Menettely : 2017/2128(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0268/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0268/2018

Keskustelut :

PV 13/09/2018 - 4
CRE 13/09/2018 - 4

Äänestykset :

PV 13/09/2018 - 10.14
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0356

MIETINTÖ     
PDF 620kWORD 76k
23.7.2018
PE 618.104v02-00 A8-0268/2018

kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta

(2017/2128(INI))

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta

Esittelijä: Pavel Poc

TARKISTUKSET
PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA
 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA

Yleinen tausta ja katsaus todistelähteisiin

Euroopan parlamentin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta (ENVI) pyysi toukokuussa 2017 saada laatia mietinnön kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (jäljempänä ”asetus”) täytäntöönpanosta. Mietintö on osa ENVI-valiokunnan noudattamaa täytäntöönpanon valvontaohjelmaa.

Vaikutustenarvioinnin ja Euroopan tason lisäarvon osaston (joka kuuluu Euroopan parlamentin tutkimuspalvelujen pääosastoon) jälkiarviointiyksikkö tarjosi asiantuntija-apua asetuksen täytäntöönpanon arvioimisessa. Tarvittavan tutkimusnäytön keräämiseksi tilattiin tutkimus, jossa oli tarkoitus arvioida asetuksen täytäntöönpanoa. Tulokset yhdistettiin Euroopan tason täytäntöönpanon arviointiin ja julkistettiin virallisesti huhtikuussa 2018(1).

Tutkimus perustui neljään toisiinsa kytkeytyvään tutkimuslinjaan:

–  ”Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanon ja sen vaikutusten arviointi. Jäsenvaltioiden hyödyntämien, asetuksen 53 artiklassa säädettyjen poikkeusten kartoittaminen”

–  ”Vaikuttaviin aineisiin liittyvien vaarojen luotettavaa ja yhdenmukaista tunnistamista koskevien kriteereiden ja valmiuksien arvioiminen”

–  ”Jäsenvaltioiden valmiuksien soveltaa kasvinsuojeluaineita koskevia luotettavia lupamenettelyjä ja menettelyiden yhdenmukaisuuden arvioiminen”

–  ”Kasvinsuojeluaineissa käytettyjen vaikuttavien aineiden tieteellistä (riskin)arviointia koskevien käytäntöjen kartoittaminen”.

Asetuksen vaikutuksia ei ole aiemmin tutkittu perusteellisesti. Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnissa kerättiin uusia tietoja ja havaintoja, ja se on tämän täytäntöönpanosta laaditun mietinnön pääasiallinen tietolähde.

On syytä panna merkille, että komissio julkaisi marraskuussa 2016 etenemissuunnitelman (2) kasvinsuojeluaineita ja torjunta-ainejäämiä sääntelevää EU:n lainsäädäntöä koskevaa REFIT-arviointia varten, ja arvioinnin tulosten julkistamisen odotetaan tapahtuvan vuoden 2019 alkupuolella.

Näillä kahdella arvioinnilla on tarkoitus pääasiassa tarkastella asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanoa. Vaikka komission arviointi on laajempi(3), arvioinneissa sovelletaan kuitenkin samoja vakiokriteereitä.

Lisäksi Euroopan oikeusasiamies antoi helmikuussa 2016 päätelmänsä asiassa 12/2013/MDC, joka koski komission kasvinsuojeluaineiden hyväksymisessä ja markkinoille saattamisessa soveltamia käytäntöjä. Komissiolla on riskien hallitsijana velvollisuus varmistaa, että tehoaineet, joiden käytölle se myöntää luvan, eivät vahingoita ihmisten tai eläinten terveyttä tai ympäristöä. Oikeusasiamies totesi, että komission käytännöt voivat olla liian sallivia ja että niissä ei ehkä oteta riittävästi huomioon varovaisuusperiaatetta.

Esittelijä on lisäksi ottanut huomioon asiaan liittyvät Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut ja muut merkitykselliset ennakkoratkaisut.

Tehoaine glyfosaatille myönnetyn luvan jatkamiseen liittyneet viimeaikaiset kiistat toivat entistäkin selvemmin esille sen, että luottamus kasvinsuojeluaineita koskeviin EU:n lupamenettelyihin on heikentynyt vakavasti. Komissio ilmoitti lokakuussa 2017, että eurooppalainen kansalaisaloite ”Kielletään glyfosaatti ja suojellaan ihmisiä ja ympäristöä myrkyllisiltä torjunta-aineilta”(4) voidaan ottaa käsiteltäväksi. Yli miljoona kansalaista kehotti komissiota ”ehdottamaan jäsenvaltioille glyfosaatin kieltämistä, uudistamaan torjunta-aineiden hyväksymismenettelyn ja asettamaan EU:n laajuiset pakolliset tavoitteet torjunta-aineiden käytön vähentämiselle”.

Tätä taustaa vasten Euroopan parlamentti päätti helmikuussa 2018 perustaa torjunta-aineiden lupamenettelyä unionissa käsittelevän erityisvaliokunnan (PEST), jonka tehtävänä on muun muassa analysoida ja arvioida torjunta-aineiden lupamenettelyjä unionissa, mukaan lukien käytettyä menetelmää ja sen tieteellistä laatua, menettelyn riippumattomuutta teollisuudesta ja päätöksentekoprosessin ja sen tulosten avoimuutta.

Huhtikuussa 2018 komissio ehdotti virallisesti eurooppalaiselle kansalaisaloitteelle antamansa vastauksen(5) jatkotoimena yleisen elintarvikelainsäädännön kohdennettua tarkistamista ja julkisti ehdotuksen asetukseksi elintarvikeketjuun kohdistuvan EU:n riskinarvioinnin avoimuudesta ja kestävyydestä(6), jolla muutettaisiin muun muassa asetuksia, joiden täytäntöönpanoa tässä kertomuksessa tarkastellaan.

Tämä osoittaa, että kasvinsuojeluaineiden EU:n sisämarkkinoille saattamisen yhdenmukaistamiseen ja seuraamiseen tarkoitetun monimutkaisen sääntelyjärjestelmän arvioimisella on suuri poliittinen painoarvo.

Kaikki edellä esitetyt seikat on otettu huomioon tätä mietintöä laadittaessa. Esittelijä on perehtynyt myös muihin kansallisten viranomaisten ja sidosryhmien laatimiin asiaa koskeviin tutkimuksiin ja raportteihin.

Asetuksen asema EU:n torjunta-ainepolitiikassa

Komissio hyväksyi vuonna 2006 torjunta-aineiden kestävää käyttöä kaikissa jäsenvaltioissa koskevan temaattisen strategian. Sen jatkotoimena komissio julkaisi vuonna 2006 ehdotuksen asetukseksi direktiivin 91/414/ETY kumoamisesta. Lopullinen säädös (tässä mietinnössä tarkasteltavana oleva asetus (EY) N:o 1107/2009) julkaistiin EUVL:ssa vuonna 2009.

Asetuksessa vahvistettiin säännöt, jotka koskevat lupien myöntämistä kasvinsuojeluaineille kaupallisessa muodossa sekä niiden markkinoille saattamista, käyttöä ja valvontaa EU:ssa. Siinä vahvistettiin sekä säännöt niiden tehoaineiden, suoja-aineiden ja tehosteaineiden hyväksymiseksi, joita kasvinsuojeluaineet sisältävät tai joista ne koostuvat, että liitännäisaineita ja apuaineita koskevat säännöt.

Asetuksella otettiin käyttöön merkittävänä uutena tekijänä joukko tiukkoja poissulkemisperusteita(7), joita sovelletaan vaikuttavien aineiden EU-tason hyväksymismenettelyissä. Perusteiden käyttöönoton tarkoituksena oli kieltää kaikkein myrkyllisimpien aineiden tuominen markkinoille. Poissulkemisperusteiden käyttöönotto tarkoittaa, että hyväksymisprosessi perustuu riskipohjaiseen lähestymistapaan, mikä ei ollut asianlaita neuvoston direktiivin 91/414/EY tapauksessa.

Riskipohjaista lähestymistapaa vahvisti toinenkin EU:n ympäristölainsäädännön periaate, nimittäin varovaisuusperiaate. Jäsenvaltiot voivat soveltaa varovaisuusperiaatetta, jos kasvinsuojeluaineiden aiheuttamista riskeistä ihmisten tai eläinten terveydelle tai ympäristölle vallitsee tieteellinen epävarmuus.

Tehoaineiden hyväksyntää ja kasvinsuojeluaineiden lupia koskevat sääntelymenettelyt

Euroopan unionissa kasvinsuojeluaineisiin sovelletaan kaksitasoista hyväksymisprosessia: tehoaineet hyväksytään EU-tasolla, minkä jälkeen kaupalliset kasvinsuojeluaineet hyväksytään kansallisella tasolla.

Asetuksen keskiössä on kolme pääasiallista välinettä:

a)  kansallisten toimivaltaisten viranomaisten, EFSAn sekä komission ja jäsenvaltioiden asiantuntijoiden (pysyvä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitea, PAFF-komitea) suorittama tehoaineiden hyväksyminen

b)  hyväksyttyjä tehoaineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden lupamenettelyt

c)  hyväksymis- ja lupamenettelyiden yhteydessä annettujen sääntelypäätösten noudattamisen varmistaminen.

Hyväksymismenettely koostuu useasta vaiheesta:

1.  hyväksymistä koskeva hakemus toimitetaan EU:n jäsenvaltiolle, eli esittelevälle jäsenvaltiolle;

2.  esittelevä jäsenvaltio tarkistaa, voidaanko hakemus ottaa käsiteltäväksi;

3.  esittelevä jäsenvaltio laatii arviointikertomuksen luonnoksen;

4.  EFSA antaa päätelmänsä;

5.  PAFF-komitea äänestää hakemuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä;

6.  komissio hyväksyy hakemuksen;

7.  asetus julkaistaan EU:n virallisessa lehdessä.

Kasvinsuojeluaine koostuu yleensä useammasta kuin yhdestä ainesosasta. Tuholaisia tai kasvitauteja torjuvaa vaikuttavaa ainesosaa kutsutaan ”tehoaineeksi”. Kasvinsuojeluaineet sisältävät vähintään yhden hyväksytyn tehoaineen, joka voi olla esimerkiksi mikro-organismi, feromoni tai kasviuute.

Jäsenvaltiot huolehtivat kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisen ja käytön valvonnasta.

Keskeiset huolenaiheet

EPRS-pääosaston julkaisemassa Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnissa yksilöitiin erilaisia asetuksen täytäntöönpanoon liittyviä huolenaiheita. Esittelijä keskittyy mietintöluonnoksessa pääasiassa näkökohtiin, joilla on kielteisiä vaikutuksia terveys- ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseen.

Näitä ovat erityisesti 53 artiklan mukaisesti mutta ilman tyydyttävää perustelua myönnettyjen poikkeusten määrän lisääntyminen tai se seikka, että eräitä keskeisiä näkökohtia ei ole arvioitu riittävässä määrin (kuten tahattomat seokset ja yhdistelmävaikutukset, ympäristövaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen, torjunta-aineen hajoaminen alhaisissa pitoisuuksissa, sikiön kehityksen aikainen immunotoksisuus sekä sikiön kehityksen aikainen neurotoksisuus).

Vaikka asetuksella saatiin aikaan selkeää edistystä tehostamalla kansanterveyden ja ympäristön suojelua poissulkemisperusteiden käyttöönoton myötä, yhdenmukaistamiseen liittyvät puutteet (esimerkiksi ympäristötoksikologian osalta) haittaavat edelleen aineiden arviointia ja siten asetuksen vaikuttavaa täytäntöönpanoa asiaan liittyvillä tieteellisen tutkimuksen aloilla.

Arvioinnissa tuotiin esille eräitä avoimuuteen liittyviä huolenaiheita. Erityisen ongelmallinen on taloudellisesti kannattavien ja helposti saatavilla olevien vaihtoehtojen puute sekä se, että integroidun tuholaisten torjunnan mukaisia hyviä maatalouskäytäntöjä ja vähäriskisten aineiden käytön lisäämistä ja saatavuutta ei edistetä riittävästi. Vaikuttaa lisäksi siltä, että asetuksen tavoitteet ja välineet eivät ole yhteensopivia maatalouteen, elintarviketurvallisuuteen, ilmastonmuutokseen, torjunta-aineiden kestävään käyttöön sekä torjunta-ainejäämien enimmäismääriin elintarvikkeissa ja rehuissa liittyvien EU:n toimintapolitiikkojen kanssa. Asetuksen noudattamisen varmistaminen on ongelmallista. On olemassa viitteitä siitä, että laittomien ja väärennettyjen kasvinsuojeluaineiden kauppa on viime vuosina lisääntynyt.

Esittelijän suositukset

Esittelijä on vakuuttunut, että niin EU:n kuin jäsenvaltioidenkin on lisättävä ponnistelujaan asetuksen vaikuttavan täytäntöönpanon varmistamiseksi. Vaikka terveyteen ja ympäristöön liittyvät asetuksen tavoitteet esitetäänkin merkityksellisinä todellisten tarpeiden kannalta, arvioinnissa kävi ilmi, että käytännössä kyseisiä tavoitteita ei saavuteta. Tämä johtuu ongelmista, jotka liittyvät asetuksen EPRS-pääosaston suorittaman arvioinnin mukaan kolmen tärkeimmän välineen – a) aineiden hyväksyminen, b) hyväksyttyjä tehoaineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden lupamenettelyt ja c) hyväksymis- ja lupamenettelyiden yhteydessä annettujen sääntelypäätösten noudattamisen varmistaminen – käytännön täytäntöönpanoon.

Esittelijä katsoo, että useat täytäntöönpanoon liittyvät näkökohdat ovat erityisen ongelmallisia niiden kansanterveyden ja ympäristön kannalta kielteisten vaikutusten johdosta. Näitä ovat muun muassa seuraavat: hätätilanteita koskevan lupamenettelyn väärinkäyttö, mikä ilmenee 53 artiklan mukaisesti myönnettyjen poikkeusten yleistymisenä, vahvistavia tietoja koskevan menettelyn runsas käyttö, asetuksen yhdenmukaisuus varovaisuusperiaatteen kanssa sekä puutteellisesti yhdenmukaistetut tietovaatimukset ja toimintatavat, joita sovelletaan eräillä tieteenaloilla arvioitaessa aineita poissulkemisperusteiden kannalta.

Esittelijä pitää myönteisenä komission hiljan antamaa, EU:n riskienarviointimallin avoimuutta ja kestävyyttä koskevaa ehdotusta, joka kattaa muun muassa kasvinsuojeluaineet, mutta huomauttaa kuitenkin, että ehdotuksessa ei puututa riittävästi eräisiin sääntelyä koskevan päätöksentekoprosessin keskeisiin näkökohtiin eikä etenkään PAFF-komitean tehoaineiden hyväksymisen yhteydessä hoitamaan riskinhallintatehtävään. Avoimuutta on myös lisättävä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten noudattamiin lupamenettelyihin liittyvien näkökohtien osalta.

Tehokkaaseen täytäntöönpanoon ei myöskään päästä ilman, että se yhdenmukaistetaan aiempaa paremmin EU:n toimintapolitiikkoihin ja ilman, että vaihtoehtoisia ratkaisuja koskevia kannustimia lisätään.

Saatavilla olevan todistusaineiston mukaan asetuksen mukaisten sääntelypäätösten noudattamisen varmistaminen on riittämätöntä ja kansallisen tason valvontaa on tehostettava.

(1)

http://www.europarl.europa.eu/thinktank/fi/document.html?reference=EPRS_BRI(2018)615668

(2)

https://ec.europa.eu/food/plant/pesticides/refit_en

(3)

Se kattaa erityisesti kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1107/2009, jonka arvioimiseen tässä täytäntöönpanosta laaditussa mietinnössä keskitytään, sekä torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla annetun asetuksen (EY) N:o 396/2005.

(4)

http://ec.europa.eu/citizens-initiative/public/initiatives/successful/details/2017/000002/fi?lg=fi

(5)

http://ec.europa.eu/transparency/regdoc/rep/3/2017/FI/C-2017-8414-F1-FI-MAIN-PART-1.PDF

(6)

https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/initiatives/com-2018-179_fi

(7)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 4 artiklassa säädetään, että tehoaine voidaan hyväksyä vain, jos sitä ei ole luokiteltu aineeksi, joka aiheuttaa syöpää, on mutageeninen tai lisääntymiselle vaarallinen, hitaasti hajoava ja biokertyvä, ympäristölle myrkyllinen ja hormonaalisesti haitallisesti vaikuttava ihmisille ja muille kuin torjuttaville organismeille. Tämä tarkoittaa, että jos riskintunnistusvaihe johtaa tehoaineen luokitukseen, joka täyttää jonkin edellä mainituista poissulkemisperusteista, kyseinen tehoaine olisi kiellettävä ja näin ollen sen käyttö kasvinsuojeluaineessa ei ole sallittua Euroopan unionissa (Bozzini 2018, Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin liite II, s. 21).


EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta

(2017/2128(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009(1),

–  ottaa huomioon torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta 23. helmikuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005(2),

–  ottaa huomioon aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008(3),

–  ottaa huomioon yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY(4),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman biologisista vähäriskisistä torjunta-aineista(5),

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen 18. helmikuuta 2016 antaman päätöksen(6) asiassa 12/2013/MDC, joka koskee kasvinsuojeluaineiden (torjunta-aineet) hyväksyntään ja markkinoille saattamiseen liittyviä komission käytäntöjä,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS-pääosasto) huhtikuussa 2018 julkaiseman Euroopan tason täytäntöönpanon arvioinnin(7) kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetusta asetuksesta (EY) N:o 1107/2009 sekä sen asiaan liittyvät liitteet,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 23. marraskuuta 2016 antamat tuomiot asiassa C-673/13 P (komissio v. Stichting Greenpeace Nederland ja Pesticide Action Network Europe (PAN Europe)) ja asiassa C-442/14 (Bayer CropScience SA-NV ja Stichting De Bijenstichting v. College voor de toelating van gewasbeschermingsmiddelen en biociden),

–  ottaa huomioon 11. huhtikuuta 2018 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikeketjuun sovellettavan EU:n riskinarvioinnin avoimuudesta ja kestävyydestä sekä asetuksen (EY) N:o 178/2002 [yleinen elintarvikelainsäädäntö], direktiivin 2001/18/EY [muuntogeenisten organismien tarkoituksellinen levittäminen ympäristöön], asetuksen (EY) N:o 1829/2003 [muuntogeeniset elintarvikkeet ja rehut], asetuksen (EY) N:o 1831/2003 [rehun lisäaineet], asetuksen (EY) N:o 2065/2003 [savuaromit], asetuksen (EY) N:o 1935/2004 [elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit], asetuksen (EY) N:o 1331/2008 [elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäinen hyväksymismenettely], asetuksen (EY) N:o 1107/2009 [kasvinsuojeluaineet] ja asetuksen (EU) 2015/2283 [uuselintarvikkeet] muuttamisesta(8),

–  ottaa huomion torjunta-aineiden lupamenettelyä unionissa käsittelevän Euroopan parlamentin erityisvaliokunnan (PEST) toimeksiannon ja sen toteuttamat toimet,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0268/2018),

A.  toteaa asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (jäljempänä ”asetus”) täytäntöönpanon arvioinnin osoittaneen, että ihmisen ja eläinten terveyden ja ympäristön suojelutavoitteita ei ole täysin saavutettu ja että täytäntöönpanoa voitaisiin parantaa asetuksen kaikkien tavoitteiden saavuttamiseksi;

B.  ottaa huomioon, että asetuksen täytäntöönpanon arvioinnin yhteydessä olisi tarkasteltava EU:n kattavaa torjunta-ainepolitiikkaa, joka käsittää muun muassa direktiivissä 2009/128/EY (kestävää käyttöä koskeva direktiivi), asetuksessa (EU) N:o 528/2012 (biosidiasetus), asetuksessa (EY) N:o 396/2005 (jäämien enimmäismäärää koskeva asetus) ja asetuksessa (EY) N:o 178/2002 (yleinen elintarvikesäädös) vahvistetut säännöt;

C.  toteaa, että asetuksen täytäntöönpano ei ole tyydyttävällä tolalla ja että sen olisi oltava asiaan liittyvien EU:n toimintapolitiikkojen mukaista, torjunta-aineita koskeva politiikka mukaan luettuna;

D.  toteaa saatavilla olevan todistusaineiston osoittavan, että asetuksen kolmen pääasiallisen välineen – hyväksyntä, lupamenettelyt ja sääntelypäätösten noudattamisen varmistaminen – täytäntöönpanoa käytännön tasolla voitaisiin parantaa ja että sillä ei varmisteta asetuksen tavoitteiden täysimääräistä saavuttamista;

E.  ottaa huomioon, että komissio ei ole lainkaan soveltanut tiettyjä asetuksen säännöksiä, erityisesti 25 artiklaa suoja-aineiden ja tehosteaineiden hyväksymisestä, eikä laatinut 27 artiklassa tarkoitettua luetteloa apuaineista, joiden lisäämistä kasvinsuojeluaineisiin ei hyväksytä;

F.  ottaa huomioon, että komission lainvastainen toiminta on merkittävästi viivästyttänyt muita keskeisiä säännöksiä, kuten poissulkemisperusteiden soveltaminen sellaisten tehoaineiden osalta, jotka ovat hormonitoimintaa häiritseviä;

G.  ottaa huomioon, että sidosryhmät ovat tuoneet esille lakisääteiseen arviointiin sovellettavaan lähestymistapaan liittyviä huolenaiheita erityisesti sen osalta, kenen olisi toteutettava tieteellisiä tutkimuksia ja hankittava todisteet tehoaineiden arviointeja ja arvioinneissa käytettävää riskipohjaista lähestymistapaa varten;

H.  katsoo, että todistustaakan olisi säilyttävä hakijalla, jotta varmistetaan, että julkisia varoja ei käytetä tutkimuksiin, joista voi lopulta olla etua yksityisille tahoille; katsoo, että samalla on varmistettava avoimuus kaikissa lupamenettelyn vaiheissa kunnioittaen täysimääräisesti teollis- ja tekijänoikeuksia ja varmistaen samalla, että kaikkialla unionissa vaalitaan jatkuvasti hyviä laboratoriokäytännön periaatteita;

I.  toteaa, että arvioinnissa sovelletun vakiintuneen lähestymistavan käytännön tason täytäntöönpano on herättänyt huolta; toteaa, että suurta huolta aiheuttaa erityisesti sovellettavien tietovaatimusten ja toimintatapojen puutteellinen yhdenmukaistaminen, sillä se voi haitata arviointiprosessia;

J.  toteaa, että kansallisten toimivaltaisten viranomaisten toiminnan havaittiin olevan merkittävä tehoaineiden arviointiin vaikuttava tekijä; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden välillä on merkittäviä eroja saatavilla olevan asiantuntemuksen ja henkilöstön osalta; toteaa, että asetusta ja asiaan liittyviä asetuksen tavoitteita tukevia lakisääteisiä vaatimuksia ei panna yhdenmukaisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, millä on huomattavia vaikutuksia terveyteen ja ympäristöön;

K.  katsoo, että avoimuutta olisi parannettava hyväksymismenettelyn kaikissa vaiheissa ja että avoimuuden lisääminen voi osaltaan vahvistaa yleisön luottamusta kasvinsuojeluaineita sääntelevään järjestelmään; katsoo, että myös lupamenettelyihin liittyvän toimivaltaisten viranomaisten toiminnan avoimuus on useissa tapauksissa riittämätöntä; toteaa, että komissio on esittänyt muutoksia yleiseen elintarvikesäädökseen tarkoituksenaan vastata arviointiprosessin aikana toimitettuihin tietoihin ja näyttöön liittyviin huoliin sekä lisätä avoimuutta;

L.  toteaa, että yksinomaan kansallisella tasolla toteutetut kasvinsuojeluaineiden lupamenettelyt viivästyvät usein riskienhallintapäätösten yhteydessä; ottaa huomioon, että tämän johdosta jäsenvaltioiden asetuksen 53 artiklan nojalla myöntämien poikkeuslupien määrä lisääntyy joissain tapauksissa; ottaa huomioon, että eräissä tapauksissa tällaisia poikkeuksia on käytetty vastoin lainsäätäjän alkuperäistä tarkoitusta;

M.  toteaa, että asetuksessa sisältää säännöksen, jonka mukaan integroitu tuholaisten torjunta olisi pitänyt yhteisen maatalouspolitiikan täydentäviä ehtoja koskevan järjestelmän sääntöjen mukaisesti ottaa osaksi lakisääteisiä hoitovaatimuksia; toteaa, että näin ei vielä ole tapahtunut;

N.  ottaa huomioon, että saatavilla olevan todistusaineiston mukaan tällä EU-tason säädöksellä tehostetaan kansallisia ponnisteluja ja toimia ja annetaan niille lisäarvoa;

O.  toteaa, että vaihtoehdot otetaan vakavasti huomioon usein vasta lakisääteisten vaatimusten muututtua; toteaa, että esimerkiksi kun neonikotinoideja koskevaa kieltoa laajennettiin, viimeisimmän arvion (30. toukokuuta 2018)(9) mukaan saatavilla on muita kuin kemiallisia vaihtoehtoja, jotka kattavat 78 prosenttia neonikotinoidien käytöstä;

P.  ottaa huomioon, että uusia tehoaineita ei ole esitetty hyväksyttäväksi 31. toukokuuta 2016 jälkeen; katsoo, että innovointi ja uusien, erityisesti vähäriskisten tuotteiden kehittäminen on tärkeää;

Q.  toteaa, että väärennettyjen kasvinsuojeluaineiden saatavuus markkinoilla on todellinen huolenaihe; ottaa huomioon, että väärennetyt kasvinsuojeluaineet voivat olla ympäristölle haitallisia ja voivat myös heikentää asetuksen vaikuttavuutta;

Keskeiset päätelmät

1.  katsoo, että torjunta-aineita koskevat sääntelytoimet olisi jatkossakin toteutettava asianmukaisella eli EU:n tasolla;

2.  huomauttaa, että kaikissa nykyisissä ja tulevissa toimenpiteissä on ensisijaisesti keskityttävä ympäristötoimiin, joilla ehkäistään, rajoitetaan ja hillitään taudinaiheuttajien ja tuholaisten leviämistä;

3.  katsoo, että asetuksen hyväksyminen ja täytäntöönpano on merkittävä edistysaskel aiempaan verrattuna kasvinsuojeluaineiden kohtelussa EU:ssa;

4.  muistuttaa, että pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) rooliin uusien tuotteiden kehittämisessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä monilla pk-yrityksillä ei ole uusien aineiden kehittämis- ja hyväksymisprosessin edellyttämiä huomattavia resursseja;

5.  pitää huolestuttavana, että asetusta ei ole pantu vaikuttavasti täytäntöön ja että siksi sen maataloustuotantoa ja innovointia koskevia tavoitteita ei saavuteta käytännön tasolla; painottaa, että osittain vähäisen innovoinnin vuoksi torjunta-aineiden tehoaineiden määrä vähenee;

6.  muistuttaa integroivan lähestymistavan välttämättömyydestä ja siitä, että torjunta-aineita koskevista tilastoista annettu asetus (EY) N:o 1185/2009(10) on sisällytettävä arviointiin, jonka tuloksia on käytettävä määrien vähentämiseen ja sitä kautta riskien ja haitallisten terveys- ja ympäristövaikutusten minimoimiseen;

7.  panee merkille, että asetuksen tavoitteet ja välineet sekä asetuksen täytäntöönpano eivät aina riittävästi noudata EU:n toimintapolitiikkoja, jotka liittyvät maatalouteen, terveyteen, eläinten hyvinvointiin, elintarviketurvallisuuteen, veden laatuun, ilmastonmuutokseen, torjunta-aineiden kestävään käyttöön sekä torjunta-ainejäämien enimmäismääriin elintarvikkeissa ja rehuissa;

8.  muistuttaa, että varovaisuusperiaate on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklaan perustuva unionin yleisperiaate ja että sillä pyritään takaamaan korkeatasoinen ympäristönsuojelu tekemällä ennalta ehkäiseviä päätöksiä mahdollisissa riskitapauksissa; toteaa uudelleen olevan selvää, että sitä ei ole noudatettu torjunta-aineiden riskianalyyseissä;

9.  pitää tuomittavana sitä, että suoja-aineiden ja tehosteaineiden hyväksymisvaatimuksia ei ole vielä sovellettu, mikä on asetuksen 25 artiklan vastaista;

10.  pitää tuomittavana sitä, että luetteloa apuaineista, joita ei hyväksytä, ei ole vieläkään hyväksytty, varsinkaan kun POE-taliamiini-apuaineen käytön kieltäminen tuotteissa, jotka sisältävät glyfosaattia, osoitti, että tietyillä apuaineilla voi olla kielteisiä vaikutuksia;

11.  panee merkille komission käynnissä olevan REFIT-arvioinnin asetuksesta (EY) N:o 1107/2009 ja toteaa, että arvioinnin on määrä valmistua marraskuuhun 2018 mennessä; uskoo, että arvioinnissa tehdyt havainnot muodostavat riittävän perustan lainsäädäntövallan käyttäjien keskusteluille asetuksen kehittämisestä tulevaisuudessa;

12.  pitää huolestuttavana, että eräissä jäsenvaltioissa 53 artiklan mukaisesti hätätapauksissa myönnettyjen poikkeusten määrä kasvaa tasaisesti ja että on todettu tapauksia, joissa poikkeusmenettelyyn liittyi väärinkäytöksiä; toteaa, että tietyt jäsenvaltiot turvautuvat 53 artiklaan merkittävästi muita enemmän; panee merkille Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) asetuksen 53 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarjoaman teknisen avun hätätapauksissa myönnettyjen poikkeusten käytön tutkimiseksi; panee merkille kolmelle neonikotinoidille vuonna 2017 myönnettyjä hätätapauslupia koskevan EFSAn tutkimuksen tulokset, jotka osoittivat, että eräät luvat olivat tarpeen ja ne oli myönnetty lainsäädännön ehtojen mukaisesti, kun taas toiset olivat perusteettomia; pitää olennaisen tärkeänä, että jäsenvaltiot toimittavat tarvittavat tiedot, jotta EFSA voi hoitaa tehtäväänsä tehokkaasti;

13.  painottaa sääntelyyn liittyvään tieteeseen perustuvan poliittisen päätöksenteon merkitystä, koska tiede tuottaa todennettavaa ja toistettavissa olevaa näyttöä soveltaen kansainvälisesti sovittuja tieteellisiä periaatteita, jotka koskevat esimerkiksi ohjeistusta, hyviä laboratoriokäytäntöjä ja tutkimuksen vertaisarviointia;

14.  pitää huolestuttavana, että tieto- ja testausvaatimusten puutteellinen yhdenmukaistaminen eräillä tieteenaloilla johtaa tehottomiin työmenetelmiin, kansallisten viranomaisten väliseen luottamuspulaan sekä lupaprosessin viivästymiseen ja että sillä voi siten olla kielteisiä vaikutuksia ihmisten ja eläinten terveyteen, ympäristöön ja maataloustuotantoon;

15.  pitää valitettavina arviointi- ja lupamenettelyitä koskevien tietojen rajoitettua julkista saatavuutta sekä tiedonsaantia koskevia rajoituksia; pitää valitettavana, että esittelevissä jäsenvaltioissa (lupamenettelyiden yhteydessä) noudatettu avoimuuden taso on alhainen, ehdottaa, että EFSAn suorittamaa arviointivaihetta koskevien tietojen saatavuutta ja käyttäjäystävällisyyttä parannetaan, ja että riskienarviointivaiheen avoimuus on ilmeisesti hyvin puutteellinen, mitä sidosryhmätkin pitävät ongelmallisena; on tyytyväinen Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) pyrkimyksiin lisätä avoimuutta ja käyttäjäystävällisyyttä verkkosivustonsa avulla ja katsoo, että tätä mallia voitaisiin käyttää vastaisuudessakin avoimuuden lisäämiseen;

16.  muistuttaa, että kasvinsuojeluaineiden hyväksymisjärjestelmän uskottavuus on suurelta osin riippuvainen yleisön luottamuksesta Euroopan unionin virastoihin, jotka laativat hyväksymisten ja riskinhallinnan taustalla vaikuttavat tieteelliset lausunnot; korostaa, että tieteellisen arviointiprosessin avoimuus on tärkeää yleisön luottamuksen säilyttämisen kannalta; vaatii tästä syystä toimivaltaisille virastoille riittävää rahoitusta sekä tarvittavaa määrää henkilöstöä hyväksymismenettelyn riippumattomuuden, avoimuuden ja nopeuden varmistamiseksi; pitää tästä syystä myönteisenä, että komissio toteaa yleisen elintarvikelainsäädännön REFIT-arvioinnissa johtopäätöksenään, että EFSA on toiminut erittäin avoimesti ja jakanut tietoa lainsäädäntövallan käyttäjien asettamien tiukkojen luottamuksellisuussääntöjen rajoissa; pitää myönteisenä myös sitä, että EFSA pyrkii jatkuvasti kehittämään järjestelmäänsä riippumattomuuden ja mahdollisten eturistiriitojen hallinnan turvaamiseksi, että tilintarkastustuomioistuin kehui järjestelmää kehittyneimmäksi vuonna 2012 tarkistettujen virastojen järjestelmistä ja että järjestelmää on päivitetty hiljattain kesäkuussa 2017; kehottaa komissiota ehdottamaan parannuksia, joilla sääntelyprosessin avoimuutta kehitetään edelleen, mukaan luettuna se, miten asetetaan saataville turvallisuustutkimusten tiedot, joita tuottajat toimittavat hakiessaan lupaa kasvinsuojeluaineiden saattamiseksi EU:n markkinoille; toteaa, että on tarkistettava menettelyä arviointien parantamiseksi, parannettava tutkimusten toteuttamisesta vastaavien viranomaisten riippumattomuutta, vältettävä eturistiriitoja ja lisättävä menettelyn avoimuutta;

17.  kehottaa komissiota ottamaan unionissa käyttöön käytäntöjä koskevan luettelon asetuksen yhteensovittamisen parantamiseksi;

18.  pitää huolestuttavana, että markkinoilla saatavilla olevat kasvinsuojeluaineet ja niiden käyttötapa eivät eräissä tapauksissa välttämättä vastaa niihin liittyviä, koostumusta ja käyttöä koskevia lupaehtoja; painottaa, että muuta kuin ammattikäyttöä olisi rajoitettava mahdollisuuksien mukaan väärinkäytön vähentämiseksi;

19.  korostaa ammattikäyttäjille annettavan koulutuksen merkitystä kasvinsuojeluaineiden asianmukaisen käytön varmistamiseksi; pitää tarkoituksenmukaisena tehdä ero ammattikäyttäjien ja muiden kuin ammattikäyttäjien välillä; panee merkille, että kasvinsuojeluaineita käytetään yksityispuutarhoissa, rautateillä ja julkisissa puistoissa;

20.  toteaa, että jäsenvaltioiden oikeus evätä lupa hyväksytyiltä kasvinsuojeluaineilta säilyy ennallaan;

21.  korostaa, että asetuksella olisi otettava paremmin huomioon tarve edistää integroidun tuholaisten torjunnan mukaisia hyviä maatalouskäytäntöjä myös vauhdittamalla vähäriskisten aineiden kehittämistä; painottaa, että vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden puuttuminen haittaa integroidun tuholaistorjunnan kehitystä; panee huolestuneena merkille, että vain kymmenen ainetta on hyväksytty vähäriskisiksi kasvinsuojeluaineiksi kaikkiaan 500:sta EU:n markkinoilla olevasta tuotteesta;

22.  painottaa, että vähäriskisten ja muiden kuin kemiallisten torjunta-aineiden hyväksyminen ja edistäminen on tärkeää vähän torjunta-aineita käyttävän tuholaistorjunnan tukemiseksi; toteaa näiden tuotteiden lisätutkimuksen tarpeen, koska niiden koostumus ja toiminta poikkeaa huomattavasti tavanomaisista tuotteista; painottaa, että tähän liittyy myös EFSAn sekä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tarve saada lisää asiantuntemusta biologisesti aktiivisten aineiden arvioimiseksi; toteaa, että biologisiin kasvinsuojeluaineisiin on sovellettava samaa tiukkaa arviointia kuin muihinkin aineisiin; kehottaa komissiota biologisista vähäriskisistä torjunta-aineista 8. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman mukaisesti antamaan erityisen lainsäädäntöehdotuksen asetuksen (EY) N:o 1107/2009 muuttamiseksi REFIT-aloitteeseen liittyvän yleisen tarkistuksen ulkopuolella, jotta voidaan ottaa käyttöön vähäriskisten torjunta-aineiden nopea arviointi-, hyväksymis- ja rekisteröintiprosessi;

23.  katsoo, että asetusta (EY) N:o 1107/2009 on myös muutettava siten, että otetaan paremmin huomioon aineet, joita ei pidetä kasvinsuojeluaineina, mutta joiden käyttöön kasvien suojelussa sovelletaan tätä samaa asetusta; toteaa, että nämä aineet tarjoavat mielenkiintoisia vaihtoehtoja integroitujen tuotantomenetelmien ja joidenkin biotorjunta-aineiden muodossa;

24.  painottaa, että vähäistä käyttöä varten tarkoitettujen kasvinsuojeluaineiden kehittämiseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ja sitä olisi tuettava, koska yrityksille tarjotaan tällä hetkellä vain vähän taloudellisia kannustimia näiden tuotteiden kehittämiseen; pitää myönteisenä, että perustetaan kasvinsuojeluaineiden vähäisiä käyttötarkoituksia käsittelevä koordinointielin, joka tukee jäsenvaltioiden, kasvattajaorganisaatioiden ja teollisuuden välistä koordinointia ratkaisujen kehittämiseksi vähäisiä käyttötarkoituksia varten;

25.  korostaa, että monia sallittuja kasvinsuojeluaineita ei ole arvioitu EU:n vaatimusten perusteella yli 15 vuoteen lupamenettelyjen viivästymisten vuoksi;

26.  korostaa tarvetta luoda innovointia tukeva sääntelykehys, joka mahdollistaa vanhojen kemiallisten aineiden korvaamisen uusilla ja paremmilla kasvinsuojeluaineilla; pitää tärkeänä, että saatavilla on laaja valikoima eri tavoin vaikuttavia kasvinsuojeluaineita vastustuskykyisten lajien kehittymisen estämiseksi ja kasvinsuojeluaineiden käytön vaikuttavuuden ylläpitämiseksi;

27.  pitää huolestuttavana, että suuntaviivojen yhdenmukaistamista ei ole vielä vakiinnutettu;

28.  korostaa, että suuntaviivojen puuttuminen tai puutteellisuus ovat vakavia puutteita, joilla on kielteisiä seurauksia asetuksen täytäntöönpanolle ja siten myös asetuksen tavoitteiden saavuttamiselle;

29.  painottaa, että saatavilla olevat ohjeet eivät aina ole oikeudellisesti sitovia, mikä aiheuttaa sääntelyyn liittyvää epävarmuutta hakijoille ja asettaa kyseenalaisiksi hyväksyntämenettelyiden yhteydessä suoritettujen arviointien tulokset;

30.  on tyytyväinen aluekohtaiseen hyväksyntäjärjestelmään ja sen tavoitteeseen helpottaa kasvisuojeluaineiden tehokasta hyväksyntää; katsoo, että vastavuoroisen tunnustamisen menettely on hyvin tärkeä työtaakan jakamiseksi ja määräaikojen noudattamiseen kannustamiseksi; pitää valitettavina vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen liittyviä täytäntöönpano-ongelmia; kehottaa komissiota parantamaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa aluekohtaisen järjestelmän toimintaa; painottaa, että voimassa olevan lainsäädännön täysimääräisellä täytäntöönpanolla tulisi pyrkiä päällekkäisen työn välttämiseen ja uusien aineiden saattamiseen viljelijöiden käyttöön ilman tarpeetonta viivytystä;

31.  korostaa tarvetta jakaa tietämystä ja hankkia osaamista muiden kuin kemiallisten torjunta-aineiden ja integroidun torjunnan suhteen, mukaan luettuna tarve selvittää viljelijöiden markkina- ja ilmasto-olosuhteisiin parhaiten sopiva viljelykierto; huomauttaa, että tästä on jo säädetty YMP:n horisontaalisessa asetuksessa, erityisenä esimerkkinä maaseudun kehittämisestä rahoitetut maatilojen neuvontapalvelut;

32.  pitää huolestuttavana, kuinka vähän uusia aineita on hyväksytty samaan aikaan kun markkinoilta on poistettu muita aineita; korostaa, että elintarvikkeiden tarjonnan turvaamiseksi EU:ssa on tärkeää, että viljelijöiden saatavilla on riittävä valikoima kasvinsuojeluaineita;

33.  pitää huolestuttavana, että viimeaikaisissa keskusteluissa on yhä enemmän kyseenalaistettu EU:n nykyistä tieteeseen perustuvaa kasvinsuojeluaineiden arviointijärjestelmää; pitää tärkeänä ylläpitää ja vahvistaa tieteellisesti vankkaa, objektiivista ja vertaisarvioituun näyttöön perustuvaa järjestelmää, joka perustuu avoimeen, riippumattomaan, kokonaisvaltaiseen ja monialaiseen tieteelliseen lähestymistapaan, kun hyväksytään tehoaineita noudattaen EU:n riskianalyysin periaatteita ja ennalta varautumisen periaatetta sellaisina kuin ne on vahvistettu yleisessä elintarvikesäädöksessä; painottaa, että tehoaineiden uudelleenhyväksymismenettelyssä on otettava huomioon kasvinsuojeluaineiden varsinainen käyttö samoin kuin tieteen ja tekniikan alalla tapahtuva kehitys; huomauttaa, että nykyisen arviointi- ja hyväksymisjärjestelmän monimutkaisuus aiheuttaa sen, että määräaikoja ei noudateta, mikä voi merkitä sitä, että koko järjestelmä toimii huonosti; korostaa siksi, että järjestelmä on arvioitava uudelleen ja että sitä on yksinkertaistettava;

34.  muistuttaa hakemusten lukumäärien eroista joidenkin samalla vyöhykkeellä sijaitsevien, samankokoisten ja samoissa olosuhteissa maataloutta harjoittavien jäsenvaltioiden välillä;

Suositukset

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan asetuksen tehokkaan täytäntöönpanon niissä rooleissa, jotka niillä on hyväksyntä- ja lupamenettelyissä;

36.  kehottaa jäsenvaltioita korjaamaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten vakavan ja kroonisen henkilöstöpulan, joka johtaa viivästyksiin vaaran tunnistamisvaiheessa ja jäsenvaltioiden toteuttamassa alustavassa riskinarvioinnissa;

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon, että tämän lainsäädännön keskeinen tavoite on ihmisten ja eläinten terveyden ja ympäristön suojeleminen siten, että samalla lisätään maataloustuotantoa ja turvataan maatalousalan kilpailukyky;

38.  kehottaa yrityksiä toimittamaan kaikki tiedot ja tieteelliset tutkimukset esittelevälle jäsenvaltiolle ja EU:n virastoille yhdenmukaisessa sähköisessä ja koneellisesti luettavassa muodossa; kehottaa komissiota kehittämään syöttötiedoille yhdenmukaistetun mallin helpottaakseen jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa kaikissa prosessin vaiheissa; on tietoinen, että tietoja on käsiteltävä EU:n tietosuojaa sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön mukaisesti;

39.  kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan tiukasti hakemuksen ottamista käsiteltäväksi koskevaa asetuksen 9 artiklaa ja hyväksymään tehoaineiden arviointiin vain täydellisiä hakemuksia;

40.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan riskejä koskevien poissulkemisperusteiden täysimääräisen ja yhdenmukaisen sekä voimassa olevaan yhdenmukaistettuun ohjeistukseen perustuvan soveltamisen sekä varmistamaan, että asetuksen vaatimusten mukaisesti aineiden riskit arvioidaan vain, jos on olemassa näyttöä siitä, että niillä ei ole vaarallisia (poissulkemiseen johtavia) ominaisuuksia;

41.  kehottaa komissiota lopultakin panemaan täytäntöön apuaineita, suoja-aineita ja tehosteaineita koskevat säännökset sekä laatimaan listan apuaineista, joita ei ole hyväksytty, sekä niitä koskevat säännöt, jotta suoja-aineet ja tehosteaineet testataan EU:n tasolla ja jotta varmistetaan, että ainoastaan EU:n hyväksymiskriteerit täyttävät kemikaalit voidaan saattaa markkinoille;

42.  suhtautuu myönteisesti komission ennalta varautumisen periaatteesta tekemään tulkintaan, joka on esitetty yleisen elintarvikesäädöksen REFIT-arvioinnissa(11) ja jonka mukaan ennalta varautumisen periaate ei ole vaihtoehto riskinhallintaa korostavalle lähestymistavalle, vaan pikemminkin erityinen riskinhallinnan muoto; muistuttaa, että tätä näkemystä tukevat myös unionin tuomioistuinten päätökset(12); kehottaa komissiota arvioimaan, vastaavatko asetuksessa säädetyt raja-arvokriteerit tarkoitustaan tältä osin;

43.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan riskinhallinnasta hyväksyntä- ja lupamenettelyissä vastatessaan asianmukaisesti varovaisuusperiaatetta sekä kiinnittämään erityistä huomiota asetuksen 3 artiklan 14 kohdassa tarkoitettujen haavoittuvien ryhmien suojeluun;

44.  kehottaa komissiota, virastoja ja toimivaltaisia viranomaisia tarkistamaan ja parantamaan viestintäänsä riskinarviointimenettelyistä ja riskinhallintaa koskevista päätöksistä lupajärjestelmään kohdistuvan yleisen luottamuksen parantamiseksi;

45.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan kansallisten lupamenettelyjen täytäntöönpanoa rajoittaakseen asetuksen 53 artiklan mukaisesti myönnettyjen poikkeusten ja pidennysten soveltamisen tosiasiallisiin hätätilanteisiin; kehottaa komissiota käyttämään täysimääräisesti sille 53 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan kuuluvia valvontaoikeuksia; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita noudattamaan täysimääräisesti 53 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvoitetta ilmoittaa muille jäsenvaltioille ja komissiolle erityisesti käyttäjien, haavoittuvien ryhmien ja kuluttajien turvallisuuden varmistamiseksi toteutetuista toimenpiteistä;

46.  kehottaa komissiota viimeistelemään menetelmät, joilla selvitetään, milloin on tarpeen soveltaa tiettyjä poikkeuksia, erityisesti tapauksissa, joissa on kyse ”merkityksettömästä altistumisesta” tai ”kasvien terveyteen kohdistuvasta vakavasta vaarasta”, muuttamatta lain kirjainta tai henkeä; varoittaa komissiota siitä, että käsitteen ”merkityksetön altistuminen” mahdollinen uudelleentulkinta tarkoittamaan ”merkityksetöntä riskiä” olisi vastoin lain kirjainta ja henkeä;

47.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään investointejaan kannustaakseen käynnistämään Euroopan horisontti -ohjelmasta sekä vuosia 2021–2027 koskevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä rahoitettavia, tehoaineita, biologiset vähäriskiset aineet mukaan luettuina, ja kasvinsuojeluaineita koskevia tutkimusaloitteita; pitää tärkeänä EU:n tason kasvinsuojeluaineiden sääntelykehystä, jolla suojellaan ympäristöä ja ihmisen terveyttä sekä rohkaistaan tutkimusta ja innovointia tehokkaiden ja turvallisten kasvinsuojeluaineiden kehittämiseksi ja varmistetaan samalla kestävien maatalouskäytäntöjen sekä integroidun tuholaistorjunnan soveltaminen; korostaa, että kasvien terveyden suojelemisessa tarvitaan useita turvallisia ja tehokkaita välineitä; korostaa, että täsmäviljelytekniikoilla ja teknologisilla innovaatioilla on mahdollista auttaa eurooppalaisia viljelijöitä optimoimaan tuholaisten torjunta aiempaa kohdennetummalla ja kestävämmällä tavalla;

48.  kehottaa komissiota rajoittamaan tiukasti vahvistavia tietoja koskevan menettelyn käytön sen asetuksen 6 artiklan f kohdassa esitettyyn tarkoitukseen, eli siihen, että arviointimenettelyn aikana tai uuden tieteellisen ja teknisen tietämyksen seurauksena vahvistetaan uusia vaatimuksia; painottaa, että täydelliset asiakirja-aineistot ovat tärkeitä tehoaineiden hyväksynnässä; pitää valitettavana, että poikkeukset vahvistavia tietoja koskeva menettely on johtanut siihen, että eräät kasvinsuojeluaineet, jotka olisi muussa tapauksessa kielletty, ovat jääneet markkinoille pitkäksi ajaksi;

49.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään menettelyiden yleistä avoimuutta, myös toimittamalla yksityiskohtaiset pöytäkirjat komiteamenettelyissä käydyistä keskusteluista ja niissä esitetyistä kannoista ja etenkin tekemällä selkoa pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean (PAFF-komitea) päätöksistä ja perustelemalla ne;

50.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että asetus ja sen täytäntöönpano vastaavat aiempaa paremmin asiaan liittyviä EU:n sääntöjä ja toimintapolitiikkoja ja etenkin torjunta-aineiden kestävästä käytöstä annettua direktiiviä, ja tarjoamaan myös riittävien resurssien muodossa kannustimia, joilla edistetään ja parannetaan lyhyellä aikavälillä kasvinsuojeluaineiden turvallisten ja myrkyttömien vaihtoehtojen kehittämistä ja käyttöä; panee merkille, että sääntelykehyksessä ei ole otettu huomioon väistämättömiä vaikutuksia muihin kuin torjuttaviin lajeihin, erityisesti mehiläisiin ja muihin pölyttäjiin sekä muihin maanviljelyn kannalta hyödyllisiin hyönteisiin, kuten tuholaisten saalistajiin; panee merkille tuoreen, ”hyönteisten joukkotuhosta” todistavan tieteellisen tutkimuksen, jonka mukaan 75 prosenttia lentävistä hyönteisistä on kuollut alueellisesti sukupuuttoon kaikkialla Saksassa, jopa luonnonsuojelualueilla, joilla ei käytetä maatalousalan torjunta-aineita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan YMP:n johdonmukaisuuden kasvinsuojeluaineita koskevan lainsäädännön kanssa erityisesti säilyttämällä asetuksen (EY) N:o 1107/2009 ja direktiivin 2009/128/EY mukaiset velvoitteet lakisääteisten hoitovaatimusten luettelossa (hoitovaatimus 12 ja hoitovaatimus 13), kuten komissio esitti ehdotuksessaan YMP:n strategiasuunnitelma-asetukseksi(13);

51.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan asetuksen vaikuttavan täytäntöönpanon erityisesti EU:n markkinoille saatettujen kasvinsuojeluaineiden valvonnan osalta riippumatta siitä, onko aineet valmistettu EU:ssa vai tuotu kolmansista maista;

°

°  °

52.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.

(2)

EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1.

(3)

EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1.

(4)

EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0042.

(6)

https://www.ombudsman.europa.eu/en/cases/decision.faces;jsessionid=414F07CA7B69C35675EE16710B5AB 5AC

(7)

http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2018/615668/EPRS_STU(2018)615668_EN.pdf

(8)

COM(2018)0179.

(9)

ANSES – Agence nationale de sécurité sanitaire de l’alimentation, de l’environnement et du travail (elintarviketurvallisuudesta, ympäristöstä ja työllisyydestä vastaava kansallinen virasto) – päätelmät, 2018.

(10)

EUVL L 324, 10.12.2009, s. 1.

(11)

SWD(2018)0038.

(12)

Katso esimerkiksi yleisen tuomioistuimen tuomio 9. syyskuuta 2011, T-257/07, Ranska v. komissio, ECLI:EU:T:2011:444.

(13)

Ehdotus YMP:n strategiasuunnitelma-asetukseksi, COM(2018)0392.


MAATALOUDEN JA MAASEUDUN KEHITTÄMISEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO (22.6.2018)

ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle

kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta

(2017/2128(INI))

Valmistelija: Peter Jahr

EHDOTUKSET

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  painottaa tarvetta sääntelykehykselle, joka tukee kilpailukykyä, stimuloi ja edistää tutkimusta ja innovointia parempien ja turvallisempien kasvinsuojeluaineiden kehittämiseksi ja samalla turvaa laajan kasvinsuojeluainevalikoiman saatavuuden; katsoo, että sääntelykehyksen tulevissa tarkistuksissa olisi edistettävä sellaisten kestävän maatalouden järjestelmien kanssa yhteensopivien kasvinsuojeluaineiden hyväksymistä, jotka ovat ympäristön kannalta järkeviä, tehokkaita ja kohtuuhintaisia ja joissa otetaan myös asianmukaisesti huomioon vaikutukset muihin kuin torjuttaviin lajeihin, erityisesti mehiläisiin ja muihin pölyttäjiin ja muihin viljelmille hyödyllisiin hyönteisiin, kuten tuholaisten luonnollisiin saalistajalajeihin;

2.  toteaa, että EU:ssa noudatettu kasvinsuojeluaineiden hyväksymismenettely on yksi maailman tiukimmista ja kestää tällä hetkellä yli 11 vuotta sekä vaatii keskimäärin yli 200 tieteellistä tutkimusta ja että tuotteen tuominen EU:n markkinoille maksaa yli 220 miljoonaa euroa; painottaa katsovansa, että asetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaimmin, jos viljelijöillä ja tuottajilla, riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa he toimivat, on mahdollisuus käyttää laajaa kirjoa teho- ja kasvinsuojeluaineita, joiden avulla he voivat torjua tuholaisia tehokkaasti; korostaa, että mahdollisuus käyttää laajaa kirjoa kasvinsuojeluaineita on minkä tahansa mielekkään torjuntastrategian perusedellytys, sillä muutoin viljelijät olisivat riippuvaisia vähemmän kohdennetuista ja siten vähemmän tehokkaista kasvinsuojeluaineista, minkä seurauksena niitä kulutettaisiin enemmän; toteaa tämän vuoksi olevansa huolissaan siitä, että uusia tehoaineita on hyväksytty hyvin pieni määrä sen jälkeen, kun asetus (EY) N:o 1107/2009 tuli voimaan; korostaa, että nykyisen säännöstön soveltamisen jälkeen unionin markkinoille on hyväksytty vain kahdeksan uutta tehoainetta; korostaa, että kestävät, vähäriskiset kasvinsuojeluaineet (ja niiden sisältämät tehoaineet) ovat tässä ratkaisevassa asemassa; painottaa, että jos viljelijöillä ei olisi käytettävissään kasvinsuojeluaineita, he eivät voisi välttyä tiettyjen viljelylajikkeissa esiintyvien luonnollisten taudinaiheuttajien kehittymiseltä, mikä vaarantaisi elintarviketuvallisuutemme;

3.  huomauttaa, että tämä asetus on osa EU:n laajempaa kasvinsuojeluaine-järjestelmää, johon kuuluu myös kestävää käyttöä koskeva direktiivi (SUD), torjunta-ainejäämien enimmäismäärien vahvistamisesta annettu asetus (MRL) ja aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta annettu asetus (CLP), ja että kaikkia neljää osaa on tarkasteltava kokonaisuutena, jotta voidaan määrittää, ovatko ne tarkoituksenmukaisia myös kasvinsuojeluaineiden kokonaismäärän vähentämisen kannalta, erityisesti siten, että jäsenvaltiot ja komissio ottavat käyttöön integroidun torjunnan ja edistävät vähäriskisten torjunta-aineiden viljelytekniikoiden käyttöä; muistuttaa integroidun lähestymistavan välttämättömyydestä ja siitä, että asetus (EY) N:o 1185/2009 torjunta-aineita koskevista tilastoista olisi otettava huomioon;

4.  huomauttaa, että kasvinsuojeluaineiden asianmukaisessa käytössä on noudatettava direktiivin 2009/128/EY säännöksiä ja erityisesti integroidun torjunnan yleisperiaatteita ja sen kokonaisvaltaista lähestymistapaa; pitää valitettavana, että näitä periaatteita ei toteuteta jäsenvaltioissa täysimääräisesti ja että vähäriskisten, muiden kuin kemiallisten torjunta-aineiden huono saatavuus hidastaa integroidun torjunnan kehittymistä, mukaan luettuina kasvinsuojelua koskevat vähäriskiset vaihtoehdot; huomauttaa, että resistenssi on vääjäämätön biologinen tosiasia, kun kyse on nopeasti lisääntyvistä tuholaisista ja taudeista; korostaa integroidun torjunnan käyttöä keinona ehkäistä resistenssin muodostumista ja sekä sitä, että on vältettävä koko viljelyalan kattavaa käsittelyä, joka tehdään usein vaikka merkkejä tuholaisista ei olisi vielä edes havaittu;

5.  korostaa kasvinsuojeluaineiden asianmukaista käyttöä koskevan viljelijöiden jatkuvan koulutuksen tärkeyttä; kehottaa jäsenvaltioita ja toimivaltaisia viranomaisia hyödyntämään nykyistä paremmin kaikkia käytettävissä olevia toimenpiteitä, jotta edistetään kasvinsuojeluaineiden turvallista käyttöä ja vähennetään haitallisia ympäristövaikutuksia; painottaa, että on erotettava toisistaan kasvinsuojeluaineiden ammattikäyttö ja yksityinen käyttö, koska niihin ei sovelleta samoja vaatimuksia, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita erottamaan nämä käyttötyypit toisistaan ja mukauttamaan sääntöjä sen mukaisesti; korostaa, että kasvinsuojeluaineita ei käytetä ainoastaan maataloudessa vaan myös kaupunkialueilla esimerkiksi julkisissa puistoissa ja rautateillä rikkakasvien ja tuholaisten torjunnassa; painottaa, että kasvinsuojeluaineiden ammattikäyttäjien ja muiden käyttäjien tulisi saada tehtävään riittävä perehdytys;

6.  korostaa, että täsmäviljelytekniikoilla ja teknologisilla innovaatioilla on mahdollista auttaa eurooppalaisia viljelijöitä optimoimaan tuholaisten torjunta kohdennetummalla ja kestävämmällä tavalla direktiivin 2009/128/EY periaatteiden mukaisesti; korostaa mahdollisia tehokkuushyötyjä, joita kasvinsuojelussa voitaisiin saada aikaan käyttämällä täsmäviljelytekniikoita, jotka vähentäisivät merkittävästi käytettävien kasvinsuojeluaineiden määrää ja myös ympäristövaikutuksia; kehottaa komissiota tukemaan tätä tieteellisen ja teknologisen kehityksen muotoa kaikin tavoin ja varmistamaan, että viljelijät, kuluttajat ja ympäristö voivat hyötyä siitä;

7.  huomauttaa, että joidenkin ”työkalupakin” välineiden, kuten tuholaisten luontaisia saalistajia, loisia tai parasitoideja hyödyntävän biologisen torjunnan, toimivuus edellyttää, että kohdistamattomia laajakirjoisia torjunta-aineita vältetään ja niitä käytetään vain viimeisenä keinona;

8.  korostaa, että kasvinsuojeluaineet vähentävät merkittävästi taudeista ja tuholaisista johtuvaa kasvatettavien ja korjattavien viljelykasvien hävikkiä sekä lisäävät laadukkaan sadon määrää ja maaseudun tuloja;

9.  huomauttaa, että kasvinsuojeluaineet ovat tuotantojärjestelmien osana viljelijöille merkittävä kustannuserä;

10.  korostaa tarvetta jakaa tietämystä ja hankkia osaamista muiden kuin kemiallisten torjunta-aineiden ja integroidun torjunnan suhteen, mukaan luettuna tarve selvittää viljelijöiden markkina- ja ilmasto-olosuhteisiin parhaiten sopiva viljelykierto; huomauttaa, että tästä on jo säädetty YMP:n horisontaalisessa asetuksessa, erityisenä esimerkkinä maaseudun kehittämisestä rahoitetut maatilojen neuvontapalvelut;

11.  korostaa, että vähäriskisten kasvinsuojeluaineiden hyväksyminen vaikuttaa osaltaan EU:n maatalousalan kestävyyteen, että niiden saatavuuden varmistaminen on tärkeää ja että vähäriskisillä kasvinsuojeluaineilla voi olla merkittävä rooli integroidun torjunnan kokonaisstrategiassa; pitää tärkeänä edistää entistä paremmin toimivaa maatalouden ekosysteemiä ja kestävää maataloutta, mutta huomauttaa, että kasvinsuojeluaineiden huono saatavuus voisi vaarantaa maatalouden monipuolistamisen ja aiheuttaa haitallisten organismien muuttumista vastustuskykyisiksi kasvinsuojeluaineille; katsoo tältä osin, että on varmistettava arvio niiden tehokkuudesta ja riskeistä sekä niiden valmiudesta vastata maatalouden ympäristö-, terveys- ja taloustarpeisiin, jotta voidaan lisätä hyväksyntää ja helpottaa sitä, että mahdollisimman monet viljelijät sisällyttäisivät ne kasvinsuojelustrategioihinsa; kannustaa kehittämään vähäriskisiä kasvinsuojeluaineita; toteaa, että luonnonaineiden ja tuotteiden, joihin tiedetään liittyvän vähemmän riskejä, ei pitäisi joutua pitkiin hyväksymismenettelyihin; pyytää siksi, että otetaan käyttöön nopeutettu menettely vähäriskisten biologisten kasvinsuojeluaineiden arvioimiseksi, hyväksymiseksi ja rekisteröimiseksi;

12.  pitää huolestuttavana, kuinka vähän uusia aineita on hyväksytty samaan aikaan kun markkinoilta on poistettu muita aineita; korostaa, että elintarvikkeiden tarjonnan turvaamiseksi EU:ssa viljelijöillä on tärkeää olla käytettävissään riittävä valikoima kasvinsuojeluaineita;

13.  suhtautuu myönteisesti siihen, että asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanokertomuksen tavoitteena on tarkastella asetuksen kykyä taata elintarviketurvallisuus ja ympäristönsuojelu sekä ihmisten, kasvien ja eläinten terveyden korkeatasoinen suoja; painottaa samaan aikaan tarvetta turvata EU:n maatalousalan kilpailukyky tarjoamalla viljelijöille ja tuottajille riippumatta siitä, missä jäsenvaltioissa he toimivat, tasapuoliset toimintaedellytykset takaamalla mahdollisuus käyttää laajaa kirjoa kohtuuhintaisia teho- ja kasvinsuojeluaineita; muistuttaa asetuksen (EY) N:o 1107/2009 johdanto-osan 8 kappaleesta, jossa korostetaan selvästi, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä herkkien väestöryhmien suojeluun ja että ennalta varautumisen periaatetta olisi sovellettava; ilmaisee tässä yhteydessä huolensa siitä, että joillakin jäsenvaltioilla ei ole riittäviä valmiuksia puuttua laittomiin tai väärennettyihin kasvinsuojeluaineisiin;

14.  panee merkille komission käynnissä olevan REFIT-arvioinnin asetuksesta (EY) N:o 1107/2009 ja toteaa, että arvioinnin on määrä valmistua marraskuuhun 2018 mennessä; uskoo, että arvioinnissa tehdyt havainnot muodostavat sopivan perustan lainsäädäntövallan käyttäjien keskusteluille asetuksen (EY) N:o 1107/2009 kehittämisestä tulevaisuudessa;

15.  korostaa, että vuosina 1993–2009 EU:ssa hyväksyttyjen kasvinsuojeluaineiden määrä väheni 70 prosenttia, kun taas tuholaisten määrä nousi saman ajanjakson aikana;

16.  toteaa, että kasvinsuojeluaineet ovat merkittävällä tavalla parantaneet maatalousalan kykyä vastata maailmanlaajuiseen ravitsemustarpeeseen, mikä on auttanut vähentämään aliravittujen ihmisten osuutta maailman väestöstä FAOn mukaan(1) 18,6 prosentista vuosina 1990–1992 noin 10,9 prosenttiin vuosina 2014–2016; katsoo tästä syystä, että nykyistä järjestelmää olisi kehitettävä tehostamalla toimia haitallisten vaikutusten estämiseksi sen sijaan, että toimista luovutaan ennen kuin käytettävissä on vaihtoehtoisia toimia, joilla elintarviketarjontaa voidaan pitää yllä ja lisätä yhtä tehokkaasti;

17.  pitää huolestuttavana, että viimeaikaisissa keskusteluissa on yhä enemmän kyseenalaistettu Euroopan unionin nykyistä tieteeseen perustuvaa kasvinsuojeluaineiden arviointijärjestelmää; pitää tärkeänä ylläpitää ja vahvistaa tieteellisesti vankkaa, objektiivista ja vertaisarvioituun näyttöön perustuvaa järjestelmää, joka perustuu avoimeen, riippumattomaan, kokonaisvaltaiseen ja monialaiseen tieteelliseen lähestymistapaan, hyväksyttäessä tehoaineita EU:n riskianalyysin periaatteiden ja ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti, sellaisina kuin ne on vahvistettu yleisessä elintarvikelainsäädännössä (asetus (EY) N:o 178/2002); painottaa, että tehoaineiden uudelleenhyväksymismenettelyssä on otettava huomioon kasvinsuojeluaineiden varsinainen käyttö samoin kuin tieteen ja tekniikan alalla tapahtuva kehitys; huomauttaa, että nykyisen arviointi- ja hyväksymisjärjestelmän monimutkaisuus aiheuttaa sen, että määräaikoja ei noudateta, mikä voi merkitä sitä, että koko järjestelmä toimii huonosti; korostaa siksi, että järjestelmä on arvioitava uudelleen ja että sitä on yksinkertaistettava;

18.  suhtautuu myönteisesti komission ennalta varautumisen periaatteesta tekemään tulkintaan, joka on esitetty yleisen elintarvikelainsäädännön REFIT-arvioinnissa(2) ja jonka mukaan ennalta varautumisen periaate ei ole vaihtoehto riskinhallintaa korostavalle lähestymistavalle, vaan pikemminkin erityinen riskinhallinnan muoto; muistuttaa, että tätä näkemystä tukevat myös unionin tuomioistuinten päätökset(3); kehottaa komissiota arvioimaan, vastaavatko asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 säädetyt raja-arvokriteerit tarkoitustaan tältä osin;

19.  huomauttaa, että esittelevän jäsenvaltion on laadittava ja toimitettava komissiolle ja jäljennöksenä elintarviketurvallisuusviranomaiselle niin kutsuttu ”arviointikertomuksen luonnos”, jossa arvioidaan, voidaanko tehoaineen olettaa täyttävän 4 artiklassa säädetyt hyväksymiskriteerit; muistuttaa, että esittelevän jäsenvaltion on suoritettava riippumaton, objektiivinen ja avoin arviointi tieteellisen ja teknisen nykytietämyksen perusteella;

20.  pitää huolestuttavana, että asetuksessa (EY) N:o 834/2007 ei säädetä vastaavasta tieteellisesti vankasta ja perusteellisesta järjestelmästä, jolla arvioitaisiin luonnonmukaisessa tuotannossa käytettävien kasvinsuojeluaineiden vaikutusta ihmisten ja eläinten terveyteen sekä ympäristöön näiden aineiden hyväksymismenettelyn yhteydessä; huomauttaa, että edellä mainitussa asetuksessa ei sovelleta riskinarvioinnin ja riskinhallinnan erottamisen periaatetta;

21.  ilmaisee huolensa järjestelmällisistä viipeistä hyväksymismenettelyissä ja asetuksen (EY) N:o 1107/2009 53 artiklassa tarkoitettujen poikkeusten käytön yleistymisestä; painottaa, että nämä viipeet hidastavat huomattavasti tehokkaiden ja turvallisempien innovatiivisten tuotteiden markkinoille saattamista ja että ne myös lisäävät lupien myöntämistä hätätilanteissa, mikä merkitsee enemmän kuormitusta ympäristölle; korostaa, että jäsenvaltioiden on noudatettava lakisääteisiä määräaikoja, jotta varmistetaan ennustettavuus luvanhakijoiden kannalta ja helpotetaan tiukemmat vaatimukset täyttävien innovatiivisten kasvinsuojeluaineiden markkinoille pääsyä; katsoo lisäksi, että kaikki poikkeukset on perusteltava asianmukaisesti ja arvioitava uudelleen säännöllisin väliajoin; muistuttaa asetuksen (EY) N:o 1107/2009 johdanto-osan 10 kappaleesta, jossa korostetaan, että aineita olisi sisällytettävä kasvinsuojeluaineisiin ainoastaan, kun on osoitettu, että niistä on selkeää hyötyä kasvintuotannossa ja ettei niillä odoteta olevan haitallisia vaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen tai kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristöön; muistuttaa komission seitsemässä jäsenvaltiossa vuosina 2016 ja 2017 toteuttamien tarkastusten osoittaneen, että suurimmassa osassa tarkastetuista jäsenvaltioista ei ollut käytössä asianmukaista järjestelmää, joka mahdollistaisi hakemusten käsittelyn säädettyjen määräaikojen kuluessa eli 120 päivän kuluessa;

22.  tuomitsee jäsenvaltioiden yksipuoliset päätökset, joilla voidaan kieltää muiden jäsenvaltioiden hyväksymien aineiden käyttö tai rajoittaa sitä, sekä lupapyyntöjen käsittelyä koskevien määräaikojen yhdenmukaistamisen puutteen, joka aiheuttaa kilpailun vääristymiä sisämarkkinoilla ja johtaa viljelijät teknisiin umpikujiin, jotka ovat haitallisia ympäristölle ja maataloustuotannon kilpailukyvylle;

23.  muistuttaa, että kasvinsuojeluaineiden hyväksymisjärjestelmän uskottavuus on suurelta osin riippuvainen yleisön luottamuksesta Euroopan unionin virastoihin, jotka laativat hyväksymisten ja riskinhallinnan taustalla vaikuttavat tieteelliset lausunnot; korostaa, että tieteellisen arviointiprosessin avoimuus on tärkeää yleisön luottamuksen säilyttämisen kannalta; vaatii tästä syystä toimivaltaisille virastoille riittävää rahoitusta sekä tarvittavaa määrää henkilöstöä hyväksymismenettelyn riippumattomuuden, avoimuuden ja nopeuden varmistamiseksi; pitää tästä syystä myönteisenä, että komissio toteaa yleisen elintarvikelainsäädännön REFIT-arvioinnissa(4) johtopäätöksenään, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on toiminut erittäin avoimesti ja jakanut tietoa lainsäädäntövallan käyttäjien asettamien tiukkojen luottamuksellisuussääntöjen rajoissa; pitää myönteisenä myös sitä, että EFSA pyrkii jatkuvasti kehittämään järjestelmäänsä riippumattomuuden ja mahdollisten eturistiriitojen hallinnan turvaamiseksi, että tilintarkastustuomioistuin kehui järjestelmää kehittyneimmäksi vuonna 2012 tarkistettujen virastojen järjestelmistä(5) ja että järjestelmää on päivitetty hiljattain, kesäkuussa 2017(6); kehottaa komissiota ehdottamaan parannuksia sääntelyprosessin avoimuuden kehittämiseksi edelleen, myös niiden turvallisuustutkimusten tietojen saatavuuden parantamiseksi, joita tuottajat toimittavat hakiessaan lupaa kasvinsuojeluaineiden saattamiseksi EU:n markkinoille; toteaa, että on tarkistettava menettelyä arviointien parantamiseksi, parannettava tutkimusten toteuttamisesta vastaavien viranomaisten riippumattomuutta, vältettävä eturistiriitoja ja lisättävä menettelyn avoimuutta;

24.  muistuttaa hakemusten lukumäärän eroista joidenkin sellaisten jäsenvaltioiden välillä, jotka sijaitsevat samalla vyöhykkeellä, jotka ovat samankokoisia ja joissa vallitsevat samanlaiset viljelyolosuhteet;

25.  korostaa tarvetta kannustaa jäsenvaltioiden välistä työnjakoa ja tietojenvaihtoa edistämällä yhdenmukaistettujen arviointimenetelmien ja -mallien saatavuutta ja käyttöä siten, että samalla vähennetään tarpeettomien kansallisten lisävaatimusten määrää sisämarkkinoiden toiminnan optimoimiseksi; toteaa, että kunkin jäsenvaltion erityisvaatimukset ja arviointeihin sovellettavien menetelmien yhdenmukaistamatta jättäminen ovat suurimpia syitä siihen, että jäsenvaltiot eivät luota toisiinsa ja turvautuvat omiin kansallisiin malleihinsa pohjautuviin uudelleenarviointeihin; korostaa jäsenvaltioiden asemaa asetuksen (EY) N:o 1107/2009 tosiasiallisessa täytäntöönpanossa; painottaa tehokkaan hyväksymismenettelyn hyötyjä, kuten kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisen nopeutumista, mukaan luettuina vähäriskiset vaihtoehdot; katsoo, että kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamista EU:ssa on parannettava, jotta voidaan torjua kilpailun vääristymiä; painottaa, että voimassa olevan lainsäädännön täysimääräisellä täytäntöönpanolla tulisi pyrkiä kaksinkertaisen työn välttämiseen ja uusien aineiden saattamiseen viljelijöiden käyttöön ilman tarpeetonta viivytystä;

26.  suhtautuu myönteisesti aluekohtaisen hyväksymisjärjestelmän perusajatukseen ja tavoitteisiin mutta katsoo, että nämä tavoitteet voitaisiin mahdollisesti saavuttaa tehokkaammin yhteisellä unionin kattavalla hyväksymisjärjestelmällä; pyytää komissiota arvioimaan, olisiko hyväksyntämenettely mahdollista toteuttaa nopeammin ja kustannustehokkaammin joko kehittämällä nykyistä järjestelmää (esimerkiksi vahvistamalla arviointimenetelmien ja -mallien sekä käyttövaatimusten yhdenmukaistamista ja/tai ottamalla käyttöön pakollinen hyväksyntä koko vyöhykkeelle jonkin alueellisen esittelevän jäsenvaltion myönteisen arvion perusteella) tai perustamalla yhteinen unionin kattava hyväksymisjärjestelmä;

27.  suhtautuu myönteisesti aluekohtaisen hyväksymisjärjestelmän perusajatukseen ja tavoitteisiin ja muistuttaa, että järjestelmän pitäisi periaatteessa tehdä kasvinsuojeluaineiden hyväksynnästä nopeampaa ja kustannustehokkaampaa kaikkien osapuolten kannalta; toteaa, että kasvinsuojeluaineita koskevien hakemusten aluekohtaisen arvioinnin, jonka mukaan hakijat voivat ehdottaa yhtä alueellista esittelevää jäsenvaltiota arvioinnin suorittajaksi, olisi johdettava asianomaisten jäsenvaltioiden keskinäisessä yhteistyössä tehtävään päätökseen viimeistään 120 päivän kuluttua siitä, kun alueellinen esittelevä jäsenvaltio on julkaissut rekisteröintiraporttinsa; ilmaisee huolensa siitä, että käytännössä näitä hyötyjä ei ole saavutettu juuri lainkaan, mikä pitkittää lupamenettelyitä järjestelmällisesti ja lisää hätätilanteissa myönnettävien lupien käyttöä; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita hyödyntämään täysipainoisesti aluekohtaisen hyväksymisjärjestelmän mahdollistaman työnjaon ja kehottaa komissiota ja toimivaltaisia viranomaisia tukemaan jäsenvaltioita tässä pyrkimyksessä;

28.  korostaa, että tietyllä maantieteellisellä alueella sijaitsevien jäsenvaltioiden välisen vastavuoroisen tunnustamismenettelyn tavoitteena oli sisämarkkinoiden toteuttamisen yhteydessä yksinkertaistaa menettelyjä ja lisätä jäsenvaltioiden välistä luottamusta; pitää vastavuoroisen tunnustamismenettelyn soveltamista tärkeänä välineenä työnjaon lisäämisessä ja määräaikojen noudattamisessa siten, että samalla varmistetaan käyttäjien optimaalinen suojelu, mikä mahdollistaa luvan hakemisen sellaisessa toisessa jäsenvaltiossa, joka käyttää kyseistä tuotetta viljelyssä samalla tavalla samaan käyttötarkoitukseen, alkuperäisessä jäsenvaltiossa toteutetun hyväksymismenettelyn arvioinnin perusteella, ja alkuperäisen jäsenvaltion on aina oltava vastuussa vastavuoroista tunnustamismenettelyä soveltaville jäsenvaltioille annetusta arvioinnista;

29.  katsoo, että näitä tavoitteita ei ole saavutettu ottaen huomioon jäsenvaltioiden käytäntöjen väliset erot ja tosiasiallisesti hyväksyttyjen aineiden luettelo; kiinnittää huomiota siihen, että jos jäsenvaltioissa hyväksyttyjen kasvinsuojeluaineiden välillä on merkittäviä eroja ja jäsenvaltioiden välillä on epäluottamusta, ei ole mahdollista panna tehokkaasti täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta; pyytää tämän vuoksi komissiota kehittämään vastavuoroisen tunnustamisjärjestelmän toimivuutta kahdessa vaiheessa:

a)  tarkistetaan vastavuoroista tunnustamismenettelyä siten, että tavoitteena on lisätä tehokkuutta sekä parantaa täytäntöönpanoa ja määräaikojen noudattamista ja lisätä jäsenvaltioiden välistä keskinäistä luottamusta;

b)  suoritetaan vaikutustenarviointi, jossa arvioidaan kasvinsuojeluaineiden hyväksymismenettelyn käyttöönoton toteuttamiskelpoisuutta mahdollisesti EU:n tasolla komission koordinoimana tavalla, jossa otetaan huomioon maantieteelliset erityispiirteet, jotta voidaan yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden sääntöjä, vähentää merkittävästi kustannuksia ja viipeitä ja ratkaista epäreiluun kilpailuun liittyviä ongelmia ja vahvistaa kasvinsuojeluaineiden sisämarkkinoita, samalla kun otetaan huomioon, että tällaista menettelyä ei voida toteuttaa, elleivät jäsenvaltiot ohjaa siihen asianmukaisia talousarviovaroja ja asiantuntemusta;

30.  odottaa, että vaikutustenarvioinnissa vahvistetaan, vältetäänkö kaikista tehoaineiden arviointiin ja hyväksymiseen liittyvistä seikoista vastuussa olevan EU:n laajuisen yhteisen viranomaisen perustamisen avulla päällekkäiset tehtävät, mikä vähentäisi huomattavasti kustannuksia ja hallinnollisia rasitteita ja takaisi korkean ja yhdenmukaisen ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun tason sekä keskitetyn asiointipisteen tehoaineiden arviointia ja rekisteröimistä varten;

31.  katsoo, että EU:n tasolla yhdenmukainen kasvinsuojeluaineiden hyväksymismenettely voisi tuoda yhteisiä ratkaisuja pienviljelijöille, jotka ovat tällä hetkellä teknisessä umpikujassa lupakustannusten sekä yksityisten ja julkisten toimijoiden investointien ja tutkimusten puutteen seurauksena;

32.  panee merkille, että jäsenvaltioiden välinen puutteellinen yhteensovittaminen johtaa päällekkäiseen työhön, mikä aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia ja lisää hallinnollisia rasitteita;

33.  panee huolestuneena merkille, että viljelijöillä on käytettävissään aiempaa vähemmän välineitä, sillä asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanon jälkeen on hyväksytty hyvin vähän uusia tehoaineita; muistuttaa komissiota ja jäsenvaltiota siitä, että on tärkeää rahoittaa tutkimusta ja innovointia etenkin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta, jotta löydetään ympäristön, terveyden ja talouden kannalta toteuttamiskelpoisia, turvallisia ja tehokkaita vaihtoehtoja kasvien suojeluun, ja korostaa, että maanviljelijöitä on opastettava vaihtoehtoisten ratkaisujen käyttöönotossa, jotta he voivat vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä, ja on taattava, että kestävä maatalous täyttää kasvavan globaalin väestön tarpeet ja vastaa ympäristöä ja terveyttä koskeviin huoliin; korostaa, että tutkimuksella ja teknologialla on merkittävä rooli käytettävissä olevien välineiden lisäämisessä, jotta maatalous voi vastata nykyisiin ja tuleviin haasteisiin, kuten resistenssin kehittymisen välttämiseen;

34.  panee tyytyväisenä merkille komission toteuttamat toimet, joiden yhteydessä se laati koordinointivälineen vähäistä käyttöä varten tarkoitettujen kasvinsuojeluaineiden hyväksymistä varten, mutta korostaa kuitenkin tarvetta edistää tehoaineiden parempaa saatavuutta tällaista tarkoitusta varten ja muistuttaa, että vähäinen käyttö koskee suurinta osaa viljelmistä monissa jäsenvaltioissa;

35.  katsoo, että asetusta (EY) N:o 1107/2009 on myös muutettava siten, että otetaan paremmin huomioon aineet, joita ei pidetä kasvinsuojeluaineina mutta joiden käyttöön kasvien suojelussa sovelletaan tätä samaa asetusta; toteaa, että nämä aineet tarjoavat mielenkiintoisia vaihtoehtoja integroitujen tuotantomenetelmien ja joidenkin biotorjunta-aineiden muodossa;

36.  suhtautuu myönteisesti sellaisen kasvinsuojeluaineiden vähäisiä käyttötarkoituksia käsittelevän koordinointielimen perustamiseen, joka tukee jäsenvaltioiden, kasvattajaorganisaatioiden ja teollisuuden välistä koordinointia ratkaisujen kehittämiseksi vähäisiä käyttötarkoituksia varten; painottaa tarvetta taata koordinointielimelle pitkäaikainen ja jatkuva rahoitus;

37.  kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan tietoja ja hyviä käytäntöjä, jotka perustuvat haitallisten organismien torjunnasta saatuihin tutkimustuloksiin ja mahdollistavat ympäristön, terveyden ja talouden kannalta toteuttamiskelpoiset vaihtoehtoiset ratkaisut;

38.  muistuttaa, että pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) rooliin uusien tuotteiden kehittämisessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä monilla pk-yrityksillä ei ole suuria resursseja, joita uusien aineiden kehittämis- ja hyväksymisprosessi edellyttää;

39.  kehottaa komissiota tiivistämään tietojen ja erityisesti jäämiä koskevien tietojen tuottamisen koordinointia jäsenvaltioiden välillä;

40.  katsoo, että EU:n ulkopuolelta tuotuihin tuotteisiin, joiden viljelyssä on käytetty kasvinsuojeluaineita, on sovellettava samoja tiukkoja kriteereitä kuin EU:n sisällä tuotettuihin tuotteisiin; ilmaisee huolensa siitä, että tuontituotteiden tuotannossa on saatettu käyttää kasvinsuojeluaineita, joita ei ole rekisteröity EU:ssa;

41.  kehottaa komissiota ehdottamaan yleiseurooppalaista hyväksyntäjärjestelmää vähän viljellyille ja erityiskasveille sekä yhteistä paljon/vähän viljeltyjen kasvien luetteloa, jota on sovellettava EU:n tasolla;

42.  katsoo, että vähäriskisillä torjunta-aineilla voi olla tärkeä osa integroidussa torjunnassa, ja kehottaa nopeuttamaan niiden hyväksymisprosessia, jotta ne voitaisiin helpommin sisällyttää kasvinsuojelustrategioihin.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

20.6.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

32

11

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

John Stuart Agnew, Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, Richard Ashworth, José Bové, Daniel Buda, Nicola Caputo, Matt Carthy, Michel Dantin, Paolo De Castro, Albert Deß, Diane Dodds, Jørn Dohrmann, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Luke Ming Flanagan, Karine Gloanec Maurin, Beata Gosiewska, Martin Häusling, Esther Herranz García, Jan Huitema, Peter Jahr, Ivan Jakovčić, Zbigniew Kuźmiuk, Norbert Lins, Philippe Loiseau, Mairead McGuinness, Giulia Moi, Ulrike Müller, Maria Noichl, Marijana Petir, Bronis Ropė, Maria Lidia Senra Rodríguez, Czesław Adam Siekierski, Marc Tarabella, Maria Gabriela Zoană, Marco Zullo

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Franc Bogovič, Karin Kadenbach, Elsi Katainen, Anthea McIntyre, Momchil Nekov, Miguel Viegas

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Krzysztof Hetman

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ LAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

32

+

ALDE

Jan Huitema, Ivan Jakovčić, Elsi Katainen, Ulrike Müller

ECR

Jørn Dohrmann, Beata Gosiewska, Zbigniew Kuźmiuk, Anthea McIntyre

NI

Diane Dodds

PPE

Richard Ashworth, Franc Bogovič, Daniel Buda, Michel Dantin, Albert Deß, Herbert Dorfmann, Norbert Erdős, Esther Herranz García, Krzysztof Hetman, Peter Jahr, Norbert Lins, Mairead McGuinness, Marijana Petir, Czesław Adam Siekierski

S&D

Clara Eugenia Aguilera García, Eric Andrieu, Nicola Caputo, Paolo De Castro, Karine Gloanec Maurin, Karin Kadenbach, Momchil Nekov, Maria Noichl, Maria Gabriela Zoană

11

-

EFDD

John Stuart Agnew, Giulia Moi, Marco Zullo

ENF

Philippe Loiseau

GUE/NGL

Matt Carthy, Luke Ming Flanagan, Maria Lidia Senra Rodríguez, Miguel Viegas

VERTS/ALE

José Bové, Martin Häusling, Bronis Ropė

1

0

S&D

Marc Tarabella

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

Katso FAO (2015): The State of Food Security in the World; http://www.fao.org/3/a-i4646e.pdf

(2)

SWD(2018)0038.

(3)

Esimerkiksi 9. syyskuuta 2011 annettu unionin yleisen tuomioistuimen tuomio asiassa Ranskan tasavalta v. komissio, T-257/07, ECLI:EU:T:2011:444.

(4)

SWD(2018)0038.

(5)

https://www.eca.europa.eu/Lists/News/NEWS1210_11/NEWS1210_11_EN.PDF

(6)

https://www.efsa.europa.eu/sites/default/files/corporate_publications/files/policy_independence.pdf


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

10.7.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

48

2

8

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Marco Affronte, Margrete Auken, Pilar Ayuso, Zoltán Balczó, Catherine Bearder, Ivo Belet, Biljana Borzan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Birgit Collin-Langen, Miriam Dalli, Seb Dance, Mark Demesmaeker, Stefan Eck, Bas Eickhout, Karl-Heinz Florenz, Francesc Gambús, Arne Gericke, Jens Gieseke, Julie Girling, Sylvie Goddyn, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Jytte Guteland, György Hölvényi, Anneli Jäätteenmäki, Karin Kadenbach, Urszula Krupa, Giovanni La Via, Jo Leinen, Peter Liese, Valentinas Mazuronis, Susanne Melior, Miroslav Mikolášik, Rory Palmer, Massimo Paolucci, Piernicola Pedicini, Bolesław G. Piecha, Pavel Poc, John Procter, Julia Reid, Frédérique Ries, Daciana Octavia Sârbu, Annie Schreijer-Pierik, Davor Škrlec, Renate Sommer, Adina-Ioana Vălean, Damiano Zoffoli

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Guillaume Balas, Anja Hazekamp, Jan Huitema, Merja Kyllönen, Alojz Peterle, Christel Schaldemose, Keith Taylor

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Marc Joulaud, Stanisław Ożóg


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

48

+

ALDE

Catherine Bearder, Jan Huitema, Anneli Jäätteenmäki, Valentinas Mazuronis, Frédérique Ries

ECR

Mark Demesmaeker

EFDD

Piernicola Pedicini

ENF

Sylvie Goddyn

GUE/NGL

Stefan Eck, Anja Hazekamp, Merja Kyllönen

NI

Zoltán Balczó

PPE

Pilar Ayuso, Ivo Belet, Birgit Collin-Langen, Francesc Gambús, Jens Gieseke, Françoise Grossetête, Andrzej Grzyb, Marc Joulaud, Giovanni La Via, Peter Liese, Miroslav Mikolášik, Alojz Peterle, Annie Schreijer-Pierik, Adina-Ioana Vălean

S&D

Guillaume Balas, Biljana Borzan, Paul Brannen, Soledad Cabezón Ruiz, Nessa Childers, Miriam Dalli, Seb Dance, Jytte Guteland, Karin Kadenbach, Jo Leinen, Susanne Melior, Rory Palmer, Massimo Paolucci, Pavel Poc, Christel Schaldemose, Daciana Octavia Sârbu, Damiano Zoffoli

VERTS/ALE

Marco Affronte, Margrete Auken, Bas Eickhout, Davor Škrlec, Keith Taylor

2

-

EFDD

Julie Reid

PPE

Julie Girling

8

0

ECR

Arne Gericke, Urszula Krupa, Stanisław Ożóg, Bolesław G. Piecha, John Procter

PPE

Karl-Heinz Florenz, György Hölvényi, Renate Sommer

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 29. elokuuta 2018Oikeudellinen huomautus