Menettely : 2016/2237(INL)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0231/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0231/2018

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 05/07/2018 - 6.17

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0317

MIETINTÖ     
PDF 384kWORD 88k
27.6.2018
PE 612.248v02-00 A8-0231/2018

suosituksista komissiolle yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten säännöistä

(2016/2237(INL))

Oikeudellisten asioiden valiokunta

Esittelijä: Jiří Maštálka

(Aloite – työjärjestyksen 46 artikla)

Lausunnon valmistelija (*): Heinz K. Becker

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYKSEN LIITE:PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET
 PERUSTELUT
 TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

suosituksista komissiolle yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten säännöistä

(2016/2237(INL))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2011 hyväksymänsä kannanoton keskinäisten yhtiöiden, yhdistysten ja säätiöiden eurooppalaisen peruskirjan laatimiseen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 ja 50 artiklan,

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman osuus- ja yhteisötaloudesta(1),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Sosiaalisen yrittäjyyden aloite – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille”(2),

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä ja sosiaalisesta innovoinnista työttömyyden torjunnassa(3),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät yhteisötalouden edistämisestä Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen veturina(4),

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – ”Yhdessä uuteen kasvuun”” (COM(2011)0206),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Sosiaalisen yrittäjyyden aloite – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille” (COM(2011)0682),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 346/2013(5),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1296/2013(6) ja erityisesti sen 2 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU(7) ja erityisesti sen 20 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1435/2003(8),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle eurooppalaisen keskinäisen yhtiön perussäännöstä(9),

–  ottaa huomioon parlamentin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan tilaaman heinäkuussa 2011 julkaistun tutkimuksen yhteisötalouden yritysten roolista 2000-luvulla,

–  ottaa huomioon yhteiskunnallisten yritysten ja yhteisötalouden edistämisestä lokakuussa 2016 julkaistun sosiaalista yrittäjyyttä käsittelevän komission asiantuntijaryhmän (GECES) raportin ”Social enterprises and the social economy going forward”(10),

–  ottaa huomioon yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten säännöistä helmikuussa 2017 julkaistun parlamentin politiikkayksikkö C:n tilaaman tutkimuksen ”A European Statute for Social and Solidarity-Based Enterprise”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 46 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0231/2017),

A.  ottaa huomioon, että käsitteitä ”yhteisötalouden yritys” ja ”yhteisvastuutalouden yritys” käytetään usein toistensa synonyymeina, vaikka ne tarkoittavat yrityksiä, jotka eivät aina vastaa toisiaan ja voivat olla hyvin erilaisia eri jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että yhteisötalouden yrityksen käsite tarkoittaa ensisijaisesti perinteisiä yhteisötalouden organisaatioita, kuten osuuskuntia, keskinäisiä yrityksiä, yhdistyksiä ja säätiöitä; ottaa huomioon, että yhteiskuntatieteilijät ja lakimiehet käyvät vilkasta keskustelua yhteisötalouden yrityksen käsitteen rajoista; katsoo, että on elintärkeää edetä viipymättä kohti ”yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvan yrityksen” määritelmän parempaa tunnustamista ottamalla käyttöön oikeudellinen perusmääritelmä, jolla voidaan tukea asianmukaisesti unionin ja jäsenvaltioiden pyrkimyksiä kehittää yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvia yrityksiä, jotta nekin voivat hyödyntää sisämarkkinoita;

B.  ottaa huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalous vaikuttaa merkittävällä tavalla unionin talouteen; ottaa huomioon, että 19. helmikuuta 2009, 20. marraskuuta 2012 ja 10. syyskuuta 2015 antamissaan päätöslauselmissa parlamentti muistutti, että yhteisö- ja yhteisvastuutalous työllistävät yli 14 miljoonaa ihmistä, mikä tarkoittaa noin 6,5:tä prosenttia EU:n työntekijöistä ja noin 10:tä prosenttia EU:n yrityksistä; ottaa huomioon, että tämä ala on osoittautunut erityisen kestäväksi talous- ja rahoituskriisissä ja että sillä on mahdollisuudet tuottaa sosiaalisia ja teknologisia innovaatioita, luoda kunnollisia, osallistavia, paikallisia ja pysyviä työpaikkoja, edistää talouskasvua ja ympäristönsuojelua sekä lujittaa sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta; toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset tuovat uusia keinoja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen nopeasti muuttuvassa maailmassa; katsoo, että yhteisö- ja yhteisvastuutalous kehittyy jatkuvasti ja on siten kasvua ja työllisyyttä edistävä tekijä ja että sitä olisi siksi edistettävä ja tuettava;

C.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten sääntelyssä ja yritysmuodoissa, jotka ovat yhteisötalouden yrittäjien käytettävissä jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä; ottaa huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset ottavat käyttöön erilaisia yritysmuotoja sen mukaan, mitä oikeudellisia kehyksiä kussakin jäsenvaltiossa on käytössä ja millaista poliittista taloutta kyseisessä jäsenvaltiossa harjoitetaan hyvinvointipalvelujen ja yhteisvastuun alalla, sekä jäsenvaltion kulttuurisia ja historiallisia perinteitä vastaavasti;

D.  ottaa huomioon, että eräissä jäsenvaltioissa on luotu erityisiä oikeudellisia muotoja joko mukauttamalla osuuskunnan, keskinäisen yrityksen, yhdistyksen tai säätiön mallia tai ottamalla käyttöön oikeudellisia muotoja, joissa otetaan huomioon eri yhteisöjen sosiaalinen vastuunotto ja jotka sisältävät joitakin yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuville yrityksille tunnusomaisia piirteitä; ottaa huomioon, että toisissa jäsenvaltioissa ei ole otettu käyttöön erityistä oikeudellista muotoa yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä varten ja että ne käyttävät siksi ennestään käytössä olevia muotoja, joihin kuuluvat tavanomaisten yritysten käyttämät oikeudelliset muodot, kuten rajavastuuyhtiöt tai osakeyhtiöt; toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten käyttämä oikeudellinen muoto voi olla valinnainen; katsoo, että on syytä panna merkille, että vaikka yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksille on kehitetty erityisiä oikeudellisia muotoja, monet niistä valitsevat muun oikeudellisen muodon, joka vastaa paremmin niiden tarpeita ja tavoitteita;

E.  toteaa, että monessa jäsenvaltiossa on otettu käyttöön yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä koskevia erilaisia oikeudellisia kehyksiä, ja katsoo tämän vahvistavan, että on kehittymässä uudenlaista yrittäjyyttä, joka perustuu yhteisvastuun ja vastuullisuuden periaatteisiin ja jossa keskitytään aiempaa enemmän sosiaalisen arvon luomiseen, paikallisiin yhteyksiin ja kestävämmän talouden edistämiseen; toteaa tämän monimuotoisuuden vahvistavan lisäksi, että yhteiskunnallinen yrittäjyys on innovatiivinen ja hyödyllinen ala;

F.  ottaa huomioon, että 10. syyskuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä ja sosiaalisesta innovoinnista työttömyyden torjunnassa parlamentti korosti, että sosiaalinen innovointi koskee uusien ideoiden kehittämistä ja toteuttamista, olivatpa ne sitten tuotteita, palveluita tai yhteiskunnallisen järjestäytymisen malleja, jotka on suunnattu vastaamaan uudenlaisiin yhteiskunnallisiin, alueellisiin ja ympäristöön liittyviin vaatimuksiin ja haasteisiin, joita ovat esimerkiksi väestön ikääntyminen, väestökato, työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen, moninaisuuden hallinta, nuorisotyöttömyyden torjunta, työmarkkinoilta eniten syrjäytyneiden ihmisten saaminen sinne takaisin sekä ilmastonmuutoksen torjunta;

G.  ottaa huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksen perustamiseen on käytettävissä jäsenvaltioissa monenlaisia oikeudellisia muotoja, ja katsoo siksi, että unionissa ei ole tällä hetkellä yksimielisyyttä erityisen yhteisötalouden yrityksen muodon perustamisesta; ottaa huomioon, että parlamentti on jo korostanut uusien unionin tason oikeudellisten puitteiden kehittämisen tärkeyttä, mutta että se on aina todennut, että edellä mainittujen puitteiden olisi oltava valinnaisia yrityksille kansallisten kehysten rinnalla ja että kyseinen kehittäminen edellyttää vaikutusten arviointia, jotta voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioissa käytössä olevat erilaiset sosiaalisen yrittäjyyden mallit; toteaa, että parlamentti on myös korostanut, että toimenpiteillä olisi oltava unionin laajuista lisäarvoa;

H.  ottaa huomioon, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu vaikuttaa ratkaisevasti sekä sosiaalisen markkinatalouden tavoitteeksi asetettujen täystyöllisyyden ja sosiaalisen kehityksen päämäärien saavuttamiseen että kilpailukykyyn ja oikeudenmukaisuuteen unionin sisämarkkinoilla; katsoo, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja kuuleminen EU:n päätöksenteossa on merkittävä sosiaalinen innovaatio;

I.  toteaa, että oikeudellisissa muodoissa on valinnanvaraa, ja pitää tämän etuna sitä, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvat yritykset voivat muovata rakennettaan tavalla, joka sopii kullekin yritykselle parhaiten vallitsevissa olosuhteissa ja joka sopii niihin perinteisiin, joissa yrityksen juuret ovat, sekä yrityksen harjoittaman liiketoiminnan tyyppiin;

J.  toteaa, että edellä todetusta huolimatta kansallisista kokemuksista jäsenvaltion tasolla voidaan tehdä päätelmiä joistakin tunnusomaisista piirteistä ja ehdoista, jotka yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvan yrityksen olisi täytettävä yrityksen valitsemasta oikeudellisesta muodosta riippumatta, jotta yritystä voidaan pitää tällaisena yrityksenä; pitää toivottavana, että yhteiset piirteet ja ominaisuudet määritetään unionin tasolla vähimmäisvaatimuksilla, joilla luodaan aiempaa tehokkaampi ja johdonmukaisempi oikeudellinen kehys kyseisille yrityksille ja varmistetaan, että niillä kaikilla on yhteinen identiteetti yrityksen perustamisjäsenvaltiosta riippumatta; toteaa, että tällaisten institutionaalisten piirteiden olisi autettava yhteisötalouden yrityksiä säilyttämään etulyöntiasema verrattuna vaihtoehtoisiin tapoihin järjestää palvelujen tarjoaminen, sosiaalipalvelut mukaan luettuina;

K.  ottaa huomioon, että 25. lokakuuta 2011 annetussa tiedonannossa (”Sosiaalisen yrittäjyyden aloite”) komissio määritteli yhteisötalouden yritykset seuraavasti: ”Osuus- ja yhteisötalouden toimijana sosiaalinen yritys onkin yritys, jonka ensisijaisena tavoitteena on pikemminkin saada aikaan sosiaalista vaikutusta kuin tuottaa voittoa omistajille tai sidosryhmille. Se toimii markkinoilla tuottamalla tavaroita ja palveluita yritteliäällä ja innovatiivisella tavalla ja käyttää voitot pääasiassa sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseen. Sen hallinto hoidetaan vastuullisella ja avoimella tavalla, erityisesti ottamalla mukaan työntekijät, asiakkaat ja sidosryhmät, joihin sen liiketoiminta vaikuttaa”;

L.  ottaa huomioon, että asetuksessa (EU) N:o 1296/2013 ”sosiaalisella yrityksellä” tarkoitetaan oikeudellisesta muodostaan riippumatta yritystä,

a)   joka yhtiöjärjestyksensä, sääntöjensä tai muun oikeudellisen asiakirjan, jolla se on perustettu, mukaan pyrkii ensisijaisesti saavuttamaan mitattavissa olevia myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia ennemminkin kuin tuottamaan voittoa omistajilleen, jäsenilleen ja osakkailleen ja:

i)   joka tuottaa palveluja tai tavaroita, jotka saavat aikaan sosiaalista hyötyä ja/tai

ii)   joka käyttää sellaista tuotteiden tai palveluiden tuotantomenetelmää, joka on sen sosiaaliseen tavoitteeseen soveltuva;

b)   joka käyttää voittonsa ensisijaisesti päätavoitteeseensa pyrkimiseen ja jolla on ennalta määriteltyjä menettelyjä ja sääntöjä, joita sovelletaan voittojen jakamiseen osakkaille ja omistajille ja joilla varmistetaan, että voittojen jakaminen ei vaaranna päätavoitetta; ja

c)   jota johdetaan yrittäjähenkisesti, vastuullisesti ja avoimesti ja erityisesti siten, että työntekijät, asiakkaat ja muut sidosryhmät, joihin yrityksen liiketoiminta vaikuttaa, osallistuvat johtamiseen;

M.   ottaa huomioon, että 10. syyskuuta 2015 annetussa päätöslauselmassa parlamentti totesi, että yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yritykset ovat yrityksiä, joiden pääasiallinen tarkoitus on yhteiskunnallisen tavoitteen saavuttaminen, eikä niiden välttämättä tarvitse olla voittoa tavoittelemattomia organisaatioita, oli kyseessä sitten heikommassa asemassa olevien ryhmien työllistäminen, palvelujen tarjoaminen niiden jäsenille tai yleisesti myönteisten yhteiskunnallisten ja ympäristövaikutusten aikaansaaminen, ja ne sijoittavat tuottonsa ensisijaisesti uudelleen näiden tavoitteiden saavuttamiseen; ottaa huomioon, että yhteisötalouden ja solidaarisen talouden yrityksille on tunnusomaista sitoutuminen seuraaviin arvoihin:

–   pääoman sijaan etusija on ihmisillä ja yhteiskunnallisella päämäärällä

–   jäsenten toteuttama demokraattinen hallinto

–   jäsenten ja käyttäjien etujen sekä yhteisen edun yhdistäminen

–   solidaarisuuden ja vastuullisuuden periaatteiden puolustaminen ja soveltaminen

–   ylijäämän sijoittaminen uudelleen pitkän aikavälin kehitystavoitteisiin taikka jäsenten etujen mukaisten tai yleishyödyllisten palvelujen tarjontaan

–   vapaa ja avoin jäsenyys

–  itsenäinen ja viranomaisista riippumaton hallinto;

N.  toteaa, että edellä mainitut määritelmät ovat yhteensopivia ja yhdistävät kaikki yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten jakamat piirteet riippumatta yrityksen perustamisjäsenvaltiosta ja riippumatta oikeudellisesta muodosta, jota se on päättänyt käyttää kansallisen lainsäädännön mukaisesti; katsoo, että tällaisten piirteiden olisi toimittava monialaisen ja aiempaa viimeistellymmän sekä unionin tasolla yleisesti hyväksytyn ja sovelletun yhteisötalouden yrityksen oikeudellisen määritelmän perustana;

O.  ottaa huomioon, että yhteisötalouden yritykset ovat yksityisiä organisaatioita, jotka ovat riippumattomia viranomaisista;

P.  ottaa huomioon, että yhteisötalouden yritykset toimivat markkinoilla yrittäjähenkisesti; toteaa tämän tarkoittavan, että yhteisötalouden yritykset harjoittavat taloudellista toimintaa;

Q.  toteaa, että maaseudulla on suurta potentiaalia yhteisötalouden yrityksille, ja vaatii tässä yhteydessä asianmukaista ja kattavaa infrastruktuuria maaseudulle;

R.  ottaa huomioon, että koulutuksen on oltava ensisijaisessa asemassa, kun edistetään nuorten yrittäjyyttä;

S.  ottaa huomioon, että terveyden- ja sosiaalihuollon alalla toimivat keskinäiset yhtiöt työllistävät unionissa 8,6 miljoonaa henkeä ja tarjoavat tukea 120 miljoonalle kansalaiselle; ottaa huomioon, että näiden keskinäisten yhtiöiden markkinaosuus on 24 prosenttia ja ne tuottavat yli 4 prosenttia unionin bruttokansantuotteesta;

T.  toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvan yrityksen päätarkoituksena on oltava sosiaalisen lisäarvon luominen; toteaa, että yhteisötalouden yritysten tavoitteena olisi nimenomaisesti oltava hyödyllisyys koko yhteisön tai tietyn ihmisryhmän kannalta jäsenyydestä riippumatta; toteaa, että yhteisötalouden yritysten perustamisasiakirjoissa olisi ilmoitettava selkeästi niiden sosiaalinen tavoite; toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvan yrityksen käsitettä ei pidä sekoittaa yritysvastuuseen, vaikka liikeyrityksillä, joiden yritysvastuutoiminta on merkittävää, voi olla vahvoja yhteenliittymiä yhteisötalouden yrityksiin; toteaa, että yhteisötalouden yritysten tavoitteena ei pidä olla perinteinen voitontavoittelu vaan sen sijasta niiden on käytettävä syntyvä lisäarvo kehittämään edelleen hankkeita, joilla pyritään parantamaan niiden kohderyhmien ympäristöä;

U.  katsoo, että digitalisaatio, kunnianhimoiset ilmastonmuutostavoitteet, muuttoliike, eriarvoisuus, yhteisöjen kehittäminen etenkin syrjäytyneillä alueilla, sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut, vammaisten henkilöiden tarpeet sekä köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen, pitkäaikaistyöttömyyden ja sukupuolteneriarvoisuuden torjunta ja erityiset ympäristötehtävät tarjoavat kosolti mahdollisuuksia yhteisötalouden yrittäjyydelle; ottaa huomioon, että useimmat yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset toimivat markkinoilla yrittäjähenkisesti taloudelliset riskit hyväksyen;

V.  toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvien yritysten olisi toteutettava yhteiskunnallisesti hyödyllistä toimintaa; ottaa huomioon, että ne voivat olla aktiivisia monilla eri toiminnan aloilla; ottaa huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvat yritykset ovat pääsääntöisesti tarjonneet palveluja, joilla pyritään parantamaan elinoloja yhteisössä, erityisesti palveluja, joilla tuetaan epävarmassa tilanteessa tai sosioekonomisessa syrjäytymisvaarassa olevia henkilöitä ja helpotetaan muita heikommassa asemassa olevien ryhmien integroitumista työelämään; toteaa, että koska yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset luovat sosiaalista arvoa ja kykenevät integroimaan pitkäaikaistyöttömiä uudelleen ja edistämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja talouskasvua, kansallisissa lainsäädännöissä on ollut yleisenä suuntauksena lisätä niiden toiminta-alojen kirjoa, joilla yhteisötalouden yritykset voivat toimia, sillä edellytyksellä, että alat ovat yleisen edun mukaisia ja/tai niillä on yleishyödyllinen tarkoitus, kuten yhteiskunnallisten palvelujen tarjoaminen muun muassa koulutus-, terveys-, kulttuuri-, asunto-, vapaa-ajan ja ympäristöaloilla;

W.  ottaa huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset tarjoavat 2000-luvulle liiketoimintamallin, joka takaa taloudellisten ja sosiaalisten tarpeiden välisen tasapainon; ottaa huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten ajatellaan yleisesti kehittävän sosiaalisia, teknologisia ja taloudellisia innovaatioita, mikä johtuu niiden toiminnan laajenemisesta uusille tavaratuotannon tai palvelutarjonnan aloille, kuten ympäristö-, terveys-, kulttuuri-, koulutus ja vapaa-ajan palvelut, ja/tai sellaisten innovatiivisten tuotannon tai työn järjestämisen menetelmien käyttöönotosta, joilla pyritään vastaamaan uudenlaisiin yhteiskunnallisiin, alueellisiin ja ympäristöön liittyviin vaatimuksiin ja haasteisiin, joita ovat esimerkiksi väestön ikääntyminen, väestökato, työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen, moninaisuuden hallinta, nuorisotyöttömyyden torjunta, työmarkkinoilta eniten syrjäytyneiden ihmisten saaminen sinne takaisin sekä ilmastonmuutoksen torjunta;

X.  ottaa huomioon, että yhteisötalouden yritykset tarjoavat sosiaalisen ja integroivan luonteensa johdosta työtä myös niille työllistettävien ryhmille, jotka useimmiten jäävät avoimien työmarkkinoiden ulkopuolelle, ja että niillä on merkittävä panos pitkäaikaistyöttömien uudelleenintegroimisessa ja yleisesti työttömyyden torjunnassa, ja siten ne vaikuttavat unionin sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja talouskasvuun;

Y.  ottaa huomioon, että yhteisötalous on sen muodostavien yritysten ja organisaatioiden erityisluonteen, niiden erityisten sääntöjen ja sosiaalisen panoksen sekä innovatiivisten menetelmiensä ansiosta osoittanut useaan otteeseen kestävyytensä epäsuotuisissa taloudellisissa oloissa sekä kykynsä selvitä kriisitilanteista muita nopeammin;

Z.  ottaa huomioon, että työntekijöiden taloudellinen osallistuminen palvelee erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä usein sosiaalista tavoitetta, kuten parhaiden käytäntöjen esimerkki pitkäaikaistyöttömien menestyksekkäästä uudelleenintegroimisesta yritysmuodolla ”Sociedad Laboral (SL)” Espanjassa osoittaa: siinä työnhakijoille tarjotaan mahdollisuus käyttää työttömyyskorvauksensa SL:n perustamiseen, jolloin luodaan uusia työpaikkoja, ja jäsenvaltio tarjoaa tukea ja neuvontaa yrityksen johtamiseen liittyvissä kysymyksissä;

Aa.  ottaa huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset eivät välttämättä ole voittoa tavoittelemattomia organisaatioita, vaan ne voivat tavoitella voittoakin sillä edellytyksellä, että niiden toiminta täyttää kokonaisuudessaan eurooppalaisen yhteisötalouden merkin saamisen kriteerit; toteaa, että tästä huolimatta yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten olisi keskityttävä pääasiassa ennen kaikkea sosiaalisiin arvoihin ja myönteisen ja kestävän vaikutuksen aikaansaamiseen yhteiskunnan hyvinvointiin ja talouskehitykseen sen sijaan, että ne keskittyisivät tuottamaan voittoa omistajille, jäsenille tai osakkaille; pitää tässä yhteydessä välttämättömänä, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiin kohdistetaan tiukka voiton ja varojen jakamista jäsenten tai osakkaiden kesken koskeva rajoitus eli varojen lukitus; toteaa, että rajoitettu voitonjako voitaisiin sallia yhteisötalouden valitseman oikeudellisen muodon perusteella, mutta voitonjakoa koskevilla menettelyillä ja säännöillä olisi aina varmistettava, että se ei vaaranna yrityksen sosiaalista päätavoitetta; toteaa, että joka tapauksessa suurin ja merkittävin osa yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksen voitoista olisi sijoitettava uudelleen tai niitä olisi muutoin käytettävä sen sosiaalisen tavoitteen saavuttamiseen;

Ab.  toteaa, että voitonjaon estävän rajoituksen tehokkuus olisi varmistettava ja että sen olisi siksi katettava useita näkökohtia, joihin kuuluvat erityisesti jaksottainen osingonjako, kertyneiden varojen jakaminen, jäännösvarojen siirtäminen yrityksen purkamisen yhteydessä, yhteisötalouden yrityksen muuttaminen eri tyyppiseksi organisaatioksi, jos se on sallittua, ja yhteisötalouden yrityksen aseman menetys; toteaa, että voitonjaon estävää rajoitusta voidaan rikkoa epäsuorasti myös maksamalla työntekijöille tai johtajille palkkaa, joka ei ole perusteltua ja joka on markkinatasoa korkeampaa;

Ac.  toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä olisi johdettava demokraattisen hallinnon mallien mukaisesti tavalla, joka kytkee työntekijät, asiakkaat ja yrityksen toiminnan vaikutuspiiriin kuuluvat sidosryhmät päätöksentekoon; toteaa, että tämä osallistava malli edustaa rakenteellista menettelyä, jolla valvotaan todellista pyrkimystä organisaation sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseen; toteaa, että jäsenten valta päätöksenteossa ei saa perustua pelkästään tai ensisijaisesti heidän mahdollisesti omistamaansa pääomaosuuteen edes silloin, kun yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvan yrityksen valitsema yritysmuoto on liikeyritys;

Ad.   ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvat yritykset voivat valita oikeudelliseksi muodokseen liikeyrityksen muodon; toteaa, että tällaisten yritysten mahdollisuuden tulla tunnustetuiksi yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksinä ehdoksi olisi asetettava se, että ne täyttävät tietyt vaatimukset ja edellytykset, jotka ratkaisevat yritysmuodon ja yhteisötalouden yrityksen mallin väliset mahdolliset ristiriidat;

Ae.  toteaa, että yhteisötalouden yritysten työntekijöiden kohtelun olisi oltava verrattavissa perinteisten liiketoimintayritysten työntekijöiden kohteluun;

Af.  toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvien yritysten myönteinen vaikutus yhteiskuntaan saattaa oikeuttaa konkreettiset toimet niiden tukemiseksi, esimerkkeinä avustusten maksaminen ja suotuisien verotusta ja julkisia hankintoja koskevien toimien hyväksyminen; toteaa, että kyseisiä toimia olisi periaatteessa pidettävä perussopimusten mukaisina, koska niiden tarkoituksena on helpottaa sellaisten taloudellisen toimien tai toimialojen kehittämistä, joiden päätarkoituksena on vaikuttaa myönteisesti yhteiskuntaan, ja että kyseisten yritysten mahdollisuudet kerätä rahoitusta ja tehdä voittoa ovat selkeästi rajoitetuimpia kuin liikeyritysten mahdollisuudet;

Ag.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 346/2013(11) asetetaan edellytykset ja vaatimukset eurooppalaisten yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen perustamiseksi;

Ah.  katsoo, että unionin olisi luotava yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä varten sertifikaatti tai merkki niiden näkyvyyden lisäämiseksi ja aiempaa yhtenäisemmän oikeudellisen kehyksen edistämiseksi; toteaa, että viranomaisten on keskeisen tärkeää tarkistaa ja varmistaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritys täyttää merkin saamista koskevat vaatimukset, ennen kuin yritykselle myönnetään merkki ja voi siten hyödyntää näitä yrityksiä varten EU-tasolla toteutettuja toimenpiteitä; toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksen sertifikaatti olisi peruutettava, jos se ei noudata kyseisiä vaatimuksia ja oikeudellisia velvoitteita;

Ai.  toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten olisi esitettävä vuosittain yhteiskuntavastuun raportti toiminnastaan, tuloksistaan, sidosryhmien osallistumisesta, voitonjaosta, palkoista, tuista ja muista eduista;

1.  muistuttaa Euroopassa olevien noin kahden miljoonan(12) ja yli 14,5 miljoonaa henkilöä työllistävien(13) yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten suuresta merkityksestä ja toteaa niiden olevan erittäin merkittäviä laadukkaiden työpaikkojen luomisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja sisämarkkinoilla jatkuvan talouskasvun kannalta;

2.   kehottaa komissiota ottamaan unionin tasolla yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä varten käyttöön ”eurooppalaisen yhteisötalouden merkin”, joka perustuu selkeisiin kriteereihin, joilla korostetaan näiden yritysten erityisluonnetta ja sosiaalisia vaikutuksia, lisätään niiden näkyvyyttä, kannustetaan investoimiseen, helpotetaan rahoituksen saamista ja sisämarkkinoille pääsyä kyseisten yritysten pyrkiessä laajentumaan joko omassa maassaan tai muihin jäsenvaltioihin, samalla kun otetaan huomioon alan ja jäsenvaltioiden erilaiset oikeudelliset muodot ja kehykset;

3.  katsoo, että eurooppalaisen yhteisötalouden merkin olisi oltava saatavilla kaikille yksityisille organisaatioille tai yhteisöille, jotka täyttävät yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä koskevat oikeudelliset vaatimukset, riippumatta niiden perustamiseen käytetystä oikeudellisesta muodosta jäsenvaltiossa; huomauttaa, että merkin olisi oltava yrityksille valinnainen;

4.  katsoo, että eurooppalaisen yhteisötalouden merkin olisi oltava yrityksille vapaaehtoinen, mutta kaikkien jäsenvaltioiden olisi tunnustettava se;

5.  katsoo, että eurooppalaisen yhteisötalouden merkin saamisen ja säilyttämisen oikeudelliset vaatimukset olisi määritettävä tiettyjen piirteiden ja yhteisten ehtojen ja erityisesti tämän päätöslauselman liitteessä määritettyjen piirteiden ja yhteisten kriteereiden perusteella;

6.  tähdentää, että sosiaalipalvelujen kysynnän kasvaessa unionin yhteisötalouden yrityksistä tulee entistä tärkeämpiä sosiaalipalvelujen tarjoajia, jotka tukevat köyhiä ja sosiaalisesti syrjäytyneitä tai köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä; tähdentää, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten ei pitäisi korvata julkisia sosiaalipalveluja vaan pikemminkin täydentää niitä; muistuttaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset ovat merkittäviä, koska ne tarjoavat sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluja ja hoitavat erityisiä ympäristötehtäviä yhteistyössä paikallisviranomaisten ja vapaaehtoisten kanssa; korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset saattavat ratkaista tiettyjä yhteiskunnallisia haasteita alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan avulla;

7.  korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset tarjoavat työllistymismahdollisuuksia vammaisille henkilöille ja muihin heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluville;

8.  korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksillä on vahva paikallinen ja alueellinen perusta, minkä ansiosta ne tuntevat paremmin niiden erityistarpeet ja voivat tarjota alueella tarvittavia tuotteita ja palveluita ja parantaa näin taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

9.  toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset voivat osaltaan edistää tasa-arvoa ja kaventaa sukupuolten välistä palkkaeroa;

10.  korostaa tarvetta tarjota työpaikkoja tavallisimmin työmarkkinoilta syrjäytyneille henkilöille, jotta pitkäaikaistyöttömät pääsevät takaisin työmarkkinoille ja työttömyyttä torjutaan yleisesti;

11.  katsoo, että olisi laadittava jäsenvaltiot osallistava mekanismi, jonka avulla asiaankuuluvat oikeudelliset vaatimukset täyttävät tahot voivat saada eurooppalaisen yhteisötalouden merkin; toteaa, että kaikilla oikeudelliset ehdot täyttävillä yksityisoikeudellisilla oikeushenkilöillä olisi oltava oikeus saada EU:n merkki riippumatta siitä, onko yrityksen perustamisjäsenvaltiossa erityistä oikeudellista muotoa yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksille;

12.  katsoo, että tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa olisi luotava mekanismi, jolla suojellaan eurooppalaista yhteisötalouden merkkiä ja estetään ”epäaitojen” yhteisötalouden yritysten perustaminen ja toiminta; toteaa, että mekanismilla olisi varmistettava, että valvotaan säännöllisesti, että eurooppalaisen yhteisötalouden merkin saaneet yritykset noudattavat merkin sääntöjä; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön vaikuttavia ja oikeasuhteisia seuraamuksia sen varmistamiseksi, että merkkiä ei voida hankkia tai käyttää väärin;

13.  katsoo, että eurooppalaisen yhteisötalouden merkin saaneet yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset olisi tunnustettava merkin saaneiksi yrityksiksi kaikissa jäsenvaltioissa harjoittamaansa toimintaa vastaavasti ja että niillä olisi oltava samat edut, oikeudet ja velvollisuudet kuin yrityksillä, jotka on perustettu sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa ne toimivat;

14.  korostaa, että tarvitaan lavea ja osallistava unionin määritelmä, jossa korostetaan sen periaatteen merkitystä, että huomattava osuus yrityksen voitoista olisi investoitava uudelleen tai muutoin käytettävä yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten sosiaalisen tarkoituksen saavuttamiseen; korostaa yhteisötalouden osuuskuntien ja työhön sijoittumista edistävien yhteisötalouden yrityksien erityisiä haasteita toteuttaa tehtäväänsä, eli työmarkkinoilta tavallisimmin syrjäytyneiden auttamista, ja tähdentää, että tällaiset organisaatiot on otettava uuden merkin piiriin;

15.  katsoo, että eurooppalaisen yhteisötalouden merkin saamista ja säilyttämistä koskevana vähimmäisperusteena ja oikeudellisena vaatimuksena on oltava yhteiskunnallisesti hyödyttävä toiminta, joka olisi määriteltävä unionin tasolla; toteaa, että tämän toiminnan yhteiskunnalliset vaikutukset pitäisi voida mitata esimerkiksi seuraavilla aloilla: haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden sosiaalinen integrointi, syrjäytymisvaarassa olevien integrointi työmarkkinoille laadukkaisiin ja kestäviin työpaikkoihin, sukupuolten eriarvoisuuden vähentäminen, maahanmuuttajien syrjäytymisen torjuminen, yhtäläisten mahdollisuuksien parantaminen terveydenhuollon, koulutuksen ja kulttuurin sekä asianmukaisten asuinolojen avulla ja köyhyyden ja eriarvoisuuden torjuminen; korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvien yritysten on noudatettava omassa toiminnassaan työ- ja työskentelyolosuhteita koskevia parhaita käytäntöjä;

16.  tähdentää, että merkkiin liittyvät kustannukset ja työmäärä on pidettävä vähäisinä, jotta siitä ei aiheudu haittaa yhteisötalouden yrityksille, erityisesti pienille ja keskisuurille yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksille; katsookin, että unionin yhteisten kriteereiden on oltava yksinkertaisia, selkeitä ja niiden on perustuttava muodollisten seikkojen sijaan aineellisiin seikkoihin ja että asiaan liittyvät menettelyt eivät saa olla vaivalloisia; toteaa, että vaikka raportointivelvollisuus on kohtuullinen väline varmistaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksillä on oikeus eurooppalaiseen yhteisötalouden merkkiin, tällaisten raporttien toimittamistiheys ja niihin sisällytettävät pakolliset tiedot eivät saa aiheuttaa liikaa rasitusta; panee merkille, että merkintä- tai sertifiointiprosessin kustannuksia voitaisiin pienentää, jos keskushallinnosta vastaavat kansalliset viranomaiset, jotka voisivat yhteistyössä yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten kanssa siirtää merkin hallinnon ja käsittelyn kansalliselle itsehallinnolle soveltaen yleiseurooppalaista määritelmää yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten kriteereille;

17.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti eurooppalaista yhteisötalouden merkkiä ja markkinoimaan yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten sosiaalisia ja taloudellisia etuja, mukaan lukien laadukkaiden työpaikkojen luominen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus;

18.  toteaa, että yrityksen yhteiskuntavastuuta koskevien strategioiden toteuttaminen osana yritysten liiketoimintasuunnitelmia ei vielä riitä perusteeksi sille, että yritys luokitellaan yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykseksi; korostaa siksi, että on erotettava selvästi toisistaan yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset ja toisaalta yritysten yhteiskuntavastuuseen sitoutuneet yritykset;

19.  kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että sen toimintapolitiikat heijastelevat sitoumusta luoda yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksille suotuisa toimintaympäristö; kehottaa komissiota toteuttamaan tältä osin yhteistyössä jäsenvaltioiden ja yhteisötalouden yritysten toimialan kanssa vertailevan tutkimuksen erilaisista kansallisista ja alueellisista oikeudellisista kehyksistä, jotka koskevat yhteisötalouden yrityksiä EU:ssa, sekä yhteisötalouden yritysten toimintaolosuhteista ja piirteistä, mukaan lukien koko, lukumäärä, toiminnan ala, sekä erilaisista kansallisista sertifiointia, asemaa ja merkintöjä koskevista järjestelmistä;

20.  korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvilla yrityksillä on pitkät perinteet useimmissa jäsenvaltioissa ja että niistä on tullut erityisen tärkeitä markkinatoimijoita;

21.  katsoo, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten investoinnin painopisteet eivät saisi rajoittua sosiaaliseen osallisuuteen, vaan niihin olisi sisällytettävä työllisyys ja koulutus, jotta ne heijastavat monenlaisia taloudellisia toimintoja, joissa ne ovat osallisina;

22.  vaatii jatkamaan Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmaa ja hyödyntämään määrärahoja tehokkaasti sekä välittämään tietoa ohjelmasta parhaalla mahdollisella tavalla;

23.  vaatii vähentämään perustamisvaiheeseen liittyviä esteitä, jotta liialliset velvoitteet eivät estä yhteisötalouden yrittäjyyttä;

24.   kehottaa komissiota laatimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tarkistettavissa olevan luettelon jäsenvaltioissa tällä hetkellä käytössä olevista oikeudellisista muodoista, joilla on yhteisötalouden yritysten piirteitä, ja pitämään kyseisen luettelon ajan tasalla yhteisötalouden yritysten historiallisia ja oikeudellisia erityispiirteitä kunnioittaen;

25.  kehottaa komissiota sisällyttämään yhteisötalouden paremmin unionin lainsäädäntöön, jotta yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuville yrityksille ja muunlaisille yrityksille tarjotaan tasapuoliset toimintaedellytykset;

26.  korostaa yhteisötalouden yritysten verkottumisen tärkeyttä ja kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan jäsenvaltioiden keskinäiseen tietämyksen ja parhaiden käytänteiden välittämiseen (esimerkiksi perustamalla kansallisia yhteyspisteitä) koko unionissa siten, että mukaan otetaan paitsi yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset myös perinteiset yritykset, tiedemaailma ja muut sidosryhmät; kehottaa komissiota edelleen keräämään ja jakamaan sosiaalista yrittäjyyttä koskevassa asiantuntijaryhmässä ja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tietoja olemassa olevista hyvistä toimintatavoista sekä analysoimaan laadullisia ja määrällisiä tietoja yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten panoksesta julkisen politiikan ja paikallisyhteisöjen kehitykseen;

27.  korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten olisi sisällytettävä yhteisötalouden yritysten ulottuvuus asiaankuuluviin toimintalinjoihin, ohjelmiin ja käytäntöihin;

28.  painottaa erityisesti, että yhteisötalouden yritysten toimintaa koskevissa säännöissä on noudatettava reilun kilpailun periaatetta eikä niissä pidä sallia epäreilua kilpailua, jotta voidaan mahdollistaa perinteisten pk-yritysten asianmukainen toiminta;

29.  pyytää komissiota tarkastelemaan nykyistä unionin lainsäädäntöä ja antamaan tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia, joilla määritetään yhtenäinen ja kattava oikeudellinen kehys yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvien yritysten tueksi erityisesti mutta ei ainoastaan julkisten hankintojen, kilpailulainsäädännön ja verotuksen aloilla, jotta tällaisia yrityksiä kohdellaan tavalla, joka vastaa niiden erityisluonnetta ja panosta sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja talouskasvuun; katsoo, että tällaiset toimet olisi asetettava niiden yritysten saataville, joille on myönnetty eurooppalaisen yhteisötalouden merkki, jolla taataan yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykseksi määrittämistä koskevien kriteereiden noudattaminen; katsoo, että näillä lainsäädäntöehdotuksilla voitaisiin erityisesti helpottaa yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten mahdollisuuksia tehdä rajat ylittävää yhteistyötä ja harjoittaa liiketoimintaa muiden vastaavien yritysten kanssa;

30.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan konkreettisia toimia yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten tarvitseman julkisen ja yksityisen rahoituksen vapauttamiseksi ja houkuttelemiseksi, mukaan lukien eurooppalaisen yhteisötalouden merkin edistäminen;

31.  kehottaa kehittämään yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä käsittelevän julkisesti saatavilla olevan eurooppalaisen monikielisen verkkoalustan, jolla voidaan tiedottaa ja vaihtaa tietoja sijoittautumisesta, EU:n rahoitusmahdollisuuksista ja vaatimuksista, julkisiin hankintoihin osallistumisesta ja mahdollisista oikeudellisista rakenteista;

32.  pitää asianmukaisena, että komissio tutkii mahdollisuutta luoda rahoitustapa, jolla tuetaan innovointia yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksissä erityisesti silloin, kun yrityksen toiminnan innovatiivinen luonne hankaloittaa sen riittävää rahoituksen saantia normaaleissa markkinaolosuhteissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään konkreettisiin toimiin, joilla helpotetaan yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten mahdollisuuksia hankkia rahoitusta, jota ne tarvitsevat voidakseen jatkaa toimintaansa;

33.  korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä on välttämätöntä tukea riittävin taloudellisin varoin, koska näiden yritysten taloudellinen kannattavuus on ratkaisevaa niiden toimeentulon kannalta; korostaa, että on edistettävä yksityissijoittajien ja julkisten laitosten yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksille antamaa rahoitustukea alueellisella, kansallisella ja unionin tasolla kiinnittämällä erityistä huomiota innovoinnin rahoittamiseen, ja kehottaa komissiota vahvistamaan nykyisen unionin rahoituksen sosiaalista ulottuvuutta seuraavassa, vuosia 2021–2027 koskevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, mukaan lukien Euroopan sosiaalirahasto, Euroopan aluekehitysrahasto ja työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskeva ohjelma, jotta edistetään yhteisötaloutta ja yhteisötalouden yrittäjyyttä; kehottaa komissiota tehostamaan työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Euroopan unionin ohjelman täytäntöönpanoa ja sen mikrorahoitus- ja yhteiskunnallinen yrittäjyys -lohkoa sekä lisäämään rahoitusalalla tietoisuutta yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten ominaispiirteistä sekä taloudellisista ja sosiaalisista eduista; pitää lisäksi tarpeellisena tukea yleisesti vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja, kuten riskipääomarahastoja, start up -rahoitusta, mikroluototusta ja joukkorahoitusta, jotta eurooppalaisen yhteisötalouden merkin perusteella voidaan lisätä alan investointeja;

34.  kehottaa hyödyntämään unionin varoja tehokkaasti ja korostaa, että näiden varojen saatavuutta on helpotettava edunsaajien kannalta, jotta voidaan tukea yhteisötalouden yrityksien ensisijaista tavoitetta saada aikaan sosiaalinen vaikutus voittojen maksimoimisen sijaan, mikä lopulta tarjoaa yhteiskunnalle pitkällä aikavälillä vastinetta investoinneista; kehottaa komissiota tarkastelemaan seuraavan, vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä sosiaalisten investointirahastojen sääntelykehystä, jotta yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvien yrityksien pääsyä rahoitusmarkkinoille helpotetaan; kehottaa tässä yhteydessä toteuttamaan tehokkaan unionin tason kampanjan byrokratian karsimiseksi ja eurooppalaisen yhteisötalouden merkin edistämiseksi;

35.  toteaa tältä osin, että yhteisötaloudella on edelleen vaikeuksia osallistua julkisiin hankintoihin ja että näihin kuuluvat kokoon ja taloudellisiin valmiuksiin liittyvät esteet; muistuttaa, että on tärkeää, että jäsenvaltiot panevat tehokkaasti täytäntöön julkisia hankintoja koskevan uudistuspaketin, jotta voitaisiin lisätä näiden yritysten osallistumista julkisia hankintoja koskeviin tarjouskilpailumenettelyihin tiedottamalla julkisia hankintoja koskevista säännöistä ja perusteista ja tarjouskilpailuista, parantamalla sopimusten varaamista tällaisille yrityksille, mukaan lukien sosiaaliset lausekkeet ja perusteet, yksinkertaistamalla menettelyjä ja laatimalla tarjoukset siten, että ne ovat pienempien toimijoiden saatavilla;

36.  toteaa, että on tärkeää tukea taloudellisesti yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä; kehottaa komissiota ottamaan huomioon yhteisötalouden yritysten erityispiirteet niiden saadessa valtiontukia; ehdottaa, että rahoituksen saatavuutta parannettaisiin noudattamalla asetuksessa (EU) N:o 651/2014(14) annettua tukimuotoja koskevaa esimerkkiä;

37.  pitää alan kasvun tehostamisen kannalta olennaisena tarjota rahoituksen ohella koulutuspalveluja yhteisötalouden yritysten työntekijöille, erityisesti jotta voidaan edistää yrittäjyyttä koskevia taitoja ja yritystoiminnan edellyttämää talouden perustuntemusta, antaa asiantuntijatukea ja sujuvoittaa hallinnointia; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään politiikkatoimia, joilla luodaan suotuisa verokohtelu yhteisötalouden yrityksille;

38.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita keräämään kvantitatiivista ja kvalitatiivista tietoa ja analyyseja yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksistä ja niiden panoksesta julkiseen politiikkaan maiden sisällä ja niiden välillä siten, että otetaan huomioon näiden yritysten erityispiirteet ja noudatetaan sopivia ja asiaankuuluvia kriteerejä, jotta voidaan parantaa poliittista ja strategista päätöksentekoa mutta samalla myös kehittää välineitä, jotka on tarkoitettu palvelemaan näiden yritysten kehittämistä;

39.  pyytää komissiota esittämään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 artiklan perusteella ehdotuksen säädökseksi eurooppalaisen yhteisötalouden merkin luomisesta yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvia yrityksiä varten oheisessa liitteessä esitettyjä suosituksia noudattaen;

40.  katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi katettava pyydetyn ehdotuksen rahoitusvaikutukset;

41.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0062.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0429.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0320.

(4)

13766/15 SOC 643 EMPL 423.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 346/2013, annettu 17. huhtikuuta 2013, eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 18).

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1296/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta (”EaSI-ohjelma”) ja eurooppalaisen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan Progress-mikrorahoitusjärjestelyn perustamisesta annetun päätöksen N:o 283/2010/EU muuttamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 238).

(7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26. helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).

(8)

Neuvoston asetus (EY) N:o 1435/2003, annettu 22. heinäkuuta 2003, eurooppaosuuskunnan (SEC) säännöistä (EUVL L 207, 18.8.2003, s. 1).

(9)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0094.

(10)

http://ec.europa.eu/growth/tools-databases/newsroom/cf/itemdetail.cfm?item_id=9024

(11)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 346/2013, annettu 17. huhtikuuta 2013, eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 8).

(12)

https://ec.europa.eu/growth/sectors/social-economy_fi

(13)

http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=738&langId=en&pubId=7523, s. 47.

(14)

Komission asetus (EU) N:o 651/2014, annettu 17. kesäkuuta 2014, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti (EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1).


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYKSEN LIITE:PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

Suositus 1 (eurooppalaisen yhteisötalouden merkin luominen ja vaatimukset täyttävät yritykset)

Euroopan parlamentti katsoo, että hyväksyttävän säädöksen tavoitteena olisi oltava eurooppalaisen yhteisötalouden merkin luominen. Merkki on valinnainen yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuville yrityksille (yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset) riippumatta siitä, minkä oikeudellisen muodon ne valitsevat kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Parlamentti katsoo, että eurooppalainen yhteisötalouden merkki olisi myönnettävä ainoastaan yrityksille, jotka täyttävät kumulatiivisesti seuraavat ehdot:

a)  yrityksen olisi oltava yksityisoikeudellinen yhteisö, joka on perustettu missä tahansa sellaisessa muodossa, joka on käytettävissä jäsenvaltioissa ja unionin lainsäädännön mukaan, ja sen olisi oltava riippumaton valtiosta ja viranomaisista;

b)  yrityksen pääasiallisena tarkoituksena on oltava yleisen edun tai yleishyödyllisen tarkoituksen edistäminen;

c)  yrityksen olisi ensisijaisesti toteutettava yhteiskunnallisesti hyödyllistä ja yhteisvastuullista toimintaa, toisin sanoen sen tavoitteena tulee olla tarjota toiminnallaan tukea haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, torjua syrjäytymistä, eriarvoisuutta ja perusoikeuksien loukkauksia, myös kansainvälisellä tasolla, tai pyrkiä suojelemaan ympäristöä, luonnon monimuotoisuutta, ilmastoa ja luonnonvaroja;

d)  yritykseen olisi kohdistuttava vähintään osittainen voitonjakoa koskeva rajoitus ja siihen olisi sovellettava voittojen ja varojen jakamista koskevia erityissääntöjä sen koko elinkaaren ajan, myös yrityksen purkamisen aikana; joka tapauksessa pääosa yrityksen tuotoista olisi sijoitettava uudelleen tai niitä olisi muutoin käytettävä sen sosiaalisen tavoitteen saavuttamiseen;

e)  yritystä olisi johdettava demokraattisen hallinnon malleilla, jotka kattavat sen työntekijät, asiakkaat ja sidosryhmät, joihin niiden toiminta vaikuttaa; jäsenten vaikutusvalta päätöksenteossa ei saa perustua heidän mahdollisesti omistamaansa pääomaosuuteen.

Parlamentti katsoo, että mikään ei estä eurooppalaisen yhteisötalouden merkin myöntämistä liikeyrityksille, jos ne täyttävät edellä mainitut vaatimukset varsinkin tavoitteiden, voitonjaon, hallinnon ja päätöksenteon osalta.

Suositus 2 (eurooppalaisen yhteisötalouden merkin sertifiointi-, valvonta- ja seurantamekanismit)

Säädöksessä olisi luotava oikeudellisen merkin sertifiointi-, valvonta- ja seurantamekanismi, johon jäsenvaltiot ja yhteisötalouden edustajat osallistuvat. Tämä on tärkeää, jotta voidaan suojata yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvan yrityksen oikeudellista merkkiä ja säilyttää sen itseisarvo. Parlamentti katsoo, että tässä valvonnassa olisi oltava mukana yhteisötalouden yrityksen toimialaa edustavia organisaatioita.

Sääntöjen rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset voisivat vaihdella pelkästä varoituksesta merkin peruuttamiseen.

Suositus 3 (eurooppalaisen yhteisötalouden merkin tunnustaminen)

Eurooppalaisen yhteisötalouden merkin olisi oltava voimassa kaikissa jäsenvaltioissa. Merkin saanut yritys olisi tunnustettava yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykseksi kaikissa jäsenvaltioissa. Merkin ansiosta minkä tahansa merkin saaneen yrityksen olisi voitava toteuttaa päätoimintaansa toisessa jäsenvaltiossa samojen vaatimusten mukaisesti kuin merkin saaneet kansalliset yritykset. Niillä olisi oltava samat edut, oikeudet ja velvollisuudet kuin yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksillä, jotka on perustettu sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa ne toimivat.

Suositus 4 (raportointivelvoitteet)

Säädöksessä olisi edellytettävä, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset, jotka haluavat säilyttää merkin, julkaisevat säännöllisesti yhteiskuntavastuun raportin toiminnastaan, tuloksistaan, sidosryhmien osallistumisesta, voitonjaosta, palkoista, tuista ja muista eduista. Tässä yhteydessä komissiolle olisi annettava valta laatia malli, joka auttaa yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä tässä tehtävässä.

Suositus 5 (hyvien käytäntöjen ohjeet)

Säädöksessä olisi myös annettava komissiolle valta laatia hyviä käytäntöjä koskevat ohjeet yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksille Euroopassa. Hyviin käytäntöihin olisi sisällytettävä erityisesti seuraavat asiat:

a)  tehokkaan demokraattisen hallinnon mallit;

b)  konsultaatiomenettelyt tehokkaan liiketoimintastrategian laatimista varten;

c)  mukautuminen erityisesti paikallisiin sosiaalisiin tarpeisiin ja työmarkkinoihin;

d)  palkkapolitiikka, ammatillinen koulutus, työterveys ja -turvallisuus sekä työpaikkojen laatu;

e)  käyttäjä- ja asiakassuhteet ja vastaaminen sosiaalisiin tarpeisiin, joita markkinat tai valtio eivät kata;

f)  yrityksen tilanne moninaisuuden, syrjimättömyyden sekä miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien osalta jäsenten keskuudessa, mukaan lukien vastuu- ja johtotehtävät.

Suositus 6 (oikeudellisten muotojen luettelo)

Säädöksen olisi sisällettävä luettelo sellaisista jäsenvaltioissa käytössä olevista yritysten oikeudellisista muodoista, jotka täyttävät eurooppalaisen yhteisötalouden merkin vaatimukset. Luetteloa olisi tarkistettava säännöllisesti.Jotta voidaan taata avoimuus ja tehokas yhteistyö jäsenvaltioiden välillä, luettelo olisi julkaistava komission internetsivustolla.

Suositus 7 (nykyisen lainsäädännön tarkistaminen)

Komissiota pyydetään arvioimaan uudelleen nykyiset säädökset ja antamaan tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia, joilla määritetään yhtenäinen ja kattava oikeudellinen kehys yhteisötalouden yritysten tueksi.

Suositus 8 (yhteisötalouden yritysten ekosysteemi ja jäsenvaltioiden välinen yhteistyö)

Komission olisi huolehdittava, että sen toimintapolitiikat heijastelevat pyrkimystä luoda yhteisötalouden yrityksille suotuisa ekosysteemi. Komissiota kehotetaan ottamaan huomioon, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksillä on vahva vaikutus paikallisiin ja alueellisiin yhteisöihin, minkä ansiosta ne tuntevat paremmin niiden erityistarpeet ja voivat tarjota niihin sopivia, suurimmaksi osaksi yhteisöperustaisia tuotteita ja palveluja ja parantaa sosiaalista ja alueellista koheesiota. Komissiota kehotetaan toimimaan tavalla, joka edistää yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten välistä yhteistyötä eri maissa ja eri aloilla, jotta voidaan kannustaa ja tehostaa tiedon ja käytäntöjen vaihtoa tavalla, joka tukee yhteisötalouden yritysten kehittämistä.


PERUSTELUT

Yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset ovat osa yhteisötaloutta. Ne yhdistävät laajat sosiaaliset, yhteiskunnalliset ja ympäristöalan tavoitteet yrittäjyysmallia noudattavaan hallintoon. Niiden toiminta on monenlaista. Yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset ovat tyypillisesti osallistuneet sosiaalipalvelujen ja työhön sopeutumispalvelujen tarjoamiseen muita heikommassa asemassa oleville ryhmille. Kansallisen lainsäädännön suuntauksena on ollut yhteisötalouden yritysten toiminta-alojen laajentaminen sillä edellytyksellä, että alat ovat yleisen edun mukaisia ja/tai niillä on yleishyödyllinen tarkoitus, kuten yhteiskunnallisten palvelujen tarjoaminen muun muassa koulutus-, kulttuuri- ja ympäristöaloilla.

Hiljattain koettu talous- ja rahoituskriisi osoitti, että kriisin seuraukset vaikuttavat eniten henkilöihin, jotka kuuluvat kaikkein syrjäytyneimpiin ja työmarkkinoilla heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin, kuten naisiin, vammaisiin, nuoriin ja matalan koulutustason työntekijöihin. Tässä yhteydessä esittelijä muistuttaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalous työllistävät yli 14 miljoonaa ihmistä eli noin 6,5 prosenttia EU:n työntekijöistä ja noin 10 prosenttia EU:n yrityksistä.

EU:n jäsenvaltioissa yhteisötalouden yritykset voivat käyttää useita eri oikeudellisia muotoja ja asemia. Näihin kuuluvat niin perinteisemmät oikeudelliset muodot (kuten osakkuudet, säätiöt, osuuskunnat, keskinäiset yritykset ja osakeyhtiöt) kuin uudet oikeudelliset muodot, jotka on suunniteltu nimenomaan yhteisötalouden yrityksiä varten (esimerkiksi yhteisötalouden osuuskunnat Italiassa tai GmbH Saksassa). Monimuotoisuus ja joidenkin oikeudellisten muotojen innovatiivinen luonne ohjaavat varovaisuuteen tällä alalla, joka kehittyy parhaillaan kiivaasti. Siksi Euroopassa voi myös olla vaikeaa päästä yksimielisyyteen siitä, onko tällä hetkellä sopivaa tai välttämätöntä luoda erityinen yhteisötalouden yrityksen muoto EU:n tasolla.

Siksi esittelijä omaksuu varovaisen lähestymistavan, jonka hän katsoo voivan auttaa rakentamaan poliittista yksimielisyyttä ja josta ennen kaikkea voi olla merkittävää hyötyä yhteisötalouden yrityksille. Esittelijä ehdottaa, että komissiota pyydetään ottamaan EU:n tasolla käyttöön valinnainen ”eurooppalainen yhteisötalouden merkki”, jota yhteisötalouden yritykset voivat hakea ja joka myönnetään yrityksille, jotka täyttävät määritetyt ehdot riippumatta siitä, minkä oikeudellisen muodon ne valitsevat kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Merkin ehdot määritetään mietinnössä. Ehdot eivät ole täysin uusia, vaan ne perustuvat EU:n toimielinten aiempiin asiakirjoihin ja päätöslauselmiin. Esittelijä selventää tässä yhteydessä, että hänen yhteisötalouden yrityksiä koskeva määritelmänsä sisältää voittoa tavoittelevat organisaatiot. Ratkaisevaa on, että suurin osa eduista sijoitetaan uudelleen organisaation toimintaan ja kohdennetaan sosiaaliseen tarkoitukseen.

Esittelijä katsoo, että merkin käyttöönotto lisäisi yhteisötalouden yritysten näkyvyyttä, parantaisi niiden mahdollisuuksia saada julkista ja yksityistä rahoitusta, parempaa rahoitusta ja enemmän etuja sekä lisäisi niiden liikkuvuusmahdollisuuksia EU:ssa.

Esittäjä sisällyttää tämän mietintöluonnoksen liitteeseen tämän suosituksen ohella joukon muita suosituksia. Esittelijä ehdottaa, että eurooppalaista oikeudellista merkkiä varten perustetaan sertifiointi-, valvonta- ja seurantamekanismi, johon jäsenvaltiot osallistuvat. Tämä suojaa yhteisötalouden yrityksiä vilpiltä.

Esittelijä ehdottaa lisäksi, että eurooppalainen yhteisötalouden merkki olisi voimassa kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä tarkoittaa, että merkin saaneen yrityksen olisi voitava toteuttaa päätoimintaansa toisessa jäsenvaltiossa samojen vaatimusten nojalla kuin merkin saaneet kansalliset yritykset. Niillä olisi myös oltava samat edut, oikeudet ja velvollisuudet kuin yhteisötalouden yrityksillä, jotka on perustettu sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa ne toimivat.

Säädöksessä olisi edellytettävä, että yhteisötalouden yritykset, jotka haluavat säilyttää merkin, julkaisevat säännöllisesti yhteiskuntavastuun raportin toiminnastaan, tuloksistaan, sidosryhmien osallistumisesta, voitonjaosta, palkoista, tuista ja muista eduista. Tässä yhteydessä komissiolle olisi annettava valta laatia malli, joka auttaa yhteisötalouden yrityksiä tässä tehtävässä.

Säädöksessä olisi myös annettava komissiolle valta laatia hyviä käytäntöjä koskevat ohjeet yhteisötalouden yrityksille Euroopassa. Liitteessä kuvataan perusasioita, joita ohjeissa olisi käsiteltävä.

Käytännön syistä säädöksen olisi sisällettävä tarkistettavissa oleva luettelo sellaisista jäsenvaltioissa käytössä olevista yritysten oikeudellisista muodoista, jotka täyttävät eurooppalaisen yhteisötalouden merkin vaatimukset.

Lopuksi esittelijä pyytää komissiota tarkistamaan nykyistä lainsäädäntöä ja antamaan asianmukaisissa tapauksissa lainsäädäntöehdotuksia, joilla määritetään yhtenäinen ja kattava oikeudellinen kehys yhteisötalouden yritysten tueksi.


TYÖLLISYYDEN JA SOSIAALIASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (23.5.2018)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten säännöistä

(2016/2237(INL))

Valmistelija (*): Heinz K. Becker

(*)  Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

(Aloite – työjärjestyksen 46 artikla)

EHDOTUKSET

Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksillä on kansallisella tasolla kaikkialla Euroopassa hyvin erialaisia sääntelykehyksiä ja että oikeudelliset muodot (kuten osuuskunnat, yhdistykset, hyväntekeväisyysjärjestöt, keskinäiset yhtiöt, säätiöt jne.), liiketoimintamallit ja julkinen tuki eroavat toisistaan hyvin voimakkaasti; toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset ovat yhteisötalouden toimijoita ja että yhteisötalous on olennainen osa Euroopan sosiaalista markkinataloutta sosiaali-, koulutus-, kulttuuri- ja ympäristöalalla;

B.  toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset vastaavat yhteiskunnallisiin haasteisiin soveltamalla innovatiivista lähestymistapaa ja ovat olennainen tuki jäsenvaltioille; toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset edistävät kullanarvoisesti sosiaalista innovointia; toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutaloutta olisi pidettävä sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän markkinatalouden ja Euroopan sisämarkkinoiden kantavana voimana; toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset tuovat uusia keinoja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen nopeasti muuttuvassa maailmassa; ottaa huomioon, että on korostettu yhteisö- ja yhteisvastuutalouteen perustuvien yritysten vaikutusta erityisesti talouskriisin aikana kunnollisten, osallistavien, paikallisten ja pysyvien työpaikkojen luomiseen, talouskasvun edistämiseen sekä sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen(1);

C.  katsoo, että digitalisaatio, kunnianhimoiset ilmastonmuutostavoitteet, muuttoliike, eriarvoisuus, yhteisöjen kehittäminen etenkin syrjäytyneillä alueilla, sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut, vammaisten henkilöiden tarpeet, köyhyyden torjuminen, sosiaalinen syrjäytyminen, pitkäaikaistyöttömyys, epätasa-arvo ja erityiset ympäristötehtävät tarjoavat kosolti mahdollisuuksia yhteisötalouden yrittäjyydelle; ottaa huomioon, että useimmat yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset toimivat markkinoilla yrittäjähenkisesti hyväksyen taloudelliset riskit;

D.  katsoo, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksillä olisi oltava kaikissa jäsenvaltioissa yhteinen identiteetti, ja kiinnittää samalla huomiota siihen, että niiden monimuotoisuus on tärkeä ottaa huomioon; panee merkille sisäasioiden pääosaston hiljattain tekemän tutkimuksen ”A European Statute for Social and Solidarity based Enterprises”, jossa otetaan huomioon unionin tason toiminnan lisäarvo ja suositellaan, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksille luodaan asema ja sitä koskeva merkintä, sertifikaattia tai leima sen sijaan, että edellytetään tietyn oikeushenkilön luomista näitä yrityksiä varten;

E.  toteaa, että maaseudulla on suurta potentiaalia yhteisötalouden yrityksille, ja vaatii tässä yhteydessä asianmukaista ja kattavaa infrastruktuuria maaseudulle;

F.  ottaa huomioon, että koulutuksen on oltava ensisijaisessa asemassa, kun edistetään nuorten yrittäjyyttä;

G.  ottaa huomioon, että terveyden- ja sosiaalihuollon alalla toimivat keskinäiset yhtiöt työllistävät unionissa 8,6 miljoonaa henkeä ja tarjoavat tukea 120 miljoonalle kansalaiselle; ottaa huomioon, että näiden keskinäisten yhtiöiden markkinaosuus on 24 prosenttia ja ne tuottavat yli 4 prosenttia unionin bruttokansantuotteesta;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 346/2013(2) asetetaan edellytykset ja vaatimukset eurooppalaisten yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneiden rahastojen perustamiseksi;

1.  muistuttaa Euroopassa olevien noin kahden miljoonan(3) ja yli 14,5 miljoonaa henkilöä työllistävien(4) yhteisötalouden yritysten suuresta merkityksestä ja toteaa niiden olevan erittäin merkittäviä laadukkaiden työpaikkojen luomisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja sisämarkkinoilla jatkuvan talouskasvun kannalta;

2.  korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksillä on pitkät perinteet useimmissa jäsenvaltioissa ja että niistä on tullut erityisen tärkeitä markkinatoimijoita;

3.  kehottaa komissiota ja kansallisia viranomaisia kunnioittamaan yhteisötalouden yritysten historiallisia ja oikeudellisia erityispiirteitä markkinoiden sääntelyn alalla;

4.  tähdentää, että sosiaalipalvelujen kysynnän kasvaessa unionin yhteisötalouden yrityksistä tulee entistä tärkeämpiä sosiaalipalvelujen tarjoajia, jotka tukevat köyhiä ja sosiaalisesti syrjäytyneitä tai köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä; tähdentää, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten ei pitäisi korvata julkisia sosiaalipalveluja vaan pikemminkin täydentää niitä; muistuttaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset ovat merkittäviä, koska ne tarjoavat sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluja ja hoitavat erityisiä ympäristötehtäviä yhteistyössä paikallisviranomaisten ja vapaaehtoisten kanssa; korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset saattavat ratkaista tiettyjä yhteiskunnallisia haasteita alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan avulla;

5.  korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset tarjoavat työllistymismahdollisuuksia vammaisille henkilöille ja muihin heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluville;

6.  korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksillä on vahva paikallinen ja alueellinen perusta, minkä ansiosta ne tuntevat paremmin niiden erityistarpeet ja voivat tarjota alueella tarvittavia tuotteita ja palveluita ja parantaa näin taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

7.  toteaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset voivat osaltaan edistää tasa-arvoa ja kaventaa sukupuolten välistä palkkaeroa;

8.  korostaa yhteisötalouden yritysten verkottumisen tärkeyttä ja kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan jäsenvaltioiden keskinäiseen tietämyksen ja parhaiden käytänteiden välittämiseen (esimerkiksi perustamalla kansallisia yhteyspisteitä) koko unionissa siten, että mukaan otetaan paitsi yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset myös perinteiset yritykset, tiedemaailma ja muut sidosryhmät; kehottaa komissiota edelleen keräämään ja jakamaan sosiaalista yrittäjyyttä koskevassa asiantuntijaryhmässä ja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tietoja olemassa olevista hyvistä toimintatavoista sekä analysoimaan laadullisia ja määrällisiä tietoja yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten panoksesta politiikkaan ja paikallisyhteisöihin;

9.  edellyttää yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä käsittelevää julkisesti saatavilla olevaa eurooppalaista monikielistä verkkoalustaa, jolla voidaan tiedottaa ja vaihtaa tietoja sijoittautumisesta, EU:n rahoitusmahdollisuuksista ja -vaatimuksista, julkisiin hankintoihin osallistumisesta ja mahdollisista oikeudellisista rakenteista;

10.  kehottaa komissiota ottamaan unionin tasolla yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä varten käyttöön ”eurooppalaisen yhteisötalouden merkin”, joka perustuu selkeisiin kriteereihin, joilla korostetaan näiden yritysten erityisluonnetta ja sosiaalisia vaikutuksia, lisätään niiden näkyvyyttä, kannustetaan investoimiseen, helpotetaan rahoituksen saamista ja sisämarkkinoille pääsyä kyseisten yritysten pyrkiessä laajentumaan joko omassa maassaan tai muihin jäsenvaltioihin, samalla kun otetaan huomioon alan ja jäsenvaltioiden erilaiset oikeudelliset muodot ja kehykset; toteaa lisäksi, että kriteerit olisi ilmaistava niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti, ja niissä olisi viitattava taloudelliseen kannattavuuteen ja siihen, että nimenomaisena tarkoituksena on hyödyttää yhteisöä tai tiettyä ihmisryhmää; korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten olisi pidettävä päätavoitteenaan sosiaalisiin näkökohtiin keskittymistä; katsoo, että tällainen merkki olisi myönnettävä kelpoisuuskriteerit täyttävän yrityksen pyynnöstä ja että näitä kriteereitä voivat olla esimerkiksi sosiaalisen tavoitteen saavuttaminen, yrittäjyysulottuvuus, osallistava päätöksenteko ja voittojen konkreettinen uudelleen sijoittaminen; katsoo, että eurooppalaisen yhteisötalouden merkin olisi oltava yrityksille vapaaehtoinen, mutta kaikkien jäsenvaltioiden olisi tunnustettava se;

11.  tähdentää, että on jo nyt kriteereitä, jotka auttavat määrittelemään yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset unionin nykyisen lainsäädännön soveltamiseksi, kuten kriteerit, jotka on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1296/2013(5), jossa ”sosiaalisella yrityksellä” tarkoitetaan oikeudellisesta muodosta riippumatta yritystä,

a)  joka yhtiöjärjestyksensä, sääntöjensä tai muun oikeudellisen asiakirjan, jolla se on perustettu, mukaan pyrkii ensisijaisesti saavuttamaan mitattavissa olevia myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia ennemminkin kuin tuottamaan voittoa omistajilleen, jäsenilleen ja osakkailleen ja:

i)    joka tuottaa palveluja tai tavaroita, jotka saavat aikaan sosiaalista hyötyä ja/tai

ii)  joka käyttää sellaista tuotteiden tai palveluiden tuotantomenetelmää, joka on sen sosiaaliseen tavoitteeseen soveltuva;

b)  joka käyttää voittonsa ensisijaisesti päätavoitteeseensa pyrkimiseen ja jolla on ennalta määriteltyjä menettelyjä ja sääntöjä, joita sovelletaan voittojen jakamiseen osakkaille ja omistajille ja joilla varmistetaan, että voittojen jakaminen ei vaaranna päätavoitetta; ja

c)  jota johdetaan yrittäjähenkisesti, vastuullisesti ja avoimesti ja erityisesti siten, että johtamiseen osallistuvat mukana työntekijät, asiakkaat ja muut sidosryhmät, joihin yrityksen liiketoiminta vaikuttaa;

12.  korostaa, että tarvitaan lavea ja osallistava unionin määritelmä, jossa korostetaan sen periaatteen merkitystä, että huomattava osuus yrityksen voitoista olisi investoitava uudelleen tai muutoin käytettävä yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten sosiaalisen tarkoituksen saavuttamiseen; korostaa yhteisötalouden osuuskuntien ja työhön sijoittumista edistävien yhteisötalouden yrityksien erityisiä haasteita toteuttaa tehtäväänsä, eli työmarkkinoilta tavallisimmin pois jääneiden auttamista, ja tähdentää, että tällaiset organisaatiot on otettava uuden merkin piiriin;

13.  katsoo, että eurooppalaisen yhteisötalouden merkin saamista ja säilyttämistä koskevana vähimmäisperusteena ja oikeudellisena vaatimuksena on oltava yhteiskunnallisesti hyödyttävä toiminta, joka olisi määriteltävä unionin tasolla; toteaa, että tämän toiminnan yhteiskunnalliset vaikutukset pitäisi voida mitata esimerkiksi seuraavilla aloilla: haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden sosiaalinen integrointi, syrjäytymisvaarassa olevien integrointi työmarkkinoille laadukkaisiin ja kestäviin työpaikkoihin, sukupuolten eriarvoisuuden vähentäminen, maahanmuuttajien syrjäytymisen torjuminen, yhtäläisten mahdollisuuksien parantaminen terveydenhuollon, koulutuksen ja kulttuurin avulla sekä asianmukaiset asuinolot, köyhyyden ja eriarvoisuuden torjuminen; korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten on noudatettava omassa toiminnassaan työ- ja työskentelyolosuhteita koskevia parhaita käytäntöjä;

14.  tähdentää, että merkkiin liittyvät kustannukset ja työmäärä on pidettävä vähäisinä, jotta siitä ei aiheudu haittaa yhteisötalouden yrityksille, erityisesti pienille ja keskisuurille yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksille; katsoo tämän mukaisesti, että unionin yhteisten kriteereiden on oltava yksinkertaisia, selkeitä ja niiden on perustuttava muodollisten seikkojen sijaan aineellisiin seikkoihin ja että asiaan liittyvät menettelyt eivät saa olla vaivalloisia; toteaa, että vaikka raportointivelvollisuus on kohtuullinen väline varmistaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksillä on oikeus eurooppalaiseen yhteisötalouden merkkiin, tällaisten raporttien toimittamistiheys ja niihin sisällytettävät pakolliset tiedot eivät saa aiheuttaa liikaa rasitusta; katsoo, että merkintä-/sertifiointiprosessin kustannuksia voitaisiin ehkä pienentää, jos keskushallinnosta vastaavat kansalliset viranomaiset, jotka voisivat yhteistyössä yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten kanssa siirtää toimeenpanon ja käsittelyn kansalliselle itsehallinnolle soveltaen yleiseurooppalaista määritelmää yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten kriteereille;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti eurooppalaista yhteisötalouden merkkiä ja markkinoimaan yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten sosiaalisia ja taloudellisia etuja, mukaan lukien laadukkaiden työpaikkojen luominen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus;

16.  toteaa, että yrityksen yhteiskuntavastuuta koskevien strategioiden toteuttaminen osana yritysten liiketoimintasuunnitelmia ei vielä riitä perusteeksi sille, että yritys luokitellaan yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykseksi; korostaa siksi, että on erotettava selvästi toisistaan yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritykset ja toisaalta yritysten yhteiskuntavastuuseen sitoutuneet yritykset;

17.  katsoo, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten investoinnin painopisteet eivät saisi rajoittua sosiaaliseen osallisuuteen, vaan niihin olisi sisällytettävä työllisyys ja koulutus, jotta ne heijastavat monenlaisia taloudellisia toimintoja, joissa ne ovat osallisina;

18.  vaatii jatkamaan Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmaa ja hyödyntämään määrärahoja tehokkaasti sekä välittämään tietoa ohjelmasta parhaalla mahdollisella tavalla;

19.  vaatii vähentämään perustamisvaiheeseen liittyviä esteitä, jotta liialliset velvoitteet eivät estä yhteisötalouden yrittäjyyttä;

20.  kehottaa komissiota sisällyttämään yhteisötalouden paremmin unionin lainsäädäntöön, jotta yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksille ja muunlaisille yrityksille tarjotaan tasapuoliset toimintaedellytykset;

21.  korostaa, että yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä on välttämätöntä tukea riittävin taloudellisin varoin, koska näiden yritysten taloudellinen kannattavuus on ratkaisevaa niiden toimeentulon kannalta; korostaa, että on edistettävä yksityissijoittajien ja julkisten laitosten yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksille antamaa rahoitustukea alueellisella, kansallisella ja unionin tasolla kiinnittämällä erityistä huomiota innovoinnin rahoittamiseen, ja kehottaa komissiota vahvistamaan nykyisen unionin rahoituksen sosiaalista ulottuvuutta seuraavassa, vuosia 2021–2027 koskevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, mukaan lukien Euroopan sosiaalirahasto, Euroopan aluekehitysrahasto ja työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskeva ohjelma, jotta edistetään yhteisötaloutta ja yhteisötalouden yrittäjyyttä; kehottaa komissiota tehostamaan työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Euroopan unionin ohjelman täytäntöönpanoa ja sen mikrorahoitus- ja yhteiskunnallinen yrittäjyys -lohkoa sekä lisäämään rahoitusalalla tietoisuutta yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten ominaispiirteistä sekä taloudellisista ja sosiaalisista eduista; pitää lisäksi tarpeellisena tukea yleisesti vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja, kuten riskipääomarahastoja, start up ‑rahoitusta, mikroluototusta ja joukkorahoitusta, jotta eurooppalaisen yhteisötalouden merkin perusteella voidaan lisätä alan investointeja;

22.  kehottaa hyödyntämään unionin varoja tehokkaasti ja korostaa, että näiden varojen saatavuutta on helpotettava edunsaajien kannalta, jotta voidaan tukea yhteisötalouden yrityksien ensisijaista tavoitetta saada aikaan sosiaalinen vaikutus voittojen maksimoimisen sijaan, mikä lopulta tarjoaa yhteiskunnalle pitkällä aikavälillä vastinetta investoinneille; kehottaa komissiota tarkastelemaan seuraavan, vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä sosiaalisten investointirahastojen sääntelykehystä, jotta yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksien pääsyä rahoitusmarkkinoille helpotetaan; edellyttää tässä yhteydessä tehokasta eurooppalaista kampanjaa byrokratian karsimiseksi ja eurooppalaisen yhteisötalouden merkin edistämiseksi;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan mitattavissa olevia toimia yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yritysten tarvitsemien julkisten ja yksityisten investointien vapauttamiseksi ja houkuttelemiseksi, mukaan lukien eurooppalaisen yhteisötalouden merkin edistäminen; toteaa tältä osin, että yhteisötaloudella on edelleen vaikeuksia osallistua julkisiin hankintoihin ja että näihin kuuluvat kokoon ja taloudellisiin valmiuksiin liittyvät esteet; muistuttaa, että on tärkeää, että jäsenvaltiot panevat tehokkaasti täytäntöön julkisia hankintoja koskevan uudistuspaketin, jotta voitaisiin lisätä näiden yritysten osallistumista julkisia hankintoja koskeviin tarjouskilpailumenettelyihin tiedottamalla julkisia hankintoja koskevista säännöistä ja perusteista ja tarjouskilpailuista, parantamalla sopimusten varaamista tällaisille yrityksille, mukaan lukien sosiaaliset lausekkeet ja perusteet, yksinkertaistamalla menettelyjä ja laatimalla tarjoukset siten, että ne ovat pienempien toimijoiden saatavilla;

24.  toteaa, että on tärkeää tukea taloudellisesti yhteisö- ja yhteisvastuutalouden yrityksiä; kehottaa komissiota ottamaan huomioon yhteisötalouden yritysten erityispiirteet niiden saadessa valtiontukia; ehdottaa, että rahoituksen saatavuutta parannettaisiin noudattamalla asetuksessa (EU) N:o 651/2014(6) annettua tukimuotoja koskevaa esimerkkiä;

25.  korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten olisi sisällytettävä yhteisötalouden yritysten ulottuvuus asiaankuuluviin toimintalinjoihin, ohjelmiin ja käytäntöihin;

26.  korostaa tarvetta tarjota työpaikkoja tavallisimmin työmarkkinoilta syrjäytyneille henkilöille, jotta pitkäaikaistyöttömät palaavat työmarkkinoille ja työttömyyttä torjutaan yleisesti;

27.  pitää alan kasvun tehostamisen kannalta olennaisena tarjota rahoituksen ohella koulutuspalveluja yhteisötalouden yritysten työntekijöille, erityisesti jotta voidaan edistää yrittäjyyttä koskevia taitoja ja yritystoiminnan edellyttämää talouden perustuntemusta, antaa asiantuntijatukea ja sujuvoittaa hallinnointia; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään politiikkatoimia, joilla luodaan suotuisa verokohtelu yhteisötalouden yrityksille;

28.  painottaa erityisesti, että yhteisötalouden yritysten toimintaa koskevissa säännöissä on noudatettava reilun kilpailun periaatetta eikä niissä pidä sallia epäreilua kilpailua, jotta voidaan mahdollistaa perinteisten pk-yritysten asianmukainen toiminta.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

15.5.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

40

3

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Laura Agea, Brando Benifei, Vilija Blinkevičiūtė, Enrique Calvet Chambon, David Casa, Geoffroy Didier, Martina Dlabajová, Lampros Fountoulis, Elena Gentile, Arne Gericke, Marian Harkin, Danuta Jazłowiecka, Agnes Jongerius, Jan Keller, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Jean Lambert, Jérôme Lavrilleux, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Javi López, Thomas Mann, Joëlle Mélin, Miroslavs Mitrofanovs, Elisabeth Morin-Chartier, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Robert Rochefort, Claude Rolin, Siôn Simon, Romana Tomc, Marita Ulvskog, Jana Žitňanská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Georges Bach, Tania González Peñas, Sergio Gutiérrez Prieto, Krzysztof Hetman, Miapetra Kumpula-Natri, Joachim Schuster, Helga Stevens, Neoklis Sylikiotis

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Dominique Bilde, Dietmar Köster

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

40

+

ALDE

Enrique Calvet Chambon, Martina Dlabajová, Marian Harkin, Robert Rochefort

ECR

Arne Gericke, Helga Stevens, Jana Žitňanská

EFDD

Laura Agea

GUE/NGL

Tania González Peñas, Neoklis Sylikiotis

PPE

Georges Bach, David Casa, Geoffroy Didier, Krzysztof Hetman, Danuta Jazłowiecka, Ádám Kósa, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Jérôme Lavrilleux, Jeroen Lenaers, Verónica Lope Fontagné, Thomas Mann, Elisabeth Morin-Chartier, Claude Rolin, Romana Tomc

S&D

Brando Benifei, Vilija Blinkevičiūtė, Elena Gentile, Sergio Gutiérrez Prieto, Agnes Jongerius, Jan Keller, Dietmar Köster, Miapetra Kumpula-Natri, Javi López, Emilian Pavel, Georgi Pirinski, Joachim Schuster, Siôn Simon, Marita Ulvskog

VERTS/ALE

Jean Lambert, Miroslavs Mitrofanovs

3

-

ENF

Dominique Bilde, Joëlle Mélin

NI

Lampros Fountoulis

0

0

 

 

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2017/611030/EPRS_STU(2017)611030_EN.pdf

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 346/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 8).

(3)

https://ec.europa.eu/growth/sectors/social-economy_fi

(4)

http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=738&langId=en&pubId=7523, s. 47.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1296/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta (”EaSI-ohjelma”) ja eurooppalaisen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan Progress-mikrorahoitusjärjestelyn perustamisesta annetun päätöksen N:o 283/2010/EU muuttamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 238).

(6)

Komission asetus (EU) N:o 651/2014, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2014, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti (EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1).


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

20.6.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

19

2

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Max Andersson, Joëlle Bergeron, Marie-Christine Boutonnet, Jean-Marie Cavada, Rosa Estaràs Ferragut, Enrico Gasbarra, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Heidi Hautala, Mary Honeyball, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Gilles Lebreton, António Marinho e Pinto, Julia Reda, Evelyn Regner, Pavel Svoboda, József Szájer, Francis Zammit Dimech, Tadeusz Zwiefka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Sergio Gaetano Cofferati, Geoffroy Didier, Angel Dzhambazki, Angelika Niebler, Kosma Złotowski


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

19

+

ALDE

Jean-Marie Cavada, António Marinho e Pinto

EFDD

Joëlle Bergeron

PPE

Geoffroy Didier, Rosa Estaràs Ferragut, Angelika Niebler, Pavel Svoboda, József Szájer, Francis Zammit Dimech, Tadeusz Zwiefka

S&D

Sergio Gaetano Cofferati, Enrico Gasbarra, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Mary Honeyball, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Evelyn Regner

VERTS/ALE

Max Andersson, Heidi Hautala, Julia Reda

2

-

ENF

Marie-Christine Boutonnet, Gilles Lebreton

2

0

ECR

Angel Dzhambazki, Kosma Złotowski

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 29. kesäkuuta 2018Oikeudellinen huomautus