Menettely : 2016/0361(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0216/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0216/2018

Keskustelut :

PV 15/04/2019 - 17
CRE 15/04/2019 - 17

Äänestykset :

PV 16/04/2019 - 8.13
CRE 16/04/2019 - 8.13

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0371

MIETINTÖ     ***I
PDF 634kWORD 80k
25.6.2018
PE 610.851v02-00 A8-0216/2018

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 806/2014 muuttamisesta luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten tappionkattamiskyvyn ja pääomapohjan vahvistamiskyvyn osalta

(COM(2016)0851 – C8‑0478/2016 – 2016/0361(COD))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta

Esittelijä: Gunnar Hökmark

TARKISTUKSET
LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
 ASIAN KÄSITTELYASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 806/2014 muuttamisesta luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten tappionkattamiskyvyn ja pääomapohjan vahvistamiskyvyn osalta

(COM(2016)0851 – C8‑0478/2016 – 2016/0361(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0851),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0478/2016),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0216/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Tarkistus    1

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET(1)*

komission ehdotukseen

---------------------------------------------------------

2016/0361 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

asetuksen (EU) N:o 806/2014 muuttamisesta luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten tappionkattamiskyvyn ja pääomapohjan vahvistamiskyvyn osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon(2),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä (FSB) julkaisi 9 päivänä marraskuuta 2015 kokonaistappionkattamiskykyä (total loss-absorbing capacity, TLAC) koskevan asiakirjan, jäljempänä ’TLAC-standardi’, jonka G-20-maat hyväksyivät marraskuussa 2015. TLAC-standardin mukaan maailmanlaajuisilla järjestelmän kannalta merkittävillä pankeilla, jäljempänä ’G-SIB-pankki’, joista käytetään unionin kehyksessä nimitystä maailmanlaajuiset järjestelmän kannalta merkittävät laitokset, jäljempänä ’G-SII-laitos’, on oltava riittävä vähimmäismäärä vahvasti tappionkattamiskykyisiä (alentamiskelpoisia) velkoja, joilla varmistetaan sujuva ja nopea tappioiden kattaminen ja pääomapohjan vahvistaminen kriisinratkaisussa. Komissio sitoutui 24 päivänä marraskuuta 2015 antamassaan tiedonannossa(4) esittämään vuoden 2016 loppuun mennessä säädösehdotuksen, jolla TLAC-standardi voidaan panna täytäntöön kansainvälisesti sovittuun määräaikaan eli vuoteen 2019 mennessä.

(2)  Kun TLAC-standardi pannaan unionissa täytäntöön, on otettava huomioon nykyinen laitoskohtainen omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus (minimum requirement for own funds and eligible liabilities), jäljempänä ’MREL‑vähimmäisvaatimus’, jota sovelletaan kaikkiin unionin luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin ja josta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/59/EU(5). Koska sekä TLAC-standardilla että MREL‑vähimmäisvaatimuksella on sama tavoite eli varmistaa, että unionin laitosten tappionkattamiskyky ja pääomanpohjan vahvistamiskyky ovat riittävät, näiden kahden vaatimuksen olisi oltava yleistä kehystä täydentäviä osatekijöitä. Käytännössä G‑SII‑laitoksia koskeva TLAC-standardin mukainen yhdenmukaistettu vähimmäistaso, jäljempänä ’TLAC-vähimmäisvaatimus’, olisi otettava käyttöön unionin lainsäädännössä muuttamalla asetusta (EU) N:o 575/2013(6) ja G-SII-laitoksia koskeva laitoskohtainen korotus ja muita kuin G-SII-laitoksia koskeva laitoskohtainen vaatimus eli omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus tekemällä kohdennettuja muutoksia direktiiviin 2014/59/EU ja asetukseen (EU) N:o 806/2014(7). Laitosten tappionkattamiskyvyn ja pääomapohjan vahvistamiskyvyn osalta tämän asetuksen säännöksiä olisi sovellettava johdonmukaisesti edellä mainittujen säädösten ja direktiivin 2013/36/EU(8) säännösten kanssa.

(3)  Jos yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin osallistuvissa jäsenvaltioissa ei sovelleta yhdenmukaistettuja sääntöjä TLAC-standardin täytäntöönpanossa, se aiheuttaisi lisäkustannuksia ja oikeudellista epävarmuutta ja velan arvon alentamisen soveltaminen rajojen yli toimivissa laitoksissa vaikeutuisi. Yhdenmukaistettujen unionin sääntöjen puuttuminen johtaisi myös kilpailun vääristymiseen sisämarkkinoilla, koska voimassa olevien vaatimusten ja TLAC-standardin noudattamisesta laitoksille aiheutuvat kustannukset saattavat vaihdella osallistuvissa jäsenvaltioissa huomattavasti. On välttämätöntä poistaa tällaiset sisämarkkinoiden toiminnan esteet ja välttää kilpailun vääristymiset, joita aiheutuu, jos TLAC-standardin täytäntöönpanoa varten ei ole laadittu yhdenmukaistettuja sääntöjä. Tämän vuoksi asianmukainen oikeusperusta tälle asetukselle on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla, sellaisena kuin sitä on tulkittu Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti.

(4)  TLAC-standardin mukaisesti asetuksessa (EU) N:o 806/2014 olisi jatkossakin tunnustettava kriisinratkaisustrategioina sekä yhden kriisinratkaisuviranomaisen malli että usean kriisinratkaisuviranomaisen malli. Yhden kriisinratkaisuviranomaisen mallissa kriisinratkaisun kohteena on ainoastaan yksi konserniyhteisö, yleensä emoyritys, kun taas muut konsernin yhteisöt, yleensä operatiiviset tytäryhtiöt, eivät kuulu kriisinratkaisun piiriin vaan niiden tappiot ja pääomapohjan vahvistamistarpeet siirretään kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle. Usean kriisinratkaisuviranomaisen mallissa kriisinratkaisun kohteena voi olla useampia konserniyhteisöjä. On tärkeää määrittää selvästi kriisinratkaisun kohteena olevat yhteisöt, jäljempänä ’kriisinratkaisun kohteena olevat yhteisöt’, ja niihin kuuluvat tytäryhtiöt, jäljempänä ’kriisinratkaisun kohteena olevat konsernit’, jotta haluttua kriisinratkaisustrategiaa voidaan soveltaa tehokkaasti. Määrittäminen on tärkeää myös siksi, että voidaan määritellä tappionkattamiskykyä ja pääomapohjan vahvistamiskykyä koskevien sääntöjen soveltamisen taso, jota rahoitusalan yritysten olisi noudatettava. Sen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön käsitteet ’kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö’ ja ’kriisinratkaisun kohteena oleva konserni’ ja muuttaa asetusta (EU) N:o 806/2014 konsernin kriisinratkaisusuunnitelman osalta siten, että siinä nimenomaisesti edellytetään, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto, jäljempänä ’kriisinratkaisuneuvosto’, määrittää kriisinratkaisun kohteena olevat yhteisöt ja konsernit rahoitusalan konsernin sisällä ja tarkastelee asianmukaisesti suunniteltujen kriisinratkaisutoimien vaikutuksia konsernin sisällä konsernin kriisinratkaisun tehokkuuden varmistamiseksi.

(5)  Kriisinratkaisuneuvoston olisi varmistettava, että laitosten kyky kattaa tappioita ja vahvistaa pääomapohjaa on riittävä, jotta kriisinratkaisussa tappioiden kattaminen ja pääomapohjan vahvistaminen onnistuvat sujuvasti ja nopeasti niin, että vaikutus rahoitusvakauteen ja veronmaksajiin on mahdollisimman vähäinen. Tämä voidaan saavuttaa siten, että laitokset noudattavat asetuksen (EU) N:o 806/2014 mukaista laitoskohtaista omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimusta.

(6)  Jotta nimittäjät, joilla mitataan laitosten kykyä kattaa tappioita ja vahvistaa pääomapohjaa, voidaan sovittaa yhteen TLAC-standardin vastaavien nimittäjien kanssa, MREL-vähimmäisvaatimus olisi ilmaistava prosenttiosuutena kyseisen laitoksen kokonaisriskin määrästä ja vähimmäisomavaraisuusasteen laskennassa käytettävästä vastuumäärästä.

(7)  MREL-vähimmäisvaatimusta koskevat velkojen hyväksyttävyyskriteerit olisi sovitettava yhteen asetuksessa (EU) N:o 575/2013 TLAC-vähimmäisvaatimuksen osalta vahvistettujen kriteerien kanssa tässä asetuksessa säädettyjen täydentävien mukautusten ja vaatimusten mukaisesti. Etenkin tietyt velkainstrumentit, jotka sisältävät kytketyn johdannaisosan, kuten tietyt strukturoidut velkakirjat, olisi hyväksyttävä MREL-vähimmäisvaatimuksen täyttämiseksi siltä osin kuin niiden kiinteä pääomamäärä voidaan maksaa takaisin erääntymispäivänä ja ainoastaan lisätuotto on yhdistetty johdannaiseen ja on riippuvainen referenssiomaisuuserän tuotosta. Kiinteän pääomamäärän osalta instrumenttien olisi oltava kriisinratkaisussa tappioita vahvasti kattavia ja helposti alennettavissa.

(8)  MREL-vähimmäisvaatimuksen täyttämiseksi huomioon otettavien velkojen määritelmään sisältyvät periaatteessa kaikki velat, jotka johtuvat saamisista vakuudettomilta etuoikeudettomilta velkojilta (muut kuin etuoikeudeltaan huonommat velat), paitsi jos ne eivät täytä tämän asetuksen erityisiä hyväksyttävyyskriteerejä. Jotta laitosten purkamismahdollisuuksia parannettaisiin käyttämällä tehokkaasti velan arvon alentamista, kriisinratkaisuneuvoston olisi voitava vaatia, että laitoskohtainen vaatimus täytetään etuoikeudeltaan huonommilla veloilla, erityisesti jos on olemassa selviä viitteitä siitä, että velkojat, joita velan arvon alentaminen koskee, kärsivät kriisinratkaisussa todennäköisesti suurempia tappioita kuin ne mahdollisesti kärsisivät maksukyvyttömyysmenettelyssä. MREL-vähimmäisvaatimuksen täyttämistä etuoikeudeltaan huonommilla veloilla olisi vaadittava ainoastaan tasolla, joka on tarpeen sen estämiseksi, että velkojien tappiot ovat kriisinratkaisussa suuremmat kuin ne olisivat maksukyvyttömyysmenettelyssä. Se, että kriisinratkaisuneuvosto vaatii velkainstrumenttien etuoikeusaseman muuttamista MREL-vähimmäisvaatimuksen täyttämiseksi, ei saisi vaikuttaa mahdollisuuteen täyttää TLAC-vähimmäisvaatimus muilla kuin etuoikeudeltaan huonommilla velkainstrumenteilla asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisesti TLAC-standardissa sallitulla tavalla.

(9)  MREL-vähimmäisvaatimuksen avulla laitosten olisi pystyttävä kattamaan kriisinratkaisun odotetut tappiot ja vahvistamaan laitoksen pääomapohjaa kriisinratkaisun jälkeen. Kriisinratkaisuneuvoston olisi valitsemansa kriisinratkaisustrategian pohjalta perusteltava asianmukaisesti MREL‑vähimmäisvaatimuksen taso erityisesti siltä osin kuin on kyse direktiivin 2013/36/EU 104 a artiklassa tarkoitetun, pääomapohjan vahvistamiseen tarvittavaa määrää koskevan vaatimuksen tarpeesta ja tasosta. Tason olisi muodostuttava summasta, joka saadaan laskemalla yhteen kriisinratkaisun odotetut tappiot, jotka vastaavat laitoksen omia varoja koskevaa vaatimusta, ja pääomapohjan vahvistamiseen tarvittava määrä, jonka avulla laitos voi kriisinratkaisun jälkeen täyttää toimiluvan jatkumisen edellyttämät omia varoja koskevat vaatimukset, jotta se voi jatkaa toimintaansa valitun kriisinratkaisustrategian mukaisesti. MREL-vähimmäisvaatimus olisi ilmaistava prosenttiosuutena kokonaisriskistä ja vähimmäisomavaraisuusasteen laskennassa käytettävästä vastuumäärästä, ja laitosten olisi täytettävä molempien perusteella lasketut tasot samanaikaisesti. Kriisinratkaisuneuvoston olisi voitava mukauttaa pääomapohjan vahvistamista koskevia määriä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa vastaamaan riittävästi lisääntyneitä riskejä, jotka vaikuttavat kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin liiketoimintamallista, rahoitusmallista ja yleisestä riskiprofiilista johtuviin purkamismahdollisuuksiin, ja tällaisissa rajatuissa olosuhteissa edellyttää, että 12 d artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut pääomapohjan vahvistamista koskevat määrät ylittyvät.

(10)  G-SII-laitosten purkamismahdollisuuksien parantamiseksi kriisinratkaisuneuvoston olisi voitava määrätä niille laitoskohtainen MREL-vähimmäisvaatimus asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädetyn TLAC-vähimmäisvaatimuksen lisäksi. Tällainen laitoskohtainen MREL-vähimmäisvaatimus voidaan ottaa käyttöön ainoastaan, jos TLAC-vähimmäisvaatimus ei riitä kattamaan tappioita tai vahvistamaan G‑SII‑laitoksen pääomapohjaa valitun kriisinratkaisustrategian mukaisesti.

(11)  MREL-vähimmäisvaatimuksen tasoa määritettäessä kriisinratkaisuneuvoston olisi otettava huomioon laitoksen merkitys järjestelmän kannalta ja sen kaatumisen mahdolliset haitalliset vaikutukset rahoitusvakauteen. Sen olisi varmistettava, että G‑SII-laitoksilla ja muilla vastaavilla osallistuvissa jäsenvaltioissa toimivilla järjestelmän kannalta merkittävillä laitoksilla on tasapuoliset toimintaedellytykset. Siksi niiden laitosten MREL-vähimmäisvaatimusten, joita ei ole yksilöity G-SII-laitoksiksi mutta jotka ovat osallistuvissa jäsenvaltioissa järjestelmän kannalta yhtä merkittäviä kuin G-SII-laitokset, ei pitäisi poiketa tasoltaan ja muodoltaan suhteettoman paljon G‑SII-laitoksille yleisesti asetetusta MREL-vähimmäisvaatimuksesta.

(12)  Direktiivissä 2013/36/EU toimivaltaiselle viranomaiselle annettujen valtuuksien tapaan kriisinratkaisuneuvostolle olisi annettava lupa asettaa laitoksille korkeatasoisempia vähimmäisvaatimuksia ja samalla puuttua joustavammin tasojen rikkomisiin, erityisesti lieventämällä tällaisten rikkomusten automaattisia vaikutuksia jakokelpoisen enimmäismäärän rajoituksiin. Kriisinratkaisuneuvoston olisi voitava antaa laitoksille ohjeistusta asetuksessa (EU) N:o 575/2013 ja direktiivissä 2013/36/EU säädetyt omien varojen vaatimusten tasot ylittäviä määriä koskevien vaatimusten täyttämisestä tappioiden kattamiseksi kriisinratkaisussa ja/tai varmistaa, että markkinoilla säilyy riittävä luottamus laitosta kohtaan kriisinratkaisun jälkeen. Jotta varmistetaan johdonmukaisuus direktiivin 2013/36/EU kanssa, ohjeistusta lisätappioiden kattamiseksi voidaan antaa ainoastaan, jos toimivaltaiset valvontaviranomaiset ovat pyytäneet pääomaa koskevaa ohjeistusta direktiivin 2013/36/EU mukaisesti, eikä taso saisi ylittää kyseisessä ohjeistuksessa pyydettyä tasoa. Pääomapohjan vahvistamiseen käytettävän määrän osalta ohjeistuksessa esitetyllä tasolla, jolla varmistetaan markkinoiden luottamus, olisi varmistettava, että laitos voi edelleen täyttää toimiluvan ehdot tietyn ajanjakson ajan sekä kattaa toimintansa uudelleen organisointia koskevat kulut kriisinratkaisun jälkeen. Markkinaluottamuspuskuri ei saisi olla suurempi kuin direktiivin 2013/36/EU mukainen yhdistetty pääomapuskurivaatimus, ellei korkeampi taso ole tarpeen sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisun jälkeen yhteisö edelleen täyttää toimiluvan ehdot tietyn ajanjakson ajan. Jos yhteisö jatkuvasti epäonnistuu ohjeistuksessa edellytettyjen ylimääräisten omien varojen ja hyväksyttävien velkojen hankkimisessa, kriisinratkaisuneuvoston olisi voitava vaatia, että MREL‑vähimmäisvaatimusta korotetaan kattamaan ohjeistuksessa tarkoitettu määrä. Arvioidessaan, onko epäonnistuminen jatkuvaa, kriisinratkaisuneuvoston olisi otettava huomioon yhteisön direktiivin 2014/59/EU vaatimusten mukaisesti toimittamat kertomukset MREL-vähimmäisvaatimuksesta.

(13)  Asetuksen N:o 575/2013 mukaisesti sellaisiin laitoksiin, jotka voidaan hyväksyä kriisinratkaisun kohteena oleviksi yhteisöiksi, pitäisi soveltaa MREL‑vähimmäisvaatimusta ainoastaan kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin tasolla. Tämä tarkoittaa, että kriisinratkaisun kohteena olevat yhteisöt olisi velvoitettava MREL-vähimmäisvaatimuksen täyttämiseksi laskemaan liikkeeseen hyväksyttäviä instrumentteja ja eriä sellaisille ulkopuolisille kolmannen osapuolen velkojille, joiden osalta velan arvoa alennettaisiin, jos kriisinratkaisu käynnistettäisiin kyseisen kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön osalta.

(14)  Sellaisten laitosten, jotka eivät ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, olisi täytettävä laitoskohtainen vaatimus yksittäisten laitosten tasolla. Tällaisten laitosten kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen olisi yleisesti ottaen katettava laitosten tappionkattamistarpeet ja pääomapohjan vahvistamistarpeet siten, että ne hankkivat laitosten liikkeeseen laskemia hyväksyttäviä velkoja ja alaskirjaavat tai muuttavat ne omistusinstrumenteiksi, kun kyseiset laitokset eivät enää ole elinkelpoisia. Täten sellaisiin laitoksiin sovellettavaa MREL-vähimmäisvaatimusta, jotka eivät ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, olisi sovellettava yhdessä ja johdonmukaisesti niiden vaatimusten kanssa, joita sovelletaan kriisinratkaisun kohteena oleviin yhteisöihin. Näin kriisinratkaisuneuvosto voisi purkaa kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin asettamatta sen tiettyä tytäryritystä kriisinratkaisun kohteeksi ja estää siten markkinoihin kohdistuvat mahdollisesti haitalliset vaikutukset. Hyväksyttävien velkojen liikkeeseen laskeminen kriisinratkaisun kohteena oleville yhteisöille pitäisi voida kriisinratkaisuneuvoston suostumuksella korvata kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön ja sen tytäryritysten välisillä vakuudellisilla takauksilla, jotka lankeavat maksettaviksi sellaisten ajallisten edellytysten täyttyessä, jotka vastaavat hyväksyttävien velkojen alaskirjaukseen tai muuntamiseen oikeuttavia edellytyksiä. Takauksen kattavan vakuuden likviditeetin olisi oltava erittäin korkea ja luotto- ja markkinariskin minimaalinen. Kriisinratkaisuneuvoston olisi myös voitava luopua kokonaan sellaisiin laitoksiin sovellettavan MREL-vähimmäisvaatimuksen soveltamisesta, jotka eivät ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, jos sekä kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö että sen tytäryritykset ovat sijoittautuneet samaan osallistuvaan jäsenvaltioon.

(15)  MREL-vähimmäisvaatimuksen soveltamisessa sellaisiin laitoksiin, jotka eivät ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, olisi noudatettava valittua kriisinratkaisustrategiaa. Soveltamisella ei pitäisi etenkään muuttaa laitosten ja niiden kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin välisiä omistussuhteita sen jälkeen, kun laitosten pääomapohjaa on vahvistettu.

(16)  Toimivaltaisten viranomaisten, kriisinratkaisuviranomaisten ja kriisinratkaisuneuvoston olisi puututtava kaikkiin TLAC-vähimmäisvaatimuksen ja MREL-vähimmäisvaatimuksen rikkomisiin ja korjattava puutteet. Koska vaatimusten rikkominen voi olla este laitoksen tai konsernin purkamiselle, purkamismahdollisuuksien esteiden poistamista koskevia nykyisiä menettelyjä olisi lyhennettävä, jotta mahdollisiin vaatimusten rikkomisiin voitaisiin puuttua ripeästi. Kriisinratkaisuneuvoston olisi myös voitava vaatia, että laitokset muuttavat hyväksyttävien instrumenttien ja erien maturiteettiprofiilia sekä valmistelevat ja toteuttavat suunnitelmat vaatimusten tason palauttamiseksi.

(17)  Asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan muun muassa perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, erityisesti omistusoikeutta ja elinkeinovapautta, ja sitä on sovellettava näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(18)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli vahvistaa unionin elvytys- ja kriisinratkaisukehystä koskevia yhdenmukaisia sääntöjä, vaan se voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi hyväksyä tämän asetuksen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(19)  Jotta voidaan varmistaa asianmukainen määräaika tämän asetuksen soveltamiseksi, tätä asetusta olisi sovellettava [18 kuukauden kuluttua sen voimaantulosta],

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.  Muutetaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 3 artiklan 1 kohta seuraavasti:

(a)  Lisätään kohdat seuraavasti:

”24 a) ’kriisinratkaisun kohteena olevalla yhteisöllä’ unioniin sijoittautunutta yhteisöä, jonka kriisinratkaisuneuvosto on 8 artiklan mukaisesti määrittänyt yhteisöksi, johon kriisinratkaisusuunnitelmassa kohdistetaan kriisinratkaisutoimia;

”24 b)  ’kriisinratkaisun kohteena olevalla konsernilla’:

(a) kriisinratkaisuneuvoston 8 artiklan mukaisesti määrittämää konsernia, joka muodostuu kriisinratkaisun kohteena olevasta yhteisöstä ja sen tytäryrityksistä, jotka eivät ole:

(i) itse kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä;

(ii) muiden kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen tytäryhtiöitä; tai

(iii) kolmanteen maahan sijoittautuneita yhteisöjä, jotka eivät kriisinratkaisusuunnitelman mukaisesti kuulu kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin, ja niiden tytäryhtiöitä;

(a a) keskusyhteisöön kuuluvia luottolaitoksia, keskusyhteisöä ja kaikkia keskusyhteisön valvonnassa olevia laitoksia, kun yksi tai useampi näistä yhteisöistä on kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö.”;

(b)  [Ei koske suomenkielistä versiota.]

(c) Lisätään 49 a alakohta seuraavasti:

”49 a)  ’hyväksyttävillä veloilla’ alentamiskelpoisia velkoja, jotka täyttävät 12 c artiklan tai 12 h artiklan 3 kohdan a alakohdan vaatimukset;"

2.  Korvataan 7 artiklan 3 kohdan d alakohta seuraavasti:

”d)  omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen vahvistaminen 12–12 k artiklan mukaisesti;”

3.  Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan 5 kohta seuraavasti:

”5.  Kriisinratkaisusuunnitelmassa on esitettävä vaihtoehdot tässä asetuksessa tarkoitettujen kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien soveltamiseksi 1 kohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin.”

(b)  Korvataan 6 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta seuraavasti:

”Kriisinratkaisusuunnitelmassa on varauduttava kriisinratkaisutoimiin, jotka kriisinratkaisuneuvosto voi toteuttaa, jos 1 kohdassa tarkoitettu yhteisö täyttää kriisinratkaisun edellytykset.

Jäljempänä 9 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tiedot on luovutettava kyseiselle yhteisölle.”

(c)  Korvataan 9 kohdan p alakohta seuraavasti:

”p)  12 c artiklan mukainen omia varoja ja etuoikeudeltaan huonompia instrumentteja koskeva vähimmäisvaatimus ja tarvittaessa määräaika kyseisen tason saavuttamiselle;”

(d)  Korvataan 10 kohta seuraavasti:

”10.  Konsernin kriisinratkaisusuunnitelman on sisällettävä suunnitelma 1 kohdassa tarkoitetun unionissa emoyrityksenä toimivan, osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen johtaman konsernin kriisinratkaisua varten ja siinä on eriteltävä toimenpiteet seuraavien yhteisöjen kriisinratkaisua varten:

(a)  unionissa emoyrityksenä toimiva yritys;

(b)  konserniin kuuluvat tytäryritykset, jotka ovat sijoittautuneet unioniin;

(c)  2 artiklan b alakohdassa tarkoitetut yhteisöt; ja

(d)  jäljempänä olevan 33 artiklan mukaisesti konserniin kuuluvat tytäryritykset, jotka ovat sijoittautuneet unionin ulkopuolelle.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden mukaisesti kriisinratkaisusuunnitelmassa on nimettävä kunkin ryhmän osalta seuraavat:

(a)  kriisinratkaisun kohteena olevat yhteisöt;

(b)  kriisinratkaisun kohteena olevat konsernit.”

(e)  Korvataan 11 kohdan a ja b alakohta seuraavasti:

”a)  esitettävä kriisinratkaisun kohteena olevassa yhteisössä 6 kohdassa tarkoitetuissa skenaarioissa toteutettaviksi suunnitellut kriisinratkaisutoimet ja tällaisten toimien vaikutukset 1 kohdassa tarkoitettuihin muihin konserniyhteisöihin, emoyritykseen ja tytäryrityksinä toimiviin laitoksiin;

a 1)   edellä 1 kohdassa tarkoitetun konsernin muodostuessa useammasta kuin yhdestä kriisinratkaisun kohteena olevasta konsernista esitettävä kunkin kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin kriisinratkaisun kohteena olevissa yhteisöissä suunnitellut kriisinratkaisutoimet ja tällaisten toimien vaikutukset molempiin seuraavista:

i) muut samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvat konserniyhteisöt;

ii) muut kriisinratkaisun kohteena olevat konsernit;

b)  tarkasteltava, missä määrin kriisinratkaisuvälineitä ja -valtuuksia voitaisiin soveltaa ja käyttää koordinoidusti unioniin sijoittautuneisiin kriisinratkaisun kohteena oleviin yhteisöihin, mukaan lukien toimenpiteet, joiden avulla voidaan edesauttaa sitä, että kolmas osapuoli ostaisi konsernin kokonaisuudessaan taikka sen erillisiä liiketoiminta-alueita tai konsernin eri yhteisöjen tuottamia toimintoja taikka yksittäisiä konserniyhteisöjä tai kriisinratkaisun kohteena olevia konserneja, sekä eriteltävä koordinoidun kriisinratkaisun mahdolliset esteet;”

4.  Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

(a)  korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4.  Konserni katsotaan purkamis- tai uudelleenjärjestämiskelpoiseksi, jos kriisinratkaisuneuvosto pystyy uskottavasti joko likvidoimaan konserniyhteisöt tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä tai toteuttamaan konserniyhteisöjen kriisinratkaisun soveltaen niiden osalta kriisinratkaisuvälineitä ja käyttäen kriisinratkaisuvaltuuksia välttäen mahdollisimman pitkälle aiheuttamasta merkittäviä haitallisia seurauksia niiden jäsenvaltioiden, joihin konserniyhteisöt ovat sijoittautuneet, muiden jäsenvaltioiden tai unionin rahoitusjärjestelmille, olipa kyse laajemmasta rahoitusalan epävakaudesta tai koko järjestelmän laajuisista tapahtumista, ja pyrkien varmistamaan konserniyhteisöjen kriittisten toimintojen jatkuvuuden, jos ne ovat helposti erotettavissa hyvissä ajoin tai muilla keinoin.

Kriisinratkaisuneuvosto ilmoittaa EPV:lle hyvissä ajoin, jos konsernia ei katsota purkamis- tai uudelleenjärjestämiskelpoiseksi.

Konsernin muodostuessa useammasta kuin yhdestä kriisinratkaisun kohteena olevasta konsernista kriisinratkaisuneuvoston on arvioitava kunkin kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin purkamismahdollisuudet tämän artiklan mukaisesti.

Edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu arviointi on toteutettava koko konsernia koskevan purkamismahdollisuuksien arvioinnin lisäksi.”

(b)  Lisätään 7 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Jos konsernin purkamismahdollisuuksien este johtuu direktiivin 2013/36/EU 141 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta, kriisinratkaisuneuvoston on ilmoitettava kyseisestä esteestä tekemästään arvioinnista unionissa emoyrityksenä toimivalle yritykselle.”

(c)  Lisätään 9 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Jos purkamismahdollisuuksien este johtuu direktiivin 2013/36/EU 141 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta, unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen on kahden viikon kuluessa 7 kohdan mukaisesti annetun ilmoituksen vastaanottamisesta ehdotettava kriisinratkaisuneuvostolle mahdollisia toimenpiteitä ensimmäisen alakohdan mukaisesti eriteltyyn esteeseen puuttumiseksi tai sen poistamiseksi.”

(d)  Korvataan 11 kohdan i ja j alakohdassa ilmaisu ”12 artiklassa” ilmaisulla ”12 g ja 12 h artiklassa”.

(e)  Lisätään 11 kohtaan alakohdat seuraavasti:

”k)  velvoittaa yhteisö toimittamaan suunnitelma, jonka tarkoituksena on 12 g ja 12 h artiklan ja direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 kohdan vaatimusten mukaisuuden palauttaminen;

l)  velvoittaa yhteisö muuttamaan 12 c artiklassa tai 12 h artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen erien maturiteettiprofiili, jotta varmistetaan 12 g ja 12 h artiklan jatkuva noudattaminen.”

5.  Korvataan asetuksen (EU) N:o 806/2014 12 artikla seuraavasti:

”12 artikla

Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen määrittäminen

1.  Kriisinratkaisuneuvoston on toimivaltaisia viranomaisia, mukaan lukien EKP:tä, kuultuaan määritettävä 12 a–12 i artiklassa tarkoitetun, alaskirjaus‑ ja muuntamisvaltuuksien alaisia omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimus, joka 7 artiklan 2 kohdassa ja 7 artiklan 4 kohdan b alakohdassa ja 5 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen ja konsernien on jatkuvasti täytettävä, kun kyseisten kohtien soveltamista koskevat edellytykset täyttyvät.

2.  Laatiessaan 9 artiklan mukaisia kriisinratkaisusuunnitelmia kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan määritettävä 12 a–12 i artiklassa tarkoitettu alaskirjaus‑ ja muuntamisvaltuuksien alaisia omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus, joka 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen on jatkuvasti täytettävä. Tällöin sovelletaan 31 artiklassa säädettyä menettelyä.

3.  Kriisinratkaisuneuvoston on suoritettava 1 kohdassa tarkoitettu määritys samanaikaisesti 8 artiklan mukaisten kriisinratkaisusuunnitelmien laatimisen ja ajan tasalle saattamisen kanssa.

4.  Kriisinratkaisuneuvoston on osoitettava määrityksensä tulos kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on pantava kriisinratkaisuneuvoston ohjeet täytäntöön 29 artiklan mukaisesti. Kriisinratkaisuneuvoston on vaadittava kansallisia kriisinratkaisuviranomaisia todentamaan ja varmistamaan, että laitokset ja emoyritykset täyttävät jatkuvasti tämän artiklan 1 kohdassa säädetyn omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen.

5.  Kriisinratkaisuneuvoston on ilmoitettava EKP:lle ja EPV:lle kutakin laitosta ja emoyritystä varten 1 kohdan mukaisesti määrittämästään omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevasta vähimmäisvaatimuksesta.

6.  Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan tehokas ja johdonmukainen soveltaminen, kriisinratkaisuneuvosto antaa ohjeita ja osoittaa ohjeistusta kansallisille kriisinratkaisuviranomaisille tietyistä yhteisöistä tai konserneista.

          12 a artikla

Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen soveltaminen ja laskeminen

1.  Kriisinratkaisuneuvoston ja kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on varmistettava, että 12 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut yhteisöt täyttävät jatkuvasti omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen 12 a–12 i artiklan mukaisesti.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus lasketaan tapauksen mukaan 12 d artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevana määränä ja ilmaistaan prosenttiosuutena seuraavista:

(a)  edellä 1 kohdassa tarkoitetun asianomaisen yhteisön kokonaisriskin määrä laskettuna asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti; ja

(b)  edellä 1 kohdassa tarkoitetun asianomaisen yhteisön vähimmäisomavaraisuusasteen laskennassa käytettävä vastuumäärä laskettuna asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2 a.  Edellä 12 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut laitokset ja yhteisöt voivat täyttää minkä tahansa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen osan ydinpääomainstrumenteilla, ensisijaisen lisäpääoman instrumenteilla tai toissijaisen lisäpääoman instrumenteilla.

          12 b artikla

Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevasta vähimmäisvaatimuksesta poikkeaminen

1.  Sen estämättä, mitä 12 a artiklassa säädetään, kriisinratkaisuneuvosto voi vapauttaa katetuilla joukkovelkakirjalainoilla rahoitetut kiinnitysluottolaitokset, jotka kansallisen lainsäädännön mukaisesti eivät saa ottaa vastaan talletuksia, 12 a artiklan 1 kohdassa vahvistetusta vaatimuksesta, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  nämä laitokset puretaan niitä varten säädettyjä kansallisia maksukyvyttömyysmenettelyjä tai muuntyyppisiä direktiivin 2014/59/EU 38, 40 tai 42 artiklan mukaisesti täytäntöön pantavia menettelyjä noudattaen; ja

(b)  tällaisin kansallisin maksukyvyttömyysmenettelyin tai muuntyyppisin menettelyin pyritään varmistamaan, että näiden laitosten velkojat, mukaan lukien tapauksen mukaan katettujen joukkovelkakirjojen haltijat, kantavat tappioita siten, että kriisinratkaisutavoitteet täytetään.

2.  Laitokset, jotka on vapautettu 12 artiklan 1 kohdassa vahvistetusta vaatimuksesta, eivät saa olla osa 12 g artiklan 1 kohdassa tarkoitettua konsolidointia.

12 c artikla

Kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen hyväksyttävät velat

1.  Hyväksyttävät velat on sisällytettävä kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen omiin varoihin ja hyväksyttäviin velkoihin ainoastaan, jos ne täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 seuraavissa artikloissa tarkoitetut edellytykset:

(a)  72 a artikla;

(b)  72 b artikla lukuun ottamatta 2 kohdan d alakohtaa;

(c)  72 c artikla.

1 a.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, velat, jotka on laskettu liikkeeseen ennen ... päivää ...kuuta ... [tämän muutosasetuksen voimaantulopäivä] ja jotka eivät täytä asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 b artiklan 2 kohdan g–o alakohdassa vahvistettuja ehtoja, voidaan sisällyttää kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen MREL‑vähimmäisvaatimuksiin sisältyvien omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrään.

2.  Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 a artiklan 2 kohdan l alakohdassa säädetään, velat, jotka aiheutuvat velkainstrumenteista, joissa on johdannaispiirteitä, kuten strukturoidut velkakirjat, on sisällytettävä omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrään ainoastaan, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  velkainstrumentista aiheutuvasta velasta on etukäteen liikkeeseen laskettaessa tiedossa tietty määrä, joka on kiinteä ja johon johdannaispiirteet eivät vaikuta;

(b)  velkainstrumenttiin ja sen johdannaispiirteeseen ei sovelleta nettoutussopimusta eikä sen arvostamiseen 49 artiklan 3 kohtaa;

(b a)  yhteisö on osoittanut kriisinratkaisuneuvostoa tyydyttävällä tavalla, että instrumentilla on riittävä tappionkattamiskyky ja että sen arvo on alennettavissa suhteellisen vaivattomasti, kun otetaan huomioon direktiivissä 2014/59/EU ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 vahvistetut varovaisen arvostuksen periaatteet.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut velat on sisällytettävä omien varojen ja hyväksyttävin velkojen määrään ainoastaan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun määrän osalta.

3.  Kriisinratkaisuneuvoston on omasta aloitteestaan kansallista kriisinratkaisuviranomaista kuultuaan tai kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen ehdotuksesta sekä toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan arvioitava ja päätettävä, missä määrin kriisinratkaisun kohteena olevat yhteisöt täyttävät 12 g artiklassa tarkoitetun vaatimuksen sellaisilla välineillä, jotka täyttävät kaikki asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 a artiklassa tarkoitetut edellytykset, jotta voidaan varmistaa, että kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisi voidaan ratkaista kriisinratkaisun tavoitteisiin sopivalla tavalla.

Tämän kohdan mukaisen kriisinratkaisuneuvoston päätöksen on sisällettävä perustelut. Perustelujen tulee pohjautua seuraaviin tekijöihin:

(a)  se, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla muilla kuin etuoikeudeltaan huonommilla veloilla on maksukyvyttömyyttä koskevassa kansallisessa ensisijaisuusjärjestyksessä sama asema kuin tietyillä veloilla, jotka on rajattu alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien soveltamisalan ulkopuolelle direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 2 kohdan tai 3 kohdan mukaisesti;

(b)  vaara siitä, että alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien suunniteltu soveltaminen muihin kuin etuoikeudeltaan huonompiin velkoihin, joita ei ole rajattu alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien soveltamisalan ulkopuolelle direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 2 kohdan tai 3 kohdan mukaisesti, aiheuttaa tällaisista veloista syntyvien saamisten velkojille suurempia tappioita kuin niille aiheutuisi tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisessa likvidaatiossa.

Tämän kohdan mukaisella päätöksellä vaadittu omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrä, joka katetaan välineillä, jotka täyttävät kaikki asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 a artiklassa tarkoitetut edellytykset, ei saa ylittää korkeampaa seuraavista:

(a)  18 prosentin riskiperusteinen suhdeluku, joka edustaa laitoksen omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja ilmaistuna prosenttiosuutena 92 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä;

(b)  6,75 prosentin ei-riskiperusteinen suhdeluku, joka edustaa laitoksen omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja ilmaistuna prosenttiosuutena kyseisen asetuksen 429 artiklan 4 kohdan mukaisesti lasketusta vastuiden kokonaismäärästä;

jollei asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 b artiklan 3 ja 4 kohdan säännöksistä tai kyseisen asetuksen 494 artiklassa vahvistetuista siirtymäsäännöksistä muuta johdu.

Jollei kolmannesta alakohdasta muuta johdu, tämän kohdan mukaisen päätöksen edellyttämä omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrä riittää varmistamaan, ettei toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetuille velkojille aiheudu suurempia tappioita kuin niille olisi aiheutunut tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisessa likvidaatiossa.

12 d artikla

Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen määrittäminen

1.  Kriisinratkaisuneuvoston on yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten, myös EKP:n, kanssa määritettävä kunkin yhteisön osalta 12 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus seuraavien kriteerien perusteella:

(a)  tarve varmistaa, että kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisi voidaan ratkaista soveltamalla kriisinratkaisuvälineitä, tarvittaessa myös velan arvoa alentamalla, kriisinratkaisutavoitteiden mukaisesti;

(b)  tarve varmistaa, että kriisinratkaisun kohteena olevalla yhteisöllä ja sen tytäryrityksillä, jotka ovat laitoksia mutta eivät kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, on tarvittaessa riittävästi hyväksyttäviä velkoja sen varmistamiseksi, että jos niihin sovellettaisiin velan arvon alentamista tai alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia, tappiot voitaisiin kattaa ja pääomavaatimukset tai tapauksen mukaan ydinpääoman muodossa oleva vähimmäisomavaraisuusaste voitaisiin palauttaa tarvittavalle tasolle, jolla ne kykenisivät edelleenkin täyttämään toimiluvalle asetetut ehdot ja suorittamaan toiminnot, joita varten niille on myönnetty toimilupa direktiivin 2013/36/EU tai direktiivin 2014/65/EU nojalla;

(c)  tarve varmistaa, että jos kriisinratkaisusuunnitelmassa ennakoidaan hyväksyttävien velkojen tiettyjen luokkien jättämistä 27 artiklan 5 kohdan mukaisen velan arvon alentamisen ulkopuolelle tai niiden siirtämistä vastaanottajalle täysimääräisesti osittaisella siirrolla, kriisinratkaisun kohteena olevalla yhteisöllä on riittävästi muita hyväksyttäviä velkoja varmistamaan, että tappiot voitaisiin kattaa ja kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön pääomavaatimukset, tai tapauksen mukaan ydinpääoman muodossa oleva vähimmäisomavaraisuusaste, voitaisiin palauttaa tasolle, jolla se kykenisi edelleenkin täyttämään toimiluvalle asetetut ehdot ja suorittamaan toiminnot, joita varten sille on myönnetty toimilupa direktiivin 2013/36/EU tai direktiivin 2014/65/EU nojalla;

(d)  yhteisön koko, liiketoimintamalli, rahoitusmalli ja riskiprofiili;

(f)  se, missä määrin asianomaisen yhteisön kaatuminen haittaisi rahoitusvakautta, jos häiriöt leviäisivät muihin laitoksiin tai yhteisöihin sen vuoksi, että yhteisöllä on sidonnaisuuksia muihin laitoksiin tai yhteisöihin tai muuhun rahoitusjärjestelmään.

Kriisinratkaisuneuvoston on varmistettava, että 12 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen taso on oikeasuhteinen kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön liiketoiminta- ja rahoitusmallien erityispiirteisiin nähden siten, että otetaan huomioon:

i)  talletusten yleisyys rahoitusrakenteessa;

ii)  velkainstrumenttien liikkeeseen laskemisesta saadun kokemuksen puute, joka johtuu rajoitetusta pääsystä rajat ylittäville pääomamarkkinoille ja tukkupääomamarkkinoille;

iii)  se, että laitos aikoo käyttää pääasiassa CET1- ja pääomainstrumentteja täyttääkseen 12 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen.

2.  Jos kriisinratkaisusuunnitelmassa edellytetään, että on toteutettava kriisinratkaisutoimia tai käytettävä alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia, 12 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen on vastattava määrää, joka on riittävä sen varmistamiseksi, että

(a)  tappiot, joita yhteisölle todennäköisesti aiheutuu, katetaan täysimääräisesti (tappioiden kattaminen);

(b)  yhteisön tai sen tytäryritysten, jotka ovat laitoksia mutta eivät kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, pääomapohja vahvistetaan tasolle, joka on tarpeen, jotta ne kykenevät edelleenkin täyttämään toimiluvalle asetetut ehdot ja suorittamaan toiminnot, joita varten niille on myönnetty toimilupa direktiivin 2013/36/EU, direktiivin 2014/65/EU tai muun vastaavan lainsäädännön nojalla (pääomapohjan vahvistaminen);

Jos kriisinratkaisusuunnitelmassa edellytetään, että yhteisö on likvidoitava tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, 12 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus ei saa kyseisen yhteisön osalta ylittää määrää, joka on riittävä kattamaan tappiot ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti.

2 a.   Kriisinratkaisuneuvoston on varmistettava, että 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tappionkattamismäärää ei automaattisesti pidetä suurempana tai yhtä suurena kuin yhteisön omien varojen todellinen määrä.

3.  Rajoittamatta tämän kohdan viimeisen alakohdan soveltamista kriisinratkaisuneuvoston on 2 kohdassa tarkoitetun määrän vahvistamiseksi laskettava suurempi seuraavista:

(a)   seuraavien summa:

i) kriisinratkaisun aikana mahdollisesti katettavien tappioiden määrä, joka vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa ja direktiivin 2013/36/EU 104 a artiklassa tarkoitettuja kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä koskevia vaatimuksia kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin konsolidoidulla tasolla,

ii) pääomapohjan vahvistamiseen tarvittava määrä, joka mahdollistaa sen, että kriisinratkaisun jälkeinen kriisinratkaisun kohteena ollut konserni voi jälleen täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun kokonaispääomaosuutta koskevan vaatimuksen ja direktiivin 2013/36/EU 104 a artiklassa tarkoitetun vaatimuksen kriisinratkaisun kohteena olevan konsolidoidun konsernin tasolla parhaaksi arvioidun kriisinratkaisutoimen toteuttamisen jälkeen;

(b)  seuraavien summa:

i) kriisinratkaisun aikana katettavien tappioiden määrä, joka vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettua kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön vähimmäisomavaraisuusastetta koskevaa vaatimusta kriisinratkaisun kohteena olevan konsolidoidun konsernin tasolla, ja

ii) pääomapohjan vahvistamiseen tarvittava määrä, joka mahdollistaa sen, että kriisinratkaisun jälkeinen kriisinratkaisun kohteena oleva konserni voi jälleen täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun vähimmäisomavaraisuusastetta koskevan vaatimuksen kriisinratkaisun kohteena olevan konsolidoidun konsernin tasolla parhaaksi arvioidun kriisinratkaisutoimen toteuttamisen jälkeen.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja b alakohdan ii alakohdan osalta pääomapohjan vahvistamiseen tarvittavaa määrää on myös täydennettävä lisämäärällä, jota kriisinratkaisuneuvosto pitää tarpeellisena, jotta säilytetään riittävä markkinoiden luottamus kriisinratkaisun jälkeen siten, että otetaan huomioon kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön liiketoimintamalli, rahoitusmalli ja riskiprofiili.

Tämän kohdan toisessa alakohdassa säädetyn puskurin määrä ei saa ylittää direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun yhteenlasketun puskurivaatimuksen määrää, lukuun ottamatta kyseisen säännöksen a alakohdassa tarkoitettua vaatimusta, ellei korkeampi taso ole tarpeen sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisun jälkeen yhteisö edelleen täyttää toimiluvan ehdot tietyn ajanjakson ajan, joka ei ole pidempi kuin yksi vuosi.

Sovellettaessa 12 a artiklan 2 kohdan a alakohtaa 12 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus on ilmaistava a alakohdan mukaisesti laskettuna määränä, joka jaetaan kokonaisriskin määrällä.

Sovellettaessa 12 a artiklan 2 kohdan b alakohtaa 12 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus on ilmaistava b alakohdan mukaisesti laskettuna määränä, joka jaetaan vähimmäisomavaraisuusasteen laskennassa käytettävällä vastuumäärällä.

Kriisinratkaisuneuvoston on määritettävä edellä olevissa alakohdissa tarkoitetut pääomapohjan vahvistamista koskevat määrät kriisinratkaisusuunnitelmassa edellytettyjen kriisinratkaisutoimien mukaisesti, ja se voi mukauttaa niitä, jotta niissä otetaan riittävästi huomioon kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin liiketoimintamallista, rahoitusmallista ja riskiprofiilista johtuvat riskit.

3 a.   Kun kriisinratkaisuneuvosto arvioi, että laitos kaatuessaan likvidoitaisiin tai siihen muutoin sovellettaisiin maksukyvyttömyysmenettelyä, tämän asetuksen 12 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus ei saa ylittää asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa ja direktiivin 2013/36/EU 104 a artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia.

4.  Rajoittamatta tämän kohdan viimeisen alakohdan soveltamista sellaisten laitosten osalta, jotka eivät itse ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, kriisinratkaisuneuvoston on 2 kohdassa tarkoitetun määrän vahvistamiseksi laskettava suurempi seuraavista:

(a)  seuraavien summa:

i) kriisinratkaisun aikana katettavien tappioiden määrä, joka vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa ja direktiivin 2013/36/EU 104 a artiklassa tarkoitettuja yhteisöä koskevia vaatimuksia, ja

ii) pääomapohjan vahvistamiseen tarvittava määrä, joka mahdollistaa sen, että yhteisö voi jälleen täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun kokonaispääomaosuutta koskevan vaatimuksen ja direktiivin 2013/36/EU 104 a artiklassa tarkoitetun vaatimuksen sen jälkeen, kun kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia on käytetty 21 artiklan mukaisesti;

(b)  seuraavien summa:

i) kriisinratkaisun aikana katettavien tappioiden määrä, joka vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettua yhteisön vähimmäisomavaraisuusastetta koskevaa vaatimusta, ja

ii) pääomapohjan vahvistamiseen tarvittava määrä, joka mahdollistaa sen, että yhteisö voi jälleen täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun vähimmäisomavaraisuusastetta koskevan vaatimuksen sen jälkeen, kun kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia on käytetty tämän asetuksen 21 artiklan mukaisesti.

Tämän kohdan a alakohdan ii alakohdan ja b alakohdan ii alakohdan osalta pääomapohjan vahvistamiseen tarvittavaa määrää on myös täydennettävä lisämäärällä, jota kriisinratkaisuneuvosto pitää tarpeellisena, jotta voidaan säilyttää riittävä markkinoiden luottamus kriisinratkaisun jälkeen siten, että otetaan huomioon yhteisön liiketoimintamalli, rahoitusmalli ja riskiprofiili.

Tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun puskurin määrä ei saa ylittää direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun yhteenlasketun puskurivaatimuksen määrää, lukuun ottamatta kyseisen säännöksen a alakohdassa tarkoitettua vaatimusta, ellei korkeampi taso ole tarpeen sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisun jälkeen yhteisö edelleen täyttää toimiluvan ehdot tietyn ajanjakson ajan, joka ei ole pidempi kuin yksi vuosi.

Sovellettaessa 12 a artiklan 2 kohdan a alakohtaa 12 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus on ilmaistava prosenttiosuutena a alakohdan mukaisesti laskettuna määränä, joka jaetaan kokonaisriskin määrällä.

Sovellettaessa 12 a artiklan 2 kohdan b alakohtaa 12 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus on ilmaistava prosenttiosuutena b alakohdan mukaisesti laskettuna määränä, joka jaetaan vähimmäisomavaraisuusasteen laskennassa käytettävällä vastuumäärällä.

Kriisinratkaisuneuvoston on määritettävä tässä kohdassa tarkoitetut pääomapohjan vahvistamista koskevat määrät kriisinratkaisusuunnitelmassa edellytettyjen kriisinratkaisutoimien mukaisesti, ja se voi mukauttaa niitä, jotta niissä otetaan riittävästi huomioon riskit, jotka vaikuttavat yhteisön liiketoimintamallista, rahoitusmallista ja riskiprofiilista johtuviin pääomapohjan vahvistamistarpeisiin.

5.  Jos kriisinratkaisuneuvosto arvioi, että hyväksyttävien velkojen tietyt luokat saatetaan jättää 27 artiklan 5 kohdan mukaisesti velan arvon alentamisen ulkopuolelle tai ne saatetaan siirtää vastaanottajalle täysimääräisesti osittaisella siirrolla, 12 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus ei saa ylittää määrää, joka riittää

(a)  kattamaan 27 artiklan 5 kohdan mukaisesti soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjen velkojen määrän;

(b)  varmistamaan, että 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät.

6.  Kriisinratkaisuneuvoston päätöksen, jolla otetaan käyttöön omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus tämän artiklan mukaisesti, on sisällettävä perustelut, mukaan lukien 2–5 kohdassa tarkoitettujen tekijöiden kattava arviointi .

7.  Edellä olevia 3 ja 4 kohtaa sovellettaessa pääomavaatimuksia on tulkittava siten kuin toimivaltainen viranomainen soveltaa siirtymäsäännöksiä, joista säädetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 kymmenennen osan I osaston 1, 2 ja 4 luvussa ja kansallisen lainsäädännön säännöksissä, joissa käytetään kyseisessä asetuksessa toimivaltaisille viranomaisille annettuja vaihtoehtoja.

12 e artikla

Vähimmäisvaatimuksen määrittäminen yhteisöille, jotka ovat G-SII-laitoksia

1.  Sellaisen kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön, joka on G-SII-laitos tai osa G‑SII‑laitosta, omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus muodostuu seuraavista:

(a)  jollei asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 b artiklan 3 ja 4 kohdan säännöksistä tai kyseisen asetuksen 494 artiklassa vahvistetuista siirtymäsäännöksistä muuta johdu, suurempi seuraavista:

i)   18 prosentin riskiperusteinen suhdeluku, joka edustaa laitoksen omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja ilmaistuna prosenttiosuutena 92 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä;

ii)  6,75 prosentin ei-riskiperusteinen suhdeluku, joka edustaa laitoksen omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja ilmaistuna prosenttiosuutena kyseisen asetuksen 429 artiklan 4 kohdan mukaisesti lasketusta vastuiden kokonaismäärästä; ja

(b)  kaikki kriisinratkaisuneuvoston määrittämät omien varojen ja hyväksyttävien velkojen lisävaatimukset, jotka ovat yhteisökohtaisia 2 kohdan mukaisesti ja jotka on täytettävä 12 c artiklan edellytykset täyttävillä veloilla.

2.  Kriisinratkaisuneuvosto voi ottaa käyttöön 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan lisävaatimuksen ainoastaan siinä tapauksessa, että

(a)  1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vaatimus ei riitä täyttämään 12 d artiklassa vahvistettuja edellytyksiä; ja

(b)  vaadittavien omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrä ei ylitä tasoa, joka on tarpeen 12 d artiklan vaatimusten täyttämiseksi.

3.  Kriisinratkaisuneuvoston päätöksen, jolla otetaan käyttöön omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva lisävaatimus 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, on sisällettävä perustelut, mukaan lukien 2 kohdassa tarkoitettujen tekijöiden kattava arviointi.

12 g artikla

Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen soveltaminen kriisinratkaisun kohteena oleviin yhteisöihin

1.  Kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen on noudatettava 12 d – 12 f artiklan vaatimuksia konsolidoinnin perusteella kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin tasolla.

2.  Edellä 12 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen, joka koskee osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautunutta kriisinratkaisun kohteena olevaa yhteisöä kriisinratkaisun kohteena olevan konsolidoidun konsernin tasolla, määrittää kriisinratkaisuneuvosto konsernitason kriisinratkaisuviranomaista ja konsolidointiryhmän valvojaa kuultuaan 12 d – 12 f artiklassa vahvistettujen vaatimusten perusteella sekä sen perusteella, onko konsernin kolmannessa maassa toimivat tytäryritykset purettava erikseen kriisinratkaisusuunnitelman mukaisesti.

12 h artikla

Vähimmäisvaatimuksen soveltaminen yhteisöihin, jotka eivät itse ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä

1.  Laitosten, jotka ovat kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön tytäryrityksiä mutta eivät itse kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, on noudatettava 12 d – 12 f artiklan vaatimuksia yksittäisenä laitoksena.

Kriisinratkaisuneuvosto voi toimivaltaista viranomaista ja EKP:tä kuultuaan päättää soveltaa tässä artiklassa säädettyä vaatimusta direktiivin 2014/59/EU 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettuun yhteisöön, joka on kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön tytäryritys mutta ei itse kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö.

2.  Edellä 12 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun vaatimukseen, joka koskee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja yhteisöjä, sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

(a)  kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön on täytettävä 12 g artiklassa tarkoitettu konsolidoitu vaatimus;

(b)  edellä 12 g artiklassa tarkoitetulla konsolidoidulla vaatimuksella on katettava kaikkien kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin tytäryrityksiin sovellettavien vaatimusten summa, joka ei voi olla suurempi kuin konsolidoitu vaatimus, paitsi jos ylittyminen johtuu 12 g artiklan 1 kohdan mukaisesta konsolidoinnista kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin tasolla;

(c)  vaatimuksen on täytettävä 3 kohdassa säädetyt hyväksyttävyyskriteerit;

(d)  vaatimus on asetettava 75–90 prosenttiin 12 a artiklan 1 kohdan mukaisesti lasketusta vaatimuksesta eikä se saa olla suurempi kuin tytäryrityksen osuus 12 g artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta konsolidoidusta vaatimuksesta;

3.  Edellä 12 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus on täytettävä yhdellä tai useammalla seuraavista:

(a)  velat,

i) jotka on laskettu liikkeeseen kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle ja jotka se on ostanut joko suoraan tai epäsuorasti muiden sellaisten samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvien yhteisöjen kautta, jotka ovat ostaneet velat tässä artiklassa tarkoitetulta yhteisöltä, tai jotka on ostanut nykyinen osakkeenomistaja, joka ei kuulu samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin, jos alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien käyttäminen 21 artiklan mukaisesti ei vaikuta kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön määräysvaltaan tytäryrityksessä;

ii) jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 a artiklassa tarkoitetut hyväksyttävyyskriteerit, lukuun ottamatta sen 72 b artiklan 2 kohdan b alakohtaa;

iii) jotka tulevat tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn ensisijaisuusjärjestyksessä muiden kuin sellaisten velkojen jälkeen, jotka voidaan hyväksyä omien varojen vaatimukseen, jotka on laskettu liikkeeseen muille yhteisöille kuin kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle ja jotka ovat niiden ostamia;

iv) joihin sovelletaan alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia 21 artiklan mukaisesti ja jotka ovat johdonmukaisia kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin kriisinratkaisustrategian kanssa etenkin siksi, että ne eivät vaikuta kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön määräysvaltaan tytäryrityksessä;

(b)  muille yhteisöille kuin kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle liikkeeseen lasketut ja niiden ostamat hyväksyttävät omien varojen instrumentit, jos alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien käyttäminen 21 artiklan mukaisesti ei vaikuta kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön määräysvaltaan tytäryrityksessä.

3 a.  Poiketen siitä, mitä 3 kohdan a alakohdan ii alakohdassa säädetään, velat, jotka on laskettu liikkeeseen ennen ... päivää ...kuuta ... [tämän muutosasetuksen voimaantulopäivä] ja jotka eivät täytä asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 b artiklan 2 kohdan g–o alakohdassa vahvistettuja ehtoja, voidaan sisällyttää omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrään.

3 b.    Toimiessaan kriisinratkaisuviranomaisena kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin yhteisölle, joka ei ole kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, kriisinratkaisuneuvoston on harkittava 1–5 kohdan soveltamista kyseiseen yhteisöön, minkä jälkeen se voi kokonaan tai osittain jättää soveltamatta niitä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a) kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on verkoston tai osuustoiminnallisen konsernin keskuslaitos;

(b) yhteisö on tähän keskuslaitokseen pysyvästi liittynyt luottolaitos;

(c) verkoston jäseniin sovelletaan oikeudellisesti pätevää sisäistä solidaarisuusmekanismia.

12 i artikla

Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen soveltamatta jättäminen yhteisöihin, jotka eivät itse ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä

Kriisinratkaisuneuvosto voi vapauttaa osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneen kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön tytäryrityksen kokonaan 12 h artiklan soveltamisesta, jos

(a)  sekä tytäryritys että kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö sijaitsevat osallistuvissa jäsenvaltioissa;

(b)  kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö täyttää 12 g artiklassa tarkoitetun vaatimuksen;

(c)  ei ole tämänhetkistä tai ennakoitavissa olevaa merkittävää käytännöllistä tai oikeudellista estettä, jonka vuoksi kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö ei voisi siirtää tytäryritykselle, josta on tehty 21 artiklan 3 kohdan mukainen määritys, omia varoja tai velkojen takaisinmaksua, varsinkin jos kriisinratkaisun kohteena olevaan yhteisöön kohdistuu kriisinratkaisutoimia.

12 j artiklaVähimmäisvaatimuksen rikkomiset

1.  Kriisinratkaisuneuvoston ja muiden asianomaisten viranomaisten on puututtava kaikkiin omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen rikkomisiin ainakin yhdellä seuraavista keinoista:

(a)  valtuudet puuttua purkamismahdollisuuksien esteisiin tai poistaa ne 10 artiklan mukaisesti;

(b)  direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet;

(c)  varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteet 13 artiklan mukaisesti;

(d)  hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet direktiivin 2014/59/EU 110 ja 111 artiklan mukaisesti.

1 a.  Kriisinratkaisuneuvoston ja muiden kriisinratkaisuviranomaisten on seurattava neljännesvuosittain omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen täyttämistä, ja niiden on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikista rikkomisista tai muista merkityksellisistä tapahtumista, jotka saattavat vaikuttaa vaatimuksen täyttämiseen.

2.  Kriisinratkaisuneuvoston, kriisinratkaisuviranomaisten ja osallistuvien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisiaan, kun ne käyttävät 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitettuja valtuuksiaan.”

2 a.  Poiketen siitä, mitä direktiivin 2013/36/EU 141 a artiklan 1 kohdassa säädetään, laitoksen ei katsota jättäneen täyttämättä kyseisen direktiivin 141 artiklassa tarkoitettua yhteenlaskettua puskurivaatimusta, jos se täyttää kyseisen direktiivin 141 a artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan ehdot, jos vaatimuksen täyttämättä jääminen koskee ainoastaan omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimusta, sellaisena kuin se on määritelty tämän asetuksen 12 d ja 12 e artiklassa, ja jos vaatimuksen täyttämättä jääminen ei kestä pitempään kuin 12 kuukautta.

12 j a artikla

Kriisinratkaisun jälkeiset ja siirtymäkauden järjestelyt

Poiketen siitä, mitä 12 artiklan 1 kohdassa säädetään, kriisinratkaisuneuvoston on määritettävä 2 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitetulle laitokselle tai yhteisölle asianmukainen siirtymäkausi tapauksen mukaan 12 g, 12 h tai 12 i artiklassa tarkoitettujen vaatimusten tai 12 c artiklan 3 kohdan soveltamisesta johtuvan vaatimuksen noudattamiseksi. Edellä 12 g, 12 h tai 12 i artiklassa tarkoitettujen vaatimusten tai 12 c artiklan 3 kohdan soveltamisesta johtuvan vaatimuksen noudattamisen määräaika on 1 päivä tammikuuta 2024.

Kriisinratkaisuneuvosto määrittää tapauksen mukaan välitavoitetasot 12 g, 12 h tai 12 i artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia tai 12 c artiklan 3 kohdan soveltamisesta johtuvaa vaatimusta varten. Edellä 2 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitetun laitoksen tai yhteisön on saavutettava välitavoitetaso 1 päivään tammikuuta 2022 mennessä. Välitavoitetasolla on varmistettava hyväksyttävien velkojen ja omien varojen lineaarinen eteneminen kohti tämän vaatimuksen täyttämistä.

6.  Muutetaan 16 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2. Kriisinratkaisuneuvosto toteuttaa 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuun emoyritykseen kohdistuvan kriisinratkaisutoimen, jos 18 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.”

(b)   Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3. Kriisinratkaisuneuvosto voi huolimatta siitä, ettei emoyritys täytä 18 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, päättää kyseiseen emoyritykseen kohdistuvasta kriisinratkaisutoimesta, jos se on kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö ja jos yksi tai useampi sen tytäryrityksistä, jotka ovat laitoksia mutta eivät kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, täyttää 18 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset ja niiden varat ja velat ovat sellaiset, että niiden kykenemättömyys jatkaa toimintaansa uhkaisi laitosta tai koko konsernia, ja jos emoyritykseen kohdistuva kriisinratkaisutoimi on tarpeen, jotta tällaisten tytäryrityksenä toimivien laitosten tai koko konsernin kriisinratkaisu voidaan toteuttaa.”

7.  Korvataan 18 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ilmaisu ”kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien” ilmaisulla ”kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen”.

8.  Korvataan 20 artiklan 5 kohdan c alakohta seuraavasti:

”c)  se tuottaa tietoa, kun kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen alaskirjaus‑ tai muuntamisvaltuuksia käytetään 21 artiklan 7 kohdan mukaisesti, perustellun päätöksen tekemiseksi omistusinstrumenttien mitätöimisen tai laimentamisen laajuudesta sekä kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen alaskirjauksen tai muuntamisen laajuudesta;”

9.  Muutetaan 21 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan otsikko seuraavasti:

”Pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen alaskirjaus ja muuntaminen”

(b)  Korvataan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä ilmaisu ”pääomainstrumentteja” ilmaisulla ”pääomainstrumentteja ja hyväksyttäviä velkoja”.

(c)  Korvataan 1 kohdan b alakohdassa ilmaisu ”pääomainstrumentteja” ilmaisulla ”pääomainstrumentteja ja hyväksyttäviä velkoja”.

(d)  Korvataan 3 kohdan b alakohdassa ilmaisu ”pääomainstrumenttien” ilmaisulla ”pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen”.

(e)  Korvataan 8 kohdan toisessa alakohdassa ilmaisu ”pääomainstrumenttien” ilmaisulla ”pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen” ja ilmaisu ”pääomainstrumentteihin” ilmaisulla ”pääomainstrumentteihin ja hyväksyttäviin velkoihin”.

(f)  Korvataan 7 kohta seuraavasti:

”7.  Jos yksi tai useampi 1 kohdassa tarkoitetuista edellytyksistä täyttyy, kriisinratkaisuneuvosto päättää 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen, onko kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia käytettävä erikseen vai 18 artiklan mukaisen menettelyn mukaisesti yhdessä kriisinratkaisutoimen kanssa.

Hyväksyttävien velkojen alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia voidaan käyttää erillään kriisinratkaisutoimesta ainoastaan sellaisten hyväksyttävien velkojen osalta, jotka täyttävät 12 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetut edellytykset, lukuun ottamatta velkojen jäljellä olevaa maturiteettia koskevaa edellytystä.”

(g)  Lisätään 10 kohtaan alakohta seuraavasti:

”d)  edellä 7 kohdassa tarkoitettujen hyväksyttävien velkojen pääoma alaskirjataan tai muunnetaan ydinpääoman instrumenteiksi tai toteutetaan kumpikin toimenpide siinä määrin kuin on tarpeen 14 artiklassa tarkoitettujen kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi tai enintään kyseeseen tulevien hyväksyttävien velkojen määrää vastaavasti sen mukaan, kumpi on alhaisempi.”

9 a.  Lisätään 27 artiklaan 3 a kohta seuraavasti:

”3 a.  Jäsenvaltioiden on kiellettävä 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettuja laitoksia tai yhteisöjä esittämästä ehdotusta, tiedonantoa tai esitystä, jonka mukaan muihin kuin tämän artiklan 2 kohdan a–g kohdassa lueteltuihin vastuisiin ei sovellettaisi alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia. Kaikkiin kiellon rikkomisiin sovelletaan VI luvun mukaisia seuraamuksia.”

9 b.   Lisätään 38 artiklan 2 kohtaan c a alakohta seuraavasti:

”c a) ne esittävät ehdotuksen, tiedonannon tai esityksen, jonka mukaan muu kuin 27 artiklan 3 kohdan a–g alakohdassa tarkoitettu velka ei kuuluisi alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien piiriin kyseisen artiklan 3 a kohdan vastaisesti.”

6 artiklaVoimaantulo

1.  Tämä muutosasetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.  Tätä asetusta sovelletaan 18 kuukauden kuluttua sen voimaantulopäivästä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta  Neuvoston puolesta

Puhemies   Puheenjohtaja

(1)

* Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.

(2)

EUVL C […], […], s. […].

(3)

EUVL C […], […], s. […].

(4)

  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Pankkiunionin toteuttaminen” (24.11.2016, COM(2015)0587 final).

(5)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

(6)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(7)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2014, yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1).

(8)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).


ASIAN KÄSITTELYASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Osasto

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 muuttaminen luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten tappionkattamiskyvyn ja pääomapohjan vahvistamiskyvyn osalta

Viiteasiakirjat

COM(2016)0851 – C8-0478/2016 – 2016/0361(COD)

Annettu EP:lle (pvä)

23.11.2016

 

 

 

Asiasta vastaava valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON

1.2.2017

 

 

 

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

JURI

1.2.2017

AFCO

1.2.2017

 

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa

       Päätös tehty (pvä)

JURI

25.1.2017

AFCO

30.1.2017

 

 

Esittelijä(t)

       Nimitetty (pvä)

Gunnar Hökmark

24.11.2016

 

 

 

Valiokuntakäsittely

28.2.2017

25.4.2017

3.5.2017

11.12.2017

 

22.2.2018

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

19.6.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

38

8

11

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gerolf Annemans, Burkhard Balz, Hugues Bayet, Pervenche Berès, David Coburn, Thierry Cornillet, Esther de Lange, Markus Ferber, Jonás Fernández, Sven Giegold, Neena Gill, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Cătălin Sorin Ivan, Barbara Kappel, Wolf Klinz, Georgios Kyrtsos, Philippe Lamberts, Werner Langen, Olle Ludvigsson, Ivana Maletić, Fulvio Martusciello, Marisa Matias, Gabriel Mato, Alex Mayer, Bernard Monot, Caroline Nagtegaal, Luděk Niedermayer, Stanisław Ożóg, Sirpa Pietikäinen, Anne Sander, Alfred Sant, Martin Schirdewan, Pedro Silva Pereira, Peter Simon, Theodor Dumitru Stolojan, Kay Swinburne, Paul Tang, Ramon Tremosa i Balcells, Ernest Urtasun, Marco Valli, Miguel Viegas, Jakob von Weizsäcker, Marco Zanni

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Andrea Cozzolino, Ashley Fox, Doru-Claudian Frunzulică, Syed Kamall, Alain Lamassoure, Thomas Mann, Luigi Morgano, Michel Reimon, Joachim Starbatty

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Christofer Fjellner, Petr Ježek, Wolf Klinz, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

25.6.2018


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

38

+

ALDE

Thierry Cornillet, Petr Ježek, Wolf Klinz, Ramon Tremosa i Balcells

ENF

Barbara Kappel

PPE

Burkhard Balz, Markus Ferber, Christofer Fjellner, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Georgios Kyrtsos, Alain Lamassoure, Esther de Lange, Werner Langen, Ivana Maletić, Thomas Mann, Fulvio Martusciello, Gabriel Mato, Luděk Niedermayer, Sirpa Pietikäinen, Anne Sander, Theodor Dumitru Stolojan

S&D

Pervenche Berès, Andrea Cozzolino, Jonás Fernández, Doru-Claudian Frunzulică, Neena Gill, Roberto Gualtieri, Cătălin Sorin Ivan, Olle Ludvigsson, Alex Mayer, Luigi Morgano, Alfred Sant, Pedro Silva Pereira, Peter Simon, Paul Tang, Jakob von Weizsäcker

8

-

EFDD

David Coburn, Bernard Monot, Marco Valli

ENF

Gerolf Annemans, Marco Zanni

GUE/NGL

Marisa Matias, Martin Schirdewan, Miguel Viegas

11

0

ALDE

Caroline Nagtegaal

ECR

Ashley Fox, Syed Kamall, Stanisław Ożóg, Joachim Starbatty, Kay Swinburne

S&D

Hugues Bayet

VERTS/ALE

Sven Giegold, Philippe Lamberts, Michel Reimon, Ernest Urtasun

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 10. heinäkuuta 2018Oikeudellinen huomautus