Menettely : 2016/0360A(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0242/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0242/2018

Keskustelut :

PV 15/04/2019 - 17
CRE 15/04/2019 - 17

Äänestykset :

PV 16/04/2019 - 8.11
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0369

MIETINTÖ     ***I
PDF 2801kWORD 1041k
28.6.2018
PE 613.409v04-00 A8-0242/2018

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta vähimmäisomavaraisuusasteen, pysyvän varainhankinnan vaatimuksen, omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimusten, vastapuoliriskin, markkinariskin, keskusvastapuoliin liittyvien vastuiden, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyvien vastuiden, suurten asiakasriskien ja raportointi- ja julkistamisvaatimusten osalta sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta

(COM(2016)0850 – C8‑0480/2016 – 2016/0360A(COD))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta

Esittelijä: Peter Simon

TARKISTUKSET
LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
 ASIAN KÄSITTELYASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta vähimmäisomavaraisuusasteen, pysyvän varainhankinnan vaatimuksen, omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimusten, vastapuoliriskin, markkinariskin, keskusvastapuoliin liittyvien vastuiden, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyvien vastuiden, suurten asiakasriskien ja raportointi- ja julkistamisvaatimusten osalta sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta

(COM(2016)0850 – C8‑0480/2016 – 2016/0360A(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2016)0850),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8‑0480/2016),

-  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 8 päivänä marraskuuta 2017 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon 30. maaliskuuta 2017 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

–  ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 18. toukokuuta 2017 tekemän päätöksen, jolla talous- ja raha-asioiden valiokunnalle myönnettiin lupa jakaa edellä mainittu komission ehdotus ja laatia siitä kaksi erillistä lainsäädäntömietintöä,  

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0242/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Tarkistus    1

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET(3)*

komission ehdotukseen

---------------------------------------------------------

2016/0360 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta vähimmäisomavaraisuusasteen, pysyvän varainhankinnan vaatimuksen, omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimusten, vastapuoliriskin, markkinariskin, keskusvastapuoliin liittyvien vastuiden, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin liittyvien vastuiden, suurten asiakasriskien ja raportointi- ja julkistamisvaatimusten osalta sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon(4),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(5),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Unioni toteutti vuosina 2007–2008 puhjenneen finanssikriisin jälkimainingeissa rahoituspalvelujen sääntelykehyksen huomattavan uudistuksen parantaakseen rahoituslaitostensa häiriönsietokykyä. Uudistus perustui suurelta osin kansainvälisesti sovittuihin standardeihin. Yksi uudistuspaketin monista toimenpiteistä oli antaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013(6) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU(7), joilla tiukennettiin luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksia.

(2)  Vaikka uudistuksella vakautettiin rahoitusjärjestelmää ja parannettiin sen kykyä kestää monentyyppisiä mahdollisia tulevia häiriö- ja kriisitilanteita, siinä ei kuitenkaan käsitelty kaikkia havaittuja ongelmia. Yksi tärkeä syy tähän oli se, että kansainvälisten standardien laatijat, kuten Baselin pankkivalvontakomitea, jäljempänä ’Baselin komitea’, ja finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä, jäljempänä ’FSB’, eivät olleet tuolloin saaneet päätökseen työtään, jossa kehitettiin kansainvälisesti sovittuja ratkaisuja kyseisiin ongelmiin. Jäljelle jääneitä ongelmia olisikin käsiteltävä nyt, kun merkittäviin lisäuudistuksiin liittynyt työ on saatu päätökseen.

(3)  Komissio tunnusti 24 päivänä marraskuuta 2015 antamassaan tiedonannossa olevan tarpeen jatkaa riskien vähentämistä ja sitoutui antamaan lainsäädäntöehdotuksen, joka perustuisi kansainvälisesti sovittuihin standardeihin. Myös neuvosto on todennut 17 päivänä kesäkuuta 2016 antamissaan päätelmissä ja Euroopan parlamentti 10 päivänä maaliskuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa, että riskien vähentämiseksi olisi toteutettava konkreettisia lisätoimia(8).

(4)  Riskienvähentämistoimien ei pitäisi pelkästään vahvistaa Euroopan pankkijärjestelmän häiriönsietokykyä ja markkinoiden luottamusta siihen vaan myös tarjota perusta, jolta pankkiunionin toteuttamista voidaan jatkaa. Näitä toimenpiteitä tarkasteltaessa olisi myös otettava huomioon unionin talouteen vaikuttavat laajemmat haasteet, erityisesti tarve edistää kasvua ja työllisyyttä aikoina, joina talousnäkymät ovat epävarmoja. Tässä yhteydessä on käynnistetty erilaisia merkittäviä poliittisia aloitteita, kuten Euroopan investointiohjelma ja pääomamarkkinaunioni, joilla on pyritty vahvistamaan unionin taloutta. Sen vuoksi on tärkeää, että kaikki riskienvähentämistoimet toimivat sujuvassa vuorovaikutuksessa näiden poliittisten aloitteiden sekä finanssialalla hiljattain tehtyjen laajempien uudistusten kanssa.

(5)  Tämän muutosasetuksen säännösten olisi vastattava kansainvälisesti sovittuja standardeja, ja niillä olisi varmistettava, että direktiivi 2013/36/EY ja tämä asetus ovat edelleen Basel III -kehyksen mukaisia. Kohdennettujen muutosten, joissa otetaan huomioon unionin erityispiirteet ja laajemmat poliittiset näkökohdat, olisi oltava soveltamisalaltaan tai -ajaltaan rajoitettuja, jotta ne eivät heikentäisi vakavaraisuuskehyksen yleistä vakautta.

(6)  Myös voimassa olevia riskienvähentämistoimia sekä erityisesti raportointi- ja julkistamisvelvollisuuksia olisi parannettava sen varmistamiseksi, että niitä voidaan soveltaa oikeasuhteisemmin eikä säännösten noudattamisesta aiheudu kohtuutonta rasitusta etenkään pienille ja rakenteeltaan yksinkertaisille laitoksille.

(6 a)  Suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevia kohdennettuja helpotuksia varten pienet ja rakenteeltaan yksinkertaiset laitokset olisi määriteltävä tarkasti. Pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten laitosten luokittelu ja määrittely ja tällaisten laitosten riskien asianmukainen määrittely edellyttävät myös sitä, että otetaan huomioon pienen ja rakenteeltaan yksinkertaisen laitoksen koko ja riskiprofiili suhteessa sen kansantalouden kokoon, jossa laitos enimmäkseen toimii. Yhtenäinen absoluuttinen kynnysarvo ei yksin täytä kyseisiä vaatimuksia. Näin ollen toimivaltaisten valvontaviranomaisten olisi voitava käyttää suhteellista tekijää, joka määräytyy jäsenvaltion talouden suorituskyvyn mukaan, ja hyödyntää harkintavaltaa mukauttaakseen kynnysarvoa kansallisiin olosuhteisiin ja mahdollisesti alaspäin. Koska laitoksen koko ei yksin ratkaise sen riskiprofiilia, olisi varmistettava myös laadullisilla lisäperusteilla, että laitosta tarkastellaan pienenä ja rakenteeltaan yksinkertaisena, jos se täyttää kaikki asiaankuuluvat perusteet, ja se voi hyötyä suhteellista asemaa parantavista säännöistä.

(7)  Vähimmäisomavaraisuusasteet myötävaikuttavat rahoitusvakauden säilymiseen toimimalla riskiperusteisiin pääomavaatimuksiin liittyvänä pysäytysmekanismina ja rajoittamalla ylivelkaantumista noususuhdanteiden aikana. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön vähimmäisomavaraisuusastetta koskeva vaatimus täydentämään nykyistä vähimmäisomavaraisuusasteen raportointi- ja julkistamisjärjestelmää.

(8)  Jottei rajoitettaisi tarpeettomasti laitosten luotonantoa yrityksille ja kotitalouksille ja jotta estettäisiin markkinalikviditeettiin kohdistuvat aiheettomat haittavaikutukset, vähimmäisomavaraisuusastetta koskeva vaatimus olisi asetettava sellaiselle tasolle, jolla se toimisi uskottavana pysäytysmekanismina ylivelkaantumisriskin varalta haittaamatta kuitenkaan talouskasvua.

(9)  Euroopan pankkiviranomainen, jäljempänä ’EPV’, toteaa komissiolle antamassaan raportissa(9), että ensisijaisen pääoman (T1) perusteella laskettava vähimmäisomavaraisuusaste, joka vahvistetaan 3 prosentiksi kaikentyyppisille luottolaitoksille, toimisi uskottavana pysäytysmekanismina. Myös Baselin komitea on sopinut kansainvälisellä tasolla tästä 3 prosentin suuruisesta vähimmäisomavaraisuusastetta koskevasta vaatimuksesta. Vähimmäisomavaraisuusastetta koskeva vaatimus olisi sen vuoksi vahvistettava 3 prosentiksi.

(10)  Tämä 3 prosentin suuruinen vähimmäisomavaraisuusastetta koskeva vaatimus rajoittaisi kuitenkin tiettyjä liiketoimintamalleja ja liiketoiminta-alueita enemmän kuin muita. Erityisesti julkisten kehityspankkien myöntämiin julkisiin lainoihin sekä julkisesti tuettuihin vientiluottoihin kohdistuvat vaikutukset olisivat kohtuuttoman suuria. Sen vuoksi vähimmäisomavaraisuusastetta olisi mukautettava tämäntyyppisten vastuiden osalta. Sen vuoksi olisi vahvistettava selkeät perusteet, joiden avulla voidaan varmistaa tällaisten luottolaitosten julkinen tehtävä ja kattaa esimerkiksi niiden perustaminen, niiden toteuttamat toimet, niiden tavoite, julkisten elinten takausjärjestelyt sekä talletusten vastaanottotoiminnan rajoitukset. Pankin sijoittautumismuoto ja -tavat olisi kuitenkin säilytettävä jäsenvaltion keskushallinnon, aluehallinnon tai paikallishallinnon päätettävissä, ja niissä voisi olla kyse tällaisten viranomaisten suorittamasta uuden luottolaitoksen perustamisesta tai olemassa olevan yhteisön ostamisesta tai haltuunotosta, muun muassa käyttöoikeussopimusten avulla.

(11)  Vähimmäisomavaraisuusaste ei saisi myöskään heikentää keskusvastapuolimääritykseen liittyviä palveluja, joita laitokset tarjoavat asiakkaille. Sen vuoksi keskusvastapuolten määrittämien johdannaistransaktioiden alkumarginaalit, jotka laitokset saavat käteisenä asiakkailtaan ja jotka ne siirtävät keskusvastapuolille, olisi jätettävä pois vähimmäisomavaraisuusasteen laskennassa käytettävästä vastuumäärästä.

(12)  Baselin komitea on tarkistanut vähimmäisomavaraisuusastetta koskevaa kansainvälistä standardia täsmentääkseen tiettyjä vähimmäisomavaraisuusasteen määrittelyyn liittyviä näkökohtia. Asetus (EU) N:o 575/2013 olisi muutettava tarkistetun standardin mukaiseksi, jotta unionin ulkopuolella toimivat EU:n laitokset saisivat tasapuolisemmat edellytykset toimia kansainvälisellä tasolla ja jotta varmistettaisiin, että vähimmäisomavaraisuusaste täydentää yhä tehokkaasti riskiperusteisia omien varojen vaatimuksia.

(13)  Laitosten, jotka katsotaan kokonsa, liitettävyytensä, monitahoisuutensa, korvaamattomuutensa tai maailmanlaajuisen merkittävyytensä takia maailmanlaajuisiksi järjestelmän kannalta merkittäviksi pankeiksi, jäljempänä ’G-SII-laitokset’, vähimmäisomavaraisuusastetta olisi korotettava, sillä G-SII-laitokset heikentävät vaikeassa rahoitustilanteessa koko rahoitusjärjestelmää pysyvästi ja se voi supistaa jälleen luottokantaa unionissa. Tämän rahoitusjärjestelmään ja reaalitalouden rahoitukseen kohdistuvan uhan perusteella odotettavissa oleva valtiollinen pelastus tarjoaa G-SII-laitoksille implisiittisen takuun. Se voi johtaa siihen, että G-SII-laitokset höllentävät markkinakuriaan ja ottavat liikaa riskejä, mikä taas tekee G-SII-laitoksen vaikeuksiin joutumisesta entistä todennäköisempää tulevaisuudessa. Näiden kielteisen ulkoisvaikutusten torjumiseksi tehokkaasti unionin lainsäädännössä olisi otettava huomioon muilla lainkäyttöalueilla jo olevat tiukemmat vähimmäisomavaraisuusasteet. Ottaen huomioon Baselin komitean vähimmäisomavaraisuusastetta koskevan kalibrointityön lopputulos G-SII-laitosten vähimmäisomavaraisuusastetta olisi näin ollen korotettava 50 prosenttia G-SII-laitosten vahvemman tappionkattamiskyvyn riskipainotteisesta vaatimuksesta 3 prosentin vähimmäistason lisäksi.

(14)  FSB julkaisi 9 päivänä marraskuuta 2015 kokonaistappionkattamiskykyä (total loss-absorbing capacity, TLAC) koskevan asiakirjan, jäljempänä ’TLAC-standardi’, jonka G-20-maat hyväksyivät Turkissa marraskuussa 2015 pidetyssä huippukokouksessa. TLAC-standardin mukaan G-SIB-pankeilla on oltava riittävä määrä vahvasti tappionkattamiskykyisiä (alentamiskelpoisia) velkoja, joilla varmistetaan sujuva ja nopea tappioiden kattaminen ja pääomapohjan vahvistaminen kriisinratkaisun yhteydessä. Komissio sitoutui 24 päivänä marraskuuta 2015 antamassaan tiedonannossa esittämään vuoden 2016 loppuun mennessä lainsäädäntöehdotuksen, jolla TLAC-standardi voidaan panna täytäntöön kansainvälisesti sovitun määräajan mukaisesti vuoteen 2019 mennessä.

(15)  Kun TLAC-standardia pannaan unionissa täytäntöön, on otettava huomioon voimassa oleva omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimus (minimum requirement for own funds and eligible liabilities, MREL), joka vahvistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/59/EU(10). Koska TLAC-standardin ja MREL-vaatimuksen yhteisenä tavoitteena on varmistaa, että laitosten tappionkattamiskyky on riittävän suuri, nämä kaksi vaatimusta ovat yhteisen kehyksen täydentäviä osatekijöitä. Käytännössä TLAC-standardin yhdenmukaistettu vähimmäistaso olisi otettava asetuksessa (EU) N:o 575/2013 käyttöön lisäämällä siihen uusi omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimus. Maailmanlaajuisia järjestelmän kannalta merkittäviä laitoksia, jäljempänä ’G-SII-laitokset’, koskeva korotus ja muita kuin G-SII-laitoksia koskeva korotus olisi sen sijaan otettava käyttöön tekemällä kohdennettuja mukautuksia direktiiviin 2014/59/EU ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 806/2014(11). Säännöksiä, joilla TLAC-standardi otetaan tässä asetuksessa (EU) käyttöön, olisi luettava yhdessä edellä mainituissa säädöksissä annettujen säännösten ja direktiivin 2013/36/EU kanssa.

(16)  TLAC-standardin mukaisesti, jota sovelletaan ainoastaan G-SIB-pankkeihin, tässä asetuksessa käyttöön otettua vähimmäisvaatimusta, joka koskee omien varojen ja vahvasti tappionkattamiskykyisten velkojen riittävää määrää, olisi sovellettava ainoastaan G-SII-laitoksiin. Tässä asetuksessa käyttöön otettuja, hyväksyttäviä velkoja koskevia sääntöjä olisi kuitenkin sovellettava kaikkiin laitoksiin direktiivissä 2014/59/EU säädettyjen täydentävien mukautusten ja vaatimusten mukaisesti.

(17)  Omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimusta olisi TLAC-standardin mukaisesti sovellettava kriisinratkaisun kohteena oleviin yhteisöihin, jotka ovat joko itse G-SII-laitoksia tai osa G-SII-laitokseksi yksilöityä ryhmää. Omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimusta olisi sovellettava joko yksilöllisesti tai konsolidoinnin perusteella sen mukaan, ovatko tällaiset kriisinratkaisun kohteena olevat yhteisöt itsenäisiä laitoksia, joilla ei ole tytäryrityksiä, vai emoyrityksiä.

(18)  Direktiivin 2014/59/EU mukaan kriisinratkaisuvälineitä voidaan soveltaa paitsi laitoksiin myös rahoitusalan holdingyhtiöihin ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin. Emoyrityksenä toimivilla rahoitusalan holdingyhtiöillä ja emoyrityksenä toimivilla rahoitusalan sekaholdingyhtiöillä olisi sen vuoksi oltava riittävän suuri tappionkattamiskyky kuten emoyrityksenä toimivilla laitoksillakin.

(19)  Jotta varmistettaisiin omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimuksen tehokkuus, on olennaisen tärkeää, että instrumenteilla, joita pidetään hallussa kyseisen vaatimuksen täyttämiseksi, on vahva tappionkattamiskyky. Veloilla, joihin ei sovelleta direktiivissä 2014/59/EU tarkoitettua velan arvon alentamista, ei ole tätä kykyä eikä myöskään muilla veloilla, jotka ovat periaatteessa alentamiskelpoisia mutta joiden arvon alentaminen voisi aiheuttaa käytännön ongelmia. Sen vuoksi tällaisia velkoja ei pitäisi hyväksyä omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimukseen. Toisaalta pääomainstrumenteilla ja etuoikeudeltaan huonommilla veloilla on vahva tappionkattamiskyky. Myös sellaisten velkojen tappionkattamiskyky, joilla on sama etuoikeusasema kuin tietyillä poissuljetuilla veloilla, olisi otettava tietyssä määrin huomioon TLAC-standardin mukaisesti.

(19 a)  Kun TLAC-standardi pannaan täytäntöön unionin lainsäädännössä, olisi varmistettava, että laitokset täyttävät omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimukset mahdollisimman nopeasti, jotta varmistetaan sujuva tappioiden kattaminen ja pääomapohjan vahvistaminen kriisinratkaisun yhteydessä. Tämän vuoksi on tarpeen säätää sellaisten vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden voimassaolon jatkamisesta, jotka täyttävät tietyt edellytykset. Näin ollen tiettyjä hyväksyttävyyskriteereitä ei pitäisi käyttää velkoihin, jotka on myönnetty ennen ... päivää ...kuuta [tämän asetuksen voimaantulopäivä]. Saavutettua etua koskevaa lauseketta olisi sovellettava myös TLAC-vaatimusten etuoikeudeltaan huonompaan osaan ja MREL-vaatimusten etuoikeudeltaan huonompaan osaan direktiivin 2014/59/EU mukaisesti samoin kuin TLAC-vaatimusten etuoikeudeltaan parempaan osaan ja MREL-vaatimusten etuoikeudeltaan parempaan osaan direktiivin 2014/59/EU mukaisesti.

(20)  Jotta velkoja ei laskettaisi kahteen kertaan omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimusta laskettaessa, olisi otettava käyttöön hallussa olevien hyväksyttävien velkojen erien vähentämissäännöt, jotka vastaavat asetuksessa (EU) N:o 575/2013 pääomainstrumentteja varten jo kehitettyä menetelmää. Kyseisen menetelmän mukaan omistusosuudet hyväksyttävien velkojen instrumenteista olisi ensiksi vähennettävä hyväksyttävistä veloista ja, siinä määrin kuin velkoja ei ole riittävästi, ne olisi vähennettävä toissijaisen pääoman (T2) pääomainstrumenteista.

(21)  TLAC-standardi sisältää joitakin velkojen hyväksyttävyyskriteereitä, jotka ovat tiukempia kuin voimassa olevat pääomainstrumenttien hyväksyttävyyskriteerit. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi pääomainstrumenttien hyväksyttävyyskriteerit olisi yhdenmukaistettava siltä osin kuin on kyse erillisyhtiöiden välityksellä liikkeeseen lasketuista instrumenteista, joita ei enää hyväksytä 1 päivästä tammikuuta 2022.

(22)  Asetuksen (EU) N:o 575/2013 antamisen jälkeen on muutettu kansainvälistä standardia, joka koskee keskusvastapuoliin liittyvien, laitosten vastuiden vakavaraisuuskäsittelyä, millä on pyritty parantamaan ehdot täyttäviin keskusvastapuoliin liittyvien, laitosten vastuiden käsittelyä. Standardiin tehtyjä merkittäviä tarkistuksia ovat yhden menetelmän käyttö määritettäessä omien varojen vaatimusta, joka koskee maksukyvyttömyysrahastoon rahastoituihin osuuksiin liittyviä vastuita, sekä selvän ylärajan asettaminen omien varojen kokonaisvaatimuksille, joita sovelletaan ehdot täyttäviin keskusvastapuoliin liittyviin vastuisiin, ja riskiherkemmän menetelmän käyttö johdannaisten arvon määrittämiseksi, kun lasketaan ehdot täyttävän keskusvastapuolen hypoteettisia resursseja. Muihin kuin ehdot täyttäviin keskusvastapuoliin liittyvien vastuiden käsittelyä ei sen sijaan ole muutettu. Koska tarkistetuissa kansainvälisissä standardeissa on otettu käyttöön käsittely, joka sopii paremmin sellaiseen ympäristöön, jossa käytetään keskusvastapuolimääritystä, nämä standardit olisi sisällytettävä unionin lainsäädäntöön, jota olisi näin ollen muutettava.

(23)  Sen varmistamiseksi, että laitokset hallitsevat yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa olevia vastuitaan asianmukaisesti, näiden vastuiden käsittelyä koskevien sääntöjen olisi oltava riskiherkkiä ja edistettävä läpinäkyvyyttä yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten kohde-etuuksiin liittyvien vastuiden osalta. Sen vuoksi Baselin komitea on antanut tarkistetun standardin, jossa vahvistetaan selkeä hierarkia menetelmille, joiden avulla näille vastuille lasketaan riskipainotetut vastuuerät. Hierarkia kuvastaa kohde-etuuksiin liittyvien vastuiden läpinäkyvyyden astetta. Asetus (EU) N:o 575/2013 olisi muutettava vastaamaan näitä kansainvälisesti sovittuja sääntöjä.

(24)  Nykyään asetuksessa (EU) N:o 575/2013 annetaan laitoksille mahdollisuus laskea johdannaistransaktioiden vastuuarvo vastapuoliriskikehyksessä käyttämällä jotakin kolmesta eri vakiomenetelmästä, jotka ovat standardimenetelmä, käyvän arvon menetelmä ja alkuperäisen hankinta-arvon menetelmä.

(25)  Näissä vakiomenetelmissä ei kuitenkaan oteta asianmukaisesti huomioon vastuisiin liittyvien vakuuksien kykyä alentaa riskejä. Menetelmien kalibroinnit ovat vanhentuneita, eivätkä ne ilmennä finanssikriisin aikana havaittua huomattavaa volatiliteettia. Niissä ei myöskään oteta asianmukaisesti huomioon nettoutuksesta saatavia hyötyjä. Näiden puutteiden vuoksi Baselin komitea päätti korvata standardimenetelmän ja käyvän arvon menetelmän uudella johdannaisvastuiden vastuuarvon laskennassa käytettävällä vakiomenetelmällä, jota kutsutaan vastapuoliriskin standardimenetelmäksi. Koska tarkistetuissa kansainvälisissä standardeissa on otettu käyttöön uusi vakiomenetelmä, joka sopii paremmin sellaiseen ympäristöön, jossa käytetään keskusvastapuolimääritystä, nämä standardit olisi sisällytettävä unionin lainsäädäntöön, jota olisi näin ollen muutettava.

(26)  Vastapuoliriskin standardimenetelmä on riskiherkempi kuin nykyinen standardimenetelmä ja käyvän arvon menetelmä, minkä vuoksi sen pitäisi johtaa omien varojen vaatimuksiin, jotka vastaavat paremmin laitosten johdannaistransaktioihin liittyviä riskejä. Toisaalta vastapuoliriskin standardimenetelmän käyttö on laitosten kannalta monimutkaisempaa. Joillekin laitoksille, jotka käyttävät nykyään käyvän arvon menetelmää, vastapuoliriskin standardimenetelmä voi osoittautua liian monimutkaiseksi ja raskaaksi käyttää. ▌Laitoksia ja konsolidoituun ryhmään kuuluvia laitoksia, joiden johdannaiskauppa on keskisuurta, varten olisi otettava käyttöön yksinkertaistettu versio vastapuoliriskin standardimenetelmästä. Koska yksinkertaistettu versio ei olisi yhtä riskiherkkä kuin vastapuoliriskin standardimenetelmä, se olisi kalibroitava asianmukaisesti, jotta varmistettaisiin, ettei johdannaistransaktioiden vastuuarvoa arvioida siinä liian pieneksi.

(27)  Tällä hetkellä suurin osa laitoksista käyttää käyvän arvon menetelmää (jonka vastapuoliriskin standardimenetelmä korvaa) johdannaistensa vastuuarvon laskemiseen. Käyvän arvon menetelmän kalibrointi on kuitenkin peräisin Basel I -järjestelmässä sovituista säännöistä, jotka perustuvat 1980-luvun lopun markkinaolosuhteisiin eivätkä ole riittävän tarkkoja johdannaistransaktioiden riskin asianmukaiseen kuvaamiseen. Sellaisten laitosten kannalta, joilla on vähän johdannaispositioita ja jotka käyttävät nykyään käyvän arvon menetelmää tai alkuperäisen hankinta-arvon menetelmää, vastapuoliriskin standardimenetelmä ja sen yksinkertaistettu versio voivat kumpikin olla liian monimutkaisia ottaa käyttöön. Sen vuoksi alkuperäisen hankinta-arvon menetelmä olisi varattava näille laitoksille vaihtoehtona, mutta sitä olisi tarkistettava ▌. Tarkistettu alkuperäisen hankinta-arvon menetelmä tarjoaa laitoksille ja konsolidoituun ryhmään kuuluville laitoksille, jotka käyvät vähän johdannaiskauppaa, asianmukaisen vaihtoehdon käyvän arvon menetelmälle ilman vanhentuneen menetelmän puutteita.

(28)  Olisi otettava käyttöön selkeät kriteerit, joilla laitoksia voidaan opastaa sallittujen menetelmien valinnassa. Kriteerien olisi perustuttava laitoksen johdannaistoiminnan kokoon, joka kuvastaa sitä, miten kehittynyttä menetelmää laitoksen pitäisi pystyä käyttämään vastuuarvon laskennassa.

(29)  Finanssikriisin aikana joillakin unioniin sijoittautuneilla laitoksilla oli huomattavia kaupankäyntivarastoon liittyneitä tappioita. Tuolloin kävi ilmi, että eräillä niistä ei ollut riittävästi pääomaa kattamaan näitä tappioita, minkä vuoksi ne joutuivat hakemaan poikkeuksellista julkista rahoitustukea. Nämä havainnot saivat Baselin komitean korjaamaan useita puutteita sellaisten kaupankäyntivarastoon kuuluvien positioiden vakavaraisuuskohtelussa, jotka otetaan huomioon markkinariskien omien varojen vaatimuksissa.

(30)  Vuonna 2009 viimeisteltiin ensimmäiset uudistukset kansainvälisellä tasolla, ja ne saatettiin osaksi unionin lainsäädäntöä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2010/76/EU(12).

(31)  Vuonna 2009 toteutetussa uudistuksessa ei kuitenkaan puututtu markkinariskien omien varojen vaatimuksia koskevien standardien rakenteellisiin heikkouksiin. Epäselvyys kaupankäyntitoiminnan ja rahoitustoiminnan välisestä rajanvedosta mahdollisti sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön, kun taas markkinariskien omien varojen vaatimusten puutteellinen riskiherkkyys ei antanut mahdollisuutta kattaa kaikkia laitoksiin kohdistuneita riskejä.

(32)  Sen vuoksi Baselin komitea käynnisti kaupankäyntivaraston perusteellisen tarkistuksen korjatakseen nämä heikkoudet. Työ saatiin päätökseen tammikuussa 2016. Kaupankäyntivaraston perusteellisen tarkistuksen mukaiset standardit lisäävät markkinariskikehyksen riskiherkkyyttä vahvistamalla omien varojen vaatimusten määrän, joka on suhteutettu paremmin kaupankäyntivaraston positioihin, ja niissä selvennetään kaupankäyntitoiminnan ja rahoitustoiminnan välistä rajanvetoa.

(33)  Kun kaupankäyntivaraston perusteellisen tarkistuksen mukaisia standardeja pannaan unionissa täytäntöön, samalla on säilytettävä unionin finanssimarkkinoiden moitteeton toiminta. Viimeaikaiset tutkimukset näiden standardien vaikutuksista osoittavat, että niiden täytäntöönpano todennäköisesti johtaa markkinariskejä koskevan omien varojen kokonaisvaatimuksen jyrkkään kasvuun. Jotta kaupankäyntitoiminta ei supistuisi unionissa äkillisesti, olisi otettava käyttöön siirtymäaika, jonka kuluessa laitokset voisivat mukautua markkinariskien omien varojen vaatimusten kokonaistasoon, johon päädytään, kun kaupankäyntivaraston perusteellisen tarkistuksen mukaiset standardit saatetaan osaksi unionin lainsäädäntöä. Siirtymäajalla olisi varmistettava, että Baselin komitean vaatimukset otetaan asteittain käyttöön, jotta vähennetään laitoksissa vallitsevaa epävarmuutta markkinariskeihin liittyvistä tulevista omien varojen vaatimuksista. Asianmukaisella siirtymäajalla olisi varmistettava toisaalta, että kaupankäyntivaraston perusteellisen tarkistuksen mukaisten standardien täytäntöönpano ei johda markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimusten jyrkkään nousuun, ja toisaalta, että siirtymäaika ei voi johtaa markkinariskien omien varojen vaatimusten laskuun nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä myös eurooppalaisiin kaupankäynnin erityispiirteisiin ja mukautuksiin, jotka liittyvät valtion joukkolainoja ja katettuja joukkolainoja sekä yksinkertaisia, läpinäkyviä ja standardoituja arvopaperistamisia koskeviin omien varojen vaatimuksiin.

(34)  Markkinariskien oikeasuhteista käsittelyä olisi sovellettava myös sellaisiin laitoksiin, joilla ei ole kovinkaan paljon kaupankäyntivarastoon liittyvää toimintaa, jolloin useammat laitokset, joiden kaupankäyntitoiminta on vähäistä, voivat soveltaa kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin positioihin liittyvää luottoriskikehystä vähäistä kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaa koskevan poikkeuksen tarkistetun version mukaisesti. Lisäksi olisi sallittava, että laitokset, joilla on keskisuuri kaupankäyntivarasto, laskevat markkinariskien omien varojen vaatimukset käyttämällä yksinkertaistettua vakiomenetelmää sen menetelmän mukaisesti, jota käytetään nykyään asetuksen (EU) N:o 575/2013 nojalla. Näitä lievennettyjä vaatimuksia olisi sovellettava myös laitoksiin, jotka kuuluvat konsolidoituun ryhmään, jos ne täyttävät edellä mainitut vaatimukset erillisenä laitoksena.

(35)  Suuriin asiakasriskeihin sovellettavaa kehystä olisi lujitettava, jotta parannettaisiin laitosten kykyä kattaa tappioita ja noudattaa kansainvälisiä standardeja. Tätä varten olisi käytettävä laadukkaampaa pääomaa pääomapohjana, kun lasketaan suuriin asiakasriskeihin sovellettavaa rajaa, ja luottojohdannaisiin liittyvät vastuut olisi laskettava vastapuoliriskin standardimenetelmällä. Lisäksi olisi alennettava rajaa, jota sovelletaan G-SIB-pankkien muihin G-SIB-pankkeihin liittyviin vastuisiin, jotta voitaisiin vähentää suurten laitosten keskinäisiin kytköksiin liittyviä järjestelmäriskejä ja pienentää sitä todennäköisyyttä, että G-SIB-pankkien vastapuolten maksukyvyttömyys vaikuttaa rahoitusvakauteen.

(36)  Vaikka maksuvalmiusvaatimus (LCR) varmistaa, että luottolaitokset ja järjestelmän kannalta merkittävät sijoituspalveluyritykset voivat kestää vakavaa stressitilannetta lyhyellä aikavälillä, se ei kuitenkaan takaa, että näillä luottolaitoksilla ja sijoituspalveluyrityksillä on vakaa rahoitusrakenne pidemmällä aikavälillä. Onkin käynyt selväksi, että EU:n tasolla pitäisi kehittää yksityiskohtainen sitova pysyvän varainhankinnan vaatimus, joka olisi täytettävä kaikkina aikoina, jotta estettäisiin liian suuret maturiteettierot varojen ja velkojen välillä sekä liiallinen riippuvuus lyhytaikaisesta tukkurahoituksesta.

(37)  Sen vuoksi olisi pysyvää varainhankintaa koskevien Baselin komitean standardien mukaisesti annettava säännöt, joissa pysyvän varainhankinnan vaatimus määritellään laitoksen käytettävissä olevan pysyvän rahoituksen määrän ja vaaditun pysyvän rahoituksen määrän välisenä suhteena yhden vuoden aikajänteellä. Tämä suhdeluku on sitova pysyvän varainhankinnan vaatimus, jäljempänä ’NSFR-vaatimus’. Käytettävissä olevan pysyvän rahoituksen määrä olisi laskettava kertomalla laitoksen velat ja lakisääteinen pääoma sopivilla kertoimilla, jotka kuvastavat niiden luotettavuutta NSFR-vaatimuksen yhden vuoden aikajänteellä. Vaaditun pysyvän rahoituksen määrä olisi laskettava kertomalla laitoksen varat ja taseen ulkopuolisiin eriin liittyvät vastuut sopivilla kertoimilla, jotka kuvastavat niiden maksuvalmiusominaisuuksia ja jäljellä olevia maturiteetteja NSFR-vaatimuksen yhden vuoden aikajänteellä.

(38)  NSFR-vaatimus olisi ilmaistava prosentteina, ja sen vähimmäistasoksi olisi vahvistettava 100 prosenttia, joka osoittaa, että laitoksen pysyvä rahoitus riittää täyttämään sen varainhankintatarpeet yhden vuoden aikana sekä normaali- että stressitilanteissa. Jos laitoksen NSFR-vaatimus alittaa 100 prosentin tason, laitoksen olisi noudatettava asetuksen (EU) N:o 575/2013 414 artiklassa vahvistettuja erityisvaatimuksia päästäkseen mahdollisimman pian takaisin vähimmäistasolle. Jos NSFR-vaatimusta ei täytetä, valvontatoimenpiteet eivät saisi olla automaattisia, vaan toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava NSFR-vaatimuksen täyttämättä jättämisen syyt ennen kuin ne määrittelevät mahdollisia valvontatoimenpiteitä.

(39)  Kuten EPV suosittaa 15 päivänä joulukuuta 2015 asetuksen (EU) N:o 575/2013 510 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti laatimassaan kertomuksessa, NSFR-vaatimuksen laskentasäännöissä olisi otettava tarkasti huomioon Baselin komitean standardit, mukaan luettuina niiden muutokset, jotka koskevat johdannaistransaktioiden käsittelyä. Toisaalta, koska on tarpeen ottaa huomioon joitakin eurooppalaisia erityispiirteitä sen varmistamiseksi, ettei NSFR-vaatimuksella vaikeuteta Euroopan reaalitalouden rahoittamista, Baselin NSFR-vaatimukseen on aiheellista tehdä joitakin mukautuksia määriteltäessä eurooppalaista NSFR-vaatimusta. EPV:n laatimassa NSFR-kertomuksessa suositetaan näitä eurooppalaisesta toimintaympäristöstä johtuvia mukautuksia, joissa on pääasiassa kyse erityiskohteluista, joita sovelletaan i) pass through -malleihin yleisesti ja katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuun erityisesti; ii) kaupan rahoitukseen liittyviin toimiin; iii) keskitettyihin säänneltyihin säästöihin; iv) vakuudellisiin asuntolainoihin; ja v) luotto-osuuskuntiin. Nämä ehdotetut erityiskohtelut heijastavat pitkälti sitä etuuskohtelua, joka myönnetään kyseisille toimille eurooppalaisessa maksuvalmiusvaatimuksessa muttei Baselin maksuvalmiusvaatimuksessa. Koska NSFR-vaatimus täydentää maksuvalmiusvaatimusta, näiden kahden vaatimuksen olisi todellakin oltava johdonmukaisia määritelmiltään ja kalibroinneiltaan. Tämä koskee erityisesti vaaditun pysyvän rahoituksen kertoimia, joita sovelletaan maksuvalmiusvaatimuksen laadukkaisiin likvideihin varoihin laskettaessa NSFR-vaatimusta, jossa on otettava huomioon eurooppalaisen maksuvalmiusvaatimuksen määritelmät ja arvonleikkaukset, riippumatta sellaisten maksuvalmiusvaatimuksen laskennalle asetettujen yleisten ja toiminnallisten vaatimusten noudattamisesta, jotka eivät ole tarkoituksenmukaisia NSFR-vaatimuksen laskennan yhden vuoden aikakehyksessä.

(40)  Eurooppalaisten erityispiirteiden lisäksi johdannaistransaktioiden tiukka käsittely Baselin NSFR-vaatimuksessa voisi vaikuttaa merkittävästi laitosten johdannaistoimiin ja näin ollen myös Euroopan finanssimarkkinoihin ja loppukäyttäjien mahdollisuuksiin käyttää joitakin toimintoja. Baselin NSFR-vaatimuksen käyttöönotto ilman laajoja määrällisiä vaikutustutkimuksia ja julkista kuulemista voisi vaikuttaa aiheettomasti ja suhteettomasti johdannaistransaktioihin ja joihinkin toisiinsa liittyviin liiketoimiin, määritystoimet mukaan luettuina. Lisävaatimusta, jonka mukaan bruttomääräisten johdannaisvelkojen varalta on oltava 20 prosenttia pysyvää rahoitusta, pidetään hyvin yleisesti karkeana vaatimuksena, jossa yliarvioidaan ylimääräiset rahoitusriskit, jotka liittyvät johdannaisvelkojen mahdolliseen kasvuun yhden vuoden aikajänteellä. Sen vuoksi vaikuttaa kohtuulliselta hyväksyä vaihtoehtoinen riskiherkempi toimenpide, jolla ei vaikeuteta Euroopan finanssimarkkinoiden moitteetonta toimintaa eikä riskeiltä suojaavien välineiden tarjoamista laitoksille ja loppukäyttäjille, yritykset mukaan luettuina, jolloin varmistetaan niiden rahoittaminen pääomamarkkinaunionin tavoitteen mukaisesti. Baselin komitea tarkisti äskettäin NSFR-vaatimuksen puitteissa vakuudettomien johdannaistransaktioiden käsittelystä vuonna 2014 annettuja sääntöjä ja myönsi, että kun on kyse vakuudettomista johdannaistransaktioista standardi ei sellaisenaan olisi riittävä rahoituksen tarpeen selvittämiseksi ja että 20 prosentin RFS-kerroin ilmentää liian suurta varovaisuutta. Baselin komitea on päässyt sopimukseen siitä, että jäsenvaltioiden lainkäyttöalueilla voidaan harkinnanvaraisesti pienentää tätä kerrointa vähintään 5 prosenttiin.

(41)  Baselin järjestelmässä lyhytaikaisen rahoituksen, kuten takaisinostosopimusten (pysyvä rahoitus, jota ei hyväksytä), ja lyhytaikaisen antolainauksen, kuten takaisinmyyntisopimusten (vaativat maksuvalmiusvaatimuksen määritelmän mukaisesti jonkin verran pysyvää rahoitusta eli 10 prosenttia, jos niiden vakuutena on tason 1 laadukkaita likvidejä varoja (HQLA-varat), ja 15 prosenttia muiden liiketoimien osalta) käsittely on epäsymmetristä, kun on kyse rahoitusalan asiakkaista. Tämän epäsymmetrisen käsittelyn tavoitteena on ehkäistä laajojen kytkösten syntyminen lyhytaikaisessa rahoituksessa rahoitusasiakkaiden välille, koska tällaiset kytkökset merkitsevät keskinäistä yhteyttä, jonka vuoksi vaikeuksiin joutuneen laitoksen kriisinratkaisua on vaikea toteuttaa ilman, että riski leviää koko rahoitusjärjestelmään. Epäsymmetriaan sovelletaan kuitenkin liian varovaista kalibrointia, joka voi vaikuttaa sellaisten arvopapereiden, erityisesti valtion joukkolainojen, likviditeettiin, joita käytetään yleensä vakuuksina lyhytaikaisissa liiketoimissa, koska laitokset vähentävät todennäköisesti toimintavolyymiään takaisinostomarkkinoilla. Se saattaisi myös heikentää markkinatakaustoimintaa, koska takaisinostomarkkinat helpottavat tarvittavan varaston hallintaa, mikä olisi ristiriidassa pääomamarkkinaunionin tavoitteiden kanssa. Sen vuoksi olisi myös vaikeampaa muuntaa tällaisia arvopapereita nopeasti rahaksi hyvään hintaan, mikä vaarantaisi maksuvalmiusvaatimuksen tehokkuuden, koska maksuvalmiusvaatimuksen ajatuksena on pitää puskurina likvidejä varoja, jotka voidaan muuntaa helposti rahaksi maksuvalmiuskriisin puhjetessa. Lisäksi epäsymmetrian kalibrointi voi vaikuttaa pankkien välisten rahoitusmarkkinoiden likviditeettiin etenkin, kun markkinoilla toimitaan likviditeetinhallintatarkoituksissa, koska pankkien kannalta tulee olemaan kalliimpaa lainata toisille pankeille lyhyellä aikavälillä. Epäsymmetrinen käsittely olisi säilytettävä, mutta RSF-kertoimia olisi pienennettävä 10 prosentista 5 prosenttiin ja 15 prosentista 10 prosenttiin.

(42)  Baselin RSF-kertoimen uudelleenkalibroinnin lisäksi (RSF-kerroin on 5 prosenttia 10 prosentin sijasta), joka koskee sellaisia rahoitusalan asiakkaiden kanssa toteutettuja lyhytaikaisia takaisinmyyntitransaktioita, joiden vakuutena on valtion joukkolainoja, on osoittautunut tarpeelliseksi tehdä joitakin muita mukautuksia sen varmistamiseksi, ettei NSFR-vaatimuksen käyttöönotto vaikuta kielteisesti valtionlainamarkkinoiden likviditeettiin. Baselin järjestelmän mukainen 5 prosentin RSF-kerroin, jota sovelletaan tason 1 laadukkaisiin likvideihin varoihin, valtion joukkolainat mukaan luettuina, merkitsee sitä, että laitoksilla pitäisi olla näin suuri prosenttimäärä pitkäaikaista vakuudetonta rahoitusta valmiiksi saatavilla riippumatta siitä, kuinka kauan ne aikovat pitää tällaisia valtion joukkolainoja. Tämä voisi kannustaa laitoksia vielä enemmän tallettamaan käteisvaroja keskuspankkeihin sen sijaan, että ne toimisivat päämarkkinatakaajina ja tarjoaisivat likviditeettiä valtionlainamarkkinoilla. Lisäksi se on ristiriidassa maksuvalmiusvaatimuksen kanssa, jossa näiden varojen likviditeetti hyväksytään kokonaan jopa vaikean maksuvalmiuskriisin aikana (0 prosentin arvonleikkaus). Sen vuoksi RSF-kerrointa, jota sovelletaan EU:n maksuvalmiusvaatimuksessa määriteltyihin tason 1 laadukkaisiin likvideihin varoihin, erittäin laadukkaita katettuja joukkolainoja lukuun ottamatta, olisi pienennettävä 5 prosentista 0 prosenttiin.

(43)  Lisäksi kaikilla EU:n maksuvalmiusvaatimuksessa määritellyillä tason 1 laadukkailla likvideillä varoilla (erittäin laadukkaita katettuja joukkolainoja lukuun ottamatta), jotka on saatu johdannaissopimusten vakuusmarginaaleina, olisi kuitattava johdannaisvaroja, kun taas Baselin standardissa hyväksytään ainoastaan se, että johdannaisvaroja kuitataan käteisvaroilla, jotka täyttävät velkaantumista koskevan kehyksen ehdot. Hyväksymällä vakuusmarginaalit laajemmin lisätään valtionlainamarkkinoiden likviditeettiä, estetään sellaisten loppukäyttäjien rankaiseminen, joilla on runsaasti valtion joukkolainoja mutta vain vähän käteisvaroja (kuten eläkerahastot), ja vältetään käteisvarojen kysyntään liittyvien jännitteiden lisääminen takaisinostomarkkinoilla.

(44)  NSFR-vaatimusta olisi sovellettava laitoksiin sekä yksilöllisesti että konsolidoinnin perusteella, paitsi jos toimivaltaiset viranomaiset myöntävät yksittäisille laitoksille vapautuksia sen soveltamisesta. NSFR-vaatimuksella täydennetään maksuvalmiusvaatimusta, jonka soveltamisala näin ollen kaksinkertaistuu. Jos yksittäisille laitoksille ei ole myönnetty vapautuksia NSFR-vaatimuksen soveltamisesta, kahdelle samaan ryhmään tai samaan laitosten suojajärjestelmään kuuluvalle laitokselle olisi periaatteessa annettava symmetriset käytettävissä olevan ja vaaditun pysyvän rahoituksen kertoimet, jottei menetettäisi rahoitusta sisämarkkinoilla eikä estettäisi tehokasta likviditeetin hallintaa eurooppalaisissa yritysryhmissä, joissa likviditeettiä hallitaan keskitetysti. Tällaiset symmetriset etuuskohtelut olisi sallittava ainoastaan ryhmänsisäisissä liiketoimissa, jos kaikki tarvittavat suojatoimet ovat käytössä, rajat ylittäviä liiketoimia koskevien lisäkriteerien perusteella ja ainoastaan asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten ennakkosuostumuksella, koska ei voida olettaa, että laitokset, joilla on vaikeuksia täyttää maksuvelvoitteitaan, saavat aina rahoitustukea muilta samaan ryhmään tai samaan laitosten suojajärjestelmään kuuluvilta yrityksiltä.

(44 a)  Myös pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten laitosten olisi voitava soveltaa yksinkertaistettua NSFR-vaatimusta. Yksinkertaistettu ja rakeisuustasoltaan alempi NSFR-vaatimus edellyttäisi vähemmän tietopisteitä, millä toisaalta yksinkertaistettaisiin pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten laitosten laskentaa suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja toisaalta varmistettaisiin entistä tiukemman kalibroinnin avulla, että pienillä ja rakenteeltaan yksinkertaisilla laitoksilla on käytettävissään riittävästi pysyvää rahoitusta.

(45)  Kolmansissa maissa olevien tytäryritysten konsolidoinnissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kyseisissä maissa sovellettavat pysyvän varainhankinnan vaatimukset. Sen vuoksi unionin konsolidointisäännöissä ei pitäisi ottaa käyttöön sellaista kolmansissa maissa olevien tytäryritysten käytettävissä olevan ja vaaditun rahoituksen kohtelua, joka on edullisempi kuin kyseisten kolmansien maiden kansallisessa lainsäädännössä säädetään.

(46)  Asetuksen (EU) N:o 575/2013 508 artiklan 3 kohdan mukaan komission on määrä antaa kertomus asianmukaisesta sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvontaan tarkoitetusta järjestelmästä ja tarvittaessa myös lainsäädäntöehdotus. Ennen kuin kyseistä säännöstä aletaan soveltaa, olisi sijoituspalveluyrityksiin, jotka eivät ole järjestelmän kannalta merkittäviä, sovellettava edelleen jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä, joka koskee pysyvän varainhallinnan vaatimusta. Jos sijoituspalveluyritykset, jotka eivät ole järjestelmän kannalta merkittäviä, kuuluvat pankkiryhmiin, niihin olisi kuitenkin sovellettava asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyä NSFR-vaatimusta konsolidoinnin perusteella, jotta kyseinen vaatimus voitaisiin laskea konsolidoidusti asianmukaisella tavalla.

(47)  Laitosten olisi ilmoitettava sitova yksityiskohtainen NSFR-vaatimus toimivaltaisille viranomaisilleen raportointivaluutan määräisenä kaikkien erien osalta ja erikseen kunkin merkittävän valuutan määräisten erien osalta, jotta varmistettaisiin mahdollisten valuuttaerojen asianmukainen seuranta. Laitoksille ei saisi asettaa NSFR-vaatimuksen vuoksi kaksinkertaisia raportointivaatimuksia tai sellaisia raportointivaatimuksia, jotka eivät ole voimassa olevien sääntöjen mukaisia, ja laitoksille olisi annettava riittävästi aikaa valmistautua uusien raportointivaatimusten voimaantuloon.

(48)  Koska tarkoituksenmukaisten ja vertailukelpoisten tietojen tarjoaminen markkinoille laitosten yhteisistä keskeisistä riskimittareista on vakaan pankkijärjestelmän perusperiaate, on olennaisen tärkeää vähentää tietojen epäsymmetriaa mahdollisimman paljon ja helpottaa luottolaitosten riskiprofiilien vertailua lainkäyttöalueiden sisällä ja niiden välillä. Baselin komitea julkaisi tarkistetut pilarin 3 mukaiset julkistamisstandardit tammikuussa 2015 parantaakseen laitosten sääntelyn mukaisesti markkinoille antamien tietojen vertailtavuutta, laatua ja johdonmukaisuutta. Sen vuoksi on aiheellista muuttaa nykyisiä julkistamisvaatimuksia, jotta nämä uudet kansainväliset standardit voidaan panna täytäntöön.

(49)  Rahoituspalveluja koskevasta EU:n sääntelykehyksestä esitettyyn komission kannanottopyyntöön vastanneet tahot katsoivat, että nykyiset julkistamisvaatimukset ovat kohtuuttomia ja raskaita pienten laitosten kannalta. Olisi sallittava, että pienet ja rakenteeltaan yksinkertaiset laitokset eivät julkista tietoja yhtä usein ja yhtä tarkasti kuin suuret laitokset, mikä vähentäisi pienten laitosten hallinnollista rasitusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta julkistettavien tietojen pidemmälle menevää mukauttamista kansainvälisiin standardeihin.

(50)  Rahoituslaitosten olisi sovellettava sukupuolineutraalia palkitsemiskäytäntöä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 157 artiklassa vahvistetun periaatteen mukaisesti. Olisi tehtävä joitakin selvennyksiä palkitsemista koskevien tietojen julkistamiseen. Tässä asetuksessa vahvistettavien palkitsemista koskevien julkistamisvaatimusten olisi noudatettava palkitsemissääntöjen tavoitteita, joiden mukaan on perustettava ja ylläpidettävä palkitsemisjärjestelmät ja -käytännöt, jotka vastaavat tehokasta riskien hallintaa ja koskevat erityisesti henkilöstöryhmiä, joiden ammatillisella toiminnalla on merkittävä vaikutus luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten riskiprofiiliin. Lisäksi olisi vaadittava, että laitokset, jotka saavat poiketa tietyistä palkitsemissäännöistä, julkistavat kyseistä poikkeusta koskevat tiedot.

(52)  Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä (pk-yritykset) on keskeinen merkitys talouskasvun luomisessa ja työllisyyden edistämisessä, minkä vuoksi ne kuuluvat unionin talouden tukipilareihin. Koska pk-yrityksiin liittyy pienempi järjestelmäriski kuin suurempiin yrityksiin, pk-yrityksiin liittyviä vastuita koskevien pääomavaatimusten pitäisi olla pienempiä kuin vastaavien suuriin yrityksiin liittyvien vaatimusten, jotta varmistettaisiin pk-yritysten optimaalinen pankkirahoitus. Nykyään enintään 1,5 miljoonan euron suuruisiin pk-yrityksiin liittyviin vastuisiin sovelletaan 23,81 prosentin suuruista riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän vähennystä. Kynnysarvo olisi nostettava 3,0 miljoonaan euroon. Pääomavaatimusten vähentäminen olisi ulotettava koskemaan pk-yrityksiin liittyviä vastuita, jotka ylittävät 3,0 miljoonan euron kynnysarvon, ja kynnysarvon ylittävään osaan olisi sovellettava 15 prosentin suuruista riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän vähennystä.

(53)  Infrastruktuuri-investoinnit ovat olennaisen tärkeä keino parantaa Euroopan kilpailukykyä ja edistää työpaikkojen luomista. Unionin talouden elpyminen ja tuleva kasvu riippuvat pitkälti siitä, onko pääomaa saatavilla strategisiin investointeihin, joiden kohteina ovat Euroopan kannalta tärkeät infrastruktuurit, varsinkin laajakaista- ja energiaverkot, liikenneinfrastruktuurit ja sähköisen liikkuvuuden infrastruktuurit erityisesti teollisuuskeskuksissa sekä koulutus, tutkimus, innovointi, uusiutuva energia ja energiatehokkuus. Euroopan investointiohjelman tavoitteena on edistää lisärahoituksen saantia kannattaviin infrastruktuurihankkeisiin muun muassa hankkimalla sitä uusista yksityisistä rahoituslähteistä. Monien mahdollisten sijoittajien kannalta suurimpana ongelmana on oletettu kannattavien hankkeiden puute sekä rajalliset mahdollisuudet arvioida asianmukaisesti hankkeisiin liittyviä riskejä niiden monitahoisuuden vuoksi.

(54)  Sen vuoksi on olennaisen tärkeää edistää yksityistä ja julkista investoimista infrastruktuurihankkeisiin luomalla sääntely-ympäristö, joka antaa mahdollisuuden edistää laadukkaita infrastruktuurihankkeita ja vähentää investoijille koituvia riskejä. Erityisesti olisi alennettava infrastruktuurihankkeisiin liittyviä vastuita koskevia pääomavaatimuksia, jos kyseiset hankkeet täyttävät joukon kriteereitä, jotka edellyttävät niiden riskiprofiilin alentamista ja kassavirtojen ennustettavuuden parantamista. Komission olisi tarkasteltava kyseistä säännöstä [kolmen vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta], jotta voidaan arvioida, a) miten säännös on vaikuttanut infrastruktuuri-investointien määrään▌ja b) miten asianmukainen säännös on vakavaraisuuden kannalta. Lisäksi komission olisi harkittava, olisiko säännös ulotettava koskemaan myös yritysten tekemiä infrastruktuuri-investointeja.

(55)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 508 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, joka käsittelee asianmukaista järjestelmää sijoituspalveluyritysten ja kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen yritysten vakavaraisuusvalvontaa varten, ja että kertomusta seuraa tarvittaessa lainsäädäntöehdotus. Lainsäädäntöehdotuksessa voidaan asettaa uusia vaatimuksia näille yrityksille. Jotta varmistettaisiin oikeasuhteisuus ja vältettäisiin tarpeettomat ja toistuvat sääntelymuutokset, sijoituspalveluyritykset, jotka eivät ole järjestelmän kannalta merkittäviä, olisi jätettävä asetusta (EU) N:o 575/2013 muuttavien uusien säännösten soveltamisen ulkopuolelle. Sijoituspalveluyrityksille, joista aiheutuu sama järjestelmäriski kuin luottolaitoksista, olisi kuitenkin asetettava samat vaatimukset, joita luottolaitosten on noudatettava.

(55 a)  Kuten EPV, EAMV ja EKP ovat suosittaneet, keskusvastapuolista ja arvopaperikeskuksista muodostuva rahoitusmarkkinainfrastruktuuri olisi vapautettava vähimmäisomavaraisuusastetta koskevasta vaatimuksesta, omien varojen vähimmäisvaatimuksesta ja pysyvän varainhankinnan vaatimuksesta niiden erilaisen liiketoimintamallin vuoksi. Tällaisilta laitoksilta edellytetään pankkitoimiluvan hankintaa pelkästään siksi, että keskuspankkien yliyön järjestelyt olisivat niiden käytettävissä ja ne voisivat auttaa saavuttamaan rahoitusalan tärkeitä poliittisia ja sääntelytavoitteita, missä ne ovat keskeinen väline. Komission olisi tältä osin varmistettava EPV:n, EAMV:n ja EKP:n suositusten noudattaminen ja myönnettävä kyseiset vapautukset.

(56)  Ottaen huomioon, että vakavaraisuutta koskevan sääntelykehyksen lujittaminen ja pankkiunionin perustaminen vahvistavat ryhmävalvontaa, on suotavaa, että laitokset hyödyntävät vielä enemmän sisämarkkinoiden tarjoamia etuja muun muassa varmistaakseen pääoma- ja likviditeettiresurssien tehokkaan hallinnan koko ryhmässä. Rajojen yli toimivilla ryhmillä olisi sen vuoksi oltava mahdollisuus saada vapautus vaatimusten soveltamisesta yksittäisten tytäryritysten ja emoyritysten tasolla, jos on olemassa riittävät takeet siitä, että vapautuksen soveltamisalaan kuuluvilla yhteisöillä on käytettävissään riittävästi pääomaa ja likviditeettiä. Jos kaikki takeet täyttyvät, toimivaltainen viranomainen saa päättää tällaisten vapautusten myöntämisestä. Toimivaltaisten viranomaisten päätökset olisi perusteltava asianmukaisesti.

(56 a)  Baselin komitea ehdotti kaupankäyntivaraston perusteellisen tarkistuksen yhteydessä todellisten hintatietojen kriteereihin perustuvan riskitekijöiden mallinnusta koskevan arviointikehyksen käyttöönottoa. Sen mukaisesti pankkien olisi voitava arvioida, täyttääkö riskitekijä niiden asettamat kriteerit, jotka koskevat markkinatodellisuutta kuvastavia luotettavia hintatietoja. Vain pankista peräisin olevat transaktiotiedot eivät ehkä riitä luotettavan riskinarvioinnin tekemiseen. Tämän asetuksen olisi annettava pankeille mahdollisuus käyttää tietojen koostajia, jotka voivat olla myös kolmansien osapuolten toimittamia, välineenä, joka yhdistää ja hankkii todellisia hintatietoja markkinoilta, laajentaa kuvaa pankin riskinarvioinnista ja parantaa riskitekijöiden mallinnuksessa käytettävien tietojen luotettavuutta.

(57)  Jotta laitosten olisi helpompi noudattaa tässä asetuksessa ja direktiivissä 2013/36/EU vahvistettuja sääntöjä sekä teknisiä sääntelystandardeja, teknisiä täytäntöönpanostandardeja ja ohjeita ja malleja, jotka vahvistetaan kyseisten sääntöjen täytäntöönpanoa varten, EPV:n olisi kehitettävä tietotekninen väline, jonka tarkoituksena on opastaa laitoksia asiaankuuluvien säännösten, standardien ja mallien noudattamisessa laitosten koon ja liiketoimintamallin mukaisesti.

(58)  Jotta julkistettuja tietoja olisi helpompi verrata keskenään, EPV:lle olisi annettava tehtäväksi laatia tietojen julkistamista varten vakiolomakkeet, jotka käsittävät kaikki Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädetyt julkistamisvaatimukset. Laatiessaan näitä standardeja EPV:n olisi otettava huomioon laitosten koko ja monitahoisuus sekä niiden toiminnan luonne ja riskien taso.

(59)  Jotta voitaisiin varmistaa, että asetuksen (EU) N:o 573/2013 eräät tekniset erityissäännökset määritellään asianmukaisesti, ja ottaa huomioon mahdollinen kehitys kansainvälisellä tasolla, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä sellaisia tuotteita tai palveluja koskevasta luettelosta, joihin liittyvien varojen ja velkojen voidaan katsoa olevan riippuvaisia toisistaan, sekä johdannaisten, vakuudellisten luotonantojen ja pääomamarkkinalähtöisten liiketoimien käsittelyn ja sellaisten, rahoitusalan asiakkaiden kanssa toteutettujen vakuudettomien liiketoimien käsittelyn määrittelemisestä, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle kuusi kuukautta, pysyvän varainhankinnan vaatimuksen laskemista varten.

(60)  Komission olisi hyväksyttävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti delegoiduilla säädöksillä EPV:n laatimat teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa käsitellään kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin positioihin liittyvän markkinariskin omien varojen vaatimuksia, instrumentteja, joihin liittyy jäännösriskejä, äkillisiä tappioita koskevia laskelmia, lupaa käyttää sisäisiä malleja markkinariskin osalta, sisäisiin malleihin liittyvää toteutumatestausta, voittojen ja tappioiden tarkastelua, riskitekijöitä, jotka eivät ole mallinnettavissa, ja maksukyvyttömyysriskiä markkinariskiin sovellettavassa sisäisten mallien menetelmässä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission ja EPV:n olisi varmistettava, että kaikki kyseiset laitokset voivat soveltaa näitä standardeja ja vaatimuksia oikeassa suhteessa laitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen nähden.

(61)  Suuria asiakasriskejä koskevien sääntöjen soveltamiseksi komission olisi täsmennettävä antamalla säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, missä olosuhteissa asiakaskokonaisuuden olemassaolon edellytykset täyttyvät ja millä tavoin lasketaan sellaisista liitteessä II tarkoitetuista sopimuksista ja sellaisista luottojohdannaissopimuksia johtuvien vastuiden arvo, joita ei tehdä suoraan asiakkaan kanssa vaan jotka ovat kyseisen asiakkaan liikkeeseen laskeman vieraan pääoman tai oman pääoman ehtoisen rahoitusvälineen kohde-etuuksia, ja missä tapauksissa ja kuinka kauan toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia suurille asiakasriskeille asetetun rajan ylittymisen. Lisäksi komission olisi annettava tekninen sääntelystandardi, jossa täsmennetään suuria asiakasriskejä koskevan raportoinnin muoto ja tiheys sekä sellaisten varjopankkien tunnistamisperusteet, joihin suuria asiakasriskejä koskevia raportointivelvollisuuksia sovelletaan.

(61 a)  Valtioiden velkakirjoilla on ratkaiseva asema korkealaatuisten ja likvidien omaisuuserien tarjoamisessa sijoittajille ja vakaiden rahoituslähteiden tarjoamisessa valtioille. Kuitenkin joissakin jäsenvaltioissa rahoituslaitokset investoivat liiallisesti omien hallitustensa liikkeeseen laskemiin joukkovelkakirjoihin, mikä johtaa liialliseen ”vinoumaan kotiinpäin”. Yksi pankkiunionin tärkeimmistä tavoitteista on pankkien ja valtionvelkariskin välisen yhteyden murtaminen. Valtionvelan vakavaraisuuskohtelua koskevan unionin sääntelykehyksen olisi edelleen vastattava kansainvälistä normia, ja pankkien tulisi jatkaa toimiaan entistä, jotta valtionvelkasalkuista saataisiin entistä hajautetumpia.

(62)  Vastapuoliriskin osalta komissiolle olisi siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä sellaisten näkökohtien määrittelemisestä, jotka liittyvät liiketoimien olennaiseen riskitekijään, valvojan määrittämään deltaan ja hyödykeriskikategoriaa koskevaan korotukseen.

(63)  Ennen säädösten antamista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti on erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(64)  Komissiolla olisi oltava valta muuttaa asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyjä julkistamisvaatimuksia delegoidulla säädöksellä, jotta voitaisiin reagoida tehokkaammin kehitykseen, jota julkistamisstandardeissa tapahtuu ajan myötä kansainvälisellä tasolla ja unionin tasolla.

(65)  Jos vakavaraisuusvalvontaan liittyvää raportointia käsittelevää unionin pakettia voidaan parantaa soveltamisalan, tarkkuuden tai raportointitiheyden osalta, EPV:n olisi ilmoitettava tästä asiasta ja esitettävä ainakin konkreettisia suosituksia siitä, miten sääntelyn noudattamisesta pienille laitoksille aiheutuvia keskimääräisiä kustannuksia voidaan pienentää ihanteellisesti 20 prosenttia tai vähintään kymmenen prosenttia mukauttamalla ja vähentämällä vaatimuksia.

(65 a)  Lisäksi kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta ja yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten, erityisesti EKP:n ja EPV:n, kanssa olisi laadittava kattava kertomus raportointijärjestelmän tarvittavasta tarkistamisesta. Tämän olisi oltava perustana komission esittämille lainsäädäntöehdotuksille. Tämän kertomuksen tarkoituksena olisi oltava yhdennetyn ja standardoidun järjestelmän luominen tilasto- ja sääntelytietojen raportointivelvollisuuksia varten kaikkien unionissa sijaitsevien laitosten osalta. Tällaisessa järjestelmässä olisi muun muassa käytettävä yhdenmukaisia määritelmiä ja kerättäviä tietoja koskevia standardeja, varmistettava tietojen luotettava ja pysyvä vaihto toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä luotava tilasto- ja sääntelytiedoille keskitetty sijainti, joka hallinnoi, kokoaa ja jakaa tietopyyntöjä ja kerättyä dataa. Keskittämällä ja yhdenmukaistamalla tällä tavalla tietojen keruuta ja tietopyyntöjä pyritään estämään se, että eri viranomaiset pyytävät samanlaisia tai samoja tietoja, ja vähentämään siten huomattavasti sekä toimivaltaisille viranomaisille että instituutioille aiheutuvaa hallinnollista ja taloudellista rasitetta.

(66)  Jotta voitaisiin soveltaa omien varojen vaatimuksia, jotka koskevat yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa olevia vastuita, komission olisi täsmennettävä antamalla tekninen sääntelystandardi, miten laitosten on laskettava riskipainotettu vastuuerä sijoitusmandaattiin perustuvassa menetelmässä, kun jotakin laskentaan tarvittavaa lähtötietoa ei ole saatavilla.

(67)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat sellaisen jo olemassa olevan unionin lainsäädännön lujittaminen ja parantaminen, jolla varmistetaan luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin sovellettavat yhdenmukaiset vakavaraisuusvaatimukset, vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä asetuksessa ei pitäisi edellyttää, että laitokset antavat sellaisiin tilinpitosäännöstöihin perustuvia tietoja, jotka eroavat niihin unionin muiden säädösten ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti sovellettavista tilinpitosäännöstöistä.

(67 a)  Pankkiunionin loppuunsaattaminen on tärkeä askel kohti hyvin toimivien rajat ylittävien markkinoiden luomista ja sen varmistamista, että pankkiasiakkaat voivat hyötyä myönteisistä vaikutuksista seurauksena yhdenmukaistetuista ja integroiduista Euroopan pankkimarkkinoista, joilla Euroopan pankeille luodaan yhtäläiset toimintaedellytykset. Pankkiunionin loppuunsaattamisessa on saavutettu merkittävää edistystä, mutta jäljellä on edelleen joitakin esimerkiksi vaihtoehtoihin ja harkintavaltaan liittyviä esteitä. Sääntöjen yhdenmukaistaminen on erityisen vaikeaa rajat ylittävien suurten ryhmän sisäisten vastuiden alalla, koska yhteisellä valvontamekanismilla ei ole toimivaltaa asiassa. Lisäksi pankkiunionin sisäisiin rajat ylittäviin toimiin sovelletaan täysin Baselin pankkivalvontakomitean käyttämää menettelyä, minkä vuoksi euroalueen maassa sijaitsevan pankin on vähemmän houkuttelevaa laajentaa toimintaansa johonkin toiseen, sen kotimarkkinoiden ulkopuoliseen euroalueen maahan. Siksi komission olisi kuultava tiiviisti EKP:tä, EJKR:ää ja EPV:tä ja tarkistettava nykyistä kehystä. Sen olisi samalla sovellettava tasapainoista ja vakavaraisuuden kannalta järkevää kohtelua koti- ja kohdemaihin ja otettava huomioon jäsenvaltioille ja alueille aiheutuvat mahdolliset edut ja riskit.

(68)  Ottaen huomioon muutokset, jotka koskevat ehdot täyttäviin keskusvastapuoliin liittyvien vastuiden, erityisesti laitosten tällaisten vastapuolten maksukyvyttömyysrahastoihin rahastoimien maksujen käsittelyä, olisi muutettava myös asetuksen (EU) N:o 648/2012 asiaankuuluvia säännöksiä, jotka on otettu kyseisessä asetuksessa käyttöön asetuksella (EU) N:o 575/2013 ja joissa säädetään siitä, miten lasketaan keskusvastapuolten oletettu pääoma, jota laitokset käyttävät sen jälkeen laskiessaan omien varojen vaatimuksiaan.

(69)  Tiettyjä säännöksiä, jotka liittyvät omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeviin uusiin vaatimuksiin ja joilla TLAC-standardi pannaan täytäntöön, olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2019, kuten kansainvälisellä tasolla on sovittu.

(70)  Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 575/2013 olisi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EU) N:o 575/2013 seuraavasti:

(1)  Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artiklaSoveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt yleisistä vakavaraisuusvaatimuksista, jotka direktiivin 2013/36/EU nojalla valvottavien laitosten, rahoitusalan holdingyhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden on täytettävä seuraavien seikkojen osalta:

(a)  omien varojen vaatimukset, jotka liittyvät luottoriskin, markkinariskin, operatiivisen riskin ja toimitusriskin täysin kvantifioitaviin, yhdenmukaisiin ja standardoituihin osatekijöihin;

(b)  vaatimukset, joilla rajoitetaan suuria asiakasriskejä;

(c)  maksuvalmiusvaatimukset, jotka liittyvät likviditeettiriskin täysin kvantifioitaviin, yhdenmukaisiin ja standardoituihin osatekijöihin;

(d)  a, b ja c alakohtaan ja velkaantumiseen liittyvät raportointivaatimukset;

(e)  julkistamisvaatimukset.

Tässä asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt, jotka koskevat omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevia vaatimuksia, joita kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen, jotka ovat maailmanlaajuisia järjestelmän kannalta merkittäviä laitoksia (G-SII-laitokset) tai osa G-SII-laitoksia ja EU:n ulkopuolisten G-SII-laitosten olennaisia tytäryrityksiä, on noudatettava.

Tällä asetuksella ei säännellä julkistamisvaatimuksia, joita toimivaltaiset viranomaiset soveltavat laitosten vakavaraisuuden sääntelyn ja valvonnan alalla direktiivin 2013/36/EU mukaisesti.”

(2)  Korvataan 2 artikla seuraavasti:

”2 artiklaValvontavaltuudet

1.  Tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava direktiivissä 2013/36/EU ja tässä asetuksessa säädetyt valtuudet ja niiden on noudatettava näissä säädöksissä säädettyjä menettelyjä.

2.  Tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi kriisinratkaisuviranomaisilla on oltava direktiivissä 2014/59/EU ja tässä asetuksessa säädetyt valtuudet ja niiden on noudatettava näissä säädöksissä säädettyjä menettelyjä.

3.  Toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten on tehtävä yhteistyötä omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevien vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi.

4.  Varmistaakseen säännösten noudattamisen toimivaltansa puitteissa asetuksen (EU) N:o 806/2014 42 artiklassa säädetyn kriisinratkaisuneuvoston ja EKP:n on varmistettava olennaisten tietojen säännöllinen ja luotettava vaihtaminen sekä annettava pääsy toistensa tietokantoihin.”.

(3)  Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan 1 kohdan 7 alakohta seuraavasti:

”7)  ’yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavalla yrityksellä’ (collective investment undertaking, CIU) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY(13) 1 artiklan 2 kohdassa määriteltyä siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä (yhteissijoitusyritys) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU(14) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyä vaihtoehtoista sijoitusrahastoa;”.

(b)  Korvataan 1 kohdan 20 alakohta seuraavasti:

”20) ’rahoitusalan holdingyhtiöllä’ rahoituslaitosta, jonka tytäryritykset ovat yksinomaan tai pääasiallisesti laitoksia tai rahoituslaitoksia ja joka ei ole rahoitusalan sekaholdingyhtiö.

Rahoituslaitoksen tytäryritykset ovat pääasiallisesti laitoksia tai rahoituslaitoksia, joista vähintään yksi on laitos ja joissa yli 50 prosenttia pääomasta, konsolidoidusta taseesta, tuloista, henkilöstöstä tai muusta rahoituslaitoksen toimivaltaisen viranomaisen merkityksellisenä pitämästä indikaattorista liittyy tytäryrityksiin, jotka ovat laitoksia tai rahoituslaitoksia.”

(c)  Korvataan 1 kohdan 26 alakohta seuraavasti:

”26) ’rahoituslaitoksella’ yritystä, joka ei ole laitos eikä pelkkä teollinen holdingyhtiö ja jonka pääasiallisena toimintana on hankkia omistusosuuksia tai harjoittaa yhtä tai useampaa direktiivin 2013/36/EU liitteessä I olevissa 2–12 ja 15 kohdassa lueteltua toimintaa, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/64/EY(15) tarkoitetut rahoitusalan holdingyhtiöt, rahoitusalan sekaholdingyhtiöt ja maksulaitokset sekä omaisuudenhoitoyhtiöt mutta poislukien direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan f alakohdassa määritellyt vakuutushallintayhtiöt (vakuutusholdingyhtiöt) ja sen g alakohdassa määritellyt sekavakuutushallintayhtiöt;”;

(c a)  Korvataan 1 kohdan 27 alakohdan e alakohta seuraavasti:

ˮe) kolmannen maan (EU:n ulkopuolista) vakuutusyritystä;”

(c b)  Korvataan 1 kohdan 27 alakohdan g alakohta seuraavasti:

ˮg) kolmannen maan (EU:n ulkopuolista) jälleenvakuutusyritystä; ˮ

(c c)  Lisätään 27 artiklaan 1 kohdan l alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:

  ˮTätä asetusta sovellettaessa d, f ja h alakohdassa tarkoitetut yritykset katsotaan finanssialan yhteisöiksi, kun yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

  a) tällaisten yritysten osakkeita ei noteerata EU:n säännellyillä markkinoilla;

  b) tällaiset yritykset eivät toimi noudattaen vähäisen rahoitusriskin vakuutusliiketoimintamallia;

  c) laitoksella on yli 15 prosenttia yrityksen äänioikeuksista tai pääomasta.

  Sen estämättä, mitä edellä säädetään, jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on valta luokitella tällaiset yhteisöt finanssialan yhteisöiksi, jos ne katsovat, että laitoksen erityisesti käyttöön ottamien riskienvalvonta- ja rahoitusanalyysimenetelmien taso ei ole riittävä yritykseen tai holdingyhtiöön liittyvien sijoitusten valvomiseksi.ˮ.

(d)  Lisätään 1 kohdan 39 alakohtaan alakohta seuraavasti:

”Kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jotka täyttävät a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset, koska niillä on samaan keskusvastapuoleen kohdistuva välitön vastuu määritystoimia varten, ei katsota olevan asiakaskokonaisuus;”.

(d a)  Lisätään 39 a alakohta seuraavasti:

  ”’lähipiirillä’ joko luonnollista henkilöä tai kyseisen henkilön lähisukua olevaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on etuyhteydessä laitoksen ylimpään hallintoelimeen;”

(e)  Korvataan 1 kohdan 71 alakohdan b alakohdan johdantolause seuraavasti:

sovellettaessa 97 artiklaa seuraavien varojen summaa:”.

(f)  Korvataan 1 kohdan 72 alakohdan a alakohta seuraavasti:

”a) se on säännelty markkina tai kolmannen maan markkina, jonka katsotaan vastaavan säänneltyä markkinaa direktiivin 2014/65/EU 25 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti;”.

(g)  Korvataan 1 kohdan 86 alakohta seuraavasti:

”86) ’kaupankäyntivarastolla’ kaikkia positioita, jotka laitos on ottanut rahoitusvälineissä ja hyödykkeissä käydäkseen kauppaa tai suojatakseen positioita, jotka on otettu kaupankäyntitarkoituksessa, tai 104 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja positioita, mutta ei 104 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja positioita;”.

(h)  Korvataan 1 kohdan 91 alakohta seuraavasti:

”91) ’kaupankäyntivastuulla’ keskusvastapuoleen liittyvää määritysosapuolen tai asiakkaan nykyhetken vastuuta, mukaan luettuna määritysosapuolelle kuuluva vakuusmarginaali, jota ei ole vielä saatu, tai keskusvastapuoleen liittyvää määritysosapuolen tai asiakkaan nykyhetken mahdollista tulevaa vastuuta, joka johtuu 301 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa luetelluista sopimuksista ja liiketoimista, sekä alkumarginaalia;”.

(i)  Korvataan 1 kohdan 96 alakohta seuraavasti:

”96) ’sisäisellä suojauksella’ positiota, jolla kaupankäyntivaraston positioon ja yhteen tai useampaan kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen positioon liittyvät tai kahteen kaupankäyntiyksikköön liittyvät riskitekijät katetaan suurelta osin;”.

(i a)  korvataan 1 kohdan 127 alakohdan a alakohta seuraavasti:

”(a)  laitokset kuuluvat samaan 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuun laitosten suojajärjestelmään tai ovat pysyvästi verkostona keskuslaitokseen liittyneitä;"

(j)  Lisätään 1 kohtaan alakohdat seuraavasti:

”129) ’kriisinratkaisuviranomaisella’ direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 18 alakohdassa määriteltyä kriisinratkaisuviranomaista;

130) ’kriisinratkaisun kohteena olevalla yhteisöllä’ direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 83 a alakohdassa määriteltyä kriisinratkaisun kohteena olevaa yhteisöä;

131) ’kriisinratkaisun kohteena olevalla ryhmällä’ direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 83 b alakohdassa määriteltyä kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää;

132) ’maailmanlaajuisella järjestelmän kannalta merkittävällä laitoksella’ (G-SII-laitos) direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti yksilöityä G-SII-laitosta;

133) ’EU:n ulkopuolisella maailmanlaajuisella järjestelmän kannalta merkittävällä laitoksella’ (EU:n ulkopuolinen G-SII-laitos) maailmanlaajuista järjestelmän kannalta merkittävää pankkia tai pankkiryhmää (G-SIB-pankki), joka ei ole G-SII-laitos ja joka sisältyy finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän G-SIB-pankeista julkaisemaan luetteloon, jota päivitetään säännöllisesti;

134) ’olennaisella tytäryrityksellä’ tytäryritystä, joka yksittäisenä yrityksenä tai konsolidoinnin perusteella täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:

(a)  tytäryrityksellä on hallussaan yli 5 prosenttia alkuperäisen emoyrityksensä konsolidoiduista riskipainotetuista omaisuuseristä;

(b)  tytäryritys tuottaa yli 5 prosenttia alkuperäisen emoyrityksensä liiketoiminnan yhteenlasketuista tuotoista;

(c)  vähimmäisomavaraisuusasteen laskennassa käytettävä tytäryrityksen vastuiden kokonaismäärä on 5 prosenttia tytäryrityksen alkuperäisen emoyrityksen konsolidoidusta vähimmäisomavaraisuusasteen laskennassa käytettävästä vastuumäärästä;

135)’G-SII-yhteisöllä’ yhteisöä, joka on oikeushenkilö ja G-SII-laitos tai osa G-SII-laitosta tai EU:n ulkopuolista G-SII-laitosta;

136) ’velan arvon alentamisella’ direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 57 alakohdassa tarkoitettua velan arvon alentamista;

137) ’ryhmällä’ yritysryhmää, johon kuuluu ainakin yksi laitos ja joka koostuu emoyrityksestä ja sen tytäryrityksistä taikka yrityksistä, jotka ovat yhteydessä toisiinsa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU(16) 22 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

138) ’arvopapereilla toteutettavalla rahoitustoimella’ takaisinostotransaktiota, arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantamiseen tai -ottamiseen liittyvää liiketoimea tai vakuudellista limiittiluotonantoa;

139) ’järjestelmän kannalta merkittävällä sijoituspalveluyrityksellä’ sijoituspalveluyritystä, joka on yksilöity G-SII-laitokseksi tai O-SII-laitokseksi direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 1, 2 tai 3 kohdan mukaisesti;

140) ’alkumarginaalilla’ vakuutta, joka ei ole vakuusmarginaali ja joka on kerätty yhteisöltä tai asetettu yhteisölle kattamaan liiketoimeen tai liiketoimien muodostamaan salkkuun liittyvää nykyistä ja mahdollista riskiä ajan, joka tarvitaan kyseisten liiketoimien realisoimiseksi, tai suojaamaan uudelleen niiden markkinariskeiltä liiketoimen tai liiketoimien muodostaman salkun vastapuolen maksukyvyttömyyden jälkeen;

141) ’markkinariskillä’ markkinahintojen muutoksista johtuvien tappioiden riskiä;

142) ’valuuttakurssiriskillä’ valuuttakurssien muutoksista johtuvien tappioiden riskiä;

143) ’hyödykeriskillä’ hyödykehintojen muutoksista johtuvien tappioiden riskiä;

144) ’kaupankäyntiyksiköllä’ tarkasti määriteltyä välittäjien ryhmää, jonka laitos on perustanut hoitamaan yhdessä kaupankäyntivaraston positioiden muodostamaa salkkua tarkoin määritellyn ja johdonmukaisen liiketoimintastrategian mukaisesti ja joka toimii samassa riskienhallintarakenteessa;

144 a) 'pienellä tai rakenteeltaan yksinkertaisella laitoksella' laitosta, joka täyttää kaikki seuraavat ehdot edellyttäen, että se ei ole 144 b kohdassa määritelty suuri laitos:

(a)  sen varojen kokonaisarvo on yksittäisenä laitoksena tai tilanteen mukaan tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU mukaisesti konsolidoinnin perusteella keskimäärin enintään 5 miljardia euroa kuluvaa vuotuista tietojen julkistamisjaksoa edeltävällä neljän vuoden jaksolla;

(b)  laitokseen ei sovelleta velvoitteita tai siihen sovelletaan elvytyksen ja kriisinratkaisun suunnittelua koskevia yksinkertaistettuja velvoitteita direktiivin 2014/59/EU 4 artiklan mukaisesti;

(c)  laitoksen kaupankäyntivarastoon liittyvä liiketoiminta luokitellaan 94 artiklan mukaisesti pieneksi;

(d)  johdannaispositioiden kokonaisarvo on enintään kaksi prosenttia kaikista taseeseen sisältyvistä ja taseen ulkopuolisista omaisuuseristä; johdannaispositioita laskettaessa on tällöin otettava huomioon ainoastaan johdannaiset, jotka katsotaan kaupankäyntitarkoituksessa otetuiksi positioiksi;

(e)  laitos ei käytä sisäistä mallia omien varojensa vaatimusten laskemiseen;

(f)  laitos ei ole ilmoittanut toimivaltaiselle viranomaiselle vastustavansa luokittelua pieneksi ja rakenteeltaan yksinkertaiseksi laitokseksi;

(g)  toimivaltainen viranomainen ei ole päättänyt, että laitosta ei pidä sen kokoa, sidoksia, monitahoisuutta tai riskiprofiilia koskevan analyysin perusteella arvioida pieneksi ja rakenteeltaan yksinkertaiseksi laitokseksi;

Edellä olevasta a alakohdasta poiketen toimivaltainen viranomainen voi harkintansa mukaan ja pitäessään sitä tarpeellisena laskea kynnysarvon 5 miljardista eurosta 1,5 miljardiin euroon tai yhteen prosenttiin sen jäsenvaltion bruttokansantuotteesta, johon laitos on sijoittautunut, jos yksi prosentti kyseisen jäsenvaltion bruttokansantuotteesta on vähemmän kuin 1,5 miljardia euroa.

Edellä olevasta e alakohdasta poiketen toimivaltainen viranomainen voi sallia sisäisten mallien rajoitetun käytön tytäryrityksiä koskevien omien varojen vaatimusten laskemiseen ryhmätasolla laadittuja sisäisiä malleja käyttäen, edellyttäen, että konserniin sovelletaan 433 a artiklassa tai 433 c artiklassa säädettyjä tiedonantovaatimuksia konsolidoidulla tasolla.

144 b) ’suurella laitoksella’ laitosta, joka täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:

(a)  laitos on määritetty maailmanlaajuiseksi järjestelmän kannalta merkittäväksi laitokseksi (’G-SII-laitokset’) direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti;

(b)  laitos on määritetty muuksi järjestelmän kannalta merkittäväksi laitokseksi (’O-SII-laitokset’) direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti;

(c)  laitos on sijaintijäsenvaltiossaan yksi kolmesta suurimmasta laitoksesta varojen kokonaisarvolla mitattuna;

(d)  laitoksen varojen kokonaisarvo laitoksen konsolidoidun aseman perusteella on vähintään 30 miljardia euroa;

(e)  laitoksen kokonaisvarojen osuus laitoksen sijaintivaltion BKT:stä on keskimäärin vähintään 20 prosenttia kuluvaa vuotuista tietojen julkistamisjaksoa edeltävällä neljän vuoden jaksolla;

144 c) ’suurella tytäryrityksellä’ tytäryritystä, joka voidaan katsoa suureksi laitokseksi;

144 d) ’listaamattomalla laitoksella’ laitosta, joka ei ole laskenut liikkeeseen arvopapereita, jotka otetaan kaupankäynnin kohteeksi jonkin jäsenvaltion säännellyillä markkinoilla, kuten direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 21 alakohdassa määritellään;

144 e) ’arvopaperikeskuksella’ asetuksen (EU) N:o 909/2014 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä ja saman asetuksen 16 artiklan mukaisesti toimiluvan saanutta arvopaperikeskusta;

144 f) ’arvopaperikeskuksena toimivalla pankilla’ luottolaitosta, joka on asetuksen (EU) N:o 909/2014 54 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti nimetty tarjoamaan asetuksen (EU) N:o 909/2014 liitteessä olevassa C jaksossa eriteltyjä pankkipalvelujen tyyppisiä oheispalveluja;

144 g) ’rahoitusmarkkinoiden infrastruktuureihin kuuluvalla luottolaitoksella’ tai ’FMI-luottolaitoksella’ asetuksen (EU) N:o 648/2012 14 artiklan mukaisesti toimiluvan saanutta keskusvastapuolta tai arvopaperikeskusta, jolla on myös toimilupa luotto- tai CSD-pankkina;

144 h) ʼsuurella määrällä realisointejaʼ laitosten monivuotisen ohjelman puitteissa toteuttamia realisointeja, joilla pyritään vähentämään merkittävästi maksukyvyttömien vastuiden määrää laitosten taseissa ja jotka laitokset ovat aiemmin ilmoittaneet toimivaltaiselle viranomaiselle. Ne kattavat vähintään 15 prosenttia kaikista havaituista maksukyvyttömyystapauksista 181 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä ohjelman täytäntöönpanojakson aikana.”.

(k)  Lisätään 4 kohta seuraavasti:

”4. EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään, missä tilanteissa 39 alakohdan ensimmäisen alakohdan a tai b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta].

Siirretään komissiolle valta antaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.”.

(4)  Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”Jokaisen laitoksen on täytettävä yksittäisenä yrityksenä toisessa, kolmannessa, neljännessä, viidennessä, seitsemännessä ja kahdeksannessa osassa säädetyt velvoitteet.”;

(b)  Lisätään 1 a kohta seuraavasti:

”1 a.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, ainoastaan sellaisten laitosten, jotka on yksilöity kriisinratkaisun kohteena oleviksi yhteisöiksi ja jotka ovat myös G-SII-laitoksia tai kuuluvat G-SII-laitokseen ja joilla ei ole tytäryrityksiä, on täytettävä 92 a artiklan vaatimukset yksittäisinä laitoksina.

Ainoastaan EU:n ulkopuolisten G-SII-laitosten olennaisten tytäryritysten, jotka eivät ole EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen tytäryrityksiä eivätkä kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä ja joilla ei ole tytäryrityksiä, on noudatettava 92 b artiklaa yksittäisinä yrityksinä.”

(b a)  Korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4. EU:ssa emoyrityksenä toimivien laitosten on noudatettava kuudetta osaa konsolidoidun asemansa perusteella, jos ryhmään kuuluu yksi tai useampia luottolaitoksia tai sijoituspalveluyrityksiä, joilla on toimilupa direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan A osan 3 ja 6 kohdassa lueteltujen sijoituspalvelujen tarjoamiseen ja sijoitustoiminnan harjoittamiseen. Rahoitusmarkkinoiden infrastruktuureihin kuuluvaa luottolaitosta, joka ei suorita merkittäviä maturiteettitransformaatioita, ei vaadita täyttämään 413 artiklan 1 kohdassa määritettyjä velvoitteita yksittäisenä yrityksenä. Toimivaltaiset viranomaiset voivat siihen asti, kun komission tämän asetuksen 508 artiklan 3 kohdan mukaisesti antama kertomus on saatu, ja jos ryhmään kuuluu ainoastaan sijoituspalveluyrityksiä, vapauttaa EU:ssa emoyrityksenä toimivat laitokset kuudennen osan noudattamista konsolidoinnin perusteella ottaen huomioon sijoituspalveluyritysten toiminnan luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden.”

(b b)  Korvataan 5 kohta seuraavasti:

"5. Laitosten, lukuun ottamatta 95 artiklan 1 kohdassa ja 96 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sijoituspalveluyrityksiä ja laitoksia, joihin toimivaltaiset viranomaiset ovat soveltaneet 7 artiklan 1 tai 3 kohdassa mainittua poikkeusta, on täytettävä yksittäisenä yrityksenä seitsemännessä osassa säädetyt velvoitteet. Rahoitusmarkkinoiden infrastruktuureihin kuuluvaa luottolaitosta ei vaadita täyttämään seitsemännessä osassa määritettyjä velvoitteita yksittäisenä yrityksenä.

(5)  Korvataan 7 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat pyrkiessään varmistumaan siitä, että omat varat jakaantuvat asianmukaisesti emoyrityksen ja tytäryrityksen välillä, olla soveltamatta 6 artiklan 1 kohtaa tytäryritykseen, kun sekä tytäryrityksellä että emoyrityksellä on pääkonttori samassa jäsenvaltiossa, tytäryritys on sisällytetty emoyrityksen konsolidoituun valvontaan ja kyseinen emoyritys on laitos, rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  emoyrityksen suorittamalla nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen maksamiselle takaisin tytäryritykselle ei ole sillä hetkellä tai odotettavissa olennaisia käytännön esteitä tai oikeudellisia esteitä;

(b)  joko emoyritys pystyy osoittamaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla, että tytäryrityksiä johdetaan vakaasti, ja on toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella esittänyt ilmoituksen, että se takaa tytäryrityksensä sitoumukset, tai tytäryritykseen liittyvät riskit ovat merkitykseltään vähäisiä;

(c)  tytäryritys kuuluu emoyrityksen riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjen piiriin;

(d)  emoyrityksellä on yli 50 prosenttia tytäryrityksen osuuksiin tai osakkeisiin kuuluvista äänioikeuksista tai oikeus nimittää tai erottaa enemmistö tytäryrityksen ylimmän hallintoelimen jäsenistä.

2. Kuultuaan konsolidointiryhmän valvojaa toimivaltainen viranomainen voi olla soveltamatta 6 artiklan 1 kohtaa tytäryritykseen, jolla on pääkonttori eri jäsenvaltiossa kuin sen emoyrityksellä ja joka on sisällytetty kyseisen emoyrityksen konsolidoituun valvontaan ja tämä emoyritys on laitos, finanssialan holdingyhtiö tai finanssialan sekaholdingyhtiö ja kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  1 kohdan a–c alakohdassa säädetyt edellytykset;

(a a)  vapautuksen kohteena olevien omien vajojen vaatimuksen määrä ei ylitä 25 prosenttia omien varojen vähimmäisvaatimuksesta;

(a b)  emoyrityksellä on 100 prosenttia tytäryrityksen osuuksiin tai osakkeisiin kuuluvista äänioikeuksista tai oikeus nimittää tai erottaa enemmistö tytäryrityksen ylimmän hallintoelimen jäsenistä;

(b)  laitos antaa tytäryritykselleen takauksen, joka täyttää kaikkina aikoina seuraavat edellytykset:

(i)  takaus annetaan määrälle, joka on vähintään samansuuruinen kuin vapautuksen kohteena olevan tytäryrityksen omien varojen vaatimuksen määrä;

(ii)  takaus lankeaa maksettavaksi, jos tytäryritys ei pysty maksamaan velkojaan tai muita sitoumuksiaan niiden erääntyessä tai tytäryrityksestä on tehty direktiivin 2014/59/EU 59 artiklan 3 kohdan mukainen toteamus, sen mukaan, kumpi näistä tapahtuu aiemmin;

(iii)  takausta varten on annettu vakuus, jolla katetaan kokonaan vähintään 50 prosenttia sen määrästä käyttämällä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/47/EY(17) 2 artiklan 1 kohdan alakohdassa määriteltyä rahoitusvakuusjärjestelyä;

(iv)  takaukseen ja rahoitusvakuusjärjestelyyn sovelletaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa tytäryrityksen pääkonttori sijaitsee, jollei tytäryrityksen toimivaltainen viranomainen toisin määrää;

(v)  takauksen vakuutena on 197 artiklassa tarkoitettu hyväksyttävä vakuus, joka riittävän varovaisten arvonleikkausten jälkeen riittää kattamaan iii alakohdassa tarkoitetun määrän kokonaan;

(vi)  takauksen vakuus on kiinnittämätön, eikä sitä käytetä minkään muun takauksen vakuutena;

(vii)  ei ole olemassa oikeudellisia, sääntelyyn liittyviä tai toiminnallisia esteitä, joiden vuoksi vakuutta ei olisi mahdollista siirtää emoyritykseltä asianomaiselle tytäryritykselle.

2 a.  Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta tytäryritykseen, joka ylittää merkitsemiselle asetetun kynnysarvon asetuksen (EU) N:o 1024/2013 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

2 b.  EPV tutkii yhteistyössä kaikkien toimivaltaisten viranomaisten kanssa

(a)  mahdollisuutta korottaa 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua kynnysarvoa ja

(b)  vakavaraisuusvaatimuksiin 2 kohdan mukaisesti sovellettavien vapautusten vaikutuksia.

Arviointiin tulisi sisältyä muun muassa

(a)  sopimusperusteisiin ja oikeudellisiin edellytyksiin tehtävät mahdolliset mukautukset, jotka voivat parantaa voimassa olevia säännöksiä;

(b)  mahdolliset nykyiset tai tulevat oikeudelliset, sääntelyyn liittyvät tai käytännön esteet, jotka koskevat takauksen käyttöönottoa ja vakuuden siirtoa laitokselta, joka antaa sille laitokselle tai laitosryhmälle takauksen, johon vapautusta sovelletaan ja joka hyötyy takauksesta ja mahdollisista korjaavista toimenpiteistä;

(c)  suurten luottojen asiakasriskien kohtelu ryhmänsisäisten vastuiden muodossa annettavan takauksen osalta ja niiden asiakasriskien osalta, joita ei ole jo 400 artiklan 2 kohdan c alakohdan tai 493 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan poistettu nykyisistä valvontasäännöistä.

EPV raportoi havainnoistaan komissiolle viimeistään ... [yhden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä]. [Huomautus – esitetään yhdessä uuden muutoksen kanssa, jossa säädetään, että 7 artiklan 2 kohtaa sovelletaan vain kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta].

Tämän EPV:n raportin tulosten perusteella EPV voi joko laatia teknisten sääntelystandardien luonnoksia tai suositella komissiolle yhden tai useamman lainsäädäntöehdotuksen esittämistä. Teknisten sääntelystandardien luonnokset täsmentävät 7 artiklan 2 kohdassa mainitut edellytykset, ja erityisesti edellytykset ja takaukset, joiden pohjalta toimivaltainen viranomainen voi myöntää vapautuksen.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä delegoituja säädöksiä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti. Vaihtoehtoisesti komissio voi täydentää teknisiä sääntelystandardeja ... [kolme vuotta raportin voimaantulosta] asti tai esittää tarvittaessa yhden tai useamman lainsäädäntöehdotuksen EPV:n antamien suositusten täytäntöönpanosta.".

(6)  Korvataan 8 artikla seuraavasti:

”8 artiklaVapautus maksuvalmiusvaatimusten soveltamisesta yksittäiseen laitokseen

1.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat kokonaan tai osittain vapauttaa laitoksen ja kaikki tai jotkin sen tytäryrityksistä, joiden pääkonttorit ovat samassa jäsenvaltiossa kuin laitoksen pääkonttori, kuudennen osan soveltamisesta ja valvoa niitä yhtenä maksuvalmiusalaryhmänä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  emoyrityksenä toimiva laitos konsolidoinnin perusteella tai tytäryritys alakonsolidointiryhmän tasolla noudattaa kuudetta osaa;

(b)  emoyrityksenä toimiva laitos konsolidoinnin perusteella tai tytäryrityksenä toimiva laitos alakonsolidointiryhmän tasolla seuraa jatkuvasti kaikkien tämän kohdan mukaisesti vapautuksen kohteina olevien maksuvalmiusalaryhmän laitosten kassatilanteita ja varmistaa riittävän maksuvalmiustason kaikkien näiden laitosten osalta;

(c)  maksuvalmiusalaryhmän laitokset ovat tehneet toimivaltaisten viranomaisten hyväksymät sopimukset, jotka mahdollistavat varojen vapaan liikkuvuuden niiden välillä, jotta kyseiset laitokset voivat täyttää laitoskohtaiset ja yhteiset velvoitteensa niiden erääntyessä;

(d)  c alakohdassa tarkoitettujen sopimusten täyttämiselle ei ole olemassa tai odotettavissa olennaisia käytännön esteitä tai oikeudellisia esteitä.

2.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat kokonaan tai osittain vapauttaa laitoksen ja kaikki tai jotkin sen tytäryrityksistä, joiden pääkonttorit ovat eri jäsenvaltioissa kuin laitoksen pääkonttori, kuudennen osan soveltamisesta ja valvoa niitä yhtenä maksuvalmiusalaryhmänä vasta sen jälkeen, kun ne ovat noudattaneet 21 artiklassa säädettyä menettelyä, ja vapauttaa tällöin ainoastaan sellaiset laitokset, joiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat seuraavista seikoista:

(a)  niiden arvio 1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä;

(b)  niiden arvio siitä, miten likviditeettiriskin hoitaminen ja käsittely täyttävät direktiivin 2013/36/EU 86 artiklassa säädetyt perusteet yhdessä maksuvalmiusalaryhmässä;

(c)  yhden maksuvalmiusalaryhmän hallinnassa oleviksi vaadittujen likvidien varojen määrien jakautuminen ja näiden varojen sijainti ja omistus;

(d)  niiden likvidien varojen vähimmäismäärien määrittäminen, joita kuudennen osan soveltamisesta vapautettavien laitosten on pidettävä hallussaan;

(e)  tarve käyttää tiukempia parametreja kuin kuudennessa osassa säädetään;

(f)  kaikkien tietojen rajoittamaton vaihtaminen toimivaltaisten viranomaisten välillä;

(g)  tällaisen poikkeuksen vaikutusten ymmärtäminen kokonaisuudessaan.

3.  Viranomainen, jolla on toimivalta valvoa yksilöllisesti laitosta ja kaikkia tai joitakin sen tytäryrityksistä, joiden pääkonttorit ovat eri jäsenvaltioissa kuin laitoksen pääkonttori, voi vapauttaa kokonaan tai osittain kuudennen osan soveltamisesta kyseisen laitoksen ja kaikki tai jotkin sen tytäryrityksistä ja valvoa niitä yhtenä maksuvalmiusalaryhmän, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  1 kohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut edellytykset;

(b)  emoyrityksenä toimiva laitos konsolidoinnin perusteella tai tytäryrityksenä toimiva laitos alakonsolidointiryhmän tasolla myöntää laitokselle tai ryhmälle laitoksia, joiden pääkonttori sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, takauksen, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

(i)  takaus annetaan määrälle, joka on vähintään samansuuruinen kuin niiden likviditeetin nettoulosvirtausten määrä, jotka takauksella katetaan, ja joka lasketaan komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 2015/61(18) mukaisesti yksilöllisesti sille laitokselle tai alakonsolidointiryhmän tasolla sille laitosryhmälle, jota vapautus koskee ja joka hyötyy takauksesta, ottamatta huomioon mitään etuuskohtelua;

(ii)  takaus lankeaa maksettavaksi, jos vapautuksen kohteena oleva ja takauksesta hyötyvä laitos tai laitosryhmä ei pysty maksamaan velkojaan tai muita sitoumuksiaan niiden erääntyessä tai jos vapautuksen kohteena olevasta laitoksesta tai laitosryhmästä on tehty direktiivin 2014/59/EU 59 artiklan 3 kohdan mukainen toteamus, sen mukaan, kumpi näistä tapahtuu aiemmin;

(iii)  takausta varten annetaan vakuus, jolla se katetaan kokonaan käyttämällä direktiivin 2002/47/EY 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyä rahoitusvakuusjärjestelyä;

(iv)  takaukseen ja rahoitusvakuusjärjestelyyn sovelletaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa vapautuksen kohteena olevan ja takauksesta hyötyvän laitoksen tai laitosryhmän pääkonttori sijaitsee, jollei kyseisten laitosten toimivaltainen viranomainen toisin määrää;

(v)  takauksen vakuus hyväksytään komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 10–13 ja 15 artiklan mukaiseksi laadukkaaksi likvidiksi omaisuuseräksi, ja se kattaa kyseisen asetuksen II osaston 2 luvussa tarkoitettujen arvonleikkausten soveltamisen jälkeen vähintään 50 prosenttia likviditeetin nettoulosvirtausten määrästä, joka on laskettu kyseisen asetuksen mukaisesti yksilöllisesti sille laitokselle tai alakonsolidointiryhmän tasolla sille laitosryhmälle, jota vapautus koskee ja joka hyötyy takauksesta, ottamatta huomioon mitään etuuskohtelua;

(vi)  takauksen vakuus on kiinnittämätön, eikä sitä käytetä minkään muun liiketoimen vakuutena;

(vii)  ei ole olemassa tai odotettavissa oikeudellisia, sääntelyyn liittyviä tai käytännön esteitä, joiden vuoksi vakuutta ei olisi mahdollista siirtää takauksen myöntävältä laitokselta vapautuksen kohteena olevalle ja takauksesta hyötyvälle laitokselle tai laitosryhmälle.

4.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös soveltaa 1, 2 ja 3 kohtaa rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön yhteen tytäryritykseen tai joihinkin tytäryrityksiin ja valvoa yhtenä maksuvalmiusalaryhmänä kyseistä finanssialan holdingyhtiötä tai finanssialan sekaholdingyhtiötä ja sen tytäryrityksiä, joihin vapautusta sovelletaan, tai ainoastaan vapautuksen kohteena olevia tytäryrityksiä. Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa esitettyjen viittausten emoyrityksenä toimivaan laitokseen katsotaan käsittävän rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön.

5.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa 1, 2 ja 3 kohtaa myös sellaisiin laitoksiin, jotka ovat saman 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun laitosten suojajärjestelmän jäseniä, jos kyseiset laitokset täyttävät kaikki 113 artiklan 7 kohdassa säädetyt edellytykset, ja muihin laitoksiin, joita sitoo toisiinsa 113 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu suhde, jos ne täyttävät kaikki kyseisessä kohdassa säädetyt edellytykset. Siinä tapauksessa toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä yksittäinen laitos vapautetuksi kuudennen osan soveltamisesta kaikkien yhteen maksuvalmiusalaryhmään kuuluvien laitosten konsolidoidun aseman perusteella.

6.  Jos vapautus on myönnetty 1–5 kohdan nojalla, toimivaltaiset viranomaiset voivat myös soveltaa direktiivin 2013/36/EU 86 artiklaa tai sen osia kyseisen yksittäisen maksuvalmiusalaryhmän tasolla ja olla soveltamatta direktiivin 2013/36/EU 86 artiklaa tai sen osia laitoskohtaisesti.

Jos vapautus on myönnetty 1–5 kohdan nojalla, toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava, kun on kyse vapautuksen piiriin kuuluvista kuudennen osan osista, tämän asetuksen 415 artiklassa säädettyjä raportointivelvollisuuksia kyseisen yksittäisen maksuvalmiusalaryhmän tasolla ja myönnettävä vapautus 415 artiklan soveltamisesta laitoskohtaisesti.

7.  Jos vapautusta ei myönnetä 1–5 kohdan nojalla laitoksille, joille vapautus on aiemmin myönnetty laitoskohtaisesti, toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon, kuinka paljon kyseiset laitokset tarvitsevat aikaa valmistautuakseen kuudennen osan tai sen osan soveltamiseen, ja säädettävä asianmukaisesta siirtymäkaudesta ennen kyseisten säännösten soveltamista näihin laitoksiin.”.

(6 a)  Lisätään 8 a artikla seuraavasti:

”8 a artikla

1. Toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat EPV:lle kunkin vuoden 31 päivään maaliskuuta mennessä tapaukset, joissa ne ovat myöntäneet 7 artiklan mukaisen vapautuksen vakavaraisuusvaatimusten soveltamisesta yksittäiseen laitokseen ja 8 artiklan mukaisen vapautuksen maksuvalmiusvaatimusten soveltamisesta yksittäiseen laitokseen ja asettavat tällöin seuraavat tiedot käytettäviksi:

(a) vapautuksesta hyötyvien tytäryrityksenä ja emoyrityksenä toimivien laitosten nimi ja/tai oikeushenkilötunnus;

(b) jäsenvaltio, johon emoyrityksenä ja tytäryrityksenä toimivat laitokset ovat asettuneet;

(c) vapautuksen oikeusperusta ja päivä, jolloin vapautus myönnettiin;

(d) yksityiskohtaiset tiedot vakavaraisuutta koskevasta myönnetystä vapautuksesta ja sen myöntämiselle annetusta perustelusta.

2. EPV valvoo kyseisten vapautusten käyttöä ja myöntämistä unionissa ja antaa niistä komissiolle raportin vuosittain 1 päivään syyskuuta mennessä. EPV kehittää yhdenmukaisen mallin vapautusten ja mainittujen tietojen ilmoittamista varten.

3. Komissio raportoi Euroopan parlamentille ja neuvostolle vakavaraisuus- ja maksuvalmiusvaatimuksia koskevista toimivaltaisten viranomaisten myöntämistä vapautuksista erityisesti rajat ylittävissä tilanteissa.”

7)  Korvataan 11 artikla seuraavasti:

”11 artiklaYleinen kohtelu

1.  Sovellettaessa tämän asetuksen vaatimuksia konsolidoinnin perusteella ilmaisuilla ’laitokset’, ’jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivat laitokset’, ’EU:ssa emoyrityksenä toimiva laitos’ ja ’emoyritys’ tarkoitetaan tapauksen mukaan myös rahoitusalan holdingyhtiöitä ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöitä, joilla on direktiivin 2013/36/EU 21 a artiklan mukainen toimilupa.

2.  Jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivien laitosten on täytettävä konsolidoidun asemansa perusteella toisessa, kolmannessa, neljännessä ja seitsemännessä osassa säädetyt velvoitteet 18 artiklassa tarkoitetussa laajuudessa ja siinä tarkoitetulla tavalla. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien emoyritysten ja niiden tytäryritysten on perustettava asianmukainen organisaatiorakenne ja asiaankuuluvat sisäiset valvontajärjestelyt sen varmistamiseksi, että konsolidointia varten vaaditut tiedot käsitellään ja toimitetaan eteenpäin asianmukaisesti. Niiden on erityisesti varmistettava, että tytäryrityksillä, joihin tätä asetusta ei sovelleta, on käytössään järjestelmät, menettelyt ja mekanismit, joilla varmistetaan asianmukainen konsolidointi.

3.  Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, ainoastaan sellaisten emoyrityksenä toimivien laitosten, jotka on yksilöity kriisinratkaisun kohteena oleviksi yhteisöiksi ja jotka ovat G-SII-laitoksia tai kuuluvat G-SII-laitoksiin tai EU:n ulkopuolisiin G-SII-laitoksiin, on noudatettava 92 a artiklaa konsolidoinnin perusteella 18 artiklassa tarkoitetussa laajuudessa ja siinä tarkoitetulla tavalla.

Ainoastaan EU:ssa emoyrityksenä toimivien yritysten, jotka ovat EU:n ulkopuolisten G-SII-laitosten olennaisia tytäryrityksiä ja jotka eivät ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, on noudatettava 92 b artiklaa konsolidoinnin perusteella 18 artiklassa tarkoitetussa laajuudessa ja siinä tarkoitetulla tavalla.

4.  EU:ssa emoyrityksenä toimivien laitosten on noudatettava kuudetta osaa konsolidoidun asemansa perusteella, jos ryhmään kuuluu yksi tai useampia luottolaitoksia tai sijoituspalveluyrityksiä, joilla on toimilupa direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan A osan 3 ja 6 kohdassa lueteltujen sijoituspalvelujen tarjoamiseen ja sijoitustoiminnan harjoittamiseen. Toimivaltaiset viranomaiset voivat siihen asti, kun komission tämän asetuksen 508 artiklan 2 kohdan mukaisesti antama kertomus on saatu, ja jos ryhmään kuuluu ainoastaan sijoituspalveluyrityksiä, vapauttaa EU:ssa emoyrityksenä toimivat laitokset kuudennen osan noudattamista konsolidoinnin perusteella ottaen huomioon sijoituspalveluyritysten toiminnan luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden.

Jos vapautus on myönnetty 8 artiklan 1–5 kohdan nojalla, laitosten ja tapauksen mukaan rahoitusalan holdingyhtiöiden tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden, jotka kuuluvat maksuvalmiusalaryhmään, on noudatettava kuudetta osaa maksuvalmiusalaryhmän konsolidoinnin perusteella tai alakonsolidointiryhmän tasolla.

5.  Sovellettaessa 10 artiklaa siinä tarkoitetun keskuslaitoksen on täytettävä toisen, kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen, seitsemännen ja kahdeksannen osan vaatimukset keskuslaitoksen ja siihen liittyneiden laitosten muodostaman kokonaisuuden konsolidoidun aseman perusteella.

6.  Edellä olevien 1–4 kohdan vaatimusten lisäksi ja tämän asetuksen muita säännöksiä ja direktiivin 2013/36/EU säännöksiä rajoittamatta toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää, silloin kun se on perusteltua riskin erityisominaisuuksista tai laitoksen pääomarakenteesta johtuvia valvontatarkoituksia varten tai jos jäsenvaltio säätää kansallisia lakeja, jotka edellyttävät toiminnan rakenteellista erottamista pankkiryhmän sisällä, että laitos noudattaa tämän asetuksen toisessa, kolmannessa ja neljännessä osassa sekä kuudennessa, seitsemännessä ja kahdeksannessa osassa ja direktiivin 2013/36/EU VII osastossa säädettyjä velvoitteita alakonsolidointiryhmän tasolla.

Ensimmäisessä alakohdassa säädetyn lähestymistavan soveltaminen ei saa rajoittaa tehokasta konsolidoitua valvontaa eikä aiheuttaa suhteettomia kielteisiä vaikutuksia koko rahoitusjärjestelmään tai sen osiin muissa jäsenvaltioissa tai koko unionissa eikä muodostaa tai luoda estettä sisämarkkinoiden toiminnalle.

6 a.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta tämän artiklan 1 ja 3 kohtaa emoyrityksenä toimivaan laitokseen, jos laitos kuuluu 113 artiklan 6 kohdan mukaiset vaatimukset täyttävään keskuslaitokseen pysyvästi kuuluvien osuustoiminnallisten luottolaitosten ryhmään ja jos kaikki 7 artiklan 3 kohdassa tai 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät.”.

(8)  Korvataan 12 artikla seuraavasti:

”12 artiklaKonsolidoitu laskenta sellaisten GII-laitosten osalta, joihin kuuluu useita kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä

Jos useampi kuin yksi samaan G-SII-laitokseen kuuluva G-SII-yhteisö on kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, kyseisen G-SII-laitoksen EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen on laskettava 92 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrä. Laskelman on perustuttava EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen konsolidoituun asemaan ikään kuin laitos olisi ainoa G-SII-laitokseen kuuluva kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö.

Jos ensimmäisen alakohdan mukaisesti laskettu määrä on pienempi kuin kaikkien kyseiseen G-SII-laitokseen kuuluvien kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen 92 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrien summa, kriisinratkaisuviranomaisten on toimittava direktiivin 2014/59/EU 45 d artiklan 3 kohdan ja 45 h artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Jos ensimmäisen alakohdan mukaisesti laskettu määrä on suurempi kuin kaikkien kyseiseen G-SII-laitokseen kuuluvien kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen 92 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrien summa, kriisinratkaisuviranomaiset voivat toimia direktiivin 2014/59/EU 45 d artiklan 3 kohdan ja 45 h artiklan 2 kohdan mukaisesti.”.

(9)  Korvataan 13 artikla seuraavasti:

”13 artiklaJulkistamisvaatimusten soveltaminen konsolidoinnin perusteella

1.  EU:ssa emoyrityksenä toimivien laitosten on noudatettava kahdeksatta osaa konsolidoidun asemansa perusteella.

EU:ssa emoyrityksenä toimivien laitosten suurten tytäryritysten on julkistettava 437, 438, 440, 442, 450, 451, 451 a, 451 d ja 453 artiklassa tarkoitetut tiedot yksittäisinä yrityksinä tai tarvittaessa tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU mukaisesti alakonsolidointiryhmän tasolla.

2.  Kriisinratkaisun kohteena oleviksi yhteisöiksi yksilöidyt laitokset, jotka ovat G-SII-laitoksia tai kuuluvat G-SII-laitokseen, on noudatettava kahdeksatta osaa konsolidoidun rahoitusasemansa perusteella.

3.  Edellä olevan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta EU:ssa emoyrityksenä toimiviin laitoksiin, EU:ssa emoyrityksenä toimiviin rahoitusalan holdingyhtiöihin, EU:ssa emoyrityksenä toimiviin rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin eikä kriisinratkaisun kohteena oleviin yhteisöihin, jos niitä koskevat tiedot sisältyvät kolmanteen maahan sijoittautuneen emoyrityksen konsolidoinnin perusteella julkistamiin vastaaviin tietoihin.

Edellä olevan 1 kohdan toista alakohtaa sovelletaan kolmanteen maahan sijoittautuneiden emoyritysten tytäryrityksiin, jos kyseiset tytäryritykset katsotaan suuriksi tytäryrityksiksi.

4.  Sovellettaessa 10 artiklaa siinä tarkoitetun keskuslaitoksen on noudatettava kahdeksatta osaa konsolidoidun asemansa perusteella. Keskuslaitokseen sovelletaan 18 artiklan 1 kohtaa, ja siihen liittyneet laitokset katsotaan sen tytäryrityksiksi.”.

(9 a)  Korvataan 14 artikla seuraavasti:

”14 artikla

Asetuksen (EU) N:o 2017/2402 5 artiklan vaatimusten soveltaminen konsolidoinnin perusteella

1.  Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien emoyritysten ja niiden tytäryritysten on täytettävä asetuksen (EU) N:o 2017/2402 5 artiklassa säädetyt velvoitteet konsolidoinnin perusteella tai alakonsolidointiryhmän tasolla sen varmistamiseksi, että niiden järjestelyt, menettelyt ja mekanismit, jotka näissä säännöksissä vaaditaan, ovat johdonmukaisia ja yhteensovitettuja ja että kaikki valvonnan kannalta relevantit aineistot voidaan tuottaa. Niiden on erityisesti varmistettava, että tytäryrityksillä, joihin tätä asetusta ei sovelleta, on käytössään järjestelyt, menettelyt ja mekanismit, joilla varmistetaan säännösten noudattaminen.

2.  Soveltaessaan 92 artiklaa konsolidoinnin perusteella tai alakonsolidointiryhmän tasolla laitosten on sovellettava 396 artiklan mukaista ylimääräistä riskipainoa, jos 5 tai 2402 artiklan vaatimuksia rikotaan kolmanteen maahan sijoittautuneen yhteisön tasolla, yhteisö on sisällytetty 18 artiklan mukaiseen konsolidointiin ja rikkominen on olennaista suhteessa ryhmän kokonaisriskiprofiiliin.”

(10)  Korvataan 18 artikla seuraavasti:

”18 artiklaVarovaisuusperiaatteen mukaisen konsolidoinnin menetelmät

1.  Laitosten, rahoitusalan holdingyhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden, joiden on noudatettava tämän luvun 1 jaksossa tarkoitettuja vaatimuksia konsolidoidun asemansa perusteella, on konsolidoitava kokonaan kaikki laitokset ja rahoituslaitokset, jotka ovat niiden tytäryrityksiä. Tämän artiklan 3–7 kohtaa ei sovelleta silloin, kun kuudetta osaa sovelletaan laitoksen, rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun aseman perusteella tai maksuvalmiusalaryhmän alakonsolidointiryhmän tasolla 8–10 artiklan mukaisesti.

Laitosten, joiden on noudatettava 92 a tai 92 b artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia konsolidoinnin perusteella, on konsolidoitava kokonaan kaikki laitokset ja rahoituslaitokset, jotka ovat niiden tytäryrityksiä asianomaisissa kriisinratkaisun kohteena olevissa ryhmissä.

2.  Jos direktiivin 2013/36/EU 111 artiklassa edellytetään konsolidoitua valvontaa, oheispalveluyritykset on sisällytettävä konsolidointiin samoissa tapauksissa ja samoin menetelmin kuin tässä artiklassa säädetään.

3.  Jos yritykset ovat sidoksissa toisiinsa direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä, miten konsolidointi on suoritettava.

4.  Konsolidointiryhmän valvojan on vaadittava niiden laitosten ja rahoituslaitosten omistusyhteyksien suhteellista konsolidointia, joiden johdossa on konsolidointiin sisältyvä yritys yhdessä yhden tai useamman konsolidoinnin ulkopuolella olevan yrityksen kanssa, kun kyseisten yritysten vastuu rajoittuu niiden omistamaan pääomaosuuteen.

5.  Kun on kyse muista kuin 1 ja 4 kohdassa tarkoitetuista omistusyhteyksistä tai pääomayhteyksistä, toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä, onko konsolidointi suoritettava ja millä tavoin se on suoritettava. Ne voivat erityisesti sallia pääomaosuusmenetelmän käytön tai edellyttää sitä. Tämä menetelmä ei kuitenkaan tarkoita kyseisten yritysten sisällyttämistä konsolidoituun valvontaan.

6.  Toimivaltaisten viranomaisten on seuraavissa tapauksissa päätettävä, onko konsolidointi suoritettava ja millä tavoin se on suoritettava:

  kun laitoksella on toimivaltaisten viranomaisten mielestä huomattava vaikutusvalta yhdessä tai useammassa laitoksessa tai rahoituslaitoksessa, mutta sillä ei ole omistus- tai muita pääomayhteyksiä näissä laitoksissa, ja

  kun kaksi tai useampi laitos tai rahoituslaitos on yhteisen johdon alaisia siten, ettei tämä perustu sopimukseen tai niiden perustamiskirjan tai yhtiöjärjestyksen määräyksiin.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti sallia direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 7–9 kohdassa säädetyn menetelmän käytön tai edellyttää sitä. Menetelmä ei kuitenkaan merkitse asianomaisten yritysten sisällyttämistä konsolidoituun valvontaan.

7.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään, millä edellytyksillä konsolidointi on suoritettava tämän artiklan 2–6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.".

(11)  Korvataan 22 artikla seuraavasti:

”22 artiklaKolmansissa maissa toimivia yhteisöjä koskeva alakonsolidointi

1.  Tytäryrityksenä toimivien laitosten on sovellettava 89–91 artiklassa sekä kolmannessa ja neljännessä osassa säädettyjä vaatimuksia alakonsolidointiryhmän tasolla, jos kyseisillä laitoksilla on laitos tai rahoituslaitos tytäryrityksenä kolmannessa maassa tai omistusyhteys tällaisessa yrityksessä.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tytäryrityksenä toimiva laitos ei saa soveltaa 89–91 artiklassa ja kolmannessa ja neljännessä osassa säädettyjä vaatimuksia alakonsolidointiryhmän tasolla, jos sen tytäryrityksen kokonaisvarat kolmannessa maassa ovat alle 10 prosenttia tytäryrityksenä toimivan laitoksen varojen ja taseen ulkopuolisten erien kokonaismäärästä.”

(12)  Korvataan toisen osan otsikko seuraavasti:

”OMAT VARAT JA HYVÄKSYTTÄVÄT VELAT”

(12 a)  Lisätään 26 artiklaan kohta seuraavasti:

”3 a. Jos uudet liikkeeseenlasketut ydinpääoman instrumentit ovat samanlaisia kuin toimivaltaisen viranomaisen jo hyväksymät instrumentit siinä mielessä, että ne eivät poikkea 28 artiklan ja tarvittaessa 29 artiklan edellytyksistä, laitoksen on voitava poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään sen tarkoituksesta, antaa uusia ydinpääoman instrumentteja, jotka toimivaltaiset viranomaiset vain ilmoittavat.

Lisäksi laitos toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki tiedot, joita toimivaltainen viranomainen tarvitsee arvioidakseen, hyväksyykö toimivaltainen viranomainen instrumentit.”

(12 b)  Lisätään 28 artiklan 3 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Edellä 1 kohdan h alakohdan v alakohdassa tarkoitetun edellytyksen katsotaan täyttyvän, vaikka laitokseen sovelletaan vaatimusta, jonka mukaan sen on suoritettava maksuja joillekin tai kaikille instrumenttien haltijoille, jos laitos voi välttää omiin varoihin kohdistuvan liian suuren vaikutuksen vahvistamalla ydinpääomaansa erityisesti ohjaamalla voittoja yleisten pankkiriskien rahastoihin tai jakamattomiin voittoihin, ennen kuin laitos suorittaa maksuja instrumenttien haltijoille.”

(13)  Korvataan 33 artiklan 1 kohdan c alakohta seuraavasti:

”c) laitoksen käypään arvoon arvostetut johdannaisvelkojen voitot ja tappiot, jotka aiheutuvat laitoksen oman luottoriskin muutoksesta.”

(14)  Muutetaan 36 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan 1 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b)  aineettomat hyödykkeet, lukuun ottamatta ohjelmistoja;

EPV laatii tämän artiklan mukaisesti teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään termi ’ohjelmisto’. Määritelmällä on tarkoitus varmistaa, että vakavaraisuuden kannalta perustellulla tavalla voidaan määrittää olosuhteet, joissa vakavaraisuuden näkökulmasta on perusteltua olla vähentämättä ohjelmistoja ydinpääoman eristä, ja ottaa huomioon seuraavaa:

i.  pankkialan kehitys vieläkin digitaalisemmassa ympäristössä ja mahdollisuudet ja uhat, joita pankit kohtaavat digitalisaation aikakaudella;

ii.  kansainväliset erot ohjelmistoihin kohdistuvien investointien kohtelussa sääntelyn yhteydessä silloin, kun ohjelmistoja ei vähennetä pääomasta (esimerkiksi aineellisena hyödykkeenä), sekä pankkeihin ja vakuutusyhtiöihin sovellettavat erilaiset vakavaraisuussäännöt;

iii.  rahoitusalan monimuotoisuus unionissa, mukaan luettuina FinTechsin kaltaiset sääntelemättömät yhteisöt.

EPV toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [kuusi kuukautta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä b alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.”

(b)  Korvataan 36 artiklan j alakohta seuraavasti:

”j) 56 artiklan mukaan ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä vähennettävä määrä, joka ylittää laitoksen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erät;”.

(15)  Muutetaan 37 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan b alakohta seuraavasti:

”b) vähennettävään määrään on sisällyttävä liikearvo, joka sisältyy laitoksen huomattavien sijoitusten arvostukseen. Laitokset eivät lisää negatiivista liikearvoa takaisin ydinpääomaan.”

(b)  Lisätään c alakohta seuraavasti:

”c) vähennettävää määrää on pienennettävä tytäryritysten aineettomien hyödykkeiden kirjanpidollisen uudelleenarvostuksen määrällä, joka johdetaan tytäryritysten konsolidoinnista ja liittyy muihin henkilöihin kuin ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla konsolidoinnin piiriin kuuluviin yrityksiin.”.

(16)  Korvataan 39 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause seuraavasti:

”Tulevista veronalaisista voitoista riippumattomiin laskennallisiin verosaamisiin kuuluvat vain väliaikaisten erojen seurauksena ennen [päivää, jona kollegio hyväksyy muutosasetuksen] syntyneet laskennalliset verosaamiset, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:”.

(17)  Korvataan 45 artiklan a alakohdan i alakohta seuraavasti:

”i) lyhyen position erääntymispäivä on sama tai myöhempi kuin pitkän position erääntymispäivä tai pitkän position jäljellä oleva maturiteetti on vähintään 365 päivää;”

(18)  Muutetaan 49 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Laskettaessa omia varoja yksittäisen laitoksen tasolla, alakonsolidointiryhmän tasolla tai konsolidoidulla tasolla, jos toimivaltaiset viranomaiset vaativat laitoksia soveltamaan tai antavat luvan soveltaa direktiivin 2002/87/EY liitteeseen I sisältyviä menetelmiä 1, 2 tai 3, laitokset eivät vähennä omistusosuuksia sellaisen finanssialan yhteisön omien varojen instrumenteista, jossa emoyrityksenä toimivalla laitoksella, emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä tai emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä tai laitoksella on huomattava sijoitus, edellyttäen että tämän kohdan a–e alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät:

(a) finanssialan yhteisö on vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tai vakuutusholdingyhtiö;

(b) vakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys tai vakuutusholdingyhtiö;

(i)  kuuluu direktiivin 2002/87/EY mukaisen saman lisävalvonnan alaisuuteen kuin emoyritys, emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö; tai

(ii)  on konsolidoitu siten, että laitos on käyttänyt nettomääräistä pääomaosuusmenetelmää, ja toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että laitoksen erityisesti käyttöönottamien riskienvalvonta- ja rahoitusanalyysimenetelmien taso on riittävä yritykseen tai holdingyhtiöön liittyvien sijoitusten valvomiseksi;

(c) toimivaltaiset viranomaiset ovat jatkuvasti vakuuttuneet menetelmän 1, 2 tai 3 mukaisesti konsolidoitavien yhteisöjen yhtenäisen johtamisen, riskinhallinnan ja sisäisen valvonnan riittävästä tasosta;

(d) omistusosuudet yhteisössä kuuluvat yhdelle seuraavista:

(i) emoyrityksenä toimiva luottolaitos;

(ii) emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö;

(iii) emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö;

(iv) laitos;

(v) jonkin i–iv alakohdassa mainitun yhteisön tytäryritys, joka sisältyy konsolidoinnin soveltamisalaan ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla.

Valittua menetelmää sovelletaan eri aikoina johdonmukaisella tavalla.

1 a. Joulukuun 31 päivän 2022 jälkeen ja poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, laskettaessa omia varoja yksittäisen laitoksen tasolla, alakonsolidointiryhmän tasolla tai konsolidoidulla tasolla, jos toimivaltaiset viranomaiset vaativat laitoksia soveltamaan tai antavat luvan soveltaa direktiivin 2002/87/EY liitteeseen I sisältyviä menetelmiä 1, 2 tai 3, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksille luvan olla vähentämättä omistusosuuksia sellaisen finanssialan yhteisön omien varojen instrumenteista, jossa emoyrityksenä toimivalla laitoksella, emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä tai emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä tai laitoksella on huomattava sijoitus, edellyttäen että tämän kohdan a–c alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät:

(a) finanssialan yhteisö on vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tai vakuutusholdingyhtiö;

(b) vakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys tai vakuutusholdingyhtiö kuuluu direktiivin 2002/87/EY mukaisen saman lisävalvonnan alaisuuteen kuin emoyritys, emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö;

(c) laitos on saanut toimivaltaisilta viranomaisilta etukäteisen luvan;

(d) toimivaltaiset viranomaiset ovat ennen c alakohdassa tarkoitetun luvan myöntämistä ja sen jälkeen jatkuvasti vakuuttuneet menetelmän 1, 2 tai 3 mukaisesti konsolidoitavien yhteisöjen yhtenäisen johtamisen, riskinhallinnan ja sisäisen valvonnan riittävästä tasosta;

(e) omistusosuudet yhteisössä kuuluvat yhdelle seuraavista:

(i) emoyrityksenä toimiva luottolaitos;

(ii) emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö;

(iii) emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö;

(iv) laitos;

(v) jonkin i–iv alakohdassa mainitun yhteisön tytäryritys, joka sisältyy konsolidoinnin soveltamisalaan ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla.

Valittua menetelmää sovelletaan eri aikoina johdonmukaisella tavalla.”

(b)  Lisätään 49 artiklan 2 kohdan loppuun alakohta seuraavasti:

”Tätä kohtaa ei sovelleta, kun omia varoja lasketaan 92 a ja 92 b artiklan vaatimuksia varten.”.

(19)  Muutetaan 52 artiklan 1 kohta seuraavasti:

(a)  Korvataan a alakohta seuraavasti:

”a) instrumentit ovat laitoksen suoraan liikkeeseen laskemia, ja ne on maksettu kokonaan;”.

(a a)  Korvataan l alakohdan i alakohta seuraavasti:

”i) ne maksetaan jakokelpoisista eristä tai kansallisen lainsäädännön mukaan kootuista rahastoista;”

(b)  Korvataan p alakohta seuraavasti:

”p) kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut kolmanteen maahan ja se on nimetty direktiivin 2014/59/EU 12 artiklan mukaisesti osaksi kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on sijoittautunut unioniin, tai kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut jäsenvaltioon, instrumentteja koskevassa laissa tai sopimusmääräyksissä edellytetään, että kriisinratkaisuviranomaisen päättäessä käyttää direktiivin 2014/59/EU 59 artiklassa tarkoitettuja valtuuksia instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan pysyvästi tai instrumentit muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi;

kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut kolmanteen maahan ja sitä ei ole nimetty direktiivin 2014/59/EU 12 artiklan mukaisesti osaksi kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on sijoittautunut unioniin, instrumentteja koskevassa laissa tai sopimusmääräyksissä edellytetään, että asianomaisen kolmannen maan viranomaisen päätöksestä instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan pysyvästi tai instrumentit muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi;”;

(c)  Lisätään 1 kohtaan q ja r alakohta seuraavasti:

”q) jos liikkeeseenlaskija on sijoittautunut johonkin jäsenvaltioon tai se on sijoittautunut kolmanteen maahan ja se on direktiivin 2014/59/EU 12 artiklan mukaisesti nimetty osaksi kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on sijoittautunut unioniin, instrumentit voidaan laskea liikkeeseen kolmannen maan lainsäädännön nojalla tai ne voivat olla ovat muuten kolmannen maan lainsäädännön alaisia vain, jos direktiivin 2014/59/EU 59 artiklassa tarkoitettujen alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien käyttö on kyseisen lainsäädännön nojalla pätevää ja täytäntöönpanokelpoista sellaisten oikeussäännösten tai oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisten sopimusmääräysten perusteella, joissa tunnustetaan kriisinratkaisutoimet tai muut alaskirjaus- tai muuntamistoimet;

(r) instrumentit eivät ole sellaisten kuittausjärjestelyjen tai nettoutusoikeuksien alaisia, jotka heikentäisivät niiden tappionkattamiskykyä.”.

(19 a)  Lisätään 54 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

  ”d a) kun kolmanteen maahan sijoittautunut tytäryritys on laskenut liikkeeseen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteja, a alakohdassa tarkoitettu 5,125 prosentin tai sitä suurempi laukaiseva tapahtuma lasketaan instrumentteja koskevien kolmannen maan lakien tai sopimusmääräysten mukaisesti edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen on EPV:tä kuultuaan todennut, että kyseiset määräykset vastaavat vähintään tässä artiklassa säädettyjä vaatimuksia.”

(20)  Korvataan 56 artiklan e alakohta seuraavasti:

”e) 66 artiklan mukaisesti toissijaisen pääoman (T2) eristä vähennettävien erien määrä, joka ylittää laitoksen toissijaisen pääoman (T2) erät;”.

(21)  Korvataan 59 artiklan a alakohdan i alakohta seuraavasti:

”i) lyhyen position erääntymispäivä on sama tai myöhempi kuin pitkän position erääntymispäivä tai pitkän position jäljellä oleva maturiteetti on vähintään 365 päivää;”.

(22)  Korvataan 62 artiklan a alakohta seuraavasti:

”a) pääomainstrumentit ja etuoikeudeltaan huonommat lainat, jos 63 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, 64 artiklassa täsmennetyssä laajuudessa;”.

(23)  Muutetaan 63 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan a alakohta seuraavasti:

”a) tapauksen mukaan instrumentit ovat laitoksen suoraan liikkeeseen laskemia tai etuoikeudeltaan huonommat lainat ovat laitoksen suoraan nostamia, ja ne on maksettu kokonaan;”

(b)  Korvataan d alakohta seuraavasti:

”d) tapauksen mukaan instrumenttien pääomamäärää koskeva vaade on instrumentteja koskevien säännösten mukaan tai etuoikeudeltaan huonompien lainojen pääomamäärää koskeva vaade on etuoikeudeltaan huonompia lainoja koskevien säännösten mukaan kaikkia hyväksyttävien velkojen instrumenteista johtuvia vaateita huonommassa asemassa;”.

(c)  Korvataan n alakohta seuraavasti:

”n) kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut kolmanteen maahan ja se on nimetty direktiivin 2014/59/EU 12 artiklan mukaisesti osaksi kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on sijoittautunut unioniin, tai kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut jäsenvaltioon, instrumentteja koskevassa laissa tai sopimusmääräyksissä edellytetään, että kriisinratkaisuviranomaisen päättäessä käyttää direktiivin 2014/59/EU 59 artiklassa tarkoitettuja valtuuksia instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan pysyvästi tai instrumentit muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi;

kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut kolmanteen maahan ja sitä ei ole nimetty direktiivin 2014/59/EU 12 artiklan mukaisesti osaksi kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on sijoittautunut unioniin, instrumentteja koskevassa laissa tai sopimusmääräyksissä edellytetään, että asianomaisen kolmannen maan viranomaisen päätöksestä instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan pysyvästi tai instrumentit muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi;”

(d)  Lisätään o ja p alakohta seuraavasti:

”o) jos liikkeeseenlaskija on sijoittautunut johonkin jäsenvaltioon tai se on sijoittautunut kolmanteen maahan ja se on direktiivin 2014/59/EU 12 artiklan mukaisesti nimetty osaksi kriisinratkaisun kohteena olevaa ryhmää, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on sijoittautunut unioniin, instrumentit voidaan laskea liikkeeseen kolmannen maan lainsäädännön nojalla tai ne voivat olla ovat muuten kolmannen maan lainsäädännön alaisia vain, jos direktiivin 2014/59/EU 59 artiklassa tarkoitettujen alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien käyttö on kyseisen lainsäädännön nojalla pätevää ja täytäntöönpanokelpoista sellaisten oikeussäännösten tai oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisten sopimusmääräysten perusteella, joissa tunnustetaan kriisinratkaisutoimet tai muut alaskirjaus- tai muuntamistoimet;

(p) instrumentit eivät ole sellaisten kuittausjärjestelyjen tai nettoutusoikeuksien alaisia, jotka heikentäisivät niiden tappionkattamiskykyä.”.

(24)  Korvataan 64 artikla seuraavasti:

”64 artiklaToissijaisen pääoman (T2) instrumenttien lyhennys

1.  Toissijaisen pääoman (T2) instrumentit, joiden jäljellä oleva maturiteetti on yli viisi vuotta, katsotaan koko määrältään toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi.

2.  Se, missä määrin toissijaisen pääoman (T2) instrumentit katsotaan toissijaisen pääoman (T2) eriksi instrumenttien maturiteetin viimeisten viiden vuoden aikana, lasketaan kertomalla a alakohdan laskutoimituksesta saatu tulos b alakohdassa tarkoitetulla määrällä seuraavasti:

(a)  instrumenttien tai etuoikeudeltaan huonompien lainojen kirjanpitoarvo niiden sopimuksenmukaisen maturiteetin viimeisen viisivuotiskauden ensimmäisenä päivänä jaettuna kyseisen kauden kalenteripäivien lukumäärällä;

(b)  instrumenttien tai etuoikeudeltaan huonompien lainojen sopimuksenmukaisesta maturiteetista jäljellä olevien kalenteripäivien lukumäärä.”.

(25)  Lisätään 66 kohtaan e alakohta seuraavasti:

”e) niiden erien määrä, jotka on 72 e artiklan mukaan vähennettävä hyväksyttävien velkojen eristä, jotka ylittävät laitoksen hyväksyttävät velat.”.

(26)  Korvataan 69 artiklan a alakohdan i alakohta seuraavasti:

”i) lyhyen position erääntymispäivä on sama tai myöhempi kuin pitkän position erääntymispäivä tai pitkän position jäljellä oleva maturiteetti on vähintään 365 päivää;”.

(27)  Lisätään 72 artiklan jälkeen 5 a luku seuraavasti:

”5 a LUKUHyväksyttävät velat

1 JAKSOHYVÄKSYTTÄVIEN VELKOJEN ERÄT JA INSTRUMENTIT

72 a artikla Hyväksyttävien velkojen erät

1.  Hyväksyttävien velkojen erät koostuvat seuraavista, jolleivat ne kuulu johonkin 2 kohdassa säädettyyn poissuljettujen velkojen luokkaan:

(a)  hyväksyttävien velkojen instrumentit, jos 72 b artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät eikä kyseisiä instrumentteja katsota ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eikä toissijaisen pääoman (T2) eriksi;

(b)  toissijaisen pääoman (T2) instrumentit, joiden jäljellä oleva maturiteetti on vähintään yksi vuosi, jos niitä ei katsota 64 artiklan mukaisesti toissijaisen pääoman (T2) eriksi.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, seuraavia velkoja ei sisällytetä hyväksyttävien velkojen eriin:

(a)  suojatut talletukset;

(b)  avistatalletukset ja lyhytaikaiset talletukset, joiden alkuperäinen maturiteetti on alle yhden vuoden;

(c)  se luonnollisten henkilöiden ja mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten suojakelpoisten talletusten osa, joka ylittää direktiivin 2014/49/EU 6 artiklassa tarkoitetun suojatason;

(d)  talletukset, jotka olisivat luonnollisten henkilöiden ja mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten suojakelpoisia talletuksia, jollei niitä olisi tehty unioniin sijoittautuneiden laitosten unionin ulkopuolella sijaitsevien sivuliikkeiden kautta;

(e)  vakuudelliset velat, mukaan luettuina katetut joukkolainat ja suojaustarkoituksiin käytettyjen rahoitusvälineiden muodossa olevat velat, jotka muodostavat olennaisen osan katepoolia ja joille on kansallisen lainsäädännön mukaisesti asetettu vakuudet samalla tavoin kuin katetuille joukkolainoille, edellyttäen, että kaikki tiettyyn katettujen joukkolainojen vakuuspooliin liittyvät vakuudelliset varat säilyvät koskemattomina ja pidetään erillään ja riittävästi rahoitettuina, ja sulkien pois sellaisen osan vakuudellista velkaa tai velkaa, jonka vakuudeksi on annettu pantti tai kiinnitys, jota vakuutena käytettyjen varojen, pantin tai kiinnityksen taikka muun vakuuden arvo ei riitä kattamaan;

(f)  velat, jotka aiheutuvat asiakkaan varojen tai asiakkaan rahojen hallussapidosta, mukaan luettuina asiakkaan varat tai asiakkaan rahat, joita pidetään hallussa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen puolesta, edellyttäen, että asiakas on suojattu sovellettavan maksukyvyttömyyslainsäädännön nojalla;

(g)  velat, jotka aiheutuvat varainhoitosuhteesta kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön tai jonkin sen tytäryrityksen (varainhoitaja) ja toisen henkilön (edunsaaja) välillä, edellyttäen, että edunsaaja on suojattu sovellettavan maksukyvyttömyys- tai siviililainsäädännön nojalla;

(h)  velat, joiden alkuperäinen maturiteetti on alle seitsemän päivää ja joiden edunsaajana on laitos, joka ei ole samaan ryhmään kuuluva yhteisö;

(i)  velat, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle seitsemän päivää ja joiden edunsaajina ovat direktiivin 98/26/EY mukaisesti nimetyt järjestelmät tai järjestelmien ylläpitäjät tai niiden osapuolet ja jotka aiheutuvat tällaiseen järjestelmään osallistumisesta;

(j)  velat, jonka edunsaajana on jokin seuraavista:

(i)  työntekijä kertyneen palkan, eläke-etuuden tai muun kiinteän palkkion osalta, lukuun ottamatta palkkion muuttuvaa osaa, jota ei säännellä työehtosopimuksella, ja lukuun ottamatta direktiivin 2013/36/EU 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen olennaista riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivien henkilöiden palkkion muuttuvaa osaa;

(ii)  kaupallinen velkoja, kun velka aiheutuu sellaisten tavaroiden tai palvelujen tarjoamisesta laitokselle tai emoyritykselle, jotka ovat sen jokapäiväisen toiminnan kannalta kriittisiä tavaroita ja palveluja, mukaan luettuina tietotekniset palvelut, yleishyödylliset palvelut sekä tilojen vuokraus, huolto ja ylläpito; ja velkoja ei itse ole laitos;

(iii)  vero- ja sosiaaliturvaviranomainen, edellyttäen, että kyseiset velat ovat etuoikeutettuja sovellettavan lainsäädännön nojalla;

(iv)  talletussuojajärjestelmät, kun velka aiheutuu direktiivin 2014/49/EU mukaisesti maksettavista rahoitusosuuksista;

(k)  johdannaisista aiheutuvat velat;

(l)  velat, jotka aiheutuvat kytkettyjä johdannaisia sisältävistä velkainstrumenteista;

(l a)  velat, joiden osalta suositaan etuoikeusasemaltaan parhaassa asemassa olevia vakuudettomia velkojia asiaankuuluvan kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaisesti.

Sovellettaessa tätä l kohtaa kytketyt johdannaiset eivät sisällä instrumentteja, joiden säännöksissä on ennenaikainen lunastusoptio tämän instrumentin liikkeeseenlaskijaa tai asettajaa varten.

Sovellettaessa tätä l kohtaa vaihtuvakorkoisten velkainstrumenttien, joiden korko perustuu viitekorkoon, esimerkiksi euriboriin tai Liboriin, ei katsota olevan kytkettyjä johdannaisia sisältäviä velkainstrumentteja vain tämän ominaisuuden perusteella.

72 b artiklaHyväksyttävien velkojen instrumentit

1.  Velat katsotaan hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi, jos ne täyttävät tässä artiklassa säädetyt edellytykset, ja ainoastaan tässä artiklassa täsmennetyssä laajuudessa.

2.  Velat katsotaan hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  velat ovat tapauksen mukaan laitoksen suoraan liikkeeseen laskemia tai nostamia, ja ne on maksettu kokonaan;

(b)  mikään seuraavista ei ole ostanut velkoja:

(i)  laitos tai yhteisö, joka kuuluu samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan ryhmään;

(ii)  yritys, johon laitoksella on suora tai välillinen omistusyhteys siten, että laitos pitää hallussaan suoraan tai välillisesti määräysvallan kautta vähintään 20:tä prosenttia yrityksen äänioikeuksista tai pääomasta;

(iii)   direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 11 alakohdassa määritellyt yksityisasiakkaat, paitsi jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

(a) heidän sijoittamiensa varojen kokonaismäärä ei ylitä kymmentä prosenttia heidän rahoitusvälinesalkkunsa arvosta ja

(b) sijoitettujen varojen määrä on vähintään 10 000 euroa;

(c)  kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö ei ole rahoittanut suoraan tai välillisesti velkojen ostoa;

(d)  velkojen pääomamäärää koskeva vaade on instrumentteja koskevien säännösten mukaan kokonaan 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin poissuljettuihin velkoihin perustuvia vaateita huonommassa asemassa. Tämän ensisijaisuusjärjestystä koskevan vaatimuksen katsotaan täyttyvän kaikissa seuraavissa tilanteissa:

(i)  velkoja koskevissa sopimusmääräyksissä täsmennetään, että direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 47 alakohdassa määritellyssä tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä instrumenttien pääomamäärää koskeva vaade on 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin poissuljettuihin velkoihin perustuvia vaateita huonommassa asemassa;

(ii)  velkoja koskevassa lainsäädännössä täsmennetään, että direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 47 alakohdassa määritellyssä tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä instrumenttien pääomamäärää koskeva vaade on 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin poissuljettuihin velkoihin perustuvia vaateita huonommassa asemassa;

(iii) instrumentit laskee liikkeeseen kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, jolla ei ole taseessaan sellaisia poissuljettuja 72 a artikla 2 kohdassa tarkoitettuja velkoja, joilla on sama tai huonompi etuoikeusasema kuin hyväksyttävien velkojen instrumenteilla;

(f)  mikään seuraavista tahoista ei ole antanut veloille sellaista vakuutta tai takausta tai tehnyt muuta sellaista järjestelyä, joka parantaisi vaateen etuoikeusasemaa:

(i)  laitos tai sen tytäryritykset;

(ii)  laitoksen tai sen tytäryritysten emoyrityksenä toimiva yritys;

(iii)  yritys, jolla on läheinen sidonnaisuus i ja ii alakohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin;

(g)  velat eivät ole sellaisten kuittausjärjestelyjen tai nettoutusoikeuksien alaisia, jotka heikentäisivät niiden tappionkattamiskykyä kriisinratkaisun yhteydessä;

(h)  velkoja koskevissa säännöksissä ei ole kannustimia siihen, että laitos tapauksen mukaan toteuttaisi niiden pääomamäärän osto-option, lunastuksen tai takaisinoston ennen niiden erääntymistä tai maksaisi ne varhain takaisin 72 c artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tilanteita lukuun ottamatta;

(i)  jollei 72 c artiklan 2 kohdasta muuta johdu, instrumenttien haltijat eivät voi lunastaa velkoja ennen niiden erääntymistä;

(j)  jos velkoihin sisältyy tapauksen mukaan yksi tai useampi osto-optio tai varhaisen takaisinmaksun optio, optioiden käyttö on yksinomaan liikkeeseenlaskijan harkintavallassa;

(k)  jollei 72 c artiklan 2 ja 2 a kohdasta muuta johdu, velkojen osto-optio, lunastus, takaisinosto tai varhainen takaisinmaksu voidaan toteuttaa vain, jos 77 ja 78 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

(m)  velkoja koskevissa säännöksissä ei anneta haltijalle oikeutta nopeuttaa tulevaa suunniteltua koron tai pääoman maksua muuten kuin laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä;

(n)  velkoihin liittyvien koron- tai osingonmaksujen määrää ei muuteta kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön tai sen emoyrityksen luottoluokituksen perusteella;

(o)  velkoja koskevassa sovellettavassa lainsäädännössä tai velkoja koskevissa sopimusmääräyksissä edellytetään, että kriisinratkaisuviranomaisen päättäessä käyttää direktiivin 2014/48/EU 48 artiklan mukaisia alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia velkojen pääomamäärän kirjanpitoarvoa alennetaan pysyvästi tai velat muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi.

Kun jotkin 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetut poissuljetut velat ovat kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön nojalla etuoikeudeltaan huonompia kuin tavalliset vakuudettomat saatavat muun muassa siksi, että ne ovat sellaisen luotonantajan hallussa, jolla on erityinen suhde velalliseen, koska hän on tai on ollut osakas, valvontasuhteessa tai suhteessa ryhmään, ylimmän hallintoelimen jäsen tai sukua jollekin edellä mainituista henkilöistä, d alakohtaa sovellettaessa etuoikeuden arvioimiseen ei käytetä tällaisiin poissuljettuihin velkoihin perustuvia vaateita.

3.  Kriisinratkaisuviranomainen voi sallia, että hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi katsotaan 2 kohdassa tarkoitettujen velkojen lisäksi sellaiset velat, joiden yhteenlaskettu määrä on enintään 3,5 prosenttia 92 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä, edellyttäen, että

(a)  kaikki 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät d alakohdassa säädettyä edellytystä lukuun ottamatta;

(b)  veloilla on sama etuoikeusasema kuin niillä 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla poissuljetuilla veloilla, jotka ovat ensisijaisuusjärjestyksessä viimeisinä lukuun ottamatta 2 kohdan viimeisessä alakohdassa tarkoitettuja poissuljettuja velkoja, jotka ovat kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaan tavanomaisia vakuudettomia vaateita huonommassa etuoikeusasemassa, ja

(c)  ▌kriisinratkaisuviranomainen varmistaa, että valmius poistaa velat kokonaan tai osittain velan arvon alentamisesta ei aiheuttaisi menestyksekkään oikeustoimen tai perustellun korvausvaatimuksen olennaista riskiä.

Kriisinratkaisuviranomainen voi sallia, että laitos sisällyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja velkoja hyväksyttävien velkojen eriin.

4.  Kun kriisinratkaisuviranomainen sallii, että laitos tekee 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun päätöksen velkojen laskemisesta, velat katsotaan hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi 2 kohdassa tarkoitettujen velkojen ohella, jos

(a)  laitoksen päätös olla sisällyttämättä 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja velkoja hyväksyttävien velkojen eriin on 5 kohdan mukaisesti voimassa;

(b)  kaikki 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät kyseisen kohdan d alakohdassa säädettyä edellytystä lukuun ottamatta;

(c)  veloilla on sama tai parempi etuoikeusasema kuin niillä 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla poissuljetuilla veloilla, jotka ovat ensisijaisuusjärjestyksessä viimeisinä lukuun ottamatta 2 kohdan viimeisessä alakohdassa tarkoitettuja poissuljettuja velkoja, jotka ovat kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaan tavanomaisia vakuudettomia vaateita huonommassa etuoikeusasemassa;

(d)  sellaisten 72 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen poissuljettujen velkojen määrä, joilla on sama tai huonompi etuoikeusasema kuin kyseisillä veloilla maksukyvyttömyyden yhteydessä, on laitoksen taseessa enintään 5 prosenttia laitoksen omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrästä;

(e)  kyseisten velkojen sisällyttämisellä hyväksyttävien velkojen eriin ei ole olennaisia kielteisiä vaikutuksia laitoksen purkamismahdollisuuksiin, minkä kriisinratkaisuviranomainen vahvistaa arvioituaan direktiivin 2014/59/EU 45 b artiklan 3 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut osatekijät.

5.  Kriisinratkaisuviranomainen voi sallia, että laitos käyttää 3 tai 4 kohdassa tarkoitettua poikkeusta. Laitos ei saa päättää sisällyttää sekä 3 että 4 kohdassa tarkoitettuja velkoja hyväksyttävien velkojen eriin.

Päätös on julkaistava vuosikertomuksessa, ja sen on tultava voimaan kuuden kuukauden kuluttua kyseisen kertomuksen julkaisemisesta. Päätöksen on oltava voimassa vähintään yhden vuoden ajan.

6.  Kriisinratkaisuviranomaisen on kuultava toimivaltaista viranomaista tutkiessaan, täyttyvätkö tämän artiklan edellytykset.

72 c artiklaHyväksyttävien velkojen instrumenttien lyhennys

1.  Hyväksyttävien velkojen instrumentit, joiden jäljellä oleva maturiteetti on vähintään yksi vuosi, kelpuutetaan kokonaan hyväksyttävien velkojen eriin.

Hyväksyttäviä velkainstrumentteja, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle yhden vuoden, ei kelpuuteta hyväksyttävien velkojen eriin.

2.  Jos hyväksyttävien velkojen instrumentti sisältää haltijalle kuuluvan lunastusoption, joka voidaan käyttää ennen kuin instrumentin alkuperäinen ilmoitettu maturiteetti päättyy, instrumentin maturiteetti määritellään 1 kohtaa sovellettaessa ensimmäiseksi mahdolliseksi ajankohdaksi, jona haltija voi käyttää lunastusoptiota ja pyytää instrumentin lunastusta tai takaisinmaksua.

2 a.  Jos hyväksyttävien velkojen instrumentti sisältää kannustimen siihen, että liikkeeseenlaskija toteuttaa osto-option, lunastuksen, takaisinmaksun tai takaisinoston ennen kuin instrumentin alkuperäinen ilmoitettu maturiteetti päättyy, instrumentin maturiteetti määritellään 1 kohtaa sovellettaessa ensimmäiseksi mahdolliseksi ajankohdaksi, jona liikkeeseenlaskija voi käyttää kyseistä optiota ja pyytää instrumentin lunastusta tai takaisinmaksua.

72 d artiklaSen seuraukset, että hyväksyttävyysedellytykset eivät enää täyty

Jos 72 b artiklassa säädetyt sovellettavat edellytykset eivät enää täyty hyväksyttävien velkojen instrumentin tapauksessa, velat lakkaavat välittömästi olemasta hyväksyttävien velkojen instrumentteja.

Edellä 72 b artiklan 2 kohdassa tarkoitetut velat voidaan edelleen lukea hyväksyttävien velkojen instrumentteihin, jos ne katsotaan hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi 72 b artiklan 3 tai 4 kohdan nojalla.

2 JAKSOHYVÄKSYTTÄVIEN VELKOJEN ERISTÄ TEHTÄVÄT VÄHENNYKSET

72 e artiklaHyväksyttävien velkojen eristä tehtävät vähennykset

1.  Direktiivin 2013/36 131 artiklan mukaisesti yksilöityjen laitosten ▌on vähennettävä hyväksyttävien velkojen eristä seuraavat:

(a)  laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet omista hyväksyttävien velkojen instrumenteista, mukaan luettuina omat velat, jotka laitos voi joutua ostamaan voimassa olevien sopimusvelvoitteiden vuoksi;

(b)  laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet G-SII-yhteisöjen hyväksyttävien velkojen instrumenteista, kun laitoksella on näiden yhteisöjen kanssa keskinäiset ristiinomistukset, joilla toimivaltaisen viranomaisen mielestä pyritään keinotekoisesti lisäämään kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kykyä kattaa tappioita ja vahvistaa pääomapohjaa;

(c)  72 i artiklan mukaisesti määritetty sovellettava määrä suoria, välillisiä ja synteettisiä omistusosuuksia G-SII-yhteisöjen hyväksyttävien velkojen instrumenteista, kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta näissä yhteisöissä;

(d)  laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet G-SII-yhteisöjen hyväksyttävien velkojen instrumenteista, kun laitoksella on merkittävä sijoitus näissä yhteisöissä, lukuun ottamatta kuitenkaan merkintäsitoumuksia koskevia positioita, joita pidetään enintään viisi työpäivää.

2.  Tätä jaksoa sovellettaessa kaikkia instrumentteja, joilla on sama etuoikeusasema kuin hyväksyttävien velkojen instrumenteilla, on käsiteltävä hyväksyttävien velkojen instrumentteina, lukuun ottamatta kuitenkaan sellaisia instrumentteja, joilla on sama etuoikeusasema kuin instrumenteilla, jotka tunnustetaan hyväksyttäviksi veloiksi 72 b artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla.

3.  Tätä jaksoa sovellettaessa laitokset voivat laskea 72 b artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevien omistusosuuksien määrän seuraavasti:

jossa:

h  = 72 b artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevien omistusosuuksien määrä;

i  = liikkeeseen laskevaa laitosta tarkoittava indeksi;

Hi  = 72 b artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevien liikkeeseen laskevan laitoksen i omistusosuuksien kokonaismäärä;

li  = niiden velkojen määrä, jotka liikkeeseen laskeva laitos i sisällyttää hyväksyttävien velkojen eriin 72 b artiklan 3 kohdassa määritetyissä rajoissa tuoreimpien julkistamiensa tietojen mukaan;

Li  = 72 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liikkeeseen laskevan laitoksen i liikkeeseen laskemien velkojen kokonaismäärä tuoreimpien liikkeeseenlaskijan julkistamien tietojen mukaan.

4.  Jos EU:ssa emoyrityksenä toimivalla laitoksella tai jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla laitoksella, johon sovelletaan 92 a artiklaa, on suoria, välillisiä tai synteettisiä omistusosuuksia sellaisen tytäryrityksen (sellaisten tytäryritysten) omien varojen instrumenteista tai hyväksyttävien velkojen instrumenteista, joka ei kuulu (jotka eivät kuulu) samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan ryhmään kuin kyseinen emoyritys, emoyrityksen kriisinratkaisuviranomainen voi sen jälkeen, kun se on sopinut asiasta mahdollisten asianomaisten tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa, sallia, että emoyritys poikkeaa 1 i kohdasta, 1 kohdan ▌d alakohdasta ja 2 kohdasta vähentämällä pienemmän määrän, jonka määrittää kotijäsenvaltion kriisinratkaisuviranomainen. Kyseisen pienemmän määrän on oltava vähintään yhtä suuri kuin määrä (m), joka lasketaan seuraavasti:

jossa

i  = tytäryritystä tarkoittava indeksi;

Oi   = tytäryrityksen i liikkeeseen laskemien omien varojen instrumenttien määrä, jonka emoyrityksenä toimiva laitos on kirjannut konsolidoiduiksi omiksi varoiksi;

Pi   = tytäryrityksen i liikkeeseen laskemien ja emoyrityksenä toimivan laitoksen hallussa olevien hyväksyttävien velkojen määrä;

rRG   = suhdeluku, jota asianomaiseen kriisinratkaisun kohteena olevaan ryhmään sovelletaan 92 a artiklan 1 kohdan a alakohdan ja direktiivin 2014/59/EU 45 d artiklan mukaisesti;

Ri   = 92 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti laskettu G-SII-yhteisön kokonaisriskin määrä.

Jos emoyrityksen sallitaan vähentää pienempi määrä ensimmäisen alakohdan mukaisesti, tytäryrityksen on vähennettävä 1 i kohdan, 1 kohdan ▌d alakohdan ja 2 kohdan mukaisesti lasketun määrän ja tämän pienemmän määrän välinen erotus vastaavasta omien varojen ja hyväksyttävien velkojen osatekijästä.

72 f artiklaOmista hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen

Sovellettaessa 72 e artiklan 1 kohdan a alakohtaa laitosten on laskettava omistusosuudet pitkien bruttopositioiden perusteella seuraavin poikkeuksin:

(a)  laitokset voivat laskea omistusosuuksien määrän pitkän nettoposition perusteella, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

(i)  lyhyet ja pitkät positiot ovat samassa kohteena olevassa vastuussa eikä lyhyisiin positioihin liity vastapuoliriskiä;

(ii)  sekä lyhyet että pitkät positiot ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;

(b)  laitosten on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla kohteena oleva vastuu, joka liittyy kyseisiin indekseihin sisältyviin, omiin hyväksyttävien velkojen instrumentteihin;

(c)  laitokset voivat nettouttaa pitkät bruttopositiot, jotka ovat omissa hyväksyttävien velkojen instrumenteissa ja jotka on saatu indeksiarvopapereista olevista omistusosuuksista, niiden lyhyiden positioiden kanssa, jotka ovat omissa hyväksyttävien velkojen instrumenteissa ja jotka on saatu kohde-etuutena olevissa indekseissä olevista lyhyistä positioista, myös silloin, kun kyseisiin lyhyisiin positioihin liittyy vastapuoliriski, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

(i)  lyhyet ja pitkät positiot ovat samoissa kohde-etuutena olevissa indekseissä;

(ii)  sekä lyhyet että pitkät positiot ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella.

72 g artiklaHyväksyttävien velkojen erien vähennyspohja

Sovellettaessa 72 e artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohtaa laitosten on vähennettävä pitkät bruttopositiot, jollei 72 h – 72 i artiklassa säädetyistä poikkeuksista muuta johdu.

72 h artiklaMuiden G-SII-yhteisöjen hyväksyttävistä veloista olevien omistusosuuksien vähentäminen

Laitosten, jotka eivät hyödynnä 72 j artiklassa säädettyä poikkeusta, on tehtävä 72 e artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut vähennykset seuraavasti:

(a)  ne voivat laskea hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevat suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet samassa kohteena olevassa vastuussa olevan pitkän nettoposition perusteella, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

(i)  lyhyen position maturiteetti vastaa pitkän position maturiteettia tai lyhyen position jäljellä oleva maturiteetti on vähintään yksi vuosi;

(ii)  sekä pitkä positio että lyhyt positio ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;

(b)  niiden on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla kohteena oleva vastuu, joka liittyy kyseisiin indekseihin sisältyviin omiin hyväksyttävien velkojen instrumentteihin.

72 i artiklaHyväksyttävien velkojen vähentäminen, kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta G-SII-yhteisöissä

1.  Sovellettaessa 72 e artiklan 1 kohdan c alakohtaa laitosten on laskettava sovellettava vähennettävä määrä kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetusta laskutoimituksesta saatavalla kertoimella:

(a)  kokonaismäärä, jolla laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet niiden finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista ja niiden G-SII-yhteisöjen hyväksyttävien velkojen instrumenteista, joissa laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta, ylittävät 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä ja joka on laskettu seuraavien säännösten soveltamisen jälkeen:

(i)  32–35 artikla;

(ii)  36 artiklan 1 kohdan a–g alakohta, k alakohdan ii–v alakohta ja l alakohta, lukuun ottamatta määrää, joka on vähennettävä tulevista veronalaisista voitoista riippuvien ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvien laskennallisten verosaamisten osalta;

(iii)  44 ja 45 artikla;

(b)  niiden G-SII-yhteisöjen, joissa laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta, hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevien laitoksen suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien määrä jaettuna kaikkien niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärällä, jotka laitoksella on niiden finanssialan yhteisöjen ensisijaisen oman ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista ja niiden G-SII-yhteisöjen hyväksyttävien velkojen instrumenteista, joissa kriisinratkaisun kohteena olevalla yhteisöllä ei ole merkittävää sijoitusta.

2.  Laitosten on jätettävä pois 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista määristä ja 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun kertoimen laskennasta merkintäsitoumuksia koskevat positiot, joita pidetään enintään viisi työpäivää.

3.  Edellä 1 kohdan mukaisesti vähennettävä määrä on kohdistettava kuhunkin laitoksen hallussa olevaan G-SII-yhteisön hyväksyttävien velkojen instrumenttiin. Laitosten on määritettävä kustakin hyväksyttävien velkojen instrumentista se määrä, joka on vähennettävä 1 kohdan mukaisesti, kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetulla osuudella:

(a)  1 kohdan mukaisesti vähennettävien omistusosuuksien määrä;

(b)  laitoksen hallussa olevan kunkin hyväksyttävien velkojen instrumentin osuus niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärästä, jotka laitoksella on niiden G-SII-yhteisöjen hyväksyttävien velkojen instrumenteista, joissa sillä ei ole merkittävää sijoitusta.

4.  Edellä 72 e artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen omistusosuuksien määrää, joka on enintään 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä 1 kohdan a alakohdan i, ii ja iii alakohdan säännösten soveltamisen jälkeen, ei saa vähentää, ja siihen on tarvittaessa sovellettava kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisia riskipainoja ja kolmannen osan IV osaston vaatimuksia.

5.  Laitosten on määritettävä kustakin hyväksyttävien velkojen instrumentista 4 kohdan mukaan riskipainotettava määrä kertomalla 4 kohdan mukaan riskipainotettavien omistusosuuksien määrä 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta laskennasta saatavalla määrällä.

72 j artiklaKaupankäyntivarastoa koskeva poikkeus hyväksyttävien velkojen eristä tehtävistä vähennyksistä

1.  Laitokset voivat päättää olla vähentämättä määrättyä osaa hyväksyttävien velkojen instrumenteista olevista suorista, välillisistä ja synteettisistä omistusosuuksista, jotka ovat yhteenlaskettuina ja pitkien bruttopositioiden perusteella arvostettuina enintään 5 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä 32–36 artiklojen soveltamisen jälkeen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  omistusosuudet ovat kaupankäyntivarastossa;

(b)  hyväksyttävien velkojen instrumentteja pidetään hallussa enintään 30 pankkipäivää.

2.  Niiden erien määriin, joita ei vähennetä 1 kohdan mukaisesti, on sovellettava kaupankäyntivarastoon kuuluvia eriä koskevia omien varojen vaatimuksia.

3.  Jos 1 kohdassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty kyseisen kohdan mukaisesti vähennettävien omistusosuuksien osalta, kyseiset omistusosuudet on vähennettävä 72 g artiklan mukaisesti soveltamatta 72 h ja 72 i artiklassa säädettyjä poikkeuksia.

3 JAKSOOMAT VARAT JA HYVÄKSYTTÄVÄT VELAT

72 k artiklaHyväksyttävät velat

Laitoksen hyväksyttävät velat koostuvat laitoksen hyväksyttävien velkojen eristä 72 e artiklassa tarkoitettujen vähennysten jälkeen.

72 l artiklaOmat varat ja hyväksyttävät velat

Laitoksen omat varat ja hyväksyttävät velat koostuvat laitoksen omien varojen ja hyväksyttävien velkojen summasta.”

(28)  Korvataan toisen osan I osaston 6 luvun otsikko seuraavasti:

”Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevat yleiset vaatimukset”

(29)  Muutetaan 73 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan otsikko seuraavasti:

”Instrumentteihin liittyvä voitonjako”.

(b)  Korvataan 1, 2, 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”1. Pääomainstrumentteja ja velkoja, joiden osalta laitoksella on yksinomainen harkintavalta päättää voitonjaon maksamisesta muussa muodossa kuin käteisenä tai omien varojen instrumenttina, ei katsota ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1), toissijaisen pääoman (T2) tai hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi, paitsi jos laitos on saanut etukäteisen luvan toimivaltaiselta viranomaiselta.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava 1 kohdassa tarkoitettu lupa vain, jos ne katsovat, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  edellä 1 kohdassa tarkoitettu mahdollisuus tai voitonjaon mahdollinen muoto ei vaikuttaisi haitallisesti laitoksen kykyyn peruuttaa instrumenttiin liittyviä maksuja;

(b)  edellä 1 kohdassa tarkoitettu mahdollisuus tai voitonjaon mahdollinen muoto ei vaikuttaisi haitallisesti instrumentin tai velan kykyyn kattaa tappioita;

(c)  edellä 1 kohdassa tarkoitettu mahdollisuus tai voitonjaon mahdollinen muoto ei muutoin alentaisi pääomainstrumentin tai velan laatua.

Ennen 1 kohdassa tarkoitetun luvan antamista toimivaltaisen viranomaisen on kuultava kriisinratkaisuviranomaista siitä, täyttääkö laitos kyseiset edellytykset.

3. Pääomainstrumentteja ja velkoja, joiden osalta muulla oikeushenkilöllä kuin ne liikkeeseen laskeneella laitoksella on harkintavalta päättää tai vaatia, että instrumentteihin tai velkoihin liittyvä voitonjako suoritetaan muussa muodossa kuin käteisenä tai omien varojen instrumenttina, ei katsota ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1), toissijaisen pääoman (T2) tai hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi.

4. Laitokset voivat käyttää yleistä markkinaindeksiä yhtenä perustana määritettäessä ensisijaisen lisäpääoman (AT1), toissijaisen pääoman (T2) ja hyväksyttävien velkojen instrumentteihin liittyvän voitonjaon tasoa.”

(c)  Korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6. Laitosten on ilmoitettava ja julkistettava yleiset markkinaindeksit, joista niiden pääomainstrumentit ja hyväksyttävät velat ovat riippuvaisia.”

(30)  Korvataan 75 artiklan johdantolause seuraavasti:

”Edellä 45 artiklan a alakohdassa, 59 artiklan a alakohdassa, 69 artiklan a alakohdassa ja 72 h artiklan a alakohdassa tarkoitettujen lyhyiden positioiden maturiteettia koskevat vaatimukset katsotaan täytetyiksi hallussa olevien positioiden osalta, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:”.

(31)  Korvataan 76 artiklan 1, 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”1. Laitokset voivat 42 artiklan a kohtaa, 45 artiklan a kohtaa, 57 artiklan a kohtaa, 59 artiklan a kohtaa, 67 artiklan a kohtaa, 69 artiklan a kohtaa ja 72 h artiklan a alakohtaa sovellettaessa vähentää pääomainstrumentissa olevan pitkän position määrää sen indeksin osuudella, joka on muodostettu samasta kohteena olevasta vastuusta, jota suojataan, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  suojattava pitkä positio ja sen suojauksessa käytettävässä indeksissä oleva lyhyt positio ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;

(b)  edellä a alakohdassa tarkoitetut positiot arvostetaan käypään arvoon laitoksen taseessa.

2. Vaihtoehtona sille, että laitos laskee vastuunsa, joka liittyy eriin, jotka mainitaan yhdessä tai useammassa seuraavista alakohdista, laitos voi käyttää toimivaltaisen viranomaisen etukäteisellä luvalla varovaista arviota suojattavasta vastuustaan, joka liittyy indekseihin sisältyviin instrumentteihin:

(a)  indekseihin sisältyvät ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1), toissijaisen pääoman (T2) ja hyväksyttävien velkojen instrumentit;

(b)  indekseihin sisältyvät finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumentit;

(c)  indekseihin sisältyvät laitosten hyväksyttävien velkojen instrumentit.

3. Toimivaltaiset viranomaiset saavat antaa 2 kohdassa tarkoitetun luvan vain, jos laitos on osoittanut niiden hyväksymällä tavalla, että laitoksen olisi toiminnallisesti raskasta valvoa suojattavaa vastuutaan, joka liittyy tapauksen mukaan yhdessä tai useammassa 2 kohdan alakohdassa mainittuihin eriin.”

(32)  Korvataan 77 artikla seuraavasti:

”77 artiklaOmien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähentämisen edellytykset

1. Laitoksen on saatava toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteinen lupa jompaankumpaan tai molempiin seuraavista toimista:

(a)  laitoksen liikkeeseen laskemien ydinpääoman (CET1) instrumenttien vähentäminen, lunastaminen tai takaisinosto sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä sallitulla tavalla;

(b)  tapauksen mukaan ensisijaisen lisäpääoman (AT1), toissijaisen pääoman (T2) tai hyväksyttävien velkojen instrumenttien osto-option, lunastuksen, takaisinmaksun tai takaisinoston toteuttaminen ennen sopimuksenmukaista maturiteettia.

1 a.  Laitoksen on saatava toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteinen lupa jompaankumpaan tai molempiin seuraavista toimista:

(a)  edellä olevan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävien hyväksyttävien velkojen instrumenttien osto-option, lunastuksen, maksun tai takaisinoston toteuttaminen ennen sopimuksenmukaista maturiteettia.

(b)  sellaisten edellä olevan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävien instrumenttien osto-option, lunastuksen, maksun tai takaisinoston toteuttaminen, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle yhden vuoden ja jotka aikaisemmin katsottiin hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi, mikäli tapauksen mukaan yksittäinen laitos tai konsolidoinnin perusteella kriisinratkaisun kohteena oleva ryhmä, jonka tytäryritys kyseinen laitos on, ei täytä omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevaa vähimmäisvaatimusta.

1 b.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat korvata 1 kohdassa olevan etukäteistä lupaa koskevan vaatimuksen ilmoittamisvaatimuksella, jos tapauksen mukaan ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) vähennys on merkitykseltään vähäinen.

1 c.  Jos laitos antaa toimivaltaiselle viranomaiselle riittävät takeet siitä, että se kykenee harjoittamaan toimintaansa omilla varoillaan, jotka ylittävät tässä asetuksessa ja direktiivissä 2013/36/EU säädetyt vaatimukset, laitos voi toteuttaa 1 kohdassa tarkoitettuja toimia edellyttäen, että

(a)  kyseinen toimi ei johda omien varojen vähenemiseen, joka aiheuttaisi tilanteen, jossa laitoksen omat varat jäisivät alle tässä asetuksessa ja direktiivissä 2013/36/EU esitettyjen vaatimusten ja lisämarginaalin, joka on 2,5 prosenttia kokonaisriskin määrästä, tämän asetuksen 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

(b)  laitos ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle aikomuksestaan toteuttaa 1 kohdassa tarkoitettuja toimia sekä toimittaa kaikki tarvittavat tiedot, jotta voidaan arvioida, täyttyvätkö kaikki tämän kohdan 1 alakohdassa määritetyt edellytykset.

Jos laitos antaa kriisinratkaisuviranomaiselle riittävät takeet siitä, että se kykenee harjoittamaan toimintaansa omilla varoilla ja hyväksyttävillä veloilla, jotka ylittävät tässä asetuksessa, direktiivissä 2013/36/EU ja direktiivissä 2014/59/EU säädetyt vaatimukset, laitos voi voi toteuttaa 1 kohdassa tarkoitettuja toimia edellyttäen, että

(a)  kyseinen toimi ei johda omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähenemiseen, joka aiheuttaisi tilanteen, jossa laitoksen omat varat ja hyväksyttävät velat jäisivät alle tässä asetuksessa, direktiivissä 2013/36/EU ja direktiivissä 2014/59/EU esitettyjen vaatimusten ja lisämarginaalin, joka on 2,5 prosenttia kokonaisriskin määrästä, tämän asetuksen 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

(b)  laitos ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle ja kriisinratkaisuviranomaiselle aikomuksestaan toteuttaa 1 kohdassa tarkoitettuja toimia sekä toimittaa kaikki tarvittavat tiedot, jotta voidaan arvioida, täyttyvätkö kaikki tämän kohdan 1 alakohdassa määritetyt edellytykset..

(33)  Korvataan 78 artikla seuraavasti:

”78 artiklaValvontaviranomaisen lupa omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähentämiseen

1.  Toimivaltaisen viranomaisen on annettava laitokselle lupa toteuttaa ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1), toissijaisen pääoman (T2) tai hyväksyttävien velkojen instrumenttien vähentämisiä, takaisinostoja, osto-optioita tai lunastuksia, kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

(a)  laitos korvaa ennen 77 artiklassa tarkoitettua toimea tai samanaikaisesti sen kanssa 77 artiklassa tarkoitetut instrumentit vähintään yhtä laadukkailla tai laadukkaammilla omien varojen tai hyväksyttävien velkojen instrumenteilla laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta kestävillä ehdoilla;

(b)  laitos on osoittanut toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että laitoksen omat varat ja hyväksyttävät velat ylittäisivät kyseisen toimen jälkeen tässä asetuksessa, direktiivissä 2013/36/EU ja direktiivissä 2014/59/EU säädetyt vaatimukset marginaalilla, jota toimivaltainen viranomainen pitää tarpeellisena.

Toimivaltaisen viranomaisen on kuultava kriisinratkaisuviranomaista ennen luvan myöntämistä.

Jos laitos antaa riittävät takeet siitä, että se kykenee harjoittamaan toimintaansa omilla varoilla, jotka ylittävät tässä asetuksessa, direktiivissä 2013/36/EU ja direktiivissä 2014/59/EU säädetyt vaatimukset, kriisinratkaisuviranomainen voi toimivaltaista viranomaista kuultuaan myöntää kyseiselle laitokselle yleisen etukäteisen luvan toteuttaa hyväksyttävien velkojen instrumenttien osto-optioita, lunastuksia, takaisinmaksuja tai takaisinostoja, jos täytetään perusteet, joilla varmistetaan, että tällaiset tulevat toimet ovat tämän kohdan a ja b alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaiset. Tämän yleisen etukäteisen luvan saa myöntää ainoastaan tietyksi, enintään yhden vuoden pituiseksi ajanjaksoksi, jonka jälkeen se voidaan uusia. Yleisen etukäteisen luvan saa myöntää ainoastaan tiettyä kriisinratkaisuviranomaisen ennalta vahvistamaa määrää varten. Kriisinratkaisuviranomaisten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikista myönnetyistä yleisistä etukäteisistä luvista.

Jos laitos antaa riittävät takeet siitä, että se kykenee harjoittamaan toimintaansa omilla varoilla, jotka ylittävät tässä asetuksessa, direktiivissä 2013/36/EU ja direktiivissä 2014/59/EU säädetyt vaatimukset, toimivaltainen viranomainen voi kriisinratkaisuviranomaista kuultuaan myöntää kyseiselle laitokselle yleisen etukäteisen luvan toteuttaa hyväksyttävien velkojen instrumenttien osto-optioita, lunastuksia, takaisinmaksuja tai takaisinostoja, jos täytetään perusteet, joilla varmistetaan, että tällaiset tulevat toimet ovat tämän kohdan a ja b alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaiset. Tämän yleisen etukäteisen luvan saa myöntää ainoastaan tietyksi, enintään yhden vuoden pituiseksi ajanjaksoksi, jonka jälkeen se voidaan uusia. Yleisen etukäteisen luvan saa myöntää ainoastaan tiettyä toimivaltaisen viranomaisen ennalta vahvistamaa määrää varten. Ydinpääoman (CET1) instrumenttien tapauksessa ennalta vahvistettu määrä saa olla enintään 3 prosenttia kyseisestä liikkeeseenlaskusta ja enintään 10 prosenttia määrästä, jolla ydinpääoma (CET1) ylittää tässä asetuksessa, direktiivissä 2013/36/EU ja direktiivissä 2014/59/EU säädettyjen ydinpääomaa (CET1) koskevien vaatimusten summan marginaalilla, jota toimivaltainen viranomainen pitää tarpeellisena. Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien tapauksessa ennalta vahvistettu määrä saa olla enintään 10 prosenttia kyseisestä liikkeeseenlaskusta ja enintään 3 prosenttia liikkeeseen laskettujen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien kokonaismäärästä tapauksen mukaan. Hyväksyttävien velkojen instrumenttien tapauksessa kriisinratkaisuviranomaisen on kuultava toimivaltaista viranomaista ennen kuin se vahvistaa määrän ennalta.

Toimivaltaisten viranomaisten on peruutettava yleinen etukäteinen lupa, jos laitos rikkoo jotakin kyseistä lupaa varten vahvistettua perustetta.

2.  Arvioidessaan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen korvaavien instrumenttien kestävyyttä laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava, missä määrin kyseiset korvaavat pääomainstrumentit ja velat olisivat laitoksen kannalta kalliimpia kuin ne, jotka niiden on määrä korvata.

3.  Kun laitos toteuttaa 77 artiklan a kohdassa tarkoitetun toimen ja 27 artiklassa tarkoitettujen ydinpääoman (CET1) instrumenttien lunastamisesta ei saa sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan kieltäytyä, toimivaltainen viranomainen voi poiketa tämän artiklan 1 kohdassa säädetyistä edellytyksistä sillä ehdolla, että se vaatii laitosta rajoittamaan tällaisten instrumenttien lunastamista asianmukaisin perustein.

4.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksille luvan toteuttaa ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien osto-optioita, lunastuksia, takaisinmaksuja tai takaisinostoja viiden vuoden kuluessa niiden liikkeeseenlaskupäivästä, jos 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

(a)  kyseisten instrumenttien luokitusta koskevissa säännöksissä on tapahtunut muutos, jonka johdosta instrumentit todennäköisesti suljettaisiin omien varojen ulkopuolelle tai luokiteltaisiin uudelleen laadultaan alempiarvoisiksi omiksi varoiksi, ja kummatkin seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

(i)  toimivaltainen viranomainen katsoo kyseisen muutoksen olevan riittävän varma;

(ii)  laitos osoittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että kyseisten instrumenttien sääntelyn mukaista uudelleenluokitusta ei voitu kohtuudella ennakoida ajankohtana, jona ne laskettiin liikkeeseen;

(b)  kyseisiin instrumentteihin sovellettavassa verotuskohtelussa on tapahtunut muutos, jonka laitos osoittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla olevan olennainen ja joka ei ollut kohtuudella ennakoitavissa ajankohtana, jona instrumentit laskettiin liikkeeseen;

(c)  instrumentit vapautetaan uusista säännöksistä määräajaksi 484 artiklan nojalla;

(d)  laitos korvaa ennen 77 artiklassa tarkoitettua toimea tai samanaikaisesti sen kanssa 77 artiklassa tarkoitetut instrumentit vähintään yhtä laadukkailla tai laadukkaammilla omien varojen tai hyväksyttävien velkojen instrumenteilla laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta kestävillä ehdoilla, ja toimivaltainen viranomainen on sallinut kyseisen toimen todettuaan, että se olisi vakavaraisuuden kannalta hyödyllinen ja perusteltavissa poikkeuksellisilla olosuhteilla;

(e)  ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumentit ostetaan takaisin markkinatakausta varten.

Toimivaltaisen viranomaisen on kuultava kriisinratkaisuviranomaista näistä edellytyksistä ennen luvan myöntämistä.

5.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään

(a)  ilmaisun ’laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta kestävä’ merkitys;

(b)  3 kohdassa tarkoitetut asianmukaiset perusteet rajoittaa lunastamista;

(c)  menettelyvaatimukset, mukaan luettuina rajoitukset ja menettelyt, joita on noudatettava toimivaltaisten viranomaisten myöntäessä etukäteisen luvan 77 artiklassa mainittuun toimeen, ja tietovaatimukset, jotka laitoksen on täytettävä hakiessaan toimivaltaiselta viranomaiselta lupaa toteuttaa 77 artiklassa mainittu toimi, mukaan luettuina menettely, jota sovelletaan lunastettaessa osuuskuntien jäsenille liikkeeseen laskettuja osakkeita, ja hakemuksen käsittelyn määräaika;

(d)  4 kohdassa tarkoitetut poikkeukselliset olosuhteet;

(e)  4 kohdassa tarkoitetun ilmaisun ’markkinatakaus’ merkitys.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [kolmen kuukauden kuluttua voimaantulosta].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.".

(34)  Muutetaan 79 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan otsikko seuraavasti:

”Väliaikainen poikkeus omista varoista ja hyväksyttävistä veloista tehtävistä vähennyksistä”.

(b)  Korvataan 1 kohta seuraavasti:

1. Kun laitos tapauksen mukaan pitää hallussaan pääomainstrumentteja tai velkoja tai on myöntänyt etuoikeudeltaan huonompia lainoja, jotka katsotaan väliaikaisesti ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi finanssialan yhteisössä tai hyväksyttävien velkojen instrumenteiksi laitoksessa, ja kun toimivaltainen viranomainen katsoo, että kyseisiä omistusosuuksia pidetään hallussa rahoitustuen antamiseksi, minkä tavoitteena on kyseisen yhteisön tai laitoksen uudelleenorganisointi tai pelastaminen, toimivaltainen viranomainen voi väliaikaisesti olla soveltamatta vähentämissäännöksiä, joita sovellettaisiin muutoin näihin instrumentteihin.”

(35)  Muutetaan 80 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan otsikko seuraavasti:

”Omien varojen ja hyväksyttävien velkojen laadun jatkuva valvonta”.

(b)  Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. EPV valvoo laitosten unionissa liikkeeseen laskemien omien varojen ja hyväksyttävien velkojen instrumenttien laatua ja, jos on huomattavaa näyttöä siitä, etteivät kyseiset instrumentit täytä tämän asetuksessa säädettyjä hyväksyttävyyskriteerejä, ilmoittaa siitä välittömästi komissiolle.

Toimivaltaisten viranomaisten on EPV:n pyynnöstä toimitettava EPV:lle viipymättä kaikki sen merkityksellisiksi katsomat tiedot uusista pääomainstrumenteista tai uudentyyppisistä veloista, jotka on laskettu liikkeeseen, jotta EPV voi valvoa laitosten unionissa liikkeeseen laskemien omien varojen ja hyväksyttävien velkojen instrumenttien laatua.

(c)  Korvataan 3 artiklan johdantolause seuraavasti:

”3. EPV antaa komissiolle teknistä neuvontaa mahdollisista merkittävistä muutoksista, joita se katsoo tarvittavan omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määritelmään seuraavien seikkojen vuoksi:”.

(36)  Korvataan 81 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Vähemmistöosuuksiin kuuluvat yhteenlasketut tytäryrityksen ydinpääoman (CET1) erät, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  tytäryritys on jompikumpi seuraavista:

(i)  laitos;

(ii)  yritys, johon sovelletaan tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU vaatimuksia sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla;

(iii)  kolmannessa maassa sijaitseva väliyhtiönä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö, johon sovelletaan yhtä tiukkoja vakavaraisuusvaatimuksia kuin kyseisen kolmannen maan luottolaitoksiin, jos komissio on päättänyt 107 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että kyseiset vakavaraisuusvaatimukset vastaavat vähintään tämän asetuksen sääntöjä;

(b)  tytäryritys kuuluu ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla kokonaan konsolidoinnin piiriin;

(c)  muut henkilöt kuin ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla konsolidoinnin piiriin kuuluvat yritykset omistavat tämän kohdan johdantokappaleessa tarkoitetun ydinpääoman (CET1) erät.”.

(37)  Korvataan 82 artikla seuraavasti:

”82 artiklaEhdot täyttävät ensisijainen lisäpääoma (AT1), ensisijainen pääoma (T1) ja toissijainen pääoma (T2) ja ehdot täyttävät omat varat

Ehdot täyttäviin ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1), ensisijaiseen pääomaan (T1) ja toissijaiseen pääomaan (T2) ja ehdot täyttäviin omiin varoihin kuuluvat tapauksen mukaan tytäryrityksen vähemmistöosuuksien, ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumentit sekä niihin liittyvät kertyneet voittovarat ja ylikurssirahastot, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  tytäryritys on jompikumpi seuraavista:

(i)  laitos;

(ii)  yritys, johon sovelletaan tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU vaatimuksia sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla;

(iii)  kolmannessa maassa sijaitseva väliyhtiönä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö, johon sovelletaan yhtä tiukkoja vakavaraisuusvaatimuksia kuin kyseisen kolmannen maan luottolaitoksiin, jos komissio on päättänyt 107 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että kyseiset vakavaraisuusvaatimukset vastaavat vähintään tämän asetuksen sääntöjä;

(b)  tytäryritys kuuluu ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla kokonaan konsolidoinnin piiriin;

(c)  muut henkilöt kuin ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla konsolidoinnin piiriin kuuluvat yritykset omistavat kyseiset instrumentit.”.

(38)  Korvataan 83 artiklan 1 kohdan johdantolause seuraavasti:

”1. Erillisyhtiön liikkeeseen laskemat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumentit sekä niihin liittyvät ylikurssirahastot sisällytetään 31 päivään joulukuuta 2021 saakka, tapauksen mukaan, ehdot täyttäviin ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1), ensisijaiseen pääomaan (T1) tai toissijaiseen pääomaan (T2) tai ehdot täyttäviin omiin varoihin vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:”.

(38 a)  Lisätään 85 artiklaan kohta seuraavasti:

”4. Jos luottolaitokset, jotka ovat pysyvästi verkostona liittyneet keskuslaitokseen, ja 113 artiklan 7 kohdassa säädettyjen edellytysten alaisen suojajärjestelmän puitteissa perustetut laitokset ovat perustaneet vastatakausjärjestelmän, jonka ansiosta sääntelyvaatimukset ylittävän omien varojen määrän siirrolle vastapuolelta luottolaitokselle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olennaisia käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä, nämä laitokset vapautetaan tämän artiklan säännösten mukaisten vähennysten soveltamisesta ja ne voivat ottaa huomioon kaikki vastatakausjärjestelmään liittyvät vähemmistöosuudet täysimääräisinä.”

(38 b)  Lisätään 87 artiklaan kohta seuraavasti:

”4. Jos luottolaitokset, jotka ovat pysyvästi verkostona liittyneet keskuslaitokseen, ja 113  artiklan 7 kohdassa säädettyjen edellytysten alaisen suojajärjestelmän puitteissa perustetut laitokset ovat perustaneet vastatakausjärjestelmän, jonka ansiosta sääntelyvaatimukset ylittävän omien varojen määrän siirrolle vastapuolelta luottolaitokselle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olennaisia käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä, nämä laitokset vapautetaan tämän artiklan säännösten mukaisten vähennysten soveltamisesta ja ne voivat ottaa huomioon kaikki vastatakausjärjestelmään liittyvät vähemmistöosuudet täysimääräisinä.”

(39)  Muutetaan 92 artikla seuraavasti:

(a)  Lisätään 1 kohtaan alakohdat seuraavasti:

”(d)  vähimmäisomavaraisuusaste 3 prosenttia.”

(d a)  poiketen siitä, mitä d alakohdassa säädetään, kunkin G-SII-laitoksen on lisättävä 3 prosentin vähimmäisomavaraisuusasteeseen 50 prosenttia G-SII-puskurista, joka lasketaan direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 4 kohdan mukaisesti.”.

(b)  Korvataan 3 kohdan b, c ja d alakohta seuraavasti:

”(b)  laitoksen kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaa koskevat omien varojen vaatimukset lasketaan seuraavien riskien osalta:

(i)  tämän osan IV osaston mukaisesti määritetyt markkinariskit;

(ii)  neljännen osan mukaisesti määritetyt suuret asiakasriskit, jotka ylittävät 395–401 artiklassa määritetyt raja-arvot, siltä osin kuin laitoksella on lupa ylittää kyseiset raja-arvot;

(c)  tämän osan IV osaston mukaisesti määritetyt markkinariskejä koskevat omien varojen vaatimukset kaiken liiketoiminnan osalta, joka aiheuttaa valuuttakurssi- ja hyödykeriskejä;

(d)  V osaston mukaisesti määritetyt omien varojen vaatimukset, lukuun ottamatta kuitenkaan 379 artiklaa toimitusriskin osalta.”

(40)  Lisätään 92 a ja 92 b artikla seuraavasti:

”92 a artiklaG-SII-laitosten omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimus

1.  Jollei 93 ja 94 artiklasta ja tämän artiklan 2 kohdassa säädetyistä poikkeuksista muuta johdu, laitosten, jotka on määritetty kriisinratkaisun kohteena oleviksi yhteisöiksi ja jotka ovat G-SII-laitoksia tai G-SII-laitoksen osia, on aina täytettävä seuraavat omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimukset:

(a)  18 prosentin riskiperusteinen suhdeluku, joka edustaa laitoksen omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja ilmaistuna prosenttiosuutena 92 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä;

(b)  6,75 prosentin ei-riskiperusteinen suhdeluku, joka edustaa laitoksen omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja ilmaistuna prosenttiosuutena 429 artiklan 4 kohdan mukaisesti lasketusta vastuiden kokonaismäärästä.

2.  Edellä 1 kohdassa säädetty vaatimusta ei sovelleta seuraavissa tapauksissa:

(a)  kolmen vuoden aikana päivästä, jona laitos tai ryhmä, johon laitos kuuluu, on yksilöity G-SII-laitokseksi;

(b)  kahden vuoden aikana päivästä, jona kriisinratkaisuviranomainen on soveltanut velan arvon alentamista direktiivin 2014/59/EU mukaisesti;

(c)  kahden vuoden aikana päivästä, jona kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on ottanut käyttöön direktiivin 2014/59/EU 32 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun vaihtoehtoisen yksityisen sektorin toimenpiteen, jolla pääomainstrumentit ja muut velat on alaskirjattu tai muunnettu ydinpääomaksi (CET1), millä on pyritty vahvistamaan kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön pääomapohjaa kriisinratkaisuvälineitä käyttämättä.

3.  Jos kokonaismäärä, joka saadaan soveltamalla 1 kohdan a alakohdan vaatimuksia saman G-SII-laitoksen jokaiseen kriisinratkaisun kohteena olevaan yhteisöön ylittää 12 artiklan mukaisesti lasketun omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimuksen, EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen kriisinratkaisuviranomainen voi muita asianomaisia kriisinratkaisuviranomaisia kuultuaan toimia direktiivin 2014/59/EU 45 d artiklan 3 kohdan tai 45 h artiklan 1 kohdan mukaisesti.

92 b artiklaEU:n ulkopuolisten G-SII-laitosten omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimus

1. Laitosten, jotka ovat EU:n ulkopuolisten G-SII-laitosten olennaisia tytäryrityksiä eivätkä ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, on täytettävä aina omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimus, joka on 75–90 prosenttia 92 a artiklasta säädetyistä omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimuksista.

Edellä olevan 1 kohdan noudattamiseksi ensisijaisen lisäpääoman (AT1), toissijaisen pääoman (T2) ja hyväksyttävien velkojen instrumentit otetaan huomioon vain, jos ne ovat laitoksen emoyrityksen hallussa kolmannessa maassa.”

2. Edellä olevan 1 kohdan vaihteluvälin mukaan asetettavan omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimuksen määrittää olennaisen tytäryhtiön vastaanottavan jäsenvaltion kriisinratkaisuviranomainen yhteistyössä kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin kotijäsenvaltion viranomaisen kanssa ja ottaa siinä huomioon konsernin kriisinratkaisustrategian ja vaikutukset rahoitusvakauteen.”.

(41)  Korvataan 94 artikla seuraavasti:

”94 artiklaPientä kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaa koskeva poikkeus

1.  Poiketen siitä, mitä 92 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetään, laitokset voivat laskea kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaansa koskevan omien varojen vaatimuksen 2 kohdan mukaisesti edellyttäen, että laitosten tase-eriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sisältyvä kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoiminnan koko on kuukausittain kuukauden viimeisen päivän tietojen perusteella tehtävän arvioinnin perusteella enintään molempien seuraavien kynnysarvojen suuruinen:

(a)  5 prosenttia laitoksen kokonaisvaroista;

(b)  50 miljoonaa euroa.

2.  Jos 1 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät, laitokset voivat laskea kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaansa koskevan omien varojen vaatimuksen seuraavasti:

(a)  liitteessä II olevassa 1 kohdassa lueteltujen sopimusten, liitteessä II olevassa 3 kohdassa tarkoitettujen osakkeisiin liittyvien sopimusten sekä luottojohdannaisten osalta laitokset voivat olla soveltamatta 92 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua omien varojen vaatimusta kyseisiin positioihin;

(b)  muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen kaupankäyntivarastoon kuuluvien positioiden osalta laitokset voivat korvata 92 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun omien varojen vaatimuksen 92 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti lasketulla vaatimuksella.

3.  Laitosten on 1 kohtaa sovellettaessa laskettava tase-eriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sisältyvä kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoimintansa koko tiettynä päivänä seuraavien vaatimusten mukaisesti:

(a)  kaikki 104 artiklan mukaisesti kaupankäyntivarastoon luokitellut positiot on sisällytettävä laskentaan, seuraavia lukuun ottamatta:

(i)  valuuttaa ja hyödykejohdannaisia koskevat positiot, jotka kirjataan taseeseen valuutta- ja hyödykeriskien kaupankäyntivaraston ulkopuolisia luottoriskejä kattavina sisäisinä suojauksina;

(ii)  luottojohdannaiset, jotka hyväksytään sisäisiksi suojauksiksi kaupankäyntivaraston ulkopuolista luottoriskiä tai vastapuoliriskiä vastaan;

(b)  kaikki positiot on arvostettava niiden kyseisen päivän markkinahintoihin; jos position markkinahinta ei ole saatavilla kyseiselle päivälle, laitosten on käytettävä position tuoreinta markkina-arvoa;

(c)  pitkien positioiden absoluuttinen arvo on laskettava yhteen lyhyiden positioiden absoluuttisen arvon kanssa.

3 a.  Jos molemmat tämän asetuksen 94 artiklan 1 kohdassa esitetyt ehdot täyttyvät ja riippumatta direktiivin 2013/36/EU 74 ja 83 artiklassa esitetyistä velvoitteista, tämän asetuksen kolmannen osan 1 osaston 3 luvun 102, 103, 104 b artiklan ja 105 artiklan 3 kohdan säännöksiä ei sovelleta.

4.  Laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille, kun ne suorittavat kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaansa koskevan omien varojen vaatimuksen laskennan 2 kohdan mukaisesti, tai kun ne lopettavat sen.

5.  Jos laitos ei enää täytä yhtään 1 kohdassa olevaa edellytystä, sen on ilmoitettava siitä välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle.

6.  Laitoksen on lopetettava 2 kohdan mukainen kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaansa koskevan omien varojen vaatimuksen määrittäminen kolmen kuukauden kuluessa jossakin seuraavista tapauksista:

(a)  laitos ei täytä kumpaakaan 1 kohdan edellytyksistä kolmen peräkkäisen kuukauden ajan;

(b)  laitos ei täytä yhtään 1 kohdan edellytystä yli kuuden kuukauden aikana viimeksi kuluneen 12 kuukauden ajanjaksolla.

7.  Kun laitos lakkaa laskemasta kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaansa koskevan omien varojen vaatimuksen tämän artiklan säännösten mukaisesti, se saa laskea kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaansa koskevan omien varojen vaatimuksen tämän artiklan säännösten mukaisesti vain, jos se osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että kaikki 1 kohdassa säädetyt edellytykset on täytetty keskeytyksettä kokonaisen vuoden ajan.

8.  Laitokset eivät saa ottaa kaupankäyntivaraston positioita ainoastaan noudattaakseen jotain 1 kohdassa asetetuista edellytyksistä kuukausittaisen arvioinnin aikana.”.

(42)  Korvataan 99 artikla seuraavasti:

”99 artiklaOmien varojen vaatimuksista annettavat ilmoitukset ja rahoitustiedot

1.  Laitosten on annettava toimivaltaisille viranomaisilleen ilmoitus 92 artiklassa säädetyistä velvoitteista tämän artiklan mukaisesti.

  Kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen on annettava toimivaltaisille viranomaisilleen vähintään puolivuosittain ilmoitus 92 a ja 92 b artiklassa säädetyistä velvoitteista.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun omista varoista ilmoittamisen lisäksi laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisilleen rahoitustiedot, jos kyse on jostakin seuraavista laitoksista:

(a)  laitos, johon sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1606/2002 4 artiklaa;

(b)  luottolaitos, joka laatii konsolidoidut tilinpäätöksensä noudattaen kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja asetuksen (EY) N:o 1606/2002 5 artiklan b kohdan mukaisesti.

3.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia luottolaitoksia, jotka määrittävät omat varansa konsolidoinnin perusteella kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti tämän asetuksen 24 artiklan 2 kohdan nojalla, ilmoittamaan rahoitustiedot tämän artiklan mukaisesti.

4.  ▌Pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten laitosten on toimitettava ▌puolivuosittain tai useammin 1 ▌kohdan mukaisesti vaaditut ilmoitukset. Pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten laitosten on toimitettava vuosittain 2 ja 3 kohdan mukaisesti vaaditut ilmoitukset.

Ellei 6 kohdan soveltamisesta muuta johdu, kaikkien muiden laitosten on toimitettava 1–3 kohdan mukaisesti vaaditut ilmoitukset puolivuosittain tai useammin.

5.  Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu rahoitustietojen ilmoittaminen koskee vain tietoja, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan antaa kattava kuva laitoksen riskiprofiilista sekä käsitys laitosten finanssialalle tai reaalitaloudelle aiheuttamista järjestelmäriskeistä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisesti.

6.  EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään 1–3 kohdassa ja 100 artiklassa tarkoitettujen ilmoitusten yhtenäiset muodot, jaksotus, määräpäivät, määritelmät ja tietotekniikkaratkaisut.

Tässä artiklassa säädettyjä raportointivaatimuksia on sovellettava laitoksiin tavalla, joka on oikeassa suhteessa niiden kokoon ja monimuotoisuuteen sekä niiden toiminnan luonteeseen ja riskien tasoon.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

7.  EPV arvioi komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014(19) rahoitusvaikutukset laitoksiin sääntelyn noudattamisesta aiheutuvien kustannusten osalta ja raportoi havainnoistaan komissiolle viimeistään [31 päivänä joulukuuta 2019]. Raportissa on erityisesti tarkasteltava sitä, onko raportointivaatimuksia sovellettu riittävän oikeasuhteisella tavalla. Tämä tarkastelu on tehtävä erityisesti, kun on kyse pienistä ja rakenteeltaan yksinkertaisista laitoksista.

Näitä tarkoituksia varten raportissa on

(a)  ryhmiteltävä laitokset perustuen niiden kokoon ja monimuotoisuuteen sekä niiden toiminnan luonteeseen ja riskien tasoon. Raportissa on erityisesti oltava luokka ▌pieniä ja rakenteeltaan yksinkertaisia laitoksia varten;

(b)  mitattava kullekin laitosten luokalle aiheutuva raportointitaakka asianomaisella jaksolla täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014 raportointivaatimusten täyttämiseksi ottaen huomioon seuraavat periaatteet:

(i)  raportointitaakka on mitattava laskemalla sääntelyn noudattamisesta aiheutuneiden kustannusten suhde laitoksen nettotuloihin asianomaisella jaksolla;

(ii)  sääntelyn noudattamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin kuuluvat kaikki kulut, jotka suoraan tai välillisesti liittyvät raportointijärjestelmien käyttöönottoon ja jatkuvaan käyttöön, kuten henkilöstöstä ja tietotekniikkajärjestelmistä sekä laki-, kirjanpito-, tilintarkastus- ja konsultointipalveluista aiheutuvat kulut;

(iii)  asianomaisella jaksolla tarkoitetaan kutakin vuotuista jaksoa, jonka aikana laitoksille on aiheutunut sääntelyn noudattamisesta johtuneita kuluja, koska ne ovat valmistautuneet täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 680/2014 säädettyjen raportointivaatimusten täytäntöönpanoon ja jatkaneet raportointijärjestelmien jatkuvaa käyttämistä;

(c)  arvioitava, ovatko sääntelyn noudattamisesta aiheutuvat kustannukset olennaisesti estäneet vasta vahvistettuja laitoksia pääsemästä markkinoille, ja jos ovat niin missä määrin;

(c a)  arvioitava lisäarvo ja koottujen ja raportoitujen tietojen tarpeellisuus vakavaraisuustarkoituksia varten;

(d)  arvioitava b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen sääntelyn noudattamisesta aiheutuvien kustannusten vaikutus kussakin laitosten luokassa vaihtoehtokustannusten osalta; sekä

(e)  suositeltava muutoksia täytäntöönpanoasetukseen (EU) N:o 680/2014 laitosten tai tiettyjen laitosten luokkien raportointitaakan vähentämiseksi tarvittaessa, ottaen huomioon tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU tavoitteet, ja 100, 394 ja 430 artiklan mukaisten raporttien esittämistiheyden vähentämiseksi. Lisäksi raportissa on arvioitava, voidaanko 100 artiklan mukaisista raportointivaatimuksista luopua, jos taseen sitoutumiset ovat tietyn kynnysarvon alapuolella ja jos pankin katsotaan olevan pieni tai yksinkertainen. Raportissa on tehtävä ainakin suosituksia siitä, miten ▌pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten laitosten raportointivaatimusten laajuutta ja rakeisuustasoa voidaan vähentää niin, että pienille ja rakenteeltaan yksinkertaisille laitoksille odotetut keskimääräiset sääntelyn noudattamisesta aiheutuvat kustannukset laskevat ihannetapauksessa 20 prosenttia tai enemmän ja vähintään 10 prosenttia, kun vähennettyjä raportointivaatimuksia on sovellettu kokonaan.

Tämän EPV:n raportin tulosten perusteella komissio muuttaa [31 päivään joulukuuta 2020] mennessä kyseisiä teknisiä sääntelystandardeja ja esittää tarvittaessa yhden tai useamman lainsäädäntöehdotuksen näiden suositusten täytäntöönpanosta.

8.  Sovellettaessa 7 kohdan d alakohtaa ’vaihtoehtokustannuksilla’ tarkoitetaan arvoa, jonka laitokset menettävät niistä palveluista, joita ei toimiteta asiakkaille sääntelyn noudattamisesta aiheutuvien kustannusten vuoksi.

9.  Toimivaltaiset viranomaiset kuulevat EPV:tä siitä, olisiko muidenkin kuin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen laitosten ilmoitettava rahoitustiedot konsolidoinnin perusteella 2 kohdan mukaisesti edellyttäen, että kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

(a)  asianomaiset laitokset eivät vielä tee ilmoituksia konsolidoinnin perusteella;

(b)  asianomaisiin laitoksiin sovelletaan direktiivin 86/635/ETY mukaista tilinpäätössäännöstöä;

(c)  rahoitustietojen ilmoittamista pidetään tarpeellisena, jotta voidaan antaa kattava kuva kyseisten laitosten toimien riskiprofiilista sekä käsitys laitosten finanssialalle tai reaalitaloudelle aiheuttamista järjestelmäriskeistä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisesti.

EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään ne ilmoitusten muodot, joita ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen laitosten on käytettävä samassa alakohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä toisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

10.  Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että 6 kohdassa tarkoitettujen teknisten täytäntöönpanostandardien kattamien tietojen lisäksi tarvitaan muita tietoja 5 kohdassa säädettyjä tarkoituksia varten, sen on ilmoitettava EPV:lle ja Euroopan järjestelmäriskikomitealle (EJRK) ne lisätiedot, jotka se katsoo tarpeelliseksi sisällyttää 6 kohdassa tarkoitettuihin teknisiin täytäntöönpanostandardeihin.

11.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat vapauttaa vaatimuksesta ilmoittaa tiedot, jotka määritetään tässä artiklassa ja 100, 101, 394, 415 ja 430 artiklassa tarkoitetuissa teknisissä täytäntöönpanostandardeissa, harventaa ilmoittamistiheyttä, antaa laitokselle mahdollisuuden tehdä ilmoituksen toisessa raportointimuodossa, jos vähintään yhtä seuraavista kohdista sovelletaan:

(a)  ▌kyseiset tiedot ovat jo toimivaltaisten viranomaisten saatavilla muilla välineillä kuin edellä mainittujen täytäntöönpanostandardien nojalla ja myös silloin, jos tiedot ovat toimivaltaisten viranomaisten saatavilla eri muodoissa tai eri rakeisuustasoilla; toimivaltainen viranomainen voi todeta tässä kohdassa tarkoitetun vapautuksen vain silloin, jos tällaisilla vaihtoehtoisilla menetelmillä saadut, kootut tai yhteen lasketut tiedot ovat samanlaisia kuin ne tietopisteet, jotka muussa tapauksessa olisi ilmoitettava eri täytäntöönpanostandardien mukaan;

(b)  sopivan määräajan sisällä ennen ilmoitettavien tietojen erääntymistä tietopisteitä tai muotoja ei ole päivitetty tämän asetuksen muutosten mukaan;

Toimivaltaiset viranomaiset, kriisinratkaisuviranomaiset, nimetyt viranomaiset ja asiaankuuluvat viranomaiset vaihtavat mahdollisuuksien mukaan tietoja.”.

(43)  Korvataan 100 artikla seuraavasti:

”100 artiklaVarojen vakuussidonnaisuutta koskevat raportointivaatimukset

1.  Laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisilleen varojen vakuussidonnaisuutensa taso.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa on esitettävä jaottelu vakuussidonnaisuustyyppeihin, kuten takaisinostosopimukset, arvopaperilainaus, arvopaperistetut vastuut tai lainat, jotka on liitetty vakuutena katettuihin joukkolainoihin. ”.

(43 a)  Lisätään artikla seuraavasti:

”101 a artikla

Yhtenäisen ja integroidun järjestelmän luominen tilastotietojen ja vakavaraisuustietojen keruuta varten.

EPV:n on kehitettävä johdonmukainen ja integroitu järjestelmä tilastotietojen ja vakavaraisuustietojen keräämistä varten ja raportoitava havainnoistaan komissiolle viimeistään [31 päivänä joulukuuta 2019]. Kertomus, jossa ovat mukana kaikki toimivaltaiset viranomaiset sekä talletussuojajärjestelmistä vastaavat viranomaiset, tilastoviranomaiset ja kaikki asiaankuuluvat viranomaiset, erityisesti EKP ja sen aikaisempi työ tilastotietojen kokoelmista, ja ottaen huomioon aiempi työ, joka on tehty eurooppalaiseen raportointijärjestelmään liittyen, perustuu muun muassa keskitetyn tiedonkeruun perustamiseen liittyviin hyötyihin ja kustannusanalyysiin muun muassa seuraavien seikkojen osalta:

(a)  katsauksen laatiminen toimivaltaisten viranomaisten toimivaltansa piirissä keräämien tietojen määrästä ja laajuudesta sekä niiden alkuperästä ja rakeisuudesta;

(b)  kerättäviä tietoja koskevan standardoidun sanakirjan valmistumisen tarkastelu, jotta voidaan lisätä raportointivaatimusten lähentymistä säännöllisten raportointivelvoitteiden sekä toimielinten asiasta vastaavien viranomaisten ad hoc-pohjalta pyytämien tietojen osalta, sekä välttää tarpeettomat kyselyt;

(c)  sovellettavien tietopisteiden arviointi, jossa otetaan huomioon pienen ja rakenteeltaan yksinkertaisen laitoksen liiketoiminta, kun tietopisteet eivät ole tarpeen laitoksen vakavaraisuusvaatimusten noudattamisen tai rahoitustilanteen arvioimiseksi, ja arvio siitä, mitkä tietopisteet voitaisiin yhdistää;

(d)  aikataulu sellaisen integroidun, standardoidun raportointijärjestelmän luomiselle, jolla on keskitetty keräyspaikka ja joka

(i) sisältää keskitetyn tietorekisterin, jossa on kaikki kootut tilastotiedot ja lakisääteiset tiedot vaaditussa rakeisuuden tasossa ja raportointitiheydessä esitettyinä kyseisiä laitoksia varten ja joka päivitetään vaadittavin väliajoin;

(ii) toimii toimivaltaisten viranomaisten yhteyspisteenä, joka vastaanottaa, käsittelee ja keskittää kaikki toimivaltaisten viranomaisten tietokyselyt, vertailee kyselyä jo koottuihin ilmoitettaviin tietoihin ja antaa toimivaltaisille viranomaisille viipymättä pääsyn kysyttyihin tietoihin;

(iii) toimii valvottujen laitosten ainoana yhteyspisteenä, joka toimittaa toimivaltaisten viranomaisten tilastotietoihin ja lakisääteisiin tietoihin liittyvät kyselyt eteenpäin laitoksille ja syöttää kysytyt tiedot keskitettyyn tietorekisteriin;

(iv) hoitaa koordinoivaa roolia toimivaltaisten viranomaisten välillä tapahtuvassa tietojen vaihdossa;

(v) siirtää toimivaltaisten viranomaisten ad hoc -kyselyt valvotuille laitoksille vain silloin, kun kyselyä on ensin verrattu olemassa oleviin kyselyihin ja b alakohdassa tarkoitettuun yhtenäiseen sanakirjaan päällekkäisyyksien välttämiseksi;

(vi) omaa riittävät organisatoriset, taloudelliset ja henkilörakenteet ja -resurssit tehtäviensä toteuttamiseksi;

(vii) ottaa huomioon muiden toimivaltaisten viranomaisten hyvät käytännöt ja prosessit ja siirtää ne yhtenäiseen järjestelmään;

(viii) varmistaa, että hiljattain käyttöön otettuja ilmoitusvaatimuksia sovelletaan aikaisintaan 2 vuoden kuluttua niiden julkaisemisesta ja että lopulliset raportointilomakkeet ovat saatavilla vähintään 1 vuotta ennen niiden soveltamispäivää.

Komissio esittää ... [yhden vuoden kuluttua kertomuksen esittämisestä], jos se katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi ja ottaen huomioon tässä artiklassa tarkoitetun kertomuksen, Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhden tai useamman lainsäädäntöehdotuksen yhtenäisen ja integroidun järjestelmän perustamisesta raportointivaatimuksille.”.

(44)  Korvataan 101 artiklan 1 kohdan johdantolause seuraavasti:

”1.   Laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisilleen puolivuosittain seuraavat koostetut tiedot kustakin sellaisesta kansallisesta kiinteistömarkkinasta, jolla niillä on vastuita:”

(45)  Korvataan 101 artiklan 4 ja 5 kohta seuraavasti:

”4.   EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään 1 kohdassa tarkoitettujen koostettujen tietojen yhtenäiset muodot, määritelmät, niissä sovellettava jaksotus, raportointipäivät ja tietotekniikkaratkaisut.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

5.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, 430 a artiklassa määriteltyjen pienten laitosten on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot vuosittain.”

(46)  Muutetaan 102 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan 2, 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”2. Kaupankäyntitarkoitus on voitava osoittaa sellaisten strategioiden, toimintatapojen ja menettelyiden perusteella, jotka laitos on luonut hoitaakseen positiota tai sijoitussalkkua 103 ja 104 artiklan mukaisesti.

3. Laitosten on luotava ja pidettävä yllä kaupankäyntivaraston hallinta- ja valvontajärjestelmiä 103 artiklan mukaisesti.

4. Kaupankäyntivaraston positiot on annettava laitoksen 104 b artiklan mukaisesti perustamille kaupankäyntiyksiköille, jollei laitokseen voida soveltaa 94 artiklassa tarkoitettua kohtelua tai jollei sille ole myönnetty 104 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vapautusta.”

Lisätään 5 ja 6 kohta seuraavasti:

”2. Kaupankäyntivaraston positioihin on sovellettava 105 artiklassa määritettyjä varovaista arvostamista koskevia vaatimuksia.

6. Laitosten on käsiteltävä sisäisiä suojauksia 106 artiklan mukaisesti.”

(47)  Muutetaan 103 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Laitoksilla on oltava selkeästi määritellyt toiminta- ja menettelytavat kaupankäyntivaraston hoitoa varten. Toiminta- ja menettelytavoissa on otettava huomioon ainakin seuraavat:

(a)  mitkä toiminnat laitos katsoo kaupankäyntitoiminnaksi sekä kaupankäyntivaraston osaksi sovellettaessa omien varojen vaatimuksia;

(b)  missä määrin positioiden arvo voidaan määrittää päivittäin suhteessa aktiivisiin likvideihin kahdensuuntaisiin markkinoihin;

(c)  mallin avulla arvostettujen positioiden osalta, missä määrin laitos voi

(i)  tunnistaa position kaikki olennaiset riskit,

(ii)  suojata position kaikki olennaiset riskit välineillä, joille on olemassa aktiiviset likvidit kahdensuuntaiset markkinat,

(iii)  tehdä luotettavia arvioita tärkeimmistä olettamista ja mallissa käytetyistä parametreista;

(d)  missä määrin laitos voi tehdä ja on velvollinen tekemään positioista arvostuksia, jotka voidaan validoida ulkoisesti johdonmukaisella tavalla;

(e)  missä määrin oikeudelliset rajoitukset tai muut toiminnalliset rajoitukset estävät laitosta realisoimasta tai suojaamasta positiota lyhyellä aikavälillä;

(f)  missä määrin laitos voi harjoittaa ja on velvollinen harjoittamaan positioiden aktiivista riskinvalvontaa kaupankäyntitoimissaan;

(g)  missä määrin laitos voi siirtää riskejä tai positioita kirjaamalla ne joko kaupankäyntivarastoon tai sen ulkopuolelle sekä tällaisten 104 a artiklassa tarkoitettujen siirtojen ehdot.”;

(b)  Korvataan 2 kohdan johdantokappale seuraavasti:

”2. Hallinnoidessaan kaupankäyntivaraston positioitaan tai positiosalkkujaan laitoksen on noudatettava kaikkia seuraavia vaatimuksia:”;

(c)  Korvataan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:

”(a)  laitoksella on oltava kaupankäyntivaraston positiota tai salkkuja varten toimivan johdon hyväksymä selkeästi dokumentoitu kaupankäyntistrategia, johon sisältyy myös odotettu hallussapitoaika;”;

(d)  Muutetaan 2 kohdan b alakohdan johdantokappaletta seuraavasti:

”(b)  laitoksella on oltava kaupankäyntivaraston positioiden tai salkkujen aktiivista hallinnointia varten selkeästi määritellyt toiminta- ja menettelytavat. Toiminta- ja menettelytavoissa on määritettävä seuraavat:”;

(e)  Muutetaan 2 kohdan b alakohdan i alakohta seuraavasti:

”(i) mitkä positiot tai positiosalkut voidaan ottaa kussakin kaupankäyntiyksikössä tai, kuten tilanne voi olla, nimetyn välittäjän toimesta;”.

(48)  Korvataan 104 artikla seuraavasti:

”104 artiklaKaupankäyntivarastoon lukeminen

1.  Laitoksilla on oltava selkeästi määritellyt toiminta- ja menettelytavat sen määrittämiseksi, mitkä positiot luetaan kaupankäyntivarastoon laitosten omien varojen vaatimusten laskemiseksi 102 artiklan vaatimusten, 4 artiklan 1 kohdan 86 alakohdassa olevan kaupankäyntivaraston määritelmän ja tämän artiklan säännösten mukaisesti ottaen huomioon laitoksen riskinhallintakyky ja -käytäntö. Laitoksen on pidettävä kirjaa kyseisten toiminta- ja menettelytapojen noudattamisesta, ne on alistettava sisäiseen tarkastukseen vähintään kerran vuodessa, ja kyseisen tarkastuksen tulokset on annettava toimivaltaisten viranomaisten käyttöön.

2.  Seuraavien välineiden positiot on luokiteltava kaupankäyntivarastoon:

(a)  välineet, jotka täyttävät 7–9 kohdassa tarkoitetut korrelaatiokaupankäyntisalkkuun sisällyttämistä koskevat perusteet;

(b)  rahoitusvälineet, joita hallinnoidaan 104 b artiklan mukaisesti perustetussa kaupankäyntiyksikössä;

(c)  rahoitusvälineet, jotka aiheuttavat nettomääräisen lyhyen luottoposition tai nettomääräisen lyhyen osakeposition;

(d)  välineet, jotka ovat seurausta merkintätakauksesta;

(e)  kaupankäyntitarkoituksessa varoina tai velkoina pidettävät käypään arvoon arvostetut välineet;

(f)  välineet, jotka ovat seurausta markkinatakaustoiminnasta;

(g)  yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset sillä edellytyksellä, että ne täyttävät tämän artiklan 10 kohdassa määritetyt ehdot;

(h)  julkisesti noteeratut osakkeet;

(i)  kaupankäyntiin liittyvät arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet;

(j)  optiot mukaan lukien erotetut kytketyt johdannaiset kaupankäyntivaraston ulkopuolisista välineistä, joihin liittyy luotto- tai osakeriski.

Tämän kohdan c alakohtaa sovellettaessa laitoksella katsotaan olevan nettomääräinen lyhyt osakepositio, jos osakkeen hinnan lasku tuottaa voittoa laitokselle. Vastaavasti laitoksella katsotaan olevan nettomääräinen lyhyt luottopositio, jos luottoriskimarginaalin kasvaminen taikka liikkeeseenlaskijan tai liikkeeseenlaskijoiden ryhmän luottokelpoisuuden heikentyminen tuottaa voittoa laitokselle.

3.  Seuraavien välineiden positioita ei saa luokitella kaupankäyntivarastoon:

(a)  arvopaperistamisvarastoon nimetyt välineet;

(b)  kiinteistöomistukset;

(c)  vähittäisluotot sekä pienten ja keskisuurten yritysten luotot;

(d)  muut kuin 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetut yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset, joissa laitos ei voi seurata rahastoa päivittäin tai joissa laitos ei voi päivittäin saada todellisia hintatietoja pääomasijoituksilleen rahastossa;

(e)  johdannaissopimukset, joiden kohde-etuutena on a–d alakohdassa tarkoitettuja välineitä;

(f)  välineet, joita pidetään a–e alakohdassa tarkoitettua välinettä koskevan position erityiseltä riskiltä suojautumiseksi.

4.  Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, laitos ei saa luokitella 2 kohdan e–i alakohdassa tarkoitettua välinettä koskevaa positiota kaupankäyntivarastoon, jos kyseinen laitos kykenee osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että positiota ei pidetä kaupankäyntitarkoituksessa eikä sillä suojata kaupankäyntitarkoituksessa pidettäviä positioita.

5.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että laitos toimittaa todisteet siitä, että positio, jota ei tarkoiteta 3 kohdassa, luokitellaan kaupankäyntivarastoon. Jos sopivia todisteita ei ole, toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että laitos uudelleenluokittelee kyseisen position kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin eriin, lukuun ottamatta positioita, joita tarkoitetaan 2 kohdan a–d alakohdassa.

6.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että laitos toimittaa todisteet siitä, että positio, jota ei tarkoiteta 2 kohdan a–d alakohdassa, luokitellaan kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin eriin. Jos sopivia todisteita ei ole, toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että laitos uudelleenluokittelee kyseisen position kaupankäyntivarastoon, jollei positio ole sellainen, jota tarkoitetaan 3 kohdassa.

7.  Korrelaatiokaupankäyntisalkun arvopaperistamispositiot ja n:nnen tappion luottojohdannaiset, jotka täyttävät kaikki seuraavat edellytykset, luokitellaan korrelaatiokaupankäyntisalkkuun:

(a)  positiot eivät ole uudelleenarvopaperistettuja positioita, arvopaperistettujen omaisuuserien etuoikeusluokan optioita eivätkä mitään muita arvopaperistettujen vastuiden johdannaisia, jotka eivät tarjoa suhteellista osuutta etuoikeusluokan tuotosta;

(b)  kaikki niiden kohde-etuutena toimivat välineet ovat

(i)  yhden kohteen välineitä mukaan lukien yhteen riskikohteeseen perustuvat luottojohdannaiset, joille on olemassa likvidit kahdensuuntaiset markkinat;

(ii)  i alakohdassa tarkoitettuihin välineisiin perustuvia yleisesti kaupan kohteena olevia indeksejä.

Kahdensuuntaisten markkinoiden katsotaan olevan olemassa, jos on tehty vilpittömässä mielessä itsenäisiä osto- ja myyntitarjouksia, niin että viimeisimpään myyntihintaan järkevässä suhteessa oleva hinta tai senhetkiset vilpittömässä mielessä tehdyt kilpailukykyiset osto- ja myyntitarjousnoteeraukset voidaan määritellä yhden päivän aikana ja toimittaa kyseiseen hintaan suhteellisen lyhyen ajan kuluessa kaupankäyntitavan mukaisesti.

8.  Positioita, joissa on jokin seuraavista kohde-etuutena toimivista välineistä, ei saa sisällyttää korrelaatiokaupankäyntisalkkuun:

(a)  kohde-etuutena toimivat välineet, jotka kuuluvat 112 artiklan h tai i alakohdassa tarkoitettuihin vastuuryhmiin;

(b)  erillisyhtiöön kohdistuva saatava, jonka vakuutena on suoraan tai välillisesti positio, joka 6 kohdan mukaisesti ei itse olisi hyväksyttävissä sisällytettäväksi korrelaatiokaupankäyntisalkkuun.

9.  Laitokset voi sisällyttää korrelaatiokaupankäyntisalkkuun positioita, jotka eivät ole arvopaperistamispositioita eivätkä n:nnen tappion luottojohdannaisia, mutta jotka suojaavat tämän kaupankäyntisalkun muita positioita edellyttäen, että välineelle tai sen kohde-etuutena oleville välineille on olemassa 7 kohdan viimeisen alakohdan mukaiset likvidit kahdensuuntaiset markkinat.

10.  Laitoksen on luokiteltava yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä koskeva positio kaupankäyntivarastoon, kun se täyttää vähintään toisen seuraavista ehdoista:

(a)  laitos voi päivittäin seurata yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä;

(b)  laitos voi päivittäin saada yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä koskevia hintatietoja.”

(49)  Lisätään 104 a ja 104 b artikla seuraavasti:

”104 a artiklaPosition uudelleenluokittelu

1.  Laitoksilla on oltava selkeästi määritellyt toimintatavat sen määrittämiseksi, mitkä poikkeukselliset olosuhteet oikeuttavat uudelleenluokittelemaan kaupankäyntivarastoon kuuluvan position kaupankäyntivaraston ulkopuoliseksi positioksi tai päinvastoin kaupankäyntivaraston ulkopuolisen position kaupankäyntivarastoon kuuluvaksi positioksi, jotta ne voivat määrittää omien varojen vaatimuksensa toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla. Laitosten on tarkasteltava näitä toimintatapoja vähintään kerran vuodessa.

Välineiden uudelleenluokittelu on hyväksyttävää vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tällaisia olosuhteita voivat olla pankin uudelleenjärjestely, joka johtaa kaupankäyntiyksiköiden pysyvään sulkemiseen, mikä edellyttää välineeseen tai salkkuun sovellettavan liiketoiminnan lopettamista tai kirjanpitostandardien muuttamista, minkä perusteella erä voidaan arvottaa käypään arvoon voittojen ja tappioiden mukaisesti. Markkinat, muutokset välineen likviditeetissä tai kaupankäyntitarkoituksen muutos eivät yksinään ole päteviä syitä välineen uudelleenluokittelulle toiseen varastoon. Uudelleenluokitteluun sovelletaan 2–5 kohtaa, ja sillä varmistetaan, että 104 artiklan mukaisia vaatimuksia noudatetaan. Välineitä ei saa luokitella uudelleen siten, että tavoitteena on sääntelyeroilla keinottelu.

2.  Lukuun ottamatta 104 artiklan nojalla suoraan täytäntöön pantavia uudelleenluokitteluja toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää luvan, joka koskee kaupankäyntivarastoon kuuluvan position uudelleenluokittelua kaupankäyntivaraston ulkopuoliseksi positioksi tai käänteisesti kaupankäyntivaraston ulkopuolisen position uudelleenluokittelua kaupankäyntivarastoon kuuluvaksi positioksi, jotta laitokset voivat määrittää omien varojen vaatimuksensa, vain silloin kun laitos on toimittanut toimivaltaisille viranomaisille kirjallisia todisteita siitä, että sen päätös position uudelleenluokittelemiseksi on seurausta poikkeuksellisesta olosuhteesta, joka on yhdenmukainen laitoksen 1 kohdan mukaisesti vahvistamien toimintatapojen kanssa. Tätä tarkoitusta varten laitoksen on toimitettava riittävästi todisteita siitä, että positio ei enää täytä niitä ehtoja, joiden mukaan se on luokiteltava kaupankäyntivarastoon kuuluvaksi tai kaupankäyntivaraston ulkopuoliseksi positioksi 104 artiklan mukaisesti.

Laitoksen ylimmän hallintoelimen on hyväksyttävä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu päätös.

3.  Kun toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet luvan 2 kohdan mukaisesti, laitoksen on

(a)  ilmoitettava julkisesti aikaisimpana mahdollisena raportointipäivänä tieto siitä, että sen positio on uudelleenluokiteltu;

(b)  jollei 4 kohdassa tarkoitetusta kohtelusta muuta johdu, määritettävä aikaisimmasta mahdollisesta raportointipäivästä lähtien uudelleenluokitellun position omien varojen vaatimukset 92 artiklan mukaisesti.

4.  Jos aikaisimpana mahdollisena raportointipäivänä position uudelleenluokittelusta johtuva laitoksen omien varojen vaatimusten nettomuutos johtaa omien varojen vaatimusten nettovähennykseen, laitoksella on oltava hallussaan nettomuutoksen verran lisää omia varoja ja sen on julkistettava kyseisten omien lisävarojen määrä. Kyseisten omien lisävarojen määrän on säilyttävä muuttumattomana, kunnes positio erääntyy, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset anna laitokselle lupaa poistaa määrää vaiheittain aikaisemmin.

5.  Position uudelleenluokittelu tämän artiklan mukaisesti on peruuttamaton lukuun ottamatta 104 artiklan nojalla suoraan täytäntöön pantavia uudelleenluokitteluita.

104 b artiklaKaupankäyntiyksikköä koskevat vaatimukset

1.  Laitosten on perustettava kaupankäyntiyksiköitä ja annettava kukin kaupankäyntivarastoonsa kuuluva positio jollekin kyseisistä kaupankäyntiyksiköistä. Kaupankäyntivarastoon kuuluvat positiot voidaan antaa samalle kaupankäyntiyksikölle vain, jos ne ovat kaupankäyntiyksikön hyväksytyn liiketoimintastrategian mukaisia ja jos niitä hallinnoidaan ja valvotaan johdonmukaisesti 2 kohdassa säädetyllä tavalla.

2.  Laitosten kaupankäyntiyksiköiden on aina täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:

(a)  jokaisella kaupankäyntiyksiköllä on oltava selkeä ja erottuva liiketoimintastrategia ja riskienhallintarakenne, joka on riittävä sen liiketoimintastrategiaa varten;

(b)  jokaisella kaupankäyntiyksiköllä on oltava selkeä organisaatiorakenne; laitoksessa toimivien nimettyjen välittäjien on hallinnoitava jokaista kaupankäyntiyksikön positiota; jokaisella välittäjällä on oltava nimetyt tehtävät kaupankäyntiyksikössä; kukin välittäjä voidaan nimetä vain yhtä kaupankäyntiyksikköä varten; yhden välittäjän jokaisessa kaupankäyntiyksikössä on otettava johtava asema valvoakseen kaupankäyntiyksikön toimintoja ja muita välittäjiä;

(c)  jokaiselle kaupankäyntiyksikölle on asetettava kyseisen kaupankäyntiyksikön liiketoimintastrategian mukaiset positiolimiitit;

(d)  vähintään viikoittain on laadittava kaupankäyntiyksikön tasolla toimintoja, kannattavuutta, riskienhallintaa ja sääntelyvaatimuksia koskevat raportit, ja ne on säännöllisesti toimitettava laitoksen ylimmälle hallintoelimelle;

(e)  jokaisella kaupankäyntiyksiköllä on oltava selkeä vuotuinen liiketoimintasuunnitelma, joka sisältää hyvin määritellyn palkitsemisjärjestelmän, joka perustuu luotettaviin suoritusten arvioinnissa käytettyihin perusteisiin.

2 a.  Poiketen siitä, mitä b alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia, että jälleenmyyjät voidaan luokitella useampaan kuin yhteen kaupankäyntiyksikköön, jos laitoksella on osuuskuntamuotoinen tai laitosten suojajärjestelmän rakenne, ja todistaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että sen keskitetty markkinariskien hallinta on tehokasta.

3.  Laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille, miten ne noudattavat 2 kohdan vaatimuksia. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että laitos muuttaa kaupankäyntiyksiköidensä rakennetta tai organisaatiota tämän artiklan noudattamiseksi.

4.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, laitokset, jotka käyttävät 325 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettuja menetelmiä markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten määrittämiseksi, voivat hakea vapautusta kaikkien tai joidenkin tämän artiklan vaatimusten soveltamisesta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää vapautuksen, jos laitos osoittaa, että

(a)  laitoksen kyky hallinnoida ja valvoa tehokkaasti kaupankäyntivarastoon kuuluvien positioidensa markkinariskejä ei heikkenisi olennaisesti, vaikka 2 kohtaa ei noudatettaisi;

(b)  laitos noudattaa 103 artiklassa säädettyjä kaupankäyntivaraston hoitoa koskevia yleisiä vaatimuksia.”

(50)  Muutetaan 105 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Kaikkiin kaupankäyntivaraston positioihin ja käypään arvoon arvostettaviin kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin positioihin on sovellettava tässä artiklassa määritettyjä varovaista arvostamista koskevia vaatimuksia. Laitosten on erityisesti varmistettava, että niiden kaupankäyntivaraston positioiden varovaisen arvostamisen varmuusaste on asianmukainen, kun otetaan huomioon kaupankäyntivaraston positioiden ja käypään arvoon arvostettavien kaupankäyntivaraston ulkopuolisten positioiden dynaaminen luonne, erityiseen varovaisuuteen liittyvät vaatimukset sekä kaupankäyntivaraston positioita ja käypään arvoon arvostettavia kaupankäyntivaraston ulkopuolisia positioita koskevien omien varojen vaatimusten soveltamistapa ja tarkoitus.”;

(b)  Korvataan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”3.   Laitosten on arvostettava kaupankäyntivaraston positiot käypään arvoon uudelleen vähintään päivittäin. Kyseisten positioiden arvonmuutokset on ilmoitettava laitoksen tuloslaskelmassa.

4.   Laitosten on mahdollisuuksien mukaan aina arvostettava markkinahintaan kaupankäyntivaraston positionsa ja käypään arvoon arvostettavat kaupankäyntivaraston ulkopuoliset positionsa, myös silloin, kun ne soveltavat kyseisiin positioihin asianomaista pääomakohtelua.”;

(c)  Korvataan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”6.   Kun arvostusta markkinahintaan ei voida suorittaa, laitosten on varovaisesti arvostettava positionsa ja salkkunsa mallin avulla, myös laskiessaan kaupankäyntivaraston positioiden ja käypään arvoon arvostettujen kaupankäyntivaraston ulkopuolisia positioita koskevia omien varojen vaatimuksia.”;

(d)  korvataan 7 kohdan viimeinen alakohta seuraavasti:

Sovellettaessa d alakohtaa kaupankäyntiyksiköt eivät saa osallistua mallin kehittämiseen tai hyväksymiseen ja malli on testattava riippumattomasti, mukaan lukien mallin matemaattisen perustan, käytettyjen oletusten ja ohjelmistototeutuksen validointi.”;

(e)  korvataan 11 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a)  ylimääräinen aika, joka tarvittaisiin position suojaamiseksi tai siihen sisältyviltä riskeiltä suojautumiseksi niiden likviditeettihorisonttien jälkeen, jotka on osoitettu position riskitekijöille 325 be artiklan mukaisesti;”.

(51)  Muutetaan 106 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”2.   Edellä olevan 1 kohdan vaatimuksia on sovellettava rajoittamatta kaupankäyntivarastoon kuulumattomaan tai siihen kuuluvaan suojattuun positioon tapauksen mukaan sovellettavia vaatimuksia.

3.   Jos laitos suojaa kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen luottoriskiin tai vastapuoliriskiin liittyvän vastuun käyttämällä kaupankäyntivarastoonsa kirjattua luottojohdannaista, kyseinen luottojohdannaispositio on hyväksyttävä kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen luottoriskiin tai vastapuoliriskiin liittyvän vastuun sisäiseksi suojaukseksi 92 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää laskettaessa, kun laitos tekee hyväksytyn kolmannen osapuolen luottosuojan tarjoajan kanssa toisen luottojohdannaistransaktion, joka täyttää kaupankäyntivarastoon kuulumattoman takauksen luonteista luottosuojaa koskevat vaatimukset ja kuittaa täydellisesti sisäisen suojauksen aiheuttaman markkinariskin.

Ensimmäisen alakohdan mukaisesti hyväksytty sisäinen suojaus ja kolmannen osapuolen kanssa tehty luottojohdannaista koskeva sopimus on sisällytettävä kaupankäyntivarastoon laskettaessa markkinariskiä koskevia omien varojen vaatimuksia.”;

(b)  Lisätään 4, 5 ja 6 kohta seuraavasti:

”4.   Jos laitos suojaa kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen osakeriskiin liittyvän vastuun käyttämällä kaupankäyntivarastoonsa kirjattua osakejohdannaista, kyseinen osakejohdannaispositio on hyväksyttävä kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen osakeriskiin liittyvän vastuun sisäiseksi suojaukseksi 92 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää laskettaessa, kun laitos tekee hyväksytyn kolmannen osapuolen luottosuojan tarjoajan kanssa toisen osakejohdannaistransaktion, joka täyttää kaupankäyntivarastoon kuulumattoman takauksen luonteista luottosuojaa koskevat vaatimukset ja kuittaa täydellisesti sisäisen suojauksen aiheuttaman markkinariskin.

Ensimmäisen alakohdan mukaisesti hyväksytty sisäinen suojaus ja kolmannen osapuolen kanssa tehty osakejohdannaista koskeva sopimus on sisällytettävä kaupankäyntivarastoon laskettaessa markkinariskiä koskevia omien varojen vaatimuksia.

5. Kun laitos suojaa kaupankäyntivaraston ulkopuolisiin korkoriskeihin liittyviä vastuita käyttämällä kaupankäyntivarastoonsa kirjattua korkoriskipositiota, kyseistä positiota on pidettävä sisäisenä suojauksena arvioitaessa kaupankäyntivarastoon kuulumattomista positioista syntyviä korkoriskejä direktiivin 2013/36/EU 84 ja 98 artiklan mukaisesti, kun seuraavat ehdot täyttyvät:

(a)  positio on osoitettu 104 b artiklan mukaisesti perustetulle kaupankäyntiyksikölle, jonka liiketoimintastrategia keskittyy yksinomaan korkoriskien sisäisten suojausten markkinariskin hallintaan ja vähentämiseen. Tätä tarkoitusta varten kyseinen kaupankäyntiyksikkö voi ottaa muita korkoriskipositioita kolmansien osapuolten tai laitoksen muiden kaupankäyntiyksiköiden kanssa, edellyttäen että kyseiset muut kaupankäyntiyksiköt kuittaavat täydellisesti kyseisten muiden korkoriskipositioiden aiheuttaman markkinariskin ottamalla vastakkaismerkkisiä korkoriskipositioita kolmansien osapuolten kanssa;

(b)  laitos on dokumentoinut täydellisesti sen, miten positio vähentää kaupankäyntivarastoon kuulumattomista positioista syntyviä korkoriskejä sovellettaessa direktiivin 2013/36/EU 84 ja 98 artiklan vaatimuksia;

6. Edellä 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetut kaikkien kaupankäyntiyksikölle osoitettujen tai kaupankäyntiyksikön ottamien positioiden markkinariskien omien varojen vaatimukset on laskettava itsenäisesti erillisenä salkkuna, ja ne täydentävät muita kaupankäyntivarastoon kuuluvia positioita koskevia omien varojen vaatimuksia.”

(52)  Korvataan 107 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3. Tässä asetuksessa kolmannen maan sijoituspalveluyritykseen, kolmannen maan luottolaitokseen ja kolmannen maan pörssiin liittyviä vastuita kohdellaan samoin kuin saamisia laitokselta vain, jos kolmannen maan kyseiseen sijoituspalveluyritykseen, luottolaitokseen tai pörssiin soveltamat vakavaraisuuden valvonta- ja sääntelyvaatimukset vastaavat vähintään unionin soveltamia vaatimuksia.”

(52 a)  Korvataan 117 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.  Saamisiin seuraavilta kansainvälisiltä kehityspankeilta on sovellettava 0 prosentin riskipainoa:

(a)  Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki

(b)  Kansainvälinen rahoitusyhtiö

(c)  Latinalaisen Amerikan kehityspankki

(d)  Aasian kehityspankki

(e)  Afrikan kehityspankki

(f)  Euroopan neuvoston kehityspankki

(g)  Pohjoismaiden investointipankki

(h)  Karibian alueen kehityspankki

(i)  Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki

(j)  Euroopan investointipankki;

(k)  Euroopan investointirahasto

(l)  Monenkeskinen investointitakuulaitos

(m)  Rokotusohjelmien rahoittamiseksi perustettu kansainvälinen rahoitusväline

(n)  Islamilainen kehityspankki

(n a)  Kansainvälinen kehitysjärjestö.

Tätä kohtaa sovellettaessa komissiolle siirretään valta antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla tarkennetaan voimassa olevia sääntelyn vastaavuutta koskevia arviointeja siitä, mitkä tämän kohdan luetteloon vielä kuulumattomat monenväliset kehityspankit täyttävät vaatimuksen 0 prosentin riskipainon soveltamisesta.”

(52 b)  Lisätään 123 artiklaan 3 a kohta seuraavasti:

”Niiden lainojen vastuisiin, joiden vakuutena ovat palkan- tai eläkemaksut ja joiden takuuna ovat kaikki seuraavat:

(i)  pakollinen vakuutus, joka kattaa velallisen kuolemasta tai työkyvyttömyydestä tai työttömyydestä aiheutuneet riskit;

(ii)  työnantajan tai eläkekassan suorat takaisinmaksut, jotka vähennetään suoraan velallisen palkan- tai eläkemaksusta;

(iii)  kuukausittainen maksuerä, joka ei ole yli 35 prosenttia kuukausipalkasta tai nettoeläkemaksusta;

sovelletaan 35 prosentin riskipainoa.

(52 c)  Korvataan 124 artikla seuraavasti:

  ”1.  Vastuuseen tai osaan vastuuta, jolla on täysimääräinen kiinteistövakuus, on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, jos 125 tai 126 artiklan mukaiset edellytykset eivät täyty, lukuun ottamatta sitä osaa vastuusta, joka on luokiteltu toiseen vastuuryhmään. Siihen osaan vastuusta, jonka arvo ylittää omaisuuden arvon, on sovellettava samaa riskipainoa, jota sovelletaan asianomaisen vastapuolen vakuudettomaan vastuuseen.

Se osa vastuusta, jolla katsotaan olevan täysimääräinen kiinteistövakuus, ei saa olla suurempi kuin markkina-arvon kiinnitetty määrä tai niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat säätäneet säädösperusteisesti tiukoista kiinnitysluottojen arvon arviointiperusteista, kyseisen kiinteistön kiinnitysluottoarvo.

2.  Toimivaltaisten viranomaisten on 101 artiklan nojalla koottujen tietojen ja muiden merkityksellisten tietojen perusteella arvioitava säännöllisin väliajoin ja vähintään kerran vuodessa tai 458 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun nimetyn viranomaisen pyynnöstä, perustuvatko 125 artiklassa tarkoitettuihin asuinkiinteistövakuudellisiin vastuisiin sovellettava 30 prosentin riskipaino ja 126 artiklassa tarkoitettuihin, niiden alueella sijaitseviin liikekiinteistövakuudellisiin vastuisiin sovellettava 50 prosentin riskipaino asianmukaisesti seuraaviin:

(a)  kiinteistövakuudellisiin vastuisiin liittyvistä tappioista saatu kokemus,

(b)  kiinteistömarkkinoiden tulevat kehitysnäkymät.

Toimivaltaiset viranomaiset jakavat arviointinsa tulokset nimettyjen viranomaisten kanssa.

3.  Jos toimivaltainen viranomainen tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella toteaa, että 125 artiklan 2 kohdassa ja 126 artiklan 2 kohdassa esitetyt riskipainot eivät vastaa tällaisten vastuiden, joiden täytenä vakuutena on toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltiossa sijaitseva asuin- tai liikekiinteistö, todellisia riskejä, toimivaltainen viranomainen kasvattaa kyseisiin vastuisiin sovellettavia riskipainoja tai säätää tiukemmista kriteereistä kuin 125 artiklan 2 kohdassa tai 126 artiklan 2 kohdassa säädetyt.

Nimetty viranomainen voi pyytää toimivaltaista viranomaista tekemään tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun arvioinnin. Nimetty viranomainen voi vahvistaa 125 artiklan 2 kohdassa ja 126 artiklan 2 kohdassa säädettyä korkeamman riskipainon tai kyseisissä kohdissa säädettyä tiukempia kriteereitä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  se on kuullut toimivaltaista viranomaista ja EJRK:ta muutoksista;

(b)  se katsoo, että muutosten toteuttamatta jättäminen vaikuttaisi olennaisesti sen jäsenvaltion nykyiseen tai tulevaan rahoitusvakauteen. Toimivaltaisten viranomaisten on kuultava EPV:tä ja ilmoitettava nimetylle viranomaiselle muutoksista riskipainoihin ja sovellettaviin kriteereihin.

Toimivaltaiset ja nimetyt viranomaiset ilmoittavat EPV:lle ja EJRK:lle kaikista muutoksista riskipainoihin ja sovellettaviin kriteereihin tämän kohdan mukaisesti.

EPV julkaisee riskipainot ja kriteerit, jotka toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat 125 ja 126 artiklassa ja 199 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille vastuille.

4.  Toimivaltaiset ja nimetyt viranomaiset voivat määrittää edellä olevan 3 kohdan soveltamiseksi riskipainot seuraaviin vaihteluväleihin:

(a)  30–150 prosenttia asuinkiinteistövakuudellisista vastuista;

(b)  50–150 prosenttia liikekiinteistövakuudellisista vastuista.

4 a.  Kun toimivaltainen tai nimetty viranomainen vahvistaa korkeamman riskipainon tai tiukemmat kriteerit 3 kohdan mukaisesti, laitoksilla on kuuden kuukauden siirtymäkausi uuden riskipainon soveltamiseksi. Laitosten on soveltuvien osin sovellettava suurempia riskipainoja tai tiukempia kriteereitä kaikkiin vastaaviin asuin- tai liikekiinteistövakuudellisiin vastuisiinsa, jotka sijaitsevat kyseisessä jäsenvaltiossa.

4 b.  EPV laatii yhteistyössä EJRK:n kanssa teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiukat kiinnitysluottojen arvon arviointiperusteet ja edellä 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset, jotka toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon määritettäessä suurempia riskipainoja.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

5.  Jäsenvaltion laitosten on sovellettava riskipainoja ja kriteereitä, jotka toisen jäsenvaltion viranomaiset ovat määrittäneet vastuille, joiden vakuutena on kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevia liike- ja asuinkiinteistöjä.”

(52 d)  Korvataan 125 artikla seuraavasti:

”125 artikla

Vastuut, joiden täytenä vakuutena on asuinkiinteistö

1.   Elleivät toimivaltaiset viranomaiset toisin päätä 124 artiklan 2 kohdan mukaisesti, vastuita, joiden täytenä vakuutena on asuinkiinteistö, on käsiteltävä seuraavasti:

(a)   vastuisiin tai vastuiden osiin, joiden täytenä vakuutena on asuinkiinteistö, joka on nyt tai tulevaisuudessa omistajan tai henkilökohtaisten sijoitusyhtiöiden tapauksessa edunsaajaomistajan käytössä tai vuokralle antama, on sovellettava 30 prosentin riskipainoa;

(b)   sellaisia asuinkiinteistöjä koskevien kiinteistöleasingliiketoimien mukaisiin vastuisiin vuokralle ottajalle, joissa laitos on vuokralle antaja ja vuokralle ottajalla on osto-oikeus, on sovellettava 35 prosentin riskipainoa edellyttäen, että laitoksen vastuulla on täytenä vakuutena kiinteistön omistusoikeus.

2.   Laitokset voivat katsoa, että vastuulla tai sen osalla on 1 kohdan mukainen täysi vakuus vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)   kiinteistön arvo ei riipu olennaisesti velallisen luottokelpoisuudesta. Laitokset voivat jättää tällaisen riippuvuuden olennaisuuden määrityksen ulkopuolelle tilanteet, joissa ainoastaan makrotaloudelliset tekijät vaikuttavat sekä kiinteistön arvoon että velallisen kykyyn selvitä velvoitteistaan;

(b)   velalliseen liittyvä luottoriski ei riipu olennaisesti kiinteistön tai hankkeen arvon kehityksestä vaan velallisen kyvystä maksaa velka muista lähteistä saaduilla tuloilla, ja sen vuoksi velan takaisinmaksu ei saa riippua olennaisesti vakuutena olevan kiinteistön tuottamasta mahdollisesta kassavirrasta. Laitosten on määritettävä kyseisille muille lähteille lainojen ja tulojen enimmäissuhteet osana luottopolitiikkaansa ja saatava tarkoituksenmukaiset todisteet asianomaisen tuloista myöntäessään lainan;

(c)  jäljempänä 208 artiklassa asetetut vaatimukset täyttyvät ja 229 artiklan 1 kohdassa asetettuja arvostussääntöjä noudatetaan;

(d)  jollei 124 artiklan 2 kohdan nojalla toisin määritetä, se osa lainasta, johon sovelletaan 30 prosentin riskipainoa, saa olla enintään 75 prosenttia kyseisen omaisuuden markkina-arvosta tai 75 prosenttia kyseisen omaisuuden kiinnitysluottoarvosta niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat säätäneet säädösperusteisesti tiukoista kiinnitysluottoarvon arviointiperusteista.

3.  Laitokset voivat poiketa 2 kohdan b alakohdasta sellaisten vastuiden osalta, joiden täytenä vakuutena on jäsenvaltion alueella sijaitseva asuinkiinteistö, jos kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on julkaissut todisteita, jotka osoittavat, että kyseisellä alueella on hyvin kehittyneet ja vakiintuneet asuntomarkkinat, joilla tappioiden määrät eivät ylitä seuraavia rajoja:

(a)  0,3 prosenttia siitä asuinkiinteistövakuudellisesta luotonannosta, joka on enintään 80 prosenttia vakuuden markkina-arvosta tai 80 prosenttia vakuuden kiinnitysluottoarvosta, jollei vakuuden arvostusprosentista ole 124 artiklan 2 kohdan nojalla toisin päätetty;

(b)  asuinkiinteistövakuudellisesta luotonannosta aiheutuvat kokonaistappiot ovat enintään 0,5 prosenttia asuinkiinteistövakuudellisten luottojen kokonaismäärästä vuoden aikana.

4.   Jos jompikumpi 3 kohdassa tarkoitetuista raja-arvoista ylittyy vuoden aikana, 3 kohtaa ei sovelleta ja 2 kohdan b alakohdan mukaista edellytystä on sovellettava, kunnes 3 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät jonakin myöhempänä vuotena.”

(53)  Korvataan 128 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1. Laitosten on sovellettava 150 prosentin riskipainoa vastuisiin, jotka sisältävät erityisen suuria riskejä.

2. Tätä artiklaa sovellettaessa laitosten on käsiteltävä spekulatiivista kiinteän omaisuuden rahoitusta vastuina, jotka sisältävät erityisen suuria riskejä.”

(54)  Korvataan 132 artikla seuraavasti:

”132 artiklaCIU:issa olevia osuuksien tai osakkeiden muodossa olevia vastuita koskevat omien varojen vaatimukset

1.  Laitosten on laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä CIU:ssa olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleville vastuilleen kertomalla CIU:n riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä, joka lasketaan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla menetelmällä, kyseisten laitosten hallussa olevien osuuksien tai osakkeiden prosenttiosuudella.

2.  Jos 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, laitokset voivat soveltaa 132 a artiklan 1 kohdan mukaista läpikatsomisperiaatetta tai 132 a artiklan 2 kohdan mukaista sijoitusmandaattiin perustuvaa menetelmää.

Jollei 132 b artiklan 2 kohdasta muuta johdu, laitosten, jotka eivät sovella läpikatsomisperiaatetta tai sijoitusmandaattiin perustuvaa menetelmää, on sovellettava 1,250 prosentin riskipainoa (vaihtoehtoinen menetelmä, ’fall-back approach’) CIU:ssa olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleville vastuilleen.

Laitokset voivat laskea riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän CIU:ssa olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleville vastuilleen käyttämällä tässä kohdassa olevien menetelmien yhdistelmää sillä edellytyksellä, että edellytykset kyseisten menetelmien käyttämiselle täyttyvät.

3.  Laitokset voivat määrittää CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän 132 a artiklassa säädettyjen menetelmien avulla, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  CIU on jokin seuraavista:

(i)  siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys, joista säädetään direktiivissä 2009/65/EY;

(ii)  unioniin sijoittautunut vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, jota hoitaa unioniin sijoittautunut vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja, joka on rekisteröitynyt direktiivin 2011/61/EU 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

(iii)  vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, jota hoitaa unioniin sijoittautunut vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja, joka on saanut toimiluvan direktiivin 2011/61/EU 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

(iv)  vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, jota hoitaa unionin ulkopuolelle sijoittautunut vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja, joka on saanut toimiluvan direktiivin 2011/61/EU 37 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

(v)  unionin ulkopuolelle sijoittautunut vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, jota hoitaa unionin ulkopuolelle sijoittautunut vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja ja jota markkinoidaan direktiivin 2011/61/EU 42 artiklan mukaisesti;

(b)  CIU:n esite tai vastaava asiakirja sisältää seuraavat tiedot:

(i)  omaisuuslajit, joihin CIU:lla on valtuudet sijoittaa;

(ii)  jos sovelletaan sijoitusrajoja, suhteelliset rajat ja niiden laskentamenetelmät;

(c)  CIU:n raportointi laitokselle täyttää seuraavat vaatimukset:

(i)  CIU:n liiketoiminnasta raportoidaan vähintään yhtä usein kuin laitoksen liiketoiminnasta;

(ii)  rahoitustiedot ovat riittävän tarkkajakoisia, jotta laitos voi laskea CIU:n riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laitoksen valitsemaa menetelmää käyttäen;

(iii)  jos laitos soveltaa läpikatsomisperiaatetta, riippumaton kolmas osapuoli todentaa kohde-etuuteen liittyvien vastuiden tiedot.

4.  Laitokset, joilla ei ole riittäviä tietoja, joiden avulla ne voisivat laskea CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän 132 a artiklassa säädettyjen menetelmien mukaisesti, voivat käyttää kolmannen osapuolen laskelmia sillä edellytyksellä, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  kolmas osapuoli on jokin seuraavista:

(i)  CIU:n säilytysyhteisönä toimiva laitos tai säilytysyhteisönä toimiva rahoituslaitos edellyttäen, että CIU sijoittaa yksinomaan arvopapereihin ja säilyttää kaikkia arvopapereita kyseisessä säilytysyhteisönä toimivassa laitoksessa tai säilytysyhteisönä toimivassa rahoituslaitoksessa;

(ii)  i alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävien CIU:iden osalta CIU:n rahastoyhtiö edellyttäen, että kyseinen yhtiö täyttää 3 kohdan a alakohdassa säädetyn edellytyksen.

(b)  kolmas osapuoli suorittaa laskennan 132 a artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa säädetyn menetelmän mukaisesti, tapauksen mukaan;

(c)  ulkopuolinen tilintarkastaja on vahvistanut kolmannen osapuolen laskelmien paikkansapitävyyden.

Laitokset, jotka käyttävät kolmannen osapuolen laskelmia, käyttävät kyseisistä laskelmista saatavaan CIU: n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärään kerrointa, joka on 1,2, jos laitoksilla ei ole laskelmien tekemiseen tarvittavia tietoja.

5  Jos laitos soveltaa 132 a artiklassa tarkoitettuja menetelmiä laskeakseen CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän (’tason 1 CIU’) ja jos mikä tahansa tason 1 CIU:n kohde-etuuteen liittyvä vastuu on toisessa CIU:ssa olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleva vastuu (’tason 2 CIU’), tason 2 CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä voidaan laskea käyttäen mitä tahansa kolmesta 2 kohdassa kuvatusta menetelmästä. Laitos voi käyttää läpikatsomisperiaatetta laskeakseen CIU:iden vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärät tasolla 3 ja sitä seuraavilla tasoilla vain, jos se on käyttänyt samaa menetelmää laskennassa edellisellä tasolla. Muussa tapauksessa sen on käytettävä vaihtoehtoista menetelmää (fall-back approach).

6.  CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä, joka lasketaan läpikatsomisperiaatteen ja sijoitusmandaattiin perustuvan menetelmän mukaisesti, rajataan kyseisen CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärään, joka lasketaan vaihtoehtoisen menetelmän (fall-back approach) mukaisesti.

7.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, laitokset, jotka soveltavat 132 a artiklan 1 kohdan mukaisesti läpikatsomisperiaatetta, voivat laskea riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän CIU:ssa olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleville vastuilleen kertomalla kyseisten vastuuerien vastuuarvot, jotka on laskettu 111 artiklan mukaisesti, 132 c artiklassa säädetyn laskukaavan mukaisesti lasketulla riskipainolla (RWi*) edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  laitokset arvostavat CIU:ssa olevia osuuksia tai osakkeita koskevat omistusosuutensa hankintamenoon, kun taas CIU:n kohde-etuutena olevat omaisuuserät ne arvostaisivat käypään arvoon, jos ne soveltaisivat läpikatsomisperiaatetta;

(b)  laitosten hankintamenoon arvostamien osuuksien tai osakkeiden markkina-arvon muutos ei muuta kyseisten laitosten omien varojen määrää eikä kyseisiin omistusosuuksiin liittyvää vastuuarvoa.

8.  Kun on kyse taseen ulkopuolisista sitoumuksista, jotka ovat vähimmäisarvoa koskevia sitoumuksia, jotka ovat velvoite korvata sijoitus yhden tai useamman yhteissijoitusyrityksen osuuksilla tai osakkeilla, jos yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten tai CIU:jen kohteena olevan vastuun markkina-arvo laskee tietyn kertoimen alle, vastuuarvon määrittämiseen sovelletaan 20 prosentin luottovasta-arvokerrointa, jos:

(i)  yhteissijoitusyrityksen suojattavien vastuiden nykyhetken markkina-arvo kattaa tai ylittää kynnysarvon nykyarvon, ja

(ii)  jos laitos tai muu yritys, joka kuuluu samaan soveltamisalaan, voi vaikuttaa yhteissijoitusyrityksen suojattavien vastuiden koostumukseen niin, että rajoitetaan mahdollisuutta pienentää lisämäärää edelleen, tai siltä osin kuin laitos on etuoikeudeltaan huonommassa asemassa kuin laitos, jonka yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys on asettanut tai yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset ovat asettaneet takauksen etuoikeudeltaan huonompaan asemaan, ja joilla on sama vaikutus, joka rajoittaa mahdollisuuksia supistaa ylijäämää edelleen.”.

(55)  Lisätään 132 a artikla seuraavasti:

”132 a artiklaMenetelmät CIU:iden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskemiseksi

1.  Jos 132 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät, niiden laitosten, joilla on riittävästi tietoa CIU:n kohde-etuuteen liittyvistä yksittäisistä vastuista, on otettava kyseiset vastuut huomioon laskeakseen CIU:n riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän painottamalla kaikkia CIU:n kohde-etuuteen liittyviä vastuita ikään kuin ne kohdistuisivat välittömästi kyseisiin laitoksiin.

2.  Jos 132 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät, ne laitokset, joilla ei ole riittävästi tietoa CIU:n kohde-etuuteen liittyvistä yksittäisistä vastuista voidakseen käyttää läpikatsomisperiaatetta, voivat laskea kyseisten vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän CIU:n sijoitusmandaatissa ja asianomaisessa lainsäädännössä asetettujen rajojen mukaisesti.

Sovellettaessa ensimmäistä alakohtaa laitosten on tehtävä laskelmat olettaen, että CIU:n vastuut syntyvät ensiksi sellaisista sen sijoitusmandaatin tai asianomaisen lainsäädännön mukaisen enimmäismäärän puitteissa sallituista vastuista, joilla omien varojen vaatimus on suurin, minkä jälkeen vastuut kertyvät laskevassa järjestyksessä, kunnes vastuiden yhteenlaskettu enimmäismäärä saavutetaan.

Laitosten on suoritettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu laskenta tämän osaston tässä luvussa, tämän osaston 5 luvussa ja tämän osaston 6 luvun 3, 4 ja 5 jaksossa säädettyjen menetelmien mukaisesti.

Tämän laskennan osana laitosten olisi oletettava, että CIU nostaa tarvittaessa omavaraisuusastetta sen toimeksiannon tai sovellettavan lainsäädännön nojalla sallittuun enimmäismäärään.

3.  Poiketen siitä, mitä 92 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetään, laitokset, jotka laskevat CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän tämän artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti, voivat korvata kyseisen CIU:n johdannaisvastuiden arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimuksen määrällä, joka on 50 prosenttia kyseisten vastuiden vastuuarvosta laskettuna tapauksen mukaan tämän osaston 6 luvun 3, 4 tai 5 jakson mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, laitos voi jättää johdannaisvastuiden arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimuksen laskennan ulkopuolelle ne vastuut, joita kyseinen vaatimus ei koskisi, jos ne kohdistuisivat välittömästi laitokseen.

4.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään, miten laitosten on laskettava 2 kohdassa tarkoitetut riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärät silloin, kun saatavilla ei ole laskentaan tarvittavia lähtötietoja.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [yhdeksän kuukauden kuluttua voimaantulosta].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.”

(56)  Lisätään 132 b artikla seuraavasti:

”132 b artiklaCIU:iden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärien laskentamenetelmiä koskevat poikkeukset

1.  Laitosten on jätettävä 132 artiklassa tarkoitettujen laskelmien ulkopuolelle CIU:n hallussa olevat ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumentit, jotka on vähennettävä kutakin niistä koskevien 36 artiklan 1 kohdan, 56 artiklan ja 66 artiklan mukaisesti.

2.  Laitokset voivat jättää 132 artiklassa tarkoitettujen laskelmien ulkopuolelle CIU:issa olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa olevat vastuut 150 artiklan 1 kohdan g ja h alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä ja sen sijaan soveltaa niihin 133 artiklassa säädettyä kohtelua.”

(56 a)  Lisätään 132 c artikla seuraavasti:

”132 c artiklaCIU:ihin liittyvien taseen ulkopuolisten vastuiden kohtelu

Laitosten on laskettava sellaisten taseen ulkopuolisten vastuueriensä riskipainotettu yhteismäärä, jotka saattavat muuttua CIU:ssa olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleviksi vastuiksi, kertomalla näiden vastuiden 111 artiklan mukaisesti lasketut vastuuarvot seuraavalla riskipainolla (RWi*):

(a)  kaikkien niiden vastuiden osalta, joihin laitokset käyttävät jotakin 132 a artiklassa säädettyä menetelmää:

 

jossa:

i = CIU:ta merkitsevä indeksi;

RW= 132 a artiklan mukaisesti laskettu määrä;

= CIU i:n vastuiden vastuuarvo;

= CIU i:n varojen kirjanpitoarvo;

 

(b)  kaikille muille vastuille,

(57)  Korvataan 152 artikla seuraavasti:

”152 artiklaYhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä (CIU) olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa olevien saamisten käsittely

1.  Laitosten on laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärät CIU:ssa olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleville vastuilleen kertomalla CIU:n riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä, joka lasketaan tässä artiklassa tarkoitetulla menetelmällä, kyseisten laitosten hallussa olevien osuuksien tai osakkeiden prosenttiosuudella.

2.  Jos 132 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät, niiden laitosten, joilla on riittävästi tietoa CIU:n kohde-etuuteen liittyvistä yksittäisistä vastuista, on otettava huomioon kyseiset kohde-etuuteen liittyvät vastuut laskeakseen CIU:n riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän painottamalla kaikkia CIU:n kohde-etuuteen liittyviä vastuita ikään kuin ne kohdistuisivat välittömästi kyseisiin laitoksiin.

3.  Poiketen siitä, mitä 92 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetään, laitokset, jotka laskevat CIU:n riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän tämän artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti, voivat korvata kyseisen CIU:n johdannaisvastuiden arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimuksen määrällä, joka on 50 prosenttia kyseisten vastuiden vastuuarvosta laskettuna tapauksen mukaan tämän osaston 6 luvun 3, 4 tai 5 jakson mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, laitos voi jättää johdannaisvastuiden arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimuksen laskennan ulkopuolelle ne vastuut, joita kyseinen vaatimus ei koskisi, jos ne kohdistuisivat välittömästi laitokseen.

4.  Laitokset, jotka soveltavat läpikatsomisperiaatetta 2 ja 3 kohdan mukaisesti ja jotka täyttävät 150 artiklan mukaiset pysyvän osittaisen käytön edellytykset tai jotka eivät täytä edellytyksiä tässä luvussa säädettyjen menetelmien soveltamiseksi kaikkien CIU:n kohde-etuuteen liittyvien vastuiden tai niiden osien osalta, on laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä ja odotettujen tappioiden määrä seuraavien periaatteiden mukaisesti:

(a)  laitosten on sovellettava 147 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun oman pääoman ehtoisten vastuiden vastuuryhmään kuuluviin vastuisiin 155 artiklan 2 kohdassa säädettyä yksinkertaisen riskipainon menetelmää;

(b)  laitosten on sovellettava arvopaperistettujen vastuiden vastuuryhmään kuuluviin vastuisiin 261 artiklassa säädettyä luottoluokitukseen perustuvaa arviointimallia;

(c)  laitosten on sovellettava kaikkiin muihin kohde-etuuteen liittyviin vastuisiin tämän osaston 2 luvussa säädettyä standardimenetelmää.

Jos laitos ei ensimmäisen alakohdan a alakohtaa sovellettaessa pysty erottamaan pääomasijoituksiin liittyviä vastuita, pörssissä noteerattuihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin liittyviä vastuita ja muihin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin liittyviä vastuita toisistaan, sen on käsiteltävä kyseisiä vastuita kuten muita oman pääoman ehtoisia sijoituksia.

5.  Jos 132 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät, ne laitokset, joilla ei ole riittävästi tietoa CIU:n kohde-etuuteen liittyvistä yksittäisistä vastuista, voivat laskea kyseisten riskien riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän 132 a artiklan 2 kohdassa säädetyn sijoitusmandaattiin perustuvan menetelmän mukaisesti. Laitosten on kuitenkin sovellettava tämän artiklan 4 kohdan a, b ja c alakohdassa lueteltuihin vastuisiin kyseisissä alakohdissa säädettyjä menetelmiä.

6.  Jollei 132 b artiklan 2 kohdasta muuta johdu, laitosten, jotka eivät sovella tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaista läpikatsomisperiaatetta tai tämän artiklan 5 kohdan mukaista sijoitusmandaattiin perustuvaa menetelmää, on sovellettava 132 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua vaihtoehtoista menetelmää (fall-back approach).

7.  Laitokset, joilla ei ole riittäviä tietoja, joiden avulla ne voisivat laskea CIU:n riskipainotetun määrän 2, 3, 4 ja 5 kohdassa säädettyjen menetelmien mukaisesti, voivat käyttää kolmannen osapuolen laskelmia sillä edellytyksellä, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  kolmas osapuoli on jokin seuraavista:

(i)  CIU:n säilytysyhteisönä toimiva laitos tai säilytysyhteisönä toimiva rahoituslaitos edellyttäen, että CIU sijoittaa yksinomaan arvopapereihin ja säilyttää kaikkia arvopapereita kyseisessä säilytysyhteisönä toimivassa laitoksessa tai säilytysyhteisönä toimivassa rahoituslaitoksessa;

(ii)  i alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävien CIU:iden osalta CIU:n rahastoyhtiö edellyttäen, että kyseinen CIU:n rahastoyhtiö täyttää 132 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetyt kriteerit;

(b)  muiden kuin 4 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen vastuiden osalta kolmas osapuoli suorittaa laskennan 132 a artiklan 1 kohdassa säädettyä menetelmää käyttäen;

(c)  edellä 4 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen vastuiden osalta kolmas osapuoli suorittaa laskennan kyseisissä kohdissa säädettyjä menetelmiä käyttäen;

(d)  ulkopuolinen tilintarkastaja on vahvistanut kolmannen osapuolen laskelmien paikkansapitävyyden.

Laitokset, jotka käyttävät kolmannen osapuolen laskelmia, käyttävät kyseisistä laskelmista saatavaan CIU:n vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärään kerrointa, joka on 1,2, jos laitoksilla ei ole laskelmien tekemiseen tarvittavia tietoja.

8.  Tätä artiklaa sovellettaessa sovelletaan 132 artiklan 5 ja 6 kohdassa ja 132 b artiklassa olevia säännöksiä.”

(57 a)  Korvataan 164 artiklan 5, 6 ja 7 kohta seuraavasti:

”5.  Toimivaltaisten viranomaisten on 101 artiklan nojalla koottujen tietojen ja kaikkien muiden oleellisten tekijöiden perusteella ja ottaen huomioon kiinteistömarkkinoiden tulevat kehitysnäkymät arvioitava säännöllisin väliajoin ja vähintään kerran vuodessa tai 458 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun nimetyn viranomaisen pyynnöstä, ovatko tämän artiklan 4 kohdassa esitetyt LGD-vähimmäisluvut ja kiinteistövakuudellisten yritysvastuiden LGD-luvut asianmukaisia niiden alueen asunto- tai liikekiinteistövakuudellisiin vastuisiin nähden.

Toimivaltaiset viranomaiset jakavat arviointinsa tulokset nimettyjen viranomaisten kanssa.

Jos toimivaltainen viranomainen toteaa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella, että tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetut LGD-vähimmäisluvut tai soveltuvin osin kiinteistövakuudellisten yritysvastuiden LGD-luvut eivät ole riittäviä, se asettaa kyseisille vastuille korkeammat LGD-vähimmäisluvut alueellaan. Tällaisia korkeampia vähimmäislukuja voidaan soveltaa myös sen alueen yhdessä tai useammassa osassa sijaitsevien yhden tai useamman kiinteistösegmentin tasolla.

Nimetty viranomainen voi pyytää toimivaltaista viranomaista tekemään tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun arvioinnin. Nimetty viranomainen voi asettaa korkeammat LGD-vähimmäisluvut, jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

(a)  se on kuullut toimivaltaista viranomaista ja EJRK:ta muutoksista;

(b)  se katsoo, että muutosten toteuttamatta jättäminen vaikuttaisi olennaisesti sen jäsenvaltion nykyiseen tai tulevaan rahoitusvakauteen;

EPV:lle ja nimetyille viranomaisille kaikista LGD-vähimmäislukuihin toisen alakohdan mukaisesti tekemistään muutoksista, ja EPV:n on julkaistava nämä LGD-luvut.

Nimettyjen viranomaisten on ilmoitettava EJRK:lle kaikista LGD-vähimmäislukuihin toisen alakohdan mukaisesti tekemistään muutoksista, ja EJRK:n on julkaistava nämä LGD-luvut.

6.  EPV laatii yhteistyössä EJRK:n kanssa teknisten sääntelystandardien luonnoksia vahvistaakseen edellytykset, jotka toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon arvioidessaan LGD-lukujen asianmukaisuutta 5 kohdassa tarkoitetun arvioinnin osana.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

7.  Jäsenvaltion laitosten on sovellettava niitä korkeampia LGD-vähimmäislukuja, jotka toisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat määrittäneet 5 kohdan mukaisesti kaikille niiden alueella sijaitseville vastaaville vastuille.”

(57 b)  Lisätään 181 artiklan 1 kohtaan 5 alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti:

”a a) Tämän kohdan a alakohdan täydentämiseksi laitos voi mukauttaa LGD-estimaattejaan suurissa määrissä realisointeja. Jos laitos päättää soveltaa tällaista mukautusta, laitos ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisten realisointien määrän, koostumuksen ja ajankohdan. Mikäli toimivaltainen viranomainen katsoo, että mukautus tässä kohdassa tarkoitetussa merkityksessä ei ole suuri määrä realisointeja, se päättää enintään 30 päivän kuluessa annetusta ilmoituksesta, että ilmoituksen tehnyt laitos ei saa soveltaa mukautusta. Tällaisissa tapauksissa toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava välittömästi tästä päätöksestä ilmoituksen tehneelle laitokselle.

Edellä olevan 1 kohdan mukaista säännöstä sovelletaan 23 päivästä marraskuuta 2016 ja [tämän asetuksen voimaantulopäivä + viisi vuotta] välisenä aikana.”

(58)  Korvataan 201 artiklan 1 kohdan h alakohta seuraavasti:

”h) ehdot täyttävät keskusvastapuolet.”

(59)  Lisätään 204a artikla seuraavasti:

”204 a artiklaOsakejohdannaisten hyväksyttävät tyypit

1.  Laitokset voivat käyttää osakejohdannaisia, jotka ovat tuottojenvaihtosopimuksia tai taloudellisessa mielessä käytännössä vastaavia, hyväksyttävänä luottosuojana vain sisäisten suojausten toteuttamiseksi.

Kun laitos ostaa luottosuojaa tuottojenvaihtosopimuksen avulla ja kirjaa vaihtosopimuksen perusteella saadut nettomaksut nettotuloiksi, mutta ei kirjaa vastaavaa suojattavan omaisuuserän arvon alentumista joko käyvän arvon alennuksena tai varausten lisäyksenä, luottosuojaa ei pidetä hyväksyttävänä.

2.  Kun laitos toteuttaa sisäisen suojauksen osakejohdannaista käyttäen, kaupankäyntivarastoon siirretty luottoriski on siirrettävä kolmannelle tai kolmansille, jotta sisäistä suojausta voidaan pitää hyväksyttävänä luottosuojana tätä lukua sovellettaessa.

Kun laitos on toteuttanut sisäisen suojauksen ensimmäisen alakohdan mukaisesti, ja tässä luvussa asetetut vaatimukset täyttyvät, laitoksen on takauksen luonteista luottosuojaa hankkiessaan sovellettava tämän luvun 4–6 jaksossa esitettyjä sääntöjä riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän ja odotettujen tappioiden yhteismäärän laskennasta.”

(60)  Muutetaan 223 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan 3 kohdan viimeinen alakohta seuraavasti:

”Kun kyseessä ovat OTC-johdannaissopimukset, 6 luvun 6 jaksossa säädettyä menetelmää käyttävien laitosten on laskettava EVA seuraavasti:

.”.

(b)  Korvataan 5 kohdan viimeinen alakohta seuraavasti:

”Kun kyseessä ovat OTC-johdannaissopimukset, tämän osaston 6 luvun 3, 4 ja 5 jaksossa säädettyjä menetelmiä käyttävien laitosten on tapauksen mukaan otettava huomioon kyseisissä jaksoissa säädetyt vakuuden riskiä vähentävät vaikutukset.”

(60 a)  Korvataan 247 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.  Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, 201 artiklan 1 kohdan b–h alakohdassa luetelluilla hyväksyttävillä takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajilla, paitsi ehdot täyttävillä keskusvastapuolilla, on oltava virallisesti hyväksytyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, jonka on 136 artiklan mukaisesti määritelty vastaavan vähintään luottoluokkaa 3 ja joka vastasi vähintään luottoluokkaa 2, kun luottosuoja ensimmäisen kerran hyväksyttiin. Laitokset, joilla on lupa soveltaa IRB-menetelmää luottosuojan tarjoajaan liittyvään välittömään vastuuseen, voivat arvioida ensimmäisen alakohdan mukaista hyväksyttävyyttä siltä perustalta, että luottosuojan tarjoajan PD-luku vastaa 136 artiklassa tarkoitettuihin luottoluokkiin liittyvää PD-lukua.”

(61)  Korvataan 272 artiklan 6 ja 12 alakohta seuraavasti:

”6)’suojausryhmällä’ sellaista liiketoimien ryhmää yhden nettoutusryhmän sisällä, johon voidaan soveltaa täydellistä tai osittaista kuittausta määritettäessä tulevaisuuden potentiaalista vastapuoliriskiä tämän luvun 3 tai 4 jaksossa säädettyjen menetelmien mukaisesti;

12) ’markkina-arvolla (current market value, CMV)’ tämän luvun 3–5 jaksoa sovellettaessa kaikkien nettoutusryhmään kuuluvien liiketoimien nettomarkkina-arvoa ilman saatuja tai asetettuja vakuuksia, missä positiiviset ja negatiiviset markkina-arvot on nettoutettu laskettaessa markkina-arvoa;”.

(62)  Lisätään 272 artiklaan 7 a ja 12 a kohta seuraavasti:

”7 a) ’yksisuuntaisella vakuusvajesopimuksella’ vakuusvajesopimusta, jonka mukaan laitoksen on asetettava vakuusmarginaali vastapuolelle, mutta se ei saa vakuusmarginaalia kyseiseltä vastapuolelta tai päinvastoin;”.

”12 a) ’riippumattomalla vakuuden nettomäärällä’ soveltuvin osin nettoutusryhmän vastaanotetun tai asetetun nettovakuuden volatiliteettikorjattua arvoa pois lukien vakuusmarginaali;”.

(63)  Muutetaan 273 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.  Laitosten on laskettava liitteessä II lueteltujen sopimusten vastuuarvo jonkin tämän luvun 3–6 jaksossa esitetyn menetelmän perusteella tämän artiklan mukaisesti.

Jos laitos ei täytä 273 a artiklan 2 kohdan mukaisia ehtoja, se ei saa käyttää tämän luvun 4 jaksossa esitettyä menetelmää. Jos laitos ei täytä 273 a artiklan 3 kohdan mukaisia ehtoja, se ei saa käyttää tämän luvun 5 jaksossa esitettyä menetelmää.

Määritettäessä liitteessä II olevassa 3 kohdassa lueteltujen sopimusten vastuuarvoja laitos ei saa käyttää tämän luvun 5 jaksossa esitettyä menetelmää.

Laitokset voivat ryhmänä käyttää tämän luvun 3–6 jaksossa esitettyjä menetelmiä yhdistelmänä jatkuvasti. Yksittäinen laitos ei saa käyttää tämän luvun 3–6 jaksossa esitettyjä menetelmiä yhdistelmänä jatkuvasti.”

(b)  Korvataan 6, 7, 8 ja 9 kohta seuraavasti:

”6. Kaikissa tämän luvun 3–6 jaksossa vahvistetuissa menetelmissä tietyn vastapuolen vastuuarvo on sama kuin kyseisen vastapuolen kullekin nettoutusryhmälle laskettujen vastuuarvojen summa.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, kun yhtä vakuusvajesopimusta sovelletaan useaan kyseisen vastapuolen nettoutusryhmään ja laitos käyttää yhtä tämän luvun 3 ja 6 jaksossa säädettyä menetelmää kyseisten nettoutusryhmien vastuuarvon laskemiseksi, vastuuarvo on laskettava kyseisen jakson mukaisesti.

Tietylle vastapuolelle liitteessä II lueteltujen OTC-johdannaissopimusten tietylle nettoutusryhmälle tämän luvun mukaisesti laskettu vastuuarvo on nolla tai – jos seuraavaksi mainittu luku on suurempi – vastapuoleen liittyvien kaikkien nettoutusryhmien vastuuarvojen summan ja kyseiseen vastapuoleen liittyvän sellaisen vastuun arvonoikaisun (CVA) summan, jonka laitos hyväksyy tapahtuneeksi arvonalennukseksi, välinen erotus. Vastuiden arvonoikaisut on laskettava ilman, että otetaan huomioon tätä kuittaavaa velan arvonoikaisua, joka kohdistuisi yrityksen omaan luottoriskiin ja jonka yritys on jo vähentänyt omista varoista 33 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.

7. Laskettaessa vastuuarvoja tämän luvun 3–5 jaksossa säädettyjen menetelmien mukaisesti laitokset voivat käsitellä kahta samaan nettoutussopimukseen kuuluvaa OCT-johdannaissopimusta, jotka ovat täysin yhdenmukaisia, ikään kuin ne olisivat yksi sopimus, jonka nimellinen pääoma on nolla.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa kahden OTC-johdannaissopimuksen katsotaan olevan täysin yhdenmukaisia, kun ne täyttävät kaikki seuraavat ehdot:

(a)  niiden riskipositiot ovat vastakkaismerkkisiä;

(b)  niiden ominaisuudet ovat samat lukuun ottamatta kaupantekopäivää;

(c)  niiden kassavirrat kuittaavat toisensa täysin.

8. Laitosten on määriteltävä pitkän selvitysajan liiketoimista aiheutuvien vastuiden vastuuarvot käyttäen mitä tahansa tämän luvun 3–6 jaksossa vahvistettua menetelmää riippumatta menetelmästä, jonka laitos on valinnut OTC-johdannaisille ja takaisinostotransaktioille, arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksiantamiselle tai -ottamiselle sekä vakuudelliselle limiittiluotonannolle. Laskiessaan omien varojen vaatimuksia, jotka koskevat pitkän selvitysajan liiketoimia, laitos, joka käyttää 3 luvussa vahvistettua menetelmää, voi soveltaa riskipainoja 2 luvussa vahvistetun menetelmän mukaisesti jatkuvasti ja kyseisten positioiden olennaisuudesta riippumatta.

9. Tämän luvun 3–6 jaksossa vahvistettujen menetelmien osalta laitosten on käsiteltävä liiketoimia, joissa on havaittu wrong-way -erityisriski, 291 artiklan mukaisesti.”

(64)  Lisätään 273 a ja 273 b artikla seuraavasti:

”273 a artiklaEdellytykset yksinkertaistettujen menetelmien käyttämiselle vastuuarvoa laskettaessa

1.  Laitos voi laskea johdannaispositioiden vastuuarvon 4 jaksossa säädetyn menetelmän mukaisesti edellyttäen, että sen tase-eriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sisältyvä johdannaisiin liittyvän liiketoiminnan koko on kuukausittain tehtävän arvioinnin perusteella enintään seuraavien kynnysarvojen suuruinen:

(a)  10 prosenttia laitoksen kokonaisvaroista;

(b)  300 miljoonaa euroa;

2.  Laitos voi laskea johdannaispositioiden vastuuarvon 5 jaksossa vahvistetun menetelmän mukaisesti edellyttäen, että sen tase-eriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sisältyvä johdannaisiin liittyvän liiketoiminnan koko on kuukausittain tehtävän arvioinnin perusteella enintään seuraavien kynnysarvojen suuruinen:

(a)  5 prosenttia laitoksen kokonaisvaroista;

(b)  100 miljoonaa euroa;

3.  Sovellettaessa 1 ja 2 kohtaa laitosten on laskettava tase-eriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sisältyvä johdannaisiin liittyvän liiketoimintansa koko tiettynä päivänä seuraavien vaatimusten mukaisesti:

(a)  johdannaispositiot on arvostettava niiden kyseisen päivän markkinahintoihin. Jos position markkina-arvoa ei ole saatavilla kyseiselle päivälle, laitosten on käytettävä position käypää arvoa kyseisenä päivänä. Jos position käypää arvoa tai markkina-arvoa ei ole saatavilla tietylle päivälle, laitosten on käytettävä position tuoreinta markkina-arvoa.

(b)  pitkien positioiden absoluuttinen arvo on laskettava yhteen lyhyiden positioiden absoluuttisen arvon kanssa.

(b a)  laskentaan on sisällytettävä kaikki johdannaispositiot, lukuun ottamatta luottojohdannaisia, jotka kirjataan taseeseen kaupankäyntivaraston ulkopuolisia luottoriskejä kattavina sisäisinä suojauksina.

4.  Laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille tämän luvun 4 tai 5 jaksossa säädetyistä menetelmistä, joita ne tapauksen mukaan käyttävät tai lopettavat käyttämästä, laskeakseen johdannaispositioidensa vastuuarvon.

5.  Laitokset eivät saa tehdä johdannaistransaktiota koskevaa sopimusta ainoastaan noudattaakseen jotain 1 ja 2 kohdassa asetetuista edellytyksistä kuukausittaisen arvioinnin aikana.

273 b artiklaYksinkertaistettujen menetelmien käyttämiselle asetettujen edellytysten noudattamatta jättäminen johdannaisten vastuuarvoa laskettaessa

1.  Jos laitos ei enää täytä yhtään 273 a artiklan 1 tai 2 kohdassa olevaa edellytystä, sen on ilmoitettava siitä välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle.

2.  Laitoksen on lopetettava 273 a artiklan 1 tai 2 kohdan soveltaminen kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun jokin seuraavista tilanteista toteutuu:

(a)  laitos ei täytä yhtään 273 a artiklan 1 tai 2 kohdan edellytystä kolmen peräkkäisen kuukauden ajan;

(b)  laitos ei täytä yhtään 273 a artiklan 1 tai 2 kohdan edellytystä, tapauksen mukaan, yli kuuden kuukauden aikana viimeksi kuluneen 12 kuukauden ajanjaksolla.

3.  Kun laitos lopettaa 273 a artiklan 1 tai 2 kohdan soveltamisen, se saa määrittää johdannaispositioidensa vastuuarvon käyttämällä tämän luvun 4 tai 5 jaksossa säädettyjä menetelmiä ainoastaan, jos se osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että kaikki 273 a artiklan 1 tai 2 kohdassa säädetyt edellytykset on täytetty keskeytyksettä kokonaisen vuoden ajan.”

(65)  Korvataan kolmannen osan II osaston 6 luvun 3 jakso seuraavasti:

”3 JAKSOVASTAPUOLIRISKIN STANDARDIMENETELMÄ

274 artiklaVastuuarvo

1.  Laitos voi laskea yksittäisen vastuuarvon nettoutusryhmän tasolla kaikille nettoutussopimuksen kattamille liiketoimille, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  nettoutussopimus kuuluu yhteen 295 artiklassa tarkoitetuista nettoutussopimusten tyypeistä;

(b)  toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet nettoutussopimuksen 296 artiklan mukaisesti;

(c)  laitos on täyttänyt 297 artiklassa säädetyt velvoitteet nettoutussopimuksen osalta.

Jos kyseisistä ehdoista yksikin jää täyttymättä, laitoksen on käsiteltävä kutakin liiketointa ikään kuin se muodostaisi oman nettoutusryhmänsä.

2.  Laitosten on laskettava nettoutusryhmän vastuuarvo vastapuoliriskin standardimenetelmää käyttäen seuraavasti:

jossa:

RC   =   275 artiklan mukaisesti laskettu jälleenhankinta-arvo;

PFE   =   278 artiklan mukaisesti laskettu tulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski;

α   =   1,4.

3.  Vakuusvajesopimuksen alaisen nettoutusryhmän vastuuarvo on rajattava nettoutusryhmän vastuuarvoon, joka samalla nettoutusryhmällä olisi, jos siihen ei sovellettaisi minkäänlaista vakuusvajesopimusta.

4.  Jos samaan nettoutusryhmään sovelletaan useita vakuusvajesopimuksia, laitosten on kohdennettava kukin vakuusvajesopimus siihen nettoutusryhmän liiketoimien ryhmään, johon kyseistä vakuusvajesopimusta sopimusoikeudellisesti sovelletaan, ja laskettava vastuuarvo erikseen kullekin kyseisistä ryhmiin jaetuista transaktioista.

5.  Laitokset voivat asettaa nollaksi sellaisen nettoutusryhmän vastuuarvon, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

(a)  nettoutusryhmä koostuu ainoastaan myydyistä optioista;

(b)  nettoutusryhmän markkina-arvo on aina negatiivinen;

(c)  laitos on vastaanottanut kaikkien nettoutusryhmään kuuluvien optioiden preemion ennakolta sopimusten täytäntöönpanon vakuudeksi;

(d)  nettoutusryhmään ei sovelleta mitään vakuusvajesopimusta.

6.  Nettoutusryhmässä laitosten on korvattava liiketoimi, joka on lineaarinen yhdistelmä ostettuja tai myytyjä osto- tai myyntioptioita, kaikilla yksittäisillä optioilla, jotka muodostavat kyseisen yksittäisenä liiketoimena pidettävän lineaarisen yhdistelmän tämän jakson mukaista nettoutusryhmän vastuuarvo

275 artiklaJälleenhankinta-arvo

1.  Laitosten on laskettava jälleenhankinta-arvo (RC) nettoutusryhmille, joihin ei sovelleta vakuusvajesopimusta, seuraavan kaavan mukaisesti:

2.  Laitosten on laskettava jälleenhankinta-arvo yksittäisille nettoutusryhmille, joihin sovelletaan vakuusvajesopimusta, seuraavan kaavan mukaisesti:

 

jossa:

VM    =   säännöllisesti nettoutusryhmän markkina-arvon muutosten lieventämiseksi nettoutusryhmää varten tapauksen mukaan vastaanotetun tai asetetun nettovakuusmarginaalin volatiliteettikorjattu arvo;  

TH    =    nettoutusryhmään vakuusvajesopimuksen mukaan sovellettava vakuusvajeraja, jonka alittuessa laitos ei voi vaatia vakuutta;

MTA    =  nettoutusryhmään vakuusvajesopimuksen mukaan sovellettava siirron vähimmäismäärä.

3.  Laitosten on laskettava jälleenhankinta-arvo useille nettoutusryhmille, joihin sovelletaan vakuusvajesopimusta, seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa:

i  =   nettoutusryhmiä, joihin sovelletaan yhtä vakuusvajesopimusta, merkitsevä indeksi;

CMVi  =   nettoutusryhmän ”i” markkina-arvo;

VMMA   =   useaa nettoutusryhmää varten niiden markkina-arvon muutosten lieventämiseksi säännöllisesti tapauksen mukaan vastaanotetun tai asetetun vakuuden volatiliteettikorjatun arvon yhteismäärä;

NICAMA  =   muita useita nettoutusryhmiä kuin VMMA varten tapauksen mukaan vastaanotetun tai asetetun vakuuden volatiliteettikorjatun arvon yhteismäärä.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa NICAMA voidaan laskea kaupan tasolla, nettoutusryhmän tasolla tai kaikkien niiden nettoutusryhmien tasolla, joihin vakuusvajesopimusta sovelletaan, riippuen siitä tasosta, jolla vakuusvajesopimusta sovelletaan.

276 artiklaVakuuden hyväksyminen ja käsittely

1.  Tätä jaksoa sovellettaessa laitosten on laskettava muuttujien VM, VMMA, NICA ja NICAMA vakuusmäärät soveltamalla kaikkia seuraavia vaatimuksia:

(a)  jos kaikki nettoutusryhmään sisältyvät liiketoimet kuuluvat kaupankäyntivarastoon, ainoastaan 299 artiklan mukaan hyväksyttäväksi katsottava vakuus voidaan hyväksyä;

(b)  jos nettoutusryhmä sisältää vähintään yhden kaupankäyntivaraston ulkopuolisen liiketoimen, ainoastaan 197 artiklan mukaan hyväksyttäväksi katsottava vakuus voidaan hyväksyä;

(c)  vastapuolelta saatu vakuus on hyväksyttävä positiivisella merkillä ja vastapuolelle asetettu vakuus on hyväksyttävä negatiivisella merkillä;

(d)  minkä tahansa tyyppisen saadun tai asetetun vakuuden volatiliteettikorjattu arvo on laskettava 223 artiklan mukaisesti. Tässä laskennassa laitokset eivät saa käyttää 225 artiklassa säädettyä menetelmää;

(e)  samaa vakuuserää ei sisällytetä muuttujiin VM ja NICA samanaikaisesti;

(f)  samaa vakuuserää ei sisällytetä muuttujiin VMMA ja NICAMA samanaikaisesti;

(g)  mitään sellaista vastapuolelle asetettua vakuutta, joka on eroteltu kyseisen vastapuolen omaisuuseristä ja on sen vuoksi konkurssioikeudellisesti erillinen, jos kyseinen vastapuoli laiminlyö maksunsa tai tulee maksukyvyttömäksi, ei voida hyväksyä muuttujien NICA ja NICAMA laskennassa.

2.  Laskettaessa 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun asetetun vakuuden volatiliteettikorjattua arvoa laitosten on korvattava 223 artiklan 2 kohdassa oleva kaava seuraavalla kaavalla:

3.  Sovellettaessa 1 kohdan d alakohtaa laitosten on asetettava saadun tai asetetun vakuuden volatiliteettikorjatun arvon laskennan kannalta olennainen realisointiaika jommankumman seuraavista aikahorisonteista mukaisesti:

(a)  aikahorisontti on yksi vuosi 276 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille nettoutusryhmille;

(b)  aikahorisontti on 279 d artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti määritetty riskivakuusjakso 276 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuille nettoutusryhmille.

277 artiklaLiiketoimien sijoittaminen riskiluokkiin

1.  Laitosten on sijoitettava jokainen nettoutusryhmän liiketoimi johonkin seuraavista kuudesta riskiluokasta 278 artiklassa tarkoitetun nettoutusryhmän tulevaisuuden potentiaalisen vastapuoliriskin määrittämiseksi:

(a)  korkoriski;

(b)  valuuttakurssiriski;

(c)  luottoriski;

(d)  osakeriski;

(e)  hyödykeriski;

(f)  muut riskit.

2.  Laitosten on suoritettava 1 kohdassa tarkoitettu sijoittaminen liiketoimen pääasiallisen riskitekijän perusteella. Muiden kuin 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta pääasiallisen riskitekijän on oltava johdannaisposition ainoa olennainen riskitekijä.

3.  Sellaisen johdannaistransaktion osalta, joka on luokiteltu kaupankäyntivarastoon, johon laitos soveltaa 1 a tai 1 b luvussa säädettyjä menetelmiä markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskemiseksi, pääasiallinen riskitekijä on [tämän asetuksen soveltamispäivä] lähtien se riskitekijä, johon liittyy kaikista kyseiselle liiketoimelle IV osaston 1 b luvun mukaisesti lasketuista herkkyyksistä suurin absoluuttinen herkkyys.

4.  Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, laitosten on noudatettava seuraavia vaatimuksia, kun ne sijoittavat liiketoimia 1 kohdassa lueteltuihin riskiluokkiin:

(a)  jos liiketoimen pääasiallinen riskitekijä on inflaatiomuuttuja, laitosten on sijoitettava liiketoimi korkoriskiluokkaan;

(b)  jos liiketoimen pääasiallinen riskitekijä on ilmasto-olosuhdemuuttuja, laitosten on sijoitettava liiketoimi hyödykeriskiluokkaan.

5.  Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, laitosten on sijoitettava johdannaistransaktiot, joilla on useampi kuin yksi olennainen riskitekijä, yhtä useampaan riskiluokkaan. Jos kaikki olennaiset riskitekijät yhdessä kyseisistä transaktioista kuuluvat samaan riskiluokkaan, laitosten edellytetään sijoittavan kyseinen transaktio yhden kerran kyseiseen riskiluokkaan perustuen kyseisistä riskitekijöistä olennaisimpaan. Jos olennaiset riskitekijät yhdessä kyseisistä transaktioista kuuluvat eri riskiluokkiin, laitosten edellytetään sijoittavan kyseinen transaktio yhden kerran kuhunkin riskiluokkaan, jossa transaktiolla on vähintään yksi olennainen riskitekijä, perustuen kyseisistä riskitekijöistä olennaisimpaan kyseisessä riskiluokassa.

6.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään yksityiskohtaisemmin

(a)  menetelmä muiden kuin 3 kohdassa tarkoitettujen transaktioiden ainoan olennaisen riskitekijän tunnistamiseksi;

(b)  menetelmä niiden transaktioiden tunnistamiseksi, joilla on useampi kuin yksi olennainen riskitekijä, ja olennaisimman riskitekijän tunnistamiseksi 3 kohtaa sovellettaessa;

EPV toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [kuusi kuukautta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

277 a artiklaSuojausryhmät

1.  Laitosten on laadittava asianomaiset suojausryhmät kutakin nettoutusryhmän riskiluokkaa varten ja osoitettava kukin liiketoimi suojausryhmiin seuraavasti:

(a)  korkoriskiluokkaan sijoitetut liiketoimet on osoitettava samaan suojausryhmään vain, jos niiden pääasiallinen riskitekijä on saman valuutan määräinen;

(b)  valuuttakurssiriskiluokkaan sijoitetut liiketoimet on osoitettava samaan suojausryhmään vain, jos niiden pääasiallinen riskitekijä perustuu samaan valuuttapariin;

(c)  kaikki luottoriskiluokkaan sijoitetut liiketoimet on osoitettava samaan suojausryhmään;

(d)  kaikki osakeriskiluokkaan sijoitetut liiketoimet on osoitettava samaan suojausryhmään;

(e)  hyödykeriskiluokkaan sijoitetut liiketoimet on osoitettava yhteen seuraavista viidestä suojausryhmästä niiden pääasiallisen riskitekijän luonteen perusteella:

(i)  energia;

(ii)  metallit;

(iii)  maataloustuotteet;

(iv)  ilmasto-olot;

(v)  muut hyödykkeet.

(f)  muuhun riskiluokkaan sijoitetut liiketoimet on osoitettava samaan suojausryhmään vain, jos niiden pääasiallinen riskitekijä on sama.

Sovellettaessa a alakohtaa korkoriskiluokkaan sijoitetut liiketoimet, joiden pääasiallinen riskitekijä on inflaatiomuuttuja, on kohdennettava erillisiin suojausryhmiin, jotka eivät ole samoja kuin sellaisille liiketoimille vahvistetut korkoriskiluokkaan sijoitetut suojausryhmät, joiden pääasiallinen riskitekijä on inflaatiomuuttuja. Kyseiset liiketoimet on kohdennettava samaan suojausryhmään vain, jos niiden pääasiallinen riskitekijä on saman valuutan määräinen.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, laitosten on vahvistettava erilliset yksittäiset suojausryhmät kussakin riskiluokassa seuraavia liiketoimia varten:

(a)  liiketoimet, joiden pääasiallinen riskitekijä on markkinahintojen perusteella laskettu volatiliteetti, riskitekijän toteutunut volatiliteetti tai kahden riskitekijän välinen korrelaatio;

(b)  liiketoimet, joiden pääasiallinen riskitekijä on kahden samaan riskiluokkaan sijoitetun riskitekijän välinen eroavuus, tai kahdesta saman valuutan määräisestä maksuvelvoitteesta koostuvat liiketoimet, joissa samasta riskiluokasta kuin pääasiallinen riskitekijä oleva riskitekijä sisältyy toiseen maksuvelvoitteeseen kuin siihen, joka sisältää pääasiallisen riskitekijän.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan a alakohtaa laitosten on osoitettava liiketoimet asianomaisen riskiluokan samaan suojausryhmään vain, jos niiden pääasiallinen riskitekijä on samanlainen.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan b alakohtaa laitosten on osoitettava liiketoimet asianomaisen riskiluokan samaan suojausryhmään vain, jos b alakohdassa tarkoitettujen kyseisten liiketoimien riskitekijöiden pari on samanlainen ja molemmat kyseiseen pariin sisältyvät riskitekijät korreloivat positiivisesti keskenään. Muussa tapauksessa laitosten on osoitettava b alakohdassa tarkoitetut liiketoimet yhteen 1 kohdan mukaisesti vahvistettuun suojausryhmään vain toisen b alakohdassa tarkoitetun riskitekijän perusteella.

3.  Laitosten on toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä asetettava saataville 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen suojausryhmien lukumäärä kullekin riskiluokalle, kunkin suojausryhmän pääasiallinen riskitekijä tai kunkin kyseisen suojausryhmän riskitekijäpari sekä kussakin kyseisistä suojausryhmistä olevien liiketoimien lukumäärä.

278 artiklaTulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski

1.  Laitosten on laskettava nettoutusryhmän tulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski (PFE) seuraavasti:

jossa:

a  =   nettoutusryhmän tulevaisuuden potentiaalisen vastapuoliriskin laskentaan sisältyviä riskiluokkia merkitsevä indeksi;

AddOn(a)  =   riskiluokkaa ”a” koskeva korotus laskettuna tapauksen mukaan 280 a – 280 f artiklan mukaisesti;

kerroin  =   kerroin, joka lasketaan 3 kohdassa tarkoitetulla kaavalla.

Laskentaa varten laitosten on sisällytettävä nettoutusryhmän tulevaisuuden potentiaalisen vastapuoliriskin laskentaan riskiluokkaa koskeva korotus, jos vähintään yksi nettoutusryhmän liiketoimi on sijoitettu kyseiseen riskiluokkaan.

2.  Edellä 275 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun usean nettoutusryhmän, joihin sovelletaan yhtä vakuusvajesopimusta, tulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski lasketaan kaikkien yksittäisten nettoutusryhmien, joita tarkastellaan ikään kuin niihin ei sovellettaisi minkäänlaista vakuusvajesopimusta, yhteenlaskettuna määränä.

3.  Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi kerroin lasketaan seuraavasti:

jossa:

Floorm  =   5 prosenttia;

y     =   

z    =

NICAi   =  riippumaton vakuuden nettomäärä laskettuna ainoastaan liiketoimille, jotka kuuluvat nettoutusryhmään ’i’. NICAi on laskettava kaupan tasolla tai nettoutusryhmän tasolla vakuusvajesopimuksesta riippuen.

279 artiklaRiskiposition laskenta

Jäljempänä 280 a – 280 f artiklassa tarkoitetun riskiluokkaa koskevan korotuksen laskemiseksi laitosten on laskettava nettoutusryhmän jokaisen liiketoimen riskipositio seuraavasti:

jossa:

δ    =   liiketoimen valvojan määrittämä delta laskettuna 279 a artiklassa säädetyn kaavan mukaisesti;

AdjNot  =   liiketoimen mukautettu nimellismäärä laskettuna 279 b artiklan mukaisesti;

MF     =   liiketoimen maturiteettikerroin laskettuna 279 c artiklassa säädetyn kaavan mukaisesti.

279 a artiklaValvojan määrittämä delta

1.  Laitosten on laskettava valvojan määrittämä delta (δ) seuraavasti:

(a)  osto- ja myyntioptioiden osalta, jotka oikeuttavat option ostajan ostamaan tai myymään kohde-etuutena toimivan välineen positiiviseen hintaan yhtenä päivänä tulevaisuudessa, paitsi jos kyseiset optiot on sijoitettu korkoriskiluokkaan, laitosten on käytettävä seuraavaa kaavaa:

jossa:

sign  =  -1, jos liiketoimi on myyty osto-optio tai ostettu myyntioptio

    +1, jos liiketoimi on ostettu myyntioptio tai myyty osto-optio

type  =  -1, jos liiketoimi on myyntioptio

    +1, jos liiketoimi on osto-optio

N(x)    =  standardoitua normaalijakaumaa noudattavan satunnaismuuttujan kumulatiivinen kertymäfunktio eli todennäköisyys, että normaalijakaumaa noudattava satunnaismuuttuja, jonka keskiarvo on nolla ja varianssi yksi, on yhtä suuri tai pienempi kuin ’x’;

P    =  option kohde-etuutena toimivan välineen spot- tai termiinihinta;

K    =  option toteutushinta;

T     =  option erääntymispäivä, joka on ainoa tuleva päivä, jolloin optio voidaan toteuttaa. Erääntymispäivä ilmaistaan vuosina käyttäen asianomaista pankkipäiväkäytäntöä.

σ    =  option valvojan määrittämä volatiliteetti, joka määritetään taulukon 1 mukaisesti liiketoimen riskiluokan ja option kohde-etuutena toimivan välineen luonteen perusteella.

Taulukko 1

Riskiluokka

Kohde-etuutena toimiva väline

Valvojan määrittämä volatiliteetti

Ulkomaanvaluutta

Kaikki

15 %

Luotto

 

Yhden kohteen väline

100 %

Usean kohteen väline

80 %

Osakkeet

 

Yhden kohteen väline

120 %

Usean kohteen väline

75 %

Hyödykkeet

Sähkö

150 %

Muut hyödykkeet (paitsi sähkö)

70 %

Muut

Kaikki

150 %

Option kohde-etuutena toimivan välineen termiinihintaa käyttävän laitoksen on varmistettava, että

i) termiinihinta on option ominaisuuksien mukainen;

ii) termiinihinta lasketaan käyttäen raportointipäivänä vallitsevaa korkokantaa;

iii) termiinihinnassa otetaan huomioon kohde-etuutena toimivan välineen odotetut kassavirrat ennen option erääntymistä.

(b)   synteettisen arvopaperistamisen etuoikeusluokkien osalta laitosten on käytettävä seuraavaa kaavaa:

jossa:

sign  =

A  =   etuoikeusluokan kiinnityspiste;

D  =  etuoikeusluokan irtautumispiste.

(c)  niille liiketoimille, joita ei tarkoiteta a tai b alakohdassa, laitosten on käytettävä seuraavaa valvojan määrittämää deltaa:

2.  Tätä jaksoa sovellettaessa pitkä positio pääasiallisessa riskitekijässä tarkoittaa, että liiketoimen markkina-arvo kasvaa, kun pääasiallisen riskitekijän arvo kasvaa, ja lyhyt positio pääasiallisessa riskitekijässä tarkoittaa, että liiketoimen markkina-arvo pienenee, kun pääasiallisen riskitekijän arvo kasvaa.

Edellä 277 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta pitkä positio on liiketoimi, jonka pääasiallisen riskitekijän herkkyys on positiivinen, ja lyhyt positio on liiketoimi, jonka pääasiallisen riskitekijän herkkyys on negatiivinen. Muiden kuin 277 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta laitosten on määritettävä, ovatko liiketoimet pitkiä vai lyhyitä positioita pääasiallisessa riskitekijässä liiketoimien rakenteesta saatavilla olevan objektiivisen tiedon tai niiden tarkoituksen perusteella.

3.  Laitosten on määritettävä, onko liiketoimi, jolla on useampi kuin yksi olennainen riskitekijä, pitkä vai lyhyt positio kussakin olennaisessa riskitekijässä 2 kohdassa pääasiallista riskitekijää varten käytetyn menetelmän mukaisesti.

4.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään

(a)  kaava, jota laitosten on käytettävä, kun ne laskevat valvojan määrittämää delta-arvoa korkoriskiluokkaan sijoitetuille osto- ja myyntioptioille ottaen huomioon markkinaolosuhteet, joissa korot voivat olla negatiivisia, sekä valvojan määrittämä volatiliteetti, joka soveltuu kyseiseen kaavaan;

(b)  mitä objektiivisia tietoja liiketoimen rakenteesta ja tarkoituksesta laitosten on käytettävä määrittääkseen, onko liiketoimi, johon ei viitata 277 artiklan 2 kohdassa, pitkä vai lyhyt positio pääasiallisessa riskitekijässään;

EPV toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [kuusi kuukautta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

279 b artiklaMukautettu nimellismäärä

1.  Laitosten on laskettava mukautettu nimellismäärä seuraavasti:

(a)  niiden liiketoimien osalta, jotka on sijoitettu korkoriskiluokkaan tai luottoriskiluokkaan, laitosten on laskettava mukautettu nimellismäärä kertomalla johdannaissopimuksen nimellismäärä valvojan määrittämällä duraatiotekijällä, joka lasketaan seuraavasti:

jossa:

R   =   valvojan määrittämä diskonttokorko; R = 5 prosenttia;

S  =  aloituspäivämäärä, joka on päivä, jolloin liiketoimen maksujen suuruuden määrittäminen alkaa tai liiketoimen perusteella ryhdytään maksamaan sellaisia maksuja, jotka eivät liity vakuusvajesopimuksen perusteella vaihdettaviin vakuuksiin. Jos liiketoimen maksujen suuruuden määrittäminen on jo aloitettu tai liiketoimen perusteella on jo ryhdytty maksamaan maksuja raportointipäivänä, aloituspäivämäärä on nolla. Aloituspäivämäärä ilmaistaan vuosina käyttäen asianomaista pankkipäiväkäytäntöä.

Jos liiketoimella on yksi tai useampi päivämäärä tulevaisuudessa, jolloin laitos tai vastapuoli voi päättää liiketoimen loppuunsaattamisesta ennen sen sopimuksenmukaista maturiteettia, aloituspäivämäärä on aikaisin seuraavista:

i) se päivä, tai jos päiviä on useita, aikaisin niistä, jolloin laitos tai vastapuoli voi päättää liiketoimen loppuunsaattamisesta ennen sen sopimuksenmukaista maturiteettia;

ii) päivä, jolloin liiketoimen maksujen suuruuden määrittäminen on jo aloitettu tai liiketoimen perusteella on jo ryhdytty maksamaan maksuja, ei kuitenkaan maksuja, jotka liittyvät vakuuksien vaihtoon vakuusvajesopimuksessa.

Jos liiketoimella on kohde-etuutena toimivana välineenä rahoitusväline, joka voi aiheuttaa sopimusvelvoitteita, jotka ovat ylimääräisiä liiketoimen sopimusvelvoitteisiin nähden, liiketoimen aloituspäivämäärä määritetään perustuen aikaisimpaan päivään, jolloin kohde-etuutena toimivan välineen avulla maksujen suuruuden määrittäminen on jo aloitettu tai sen perusteella on jo ryhdytty maksamaan maksuja.

E  =   päättymispäivä, joka on se päivä, jolloin laitoksen ja vastapuolen välillä vaihdetaan liiketoimen viimeisen sopimuksenmukaisen maksun arvo. Päättymispäivä ilmaistaan vuosina käyttäen asianomaista pankkipäiväkäytäntöä.

Jos liiketoimella on kohde-etuutena toimivana rahoitusvälineenä rahoitusväline, joka voi aiheuttaa sopimusvelvoitteita, jotka ovat ylimääräisiä liiketoimen sopimusvelvoitteisiin nähden, liiketoimen päättymispäivä määritetään perustuen kohde-etuutena toimivan välineen viimeiseen sopimuksenmukaiseen maksuun;

(b)  valuuttakurssiriskiluokkaan sijoitettujen liiketoimien osalta laitosten on laskettava mukautettu nimellismäärä seuraavasti:

(i)  jos liiketoimi sisältää vain yhden maksuvelvoitteen, mukautettu nimellismäärä on johdannaissopimuksen nimellismäärä;

(ii)  jos liiketoimi sisältää kaksi maksuvelvoitetta ja yhden maksuvelvoitteen nimellismäärä on laitoksen raportointivaluutan määräinen, mukautettu nimellismäärä on toisen maksuvelvoitteen nimellismäärä;

(iii)  jos liiketoimi sisältää kaksi maksuvelvoitetta ja molempien maksuvelvoitteiden nimellismäärä on muun kuin laitoksen raportointivaluutan määräinen, mukautettu nimellismäärä on suurin näistä kahdesta maksuvelvoitteen nimellismäärästä sen jälkeen, kun kyseiset määrät on muutettu laitoksen raportointivaluutan määräisiksi vallitsevaan avistakurssiin.

(c)  niiden liiketoimien osalta, jotka on sijoitettu korkoriskiluokkaan tai hyödykeriskiluokkaan, laitosten on laskettava mukautettu nimellismäärä kertomalla liiketoimen kohde-etuutena toimivan välineen yhden yksikön markkinahinta yksiköiden määrällä siinä kohde-etuutena toimivassa välineessä, johon liiketoimi viittaa.

  Laitoksen on käytettävä nimellismäärää mukautettuna nimellismääränä, jos osakeriskiluokkaan tai hyödykeriskiluokkaan sijoitettu liiketoimi ilmaistaan sopimuksellisesti nimellismääränä, eikä yksiköiden määränä kohde-etuutena toimivassa välineessä.

2.  Laitosten on määritettävä kohde-etuutena toimivan välineen nimellismäärä tai yksiköiden määrä 1 kohdassa tarkoitetun liiketoimen mukautetun nimellismäärän laskemista varten seuraavasti:

(a)  jos liiketoimen kohde-etuutena toimivan välineen nimellismäärää tai yksiköiden määrää ei ole vahvistettu ennen sen sopimuksenmukaista maturiteettia:

(i)  kohde-etuutena toimivan välineen determinististen nimellismäärien ja yksiköiden määrien osalta nimellismäärä on kaikkien kohde-etuutena toimivan välineen nimellismäärien tai yksiköiden määrien determinististen arvojen painotettu keskiarvo tapauksen mukaan liiketoimen sopimuksenmukaiseen maturiteettiin saakka, kun painokerroin on se osuus aikavälistä, jonka aikana sovelletaan kutakin nimellismäärän arvoa;

(ii)  kohde-etuutena toimivan välineen stokastisten nimellismäärien ja yksiköiden määrien osalta nimellismäärä on määrä, joka määritellään vahvistamalla kaavan sisällä olevat markkina-arvot tulevien markkina-arvojen laskemiseksi.

(b)  binääri- ja digitaalioptioiden osalta nimellismäärä on suurin arvo option mahdollisten tilojen tuottamista maksuista sen erääntyessä.

Jos option mahdollinen maksu on stokastinen, laitoksen on käytettävä a alakohdan ii alakohdassa säädettyä menetelmää nimellismäärän arvon määrittämiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista;

(c)  sopimusten, joiden nimellismäärä vaihdetaan useaan kertaan, nimellismäärä on kerrottava sopimusten mukaisten vielä jäljellä olevien maksujen lukumäärällä;

(d)  niiden sopimusten, jotka johtavat kassavirtamaksujen tai sopimuksen kohde-etuuden moninkertaistumiseen, laitoksen on mukautettava nimellismäärää sellaisten vaikutusten huomioonottamiseksi, joita moninkertaistumisella on kyseisten sopimusten riskirakenteeseen.

3.  Laitosten on muunnettava liiketoimen mukautettu nimellismäärä raportointivaluuttaansa vallitsevaan avistakurssiin, jos mukautettu nimellismäärä lasketaan tämän artiklan mukaisesti muun valuutan määräisen kohde-etuutena toimivan välineen yksiköiden määrän sopimuksenmukaisen nimellismäärän tai markkinahinnan perusteella.

279 c artiklaMaturiteettikerroin

1.  Laitosten on laskettava maturiteettikerroin (MF) seuraavasti:

(a)  niiden liiketoimien osalta, jotka kuuluvat 275 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin nettoutusryhmiin, laitoksen on käytettävä seuraavaa kaavaa:

jossa:

M      =  liiketoimen jäljellä oleva maturiteetti, joka on yhtä kuin liiketoimen kaikkien sopimusvelvoitteiden loppuunsaattamiseen tarvittava ajanjakso. Tätä varten johdannaissopimuksen valinnaisuutta pidetään sopimusvelvoitteena. Jäljellä oleva maturiteetti ilmaistaan vuosina käyttäen asianomaista pankkipäiväkäytäntöä.

Jos liiketoimella on toinen johdannaissopimus kohde-etuutena toimivana välineenä, ja se voi aiheuttaa ylimääräisiä sopimusvelvoitteita liiketoimen sopimusvelvoitteiden lisäksi, liiketoimen jäljellä oleva maturiteetti on yhtä kuin se aika, joka tarvitaan kohde-etuutena toimivan välineen kaikkien sopimusvelvoitteiden loppuunsaattamiseen.

OneBusinessYear  =  yksi vuosi pankkipäivinä ilmaistuna käyttäen asianomaista pankkipäiväkäytäntöä.

(b)  niihin nettoutusryhmiin, joihin viitataan 275 artiklan 2 ja 3 kohdassa, sisältyvien liiketoimien maturiteettikerroin määritellään seuraavasti:

jossa:

MPOR    =   jäljempänä 285 artiklan 2–5 kohdan mukaisesti määritetyn nettoutusryhmän riskivakuusjakso.

Kun määritetään asiakkaan ja määritysosapuolen välisten liiketoimien riskivakuusjaksoa, asiakkaana tai määritysosapuolena toimivan laitoksen on sovellettava 5 pankkipäivän vähimmäisjaksoa 285 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn sijaan.

2.  Edellä oleva 1 kohtaa sovellettaessa jäljellä oleva maturiteetti on yhtä suuri kuin sellaisten liiketoimien seuraavaan tarkistuspäivään jäljellä oleva aika, jotka on strukturoitu määrättyjen maksupäivien jälkeen jäljellä olevien riskien poistamiseksi ja joissa ehdot on sovittu uudelleen sellaisiksi, että sopimuksen markkina-arvo kyseisinä maksupäivinä on nolla.

280 artiklaSuojausryhmän valvojan määrittämän tekijän kerroin

Jäljempänä 280 a – 280 f artiklassa tarkoitetun suojausryhmää koskevan korotuksen laskennassa suojausryhmän valvojan määrittämän tekijän kerroin ’ϵ’ on seuraava:

  1 277 a artiklan 1 kohdan mukaisesti perustetuille suojausryhmille

ϵ= 5 277 a artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti perustetuille suojausryhmille

  0,5 277 a artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti perustetuille suojausryhmille

280 a artiklaKorkoriskiluokkaa koskeva korotus

1.  Sovellettaessa 278 artiklaa laitosten on laskettava korkoriskiluokkaa koskeva korotus tietylle nettoutusryhmälle seuraavasti:

jossa:

j    = kaikkia nettoutusryhmälle 277 a artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan mukaisesti vahvistettuja korkoriskisuojausryhmiä merkitsevä indeksi;

AddOnIRj  = 2 kohdan mukaisesti lasketun korkoriskiluokan suojausryhmää ’j’ koskeva korotus.

2.  Korkoriskiluokan suojausryhmää ’j’ koskeva korotus lasketaan seuraavasti:

jossa:

ϵj      =  suojausryhmän ’j’ suojausryhmän valvojan määrittämän tekijän kerroin, jonka sovellettava arvo määräytyy 280 artiklan mukaisesti;

SFIR       =  valvojan määrittämä tekijä korkoriskiluokalle, jonka arvo on 0,5 prosenttia;

EffNotIRj  =  suojausryhmän ’j’ efektiivinen nimellismäärä, joka lasketaan 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

3.  Suojausryhmän ’j’ efektiivisen nimellismäärän laskemiseksi laitosten on ensin sijoitettava suojausryhmän jokainen liiketoimi asianmukaiseen taulukon 2 luokkaan. Niiden on tehtävä se kunkin liiketoimen päättymisajankohdan perusteella, joka määritetään 279 b artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti:

Taulukko 2

Luokka

Päättymisajankohta

(vuotta)

1

>0 ja <=1

2

>1 ja <= 5

3

> 5

Sen jälkeen laitosten on laskettava suojausryhmän ’j’ efektiivinen nimellismäärä seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa

l  =  riskipositiota merkitsevä indeksi;

Dj,k   =  suojausryhmän ’j’ alaluokan ’k’ efektiivinen nimellismäärä laskettuna seuraavasti:

280 b artiklaValuuttakurssiriskiluokkaa koskeva korotus

1.  Sovellettaessa 278 artiklaa valuuttakurssiriskiluokkaa koskeva korotus lasketaan tietylle nettoutusryhmälle seuraavasti:

jossa:

j  = nettoutusryhmälle 277 a artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 2 kohdan mukaisesti vahvistettuja valuuttakurssiriskin suojausryhmiä merkitsevä indeksi;

AddOnFXj   =  2 kohdan mukaisesti laskettu valuuttariskiluokan suojausryhmää ’j’ koskeva korotus.

2.  Valuuttakurssiriskiluokan suojausryhmää ’j’ koskeva korotus lasketaan seuraavasti:

jossa:

ϵj    =   suojausryhmän ’j’ valvojan määrittämän tekijän kerroin, joka lasketaan 280 artiklan mukaisesti;

SFFX    =   valvojan määrittämä tekijä valuuttakurssiriskiluokalle, jonka arvo on 4 prosenttia;

EffNotIRj  =  suojausryhmän ’j’ efektiivinen nimellismäärä laskettuna seuraavasti:

280 c artiklaLuottoriskiluokkaa koskeva korotus

1.  Sovellettaessa 2 kohtaa laitosten on vahvistettava nettoutusryhmän asianomaiset luottoreferenssiyhteisöt seuraavasti:

(a) Kutakin luottoriskiluokkaan luokitellun yhden kohteen liiketoimen kohde-etuutena toimivan vieraan pääoman ehtoisen referenssirahoitusvälineen liikkeeseenlaskijaa varten on oltava yksi luottoreferenssiyhteisö. Yhden kohteen liiketoimet on osoitettava samalle luottoreferenssiyhteisölle vain silloin, kun sama liikkeeseenlaskija on laskenut liikkeeseen kyseisten liiketoimien kohde-etuutena toimivan vieraan pääoman ehtoisen referenssirahoitusvälineen.

(b)  Kutakin luottoriskiluokkaan luokitellun usean kohteen liiketoimen kohde-etuutena toimivan vieraan pääoman ehtoisen referenssirahoitusvälineen ryhmää tai yhteen riskikohteeseen perustuvaa luottojohdannaista varten on oltava yksi luottoreferenssiyhteisö. Usean kohteen liiketoimet on osoitettava samalle luottoreferenssiyhteisölle vain silloin, kun kyseisten liiketoimien kohde-etuuksina toimivien vieraan pääoman ehtoisten referenssirahoitusvälineiden ryhmällä tai kyseisten liiketoimien yhteen riskikohteeseen perustuvilla luottojohdannaisilla on samat osatekijät.

2.  Sovellettaessa 278 artiklaa laitoksen on laskettava luottoriskiluokkaa koskeva korotus tietylle nettoutusryhmälle seuraavasti:

jossa:

j    =   nettoutusryhmälle 277 a artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 2 kohdan mukaisesti vahvistettuja kaikkia luottoriskin suojausryhmiä merkitsevä indeksi;

AddOnCreditj  =  2 kohdan mukaisesti laskettu suojausryhmän ’j’ luottoriskiluokkaa koskeva korotus.

3.  Laitosten on laskettava suojausryhmän ’j’ luottoriskiluokkaa koskeva korotus seuraavasti:

jossa:

j       =  1 kohdan mukaisesti vahvistettuja nettoutusryhmän luottoreferenssiyhteisöjä merkitsevä indeksi;

ϵj      =   suojausryhmän ’j’ valvojan määrittämän tekijän kerroin, joka määritetään 280 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

AddOn(Entityj)   =   4 kohdan mukaisesti määritettyä luottoreferenssiyhteisöä ’j’ koskeva korotus;

ρjCredit     =   yhteisön ’j’ korrelaatiokerroin. yhteisön ’j’ korrelaatiokerroin. Jos luottoreferenssiyhteisö ’j’ on vahvistettu 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, ρjCredit = 50 prosenttia. Jos luottoreferenssiyhteisö ’j’ on vahvistettu 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, ρjCredit = 80 prosenttia.

4.  Laitosten on laskettava luottoreferenssiyhteisöä ’j’ koskeva korotus seuraavasti:

jossa:

EffNotCreditj   =  luottoreferenssiyhteisön ’j’ efektiivinen nimellismäärä laskettuna seuraavasti:

jossa

l    =   riskipositiota merkitsevä indeksi;

SFj,lCredit  =   5 kohdan mukaisesti määritetty luottoreferenssiyhteisön ’j’ valvojan määrittämä tekijä.

5.  Sovellettaessa 4 kohtaa laitosten on laskettava luottoreferenssiyhteisöön ’j’ sovellettava valvojan määrittämä tekijä seuraavasti:

(a)  Edellä 1 kohdan a alakohdan mukaisesti vahvistetun luottoreferenssiyhteisön ’j’ osalta SFj,lCredit on sijoitettava yhteen kuudesta tämän artiklan taulukossa 3 ilmoitetusta valvojan määrittämästä tekijästä käyttäen perusteena vastaavan yksittäisen liikkeeseenlaskijan valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen tekemää ulkoista luottoluokitusta. Jos on kyse yksittäisestä liikkeeseenlaskijasta, jolle ei ole saatavilla valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luokitusta,

(i)  II osaston 3 luvun mukaista menetelmää käyttävän laitoksen on määritettävä, mitä ulkoista luottoluokitusta yksittäisen liikkeeseenlaskijan sisäinen luottoluokitus vastaa;

(ii)  II osaston 2 luvun mukaista menetelmää käyttävän laitoksen on sovellettava kyseiseen luottoreferenssiyhteisöön kerrointa SFj,lCredit = 0,54 prosenttia. Kuitenkin, jos laitos soveltaa yksittäiseen liikkeeseenlaskijaan liittyvään vastapuoliriskiin 128 artiklan mukaista riskipainoa, on sovellettava kerrointa SFj,lCredi = 1,6 prosenttia.

(b)  Edellä 1 kohdan b alakohdan mukaisesti vahvistettujen luottoreferenssiyhteisöjen ’j’ osalta:

(i)  kun positio ’l’, joka osoitetaan luottoreferenssiyhteisölle ’j’, on virallisesti hyväksytyssä pörssissä listattu luottoindeksi, SFj,lCredit:n valvojan määrittämäksi tekijäksi on valittava jompikumpi taulukossa 4 määritetystä arvosta sen perusteella, mikä luottoluokitus on suurimalla osalla indeksin osatekijöistä.

(ii)  kun positio ’l’, joka osoitetaan luottoreferenssiyhteisölle ’j’, ei ole tämän alakohdan i alakohdassa tarkoitettu positio, SFj,lCreditt on kuhunkin osatekijään sijoitettujen valvojan määrittämien tekijöiden painotettu keskiarvo tämän kohdan a alakohdassa säädetyn menetelmän mukaisesti, kun painot määritetään kyseisen position osatekijöiden nimellisarvojen osuuksien perusteella.

Taulukko 3

Luottoluokka

Yhden kohteen liiketoimien valvojan määrittämä tekijä

1

0,38 %

2

0,42 %

3

0,54 %

4

1,06 %

5

1,6 %

6

6,0 %

Taulukko 4

Hallitseva luottoluokka

Noteerattujen indeksien valvojan määrittämä tekijä

Investointiluokka

0,38 %

Muu kuin investointiluokka

1,06 %

280 d artiklaOsakeriskiluokkaa koskeva korotus

1.  Sovellettaessa 2 kohtaa laitosten on vahvistettava nettoutusryhmän asianomaiset osakereferenssiyhteisöt seuraavasti:

(a)  kutakin osakeriskiluokkaan luokitellun yhden kohteen liiketoimen kohde-etuutena toimivan osakereferenssirahoitusvälineen liikkeeseenlaskijaa varten on oltava yksi osakereferenssiyhteisö. Yhden kohteen liiketoimet on osoitettava samalle osakereferenssiyhteisölle vain silloin, kun sama liikkeeseenlaskija on laskenut liikkeeseen kyseisten liiketoimien kohde-etuutena toimivan osakereferenssirahoitusvälineen.

(b)  Kutakin osakeriskiluokkaan luokitellun usean kohteen liiketoimen kohde-etuutena toimivan osakereferenssirahoitusvälineen ryhmää tai yhteen riskikohteeseen perustuvaa luottojohdannaista varten on oltava yksi osakereferenssiyhteisö. Usean kohteen liiketoimet on osoitettava samalle osakereferenssiyhteisölle vain silloin, kun kyseisten liiketoimien kohde-etuuksina toimivien osakereferenssirahoitusvälineiden ryhmällä tai tapauksen mukaan kyseisten liiketoimien yhteen riskikohteeseen perustuvilla osakejohdannaisilla on samat osatekijät.

2.  Sovellettaessa 278 artiklaa laitoksen on laskettava osakeriskiluokkaa koskeva korotus tietylle nettoutusryhmälle seuraavasti:

jossa:

j    =   nettoutusryhmälle 277 a artiklan 1 kohdan d alakohdan ja 2 kohdan mukaisesti vahvistettuja luottoriskin suojausryhmiä merkitsevä indeksi;

AddOnEquityj   =  3 kohdan mukaisesti määritetty luottoriskiluokan suojausryhmää ’j’ koskeva korotus.

3.  Laitosten on laskettava suojausryhmän ’j’ osakeriskiluokkaa koskeva korotus seuraavasti:

 

   jossa:

j   =   1 kohdan mukaisesti vahvistettuja nettoutusryhmän osakereferenssiyhteisöjä merkitsevä indeksi;

ϵj     =  suojausryhmän ’j’ valvojan määrittämän tekijän kerroin, joka määritetään 280 artiklan mukaisesti;

AddOn(Entityj) =  4 kohdan mukaisesti määritettyä osakereferenssiyhteisöä ’j’ koskeva korotus;

ρjEquity    =  yhteisön ’j’ korrelaatiokerroin. Jos osakereferenssiyhteisö j on vahvistettu 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, ρjEquity = 50 prosenttia. Jos osakereferenssiyhteisö j on vahvistettu 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, ρjEquity = 80 prosenttia.

4.  Laitosten on laskettava osakereferenssiyhteisöä ’j’ koskeva korotus seuraavasti:

jossa:

SFjEquity   =   osakereferenssiyhteisöön ’j’ sovellettava valvojan määrittämä tekijä. Jos osakereferenssiyhteisö ’j’ on vahvistettu 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, SFjEquity = 32 prosenttia; jos osakereferenssiyhteisö ’j’ on vahvistettu 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, SFjEquity = 20 prosenttia.

EffNotEquityj  =  osakereferenssiyhteisön ’j’ efektiivinen nimellismäärä laskettuna seuraavasti:

280 e artiklaHyödykeriskiluokkaa koskeva korotus

”1.  Sovellettaessa 278 artiklaa laitosten on laskettava hyödykeriskiluokkaa koskeva korotus tietylle nettoutusryhmälle seuraavasti:

j     =  nettoutusryhmälle 277 a artiklan 1 kohdan e alakohdan ja 2 kohdan mukaisesti vahvistettuja hyödykeriskin suojausryhmiä merkitsevä indeksi;

AddOnComj   = 4 kohdan mukaisesti määritetty suojausryhmän ’j’ hyödykeriskiluokkaa koskeva korotus.

2.  Laskettaessa tietyn nettoutusryhmän hyödykesuojausryhmää koskevaa korotusta 4 kohdan mukaisesti laitosten on vahvistettava kunkin suojausryhmän hyödykereferenssityypit. Hyödykejohdannaisia koskevat liiketoimet on luokiteltava samaan hyödykereferenssityyppiin vain silloin, kun kyseisten liiketoimien kohde-etuutena toimiva hyödykerahoitusväline on luonteeltaan sama.

3.  Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia laitosta, jolla on suuria ja keskittyneitä hyödykejohdannaissalkkuja, tarkastelemaan muitakin piirteitä kuin kohde-etuutena olevan hyödykerahoitusvälineen luonnetta, kun hyödykesuojausryhmän hyödykereferenssityyppejä vahvistetaan 2 kohdan mukaisesti.

EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään, mitä pidetään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna suurena ja keskittyneenä hyödykejohdannaissalkkuna.

EPV toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [viisitoista kuukautta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

4.  Laitosten on laskettava suojausryhmän ’j’ hyödykeriskiluokkaa koskeva korotus seuraavasti:

jossa:

k      =  2 kohdan mukaisesti vahvistettuja nettoutusryhmän hyödykereferenssityyppejä merkitsevä indeksi;

ϵj       =  suojausryhmän ’j’ valvojan määrittämän tekijän kerroin, joka lasketaan 280 artiklan mukaisesti;

AddOn(Typejk)   =  5 kohdan mukaisesti laskettua hyödykereferenssityyppiä ’k’ koskeva korotus;

ρCom      =  hyödykeriskiluokan korrelaatiokerroin, jonka arvo on 40 prosenttia.

5.  Laitoksen on laskettava hyödykereferenssityyppiä ’k' koskeva korotus seuraavasti:

jossa:

SFkCom   =   hyödykereferenssityyppiin ’k’ sovellettava valvojan määrittämä tekijä.

Jos hyödykereferenssityyppi ’k’ vastaa liiketoimia, jotka luokitellaan 277 b artiklan 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitettuun suojausryhmään, SFkCom = 40 prosenttia; muussa tapauksessa SFkCom = 18 prosenttia.

EffNotComk  =   hyödykereferenssityypin ’k’ efektiivinen nimellismäärä laskettuna seuraavasti:

280 f artiklaMuiden riskien luokkaa koskeva korotus

1.  Sovellettaessa 278 artiklaa laitosten on laskettava muiden riskien luokkaa koskeva korotus tietylle nettoutusryhmälle seuraavasti:

jossa:

j    =   nettoutusryhmälle 277 a artiklan 1 kohdan f alakohdan ja 2 kohdan mukaisesti vahvistettuja muiden riskien luokan suojausryhmiä merkitsevä indeksi;

AddOnOtherj   =   2 kohdan mukaisesti määritetty suojausryhmän ’j’ muiden riskien luokkaa koskeva korotus.

2.  Laitosten on laskettava suojausryhmän ’j’ muiden riskien luokkaa koskeva korotus seuraavasti:

jossa:   

ϵj     =   suojausryhmän ’j’ valvojan määrittämän tekijän kerroin, joka lasketaan 280 artiklan mukaisesti;

SFOther   =   muiden riskien luokan valvojan määrittämä tekijä, jonka arvo on 8 prosenttia;

EffNotOtherj = suojausryhmän ’j’ efektiivinen nimellismäärä laskettuna seuraavasti:

(66)  Korvataan kolmannen osan II osaston 6 luvun 4 jakso seuraavasti:

”4 JAKSOYKSINKERTAISTETTU VASTAPUOLIRISKIN STANDARDIMENETELMÄ

281 artiklaVastuuarvon laskeminen

1.  Laitosten on laskettava yksittäinen vastuuarvo nettoutusryhmän tasolla tämän luvun 3 jakson mukaisesti, jollei 2 kohdasta muuta johdu.

2.  Nettoutusryhmän vastuuarvo lasketaan seuraavien vaatimusten mukaisesti:

(a)  Laitokset eivät saa soveltaa 274 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua kohtelua.

(b)  Poiketen siitä, mitä 275 artiklan 1 kohdassa säädetään, laitosten on sovellettava seuraavaa:

niiden nettoutusryhmien osalta, joihin ei viitata 275 artiklan 2 kohdassa, laitosten on laskettava jälleenhankinta-arvo seuraavan kaavan mukaisesti:

;

(c)  Poiketen siitä, mitä 275 artiklan 2 kohdassa säädetään, laitosten on sovellettava seuraavaa:

niiden liiketoimien nettoutusryhmien osalta, jotka toteutetaan virallisesti hyväksytyssä pörssissä, taikka asetuksen (EU) 648/2012 14 artiklan mukaisesti toimiluvan saaneen tai kyseisen asetuksen 25 artiklan mukaisesti tunnustetun keskusvastapuolen määrittämien liiketoimien nettoutusryhmien osalta taikka niiden liiketoimien nettoutusryhmien osalta, joiden vakuudet vaihdetaan kahdenvälisesti vastapuolen kanssa asetuksen (EU) 648/2012 11 artiklan mukaisesti, laitosten on laskettava jälleenhankinta-arvo seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa:

TH  =   nettoutusryhmään vakuusvajesopimuksen mukaan sovellettava vakuusvajeraja, jonka alittuessa laitos ei voi vaatia vakuutta;

MTA  =  nettoutusryhmään vakuusvajesopimuksen mukaan sovellettava siirron vähimmäismäärä.

(d)  Poiketen siitä, mitä 275 artiklan 3 kohdassa säädetään, laitosten on sovellettava seuraavaa:

niiden nettoutusryhmien osalta, joihin sovelletaan vakuusvajesopimusta, kun vakuusvajesopimusta sovelletaan useaan nettoutusryhmään, laitosten on laskettava jälleenhankinta-arvo kunkin yksittäisen nettoutusryhmän jälleenhankinta-arvon yhteismääränä laskettuna 1 kohdan mukaisesti ikään kuin ne eivät olisi vakuudellisia.

(e)  Kaikki suojausryhmät on vahvistettava 277 a artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(f)  Laitosten on valittava 278 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tulevaisuuden potentiaalisen vastapuoliriskin laskentakaavassa käytetyn kertoimen arvoksi 1 seuraavasti:

;

(g)  Poiketen siitä, mitä 279 a artiklan 1 kohdassa säädetään, laitosten on sovellettava seuraavaa:

Laitosten on laskettava valvojan määrittämä delta kaikkien liiketoimien osalta seuraavasti:

;

(h)  Edellä 279 b artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu valvojan määrittämä duraatiotekijä lasketaan seuraavalla kaavalla:

;

(i)  Edellä 279 c artiklan 1 kohdassa tarkoitettu maturiteettikerroin lasketaan seuraavasti:

(a) niiden liiketoimien osalta, jotka kuuluvat 275 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin nettoutusryhmiin, MF = 1;

(b) niiden liiketoimien osalta, jotka kuuluvat 275 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin nettoutusryhmiin, MF = 0,42.

(j)  Edellä 280 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettu suojausryhmän ’j’ efektiivinen nimellismäärä lasketaan seuraavalla kaavalla:

(k)  Edellä 280 c artiklan 3 kohdassa tarkoitettu luottoriskiluokan suojausryhmän ’j’ luottoriskiluokkaa koskeva korotus lasketaan seuraavalla kaavalla:

(l)  Edellä 280 d artiklan 3 kohdassa tarkoitettu osakeriskiluokan suojausryhmän ’j’ osakeriskiluokkaa koskeva korotus lasketaan seuraavalla kaavalla:

(m)  Edellä 280 e artiklan 3 kohdassa tarkoitettu hyödykeriskiluokan suojausryhmän ’j’ hyödykeriskiluokkaa koskeva korotus lasketaan seuraavalla kaavalla:

(67)  Korvataan kolmannen osan II osaston 6 luvun 5 jakso seuraavasti:

”5 JAKSOALKUPERÄISEN HANKINTA-ARVON MENETELMÄ

282 artiklaVastuuarvon laskenta

1.  Laitokset voivat laskea kaikille nettoutussopimuksen liiketoimille yksittäisen vastuuarvon, kun kaikki 274 artiklan 1 kohdan edellytykset täyttyvät. Muussa tapauksessa laitosten on laskettava vastuuarvo erikseen kullekin liiketoimelle ikään kuin se muodostaisi oman nettoutusryhmänsä.

2.  Nettoutusryhmän tai liiketoimen vastuuarvo on tulo, joka saadaan kertomalla luvulla 1,4 nykyisen jälleenhankinta-arvon ja tulevaisuuden potentiaalisen vastapuoliriskin summa.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettu nykyinen jälleenhankinta-arvo määritetään seuraavasti:

(a)  niiden liiketoimien nettoutusryhmien osalta, jotka toteutetaan virallisesti hyväksytyssä pörssissä, taikka asetuksen (EU) 648/2012 14 artiklan mukaisesti toimiluvan saaneen tai kyseisen asetuksen (EU) 648/2012 25 artiklan mukaisesti tunnustetun keskusvastapuolen välityksellä määritettyjen liiketoimien nettoutusryhmien osalta taikka niiden liiketoimien nettoutusryhmien osalta, joiden vakuudet vaihdetaan kahdenvälisesti vastapuolen kanssa asetuksen (EU) 648/2012 11 artiklan mukaisesti, laitosten on laskettava 2 kohdassa tarkoitettu nykyinen jälleenhankinta-arvo seuraavasti:

jossa:

TH  =   nettoutusryhmään vakuusvajesopimuksen mukaan sovellettava vakuusvajeraja, jonka alittuessa laitos ei voi vaatia vakuutta;

MTA  =  nettoutusryhmään vakuusvajesopimuksen mukaan sovellettava siirron vähimmäismäärä.

(b)  kaikkien muiden nettoutusryhmien tai yksittäisten liiketoimien osalta laitosten on laskettava 2 kohdassa tarkoitettu nykyinen jälleenhankinta-arvo seuraavasti:

Nykyisen jälleenhankinta-arvon laskemiseksi laitosten on päivitettävä markkina-arvot vähintään kuukausittain.

4.  Laitosten on laskettava 2 kohdassa tarkoitettu tulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski seuraavasti:

(a)  nettoutusryhmän tulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski on kaikkien nettoutusryhmään kuuluvien liiketoimien b alakohdan mukaisesti laskettujen tulevaisuuden potentiaalisten vastapuoliriskien summa;

(b)  yksittäisen liiketoimen tulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski on sen nimellismäärä kerrottuna:

(i)  tulolla, joka saadaan kertomalla luku 0,5 prosenttia liiketoimen jäljellä olevalla maturiteetilla korkoja koskevien johdannaissopimusten osalta;

(ia)  tulolla, joka saadaan kertomalla luku 6 prosenttia liiketoimen jäljellä olevalla maturiteetilla luottoinstrumenttien johdannaissopimusten osalta;

(ii)  4 prosentilla valuuttakursseja koskevien johdannaisten osalta;

(iii)  18 prosentilla sähköä lukuun ottamatta kaikkia hyödykkeitä koskevien johdannaissopimusten osalta;

(iiia) 40 prosentilla sähköä koskevien johdannaissopimusten osalta;

(iiib) 32 prosentilla osakkeita koskevien johdannaissopimusten osalta;

(c)  b alakohdassa tarkoitettu nimellismäärä määritetään tapauksen mukaan 279 b artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdan ja 2 ja 3 kohdan mukaisesti;

(d)  edellä 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen nettoutusryhmien tulevaisuuden potentiaalinen vastapuoliriski on kerrottava luvulla 0,42.

Korkosopimusten potentiaalisen vastapuolisriskin laskemiseksi b alakohdan ii alakohdan mukaisesti laitos voi valita, käyttääkö se sopimusten alkuperäistä maturiteettia niiden jäljellä olevan maturiteetin sijaan.”

(68)  Korvataan 283 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4. Laitoksen on sovellettava 3 tai 5 jaksossa vahvistettuja menetelmiä kaikkiin sellaisiin OTC-johdannaisliiketoimiin ja pitkän selvitysajan liiketoimiin, joihin se ei ole saanut 1 kohdan mukaista lupaa soveltaa sisäisen mallin menetelmää. Näitä menetelmiä voidaan käyttää jatkuvasti yhdistelmänä ryhmän sisällä.”

(69)  Korvataan 298 artikla seuraavasti:

”298 artiklaNettoutuksen hyväksymisestä riskien alentajana aiheutuvat vaikutukset

Sovellettaessa 3 ja 6 jaksoa nettoutus hyväksytään virallisesti kyseisten jaksojen mukaisesti.”

(70)  Poistetaan 299 artiklan 2 kohdan a alakohta.

(71)  Muutetaan 300 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan johdantolause seuraavasti:

”Tässä jaksossa ja seitsemännessä osassa tarkoitetaan”.

(b)  lisätään 5–11 kohta seuraavasti:

”5) ’käteistransaktioilla’ liiketoimia, jotka suoritetaan käteisenä, vieraan pääoman ehtoisilla rahoitusvälineillä ja osakkeilla sekä valuuttojen avistakauppoja ja hyödykkeitä koskevia spot-liiketoimia; takaisinostotransaktiot ja arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksiantamiseen tai -ottamiseen liittyvät liiketoimet eivät ole käteistransaktioita:

(6) ’epäsuoralla määritysmenettelyllä’ järjestelyä, joka täyttää asetuksen (EU) N:o 648/2012 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetyt ehdot;

(7) ’monitasoisella asiakasrakenteella’ epäsuoraa määritysmenettelyä, jonka mukaan yhteisö, joka ei ole määritysosapuoli, vaan on itse määritysosapuolen tai korkeamman tason asiakkaan asiakas, tarjoaa laitokselle määrityspalveluja;

(8) ’korkeamman tason asiakkaalla’ yhteisöä, joka tarjoaa määrityspalveluja alemman tason asiakkaalle;

(9) ’alemman tason asiakkaalla’ yhteisöä, jolla on pääsy keskusvastapuolen palveluihin korkeamman tason asiakkaan kautta;

(10) ’maksukyvyttömyysrahastoon rahastoimattomalla osuudella’ osuutta, jonka määritysosapuolena toimiva laitos on sopimusperusteisesti sitoutunut toimittamaan keskusvastapuolelle sen jälkeen, kun keskusvastapuoli on käyttänyt maksukyvyttömyysrahastonsa varat kattamaan tappiot, joita sille on aiheutunut yhden tai useamman määritysosapuolensa maksukyvyttömyydestä;

(11) ’täysin taatulla talletuksen lainaksiantamiseen tai -ottamiseen liittyvällä liiketoimella’ täysin vakuudellista rahamarkkinaliiketointa, jossa kaksi vastapuolta vaihtaa talletuksia keskenään ja keskusvastapuoli asettaa itsensä väliin varmistaakseen vastapuolten maksuvelvoitteiden suorittamisen.”

(72)  Korvataan 301 artikla seuraavasti:

”301 artiklaAineellinen soveltamisala

1.  Tätä jaksoa sovelletaan seuraaviin sopimuksiin ja liiketoimiin niin kauan kun niitä ei ole vielä selvitetty keskusvastapuolen kanssa:

(a)  liitteessä II luetellut sopimukset ja luottojohdannaiset;

(b)  arvopapereilla toteutettavat rahoitustoimet ja täysin taatut talletusten lainaksiantamiseen tai -ottamiseen liittyvät liiketoimet;

(c)  pitkän selvitysajan liiketoimet.

Tätä lukua ei sovelleta vastuisiin, jotka johtuvat käteistransaktioiden toimituksesta. Laitosten on sovellettava tämän osan V osastossa säädettyä kohtelua mainittuihin kaupankäyntivastuisiin, jotka johtuvat kyseisistä liiketoimista ja 0 prosentin riskipainoa maksukyvyttömyysrahastoon rahastoituihin osuuksiin, jotka kattavat vain kyseiset liiketoimet. Laitosten on sovellettava 307 artiklassa säädettyä kohtelua maksukyvyttömyysrahastoon rahastoituihin osuuksiin, jotka kattavat jonkin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista sopimuksista käteistransaktioiden lisäksi.

2.  Tässä jaksossa sovelletaan seuraavaa:

(a)  alkumarginaali ei sisällä osuuksia, jotka maksetaan keskusvastapuolelle keskinäisiä tappionjakamisjärjestelyjä varten;

(b)  alkumarginaali sisältää vakuuden, jonka on asettanut määritysosapuolena toimiva laitos tai asiakas ja jonka määrä ylittää vähimmäismäärän, jota keskusvastapuoli tai määritysosapuolena toimiva laitos tahollaan edellyttää, sillä edellytyksellä, että keskusvastapuoli tai määritysosapuolena toimiva laitos voi asianmukaisissa tapauksissa estää määritysosapuolena toimivaa laitosta tai asiakasta nostamasta tällaista ylimääräistä vakuutta;

(c)  kun keskusvastapuoli käyttää alkumarginaalia tappioiden jakamiseksi määritysosapuoltensa kesken, määritysosapuolina toimivien laitosten on käsiteltävä kyseistä alkumarginaalia maksukyvyttömyysrahastoon rahastoituna osuutena.”

(73)  Korvataan 302 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2. Laitosten on arvioitava asianmukaisin skenaarioanalyysein ja stressitestauksin, onko niiden omien varojen taso riittävä niihin riskeihin nähden, jotka ovat ominaisia vastuissa, kuten keskusvastapuoleen liittyvät vastuut, mukaan lukien tulevaisuuden potentiaaliset luottoriskit ja mahdolliset luottoriskit, maksukyvyttömyysrahastoon rahastoiduista osuuksista aiheutuvat vastuut ja, jos määritysosapuolena on laitos, 304 artiklassa esitetyistä sopimusjärjestelyistä aiheutuvat vastuut.”

(74)  Korvataan 303 artikla seuraavasti:

”303 artiklaMääritysosapuolten keskusvastapuoleen liittyvien vastuiden kohtelu

1.  Laitoksen, joka toimii määritysosapuolena joko omia tarkoituksiaan varten tai rahoituksen välittäjänä asiakkaan ja keskusvastapuolen välillä, on laskettava keskusvastapuoleen liittyviä vastuitaan koskevat omien varojen vaatimukset seuraavasti:

(a)  sen on sovellettava 306 artiklassa säädettyä kohtelua keskusvastapuoliin liittyviin kaupankäyntivastuisiinsa;

(b)  sen on sovellettava 307 artiklassa säädettyä kohtelua keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon rahastoituihin osuuksiinsa.

2.  Sovellettaessa 1 kohtaa laitoksen sellaisten omien varojen vaatimusten summa, jotka koskevat sen ehdot täyttävään keskusvastapuoleen liittyviä vastuita, jotka johtuvat kaupankäyntivastuista ja maksukyvyttömyysrahastoon rahastoiduista osuuksista, ei saa olla suurempi kuin sellaisten omien varojen vaatimusten summa, joita sovellettaisiin samoihin vastuisiin, jos keskusvastapuoli ei olisi ehdot täyttävä keskusvastapuoli.”

(75)  Muutetaan 304 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Laitoksen, joka toimii määritysosapuolena ja tuossa ominaisuudessa rahoituksen välittäjänä asiakkaan ja keskusvastapuolen välillä, on laskettava asiakkaan kanssa toteuttamiaan keskusvastapuoleen liittyviä liiketoimia koskevat omien varojen vaatimukset tapauksen mukaan tämän luvun 1–8 jakson, tämän osaston 4 luvun 4 jakson ja tämän osan VI osaston mukaisesti.”

(b)  Korvataan 3, 4 ja 5 kohta seuraavasti:

”3. Kun määritysosapuolena toimiva laitos käyttää tämän luvun 3 tai 6 jaksossa säädettyjä menetelmiä laskeakseen vastuistaan aiheutuvan omien varojen vaatimuksen, sovelletaan seuraavaa:

(a)  poiketen siitä, mitä 285 artiklan 2 kohdassa säädetään, laitos voi käyttää vähintään viiden pankkipäivän riskivakuusjaksoa asiakkaaseen liittyviä vastuitaan varten;

(b)  laitoksen on sovellettava vähintään 10 pankkipäivän riskivakuusjaksoa keskusvastapuoleen liittyviä vastuitaan varten;

(c)  poiketen siitä, mitä 285 artiklan 3 kohdassa säädetään, kun laskentaan sisältyvä nettoutusryhmä täyttää mainitun kohdan a alakohdassa säädetyn ehdon, laitos voi olla soveltamatta mainitussa alakohdassa säädettyä rajaa, edellyttäen, että nettoutusryhmä ei täytä kyseisen kohdan b alakohdassa säädettyä ehtoa eikä se sisällä riitautettuja kauppoja;

(d)  kun keskusvastapuoli pidättää liiketoimen vakuusmarginaalin, eikä laitoksen vakuutta ole suojattu keskusvastapuolen maksukyvyttömyyden varalta, laitoksen on sovellettava riskivakuusjaksoa, joka on yksi vuosi tai liiketoimen jäljellä oleva maturiteetti sen mukaan kumpi näistä on pienempi, mutta kuitenkin vähintään 10 pankkipäivää.

4. Poiketen siitä, mitä 281 artiklan 2 kohdan h alakohdassa säädetään, kun määritysosapuolena toimiva laitos käyttää tämän luvun 4 jaksossa säädettyä menetelmää laskeakseen asiakkaaseen liittyviä vastuita koskevan omien varojen vaatimuksen, se voi käyttää laskennassaan maturiteettikerrointa, jonka arvo on 0,21.

5. Poiketen siitä, mitä 282 artiklan 4 kohdan d alakohdassa säädetään, kun määritysosapuolena toimiva laitos käyttää tämän luvun 5 jaksossa säädettyä menetelmää laskeakseen asiakkaaseen liittyviä vastuita koskevan omien varojen vaatimuksen, se voi käyttää kyseisessä laskennassa maturiteettikerrointa, jonka arvo on 0,21.”

(c)  Lisätään 6 ja 7 kohta seuraavasti:

”6. Määritysosapuolena toimiva laitos voi käyttää 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuista laskelmista tuloksena saatavaa pienennettyä maksukyvyttömyystilassa olevaa vastuuta laskeakseen vastuun arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimuksensa VI osaston mukaisesti.

7. Määritysosapuolena toimiva laitos, joka kerää asiakkaalta vakuuden keskusvastapuoleen liittyvää liiketoimea varten ja siirtää vakuuden keskusvastapuolelle, voi kirjata kyseisen vakuuden vähentääkseen asiakkaaseen liittyvää vastuutaan kyseisessä keskusvastapuoleen liittyvässä liiketoimessa.

Kun kyse on monitasoisesta asiakasrakenteesta, ensimmäisessä alakohdassa säädettyä kohtelua voidaan soveltaa rakenteen jokaisella tasolla.”

(76)  Muutetaan 305 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Asiakkaana olevan laitoksen on laskettava määritysosapuolen kanssa toteuttamiaan, keskusvastapuoleensa liittyviä liiketoimia koskevat omien varojen vaatimukset tapauksen mukaan tämän luvun 1–8 jakson, tämän osaston 4 luvun 4 jakson ja tämän osan VI osaston mukaisesti.”

(b)  Korvataan 2 kohdan c alakohta seuraavasti:

asiakas on suorittanut riittävän perusteellisen oikeudellisen tarkastelun, jonka se on pitänyt ajan tasalla, ja jonka perusteella b alakohdassa olevan ehdon täyttymisen varmistavat järjestelyt ovat laillisia, päteviä, sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia asianomaisen lainkäyttöalueen tai asianomaisten lainkäyttöalueiden asiaa koskevien lakien mukaisesti;”.

(c)  Lisätään 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Laitos voi ottaa huomioon selkeät asiakaspositioiden ja keskusvastapuolessa olevien vastaavien vakuuksien edeltävät siirrot ja toimialan aikomuksen jatkaa tätä käytäntöä, kun laitos arvioi, täyttääkö se ensimmäisen alakohdan b alakohdan ehdon.”

(d)  Korvataan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”3. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 2 kohdassa säädetään, jos asiakkaana toimiva laitos ei täytä mainitun kohdan a alakohdassa säädettyä edellytystä, koska laitosta ei ole suojattu tappioilta sellaisen tapauksen varalta, että määritysosapuoli ja määritysosapuolen toinen asiakas yhdessä tulevat maksukyvyttömiksi, mutta kaikki muut mainitun kohdan a alakohdassa ja muissa mainitun kohdan alakohdissa säädetyt edellytykset täyttyvät, laitos voi laskea määritysosapuolen kanssa toteuttamien, keskusvastapuoleen liittyvien liiketoimien kaupankäyntivastuita koskevat omien varojen vaatimukset 306 artiklan mukaisesti edellyttäen, että kyseisen 306 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainittu 2 prosentin riskipaino korvataan 4 prosentin riskipainolla.

4. Kun kyse on monitasoisesta asiakasrakenteesta, alemman tason asiakkaana oleva laitos, jolla on pääsy keskusvastapuolen palveluihin korkeamman tason asiakkaan kautta, voi soveltaa 2 tai 3 kohdassa säädettyä käsittelyä ainoastaan, jos kyseisissä kohdissa mainitut edellytykset täyttyvät rakenteen joka tasolla.”

(77)  Muutetaan 306 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan 1 kohdan c alakohta seuraavasti:

tapauksissa, joissa laitos toimii asiakkaan ja keskusvastapuolen välillä rahoituksen välittäjänä ja keskusvastapuoleen liittyvän liiketoimen ehdoissa määrätään, että laitoksella ei ole velvollisuutta korvata asiakkaalle tappioita, jotka aiheutuvat liiketoimen arvon muutoksista, jos keskusvastapuoli tulee maksukyvyttömäksi, laitos voi asettaa sellaisen keskusvastapuoleen liittyvän kaupankäyntivastuun vastuuarvon nollaksi, joka vastaa kyseistä keskusvastapuoleen liittyvää liiketoimea;”.

(b)  Lisätään 1 kohtaan d alakohta seuraavasti:

tapauksissa, joissa laitos toimii asiakkaan ja keskusvastapuolen välillä rahoituksen välittäjänä ja keskusvastapuoleen liittyvän liiketoimen ehdoissa määrätään, että laitoksella on velvollisuus korvata asiakkaalle tappiot, jotka aiheutuvat liiketoimen arvon muutoksista, jos keskusvastapuoli tulee maksukyvyttömäksi, laitoksen on tapauksen mukaan sovellettava a tai b alakohdassa säädettyä käsittelyä keskusvastapuoleen liittyvään kaupankäyntivastuuseen, joka vastaa kyseistä keskusvastapuoleen liittyvää liiketoimea.”

(c)  Korvataan 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos keskusvastapuolelle tai määritysosapuolelle vakuutena annetut omaisuuserät ovat konkurssioikeudellisesti erillisiä siinä tapauksessa, että keskusvastapuoli, määritysosapuoli tai yksi tai useampi määritysosapuolen muista asiakkaista tulee maksukyvyttömäksi, laitos voi asettaa kyseisiin omaisuuseriin liittyvän vastapuoliriskin vastuuarvon nollaksi.

3. Laitoksen on laskettava keskusvastapuoleen liittyvien kaupankäyntivastuidensa vastuuarvot tapauksen mukaan tämän luvun 1–8 jakson ja tämän osaston 4 luvun 4 jakson mukaisesti.”

(78)  Korvataan 307 artikla seuraavasti:

”307 artiklaKeskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon rahastoituihin osuuksiin liittyvät omien varojen vaatimukset

Laitoksen, joka toimii määritysosapuolena, on sovellettava seuraavaa kohtelua vastuisiinsa, jotka aiheutuvat sen keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon rahastoimista osuuksista:

(a)  sen on laskettava ehdot täyttävän keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon ennakkoon rahastoimiinsa osuuksiin liittyvät omien varojen vaatimukset 308 artiklassa säädetyn menetelmän mukaisesti;

(b)  sen on laskettava muun kuin ehdot täyttävän keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon ennakkoon rahastoimiinsa tai rahastoimattomiin osuuksiin liittyvät omien varojen vaatimukset 309 artiklassa säädetyn menetelmän mukaisesti;

(c)  sen on laskettava ehdot täyttävän keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon rahastoimattomiin osuuksiinsa liittyvät omien varojen vaatimukset 310 artiklassa säädetyn käsittelyn mukaisesti.”

(79)  Muutetaan 308 artikla seuraavasti:

(a)  Korvataan 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”2. Laitoksen on laskettava seuraavasti omien varojen vaatimus (Ki), jolla katetaan sen ennakkoon rahastoidusta osuudesta (DFi) aiheutuva vastuu:

 

jossa:

i =  indeksi, joka kuvaa määritysosapuolta;

KCCP  = ehdot täyttävän keskusvastapuolen oletettu pääoma, jonka kyseinen keskusvastapuoli on ilmoittanut laitokselle asetuksen (EU) N:o 648/2012 50 c artiklan mukaisesti;

DFCM   = ehdot täyttävän keskusvastapuolen kaikkien määritysosapuolten ennakkoon rahastoitujen osuuksien summa, jonka kyseinen vastapuoli on ilmoittanut laitokselle asetuksen (EU) N:o 648/2012 50 c artiklan mukaisesti;

DFCCP  = keskusvastapuolen ennakkoon rahastoidut taloudelliset resurssit, jotka kyseinen keskusvastapuoli on ilmoittanut laitokselle asetuksen (EU) N:o 648/2012 50 c artiklan mukaisesti.

3. Laitoksen on 92 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä vastuille, jotka aiheutuvat sen ehdot täyttävän keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon rahastoimista osuuksista, kertomalla 2 kohdan mukaisesti määritetty omien varojen vaatimus (KCMi) 12,5:llä.”;

(b)  Kumotaan 4 ja 5 kohta.

(80)  Korvataan 309 artikla seuraavasti:

”309 artiklaMuun kuin ehdot täyttävän keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon ennakkoon rahastoituihin osuuksiin ja muuhun kuin ehdot täyttävään keskusvastapuoleen rahastoimattomiin osuuksiin liittyvät omien varojen vaatimukset

1.  Laitoksen on sovellettava seuraavaa kaavaa laskeakseen omien varojen vaatimuksen (K) vastuille, jotka aiheutuvat kyseisen laitoksen muun kuin ehdot täyttävän keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon (DF) rahastoimista osuuksista ja sen kyseiseen keskusvastapuoleen rahastoimattomista osuuksista (UC) :

 

2.  Laitoksen on 92 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä vastuille, jotka aiheutuvat sen ehdot täyttävän keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon rahastoimista osuuksista, kertomalla 1 kohdan mukaisesti määritetty omien varojen vaatimus (K) 12,5:llä.”

(81)  Korvataan 310 artikla seuraavasti:

”310 artiklaEhdot täyttävän keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon rahastoimattomiin osuuksiin liittyvät omien varojen vaatimukset

Laitoksen on sovellettava 0 prosentin riskipainoa ehdot täyttävän keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon rahastoimattomiin osuuksiinsa.”

(82)  Korvataan 311 artikla seuraavasti:

”311 artiklaSellaisiin keskusvastapuoliin liittyviä vastuita koskevat omien varojen vaatimukset, jotka eivät enää täytä tiettyjä edellytyksiä

1.  Laitosten on sovellettava tässä artiklassa säädettyä kohtelua, kun niiden tietoon on tullut kyseisten laitosten käyttämän keskusvastapuolen toimivaltaisen viranomaisen tai keskusvastapuolen itsensä tiedotettua asiasta julkisesti, että kyseinen keskusvastapuoli ei enää täytä tapauksen mukaan toimiluvan tai hyväksynnän edellytyksiä.

2.  Jos 1 kohdan ehto täyttyy, laitosten on toimittava kyseiseen keskusvastapuoleen liittyvien vastuidensa osalta seuraavasti kolmen kuukauden kuluessa kyseisessä kohdassa tarkoitetun tilanteen ilmenemisestä tai aikaisemmin, mikäli laitosten toimivaltaiset viranomaiset sitä vaativat:

(a)  niiden on sovellettava kyseiseen keskusvastapuoleen liittyviin kaupankäyntivastuisiinsa 306 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä kohtelua;

(b)  niiden on sovellettava kyseisen keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon ennalta rahastoimiinsa osuuksiin ja kyseiseen keskusvastapuoleen rahastoimattomiin osuuksiinsa 309 artiklassa säädettyä kohtelua;

(c)  niiden on käsiteltävä kyseiseen keskusvastapuoleen liittyviä muita kuin tämän kohdan a ja b alakohdassa mainittuja vastuita yritysvastuina tämän osaston 2 luvussa säädetyn, luottoriskin standardimenetelmän mukaisesti.”

(82 a)  Lisätään 316 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, laitokset voivat päättää olla soveltamatta direktiivin 86/635/ETY 27 artiklan mukaisesti tuloslaskelmaan kuuluvia eriä rahoitusleasing- ja muihin vuokrasopimuksiin laskettaessa relevanttia indikaattoria ja sen sijaan

(a) sisällyttää rahoitusleasing- ja muiden vuokrasopimusten korkotuotot ja vuokrattujen omaisuuserien voitot taulukossa 1 olevassa 1 kohdassa tarkoitettuun luokkaan;

(b) sisällyttää rahoitusleasing- ja muiden vuokrasopimusten korkokulut sekä muiden vuokrattujen omaisuuserien tappiot, poistot ja arvonalentuminen taulukossa 1 olevassa 2 kohdassa tarkoitettuun luokkaan.”

(83)  Korvataan kolmannen osan IV osaston 1 luku seuraavasti:

”1 lukuYleiset säännökset

325 artiklaMarkkinariskien omien varojen vaatimusten laskentamenetelmät

1.  Laitoksen on laskettava markkinariskien omien varojen vaatimukset seuraavien menetelmien mukaisesti kaikille sellaisille kaupankäyntivaraston positioille ja kaupankäyntivaraston ulkopuolisille positioille, joihin kohdistuu valuuttakurssiriski tai hyödykeriski:

(a)  tämän osaston 1 a luvussa säädetyn standardimenetelmän mukaisesti 1 päivästä tammikuuta 2022 lähtien;

(b)  tämän osaston 1 b luvussa säädetyn sisäisten mallien menetelmän mukaisesti 1 päivästä tammikuuta 2022 lähtien vain kaupankäyntiyksiköille osoitetuille positioille, joita varten toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet laitokselle luvan käyttää tätä menetelmää 325 ba artiklan mukaisesti;

(c)  tammikuun 1 päivän 2022 jälkeen ainoastaan sellaiset laitokset, jotka täyttävät 325 a artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset, saavat käyttää 4 kohdassa tarkoitettua yksinkertaistettua standardimenetelmää markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimustensa määrittämiseksi;

(d)  tämän osaston 5 luvussa säädetyn yksinkertaistetun sisäisten mallien menetelmän mukaisesti 1 päivään tammikuuta 2022 saakka niiden riskiluokkien osalta, joita varten laitokselle on myönnetty 363 artiklan mukainen lupa käyttää kyseistä menetelmää. [Tämän asetuksen soveltamispäivän] jälkeen laitokset eivät saa enää käyttää 5 luvussa säädettyä yksinkertaistettua sisäisten mallien menetelmää markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimusten määrittämiseksi

2.  Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun yksinkertaistetun standardimenetelmän mukaisesti lasketut markkinariskejä koskevat omien varojen vaatimukset tarkoittavat tapauksen mukaan seuraavien omien varojen vaatimusten summaa:

(a)  tämän osaston 2 luvussa tarkoitetut positioriskejä koskevat omien varojen vaatimukset;

(b)  tämän osaston 3 luvussa tarkoitetut valuuttakurssiriskejä koskevat omien varojen vaatimukset;

(c)  tämän osaston 4 luvussa tarkoitetut hyödykeriskejä koskevat omien varojen vaatimukset.

3.  Laitos voi käyttää 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen menetelmien yhdistelmää jatkuvasti ryhmän sisällä edellyttäen, että a alakohdassa tarkoitetulla menetelmällä lasketut markkinariskejä koskevat omien varojen vaatimukset eivät ole enemmän kuin 90 prosenttia markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimusten yhteenlasketusta määrästä. Muussa tapauksessa laitoksen on käytettävä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua menetelmää kaikkiin positioihin, jotka otetaan markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimuksissa huomioon.

Toimivaltainen viranomainen voi päättää nimetä 1 kohdan b alakohdassa esitetyn lähestymistavan piiriin kuuluvia yksikköjä ja tehdä tämän päätöksen laitoksen valitseman vastaavia yksiköitä koskevan lähestymistavan perusteella.

4.  Laitos voi käyttää 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettujen menetelmien yhdistelmää jatkuvasti ryhmän sisällä 363 artiklan mukaisesti.

5.  Laitos ei saa käyttää kumpaakaan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuista menetelmistä yhdessä c kohdassa tarkoitetun menetelmän kanssa.

6.  Laitokset eivät saa käyttää 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua menetelmää kaupankäyntivarastoon kuuluviin rahoitusvälineisiin, jotka ovat arvopaperistamispositioita tai 104 artiklan 7–9 kohdassa määriteltyjä korrelaatiokaupankäyntisalkkuun kuuluvia positioita.

7.  Kun laitokset laskevat vastuun arvonoikaisuriskejä koskevia omien varojen vaatimuksia käyttäen 383 artiklassa säädettyä kehittynyttä menetelmää, ne voivat jatkaa tämän osaston 5 luvussa säädetyn yksinkertaistetun sisäisten mallien menetelmän käyttöä [tämän asetuksen soveltamispäivän] jälkeen, jolloin laitosten on lopetettava kyseisen menetelmän käyttö markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimusten laskennassa.

8.  EPV laatii tekniset sääntelystandardit, joissa täsmennetään, miten laitosten on määritettävä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen menetelmien mukaisesti sellaisten kaupankäyntivaraston ulkopuolisten positioiden markkinariskejä koskevat omien varojen vaatimukset, joihin kohdistuu valuuttakurssiriski tai hyödykeriski.

EPV toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [kuusi kuukautta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

325 a artiklaYksinkertaistetun standardimenetelmän käytön edellytykset

1.  Laitos voi laskea markkinariskejä koskevat omien varojen vaatimukset 325 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti edellyttäen, että laitoksen tase-eriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sisältyvä markkinariskien alainen liiketoiminta on kuukausittain tehtävän arvioinnin perusteella enintään seuraavien kynnysarvojen suuruista:

(a)  10 prosenttia laitoksen kokonaisvaroista;

(b)  300 miljoonaa euroa.

Laitoksen pyynnöstä toimivaltainen viranomainen voi sallia laitoksen yksilöllisesti laskea markkinariskien omien varojen vaatimukset 325 artiklan 1 kohdan c alakohdan lähestymistavan mukaan, edellyttäen, että sen tase-eriin ja taseen ulkopuolisiin eriin liittyvän markkinariskien alaisen liiketoiminnan koko ei ylitä kuukausittain tehtävän arvioinnin perusteella 500 miljoonaa euroa.

2.  Laitosten on laskettava markkinariskien alaisten tase-erien ja taseen ulkopuolisten erien koko tiettynä päivänä seuraavien vaatimusten mukaisesti:

(a)  laskentaan on sisällytettävä kaikki kaupankäyntivarastoon luokitellut positiot▌;

(b)  laskentaan on sisällytettävä kaikki kaupankäyntivaraston ulkopuoliset positiot, jotka aiheuttavat valuuttakurssi- ja hyödykeriskejä;

(c)  kaikki positiot on arvostettava kyseisen päivän markkinahintoihinsa, lukuun ottamatta b alakohdassa tarkoitettuja positioita. Jos position markkinahintaa ei ole saatavilla tiettynä päivänä, laitosten on käytettävä position tuoreinta markkina-arvoa;

(d)  kaikkia kaupankäyntivaraston ulkopuolisia positiota, jotka aiheuttavat hyödykeriskejä, on pidettävä kokonaisnettovaluuttapositioina ja ne on arvostettava 352 artiklan mukaisesti;

(e)  kaikki kaupankäyntivaraston ulkopuoliset positiot, jotka aiheuttavat hyödykeriskejä, on arvostettava 357–358 artiklan säännösten mukaisesti;

(f)  pitkien positioiden absoluuttinen arvo on laskettava yhteen lyhyiden positioiden absoluuttisen arvon kanssa.

3.  Laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille, milloin ne laskevat markkinariskejä koskevat omien varojen vaatimuksensa tai lopettavat niiden laskennan tämän artiklan mukaisesti.

4.  Jos laitos ei täytä enää kumpaakaan 1 kohdassa säädetyistä edellytyksistä, sen on välittömästi ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle.

5.  Laitosten on lopetettava 1 kohdan mukainen markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimusten laskenta kolmen kuukauden kuluessa jommassakummassa seuraavista tapauksista:

(a)  laitos ei täytä kumpaakaan 1 kohdan edellytyksistä kolmen peräkkäisen kuukauden ajan;

(b)  laitos ei täytä kumpaakaan 1 kohdan edellytyksistä yli kuuden kuukauden aikana viimeksi kuluneiden 12 kuukauden ajanjaksolla.

6.  Jos laitos lopettaa 1 kohdan mukaisen markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimusten laskennan, sen sallitaan laskea markkinariskejä koskevat omien varojen vaatimukset 1 kohdan mukaisesti vain, jos se osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että kaikki 1 kohdan edellytykset on täytetty keskeytyksettä kokonaisen vuoden pituisen ajanjakson.

7.  Laitokset eivät saa ottaa positioita ainoastaan noudattaakseen jompaakumpaa 1 kohdassa asetetuista edellytyksistä kuukausittaisen arvioinnin ajan.

325 b artiklaKonsolidoitujen vaatimusten huomioon ottaminen

1.  Jollei 2 kohdasta muuta johdu, laitokset voivat kuitata yhden laitoksen tai yrityksen positioita toisen laitoksen tai yrityksen positioilla ainoastaan laskiessaan nettopositioita ja omien varojen vaatimuksia tämän osaston mukaisesti konsolidoinnin perusteella.

2.  Laitokset voivat soveltaa 1 kohtaa ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten luvalla, joka myönnetään, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  omat varat jakautuvat asianmukaisesti ryhmän sisällä;

(b)  säädännölliset, oikeudelliset tai sopimukselliset puitteet, joissa laitokset harjoittavat liiketoimintaansa, ovat luonteeltaan sellaisia, että ne takaavat vastavuoroisen taloudellisen tuen ryhmässä.

3.  Kolmansissa maissa sijaitsevien yritysten osalta vaatimuksena on, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät 2 kohdan mukaisten edellytysten lisäksi:

(a)  kyseisille yrityksille on annettu toimilupa kolmannessa maassa, ja ne ovat joko luottolaitoksen määritelmän mukaisia laitoksia tai tunnustettuja kolmannen maan sijoituspalveluyrityksiä;

(b)  kyseiset yritykset täyttävät yksittäisinä yrityksinä omien varojen vaatimukset, jotka vastaavat tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia;

(c)  kyseisessä kolmannessa maassa ei ole määräyksiä, jotka saattaisivat vaikuttaa merkittävästi varojen siirtoihin ryhmän sisällä.

325 c artiklaRakenteelliset suojaukset valuuttakurssiriskin varalta

1.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitos jättää pois tiettyjä valuuttakurssiriskin positioita, jotka laitos on ottanut voidakseen suojautua valuuttakurssien haitallisilta vaikutuksilta 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin omien varojen vaatimuksiinsa,▌markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimusten laskennasta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  laskennasta pois jättäminen rajoittuu seuraavista määristä suurempaan:

(i)  ulkomaanvaluutan määräisten sijoitusten määrä sidoksissa olevissa yhteisöissä, joita ei ole konsolidoitu laitoksen kanssa;

(ii)  ulkomaanvaluutan määräisten sijoitusten määrä konsolidoiduissa tytäryrityksissä;

(b)  positio jätetään pois markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimusten laskennasta ainakin kuudeksi kuukaudeksi;

(c)  laitos on toimittanut toimivaltaisille viranomaisille tiedot positiosta ja se on osoittanut, että positio on otettu siinä tarkoituksessa, että sillä suojaudutaan osittain tai kokonaan valuuttakurssien haitallisilta vaikutuksilta 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin laitoksen omien varojen vaatimuksiin, ja se on ilmoittanut toimivaltaisille viranomaisille position määrät, jotka jätetään pois markkinariskejä koskevista omien varojen vaatimuksista a kohdassa tarkoitetulla tavalla.

2.  Positioiden jättämistä pois markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimuksista 1 kohdan mukaisesti on sovellettava johdonmukaisesti omaisuuserien tai muiden erien elinkaaren loppuun saakka.

3.  Jos laitos muuttaa myöhemmin määriä, jotka jätetään pois markkinariskejä koskevista omien varojen vaatimuksista 1 kohdan mukaisesti, sen on hyväksytettävä muutokset toimivaltaisilla viranomaisilla.”

(84)  Lisätään kolmannen osan IV osastoon 1 a ja 1 b luku seuraavasti:

”1 a lukuStandardimenetelmä

1 jaksoYleiset säännökset

325 d artiklaStandardimenetelmän soveltamisala ja rakenne

Laitosten on laskettava markkinariskiä koskevat omien varojen vaatimukset standardimenetelmää käyttäen salkulle, jossa on kaupankäyntivaraston positioita ja kaupankäyntivaraston ulkopuolisia positioita, jotka aiheuttavat valuuttakurssi- ja hyödykeriskejä, seuraavien kolmen osatekijän summana:

(a)  tämän luvun 2 jaksossa säädetyn herkkyysperusteisen menetelmän mukainen omien varojen vaatimus;

(b)  tämän luvun 5 jaksossa säädetty maksukyvyttömyysriskiä koskeva omien varojen vaatimus, jota sovelletaan ainoastaan kyseisessä jaksossa tarkoitettuihin kaupankäyntivarastoon kuuluviin positioihin;

(c)  tämän luvun 4 jaksossa säädetyt jäännösriskejä koskevat omien varojen vaatimukset, joita sovelletaan ainoastaan kyseisessä jaksossa tarkoitettuihin kaupankäyntivarastoon kuuluviin positioihin.

2 JAKSOHERKKYYSPERUSTEISEN MENETELMÄN MUKAINEN OMIEN VAROJEN VAATIMUS

325 e artiklaMääritelmät

Tässä luvussa tarkoitetaan:

(1) ’riskiluokalla’ yhtä seuraavista seitsemästä luokasta: (i) yleinen korkoriski; (ii) arvopaperistamiseen liittymätön luottomarginaaliriski; (iii) arvopaperistamiseen liittyvä korrelaatiokaupankäyntisalkun ulkopuolinen luottomarginaaliriski; (iv) arvopaperistamiseen liittyvä korrelaatiokaupankäyntisalkun luottomarginaaliriski; (v) osakeriski; (vi) hyödykeriski; ja vii) valuuttakurssiriski;

(2) ’herkkyydellä’ laitoksen hinnoittelumallin mukaan laskettua position arvon suhteellista muutosta, joka johtuu position yhden relevantin riskitekijän muutoksesta;

(3) ’alaluokalla’ johonkin riskiluokkaan kuuluvaa positioiden alaluokkaa, jossa positioilla on samanlainen riskiprofiili kuin muilla saman alaluokan positioilla ja johon sovelletaan tämän luvun 3 jakson 1 alajakson mukaista riskipainoa.

325 f artiklaHerkkyysperusteisen menetelmän osatekijät

1.  Laitosten on laskettava markkinariskiä koskeva omien varojen vaatimus herkkyysperusteista menetelmää käyttäen yhdistämällä seuraavat kolmet omien varojen vaatimukset 325 i artiklan mukaisesti:

(a)  deltariskiä koskevat omien varojen vaatimukset, joilla katetaan instrumentin arvonmuutosten riski, joka johtuu muutoksista sen muuhun kuin volatiliteettiin liittyvissä riskitekijöissä ja oletuksesta, että hinnoittelufunktio on lineaarinen;

(b)  vegariskiä koskevat omien varojen vaatimukset, joilla katetaan instrumentin arvonmuutosten riski, joka johtuu muutoksista sen volatiliteettiin liittyvissä riskitekijöissä;

(c)  kaarevuusriskiä koskevat omien varojen vaatimukset, joilla katetaan instrumentin arvonmuutosten riski, joka johtuu muutoksista sen pääasiallisissa muuhun kuin volatiliteettiin liittyvissä riskitekijöissä, joita ei oteta huomioon deltariskissä.

2.  Edellä olevaa 1 kohdassa tarkoitettua laskentaa varten

(d)  kaikkiin instrumenttien, joihin liittyy valinnaisuutta, positioihin sovelletaan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja omien varojen vaatimuksia.

(e)  kaikkiin instrumenttien, joihin ei liity valinnaisuutta, positioihin sovelletaan ainoastaan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja omien varojen vaatimuksia.

Instrumenteilla, joihin liittyy valinnaisuutta, tarkoitetaan tätä lukua sovellettaessa muun muassa seuraavia instrumentteja: osto- ja myyntioptiot, korkokatot ja korkolattiat, swaptiot, barrier-optiot ja eksoottiset optiot. Kytkettyjä optioita, kuten ennakkomaksun mahdollisuutta tai käyttäytymisperusteisia optioita, on pidettävä optioiden itsenäisinä positioina laskettaessa markkinariskejä koskevia omien varojen vaatimuksia.

Tätä lukua sovellettaessa instrumentteja, joiden kassavirrat voidaan kirjata kohde-etuuden nimellisarvon lineaarisena funktiona, on pidettävä instrumentteina, joihin ei liity valinnaisuutta.

325 g artiklaDelta- ja vegariskejä koskevat omien varojen vaatimukset

1.  Laitosten on sovellettava tämän luvun 3 jakson 1 alajaksossa kuvattuja delta- ja vegariskitekijöitä, kun ne laskevat delta- ja vegariskejä koskevia omien varojen vaatimuksia.

2.  Laitosten on sovellettava 3–8 kohdassa säädettyä menettelyä, kun ne laskevat delta- ja vegariskejä koskevia omien varojen vaatimuksia.

3.  Delta- ja vegariskejä koskevissa omien varojen vaatimuksissa huomioon otettavien instrumenttien herkkyys kullekin sovellettavalle delta- ja vegariskitekijälle tietyssä riskiluokassa on laskettava kunkin riskiluokan osalta käyttäen tämän luvun 3 jakson 2 alajaksossa olevia vastaavia kaavoja. Jos instrumentin arvo riippuu useasta riskitekijästä, herkkyys on määritettävä erikseen kunkin riskitekijän osalta.

4.  Herkkyydet on sijoitettava kussakin riskiluokassa johonkin alaluokista ’b’.

5.  Kussakin alaluokassa ’b’ positiiviset ja negatiiviset herkkyydet samalle riskitekijälle on nettoutettava, jolloin saadaan nettoherkkyydet ( alaluokan kullekin riskitekijälle k.

6.  Nettoherkkyydet kullekin riskitekijälle () kussakin alaluokassa on kerrottava vastaavilla 6 jaksossa kuvatuilla riskipainoilla (RWk), jolloin saadaan painotetut herkkyydet (WSk) kullekin riskitekijälle kyseisessä alaluokassa seuraavan kaavan mukaisesti:

7.  Painotetut herkkyydet eri riskitekijöille kussakin alaluokassa on laskettava yhteen käyttäen seuraavaa kaavaa, jossa neliöjuurifunktiossa olevan määrän alarajana on nolla, jolloin saadaan alaluokkakohtainen herkkyys (Kb). Samassa alaluokassa () olevien painotettujen herkkyyksien osalta on käytettävä vastaavia 6 jaksossa säädettyjä korrelaatioita.

8.  Alaluokkakohtainen herkkyys (Kb) on laskettava riskiluokan kunkin alaluokan osalta 5–7 kohdan mukaisesti. Kun alaluokkakohtainen herkkyys on laskettu kaikkien alaluokkien osalta, painotetut herkkyydet kaikkien alaluokkien kaikille riskitekijöille on laskettava yhteen seuraavan kaavan mukaisesti, jossa eri alaluokissa olevien painotettujen herkkyyksien osalta on käytettävä vastaavia 6 jaksossa säädettyjä korrelaatioita γbc, jolloin saadaan riskiluokkakohtainen deltaa tai vegaa koskeva omien varojen vaatimus:

jossa kaikille riskitekijöille alaluokassa b ja kaikille riskitekijöille alaluokassa c. Jos kaikki kyseiset :n ja :n arvot tuottavat negatiivisen luvun laskettaessa kokonaissummaa , laitoksen on laskettava riskiluokkakohtaiset tai koskevat omien varojen vaatimukset käyttäen vaihtoehtoista eritelmää, jossa kaikille riskitekijöille alaluokassa b ja kaikille riskitekijöille alaluokassa c.

Riskiluokkakohtaiset deltaa tai vegaa koskevat omien varojen vaatimukset on laskettava kullekin riskiluokalle 1–8 kohdan mukaisesti.

325 h artiklaKaarevuusriskiä koskevat omien varojen vaatimukset

1.  Laitosten on sovellettava 2–6 kohdassa säädettyä menettelyä, kun ne laskevat kaarevuusriskiä koskevia omien varojen vaatimuksia.

2.  Kunkin riskiluokan osalta on laskettava nettomääräinen kaarevuusriskivaatimus kullekin kyseiseen riskiluokkaan sisältyvälle riskitekijälle (k) seuraavan kaavan mukaisesti käyttäen 325 g artiklan 4 kohdan mukaisesti laskettuja herkkyyksiä:

jossa:

i = sitä instrumenttia merkitsevä indeksi, johon kohdistuu riskitekijään k liittyviä kaarevuusriskejä;

= riskitekijän k nykyinen taso;

= instrumentin i, arvo, joka on arvioitu laitoksen hinnoittelumallin avulla käyttämällä riskitekijän k nykyistä arvoa;

ja = instrumentin i arvo sen jälkeen, kun muuttujaa on suurennettu ja pienennetty vastaavien riskipainojen mukaisesti;

= 6 jakson mukaisesti määritetty kaarevuusriskitekijän k riskipaino instrumentille i .

= instrumentin i deltaherkkyys sen deltariskitekijän osalta, joka vastaa kaarevuusriskitekijää k.

3.  Kullekin riskiluokalle 2 kohdan mukaisesti lasketut nettomääräiset kaarevuusriskivaatimukset on sijoitettava kyseisessä riskiluokassa johonkin alaluokista (b).

4.  Kaikki nettomääräiset kaarevuusriskivaatimukset kussakin alaluokassa (b) on laskettava yhteen käyttäen seuraavaa kaavaa, jossa on käytettävä vastaavia säädettyjä korrelaatioita kl riskitekijäparien k,l joukossa kussakin alaluokassa, jolloin saadaan alaluokkakohtainen kaarevuusriskiä koskevat omien varojen vaatimukset:

  

jossa:

= funktio, jonka arvo on 0, jos ja ovat molemmat miinusmerkkisiä. Kaikissa muissa tapauksissa saa arvon 1.

5.  Kunkin riskiluokan alaluokkien nettomääräiset omien varojen vaatimukset on laskettava yhteen seuraavan kaavan mukaisesti, jossa on käytettävä vastaavia säädettyjä korrelaatioita γbc eri alaluokkiin kuuluville nettomääräisten kaarevuusriskivaatimusten joukoille. Tästä saadaan riskiluokkakohtaiset kaarevuusriskiä koskevat omien varojen vaatimukset.

  

jossa:

kaikille riskitekijöille alaluokassa b ja kaikille riskitekijöille alaluokassa c .

on funktio, jonka arvo on 0, jos ja ovat molemmat miinusmerkkisiä. Kaikissa muissa tapauksissa saa arvon 1.

Jos kaikki kyseiset ja arvot tuottavat negatiivisen luvun laskettaessa kokonaissummaa

laitoksen on laskettava kaarevuusriskivaatimus käyttämällä vaihtoehtoista eritelmää, jossa kaikille riskitekijöille alaluokassa b ja kaikille riskitekijöille alaluokassa c.

6.  Riskiluokkakohtaiset kaarevuusriskiä koskevat omien varojen vaatimukset on laskettava kullekin riskiluokalle 2–5 kohdan mukaisesti.

325 i artiklaRiskiluokkakohtaisten delta-, vega- ja kaarevuusriskejä koskevien omien varojen vaatimusten yhteenlaskenta

1.  Laitosten on laskettava yhteen riskiluokkakohtaiset delta-, vega- ja kaarevuusriskejä koskevat omien varojen vaatimukset 2 ja 3 kohdassa säädetyn menetelmän mukaisesti.

2.  Edellä 325 g ja 325 h artiklassa kuvattu riskiluokkakohtaisten delta-, vega- ja kaarevuusriskejä koskevien omien varojen vaatimusten laskenta on suoritettava kolme kertaa kutakin riskiluokkaa kohti käyttäen joka kerralla eri korrelaatioparametrien joukkoa (alaluokkaan kuuluvien riskitekijöiden välinen korrelaatio) ja (alaluokkien välinen korrelaatio riskiluokan sisällä). Kukin näistä kolmesta joukosta vastaa erilaista skenaariota seuraavasti:

(a)  ’keskikokoisten korrelaatioiden’ skenaario, jossa korrelaatioparametrit ja säilyvät muuttumattomina 6 jaksossa esitettyihin nähden.

(b)  ’suurten korrelaatioiden’ skenaario, jossa 6 jaksossa esitetyt korrelaatioparametrit ja kerrotaan yhdenmukaisesti luvulla 1,25, ja :an ja :an sovelletaan 100 prosentin kattoa;

(c)  ’pienten korrelaatioiden’ skenaario, jossa vastaavat säädetyt 6 jakson mukaiset korrelaatiot kerrotaan yhdenmukaisesti luvulla 0,75.

3.  Laitos määrittää jokaiselle vaihtoehdolle skenaariokohtaisen omien varojen vaatimuksen sijoitussalkkutasolla. Skenaariokohtainen omien varojen vaatimus sijoitussalkkutasolla lasketaan riskiluokkakohtaisten omien varojen vaatimusten kokonaismääränä tälle skenaariolle.

4.  Edellä olevan 3 kohdan mukaisesti lasketuista skenaariokohtaisista ▌omien varojen vaatimuksista sijoitussalkkutasolla suurimmat ovat lopullisia ▌sijoitussalkkujen omien varojen vaatimuksia.

325 j artiklaIndeksi-instrumenttien ja usean kohde-etuuden optioiden käsittely

1.  Laitosten on sovellettava läpikatsomisperiaatetta indeksi-instrumentteihin ja usean kohde-etuuden optioihin, kun kaikilla indeksin tai option osatekijöillä on samanmerkkiset deltariskiherkkyydet. Herkkyydet riskitekijöille, jotka johtuvat indeksi-instrumenttien ja usean kohde-etuuden osatekijöistä, voidaan nettouttaa yhteen riskikohteeseen perustuville instrumenteille olevien herkkyyksien kanssa rajoituksetta, korrelaatiokaupankäyntisalkussa olevia positioita lukuun ottamatta.

2.  Usean kohde-etuuden optioihin, joilla on erimerkkisiä deltariskiherkkyyksiä, ei sovelleta delta- ja vegariskejä, mutta niihin sovelletaan tämän luvun 4 jaksossa tarkoitettua jäännösriskejä koskevaa korotusta.

325 k artiklaYhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten kohtelu

1.  Laitoksen on laskettava yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä (collective investment undertaking, CIU) olevan position markkinariskiä koskevat omien varojen vaatimukset käyttäen yhtä seuraavista menetelmistä:

(a)  laitoksen, joka kykenee yksilöimään päivittäin CIU:n kohde-etuutena olevat sijoitukset tai indeksi-instrumentit, on otettava huomioon kyseiset kohde-etuutena olevat sijoitukset ja laskettava kyseisen position markkinariskiä koskevat omien varojen vaatimukset käyttäen 325 j artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menetelmää;

(b)  kun CIU:n päivittäiset hinnat ovat saatavissa, mutta laitos on tietoinen CIU:n sijoitusmandaatista, kyseisen laitoksen on pidettävä CIU:n positiota osakeinstrumenttina herkkyysperusteista menetelmää sovellettaessa;

(c)  kun CIU:n päivittäiset hinnat ovat saatavissa, mutta laitos ei ole tietoinen CIU:n sijoitusmandaatista, kyseisen laitoksen on pidettävä CIU:n positiota osakeinstrumenttina herkkyysperusteista menetelmää sovellettaessa ja osoitettava kyseiselle CIU:n positiolle osakeriskiluokan ”muu toimiala” riskipaino.

2.  Laitokset voivat antaa seuraavassa mainituille kolmansille osapuolille toimeksi laskea ja ilmoittaa tässä luvussa säädettyjen menetelmien mukaisesti CIU:issä olevien positioidensa markkinariskiä koskevat omien varojen vaatimuksensa:

(a)  CIU:n säilytysyhteisö edellyttäen, että CIU sijoittaa yksinomaan arvopapereihin ja tallettaa kaikki kyseiset arvopaperit tähän säilytysyhteisöön;

(b)  muiden CIU:den osalta CIU:n rahastoyhtiö edellyttäen, että kyseinen rahastoyhtiö täyttää 132 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetyt kriteerit.

3.  EPV laatii tekniset sääntelystandardit, joissa täsmennetään, mitä riskipainoja on sovellettava 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin CIU:n positioihin.

EPV toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [viisitoista kuukautta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

325 l artiklaMerkintäsitoumuksia koskevat positiot

1.  Laitokset voivat käyttää tässä artiklassa säädettyä menetelmää, kun ne laskevat velka- tai osakeinstrumenttien merkintäsitoumuksia koskevien positioiden markkinariskejä koskevia omien varojen vaatimuksia.

2.  Laitosten on sovellettava yhtä taulukossa 1 olevaa asianmukaista kerrointa kaikkien merkintäsitoumuksia koskevien positioiden nettoherkkyyksiin kussakin yksittäisessä liikkeeseenlaskijassa, lukuun ottamatta sellaisia positioita, jotka koskevat sellaisia viralliseen sopimukseen perustuvia merkintäsitoumuksia, joita kolmannet osapuolet ovat antaneet tai joissa alkuperäinen merkitsijä on tehnyt sopimuksen merkinnän kohteena olevien osakkeiden edelleenlunastuksesta, ja laskettava markkinariskejä koskevat omien varojen vaatimukset mukautettujen nettoherkkyyksien perusteella tässä luvussa säädetyn menetelmän mukaisesti.

Taulukko 1

arkipäivä 0

0 %

arkipäivä 1

10 %

arkipäivät 2 ja 3

25 %

arkipäivä 4

50 %

arkipäivä 5

75 %

arkipäivän 5 jälkeen

100 %

Tätä artiklaa sovellettaessa ’arkipäivällä 0’ tarkoitetaan sitä arkipäivää, jona laitos sitoutuu ehdoitta hyväksymään tietyn tunnetun määrän arvopapereita sovittuun hintaan.

3.  Laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille tässä artiklassa säädetyn menetelmän soveltamisesta.

3 JAKSORISKITEKIJÖIDEN JA HERKKYYDEN MÄÄRITELMÄT

1 ALAJAKSORISKITEKIJÖIDEN MÄÄRITELMÄT

325 m artiklaYleiset korkoriskitekijät

1.  Kaikille yleisille korkoriskitekijöille, mukaan lukien inflaatioriski ja valuuttojen välinen korkoperusteriski, on oltava kutakin valuuttaa kohti yksi alaluokka, joka sisältää erilaisia riskitekijätyyppejä.

Koron muutoksille herkkiin instrumentteihin sovellettavia yleisiä deltakorkoriskitekijöitä ovat asianomaiset riskittömät korot kutakin valuuttaa ja kutakin seuraavaa maturiteettia kohden: 0,25 vuotta, 0,5 vuotta, 1 vuosi, 2 vuotta, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta, 15 vuotta, 20 vuotta ja 30 vuotta. Laitosten on määritettävä pisteiden riskitekijät lineaarisen interpoloinnin avulla tai käyttämällä menetelmää, joka on johdonmukaisin niiden hinnoittelufunktioiden kanssa, joita laitoksen riippumaton riskienvalvontatoiminto käyttää markkinariskien tai voittojen ja tappioiden raportoinnissa toimivalle johdolle.

2.  Laitokset saavat tiedot valuuttakohtaisista riskittömistä koroista laitoksen kaupankäyntivarastoon kuuluvista rahamarkkinainstrumenteista, joilla on alhaisin luottoriski, kuten yliyön indeksinvaihtosopimukset.

3.  Jos laitokset eivät voi soveltaa 2 kohdassa tarkoitettua menetelmää, riskittömiä korkoja koskevat tiedot perustuvat yhteen tai useampaan markkinahintojen perusteella laskettuun swap-käyrään, joita laitos käyttää positioiden markkinahintaan arvostamiseen, kuten pankkienvälisten antolainauskorkojen swap-käyriin.

Jos 2 kohdassa ja tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa kuvatut markkinahintojen perusteella laskettuja swap-käyriä koskevat tiedot eivät ole riittäviä, riskittömät korot voidaan johtaa sopivimmasta tiettyä valuuttaa koskevasta valtionjoukkolainakäyrästä.

Jos laitokset soveltavat tämän kohdan toisen alakohdan mukaisesti johdettuja riskitekijöitä valtionlainainstrumentteihin, valtionlainainstrumenttia ei saa vapauttaa luottomarginaaliriskiä koskevista omien varojen vaatimuksista. Jos näissä tapauksissa ei ole mahdollista erottaa riskitöntä korkoa luottomarginaalia koskevasta osatekijästä, herkkyys tälle riskitekijälle on luokiteltava sekä yleiseen korkoriskiluokkaan että luottomarginaaliriskiluokkaan.

4.  Kun kyse on yleisistä korkoriskitekijöistä, kukin valuutta muodostaa erillisen alaluokan. Laitosten on osoitettava samassa alaluokassa oleville riskitekijöille, joilla on eri maturiteetit, eri riskipainot 6 jakson mukaisesti.

Laitosten on sovellettava ylimääräisiä riskitekijöitä niiden velkainstrumenttien inflaatioriskiin, joiden kassavirrat ovat funktionaalisesti inflaatioasteesta riippuvaisia. Kyseisten ylimääräisten riskitekijöiden tulee koostua yhdestä vektorista, joka muodostuu markkinahintojen perusteella lasketuista inflaatiotasoista eri maturiteeteille valuutoittain. Vektorin on sisällettävä kutakin instrumenttia kohden yhtä monta osatekijää kuin laitoksen kyseiseen instrumenttiin soveltamassa hinnoittelumallissa on muuttujina käytettäviä inflaatioasteita.

5.  Laitosten on laskettava instrumentin herkkyys 4 kohdassa tarkoitetulle inflaatioriskiä koskevalle ylimääräiselle riskitekijälle instrumentin arvon muutoksena sen hinnoittelumallin mukaisesti tuloksena, joka saadaan 1 peruspisteen muutoksesta kussakin vektorin osatekijässä. Kukin valuutta muodostaa erillisen alaluokan. Kussakin alaluokassa laitosten on käsiteltävä inflaatiota yksittäisenä riskitekijänä riippumatta kunkin vektorin osatekijöiden määrästä. Laitosten on kuitattava kaikki edellä kuvatulla tavalla lasketut herkkyydet inflaatioon alaluokan sisällä luokkakohtaisen yksittäisen nettoherkkyyden aikaansaamiseksi.

6.  Velkainstrumentteihin, joissa suoritetaan maksuja eri valuutoissa, on myös sovellettava kyseisten valuuttojen välistä korkoperusteriskiä. Herkkyyksiin perustuvaa menetelmää sovellettaessa riskitekijän, jota laitosten on sovellettava, on oltava kunkin valuutan valuuttojen välinen korkoperusteriski suhteessa Yhdysvaltain dollariin tai euroon. Laitosten tulee laskea valuuttojen välinen korkoperusteriski, jossa korkoperusteriski ei liity Yhdysvaltain dollariin tai euroon, joko korkoperusteriskinä suhteessa Yhdysvaltain dollariin tai korkoperusteriskinä suhteessa euroon.

Kunkin valuuttojenvälisen korkoperusteriskitekijän tulee koostua yhdestä vektorista, joka muodostuu valuuttojenvälisistä inflaatiotasoista eri maturiteeteille valuutoittain. Vektorin on sisällettävä kutakin instrumenttia kohden yhtä monta osatekijää kuin laitoksen kyseiseen instrumenttiin soveltamassa hinnoittelumallissa on muuttujina käytettäviä valuuttojen välisiä korkoperusteriskejä. Kukin valuutta muodostaa eri alaluokan.

Laitosten on laskettava instrumentin herkkyys tälle riskitekijälle instrumentin arvon muutoksena sen hinnoittelumallin mukaisesti tuloksena, joka saadaan 1 peruspisteen muutoksesta kussakin vektorin osatekijässä. Kukin valuutta muodostaa erillisen alaluokan. Kussakin alaluokassa on oltava kaksi mahdollista erillistä riskitekijää: euroon perustuva ja Yhdysvaltain dollariin perustuva, riippumatta kussakin valuuttojen välisessä korkoperusteriskivektorissa olevien osatekijöiden määrästä. Yhtä alaluokkaa kohti voi olla enintään kaksi nettoherkkyyttä.

7.  Yleisillä vega-korkoriskitekijöillä, joita sovelletaan optioihin, joissa on kohde-etuuksia ja jotka reagoivat herkästi yleiseen korkotasoon, tarkoitetaan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen asianomaisten riskittömien korkojen implisiittisiä volatiliteetteja, jotka on osoitettava luokkiin valuutan perusteella ja jaoteltava seuraavien maturiteettien mukaan kussakin alaluokassa: 0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta. Kutakin valuuttaa kohti on oltava yksi alaluokka.

Sovellettaessa nettoutusta laitosten on pidettävä implisiittisiä volatiliteetteja, jotka liittyvät samoihin riskittömiin korkoihin ja jotka jaotellaan samoihin maturiteetteihin, osana samaa riskitekijää.

Kun laitokset jaottelevat implisiittisiä volatiliteetteja tässä kohdassa tarkoitettuihin maturiteetteihin, sovelletaan seuraavaa:

(a)  option maturiteetti vastaa kohde-etuuden maturiteettia, on otettava huomioon yksittäinen riskitekijä, joka on jaoteltava kyseisen maturiteetin mukaisesti.

(b)  kun option maturiteetti on lyhyempi kuin kohde-etuuden maturiteetti, on otettava huomioon seuraavat riskitekijät:

(i)  ensimmäinen riskitekijä on jaoteltava option maturiteetin mukaisesti;

(ii)  toinen riskitekijä on jaoteltava option kohde-etuuden jäljellä olevan maturiteetin mukaisesti option erääntymispäivänä.

8.  Yleiset kaarevuuskorkoriskitekijät, joita laitosten on sovellettava, koostuvat yhdestä riskittömien korkojen vektorista, joka edustaa erityistä riskittömien korkojen tuottokäyrää, kutakin valuuttaa kohti. Kukin valuutta muodostaa eri alaluokan. Vektorin on sisällettävä kutakin instrumenttia kohden yhtä monta osatekijää kuin laitoksen kyseiseen instrumenttiin soveltamassa hinnoittelumallissa on muuttujina käytettäviä erilaisia riskittömien korkojen maturiteetteja.

9.  Laitosten on laskettava instrumentin herkkyys kullekin riskitekijälle, jota käytetään kaarevuusriskikaavassa , 325 h artiklan mukaisesti. Kaarevuusriskiä sovellettaessa laitosten on otettava huomioon vektorit, jotka vastaavat eri tuottokäyriä ja joilla on eri määrä osatekijöitä kuin samalla riskitekijällä, edellyttäen, että kyseiset vektorit vastaavat samaa valuuttaa. Laitosten on kuitattava samaan riskitekijään kohdistuvat herkkyydet. Kutakin alaluokkaa varten on vain yksi nettoherkkyys.

Inflaatioriskiä ja valuuttojen välistä korkoperusteriskiä varten ei ole kaarevuusriskivaatimusta.

325 n artiklaLuottomarginaaliriskitekijät muuta kuin arvopaperistamista varten

1.  Ne delta-luottomarginaaliriskitekijät, joita laitosten on sovellettava muihin kuin arvopaperistettuihin instrumentteihin, jotka reagoivat herkästi luottomarginaaliin, ovat niiden liikkeeseenlaskijoiden luottomarginaalin tasoja, jotka määritetään asianmukaisten velkainstrumenttien ja luottoriskinvaihtosopimusten perusteella ja jaotellaan kuhunkin seuraavista maturiteeteista: 0,25 vuotta, 0,5 vuotta, 1 vuosi, 2 vuotta, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta, 15 vuotta, 20 vuotta ja 30 vuotta. Laitosten on sovellettava yhtä riskitekijää kutakin liikkeeseenlaskijaa ja maturiteettia kohti riippumatta siitä, onko kyseiset luottomarginaalin tasot johdettu velkainstrumenteista tai luottoriskinvaihtosopimuksista. Alaluokat ovat 6 jaksossa tarkoitettuja luokkia ja kussakin alaluokassa on oltava kaikki asianomaiselle toimialalle luokitellut riskitekijät.

2.  Ne vega-luottomarginaaliriskitekijät, joita laitosten on sovellettava optioihin, joilla on herkästi luottomarginaaliin reagoivia muita kuin arvopaperistettuja kohde-etuuksia, ovat kohde-etuuden liikkeeseenlaskijan luottomarginaalin tasojen implisiittisiä volatiliteetteja, jotka on johdettu 1 kohdassa säädetyllä tavalla ja jotka on jaoteltava seuraaviin maturiteetteihin sen option maturiteetin mukaisesti, johon sovelletaan omien varojen vaatimuksia: 0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta. On käytettävä samoja alaluokkia kuin niitä, joita käytettiin muuta kuin arvopaperistamista varten olevan delta-luottomarginaaliriskin yhteydessä.

3.  Kaarevuusluottomarginaaliriskitekijät, joita laitosten on sovellettava muihin kuin arvopaperistamisinstrumentteihin, koostuvat erityisestä liikkeeseenlaskijan luottomarginaalikäyrää edustavasta luottomarginaalien tason yhdestä vektorista. Vektorin on sisällettävä kutakin instrumenttia kohden yhtä monta osatekijää kuin laitoksen kyseiseen instrumenttiin soveltamassa hinnoittelumallissa on muuttujina käytettäviä erilaisia luottomarginaalien tasojen maturiteetteja. On käytettävä samoja alaluokkia kuin niitä, joita käytettiin muuta kuin arvopaperistamista varten olevan delta-luottomarginaaliriskin yhteydessä.

4.  Laitosten on laskettava instrumentin herkkyys kullekin riskitekijälle, jota käytetään kaarevuusriskikaavassa , 325 h artiklan mukaisesti. Kaarevuusriskiä sovellettaessa laitosten on otettava huomioon vektorit, jotka määritetään asianmukaisten velkainstrumenttien tai luottoriskinvaihtosopimusten perusteella ja joilla on eri määrä osatekijöitä kuin samalla riskitekijällä, niin kauan kuin kyseiset vektorit vastaavat samaa liikkeeseenlaskijaa.

325 o artiklaLuottomarginaaliriskitekijät arvopaperistamista varten

1.  Laitosten on sovellettava 3 kohdassa tarkoitettuja korrelaatiokaupankäyntisalkkujen arvopaperistamisten luottomarginaaliriskitekijöitä korrelaatiokaupankäyntisalkkuun kuuluviin arvopaperistamispositioihin, kuten 104 artiklan 7–9 kohdassa tarkoitetaan.

Laitosten on sovellettava 5 kohdassa tarkoitettuja korrelaatiokaupankäyntisalkkujen ulkopuolisia arvopaperistamisten luottomarginaaliriskitekijöitä korrelaatiokaupankäyntisalkun ulkopuolisiin arvopaperistamispositioihin, kuten 104 artiklan 7–9 kohdassa tarkoitetaan.

2.  Ne alaluokat, joita sovelletaan korrelaatiokaupankäyntisalkkuun kuuluvien arvopaperistamistamisten luottomarginaaliriskiin, ovat samat kuin joita sovelletaan muun kuin arvopaperistamisen luottomarginaaliriskiin, kuten 6 jaksossa tarkoitetaan.

Ne alaluokat, joita sovelletaan korrelaatiokaupankäyntisalkun ulkopuolisten arvopaperistamistamisten luottomarginaaliriskiin, ovat tälle 6 jaksossa tarkoitetulle riskiluokalle erityisiä.

3.  Ne luottomarginaaliriskitekijät, joita laitosten on sovellettava korrelaatiokaupankäyntisalkkuun kuuluviin arvopaperistamispositioihin, ovat seuraavat:

(a)  deltariskitekijöitä ovat arvopaperistamisposition kohde-etuuteen liittyvän vastuun liikkeeseenlaskijoiden asianomaiset luottomarginaalien tasot, jotka määritetään asianomaisten velkainstrumenttien ja luottoriskinvaihtosopimusten perusteella ja kullekin seuraavista maturiteeteista: 0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta.

(b)  ne vega-riskitekijät, joita sovelletaan optioihin, joiden kohde-etuuksina on korrelaatiokaupankäyntisalkkuun kuuluvia arvopaperistamispositioita, ovat arvopaperistamisposition kohde-etuuteen liittyvän vastuun liikkeeseenlaskijoiden luottomarginaalien implisiittisiä volatiliteetteja, jotka määritetään tämän kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja jotka on jaoteltava seuraavien maturiteettien mukaan sen vastaavan option maturiteetin mukaisesti, johon sovelletaan omien varojen vaatimuksia: 0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta.

(c)  kaarevuusriskitekijät ovat arvopaperistamisposition kohde-etuuteen liittyvän vastuun liikkeeseenlaskijoiden luottomarginaalin asianomaisia korkokäyriä, jotka ilmaistaan tämän kohdan a alakohdassa kuvatulla tavalla johdettuna eri maturiteettien luottomarginaalien tasojen vektorina. Vektorin on sisällettävä kutakin instrumenttia kohden yhtä monta osatekijää kuin laitoksen kyseiseen instrumenttiin soveltamassa hinnoittelumallissa on muuttujina käytettäviä erilaisia luottomarginaalien tasojen maturiteetteja.

4.  Laitosten on laskettava arvopaperistamisposition herkkyys kullekin riskitekijälle, jota käytetään 325 h artiklassa määritetyssä kaarevuusriskikaavassa . Kaarevuusriskiä sovellettaessa laitosten on otettava huomioon vektorit, jotka määritetään asianmukaisten velkainstrumenttien tai luottoriskinvaihtosopimusten perusteella ja joilla on eri määrä osatekijöitä kuin samalla riskitekijällä, niin kauan kuin kyseiset vektorit vastaavat samaa liikkeeseenlaskijaa.

5.  Ne luottomarginaaliriskitekijät, joita laitosten on sovellettava arvopaperistettuihin instrumentteihin, jotka eivät kuulu korrelaatiokaupankäyntisalkkuun, liittyvät etuoikeusluokan marginaaliin, eivätkä kohde-etuutena toimivan instrumentin marginaaliin, ja ovat seuraavat:

(a)  deltariskitekijät ovat asianomaisia etuoikeusluokan luottomarginaalien tasoja, jotka jaotellaan seuraavien maturiteettien mukaan etuoikeusluokan maturiteetin mukaisesti: 0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta.

(b)  ne vega-riskitekijät, joita sovelletaan optioihin, joiden kohde-etuuksina on korrelaatiokaupankäyntisalkkuun kuulumattomia arvopaperistamispositioita, ovat etuoikeusluokkien luottomarginaalien implisiittisiä volatiliteetteja, jotka jaotellaan seuraavien maturiteettien mukaan sen option maturiteetin mukaisesti, johon sovelletaan omien varojen vaatimuksia: 0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta.

(c)  kaarevuusriskitekijöiden on oltava samat kuin tämän kohdan a alakohdassa kuvataan. Kaikille kyseisille riskitekijöille on sovellettava yhteistä 6 jaksossa tarkoitettua riskipainoa.

325 p artiklaOsakeriskitekijät

1.  Kaikkien osakeriskitekijöiden alaluokat ovat 6 jaksossa tarkoitettuja luokkia.

2.  Osakkeisiin liittyviä deltariskitekijöitä, joita laitosten on sovellettava, ovat kaikki osakkeiden spot-hinnat ja kaikki osakkeiden takaisinostosopimusten korkotasot tai osakkeiden repo-korot.

Osakeriskiä sovellettaessa erityinen osakkeiden repokäyrä muodostaa yksittäisen riskitekijän, joka ilmaistaan repokoron vektorina eri maturiteeteille. Vektorin on sisällettävä kutakin instrumenttia kohden yhtä monta osatekijää kuin laitoksen kyseiseen instrumenttiin soveltamassa hinnoittelumallissa on muuttujina käytettäviä erilaisia repokorkojen maturiteetteja.

Laitosten on laskettava instrumentin herkkyys tälle riskitekijälle instrumentin arvon muutoksena sen hinnoittelumallin mukaisesti tuloksena, joka saadaan 1 peruspisteen muutoksesta kussakin vektorin osatekijässä. Laitosten on kuitattava herkkyydet saman osakesidonnaisen arvopaperin repokorkoa koskevaan riskitekijään riippumatta siitä, montako osatekijää kussakin vektorissa on.

3.  Ne osakkeisiin liittyvät vegariskitekijät, joita laitosten on sovellettava optioihin, joilla on herkästi osakkeisiin reagoivia kohde-etuuksia, ovat osakkeiden spot-hintojen implisiittisiä volatiliteetteja, jotka on jaoteltava seuraaviin maturiteetteihin niiden vastaavien optioiden maturiteettien mukaisesti, johon sovelletaan omien varojen vaatimuksia: 0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta. Osakkeiden repo-koroille ei ole vegariskiin liittyvää pääomavaatimusta.

4.  Osakkeisiin liittyvät kaarevuusriskitekijät, joita laitosten on sovellettava optioihin, joilla on herkästi osakkeisiin reagoivia kohde-etuuksia, ovat kaikki osakkeiden spot-hinnat riippumatta vastaavien optioiden maturiteetista. Osakkeiden repo-koroille ei ole kaarevuusriskivaatimusta.

325 q artiklaHyödykeriskitekijät

1.  Kaikkien hyödykeriskitekijöiden alaluokat ovat 6 jaksossa tarkoitettuja luokkia.

2.  Hyödykkeisiin liittyvät deltariskitekijät, joita laitosten on sovellettava instrumentteihin, jotka reagoivat herkästi hyödykkeisiin, ovat kaikki hyödykkeiden spot-hinnat hyödyketyyppiä ja kutakin laatuluokkaa kohti. Laitokset voivat pitää kahta hyödykkeen hintaa, jotka koskevat samaa hyödyketyyppiä ja joilla on sama maturiteetti ja sama sopimustaso, saman riskitekijän osatekijöinä, vain silloin kun toimituspaikkaa koskevat oikeudelliset käsitteet ovat identtiset.

3.  Ne hyödykkeisiin liittyvät vegariskitekijät, joita laitosten on sovellettava optioihin, joilla on herkästi hyödykkeisiin reagoivia kohde-etuuksia, ovat hyödykkeiden hintojen hyödyketyyppikohtaisia implisiittisiä volatiliteetteja, jotka on jaoteltava seuraaviin maturiteettiluokkiin niiden vastaavien optioiden maturiteettien mukaisesti, johon sovelletaan omien varojen vaatimuksia: 0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta. Laitosten on pidettävä herkkyyksiä, jotka kohdistuvat samaan hyödyketyyppiin ja jotka osoitetaan samaan maturiteettiin, yksittäisenä riskitekijänä, joka laitosten on sen jälkeen kuitattava.

4.  Ne hyödykkeisiin liittyvät kaarevuusriskitekijät, joita laitosten on sovellettava optioihin, joilla on herkästi hyödykkeisiin reagoivia kohde-etuuksia, ovat ryhmä hyödykehintoja, jolla on eri maturiteetit hyödykeryhmittäin, vektorina ilmaistuna. Vektorin on sisällettävä kutakin instrumenttia kohden yhtä monta osatekijää kuin laitoksen kyseiseen instrumenttiin soveltamassa hinnoittelumallissa on muuttujina käytettäviä kyseisen hyödykkeen hintoja. Laitokset eivät saa erotella hyödykkeiden hintoja toisistaan tason tai toimituspaikan perusteella.

Instrumentin herkkyys kullekin riskitekijälle on laskettava 325 h artiklassa määritetyn kaarevuusriskikaavan mukaisesti. Kaarevuusriskiä sovellettaessa laitosten on pidettävä vektoreita, joilla on eri määrä osatekijöitä, samana riskitekijänä, edellyttäen, että kyseiset vektorit vastaavat samaa hyödyketyyppiä.

325 r artiklaUlkomaanvaluuttariskiä koskevat riskitekijät

1.  Ulkomaanvaluuttaa koskevilla deltariskitekijöillä, joita laitosten on sovellettava instrumentteihin, jotka reagoivat herkästi ulkomaanvaluuttaan, tarkoitetaan kaikkia avistakursseja seuraavien välillä: valuutta, jonka määräinen instrumentti on, ja laitoksen raportointivaluutta. Kutakin valuuttaparia kohden on yksi alaluokka, joka sisältää yhden riskitekijän ja yhden nettoherkkyyden.

2.  Ulkomaanvaluuttaa koskevilla vegariskitekijöillä, joita laitosten on sovellettava optioihin, joissa on kohde-etuuksia, jotka reagoivat herkästi ulkomaanvaluuttaan, tarkoitetaan kurssien implisiittisiä volatiliteetteja 1 kohdassa tarkoitettujen valuuttaparien välillä. Kyseiset kurssien implisiittiset volatiliteetit on jaoteltava seuraavien maturiteettien mukaan niiden vastaavien optioiden maturiteettien mukaisesti, joihin sovelletaan omien varojen vaatimuksia: 0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta.

3.  Ulkomaanvaluuttaa koskevilla kaarevuusriskitekijöillä, joita laitosten on sovellettava optioihin, joissa on kohde-etuuksia, jotka reagoivat herkästi ulkomaanvaluuttaan, tarkoitetaan 1 kohdassa tarkoitettuja riskitekijöitä.

4.  Laitosten ei tarvitse erottaa toisistaan valuutan onshore- ja offshore-variantteja minkään ulkomaanvaluuttaa koskevan delta-, vega- ja kaarevuusriskitekijän osalta.

2 ALAJAKSO: HERKKYYDEN MÄÄRITELMÄT

325 s artiklaDeltariskiherkkyydet

1.  Laitosten on laskettava yleisen korkoriskin (GIRR) deltaherkkyydet seuraavasti:

(a)  herkkyydet riskitekijöille, jotka koostuvat riskittömistä koroista, lasketaan seuraavasti:

 

jossa:

= riskittömien korkojen käyrän arvo k a maturiteetissa t;

Vi (.) = instrumentin i hinnoittelufunktio;

x, y = muut muuttujat hinnoittelufunktiossa.

(b)  herkkyydet riskitekijöille, jotka koostuvat inflaatioriskistä ja valuuttojenvälisestä korkoperusteriskistä , on laskettava seuraavasti: jossa:

 

jossa:

= m-komponenttien vektori, kun kuvataan implisiittistä inflaatiokäyrää tai valuuttojenvälistä korkoperusteriskikäyrää tietyssä valuutassa j ja kun m on yhtä kuin inflaatioon tai valuuttojenväliseen korkoperusteriskiin liittyvien muuttujien lukumäärä instrumentin i hinnoittelumallissa;

= dimension yksikkömatriisi (1 x m);

Vi (.) = instrumentin i hinnoittelufunktio;

y, z = muut muuttujat hinnoittelumallissa.

2.  Laitosten on laskettava luottomarginaaliriskin deltaherkkyydet kaikille arvopaperistetuille ja arvopaperistamattomille positioille () seuraavasti:

jossa:

= liikkeeseenlaskijan j luottomarginaali maturiteetissa t;

Vi (.) = instrumentin i hinnoittelufunktio;

x, y = muut muuttujat hinnoittelufunktiossa.

3.  Laitosten on laskettava osakeriskin deltaherkkyydet seuraavasti:

(a)  herkkyydet riskitekijöille k (sk), jotka koostuvat osakesidonnaisen arvopaperin spot-hinnasta, lasketaan seuraavasti:

jossa:

k = osakesidonnainen arvopaperi;

EQk = kyseisen osakesidonnaisen arvopaperin spot-hinta; ja

Vi (.) = instrumentin i hinnoittelufunktio.

x, y = muut muuttujat hinnoittelumallissa.

(b)  herkkyydet riskitekijöille, jotka koostuvat osakkeiden repokoroista, lasketaan seuraavasti:

 

jossa:

k = indeksi, joka kuvaa osaketta;

= m-komponenttien vektori, kun kuvataan repoaikarakennetta tietyn osakkeen k osalta ja kun m on yhtä kuin eri maturiteetteja vastaavien repokorkojen lukumäärä instrumentin i hinnoittelumallissa;

= dimension yksikkömatriisi (1 x m);

Vi (.) = instrumentin i hinnoittelufunktio;

y, z = muut muuttujat instrumentin i hinnoittelumallissa.

4.  Laitosten on laskettava hyödykeriskin deltaherkkyydet kullekin riskitekijälle k (sk) seuraavasti:

jossa:

k = hyödykeriskitekijä;

CTYk = riskitekijän k arvo;

Vi (.) = instrumentin i markkina-arvo riskitekijän k funktiona.

5.  Laitosten on laskettava ulkomaanvaluuttariskin deltaherkkyydet kullekin ulkomaanvaluuttariskitekijälle k (sk) seuraavasti:

jossa:

k = tietty ulkomaanvaluuttariskitekijä;

FXk = riskitekijän arvo;

Vi (.) = instrumentin i markkina-arvo riskitekijän k funktiona.

325 t artiklaVegariskiherkkyydet

1.  Laitosten on laskettava optioriskin vegaherkkyys riskitekijälle k (sk) seuraavasti:

jossa:

k = erityinen vegariskitekijä, joka koostuu implisiittisesta volatiliteetista;

= kyseisen riskitekijän arvo ilmaistuna prosenttiosuutena;

x, y = muut muuttujat hinnoittelufunktiossa.

2.  Kun on kyse riskiluokista, joissa vegariskitekijöillä on maturiteettidimensio mutta joihin ei voida soveltaa riskitekijöiden jaottelua koskevia sääntöjä, koska optioilla ei ole maturiteettia, laitosten on jaoteltava kyseiset riskitekijät pisimmän ennalta määritetyn maturiteetin mukaan. Kyseisiin optioihin sovelletaan jäännösriskejä koskevaa korotusta.

3.  Kun on kyse optioista, joilla ei ole toteutushintaa tai rajatasoa, ja optioista, joilla on useita toteutushintoja tai rajatasoja, laitosten on sovellettava toteutushintojen ja maturiteettien jaottelua, jota käytetään sisäisesti optioiden hinnoittelussa. Myös kyseisiin optioihin sovelletaan jäännösriskejä koskevaa korotusta.

4.  Laitokset eivät laske vegariskiä 104 artiklan 7, 8 ja 9 kohdassa tarkoitetuille arvopaperistamisen etuoikeusluokille, jotka sisältyvät CTP:hen ja joilla ei ole implisiittistä volatiliteettia. Kyseisille arvopaperistamisen etuoikeusluokille on laskettava delta- ja kaarevuusriskiä koskevat vaatimukset.

325 u artiklaHerkkyyslaskelmia koskevat vaatimukset

1.  Laitosten on johdettava herkkyydet käyttämällä tässä alaosiossa esitettyjä kaavoja laitoksen hinnoittelumalleista, joita käytetään perustana voittojen ja tappioiden raportoimiseen ylemmälle johdolle.

Ensimmäisestä alakohdasta poiketen toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia laitosta, jolle on myönnetty lupa käyttää tämän osaston 1 b luvussa esitettyä sisäisen mallin menetelmää, käyttämään sisäisen mallin menetelmänsä riskinmittausmallin hinnoittelumalleja tämän luvun mukaisten herkkyyksien laskennassa markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimusten laskemiseksi ja niistä ilmoittamiseksi 325 ba artiklan 2 kohdan b alakohdan vaatimuksen mukaisesti.

2.  Laskiessaan deltaherkkyyksiä instrumenteille, joihin sovelletaan valinnaisuutta, laitosten on oletettava, että implisiittinen volatiliteetti säilyy samana.

3.  Laskiessaan yleisen korkoriskin tai luottomarginaaliriskin vegaherkkyyttä laitosten on oletettava, että option kohde-etuus noudattelee joko log-normaalijakaumaa tai normaalijakaumaa hinnoittelumalleissa, joista herkkyydet johdetaan. Laskiessaan osake-, hyödyke- tai ulkomaanvaluuttariskin vegaherkkyyttä laitosten on oletettava, että kohde-etuus noudattelee joko log-normaalijakaumaa tai normaalijakaumaa hinnoittelumalleissa, joista herkkyydet johdetaan.

4.  Laitosten on laskettava kaikki herkkyydet, lukuun ottamatta vastuiden arvonoikaisuja.

4 a.  Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen laitos voi toimivaltaisten viranomaisten luvalla käyttää deltariskiherkkyyksien vaihtoehtoisia määritelmiä tämän luvun mukaisten kaupankäyntivaraston position omien varojen vaatimusten laskemisessa, jos laitos täyttää kaikki seuraavat ehdot:

  (a)  laitoksen riippumaton riskienhallintayksikkö käyttää näitä vaihtoehtoisia määritelmiä sisäiseen riskienhallintaan ja voittojen ja tappioiden ilmoittamiseen ylemmälle johdolle;

  (b)  laitos osoittaa, että näillä vaihtoehtoisilla määritelmillä pystytään esittämään position asiaankuuluvat herkkyydet paremmin kuin tässä alaosiossa esitetyillä kaavoilla ja että siitä seuraavat herkkyydet eivät olennaisesti eroa kyseisistä kaavoista.

4 b.  Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen laitos voi toimivaltaisten viranomaisten luvalla laskea vegaherkkyydet herkkyyksien vaihtoehtoisten määritelmien lineaarisen muuntamisen perusteella tämän luvun mukaisten kaupankäyntivaraston position omien varojen vaatimusten laskemisessa, jos laitos täyttää kaikki seuraavat ehdot:

  (a)  laitoksen riippumaton riskienhallintayksikkö käyttää näitä vaihtoehtoisia määritelmiä sisäiseen riskienhallintaan ja voittojen ja tappioiden ilmoittamiseen ylemmälle johdolle;

  (b)  laitos osoittaa, että näillä vaihtoehtoisilla määritelmillä pystytään esittämään position asiaankuuluvat herkkyydet paremmin kuin tässä alaosiossa esitetyillä kaavoilla ja että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu lineaarinen muuntaminen perustuu vegariskiherkkyyteen.

4 JAKSOJÄÄNNÖSRISKIÄ KOSKEVA KOROTUS

325 v artiklaJäännösriskejä koskeva omien varojen vaatimus

1.  Tämän luvun 2 jaksossa vahvistettujen markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten lisäksi laitosten on sovellettava omien varojen lisävaatimuksia tämän artiklan mukaisesti instrumentteihin, joihin kohdistuu jäännösriskejä.

2.  Instrumenttiin kohdistuu jäännösriskejä, jos se täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:

(a)  sen kohde-etuus on luonteeltaan eksoottinen;

  Välineet, joiden kohde-etuus on eksoottinen, ovat kaupankäyntivaraston välineitä, joiden kohde-etuuksiin ei sovelleta delta-, vega- tai kaarevuusriskikohtelua 2 jaksossa kuvatun herkkyysperusteisen menetelmän mukaisesti eikä 5 kohdassa kuvattua maksukyvyttömyysriskin kattamiseksi vaadittavaa pääomaa.

  Eksoottiset kohde-etuudet kattavat pitkäikäisyysriskin, sään, luonnonkatastrofit ja tulevan toteutuneen volatiliteetin.

(b)  siihen liittyy muita jäännösriskejä.

  Välineet, joihin liittyy muita jäännösriskejä, täyttävät seuraavat kriteerit:

  (i)  Välineeseen sovelletaan vega- ja kaarevuusriskiä koskevia omien varojen vaatimuksia 2 jaksossa vahvistetun herkkyysperusteisen menetelmän mukaisesti, ja väline tuottaa tuottoa, jota ei voida replikoida rajallisena vanilja-optioiden lineaarisena yhdistelmänä yhdellä kohde-etuuden osakkeen hinnalla, hyödykkeen hinnalla, valuuttakurssilla, joukkolainan hinnalla, luottoriskinvaihtosopimuksella tai koronvaihtosopimuksella; tai

  (ii)  väline on arvopaperistettu positio, joka kuuluu 104 artiklan 7–9 kohdassa tarkoitettuun CTP:hen. Arvopaperistamattomia suojauksia, jotka kuuluvat CTP:hen, ei oteta huomioon.

3.  Laitosten on laskettava 1 kohdassa tarkoitetut omien varojen lisävaatimukset 2 kohdassa tarkoitettujen instrumenttien bruttonimellismäärien summana kerrottuna seuraavilla riskipainoilla:

(a)  1,0 prosenttia, kun on kyse 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista instrumenteista;

(b)  0,1 prosenttia, kun on kyse 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista instrumenteista.

4.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, laitos ei saa soveltaa jäännösriskejä koskevaa omien varojen vaatimusta, kun on kyse instrumentista, joka täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:

(a)  se on kaupankäynnin kohteena virallisesti hyväksytyssä pörssissä;

(b)  sille voidaan tehdä keskitetty määritys asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisesti;

(c)  sillä voidaan kuitata kaikki muun kaupankäyntivaraston position markkinariskit, jolloin kyseiset kaksi täysin yhteensopivaa kaupankäyntivaraston positiota vapautetaan jäännösriskejä koskevasta omien varojen vaatimuksesta.

5.  EPV laatii tekniset sääntelystandardit, joissa määritetään yksityiskohtaisemmin, mitä tarkoitetaan eksoottisella kohde-etuudella ja mihin instrumentteihin kohdistuu muita jäännösriskejä, 2 kohdan soveltamiseksi.

EPV toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [viisitoista kuukautta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

5 JAKSOMAKSUKYVYTTÖMYYSRISKIN KATTAMISEKSI VAADITTAVA PÄÄOMA

325 w artiklaMääritelmät ja yleiset säännökset

1.  Maksukyvyttömyysriskiä koskevia omien varojen vaatimuksia sovelletaan vieraan ja oman pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiin, johdannaisvälineisiin, joiden kohde-etuutena ovat mainitut välineet, ja johdannaisiin, joiden tuottoon tai käypään arvoon vaikuttaa muun vastapuolen kuin itse johdannaisvälineen vastapuolen maksukyvyttömyys. Laitosten on laskettava maksukyvyttömyysriskiä koskevat vaatimukset erikseen kullekin seuraavista instrumenteista: muut kuin arvopaperistamiset, arvopaperistamiset, jotka eivät kuulu CTP:hen, ja arvopaperistamiset, jotka kuuluvat CTP:hen. Laitoksen lopulliset maksukyvyttömyysriskiä koskevat omien varojen vaatimukset ovat näiden kolmen osatekijän summa.

2.  Tässä jaksossa tarkoitetaan

(a)  ’lyhyellä vastuulla’ tilannetta, jossa liikkeeseenlaskijan tai liikkeeseenlaskijaryhmän maksukyvyttömyydestä aiheutuu laitokselle voittoa riippumatta siitä, minkätyyppisestä instrumentista tai transaktiosta vastuu muodostuu;

(b)  ’pitkällä vastuulla’ tilannetta, jossa liikkeeseenlaskijan tai liikkeeseenlaskijaryhmän maksukyvyttömyydestä aiheutuu laitokselle tappiota riippumatta siitä, minkätyyppisestä instrumentista tai transaktiosta vastuu muodostuu;

(c)  ’äkillisestä maksukyvyttömyydestä (jump to default, JTD) aiheutuvalla bruttomäärällä’ sen tappion tai voiton arvioitua kokoa, joka vastapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuu tietylle vastuulle;

(d)  ’äkillisestä maksukyvyttömyydestä (jump to default, JTD) aiheutuvalla nettomäärällä’ sen tappion tai voiton arvioitua kokoa, joka vastapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuu tietylle laitokselle sen jälkeen, kun JTD-bruttomäärät on kuitattu;

(e)  ’tappio-osuudella’ (loss given default, LGD) vastapuolen tappio-osuutta instrumentista, jonka kyseinen vastapuoli on laskenut liikkeeseen, ilmaistuna osuutena instrumentin nimellismäärästä;

(f)  ’maksukyvyttömyyden riskipainoilla’ prosenttiosuutta, joka vastaa kunkin vastapuolen maksukyvyttömyyden arvioitua todennäköisyyttä asianomaisen vastapuolen luottokelpoisuuden mukaisesti.

1 ALAJAKSOMAKSUKYVYTTÖMYYSRISKIN KATTAMISEKSI VAADITTAVA PÄÄOMA MUIDEN KUIN ARVOPAPERISTAMISTEN OSALTA

325 x artiklaJTD:stä aiheutuvat bruttomäärät

1.  Laitoksen on laskettava JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät kullekin velkainstrumentteihin liittyvälle pitkälle vastuulle seuraavien kaavojen mukaisesti:

JTDlong = max{LGD · Vnotional + P&Llong + Adjustmentlong; 0}

jossa:

Vnotional = instrumentin nimellisarvo;

P&Llong = arvo, jolla oikaistaan voittoja ja tappioita, jotka laitos on jo ottanut huomioon käyvän arvon muuttumisen vuoksi instrumentissa, josta pitkä vastuu muodostuu. Voitot ilmoitetaan kaavassa plusmerkkisinä ja tappiot miinusmerkkisinä;

Adjustmentlong = määrä, jolla laitoksen tappio maksukyvyttömyyshetkellä lisääntyisi tai vähenisi johdannaisvälineen rakenteen vuoksi suhteessa kohde-etuutena olevan välineen täysimääräiseen tappioon. Lisäykset ilmoitetaan arvossa Adjustmentlong plusmerkkisinä ja vähennykset miinusmerkkisinä.

2.  Laitoksen on laskettava JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät kullekin velkainstrumentteihin liittyvälle lyhyelle vastuulle seuraavien kaavojen mukaisesti:

JTDshort = min{LGD · Vnotional + P&Lshort + Adjustmentshort; 0}

jossa:

Vnotional = instrumentin nimellisarvo, joka merkitään kaavaan miinusmerkkisenä;

P&Lshort = arvo, jolla oikaistaan voittoja ja tappioita, jotka laitos on jo ottanut huomioon käyvän arvon muuttumisen vuoksi instrumentissa, josta lyhyt vastuu muodostuu. Voitot ilmoitetaan kaavassa plusmerkkisinä ja tappiot miinusmerkkisinä.

Adjustmentshort = määrä, jolla laitoksen voitto maksukyvyttömyyshetkellä lisääntyisi tai vähenisi johdannaisvälineen rakenteen vuoksi suhteessa kohde-etuutena olevan välineen täysimääräiseen tappioon. Lisäykset ilmoitetaan arvossa Adjustmentshort plusmerkkisinä ja vähennykset miinusmerkkisinä.

3.  Laitoksen on 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun laskelman tekemiseksi sovellettava seuraavaa vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden LGD-arvoa:

(a)  100 prosenttia, kun on kyse muiden kuin etuoikeutettujen vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineisiin liittyvistä vastuista;

(b)  75 prosenttia, kun on kyse etuoikeutettujen vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineisiin liittyvistä vastuista;

(c)  25 prosenttia, kun on kyse 129 artiklassa tarkoitettujen katettujen joukkolainojen vastuista.

4.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen laskemien tekemiseksi nimellisarvo on vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen tapauksessa tämän yksikköarvo. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen laskemien tekemiseksi nimellisarvo on johdannaisvälineen tapauksessa, kun sen kohde-etuutena on vieraan pääoman ehtoinen arvopaperi, vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen yksikköarvo.

5.  Oman pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiin liittyvien vastuiden osalta laitosten on laskettava JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen kaavojen sijaan seuraavasti:

 

jossa:

V = osakkeen käypä arvo tai, kun on kyse osakejohdannaisista, johdannaisvälineen kohde-etuutena olevan osakkeen käypä arvo.

6.  Laitosten on sovellettava 100 prosentin LGD-arvoa oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin 6 kohdassa tarkoitetun laskelman tekemiseksi.

7.  Kun on kyse maksukyvyttömyysriskiin liittyvistä vastuista, jotka aiheutuvat johdannaisinstrumenteista, joiden tuotto vastapuolen maksukyvyttömyystapauksessa ei liity kyseisen vastapuolen liikkeeseen laskeman tietyn instrumentin nimellisarvoon, kyseisen vastapuolen LGD-arvoon tai tämän liikkeeseen laskemaan instrumenttiin, laitosten on käytettävä vaihtoehtoisia menetelmiä, joiden avulla voidaan laskea JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät, joiden on vastattava 325 t artiklan 3 kohdassa säädettyä JTD:stä aiheutuvien bruttomäärien määritelmää.

8.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään yksityiskohtaisemmin, miten laitosten on laskettava JTD:stä aiheutuvat määrät erityyppisille instrumenteille tämän artiklan mukaisesti ja mitä vaihtoehtoisia menetelmiä laitosten on käytettävä 7 kohdassa tarkoitettujen JTD:stä aiheutuvien bruttomäärien arvioimiseksi.

EPV toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [viisitoista kuukautta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

325 y artiklaJTD:stä aiheutuvat nettomäärät

1.  Laitosten on laskettava JTD:stä aiheutuvat nettomäärät kuittaamalla lyhyiden ja pitkien vastuiden JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät. Kuittaaminen on mahdollista ainoastaan samaan vastapuoleen kohdistuvien vastuiden välillä, missä yhteydessä lyhyet vastuut ovat etuoikeusasemaltaan samoja tai huonompia kuin pitkät vastuut.

2.  Kuittaaminen on joko täydellistä tai osittaista kuittaavien vastuiden maturiteetin mukaan seuraavasti:

(a)  kuittaaminen on täydellistä, jos kaikkien kuittaavien vastuiden maturiteetti on vähintään yksi vuosi;

(b)  kuittaaminen on osittaista, jos vähintään yhden kuittaavan vastuun maturiteetti on alle yksi vuosi, missä tapauksessa kunkin maturiteetiltaan alle yhden vuoden vastuun JTD-määrän kokoa porrastetaan alaspäin vastuun maturiteetin mukaisesti suhteessa yhteen vuoteen.

3.  Jos kuittaaminen ei ole mahdollista, JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät ovat yhtä kuin JTD:stä aiheutuvat nettomäärät, kun on kyse vastuista, joiden maturiteetti on vähintään yksi vuosi. JTD:stä aiheutuvia bruttomääriä, joiden maturiteetti on alle vuosi, on porrastettava alaspäin, jotta voidaan laskea JTD:stä aiheutuvat nettomäärät.

Porrastuskerroin on näiden vastuiden osalta vastuun maturiteetti suhteessa yhteen vuoteen alarajan ollessa 3 kuukautta.

4.  Edellä olevan 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi sovelletaan johdannaissopimusten maturiteetteja eikä kohde-etuuksien maturiteetteja. Osakkeiden käteiskauppaan liittyvien vastuiden maturiteetti on laitoksen oman harkintavallan mukaan joko yksi vuosi tai kolme kuukautta.

325 z artiklaMaksukyvyttömyysriskiä koskevan omien varojen vaatimuksen laskenta

1.  JTD:stä aiheutuvat nettomäärät kerrotaan vastapuolen tyypistä riippumatta vastaavilla maksukyvyttömyysriskipainoilla niitä koskevan taulukossa 2 määritetyn luottoluokan mukaisesti seuraavasti:

Taulukko 2

Luottoluokka

Maksukyvyttömyysriskipaino

Luottoluokka 1

0.5 %

Luottoluokka 2

3 %

Luottoluokka 3

6 %

Luottoluokka 4

15 %

Luottoluokka 5

30 %

Luottoluokka 6

50 %

Luokittelemattomat

15 %

Maksukyvyttömyystilassa

100 %

2.  Vastuut, jotka saisivat 0 prosentin riskipainon luottoriskiin sovellettavalla standardimenetelmällä kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisesti, saavat 0 prosentin maksukyvyttömyysriskipainon maksukyvyttömyysriskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskemiseksi.

3.  Painotetut JTD:stä aiheutuvat nettomäärät osoitetaan seuraaviin alaluokkiin: yritykset, valtiot ja paikallishallinnot/kunnat.

4.  Painotetut JTD:stä aiheutuvat nettomäärät lasketaan kussakin alaluokassa seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa:

i = indeksi, joka kuvaa alaluokkaan b kuuluvaa instrumenttia;

= maksukyvyttömyysriskiä koskeva omien varojen vaatimus alaluokassa b;

= suhdeluku, joka kuvaa suojaussuhteista saatua hyötyä tietyssä alaluokassa ja joka lasketaan seuraavasti:

 

Pitkien ja lyhyiden positioiden yhteenlasku arvojen ja laskemiseksi on tehtävä kaikkien alaluokassa olevien positioiden osalta riippumatta siitä, mihin luottoluokkaan kyseiset positiot on osoitettu, jolloin tulokseksi saadaan alaluokkakohtaiset maksukyvyttömyysriskiä koskevat omien varojen vaatimukset.

5.  Lopullinen maksukyvyttömyysriskiä koskeva omien varojen vaatimus muiden kuin arvopaperistettujen vastuiden osalta saadaan laskemalla yhteen omien varojen vaatimukset alaluokkatasolla.

2 ALAJAKSOMAKSUKYVYTTÖMYYSRISKIN KATTAMISEKSI VAADITTAVA PÄÄOMA ARVOPAPERISTAMISTEN OSALTA (MUU KUIN CTP)

325 aa artiklaJTD:stä aiheutuvat määrät

1.  JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät ovat arvopaperistettujen vastuiden osalta näiden käyvät arvot.

2.  JTD:stä aiheutuvat nettomäärät määritetään kuittaamalla pitkät ja lyhyet JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät. Kuittaaminen on mahdollista vain sellaisten arvopaperistettujen vastuiden välillä, joiden kohde-etuutena on sama varojen pooli ja jotka kuuluvat samaan etuoikeusluokkaan. Kuittaaminen ei ole sallittua sellaisten arvopaperistettujen vastuiden välillä, joiden kohde-etuutena on erilaisia varojen pooleja, vaikka niiden kiinnittämis- ja irrottamispisteet olisivat samat.

3.  Jos olemassa olevia arvopaperistettuja vastuita eriyttämällä tai yhdistämällä voidaan täysin replikoida muita olemassa olevia arvopaperistettuja vastuita, lukuun ottamatta maturiteettia, kuittaamiseen saa käyttää eriyttämisen tai yhdistämisen tuloksena saatuja vastuita alkuperäisten vastuiden sijaan.

4.  Jos olemassa olevia vastuita kohde-etuutena olevissa riskikohteissa eriyttämällä tai yhdistämällä voidaan täysin replikoida olemassa olevan arvopaperistetun vastuun koko etuoikeusluokkarakenne, kuittaamiseen saa käyttää eriyttämisen tai yhdistämisen tuloksena saatuja vastuita. Jos kohde-etuutena olevia riskikohteita käytetään tällä tavoin, niitä ei saa enää ottaa huomioon muita kuin arvopaperistamisia koskevassa maksukyvyttömyysriskikohtelussa.

5.  Edellä olevaa 325 y artiklaa sovelletaan sekä alkuperäisiin että replikoituiin arvopaperistettuihin vastuisiin. Merkitykselliset maturiteetit ovat arvopaperistamisen etuoikeusluokkien maturiteetit.

325 ab artiklaMaksukyvyttömyysriskiä koskevan omien varojen vaatimuksen laskenta arvopaperistamisten osalta

1.  Arvopaperistettujen vastuiden JTD:stä aiheutuvat nettomäärät kerrotaan 8 prosentilla siitä riskipainosta, jota sovelletaan asianomaiseen arvopaperistettuun vastuuseen, mukaan lukien YLS-arvopaperistaminen, kaupankäyntivaraston ulkopuolisissa erissä II osaston 5 luvun 3 jaksossa vahvistetun menetelmähierarkian mukaisesti ja vastapuolen tyypistä riippumatta.

2.  Yhden vuoden maturiteettia sovelletaan kaikkiin etuoikeusluokkiin, joiden osalta riskipainot lasketaan SEC-IRBA- ja SEC-ERBA-menetelmillä.

3.  Riskipainotetut JTD:stä aiheutuvat määrät on yksittäisten arvopaperistamisten käteiskauppaan liittyvien vastuiden osalta rajattava position käypään arvoon.

4.  Riskipainotetut JTD:stä aiheutuvat nettomäärät on osoitettava seuraaviin alaluokkiin:

(a)  yksi yhteinen alaluokka kaikille yrityksille alueesta riippumatta;

(b)  yhteensä 44 eri alaluokkaa, jotka vastaavat yhtä alaluokkaa kullakin alueella kutakin yhtätoista määriteltyä omaisuusluokkaa kohden. Kyseiset yksitoista omaisuusluokkaa ovat seuraavat: ABCP-ohjelmat, autolainat/-leasingsopimukset, asuntolainavakuudelliset arvopaperit (RMBS), luottokortit, liikekiinteistölainavakuudelliset arvopaperit (CMBS), lainavakuudelliset velkasitoumukset, CDO^2 (CDO-squared), pienet ja keskisuuret yritykset, opintolainat, muut vähittäislainat ja muut tukkulainat. Kyseiset neljä aluetta ovat seuraavat: Aasia, Eurooppa, Pohjois-Amerikka, ja muut alueet.

5.  Arvopaperistetun vastuun osoittamiseksi johonkin alaluokkaan laitosten on käytettävä markkinoilla yleisesti käytettyä luokitusta. Laitosten on osoitettava kukin arvopaperistettu vastuu ainoastaan yhteen edellä mainituista alaluokista. Sellainen arvopaperistettu vastuu, jota laitos ei voi osoittaa kohde-etuuden tyypin tai alueen mukaan, on osoitettava muita vähittäislainoja, muita tukkulainoja tai muita alueita koskevaan luokkaan.

6.  Painotetut JTD:stä aiheutuvat nettomäärät lasketaan kussakin alaluokassa samalla tavalla kuin muita kuin arvopaperistettuja vastuita koskevan maksukyvyttömyysriskin yhteydessä käyttäen 325 z artiklan 4 kohdassa säädettyä kaavaa, minkä tuloksena saadaan maksukyvyttömyysriskiä koskeva omien varojen vaatimus kullekin alaluokalle.

7.  Lopullinen maksukyvyttömyysriskiä koskeva omien varojen vaatimus muiden kuin arvopaperistettujen vastuiden osalta saadaan laskemalla yhteen omien varojen vaatimukset alaluokkatasolla.

3 ALAJAKSOMAKSUKYVYTTÖMYYSRISKIN KATTAMISEKSI VAADITTAVA PÄÄOMA ARVOPAPERISTAMISTEN OSALTA (CTP)

325 ac artiklaSoveltamisala

1.  CTP:n osalta pääomavaatimukseen on sisällyttävä maksukyvyttömyysriski, joka koskee arvopaperistettuja vastuita ja muita kuin arvopaperistettuja suojauksia. Näitä suojauksia ei oteta huomioon muita kuin arvopaperistamisia koskevan maksukyvyttömyysriskin laskennan yhteydessä. Hajautushyötyä ei saada seuraavien välillä: muita kuin arvopaperistamisia koskeva maksukyvyttömyysriskin kattamiseksi vaadittava pääoma, arvopaperistamisia (muu kuin CTP) koskeva maksukyvyttömyysriskin kattamiseksi vaadittava pääoma ja arvopaperistamisia (CTP) koskeva maksukyvyttömyysriskin kattamiseksi vaadittava pääoma.

2.  Kun on kyse kaupankäynnin kohteena olevista muista kuin arvopaperistetuista luotto- ja osakejohdannaisista, JTD-määrät kutakin yksittäistä liikkeeseenlaskevaa oikeushenkilöä kohden on määritettävä soveltamalla läpikatsomisperiaatetta.

325 ad artiklaJTD:stä aiheutuvat määrät CTP:n osalta

1.  JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät CTP:hen kuuluvien arvopaperistettujen vastuiden ja muiden kuin arvopaperistettujen vastuiden osalta ovat kyseisten vastuiden käyvät arvot.

2.  N:nnen tappion tuotteita kohdellaan etuoikeusluokkiin jaettuina tuotteina seuraavien kiinnittämis- ja irrottamispisteiden mukaisesti:

(a)  kiinnittämispiste = (N – 1) / riskikohteet yhteensä;

(b)  irrottamispiste = N / riskikohteet yhteensä;

’riskikohteilla yhteensä’ tarkoitetaan riskikohteiden kokonaislukumäärää korissa tai poolissa.

3.  JTD:stä aiheutuvat nettomäärät määritetään kuittaamalla pitkät ja lyhyet JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät. Kuittaaminen on mahdollista ainoastaan sellaisten vastuiden välillä, jotka maturiteettia lukuun ottamatta ovat identtiset. Kuittaaminen on mahdollista ainoastaan seuraavissa tapauksissa:

(a)  Indeksituotteiden osalta kuittaaminen on mahdollista eri maturiteeteissa saman indeksiperheen, -sarjan ja -etuoikeusluokan sisällä edellyttäen, että sovelletaan 325 y artiklassa vahvistettuja säännöksiä, jotka koskevat maturiteetiltaan alle yhden vuoden vastuita. Pitkät ja lyhyet JTD:stä aiheutuvat bruttomäärät, jotka ovat toistensa täydelliset replikaatiot, voidaan kuitata eriyttämällä ne vastuisiin, jotka vastaavat yhtä ainoaa riskikohdetta, käyttäen arvostusmallia. Tämän artiklan soveltamiseksi eriyttämisellä arvostusmallia käyttäen tarkoitetaan sitä, että arvopaperistamisen yhteen ainoaan riskikohteeseen keskittyvä osa arvostetaan arvopaperistamisen ehdottoman ja ehdollisen arvon välisenä erotuksena olettaen, että kyseinen riskikohde tulee maksukyvyttömäksi LGD-arvon ollessa 100 prosenttia. Tällaisissa tapauksissa JTD:stä aiheutuvien bruttomäärien summa − kun eriyttämisen kautta saatu vastuu vastaa yhtä ainoaa riskikohdetta − on yhtä kuin JTD:stä aiheutuva bruttomäärä eriyttämättömän vastuun osalta.

(b)  Edellä a alakohdassa tarkoitettu eriyttämällä tapahtuva kuittaaminen ei ole sallittua uudelleenarvopaperistamisten osalta.

(c)  Indeksien ja indeksietuoikeusluokkien osalta kuittaaminen on mahdollista kaikissa maturiteeteissa saman indeksiperheen, -sarjan ja -etuoikeusluokan sisällä replikoinnin tai eriyttämisen kautta. Tässä artiklassa tarkoitetaan

(i)  ’replikoinnilla’ sitä, että yksittäisiä arvopaperistettuja indeksietuoikeusluokkia yhdistelemällä luodaan toinen etuoikeusluokka samassa indeksisarjassa tai positio sellaisessa indeksisarjassa, jota ei ole jaettu etuoikeusluokkiin (untranched);

(ii)  ’eriyttämisellä’ sitä, että indeksi replikoidaan arvopaperistamisella, jonka vastuut poolissa ovat samat kuin yhteen riskikohteeseen keskittyvät vastuut, joista indeksi muodostuu.

Jos lyhyet ja pitkät vastuut vastaavat toisiaan, lukuun ottamatta yhtä jäljellä olevaa osatekijää, kuittaus sallitaan, ja JTD:stä aiheutuvan nettomäärän on kuvastettava jäljelle jäävää vastuuta.

(d)  Saman indeksisarjan eri etuoikeusluokkia, saman indeksin eri sarjoja ja eri indeksiperheitä ei saa kuitata.

325 ae artiklaMaksukyvyttömyysriskiä koskevan omien varojen vaatimuksen laskenta CTP:n osalta

1.  JTD:stä aiheutuvat nettomäärät kerrotaan seuraavasti:

(a)  etuoikeusluokkiin jaettujen tuotteiden osalta maksukyvyttömyysriskipainoilla, jotka vastaavat niiden 325 z artiklan 1 ja 2 kohdassa määriteltyä luottoluokkaa;

(b)  muiden kuin etuoikeusluokkiin jaettujen tuotteiden osalta 325 ab artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla maksukyvyttömyysriskipainoilla.

2.  Riskipainotetut JTD:stä aiheutuvat nettomäärät osoitetaan indeksiä vastaaviin alaluokkiin.

3.  Painotetut JTD:stä aiheutuvat nettomäärät lasketaan kussakin alaluokassa seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa:

i = alaluokkaan b kuuluva instrumentti;

= maksukyvyttömyysriskiä koskeva omien varojen vaatimus alaluokassa b;

ctp = suhdeluku, joka kuvaa suojaussuhteista saatua hyötyä tietyssä alaluokassa, laskettuna 325 z artiklan 4 kohdassa vahvistetun kaavan mukaisesti käyttäen pitkiä ja lyhyitä positioita koko CTP:ssä eikä pelkästään asiaa koskevassa alaluokassa.

4.  Laitosten on laskettava CTP:n maksukyvyttömyysriskiä koskeva omien varojen vaatimus (DRCCTP) seuraavan kaavan mukaisesti:

  

6 JAKSORISKIPAINOT JA KORRELAATIOT

1 ALAJAKSODELTAA KOSKEVAT RISKIPAINOT JA KORRELAATIOT

325 af artiklaYleistä korkoriskiä koskevat riskipainot

1.  Sellaisten valuuttojen osalta, jotka eivät sisälly 325 be artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun kaikkien likvidimpien valuuttojen alaluokkaan, riskittömän koron riskitekijöitä koskevat riskipainot ovat seuraavat:

Taulukko 3

Maturiteetti

0,25 vuotta

0,5 vuotta

1 vuosi

2 vuotta

3 vuotta

Riskipaino (prosenttiyksikköä)

2.4 %

2.4 %

2.25 %

1.88 %

1.73 %

Maturiteetti

5 vuotta

10 vuotta

15 vuotta

20 vuotta

30 vuotta

Riskipaino (prosenttiyksikköä)

1.5 %

1.5 %

1.5 %

1.5 %

1.5 %

2.  Yhteistä 2,25 prosentin riskipainoa sovelletaan kaikkiin inflaatiota ja valuuttojenvälistä korkoperusteriskiä koskeviin riskitekijöihin.

3.  Riskittömän koron riskitekijöitä koskevat riskipainot ovat 325 be artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun kaikkein likvidimpien valuuttojen alaluokkaan kuuluvien valuuttojen ja laitoksen kotimaisen valuutan osalta tämän artiklan taulukossa 3 tarkoitetut riskipainot jaettuna arvolla

325 ag artiklaKorrelaatiot samassa alaluokassa yleisen korkoriskin osalta

1.  Samassa alaluokassa oleville korkoa koskeville riskitekijöille, joilla on sama maturiteetti mutta jotka vastaavat eri käyriä, korrelaatio kl on 99,90 prosenttia.

2.  Samassa alaluokassa oleville korkoa koskeville riskitekijöille, joilla on eri maturiteetti mutta jotka vastaavat samaa käyrää, korrelaatio on määritettävä seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa:

(tai ) = maturiteetti, joka koskee riskitöntä korkoa;

=

3.  Samassa alaluokassa oleville korkoa koskeville riskitekijöille, joilla on eri maturiteetti ja jotka vastaavat eri käyriä, korrelaatio kl on yhtä kuin 2 kohdassa täsmennetty korrelaatioparametri kerrottuna 99,90 prosentilla.

4.  Riskittömiä korkoja ja inflaatiota koskeville riskitekijöille korrelaatio on 40 prosenttia.

5.  Valuuttojenvälistä korkoperusteriskiä koskeville riskitekijöille ja kaikille muille yleistä korkoriskiä koskeville riskitekijöille, mukaan lukien muut valuuttojenvälistä korkoperusteriskiä koskevat riskitekijät, korrelaatio on 0 prosenttia.

325 ah artiklaKorrelaatiot eri alaluokissa yleisen korkoriskin osalta

1. Laskettaessa eri alaluokkiin kuuluvia riskitekijöitä käytetään parametriä γbc = 50 prosenttia.

2. Laskettaessa 325 aw artiklan 2 a kohdan eri alaluokkiin kuuluvia riskitekijöitä käytetään parametriä γbc = 80 prosenttia.

325 ai artiklaLuottomarginaaliriskejä koskevat riskipainot (muut kuin arvopaperistamiset)

1.  Riskipainojen on oltava samat kaikille maturiteeteille (0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta) kussakin alaluokassa.

Taulukko 4

Alaluokka – numero

Luottoluokka

Toimiala

Riskipaino (prosenttiyksikköä)

1

Kaikki

Jäsenvaltion keskushallinto, mukaan lukien keskuspankit

0.50 %

2

Luottoluokat 1–3

Kolmannen maan keskushallinto, mukaan lukien keskuspankit, sekä 117 artiklan 2 kohdassa ja 118 artiklassa tarkoitetut kansainväliset kehityspankit ja kansainväliset organisaatiot

0.5 %

3

Alue- tai paikallisviranomainen sekä julkisyhteisöt ja julkisoikeudelliset laitokset

1.0 %

4

Finanssialan yhteisöt, mukaan lukien luottolaitokset, jotka ovat keskus- tai aluehallinnon taikka paikallisviranomaisen rekisteröimiä tai perustamia, ja edistämislainojen antajat

5.0 %

5

Raaka-aineet, energia, teollisuustuotteet, maatalous, tuotantoteollisuus, kaivostoiminta ja louhinta

3.0 %

6

Kulutustavarat ja -palvelut, kuljetus ja varastointi, hallinto- ja tukipalvelutoiminta

3.0 %

7

Teknologia, televiestintä

2.0 %

8

Terveydenhuolto, yleishyödylliset palvelut, ammatillinen ja tekninen toiminta

1.5 %

9

Luottolaitosten liikkeeseenlaskemat katetut joukkolainat jäsenvaltioissa

1.0 %

10

Luottolaitosten liikkeeseenlaskemat katetut joukkolainat kolmansissa maissa

4.0 %

11

Luottoluokat 4–6

Kolmannen maan keskushallinto, mukaan lukien keskuspankit, sekä 117 artiklan 2 kohdassa ja 118 artiklassa tarkoitetut kansainväliset kehityspankit ja kansainväliset organisaatiot

3.0 %

12

Alue- tai paikallisviranomainen sekä julkisyhteisöt ja julkisoikeudelliset laitokset

4.0 %

13

Finanssialan yhteisöt, mukaan lukien luottolaitokset, jotka ovat keskus- tai aluehallinnon taikka paikallisviranomaisen rekisteröimiä tai perustamia, ja edistämislainojen antajat

12.0 %

14

Raaka-aineet, energia, teollisuustuotteet, maatalous, tuotantoteollisuus, kaivostoiminta ja louhinta

7.0 %

15

Kulutustavarat ja -palvelut, kuljetus ja varastointi, hallinto- ja tukipalvelutoiminta

8.5 %

16

Teknologia, televiestintä

5.5 %

17

Terveydenhuolto, yleishyödylliset palvelut, ammatillinen ja tekninen toiminta

5.0 %

18

Muu toimiala

12.0 %

2.  Riskin osoittamiseksi toimialalle luottolaitosten on käytettävä luokitusta, jota markkinoilla käytetään yleisesti liikkeeseenlaskijoiden ryhmittelemiseksi toimialoittain. Luottolaitosten on osoitettava kukin liikkeeseenlaskija yhteen ainoaan alaluokkaan 1 kohdassa olevassa taulukossa. Sellaisen liikkeeseenlaskijan riskipositiot, jota luottolaitos ei kykene osoittamaan mihinkään toimialaan tällä tavalla, on osoitettava alaluokkaan 18.

325 aj artiklaKorrelaatiot samassa alaluokassa luottomarginaaliriskin osalta (muut kuin arvopaperistamiset)

1.  Kahdelle herkkyydelle 𝑊S𝑘 ja 𝑊S𝑙 samassa alaluokassa määritetään korrelaatioparametri 𝜌𝑘l seuraavasti:

𝜌𝑘l= 𝜌𝑘l (name) ⋅ 𝜌𝑘l (tenor) ⋅ 𝜌𝑘l (basis)

jossa:

𝜌𝑘l (name) on yhtä kuin 1, kun herkkyyksien k ja l molemmat riskikohteet ovat samat, ja muussa tapauksessa 35 prosenttia;

𝜌𝑘l (tenor) on yhtä kuin 1, kun herkkyyksien k ja l molemmat pisteet ovat samat, ja muussa tapauksessa 65 prosenttia;

𝜌𝑘l (basis) on yhtä kuin 1, kun molemmat herkkyydet liittyvät samoihin käyriin, ja muussa tapauksessa 99,90 prosenttia.

2.  Edellä mainittuja korrelaatioita ei sovelleta 325 ai artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun alaluokkaan 18. Alaluokkaa 18 koskevan deltariskin laskukaavan osalta pääomavaatimus on yhtä kuin alaluokkaan 18 osoitettujen nettopainotettujen herkkyyksien absoluuttisten arvojen summa seuraavasti:

  

325 ak artiklaKorrelaatiot eri alaluokissa luottomarginaaliriskin osalta (muut kuin arvopaperistamiset)

1.  Korrelaatioparametri γbc, jota sovelletaan laskettaessa herkkyyksiä eri alaluokkien välillä, määritetään seuraavasti:

        𝛾𝑏c=𝛾𝑏c(rating) ⋅ 𝛾𝑏c(sector)

jossa:

𝛾𝑏c(rating) on yhtä kuin 1, kun molemmilla alaluokilla on sama luottoluokka (joko 1, 2 tai 3 taikka 4, 5 tai 6), ja muussa tapauksessa 50 prosenttia. Tässä laskelmassa alaluokalla 1 katsotaan olevan sama luottoluokka kuin alaluokilla, joiden luottoluokka on 1, 2 tai 3;

𝛾𝑏c(sector) on yhtä kuin 1, kun molemmat alaluokat liittyvät samaan toimialaan, ja muussa tapauksessa sovelletaan seuraavia prosenttiosuuksia:

Taulukko 5

Alaluokka

1, 2 ja 11

3 ja 12

4 ja 13

5 ja 14

6 ja 15

7 ja 16

8 ja 17

9 ja 10

1, 2 ja 11

 

75 %

10 %

20 %

25 %

20 %

15 %

10 %

3 ja 12

 

 

5 %

15 %

20 %

15 %

10 %

10 %

4 ja 13

 

 

 

5 %

15 %

20 %

5 %

20 %

5 ja 14

 

 

 

 

20 %

25 %

5 %

5 %

6 ja 15

 

 

 

 

 

25 %

5 %

15 %

7 ja 16

 

 

 

 

 

 

5 %

20 %

8 ja 17

 

 

 

 

 

 

 

5 %

9 ja 10

 

 

 

 

 

 

 

 

2.  Alaluokkaa 18 koskeva pääomavaatimus lisätään pääomaan koko riskiluokan tasolla ottamatta huomioon hajautus- tai suojausvaikutuksia minkään muun alaluokan osalta.

325 al artiklaRiskipainot luottomarginaaliriskiä koskeville arvopaperistamisille (CTP)

Riskipainojen on oltava samat kaikille maturiteeteille (0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta) kussakin alaluokassa.

Taulukko 6

Alaluokka – numero

Luottoluokka

Toimiala

Riskipaino (prosenttiyksikköä)

1

Kaikki

Saamiset keskushallinnolta, mukaan lukien unionin jäsenvaltioiden keskuspankit

4 %

2

Luottoluokat 1–3

Kolmannen maan keskushallinto, mukaan lukien keskuspankit, sekä 117 artiklan 2 kohdassa ja 118 artiklassa tarkoitetut kansainväliset kehityspankit ja kansainväliset organisaatiot

4 %

3

Alue- tai paikallisviranomainen sekä julkisyhteisöt ja julkisoikeudelliset laitokset

4 %

4

Finanssialan yhteisöt, mukaan lukien luottolaitokset, jotka ovat keskus- tai aluehallinnon taikka paikallisviranomaisen rekisteröimiä tai perustamia, ja edistämislainojen antajat

8 %

5

Raaka-aineet, energia, teollisuustuotteet, maatalous, tuotantoteollisuus, kaivostoiminta ja louhinta

5 %

6

Kulutustavarat ja -palvelut, kuljetus ja varastointi, hallinto- ja tukipalvelutoiminta

4 %

7

Teknologia, televiestintä

3 %

8

Terveydenhuolto, yleishyödylliset palvelut, ammatillinen ja tekninen toiminta

2 %

9

Unionin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden luottolaitosten liikkeeseenlaskemat katetut joukkolainat

3 %

10

Luottolaitosten liikkeeseenlaskemat katetut joukkolainat kolmansissa maissa

6 %

11

Luottoluokat 4–6

Kolmannen maan keskushallinto, mukaan lukien keskuspankit, sekä 117 artiklan 2 kohdassa ja 118 artiklassa tarkoitetut kansainväliset kehityspankit ja kansainväliset organisaatiot

13 %

12

Alue- tai paikallisviranomainen sekä julkisyhteisöt ja julkisoikeudelliset laitokset

13 %

13

Finanssialan yhteisöt, mukaan lukien luottolaitokset, jotka ovat keskus- tai aluehallinnon taikka paikallisviranomaisen rekisteröimiä tai perustamia, ja edistämislainojen antajat

16 %

14

Raaka-aineet, energia, teollisuustuotteet, maatalous, tuotantoteollisuus, kaivostoiminta ja louhinta

10 %

15

Kulutustavarat ja -palvelut, kuljetus ja varastointi, hallinto- ja tukipalvelutoiminta

12 %

16

Teknologia, televiestintä

12 %

17

Terveydenhuolto, yleishyödylliset palvelut, ammatillinen ja tekninen toiminta

12 %

18

Muu toimiala

13 %

325 am artiklaKorrelaatiot luottomarginaaliriskiä koskeville arvopaperistamisille (CTP)

1.  Deltariskikorrelaatio 𝜌𝑘l johdetaan 325 aj artiklan mukaisesti, paitsi että sovellettaessa tätä kohtaa 𝜌𝑘l (basis)on yhtä kuin 1, kun molemmat herkkyydet liittyvät samoihin käyriin, ja muussa tapauksessa 99,00 prosenttia.

2.  Korrelaatio c johdetaan 325 ak artiklan mukaisesti.

325 an artiklaRiskipainot luottomarginaaliriskiä koskeville arvopaperistamisille (muu kuin CTP)

1.  Riskipainojen on oltava samat kaikille maturiteeteille (0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta) kussakin alaluokassa.

Taulukko 7

Alaluokka – numero

Luottoluokka

Toimiala

Riskipaino (prosenttiyksikköä)

1

Etuoikeutetut & luottoluokat 1, 2 ja 3

RMBS - Prime

0.9 %

2

RMBS - Mid-Prime

1.5 %

3

RMBS - Sub-Prime

2.0 %

4

CMBS

2.0 %

5

ABS – opintolainat

0.8 %

6

ABS – luottokortit

1.2 %

7

ABS – autolainat

1.2 %

8

CLO (muu kuin CTP).

1.4 %

9

Muut kuin etuoikeutetut & luottoluokat 1, 2 ja 3

RMBS - Prime

1.125 %

10

RMBS - Mid-Prime

1.875 %

11

RMBS - Sub-Prime

2.5 %

12

CMBS

2.5 %

13

ABS – opintolainat

1 %

14

ABS – luottokortit

1.5 %

15

ABS – autolainat

1.5 %

16

CLO (muu kuin CTP).

1.75 %

17

Luottoluokat 4–6

RMBS - Prime

1.575 %

18

RMBS - Mid-Prime

2.625 %

19

RMBS - Sub-Prime

3.5 %

20

CMBS

3.5 %

21

ABS – opintolainat

1.4 %

22

ABS – luottokortit

2.1 %

23

ABS – autolainat

2.1 %

24

CLO (muu kuin CTP).

2.45 %

25

Muu toimiala

3.5 %

2.  Riskin osoittamiseksi toimialalle luottolaitosten on käytettävä luokitusta, jota markkinoilla käytetään yleisesti liikkeeseenlaskijoiden ryhmittelemiseksi toimialoittain. Luottolaitosten on osoitettava kukin etuoikeusluokka johonkin 1 kohdassa olevassa taulukossa olevista alaluokista. Riskipositiot, jotka liittyvät etuoikeusluokkaan, jota luottolaitos ei kykene osoittamaan mihinkään toimialaan tällä tavalla, on osoitettava alaluokkaan 25.

325 ao artiklaKorrelaatiot samassa alaluokassa luottomarginaaliriskiä koskevien arvopaperistamisten osalta (muu kuin CTP)

1.  Kahdelle herkkyydelle S ja S samassa alaluokassa määritetään korrelaatioparametri l seuraavasti:

𝜌𝑘l= 𝜌𝑘l (tranche) ⋅ 𝜌𝑘l (tenor) ⋅ 𝜌𝑘l (basis)

jossa:

𝜌𝑘l (tranche) on yhtä kuin 1, kun herkkyyksien k ja l molemmat riskikohteet kuuluvat samaan alaluokkaan ja liittyvät samaan arvopaperistamisen etuoikeusluokkaan (yli 80 prosentin päällekkäisyys teoreettisesti), ja muussa tapauksessa 40  prosenttia;

𝜌𝑘l (tenor) on yhtä kuin 1, kun herkkyyksien k ja l molemmat pisteet ovat samat, ja muussa tapauksessa 80 prosenttia;

𝜌𝑘l (basis) on yhtä kuin 1, kun molemmat herkkyydet liittyvät samoihin käyriin, ja muussa tapauksessa 99,90 prosenttia.

2.  Edellä mainittuja korrelaatioita ei sovelleta alaluokkaan 25. Alaluokkaa 25 koskevan deltariskin laskukaavan osalta pääomavaatimus on yhtä kuin kyseiseen alaluokkaan osoitettujen nettopainotettujen herkkyyksien absoluuttisten arvojen summa seuraavasti:

325 ap artiklaKorrelaatiot eri alaluokissa luottomarginaaliriskejä koskevien arvopaperistamisten osalta (muu kuin CTP)

1.  Korrelaatioparametriä 𝛾𝑏c sovelletaan herkkyyksien laskentaan eri alaluokkien välillä, ja se on 0 prosenttia.

2.  Alaluokkaa 25 koskeva pääomavaatimus lisätään pääomaan koko riskiluokan tasolla ottamatta huomioon hajautus- tai suojausvaikutuksia minkään muun alaluokan osalta.

325 aq artiklaOsakeriskiä koskevat riskipainot

1.  Riskipainot, jotka koskevat osakkeiden ja osakkeiden repokorkojen herkkyyksiä, esitetään seuraavassa taulukossa:

Taulukko 8

Alaluokka – numero

Markkina-arvo

Talouden tyyppi

Toimiala

Osakkeen spot-hintaa koskeva riskipaino(prosentti-yksikköä)

 

 

Osakkeen repokorkoa koskeva riskipaino(prosentti-yksikköä)

 

 

1

Suuri

Nouseva markkina-talous

Kulutustavarat ja palvelut, kuljetus ja varastointi, hallinto- ja tukipalvelu-toiminta, terveydenhuolto, yleishyödylliset palvelut

55 %

0.55 %

2

Televiestintä, teollisuustuotteet

60 %

0.60 %

3

Raaka-aineet, energia, maatalous, tuotantoteollisuus, kaivostoiminta ja louhinta

45 %

0.45 %

4

Finanssilaitokset, mukaan lukien valtion tukemat finanssilaitokset, kiinteistöalan toiminta, teknologia

55 %

0.55 %

5

Kehittynyt talous

Kulutustavarat ja palvelut, kuljetus ja varastointi, hallinto- ja tukipalvelu-toiminta, terveydenhuolto, yleishyödylliset palvelut

30 %

0.30 %

6

Televiestintä, teollisuustuotteet

35 %

0.35 %

7

Raaka-aineet, energia, maatalous, tuotantoteollisuus, kaivostoiminta ja louhinta

40 %

0.40 %

8

Finanssilaitokset, mukaan lukien valtion tukemat finanssilaitokset, kiinteistöalan toiminta, teknologia

50 %

0.50 %

9

Pieni

Nouseva markkina-talous

Kaikki toimialat, jotka on kuvattu alaluokissa numeroilla 1, 2, 3 ja 4

70 %

0.70 %

10

Kehittynyt talous

Kaikki toimialat, jotka on kuvattu alaluokissa numeroilla 5, 6, 7 ja 8

50 %

0.50 %

11

Muu toimiala

70 %

0.70 %

2.  Suurempi markkina-arvo olisi ymmärrettävä siten, että markkina-arvo on vähintään 1,75 miljardia euroa, ja vähäinen markkina-arvo olisi ymmärrettävä siten, että markkina-arvo on alle 1,75 miljardia euroa.

3.  Tämän artiklan soveltamiseksi EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään, mitä tarkoitetaan nousevilla markkinatalouksilla ja kehittyneillä talouksilla.

EPV toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [viisitoista kuukautta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

4.  Osoittaessaan riskin toimialalle luottolaitosten on käytettävä luokitusta, jota markkinoilla käytetään yleisesti liikkeeseenlaskijoiden ryhmittelemiseksi toimialoittain. Luottolaitosten on osoitettava kukin liikkeeseenlaskija johonkin 1 kohdan mukaisessa taulukossa olevista toimialaluokista ja kaikki saman teollisuudenalan liikkeeseenlaskijat samaan toimialaan. Sellaisen liikkeeseenlaskijan riskipositiot, jota luottolaitos ei kykene osoittamaan mihinkään toimialaan tällä tavalla, on osoitettava alaluokkaan 11. Kun on kyse useista maista tai toimialoista, osakkeiden liikkeeseenlaskija on osoitettava tiettyyn alaluokkaan sen merkittävimmän alueen tai toimialan perusteella, jolla se toimii.

325 ar artiklaKorrelaatiot samassa alaluokassa osakeriskin osalta

1.  Deltariskin korrelaatioparametri ρkl on 99,90 prosenttia kahdelle herkkyydelle 𝑊S𝑘 ja 𝑊S𝑙 samassa alaluokassa, kun toisessa on kyse herkkyydestä osakkeen spot-hinnalle ja toisessa herkkyydestä osakkeen repokorolle ja kun molemmat liittyvät samaan osakkeen liikkeeseenlaskijaan.

2.  Muissa kuin 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa korrelaatioparametri ρkl kahdelle herkkyydelle 𝑊S𝑘 ja 𝑊S𝑙 osakkeen spot-hinnan osalta samassa alaluokassa määritetään seuraavasti:

(a)  15 prosenttia samassa alaluokassa oleville kahdelle herkkyydelle, kun on kyse suuresta markkina-arvosta ja nousevasta markkinataloudesta (alaluokan numero 1, 2, 3 tai 4);

(b)  25 prosenttia samassa alaluokassa oleville kahdelle herkkyydelle, kun on kyse suuresta markkina-arvosta ja kehittyneestä taloudesta (alaluokan numero 5, 6, 7 tai 8);

(c)  7,5 prosenttia samassa alaluokassa oleville kahdelle herkkyydelle, kun on kyse pienestä markkina-arvosta ja nousevasta markkinataloudesta (alaluokan numero 9);

(d)  12,5 prosenttia samassa alaluokassa oleville kahdelle herkkyydelle, kun on kyse pienestä markkina-arvosta ja kehittyneestä taloudesta (alaluokan numero 10).

3.  Korrelaatioparametri ρkl kahdelle herkkyydelle WSk ja WSl osakkeen repokoron osalta samassa alaluokassa määritetään 2 kohdan mukaisesti.

4.  Kun on kyse samassa alaluokassa olevista kahdesta herkkyydestä S ja S, joista toinen koskee osakkeen spot-hintaa ja toinen osakkeen repokorkoa ja jotka liittyvät osakkeen liikkeeseenlaskijan eri riskikohteisiin, korrelaatioparametri ρkl on 2 kohdassa täsmennettyjen korrelaatioiden mukainen kerrottuna 99,90 prosentilla.

5.  Edellä mainittuja korrelaatioita ei sovelleta alaluokkaan 11. Alaluokkaa 11 koskevan deltariskin laskukaavan osalta pääomavaatimus on yhtä kuin kyseiseen alaluokkaan osoitettujen nettopainotettujen herkkyyksien absoluuttisten arvojen summa seuraavasti:

325 as artiklaKorrelaatiot eri alaluokissa osakeriskin osalta

1.  Korrelaatioparametriä c sovelletaan herkkyyksien laskentaan eri alaluokkien välillä. Se on 15 prosenttia, kun molemmat alaluokat kuuluvat alaluokkiin 1–10.

2.  Alaluokkaa 11 koskeva pääomavaatimus lisätään pääomaan koko riskiluokan tasolla ottamatta huomioon hajautus- tai suojausvaikutuksia minkään muun alaluokan osalta.

325 at artiklaHyödykeriskiä koskevat riskipainot

Hyödykkeiden herkkyyksiä koskevat riskipainot esitetään seuraavassa taulukossa:

Taulukko 9

Alaluokka – numero

Alaluokka – nimi

Riskipaino (prosenttiyksikköä)

1

Energia – kiinteät polttoaineet

30 %

2

Energia – nestemäiset polttoaineet

35 %

3

Energia – sähkö ja päästöoikeuksien kauppa

60 %

4

Rahti

80 %

5

Metallit – muut kuin jalometallit

40 %

6

Kaasumaiset polttoaineet

45 %

7

Jalometallit (myös kulta)

20 %

8

Viljat & öljykasvit

35 %

9

Kotieläintuotanto & maidontuotanto

25 %

10

Viljellyt tuotteet, muut kuin viljat ja öljykasvit, ja muut maataloustuotteet

35 %

11

Muut hyödykkeet

50 %

325 au artiklaKorrelaatiot samassa alaluokassa hyödykeriskin osalta

1.  Korrelaatioiden ottamiseksi huomioon kahta hyödykettä on pidettävä erillisinä hyödykkeinä, kun markkinoilla on kaksi sopimusta, jotka eroavat toisistaan ainoastaan sopimuksen nojalla toimitettavan kohde-etuutena olevan hyödykkeen osalta.

2.  Saman alaluokan kahdelle herkkyydelle S ja S korrelaatioparametri 𝜌𝑘l määritetään seuraavasti:

𝜌𝑘l= 𝜌𝑘l (commodity) ⋅ 𝜌𝑘l (tenor) ⋅ 𝜌𝑘l (basis)

jossa:

𝜌𝑘l (commodity) on yhtä kuin 1, kun herkkyyksien k ja l molemmat hyödykkeet ovat samat, ja muussa tapauksessa 3 kohdan taulukossa mainitut korrelaatiot samassa alaluokassa;

𝜌𝑘l (tenor) on yhtä kuin 1, kun herkkyyksien k and l molemmat pisteet ovat samat, ja muussa tapauksessa 99 prosenttia;

𝜌𝑘l (basis) on yhtä kuin 1, kun molemmat herkkyydet ovat samat sekä (i) hyödykkeen sopimustason että (ii) hyödykkeen toimituspaikan suhteen, ja muussa tapauksessa 99,90 prosenttia.

3.  Korrelaatiot 𝜌𝑘l (commodity) samassa alaluokassa ovat seuraavat:

Taulukko 10

Alaluokka – numero

Alaluokka – nimi

Korrelaatio (𝜌commodity)

1

Energia – kiinteät polttoaineet

55 %

2

Energia – nestemäiset polttoaineet

95 %

3

Energia – sähkö ja päästöoikeuksien kauppa

40 %

4

Rahti

80 %

5

Metallit – muut kuin jalometallit

60 %

6

Kaasumaiset polttoaineet

65 %

7

Jalometallit (myös kulta)

55 %

8

Viljat & öljykasvit

45 %

9

Kotieläintuotanto & maidontuotanto

15 %

10

Viljellyt tuotteet, muut kuin viljat ja öljykasvit, ja muut maataloustuotteet

40 %

11

Muut hyödykkeet

15 %

325 av artiklaKorrelaatiot eri alaluokissa hyödykeriskin osalta

Korrelaatioparametri c, jota sovelletaan laskettaessa herkkyyksiä eri alaluokkien välillä, on

(a)  20 prosenttia, kun molemmat alaluokat kuuluvat alaluokkiin 1–10;

(b)  0 prosenttia, kun jompikumpi alaluokista kuuluu alaluokkaan 11.

325 aw artiklaValuuttariskiä koskevat riskipainot

1.  Kaikkiin ulkomaanvaluutan herkkyyksiin sovelletaan 30 prosentin riskipainoa.

2.  Kun on kyse valuuttapareista, jotka koostuvat eurosta ja talous- ja rahaliiton toiseen vaiheeseen osallistuvan jäsenvaltion valuutasta, ulkomaanvaluuttariskitekijöitä koskeva riskipaino on jokin seuraavista:

(a)  1 kohdassa tarkoitettu riskipaino jaettuna arvolla 3;

(b)  enimmäisvaihtelu jäsenvaltioiden ja Euroopan keskuspankin virallisesti sopimalla vaihteluvälillä, jos se on pienempi kuin talous- ja rahaliiton toisessa vaiheessa (ERM II) määritetty vaihteluväli.

3.  Niitä ulkomaanvaluuttariskitekijöitä koskeva riskipaino, jotka kuuluvat 325 be artiklan 7 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun kaikkein likvideimpien valuuttaparien alaluokkaan, on 1 kohdassa tarkoitettu riskipaino jaettuna arvolla

325 ax artiklaUlkomaanvaluttariskiä koskevat korrelaatiot

Yleistä korrelaatioparametriä 𝛾𝑏c, joka on yhtä kuin 60 prosenttia, sovelletaan laskettaessa ulkomaanvaluutan herkkyyksiä.

2 ALAJAKSOVEGAA JA KAAREVUUTTA KOSKEVAT RISKIPAINOT JA KORRELAATIOT

325 ay artiklaVegaa ja kaarevuutta koskevat riskipainot

1.  Edellä 1 alajaksossa tarkoitettuja deltan alaluokkia on sovellettava vegariskitekijöihin.

2.  Tiettyä vegariskitekijää koskeva riskipaino on määritettävä osuutena riskitekijän k käyvästä arvosta ilmentäen kohde-etuuden implisiittistä volatiliteettia 3 jakson mukaisesti.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitetun osuuden on oltava riippuvainen kunkin riskitekijätyypin oletetusta maksuvalmiudesta seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa:

on 55 %;

on lakisääteinen likviditeettihorisontti, jota on käytettävä kunkin vegariskitekijän k määrittämiseksi . vahvistetaan seuraavan taulukon mukaisesti:

Taulukko 11

Riskiluokka

 

GIRR

60

Luottomarginaaliriski (muut kuin arvopaperistamiset)

120

Luottomarginaaliriski (CTP)

120

Luottomarginaaliriskiä koskevat arvopaperistamiset (muu kuin CTP)

120

Osakkeet (large cap)

20

Osakkeet (small cap)

60

Hyödykkeet

120

Ulkomaanvaluutta

40

4.  Deltariskin yhteydessä 1 alajaksossa käytettäviä alaluokkia on käytettävä myös kaarevuusriskin yhteydessä, jollei tässä luvussa toisin säädetä.

5.  Ulkomaanvaluuttaa koskevien kaarevuusriskitekijöiden osalta kaarevuutta koskevien riskipainojen on oltava suhteellinen siirtymä, joka vastaa 1 alajaksossa tarkoitettuja deltaa koskevia riskipainoja.

6.  Yleistä korkoa, luottomarginaalia ja hyödykettä koskevien kaarevuusriskitekijöiden osalta kaarevuutta koskeva riskipaino on kunkin käyrän kaikkien pisteiden samanaikainen siirtymä sellaisen suurimman deltaa koskevan riskipainon perusteella, josta säädetään 1 alajaksossa kunkin riskiluokan osalta.

325 az artiklaVega- ja kaarevuusriskiä koskevat korrelaatiot

7.  Samassa GIRR-riskiluokan alaluokassa oleville vegariskiherkkyyksille korrelaatioparametri rkl määritetään seuraavasti:

  

jossa:

on yhtä kuin , kun on 1 %, ja ovat maturiteetteja optioissa, joiden osalta vegaherkkyydet johdetaan, ilmaistuina vuosina;

on yhtä kuin , kun on 1 %, ja ovat kohde-etuuksien maturiteetteja optioissa, joiden osalta vegaherkkyydet johdetaan, vähennettyinä vastaavien optioiden maturiteeteilla, molemmissa tapauksissa ilmaistuina vuosina.

8.  Muiden riskiluokkien samassa alaluokassa oleville vegariskiherkkyyksille korrelaatioparametri rkl määritetään seuraavasti:

jossa:

on yhtä kuin deltakorrelaatio samassa alaluokassa, joka vastaa alaluokkaa, johon vegariskitekijät k ja l kohdennettaisiin;

määritellään 1 kohdassa.

9.  Kun on kyse eri alaluokkien välisistä vegariskiherkkyyksistä jossakin riskiluokassa (GIRR ja muut kuin GIRR), vegariskin yhteydessä on käytettävä samoja arvoa γbc koskevia korrelaatioparametrejä kuin ne, jotka on vahvistettu deltakorrelaatioille 4 jaksossa kunkin riskiluokan osalta.

10.  Standardimenetelmässä ei hyväksytä hajautuksesta tai suojauksesta saatua hyötyä vega- ja deltariskitekijöiden välillä. Vega- ja deltariskivaatimukset lasketaan yhteen.

11.  Kaarevuusriskiä koskevat korrelaatiot ovat 1 alajaksossa tarkoitettujen vastaavien deltariskikorrelaatioiden γbc neliö.

1 b lukuSisäisten mallien menetelmä

1 JAKSOLUPA JA OMIEN VAROJEN VAATIMUKSET

325 ba artiklaLupa käyttää sisäisiä malleja

1.  Todennettuaan, että laitos täyttää 325 bi, 325 bj ja 325 bk artiklassa asetetut vaatimukset, toimivaltaiset viranomaiset myöntävät laitokselle luvan laskea omien varojen vaatimuksensa sisäisten malliensa avulla 325 bb artiklan mukaisesti sellaisen salkun osalta, jossa kaikki positiot on osoitettu kaupankäyntiyksiköille, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

(a)  kaupankäyntiyksiköt on perustettu 104 b artiklan mukaisesti;

(b)  toimivaltainen viranomainen arvioi 325 bh artiklassa asetetun kaupankäynnin voittojen ja tappioiden tarkastelua koskevan arvioinnin tuloksen edeltävien 12 kuukauden ajalta tyydyttäväksi;

(c)  kaupankäyntiyksiköt ovat täyttäneet 325bg artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toteutumatestausvaatimukset edeltävien 250 pankkipäivän ajan;

(d)  kaupankäyntiyksiköt, joille on osoitettu vähintään yksi 325 bm artiklassa tarkoitetuista kaupankäyntivaraston positioista, täyttävät 325 bn artiklassa asetetut vaatimukset sisäisen maksukyvyttömyysriskimallin osalta.

2.  Laitoksen, jolle on myönnetty 1 kohdassa tarkoitettu lupa käyttää sisäisiä mallejaan yhden tai useamman kaupankäyntiyksikön osalta, on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille seuraavaa:

(a)  viikoittainen rajoittamatonta odotettua tappiota kuvaava riskimittari UESt (unconstrained expected shortfall), joka on laskettu 5 kohdan mukaisesti kaikkien kaupankäyntiyksikössä olevien positioiden osalta, on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kerran kuukaudessa;

(b)  kunkin sellaisen yksikön osalta, jolle tämä lupa on myönnetty, kuukausittaiset markkinariskiä koskevat omien varojen vaatimukset, jotka on laskettu tämän osaston 1 a luvun mukaisesti ikään kuin laitokselle ei olisi myönnetty 1 kohdassa tarkoitettua lupaa, missä yhteydessä kaikki kaupankäyntiyksikölle osoitetut positiot katsotaan muista riippumattomiksi erilliseksi salkuksi. Nämä laskelmat on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kuukausittain.

(b a)  kuukausittaiset laitoksen koko sijoitussalkun markkinariskiä koskevat omien varojen vaatimukset, jotka on laskettu tämän osaston 1 a luvun mukaisesti ikään kuin laitokselle ei olisi myönnetty 1 kohdassa tarkoitettua lupaa. Nämä laskelmat on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kuukausittain.

3.  Jos jokin 1 kohdassa tarkoitetun luvan saaneen laitoksen kaupankäyntiyksiköistä ei enää täytä 1 kohdassa asetettuja vaatimuksia, laitoksen on välittömästi ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisilleen. Kyseinen laitos ei enää saa soveltaa tätä lukua yhteenkään kyseiselle kaupankäyntiyksikölle osoitetuista positioista, ja sen on laskettava markkinariskejä koskevat omien varojen vaatimukset 1 a luvussa säädetyn menetelmän mukaisesti kaikkien kyseiselle kaupankäyntiyksikölle osoitettujen positioiden osalta seuraavasta raportointipäivästä alkaen ja niin kauan kuin se kykenee osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että kyseinen kaupankäyntiyksikkö täyttää jälleen kaikki 1 kohdassa asetetut vaatimukset.

4.  Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat poikkeuksellisissa olosuhteissa sallia laitoksen laskea edelleen markkinariskejä koskevat omien varojen vaatimuksensa sisäisten malliensa avulla sellaisen kaupankäyntiyksikön osalta, joka ei enää täytä 1 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettuja edellytyksiä, jos vähintään 10 prosenttia markkinariskien yhteenlasketuista omien varojen vaatimuksista johtuu kaupankäyntiyksiköiden positioista, joita voidaan käyttää markkinariskien sisäisesti kehitettyyn lähestymistapaan. Nämä poikkeukselliset olosuhteet voivat syntyä esimerkiksi finanssimarkkinoiden merkittävien rajat ylittävien stressikausien aikana tai jos pankkeihin kohdistuu huomattava järjestelmämuutos. Tällaista harkintavaltaa käyttävien toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asiasta EPV:lle ja perusteltava päätöksensä.

5.  Kun on kyse kaupankäyntiyksiköille osoitetuista positioista, joiden osalta laitos ei ole saanut 1 kohdassa tarkoitettua lupaa, laitoksen on laskettava markkinariskiä koskevat omien varojen vaatimukset tämän osaston 1 a luvun mukaisesti. Mainitussa laskelmassa kaikki kyseiset positiot on katsottava muista riippumattomiksi erilliseksi salkuksi.

6.  Edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna rajoittamatonta odotettua tappiota kuvaavana riskimittarina käytetään kunkin kaupankäyntiyksikön osalta rajoittamatonta odotettua tappiota kuvaavaa riskimittaria, joka on laskettu 325 bc artiklan mukaisesti kaikkien niiden positioiden osalta, jotka on osoitettu kyseiselle kaupankäyntiyksikölle, missä yhteydessä kyseiset positiot katsotaan muista riippumattomiksi erilliseksi salkuksi. Poiketen siitä, mitä 325 bd artiklassa säädetään, laitoksen on kunkin kaupankäyntiyksikön rajoittamatonta odotettua tappiota kuvaavaa riskimittaria laskiessaan täytettävä seuraavat vaatimukset:

(a)  kaupankäyntiyksikön osittaisen odotetun tappion tason PEStFC (partial expected shortfall number) laskemiseksi käytetään stressikautta, joka 325 bd artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti on yksilöity tason PEStFC määrittämiseksi kaikille niille kaupankäyntiyksiköille, joiden osalta laitokselle on myönnetty 1 kohdassa tarkoitettu lupa;

(b)  kaupankäyntiyksikön osittaisen odotetun tappion tasojen PEStRS ja PEStRC laskemisen yhteydessä tulevien häiriöiden skenaarioita saa soveltaa ainoastaan sellaisiin kaupankäyntiyksikölle osoitettujen positioiden mallinnettaviin riskitekijöihin, jotka kuuluvat niiden mallinnettavien riskitekijöiden osajoukkoon, jotka laitos on valinnut 325 bd artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tason PEStRS määrittämiseksi kaikille kaupankäyntiyksiköille, joiden osalta laitokselle on myönnetty 1 kohdassa tarkoitettu lupa.

7.  Jos laitos haluaa muuttaa olennaisesti tai laajentaa niiden sisäisten mallien käyttöä, joita se on saanut luvan käyttää, tai tehdä olennaisia muutoksia valitsemaansa 325 bd artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen mallinnettavien riskitekijöiden osajoukkoon, se tarvitsee toimivaltaisilta viranomaisilta tähän erillisen luvan.

Laitoksen on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikista muista käytön laajentamisista ja muutoksista sisäisissä malleissa, joita se on saanut luvan käyttää.

8.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään

(a)  edellytykset sen arvioimiseksi, ovatko sisäisten mallien käytön laajennukset ja muutokset sekä 325 bd artiklassa tarkoitettujen mallinnettavien riskitekijöiden osajoukon muutokset olennaisia;

(b)  arviointimenetelmät, joiden perusteella toimivaltaiset viranomaiset todentavat, täyttääkö laitos 325 bi – 370 artiklassa asetetut vaatimukset.

EPV toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14  artiklan mukaisesti.

325 bb artiklaOmien varojen vaatimukset käytettäessä sisäisiä malleja

1.  Sisäistä mallia käyttävän laitoksen on laskettava omien varojen vaatimukset salkulle, jossa kaikki positiot on osoitettu kaupankäyntiyksiköille, joiden osalta laitokselle on myönnetty 325 ba artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lupa, seuraavien arvojen summana:

(a)  suurempi seuraavista arvoista:

(i)  jäljempänä olevan 325 bc artiklan mukaisesti laskettu odotettua tappiota kuvaavan riskimittarin (ESt-1) edellispäivän arvo,

(ii)  jäljempänä olevan 325 bc artiklan mukaisesti laskettu odotettua tappiota kuvaavien riskimittarien päivittäisten arvojen keskiarvo edeltäviltä 60 pankkipäivältä (ESavg) kerrottuna kertoimella (mc) 325 bg artiklan mukaisesti;

(b)  suurempi seuraavista arvoista:

(i)  tämän osaston 5 jakson mukaisesti laskettu stressiskenaarion riskimittarin edellispäivän arvo (SSt-1),

(ii)  tämän osaston 5 jakson mukaisesti laskettu stressiskenaarion riskimittarin päivittäisten arvojen keskiarvo edeltäviltä 60 pankkipäivältä (SSavg).

2.  Laitoksen, jolla on hallussaan positioita kaupankäyntikohteena olevissa vieraan ja oman pääoman ehtoisissa rahoitusvälineissä, jotka otetaan huomioon maksukyvyttömyyttä koskevassa sisäisessä mallissa ja osoitetaan 1 kohdassa tarkoitetuille kaupankäyntiyksiköille, on täytettävä omien varojen lisävaatimus, joka vastaa suurempaa seuraavista arvoista:

(a)  tuorein maksukyvyttömyysriskiä koskeva omien varojen vaatimus, joka on laskettu 3 jakson mukaisesti;

(b)  edellä a alakohdassa tarkoitetun määrän keskiarvo edeltävien 12 viikon ajalta.

2 JAKSOYLEISET VAATIMUKSET

325 bc artiklaOdotettua tappiota kuvaava riskimittari

1.  Laitoksen on laskettava 325 bb artiklan 1 kohdassa tarkoitettu odotettua tappiota kuvaava riskimittari ESt kullekin päivälle t ja kullekin kaupankäyntivaraston positioiden salkulle seuraavasti:

jossa:

i  =   indeksi, joka kuvaa viittä riskitekijän pääluokkaa, jotka on lueteltu 325 be artiklassa olevan taulukon 13 ensimmäisessä sarakkeessa;

UESt    =  rajoittamatonta odotettua tappiota kuvaava mittari, joka lasketaan seuraavasti:

UESti   =   = rajoittamatonta odotettua tappiota kuvaava mittari, joka koskee riskitekijän pääluokkaa i ja joka lasketaan seuraavasti:

ρ     =  valvojan asettama riskitekijän pääluokkien korrelaatiokerroin; ρ = 50 %;

PEStRS  =  osittaisen odotetun tappion taso, joka lasketaan salkun kaikille positioille 325 bd artiklan 2 kohdan mukaisesti;

PEStRC   =   osittaisen odotetun tappion taso, joka lasketaan salkun kaikille positioille 325 bd artiklan 3 kohdan mukaisesti;

PEStFC   =   osittaisen odotetun tappion taso, joka lasketaan salkun kaikille positioille 325 bd artiklan 4 kohdan mukaisesti;

PEStRS,i   =  osittaisen odotetun tappion taso, joka koskee riskitekijän pääluokkaa i ja joka lasketaan salkun kaikille positioille 325 bd artiklan 2 kohdan mukaisesti;

PEStRC,i   =  osittaisen odotetun tappion taso, joka koskee riskitekijän pääluokkaa i ja joka lasketaan salkun kaikille positioille 325 bd artiklan 3 kohdan mukaisesti;

PEStFC,i   =   osittaisen odotetun tappion taso, joka koskee riskitekijän pääluokkaa i ja joka lasketaan salkun kaikille positioille 325 bd artiklan 4 kohdan mukaisesti.

2.  Määrittäessään kutakin osittaisen odotetun tappion tasoa odotettua tappiota kuvaavan riskimittarin laskemiseksi 1 kohdan mukaisesti laitokset saavat soveltaa tulevien häiriöiden skenaarioita 325 bd artiklan mukaisesti ainoastaan siihen mallinnettavien riskitekijöiden joukkoon, joka on sovellettavissa kuhunkin osittaisen odotetun tappion tasoon.

3.  Jos vähintään yhdellä salkun transaktioista on vähintään yksi mallinnettava riskitekijä, joka on jaoteltu riskitekijän pääluokkaan i 325be artiklan mukaisesti, laitoksen on laskettava rajoittamatonta odotettua tappiota kuvaava riskimittari riskitekijän pääluokalle i ja käytettävä tässä yhteydessä 2 kohdassa tarkoitettua odotettua tappiota kuvaavan riskimittarin kaavaa.

325 bd artiklaOsittaisen odotetun tappion tason laskenta

1.  Laitoksen on laskettava kaikki 325 bc artiklan 1 kohdassa tarkoitetut osittaisen odotetun tappion tasot seuraavasti:

(a)  osittaisen odotetun tappion tasot lasketaan päivittäin;

(b)  laskelmassa käytetään 97,5 prosentin yksisuuntaista luottamusväliä;

(c)  kaupankäyntivaraston positioiden salkun osalta osittaisen odotetun tappion taso ajankohtana t lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

j      =   indeksi, joka kuvaa viittä likviditeettihorisonttia, jotka luetellaan taulukon 1 ensimmäisessä sarakkeessa;

LHj      =  likviditeettihorisonttien j pituus ilmaistuna päivinä taulukon 1 mukaisesti;

T      =  perusaikajänne, jossa T = 10 päivää;

PESt(T)   =   osittaisen odotetun tappion taso, joka määritetään soveltamalla tulevien häiriöiden skenaarioita 10 päivän aikajänteellä ainoastaan salkun positioiden mallinnettavien riskitekijöiden joukkoon 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti kunkin 325 bc artiklan 2 kohdassa tarkoitetun osittaisen odotetun tappion tason osalta.

PESt(T, j)   =   osittaisen odotetun tappion taso, joka määritetään soveltamalla tulevien häiriöiden skenaarioita 10 päivän aikajänteellä ainoastaan salkun positioiden mallinnettavien riskitekijöiden joukkoon 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti kunkin 325 bc artiklan 2 kohdassa tarkoitetun osittaisen odotetun tappion tason osalta, kun sen 325 be artiklan 2 kohdan mukaisesti määritetty tosiasiallinen likviditeettihorisontti on vähintään LHj.

Taulukko 1

Likviditeettihorisontti

j

Likviditeettihorisontin j pituus

(päivinä)

1

10

2

20

3

40

4

60

5

120

2.  Edellä 325 bc artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen osittaisen odotetun tappion tasojen PEStRS ja PEStRS,i laskemiseksi laitoksen on täytettävä 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi seuraavat vaatimukset:

(a)  tason PEStRS laskemiseksi laitos saa soveltaa tulevien häiriöiden skenaarioita ainoastaan sellaisten salkun positioiden mallinnettavien riskitekijöiden osajoukkoon, jonka laitos on valinnut toimivaltaisia viranomaisia kuullen siten, että ajankohtana t täyttyy seuraava edellytys summan vastatessa edeltäviä 60:ntä pankkipäivää:

Laitoksen, joka ei enää täytä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaatimusta, on välittömästi ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille ja ajantasaistettava mallinnettavien riskitekijöiden osajoukko kahden viikon kuluessa, jotta kyseinen vaatimus täyttyy jälleen. Jos kyseinen laitos ei mainittujen kahden viikon jälkeen täytä kyseistä vaatimusta, sen on laskettava markkinariskejä koskevat omien varojen vaatimukset joidenkin kaupankäyntiyksiköiden osalta käyttäen 1 a luvussa vahvistettua menetelmää, kunnes se voi osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle täyttävänsä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainitun vaatimuksen;

(b)  tason PEStRS,i laskemiseksi laitos saa soveltaa tulevien häiriöiden skenaarioita ainoastaan sellaisten salkun positioiden mallinnettavien riskitekijöiden osajoukkoon, jotka laitos on valinnut a alakohdan tarkoituksia varten ja jotka on jaoteltu riskitekijän pääluokkaan i 325 be artiklan mukaisesti;

(c)  tiedot, joita käytetään niiden tulevien häiriöiden skenaarioiden määrittämisessä, joita sovelletaan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin mallinnettaviin riskitekijöihin, on kalibroitava historiallisiin tietoihin keskeytymättömältä 12 kuukauden pituiselta finanssistressikaudelta, jonka laitos määrittää siten, että taso PEStRS voidaan maksimoida. Laitoksen on tarkasteltava uudelleen kyseisen stressikauden määrittämistä vähintään kerran kuukaudessa ja ilmoitettava kyseisen uudelleentarkastelun tulos toimivaltaisille viranomaisille. Kyseisen stressikauden määrittämiseksi laitoksen on käytettävä lähtökohtana tarkkailujaksoa, joka alkaa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2007, toimivaltaisia viranomaisia kuullen;

(d)  (d)  laitoksen on kalibroitava malleihin syötettävät tasoa PEStRS,i koskevat tiedot c alakohdan soveltamiseksi määrittämäänsä 12 kuukauden pituiseen stressikauteen.

3.  Laskettaessa 325 bc artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja osittaisen odotetun tappion tasoja PEStRC and PEStRC,i laitoksen on täytettävä 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi seuraavat vaatimukset:

(a)  tason PEStRC laskemiseksi laitos saa soveltaa tulevien häiriöiden skenaarioita ainoastaan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen salkun positioiden mallinnettavien riskitekijöiden osajoukkoon;

(b)  tason PEStRC,i laskemiseksi laitos saa soveltaa tulevien häiriöiden skenaarioita ainoastaan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen salkun positioiden mallinnettavien riskitekijöiden osajoukkoon;

(c)  tiedot, joita käytetään niiden tulevien häiriöiden skenaarioiden määrittämisessä, joita sovelletaan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin mallinnettaviin riskitekijöihin, on kalibroitava historiallisiin tietoihin edeltävältä 12 kuukauden pituiselta jaksolta. Kyseiset tiedot on päivitettävä vähintään kerran kuukaudessa.

4.  Laskettaessa 325 bc artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja osittaisen odotetun tappion tasoja PEStFC and PEStFC,i laitoksen on täytettävä 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi seuraavat vaatimukset:

(a)  tason PEStFC laskemiseksi laitoksen on sovellettava tulevien häiriöiden skenaarioita kaikkiin salkun positioiden mallinnettaviin riskitekijöihin;

(b)  tason PEStFC,i laskemiseksi laitoksen on sovellettava tulevien häiriöiden skenaarioita kaikkiin salkun positioiden mallinnettaviin riskitekijöihin, jotka on jaoteltu riskitekijän pääluokkaan i 325 be artiklan mukaisesti;

(c)  tiedot, joita käytetään niiden tulevien häiriöiden skenaarioiden määrittämisessä, joita sovelletaan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin mallinnettaviin riskitekijöihin, on kalibroitava historiallisiin tietoihin edeltävältä 12 kuukauden pituiselta jaksolta. Kyseiset tiedot on päivitettävä vähintään kerran kuukaudessa. Jos hinnan volatiliteetin huomattavaa nousua ilmenee olennaisessa lukumäärässä laitoksen salkun mallinnettavia riskitekijöitä, jotka eivät kuulu 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun mallinnettavien riskitekijöiden osajoukkoon, toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia laitosta käyttämään historiallisia tietoja edeltävää 12 kuukauden pituista kautta lyhyemmältä kaudelta, joka ei kuitenkaan saa olla edeltäviä kuutta kuukautta lyhyempi. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle kaikista päätöksistä, joissa laitosta vaaditaan käyttämään historiallisia tietoja 12 kuukauden pituista kautta lyhyemmältä kaudelta, ja esitettävä asiaa koskevat perustelut.

5.  Laskettaessa 325 bc artiklan 2 kohdassa tarkoitettua osittaisen odotetun tappion tasoa laitoksen on säilytettävä niiden mallinnettavien riskitekijöiden arvot, joihin sen ei ole tarvinnut soveltaa 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti tulevien häiriöiden skenaarioita kyseisen osittaisen odotetun tappion tason osalta.

6.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, laitos voi päättää laskea tasot PEStRS,i, PEStRC,i ja PEStFC,i kerran viikossa.

325 be artiklaLikviditeettihorisontit

1.  Laitoksen on jaoteltava kukin riskitekijä positioissa, jotka on osoitettu kaupankäyntiyksiköille, joiden osalta sille on myönnetty 325 ba artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lupa tai se on hakenut tällaista lupaa, johonkin taulukossa 2 luetelluista riskitekijän pääluokista sekä johonkin mainitussa taulukossa luetelluista riskitekijän alaluokista.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen positioiden riskitekijän likviditeettihorisontti on likviditeettihorisontti vastaavassa riskitekijän alaluokassa, johon riskitekijä on jaoteltu.

3.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, laitos voi tietyn kaupankäyntiyksikön osalta päättää soveltaa taulukossa 2 luetellun riskitekijän alaluokan likviditeettihorisontin sijaan jotakin taulukossa 1 luetelluista pidemmistä likviditeettihorisonteista. Jos laitos tekee tällaisen päätöksen, asianomaista pidempää likviditeettihorisonttia sovelletaan kaikkiin kyseiselle kaupankäyntiyksikölle osoitettujen positioiden mallinnettaviin riskitekijöihin, jotka on jaoteltu kyseiseen riskitekijän alaluokkaan, jotta voidaan laskea osittaisen odotetun tappion taso 325 bd artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Laitoksen on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille, minkä kaupankäyntiyksiköiden ja riskitekijän alaluokkien osalta se päättää soveltaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kohtelua.

4.  Laskettaessa osittaisen odotetun tappion tasoja 325 bd artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti kunkin kaupankäyntivaraston position mallinnettavan riskitekijän tosiasiallinen likviditeettihorisontti EffectiveLH määritetään seuraavasti:

 

jossa:

Mat        =   kaupankäyntivaraston position maturiteetti;

SubCatLH      =   edellä olevan 1 kohdan mukaisesti määritetyn mallinnettavan riskitekijän likviditeettihorisontin pituus;

minj {LHj/LHj ≥ Mat}  =   taulukossa ... luetellun likviditeettihorisontin pituus, joka ylittää kaupankäyntivaraston position maturiteetin mutta on kuitenkin lähimpänä tätä.

5.  Taulukossa 2 olevassa ulkomaanvaluuttaa koskevassa riskitekijän pääluokassa valuuttaparit, jotka koostuvat eurosta ja jonkin talous- ja rahaliiton toiseen vaiheeseen osallistuvan jäsenvaltion valuutasta, kuuluvat kaikkein likvideimpien valuuttaparien alaluokkaan.

6.  Laitoksen on todennettava vähintään kerran kuukaudessa, onko 1 kohdassa tarkoitettu jaottelu tarkoituksenmukainen.

7.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään yksityiskohtaisemmin

(a)  menettely, jolla laitokset jaottelevat kaupankäyntivaraston positiot riskitekijän pää- ja alaluokkaan 1 kohdan soveltamiseksi;

(b)  valuutat, jotka kuuluvat kaikkein likvideimpien valuuttojen alaluokkaan taulukossa 2 olevassa korkoa koskevassa riskitekijän pääluokassa;

(c)  valuuttaparit, jotka kuuluvat kaikkein likvideimpien valuuttaparien alaluokkaan taulukossa 2 olevassa ulkomaanvaluuttaa koskevassa riskitekijän pääluokassa;

EPV toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [kuusi kuukautta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Taulukko 2

Riskitekijän pääluokat

Riskitekijän alaluokat

Likviditeetti-horisontit

Likviditeetti-horisontin pituus (päivinä)

Korko

Kaikkein likvideimmät valuutat ja kotimaan valuutta

1

10

Muut valuutat (paitsi kaikkein likvideimmät valuutat)

2

20

Volatiliteetti

4

60

Muut tyypit

4

60

Luottomarginaali

Saamiset keskushallinnolta, mukaan lukien unionin jäsenvaltioiden keskuspankit

2

20

Katetut joukkolainat, jotka ovat unionin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden luottolaitosten liikkeeseenlaskemia (Investment Grade)

2

20

Saamiset valtiolta (Investment Grade)

2

20

Saamiset valtiolta (High Yield)

3

40

Saamiset yrityksiltä (Investment Grade)

3

40

Saamiset yrityksiltä (High Yield)

4

60

Volatiliteetti

5

120

Muut tyypit

5

120

Osakkeet

Osakkeen hinta (Large Cap)

1

10

Osakkeen hinta (Small Cap)

2

20

Volatiliteetti (Large Cap)

2

20

Volatiliteetti (Small Cap)

4

60

Muut tyypit

4

60

Ulkomaanvaluutta

Kaikkein likvideimmät valuuttaparit

1

10

Muut valuuttaparit (paitsi kaikkein likvideimmät valuuttaparit)

2

20

Volatiliteetti

3

40

Muut tyypit

3

40

Hyödykkeet

Energian ja päästöoikeuksien hinta

2

20

Jalometallien ja muiden kuin rautametallien hinta

2

20

Muiden hyödykkeiden hinnat (paitsi energian, päästöoikeuksien, jalometallien ja muiden kuin rautametallien hinta)

4

60

Energian ja päästöoikeuksien hinnan volatiliteetti

4

60

Jalometallien ja muiden kuin rautametallien hinnan volatiliteetti

4

60

Muiden hyödykkeiden hintojen volatiliteetti (paitsi energian, päästöoikeuksien, jalometallien ja muiden kuin rautametallien hinnan volatiliteetti)

5

120

Muut tyypit

5

120

325 bf artiklaRiskitekijöiden mallinnettavuuden arviointi

1.  Laitoksen on arvioitava kuukausittain kaikkien riskitekijöiden mallinnettavuutta positioissa, jotka on osoitettu kaupankäyntiyksiköille, joiden osalta sille on myönnetty 325 ba artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lupa tai se on hakenut tällaista lupaa.

2.  Laitoksen on pidettävä kaupankäyntivaraston position riskitekijää mallinnettavana, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  laitos on edeltävien 12 kuukauden aikana kyennyt määrittämään vähintään 24 todennettavissa olevaa hintaa, joihin kyseinen riskitekijä sisältyy;

(b)  edellisestä laitoksen a alakohdan mukaisesti tekemästä todennettavissa olevien hintojen määrityksestä on kulunut enintään yksi kuukausi;

(c)  riskitekijän arvon ja kunkin todennettavissa olevan hinnan, jonka laitos on määrittänyt a alakohdan mukaisesti, välillä on selkeä ja ilmeinen yhteys, mikä tarkoittaa, että kaikki liiketoimessa havaitut todennettavat hinnat on laskettava havaintona kaikille kyseessä oleville riskitekijöille.

3.  Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi todennettavissa olevalla hinnalla tarkoitetaan mitä tahansa seuraavista:

(a)  sellaisen tosiasiallisen transaktion markkinahinta, jossa laitos on osapuolena;

(b)  sellaisen kolmansien osapuolten toteuttaman tosiasiallisen transaktion markkinahinta, jonka hinta ja kaupantekopäivä ovat julkisia tai kolmannen osapuolen esittämiä;

(c)  kolmannen osapuolen esittämän sitovan tarjouksen hinta.

4.  Edellä olevan 3 kohdan b ja c alakohdan soveltamiseksi laitokset voivat pitää kolmannen osapuolen esittämää hintaa tai sitovaa tarjousta todennettavissa olevana hintana, jos kyseinen kolmas osapuoli suostuu esittämään toimivaltaisille viranomaisille todisteet transaktiosta tai sitovasta tarjouksesta pyynnöstä.

Kolmannen osapuolen on esitettävä todisteeksi tiedot transaktion määrästä (tarvitaan todentamaan se, että transaktion määrä ei ollut vähäinen) ja transaktion hinnasta (transaktion ”todellisuuden” arvioimiseksi).

5.  Laitos voi määrittää todennettavissa olevan hinnan useammalle kuin yhdelle riskitekijälle 2 kohdan a alakohdan soveltamiseksi.

6.  Laitosten on pidettävä riskitekijöitä, jotka on johdettu useiden mallinnettavien riskitekijöiden yhdistelmästä, mallinnettavina.

7.  Jos laitos pitää riskitekijää mallinnettavana 1 kohdan mukaisesti, se voi käyttää muita tietoja kuin niitä todennettavissa olevien hintojen tietoja, joiden avulla se on osoittanut riskitekijän olevan mallinnettavissa 2 kohdan mukaisesti, määrittääkseen tulevien häiriöiden skenaariot, joita sovelletaan kyseiseen riskitekijään, jotta voidaan laskea 365 artiklassa tarkoitettu osittainen odotettu tappio, edellyttäen, että kyseiset tiedot täyttävät 325 bd artiklassa vahvistetut asianmukaiset vaatimukset.

8.  Laitosten on pidettävä riskitekijää mallintamattomana, jos se ei täytä 2 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä, ja laskettava tällaisia riskitekijöitä koskevat omien varojen vaatimukset 325 bl artiklan mukaisesti.

9.  Laitosten on pidettävä riskitekijöitä, jotka on johdettu useiden mallinnettavien ja mallintamattomien riskitekijöiden yhdistelmästä, mallintamattomina.

Laitokset voivat lisätä mallinnettavia riskitekijöitä ja korvata mallintamattomat riskitekijät näiden mallinnettavien riskitekijöiden ja mallintamattomien riskitekijöiden välisellä perustalla. Tämä perusta katsotaan sitten mallintamattomaksi riskitekijäksi.

10.  Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitos pitää alle yhden vuoden ajan mallintamattomana riskitekijää, joka täyttää kaikki 2 kohdassa asetetut vaatimukset.

325 bg artiklaLakisääteiset toteutumatestausvaatimukset ja kertoimet

1.  Laitoksen kaupankäyntiyksikkö täyttää 325 ba artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toteutumatestausvaatimukset, jos 2 kohdassa tarkoitettujen kyseisen kaupankäyntiyksikön ylitysten lukumäärä on VaR-luvun osalta kutakin päivää edeltävien 250 pankkipäivän ajalta enintään

(a)  12 ylitystä, jotka on laskettu 99 prosentin yksisuuntaisella luottamusvälillä salkun arvon oletettujen muutosten toteutumatestauksen perusteella;

(b)  12 ylitystä, jotka on laskettu 99 prosentin yksisuuntaisella luottamusvälillä salkun arvon todellisten muutosten toteutumatestauksen perusteella;

(c)  30 ylitystä, jotka on laskettu 97,5 prosentin yksisuuntaisella luottamusvälillä salkun arvon oletettujen muutosten toteutumatestauksen perusteella;

(d)  30 ylitystä, jotka on laskettu 97,5 prosentin yksisuuntaisella luottamusvälillä salkun arvon todellisten muutosten toteutumatestauksen perusteella;

2.  Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi laitosten on laskettava päivittäiset ylitykset tekemällä toteutumatestaus oletetuille ja todellisille muutoksille salkun arvossa, jonka muodostavat kaikki kaupankäyntiyksikölle osoitetut positiot. Ylityksellä tarkoitetaan kyseisen kaupankäyntisalkun arvossa yhden päivän aikana tapahtunutta muutosta, joka ylittää asiaa koskevan VaR-luvun, joka lasketaan laitoksen sisäisen mallin avulla seuraavien vaatimusten mukaisesti:

(a)  yhden päivän pitoaika;

(b)  tulevien häiriöiden skenaarioita sovelletaan 325 bh artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin kaupankäyntiyksiköiden positioita koskeviin riskitekijöihin, joita pidetään mallinnettavina 325 bf artiklan mukaisesti;

(c)  tiedot, joita käytetään niiden tulevien häiriöiden skenaarioiden määrittämisessä, joita sovelletaan mallinnettaviin riskitekijöihin, kalibroidaan edeltävältä 12 kuukauden jaksolta oleviin historiallisiin tietoihin. Kyseiset tiedot on päivitettävä vähintään kerran kuukaudessa;

(d)  jollei tässä artiklassa toisin säädetä, laitoksen sisäisen mallin on perustuttava samoihin mallinnusoletuksiin, joita käytetään 325 bb artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun odotettua tappiota kuvaavan riskimittarin laskennassa.

3.  Laitosten on määritettävä 2 kohdassa tarkoitetut päivittäiset ylitykset seuraavasti:

(a)  salkun arvon oletettujen muutosten toteutumatestaus perustuu vertailuun salkun päivän päätösarvon ja seuraavan päivän päätösarvon välillä olettaen, että positiot pysyvät muuttumattomina;

(b)  salkun arvon todellisten muutosten toteutumatestaus perustuu vertailuun salkun päivän päätösarvon ja seuraavan päivän todellisen päätösarvon välillä, pois lukien maksut, välityspalkkiot ja nettokorkotulo;

(c)  ylityksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa laitos ei kykene päivän osalta arvioimaan salkun arvoa tai laskemaan 1 kohdassa tarkoitettua VaR-lukua.

4.  Laitoksen on laskettava 5 ja 6 kohdan mukaisesti 325 bb artiklassa tarkoitettu kerroin (mc) salkulle, jossa kaikki positiot on osoitettu kaupankäyntiyksiköille, joita varten sille on myönnetty 325 ba artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lupa. Kyseinen laskelma on päivitettävä vähintään kerran kuukaudessa.

5.  Kerroin mc saadaan laskemalla yhteen arvo 1,5 ja korotus välillä 0 ja 0,5 taulukon 3 mukaisesti. Edellä 4 kohdassa tarkoitetun salkun osalta tämä korotus lasketaan niiden ylitysten lukumäärän perusteella, jotka tapahtuivat edeltävinä 250 pankkipäivänä, sellaisena kuin se on a alakohdan mukaisesti lasketussa laitoksen VaR-luvun toteutumatestauksessa, seuraavasti:

(a)  ylityksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa salkun arvossa yhden päivän aikana tapahtunut muutos ylittää asiaa koskevan VaR-luvun, joka lasketaan laitoksen sisäisen mallin avulla seuraavien vaatimusten mukaisesti:

(i)  yhden päivän pitoaika;

(ii)  99 prosentin yksisuuntainen luottamusväli;

(iii)  tulevien häiriöiden skenaarioita sovelletaan riskitekijöihin, jotka koskevat 325 bh artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen kaupankäyntiyksiköiden positioita ja joita pidetään mallinnettavina 325 bf artiklan mukaisesti;

(iv)  tiedot, joita käytetään niiden tulevien häiriöiden skenaarioiden määrittämisessä, joita sovelletaan mallinnettaviin riskitekijöihin, kalibroidaan edeltävältä 12 kuukauden jaksolta oleviin historiallisiin tietoihin. Kyseiset tiedot on päivitettävä vähintään kerran kuukaudessa;

(v)  jollei tässä artiklassa toisin säädetä, laitoksen sisäisen mallin on perustuttava samoihin mallinnusoletuksiin, joita käytetään 325 bb artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun odotettua tappiota kuvaavan riskimittarin laskemiseen;

(b)  ylitysten lukumäärä on yhtä kuin ylitysten lukumääristä suurempi salkun arvon oletetuissa ja todellisissa muutoksissa;

(c)  päivittäisten ylitysten määrittämiseksi laitosten on sovellettava 3 kohdassa vahvistettuja säännöksiä.

Taulukko 3

Ylitysten lukumäärä

Korotus

Alle 5

0,00

5

0,20

6

0,26

7

0,33

8

0,38

9

0,42

Yli 9

0,50

7.  Toimivaltaisten viranomaisten on seurattava, onko 4 kohdassa tarkoitettu kerroin tarkoituksenmukainen ja täyttääkö kaupankäyntiyksikkö 1 kohdassa tarkoitetut toteutumatestausvaatimukset. Laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille viipymättä, kuitenkin viimeistään viiden työpäivän kuluessa, ylityksistä, jotka on saatu niiden toteutumatestausohjelmassa, ja annettava niistä selvitys.

8.  Poiketen siitä, mitä 2 ja 5 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia laitoksen jättää ottamatta huomioon ylitys, jos salkun arvossa yhden päivän aikana tapahtunut muutos, joka ylittää asiaan koskevan VaR-arvon, joka on laskettu kyseisen laitoksen sisäisen mallin avulla, johtuu mallintamattomasta riskitekijästä. Tällaisessa tapauksessa laitoksen on osoitettava toimivaltaisille viranomaisille, että 325 bl artiklan mukaisesti laskettu kyseiseen mallintamattomaan riskitekijään liittyvä stressiskenaariota koskeva riskimittari on suurempi kuin positiivinen erotus laitoksen salkun arvon ja asiaa koskevan VaR-luvun välillä.

9.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään, mitkä tekniset osatekijät on otettava huomioon laitoksen salkun arvon todellisissa ja oletetuissa muutoksissa tämän artiklan soveltamiseksi.

EPV toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [kuusi kuukautta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

325 bh artiklaVoittojen ja tappioiden tarkastelua koskeva vaatimus

1.  Edellä olevan 325 ba artiklan 1 kohdan soveltamiseksi laitoksen kaupankäyntiyksikön katsotaan täyttävän voittojen ja tappioiden tarkastelua (P&L attribution) koskevat vaatimukset minkä tahansa kuukauden aikana, jos kyseinen kaupankäyntiyksikkö täyttää tässä artiklassa asetetut vaatimukset.

2.  Voittojen ja tappioiden tarkastelua koskevalla vaatimuksella varmistetaan, että laitoksen riskienmittausmalliin perustuvat teoreettiset muutokset kaupankäyntiyksikön salkun arvossa vastaavat riittävän hyvin laitoksen hinnoittelumalliin perustuvia oletettuja muutoksia kyseisen kaupankäyntiyksikön salkun arvossa.

3.  Kun laitos täyttää voittojen ja tappioiden tarkastelua koskevan vaatimuksen, kutakin kaupankäyntiyksikön positiota varten voidaan määrittää tarkat riskitekijät, joiden perusteella voidaan todentaa, täyttääkö laitos 325 bg artiklassa asetetun toteutumatestausvaatimuksen.

4.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset täsmentääkseen

(a)  kansainvälisen sääntelyn kehityssuuntauksia vastaavat tekniset perusteet, joiden avulla voidaan 2 kohdan soveltamiseksi varmistaa, että kaupankäyntiyksikön salkun arvon teoreettiset muutokset vastaavat riittävän hyvin kaupankäyntiyksikön salkun arvon oletettuja muutoksia;

(b)  tekniset osatekijät, jotka tämän artiklan soveltamiseksi on otettava huomioon kaupankäyntiyksikön salkun arvon teoreettisissa ja oletetuissa muutoksissa.

EPV toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [kuusi kuukautta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

325 bi artiklaRiskien mittaamista koskevat vaatimukset

1.  Laitosten, jotka käyttävät sisäistä riskienmittausmallia 325 bb artiklassa tarkoitettujen markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimusten laskemiseksi, on varmistettava, että kyseinen malli täyttää kaikki seuraavat vaatimukset:

(a)  sisäisessä riskienarviointimallissa otetaan huomioon riittävä lukumäärä riskitekijöitä, kuitenkin vähintään 1 a luvun 3 jakson 1 alajaksossa tarkoitetut riskitekijät, paitsi jos laitos osoittaa toimivaltaisille viranomaisille, etteivät huomioon ottamatta jätetyt riskitekijät vaikuta olennaisesti 325 bh artiklassa tarkoitetun voittojen ja tappioiden tarkastelua koskevan vaatimuksen tuloksiin. Laitoksen on kyettävä perustelemaan toimivaltaisille viranomaisille, miksi se on ottanut riskitekijän huomioon hinnoittelumallissaan muttei sisäisessä riskienmittausmallissaan;

(b)  sisäisellä riskienmittausmallilla mitataan optioiden ja muiden tuotteiden epälineaarisuuksia, korrelaatioriskiä ja basis-riskiä. Riskitekijöitä koskevilla approksimaatioilla on kyettävä todistetusti määrittämään hyväksyttävällä tarkkuudella hallussa olevaan positioon liittyviä riskejä;

(c)  sisäiseen riskienmittausmalliin sisältyy riskitekijöitä, jotka vastaavat korkoja kussakin valuutassa, jossa laitoksella on koron muutoksille herkkiä laitoksen taseeseen sisältyviä tai taseen ulkopuolisia positioita. Laitoksen on mallinnettava korkokäyrät käyttäen yleisesti hyväksyttyjä menetelmiä. Tärkeimpien valuuttojen ja markkinoiden olennaista korkoriskiä mitattaessa korkokäyrä on jaettava vähintään kuuteen maturiteettiluokkaan, jotta voidaan ottaa huomioon korkojen volatiliteettivaihtelut koko korkokäyrän pituudelta, ja korkokäyrän mallintamisessa käytettävien riskitekijöiden lukumäärän on oltava oikeassa suhteessa laitoksen kaupankäyntistrategioiden luonteeseen ja monimutkaisuuteen. Mallin on myös mitattava eri korkokäyrien muutosten epätäydellisestä korrelaatiosta johtuvaa riskiä;

(d)  sisäisessä riskienmittausmallissa on käytettävä riskitekijöitä, jotka vastaavat kultaa ja niitä yksittäisiä ulkomaanvaluuttoja, joiden määräisiä laitoksen positiot ovat. Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osalta huomioon otetaan niiden todelliset ulkomaanvaluuttapositiot. Laitokset voivat käyttää kolmannen osapuolen ilmoittamia, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen ulkomaanvaluuttapositioita koskevia tietoja silloin, kun kyseisen tietojen paikkansapitävyys varmistetaan asianmukaisella tavalla. yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen ulkomaanvaluuttapositiot, joista laitos ei ole tietoinen, jätetään sisäisten mallien menetelmän ulkopuolelle ja niitä kohdellaan tämän osaston 1 a luvun mukaisesti;

(e)  sisäisessä riskienmittausmallissa on käytettävä erillistä riskitekijää vähintään kaikkia niitä osakemarkkinoita varten, joilla laitoksella on merkittäviä positioita. Mallintamistekniikan kehitystason on oltava oikeassa suhteessa laitoksen toiminnan olennaisuuteen osakemarkkinoilta. Malliin on sisällyttävä vähintään yksi riskitekijä, joka kattaa järjestelmälliset muutokset osakkeiden hinnoissa ja kyseisen riskitekijän riippuvuuden yksittäisistä riskitekijöistä kullakin osakemarkkinalla. Mitattaessa olennaista osakemarkkinariskiä malliin on sisällyttävä vähintään yksi idiosynkraattinen riskitekijä kunkin oman pääoman ehtoisen vastuun osalta;

(f)  sisäisessä riskienmittausmallissa käytetään erillistä riskitekijää vähintään kunkin sellaisen hyödykkeen osalta, jonka suhteen laitoksella on hallussaan merkittäviä positioita, paitsi jos laitoksen kokonaishyödykepositio on pieni verrattuna sen kaikkiin kaupankäyntitoimintoihin, missä tapauksessa voidaan käyttää erillistä riskitekijää kunkin hyödykkeitä koskevan päätyypin osalta. Mitattaessa olennaista hyödykemarkkinariskiä mallissa on otettava huomioon samankaltaisten mutta epäidenttisten hyödykkeiden muutosten epätäydellisestä korrelaatiosta johtuva riski, maturiteettieroista aiheutuva termiinihintamuutosten riski sekä johdannais- ja käteispositioiden välinen tuottoero;

(g)  approksimaatioiden on oltava riittävän varovaisia, ja niitä saa käyttää vain, kun saatavilla olevat tiedot ovat riittämättömät, mikä koskee myös stressikausia;

(h)  mitattaessa olennaisia volatiliteettiriskejä valinnaisissa instrumenteissa sisäisessä riskienmittausmallissa on otettava huomioon implisiittisten volatiliteettien riippuvuus kaikkien toteutushintojen ja optiomaturiteettien osalta.

2.  Laitos saa käyttää empiirisiä korrelaatioita riskitekijän pääluokkien sisällä ja laskiessaan 325 bc artiklan 1 kohdassa tarkoitettua rajoittamatonta odotettua tappiota kuvaavaa mittaria riskitekijän pääluokkien välillä vain, jos sen käyttämä menetelmä kyseisten korrelaatioiden mittaamiseksi on moitteeton, yhteensopiva sovellettavien likviditeettihorisonttien kanssa ja johdonmukaisesti sovellettu.

325 bj artiklaLaadulliset vaatimukset

1.  Tämän luvun soveltamiseksi käytettävän sisäisen riskienmittausmallin on oltava rakenteeltaan moitteeton, sitä on sovellettava johdonmukaisesti ja sen on täytettävä kaikki seuraavat laadulliset vaatimukset:

(a)  markkinariskejä koskevien pääomavaatimusten laskemiseen käytettävä sisäinen riskienmittausmalli on kiinteästi liitettävä laitoksen päivittäiseen riskienhallintaprosessiin, ja sen perusteella on ilmoitettava toimivalle johdolle vastuisiin sisältyvistä riskeistä;

(b)  laitoksella on oltava kaupankäyntiyksiköistä riippumaton riskienvalvontayksikkö, joka raportoi suoraan toimivalle johdolle. Kyseisen yksikön tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa sisäinen riskienmittausmalli. Kyseinen yksikkö suorittaa tämän luvun soveltamiseksi käytettävän sisäisen mallin ensimmäisen ja sen jälkeen toteutettavan jatkuvan validoinnin ja on vastuussa yleisestä riskienhallintajärjestelmästä. Kyseinen yksikkö laatii ja analysoi päivittäin raportteja markkinariskejä koskevien pääomavaatimusten laskemiseen käytetyn sisäisen mallin tuloksista ja kaupankäyntilimiittien osalta toteutettavien toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuudesta;

(c)  laitoksen ylimmän hallintoelimen ja toimivan johdon on osallistuttava aktiivisesti riskien valvontaan, ja laitoksen johto käsittelee riskienvalvontayksikön tuottamat päivittäiset raportit tasolla, jolla on riittävästi toimivaltaa vähentää sekä yksittäisten kaupankäyntiä hoitavien henkilöiden ottamia positioita että laitoksen kokonaisriskiä;

(d)  laitoksella on oltava riittävästi henkilöstöä, joka kykenee käyttämään kehittyneitä sisäisiä riskienmittausmalleja ja jolla on kaupankäynnin, riskienvalvonnan, auditoinnin ja kauppojen selvityksen (back office) alan osaamista;

(e)  laitoksella on oltava käytössä dokumentoituja sisäisiä toimintatapoja, menettelyjä ja valvontatoimia, joilla taataan sisäisten riskienmittausmallien toiminta kaikilta osin;

(f)  on voitava osoittaa, että sisäisellä riskienmittausmallilla on hyväksyttävällä tarkkuudella pystytty mittaamaan riskit;

(g)  laitoksen on riittävän usein toteutettava systemaattinen stressitestiohjelma, mukaan lukien käänteiset stressitestit, ja ohjelman on katettava sisäinen riskienmittausmalli. Toimivan johdon on tarkasteltava kyseisistä stressitesteistä saatuja tuloksia vähintään kerran kuukaudessa, ja kyseisten tulosten on oltava laitoksen ylimmän hallintoelimen hyväksymien toimintatapojen ja limiittien mukaisia. Laitoksen on toteutettava asianmukaisia toimia, jos kyseisten stressitestien tulokset osoittavat, että laitoksen kaupankäyntitoiminnasta aiheutuu liiallisia tappioita tietyissä olosuhteissa;

(h)  laitoksen on toteutettava sisäisiä riskienmittausmalleja koskeva riippumaton tarkastus joko osana säännöllistä sisäistä tarkastustaan tai valtuuttamalla tähän tarkoitukseen ulkopuolinen yritys toimivaltaisia viranomaisia kuullen.

Sovellettaessa h alakohtaa ulkopuolisella yrityksellä tarkoitetaan yritystä, joka tarjoaa laitoksille tilintarkastus- ja konsulttipalveluja ja jonka henkilöstöllä on riittävää osaamista kaupankäyntitoimintoihin liittyvien markkinariskien alalta.

2.  Edellä 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettu tarkastus kattaa sekä kaupankäyntiyksiköiden että riippumattoman riskienvalvontayksikön toiminnot. Laitoksen on toteutettava yleisen riskienvalvontajärjestelmänsä tarkastus vähintään kerran vuodessa. Kyseisessä tarkastuksessa on arvioitava seuraavaa:

(a)  riskienhallintajärjestelmän ja -menettelyn dokumentoinnin ja riskienvalvontayksikön organisaation asianmukaisuus;

(b)  riskimittareiden sisällyttäminen päivittäiseen riskienhallintaan ja johdon tietojensaantijärjestelmän aukottomuus;

(c)  laitoksessa noudatetut kaupankäyntiä ja kauppojen selvitystoimintaa (front ja back office) hoitavan henkilöstön soveltamien riskienhinnoittelumallien ja arvostusmenetelmien hyväksymismenettelyt;

(d)  mallin avulla mitattujen riskien laajuus, riskienmittausjärjestelmän tarkkuus ja tarkoituksenmukaisuus sekä sisäiseen riskienmittausmalliin tehtävien merkittävien muutosten validointi;

(e)  positioita koskevien tietojen tarkkuus ja täydellisyys, volatiliteetti- ja korrelaatio-oletusten tarkkuus ja tarkoituksenmukaisuus, arvostus- ja riskiherkkyyslaskelmien tarkkuus sekä tietojen tarkkuus ja tarkoituksenmukaisuus approksimaatioiden tuottamiseksi, jos saatavilla olevat tiedot eivät ole riittäviä tässä luvussa asetettujen vaatimusten täyttämiseksi;

(f)  todentamismenettely, jolla laitos arvioi sisäisissä riskienmittausmalleissaan käyttämiensä tietolähteiden johdonmukaisuutta, ajantasaisuutta ja luotettavuutta, mukaan lukien kyseisten tietolähteiden riippumattomuus;

(g)  todentamismenettely, jolla laitos arvioi toteutumatestausvaatimuksia sekä voittojen ja tappioiden tarkastelua koskevia vaatimuksia, jotta voidaan arvioida sisäisten riskienarviointimallien tarkkuutta;

(h)  jos tarkastuksen tekee ulkopuolinen yritys 1 kohdan h alakohdan mukaisesti, sen todentaminen, täyttääkö 325 bk artiklassa vahvistettu sisäinen validointiprosessi tavoitteensa.

3.  Laitosten on päivitettävä tekniikoita ja käytäntöjä, joita ne käyttävät sisäisissä riskienmittausmalleissa tämän luvun soveltamiseksi, sellaisten uusien tekniikoiden ja parhaiden käytäntöjen kehityksen mukaisesti, jotka koskevat kyseisiä sisäisiä riskienmittausmalleja.

325 bk artiklaSisäinen validointi

1.  Laitoksilla on oltava käytössään menettelyt sen varmistamiseksi, että sisäisten mallien kehitysprosessista riippumattomat osapuolet, joilla on soveltuvaa pätevyyttä, ovat validoineet asianmukaisesti kaikki tätä lukua sovellettaessa käytettävät sisäiset riskienmittausmallit siten, että ne ovat käsitteellisesti moitteettomia ja mittaavat kaikkia olennaisia riskejä riittävällä tavalla.

2.  Laitoksen on tehtävä 1 kohdassa tarkoitettu validointi

(a)  kunkin sisäisen riskienmittausmallin kehittämisen ja malliin tehtävien merkittävien muutosten yhteydessä;

(b)  säännöllisin väliajoin ja etenkin, kun markkinoilla on tapahtunut merkittäviä rakenteellisia muutoksia tai salkun koostumuksessa on tapahtunut muutoksia, jotka voivat johtaa siihen, ettei sisäinen malli enää sovellu tarkoitukseensa.

3.  Laitoksen sisäisen mallin validointia ei saa rajoittaa koskemaan pelkästään toteutumatestausta sekä voittojen ja tappioiden tarkastelua koskevaa vaatimusta, vaan siihen on sisällyttävä myös vähintään

(a)  testit, joilla todennetaan, ovatko sisäisen mallin perustana olevat oletukset asianmukaisia ja johtavatko ne riskin ali- tai yliarviointiin;

(b) omat sisäisen mallin validointitestit, mukaan lukien toteutumatestaus lakisääteisten toteutumatestausohjelmien lisäksi, salkkujen riskien ja rakenteen perusteella;

(c)  oletussalkkujen käyttö sen varmistamiseksi, että sisäisellä riskienmittaus mallilla voidaan selittää tiettyjä mahdollisesti ilmeneviä rakenteellisia tekijöitä, kuten hintakehityksen erkanemisesta johtuvia olennaisia riskejä (basis-riski) ja keskittymäriskiä tai approksimaatioiden käyttöön liittyviä riskejä.

325 bl artiklaStressiskenaariota koskevan riskimittarin laskenta

1.  Laitoksen on laskettava stressiskenaariota koskeva riskimittari ajankohtana t kaikille kaupankäyntivaraston positioiden mallintamattomille riskitekijöille tietyssä salkussa seuraavasti:

jossa:

m    = indeksi, joka kuvaa kaikkia salkussa olevien

positioiden mallintamattomia riskitekijöitä, jotka muodostavat idiosynkraattisen riskin, joka on jaoteltu luottoriskiä koskevan riskitekijän pääluokkaan 325 be artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja joiden osalta laitos on osoittanut toimivaltaisia viranomaisia kuullen, että ne ovat korreloimattomia;

l    =  indeksi, joka kuvaa kaikkia salkussa olevien positioiden mallintamattomia riskitekijöitä, lukuun ottamatta niitä, jotka on kuvattu indeksillä m;

ICSStm   =   mallintamattoman riskitekijän m stressiskenaariota koskeva riskimittari, joka on määritelty 2 ja 3 kohdan mukaisesti;

SStl    =   mallintamattoman riskitekijän l stressiskenaariota koskeva riskimittari, joka on määritelty 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

2.  Mallintamattoman riskitekijän stressiskenaariota koskevalla riskimittarilla tarkoitetaan tappiota, joka syntyy sen salkun kaikissa kaupankäyntivaraston positioissa, joka sisältää kyseisen mallintamattoman riskitekijän, jos kyseiseen riskitekijään sovelletaan tulevien häiriöiden ääriskenaariota.

3.  Laitoksen on määritettävä toimivaltaisia viranomaisia kuullen asianmukaiset tulevien häiriöiden ääriskenaariot kaikkien mallinnettavien riskitekijöiden osalta.

4.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään seuraavaa:

(a)  se, miten laitosten on määritettävä mallinnettaviin riskitekijöihin sovellettava tulevien häiriöiden ääriskenaario ja miten niiden on sovellettava sitä kyseisiin riskitekijöihin;

(b)  lakisääteinen tulevien häiriöiden ääriskenaario, jota laitokset, jotka eivät kykene määrittämään tulevien häiriöiden ääriskenaariota a alakohdan mukaisesti, voivat soveltaa kuhunkin 325 be artiklassa olevassa taulukossa 2 lueteltuun riskitekijän alaluokkaan, tai jonka soveltamista toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, jos ne eivät hyväksy laitoksen määrittämää tulevien häiriöiden ääriskenaariota.

Laatiessaan kyseisiä teknisten sääntelystandardien luonnoksia EPV ottaa huomioon sen, että tässä artiklassa tarkoitetun mallintamattoman riskitekijän markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten tason on oltava yhtä korkea kuin se markkinariskejä koskevien omien varojen vaatimusten taso, joka laskettaisiin tämän luvun mukaisesti, jos asianomainen riskitekijä olisi mallinnettava.

EPV toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [kuusi kuukautta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

2 JAKSOSISÄINEN MAKSUKYVYTTÖMYYSRISKIMALLI

325 bm artiklaSisäisen maksukyvyttömyysriskimallin soveltamisala

5.  Kaikkiin laitoksen positioihin, jotka on osoitettu kaupankäyntiyksiköille, joiden osalta laitokselle on myönnetty 325 ba artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lupa, sovelletaan maksukyvyttömyysriskiä koskevaa omien varojen vaatimusta, jos positiot sisältävät vähintään yhden riskitekijän, joka on jaoteltu osakkeita tai luottomarginaalia koskevaan riskitekijän pääluokkaan luokkaan 325 be artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kyseinen omien varojen vaatimus, joka kasvattaa riskejä, jotka otetaan huomioon 325 bb artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen omien varojen vaatimusten mukaisesti, lasketaan laitoksen sisäisen maksukyvyttömyysriskimallin avulla, jonka on täytettävä tässä jaksossa asetetut vaatimukset.

6.  Vieraan tai oman pääoman ehtoisten instrumenttien liikkeeseenlaskijoista yhden on liityttävä vähintään yhteen riskitekijään kussakin 1 kohdassa tarkoitetussa positiossa.

325 bn artiklaLupa käyttää sisäistä maksukyvyttömyysriskimallia

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on myönnettävä laitokselle lupa käyttää sisäistä maksukyvyttömyysriskimallia 325 bb artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen omien varojen vaatimusten laskemiseksi kaikkien sellaisten 325 bm artiklassa tarkoitettujen kaupankäyntivaraston positioiden osalta, jotka on osoitettu kaupankäyntiyksikölle, edellyttäen, että sisäinen maksukyvyttömyysriskimalli täyttää 325 bo, 325 bp, 325 bq, 325 bj ja 325 bk artiklan säännökset kyseisen kaupankäyntiyksikön osalta.

2.  EPV antaa ohjeita 325 bo, 325 bp, 325 bq artiklassa asetetuista vaatimuksista viimeistään [kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen].

3.  Jos laitoksen kaupankäyntiyksikkö, jolle on osoitettu yksi tai useampi 325 bm artiklassa tarkoitetuista kaupankäyntivaraston positioista, ei täytä 1 kohdassa asetettuja vaatimuksia, markkinariskejä koskevat omien varojen vaatimukset kaikkien positioiden osalta kyseisessä kaupankäyntiyksikössä lasketaan luvussa 1 a vahvistetun menetelmän mukaisesti.

325 bo artiklaMaksukyvyttömyysriskiä koskevat omien varojen vaatimukset käytettäessä sisäistä maksukyvyttömyysriskimallia

1.  Laitoksen on laskettava maksukyvyttömyysriskiä koskevat omien varojen vaatimukset käyttäen sisäistä maksukyvyttömyysriskimallia kaikkien 325 bm artiklassa tarkoitettujen positioiden salkun osalta seuraavasti:

(a)  omien varojen vaatimukset ovat yhtä kuin VaR-luku, joka vastaa salkun markkina-arvon mahdollisia tappioita, jotka johtuvat kyseisiin positioihin liittyvien liikkeeseenlaskijoiden maksukyvyttömyydestä 99,9 prosentin luottamusvälillä yhden vuoden aikajänteellä;

(b)  edellä a alakohdassa tarkoitetulla mahdollisella tappiolla tarkoitetaan sellaista suoraa tai välillistä tappiota position markkina-arvossa, joka johtuu liikkeeseenlaskijoiden maksukyvyttömyydestä ja kasvattaa tappioita, jotka on jo otettu huomioon position arvostuksessa. Osakepositioihin liittyvä liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyys on esitettävä liikkeeseenlaskijan osakkeen hinnan putoamisena nollaan;

(c)  laitoksen on määritettävä eri liikkeeseenlaskijoiden väliset maksukyvyttömyyskorrelaatiot käsitteellisesti moitteettoman menetelmän perusteella ja käyttäen markkinoiden luottomarginaaleja ja osakkeiden hintoja koskevia objektiivisia historiallisia tietoja vähintään 10 vuoden ajalta, mukaan lukien stressikausi, jonka laitos on yksilöinyt 325 bd artiklan 2 kohdan mukaisesti. Eri liikkeeseenlaskijoiden välisten maksukyvyttömyyskorrelaatioiden laskenta on kalibroitava yhden vuoden aikajänteeseen;

(d)  sisäisen maksukyvyttömyysriskimallin on perustuttava oletukseen yhden vuoden vakaasta positiosta.

2.  Laitoksen on laskettava maksukyvyttömyysriskiä koskeva omien varojen vaatimus vähintään kerran viikossa käyttäen 1 kohdassa tarkoitettua sisäistä maksukyvyttömyysriskimallia.

3.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a ja c alakohdassa säädetään, laitos voi korvata yhden vuoden aikajänteen kuudenkymmenen päivän aikajänteellä osakepositioihin liittyvän maksukyvyttömyysriskin laskemiseksi, jolloin osakkeiden hintojen ja maksukyvyttömyyden todennäköisyyden väliset maksukyvyttömyskorrelaatiot on laskettava 60 päivän aikajänteellä ja osakkeiden hintojen ja joukkolainojen hintojen väliset maksukyvyttömyskorrelaatiot yhden vuoden aikajänteellä.

325 bp artiklaSuojausten sisällyttäminen sisäiseen maksukyvyttömyysriskimalliin

1.  Laitokset voivat sisällyttää suojauksia sisäiseen maksukyvyttömyysriskimalliinsa ja nettouttaa positiot, jos pitkät ja lyhyet positiot liittyvät samaan rahoitusvälineeseen.

2.  Laitokset saavat sisällyttää sisäiseen maksukyvyttömyysriskimalliinsa suojaus- tai hajautusvaikutuksia, jotka liittyvät pitkiin ja lyhyisiin positioihin, joihin kuuluu eri välineitä tai saman vastapuolen arvopapereita, sekä pitkiin ja lyhyisiin positioihin eri liikkeeseenlaskijoissa, ainoastaan silloin, jos eri välineiden pitkät ja lyhyet bruttopositiot mallinnetaan selkeästi, mukaan lukien basis-riskien mallintaminen eri liikkeeseenlaskijoiden välillä.

3.  Laitosten on mitattava sisäisessä maksukyvyttömyysriskimallissaan olennaiset riskit, jotka voivat toteutua suojauksen maturiteetin ja yhden vuoden aikajänteen välisenä aikana, sekä suojautumisstrategioihin sisältyvät huomattavat potentiaaliset basis-riskit jaoteltuina tuotteisiin, pääomarakenteen etuoikeusluokkiin, sisäisiin tai ulkoisiin luottoluokituksiin, maturiteettiin, aloitusajankohtaan (vintage) ja muihin eroihin niiden instrumenteissa. Laitosten on sisällytettävä suojaus kyseiseen malliin ainoastaan siinä määrin kuin se voidaan säilyttää myös vastapuolen lähestyessä maksuvelvollisuuden laukaisevaa tai muuta tapahtumaa.

325 bq artiklaSisäistä maksukyvyttömyysriskimallia koskevat erityisvaatimukset

1.  Edellä 325 bn artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sisäisen maksukyvyttömyysriskimallin on kyettävä mallintamaan sekä yksittäisten liikkeeseenlaskijoiden maksukyvyttömyys että useiden liikkeeseenlaskijoiden samanaikainen maksukyvyttömyys, ja siinä on otettava huomioon kyseisten maksukyvyttömyyksien vaikutukset malliin sisältyvien positioiden markkina-arvoihin. Tätä varten kunkin yksittäisen liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyys on mallinnettava käyttäen vähintään kahta erilaista systemaattista riskitekijää ja vähintään yhtä idiosynkraattista riskitekijää.

2.  Sisäisessä maksukyvyttömyysriskimallissa on otettava huomioon suhdannevaihtelu, mukaan lukien riippuvuussuhde palautusasteen ja 1 kohdassa tarkoitettujen systemaattisten riskitekijöiden välillä.

3.  Maksukyvyttömyysriskin sisäisessä mallissa on otettava huomioon epälineaarinen vaikutus, joka aiheutuu optioista ja muista positioista, jotka reagoivat selkeän epälineaarisesti hintojen muutoksiin. Laitosten on myös otettava asianmukaisesti huomioon malliriski, joka sisältyy kyseisiin tuotteisiin liittyvien hintariskien arvostamiseen ja estimoimiseen.

4.  Sisäisen maksukyvyttömyysriskimallin on perustuttava objektiivisiin ja ajantasaisiin tietoihin.

5.  Jotta sisäisessä maksukyvyttömyysriskimallissa voidaan simuloida liikkeeseenlaskijoiden maksukyvyttömyys, laitoksen tekemien maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä koskevien arvioiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

(a)  maksukyvyttömyyden todennäköisyyden alaraja on 0,03 prosenttia;

(b)  maksukyvyttömyyden todennäköisyys perustuu yhden vuoden aikajänteeseen, jollei tässä jaksossa toisin säädetä;

(c)  maksukyvyttömyyden todennäköisyys mitataan käyttäen historiallisia maksukyvyttömyystietoja, jotka kattavat vähintään viiden vuoden ajanjakson ja joita käytetään joko sellaisenaan tai yhdistelmänä käypien markkinahintojen kanssa; maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä ei saa määrittää yksinomaan käypien markkinahintojen perusteella;

(d)  laitos, joka on saanut luvan arvioida maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä kolmannen osan II osaston 3 luvun 1 jakson mukaisesti, on laskettava maksukyvyttömyyden todennäköisyys kolmannen osan II osaston 3 luvun 1 jaksossa vahvistetulla menetelmällä;

(e)  laitoksen, joka ei ole saanut lupaa arvioida maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä kolmannen osan II osaston 3 luvun 1 jakson mukaisesti, on laadittava sisäinen menetelmä tai käytettävä ulkoisia lähteitä maksukyvyttömyyden todennäköisyyden arvioimiseksi. Molemmissa tilanteissa maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä koskevien arvioiden on täytettävä tässä artiklassa asetetut vaatimukset.

6.  Jotta sisäisessä maksukyvyttömyysriskimallissa voidaan simuloida liikkeeseenlaskijoiden maksukyvyttömyys, laitoksen tekemien tappio-osuutta koskevien arvioiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

(a)  tappio-osuutta koskevien arvioiden alaraja on 0 prosenttia;