Menettely : 2017/2253(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0263/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0263/2018

Keskustelut :

PV 10/09/2018 - 26
CRE 10/09/2018 - 26

Äänestykset :

PV 11/09/2018 - 6.9
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0326

MIETINTÖ     
PDF 280kWORD 56k
18.7.2018
PE 619.408v03-00 A8-0263/2018

unionin ja kolmansien maiden välisistä suhteista rahoituspalvelujen sääntelyn ja valvonnan osalta

(2017/2253(INI))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta

Esittelijä: Brian Hayes

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

unionin ja kolmansien maiden välisistä suhteista rahoituspalvelujen sääntelyn ja valvonnan osalta

(2017/2253(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2009 annetun Jacques De Larosièren johdolla toimineen, EU:n rahoitusvalvontaa käsitelleen korkean tason ryhmän kertomuksen,

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) tarkistamisesta(1),

–  ottaa huomioon komission 15. toukokuuta 2014 julkistaman valmisteluasiakirjan ”Taloudellinen katsaus finanssialan sääntelyohjelmaan” (SWD(2014)0158),

–  ottaa huomioon 8. elokuuta 2014 annetun komission kertomuksen Euroopan valvontaviranomaisten ja Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) toiminnasta (COM(2014)0509),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n roolista kansainvälisissä rahoitus-, valuutta- ja sääntelylaitoksissa ja -elimissä(2),

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon kannanottopyynnöstä – finanssipalveluja koskeva EU:n sääntelyjärjestelmä (COM(2016)0855),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Saavutukset ja haasteet rahoituspalveluja koskevan EU:n lainsäädännön alalla: vaikutukset ja eteneminen kohti tehokkaampia ja toimivampia EU:n puitteita rahoituspalvelujen sääntelylle ja pääomamarkkinaunionille”(3),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden 27. helmikuuta 2017 julkistaman valmisteluasiakirjan, jossa arvioidaan rahoituspalvelujen alalla tehtyjä unionin vastaavuuspäätöksiä (”EU equivalence decisions in financial services policy: an assessment” (SWD(2017)0102),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevien suhteiden puitteista(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0263/2018),

A.  toteaa, että finanssikriisin käynnistyttyä unionissa on hyväksytty yli 40 rahoitusalan säädöstä, joista 15:ssä on kolmansia maita koskevia säännöksiä, joilla annetaan komissiolle harkintavalta päättää EU:n puolesta yksipuolisesti, voidaanko ulkomaisilla oikeudenkäyttöalueilla sovellettavia sääntelymääräyksiä pitää vastaavina;

B.  toteaa, että vastaavuus ja EU:n laajuinen toimilupa ovat selvästi eri käsitteitä, ja niistä aiheutuu sääntelyvallan käyttäjille, valvojille, rahoituslaitoksille ja markkinatoimijoille erilaisia oikeuksia ja velvoitteita; toteaa, että vastaavuuspäätöksillä ei myönnetä EU:n laajuista toimilupaa kolmansiin maihin sijoittautuneille rahoituslaitoksille, koska tämä konsepti kytkeytyy erottamattomasti sisämarkkinoihin, joilla on oma yhteinen sääntely-, valvonta-, täytäntöönpano- ja oikeusjärjestelmänsä;

C.  ottaa huomioon, ettei EU:n tekemiin kauppasopimuksiin ole vielä koskaan sisältynyt säännöksiä, jotka koskevat vastavuoroista markkinoille pääsyä rahoituspalvelujen alalla;

D.  toteaa, että vastaavuuspäätöksiä varten ei ole yksittäistä järjestelmää, vaan kunkin säädöksen yhteydessä käynnistetään kohdennettu vastaavuusjärjestely, joka on räätälöity kyseisen säädöksen poliittisiin tavoitteisiin; toteaa, että nykyiset vastaavuussäännökset tarjoavat erilaisia lähestymistapoja, joista voidaan saada erilaisia etuja, mikä riippuu rahoituspalvelujen tarjoajasta ja markkinoista, joilla se toimii;

E.  katsoo, että vastaavuus on väline, jolla muun muassa edistetään kansainvälisen sääntelyn lähentymistä, joka saattaa johtaa kilpailun lisääntymiseen unionin sisämarkkinoilla yhdenvertaisin edellytyksin, kun estetään sääntelyn mielivaltaisuus, suojellaan kuluttajia ja sijoittajia, vaalitaan EU:n rahoitusvakautta ja säilytetään sisämarkkinoiden yhtenäisyys; pitää vastaavuutta myös välineenä, jolla varmistetaan EU:n ja kolmansien maiden rahoituslaitosten oikeudenmukainen ja tasapuolinen sääntely ja valvonta;

F.  toteaa, että vastaavuuspäätökset perustuvat EU:n yhteiseen sääntökirjaan, ja ne tehdään teknisen arvioinnin perusteella; katsoo, että parlamentin olisi kuitenkin kyettävä valvomaan niitä nykyistä suuremmassa määrin;

G.  ottaa huomioon, että komission mukaan vastaavuus on keskeinen väline, jolla voidaan hallinnoida tehokkaasti markkinatoimijoiden rajat ylittävää toimintaa vakaassa ja turvallisessa ympäristössä sellaisten kolmansien maiden oikeudenkäyttöalueiden kanssa, jotka noudattavat ja panevat täytäntöön samoja korkean tason vakavaraisuussääntöjä kuin EU ja valvovat näiden sääntöjen noudattamista;

H.  katsoo, että Yhdistyneen kuningaskunnan tuleva eroaminen unionista saattaa vaikuttaa merkittävästi rahoituspalvelujen sääntelyyn ja valvontaan, koska jäsenvaltioiden suhteet ovat nykyisin tiiviit tällä alalla; ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamista koskevat neuvottelut ovat edelleen kesken;

I.  katsoo, että mikäli eroamisesta ja siirtymäkaudesta saadaan aikaan ja ratifioidaan sopimus, rahoituslaitoksilla on enemmän aikaa sopeutua brexitiin; toteaa, että jos siirtymäaikaa ei ole, komission ja Euroopan valvontaviranomaisten on valmistauduttava suojelemaan rahoitusvakautta, sisämarkkinoiden eheyttä ja EU:n itsenäistä päätöksentekoa;

J.  katsoo, että unionin rahoitusvakauden vuoksi on otettava täysimääräisesti huomioon kolmansien maiden markkinoiden ja EU:n sisämarkkinoiden väliset sidokset;

K.  muistuttaa kehottaneensa 19. tammikuuta 2016 antamassaan rahoitusalan lainsäädännön saavutuksia ja haasteita koskevassa päätöslauselmassa komissiota ”ehdottamaan yhtenäistä, johdonmukaista, avointa ja käytännöllistä sääntelykehystä kolmansien maiden vastaavuuksia koskeville menettelyille ja päätöksille ja ottamaan tällöin huomioon tulosperusteisen analyysin ja kansainväliset normit tai sopimukset”;

Suhteet kolmansiin maihin kriisin käynnistyttyä

1.  toteaa, että unioni on kriisistä lähtien kehittänyt edelleen rahoitusalan sääntelyä kauaskantoisilla uudistuksilla ja panemalla täytäntöön kansainvälisiä normeja; pitää myönteisenä, että unioni ja kolmannet maat ovat lisänneet yhteistyötään sääntelyn ja valvonnan saralla; toteaa tämän parantaneen osaltaan rahoitusalan sääntelyn yleistä yhtenäisyyttä ja auttaneen tekemään unionista vastustuskykyisemmän rahoitusalan maailmanlaajuisia häiriöitä vastaan;

2.  katsoo, että unionin olisi edistettävä maailmanlaajuisia rahoitusalan sääntelyn uudistuksia, joilla halutaan pienentää järjestelmäriskiä ja parantaa rahoitusvakautta ja joilla olisi pyrittävä avoimeen, yhdennettyyn ja vastustuskykyiseen rahoitusjärjestelmään, jolla tuetaan kestävää osallistavaa talouskasvua, työpaikkojen luomista ja investointeja; korostaa, että kaikissa kansainvälisen sääntely- ja valvontayhteistyön puitteissa olisi turvattava unionin rahoitusvakaus ja noudatettava unionin sääntely- ja valvontajärjestelmää ja -vaatimuksia sekä otettava huomioon niiden soveltaminen;

3.  toteaa huolestuneena, että kansainvälisestä yhteistyöstä tulee entistä vaikeampaa, mikä johtuu toisistaan poikkeavista kansallisista eduista ja myötäsyntyisestä kannustamisesta siihen, että riskit siirretään muille oikeudenkäyttöalueille;

Unionin vastaavuusmenettelyt

4.  toteaa, että useissa unionin säädöksissä on kolmansien maiden kanssa tehtävää sääntely-yhteistyötä koskevia erityisiä säännöksiä, joissa käsitellään valvontayhteistyötä ja vakautta turvaavia toimenpiteitä;

5.  korostaa, että vastaavuuden myöntäminen on unionin yksipuolisesti ja omien normiensa mukaisesti tekemä päätös; katsoo, että kansainvälistä yhteistyötä voidaan eräissä erityistapauksissa edistää myös EU:n ja kolmansien maiden yhteistyöjärjestelyillä;

6.  korostaa, että EU:n olisi kannustettava muita oikeudenkäyttöalueita myöntämään EU:n markkinatoimijoille pääsy niiden rahoitusmarkkinoille;

7.  korostaa, että EU:n olisi tehostettava kansainvälisten ja omien normiensa mukaisesti verotusyhteistyötään kolmansien maiden kanssa siten, että hyödynnetään EU:n suhdetta kolmansiin maihin rahoituspalvelujen sääntelyn ja valvonnan alalla; katsoo, että vastaavuuspäätösten ehdoksi olisi asetettava, että kolmansilla mailla on tyydyttäviä sääntöjä verovilpin, veropetosten, veron kiertämisen ja rahanpesun torjumiseksi;

8.  toteaa, että EU:n vastaavuusjärjestelmä on olennainen osa erinäisiä rahoituspalvelujen sääntelyjärjestelmän sääntely- ja valvontasäännöksiä ja se voi tarjota monia etuja, joihin kuuluvat esimerkiksi kilpailun lisääminen, unioniin suuntautuvien pääomavirtojen lisääminen, unionin yritysten ja investoijien käytettävissä olevien välineiden ja investointivalintojen monipuolistaminen, sijoittajien ja kuluttajien vahvempi suojelu ja rahoitusvakaus;

9.  toteaa jälleen kerran, että vastaavuuspäätöksillä ei useimmissa tapauksissa myönnetä kolmansiin maihin sijoittautuneille rahoituslaitoksille oikeutta tarjota rahoituspalveluja koko EU:n alueella; korostaa, että näillä päätöksillä saatetaan eräissä tapauksissa antaa kolmansien maiden laitoksille rajattu pääsy sisämarkkinoille tiettyjen tuotteiden tai palvelujen osalta;

10.  korostaa sen sijaan, että EU:n laajuisella toimiluvalla yrityksille annetaan oikeus tarjota rahoituspalveluja koko ETA-alueella niiden kotijäsenvaltion myöntämällä lisenssillä ja kotijäsenvaltion valvonnassa ja että näin ollen se ei ole muihin kuin ETA-maihin sijoittautuneiden rahoituslaitosten käytettävissä, koska sen perustana ovat EU:n lainsäädännön nojalla yhdenmukaistetut vakavaraisuutta koskevat vaatimukset ja lisenssien vastavuoroinen tunnustaminen;

11.  korostaa, että EU:n vastaavuusjärjestelyllä pyritään edistämään kansainvälisen sääntelyn lähentämistä ja tehostamaan valvontayhteistyötä EU:n ja kansainvälisten normien perusteella ja varmistamaan EU:n ja kolmansien maiden rahoituslaitosten yhdenvertainen kohtelu, samalla kun vaalitaan EU:n rahoitusvakautta ja suojellaan investoijia ja kuluttajia;

12.  katsoo, että unionin nykyinen vastaavuuden myöntämisprosessi hyötyisi paremmasta avoimuudesta Euroopan parlamenttia kohtaan; katsoo, että jäsennelty monialainen käytännön kehys ja kolmansien maiden valvontajärjestelmien tunnustamista ja niiden arvioinnin tarkkuutta koskevat ohjeet parantaisivat avoimuutta;

13.  katsoo, että vastaavuuspäätösten olisi oltava objektiivisia, oikeasuhteisia ja riskeihin varautuvia, samalla kun pidetään yllä EU:n sääntelyn tiukkoja vaatimuksia; katsoo lisäksi, että vastaavuuspäätökset olisi tehtävä unionin ja sen jäsenvaltioiden ja kansalaisten parhaiden etujen mukaisesti, kun otetaan huomioon unionin ja yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusvakaus, markkinoiden eheys, sijoittajien ja kuluttajien suojeleminen sekä sisämarkkinoiden toimivuus;

14.  katsoo, että vastaavuusarvioinnit ovat luonteeltaan teknisiä, kun taas vastaavuuspäätöksillä on selvä poliittinen ulottuvuus, joka saattaa tasapainottaa erilaisia poliittisia tavoitteita; edellyttää, että parlamentin ja neuvoston olisi voitava valvoa asianmukaisesti vastaavuuden myöntämistä kolmannelle maalle rahoituspalvelujen alalla, ja katsoo, että avoimuuden parantamiseksi ja kyseiset päätökset olisi tehtävä delegoiduissa säädöksissä turvautuen tarvittaessa vastustamatta jättämiseen varhaisessa vaiheessa;

15.  toteaa, että 21. joulukuuta 2017 osana MiFID/MiFIR-asetusten mukaista vastaavuusmenettelyä tehdyllä komission päätöksellä, joka koski vastaavuuden myöntämistä Sveitsille yhteisten kauppapaikkojen osalta (ja joka rajattiin kahteentoista kuukauteen ja jota voidaan jatkaa, jos yhteisen institutionaalisen kehyksen suhteen edistytään riittävästi), oli selvä poliittinen ulottuvuus;

16.  panee merkille, että komissiolla on oikeus peruuttaa vastaavuuspäätös erityisesti tapauksissa, joissa kolmannen maan sääntelyssä on konkreettisia eroja, ja katsoo, että sitä olisi kuultava asianmukaisesti ja periaatteessa ennen tällaisen peruuttamispäätöksen tekemistä; edellyttää avoimien menettelyjen käyttöön ottamista vastaavuuspäätösten hyväksymistä, peruuttamista tai keskeyttämistä varten;

17.  katsoo, että olisi kehitettävä yhtenäinen kehys kolmannen maan vastaavan järjestelyn jatkuvaa valvontaa varten; katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisilla olisi oltava valtuudet neuvoa komissiota ja valvoa sääntelyn ja valvonnan kehittymistä kolmansissa maissa, koska tällainen kehitys saattaa vaikuttaa unioniin rahoitusjärjestelmän keskinäisten kytköksien vuoksi; edellyttää, että sille olisi tiedotettava käynnissä olevasta kolmansien maiden sääntelyn ja valvonnan seurannasta; ottaa tässä yhteydessä huomioon lainsäädäntöpaketin, joka koskee Euroopan rahoitusvalvontajärjestelmän uudelleen tarkastelua ja jossa edellytetään valvonnan lisäämistä vastaavuuspäätöksen jälkeen, mukaan lukien sääntelykysymykset, valvonta ja täytäntöönpano ja kolmannen maan markkinatilanne;

18.  katsoo, että EU:n tulevassa vastaavuusjärjestelmässä kolmansien maiden olisi tiedotettava Euroopan valvontaviranomaisille kaikesta kansallisen sääntelyn kehittämisestä ja että vastaavuuspäätöksessä olisi edellytettävä sääntelyä ja valvontaa koskevaa hyvää yhteistyötä ja tietojenvaihtoa; katsoo myös, että kolmansien maiden olisi käytävä edelleen tiivistä vuoropuhelua EU:n kanssa;

19.  vaatii, että komissio tutkii ja esittelee vastaavuusmenettelyjen avointa, yhtenäistä ja johdonmukaista soveltamista varten selkeän kehyksen, jossa parannetaan vastaavuuden määrittämistä, uudelleentarkastelua, keskeyttämistä tai peruuttamista; kehottaa komissiota arvioimaan, millaista hyötyä saataisiin siitä, että vastaavuuden kolmansille maille myöntämiseen alettaisiin soveltaa hakemismenettelyä;

20.  edellyttää, että asianomainen Euroopan valvontaviranomainen seuraa jatkuvasti vastaavuuspäätöksiä ja että seurannan tulokset julkistetaan; korostaa, että tällaisessa seurannassa olisi käsiteltävä asiaa koskevaa lainsäädäntöä, täytäntöönpanon ja valvonnan käytäntöjä sekä merkittäviä lainsäädännön muutoksia ja markkinakehitystä asianomaisessa kolmannessa maassa; kehottaa lisäksi Euroopan valvontaviranomaisia arvioimaan tapauskohtaisesti kehitystä kolmansissa maissa parlamentin, neuvoston ja komission esittämien perusteltujen pyyntöjen pohjalta;

21.  kehottaa komissiota harkitsemaan nykyistä vastaavuusjärjestelmää ja arvioimaan, edistetäänkö sillä EU:n ja kolmansien maiden rahoituslaitosten yhdenvertaisia edellytyksiä, kun samalla huolehditaan unionin ja yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusvakaudesta, markkinoiden eheydestä, sijoittajien ja kuluttajien suojelemisesta sekä sisämarkkinoiden toimivuudesta; katsoo että uudelleen tarkastelu ja tarvittaessa myös parannusehdotukset olisi julkistettava;

22.  kehottaa komissiota raportoimaan vuosittain parlamentille kakista vastaavuuspäätöksistä, mukaan lukien myönnetyt, keskeytetyt tai peruutetut vastaavuudet, ja selittämään niiden perustelut;

23.  muistuttaa Euroopan valvontaviranomaisten merkityksestä kolmansien maiden valvonta- ja sääntelyjärjestelmien analysoinnissa ja seurannassa ja kehottaa tässä yhteydessä antamaan asianomaisille Euroopan valvontaviranomaisille valtuudet kerätä, yhdistää ja analysoida tietoja; muistuttaa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten roolista myönnettäessä lupia rahoituslaitoksille, jotka haluavat siirtää osan salkunhoidostaan tai riskinhallinnastaan palveluntarjoajille kolmansissa maissa, joiden sääntelyjärjestelyt ovat unionin tasolla, sekä sääntelyn lähentämisen tärkeydestä; panee merkille meneillään olevan Euroopan valvontaviranomaisten tarkastelun, ja erityisesti ehdotukset, jotka koskevat rahoituslaitosten toteuttamien valtuutus-, ulkoistamis- tai riskinsiirtojärjestelyjen valvontaa; katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisten ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta voidaan vaihtaa parhaita käytäntöjä ja varmistaa kolmansien maiden kanssa harjoitettavan sääntely-yhteistyön ja -toiminnan yhdenmukainen täytäntöönpano;

EU:n rooli rahoitusalan sääntelyn maailmanlaajuisia normeja asetettaessa

24.  korostaa unionin aktiivista roolia maailmanlaajuisia normeja asetettaessa, koska näin voidaan pyrkiä rahoitusalan sääntelyn kansainväliseen yhtenäisyyteen ja rahoitusvakauden maksimointiin, vähentää systeemistä riskiä, suojella kuluttajia ja sijoittaja ja ehkäistä oikeudenkäyttöalueiden välisiä sääntelyn porsaanreikiä ja kehittää tehokas kansainvälinen rahoitusjärjestelmä;

25.  edellyttää, että unioni ja jäsenvaltiot osallistuvat aktiivisesti rahoitusalan maailmanlaajuisia normeja laativien elinten toimintaan; muistuttaa unionin roolista kansainvälisissä rahoitus-, valuutta- ja sääntelylaitoksissa ja -elimissä 12. huhtikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa komissiolle esittämistään pyynnöistä;

26.  edellyttää siksi tämän ohella, että unionin ja Yhdysvaltojen yhteistä rahoitusmarkkinoiden foorumia päivitetään järjestämällä useampia säännöllisiä tapaamisia, joiden tarkoituksena on tehdä koordinoinnista toistuvampaa ja johdonmukaisempaa;

27.  toteaa, ettei kolmansia maita koskevien suhteiden parantamista rahoituspalvelujen alalla ja EU:n pääomamarkkinoiden vahvistamista saisi pitää toisensa poissulkevina; korostaa sen vuoksi, että on tärkeää edetä pääomamarkkinaunionia koskevassa hankkeessa;

o

o  o

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0202.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0108.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0006.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0069.


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

11.7.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

46

4

2

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gerolf Annemans, Burkhard Balz, Pervenche Berès, Esther de Lange, Markus Ferber, Jonás Fernández, Giuseppe Ferrandino, Sven Giegold, Neena Gill, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Petr Ježek, Barbara Kappel, Othmar Karas, Georgios Kyrtsos, Philippe Lamberts, Werner Langen, Olle Ludvigsson, Ivana Maletić, Fulvio Martusciello, Costas Mavrides, Alex Mayer, Bernard Monot, Caroline Nagtegaal, Luděk Niedermayer, Stanisław Ożóg, Dimitrios Papadimoulis, Sirpa Pietikäinen, Dariusz Rosati, Pirkko Ruohonen-Lerner, Anne Sander, Alfred Sant, Martin Schirdewan, Molly Scott Cato, Pedro Silva Pereira, Peter Simon, Theodor Dumitru Stolojan, Paul Tang, Ramon Tremosa i Balcells, Ernest Urtasun, Marco Valli, Miguel Viegas, Jakob von Weizsäcker, Marco Zanni

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Manuel dos Santos, Paloma López Bermejo, Luigi Morgano, Siegfried Mureşan, Joachim Starbatty, Romana Tomc, Lieve Wierinck

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Pilar Ayuso


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

46

+

ALDE

Petr Ježek, Caroline Nagtegaal, Ramon Tremosa i Balcells, Lieve Wierinck

ECR

Stanisław Ożóg, Pirkko Ruohonen‑Lerner, Joachim Starbatty

EFDD

Bernard Monot, Marco Valli

ENF

Barbara Kappel

PPE

Pilar Ayuso, Burkhard Balz, Markus Ferber, Brian Hayes, Othmar Karas, Georgios Kyrtsos, Esther de Lange, Werner Langen, Ivana Maletić, Fulvio Martusciello, Siegfried Mureşan, Luděk Niedermayer, Sirpa Pietikäinen, Dariusz Rosati, Anne Sander, Theodor Dumitru Stolojan, Romana Tomc

S&D

Pervenche Berès, Jonás Fernández, Giuseppe Ferrandino, Neena Gill, Roberto Gualtieri, Olle Ludvigsson, Costas Mavrides, Alex Mayer, Luigi Morgano, Alfred Sant, Manuel dos Santos, Pedro Silva Pereira, Peter Simon, Paul Tang, Jakob von Weizsäcker

Verts/ALE

Sven Giegold, Philippe Lamberts, Molly Scott Cato, Ernest Urtasun

4

-

GUE/NGL

Paloma López Bermejo, Dimitrios Papadimoulis, Martin Schirdewan, Miguel Viegas

2

0

ENF

Gerolf Annemans, Marco Zanni

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 29. elokuuta 2018Oikeudellinen huomautus