Menettely : 2018/2081(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0327/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0327/2018

Keskustelut :

PV 12/11/2018 - 19
CRE 12/11/2018 - 19

Äänestykset :

PV 13/11/2018 - 4.2

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0441

MIETINTÖ     
PDF 285kWORD 58k
15.10.2018
PE 623.849v02-00 A8-0327/2018

EU:n kehitysavusta koulutuksen alalla

(2018/2081(INI))

Kehitysvaliokunta

Esittelijä: Vincent Peillon

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

EU:n kehitysavusta koulutuksen alalla

(2018/2081(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 26 artiklan, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada opetusta ja opetuksen on oltava ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta maksutonta,

–  ottaa huomioon kestävästä kehityksestä 25. syyskuuta 2015 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”, jossa todetaan, että oikeudenmukaisuus, osallisuus ja sukupuolten tasa-arvo liittyvät erottamattomasti kaikkien oikeuteen koulutukseen,

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen tavoitteet ja etenkin tavoitteen 4: taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet sekä Incheonin julistuksen ja toimintakehyksen kestävän kehityksen tavoitteen 4 toteuttamisesta, jossa todetaan, että sukupuolten tasa-arvo ja kaikkien oikeus koulutukseen liittyvät erottamattomasti toisiinsa,

–  ottaa huomioon naisten syrjinnän poistamista käsittelevän YK:n komitean yleisen suosituksen nro 36 (2017), joka koskee tyttöjen ja naisten oikeutta koulutukseen,

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen rahoitusta koskevan Addis Abeban toimintasuunnitelman, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 27. heinäkuuta 2015,

–  ottaa huomioon oikeudesta opetukseen 22. kesäkuuta 2017 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 35/L2 ”The right to education: follow-up to Human Rights Council resolution 8/4”,

–  ottaa huomioon vuonna 2002 annetun komission tiedonannon koulutuksesta ja köyhyyden vähentämisestä kehitysmaissa (COM(2002)0116),

–  ottaa huomioon koulutuksesta kehitysmaissa vuonna 2010 laaditun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”More and Better Education in Developing Countries” (SEC(2010)0121),

–  ottaa huomioon vuonna 2018 annetun komission tiedonannon koulutuksesta hätätilanteissa ja pitkittyneissä kriiseissä (COM(2018)0304),

–  ottaa huomioon G7-ryhmän 9. kesäkuuta 2018 hyväksymän Charlevoix'n julkilausuman tyttöjen, murrosikäisten tyttöjen ja naisten laadukkaasta koulutuksesta kehitysmaissa,

–  ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ja kehitysyhteistyöpolitiikan työnjakoa koskevat EU:n menettelysäännöt (COM(2007)0072),

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman yhteisen valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0182) täytäntöönpanosta – Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvaltaa edistävät toimenpiteet: Tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla (2016–2020)(1),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman kehitysmaiden velan kestävyyden parantamisesta(2),

–  ottaa huomioon koulutuksesta vuonna 2017 julkaistun Unescon maailmaanlaajuisen seurantaraportin ”Accountability in education: Meeting our commitments”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0327/2018),

A.  katsoo, että koulutus on perusihmisoikeus ja keskeistä kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että koulutuksella ehkäistään köyhyyden siirtymistä sukupolvelta toiselle ja että sillä on keskeinen rooli sukupuolten tasa-arvon toteuttamisessa ja naisten vaikutusvallan vahvistamisessa; katsoo, että koulutukseen oikeudellisena alueena kuuluu muutakin kuin laskennallinen tasa-arvo ja että koulutuksessa ja koulutuksella olisi edistettävä todellista sukupuolten tasa-arvoa;

B.  ottaa huomioon, että viimeisin komission tiedonanto koulutuksesta kehitysmaissa on vuodelta 2002 ja sitä päivitettiin vasta vuonna 2010 laaditulla valmisteluasiakirjalla;

C.  ottaa huomioon, että koulutustuen osuus oli 8,3 prosenttia koko kehitysavusta vuonna 2009; toteaa, että sen osuus oli vähentynyt 6,2 prosenttiin vuonna 2015; ottaa huomioon, että unionin ja sen jäsenvaltioiden osuus väheni 11 prosentista 7,6 prosenttiin saman ajanjakson aikana;

D.  ottaa huomioon, että unionin ja sen jäsenvaltioiden tuki peruskoulutukselle väheni 33,9 prosenttia vuodesta 2009 vuoteen 2015; toteaa, että tämä on enemmän kuin koulutustuki yleensä (15,2 prosenttia);

E.  ottaa huomioon, että 264 miljoonaa kouluikäistä lasta tai nuorta ei saanut vuonna 2015 perus- tai keskiasteen koulutusta;

F.  ottaa huomioon, että vuoden 2017 lopussa maailmassa oli yli 25,4 miljoonaa pakolaista, joista 7,4 miljoonaa oli peruskouluikäisiä lapsia, joista 4 miljoonaa ei saanut minkäänlaista peruskoulutusta; ottaa huomioon, että epävakauden ja konfliktien koettelemissa maissa 37 prosenttia enemmän tyttöjä kuin poikia jää peruskoulutuksen ulkopuolelle ja nuoret naiset jäävät lähes 90 prosenttia todennäköisemmin keskiasteen koulutuksen ulkopuolelle kuin nuoret miehet maissa, joissa ei ole konflikteja;

G.  ottaa huomioon, että YK:n vuonna 2017 julkaiseman kestävän kehityksen tavoitteita koskevan raportin mukaan vuonna 2011 vain noin neljäsosassa Saharan eteläpuolisen Afrikan kouluista oli sähköt ja alle puolessa niistä oli saatavilla juomavettä; ottaa huomioon, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on prosentuaalisesti vähiten koulutettuja peruskoulun ja keskiasteen koulutuksen opettajia;

H.  katsoo, että kehitysmaiden koulutuksen tukemisessa keskityttiin aiemmin liikaa oppilaiden määrään ja liian vähän tarjotun koulutuksen laatuun; toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteen 4 päämääränä on, että laadukas koulutus on kaikkien saatavilla vuoteen 2030 mennessä;

I.  ottaa huomioon, että joillakin kehitysmaiden yrityksillä on vaikeuksia löytää niiden tarpeita vastaavaa pätevää työvoimaa;

J.  katsoo, että vuodesta 2016 alkaen toteutetut toimet, jotka ovat tervetulleita, eivät ole kuitenkaan olleet riittäviä kuromaan umpeen kertynyttä viivettä ja niitä on sen vuoksi jatkettava ja tehostettava;

K.  ottaa huomioon, että Unescon mukaan alhaisen tulotason maiden ja alemman keskitulotason maiden koulutustuki olisi kerrottava kuudella, jotta kestävän kehityksen tavoite 4 saavutettaisiin vuoteen 2030 mennessä; ottaa huomioon, että koulutusmahdollisuuksien rahoitusta koko maailmassa käsittelevän kansainvälisen koulutuskomission (International Commission on Financing Global Education Opportunity) mukaan koulutustuen olisi oltava vuoteen 2030 mennessä 89 miljardia Yhdysvaltain dollaria nykyiseen 12 miljardiin verrattuna;

Koulutuksen asettaminen kehityksen keskiöön

1.  on vakuuttunut siitä, että koulutustuen on oltava etusijalla, koska koulutus on perusoikeus, mutta myös siksi, että se on olennaisen tärkeä muiden kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta: taloudellinen kehitys ja eriarvoisuuden vähentäminen, sukupuolten tasa-arvo, tyttöjen ja naisten voimaannuttaminen, terveys, demokratia ja oikeusvaltio sekä konfliktinesto;

2.  pitää näin ollen valitettavana, että koulutustuki ei ole kansainvälisten avunantajien painopiste; vaatii voimakkaasti, että koulutus asetetaan unionin ja sen jäsenvaltioiden kehityspolitiikkojen keskiöön;

3.  on tietoinen siitä, että kestävän kehityksen tavoitteen 4 saavuttaminen edellyttää mittavia investointeja koulutusjärjestelmiin; toteaa, että kehitysmaiden on ensin tehtävä tämä investointi mutta kansainvälinen apu on edelleen välttämätöntä rahoituksen puutteen korjaamiseksi;

4.  pyytää komissiota päivittämään vuonna 2002 antamansa tiedonannon koulutuksesta ja köyhyyden vähentämisestä kehitysmaissa ja vuonna 2010 laaditun työasiakirjansa; toteaa, että uudessa tiedonannossa on esitettävä keinot kestävän kehityksen tavoitteen 4 saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä;

5.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita käyttämään 10 prosenttia julkisesta kehitysavustaan koulutukseen vuoteen 2024 mennessä ja 15 prosenttia vuonna 2030;

6.  muistuttaa, että kehitysmaiden ponnistelujen tarpeellinen tehostaminen oikeudenmukaisten verojärjestelmien edistämiseksi ja laittomien rahavirtojen torjumiseksi ja julkisen kehitysavun välttämätön lisääminen eivät riitä kattamaan rahoituksen puutetta; kehottaa näin ollen luomaan innovatiivisia rahoitusvälineitä, jotka tehostavat olemassa olevia rahoitusmekanismeja ja -aloitteita ja ovat yhteensopivia niiden kanssa, jotta voidaan vahvistaa kansallisia koulutusjärjestelmiä;

7.  seuraa mielenkiinnolla koulutusmahdollisuuksien rahoitusta koko maailmassa käsittelevän kansainvälisen koulutuskomission ehdotusta koulutusta koskevan kansainvälisen rahoitusvälineen (International Financing Facility for Education, IFFEd) perustamisesta edellyttäen, että sillä tosiasiallisesti täydennetään nykyisiä toimia eikä korvata niitä; katsoo, että tämä aloite on toteutettava synergiassa maailmanlaajuisen koulutuskumppanuuden toimien kanssa; huomauttaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä tukikelpoisten maiden lainanottokykyyn ennen rahoituksen myöntämistä;

8.  toteaa, että sosiaalista osallisuutta ja inhimillistä kehitystä koskeva unionin julkisen kehitysavun 20 prosentin tavoite, joka kattaa perussosiaalipalvelut, kuten terveydenhuollon ja koulutuksen, on epätarkka eikä mahdollista menojen riittävää seurantaa; pyytää sisällyttämään määrälliset tavoitteet seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen;

Painopisteiden toteuttaminen

9.  muistuttaa, että perustaitojen hallinta, mukaan lukien digitaalinen lukutaito, on edellytys osaamisen kehittämiselle ja työelämään siirtymiselle, että tyttöjen koulutuksella on tärkeä vipuvaikutus kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen, terveyteen ja hyvinvointiin sekä rauhanomaisten yhteiskuntien luomiseen ja että vähiten kehittyneet maat ovat altteimpia rahoituksen puutteelle ja kuuluvat samanaikaisesti niihin maihin, joissa investointi tuottaa suurimmat inhimilliset, sosiaaliset, taloudelliset ja terveydelliset hyödyt;

10.  muistuttaa, että heikossa asemassa olevien ryhmien vaikutusvallan vahvistaminen on ratkaisevan tärkeää köyhyyden poistamiseksi; korostaa, että osallistavan ja tasapuolisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien olisi oltava kaikkien ihmisten saatavilla riippumatta sukupuolesta, etnisestä taustasta, kielestä, uskonnosta, poliittisesta tai muusta mielipiteestä sekä vammaisten henkilöiden, maahanmuuttajien ja alkuperäiskansojen saatavilla;

11.  toteaa näin ollen, että unionin koulutustuen avulla on toteutettava ensin kaksi painopistettä: asetetaan etusijalle korkealaatuinen ja osallistava peruskoulutus ja tarjotaan tehostettua tukea vähiten kehittyneille maille;

12.  korostaa etenkin kestävän kehityksen tavoitetta 4.1, jolla pyritään varmistamaan kaikille 12-vuotinen ilmainen ja laadukas perus- ja keskiasteen koulutus; muistuttaa, että sen olisi oltava Afrikan ja EU:n kumppanuuden keskeinen pilari vuoden 2017 Euroopan unionin ja Afrikan unionin huippukokouksessa sovittujen strategisten painopisteiden mukaisesti; toteaa, että maksuttomuuden on katettava paitsi maksuton koulunkäynti myös kaikki piilokustannukset, kuten koulutarvikkeisiin, -kuljetukseen ja -ruokaan liittyvät kustannukset; katsoo, että valtioiden on harkittava apurahajärjestelmiä, joilla mahdollistetaan heikoimmassa asemassa olevien lasten koulunkäynti; muistuttaa, että on tärkeää taata moniarvoisuus ja vanhempien valinnanvapaus; vaatii kuitenkin kestävän kehityksen tavoitteen 4.1 ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 26 artiklan mukaisesti, että unioni ja sen jäsenvaltiot pidättäytyvät käyttämästä julkista kehitysapua sellaisten kaupallisessa tarkoituksessa toimivien voittoa tavoittelevien oppilaitosten tukemiseen, jotka eivät kunnioita unionin periaatteita ja arvoja;

13.  kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita käyttämään vähintään puolet koulutustuestaan peruskoulutukseen vuoteen 2030 mennessä;

14.  pyytää lisäksi, että vähintään 40 prosenttia unionin ja sen jäsenvaltioiden koulutustuesta kohdistetaan vähiten kehittyneille maille;

15.  pyytää kiinnittämään erityistä huomiota tyttöjen ja poikien tasa-arvoon koulussa, mikä on olennaisen tärkeää kestävän kehityksen ja sen periaatteen kannalta, jonka mukaan ketään ei jätetä syrjään; kehottaa unionia edistämään osallistavaa ja laadukasta koulutusta, jotta voidaan poistaa esteet tyttöjen koulutukseen pääsyltä, koulunkäyntiin osallistumiselta ja opintojen loppuun saattamiselta; palauttaa mieliin tavoitteen, jonka mukaan 85 prosenttiin unionin uusista ohjelmista olisi sisällytettävä sukupuolten tasa-arvo päätavoitteena tai merkittävänä tavoitteena vuoteen 2020 mennessä; pyytää lopuksi tukemaan sellaisten koulutusjärjestelmien toteuttamista, jotka täyttävät vammaisten oppilaiden sekä muiden vähemmistöjen ja heikossa asemassa olevien ryhmien erityistarpeet, paikalliset erityispiirteet huomioon ottaen;

16.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio hyväksyi tiedonannon koulutuksesta hätätilanteissa ja pitkittyneissä kriiseissä ja tavoitteen, jonka mukaan 10 prosenttia unionin humanitaarisesta avusta osoitetaan koulutukseen vuodesta 2019 lähtien;

17.  muistuttaa, että pakolaislasten tai kotiseudultaan siirtymään joutuneiden lasten koulutus on asetettava etusijalle heti alusta lähtien; korostaa, että on tärkeää tukea epävakauden ja konfliktien koettelemia maita niiden järjestelmien kestokyvyn lujittamiseksi ja laadukkaaseen koulutukseen, myös keskiasteen koulutukseen, pääsyn takaamiseksi pakolaislapsille ja -nuorille, maan sisäisesti siirtymään joutuneille ja heitä vastaanottaville yhteisöille;

18.  korostaa, että on tarpeen vastata kaikki sidosryhmät huomioon ottaen yhtenäisemmin, nopeammin, järjestelmällisemmin ja tehokkaammin koulutustarpeisiin hätätilanteissa hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämistä koskevan periaatteen mukaisesti;

19.  toteaa, että tietyt kohdemaat eivät kykene tai eivät halua vastata väestön perustarpeisiin, koulutustarpeet mukaan lukien; kehottaa yksilöimään sopivimman kansalaisyhteiskunnan kumppanin ja lujittamaan ja laajentamaan kansalaisjärjestöjen ja muiden toimijoiden tällä alalla harjoittamia hyviä käytäntöjä;

20.  korostaa keskiasteen, teknillisen ja ammatillisen koulutuksen merkitystä nuorten työllistettävyyden ja kestävän kehityksen kannalta; katsoo, että kahden viimeksi mainitun olisi johdettava ihmisarvoisiin töihin ja ne olisi suunnattava vastaamaan maan kehitysvaatimuksia ja yritysten tarpeita yhteistyössä niiden kanssa ja mahdollisuuksien mukaan niiden rahoittamina; kehottaa kiinnittämään huomiota hankkeisiin, joissa yksityinen sektori osallistuu koulutuskeskuksiin, ja kehottaa komissiota pohtimaan, kuinka tällaisten aloitteiden kehittämistä voidaan tukea taloudellisesti; panee merkille, että unionin ulkoista investointiohjelmaa voitaisiin hyödyntää näiden tavoitteiden saavuttamiseen, ja pyytää kansalaisyhteiskunnan organisaatioita osallistumaan strategisesti suunnitteluun ja täytäntöönpanoon tällä alalla;

21.  on huolissaan ns. aivovuodosta; panee merkille, että jotkin jäsenvaltiot osoittavat yli puolet koulutustuestaan koulunkäyntiin liittyviin kustannuksiin alueellaan; katsoo, että tätä osuutta olisi vähennettävä koulutustukea lisäämällä; kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan ja soveltamaan hyviä käytäntöjä ja kokemuksia, kuten akateemista ja ammatillista vaihtoa; katsoo, että toistuvaisviisumit antaisivat näille opiskelijoille mahdollisuuden päivittää tietojaan ja edistäisivät liikkuvuutta; kehottaa samalla ottamaan käyttöön kannustimia tai toimia, joilla kannustettaisiin opiskelijoita työskentelemään vähimmäisaika talouden tai hallinnon alalla kotimaissaan paluunsa jälkeen, jotta hankitusta tietämyksestä olisi hyötyä pääasiassa kumppanimaille;

22.  toteaa, että opetuksen laatu on olennaisen tärkeää oppimisen kannalta; panee huolestuneena merkille, että opettajankoulutuksen laatu ja saatavuus ovat edelleen vakavia ongelmia erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa; korostaa, että on toteutettava opettajien perus- ja täydennyskoulutusta koskevia toimia, joissa painotetaan osaamista ja opetustaitoja sekä heidän rekrytointiaan, palkkaustaan ja työolojaan, jotta voidaan muun muassa kannustaa heitä pysymään työssään ja välittämään tietämystään tuleville sukupolville; vaatii lisäämään vaihto-ohjelmia kehitysmaiden opettajien ja unionin jäsenvaltioiden opettajien välillä esimerkiksi Erasmus+ -ohjelman avulla;

23.  panee merkille mittavat investoinnit, joita tarvitaan kouluinfrastruktuuriin, -tarvikkeisiin ja -tiloihin etenkin maaseutualueilla tai harvaan asutuilla alueilla tasavertaisen koulutukseen pääsyn varmistamiseksi kaikille ilman syrjintää;

24.  korostaa uusien teknologioiden merkitystä koulutuksen saatavuuden ja laadun parantamisessa erityisesti tiedon levittämisen, opettajien koulutuksen, opetustaidon ja kehityksen ja oppilaitosten hallinnon kannalta; korostaa tarvetta tarttua digitalisaation tarjoamiin mahdollisuuksiin sen varmistamiseksi, että nykyaikaiset tiedot ja opetusmenetelmät saavat jalansijaa kehitysmaissa; kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että näillä uusilla teknologioilla on tuettava koulutuksellisia toimia eivätkä ne saa korvata niitä heikentämällä opetusvaatimuksia; kehottaa arvioimaan entistä paremmin teknologisten investointien vaikutusta oppimistuloksiin; korostaa digitaalisten taitojen kehittämistä naisten ja tyttöjen vaikutusvallan vahvistamiseksi;

25.  pyytää lisäämään toimia, joilla pyritään vastaamaan digitaalisen syrjäytyneisyyden asettamiin haasteisiin keskeisiä digitaalisia perustaitoja koskevan koulutuksen ja tieto- ja viestintäteknologian käytön helpottamista koskevien aloitteiden avulla; kehottaa lisäksi sisällyttämään digitaalisen lukutaidon kehitysmaiden koulujen opetussuunnitelmiin kaikilla koulutustasoilla, jotta oppilaat voivat hankkia tarvittavat taidot voidakseen saada helpommin tietoa;

26.  toteaa, että koulutuksen avulla tulevan sukupolven on voitava elää täysipainoista tuottavaa elämää robotisaation ja automaation muuttamassa maailmassa; katsoo, että sekä työnhakijoiden että yritysten odotusten täyttämiseksi saatavilla olevan koulutuksen olisi oltava aidosti ammattiin valmistavaa ja että tämän saavuttamiseksi koulutusalalla ei pitäisi sulkea pois kumppanuuksia yksityissektorin kanssa; painottaa tässä suhteessa joustavien taitojen merkitystä mutta myös elämäntaitojen ja sosiaalisten taitojen merkitystä koulutuksessa; on vakuuttunut siitä, että koulussa saatavan akateemisen tiedon lisäksi lasten on saatava ajattelun taitoja, jotta he voivat kyseenalaistaa oikealla tavalla, sekä luovia taitoja, jotta he voivat toteuttaa ajatuksia käytännössä, ja että heidän on kyettävä elinikäiseen oppimiseen;

27.  korostaa koulutuksen ja terveyden välistä yhteyttä; katsoo, että oppimisen edistämisen lisäksi kouluterveydenhuollolla ja terveyskasvatuksella pystytään tavoittamaan suuria osia yhteiskunnasta; pyytää ottamaan käyttöön kokonaisvaltaisen ja yhteisen lähestymistavan tyttöjen ja poikien seksuaalikasvatukseen, jossa käsitellään terveyttä koskevia kysymyksiä, kuten HIV, perhesuunnittelu ja raskaus, ja jolla tuetaan myös laaja-alaisempien tavoitteiden saavuttamista, esimerkiksi tyttöjen koulutukseen pääsyn parantamista; korostaa hoitopalvelujen tarjoajien merkitystä psykososiaalisen tuen kannalta varsinkin konfliktin koettelemissa maissa, jotta voitaisiin parantaa lasten henkilökohtaista selviytymiskykyä;

28.  kannustaa jäsenvaltioita varmistamaan, että pienet lapset saavat ainakin vuoden ilmaista esiopetusta kestävän kehityksen tavoitteen 4.2 mukaisesti;

29.  toteaa, että ainoastaan suotuisa ympäristö mahdollistaa laadukkaan koulutuksen, mukaan lukien vanhempien osallistuminen, ravitsemukseen liittyvät näkökohdat, turvallisuus, sähkön ja veden saanti sekä asianmukaiset saniteettitilat, jotta pojat ja tytöt voivat todella hyötyä koulusta ja jotta opintonsa päättävien määrä lisääntyy erityisesti peruskoulutuksessa;

Avun laadun parantaminen

30.  katsoo, että avun vaikuttavuuden parantaminen edellyttää koulutusjärjestelmien, myös valtiosta riippumattomien koulutuslaitosten, koulutuksen laadun ja oppimistulosten arviointia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rahoittamaan tutkimusta sekä tietojen ja luotettavien, teknisten, syrjimättömien ja riippumattomien arviointivälineiden yhdistämistä;

31.  pitää ensiarvoisen tärkeänä avunantajien koordinoinnin parantamista paikallisissa koulutusryhmissä, jotta voitaisiin välttää kehitysaputoimien päällekkäisyydet ja jopa tilanteet, joissa niiden välillä on ristiriitaisuuksia; kehottaa jäsenvaltioita turvautumaan järjestelmällisemmin yhteiseen ohjelmasuunnitteluun ja toimivallan siirtoon; muistuttaa, että kehitysapu ei saisi edistää vaikuttamisstrategiaa;

32.  korostaa hallitusten velvollisuutta varmistaa kansalaistensa oikeus saada opetusta; korostaa siksi tarvetta varmistaa kaikilla tasoilla vastuullisten toimijoiden valmiudet tarjota palveluja kaikille ja luoda laitoksia, strategioita ja kansallisia opetussuunnitelmia, jotka ovat tasapuolisia, saatavilla ja syrjimättömiä, joihin sitoudutaan aidosti ja jotka laaditaan avaintoimijoiden, myös kansalaisyhteiskunnan, laajan kuulemisen ja strategisen osallistumisen perusteella ja joihin sisältyy erityisiä tavoitteita ja seurantajärjestelmiä, säännöllisiä arviointeja ja tarkastuksia, selkeä ja avoin vastuualueiden rajaaminen ja resurssien jakaminen, johon kohdistetaan riippumattomia tarkastuksia; kehottaa hyväksymään kansallisia sääntelykehyksiä koulutuspalvelujen luomista ja toimintaa varten;

33.  korostaa tuen ennustettavuutta ja sen omistajuutta kumppanivaltioissa; toteaa tässä yhteydessä, että talousarviotuki ja monenvälisten järjestöjen myöntämä tuki vastaavat parhaiten näitä vaatimuksia;

34.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan mahdollisuuksien mukaan etusijalle alakohtaisen talousarviotuen, johon sovelletaan tiukkoja perusteita, hyvä hallintotapa mukaan lukien, ja tehokkaita tarkastuksia etenkin korruptiotapausten välttämiseksi; muistuttaa, että edunsaajina olevat kolmannet valtiot sitoutuvat maksamaan takaisin maksut, jos ilmenee vakavia sääntöjenvastaisuuksia; kehottaa ottamaan kansalaisyhteiskunnan mukaan rahoitussopimusten valvontaan; korostaa tarvetta ottaa käyttöön seurantajärjestelmä, jolla voidaan tarkastaa, onko kehitysapuun tarkoitettuja varoja käytetty väärin, ja soveltaa tämän johdosta seuraamuksia, myös kohdentamalla varoja uudelleen, jotta voidaan tukea enemmän niitä maita, jotka noudattavat parempia käytäntöjä tällä alalla;

35.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden roolia koulutustukea koskevien ohjelmien valmistelussa ja täytäntöönpanossa, myös talousarviotuen yhteydessä;

36.  panee merkille, että ainoastaan kolmasosa tuesta koulutuksen alalla kanavoidaan monenvälisten elinten kautta kun taas terveyden alalla määrä on kaksi kolmasosaa; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään maailmanlaajuisen koulutuskumppanuuden ja Education Cannot Wait -rahaston rahoitusta; katsoo, että maailmanlaajuisen koulutuskumppanuuden olisi seuraavassa vuoden 2020 jälkeisessä strategisessa suunnitelmassaan voitava jatkaa ohjelmakauttaan kolmesta vuodesta kuuteen vuoteen, jotta rahoitus olisi vakaampaa ja ennakoitavampaa, mikä on erityisen tärkeää kansallisten koulutusjärjestelmien lujittamiseksi;

°

°  °

37.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0239.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0104.


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

9.10.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

25

0

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Beatriz Becerra Basterrechea, Ignazio Corrao, Nirj Deva, Mireille D’Ornano, Enrique Guerrero Salom, Maria Heubuch, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Stelios Kouloglou, Linda McAvan, Norbert Neuser, Vincent Peillon, Lola Sánchez Caldentey, Eleni Theocharous, Mirja Vehkaperä, Bogdan Brunon Wenta, Anna Záborská, Joachim Zeller, Željana Zovko

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Thierry Cornillet, Ádám Kósa, Cécile Kashetu Kyenge, Florent Marcellesi, Paul Rübig, Kathleen Van Brempt

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Krzysztof Hetman, Kati Piri


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

25

+

ALDE

Beatriz Becerra Basterrechea, Thierry Cornillet, Mirja Vehkaperä

ECR

Nirj Deva, Eleni Theocharous

EFDD

Ignazio Corrao, Mireille D’Ornano

GUE/NGL

Stelios Kouloglou, Lola Sánchez Caldentey

PPE

Krzysztof Hetman, Teresa Jiménez‑Becerril Barrio, Ádám Kósa, Paul Rübig, Bogdan Brunon Wenta, Joachim Zeller, Željana Zovko

S&D

Enrique Guerrero Salom, Cécile Kashetu Kyenge, Linda McAvan, Norbert Neuser, Vincent Peillon, Kati Piri, Kathleen Van Brempt

Verts/ALE

Maria Heubuch, Florent Marcellesi

0

-

 

 

1

0

PPE

Anna Záborská

Symbolien selitys:

+  :  Puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 30. lokakuuta 2018Oikeudellinen huomautus