Menettely : 2017/2087(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0165/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0165/2018

Keskustelut :

PV 30/05/2018 - 29
CRE 30/05/2018 - 29

Äänestykset :

PV 31/05/2018 - 7.11
CRE 31/05/2018 - 7.11
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0241

MIETINTÖ     
PDF 513kWORD 71k
7.5.2018
PE 616.861v02-00 A8-0165/2018

ekosuunnitteludirektiivin (2009/125/EY) täytäntöönpanosta

(2017/2087(INI))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta

Esittelijä: Frédérique Ries

TARKISTUKSET
PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA
 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA

Johdanto

Euroopan unioni on sitoutunut siirtymään kestävämpään, vähähiiliseen talouteen. Tästä ovat osoituksena erilaiset toimintalinjat ja toimet: johtava asema Pariisin ilmastosopimuksen teossa, EU:n talousarviosta tehdyt yli 220 miljoonan euron investoinnit vihreisiin ja vähähiilisiin hankkeisiin, energiatehokkuusmerkintöjä koskevien sääntöjen selventäminen ja parempi tiedotus kuluttajille(1).

Mittakaavaedut ja energian ja raaka-aineiden parempi hallinnointi, joita voidaan edelleen vahvistaa, jos EU hyödyntää tämän täytäntöönpanoa koskevan mietinnön kohteena olevan direktiivin 2009/125/EY 2 artiklan 23 kohdassa määritellyn ekologisen suunnittelun koko potentiaalia eli ”ympäristönäkökohtien huomioon ottamista tuotesuunnittelussa tuotteen ympäristötehokkuuden parantamiseksi sen koko elinkaaren aikana”.

On syytä toimia heti tuotteen valmistusvaiheessa, sillä tekniset mahdollisuudet ovat tällöin kaikkein suurimmat. Ympäristön saastuminen on 80-prosenttisesti ja valmistuskustannukset 90-prosenttisesti suunnitteluvaiheessa tehtyjen päätösten tulosta.

Eurooppalaiset puitteet luotiin vuonna 2005 ja niitä laajennettiin vuonna 2009

Esittelijä osallistui parlamentin puolesta jo vuonna 2005 energiaa käyttävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevan ensimmäisen oikeudellisen kehyksen laatimiseen(2). Kyseessä oli puitedirektiivi, joka ei sisältänyt sitovia velvoitteita. Ne ovat peräisin komiteamenettelyssä hyväksytyistä täytäntöönpanotoimenpiteistä, jotka koskevat tiettyjä energiaa käyttäviä tuotteita, kuten lämmityskattiloita, lämminvesivaraajia, tietokoneita, lamppuja, televisioita jne.

Vuonna 2009 uudelleenlaaditussa direktiivissä soveltamisalaa laajennettiin energiaan liittyviin tuotteisiin, jotta voitiin laajentaa energia- ja ympäristötehokkaiden tuotteiden tarjontaa(3). Kyseisten tuotteiden on oltava seuraavien edellytysten mukaiset:

– niitä myydään vuosittain yli 200 000 yksikköä Euroopan unionissa

– niillä on merkittävä ympäristövaikutus

– niillä on merkittäviä kehitysmahdollisuuksia.

Ekosuunnittelu direktiivin yleinen vaikutus energiaan liittyviin tuotteisiin

Tässä yhteydessä voidaan puhua todellisesta lisäarvosta, jonka ovat tunnustaneet sekä kyseiset teollisuuden alat että kansalaisjärjestöt ja jäsenvaltioiden asiantuntijat.

Komission toimittamien arvioiden(4) mukaan tämä ekologisen suunnittelun ja energiamerkintöjen politiikka on tehokasta ja lupaavaa: primäärienergian säästöt ovat vuodessa noin 175 Mtoe. Tämä luku on suurempi kuin Italian vuosittainen primäärienergian kulutus ja vastaa 320 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästövähennystä vuodessa. Kuluttajille tämä vastaa noin 490 euron vuosittaisia säästöjä energialaskuissa kotitaloutta kohden.

Euroopan suurimman kotitalouskoneiden valmistajan BSH Hausgeräte GmbH -konsernin toimittamat luvut ovat samansuuntaisia (BHS:n tiedot, 2017).

Tämän lähteen mukaan esimerkiksi konsernin valmistamien kuivausrumpujen energiankulutus on vähentynyt keskimäärin 75 prosenttia ajanjaksolla 2001–2016, sähköuunien 43 prosenttia, jääkaappien 55 prosenttia, pakastimien 69 prosenttia ja pyykinpesukoneiden 68 prosenttia.

Ekosuunnitteludirektiivi ei kuitenkaan ole saanut täyttä poliittista tunnustusta edes korkeimmalta päätöksentekotasolta. Esittelijä pitää valitettavana, että ekologista suunnittelua koskeva periaate on usein ”kaapattu eri hankkeisiin”, esimerkiksi Euroopan parlamentin vaalikampanjassa toukokuussa 2014, mutta myös Ison-Britannian kansanäänestyksessä kesäkuussa 2016.

Tällä ”katsotaan, kuinka käy” -asenteella on ollut välittömiä vaikutuksia: sen jälkeen, kun soveltamisala vuonna 2009 laajennettiin koskemaan energiaan liittyviä tuotteita, yhteenkään tuotteeseen ei todellisuudessa ole sovellettu ekologista suunnittelua koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä.

Rakennusmateriaalien ei ole katsottu tarvitsevan sääntelyyn perustuvaa seurantaa. Ikkunoiden, vesihanojen ja suihkujen sisällyttämistä edes energiamerkintälainsäädännön soveltamisalaan tutkitaan vielä. Viimeisimmässä työsuunnitelmassa vuosiksi 2016–2019 tutkitaan nyt uusia energiaan liittyviä tuotteita, kuten aurinkopaneeleita ja rakennusten automaatio- ja valvontajärjestelmiä.

Esittelijä katsoo tässä yhteydessä, että ekosuunnittelua koskevat 29 täytäntöönpanoasetusta, joihin on lisättävä energiamerkintöjä koskevat 16 delegoitua asetusta ja kolme vapaaehtoista sopimusta (monimutkaiset sovittimet, pelikonsolit ja kuvantamislaitteet), ovat osoittaneet hyödyllisyytensä ja että Euroopan parlamentin on kannustettava edelleen ekologista suunnittelua koskevaa lähestymistapaa eli innovointia ympäristön hyväksi.

Vuonna 2015 julkaistussa Ison-Britannian viranomaisten tutkimuksessa todettiin, että jokainen ekologiseen suunnitteluun investoitu punta hyödytti 3,8-kertaisesti Ison-Britannian taloutta, joten kyseessä on tuottava politiikka(5).

Sen sijaan menettelyssä on puutteita, sillä suurin osa toimijoista, valmistajista ja jäsenvaltioista on syyllistynyt jatkuviin viivästyksiin päätöksentekoprosessissa. Komissiota pyydetään näin olleen puuttumaan tilanteeseen ja asettamaan selkeämmät määräajat ja virstanpylväät täytäntöönpanotoimenpiteiden päätökseen saamiseksi. Kyseessä on äskettäin energiamerkintöjä koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1369 11 artiklassa vahvistettu sääntö.

Energiasäästöistä resurssitehokkuuteen

Esittelijä pitää välttämättömänä hyödyntää nykyisen direktiivin koko potentiaalia ja ottaa huomioon tuotteen koko ympäristöulottuvuus, jotta voidaan vastata kiertotalouden uuteen haasteeseen: koostumus, kestävyys, purkaminen, korjattavuus ja kierrätettävyys.

Kyseessä on poliittinen tavoite, jolla pyritään ottamaan huomioon tuotteen globaali ympäristötehokkuus, jota Euroopan parlamentti on useaan otteeseen korostanut:

– vuonna 2015 hyväksytty Sirpa Pietikäisen mietintö ”Resurssitehokkuus: siirtyminen kohti kiertotaloutta”(6)

– heinäkuussa 2017 hyväksytty Pascal Durandin mietintö ”Tuotteiden käyttöiän pidentäminen: kuluttajien ja yritysten saama hyöty”(7).

On mielenkiintoista todeta, että ekologisen suunnittelun ympärille kehittyy uusia ammatteja: materiaali-insinööri, ympäristönhallinnan ja kestävän kehityksen insinööri tai erikoiskonsultit eli ammatteja, jotka osoittavat, että ekologisen suunnittelun merkitys yrityksissä on alettu ymmärtää. Tähän ovat sitoutuneet myös monet paikallisviranomaiset, kuten kotitalousjätteiden käsittelystä vastaavat viranomaiset. Tämän vuoksi unionin lainsäätäjän olisi luotava optimaalinen kehys ekologisen suunnittelun kehitykselle eurooppalaisessa taloudessa.

Entä matka- ja älypuhelimet?

Komissio tunnustaa näiden tuotteiden potentiaalin kiertotaloudessa, mutta ehdottaa kuitenkin, että niitä ei integroitaisi työsuunnitelmassa ekologiseen suunnitteluun niiden erityisyydestä johtuen. Eurooppalainen kuluttuja vaihtaa matkapuhelinta keskimäärin kahden vuoden välein, mutta ekologisen suunnittelun menettely kestää neljä vuotta. Taloudellinen aikataulu ei siis osu yksiin sääntelyyn liittyvän aikataulun kanssa.

Esittelijän mielestä matka- ja älypuhelimet olisi sisällytettävä kiireesti ekologista suunnittelua koskevaan työsuunnitelmaan, jotta voidaan kehittää tuotteen energiatehokkuutta ja tuotteen valmistamiseen liittyvien harvinaisten metallien kierrätettävyyttä koskevia kriteereitä sekä parantaa suunnittelua siten, että akun poistaminen ja vaihtaminen on helpompaa.

Tällä hetkellä arvioidaan, että ainoastaan 1–5 prosenttia matkapuhelinten valmistuksessa käytettävistä harvinaisista metalleista, kuten volframi, koboltti, grafiitti ja indium, on kierrätettäviä.

Markkinavalvonnan parantaminen

Tämä on toinen ekologista suunnittelua koskevan unionin politiikan suuri haaste, jos halutaan, että ekologisesti suunnitelluista tuotteista tulee normi eikä haluta rangaista sääntöjä noudattavia valmistajia. Tämä on EPRS:n useaan otteeseen korostama seikka, jota on käytetty tämän mietinnön toteutuksen pohjana ja joka muistuttaa, että markkinavalvonta kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan(8).

Komissio arvioi, että direktiivillä säännellyistä tuotteista 10–25 prosenttia ei ole ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä koskevien vaatimusten mukaisia. Tätä ei voida sallia.

Esittelijä tekee useita ehdotuksia, jotta voidaan paremmin koordinoida kansallisten markkinavalvontaviranomaisten toimintaa:

– on tukeuduttava tietyissä jäsenvaltioissa täytäntöönpantuihin ”parhaisiin käytäntöihin”; toteaa, että nämä jäsenvaltiot jakavat jo tuoteturvallisuuden parantamiseksi markkinavalvontaa koskevan toimintansa tulokset markkinavalvonnan tiedotus- ja viestintäjärjestelmään (ICSMS) välityksellä; katsoo, että tämä olisi laajennettava koskemaan myös ekologisen suunnittelun toimenpiteitä

– on sovellettava nopeita seulontamenettelyjä, jotta voidaan yhteistyössä alan asiantuntijoiden kanssa havaita tuotteet, jotka todennäköisesti eivät vastaa vaatimuksia

– on otettava käyttöön toimenpiteitä, jotta parannetaan ekologista suunnittelua koskevien sääntöjen noudattamista. Esimerkiksi asetettaessa seuraamuksia valmistajille, jotka eivät noudata vaatimuksia, on varmistuttava, että ne ovat oikeassa suhteessa siihen, mikä vaatimusten noudattamatta jättämisen vaikutus on koko Euroopan markkinoihin. Lisäksi olisi maksettava korvaus sellaisia tuotteita ostaneille kuluttajille, jotka eivät vastaa ekologista suunnittelua koskevia vaatimuksia, myös kahden vuoden lakisääteisen takuuajan ylittymisen jälkeen.

Muita suosituksia

Tässä ekosuunnitteludirektiivin täytäntöönpanoa käsittelevässä mietinnössä on puututtava ongelmaan, joka koskee niinkin tavallisten tuotteiden kuin tabletin, kahvinkeittimen tai tulostimen ennenaikaista loppuunkulumista.

Euroopan parlamentti muistutti 4. heinäkuuta 2017 antamassaan ei-sitovassa päätöslauselmassa, että olisi vahvistettava ”kestävyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset” tuoteryhmittäin tuotteiden suunnittelusta alkaen. Niissä voitaisiin hyödyntää kolmen Euroopan standardointielimen (CEN, CENELEC ja ETSI) määrittämiä standardeja(9).

Vuonna 2014 toteutetun Eurobarometri-tutkimuksen mukaan 77 prosenttia Euroopan unionin kuluttajista haluaisi mieluummin korjata laitteensa kuin ostaa uusia, mutta he pitävät korjauskustannuksia liian korkeina. Tästä syystä komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava helposti purettavien ja vaihdettavien moduulituotteiden valmistajia. Juuri tästä ekologisessa suunnittelussa ja tuotteen ympäristötehokkuudessa on kyse.

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1369, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2017, energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/32/EY, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2005, energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista.

(4)

Ekologista suunnittelua koskeva työsuunnitelma vuosiksi 2016–2019. COM(2016)0773, s. 2.

(5)

DEFRA:n (Department for Environment, Food and Rural Affairs) raportti: https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/406225/defra-regulation-assessment-2015.pdf

(6)

Euroopan parlamentin 9. heinäkuuta 2015 antama päätöslauselma ”Resurssitehokkuus: siirtyminen kohti kiertotaloutta” (2014/2208(INI)).

(7)

Euroopan parlamentin 4. heinäkuuta 2017 antama päätöslauselma ”Tuotteiden käyttöiän pidentäminen: kuluttajien ja yritysten saama hyöty” (2016/2272(INI)).

(8)

Anna Zygierewicz (koordinaattori), ekosuunnitteludirektiivi (2009/125/EY) European Implementation Assessment, EPRS. PE 611.015, marraskuu 2017, sivut 43–44, sivu 50, sivu 80 jne.

(9)

Euroopan parlamentin 4. heinäkuuta 2017 antama päätöslauselma ”Tuotteiden käyttöiän pidentäminen: kuluttajien ja yritysten saama hyöty” (2016/2272(INI)).


EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

ekosuunnitteludirektiivin (2009/125/EY) täytäntöönpanosta

(2017/2087(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 114 artiklan,

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (jäljempänä ”ekosuunnitteludirektiivi”) ja täytäntöönpanoasetuksista sekä kyseisen direktiivin mukaisesti hyväksytyistä vapaaehtoisista sopimuksista(1),

–  ottaa huomioon direktiivin 2009/125/EY mukaisesti hyväksytyn ekologista suunnittelua koskevan komission työsuunnitelman vuosiksi 2016–2019 (COM(2016)0773),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1369 energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta(2),

–  ottaa huomioon kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja energiatehokkuutta koskevat unionin tavoitteet,

  ottaa huomioon Pariisin ilmastonmuutossopimuksen ja ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssin (COP 21),

–  ottaa huomioon, että EU ja jäsenvaltiot ovat ratifioineet Pariisin sopimuksen,

  ottaa huomioon kyseisessä sopimuksessa määritetyn pitkän aikavälin tavoitteen maapallon keskimääräisen lämpötilan nousun pitämisestä huomattavasti alle 2 celsiusasteessa suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon ja pyrkimyksistä rajoittaa se 1,5 celsiusasteeseen,

–  ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvan yleisen unionin ympäristöalan toimintaohjelman (Euroopan parlamentin ja neuvoston 20. marraskuuta 2013 annettu päätös N:o 1386/2013/EU)(3),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon kiertotaloutta koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta (COM(2015)0614),

  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon EU:n strategiasta muoveista kiertotaloudessa (COM(2018)0028),

  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjan kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi (COM(2018)0032),

  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 annetun komission tiedonannon vuoden 2017 EU:n kannalta kriittisten raaka-aineiden luettelosta (COM(2017)0490),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät ekoinnovoinnista ja kiertotalouteen siirtymisestä(4),

  ottaa huomioon marraskuussa 2017 julkaistun YK:n ympäristöohjelman yhteenvetoraportin ”The Emissions Gap Report 2017”,

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman resurssitehokkuudesta: siirtyminen kohti kiertotaloutta(5),

  ottaa huomioon jätteitä koskevan EU:n lainsäädännön,

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Tuotteiden käyttöiän pidentäminen: kuluttajien ja yritysten saama hyöty”(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston laatiman Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin, joka täydentää ekosuunnitteludirektiivin täytäntöönpanon valvontaa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä puheenjohtajakokouksen 12. joulukuuta 2002 valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä tekemän päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A8‑0165/2018),

A.  ottaa huomioon, että ekosuunnitteludirektiivin tavoitteena on lisätä energiatehokkuutta ja ympäristönsuojelun tasoa yhdenmukaistetuilla vaatimuksilla, joilla varmistetaan sisämarkkinoiden toiminta ja edistetään energiaan liittyvien tuotteiden yleisen ympäristövaikutuksen jatkuvaa vähentämistä; ottaa huomioon, että näillä toimenpiteillä on energiankulutuksen vähentämisen kautta myönteinen vaikutus myös energiaturvallisuuteen;

B.  ottaa huomioon, että ekosuunnitteludirektiivissä säädetään toimenpiteistä, joita voidaan toteuttaa energiaan liittyvien tuotteiden elinkaarenaikaisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi; ottaa huomioon, että toistaiseksi direktiivin mukaiset päätökset ovat pitkälti keskittyneet energiankulutuksen vähentämiseen käyttövaiheen aikana;

C.  ottaa huomioon, että direktiivin soveltamisella voitaisiin edistää merkittävästi EU:n pyrkimyksiä parantaa energiatehokkuutta sekä edistää ilmastotoimiin liittyvien tavoitteiden saavuttamista;

D.  ottaa huomioon, että vähentämällä energiaan liittyvien tuotteiden ympäristövaikutuksia ekologisen suunnittelun vaiheessa ja säätämällä niiden käyttöikää ja päivitettävyyttä, korjattavuutta, kierrätystä ja uudelleenkäyttöä koskevista vähimmäisperusteista voidaan luoda merkittäviä mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen;

E.  ottaa huomioon, että vuoden 2018 alkuun mennessä oli käytössä 29 ekosuunnitteluasetusta, joita sovelletaan eri tuoteryhmiin, ja lisäksi on hyväksytty kolme direktiivin mukaista vapaaehtoista sopimusta;

F.  toteaa, että ekosuunnitteludirektiivissä tunnustetaan vapaaehtoiset sopimukset ja muut itsesääntelytoimenpiteet vaihtoehdoiksi täytäntöönpanotoimenpiteille, kun tietyt perusteet täyttyvät; toteaa, että kaikki nykyiset vapaaehtoiset sopimukset eivät ole osoittautuneet sääntelytoimenpiteitä tehokkaammiksi;

G.  toteaa, että ekosuunnittelu tuottaa taloudellista hyötyä teollisuudelle ja kuluttajille ja edistää merkittävästi unionin ilmasto-, energia- ja kiertotalouspolitiikkaa;

H.  ottaa huomioon, että ekosuunnittelulainsäädäntö liittyy tiiviisti energiamerkintöjä koskevaan EU:n lainsäädäntöön ja näiden kahden direktiivin mukaisiin toimenpiteisiin, joiden odotetaan tuovan vuoteen 2020 mennessä mukanaan 55 miljardin euron vuotuiset lisätulot teollisuusalalla ja tukku- ja vähittäismyyntialalla ja arvioidaan saavan aikaan vuosittaiset 175 Mtoe:n primäärienergian säästöt vuoteen 2020 mennessä, mikä vastaa jopa puolta unionin vuoden 2020 energiansäästötavoitteesta ja vähentää riippuvuutta tuontienergiasta; toteaa, että lainsäädännöllä edistetään myös merkittävästi EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista, sillä kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään vuosittain 320 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia; toteaa, että energian säästömahdollisuudet ovat vielä suuremmat pidemmällä aikavälillä;

I.  ottaa huomioon, että Ecodesign Impact Accounting -raportin mukaan (komissio, 2016) EU:n kuluttajien arvioidaan säästävän vuoteen 2020 mennessä kaikkiaan 112 miljardia euroa tai noin 490 euroa vuodessa kotitaloutta kohden;

J. ottaa huomioon, että yli 80 prosenttia energiaan liittyvien tuotteiden ympäristövaikutuksesta määritetään suunnitteluvaiheessa;

K.  ottaa huomioon, että suurimmalla osalla sidosryhmistä on havaittu olevan kolme pääasiallista estettä lainsäädännön täysimääräisen täytäntöönpanon tiellä: selkeän poliittisen tuen ja suunnan puuttuminen, sääntelyprosessien hitaus ja jäsenvaltioiden markkinavalvonnan riittämättömyys;

L.  ottaa huomioon, että 10–25 prosenttia markkinoilla olevista tuotteista ei ole ekosuunnittelua ja energiamerkintöjä koskevien direktiivien mukaisia, mikä johtaa kymmenen prosenttia vähäisempiin energiasäästöihin ja epäreiluun kilpailuun;

M.  ottaa huomioon, että vaikka ekosuunnitteludirektiivin soveltamisala laajennettiin vuonna 2009 kattamaan kaikki energiaan liittyvät tuotteet (lukuun ottamatta liikennevälineitä), ekologista suunnittelua koskevat vaatimukset eivät vielä kata energiaa käyttämättömiä tuotteita;

N.   toteaa, että EU:ssa kaikki tuotteet olisi suunniteltava, valmistettava ja pidettävä kaupan siten, että vaarallisia aineita käytetään mahdollisimman vähän, ja samalla olisi varmistettava tuotteen turvallisuus, jotta voidaan edesauttaa sen kierrätystä ja uudelleenkäyttöä ja samaan aikaan pitää yllä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkeaa tasoa;

O.  toteaa, että ekosuunnitteludirektiivin mukaan sen täydentävyyden kemikaaleihin liittyvän REACH-asetuksen kanssa olisi edistettävä niiden vaikutusta ja luotava johdonmukaiset vaatimukset valmistajien sovellettaviksi; toteaa, että vaarallisten kemikaalien käyttöön ja kierrätykseen liittyviä vaatimuksia on toistaiseksi ollut vähän;

P.  toteaa, että uuden energiamerkintäasetuksen mukaista uutta tietokantaa laaditaan parhaillaan ja että joissakin mutta ei kaikissa jäsenvaltioissa käytetään markkinavalvonnan tiedotus- ja viestintäjärjestelmää (ICSMS);

Q.  toteaa, että yksi vuoteen 2020 ulottuvan yleisen unionin ympäristöalan toimintaohjelman (seitsemännen ympäristöohjelman) ensisijaisista tavoitteista on muuttaa unioni resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi; ottaa huomioon, että ympäristöohjelman mukaan unionin politiikalla olisi varmistettava, että unionin markkinoille saatetut ensisijaiset tuotteet ovat ”ekologisesti suunniteltuja” siten, että optimoidaan niiden resurssi- ja materiaalitehokkuus;

R.  toteaa, että kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma sisältää sitoumuksen korostaa kiertotalousnäkökohtia tulevissa ekosuunnitteludirektiivissä esitettävissä tuotesuunnitteluvaatimuksissa analysoimalla järjestelmällisesti sellaisia kysymyksiä kuin korjattavuus, kestävyys, päivitettävyys, kierrätettävyys tai tiettyjen materiaalien tai aineiden tunnistaminen;

S.  toteaa, että Pariisin sopimuksessa asetetaan pitkän aikavälin tavoite, joka vastaa tavoitetta rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna sekä jatkaa toimia nousun rajaamiseksi alle 1,5 celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna; toteaa, että EU on sitoutunut tekemään oman osuutensa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi vähentämällä päästöjä kaikilla toimialoilla;

T.  toteaa, että ekosuunnittelua koskevien toimenpiteiden olisi katettava tuotteiden koko elinkaari, jotta unionissa voidaan varmistaa resurssitehokkuus, kun otetaan huomioon, että yli 80 prosenttia tuotteen ympäristövaikutuksista määräytyy suunnitteluvaiheessa, joka on siten erittäin tärkeä edistettäessä kiertotaloutta koskevia näkökohtia, kestävyyttä, päivitettävyyttä, korjattavuutta sekä tuotteen uudelleenkäyttöä ja kierrätystä;

U.  katsoo, että kestävämpien ja resurssitehokkaampien tuotteiden valmistamisen ohella olisi lujitettava jakamis- ja palvelutalouden periaatteita ja jäsenvaltioiden olisi otettava erityisesti huomioon pienituloiset kotitaloudet, mukaan lukien energiaköyhyyden vaarassa olevat kotitaloudet, esittäessään ohjelmia, joilla kannustetaan ottamaan käyttöön kaikkein resurssitehokkaimpia tuotteita ja palveluja;

V.  toteaa, että unioni on pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen osapuoli ja että sen on näin ollen toteutettava toimia näiden vaarallisten aineiden käytön asteittaiseksi lopettamiseksi, myös rajoittamalla niiden käyttöä tuotteen suunnitteluvaiheessa;

Tehokas väline kustannustehokkaiden energiasäästöjen aikaansaamiseksi

1.  katsoo, että ekosuunnitteludirektiivi on ollut onnistunut väline energiatehokkuuden parantamisessa ja johtanut kasvihuonekaasupäästöjen huomattavaan vähenemiseen ja tuottanut taloudellista hyötyä kuluttajille;

2.  suosittaa, että komissio jatkaa uusien tuoteryhmien sisällyttämistä direktiiviin niiden ekosuunnittelupotentiaalin perusteella, mihin kuuluvat niin energiatehokkuus- ja materiatehokkuuspotentiaali sekä muut ympäristöä koskevat seikat, ja soveltaen direktiivin 15 artiklassa vahvistettuja menetelmiä; suosittaa, että komissio pitää nykyiset normit ajan tasalla, jotta direktiivin soveltamisalaa ja tavoitteita voidaan hyödyntää kaikilta osin;

3.  korostaa, että ekosuunnitteludirektiivi parantaa EU:n sisämarkkinoiden toimintaa määrittelemällä yhteiset tuotestandardit; tähdentää, että yhdenmukaistettujen tuotevaatimusten hyväksymisen jatkaminen EU:n tasolla tukee innovointia, tutkimusta ja EU:n valmistajien kilpailukykyä ja varmistaa reilun kilpailun, samalla kun vältetään tarpeetonta hallinnollista rasitusta;

4.  muistuttaa, että direktiivissä edellytetään, että komissio antaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, kun tuote täyttää edellytykset eli tuotteen myyntivolyymi on merkittävä ja sillä on merkittävä ympäristövaikutus ja mahdollisuudet parantamiseen; korostaa vastuuta, joka komissiolle on annettu tämän tehtävän noudattamisessa ja sen varmistamisessa, että hyödyt kuluttajille, kiertotaloudelle ja ympäristölle todella saavutetaan, ja toteaa, että tällaisia tuotevaatimuksia voidaan soveltaa vain EU:n tasolla ja siksi jäsenvaltiot luottavat siihen, että komissio toteuttaa tarvittavat toimet;

5.  katsoo, että kiertotalouteen liittyvien aloitteiden koordinointi lisäisi edelleen direktiivin tehokkuutta; kehottaa tästä syystä tekemään ekologista suunnittelua ja kiertotaloutta koskevan kunnianhimoisen suunnitelman, joka tuottaisi ympäristöetuja, tarjoaisi kestäviä kasvu- ja työllisyysmahdollisuuksia myös pk-yritysten alalla ja hyödyttäisi kuluttajia; panee tässä yhteydessä merkille huomattavan potentiaalin, jota parempi resurssitehokkuus ja uusioraaka-aineiden käyttö valmistuksessa merkitsevät jätteen vähentämisen ja resurssitalouden kannalta;

6.  korostaa, että ekosuunnitteludirektiivi on osaa laajempaa välineistöä ja sen tehokkuus riippuu synergiasta muiden välineiden, erityisesti energiamerkintöjen, kanssa; katsoo, että olisi vältettävä sääntelyn päällekkäisyyttä;

Päätöksentekoprosessin tehostaminen

7.  korostaa kuulemisfoorumin keskeistä tehtävää teollisuuden, kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmien kokoamisessa yhteen päätöksentekoprosessia varten ja katsoo, että tämä elin toimii hyvin;

8.  on erittäin huolissaan toisinaan merkittävistä viivytyksistä täytäntöönpanotoimenpiteiden kehittämisessä ja hyväksymisessä, koska viivästykset luovat epävarmuutta talouden toimijoille, ovat merkinnee menetettyjä energiansäästömahdollisuuksia kuluttajille ja tähän liittyvässä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä ja voivat johtaa siihen, että hyväksytyt toimenpiteet eivät pysy teknologisen kehityksen tasalla;

9.  toteaa, että täytäntöönpanon viivästykset johtuvat osittain komission käytettävissä olevien resurssien rajallisuudesta; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön riittävät resurssit ekosuunnittelua koskevassa prosessissa, koska lainsäädännön tuoma EU:n lisäarvo on merkittävä;

10.  kehottaa komissiota välttämään viivytyksiä täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymisessä ja julkaisussa ja suosittelee, että määritellään niiden päätökseen saantia ja olemassa olevien asetusten tarkistamista koskevat selkeät määräajat ja virstanpylväät; katsoo, että ekosuunnittelun toimenpiteet olisi hyväksyttävä yksitellen ja julkaistava ne heti, kun ne on saatu päätökseen;

11.  tähdentää, että on pysyttävä aikataulussa, joka on vahvistettu vuosien 2016– 2019 ekologista suunnittelua koskevassa työsuunnitelmassa;

12.  korostaa, että ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten on perustuttava vankkaan tekniseen analyysiin ja vaikutustenarviointeihin, joissa viitekohtana toimivat parhaat markkinoilla saatavilla olevat tuotteet tai tekniikat ja kunkin toimialan tekninen kehitys; kehottaa komissiota asettamaan etusijalle sellaisiin tuotteisiin liittyvien täytäntöönpanotoimien toteuttamisen ja tarkastelun, joihin liittyy parhaat mahdollisuudet sekä primäärienergian säästämisen että kiertotalouden osalta;

13.  toteaa, että ekosuunnitteludirektiivissä sallitaan vapaaehtoisten sopimusten käyttö; korostaa, että vapaaehtoisia sopimuksia voidaan käyttää täytäntöönpanotoimenpiteiden sijasta, kun kyseiset sopimukset kattavat selvästi suurimman osan markkinoista, ja niillä pystytään takaamaan vähintään samantasoinen ympäristötehokkuus; korostaa, että niiden avulla olisi taattava päätöksenteon nopeutuminen; katsoo, että vapaaehtoisten sopimusten valvonnan tehokkuutta olisi parannettava ja että olisi varmistettava kansalaisyhteiskunnan asianmukainen osallistuminen; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission suositukseen (EU) 2016/2125 toimialan toteuttamia itsesääntelytoimia koskevista suuntaviivoista ja pyytää komissiota valvomaan tiukasti mahdollisia ekosuunnitteludirektiivin nojalla tunnustettuja vapaaehtoisia sopimuksia;

14.  kannustaa integroimaan tekniikan oppimiskäyrät energiaan liittyvien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevaan menetelmään, jotta voidaan ennakoida asetusten voimaantuloon mennessä tapahtuvia teknologisia parannuksia ja varmistaa, että asetukset pysyvät ajan tasalla;

15.  kehottaa komissiota sisällyttämään ekologisen suunnittelun toimenpiteisiin tarvittaessa arviointeja mikromuovien vapautumisesta vesiympäristöön; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön mikrohiukkasten suodattimia koskevia pakollisia vaatimuksia kotitalouksien pesukoneita ja pesu- ja kuivauskoneita varten ekologisen suunnittelun toimenpiteiden tarkistuksessa;

Energiasäästöistä resurssitehokkuuteen

16.  toistaa vaatimuksensa siitä, että tuotteiden kiertotalousnäkökohdille on annettava uutta pontta, ja katsoo, että ekosuunnitteludirektiivi tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia parantaa resurssitehokkuutta ja että näitä mahdollisuuksia ei vieläkään hyödynnetä;

17.  katsoo tästä syystä, että ekosuunnitteludirektiivin täytäntöönpanossa on – jatkuvien energiatehokkuuden parantamiseen pyrkivien ponnistelujen lisäksi – nyt tartuttava järjestelmällisesti sen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden koko elinkaareen asettamalla resurssitehokkuuden vähimmäisperusteet, jotka kattavat muun muassa kestävyyden, vahvuuden, korjattavuuden ja päivitettävyyden, mutta myös jakamispotentiaalin, uudelleenkäytön, skaalattavuuden, kierrätettävyyden, uudelleenvalmistusmahdollisuuden, kierrätettyjen raaka-aineiden tai uusioraaka-aineiden sisällön ja kriittisten raaka-aineiden käytön;

18.  katsoo, että kutakin tuoteryhmää koskevien kiertotalousperusteiden valinnan on oltava hyvin eriteltyä ja selvästi ja objektiivisesti määriteltyä, samalla kun perusteiden on oltava helposti mitattavissa ja täytettävissä kohtuullisin kustannuksin, jotta voidaan varmistaa, että direktiivi pysyy täytäntöönpanokelpoisena;

19.  kehottaa suorittamaan järjestelmällisesti syvällisiä analyyseja kiertotalouteen liittyvien näkökohtien mahdollisuuksista sellaisten valmistelevien tutkimusten vaiheessa, jotka koskevat kutakin tuoteluokkaa koskevaan ekologiseen suunnitteluun liittyviä erityisiä toimia;

20.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön myös eettiset perusteet, jotka koskevat esimerkiksi käytettyjen materiaalien alkuperää ja hankintamenetelmiä, mutta myös paikallistyöntekijöiden ja -väestöjen sosiaalisia olosuhteita;

21.  pitää tärkeänä, että valmistajat antavat selkeät ja objektiiviset ohjeet, jotta käyttäjät ja riippumattomat korjaamot voivat korjata tuotteita helpommin ilman erikoisvälineistöä; korostaa, että on myös tärkeää antaa mahdollisuuksien mukaan tietoa varaosien saatavuudesta ja tuotteiden käyttöiästä;

22.  korostaa mahdollista hyötyä, jota voidaan saavuttaa keskittymällä energian käytön ohella muihin ympäristönäkökohtiin, kuten vaarallisiin kemikaaleihin, mikromuovien vapautumiseen, jätteiden syntymiseen ja materiaalien käyttöön, ja kehottaa käyttämään direktiivin mukaisia välineitä avoimuuden parantamiseksi kuluttajien kannalta;

23.  kehottaa komissiota laatimaan pakolliset vaatimukset, jotka koskevat direktiivin soveltamisalaan kuuluvien sähkölaitteiden ohjelmistopäivitysten saatavuutta;

24.  korostaa, että kierrätettävyyttä on tärkeää parantaa käyttämällä yksittäisiä tai yhteensopivia muovipolymeerejä, minkä ansiosta voidaan edistää kierrätettyjen materiaalien todellista käyttöä;

25.  toteaa, että yli 80 prosenttia tuotteen ympäristövaikutuksesta määräytyy suunnitteluvaiheessa, ja katsoo siksi, että huolta aiheuttavat aineet voidaan välttää, korvata tai niitä voidaan rajoittaa suurelta osin juuri kyseisessä vaiheessa; korostaa, että kriittisten raaka-aineiden, kuten harvinaisten maametallien, taikka myrkyllisten tai erityistä huolta aiheuttavien aineiden, kuten pysyvien orgaanisten yhdisteiden ja hormonaalisten haitta-aineiden, käyttöä on tarkasteltava ekosuunnittelun laajennettujen perusteiden mukaisesti, jotta voidaan rajoittaa niiden käyttöä tai tarvittaessa korvata ne tai ainakin varmistaa, että nämä aineet voidaan poistaa/erottaa tuotteesta sen elinkaaren lopussa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden unionin tasolla kyseisille aineille vahvistettujen yhdenmukaistettujen oikeudellisten vaatimusten soveltamista;

26.  vetoaa, ettei energiaan liittyville tuotteille luotaisi sellaisia ekologiseen suunnitteluun liittyviä vaatimuksia, joiden täyttämisestä aiheutuisi vaikeuksia eurooppalaisille tuottajille, koskien erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joiden mahdollisuudet patentoitujen tekniikoiden suhteen ovat huomattavasti vähäisemmät kuin markkinajohtajilla;

27.  pitää tässä yhteydessä myönteisenä ekologista suunnittelua koskevaa työsuunnitelmaa vuosiksi 2016–2019, johon sisältyy vaatimusten ja materiaalien käytön tehokkuuden kehittämistä koskevia sitoumuksia ja jolla tuetaan uusioraaka-aineiden käyttöä, ja kehottaa komissiota saamaan tämän työn mahdollisimman pian päätökseen; katsoo, että tällaisten vaatimusten olisi oltava tuotekohtaisia ja perustuttava vakaisiin analyyseihin, niissä olisi keskityttävä aloihin, joilla on selkeää parannuspotentiaalia, ja markkinavalvontaviranomaisten olisi kyettävä valvomaan ja tarkistamaan niiden täytäntöönpanoa; katsoo, että olisi edistettävä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätystä koskevia huippuinnovaatioita, kun määritellään parhaita käytäntöjä ja vanhojen ja käynnissä olevien tutkimusten tulosten käyttöä;

28.  pitää yhä tärkeämpänä menestystekijänä resurssitehokkuuden saavuttamisen kannalta, että kehitetään järjestelmään perustuva malli, jossa otetaan huomioon tuotteen lisäksi koko järjestelmä, jota sen toimintaan tarvitaan ekologisen suunnittelun prosessissa, ja kehottaa komissiota sisällyttämään seuraavaan ekologista suunnittelua koskevaan työohjelmaan enemmän tällaisia järjestelmätason mahdollisuuksia; 

29.  katsoo, että on kiinnitettävä erityistä huomiota vedenkäyttöön liittyviin tuotteisiin, sillä niissä voitaisiin saavuttaa merkittäviä ympäristöön liittyviä hyötyjä ja säästöjä kuluttajille;

30.  kehottaa komissiota edistämään myös kaivosjätteen sisältämien kriittisten raaka-aineiden hyödyntämistä;

31.  panee merkille, että komissio on lykännyt tieto- ja viestintätekniikkaa, kuten matka- ja älypuhelimia, koskevia toimia lisäarviointeja odotettaessa ja ottaen huomioon tämän tuoteryhmän nopeat teknologiset muutokset; katsoo kuitenkin, että näissä tuotteissa, joita myydään suuria määriä ja jotka vaihdetaan usein, on selkeää parannuspotentiaalia etenkin, kun kyse on resurssitehokkuudesta, ja että tästä syystä niihin olisi sovellettava ekologista suunnittelua koskevia vaatimuksia ja sääntelyprosessia olisi pyrittävä hiomaan; korostaa, että on arvioitava huolellisesti, miten voidaan parantaa sellaisten tuoteryhmien ekosuunnittelua, joiden korjattavuus ja varaosien korvaaminen ovat tärkeitä ekosuunnittelun parametrejä;

32.  korostaa, että

a)  päivitettävyyttä on edistettävä elektronisten laitteiden ohjelmistopäivitysten saatavuuden kautta,

b)  korjattavuutta on helpotettava tarjoamalla tuotteen kokonaishintaan nähden kohtuuhintaisia varaosia koko tuotteen elinkaaren ajan ja

c)  kierrätettävyyttä on tehostettava käyttämällä yksittäisiä tai yhteensopivia muovipolymeerejä;

33.  muistuttaa edellyttäneensä unionin tuotepolitiikan laajaa uudelleen tarkastelua, jotta voidaan paneutua resurssitehokkuutta koskeviin näkökohtiin; pyytää tässä yhteydessä komissiota arvioimaan, voitaisiinko nykyisiä ekosuunnittelun menetelmiä soveltaa energiaan liittyvien tuotteiden ohella muihin tuoteryhmiin, ja antamaan tarvittaessa uusia lainsäädäntöehdotuksia;

34.  painottaa, että kierrätettyjen tai uusioraaka-aineiden käytön varmistamiseksi korkealaatuisten uusioraaka-aineiden saatavuus ja näiden raaka-aineiden markkinoiden toimivuus on ratkaisevan tärkeää, ja siksi olisi luotava hyvin toimivat uusioraaka-aineiden markkinat;

35.  painottaa, että on tärkeää osoittaa tuottajien vastuu, laajentaa takuuaikoja ja -ehtoja ja velvoittaa valmistajat/myyjät ottamaan vastuu tuotteen koko elinkaaresta, edistää korjattavuutta, päivitettävyyttä, modulaarisuutta ja kierrätettävyyttä sekä varmistaa, että raaka-aineet ja jätehuolto säilyvät unionissa;

36.  pyytää pidentämään kestokulutustavaroiden vähimmäistakuuta;

Markkinavalvonnan parantaminen

37.  vaatii, että on tehostettava sisämarkkinoille tuotujen tuotteiden valvontaa parantamalla jäsenvaltioiden välistä sekä komission ja kansallisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja koordinointia ja huolehtimalla markkinavalvontaviranomaisten riittävistä taloudellisista resursseista;

38.  kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta ottaa käyttöön digitaalinen tuoteseloste (”tuotepassi”), kuten neuvosto ehdotti 18. joulukuuta 2017 antamissaan ekoinnovointia ja kiertotalouteen siirtymistä koskevissa päätelmissä; toteaa sen olevan väline, jolla voitaisiin ilmoittaa tuotteessa käytetyt materiaalit ja ainesosat ja joka helpottaisi markkinavalvontaa;

39.  vaatii johdonmukaisempaa ja kustannustehokkaampaa markkinavalvontajärjestelmää koko unioniin, jotta varmistetaan ekosuunnitteludirektiivin noudattaminen, ja esittää seuraavat suositukset:

–  Kansallisia viranomaisia on vaadittava käyttämään ICSMS-tietokantaa, jotta ne voivat jakaa ekosuunnitteluasetusten kattamista kaikista tuotteista toteutettujen vaatimustenmukaisuustarkastusten ja testausten kaikkia tuloksia; tietokannan olisi sisällettävä kaikki asiaa koskevat tiedot vaatimusten mukaisista ja vaatimustenvastaisista tuotteista, jotta vältetään tarpeeton testaus toisessa jäsenvaltiossa, ja sen olisi oltava helppokäyttöinen ja helposti saatavilla.

–  Energiamerkittyjen tuotteiden yleinen tuotetietokanta on laajennettava koskemaan kaikkia tuotteita, joihin sovelletaan ekosuunnitteluasetuksia.

–  Kansallisia viranomaisia on vaadittava laatimaan erityisiä suunnitelmia markkinavalvontatoiminnasta ekosuunnittelun alalla ja ilmoittamaan niistä muille jäsenvaltioille ja komissiolle asetuksen (EY) N:o 765/2008(7) mukaisesti; jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä näihin suunnitelmiin pistotarkastuksia.

–  On käytettävä nopeita seulontamenetelmiä sellaisten tuotteiden havaitsemiseen, jotka eivät noudata asetusten vaatimuksia, ja menetelmät on laadittava yhteistyössä alan asiantuntijoiden kanssa ja jaettava julkisten elinten kanssa.

–  Komissio harkitsee, määritetäänkö vähimmäisosuus, joka markkinoilla olevista tuotteista on testattava, laatii valtuudet omaa riippumatonta markkinavalvontaa varten ja antaa tarvittaessa asiaa koskevia ehdotuksia.

–  On otettava käyttöön rangaistustoimenpiteitä, kuten oikeasuhteiset seuraamukset valmistajille, jotka eivät noudata vaatimuksia, sen mukaisesti, miten vaatimustenvastaisuus vaikuttaa koko Euroopan markkinoihin, ja jopa lakisääteisen takuuajan jälkeen maksettavat korvaukset kuluttajille, jotka ovat ostaneet vaatimustenvastaisia tuotteita, mukaan lukien kollektiiviset oikeussuojakeinot.

–  On kiinnitettävä erityistä huomiota EU:n ulkopuoliseen tuontiin ja verkossa myytäviin tuotteisiin.

–  On varmistettava yhdenmukaisuus sääntöjen ja menettelyjen vahvistamista tuotteita koskevan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön noudattamista ja täytäntöönpanon valvontaa varten koskevan komission asetusehdotuksen (COM(2017)0795) kanssa, sillä sen soveltamisalaan kuuluu tuotteita, joita säännellään ekosuunnitteludirektiivillä; kannattaa tässä yhteydessä yhteisen testauksen helpottamista EU:n tasolla;

40.  korostaa asiaankuuluvien ja selvästi määriteltyjen ja yhdenmukaistettujen testausstandardien merkitystä ja tähdentää, että olisi kehitettävä testiprotokollia, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin todellisia olosuhteita; korostaa, että testausmenetelmien olisi oltava vahvoja ja ne olisi suunniteltava ja pantava täytäntöön siten, että voidaan sulkea pois tulosten manipulointi tai tarkoituksellinen tai tahaton parantelu; katsoo, että testeistä ei saisi aiheutua kohtuutonta rasitetta yrityksille, etenkin kun otetaan huomioon pk-yritykset, joilla ei ole vastaavia valmiuksia kuin niiden suuremmilla kilpailijoilla; pitää myönteisenä komission asetusta (EU) 2016/2282 tarkastusmenettelyissä sallittujen poikkeamien käytön osalta;

41.  kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita niiden lainvalvontatyössä ja tehostamaan yhteistyötä, kun havaitaan, että tuote on vaatimustenvastainen; korostaa, että valmistajat ja maahantuojat tarvitsevat ohjeet yksityiskohtaisista vaatimuksista, jotka liittyvät markkinavalvontaviranomaisten tarvitsemiin asiakirjoihin;

Muita suosituksia

42.  korostaa tarvetta varmistaa ekosuunnitteluasetusten ja horisontaalisten asetusten, kuten kemikaaleja ja jätteitä koskevan unionin lainsäädännön, mukaan lukien Reach-asetus sekä sähkö- ja elektroniikkalaiteromua ja sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tiettyjä vaarallisia aineita koskevat direktiivit, yhdenmukaisuus ja lähentyminen, ja korostaa tarvetta lisätä ympäristöä säästävien julkisten hankintojen ja EU-ympäristömerkin välistä synergiaa;

43.  korostaa ekosuunnitteludirektiivin ja rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin välistä yhteyttä; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan tehokkaiden tuotteiden ja palvelujen markkinoille saattamiseen ja nopeuttamaan niin tarkastuksia kuin neuvontaa; katsoo, että parantamalla energiaan liittyvien tuotteiden ekosuunnittelua voidaan puolestaan vaikuttaa myönteisesti rakennusten energiatehokkuuteen;

44.  korostaa tarvetta antaa suurelle yleisölle ja erityisesti tiedotusvälineille selkeitä tietoja ekologisen suunnittelun eduista ennen toimenpiteen julkistamista ja kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan ennakkotietoa ekosuunnittelun toimenpiteiden eduista kiinteänä osana näiden toimenpiteiden hyväksymisprosessia ja toimimaan aktiivisemmin sidosryhmien kanssa, jotta parannetaan ihmisten ymmärrystä lainsäädännöstä;

45.  korostaa, että kestävään kiertotalouteen siirtymiseen ei ainoastaan liity monia mahdollisuuksia vaan myös sosiaalisia haasteita; toteaa, että koska ketään ei saa jättää ulkopuolelle, komission ja jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota energiaköyhyyden vaarassa oleviin pienituloisiin kotitalouksiin esittäessään ohjelmia resurssitehokkaimpien tuotteiden käyttöönottoon kannustamiseksi; katsoo, että tällaiset ohjelmat eivät saisi haitata innovointia, vaan valmistajien olisi jatkossakin voitava tarjota kuluttajille laaja kirjo laadukkaita tuotteita; katsoo myös, että olisi suosittava sellaisten energiaa koskevien ja vettä käyttävien tuotteiden markkinoille pääsyä, joilla pystytään parantamaan resurssitehokkuutta ja joista aiheutuu säästöä kuluttajille;

46.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita näyttämään hyvää esimerkkiä ja laatimaan ja soveltamaan täysipainoisesti kiertotaloutta ja ympäristöystävällisiä julkisia hankintoja koskevia strategioita, jotta etusijalle voidaan asettaa hyviksi osoittautuneet kestävät tuotteet, kuten ekomerkinnällä varustetut tuotteet, ja jotta voidaan soveltaa kaikissa investoinneissa tiukimpia resurssitehokkuuden normeja ja edistää ympäristöystävällisten hankintojen laajaa hyödyntämistä, myös yksityisellä sektorilla;

º

º  º

47.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10.

(2)

EUVL L 198, 28.7.2017, s. 1.

(3)

EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171.

(4)

http://www.consilium.europa.eu/media/32274/eco-innovation-conclusions.pdf

(5)

EUVL C 265, 11.8.2017, s. 65.

(6)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0287.

(7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista.


TEOLLISUUS-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.3.2018)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

ekosuunnitteludirektiivin (2009/125/EY) täytäntöönpanosta

(2017/2087(INI))

Valmistelija: Michèle Rivasi

EHDOTUKSET

Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  toteaa, että ekosuunnittelu tuottaa taloudellista hyötyä teollisuudelle ja kuluttajille ja edistää merkittävästi unionin ilmasto-, energia- ja kiertotalouspolitiikkaa;

B.  toteaa, että komissio arvioi ekosuunnitteludirektiivin ja energiamerkintäasetuksen saavuttavan yhdessä noin puolet vuoden 2020 energiansäästötavoitteesta, että niillä on pitkällä aikavälillä jopa suurempi potentiaali ja että molemmilla säädöksillä voidaan vähentää riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista 23 prosenttia maakaasun osalta ja 37 prosenttia hiilen osalta sekä edistää ilmastotavoitteiden saavuttamista, kun hiilidioksidipäästöt vähenevät 320 miljoonaa tonnia vuosittain;

C.  toteaa, että ekosuunnittelun ja energiamerkintöjen avulla aikaan saatavat arvioidut energiansäästöt merkitsisivät kunkin kotitalouden energialaskun pienenemistä 490 eurolla vuodessa, teollisuus sekä tukku- ja vähittäismyyntiala saisivat vuosittain lisätuloja 55 miljardia euroa, ja kyseisille aloille voitaisiin suoraan luoda 800 000 uutta työpaikkaa;

D.  toteaa, että ekosuunnittelua koskevien toimenpiteiden olisi katettava tuotteiden koko elinkaari, jotta unionissa voidaan varmistaa resurssitehokkuus, kun otetaan huomioon, että yli 80 prosenttia tuotteen ympäristövaikutuksista määräytyy suunnitteluvaiheessa, joka on siten erittäin tärkeä edistettäessä kiertotaloutta koskevia näkökohtia, kestävyyttä, päivitettävyyttä, korjattavuutta sekä tuotteen uudelleenkäyttöä ja kierrätystä;

E.  katsoo, että kestävämpien ja resurssitehokkaampien tuotteiden valmistamisen ohella olisi lujitettava jakamis- ja palvelutalouden periaatteita, ja jäsenvaltioiden olisi otettava erityisesti huomioon pienituloiset kotitaloudet, mukaan lukien energiaköyhyyden vaarassa olevat kotitaloudet, esittäessään ohjelmia, joilla kannustetaan ottamaan käyttöön kaikkein resurssitehokkaimpia tuotteita ja palveluja;

F.  toteaa, että unioni on pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen osapuoli ja että sen on näin ollen toteutettava toimia näiden vaarallisten aineiden käytön asteittaiseksi lopettamiseksi, myös rajoittamalla niiden käyttöä tuotteen suunnitteluvaiheessa;

G.  toteaa, että Euroopan parlamentti ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ovat kuluttajansuoja-alan sidosryhmien, tiedeyhteisön ja lukuisten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tavoin pyytäneet useaan otteeseen laajentamaan ekosuunnitteludirektiivin soveltamisalaa;

1.  suosittelee, että ekosuunnitteludirektiivin (2009/125/EY) soveltamisalaan sisällytetään useampia kulutustavaroita; korostaa, että etusijalle olisi asetettava tieto- ja viestintäteknologian tuotteet, joita myydään suuria määriä ja jotka korvataan tiuhaan uusilla tuotteilla; tähdentää, että komission olisi arvioitava huolellisesti, kuinka tällaisten tuoteryhmien kestävyyttä voidaan parantaa ja kuinka se on todennettavissa, erityisesti kun on kyse matka- ja älypuhelimista, joiden varaosien, akkujen ja lisävarusteiden olisi oltava helposti korvattavissa ja kaikkiin laitteisiin sopivia;

2.  toteaa, että tieto- ja viestintäteknologian tuotteita koskeva teknologia kehittyy nopeasti, mikä voi johtaa siihen, että näitä tuotteita koskeva lainsäädäntö on vanhentunutta jo silloin, kun se tulee tosiasiallisesti voimaan; kehottaa tämän vuoksi komissiota vauhdittamaan tieto- ja viestintäteknologian tuotteiden ekosuunnittelua koskevia sääntelyprosesseja ja tarkastelemaan vaihtoehtoja, joilla voidaan täydentää ekosuunnittelua koskevia toimenpiteitä, jotta voidaan seurata tuotteiden resurssitehokkuutta käytössä esimerkiksi massadatatekniikoiden avulla;

3.  katsoo, että ekosuunnitteludirektiivi on ollut tärkeä väline tuotteiden energiatehokkuuden kannalta, ja katsoo, että energiatehokkuutta voitaisiin edelleen edistää koordinoimalla sitä kiertotalouteen liittyvien aloitteiden kanssa; kehottaa tämän vuoksi laatimaan kunnianhimoisen ekosuunnittelua ja kiertotaloutta koskevan suunnitelman, joka tarjoaisi sekä ympäristöhyötyjä että ainutlaatuisen mahdollisuuden kehittää työpaikkoja;

4.  painottaa sellaisten mitattavien ja täytäntöönpanokelpoisten tuotteita koskevien vaatimusten tarvetta, jotka olisivat täysin yhdenmukaistettuja unionin tasolla, jotta turvataan sisämarkkinoiden toiminta, tuetaan eurooppalaisten valmistajien innovointia, tutkimusta ja kilpailukykyä ja varmistetaan oikeudenmukainen kilpailu aiheuttamatta tarpeetonta hallinnollista rasitusta;

5.  edellyttää, että ekosuunnittelun perusteita laajennetaan, jotta niihin voidaan sisällyttää tuotteiden resurssitehokkuutta, kiertotaloutta ja terveyttä koskevat näkökohdat; katsoo, että resurssitehokkuus ja materiaalien kierto olisi yhdistettävä jatkuvaan energian säästämiseen, kun otetaan huomioon aiempi uusien vaatimusten asettamiseen perustunut parannusten määrä; korostaa, että energiaa ja etenkin uusiutuvaa energiaa olisi pidettävä olennaisena resurssina ja että tuotteet olisi optimoitava sekä energian- ja vedenkulutuksen että materiaalien käytön osalta elinkaarinäkökulmasta; katsoo, että kestävyys, päivitettävyys, korjattavuus ja kierrätettävyys voivat tukea myös työpaikkojen kehittämistä;

6.  korostaa, että on otettava käyttöön eettisiä perusteita, jotka koskevat etenkin käytettyjen materiaalien alkuperää ja hankintaa mutta myös työntekijöiden ja paikallisväestöjen sosiaalisia olosuhteita;

7.  pitää valitettavana, että kiertotalouden näkökohtien sisällyttäminen nykyisten tuotekohtaisten toimenpiteiden ja uusien tuoteryhmien tarkasteluun on edistynyt vain vähän; toteaa, että huolimatta ekosuunnittelua koskevassa työsuunnitelmassa vuosiksi 2016–2019 ja komission kiertotalouspaketissa esitetystä lupaavasta erityisestä mielenkiinnosta kiertotaloutta koskevia näkökohtia kohtaan ja huolimatta aiheen merkityksestä asiaa koskeva työ on ollut epätyydyttävää; kehottaa tämän vuoksi komissiota vauhdittamaan toimiaan sen varmistamiseksi, että ekosuunnitteludirektiivillä edistetään merkittävästi kiertotaloutta;

8.  korostaa, että

a)  päivitettävyyttä on edistettävä elektronisten laitteiden ohjelmistopäivitysten saatavuuden kautta,

b)  korjattavuutta on helpotettava tarjoamalla tuotteen kokonaishintaan nähden kohtuuhintaisia varaosia koko tuotteen elinkaaren ajan ja

c)  kierrätettävyyttä on tehostettava käyttämällä yksittäisiä tai yhteensopivia muovipolymeerejä;

9.  painottaa, että kierrätettävyyden varmistamisen lisäksi on edistettävä myös kierrätettyjen materiaalien tosiasiallista käyttöä; katsoo, että toisaalta on sisällytettävä suunnitteluvaiheeseen kierrätettävyys ja tuotteiden helppo purkaminen, jotta käytöstä poistetut tuotteet voidaan muuttaa korkealaatuisiksi uusioraaka-aineiksi, ja toisaalta on edistettävä ja tuettava näiden uusioraaka-aineiden tosiasiallista uudelleenkäyttöä uusissa tuotteissa, esimerkiksi säätämällä uusien tuotteiden osalta kierrätetyn materiaalin pakollisesta vähimmäisosuudesta;

10.  painottaa, että kierrätettyjen tai uusioraaka-aineiden käytön varmistamiseksi korkealaatuisten uusioraaka-aineiden saatavuus ja näiden raaka-aineiden markkinoiden toimivuus on ratkaisevan tärkeää, ja siksi olisi luotava hyvin toimivat uusioraaka-aineiden markkinat;

11.  painottaa, että on tärkeää osoittaa tuottajien vastuu, laajentaa takuuaikoja ja -ehtoja ja velvoittaa valmistajat/myyjät ottamaan vastuu tuotteen koko elinkaaresta, edistää korjattavuutta, päivitettävyyttä, modulaarisuutta ja kierrätettävyyttä sekä varmistaa, että raaka-aineet ja jätehuolto säilyvät unionissa;

12.  korostaa, että kriittisten raaka-aineiden, kuten harvinaisten maametallien, taikka myrkyllisten tai erityistä huolta aiheuttavien aineiden, kuten pysyvien orgaanisten yhdisteiden ja hormonaalisten haitta-aineiden, käyttöä on tarkasteltava ekosuunnittelun laajennettujen perusteiden mukaisesti, jotta voidaan rajoittaa niiden käyttöä tai ainakin varmistaa, että nämä aineet voidaan poistaa/erottaa tuotteesta sen elinkaaren lopussa;

13.  korostaa, että päätöksentekoprosessi on optimoitava ja turvattava; painottaa, että ekosuunnittelun toimenpiteet olisi hyväksyttävä yksitellen ja asetetussa ja ilmoitetussa määräajassa ja että ne olisi pantava täytäntöön viipymättä; kehottaa komissiota varaamaan täytäntöönpanoon riittävästi resursseja;

14.  edellyttää, että markkinoille saatettujen tuotteiden markkinavalvonta optimoidaan parantamalla komission ja jäsenvaltioiden yhteistyötä ja jäsenvaltioiden keskinäistä yhteistyötä; kehottaa organisoimaan komission johdolla kansallisten markkinavalvontaviranomaisten toiminnan koko EU:ssa;

15.  korostaa, että testiprotokollien olisi vastattava paremmin todellisia olosuhteita, eli tuotteita olisi testattava sellaisissa oloissa ja ympäristöissä, jotka vastaavat mahdollisimman hyvin keskivertokuluttajan olosuhteita ja ympäristöä; edellyttää, että sekä tavarantoimittajien että markkinavalvontaviranomaisten testausmenetelmät laaditaan ja toteutetaan siten, että mahdollinen testitulosten tarkoituksellinen tai tahaton peukalointi tai parantelu voidaan havaita ja estää, ja että sallitut poikkeamat testin todellisten ja ilmoitettujen tulosten välillä olisi rajoitettava mittauslaitteen tilastolliseen virhemarginaaliin;

16.  painottaa, että komission arvion mukaan 10–25 prosenttia markkinoilla olevista tuotteista ei ole ekosuunnittelua ja energiamerkintöjä koskevien vaatimusten mukaisia ja että tämä merkitsee noin 10 prosentin menetystä suunnitelluissa säästöissä; kehottaa parantamaan vaatimusten noudattamisen valvontaa; painottaa nopeisiin seulontamenetelmiin liittyvää suurta potentiaalia sellaisten tuotteiden ja tuotetyyppien havaitsemiseksi, jotka todennäköisesti eivät ole ekosuunnitteludirektiivin mukaisia;

17.  kehottaa varmistamaan, että muiden alakohtaisten säädösten ja unionin välineiden johdonmukaisuutta ja synergiaa vahvistetaan, etenkin kestäviä julkisia hankintoja koskevien kriteerien ja EU:n ympäristömerkin osalta, tai käyttämällä yhteisesti tuotetietokantaa, joka on otettu käyttöön energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta annetulla asetuksella (EU) 2017/1369;

18.  edellyttää asianmukaista rahoitusta, jotta unioni ja jäsenvaltiot voivat varmistaa riittävän politiikan kehittämisen valvonnan, valvoa markkinoita, luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia, järjestää kansallisen tason kuulemisia ennen kuin jäsenvaltioissa äänestetään täytäntöönpanotoimenpiteistä ja suunnitella ennakoivia viestintästrategioita; kehottaa komissiota viestimään ennakoivasti EU:n kansalaisille ekosuunnittelun toimenpiteiden hyödyistä olennaisena osana näiden toimenpiteiden hyväksyntäprosessia;

19.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita näyttämään hyvää esimerkkiä ja laatimaan ja soveltamaan täysipainoisesti kiertotaloutta ja ympäristöystävällisiä julkisia hankintoja koskevia strategioita, jotta etusijalle voidaan asettaa hyviksi osoittautuneet kestävät tuotteet, kuten ekomerkinnällä varustetut tuotteet, ja jotta voidaan soveltaa kaikissa investoinneissa tiukimpia resurssitehokkuuden normeja ja edistää ympäristöystävällisten hankintojen laajaa hyödyntämistä, myös yksityisellä sektorilla.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

21.3.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

58

3

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Zigmantas Balčytis, Bendt Bendtsen, Xabier Benito Ziluaga, José Blanco López, Jonathan Bullock, Cristian-Silviu Buşoi, Reinhard Bütikofer, Jerzy Buzek, Angelo Ciocca, Edward Czesak, Jakop Dalunde, Pilar del Castillo Vera, Ashley Fox, Adam Gierek, Theresa Griffin, Rebecca Harms, Hans-Olaf Henkel, Eva Kaili, Kaja Kallas, Krišjānis Kariņš, Seán Kelly, Jeppe Kofod, Jaromír Kohlíček, Peter Kouroumbashev, Zdzisław Krasnodębski, Miapetra Kumpula-Natri, Christelle Lechevalier, Janusz Lewandowski, Paloma López Bermejo, Edouard Martin, Angelika Mlinar, Nadine Morano, Dan Nica, Angelika Niebler, Morten Helveg Petersen, Miroslav Poche, Julia Reda, Paul Rübig, Massimiliano Salini, Algirdas Saudargas, Sven Schulze, Neoklis Sylikiotis, Dario Tamburrano, Patrizia Toia, Evžen Tošenovský, Claude Turmes, Vladimir Urutchev, Kathleen Van Brempt, Henna Virkkunen, Martina Werner, Hermann Winkler, Anna Záborská, Flavio Zanonato, Carlos Zorrinho

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Jakop Dalunde, Luděk Niedermayer, Dennis Radtke, Dominique Riquet, Pavel Telička

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Gerolf Annemans, Rosa D’Amato, Emilian Pavel

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

58

+

ALDE

Kaja Kallas, Angelika Mlinar, Morten Helveg Petersen, Dominique Riquet, Pavel Telička

ECR

Edward Czesak, Ashley Fox, Hans-Olaf Henkel, Zdzisław Krasnodębski, Evžen Tošenovský

EFDD

Rosa D'Amato, Dario Tamburrano

ENF

Christelle Lechevalier

GUE/NGL

Xabier Benito Ziluaga, Jaromír Kohlíček, Paloma López Bermejo, Neoklis Sylikiotis

PPE

Bendt Bendtsen, Cristian-Silviu Buşoi, Jerzy Buzek, Pilar del Castillo Vera, Gunnar Hökmark, Krišjānis Kariņš, Seán Kelly, Janusz Lewandowski, Nadine Morano, Angelika Niebler, Luděk Niedermayer, Dennis Radtke, Paul Rübig, Massimiliano Salini, Algirdas Saudargas, Sven Schulze, Vladimir Urutchev, Henna Virkkunen, Anna Záborská

S&D

Zigmantas Balčytis, José Blanco López, Adam Gierek, Theresa Griffin, Eva Kaili, Jeppe Kofod, Peter Kouroumbashev, Miapetra Kumpula-Natri, Edouard Martin, Dan Nica, Emilian Pavel, Miroslav Poche, Patrizia Toia, Kathleen Van Brempt, Martina Werner, Flavio Zanonato, Carlos Zorrinho

VERTS/ALE

Reinhard Bütikofer, Jakop Dalunde, Rebecca Harms, Julia Reda, Claude Turmes

3

-

EFDD

Jonathan Bullock

ENF

Angelo Ciocca

PPE

Hermann Winkler

1

0

ENF

Gerolf Annemans

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

25.4.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

59

1

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marco Affronte, Margrete Auken, Pilar Ayuso, Zoltán Balczó, Biljana Borzan, Lynn Boylan, Nessa Childers, Birgit Collin-Langen, Miriam Dalli, Seb Dance, Angélique Delahaye, Stefan Eck, Bas Eickhout, José Inácio Faria, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Gerben-Jan Gerbrandy, Jens Gieseke, Julie Girling, Sylvie Goddyn, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Jytte Guteland, Anneli Jäätteenmäki, Benedek Jávor, Karin Kadenbach, Kateřina Konečná, Urszula Krupa, Giovanni La Via, Peter Liese, Joëlle Mélin, Susanne Melior, Miroslav Mikolášik, Rory Palmer, Massimo Paolucci, Piernicola Pedicini, Bolesław G. Piecha, Pavel Poc, Julia Reid, Frédérique Ries, Michèle Rivasi, Davor Škrlec, Renate Sommer, Estefanía Torres Martínez, Adina-Ioana Vălean, Jadwiga Wiśniewska, Damiano Zoffoli

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Nikos Androulakis, Cristian-Silviu Buşoi, Caterina Chinnici, Fredrick Federley, Anja Hazekamp, Norbert Lins, Rupert Matthews, Alojz Peterle, Stanislav Polčák, Carolina Punset, Christel Schaldemose

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Jude Kirton-Darling, Jeroen Lenaers, Mylène Troszczynski


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

59

+

ALDE

Fredrick Federley, Gerben-Jan Gerbrandy, Anneli Jäätteenmäki, Carolina Punset, Frédérique Ries

ECR

Urszula Krupa, Rupert Matthews, Bolesław G. Piecha, Jadwiga Wiśniewska

EFDD

Piernicola Pedicini

ENF

Sylvie Goddyn, Joëlle Mélin, Mylène Troszczynski

GUE/NGL

Lynn Boylan, Stefan Eck, Anja Hazekamp, Kateřina Konečná, Estefanía Torres Martínez

NI

Zoltán Balczó

PPE

Pilar Ayuso, Cristian-Silviu Buşoi, Birgit Collin-Langen, Angélique Delahaye, José Inácio Faria, Francesc Gambús, Elisabetta Gardini, Jens Gieseke, Julie Girling, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Giovanni La Via, Jeroen Lenaers, Peter Liese, Norbert Lins, Miroslav Mikolášik, Alojz Peterle, Stanislav Polčák, Adina-Ioana Vălean

S&D

Nikos Androulakis, Biljana Borzan, Nessa Childers, Caterina Chinnici, Miriam Dalli, Seb Dance, Jytte Guteland, Karin Kadenbach, Jude Kirton-Darling, Susanne Melior, Rory Palmer, Massimo Paolucci, Pavel Poc, Christel Schaldemose, Damiano Zoffoli

Verts/ALE

Marco Affronte, Margrete Auken, Bas Eickhout, Benedek Jávor, Michèle Rivasi, Davor Škrlec

1

-

EFDD

Julia Reid

1

0

PPE

Renate Sommer

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 18. toukokuuta 2018Oikeudellinen huomautus