealistista myös epäliberaalia. Lisäksi olisi pidettävä mielessä, että digitaalinen aikakausi on tehnyt tosiasioiden tarkistamisesta helpompaa kuin se oli perinteisten tiedotusvälineiden aikakaudella: digitaalisen aineiston manipulointia on mahdollista tutkia, jos sitä halutaan, ja internet tarjoaa sekä välineitä että infrastruktuuria, joiden avulla lähteet ja tosiasiat voidaan tarkistaa. Jos viranomaiset saavat päättää, mitä pidetään totuutena, annetaan hyväksyntä sille, että vallanpitäjillä on oikeus vaientaa kriittiset äänet. Vihapuheen tai terrorismin osalta valeuutisen käsite on liian epämääräinen, jotta sen avulla voitaisiin estää subjektiiviset ja mielivaltaiset tulkinnat. Myöskään se ei olisi vakuuttavaa, että viranomaisten sijasta näitä arvioita tekisivät Facebookin kaltaiset yksityiset yritykset.

Kansalliset toimenpiteet ja Kööpenhaminan dilemma

Kansallisesta turvallisuudesta ja terrorismin torjunnasta on tulossa jäsenvaltioille yhteinen punainen lanka, joka johtaa sellaisten säädösten ja muiden toimenpiteiden hyväksymiseen, joilla on oltava merkittävä vaikutus ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin, kuten Snowdenin tapaus ja asiaa koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ovat osoittaneet. Viime aikoina monissa jäsenvaltioissa täytäntöön pannut kansalliset lait, joilla lisätään turvallisuusjoukoille, poliisille ja salaiselle palvelulle annettuja valvontavaltuuksia, viestinnän seurantaa ja henkilötietojen säilyttämistä, saattavat – ilman asianmukaisia oikeudellisia takuita ja oikeussuojakeinoja – heikentää sananvapautta koskevan oikeuden sekä muiden perusoikeuksien, kuten yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevan oikeuden, keskeisintä sisältöä.

Samankaltaiset sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden toteutumista tai vapaiden ja riippumattomien tiedotusvälineiden perustoimintoja rajoittavat toimenpiteet, kuten kunnianloukkausta koskevien rikoslakien olemassaolo, voivat myös vääristää demokraattista keskustelua.

Ehdokasvaltioiden on osoitettava, että ne noudattavat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan mukaisesti sopimuksen 2 artiklassa lueteltuja EU:n arvoja. Tämä velvollisuus sisältyy Kööpenhaminan arviointiperusteisiin. Konkreettista EU:n välinettä, jolla taataan ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen jäsenvaltioissa, ei kuitenkaan ole, lukuun ottamatta ydinvaihtoehtoa (”nuclear option”), josta määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklassa. Poliittinen vaikuttaminen viime vuosikymmeninä muun muassa Italiassa, Puolassa, Espanjassa ja Unkarissa osoittaa, että tarvitaan asianmukainen EU:n institutionaalinen seuranta- ja oikeussuojamekanismi.

Väärinkäytösten paljastajat

Väärinkäytösten paljastaminen on tunnustettu laajasti sananvapauden keskeiseksi osaksi ja tärkeäksi välineeksi demokraattisten toimielinten avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden takaamisessa. Monet kansainväliset organisaatiot, kuten Euroopan neuvosto, YK:n mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaava erityisraportoija ja Euroopan parlamentti, ovat toistuvasti tuoneet esiin tarpeen suojella tehokkaasti väärinkäytösten paljastajia. Yhteistä EU:n kehystä ei kuitenkaan ole vielä hyväksytty, ja monilta jäsenvaltioilta puuttuu tähän tarvittava asianmukainen järjestelmä.

(1)

Toimittajat ilman rajoja, vuoden 2017 lehdistönvapausindeksi, Journalism weakened by democracy’s erosion, https://rsf.org/en/journalism-weakened-democracys-erosion

(2)

Tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja vapautta käsittelevä keskus (Centre for Media Pluralism and Media Freedom), yliopistollinen Eurooppa-instituutti, ”Monitoring Media

Pluralism in Europe: Application of the Media Pluralism Monitor 2016 in the European Union, Montenegro and Turkey”, http://cmpf.eui.eu/media-pluralism-monitor/mpm-2016-results/

(3)

Euroopan perusoikeusvirasto (FRA), Violence, threats and pressures against journalists and other media actors in the EU, toista vuotuista perusoikeuskollokviota varten laadittu asiakirja, marraskuu 2016, http://fra.europa.eu/en/publication/2016/violence-threats-and-pressures-against-journalists-and-other-media-actors-european

(4)

Marilyn Clark ja Anna Grech, Journalists under pressure - Unwarranted interference, fear and self-censorship in Europe, Euroopan neuvoston julkaisuja, 2017.


VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT KANTA

työjärjestyksen 52 a artiklan 4 kohdan mukaisesti

Marek Jurek

Hyväksytyssä mietinnössä käsitellään tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta, jotka ovat keskeisen tärkeitä demokratialle, mutta mietinnön ulkopuolelle on jätetty tarkoituksella aspekteja, jotka ovat keskeisiä ja jotka on tunnistettu valiokunnassa ja neuvotteluissa. Nämä aspektit liittyvät erityisesti ilmaisunvapaudelle asetettujen rajoitusten uusiin muotoihin, joista esimerkkinä voidaan mainita Ranskassa käyttöön otettu vankeusrangaistus moraalisen painostuksen harjoittamisesta.

Mietinnössä kiinnitetään huomiota valtion vastuuseen moniarvoisuuden edellytysten takaamisesta. Mietinnössä ei kuitenkaan käsitellä tarvetta palauttaa moniarvoisuuden mahdollistavat todelliset olosuhteet yhteiskunnissa, jotka ovat olleet totalitaarisen tyrannian alaisuudessa. Kommunistihallinnon alaisissa maissa viranomaisten vihamielisinä pitämiin yhteiskuntaryhmiin kohdistettiin erityisen syrjiviä käytäntöjä useiden sukupolvien ajan ja näiden ryhmien näkemyksiä ja arvoja paneteltiin järjestelmällisesti virallisessa propagandassa. Näiden ryhmien täysipainoisen julkiseen elämään osallistumisen varmistaminen on kaikkien demokraattisten hallitusten selkeä velvollisuus ja Euroopan unionin olisi tuettava sitä.

Mietintö sisältää myös viittauksen Istanbulin yleissopimukseen, vaikka kolmasosa jäsenvaltioista ei ole ratifioinut yleissopimusta, ja pyydetään demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamista, vaikka monet maat eivät kannata myöskään tätä ajatusta. Moniarvoisuutta käsittelevää mietintöä ei todellakaan tulisi käyttää edistämään tällaisia yksipuolisia ajatuksia, joita moni maidemme kansalaisista vastustaa.


KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (5.3.2018)

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja vapaudesta Euroopan unionissa

(2017/2209(INI))

Valmistelija (*): Curzio Maltese

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  muistuttaa, että sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, sellaisena kuin ne on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (11 artikla), kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (19 artikla) ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, ovat keskeisiä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa tarkoitetun moniarvoisen yhteiskunnan saavuttamiseksi; korostaa, että laadukkaan, vapaan ja riippumattoman tiedon saanti on perusihmisoikeus, että tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus ovat demokratian olennaisia tukipilareita ja että tiedotusvälineiden riippumattomuus poliittisesta ja taloudellisesta painostuksesta ja kaiken tyyppisestä epäasianmukaisesta vaikutuksesta on siksi taattava, jotta vältetään kaikkea häirintää tai uhkailua, joka voisi vaikuttaa toimitukselliseen sisältöön;

2.  korostaa, että kansalaisilla on oltava asianmukaiset ja täydet tiedot, jotta he voivat osallistua aktiivisesti ja tehokkaasti julkiseen elämään ja poliittisiin keskusteluihin;

3.  katsoo, että olisi avoimesti ja vakavasti selvitettävä syyt yleisön kasvavaan epäluottamukseen tiedotusvälineitä kohtaan; palauttaa mieliin, että yleisen mielipiteen muodostuminen perustuu kansalaisten ja media-alan ammattilaisten väliseen luottamussuhteeseen, jossa pyrkimyksenä on tiedottaa yleisölle ja vaalia julkisen vastuuvelvollisuuden ja avoimuuden kulttuuria yleisen edun edistämiseksi; panee hyvin huolestuneena merkille, että lehdistön rahoitusjärjestelmä on monien haasteiden edessä, joihin kuuluu muun muassa tiedotusvälineiden omistuksen mittava keskittyminen, jonka seurauksena jotkin johtavat toimijat ovat ryhtyneet käyttämään tietoa poliittisten ja kaupallisten propagandatavoitteiden ajamiseen ja vaarantaneet siten tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja heikentäneet merkittävästi tiedonvälityksen laatua, monipuolisuutta, luotettavuutta ja totuudenmukaisuutta sekä synnyttäneet sellaisia ilmiöitä kuten ”valeuutiset”; pitää siksi ilahduttavana komission ehdotusta, että uutisten julkaisijoille annetaan oikeus sallia lehtijulkaisujensa kopiointi ja asettaminen saataville verkossa, jotta edistetään tasapainoista suhdetta verkossa toimivien yritysten kanssa ja oikeudenmukaisen osuuden saamista verkossa olevien lehtijulkaisujen tuottamista tuloista;

4.  panee merkille uudet haasteet, joiden eteen perinteiset ja uudet tiedotusvälineet ovat joutuneet nopeasti kehittyvässä mediaympäristössä ja jotka ovat seurausta uusien teknologioiden ja digitalisaation, esimerkiksi algoritmien laajaan käyttöön liittyvän suodatinkuplaksi kutsutun ilmiön, yleistymisestä, sekä tarpeen kunnioittaa perusoikeuksiin kuuluvaa oikeutta yksityisyyteen; korostaa erityisesti, että niin kutsuttujen valeuutisten ilmiö on kasvava ja huolestuttava suuntaus, jossa levitetään vääriä tarinoita ja tahallisen vääriä tietoja, jotka voivat lietsoa yhteiskunnallisia jännitteitä ja muodostaa perustavanlaatuisen uhan demokratioille; huomauttaa, että toimittajilla ja mediaorganisaatioilla on ainutlaatuinen vastuu mielipiteiden ja julkisen keskustelun muokkaajina ja että niiden olisi sitouduttava näyttöön perustuvien tietojen hankkimiseen; kehottaa näin ollen varmistamaan tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja avoimuuden sekä kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään johdonmukaisen ja kattavan strategian, jonka tavoitteena on edistää korkealaatuista journalismia vahvistamalla taloudellista ja oikeudellista tukea riippumattomasti toimiville tiedotusvälineille ja tutkivalle journalismille siten, että samalla pidätytään puuttumasta toimituksellisiin päätöksiin, ja toisaalta tukea medialukutaitoa kaikkien unionin kansalaisten keskuudessa;

5.  korostaa, että julkisen palvelun tiedotusvälineillä on korvaamaton rooli tiedotusvälineiden moniarvoisuuden varmistamisessa ja että niillä on merkittävä vastuu kulttuurisen, kielellisen, sosiaalisen ja poliittisen moninaisuuden riittävästä ilmentämisestä ja sen varmistamisesta, että yleisölle tiedotetaan asianmukaisesti; suosittelee, että jäsenvaltiot tarjoavat asianmukaista, oikeasuhteista ja vakaata rahoitusta julkisen palvelun tiedotusvälineille ja varmistavat siten, että nämä voivat täyttää kulttuurisen, sosiaalisen ja valistuksellisen roolinsa sekä edistää osallistavaa yhteiskuntaa, samalla kun taataan niiden riippumattomuus poliittisesta vaikuttamisesta tai sensuurista ja estetään niiden käyttäminen propagandan ja indoktrinaation välineenä;

6.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden olisi löydettävä tapoja tukea tiedotusvälineitä, esimerkiksi varmistamalla arvonlisäverotuksen neutraalius alv:n tulevaisuudesta 13. lokakuuta 2011 annetun päätöslauselman(1) suosituksen mukaisesti ja tukemalla aloitteita, jotka liittyvät tiedotusvälineisiin;

7.  korostaa, että digitaalisten viestinten käyttö on johtanut uusiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin tiedotusvälineiden vapauden suhteen ja että tiedotusvälineiden moniarvoisuus, myös verkossa, on vakavasti uhattuna tiedotusvälineiden omistuksen liiallisen keskittymisen vuoksi sekä aina esiintyessään huolestuttavan mediateollisuuden ja poliittisten etujen yhteisen osallisuuden vuoksi ja sen vuoksi, etteivät yritysmaailman valtiaat noudata kilpailu- ja verosääntöjä; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita korjaamaan sääntelyn puutteet oikeudellisen selkeyden ja yhdenmukaisuuden luomiseksi, jotta turvataan aito moninaisuus, mediasisällön saatavuus ja tiedotusvälineiden vapaus sekä ehkäistään määräävien asemien muodostumista verkon jättiyrityksille nykyaikaistetun EU:n kilpailupolitiikan avulla, jolla varmistetaan reilu kilpailu Euroopan media-alalla verkossa tapahtuvan lähentymisen sekä välittäjänä toimivien verkkoalustojen kasvavan roolin yhteydessä, ja sellaisen sääntelykehyksen avulla, jolla tehdään tekijänoikeudella suojattujen lehtiartikkelien kaupallisen käytön lisensoinnista pakollista ja siten turvataan oikeudenmukaiset palkkiot lehtikustantajille ja viime kädessä toimittajille; korostaa tässä yhteydessä, että median omistusrakenteiden on oltava läpinäkyviä ja että kansallisten sääntelyviranomaisten olisi seurattava tätä erityisesti;

8.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan lakisääteistä itsesääntelyä koskevan EU:n laajuisen järjestelmän sen varmistamiseksi, että mediatoimijat käyttävät, neuvottelevat ja perustavat omia eettisiä normejaan verkossa jaettavan tiedon osalta ilman että tähän liittyy suoraa poliittista puuttumista;

9.  toteaa, että suuri osa perinteisten tiedotusvälineiden tuottamasta tiedosta on nyt saatavilla sekä verkossa että perinteisillä alustoilla ja että siihen näin ollen sovelletaan edelleen kansallista mediasääntelyä; muistuttaa, että tämä ei päde sellaisiin median alustoihin, jotka ovat olemassa yksinomaan verkossa, mikä johtaa epäreiluun kilpailuun tällaisten alustojen ja perinteisten tiedotusvälineiden välillä; toteaa, että samankaltaisiin palveluihin, joilla on samankaltaiset ominaisuudet, olisi sovellettava samankaltaista sääntelyä; kehottaa yhdenmukaistamaan sääntöjä ja mediasääntelyä tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi;

10.  korostaa, että toimittajien pelottelun ja heitä vastaan kohdistettujen aggressiivisten toimien lisääntyminen vaarantaa ilmaisunvapauden ja tiedonvälityksen vapauden Euroopassa, kuten Daphne Caruana Galizian äskettäinen murha osoittaa; toistaa, että jäsenvaltioiden on turvattava ilmaisunvapauteen liittyvä toimittajien perusoikeus saada jakaa tietoja varmistamalla, että heidän työtään suojellaan ja helpotetaan, sekä yleisön perusoikeus saada vastaanottaa näitä tietoja; painottaa tutkivien journalistien erityistilannetta sekä lähdesuojan tärkeyttä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden oikeudelliset kehykset ja lainvalvontamenettelyt takaavat asianmukaisen suojelun, avunannon ja tuen toimittajille ja media-alan ammattilaisille ja että niissä samalla kiinnitetään erityistä huomiota sukupuoleen, seksuaali-identiteettiin ja etniseen identiteettiin liittyviin erityisiin vaaroihin;

11.  korostaa, että väärinkäytösten paljastaminen on olennaisen tärkeä osa tutkivaa journalismia ja lehdistön vapautta; toteaa, että toimittajat voivat joutua syytteeseen sen sijaan, että he saisivat oikeudellista suojelua, kun he paljastavat yleisen edun nimissä tietoja tai raportoivat epäillyistä väärinkäytöksistä, rikkomuksista, petoksista tai laittomista toimista; palauttaa mieliin 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman legitiimeistä toimista yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi heidän paljastaessaan luottamuksellisia tietoja yrityksistä ja julkisista elimistä(2), kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksen, jolla taataan korkeatasoinen suoja ilmiantajille EU:ssa;

12.  antaa tunnustusta Lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden eurooppalaisen keskuksen (ECPMF) menestyksekkäälle perustamiselle Euroopan unionin pilottihankkeena ja korostaa, että ECPMF tekee hyvin tunnettua työtä lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauteen kohdistuvien hyökkäysten torjumiseksi kirjaamalla järjestelmällisesti tiedotusvälineiden vapauteen kohdistuvia loukkauksia Euroopassa ja tarjoamalla suoraa tukea toimittajille ja tiedotusvälineiden vapautta puolustaville aktivisteille, jotka ovat uhattuina ja vaarassa joutua väkivallan uhreiksi; pyytää komissiota kehittämään tarvittavat välineet ja tarjoamaan tarvittavan rahoituksen, jotta ECPMF:stä voidaan tehdä pysyvä EU:n rakenne;

13.  korostaa, että tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja demokratiaa koskevassa vuoden 2016 Eurobarometri-tutkimuksessa esiin nostettuun vihapuheen, solvausten ja uhkailun lisääntymiseen verkossa on puututtava, jotta turvataan ilmaisunvapaus ja näkemysten moninaisuus verkkomediassa; kehottaa komissiota edelleen arvioimaan verkossa tapahtuvaa solvaamista ja sen vaikutuksia sekä toteuttamaan asianmukaisia toimia sen tehokkaaksi ehkäisemiseksi ja torjumiseksi;

14.  painottaa, että media-alan ammattilaiset, varsinkin nuorimmat heistä, työskentelevät liian usein epävarmoissa oloissa työsopimustensa, palkkojensa ja sosiaalisten ja oikeudellisten vakuuksiensa osalta, mikä heikentää heidän mahdollisuuksiaan asianmukaiseen työntekoon ja siten heikentää mahdollisuuksia asettaa saataville puolueettomia ja riippumattomia uutisia ja tietoja sekä viime kädessä rajoittaa tiedotusvälityksen vapautta; kehottaa jäsenvaltioita ja mediaorganisaatioita takaamaan, että toimittajat voivat tehdä korkeimman tason työtä, varmistamalla kaikille media-alan ammattilaisille oikeudenmukaiset ja kohtuulliset työolot ja edistämään laadukasta ja jatkuvaa koulutusta sekä sopimusperusteisesti työskenteleville että freelance-työntekijöille; kannustaa media-alaa edistämään sukupuolten tasa-arvoa media-alan toimintatavoissa ja käytännöissä, esimerkiksi käyttämällä yhteissääntelymekanismeja ja sisäisiä menettelysääntöjä;

15.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan medialukutaidon vahvistamiseksi ja koulutusta koskevien aloitteiden edistämiseksi kaikkien kansalaisten keskuudessa virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen kautta elinikäisen oppimisen näkökulmasta ja lisäksi kiinnittämään erityistä huomiota opettajien perus- ja jatkokoulutukseen ja tukeen sekä edistämään vuoropuhelua ja yhteistyötä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alan ja kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien, myös media-alan ammattilaisten, kansalaisyhteiskunnan ja nuorisojärjestöjen välillä; vahvistaa, että on tarpeen tukea ikätasoon sopivia innovatiivisia välineitä vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen ja verkkoturvallisuuden edistämiseksi opetussuunnitelman pakollisina osina kouluissa ja kuroa digitaalinen kahtiajako umpeen sekä erityisten teknologista lukutaitoa koskevien hankkeiden avulla että riittävillä infrastruktuuriin tehtävillä investoinneilla, jotta turvataan tiedon yleinen saatavuus;

16.  korostaa, että kriittisen arviointi- ja analysointikyvyn kehittäminen mediasisällön käytön ja luomisen suhteen on olennaista, jotta ihmiset voivat ymmärtää ajankohtaisia kysymyksiä ja osallistua julkiseen elämään sekä jotta heillä voi olla tietoa niin mahdollisista muutosvaikutuksista kuin uhistakin, joita yhä monimutkaisempi ja yhteenkytketympi mediaympäristö tuo tullessaan; korostaa, että medialukutaito on ratkaisevan tärkeä demokraattinen taito, joka lisää kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään erityisiä toimenpiteitä, jotta voidaan edistää ja tukea medialukutaitoa koskevia hankkeita, kuten ”Medialukutaito kaikille” -pilottihanke, ja laatimaan kattavan medialukutaitoa koskevan toimintalinjan, joka kohdennetaan koskemaan kansalaisia kaikissa ikäryhmissä ja kaikentyyppisiä tiedotusvälineitä, olennaisena osana Euroopan unionin koulutuspolitiikkaa ja siksi kaikkien asiaankuuluvien EU:n rahoitusmahdollisuuksien tuella, kuten ERI-rahastot ja Horisontti 2020 -puiteohjelma;

17.  panee huolestuneena merkille, että, kuten vuonna 2016 tuotiin esiin tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineessä, vähemmistöjen, paikallis- ja alueyhteisöjen, naisten ja vammaisten henkilöiden mahdollisuudet käyttää tiedotusvälineitä ovat vaarassa; korostaa, että osallistava media on keskeinen tekijä avoimen, vapaan ja moniarvoisen mediaympäristön kannalta ja että kaikilla kansalaisilla on oikeus saada riippumatonta tietoa äidinkielellään, olipa kyseessä sitten valtion virallinen kieli tai vähemmistökieli; korostaa, että on tärkeää tarjota eurooppalaisille toimittajille, erityisesti vähemmän käytetyillä ja vähemmistökielillä työskenteleville toimittajille, riittävät koulutus- ja uudelleenkoulutusmahdollisuudet; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan tutkimusta, hankkeita ja toimintalinjoja, joilla parannetaan tiedotusvälineiden käyttömahdollisuuksia, sekä haavoittuville vähemmistöryhmille suunnattuja asianmukaisia aloitteita (kuten pilottihanke ”Työharjoittelumahdollisuudet vähemmistökielten tiedotusvälineille”) ja takaamaan kaikille kansalaisille osallistumis- ja ilmaisumahdollisuudet;

18.  suosittaa, että komissio kehittää EU:n media-alaa varten alakohtaisen strategian, jonka perustana ovat innovointi ja kestävyys; katsoo, että tällaisen strategian olisi vahvistettava media-alan toimijoiden välistä rajatylittävää yhteistyötä ja yhteistuotantoja EU:ssa, jotta korostetaan niiden moninaisuutta ja edistetään kulttuurien välistä vuoropuhelua, lisätään yhteistyötä Euroopan unionin kaikkien toimielinten, erityisesti Euroopan parlamentin, yksittäisten uutistoimistojen ja audiovisuaalisten palvelujen kanssa sekä edistetään EU-asioiden käsittelyä ja näkyvyyttä tiedotusvälineissä;

19.  palauttaa mieliin EU:n sitoumuksen suojella ja edistää sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koko EU:n alueella ja sen ulkopuolella; korostaa, että tiedotusvälineiden vapautta, sananvapautta ja tiedotusvälineiden moniarvoisuutta koskevat periaatteet ovat yhtä tärkeitä liittymistä valmisteleville maille ja Euroopan naapuruusalueen maille kuin EU:n jäsenvaltioillekin; kehottaa komissiota varmistamaan, että näitä periaatteita valvotaan asianmukaisella tavalla ja avustusohjelmia toteutetaan ehdokas- ja naapurivaltioissa sekä kolmansissa maissa;

20.  korostaa, että lisäämällä EU:n uutisten moniarvoista käsittelyä, kunnioittamalla yksittäisten jäsenvaltioiden kulttuurista monimuotoisuutta ja käyttämällä sellaisten välineiden kuten viestintä, tiedotusvälineet, sosiaalinen media ja vuorovaikutteiset alustat täysimittaisia mahdollisuuksia edistetään EU:n kansalaisten lähentymistä ja heidän kytkemistään paremmin EU-asioihin sitä kautta, että yksittäisiä henkilöitä autetaan muodostamaan ja vaihtamaan mielipiteitä, tekemään tietoon perustuvia päätöksiä ja osallistumaan EU:n myönteiseen uudistamiseen ja kehittämiseen kriittisen osallistumisen kautta;

21.  vahvistaa, että on tarpeen seurata tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta koskevaa tilannetta EU:ssa riippumattomalla tavalla, ja kehottaa komissiota siksi edelleen tukemaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälinettä ja edistämään sen jatkokehittämistä, jotta tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen EU:ssa kohdistuvat riskit voidaan arvioida kattavasti ja tarkasti; kannustaa komissiota, jäsenvaltioita ja kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä puuttumaan nopeasti esiin tuotuihin riskeihin toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä;

22.  korostaa, että on tärkeää kehittää uusia malleja sellaisen Euroopan julkisen yleisradiotoiminnan alustan perustamiseksi, joka edistää EU:n laajuisia poliittisia keskusteluja, joiden perustana ovat tosiasiat, mielipide-erot ja kunnioitus, lisää mielipiteiden moninaisuutta hiljattain muuttuneessa mediaympäristössä ja edistää EU:n näkyvyyttä sen ulkosuhteissa;

23.  pyytää, että komissio ja jäsenvaltiot suojelevat tiedotusvälineiden vapautta ja sananvapautta nykytaiteissa edistämällä sellaisten taideteosten luomista, jotka tuovat esiin sosiaalisia huolenaiheita, kannustavat käymään kriittistä vuoropuhelua ja inspiroivat esittämään vastakkaisia ajatuksia.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

21.2.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

22

0

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Isabella Adinolfi, Dominique Bilde, Andrea Bocskor, Nikolaos Chountis, Silvia Costa, Mircea Diaconu, Damian Drăghici, María Teresa Giménez Barbat, Giorgos Grammatikakis, Petra Kammerevert, Svetoslav Hristov Malinov, Curzio Maltese, Stefano Maullu, Luigi Morgano, Momchil Nekov, Michaela Šojdrová, Yana Toom, Helga Trüpel, Julie Ward, Bogdan Brunon Wenta, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver, Krystyna Łybacka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Francis Zammit Dimech

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

22

+

ALDE

Mircea Diaconu, María Teresa Giménez Barbat, Yana Toom

GUE/NGL

Nikolaos Chountis, Curzio Maltese

PPE

Andrea Bocskor, Svetoslav Hristov Malinov, Stefano Maullu, Bogdan Brunon Wenta, Francis Zammit Dimech, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver, Michaela Šojdrová

S&D

Silvia Costa, Damian Drăghici, Giorgos Grammatikakis, Petra Kammerevert, Luigi Morgano, Momchil Nekov, Julie Ward, Krystyna Łybacka

Verts/ALE

Helga Trüpel

0

-

2

0

EFDD

Isabella Adinolfi

ENF

Dominique Bilde

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

EUVL C 94 E, 3.4.2013, s. 5.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0402.


OIKEUDELLISTEN ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (1.3.2018)

kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle

tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja vapaudesta Euroopan unionissa

(2017/2209(INI))

Valmistelija: Heidi Hautala

EHDOTUKSET

Oikeudellisten asioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  korostaa, että tiedotusvälineiden moniarvoisuus kattaa monia eri asioita, joihin kuuluvat muun muassa sulautumien valvontasäännöt, sisältövaatimukset lähetystoiminnan lisensointijärjestelmissä, läpinäkyvyys, tiedotusvälineiden omistajuuden rajallinen keskittyminen, toimituksellisen vapauden antaminen, julkisen yleisradiotoiminnan riippumattomuus ja asema, toimittajien ammatillinen tilanne, tiedotusvälineiden ja poliittisten toimijoiden sekä taloudellisten toimijoiden väliset suhteet, naisten ja vähemmistöjen pääsy mediasisältöihin, mielipiteiden moninaisuus jne.;

2.  palauttaa mieliin, että sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus ovat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklassa säädettyjä perusoikeuksia ja ne ovat tärkeimpiä demokratiaamme suojelevista ja eurooppalaista identiteettiämme vahvistavista arvoista; korostaa, että tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden juuret ovat perusoikeuksiin kuuluvassa sananvapaudessa, joka on demokratian kulmakivi, ja tarvitsee tukea poliittiselta sektorilta; korostaa, että sananvapaus voi myös suojella koko yhteiskunnan oikeutta saada tietoa sitä kiinnostavista asioista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään riittäviin toimenpiteisiin moniarvoisten, riippumattomien ja vapaiden tiedotusvälineiden suojelemiseksi ja edistämiseksi, jotta voidaan varmistaa sananvapaus ja demokratia;

3.  kehottaa komissiota seuraamaan ja keräämään tietoja ja tilastoja tiedotusvälineiden vapaudesta ja moniarvoisuudesta kaikista jäsenvaltioista sekä analysoimaan tapaukset, joissa sananvapautta koskevia toimittajien ja muiden tiedotusvälineiden ammattilaisten perusoikeuksia on rikottu, noudattaen samalla toissijaisuusperiaatetta; kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla puututaan näissä arvioinneissa tehtyihin havaintoihin;

4.  korostaa, että moniarvoisessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa kansalaisilla on oltava asianmukaiset ja täydet tiedot, jotta he voivat osallistua aktiivisesti ja tehokkaasti julkiseen elämään ja poliittisiin keskusteluihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tervettä poliittista keskustelua ja pitkäkestoista poliittista sitoutumista tärkeiden ihmisoikeuksien kunnioittamiseen parantamalla medialukutaitoa, tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja eettisyyttä; panee huolestuneena merkille, että tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden rajoittaminen on johtanut demokratiavajeeseen ja että demokratiavaje yhdessä jäsenvaltiossa voi vaikuttaa koko Euroopan unioniin erityisesti, kun julkisten tiedotusvälineiden riippumattomuus saattaa vaarantua hallitsevan enemmistön vaikutusvallan vuoksi; korostaa, että tällaista vaikutusta voidaan tasapainottaa asianmukaisesti varustelluilla ja rahoitetuilla sekä riippumattomilla julkisen palvelun tiedotusvälineillä, jotka kykenevät vastustamaan hallituksen väliintuloa ja joissa esitellään erilaisia poliittisia näkemyksiä; kannustaa hyväksymään julkisen palvelun tiedotusvälineiden alalla selkeitä säännöksiä ja hyviä hallinnollisia käytäntöjä myös valtiontuen ja kaiken julkisen rahoituksen osalta, jotta voidaan vahvistaa julkisten tiedotusvälineiden riippumattomuutta ja niiden valmiuksia täyttää yleisen edun mukainen tehtävänsä;

5.  pitää valitettavana, että tiedotusvälineiden omistajuuden keskittymiseen jäsenvaltioissa ja EU:n tasolla on kiinnitetty liian vähän huomiota; korostaa, että EU:n kilpailusäännöt ovat tärkeässä asemassa pyrittäessä estämään määräävän aseman syntymistä tai sen väärinkäyttöä ja kehottaa siten komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että näitä sääntöjä sovelletaan asianmukaisella ja tehokkaalla tavalla; kehottaa jäsenvaltioita riippumattomien kansallisten sääntelyviranomaistensa kautta seuraamaan tiedotusvälineiden keskittymistä ja tarjoamaan helposti saatavilla olevaa ja täysin avointa tietoa tiedotusvälineiden omistuksesta, mukaan lukien tosiasialliset omistajat ja edunsaajat, ja taloudellisesta vaikutusvallasta niihin sekä tiedotusvälineille annettavasta taloudellisesta tuesta, verkkomediat mukaan luettuina; suosittaa, että nämä tiedot annetaan julkisesti saataville kaikissa jäsenvaltioissa mahdollisen hallinnan ja vaikutusvallan lähteen tunnistamiseksi, jotta voidaan vahvistaa vastuuvelvollisuutta ja varmistaa toimituksellinen ja journalistinen riippumattomuus ja suojella tiedotusvälineiden roolia vallan vahtikoirana;

6.  on erittäin huolestunut lainsäädännöllisistä ja hallinnollisista toimenpiteistä, joita tietyissä jäsenvaltioissa käytetään tiedotusvälineiden toiminnan rajoittamiseen ja hallintaan suoraan tai välillisesti, erityisesti julkisten tiedotusvälineiden alalla, tai tiedotusvälineiden moniarvoisuuden tukematta jättämiseen; korostaa, että jäsenvaltioilla on myönteinen velvollisuus varmistaa tiedotusvälineiden moniarvoisuus ja ympäristö, jossa kansalaiset voivat osallistua julkiseen keskusteluun ja kertoa ajatuksiaan ja mielipiteitään pelkäämättä; painottaa, että olisi suojeltava perusperiaatetta, joka koskee toimituksellista riippumattomuutta suhteessa hallitukseen ja/tai poliittisiin tai kaupallisiin intresseihin sekä yksityisiin etuihin, jotka uhkaavat median vapautta ja moniarvoisuutta; korostaa, että vaalikampanjoinnin ja muiden asiaankuuluvien tapahtumien, erityisesti jos niillä on huomattavaa vaikutusta kansalaisten elämään ja yleiseen mielipiteeseen, olisi oltava oikeudenmukaista, tasapuolista ja puolueetonta; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan Euroopan neuvoston suosituksia ja päätöslauselmia julkisten tiedotusvälineiden riippumattomuudesta ja palauttaa mieliin tältä osin perussopimuksissa asetetut vaatimukset; korostaa, että julkisen palvelun tiedotusvälineiden valvonnan on kuuluttava riippumattomille elimille eikä suoraan poliittisille toimielimille, kuten hallituksille; tähdentää lisäksi, että toimituksellinen riippumattomuus on taattava valtion rahoittamien julkisen palvelun tiedotusvälineiden tapauksessa;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja kehittämään uusia sosiaalisesti kestäviä taloudellisia malleja, joiden tavoitteena on rahoittaa ja tukea laadukasta ja riippumatonta journalismia ja vahvistaa moniarvoisen tiedotusvälineiden järjestelmän kannalta välttämättömien julkisen palvelun tiedotusvälineiden kestävyyttä;

8.  ehdottaa, että tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden tehokasta suojelemista varten yritysten, joiden todellinen omistaja omistaa myös media-alan yhtiön, osallistuminen julkisiin hankintoihin olisi kiellettävä, tai siitä olisi ainakin tehtävä täysin läpinäkyvää; ehdottaa, että jäsenvaltioita olisi vaadittava raportoimaan säännöllisesti kaikesta media-alan yrityksille annetusta julkisesta rahoituksesta ja että tiedotusvälineiden omistajille annettavaa julkista rahoitusta olisi valvottava säännöllisesti; korostaa, että tiedotusvälineiden omistajia ei saisi olla tuomittu rikoksista tai todettu syyllisiksi rikoksiin;

9.  korostaa, että kaikki media-alan organisaatioille myönnettävä julkinen rahoitus olisi myönnettävä sellaisten syrjimättömien, objektiivisten ja läpinäkyvien kriteereiden perusteella, jotka olisi ilmoitettava etukäteen kaikille media-alan organisaatioille;

10.  ehdottaa, että mediataloille myönnettävän julkisen rahoituksen olisi oltava vain sellaisten media-alan organisaatioiden saatavilla, jotka julkaisevat helposti yleisön saatavilla olevat toimintasäännöt;

11.  on huolestunut siitä, että vaikutusvaltaiset kaupalliset toimijat ovat turvautuneet strategisesti kansalaisvaikuttamista vastaan nostettaviin oikeusjuttuihin (SLAPP) toimittajien vaientamiseksi, heidän työnsä estämiseksi tai muulla tavoin heidän työhönsä puuttumiseksi; kehottaa komissiota panemaan tämän suuntauksen merkille ja ehdottamaan lainsäädäntöä, jolla estettäisiin tällaiset väärinkäytökset;

12.  on huolissaan siitä, että suuri määrä toimittajia ja muita tiedotusvälineiden ammattilaisia joutuu yhä useammin uhkailluksi, häirityksi, valvotuksi ja jopa tapetuksi tutkivan työnsä ja vallan väärinkäytöstä, korruptiosta, ihmisoikeusrikkomuksista ja rikollisesta toiminnasta raportointinsa vuoksi; pitää valitettavana, että ainoastaan pieni osuus toimittajiin kohdistuvasta uhkailusta tai häirintätapauksista ilmoitetaan poliisille; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan journalismin suojelua ja toimittajien sekä muiden tiedotusvälineiden ammattilaisten turvallisuutta varmistamalla, että sovellettava lainsäädäntö pannaan täytäntöön asianmukaisella tavalla, ja seuraamalla uhkailua ja häirintää sekä raportoimalla siitä;

13.  toteaa jälleen, että toimittajien ja muiden tiedotusvälineiden ammattilaisten työolosuhteet ja turvallisuus ovat ennakkoedellytyksiä sen takaamiseksi, että he voivat täyttää tehtävänsä ja uutisoida kansalaisille yleistä etua koskevista asioista; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja media-alan organisaatioita varmistamaan toimittajien ja muiden tiedotusvälineiden ammattilaisten oikeudenmukaiset työolosuhteet;

14.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että ne toteuttavat jatkotoimia, jotka koskevat journalismin suojelemisesta sekä toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden turvallisuudesta annettua Euroopan neuvoston ministerikomitean julistusta;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että toimittajilla on asianmukaiset välineet tietojen pyytämiseksi ja vastaanottamiseksi EU:n ja jäsenvaltioiden julkishallinnon viranomaisilta asetuksen (EY) N:o 1049/2001 asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi mukaisesti ilman, että tutustuminen estetään mielivaltaisilla päätöksillä; toteaa, että toimittajien tai kansalaisten tutkintaoikeuden kautta saamat tiedot, väärinkäytösten paljastajien avulla saadut tiedot mukaan luettuina, täydentävät toisiaan ja molemmat ovat keskeisen tärkeitä, jotta toimittajat voivat täyttää yleistä etua koskevan tehtävänsä; toteaa jälleen, että julkisiin lähteisiin ja tapahtumiin pääsyn olisi perustuttava objektiivisiin, syrjimättömiin ja läpinäkyviin kriteereihin;

16.  toteaa, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että käyttöön otetaan asianmukaiset välineet, joiden avulla tunnistetaan toimijat, jotka ovat vastuussa muiden vahingoittamisesta tiedotusvälineiden välityksellä, myös verkkoympäristössä, noudattaen samalla täysimääräisesti perusoikeuksia;

17.  toteaa, että toimittajat tarvitsevat parhaan mahdollisen oikeudellisen suojan, jotta he voivat käyttää ja levittää tällaisia yleistä etua koskevia tietoja työssään;

18.  panee merkille oikeuden paljastaa väärinkäytöksiä kaikissa tapauksissa, joissa tiedot paljastetaan hyvässä uskossa ja joissa ne ovat selvästi yleisen edun mukaisia, kuten esimerkiksi perusoikeuksien tai rikoslainsäädännön rikkomista koskevissa tapauksissa, mukaan lukien aktiivinen ja passiivinen korruptio, tai joissa on kyse tiedoista, jotka paljastavat uhan turvallisuudelle, terveydelle tai ympäristölle;

19.  panee merkille, että perustellulta pohjalta toimivat väärinkäytösten paljastajat voivat olla olennaisen tärkeä tietolähde tutkiville journalisteille ja siten antaa panoksensa riippumattomalle lehdistölle; kehottaa komissiota näin ollen tarjoamaan perussopimusten mukaista EU:n laajuista suojelua demokratiaa, mielipiteiden moninaisuutta ja sananvapautta koskevien unionin tavoitteiden mukaisesti; korostaa, että väärinkäytösten paljastajien suojelu kulkee käsi kädessä toimittajien lähteiden salassapidon kanssa, mutta tämän on oltava tasapainossa syytettyjen luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden perusoikeuksien kanssa;

20.  korostaa, että väärillä syytöksillä tai harhaanjohtavilla tiedoilla voi olla kauaskantoisia seurauksia ihmisille ja yrityksille; palauttaa mieliin, että vääriä syytöksiä esittäneet olisi saatettava vastuuseen teoistaan, eivätkä he saisi hyötyä väärinkäytösten paljastajien suojelusta; korostaa, että tehokkaat oikeussuojakeinot olisi tarjottava kaikille henkilöille, joiden kunniaa on loukattu virheellisillä tai harhaanjohtavilla tiedoilla;

21.  korostaa, että taloudellisen tai poliittisen hyödyn saamista varten tietoisesti luotu tai levitetty disinformaatio eli niin sanotut ”valeuutiset” rikkovat tiedotusvälineiden ja kansalaisten välisen luottamuksen ja voivat mahdollisesti vaarantaa liberaalit demokratiat sekä heikentää demokraattisia arvojamme, kuten sananvapautta ja oikeusvaltioperiaatetta; katsoo, että sosiaalisen median tehtyä tällaisten paikkansapitämättömien tietojen levittämisestä paljon helpompaa kuin perinteisissä tiedotusvälineissä, meidän on löydettävä ratkaisuja, joiden avulla valeuutisten tekijät saatetaan vastuuseen teoistaan digitaalisessa mediassa, kuten on tapana tehdä verkon ulkopuolisessa maailmassa; korostaa, että vastauksena ei voi olla tiukka sääntely tai ajatusten ja näkemysten sensurointi, vaan sen sijaan disinformaation ja propagandan torjumista koskevan ratkaisun muodostavat tietojen luotettavuuden varmistaminen ja koulutetut ja kriittisesti ajattelevat kansalaiset sekä medialukutaito; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä osoittamaan riittävästi resursseja disinformaation torjumiseen ja ryhtymään koordinoituihin toimenpiteisiin valeuutisia tahallaan julkaisevia ja levittäviä toimijoita vastaan; korostaa tältä osin sitä, että tiedotusvälineiden käyttäjien on kyettävä erottamaan toisistaan faktat ja puhtaat mielipiteet; korostaa, että valeuutisten levittämisen vastaisen strategian laatimiseen ja täytäntöönpanoon aktiivisesti osallistuvien Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) strategisen viestinnän osaston ja erityisesti nykyisen East StratCom -työryhmän toimintaa on yleisesti ottaen tehostettava ja että niiden resursseja on lisättävä, jotta ne voivat suoriutua tehtävistään tehokkaasti; korostaa jäsenvaltioiden tarvetta täydentää EU:n ponnisteluja valeuutisten torjumiseksi ja osallistua kaikilla tasoilla, mukaan lukien yhteistyö EU:n naapurimaiden kanssa, moniarvoisen mediaympäristön edistämiseen, jotta EU:n politiikoista voidaan viestiä totuudenmukaisella, johdonmukaisella ja kattavalla tavalla; suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen siitä, että se aikoo valmistella valeuutisten torjuntaa koskevan strategian, joka on tarkoitus julkaista myöhemmin;

22.  panee merkille, että uudet teknologiat ovat muuttaneet dramaattisesti perinteisen lehdistön liiketoimintamallia; uskoo kuitenkin, että johdonmukaisen lainsäädäntökehyksen avulla digitalisaatio voi edistää media-alan toimijoiden välistä kilpailua ja tehdä tietojen ja sisällön saamisesta ja luomisesta demokraattisempaa;

23.  toteaa, että kehittyvässä digitaalisen median ekosysteemissä on noussut esiin uusia välittäjiä, jotka kykenevät vaikuttamaan verkossa esiintyviin tietoihin ja ajatuksiin ja hallitsemaan niitä hankkimalla itselleen portinvartijan tehtäviä ja valtuuksia; korostaa, että riippumattomia ja itsenäisiä verkkokanavia, -palveluja ja -lähteitä on oltava riittävä määrä, jotta voidaan varmistaa mielipiteiden ja demokraattisten ajatusten moniarvoisuus kansalaisille yleistä etua koskevista kysymyksistä; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään uusia tai jo olemassa olevia politiikkoja ja toimenpiteitä näihin asioihin liittyen;

24.  korostaa, että lehdistön riippumattomuus kattaa sekä julkiset että yksityiset tiedotusvälineet; korostaa tässä yhteydessä eettisten sääntöjen merkitystä toimittajille ja päätoimittajille; painottaa, että tällaisiin eettisiin sääntöihin olisi kuuluttava velvollisuus varmentaa tiedot ja tietolähteet; korostaa, että verkossa levitettävään sisältöön olisi sovellettava samaa varmistamisvelvollisuutta kuin verkon ulkopuolella tapahtuvaan tiedonvälitykseen; on tähän liittyen huolissaan siitä, että standardit vaikuttavat laskeneen nopeasti muuttuvassa verkkoympäristössä, jossa määrä, ripeys ja klikkiotsikot vaikuttavat olevan täsmällisyyttä tärkeämpiä;

25.  pitää myönteisenä, että vuonna 2016 pidetyssä vuotuisessa perusoikeuskollokviossa keskityttiin aiheeseen ”Moniarvoiset tiedotusvälineet ja demokratia”, ja pitää ilahduttavina tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta käsittelevän korkean tason työryhmän suosituksia; pyytää jälleen ryhtymään lainsäädäntötoimiin tiedotusvälineiden moniarvoisuutta koskevien standardien varmistamiseksi EU:n tasolla painetun median, kunnianloukkausten, tiedotusvälineiden omistajuuden keskittymisen ja tiedotusvälineiden omistajuutta koskevan läpinäkyvyyden jne. osalta; toteaa, että Euroopan yhteinen sosiaalinen ja poliittinen tila edellyttää tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta, jotta voidaan taata hyvin toimiva demokratia;

26.  korostaa, että tiedotusvälineiden vapautta, sananvapautta ja tiedotusvälineiden moniarvoisuutta koskevat periaatteet ovat yhtä tärkeitä liittymistä valmisteleville maille ja Euroopan naapuruusalueen maille kuin EU:n jäsenvaltioillekin; kehottaa komissiota varmistamaan, että näitä periaatteita vahvistetaan ja valvotaan asianmukaisella tavalla näissä maissa ja että tukiohjelmat sidotaan näiden periaatteiden noudattamiseen.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

22.2.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

21

0

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Max Andersson, Joëlle Bergeron, Marie-Christine Boutonnet, Jean-Marie Cavada, Kostas Chrysogonos, Mady Delvaux, Rosa Estaràs Ferragut, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Gilles Lebreton, António Marinho e Pinto, Emil Radev, Evelyn Regner, Francis Zammit Dimech, Tadeusz Zwiefka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Daniel Buda, Angel Dzhambazki, Evelyne Gebhardt, Jytte Guteland, Heidi Hautala, Kosma Złotowski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Norbert Erdős, Michaela Šojdrová

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

21

+

ALDE

EFDD

ENF

GUE/NGL

PPE

S&D

VERTS/ALE

Jean-Marie Cavada, António Marinho e Pinto

Joëlle Bergeron

Marie-Christine Boutonnet, Gilles Lebreton

Kostas Chrysogonos

Daniel Buda, Norbert Erdős, Rosa Estaràs Ferragut, Emil Radev, Michaela Šojdrová, Francis Zammit Dimech, Tadeusz Zwiefka

Mady Delvaux, Evelyne Gebhardt, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Jytte Guteland, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Evelyn Regner

Max Andersson, Heidi Hautala

0

-

 

 

2

0

ECR

Angel Dzhambazki, Kosma Złotowski

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

27.3.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

44

3

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Asim Ademov, Jan Philipp Albrecht, Heinz K. Becker, Monika Beňová, Caterina Chinnici, Rachida Dati, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Tanja Fajon, Laura Ferrara, Ana Gomes, Sylvie Guillaume, Jussi Halla-aho, Cécile Kashetu Kyenge, Juan Fernando López Aguilar, Monica Macovei, Roberta Metsola, Claude Moraes, Ivari Padar, Judith Sargentini, Branislav Škripek, Csaba Sógor, Sergei Stanishev, Helga Stevens, Traian Ungureanu, Bodil Valero, Marie-Christine Vergiat, Harald Vilimsky, Udo Voigt, Josef Weidenholzer, Cecilia Wikström

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Carlos Coelho, Anna Maria Corazza Bildt, Ignazio Corrao, Gérard Deprez, Maria Grapini, Marek Jurek, Miltiadis Kyrkos, Nuno Melo, Angelika Mlinar, Nadine Morano, Emilian Pavel, Morten Helveg Petersen, Petri Sarvamaa, Elly Schlein, Barbara Spinelli

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

André Elissen, Marc Joulaud, Christelle Lechevalier, Martina Michels, Liadh Ní Riada, Anna Záborská


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

44

+

ALDE

Gérard Deprez, Angelika Mlinar, Morten Helveg Petersen, Cecilia Wikström

ECR

Monica Macovei, Helga Stevens

EFDD

Ignazio Corrao, Laura Ferrara

GUE/NGL

Martina Michels, Liadh Ní Riada, Barbara Spinelli, Marie-Christine Vergiat

PPE

Asim Ademov, Heinz K. Becker, Carlos Coelho, Anna Maria Corazza Bildt, Rachida Dati, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, Marc Joulaud, Nuno Melo, Roberta Metsola, Nadine Morano, Petri Sarvamaa, Csaba Sógor, Traian Ungureanu, Anna Záborská

S&D

Monika Beňová, Caterina Chinnici, Tanja Fajon, Ana Gomes, Maria Grapini, Sylvie Guillaume, Cécile Kashetu Kyenge, Miltiadis Kyrkos, Juan Fernando López Aguilar, Claude Moraes, Ivari Padar, Emilian Pavel, Elly Schlein, Sergei Stanishev, Josef Weidenholzer

VERTS/ALE

Jan Philipp Albrecht, Judith Sargentini, Bodil Valero

3

-

ENF

André Elissen, Christelle Lechevalier

NI

Udo Voigt

4

0

ECR

Jussi Halla-aho, Marek Jurek, Branislav Škripek

ENF

Harald Vilimsky

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 26. huhtikuuta 2018Oikeudellinen huomautus