Menettely : 2017/2259(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0162/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0162/2018

Keskustelut :

PV 30/05/2018 - 28
CRE 30/05/2018 - 28

Äänestykset :

PV 31/05/2018 - 7.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0240

MIETINTÖ     
PDF 792kWORD 91k
3.5.2018
PE 615.434v02-00 A8-0162/2018

EU:n nuorisostrategian täytäntöönpanosta

(2017/2259(INI))

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta

Esittelijä: Eider Gardiazabal Rubial

TARKISTUKSET
PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA
 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA

EU:n nuorisoalan toimien tulevasta kehyksestä päätetään unionin kannalta kriittisellä hetkellä, kun käynnissä ovat Brexit-neuvottelut, keskustelut tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä sekä keskeisten ohjelmien, kuten Erasmus+ -ohjelman, Luova Eurooppa ‑ohjelman, Kansalaisten Eurooppa -ohjelman ja nuorisotyöllisyysaloitteen, tulevasta sukupolvesta samoin kuin uudesta, Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskevasta aloitteesta.

Samalla talouskriisin yhteydessä toteutetuilla säästötoimilla on ollut kielteinen vaikutus unionin kansalaisiin. Nuoret eurooppalaiset kärsivät ensimmäisinä riittämättömistä investoinneista koulutukseen ja kulttuuriin samoin kuin työttömyydestä ja sosiaalipalvelujen leikkauksista. Siksi useimmat heistä pelkäävät tulevaisuutta ja tuntevat itsensä uhratuiksi taloudellisten etujen vuoksi. Numerot puhuvat puolestaan. Tällä hetkellä lähes yksi kolmesta 18–24-vuotiaasta nuoresta on köyhyysvaarassa tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa Euroopan unionissa(1). Vuonna 2016 nuorten työttömyysaste EU:ssa (15–24-vuotiaiden ikäryhmässä) oli 18,7 prosenttia, kun se vuonna 2008 oli 15,6 prosenttia. Euroalueen nuorisotyöttömyysaste on edelleen yli 20 prosenttia. Lisäksi työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien(2) osuus EU:ssa on 15,6 prosenttia, kun se oli 14,2 prosenttia vuonna 2008.(3) Heidän lisäkseen monilla työssäkäyvillä nuorilla on valtavia haasteita, jotka liittyvät palkan ja sopimusten pituuden kannalta epävarmoihin työehtoihin ja stressiin. Nuorten eurooppalaisten on joskus hyvin vaikea tuntea kuuluvansa yhteiskuntaan. Riippumatta siitä, ovatko nuoret työssä, heitä kohtaan tunnetun luottamuksen puute voi johtaa esimerkiksi lainojen epäämiseen. Tämän seurauksena turhautuneisuus kasvaa ja nuoret tuntevat itsensä syrjäytyneiksi. Sosiaalisella syrjäytymisellä on vakavia kielteisiä vaikutuksia nuorten elinoloihin, kansalaisaktiivisuuteen, tunne-elämään ja terveyteen.

Samalla elpyminen jatkuu, unionin talous on nyt varsin vankalla kasvu-uralla ja työttömyys vähenee. Eriarvoisuus on kuitenkin edelleen merkittävää unionissa, ja köyhyysriski koskettaa erityisesti nuoria eurooppalaisia.

Nuorisosta on tullut unionin prioriteetti, ja sen vuoksi on käynnistetty aloitteita nuorisotyöttömyyden käsittelemiseksi, nuorten osallistumisen lisäämiseksi, osallisuuden edistämiseksi ja vapaaehtoistoiminnan tukemiseksi. Tulokset ovat myönteisiä, mutta tavoitteita ei ole lähimainkaan saavutettu. Sen vuoksi EU:n nuorisostrategiaa olisi parannettava ja vahvistettava.

Tämänhetkisten EU:n nuorisoalan toimien tulosten arviointi (2010–2018)

Tämänhetkiset EU:n nuorisoalan toimet (2010–2018), niin kutsuttu EU:n nuorisostrategia, ovat jatkoa aiemmalle strategialle(4), ja niiden avulla pyritään luomaan entistä enemmän tasa-arvoisia mahdollisuuksia kaikille nuorille erityisesti koulutuksessa ja työmarkkinoilla joihinkin edellä mainittuihin haasteisiin vastaamiseksi. Strategialla pyritään myös edistämään kaikkien nuorten aktiivista kansalaisuutta, sosiaalista osallisuutta ja yhteisvastuuta, ja sen vuoksi siinä keskitytään mekanismeihin, jotka mahdollistavat nuorten osallistumisen poliittiseen päätöksentekoon.

Nämä tavoitteet ovat kuitenkin edelleen hyvin yleisiä ja kunnianhimoisia. Siksi on vaikeaa arvioida, onko niitä saavutettu, koska Euroopan nuorten mahdollisuudet ja heidän osallistumisensa riippuvat kussakin maassa monista sosioekonomiseen tilanteeseen liittyvistä tekijöistä. Muuttuvien olosuhteiden vuoksi kyseessä on myös liikkuva maali.

Tämänhetkiseen EU:n nuorisostrategiaan sisältyy erittäin paljon ehdotettuja aloitteita, jotka kattavat monia toiminta-aloja (kaikki niistä eivät ole nimenomaisia politiikanaloja). Koska avoimen koordinointimenetelmän yhteydessä sovellettava poliittisten prioriteettien asettamismekanismi on lisäksi varsin monimutkainen, ei ole mahdollista varmistaa tavoitteiden selkeää määrittämistä, ja yleistavoitteet ovat edelleen pikemminkin vain yleisiä tunnuslauseita.

On merkillepantavaa, ettei unionin nuorisopolitiikalla ole selkeästi määritettyjä vertailuindikaattoreita. Siksi parhaiden käytäntöjen vaihto rajoittuu edelleen toteutettujen toimien esimerkkien välittämiseen muille vertaistoimijoille yksittäisten maiden erityisolosuhteiden asettamien rajoitteiden puitteissa.

Siksi toimia erityisten toiminta-alojen määrittämiseksi olisi täydennettävä merkittävästi monialaisella ja kokonaisvaltaisella menettelyllä, koska nuorisopolitiikkaan liittyvät asiat (koulutus, työllisyys, innovointi ja vapaaehtoistyö) ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa, kuten yksittäiset toimintapoliittiset asiakirjat ja nuorisostrategiaa käsittelevien asiantuntijaryhmien toiminta jatkuvasti todistavat. Samansuuntaiseen tulokseen päätyi myös toukokuussa 2017 järjestetty EU:n nuorisostrategian tulevaisuutta käsitellyt konferenssi, jonka mukaan tulevassa strategiassa on kunnianhimoisia tavoitteita entistä harvemmilla aloilla.(5)

Voidaan myös todeta, että välineitä politiikan vaikutusten mittaamiseen ei yleisesti ottaen ole. Tähän saakka käytetyillä välineillä saadaan joukko tietoja, joita ei ole helppo vertailla ja joista ei käy ilmi kunkin jäsenvaltion tapauksessa valitun politiikan todelliset vaikutukset. Itse asiassa tämänhetkistä EU:n nuorisostrategiaa koskevalla komission arviointitutkimuksella onkin tarkoitus mitata EU:n nuorisostrategian vaikutusta nuorisopolitiikkaan.(6) Sellaisten määrällisten indikaattoreiden puutteen, joiden avulla voitaisiin mitata strategian suoraa vaikutusta nuorten tilanteeseen sekä avoimen koordinointimenetelmän luonteeseen ja laajuuteen, odotettiin aiheuttavan monenlaisia vaikutuksia.(7)

Käytännössä raportointimekanismi, jossa laaditaan nuorisoalaa koskeva kertomus kolmen vuoden välein, on kokoelma jäsenvaltioiden esittämiä esimerkkejä nuorisostrategiassa mainittujen yksittäisten ehdotusten täytäntöönpanosta, ja sen avulla voidaan tehdä vain hyvin yleisluontoisia johtopäätöksiä. Siksi voidaankin todeta, että tarvittaisiin entistä tarkempaa järjestelmää nuorisokysymyksissä kussakin maassa saavutetun edistyksen kirjaamiseksi.

Konkreettisten tavoitteiden asettamista unionin tasolla ja kansallisesti on vaikea kuvitella alalla, jolla toimivalta on edelleen jäsenvaltioilla ja EU:n toimet rajoittuvat koordinointiin ja tukeen. Strategian tärkein EU:n tason lisäarvo jäsenvaltioiden kannalta oli, että se antoi niille politiikkaa koskevaa inspiraatiota, tietoja, asiantuntemusta, vipuvoimaa ja legitiimiyttä sekä mahdollisuuksia ja resursseja.(8)

Lisäksi komission mukaan ulkoinen arvio osoittaa, että jäsenvaltiot ovat kiinnostuneita harjoittamaan edelleen nuorisoasioita koskevaa yhteistyötä unionin tasolla. Valitettavasti suurimmat esteet liittyvät vielä kansallisella tasolla saatavissa olevien resurssien rajallisuuteen.

Entistä koordinoidumman ja keskitetymmän EU:n nuorisostrategian tarve

Tällä täytäntöönpanoa koskevalla mietinnöllä pyritään esittämään vahvaa, pitkäaikaista ja hyvin koordinoitua strategiaa tukevia osatekijöitä nuorten eurooppalaisten hyväksi.

Ensinnäkin EU:n nuorisostrategia on laadittu nuorille, joiden tulisi olla ensisijaisia keskustelukumppaneita. On suuri tarve antaa nuorille ääni joko toimivan rakenteellisen vuoropuhelun avulla tai käyttäen kaikkia muita muotoja, joilla varmistetaan heidän vankka panoksensa politiikan määrittämisessä. Voitaisiin esimerkiksi perustaa foorumi nuorten ja päättäjien välistä keskustelua varten. Nuorilla pitäisi olla mahdollisuus osallistua helposti päätöksentekoon EU:n tasolla, jotta he voisivat esittää näkemyksiään ja antaa relevantin panoksensa päätöksentekoon. Samalla olisi kuultava laajasti työmarkkinaosapuolia, kansalaisyhteiskunnan järjestöjä sekä koulutussektoria. Lisäksi unionin olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, jotta toteutettavat toimet voitaisiin suunnitella asianmukaisesti ja niitä voitaisiin edistää unionin kansalaisten keskuudessa.

Toiseksi kaikki nuoret olisi saatava työmarkkinoille laadukkaisiin työpaikkoihin ja olisi tehostettava toimia, joilla nuorille annetaan yhtäläiset mahdollisuudet, jotta voidaan varmistaa heidän kestävä osallistumisensa työmarkkinoille ja pitkäaikaiset työpaikat. Nuorten olisi voitava hallita urakehitystään pätevyytensä ja ammatillisten etujensa mukaisesti. Nuorten eurooppalaisten kuva tulevasta ammattiurastaan ja eläkenäkymistään olisi saatava nykyistä myönteisemmäksi. Useimmat heistä katsovat, etteivät he tule saamaan tulevaisuudessa laadukasta eläkettä, koska hyvinvointijärjestelmien tila huononee jatkuvasti. Siksi on edistettävä uutta sukupolvien välistä sosiaalista sopimusta nuorten tulevaisuuden turvaamiseksi.

Kolmanneksi nuorilla on oikeus elää terveellisessä ympäristössä, saada koulutusta ja nauttia kulttuurista, joka on perusoikeus. Kaikilla nuorilla – toisen asteen koulutuksesta yliopistoon – pitäisi olla mahdollisuus opiskeluun ja liikkuvuuteen sosioekonomisista vaikeuksista huolimatta. Olisi keskityttävä voimakkaasti marginaalissa oleviin ryhmiin, kuten ihmisiin, joilla on erityistarpeita, ja etnisiin vähemmistöihin, maahanmuuttajiin ja pakolaisiin. Lisäksi kaikkien nuorten olisi voitava helposti nauttia kulttuurista, mikä on hyvin tärkeää aikana, jona suvaitsemattomuus, radikalisoituminen ja ääriliikkeet lisääntyvät Euroopassa. Olisi edistettävä kulttuurien välistä vuoropuhelua, jotta voidaan noudattaa unionin tunnuslausetta ”moninaisuudessaan yhtenäinen”. Nuoret eivät voi nauttia elämästään myöskään silloin, kun heidän ympäristönsä ei ole terveellinen. Yhdistyneiden kansakuntien mukaan ilmansaasteet vaikuttavat lasten aivojen kehitykseen. Lisäksi noin 66 prosenttia maailman väestöstä asuu pian kaupunkialueilla. Siksi on tärkeää tehdä työtä ja ehdottaa nuorille vaihtoehtoa. Urheilutoimintaa on edistettävä nuorten fyysisen hyvinvoinnin takaamiseksi. Henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa myös työn ja arjen aiheuttama stressi, ja painetta kohdistuu entistä enemmän nuoriin, joiden odotetaan olevan tuottavia, erittäin päteviä ja joustavia. Kilpailu työmarkkinoilla onkin erittäin kovaa, ja nuoriin kohdistuu painetta suorittaa pitkiä harjoitteluja ennen ensimmäisen oikean työpaikan löytämistä. Stressin ohella verkossa tapahtuva kiusaaminen vaikuttaa nuoriin jo varhaisesta iästä lähtien. Siksi EU:n nuorisostrategian suunnittelussa olisi noudatettava monialaista lähestymistapaa, ja sen olisi oltava osa kestävän kehityksen strategiaa.

Unionin ohjelmia olisi vahvistettava, parannettava ja edistettävä, niitä olisi rahoitettava riittävästi ja olisi omaksuttava pitkän aikavälin koordinoitu näkemys hyvien tulosten aikaansaamiseksi. Kaikilla aloitteilla, joiden tulokset näkyvät pitkällä aikavälillä, olisi oltava kunnianhimoinen rahoitus.

On tärkeää muistuttaa ja korostaa, että samalla kun keskeinen nuorisopolitiikkaan liittyvä toimivalta on edelleen jäsenvaltioilla, on erittäin tärkeää, että asiaankuuluvat kansalliset viranomaiset tehostavat strategiaan liittyvää yhteistyötään, sillä yksi tämänhetkisen yhteistyön suurimmista ongelmista on saavutettujen tulosten tavaton epätasaisuus, järjestelmällisen raportoinnin puute samoin kuin strategian täytäntöönpanoa koskevien luotettavien tietojen puute.

(1)

Eurostatin julkaisemien viimeisten tietojen mukaan arviolta 29,8 prosenttia nuorista 18–24-vuotiaiden ikäryhmässä uhkasi köyhyys tai sosiaalinen syrjäytyminen EU:ssa vuonna 2011. Tiedot löytyvät linkistä http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/employment_social_policy_equality/youth/indicators

(2)

NEET-aste tarkoittaa niiden 15–24-vuotiaiden osuutta, jotka ovat työelämän ja koulutuksen ulkopuolella.

(3)

AKW, ECLM, IMK, OFCE, ”Independent Annual Growth Survey 2018 – Repair the roof when the sun is shining”, marraskuu 2017.

(4)

COM(2009)0200, s. 3.

(5)

Conference Report, s. 7.

(6)

SWD(2017)0281, s. 10.

(7)

Sama kuin edellä.

(8)

SWD(2017)0280, s. 2.


EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU:n nuorisostrategian täytäntöönpanosta

(2017/2259(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 14, 15, 21, 24 ja 32 artiklan,

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista, jonka EU ratifioi vuonna 2010,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013 unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta(1),

–  ottaa huomioon neuvoston päätöslauselman Euroopan unionin nuorisoalan työsuunnitelmasta vuosiksi 2016–2018(2),

–  ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen nuorisotakuun perustamisesta(3),

–  ottaa huomioon 7. ja 8. helmikuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät nuorisotyöllisyysaloitteesta(4),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2009 annetun neuvoston päätöslauselman nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistetuista puitteista (2010–2018)(5),

–  ottaa huomioon komission arvion EU: n nuorisostrategiasta(6),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista (ET 2020)(7),

  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman Erasmus+ -ohjelman tulevaisuudesta(8),

  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013 täytäntöönpanosta(9),

–  ottaa huomioon Pariisissa 17. maaliskuuta 2015 pidetyssä EU:n opetusministereiden epävirallisessa kokouksessa annetun Pariisin julistuksen kansalaisuuden sekä vapauden, suvaitsevaisuuden ja syrjimättömyyden yhteisten arvojen edistämisestä koulutuksen avulla,

–  ottaa huomioon neuvoston ja komission yhteisen vuonna 2015 annetun raportin nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön uudistettujen puitteiden täytäntöönpanosta (2010–2018), jonka neuvosto hyväksyi 23. marraskuuta 2015(10),

  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista(11),

–  ottaa huomioon 26. elokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Luonnos neuvoston ja komission vuoden 2015 yhteiseksi raportiksi eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisen kehyksen (ET 2020) täytäntöönpanemisesta – Uudet painopisteet eurooppalaiselle yhteistyölle koulutuksen alalla” (COM(2015)0408),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 17. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmasta (COM(2018)0022),

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n nuorisostrategiasta 2013–2015(12),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2014 annetun neuvoston suosituksen harjoittelun laatupuitteista,

  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2008 annetun Euroopan neuvoston päätöslauselman Euroopan neuvoston nuorisopolitiikasta (CM/Res(2008)23),

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2017 annetun Euroopan neuvoston suosituksen nuorisotyöstä (CM/Rec(2017)4),

  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU-asioiden oppimisesta koulussa(13),

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman nuorten yrittäjyyden edistämisestä koulutuksen avulla(14),

–  ottaa huomioon Euroopan alueiden komitean lausunnon nuorisoalan eurooppalaisesta yhteistyöstä (2010–2018)(15),

  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen merkityksestä EU:n perusarvojen edistämisessä(16),

  ottaa huomioon Euroopan nuorisofoorumin laatiman varjomietinnön nuorisopolitiikasta,

–  ottaa huomioon Euroopan nuorisofoorumin päätöslauselman EU:n nuorisostrategiasta(17),

–  ottaa huomioon Euroopan nuorisotiedotus ja -neuvontajärjestön (ERYICA) kannanoton ”Engage. Inform. Empower”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0162/2018),

A.  toteaa, että taantuman kielteinen vaikutus nuorten mahdollisuuksiin kehittää koko potentiaaliaan tuntuu edelleen kaikkialla Euroopan unionissa;

B.  toteaa, että monissa, etenkin Etelä-Euroopassa sijaitsevissa jäsenvaltioissa on vielä matkaa joidenkin nuorisoa koskevien indikaattoreiden, kuten työllisyys, hyvinvointi ja sosiaaliturva, kriisiä edeltäneisiin tasoihin;

C.  ottaa huomioon, että erojen kaventuminen on selvää alueellisella tasolla kaikkialla EU:ssa; toteaa, että monilla alueilla työllisyysaste on edelleen kriisiä edeltänyttä tasoa alemmalla;

D.  toteaa, että nuorisotyöttömyys on vähentynyt asteittain viime vuosina, vaikka Eurostatin mukaan tammikuussa 2018 nuorisotyöttömyys oli 16,1 prosenttia ja jopa yli 34 prosenttia joissakin jäsenvaltioissa; toteaa, että vuoden 2008 lukuihin (15,6 prosenttia) verrattuna nuorisotyöttömyys on lisääntynyt; katsoo, että nämä luvut estävät löytämästä kaikille sopivaa ratkaisua, jos halutaan hyödyntää täysimääräisesti nuorten potentiaalia; pitää syrjäisimpien alueiden nuorisotyöttömyysastetta huolestuttavan korkeana, sillä se on yli 50 prosenttia joillakin syrjäisimmistä alueista, esimerkiksi Mayottella;

E.  toteaa, että muita heikommassa asemassa olevat ryhmät, kuten etniset vähemmistöt, ihmiset, joilla on erityistarpeita, naiset, hlbtiq-ihmiset, maahanmuuttajat ja pakolaiset, jotka kohtaavat esteitä työmarkkinoille pääsyssä ja kulttuuriin osallistumisessa sekä sosiaalipalvelujen ja koulutuksen saannissa, kärsivät eniten sosioekonomisen kriisin vaikutuksista;

F.  katsoo, että koulutus auttaa minimoimaan sosioekonomisen eriarvoisuuden vaikutuksia ja mahdollistaa sellaisten taitojen ja osaamisen hankkimisen, joita tarvitaan sukupolvelta toiselle siirtyvän huono-osaisuuden vähentämiseksi;

G.  toteaa, että kaiken kaikkiaan nuoriin ja heidän oikeuksiinsa tehtävien investointien puute estää nuoria vaatimasta, käyttämästä ja puolustamasta oikeuksiaan ja pahentaa osaltaan väestömäärän vähenemisen, koulunkäynnin varhaisen keskeyttämisen, ammattipätevyyksien puutteen, myöhäisen työmarkkinoille siirtymisen, taloudellisen riippuvuuden, sosiaaliturvajärjestelmien mahdollisen puutteellisen toiminnan, entistä yleisempien epävarmojen työsuhteiden ja sosiaalisen syrjäytymisen kaltaisia ilmiöitä;

H.  katsoo, että ongelmat, joita nuoret kohtaavat työllistymisessä, koulutuksessa sekä sosiaalisessa ja poliittisessa osallistumisessa, eivät ole yhtenäisiä vaan vaikuttavat joihinkin ryhmiin suhteettomasti enemmän kuin toisiin; katsoo, että tarvitaan lisätoimia niiden henkilöiden tukemiseksi, joilla on eniten vaikeuksia päästä työmarkkinoille tai jotka ovat kokonaan niiden ulkopuolella;

I.  katsoo, että lähikouluilla ja -oppilaitoksilla on suuri merkitys kaikilla Euroopan alueilla, jotta voidaan tehostaa nuorten koulutusta ja jotta EU voi tarjota alueille täyden tukensa tähän haasteeseen vastaamisessa;

J.  toteaa, että koulutuksella, kulttuurien välisellä vuoropuhelulla, strategisella viestinnällä ja erityisesti jäsenvaltioiden välisellä tiiviimmällä yhteistyöllä on keskeinen asema nuorten syrjäytymisen ja radikalisoitumisen estämisessä ja heidän selviytymiskykynsä parantamisessa;

K.  katsoo, että nuorten olisi osallistuttava aktiivisesti kaikkien nuoriin vaikuttavien politiikkojen suunnitteluun, kehittämiseen, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin; ottaa huomioon, että 57 prosenttia nuorisojärjestöistä EU:ssa katsoo, ettei niiden asiantuntemusta oteta huomioon nuorisopolitiikan laatimisprosessissa(18);

L.  pitää tärkeänä, että nuorisojärjestöt takaavat nuorten riittävän edustuksen ja osallisuuden täyden legitiimiyden varmistamiseksi;

M.  toteaa, että EU:n nuorisostrategiaa kehitetään ja parannetaan jatkuvasti mutta sen tavoitteet ovat kuitenkin yhä erittäin laajoja ja kunnianhimoisia; toteaa, että vakiintuneita vertailuarvoja ei ole olemassa;

N.  toteaa, että EU:n nuorisostrategiassa vuosiksi 2010–2018 korostetaan nuorten ja päättäjien välisen jäsennellyn vuoropuhelun tarvetta;

O.  toteaa, että EU:n nuorisostrategian tärkeimpänä tavoitteena on lisätä tarjolla olevien mahdollisuuksien määrää ja varmistaa yhtäläiset mahdollisuudet kaikille eurooppalaisille nuorille;

P.  toteaa, että nuoria olisi autettava ja voimaannutettava ratkaisemaan ne vakavat ongelmat, joita he kohtaavat tällä hetkellä, sekä vastaamaan edessä oleviin haasteisiin relevantimman, tehokkaamman ja paremmin koordinoidun nuorisopolitiikan sekä paremman ja helposti saatavilla olevan koulutuksen avulla ja käyttämällä kohdennetusti talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla;

Q.  ottaa huomioon, että EU on viime vuosina käynnistänyt nuorisostrategiansa puitteissa erinäisiä aloitteita, kuten nuorisotyöllisyysaloitteen ja nuorisotakuun, ja että niiden tavoitteina on luoda kaikille nuorille enemmän ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koulutuksessa ja työmarkkinoilla sekä edistää nuorten osallisuutta, voimaannuttamista ja aktiivista osallistumista yhteiskuntaan;

R.  katsoo, että EU:n nuorisoalan toimet on valtavirtaistettava ottamalla nuorisoa koskeva ulottuvuus huomioon tämänhetkisissä ja tulevissa politiikkatoimissa ja rahoitusohjelmissa erityisesti kaikilla keskeisillä politiikanaloilla, joita ovat talous, työllisyys ja sosiaaliasiat, koheesio, terveys, naiset, yhteistoiminta, muuttoliike, kulttuuri, media ja koulutus;

S.  katsoo, että tulevaa EU:n nuorisostrategiaa on koordinoitava ja pantava täytäntöön eri politiikanaloilla ja eri toimielimissä;

T.  toteaa, että sukupuolinäkökulma on sisällytettävä nuorisopolitiikkaa koskevaan päätöksentekoon niin, että otetaan huomioon erityisesti kulttuuri- ja uskonnolliselta taustaltaan erilaisten nuorten naisten ja tyttöjen erityiset haasteet ja olosuhteet; katsoo, että nuorisopolitiikkaan olisi sisällytettävä suokupuolinäkökohdat huomioon ottavia toimia, kuten naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen, sukupuolten tasa-arvoa koskeva koulutus ja seksuaalikasvatus; toteaa, että naiset päätyvät keskimäärin 1,4 kertaa suuremmalla todennäköisyydellä työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle kuin miehet(19); katsoo, että tarvitaan jatkuvia ponnisteluja, jotta voidaan lisätä nuorten naisten osallistumista työmarkkinoille erityisesti äitiysloman jälkeen ja kun on kyse yksinhuoltajaäideistä sekä koulunsa keskeyttäneistä, vähäisen ammattitaidon omaavista työntekijöistä, vammaisista nuorista ja kaikista mahdollisen syrjinnän kohteena olevista nuorista;

U.  toteaa, että tarvitaan jatkuvia toimia, joilla edistetään nuorten ja erityisesti vammaisten henkilöiden, maahanmuuttajien, pakolaisten sekä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien henkilöiden osallistumista yhteiskuntaan;

V.  toteaa, että koulutus on keskeinen tekijä sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa ja sen vuoksi on tärkeää investoida taitoihin ja osaamiseen, jotta voidaan puuttua etenkin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien korkeaan työttömyysasteeseen;

W.  ottaa huomioon, että SEUT:n 9 artiklassa määrätään, että unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaaliturvan takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset;

X.  toteaa, että EU:n nuorisostrategia tarjoaa hyvän pohjan hedelmälliselle ja merkitykselliselle yhteistyölle nuorisoalalla;

Y.  toteaa, että EU:n nuorisostrategian (2010–2018) viimeisen kolmivuotiskauden tavoitteiden saavuttamista ei voida arvioida asianmukaisesti ja täsmällisesti ja eri jäsenvaltioiden tilanteiden vertailu on hyvin vaikeaa vertailuarvojen ja indikaattoreiden puutteen sekä päällekkäisten täytäntöönpanovälineiden vuoksi;

Z.  ottaa huomioon, että uraohjaus ja tietojen saanti työllistymismahdollisuuksista ja opintopoluista ovat keskeisessä asemassa tulevan koulutuksen ja työmarkkinoille siirtymisen kannalta;

AA.  katsoo, että EU:n on tehtävä tiivistä yhteistyötä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa tämän strategian tavoitteiden määrittelemisessä sekä sen täytäntöönpanossa ja arvioinnissa;

Nuorisoon liittyvät haasteet ja tämänhetkisestä nuorisoon liittyvästä EU:n päätöksentekoprosessista saadut kokemukset

1.  pitää valitettavana, että pitkän aikavälin säästötoimet ja etenkin koulutuksen, kulttuurin ja nuorisopolitiikan rahoituksen leikkaaminen ovat vaikuttaneet kielteisesti nuoriin sekä heidän elinoloihinsa; varoittaa, että kasvava eriarvoisuus, syrjäytymisriski, turvattomuus ja syrjintä vaikuttavat voimakkaasti nuoriin ja erityisesti heikoimmassa asemassa oleviin, kuten vammaisiin nuoriin, nuoriin naisiin, vähemmistöihin ja niihin, joilla on erityistarpeita;

2.  pitää myönteisinä unionin yhteistyön tuloksia nuorisoalalla, sillä unioni on osoittanut pystyvänsä käsittelemään useimpien eurooppalaisten kohtaamia ongelmia ja tukemaan kansallisia poliittisia päättäjiä ja antamaan heille asiantuntemusta, suosituksia ja legitiimiyttä ja ottamaan onnistuneesti käyttöön enemmän EU:n rahoitusta;

3.  pitää avointa koordinointimenetelmää asianmukaisena mutta silti riittämättömänä tapana tehdä nuorisopoliittisia päätöksiä ja katsoo, että sitä on täydennettävä muilla toimilla; toistaa pyyntönsä tiiviimmästä yhteistyöstä ja parhaiden käytäntöjen vaihdosta nuorisoasioissa paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla; vaatii jäsenvaltioita sopimaan selkeistä indikaattoreista ja vertailuarvoista, jotta mahdollistetaan tapahtuneen edistymisen seuranta;

4.  panee merkille EU:n nuorisostrategian myönteiset saavutukset kehitettäessä monialaista työtä ja toteutettaessa jäsenneltyä vuoropuhelua nuorten osallistumisen takaamiseksi; katsoo, että asiaankuuluvien toimijoiden ja sidosryhmien yleistä tietoisuutta EU:n nuorisostrategian tavoitteista ja välineistä on lisättävä; panee erityisesti merkille, että jäsennellyssä vuoropuhelussa käytetty alhaalta ylös -lähestymistapa tuo lisäarvoa ja olisi säilytettävä; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan uutta strategiaa laatiessaan huomioon tulevaan EU:n nuorisostrategiaan keskittyvän jäsennellyn vuoropuhelun kuudennen kierroksen tulokset;

5.  ehdottaa paikallisten ja alueellisten viranomaisten ottamista mukaan nuorisopolitiikkaan etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa niillä on tämän alan toimivaltaa;

6.  pitää myönteisinä toiminta-aloitteita, joilla pyritään EU:n nuorison tukemiseen, erityisesti Investointi Euroopan nuorisoon -aloitetta, Euroopan solidaarisuusjoukkoja ja nuorisotyöllisyysaloitetta; katsoo kuitenkin, että näiden välineiden olisi oltava entistä paremmin yhteydessä EU:n nuorisostrategiaan ja niissä olisi noudatettava alhaalta ylös -lähestymistapaa; kehottaa siksi komissiota yhdistämään järjestelmällisesti kaikki nuoria koskevat toiminta-aloitteet kokonaisstrategiaan ja ottamaan mukaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät, kuten työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan, omaksumalla kokonaisvaltaisen, pitkäaikaisen lähestymistavan, johon sisältyy hyvin määritellyt monialaiset tavoitteet;

7.  kehottaa komissiota perustamaan monialaisen työryhmän, joka koordinoi tulevan EU:n nuorisostrategian täytäntöönpanoa ja jonka toimintaan osallistuvat EU:n toimielimet, myös parlamentti, jäsenvaltiot ja kansalaisyhteiskunta, erityisesti ammattiliitot ja nuorisojärjestöt;

8.  kehottaa komissiota perustamaan tehokkaita yksiköiden välisiä koordinointivälineitä ja antamaan nuorisoasioiden valtavirtaistamisen vastuualueeksi komission varapuheenjohtajalle;

9.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria pohjana nuoria koskevan lainsäädännön laatimiselle;

10.  korostaa terveellisten elämäntapojen edistämisen tärkeyttä sairauksien ehkäisyssä ja katsoo, että nuorille on tarjottava oikeaa tietoa ja apua vakavista mielenterveysongelmista, esimerkiksi tupakan, alkoholin ja huumeiden käytöstä ja niistä riippuvuudesta;

11.  korostaa, että komission arviointi EU:n nuorisostrategian täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa on tärkeä paikan päällä toteutettavien tarkastusten ja valvonnan lisäämiseksi; kehottaa komissiota vahvistamaan EU:n nuorisostrategialle tavoitteet, joita on mahdollista arvioida laadullisesti ja määrällisesti, ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion tai alueen erityispiirteet; kehottaa komissiota lisäämään sellaisten ohjelmien ja toimien rahoitusta, joilla nuoria valmistellaan työelämään;

Äänen antaminen nuorille EU:n nuorisostrategiassa

12.  suosittaa, että tulevan EU:n nuorisostrategian olisi oltava osallistava ja siinä olisi keskityttävä nuoriin ja hyvinvoinnin parantamiseen niin, että otetaan huomioon kaikkien nuorten tarpeet, tavoitteet ja moninaisuus Euroopassa samaan aikaan, kun lisätään heidän mahdollisuuksiaan käyttää uutta teknologiaa hyödyntäviä luovia välineitä;

13.  katsoo, että EU:n olisi osoitettava yhteisvastuuta nuorille ja jatkettava heidän voimaannuttamistaan niin, että he voivat osallistua yhteiskuntaan, kehittämällä yksittäisiä välineitä, kuten vapaaehtoistyön valtavirtaistaminen, tukemalla nuorisotyötä ja kehittämällä uusia välineitä – erityisesti sellaisia, joissa käytetään uutta teknologiaa – ja edistämällä vaihtoa, joka perustuu yhteisvastuuseen, yhteisöllisyyteen, vapaaseen tilaan ja demokraattiseen vuoropuheluun; tunnustaa siksi nuorisoyhdistysten merkityksen paikkoina, joissa nuoret voivat kasvaa ja kehittyä aktiivisiksi kansalaisiksi; kehottaa jäsenvaltioita edistämään nuorten aktiivista osallistumista vapaaehtoisjärjestöihin; korostaa, että nuorten lisääntynyt yhteiskunnallinen osallistuminen voi toimia ponnahduslautana lisääntyneelle poliittiselle osallistumiselle sen lisäksi, että se on jo sinänsä merkittävä saavutus;

14.  korostaa tässä yhteydessä epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen merkitystä, samoin kuin osallistumista urheilu- ja vapaaehtoistoimintaan, kun edistetään nuorten eurooppalaisten kansalaistaitojen sekä sosiaalisen ja monikulttuurisen osaamisen ja taitojen kehittämistä;

15.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan vapaaehtoistyölle kansallisen oikeudellisen kehyksen ja asianmukaiset taloudelliset resurssit;

16.  kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan nuoria, erityisesti heikommassa asemassa ja virallisen järjestelmän ulkopuolella olevia nuoria, osallistumaan aktiivisesti ja merkittävästi yhteiskuntaan; kehottaa omaksumaan osallistavan lähestymistavan päätöksentekoon, jotta nuoret voivat vaikuttaa heidän elämäänsä vaikuttaviin päätöksiin, tarjoamalla heille verkossa ja verkon ulkopuolella demokratiavälineitä, samalla kun otetaan huomioon sosiaalisen median rajoitukset ja riskit, ja ottamalla mukaan nuorisopolitiikan kehittämiseen, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin asiaankuuluvat sidosryhmät, kuten työmarkkinaosapuolet, kansalaisyhteiskunnan ja nuorisojärjestöt;

17.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan nuoria osallistumaan täysimääräisesti vaaliprosessiin;

18.  toteaa, että on tarpeen jatkaa nuorten ja päättäjien välistä jäsenneltyä vuoropuhelua seuraavassa nuorisoalan eurooppalaisessa yhteistyökehyksessä; katsoo, että jäsennellyn vuoropuhelun olisi järjestelmällisesti lisättävä niiden nuorisoryhmien määrää ja moninaisuutta, jotka se tavoittaa, ja toteaa, että tämän varmistamiseksi olisi annettava riittävää taloudellista tukea kansallisille ja eurooppalaisille työryhmille; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan kansallisten, alueellisten ja paikallisten päättäjien osallistumista nuorten kanssa käytävään jäsenneltyyn vuoropuheluun;

19.  vaatii jäsenvaltioilta avoimuutta nuorten kestävien työllistymismahdollisuuksien edistämiseen tarkoitettujen varojen käytön ja niitä koskevan tilintekovelvollisuuden alalla; pitää siksi tärkeänä, että jäsenvaltiot esittävät aina pyydettäessä yksityiskohtaiset tiedot nuorten tilanteesta;

20.  korostaa, että EU:n nuorisostrategian täytäntöönpanoa koskevien tietojen järjestelmällinen päivittäminen ja luotettavien tietojen saatavuus ovat puutteellisia; vaatii siksi jäsenvaltioita ja komissiota edistämään tiiviimpää yhteistyötä kansallisten ja alueellisten tilastokeskusten kanssa toimitettaessa merkityksellisiä ja ajantasaisia nuoria koskevia tilastotietoja, jotka ovat tärkeitä sen arvioimiseksi, miten hyvin strategia on pantu täytäntöön; toteaa, että nämä tilastotiedot on liitettävä joka kolmas vuosi esitettäviin kertomuksiin;

21.  muistuttaa, että nuorten osallistuminen kansallisiin ja paikallisiin vaaleihin on vähenemässä ja että nuorten on sitouduttava poliittisesti ja kyettävä näkemään antamansa panoksen tulokset; muistuttaa, että mahdollisuudet osallistua poliittiseen toimintaan omassa ympäristössä ja paikallisyhteisöissä varhaisesta iästä lähtien ovat ratkaiseva askel kohti voimakkaampaa tunnetta unionin kansalaisuudesta ja nuorten aktiivista kansalaisuutta; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan alueellisia ja paikallisia viranomaisia varmistamaan, että nuoret ja nuorisojärjestöt voivat osallistua täysimääräisesti ja tehokkaasti päätöksenteko- ja vaaliprosessiin ja että heidät otetaan niissä huomioon;

22.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan kansalliset nuorisoneuvostot mukaan EU:n nuorisostrategian seuranta- ja täytäntöönpanokomiteoihin;

23.  korostaa teknologian tarjoamia mahdollisuuksia olla yhteydessä nuoriin ja kehottaa EU:ta vahvistamaan heidän valmiuksiaan osallistua yhteiskuntaan sähköisten alustojen avulla;

24.  pitää valitettavana, että huolimatta komission jatkuvista ponnisteluista, joilla pyritään antamaan nuorille tietoja mahdollisuuksista ja joita tuetaan unionin eri ohjelmilla, monet nuoret katsovat edelleen, että he voivat vain rajallisesti käyttää niitä; kehottaa komissiota parantamaan viestintävälineitään;

Yhtäläiset mahdollisuudet kestävän työmarkkinoille osallistumisen varmistamiseksi

25.  on erittäin huolissaan jatkuvasti korkeasta nuorisotyöttömyydestä koko EU:ssa, erityisesti Etelä-Euroopassa; muistuttaa, että laadukkaiden työpaikkojen luominen ja työllisyys olisi taattava ja niiden olisi oltava edelleen keskeisiä nuorille annettuja sitoumuksia, ja vaatii tässä yhteydessä toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan nuorten siirtymistä koulutuksesta työelämään varmistamalla laadukas työharjoittelu ja oppisopimuskoulutus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään työmarkkinoiden rakenneuudistuksia, oikeudenmukaisia työoloja ja palkkausta, jotta varmistetaan, ettei nuoria syrjitä heidän siirtyessään työelämään; pitää tärkeänä työllisyyden uusiin muotoihin liittyvien sosiaalisten oikeuksien määrittelyä, oikeudenmukaista työharjoittelua ja työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun varmistamista;

26.  painottaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten toteuttamien räätälöityjen toimien ja henkilökohtaisen tuen tarjoamisen merkitystä, jotta voidaan tavoittaa kaikki työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat; muistuttaa tarpeesta ottaa mukaan paikalliset sidosryhmät, kuten työmarkkinaosapuolet, ammattiliitot, kansalaisyhteiskunta ja nuorisojärjestöt;

27.  katsoo, että olisi toteutettava erityistoimia, jotta voidaan puuttua nuorten naisten epävarmaan tilanteeseen työmarkkinoilla kiinnittämällä erityistä huomiota sukupuolten palkkaeroon ja naisten yliedustukseen epätyypillisissä työsuhteissa, jotka eivät tarjoa riittävää sosiaaliturvaa;

28.  korostaa tarvetta edistää oikeudenmukaisia työoloja ja työntekijöiden riittävää sosiaaliturvaa niin kutsutuissa työllisyyden uusissa muodoissa, joissa nuoret ovat yliedustettuina;

29.  katsoo, että lisäksi olisi toteutettava toimia nuorten maahanmuuttajien integroimiseksi työmarkkinoille noudattaen täysimääräisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatetta;

30.  korostaa, että osallistavalla nuorisopolitiikalla olisi puolustettava ja edistettävä sosiaalisia ohjelmia, joilla helpotetaan poliittista ja kulttuurista osallistumista; katsoo lisäksi, että ihmisarvoinen ja säännelty työ, joka perustuu työehtosopimuksiin, varmoihin työsuhteisiin ja asianmukaiseen palkkaan, sekä korkealaatuiset ja kaikkien saatavilla olevat julkiset palvelut ovat tärkeitä nuorten yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään oikeudenmukaisia työoloja ja riittävää sosiaaliturvaa, myös työllisyyden uusissa muodoissa;

31.  muistuttaa, että yksi EU:n nuorisostrategiassa (2010–2018) määritetyistä kahdeksasta toiminta-alasta on työllisyys ja yrittäjyys; korostaa, että nuorisotyö ja epävirallinen oppiminen, erityisesti nuorisojärjestöissä kehitetty oppiminen, ovat merkittävässä asemassa nuorten potentiaalin, muun muassa yrittäjätaitojen, kehittämisessä ja auttavat nuoria hankkimaan laaja-alaista osaamista, joka voi parantaa heidän mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla;

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan rajatylittäviä ammatillisia mahdollisuuksia, laajentamaan ja lisäämään investointeja ammatillisen koulutuksen alaan ja esittämään sen houkuttelevana koulutusvalintana;

33.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan alueellisia ja paikallisia viranomaisia ja investoimaan nuorten elämään liittyviin uusiin mahdollisuuksiin nuorten luovuuden ja heidän koko potentiaalinsa kehittämiseksi, tukemaan nuorten yrittäjyyttä ja edistämään nuorten sosiaalista osallisuutta heidän yhteisöjään hyödyttävällä tavalla;

34.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan nuoria ja työllisyyttä oikeuksien kannalta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nuorilla on mahdollisuus saada laadukkaita työharjoittelu- ja työpaikkoja, joissa heidän oikeutensa otetaan huomioon, myös oikeus pysyvään työpaikkaan, josta he saavat elämiseen riittävän palkan, sosiaaliturvan ja joka takaa ihmisarvoisen ja itsenäisen elämän;

35.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan toimijoita, jotka ketjuttavat toistuvasti työharjoittelujaksoja eivätkä tarjoa niiden jälkeen työpaikkoja, jotta varmistetaan, ettei työsopimuksia korvata näennäisillä työharjoitteluilla;

36.  pitää myönteisenä, että nuorisotyöllisyysaloitteen toimilla on annettu tukea yli 1,6 miljoonalle nuorelle(20); painottaa, että tarvitaan lisätoimia ja taloudellisia sitoumuksia; korostaa tarvetta parantaa niiden työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten tavoittamista, jotka kohtaavat useita esteitä, ja parantaa nuorisotakuuseen kuuluvien työtarjousten laatua määrittämällä selkeät laatuperusteet ja -vaatimukset, mukaan lukien sosiaaliturvan saatavuus, vähimmäistulo ja työhön liittyvät oikeudet; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan tehokkaasti seuranta-, raportointi- ja tuloksellisuusjärjestelmiään ja varmistamaan, että nuorisotyöllisyysaloitteen varoja käytetään täydentämään kansallista rahoitusta eikä sen korvaamiseen;

37.  painottaa lisäksi, että on arvioitava niin mentoroinnin ja valmennuksen laatua ja tosiasiallisen yksilöllisen koulutuksen, harjoittelun tai työpaikan laatua ja sopivuutta kuin tulosten laatua asetettuihin tavoitteisiin nähden; painottaa tässä yhteydessä, että nuorisotyöllisyysaloitteessa on varmistettava käytössä olevien laatukehysten, kuten eurooppalaisen laatukehyksen, soveltaminen; katsoo, että myös nuoret olisi otettava mukaan tarjousten laadun seurantaan;

38.   muistuttaa, että nuorisotyöllisyysaloitteen tai uuden unionin välineen avulla on tuettava toimia, joilla edistetään työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten integroitumista työmarkkinoille ja jotka käsittävät esimerkiksi laadukkaan palkallisen työharjoittelun tai oppisopimuskoulutuksen, ilman että korvataan työpaikka tai käytetään hyväksi nuoria työntekijöitä;

39.  huomauttaa, että yrittäjähenkisyyden edistäminen nuorten keskuudessa on prioriteetti ja että virallisen ja epävirallisen koulutuksen järjestelmät ovat tehokkaimpia tapoja edistää nuorten yrittäjyyttä; korostaa, että yrittäjyys on keino torjua nuorisotyöttömyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja edistää innovointia; katsoo näin ollen, että EU:n nuorisostrategian olisi tuettava nuorten yrittäjyydelle sopivan ympäristön luomista;

40.  muistuttaa, että nuorisotyöllisyysaloitteen päätavoitteena on pyrkiä tavoittamaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita tehostamaan toimia, joilla tunnistetaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleva väestö ja kohdennetaan toimia siihen ja erityisesti heikoimmassa asemassa oleviin nuoriin, kuten vammaisiin henkilöihin, ottamalla huomioon heidän erityistarpeensa;

41.  pyytää jäsenvaltioita ja komissiota perustamaan innovatiivisia ja joustavia avustuksia lahjakkuuden sekä taiteellisten ja urheilullisten valmiuksien tukemiseksi koulutusalalla; tukee jäsenvaltioita, jotka pyrkivät ottamaan käyttöön apurahajärjestelmiä opiskelijoille, joilla on osoitettu olevan akateemisia, urheilullisia ja taiteellisia kykyjä;

42.  korostaa, että 38 prosentilla nuorista on vaikeuksia saada tietoa; korostaa, että on tärkeää varmistaa yhteinen toimintatapa, jolla opastetaan ja tuetaan nuoria ja annetaan heille tietoa heidän oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan;

43.  korostaa lisäksi, että nuorisotyöllisyysaloite ei saa keskittyä ainoastaan korkeasti koulutettuihin työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleviin nuoriin vaan myös niihin, joilla on vähäinen ammattitaito, jotka ovat työvoiman ulkopuolella ja joita ei ole rekisteröity julkisissa työnvoimapalveluissa;

44.  korostaa, että korkeasta työttömyysasteesta huolimatta työntekijöiden liikkuvuus EU:ssa on edelleen vähäistä; korostaa siksi työntekijöiden liikkuvuuden merkitystä kilpailukykyisille työmarkkinoille; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita edistämään rajatylittäviä ammatillisia mahdollisuuksia;

45.  korostaa yli 55-vuotiaiden aikuisten merkitystä nuorten koulutuksessa työpaikoilla; kehottaa yhdessä komission kanssa luomaan ohjelmia, jotka mahdollistavat näiden henkilöiden asteittaisen poistumisen työmarkkinoilta eläkeikään mennessä, tarkemmin sanottuna siten, että he siirtyvät ensin tekemään osa-aikatyötä, jonka aikana he myös kouluttavat nuoria ja auttavat heitä asteittaisessa työhön siirtymisessä;

46.  korostaa yritysten tärkeää asemaa taitojen hankkimisessa ja työpaikkojen luomisessa nuorille; panee merkille, että koulutus yrittäjyyden edistämiseen liittyvillä aloilla voi edistää pitkän aikavälin kehitystä ja Euroopan kilpailukykyä sekä torjua työttömyyttä;

47.  vaatii jäsenvaltioita ilmoittamaan toimintasuunnitelmissaan hyväksyttäviltä toimilta odotetut vaikutukset; pitää siksi tärkeänä, että jäsenvaltiot antavat takeet siitä, että niiden toteuttamilla toimilla on edistetty tehokkaalla tavalla työllisyyttä; painottaa, että täytäntöönpantavien politiikkatoimien kestävyys on mitattava;

Kestävä kehitys: nuorten tulevaisuus

48.  on vahvasti sitä mieltä, että laadukas virallinen ja epävirallinen koulutus ja arkioppiminen sekä korkealaatuinen koulutus ovat perusoikeuksia; katsoo siksi, että korkealaatuiseen koulutukseen pääsy kaikilla tasoilla olisi taattava kaikille eurooppalaisille sosioekonomisesta asemasta, etnisestä taustasta tai sukupuolesta taikka fyysisestä tai kognitiivisesta vammasta riippumatta; korostaa virallisen ja epävirallisen koulutuksen ja arkioppimisen tärkeää asemaa, sillä ne tarjoavat nuorille tietoja, taitoja ja osaamista, joiden avulla heistä voi tulla Eurooppa-hankkeeseen osallistuvia aktiivisia kansalaisia; kehottaa siksi jäsenvaltioita kehittämään politiikkatoimia ja kannustaa tässä yhteydessä ottamaan samalla tavalla huomioon taide- ja taitoaineet sekä tieteelliset ja tekniset aineet (STEM-aineet) koulujen opetussuunnitelmissa;

49.  painottaa koulutuksen uudenaikaistamisen merkitystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan uusien taitojen ja osaamisen, kuten kansalaistaitojen, kriittisen ajattelun ja yrittäjähenkisyyden, sisällyttämistä koulutukseen ja edistämään sellaisten uusien opetusvälineiden kehittämistä, joilla voidaan lisätä koulutukseen osallistumista ja koulutuksen saatavuutta;

50.  on syvästi huolissaan erityisen akuutista lapsiköyhyydestä, josta kärsii jopa 25 miljoonaa lasta EU:ssa (yli 26,4 prosenttia kaikista alle 18-vuotiaista eurooppalaisista); toteaa heidän olevan perheistä, jotka kärsivät joka päivä tulojen ja peruspalvelujen riittämättömyydestä; katsoo, että nuorisopolitiikalla voitaisiin edistää esimerkiksi lapsi- ja perhepolitiikkaa; kehottaa komissiota laatimaan lapsitakuun pitkän aikavälin keinona tarjota yhtäläiset mahdollisuudet kaikille lapsille EU:ssa erityisrahastojärjestelyn kautta, jotta varmistetaan, että kaikilla köyhyydessä elävillä lapsilla on mahdollisuus maksuttomaan terveydenhoitoon, opetukseen ja päivähoitoon, kohtuulliseen asumiseen ja asianmukaiseen ravitsemukseen;

51.  on syvästi huolissaan koulunkäynnin varhaisesta keskeyttämisestä ja vaatii siksi asianmukaisia ratkaisuja siihen puuttumiseksi, jotta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet voidaan saavuttaa;

52.  kehottaa komissiota tukemaan aloitteita, joilla pyritään edistämään aktiivista ja kriittistä kansalaisuutta, kunnioitusta, suvaitsevaisuutta, arvoja ja kulttuurienvälistä oppimista, ja painottaa tässä yhteydessä EU:n ohjelmien, kuten Erasmus+, Luova Eurooppa ja Kansalaisten Eurooppa, keskeistä merkitystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tiloja, joissa nuorten kanssa voidaan keskustella erilaisista aiheista, kuten seksistä, sukupuolesta, politiikasta, yhteisvastuusta, ympäristöstä, lainsäädännöstä, historiasta ja kulttuurista;

53.  on vakaasti sitä mieltä, että lukutaidon, myös digitaalisen ja medialukutaidon, laskutaidon sekä perustaitojen, jotka ovat keskeinen tekijä taattaessa nuorten itsenäisyys ja lupaava tulevaisuus, on oltava Euroopan, kansallisen ja alueellisen tason prioriteetti; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, joiden avulla perustavanlaatuisia oppimistaitoja tarjotaan kaikille;

54.  kehottaa komissiota edistämään aloitteita virallisen koulutuksen ja arkioppimisen avulla, jotta voidaan tukea nuorten innovointia, luovuutta ja yrittäjyyttä ja edistää yhteenkuuluvuutta ja eri ryhmiin kuuluvien nuorten keskinäistä ymmärtämystä;

55.  panee tässä yhteydessä huolestuneena merkille, että monilla unionin kansalaisilla on edelleen heikko lukutaito tai lukemisvaikeuksia, joita ovat muun muassa toiminnallinen, digitaalinen ja medialukutaidottomuus ja jotka aiheuttavat vakavaa huolta riittävän yhteiskuntaan ja työmarkkinoille osallistumisen kannalta;

56.  muistuttaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ensimmäisen periaatteen mukaan jokaisella on oikeus laadukkaaseen ja osallistavaan opetukseen, koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen sellaisten taitojen ylläpitämiseksi ja hankkimiseksi, jotka mahdollistavat osallistumisen yhteiskunnan toimintaan ja auttavat työmarkkinoille siirtymisessä; painottaa sen vuoksi, että on tärkeää asettaa etusijalle ja varmistaa sosiaaliset investoinnit koulutusalaan monivuotisen rahoituskehyksen uudella ohjelmakaudella 2021–2027;

57.  on vakaasti sitä mieltä, että sosiaali-indikaattoreiden tulostaulua, joka otettiin käyttöön Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin puitteissa, olisi käytettävä EU:n nuorisostrategian seuraamiseen; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön joukon indikaattoreita, joiden avulla seurataan EU:n nuorisostrategiaa ja joita ovat esimerkiksi koulutus, taidot ja elinikäinen oppiminen, sukupuolten tasa-arvo työmarkkinoilla, terveydenhoito, mahdollisuus käyttää digitaalisia palveluja, elinolot ja köyhyys;

58.  korostaa perheen ja opettajien keskeistä roolia sellaisten nuorten tukemisessa, joita kiusataan koulussa ja verkossa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, joilla puututaan tällaiseen käyttäytymiseen, joka vaikuttaa nuorten henkiseen hyvinvointiin, erityisesti kehittämällä asianmukaisia digitaalisia taitoja alakoulusta alkaen, kuten digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmassa esitetään;

59.  katsoo, että koulutusta, nuorisoa ja urheilua koskevien toiminta-alojen tehokkuuden lisäämiseksi kansainvälisten tutkimusten pohjalta olisi laadittava yhteisiä tavoitteita ja kehitettävä politiikkavaikutuksen mittaamiseen tarkoitettuja välineitä;

60.  korostaa stressin vahingollista vaikutusta nuorten hyvinvointiin koulussa, koulutuksessa, työmarkkinoilla ja yksityiselämässä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan mielenterveysohjelmiin ja kannustamaan asianomaisia toimijoita auttamaan nuoria tässä suhteessa;

61.  korostaa, että on tärkeää varmistaa nuorten eurooppalaisten henkinen ja fyysinen hyvinvointi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään opetussuunnitelman ulkopuolella järjestettävää urheilutoimintaa ja lisäämään tietoisuutta ravitsemuskampanjoiden avulla;

62.  korostaa, että on tärkeää edistää kulttuurienvälistä vuoropuhelua urheilun alalla, muun muassa luomalla foorumeja, joihin osallistuu nuoria, pakolaisia ja maahanmuuttajia;

63.  katsoo, että nuorisopolitiikan ja sen vaikutusten monimutkaisuuden vuoksi olisi edistettävä tutkimusyhteistyötä, jotta voidaan kehittää empiirisesti perusteltuja vastauksia sekä varhaista puuttumista ja ennaltaehkäisyä koskevia ratkaisuja, joilla parannetaan nuorten hyvinvointia ja selviytymiskykyä;

64.  pitää kulttuuria erittäin tärkeänä paitsi väkivallan, rasismin, radikalisoitumisen ja suvaitsemattomuuden torjunnassa myös eurooppalaisen identiteetin kehittämisessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kulttuuria ja investoimaan siihen sekä varmistamaan sen yhtäläisen saannin;

65.  korostaa, että nuorisojärjestöillä on ratkaisevan tärkeä asema nuorten osallistumisessa ja osallisuudessa yhteiskuntaan; kehottaa siksi jäsenvaltioita tukemaan nuorisojärjestöjä ja tunnustamaan niiden aseman osaamisen kehittämisessä ja sosiaalisessa osallisuudessa sekä tukemaan nuorisoneuvostojen perustamista kaikilla tasoilla yhdessä nuorten kanssa;

66.  pitää epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen validoimista tärkeänä oppijoiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi, koska se on olennaisen tärkeää sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin perustuvan yhteiskunnan kehittämiselle ja edistää kansalaistaitoja ja ihmisen kehitystä yksilönä; pitää valitettavana, että työnantajat ja virallisen koulutuksen tarjoajat eivät tunnusta riittävässä määrin epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kautta hankittujen taitojen, osaamisen ja tietojen arvoa ja merkitystä; huomauttaa, että EU-maiden validointinäkemysten riittämätön vertailukelpoisuus ja johdonmukaisuuden puute muodostavat ylimääräisen esteen; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan pyrkimyksiään panna täytäntöön kansallinen tunnustus- ja validointijärjestelmä ja varmistaa riittävä rahoitus epävirallisessa koulutuksessa hankitulle osaamiselle ja palauttaa mieliin 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista(21);

Entistä vahvempi mukautus ja tuki rahoitusvälineistä EU:n nuorisostrategialle

67.  katsoo, että EU:n nuorisostrategian olisi seurattava monivuotista rahoituskehystä ja noudatettava kestävän kehityksen tavoitteita ja kaikkia merkityksellisiä lippulaiva-aloitteita, ohjelmia ja toimintastrategioita ja sen yhteydessä olisi otettava käyttöön asianomaisten elinten välinen järjestelmällinen vuoropuhelu, määritettävä selvät tavoitteet ja päämäärät ja perustettava asiaankuuluva koordinointimekanismi;

68.  muistuttaa, että EU voi toteuttaa nuorisoalalla ainoastaan toimia, joilla tuetaan, koordinoidaan ja täydennetään jäsenvaltioiden toimia toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, toteaa, että on tärkeää yhtenäistää EU:n ja kansallista rahoitusta, ja kehottaa sen vuoksi komissiota edistämään synergiaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten aloitteiden kesken toiminnan uusimisen, päällekkäisyyden tai toiston välttämiseksi;

69.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään julkisia investointeja koulutukseen ja nuorisoon liittyviin kysymyksiin;

70.  on vakaasti sitä mieltä, että erilaisten nuorisoon liittyvien aloitteiden ja politiikkatoimien, kuten Erasmus+ -ohjelma, nuorisotyöllisyysaloite ja Kansalaisten Eurooppa -ohjelma, tukemiseen käytettävissä olevia varoja olisi lisättävä merkittävästi seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta voidaan antaa nuorille enemmän mahdollisuuksia ja välttää syrjäytymistä;

71.  pitää myönteisenä Euroopan solidaarisuusjoukkoja, sillä se on nuorten eurooppalaisten keskinäisen yhteisvastuun, vapaaehtoisuuden ja osallistavan kansalaisuuden edistämiseen tähtäävä hanke; muistuttaa parlamentin kannasta, jonka mukaan uutta aloitetta on rahoitettava asianmukaisesti uusilla varoilla eikä sitä saa käyttää keinona torjua nuorisotyöttömyyttä;

72.  uskoo vakaasti, että Kansalaisten Eurooppa -ohjelman avulla olisi edelleen edistettävä aktiivista kansalaisuutta, kansalaiskasvatusta ja vuoropuhelua ja vahvistettava eurooppalaista identiteettiä; panee merkille ohjelman vaatimattomat tulokset, koska rahoitus on puutteellista; kehottaa lisäämään sen rahoitusta merkittävästi;

73.  vaatii komissiota säilyttämään Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelman; kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota panostamaan tämän ohjelman edistämiseen yhdessä kauppakamareiden, yritysten ja nuorten kanssa näiden pääasiallisia toiminta-aloja unohtamatta;

74.  toistaa tukensa Luova Eurooppa -ohjelmalle, joka tarjoaa liikkuvuusjärjestelyjä nuorille taiteilijoille ja ammattilaisille, jotka työskentelevät kulttuurialalla ja luovilla aloilla;

75.  korostaa Erasmus+ -ohjelman merkitystä keskeisenä välineenä, jonka avulla saadaan aikaan aktiivisia ja omistautuneita nuoria kansalaisia; on vakaasti sitä mieltä, että Erasmus+ -ohjelma olisi kohdennettava kaikille nuorille, myös muita heikommassa asemassa oleville, ja että Erasmus+ -ohjelman seuraavan ohjelmakauden entistä suurempien tavoitteiden vuoksi sille olisi annettava huomattavasti enemmän rahoitusta, jotta ohjelman mahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti ja yksinkertaistaa menettelyjä perustamalla sähköisiä järjestelmiä, kuten sähköistä korttia koskeva hanke, joilla voidaan käyttää rajatylittäviä palveluja ja tutustua opiskelijatietoihin;

76.  kehottaa sovittamaan EU:n nuorisostrategian ja Erasmus+ -ohjelman paremmin yhteen yhdenmukaistamalla täytäntöönpanon määräajat, muuttamalla Erasmus+ -ohjelmasta annettua asetusta, jotta voidaan tukea selvästi strategian tavoitteita yhteisillä nuorisotavoitteilla, ja määrittelemällä Avaintoimi 3 strategian keskeiseksi täytäntöönpanovälineeksi;

77.  korostaa, ettei nuorisotyöllisyysaloitteen budjetti ole riittävä sen takaamiseksi, että ohjelma saavuttaa tavoitteensa; kehottaa siksi lisäämään nuorisotyöllisyysaloitteen varoja merkittävästi seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja kehottaa jäsenvaltioita varaamaan talousarvioissaan varoja nuorten työllistämisohjelmia varten; korostaa lisäksi tarvetta nostaa tuen piiriin hyväksyttävien ikäraja 25 vuodesta 29 vuoteen, jotta se heijastaisi paremmin todellisuutta, jossa monet vastavalmistuneet ja työmarkkinoille tulevat nuoret ovat yli 25-vuotiaita;

78.  kannattaa nuorta henkilöä koskevan käsitteen yhdenmukaistamista ikärajojen osalta koko EU:n alueella rajoittamatta kuitenkaan toissijaisuusperiaatteen soveltamista; kannustaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan tähän yhdenmukaistamiseen, jonka avulla poistetaan esteitä tulosten mittaamiselta ja saavutettavien tavoitteiden määrittämiseltä;

79.  kehottaa edistämään tulevaa EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaa, jotta voidaan kehittää yhteisiä ja näyttöön perustuvia vastauksia sekä varhaista puuttumista ja ennaltaehkäisyä koskevia ratkaisuja, joilla edistetään nuorten hyvinvointia ja selviytymiskykyä;

80.  panee merkille havainnot ja riskit, joista ilmenee, että kansalliset viranomaiset katsovat komission hallinnoimien toimien (opiskelijavaihto-ohjelmat mukaan lukien) täyttävän nuorisostrategian vaatimukset ja että jotkin jäsenvaltiot ovat lakanneet tukemasta EU:n talousarviosta rahoitettuja politiikanaloja(22);

o

o  o

81.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

EUVL L 347, 20.12.2013, s. 50.

(2)

EUVL C 417, 15.12.2015, s. 1.

(3)

EUVL C 120, 26.4.2013, s 1.

(4)

Eurooppa-neuvosto 37/13.

(5)

EUVL C 311, 19.12.2009, s. 1.

(6)

http://ec.europa.eu/assets/eac/dgs/education_culture/more_info/evaluations/docs/youth/youth-strategy-2016_en.pdf

(7)

EUVL C 119, 28.5.2009, s. 2.

(8)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0359.

(9)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0018.

(10)

EUVL C 417, 15.12.2015, s. 17.

(11)

EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1.

(12)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0426.

(13)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0106.

(14)

EUVL C 316, 22.9.2017, s. 76.

(15)

EUVL C 120, 5.4.2016, s. 22.

(16)

EUVL C 11, 12.1.2018, s. 16.

(17)

http://www.youthforum.org/policypaper/resolution-eu-youth-strategy/

(18)

Euroopan nuorisofoorumin julkaisema varjomietintö nuorisopolitiikasta.

(19)

Society at a Glance 2016 – OECD Social Indicators.

(20)

Euroopan parlamentin päätöslauselma nuorisotyöllisyysaloitteen täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa P8_(TA(2018)0018).

(21)

EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1.

(22)

http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2018/615645/EPRS_STU(2018)615645_EN.pdf


TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (28.3.2018)

kulttuuri- ja koulutusvaliokunnalle

EU:n nuorisostrategian täytäntöönpanosta

(2017/2259(INI))

Valmistelija: João Pimenta Lopes

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa kulttuuri- ja koulutusvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  toteaa, että nuorisotyöttömyys on vähitellen vähentynyt viime vuosina, vaikka Eurostatin mukaan nuorisotyöttömyysaste oli 16,1 prosenttia tammikuussa 2018 ja jopa yli 34 prosenttia joissakin jäsenvaltioissa; toteaa, että vuoden 2008 tasoon (15,6 prosenttia) verrattuna nuorisotyöttömyys on lisääntynyt; katsoo, että nämä luvut tekevät tyhjäksi yhden koon ratkaisun, jos halutaan hyödyntää täysimääräisesti nuorten potentiaalia; pitää syrjäisimpien alueiden nuorisotyöttömyysastetta huolestuttavana, sillä se on yli 50 prosenttia joillakin syrjäisimmistä alueista, kuten Mayottella;

B.  ottaa huomioon, että köyhyydessä elävien ja sosiaalisesti syrjäytyneiden nuorten prosenttiosuus on kasvanut; toteaa, että vuonna 2016 EU:ssa oli yhteensä yli kuusi miljoonaa 15–24-vuotiasta työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevaa nuorta (nk. NEET-nuoret);

C.  toteaa, että EU:n toimielimet eivät itse luo työpaikkoja alueilla ja että siksi nuorisoaloitteen tavoitteena on oltava alueiden ja pk-yritysten kattava tukeminen, jotta nuorille taataan työtä pitkällä aikavälillä;

D.  toteaa, että EU:n nuorisostrategian tärkeimpänä tavoitteena on lisätä tarjolla olevien mahdollisuuksien määrää ja varmistaa yhtäläiset mahdollisuudet kaikille eurooppalaisille nuorille;

E.  ottaa huomioon, että EU:n talous on kääntynyt jälleen kasvuun ja erot ovat alkaneet pienentyä;

F.  ottaa huomioon, että erojen kaventuminen ilmenee alueellisesti kaikkialla EU:ssa; toteaa, että monilla alueilla työttömyysluvut ovat edelleen niiden kriisiä edeltäneellä tasolla;

G.  toteaa, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus oli 15,6 prosenttia vuonna 2016;

H.  toteaa, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että EU:lla on tärkeä tuki- ja koordinointitehtävä;

I.  toteaa, että EU:n nuorisostrategiaa kehitetään ja parannetaan jatkuvasti mutta sen tavoitteet ovat kuitenkin yhä erittäin laajoja ja kunnianhimoisia; toteaa, että vakiintuneita vertailuarvoja ei ole olemassa;

J.  katsoo, että koulutus auttaa minimoimaan sosioekonomisen eriarvoisuuden vaikutuksia ja mahdollistaa sellaisten taitojen ja osaamisen hankkimisen, joilla vähennetään sukupolvelta toiselle siirtyvää huono-osaisuutta;

K.  toteaa, että nuoriin ja heidän oikeuksiinsa tehtävien investointien puute estää nuoria vaatimasta, käyttämästä ja puolustamasta oikeuksiaan ja pahentaa osaltaan väestömäärän vähenemisen, koulunkäynnin varhaisen lopettamisen, ammattipätevyyksien puutteen, myöhäisen työmarkkinoille siirtymisen, taloudellisen riippumattomuuden puutteen, sosiaaliturvajärjestelmien moitteettoman toiminnan takaamatta jättämisen, entistä yleisempien epävarmojen työsuhteiden ja sosiaalisen syrjäytymisen kaltaisia ilmiöitä;

L.  ottaa huomioon, että EU on viime vuosina lanseerannut nuorisostrategiansa puitteissa erinäisiä aloitteita, kuten nuorisotyöllisyysaloitteen ja nuorisotakuun, ja että niiden tavoitteina on luoda kaikille nuorille enemmän ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koulutuksessa ja työmarkkinoilla sekä edistää nuorten osallisuutta, voimaannuttamista ja aktiivista osallistumista yhteiskuntaan;

M.  ottaa huomioon, että ongelmat, joita nuoret kohtaavat työllisyyden, koulutuksen sekä sosiaalisen ja poliittisen osallistumisen alalla, eivät ole yhtenäisiä vaan vaikuttavat joihinkin ryhmiin suhteettomasti enemmän kuin toisiin; katsoo, että on toteutettava lisätoimia, jotta tuetaan henkilöitä, joilla on eniten vaikeuksia päästä työmarkkinoille tai jotka ovat kokonaan niiden ulkopuolella;

N.  katsoo, että kodin lähellä sijaitsevilla kouluilla ja oppilaitoksilla on suuri merkitys kaikilla Euroopan alueilla, jotta voidaan parantaa nuorison koulutustasoa ja jotta EU voi tarjota alueille täyden tukensa kyseiseen haasteeseen vastaamisessa;

O.  katsoo, että korkean osaamistason työvoima ja houkutteleva liiketoimintaympäristö mahdollistavat suuremmasta kasvusta hyötymisen;

P.  ottaa huomioon, että uraohjaus ja työllistymismahdollisuuksia ja opintopolkuja koskeva tiedonsaanti ovat keskeisessä asemassa tulevan koulutukseen liittyvän kehityksen ja työmarkkinoille siirtymisen kannalta;

Q.  toteaa, että eurooppalaisille nuorille on annettava kiireellisesti mahdollisuus ilmaista mielipiteitään sekä jäsenneltyjen ja toimivien vuoropuhelujen että muiden tapojen avulla;

R.  ottaa huomioon, että EU:n on tehtävä tiivistä yhteistyötä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa tämän strategian tavoitteiden määrittelemisessä ja sen täytäntöönpanossa ja arvioinnissa;

1.  korostaa, että osallistavalla nuorisopolitiikalla olisi puolustettava ja edistettävä sosiaalisia ohjelmia, joilla helpotetaan poliittista ja kulttuurista osallistumista; katsoo, että ihmisarvoinen ja säännelty työ, joka perustuu työehtosopimuksiin, varmoihin työsuhteisiin ja asianmukaiseen palkkaan, sekä korkealaatuiset ja kaikkien saatavilla olevat julkiset palvelut ovat tärkeitä nuorten yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään oikeudenmukaisia työoloja ja asianmukaista sosiaalista suojelua, myös uusien työllisyyden muotojen kohdalla;

2.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään nuorisotyössä aktiivisesti osallistavuuden periaatetta painottaen erityisesti vammaisten nuorten integroitumista työelämään ja tehden heidän osallistumisestaan nuoriso-ohjelmien menestyksen mittapuun; toteaa, että nykyinen tekninen kehitys tarjoaa vammaisille oppijoille uusia mahdollisuuksia hankkia tietoa ja taitoja sekä virallisen että epävirallisen oppimisen kautta;

3.  vaatii jatkamaan keskeisiä ohjelmia, kuten Erasmus+ -ohjelmaa, Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmaa sekä nuorisotyöllisyysaloitetta; katsoo, että nämä ohjelmat olisi mukautettava EU:n nuorten erilaisiin tilanteisiin, jotta kaikilla olisi samat mahdollisuudet; varoittaa syrjäisimpien alueiden nuorten tilanteesta, johon liittyvät erityispiirteet estävät heitä usein hyödyntämästä näitä ohjelmia; panee merkille Erasmus+-ohjelman merkityksen koulutuksen ja nuorten työllistettävyyden parantamisessa, taitojen ja osaamisen tarjoamisessa nuorille elämää varten sekä tilaisuuksien tarjoamisessa rajat ylittäviin uramahdollisuuksiin tutustumiseen; kehottaa lisäämään tälle ohjelmalle myönnettävää rahoitusta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

4.  panee merkille, että koulunkäyntinsä keskeyttäneiden nuorten määrä on viime vuosina vähentynyt ja lähentynyt Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistettua tavoitetta; pyytää tästä huolimatta jäsenvaltioita harjoittamaan sellaisia nuoria varten suunnattua politiikkaa, jotka kuuluvat muita heikommassa asemassa oleviin perheisiin, kuten etnisiin vähemmistöihin ja erityisesti romaniyhteisöön sekä koulutustasoltaan matalampiin kuuluviin tai köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa oleviin perheisiin, sillä parempi koulutus auttaa pääsemään pois köyhyyden kierteestä;

5.  korostaa, että sisäiseen ja rajatylittävään liikkuvuuteen voidaan lisätä investointeja, jotta nuorisotyöttömyyttä vähennetään; kehottaa sovittamaan työpaikkojen ja taitojen tarjontaa paremmin yhteen kysynnän kanssa helpottamalla liikkuvuutta alueiden, myös rajatylittävien alueiden, välillä;

6.  panee merkille EU:n nuorisostrategian väliarvioinnin johtopäätökset, joissa korostetaan, että strategialla on onnistuttu panemaan alulle konkreettisia muutoksia kansallisella ja organisaatioiden tasolla, edistetty alojen välistä yhteistyötä, keskinäistä oppimista ja jäsenneltyä vuoropuhelua nuorten kanssa, annettu pontta kansallisille nuorisoalan toimintasuunnitelmille sekä vahvistettu nuorisopolitiikan painopisteitä tai annettu niille uusi suunta joissakin jäsenvaltioissa;

7.  pitää valitettavana, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria on niin paljon, ja korostaa, että nuorten työllisyyden ja koulutuksen on oltava yksi EU:n tärkeimmistä poliittisista painopisteistä;

8.  painottaa vapaaehtoistoiminnan merkitystä taitojen kehittämisen yhteydessä; korostaa tarvetta parantaa vapaaehtoistoiminnan välityksellä hankittujen taitojen validointia;

9.  vaatii komissiota säilyttämään Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelman; kannustaa jäsenvaltioita ja komissiota panostamaan tämän ohjelman yhteiseen edistämiseen yhdessä kauppakamareiden, yritysten ja nuorten kanssa näiden pääasiallisia toiminta-aloja unohtamatta;

10.  kehottaa parantamaan vapaaehtoistoimintaan liittyvien mahdollisuuksien edistämistä ja niitä koskevaa tietoisuutta;

11.  katsoo, että avointa koordinointimenetelmää olisi mahdollista jatkaa nuorisopolitiikan nykyisen yhteistyökauden jälkeen, jotta vahvistetaan yhteinen toimintasuunnitelma, vaihdetaan parhaita käytäntöjä ja parannetaan tietoon perustuvaa poliittista päätöksentekoa; katsoo kuitenkin, että nykyisen strategian toimialoja ja aloitteita olisi yksinkertaistettava ja virtaviivaistettava ja sen tuloksien seuranta- ja raportointimekanismeja parannettava, jotta se olisi kohdennetumpi ja kunnianhimoisempi;

12.  on tyytyväinen nuorisotakuun hyviin tuloksiin mutta korostaa kuitenkin, että EU:ssa on huolestuttavan suuri määrä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria; vaatii siksi vahvistamaan nuorisotakuuta ja jatkamaan sen täytäntöönpanoa sekä toisintamaan sen tuloksia jäsenvaltioissa, joissa täytäntöönpanoa ei ole vielä toteutettu;

13.  yhtyy näkemykseen, jonka mukaan nuorisopolitiikan täytäntöönpano ei onnistu talouden taantuessa ja edellyttää vakaalla pohjalla olevaa taloutta, jossa vallitsevat työllisyyden kannalta suotuisat olot;(1)

14.  muistuttaa nuorisostrategian monialaisen lähestymistavan merkityksestä keinona valtavirtaistaa nuorisoa koskeva ulottuvuus ja luoda synergioita muilla merkityksellisillä politiikan aloilla, kuten työllisyyden ja koulutuksen aloilla; katsoo, että nuorisostrategian integrointia muihin EU:n asiaankuuluviin aloitteisiin olisi mahdollista parantaa;

15.  vaatii komissiota perustamaan nuorille suunnatun verkkofoorumin, jossa nuoret voivat ilmoittaa nimettömästi ohjelmista vastaavien tahojen rikkomuksista, esittää muutosehdotuksia ja esittää kysymyksiä; painottaa tarvetta taata myös vastuussa olevien tahojen ja työnantajien osallistuminen, jotta tästä foorumista voidaan luoda tila, jossa voidaan myös esittää kysymyksiä ja jakaa hyviä käytäntöjä;

16.  vaatii komissiota parantamaan ammattikoulutuksen laatua ja lisäämään jäsenvaltioiden tietoisuutta ammattikoulutuksesta tärkeänä vaihtoehtona korkeakoulutukselle;

17.  korostaa nuorten ja nuorisojärjestöjen (myös kansallisten nuorisoneuvostojen) kanssa käytävän jäsennellyn vuoropuhelun arvoa, sillä se on keino luoda sellaiset rakenteet ja prosessit, joiden puitteissa nuoret voivat osallistua aktiivisesti nuorisopolitiikan ja -ohjelmien suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin, yhteisen toimintasuunnitelman laatimiseen, parhaiden käytäntöjen vaihtoon ja tietoon perustuvan poliittisen päätöksenteon parantamiseen; kannustaa ottamaan haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät (esim. työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, syrjäytyneisiin yhteisöihin kuuluvat ihmiset, maahanmuuttajat ja pakolaiset, vammaiset nuoret sekä koulunkäynnin keskeyttäneet) mukaan; korostaa, että olisi tarpeen harkita EU:n vihjepuhelimen perustamista nuorten oikeuksien loukkaamisen torjumiseksi, jotta nuoret voivat ilmoittaa suoraan komissiolle mahdollisista kielteisistä kokemuksistaan heidän osallistuessaan nuorisotyöllisyysaloitteesta ja nuorisotakuusta tuettaviin toimenpiteisiin; korostaa vuonna 2017 järjestetyn, EU:n nuorisostrategian tulevaisuutta käsitelleen konferenssin merkitystä; kehottaa komissiota järjestämään useasti vastaavia konferensseja hyvien käytäntöjen jakamiseksi nuoriso-ohjelmien täytäntöönpanosta ja nuorisojärjestöjen, työnantajien sekä jäsenvaltioiden ja paikallistason hallinnon välisen viestinnän edistämiseksi;

18.  korostaa, että komission arviointi nuorisostrategian täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa on tärkeä paikan päällä toteutettavien tarkastusten ja valvonnan lisäämiseksi; kehottaa komissiota vahvistamaan EU:n nuorisostrategialle tavoitteet, joita on mahdollista arvioida laadullisesti ja määrällisesti ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion ja alueen erityispiirteet; kehottaa komissiota lisäämään sellaisten ohjelmien ja toimien rahoitusta, joilla nuoria valmistellaan työelämään;

19.  vaatii komissiota vahvistamaan seuranta- ja valvontatoimenpiteitä, joiden avulla varmistetaan, ettei nuorille tarkoitetuilla EU:n ohjelmilla ole päinvastaista vaikutusta kuin alun perin oli tarkoitus ja etteivät ne luo epävarmoja työpaikkoja; vaatii komissiota lisäksi jatkamaan sellaisen talous- ja työllisyyspolitiikan harjoittamista, jonka tavoitteena on luoda enemmän ja parempia työpaikkoja nuorille; katsoo siksi, että sen lisäksi, että todellisen EU:n nuorisostrategian olisi perustuttava nuorten työllisyyden edistämiseen, sen avulla on myös tuettava ihmisarvoisten ja laadukkaiden työpaikkojen luomista;

20.  painottaa, että nuorisotyöllisyysaloite on näkyvin EU:n ohjelma, jolla tuetaan nuorten pääsyä työmarkkinoille unionissa, ja vaatii jatkamaan sitä ja laajentamaan sen soveltamisalaa, myös selventämällä tavoitteita ja lisäämällä tulosten avoimuutta, seuraavalla ohjelmakaudella; pitää tervetulleena nuorisotyöllisyysaloitteen rahoituksen lisäämistä mutta toteaa, että sen resurssit eivät vieläkään riitä takaamaan kaikille työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille koulutuspaikkaa, harjoittelupaikkaa tai jatkokoulutusta; kehottaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltiot eivät korvaisi kansallisia julkisia menoja käytettävissä olevilla ESR:n varoilla; pyytää näin ollen lisäämään nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahoja seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja varmistamaan samalla myös varojen nopean ja yksinkertaistetun käyttöönoton ja vakaan rahoituksen;

21.  korostaa, että työmarkkinat ovat jatkuvassa muutoksen tilassa; katsoo, että työmarkkinoille siirtymistä voidaan helpottaa sellaisella koulutusjärjestelmällä, jolla koulutetaan yksilöitä kattavasti tukien opiskelijoita itselleen sopivien oppimismenetelmien löytämisessä ja jolla varmistetaan, että he voivat hankkia monialaisia taitoja ja osaamista, kuten perustaitoja ja muita kuin kognitiivisia taitoja sekä tulevaisuuteen suuntautunutta keskeistä osaamista, joka edistää työmarkkinoille pääsyä varhaisen erikoistumisen sijaan myös mahdollistamalla laaja-alaisten taitojen hankkimisen; kehottaa painottamaan erityisesti kielitaidon ja rajat ylittävien ammatillisten ja ammatilliseen koulutukseen liittyvien tilaisuuksien ja liikkuvuuden edistämistä nuorten keskuudessa; pyytää lisäämään julkisten työvoimapalvelujen, työmarkkinaosapuolten ja koulutuksen tarjoajien välistä koordinointia ja parantamaan tutkintojen ja pätevyyksien tunnustamista ja validointia, mukaan lukien epävirallinen oppiminen; korostaa erityisesti kaksiosaista ammattikoulutusjärjestelmää, jota ei tunneta riittävästi mutta joka voi edistää suuresti ammattitaitoisen työvoiman kouluttamista työvoimapulasta kärsiviin ammatteihin mahdollistamalla sujuvan siirtymisen koulusta ja koulutuksesta työelämään;

22.  muistuttaa, että yksi EU:n nuorisostrategiassa (2010–2018) määritetyistä kahdeksasta toiminta-alasta on työllisyys ja yrittäjyys; korostaa, että nuorisotyö ja epävirallinen oppiminen, erityisesti nuorisojärjestöissä kehitetty oppiminen, ovat merkittävässä asemassa nuorten ihmisten potentiaalin, muun muassa yrittäjätaitojen, kehittämisessä ja auttavat nuoria kehittämään laaja-alaista osaamista, joka voi parantaa heidän mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla;

23.  korostaa, että nuorten korkeasta työttömyydestä huolimatta työntekijöiden liikkuvuus EU:n sisällä on edelleen vähäistä; muistuttaa siksi työntekijöiden liikkuvuuden merkityksestä kilpailukykyisille markkinoille; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita edistämään rajatylittäviä työllisyys- ja koulutusmahdollisuuksia;

24.  korostaa yli 55-vuotiaiden aikuisten merkitystä nuorten koulutuksessa työpaikoilla; kehottaa komissiota luomaan ohjelmia, jotka mahdollistavat näiden henkilöiden asteittaisen poistumisen työmarkkinoilta eläkeikään mennessä tekemällä osa-aikatyötä, jossa he kouluttavat nuoria ja ovat mukana heidän asteittaisessa työhön siirtymisessään;

25.  korostaa yritysten tärkeää asemaa taitojen hankkimisessa ja työpaikkojen luomisessa nuorille; panee merkille, että yrittäjyyden edistämiseen liittyvillä aloilla tapahtuva koulutus voi edistää pitkän aikavälin kasvua ja Euroopan kilpailukykyä sekä torjua työttömyyttä;

26.  korostaa, että koulunkäynnin keskeyttämistä on torjuttava tunnistamalla koulujärjestelmän ja yhteiskunnan puutteet, tukemalla opiskelijoita löytämään omat oppimismenetelmänsä, ottamalla käyttöön asiaankuuluvia ja mielenkiintoisia opetusohjelmia ja toteuttamalla vahva ja hyvin kehittynyt ohjausjärjestelmä, jolla tarjotaan laadukasta neuvontaa ja perehdytyspalveluja kaikille opiskelijoille; korostaa, että kokonaisvaltainen ja osallistava lähestymistapa on erittäin tärkeä, jotta kaikki opiskelijat tuntevat itsensä tervetulleiksi ja joukkoon kuuluviksi ja tuntevat koulutuksen omakseen;

27.  kehottaa komissiota varmistamaan osana tulevaa nuorisostrategiaa ja vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä sellaisten ohjelmien rahoituksen, valtuuksien ja soveltamisalan vahvistamisen, joilla edistetään nuorten koulutusta, työpaikkojen luomista nuorille ja nuorten sosiaalista osallisuutta, vammaiset nuoret mukaan lukien, ja varmistamaan samalla myös, että varoja ei käytetä siihen, että luodaan palkattomia harjoittelujaksoja tai epävarmoja työsuhteita tai korvataan pysyvät työsuhteet tilapäisillä työsuhteilla tai työharjoittelulla; painottaa tarvetta tarjota asianmukaisia koulutussisältöjä ja työoloja harjoittelijoille ja oppisopimuskoulutukseen osallistuville, jotta varmistetaan harjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen keskeinen rooli siirryttäessä koulutuksesta työelämään; katsoo, että laadukkaiden harjoittelujaksojen tarjoamiseksi on erityisen ohjauksen ja valvonnan lisäksi tehtävä oppisopimus- tai harjoittelusopimus, jossa määritellään kaikkien osapuolten roolit ja velvollisuudet ja täsmennetään harjoittelujakson kesto, oppimistavoitteet ja tehtävät, jotka vastaavat selvästi määriteltyjä ja kehitettäviä taitoja, ammattiasema, asianmukainen korvaus/palkkaus, myös ylitöistä, sekä sovellettavaan kansalliseen lainsäädäntöön, sovellettaviin työehtosopimuksiin tai molempiin perustuvat sosiaalisen suojelun järjestelmät ja sosiaaliturvajärjestelmät;

28.  vaatii jäsenvaltioita valvomaan nuorisotakuun tehokasta täytäntöönpanoa esimerkiksi ottamalla käyttöön räätälöityjä elinikäisiä ohjausjärjestelmiä, joilla voidaan auttaa missä tahansa elämänvaiheessa olevia ihmisiä tekemään koulutusta ja ammattia koskevia päätöksiä ja hallitsemaan yksilöllisiä elämänpolkujaan oppimisen, työn ja muiden tilanteiden saralla; muistuttaa, että nuorisojärjestöjen osallistuminen nuorisotakuun arviointiin ja täytäntöönpanoon ja siitä tiedottamiseen on erittäin tärkeää nuorisotakuun menestymisen kannalta ja rohkaisee työttömien rekisteröitymistä;

29.  kannustaa ottamaan valtiosta riippumattomat järjestöt sekä paikallis- ja alueviranomaiset vaikuttavasti mukaan toimintaan, jolla autetaan nuoria ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä (esim. työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat, maahanmuuttajat ja pakolaiset, vammaiset nuoret, koulunkäynnin keskeyttäneet) pääsemään ansiotyöhön tai koulutuksen piiriin sekä osallistumaan poliittiseen päätöksentekoon ja kansalaisyhteiskunnan toimintaan;

30.  katsoo, että nuorisopolitiikan ja sen vaikutusten monimutkaisuuden vuoksi olisi kannustettava tutkimusyhteistyötä, jolla kehitetään yhdennettyjä ja näyttöön pohjautuvia vastauksia sekä varhaista puuttumista ja ennaltaehkäisyä koskevia ratkaisuja, joilla edistetään nuorten hyvinvointia ja sopeutumiskykyä;

31.  panee merkille havainnot ja riskit, joista ilmenee, että kansalliset viranomaiset katsovat komission hallinnoimien toimien (opiskelijavaihto-ohjelmat mukaan lukien) täyttävän nuorisostrategian vaatimukset, ja että jotkin jäsenvaltiot ovat lakanneet tukemasta EU:n talousarviosta rahoitettuja politiikan aloja;(2)

32.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan toimijoita, jotka ketjuttavat toistuvasti työharjoittelujaksoja, joiden seurauksena ei integroiduta työmarkkinoille, jotta työsopimuksia ei korvata näennäisillä työharjoitteluilla;

33.  katsoo, että koulutusta, nuorisoa ja urheilua koskevien toiminta-alojen tehokkuuden lisäämiseksi olisi kehitettävä kansainvälisten tutkimusten pohjalta yhteisiä tavoitteita ja politiikkavaikutuksen mittaamiseen tarkoitettuja välineitä;

34.  kehottaa edistämään rajat ylittäviä ammatillisia ja ammatilliseen koulutukseen liittyviä tilaisuuksia ja liikkuvuutta nuorten keskuudessa sekä parantamaan niiden helpottamista ja antamaan nuorille elinikäisiä taitoja ja osaamista, kielitaito mukaan lukien, laajentaen samalla heille tarjoutuvia tilaisuuksia ja mahdollisuuksia osallistua sekä työmarkkinoiden että yhteiskuntaan;

35.  kannattaa nuorta henkilöä koskevan käsitteen yhdenmukaistamista ikärajojen osalta koko EU:n alueella rajoittamatta kuitenkaan toissijaisuusperiaatteen soveltamista; kannustaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan tähän yhdenmukaistamiseen, minkä avulla poistetaan esteitä tulosten mittaamiselta ja saavutettavien tavoitteiden määrittelemiseltä;

36.  vaatii jäsenvaltioita pitämään kiinni läpinäkyvyydestä nuorten työllisyyteen liittyvien kestävien mahdollisuuksien edistämiseen tarkoitettujen varojen käytön ja niitä koskevan tilivelvollisuuden alalla; korostaa, että siksi on tärkeää, että ne esittelevät aina pyydettäessä yksityiskohtaiset tiedot nuortensa tilanteesta;

37.  muistuttaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ensimmäisen periaatteen mukaan jokaisella on oikeus laadukkaaseen ja osallistavaan opetukseen, koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen sellaisten taitojen ylläpitämiseksi ja hankkimiseksi, jotka mahdollistavat kaikkien täysimääräisen osallistumisen yhteiskuntaan ja auttavat työmarkkinoille siirtymisessä; painottaa sen vuoksi, että on tärkeää asettaa etusijalle ja varmistaa koulutusalan sosiaaliset investoinnit monivuotisen rahoituskehyksen uudella ohjelmakaudella 2020–2026;

38.  korostaa, että nuorisostrategian täytäntöönpanoa koskevien tietojen järjestelmällinen päivittäminen ja luotettavien tietojen saatavuus ovat puutteellisia; vaatii siksi jäsenvaltioita ja komissiota edistämään yhteistyön lisäämistä kansallisten ja alueellisten tilastopalvelujen kanssa, jotta voidaan esittää asiaankuuluvia ja ajan tasalle saatettuja nuoria koskevia tilastotietoja, jotka ovat tärkeitä sen ymmärtämiseksi, miten hyvin toteutettu strategia on onnistunut; toteaa, että näitä tilastotietoja on liitettävä joka kolmas vuosi esiteltäviin kertomuksiin;

39.  vaatii jäsenvaltioita esittelemään toimintasuunnitelmissaan hyväksyttäviltä toimenpiteiltä odotetut vaikutukset; pitää siksi tärkeänä, että jäsenvaltiot antavat takeet siitä, että niiden toimenpiteet edistävät tehokkaalla tavalla työllisyyttä; painottaa, että täytäntöön pantavien politiikkojen kestävyys on mitattava.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

27.3.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

40

5

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Guillaume Balas, Tiziana Beghin, Brando Benifei, Mara Bizzotto, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Michael Detjen, Lampros Fountoulis, Elena Gentile, Arne Gericke, Marian Harkin, Czesław Hoc, Agnes Jongerius, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Patrick Le Hyaric, Jeroen Lenaers, Thomas Mann, Dominique Martin, Miroslavs Mitrofanovs, Emilian Pavel, João Pimenta Lopes, Georgi Pirinski, Marek Plura, Sofia Ribeiro, Robert Rochefort, Claude Rolin, Siôn Simon, Romana Tomc, Ulrike Trebesius, Marita Ulvskog

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Georges Bach, Amjad Bashir, Heinz K. Becker, Karima Delli, Tania González Peñas, Krzysztof Hetman, Ivari Padar, Anne Sander, Sven Schulze, Jasenko Selimovic, Csaba Sógor, Neoklis Sylikiotis

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Jude Kirton-Darling, Ana Miranda, James Nicholson, Massimo Paolucci

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

40

+

ALDE

Enrique Calvet Chambon, Marian Harkin, Robert Rochefort, Jasenko Selimovic

EFDD

Tiziana Beghin

GUE/NGL

Tania González Peñas, Patrick Le Hyaric, João Pimenta Lopes, Neoklis Sylikiotis

NI

Lampros Fountoulis

PPE

Georges Bach, Heinz K. Becker, David Casa, Krzysztof Hetman, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Jeroen Lenaers, Thomas Mann, Marek Plura, Sofia Ribeiro, Claude Rolin, Anne Sander, Sven Schulze, Csaba Sógor, Romana Tomc

S&D

Guillaume Balas, Brando Benifei, Michael Detjen, Elena Gentile, Agnes Jongerius, Jude Kirton-Darling, Ivari Padar, Massimo Paolucci, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Siôn Simon, Marita Ulvskog

VERTS/ALE

Karima Delli, Ana Miranda, Miroslavs Mitrofanovs

5

-

ECR

Amjad Bashir, Arne Gericke, Czesław Hoc, James Nicholson, Ulrike Trebesius

2

0

ENF

Mara Bizzotto, Dominique Martin

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

https://www.ceps.eu/system/files/RR2018_01_BlameItOnMyYouth.pdf

(2)

http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2018/615645/EPRS_STU(2018)615645_EN.pdf


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

25.4.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

26

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Isabella Adinolfi, Dominique Bilde, Andrea Bocskor, Angel Dzhambazki, Jill Evans, María Teresa Giménez Barbat, Petra Kammerevert, Svetoslav Hristov Malinov, Stefano Maullu, Momchil Nekov, Yana Toom, Sabine Verheyen, Julie Ward, Bogdan Brunon Wenta, Theodoros Zagorakis, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver, Krystyna Łybacka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Eider Gardiazabal Rubial, Elena Gentile, Sylvie Guillaume, Emma McClarkin, Martina Michels, Michel Reimon, Liliana Rodrigues, Remo Sernagiotto, Francis Zammit Dimech


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

26

+

ALDE

María Teresa Giménez Barbat, Yana Toom

ECR

Angel Dzhambazki, Emma McClarkin, Remo Sernagiotto

EFDD

Isabella Adinolfi

GUE/NGL

Martina Michels

PPE

Andrea Bocskor, Svetoslav Hristov Malinov, Stefano Maullu, Sabine Verheyen, Bogdan Brunon Wenta, Theodoros Zagorakis, Francis Zammit Dimech, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Milan Zver

S&D

Eider Gardiazabal Rubial, Elena Gentile, Sylvie Guillaume, Petra Kammerevert, Krystyna Łybacka, Momchil Nekov, Liliana Rodrigues, Julie Ward

VERTS/ALE

Jill Evans, Michel Reimon

0

-

 

 

1

0

ENF

Dominique Bilde

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 17. toukokuuta 2018Oikeudellinen huomautus