Menettely : 2018/2077(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0352/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0352/2018

Keskustelut :

PV 15/11/2018 - 2
CRE 15/11/2018 - 2

Äänestykset :

PV 15/11/2018 - 5.7
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0464

MIETINTÖ     
PDF 353kWORD 79k
24.10.2018
PE 623.612v03-00 A8-0352/2018

sukupuolten tasa-arvoa edistävistä hoitopalveluista EU:ssa

(2018/2077(INI))

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta

Esittelijä: Sirpa Pietikäinen

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

sukupuolten tasa-arvoa edistävistä hoitopalveluista EU:ssa

(2018/2077(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Työssäkäyvien vanhempien ja omaisiaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisen tukemista koskeva aloite” (COM(2017)0252),

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2017 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja neuvoston direktiivin 2010/18/EU kumoamisesta (COM(2017)0253),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1, 3, 5, 27, 31, 32, 33 ja 47 artiklan,

–  ottaa huomioon New Yorkissa 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW),

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, jonka Euroopan unioni ja kaikki sen jäsenvaltiot ovat ratifioineet,

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvon saavuttamista ja naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä koskevan kestävän kehityksen tavoitteen 5 sekä erityisesti kestävän kehityksen tavoitteen 5.4, jossa tunnustetaan palkaton hoito- ja kotityö sekä annetaan sille arvo tarjoamalla julkisia palveluja, infrastruktuuri ja sosiaaliturvaan liittyviä käytäntöjä sekä edistämällä jaettua vastuuta kodista ja perheestä kansallisten erityispiirteiden mukaisesti,

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen tavoitteista 10. toukokuuta 2018 annetun YK:n pääsihteerin raportin ”Progress towards the Sustainable Development Goals”,

–  ottaa huomioon itsenäisen asumisen lähiyhteisöllisten tuki- ja hoivamuotojen lisäämisestä 7. joulukuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät varhaiskasvatuksesta: varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle(2),

–  ottaa huomioon Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”EU:n toimintasuunnitelma vuosiksi 2017–2019 – Sukupuolten palkkaeron kaventaminen” (COM(2017)0678),

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun sukupuolten tasa-arvoa koskevaa strategiaa käsittelevän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”The Strategic engagement for gender equality 2016–2019”, ja erityisesti sen 3.1. luvun ”Increasing female labour-market participation and the equal economic independence of women and men”, jossa tarkastellaan keinoja lisätä naisten osallistumista työmarkkinoille sekä naisten ja miesten tasa-arvoista taloudellista riippumattomuutta (SWD(2015)0278),

–  ottaa huomioon 8. toukokuuta 2018 annetun komission kertomuksen pienten lasten hoitopalveluiden kehittämisestä naisten työmarkkinoille osallistumisen, työssäkäyvien vanhempien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisen sekä kestävän ja osallistavan kasvun tehostamiseksi Euroopassa (”Barcelonan tavoitteet”) (COM(2018)0273),

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 2013 annetun komission kertomuksen Barcelonan tavoitteista: ”Pienten lasten hoitopalveluiden kehittäminen Euroopassa kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi” (COM(2013)0322),

–  ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle” (COM(2011)0066),

–  ottaa huomioon komission etenemissuunnitelman varhaiskasvatuksen laadusta: ”Quality in Early Childhood Education and Care” (Ares(2018)1505951),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre”(3),

–  ottaa huomioon seuraavat komission tiedonannot: 3. maaliskuuta 2010 ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020), 20. helmikuuta 2013 ”Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020” (COM(2013)0083) ja 26. huhtikuuta 2017 ”Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin perustamisesta” (COM(2017)0250),

–  ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon työterveyttä ja ‑turvallisuutta koskevasta EU:n strategiakehyksestä kaudelle 2014–2020 (COM(2014)0332),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman naisten taloudellisesta voimaannuttamisesta yksityisellä ja julkisella sektorilla EU:ssa(4),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman tarpeesta EU:n strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi(5),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta(6),

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman köyhyydestä: sukupuolinäkökulma(7),

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kotitalous- ja hoivatyötä tekevistä naisista EU:ssa(8),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin toiminnassa(9),

–  ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman naisten asemasta ikääntyvässä yhteiskunnassa(10),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman epätyypillisistä työsuhteista, turvatusta työurasta, joustoturvasta ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun uusista muodoista(11),

–  ottaa huomioon Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2018 annetun komission ehdotuksen neuvoston suositukseksi laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä (COM(2018)0271) ja siihen liittyvän, samana päivänä annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2018)0173),

–  ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin vuoden 2015 tasa-arvoindeksin ja työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta Euroopan unionissa vuonna 2015 laaditun katsauksen ˮReconciliation of work, family and private life in the European Union: Policy review”,

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2011 julkaistun Eurofound-säätiön raportin vammaisten hoitovelvoitteisiin liittyvistä yritysten aloitteista: ”Company initiatives for workers with care responsibilities for disabled children or adults”,

–  ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2013 julkaistun Eurofoundin tausta-asiakirjan hoivatyön vaikutuksesta nuorten työuraan: ”Caring for children and dependants: effect on careers of young workers”,

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2014 julkaistun Eurofoundin raportin laitoshoitoalasta: ”Residential care sector: Working Conditions and Job Quality”,

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2015 julkaistun Eurofondin raportin työelämän ja hoivatyön yhteensovittamisesta väestörakenteen muuttuessa: ”Working and caring: Reconciliation measures in times of demographic change”,

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2016 julkaistun Eurofoundin tiivistelmäraportin kuudennesta Euroopan työolotutkimuksesta,

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2017 julkaistun Eurofoundin tutkimuksen ikääntyvien eurooppalaisten hoitokodeista: ”Care homes for older Europeans: Public, for-profit and non-profit providers”,

–  ottaa huomioon 23. tammikuuta 2018 julkaistun Eurofoundin tutkimuksen eurooppalaisten elämänlaadusta: ”European Quality of Life Survey 2016: Quality of life, quality of public services and quality of society”,

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2014 annetun sosiaalisen suojelun komitean ja komission yhteisen kertomuksen aiheesta ”Riittävä sosiaalinen suojelu pitkäaikaishoidon tarpeisiin vastaamiseksi ikääntyvässä yhteiskunnassa”,

–  ottaa huomioon 7. lokakuuta 2016 annetun talouspoliittisen komitean ja komission yhteisen kertomuksen terveydenhoito- ja pitkäaikaishoitojärjestelmistä sekä julkisen talouden kestävyydestä, 

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2016 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon kotitalouksissa asuvien hoivatyöntekijöiden oikeuksista(12),

–  ottaa huomioon 16. lokakuuta 2014 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Perheille suunnattujen palvelujen kehittäminen työllisyysasteen nostamiseksi ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi työelämässä”(13),

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2010 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon kotityön ammatillistamisesta(14),

–  ottaa huomioon vuonna 2017 julkaistun Euroopan tasa-arvoinstituutin kertomuksen tasa-arvoindeksistä: ”Gender Equality Index Report: Measuring Gender Equality in the European Union 2005–2015”,

–  ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston maaliskuussa 2016 julkaiseman tutkimuksen miesten ja naisten työ-, hoiva- ja vapaa-ajan eroista: ”Differences in men’s and women’s work, care and leisure time” ja marraskuussa 2016 julkaistun tutkimuksen varojen käytöstä tasa-arvon edistämiseksi tietyissä jäsenvaltioissa: ”The use of funds for gender equality in selected Member States”,

–  ottaa huomioon pitkäaikaishoidon eurooppalaisesta laatukehyksestä vuonna 2012 julkaistun WeDo-hankkeen julkaisun: ”European Quality Framework for Long-term Care Services: Principles and guidelines for the wellbeing and dignity of older people in need of care and assistance”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0352/2018),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan mukaan naisten ja miesten tasa-arvo on yksi Euroopan unionin perusarvoista; toteaa lisäksi, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan mukaan unioni pyrkii kaikissa toimissaan poistamaan eriarvoisuutta ja edistämään sukupuolten tasa-arvoa; ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon toteutuminen on kuitenkin ollut hidasta;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa, josta Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio antoivat yhteisen julistuksen 17. marraskuuta 2017, vahvistetaan merkittäviä periaatteita ja pyritään antamaan unionin kansalaisille uusia oikeuksia, muun muassa sukupuolten tasa-arvo, yhtäläiset mahdollisuudet, lapsille annettava tuki ja vammaisten osallistaminen, joita EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot tukevat yksimielisesti; ottaa huomioon, että pilarin periaatteessa 9, joka koskee työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista, vahvistetaan, että vanhemmilla ja henkilöillä, joilla on hoitovelvollisuuksia, olisi oltava oikeus kohtuulliseen lomaan, joustaviin työjärjestelyihin ja hoitopalveluihin;

C.  ottaa huomioon, että naisten kokonaistyöllisyysaste EU:ssa on lähes 12 prosenttia alhaisempi kuin miesten ja että 31,5 prosenttia työssäkäyvistä naisista on osa-aikatyössä, kun työssäkäyvien miesten vastaava osuus on 8,2 prosenttia; ottaa huomioon, että sukupuolten välinen työllisyysero EU:ssa on yhä 12 prosenttia; toteaa, että on näyttöä siitä, että yksi tärkeimmistä syistä tähän ovat naisten kohtuuttomat hoitovelvoitteet; toteaa, että naisten työuralla tapahtuvien, hoitovelvoitteista johtuvien monien keskeytysten kumulatiivinen vaikutus aiheuttaa merkittävää palkkojen alenemista, lyhyitä työuria ja vastaavasti sukupuolten palkka- ja eläke-eroja, jotka ovat 16 ja 37 prosenttia; toteaa, että tämän seurauksena naisilla on korkeampi riski altistua köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen, joiden kielteiset vaikutukset ulottuvat myös heidän lapsiinsa ja perheisiinsä; toteaa, että on tärkeää kuroa umpeen sukupuolten työllisyys-, palkka- ja eläke-erot, sillä sukupuolten välisestä työllisyyserosta aiheutuu vuosittain 370 miljardin euron taloudelliset menetykset; toteaa, että hoitopalveluiden tarjoaminen voi olla ratkaisevan tärkeää työvoimapulan tehokkaan ratkaisemisen kannalta;

D.  katsoo, että ”hoivalla” olisi tarkoitettava yksityishenkilön ominaisuudessa, julkisissa tai yksityisissä laitoksissa tai yhdessä tai useammassa yksityisessä kotitaloudessa tehtävää työtä hoivan antamiseksi lapsille, vanhuksille, sairaille tai vammaisille henkilöille; toteaa, että ihanteellisissa olosuhteissa hoivatyön tekijöiden olisi oltava ammattihoitajia, olipa kyseessä työ julkisissa tai yksityisissä laitoksissa tai perheissä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina, mutta sitä tekevät epävirallisesti – ja palkatta – myös muut kuin ammattihoitajat, yleensä perheenjäsenet;

E.  ottaa huomioon, että naiset käyttävät palkattomaan kotitalous- ja hoivatyöhön keskimäärin kolme kertaa enemmän aikaa kuin miehet ja että tämä näkyy eniten pariskunnissa, joiden nuorin lapsi on alle 7-vuotias, sillä naiset tekevät viikoittain keskimäärin 32 tuntia palkkatyötä ja 39 tuntia palkatonta työtä, kun taas miehet tekevät 41 tuntia palkkatyötä ja 19 tuntia palkatonta työtä viikossa;

F.  ottaa huomioon, että Kansainvälisen työjärjestön ILO:n lukujen mukaan kotitaloustyö- ja hoitoala työllisti vuonna 2010 maailmanlaajuisesti noin 52 miljoonaa ihmistä ja lisäksi alle 15–vuotiaita kotitaloustyöntekijöitä oli 7,4 miljoonaa, ja toteaa, että alan osuus kaikista työpaikoista teollisuusmaissa on 5–9 prosenttia;

G.  ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa hoitoalan työ on huonosti palkattua, työntekijöille ei usein tarjota virallisia työsopimuksia tai muita työntekijän perusoikeuksia eikä työ ole houkuttelevaa fyysisen ja psyykkisen stressin korkean riskin, loppuunpalamisen uhan sekä uranäkymien puutteen vuoksi; ottaa huomioon, että alan tarjoamat koulutusmahdollisuudet ovat vähäiset ja että alalla työskentelevät ovat etupäässä ikääntyviä ihmisiä, naisia ja vierastyöläisiä;

H.  ottaa huomioon, että tukitoimenpiteet, kuten Ruotsin kotitalousvähennysjärjestelmä ja Ranskan tai Belgian palveluseteli, ovat osoittautuneet tehokkaiksi laittoman työnteon vähentämisessä, työolojen parantamisessa ja lakisääteisten työoikeuksien takaamisessa kotitalous- ja hoivatyöntekijöille;

I.  toteaa, että on näyttöä siitä, että palkatonta työtä tekevät omaishoitajat tekevät noin 80 prosenttia kaikesta hoivatyöstä EU:ssa ja että heistä 75 prosenttia on naisia; toteaa, että 27,4 prosenttia naisista tekee osa-aikatyötä huolehtiakseen lapsista tai hoitoa tarvitsevista aikuisista, kun taas miesten vastaava luku on 4,6 prosenttia(15); toteaa, että hoitopalvelujen antaminen ei saisi pakottaa omaishoitajia valitsemaan hoitovelvoitteiden ja vapaa-ajan välillä, koska työssäkäyvien täytyy muutenkin sovittaa yhteen erilaiset velvoitteet ja muu ajankäyttö;

J.  toteaa, että tiettyjen kansallisten tilastotietojen mukaan jäsenvaltioissa 6–7 prosenttia omaishoitajista on alle 17-vuotiaita nuoria ja että 15–25-vuotiaista nuorista naisista hoivatyötä tekee viisi kertaa useampi kuin saman ikäryhmän nuorista miehistä; toteaa, että nuoret omaishoitajat voivat kantaa merkittävää aikuisille kuuluvaa vastuuta antaessaan hoivaa, avustusta ja tukea vanhemmalle, sisarukselle, isovanhemmalle tai muulle sukulaiselle, joka on vammainen tai kroonisesti sairas tai jolla on mielenterveysongelma; toteaa, että nuoret, joilla on hoitovelvoitteita, kohtaavat erityisiä esteitä koulutukseen pääsyssä sekä koulutuksen ja hoitovelvoitteiden yhteensovittamisessa, mikä vaikuttaa myös heidän terveyteensä ja toimeentuloonsa;

K.  ottaa huomioon, että lapsille, vanhuksille ja vammaisille tarkoitettujen julkisten hoitolaitosten väheneminen johtuu jäsenvaltioiden sosiaalimenojen merkittävistä leikkauksista, jotka toteutettiin koordinoidusti unionin säästöpolitiikan sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti etenkin finanssikriisin jälkeen; ottaa huomioon, että julkisen hoidon heikentyminen on selvä merkki hyvinvointivaltion surkastumisesta;

L.  ottaa huomioon, että talouskriisi ja sen seurauksena määrätyt säästötoimet ovat vaikuttaneet vakavasti EU:n kansalaisiin ja asukkaisiin, lisänneet työpaikkojen epävarmuutta, köyhyyttä, työttömyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä sekä johtaneet siihen, että ihmisillä on rajallinen mahdollisuus tai ei lainkaan mahdollisuuksia käyttää julkisia palveluja ja sosiaalipalveluja;

M.  toteaa, että useissa jäsenvaltioissa ei ole riittävästi laadukkaita ammattimaisia hoitopalveluita, jotka ovat kaikkien saatavilla tuloista riippumatta;

N.  toteaa, että monet hoivaa tarvitsevat perheenjäsenet asuvat alueilla, joilla on niukasti julkisia palveluja tai joilla heidän on eristyneisyyden tai muiden olosuhteiden vuoksi vaikea saada ammattimaisia hoitopalveluja; huomauttaa, että heitä saattavat hoivata ainoastaan muut kuin ammattihoitajat, jotka ovat hyvin usein naispuolisia perheenjäseniä;

O.  ottaa huomioon, että Euroopan on torjuttava väestörakenteen muutoksia, joiden vuoksi ikään liittyvien sairauksien määrä kasvaa, väestö ikääntyy ja siten hoidon tarve kasvaa; toteaa, että hoidon tarpeen kasvaessa hoitovelvoitteet jakautuvat epätasaisesti sukupuolten välillä, koska naiset kantavat suurimman osan taakasta eurooppalaisessa yhteiskunnassa yhä vallalla olevien stereotyyppisten sukupuoliroolien vuoksi; toteaa, että vanhusten yhä suurempi määrä, työikäisten määrän väheneminen ja säästötoimiin keskittyvät budjettirajoitukset vaikuttavat merkittävästi sosiaalipalveluihin, mikä vaikuttaa myös ihmisiin, joiden on yhdistettävä työ- ja hoitovelvoitteet usein vaikeissa olosuhteissa;

P.  toteaa, että EU:n väestön odotetaan ikääntyvän siten, että 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus, joka oli 17,1 prosenttia vuonna 2008, kasvaa 30 prosenttiin vuonna 2060 ja että 80-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus kasvaa samana ajanjaksona 4,4 prosentista 12,1 prosenttiin;

Q.  toteaa, että vanhusten köyhyysriski on suurempi kuin muun väestön, sillä 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien köyhyysriski oli 19 prosenttia vuonna 2008, kun vuonna 2000 se oli 17 prosenttia; toteaa, että tämä osuus on naisilla 5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin miehillä;

R.  toteaa, että vanhukset kärsivät toisinaan ikäsyrjinnästä ja seksismistä ja että vanhusten kaltoinkohtelu, jota esiintyy eri hoitoympäristöissä, on yhteiskunnallinen ongelma kaikissa jäsenvaltioissa;

S.  toteaa, että suurin osa nykyisistä kansallisista hoitopalvelupolitiikan malleista ei sovellu unionin ikääntyvän yhteiskunnan tarpeisiin, ja panee merkille, että suurin osa jäsenvaltioista ei ole tähän mennessä käsitellyt väestöhaasteita poliittisissa ja sosiaalihuollon aloitteissaan ja järjestelmissään;

T.  ottaa huomioon, että vaikka vanhusten hoitokotien määrä on lisääntynyt kymmenen viime vuoden aikana lähes kaikissa jäsenvaltioissa, kysyntä ylittää yhä hoitopaikkojen saatavuuden; toteaa, että tarvitaan kiireellisesti lisäinvestointeja yhteisöllisiin tai kotona asumiseen perustuviin pitkäaikaisiin hoitopalveluihin, sillä kaikilla on oikeus itsenäiseen elämään, tukipalveluihin ja osallisuuteen yhteisössä; toteaa lisäksi, että muun muassa rahoitusinvestointeja koskevien kansallisen tason eriteltyjen tietojen sekä laatuindikaattoreiden puuttumisen vuoksi tätä tärkeää hoitoinfrastruktuurin osaa on vaikea valvoa, arvioida ja tehdä sitä koskevia suosituksia päätöksentekoa varten;

U.  toteaa, että Barcelonan tavoitteet lastenhoidon tarjoamisesta vähintään 33 prosentille alle kolmivuotiaista lapsista (tavoite 1) ja ainakin 90 prosentille kolme vuotta täyttäneistä alle kouluikäisistä lapsista (tavoite 2) ovat täyttyneet vain 12 jäsenvaltiossa vuoden 2002 jälkeen ja joissakin jäsenvaltioissa toteutumisasteet ovat huolestuttavan alhaiset, mikä tarkoittaa, että unioni ei ole onnistunut Barcelonan tavoitteiden saavuttamisessa;

V.  toteaa, että naisten kasvava osallistuminen työmarkkinoille lisää laadukkaan ja kohtuuhintaisen lastenhoidon tarvetta ja että varhaiskasvatuspalveluiden paikkojen kysyntä ylittää tarjonnan kaikkialla Euroopassa; toteaa, että on näyttöä siitä, että 0–3-vuotiaille lapsille tarkoitettua lastenhoitoa käytetään pääasiassa osa-aikaisesti (alle 30 tuntia viikossa) yli puolessa jäsenvaltioista; toteaa, että naisten täysimääräinen osallistuminen työmarkkinoille edellyttää, että saatavilla on kokopäiväistä lastenhoitoa ja että se täyttää vaatimukset vanhempien työajan suhteen;

W.  ottaa huomioon, että laadukkaita ja kaikkien tuloluokkien saatavilla olevia lastenhoitopalveluja tarjoavia infrastruktuureja ei ole riittävästi, mikä käy ilmi siitä, että EU:n yli 32 miljoonasta alle kouluikäisestä lapsesta vain noin 15 miljoonaa on varhaiskasvatuksen piirissä(16) ja että useimpien jäsenvaltioiden lastenhoitoon osoitetut julkiset menot kohdistuvat pääasiassa yli kolmivuotiaisiin mutta alle kouluikäisiin lapsiin; katsoo, että kaikilta aloilta tulevia investointeja olisi lisättävä, sillä OECD-maiden kokemus osoittaa, että BKT:n suurempi investoiminen hoitopalveluihin voi johtaa naisten työllisyyden kasvamiseen. toteaa, että investoiminen lastenhoitoon on kaikkia osapuolia hyödyttävä strategia, joka lisäisi verotuloja, kun entistä useampi vanhempi pääsisi työmarkkinoille; ottaa huomioon, että perheen keskeistä roolia täydentävästä korkealaatuisesta varhaiskasvatuksesta koituu monia lyhyen ja pitkän aikavälin etuja yksityishenkilöille ja koko yhteiskunnalle, mukaan lukien sosioekonomisesti epäedullisista lähtökohdista tulevat tai erityisopetusta tarvitsevat henkilöt, ja sillä voidaan puuttua tehokkaasti eriarvoisuuteen, joka vaikuttaa lapsiin pienestä pitäen, ja ehkäistä koulunkäynnin keskeyttämistä;

X.  korostaa, että laadukkaan varhaiskasvatuksen tarjoaminen on vaikuttava investointi, joka luo pohjan menestyksekkäälle elinikäiselle oppimiselle ja jolla voidaan puuttua heikoista lähtökohdista tulevien lasten kohtaamiin eriarvoisuuksiin ja haasteisiin;

Y.  ottaa huomioon, että EU:ssa on yli 80 miljoonaa vammaista henkilöä ja lukumäärä kasvaa yhä, ja että yhdellä neljästä eurooppalaisesta on vammainen perheenjäsen; toteaa, että liittymällä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen sopimuspuoleksi vuonna 2011 EU sitoutui edistämään ja suojelemaan vammaisten henkilöiden oikeuksia; toteaa, että ottaen huomioon nämä oikeudet ja kaikenikäisten vammaisten henkilöiden tarpeet, vammaisten hoidossa on viime aikoina tapahtunut siirtymää laitoshoidosta yhteisöllisiin hoitomuotoihin;

Z.  ottaa huomioon, että vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 19 artiklan mukaan kaikilla vammaisilla on oikeus elää itsenäisesti ja osallistua yhteisöön ja että tämä ei tarkoita ainoastaan oikeutta asua itsenäisesti vaan myös oikeutta yhteiskunnan tukipalveluihin, joilla vastataan vammaisten tarpeisiin;

AA.  ottaa huomioon, että vaikeasti autististen lasten ja aikuisten on todennäköisesti vaikeaa suoriutua arjesta yksin ja että he tarvitsevat yleensä avustusta useimmissa toimissa;

AB.  toteaa, että pitkäaikaishoitopalvelut ja lastenhoito ovat usein aliarvostettuja ja monissa jäsenvaltioissa ammatilla on matala profiili ja asema, mikä ilmenee matalana palkkatasona, naisten ja miesten epätasaisena edustuksena työvoimassa, huonoina työoloina ja virallisten työsopimusten puuttumisena;

AC.  ottaa huomioon, että virallinen hoitotyö, myös kotihoito, edellyttää ammattitaitoista henkilöstöä, jolle on maksettava asianmukaista palkkaa(17); katsoo, että on tarpeen varmistaa pätevien hoitajien saatavuus, koska lapsille, vanhuksille ja vammaisille tarkoitettujen laadukkaiden virallisten hoitopalveluiden kehittäminen liittyy laadukkaisiin työsuhteisiin, kunnolliseen palkkaan ja investoimiseen näitä palveluita tuottaviin työntekijöihin, myös lastenhoidosta vastaavien työntekijöiden koulutukseen; katsoo, että hoitajien ammatilliset työsuhteet vaikuttavat myönteisesti heidän kykyynsä yhteensovittaa työ- ja yksityiselämää;

AD.  ottaa huomioon, että pitkäaikaishoidon käyttäjillä ei välttämättä ole varaa yksityisiin hoitopalveluihin, koska ne ovat usein kalliimpia kuin julkisen sektorin tarjoamat hoitopalvelut; toteaa, että tämä vaikuttaa aina enemmän naisiin kuin miehiin sukupuolten palkka- ja eläke-erojen vuoksi ja että naisten on käytettävä suurempi osuus tuloistaan pitkäaikaishoitoon;

AE.  toteaa, että tietojen mukaan epäedullisista lähtökohdista tulevat, mukaan lukien pienituloiset perheet, maaseudun asukkaat sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluvat tai maahanmuuttajataustaiset lapset, kohtaavat erityisiä haasteita silloin, kun laadukkaiden hoitopalveluiden saatavuus on heikkoa;

Tilanne työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen kannalta

1.  panee merkille, että sukupuolten välinen työllisyysero suurenee huomattavasti, kun perheissä on lapsia, mikä on osoitus siitä, että naisilla on vaikeuksia sovittaa yhteen lastenhoitovelvollisuuksiaan ja työtään, mikä johtuu riittävän julkisen hoitoinfrastruktuurin puutteesta ja sitkeästä sukupuoleen perustuvasta työvoiman erottelusta, jonka vuoksi hoivan antaminen on pääosin naisten harteilla ja naiset käyttävät palkattomaan hoitoon kahdesta kymmeneen kertaa pidempään kuin miehet(18);

2.  toteaa, että neljäsosa kaikista naisista on omaishoitajia, jotka eivät saa työstään mitään palkkaa, ja että naisten eriytyminen on selkeää aloilla, joille on tavanomaista matala palkka, pitkät työajat ja usein epäviralliset työjärjestelyt, mikä johtaa siihen, että naisten rahalliset, sosiaaliset ja rakenteelliset ansiot ovat pienempiä kuin keskimääräisten työtä tekevien miesten;

3.  korostaa, että köyhyyden naisvaltaistuminen on seurausta monista tekijöistä, muun muassa sukupuolten välisestä palkkaerosta, eläke-erosta, hoitovelvoitteista ja niihin liittyvistä tauoista sekä yksinhuoltajaäitien elättämien kotitalouksien riittämättömästä tuesta ja niihin vaikuttavasta verotuksesta; painottaa, että naisten kohtaama moninkertainen syrjintä, joka perustuu muun muassa heidän sukupuoli-identiteettiinsä, sukupuolen ilmaisuunsa ja sukupuoliominaisuuksiinsa, vaikuttaa osaltaan köyhyyden naisistumiseen;

4.  suhtautuu myönteisesti toimielinten väliseen julistukseen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista ja muistuttaa, että sen periaatteita ovat muun muassa

– naisten ja miesten yhdenvertainen kohtelu ja yhtäläiset mahdollisuudet erityisesti työmarkkinoille osallistumisessa

– oikeus yhdenvertaiseen kohteluun ja yhtäläisiin työllistymismahdollisuuksiin iästä ja vammaisuudesta riippumatta

– vanhempien ja henkilöiden, joilla on hoitovelvollisuuksia, oikeus kohtuulliseen lomaan, joustaviin työjärjestelyihin ja hoitopalveluihin

– oikeus kohtuuhintaisiin ja laadukkaisiin pitkäaikaishoitopalveluihin;

5.  on huolissaan vanhempainvapaiden ja vanhemmuuteen liittyvien oikeuksien kielteisestä kehityksestä, kuten äitiysvapaan pidentämistä koskevan direktiiviehdotuksen peruuttamisesta ja unionin tuomioistuimen tuoreesta päätöksestä pitää raskaana olevan työntekijän irtisanomista lainmukaisena joukkoirtisanomisten yhteydessä; kehottaa komissiota korjaamaan unionin lainsäädännön puutteet erittäin nopeasti;

6.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen direktiiviksi vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja korostaa tässä yhteydessä, että yksilöiden oikeudet pitää vapaata sekä joustavat työaikajärjestelyt ovat tärkeitä, jotta työssäkäyvät voivat hallita työ- ja yksityiselämäänsä; muistuttaa, että työ- ja perhe-elämän tasapainottamista koskevilla politiikkatoimilla olisi kannustettava miehiä huolehtimaan hoitovelvoitteista tasapuolisesti naisten kanssa; katsoo, että tulevan kehityksen kannalta olisi pyrittävä vähitellen laajentamaan isyys- ja hoitovapaata(19) sekä sen palkkatasoa, jonka olisi oltava asianmukainen, jotta voidaan varmistaa, ettei vanhempainvapaata voida siirtää, takuut irtisanomista vastaan, paluu samaan tai vastaavanlaiseen tehtävään ja suojelu sellaista syrjintää vastaan, joka perustuu päätökseen ottaa vapaata, ja oikeuksien ulottaminen itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja niihin, jotka tarvitsevat vapaata hoitaakseen muita huollettavia kuin lapsia;

7.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita kannustamaan isiä käyttämään mahdollisimman paljon isyysvapaata, sillä se on tehokas keino kannustaa heitä ottamaan vastuuta lastensa hoidosta ja perheestään ja myös varteenotettava väline miesten ja naisten todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi;

8.  katsoo, että hoitopalveluiden tarjoaminen ei saisi vaikuttaa kielteisesti hoitajan palkkatasoon eikä sosiaali- tai eläke-etuuksiin; kehottaa tässä yhteydessä varmistamaan, että puolisoihin sovelletaan erillisverotusta, jotta voidaan edistää sukupuolten tasa-arvoa työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevien politiikkatoimien täytäntöönpanossa;

9.  kehottaa kiinnittämään huomiota sellaisten perheiden vaikeaan tilanteeseen, jotka hoitavat vammaisia lapsia tai omaisia, sillä näissä tapauksissa hoidontarve on elinikäinen;

10.  painottaa, että vammaisten lasten vanhemmilla on puutteelliset mahdollisuudet saada tukipalveluja; huomauttaa, että tuen puute johtaa hyvin usein siihen, että vanhempien on täysin mahdotonta päästä työelämään; korostaa tässä yhteydessä, että vaikeasti autististen henkilöiden hoitopaikkojen puute on hälyttävä;

11.  katsoo, että jokaisella hoitoa tarvitsevalla olisi oltava subjektiivinen oikeus valita heidän tarpeitaan parhaiten vastaavia laadukkaita hoitopalveluja, jotka sopivat heille ja heidän perheilleen ja ovat molempien saatavilla; katsoo, että käyttäjien ja heidän tarpeidensa eroista huolimatta hoitopalveluita olisi kehitettävä yksilökeskeisellä, yksilöllisellä ja kattavalla tavalla; toteaa, että perheet eivät ole samanlaisia ja että politiikka ja suunnittelu olisi mukautettava moninaisuuteen;

12.  katsoo, että hoitopalvelujen valinnassa olisi otettava huomioon työn muuttuva luonne, kun niitä kehitetään edelleen;

13.  katsoo, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vahvistetun pitkäaikaishoitoa koskevan oikeuden mukaisesti pitkäaikaishoitoa olisi pidettävä sosiaalisen suojelun haarana, jolla vahvistetaan oikeus laadukkaaseen ja yksilökeskeiseen hoitoon kaikille; katsoo lisäksi, että tarvitaan kiireellisesti lisäinvestointeja kohtuuhintaisiin, laadukkaisiin pitkäaikaishoitopalveluihin, varsinkin kotihoitoon ja yhteisöllisiin palveluihin, Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja YK:n vammaisyleissopimuksen mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että hoitopalvelut ovat yhtäläisesti vanhusten, lasten ja pitkäaikaista hoitoa tarvitsevien vammaisten ja/tai kroonisesti sairaiden saatavilla ja että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti, sekä kiinnittämään erityistä huomiota heikoista lähtökohdista tuleviin;

14.  korostaa, että moninaisen, laadukkaan, helposti saavutettavan ja kohtuuhintaisen julkisen ja yksityisen hoitoinfrastruktuurin ja tuen saatavuus lapsille, vanhuksille, vammaisille ja kroonisesti sairaille tai pitkäaikaishoitoa tarvitseville joko kotona tai yhteisössä kodinomaisissa oloissa on osoittautunut erittäin tärkeäksi työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevien politiikkatoimien kannalta ja merkittäväksi tekijäksi, joka edistää vapaiden ottamista vanhempien ja omaishoitajien keskuudessa, osana toimia, joilla autetaan naisia palaamaan nopeasti työmarkkinoille ja pysymään niillä; pitää myönteisenä siirtymistä yhteisöllisiin palveluihin Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja YK:n vammaisyleissopimuksen mukaisesti ja panee samalla merkille, että näitä palveluja on valvottava niiden laadun varmistamiseksi; katsoo, että hoidon korkea laatu johtuu tarjottujen palvelujen korkeasta laadusta ja siitä, missä määrin ne kunnioittavat edunsaajien ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia sekä sitä, miten ne varmistavat edunsaajien osallisuuden yhteisössä;

15.  muistuttaa, että julkisten hoitopalveluiden puute vaikuttaa merkittävästi siihen, että naiset ovat aliedustettuina työmarkkinoilla, koska se vaikeuttaa työ- ja perhe-elämän velvoitteiden tasapainottamista, minkä vuoksi osa naisista jää kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle, tekee vähemmän palkkatyötä ja käyttää enemmän aikaa palkattomien hoitovelvoitteiden parissa, mikä vaikuttaa haitallisesti heidän sosiaaliturvaetuuksiinsa, erityisesti eläkkeisiin, ja lisää köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiä erityisesti vanhemmalla iällä;

Erilaiset hoitopalvelut

16.  ottaa huomioon, että on olemassa erilaisia hoitopalveluja, kuten varhaiskasvatus, vanhusten hoitopalvelut sekä pitkäaikaista terveydenhuoltoa tai -hoitoa tarvitsevien vammaisten ja/tai kroonisesti sairaiden hoito- tai tukipalvelut, ja toteaa, että sen vuoksi on laadittu erilaisia toimintamalleja; katsoo, että hoitoa voisivat tarjota sekä viralliset hoitajat että omaishoitajat;

17.  katsoo, että hoitopalveluiden kehittämisessä olisi otettava huomioon kaikki käyttäjäryhmät sekä heidän eronsa ja eri hoitopalveluja koskevat toiveensa, mukaan lukien epäedullisista lähtökohdista tulevat, kuten etniset vähemmistöt, maahanmuuttajaperheet, syrjäisten alueiden ja maaseudun asukkaat ja pienituloiset perheet; muistuttaa, että lainsäädännössä ja politiikassa käytettävä perheen käsite olisi tulkittava laajasti;

18.  toteaa, että heikko sosioekonominen asema ja alhainen koulutustaso estävät monia saamasta hoitopalveluita, mikä vain pahentaa haasteita, joita he kohtaavat työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa; katsoo, että tämä edellyttää selkeää suunnittelua ja politiikkaa;

19.  panee merkille, että voittoa tavoittelevalla yksityissektorilla on tärkeä rooli vammaisten ja vanhusten pitkäaikaishoitopalveluiden tarjoamisessa ja että näiden palveluiden saatavuuteen ja laatuun liittyviä ongelmia on tuotu esiin kaikkialla EU:ssa; kehottaa komissiota arvioimaan hoitopalvelumarkkinoiden tilannetta ja tekemään tarvittavia sääntelyaloitteita, jotta voidaan valvoa ja seurata tällaisissa ympäristöissä tarjottavien palveluiden laatua;

Hoitopalveluiden laatu, kohtuuhintaisuus ja saatavuus

20.  katsoo, että hoitopalvelut olisi suunniteltava siten, että ne tarjoavat todellista valinnanvaraa käyttäjille, heidän perheenjäsenilleen ja hoitajille, olipa kyseessä koko- tai osa-aikatyöntekijä, itsenäinen ammatinharjoittaja tai työtön;

21.  katsoo, että hoitopalveluita suunnittelevat, ohjelmoivat ja tarjoavat ovat vastuussa siitä, että käyttäjien tarpeet otetaan huomioon ja että vanhuksille ja vammaisille tarkoitettuja hoitopalveluja suunnitellaan ja kehitetään siten, että käyttäjät osallistuvat siihen aktiivisesti ja tarkoituksenmukaisesti, ja katsoo, että suunnittelussa ja täytäntöönpanossa olisi käytettävä oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa; panee merkille henkisesti tai älyllisesti jälkeenjääneiden myönteiset kokemukset osallistumisesta heidän itsenäistä elämäänsä ja elämänlaatuaan parantavien infrastruktuurien ja palvelujen kehittämiseen;

22.  panee merkille, että laadukkaan hoidon tarjonnassa EU:ssa on suuria eroja sekä jäsenvaltioiden sisällä että niiden välillä: yksityisten ja julkisten palveluntarjoajien, kaupunki- ja maaseutualueiden ja eri ikäryhmien välillä; panee merkille, että suuri osa lastenhoito- ja pitkäaikaishoitovelvoitteista kuuluu perheille ja lastenhoidossa erityisesti isovanhemmille, mikä on erityisen ilmeistä Etelä- ja Itä-Euroopassa(20);

23.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan hoitopalveluiden hyvän kattavuuden sekä kaupunki- että maaseutualueilla, jotta voidaan parantaa hoidon saavutettavuutta ja saatavuutta epäedullisista lähtökohdista tulevien henkilöiden kannalta, mukaan lukien maaseudun ja syrjäisten alueiden asukkaat;

24.  katsoo, että saatavuus perustuu kustannusten ja joustavuuden yhdistelmään ja siksi olisi oltava erilaisia hoitopalveluiden tarjoajia, sekä julkisia että yksityisiä, ja sekä kotihoitoa että kodinomaisissa oloissa annettavaa hoitoa; katsoo lisäksi, että perheenjäsenten olisi voitava joko antaa hoitoa vapaaehtoisesti tai saada tukea hoitopalveluiden hankkimiseksi;

25.  korostaa, että hoitopalveluiden laatua olisi tarkasteltava monista näkökulmista, mukaan lukien laitosten ja palveluiden laatu, lapsille tarkoitettujen opetusohjelmien laatu, hoitajien ammattitaito, tilojen ja ympäristön laatu sekä hoitajien koulutustaso ja työolot;

26.  toteaa, että hoitopalveluita olisi kehitettävä siten, että parannetaan hoidon jatkuvuutta, ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa sekä kuntoutusta ja edistetään itsenäistä elämää; katsoo, että olisi edistettävä kotihoitopalvelujen kehittämistä, jotta hoitoa tarvitsevat henkilöt voivat saada pätevän hoidon ammattilaisen palveluita omassa kodissaan ja elää itsenäisesti mahdollisuuksien mukaan; katsoo, että hoitopalvelut olisi tarpeen mukaan kohdistettava perheiden kattavaan tukemiseen esimerkiksi auttamalla kodinhoidossa, tukiopetuksessa ja lastenhoidossa;

27.  korostaa, että saatavilla olevia hoitopalveluja ja palveluntarjoajia koskevien tietojen olisi oltava vanhempien, vanhusten, pitkäaikaista hoitoa tarvitsevien vammaisten ja/tai kroonisesti sairaiden sekä omaishoitajien saatavilla;

28.  korostaa, että julkisten palveluiden saatavuuden puute ja lastenhoidon kohtuuttomat kustannukset vaikuttavat kielteisesti pienituloisten perheiden lapsiin ja asettavat heidät epäedulliseen asemaan varhaislapsuudesta lähtien; toistaa siksi, että valtioiden ensisijaisena tavoitteena on oltava laadukkaiden julkisten hoitoverkostojen kehittäminen kaikille lapsille ilman erottelua, jolla toistetaan luokkahierarkian stereotypioita; korostaa, että kaikilla lapsilla on oikeus laadukkaaseen hoitoon ja varhaiskasvatukseen, mukaan lukien moninaiset sosiaaliset virikkeet; huomauttaa, että hoitopalvelujen kohtuuttomista kustannuksista kärsivät pienituloisten perheiden huollettavat henkilöt, jotka joutuvat siksi epäsuotuisaan asemaan;

29.  katsoo, että alle kolmivuotiaiden lasten laadukkaaseen lastenhoitoon kohdistuvien investointien puute pidentäisi naisten työuran keskeytymisiä ja aiheuttaisi vaikeuksia, kun he palaavat työelämään;

30.  on huolissaan siitä, että kymmenen viime vuoden aikana hoitopaikkojen määrä yksityisissä hoitokodeissa on kasvanut nopeammin kuin julkisissa hoitokodeissa lähes kaikissa jäsenvaltioissa(21);

31.  katsoo, että kansallisia ohjelmia olisi tehostettava ikääntyvien naisten elämänlaadun parantamiseksi, ja toteaa, että tämä koskee erityisesti muistisairauksista kärsiviä henkilöitä ja heidän hoitajiaan, jotka ovat usein itse ikääntyneitä naisia; ehdottaa, että Alzheimer-yhdistyksiä olisi kuultava kyseisten toimien kartoittamisessa ja täytäntöönpanossa;

32.  kehottaa komissiota laatimaan jäsenvaltioille tässä esitettyjen ehdotusten mukaiset ohjeet, jotka koskevat kattavien, työllisyyttä edistävien, yksilökeskeisten, yhteisöllisten ja helposti saatavien hoitopalveluiden kehittämistä, mukaan lukien lastenhoito, vanhusten, vammaisten ja/tai kroonisesti sairaiden hoitopalvelut, ja jotka perustuvat palveluiden aiottujen käyttäjien osallistumiseen ja kuulemiseen, jotta voidaan varmistaa saatavuus ja se, että ne täyttävät aiottujen käyttäjien tarpeet;

33.  panee merkille jäsenvaltioiden erilaiset käytännöt ja korostaa, että yhteistyö ja parhaiden käytäntöjen vaihto unionin tasolla voivat tukea jäsenvaltioiden keskinäistä vertaisoppimista ja -neuvontaa sekä edistää laadukkaiden hoitopalvelujen kehittämistä tukemalla ja täydentämällä alueellisella ja kansallisella tasolla toteutettuja toimia sen lisäksi, että ne auttavat jäsenvaltioita ratkaisemaan yhteisiä haasteita; kehottaa komissiota toimimaan foorumina ja helpottamaan kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa hoitopalveluiden laadusta, saatavuudesta ja kohtuuhintaisuudesta sekä eri tarjontamalleista, jotka on räätälöity yksittäisiin olosuhteisiin ja taloudellisiin valmiuksiin, jotta voidaan vastata hoitoa koskeviin haasteisiin;

34.  pitää huolestuttavana useiden hoitopalveluiden työoloja, kuten pitkiä työaikoja, riittämätöntä palkkaa, koulutuksen puutetta ja heikkoja työterveys- ja -turvallisuuskäytäntöjä; on huolissaan siitä, että hoivatyötä ei koeta houkuttelevana alana, ja alalle hakeutuu pääasiassa naisia ja vierastyöläisiä; on huolissaan, että nämä olosuhteet vaikuttavat myös tarjotun hoivan laatuun; kehottaa siksi jäsenvaltioita parantamaan hoivatyön arvostusta uravalintana ja pyytää komissiota laatimaan hoitoalan työntekijöiden vähimmäisvaatimuksia koskevan oikeuskehyksen yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa ja tekemään pitkäaikaishoidon laatua koskevan aloitteen, jossa hyödynnetään saatavilla olevia kansalaisyhteiskuntavetoisia vapaaehtoisia välineitä ja aloitteita, kuten pitkäaikaishoitoa koskevaa Euroopan laatukehystä ja hiljattain annettua komission ehdotusta neuvoston suositukseksi laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä;

35.  kehottaa jäsenvaltioita seuraamaan ja varmistamaan, että hoitoa tarjoavat laitokset ja muut paikat ovat turvallisia ja kannustavia työpaikkoja ja että hoitopalveluja tarjoavien hyvinvointiin ja työterveyteen panostetaan riittävästi; katsoo, että hoitajien hyvinvoinnin varmistaminen on erittäin tärkeää, jotta voidaan ehkäistä hoidettavien kaltoinkohtelua; antaa tässä yhteydessä tukensa lainsäädäntöaloitteille, jotka koskevat ammattihoitajien sertifiointia ja tunnustamista, ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla parannetaan hoitajien työoloja, esimerkiksi turvataan heidän oikeutensa viralliseen työsopimukseen ja palkalliseen lomaan, sekä huomattavasti korkeammat palkat hoiva-alalla; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään yleistä tietoisuutta hoitopalvelujen arvosta, jotta voidaan parantaa hoitoammatin arvostusta ja edistää miesten osallistumista hoitotyöhön;

36.  kehottaa komissiota esittämään neuvoston hyväksyttäväksi EU:n omaishoitajaohjelman, jotta voidaan yksilöidä ja tunnustaa erityyppiset omaishoitajuuden muodot unionissa, taata taloudellinen tuki omaishoitajille ja parantaa heidän työ- ja yksityiselämänsä tasapainoa vaiheittain;

37.  muistuttaa, että 4. heinäkuuta 2013 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa kriisin vaikutuksista heikossa asemassa olevien ryhmien hoidon saantiin(22) vaadittiin erityisesti direktiiviä omaistaan hoitavien lomaoikeuksista; toteaa, että henkilöiden, jotka päättävät toimia sukulaistensa omaishoitajina, olisi saatava riittävä korvaus ja heillä olisi oltava vastaavat sosiaaliset oikeudet kuin muilla hoitopalveluiden tarjoajilla; vaatii siksi kokonaisvaltaista lähestymistapaa omaishoitajien sellaisten haasteiden ratkaisemiseksi, jotka ulottuvat työlainsäädäntöä pidemmälle, kuten jatkuva toimeentulotuki, terveydenhuollon saatavuus, mahdollisuus vuosilomaan ja eläkeoikeuksien kertyminen riittävässä määrin, myös silloin, kun omaishoitajien tulotaso on tilapäisesti alhaisempi omaishoitotyön vuoksi, mikä koskee pääasiassa naisia; katsoo, että hoitopalveluiden tarjoaminen ei saisi vaikuttaa kielteisesti omaishoitajan terveyteen ja hyvinvointiin; kehottaa siksi jäsenvaltioita tarjoamaan omaishoitajille neuvontaa, vertaisneuvontaa ja psykologista tukea sekä päivä- ja tilapäishoitoa koskevia riittäviä palveluja, jotka auttaisivat lisäämään heidän osallistumistaan työelämään;

38.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan työ- ja sosiaaliturvalainsäädännön keinoin käyttöön sekä naisille että miehille tarkoitettuja niin sanottuja hoitohyvityksiä vastaaviksi ajanjaksoiksi eläkeoikeuksien kartuttamista varten, jotta voidaan tarjota turva ihmisille, jotka keskeyttävät työnteon antaakseen epävirallista ja palkatonta hoitoa huollettavalleen tai perheenjäsenelleen, sekä tunnustamaan tällaisten hoitajien työn merkityksen koko yhteiskunnalle;

39.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että omaishoitajat tunnustetaan yhdenvertaisiksi toimijoiksi hoitopalvelujen tarjoamisessa, ja kehittämään lisäksi osana elinikäisen oppimisen ohjelmia omaishoitajien taitoja koskevaa koulutusta ja hankittujen taitojen tunnustamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhteistyössä kansalaisjärjestöjen ja oppilaitosten kanssa tarjoamaan tukea nuorille omaishoitajille; pyytää komissiota esittämään toimintasuunnitelman, joka sisältää nämä ja muita toimenpiteitä hoidon laadun ja hoitajien elämänlaadun varmistamiseksi;

40.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tutkimusta nuorten omaishoitajien lukumäärästä ja tämän roolin vaikutuksesta heidän hyvinvointiinsa ja toimeentuloonsa ja tarjoamaan tämän tutkimuksen perusteella tukea sekä vastaamaan nuorten hoitajien erityistarpeisiin yhteistyössä kansalaisjärjestöjen ja oppilaitosten kanssa;

41.  kehottaa komissiota ottamaan tutkimusta ja politiikkaa laatiessaan paremmin huomioon hoitopalvelut ja hoivatyöntekijät, erityisesti Euroopan sosiaalirahaston, vammaisstrategian ja terveysalan ohjelman yhteydessä;

Hoitoa koskevat tavoitteet

42.  korostaa, että haasteena Barcelonan tavoitteiden saavuttamiseksi on tällä hetkellä 3–4-vuotiaille lapsille tarkoitetun lastenhoidon tarjonnan lisääminen; panee tyytyväisenä merkille komission suosituksen Koulutus 2020 -strategian tavoitteen laajentamisesta siten, että lastenhoitopaikka tarjotaan vähintään 95 prosentille kolme vuotta täyttäneistä alle kouluikäisistä lapsista; kehottaa komissiota tarkistamaan ylöspäin Barcelonan tavoitteita ja varhaiskasvatusta koskevia tavoitteita siten, että asianomaisia toimijoita, myös jäsenvaltioita, kuullaan; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan tavoitteiden saavuttamiseksi ja asettamaan hoidon tarjoamisen korkealle niiden poliittisissa ohjelmissa; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan varhaiskasvatuspalveluiden kansallisia laatukehyksiä ottamalla huomioon komission ehdotuksen neuvoston suositukseksi laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä ja kannustaa jäsenvaltioita tarkastelemaan ehdotuksessa mainittua viittä tärkeää varhaiskasvatuspalveluiden osa-aluetta, jotka ovat saatavuus, työvoima, opetussuunnitelma, arviointi ja seuranta sekä hallinto ja rahoitus; kehottaa jäsenvaltioita esikouluikäisten lasten hoitoa tarjotessaan korostamaan saatavuuden lisäksi myös hoidon laatua erityisesti epäsuotuisista lähtökohdista tulevien lasten ja vammaisten lasten hoidossa;

43.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön indikaattoreita ja vastaavia laatutavoitteita, jotka koskevat hoitoa tarvitsevien vanhusten ja vammaisten ja/tai pitkäaikaissairaiden hoitopalveluja ja jotka ovat Barcelonan tavoitteiden kaltaisia, sekä seurantavälineitä, joilla mitataan kyseisten palveluiden laatua, saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta;

44.  kehottaa komissiota sisällyttämään vanhusten ja vammaisten ja/tai kroonisesti sairaiden hoidon eurooppalaisen ohjausjakson tietojen seurantaan ja tarkasteluun sekä naisten ja miesten tasa-arvoa koskevaan vuotuiseen kertomukseen; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan vanhusten ja vammaisten ja/tai kroonisesti sairaiden hoitopalveluiden arviointien sisällyttämistä maakohtaisiin raportteihin ja ottamaan huomioon hoitajilta ja hoidettavana olevilta saadun palautteen; kehottaa komissiota ja neuvostoa sisällyttämään tätä hoitoa koskevat tiedot sosiaalisen edistyksen indikaattoreihin, joita olisi seurattava eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa; kehottaa komissiota ja neuvostoa sisällyttämään kyseiset sosiaaliset indikaattorit ohjausjakson sääntöihin; kannustaa jäsenvaltioita hyväksymään ja käyttämään korjaavia toimenpiteitä, jos edistys on hidasta;

45.  kehottaa lisäksi komissiota parantamaan sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen keräämistä sekä laatimaan alakohtaisia tilastoja, vertailukelpoisia määritelmiä ja indikaattoreita, jotta voidaan arvioida lasten, vammaisten, kroonisesti sairaiden ja vanhusten hoitopalveluiden sukupuoliulottuvuutta, saavutettavuutta, laatua, saatavuutta ja tehokkuutta EU:n tasolla siten, ettei hoitoalan ammattilaisten valvontataakkaa lisätä; kehottaa komissiota seuraamaan hoitopalvelujen kehitystä ja laatimaan tarvittaessa suosituksia korjaavista toimista;

46.  kehottaa jäsenvaltioita keräämään sellaisia laadukkaita tietoja julkisen tai yksityisen rahoituksen ansiosta saatavilla olevien hoitopalveluiden tarjonnasta lapsille, vanhuksille ja vammaisille, jotta voidaan seurata kokonaistilannetta ja parantaa hoitopalveluja kiinnittämällä huomiota käyttäjien tarpeiden lisäksi myös suuren hoitajamäärän työ- ja yksityiselämän tasapainoon ja työoloihin; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita poliittisia välineitä ja korjaavia toimia tarpeen vaatiessa;

Hoitopalveluiden rahoittaminen

47.  kehottaa jäsenvaltioita, myös nykyisen investointivajeen ratkaisemiseksi, lisäämään julkisia investointeja lasten hoitopalveluihin ja -infrastruktuuriin erityisesti varhaislapsuudessa sekä muiden huollettavien hoitoon ja varmistamaan kyseisten palveluiden saatavuuden kaikkialla, parantamaan hoidon laatua sekä investoimaan enemmän erityistoimenpiteisiin, joiden avulla omaishoitajat voivat jatkaa työssä käymistä;

48.  toteaa, että julkisiin hoitorakenteisiin ja -palveluihin tehtävien investointien riittämättömyydellä on suhteettoman suuri vaikutus yksinhuoltajiin, joiden suuri enemmistö on naisia, sekä köyhiin ja syrjäytymisvaarassa oleviin perheisiin;

49.  panee merkille, että sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen on tärkeää eri politiikkatoimien täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa ja erityisesti ohjelmasuunnitteluvaiheessa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että sukupuoliulottuvuus sisällytetään täysimääräisesti kansallisiin uudistusohjelmiin ei pelkästään Euroopan sosiaalirahaston tuella vaan myös muiden EU:n rahastojen tuella, joista rahoitetaan yleistä sosiaalista infrastruktuuria ja joita jäsenvaltioiden olisi käytettävä hoitopalveluiden kehittämiseen;

50.  kehottaa komissiota varmistamaan, että eurooppalaista ohjausjaksoa koskeva prosessi edistää Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toteuttamista ja että jäsenvaltioille jätetään riittävästi liikkumavaraa, jotta ne voivat rahoittaa hoitopalveluja ja ylläpitää niiden rahoitusta;

51.  tukee sitä, että komission maakohtaisiin suosituksiin sisällytetään toimenpiteitä, joissa kiinnitetään huomiota lastenhoitopalveluja koskeviin investointeihin sekä vero- ja etuusjärjestelmissä oleviin jarruttaviin tekijöihin, jotka estävät toisia tulonsaajia – pääasiassa naisia – tekemästä enemmän töitä tai tekemästä lainkaan töitä, sekä muihin toimenpiteisiin, joilla puututaan sukupuolten välisiin palkkaeroihin;

52.  kehottaa komissiota lisäämään rahoituksen myöntämistä kaikentyyppisille hoitopalveluille ja kiinnittämään tarvittaessa erityistä huomiota siirtymiseen laitoshoidosta yhteisöllisiin palveluihin Euroopan sosiaalirahasto plussan ja muiden, sosiaalisen infrastruktuurin rahoittamiseen tarkoitettujen rahoitusvälineiden kautta; kehottaa komissiota samalla lisäämään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston määrärahoja, jotta voidaan tukea lastenhoitopalveluiden tarjoamista maaseutualueilla ja lisätä Euroopan strategisten investointien rahaston hyödyntämistä varhaiskasvatushankkeiden rahoittamiseksi; kehottaa komissiota lisäksi valvomaan tiukasti EU:n varojen ja erityisesti Euroopan rakenne- ja investointirahastojen käyttöä sosiaalipalveluiden ja pitkäaikaishoidon alalla ja varmistamaan, että investoinnit ovat vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia;

53.  kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta sosiaaliturvamaksujen soveltamista rajojen yli siten, että henkilön alkuperäjäsenvaltio voisi rahoittaa kansalaisen sijoittamisen sosiaalipalvelulaitokseen toisessa jäsenvaltiossa (tapauksissa, joissa kyseisiä hoitopaikkoja ei ole saatavilla alkuperäjäsenvaltiossa);

54.  huomauttaa, että tarvitaan parempaa analyysiä julkisen ja yksityisen sektorin investointien potentiaalista hoitopalveluiden tarjoamisessa, kun otetaan huomioon nykyiset työnantajien aloitteet sellaisten työntekijöiden hyväksi, joilla on vammaisia ja aikuisia koskevia hoitovelvoitteita;

55.  kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa kaikentyyppisiin hoivapalveluihin ja vahvistamaan säännöksiä, jotka koskevat asiaankuuluvien EU:n rahoitusvälineiden tehokasta ja synergistä käyttöä elinikäisen oppimisen, tutkimuksen ja infrastruktuurin kehittämisen aloilla; kannustaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle lastenhoidon ja pitkäaikaishoidon rahoituksen käyttämällä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä saatavilla olevia rahoitusvälineitä, erityisesti nykyisiä ESIR- ja ERI-rahastoja, Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) ja Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR), ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa; kannustaa lisäksi jäsenvaltioita jakamaan resurssejaan tehokkaammin siten, että parannetaan epäsuotuisassa ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien hoitopalveluiden saatavuutta ja kohtuuhintaisuutta, sekä suunnittelemaan tehokkaita rahoitusmalleja, myös kohdennettua rahoitusta, joilla saadaan aikaan asianmukainen tasapaino julkisten ja yksityisten investointien välillä kansallisten ja paikallisten olosuhteiden mukaisesti;

56.  kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan tasa-arvoinstituutilla on riittävästi resursseja, jotta se voi valvoa hoitoinfrastruktuurin kehittämistä ja työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevien politiikkatoimien täytäntöönpanoa sekä analysoida, miten hyvin politiikkatoimilla saavutetaan toivotut sukupuolten tasa-arvoa koskevat parannukset;

57.  suhtautuu myönteisesti joidenkin jäsenvaltioiden päätökseen ottaa käyttöön verokannustimia yrityksille, jotka tarjoavat lastenhoitoa työntekijöilleen työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen parantamiseksi;

°

°  °

58.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.

(2)

EUVL C 175, 15.6.2011, s. 8.

(3)

EUVL L 59, 2.3.2013, s. 59.

(4)

EUVL C 346, 27.9.2018, s. 6.

(5)

EUVL C 331, 18.9.2018, s. 60.

(6)

EUVL C 204, 13.6.2018, s. 76.

(7)

EUVL C 76, 28.2.2018, s. 93.

(8)

EUVL C 66, 21.2.2018, s. 30.

(9)

EUVL C 50, 9.2.2018, s. 15.

(10)

EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 49.

(11)

EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 39.

(12)

EUVL C 487, 28.12.2016, s. 7.

(13)

EUVL C 12, 15.1.2015, s. 16.

(14)

EUVL C 21, 21.1.2011, s. 39.

(15)

Euroopan komissio, 2018, ”Report on Equality between men and women”.

(16)

Komission etenemissuunnitelma 2018; EU:n poliittisen strategian keskus (2017), ”10 Trends Transforming the Education as We Know It”.

(17)

Eurofound: ”Caring for children and dependants: effect on careers of young workers”.

(18)

Vuotta 2010 koskevat Eurostatin tiedot; komission kertomus naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2015 (2016).

(19)

Tätä vaadittiin 20. lokakuuta 2010 annetussa Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselmassa ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY muuttamisesta (EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 162).

(20)

Eurooppalaisten elämänlaatua koskeva Eurofound-säätiön selvitys (2016).

(21)

Eurofound (2017), ”Care homes for older Europeans: Public, for-profit and non-profit providers”.

(22)

EUVL C 75, 26.2.2016, s. 130.


PERUSTELUT

Miesten ja naisten epätasa-arvoinen osallistuminen hoiva- ja kotitaloustöihin Euroopan unionissa on jatkuva haaste. Euroopan tasa-arvoinstituutin vuoden 2017 tasa-arvoindeksistä käy ilmi, että yleinen suuntaus Euroopassa kymmenen viime vuoden aikana on ollut kielteinen: naisten hoiva- ja kotitaloustyöhön ja sosiaaliseen toimintaan kuluttaman ajan osuus kasvoi miehiin verrattuna.

Sillä että naiset käyttävät miehiin verrattuna suhteettoman paljon aikaa palkattoman työn tekemiseen, on vakavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia seurauksia. Se vaikeuttaa sukupuolten tasa-arvoa koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamista. Se johtaa lopulta sukupuolten välisiin köyhyyseroihin, jotka ovat suurimmat ikääntyneiden keskuudessa. Vuonna 2014 sukupuolten välinen keskimääräinen eläke-ero EU:ssa oli jopa 40 prosenttia, mikä johtui naisten elämän aikana kumuloituneesta eriarvoisuudesta ja ajanjaksoista, jotka naiset ovat poissa työmarkkinoilta. Yli 75-vuotiaiden keskuudessa 22 prosenttia naisista ja 15 prosenttia miehistä oli köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa. Tällä on suora kielteinen vaikutus lapsiin ja perheisiin. Sukupuolten välisestä työllisyyserosta vuosittain aiheutuvien taloudellisten menetysten kokonaismäärä on 370 miljardia euroa(1).

Muiden huolettavien sukulaisten hoivaan tarkoitetun riittävän vapaan puute on yksi tärkein syy hoitovelvoitteiden epätasapuoliseen jakautumiseen(2). Noin 80 prosenttia kaikesta EU:ssa tehdystä hoivatyöstä on (palkatonta) omaisten hoitamista, jonka tekijöistä 75 prosenttia on naisia. On huolestuttavaa, että heihin kuuluu myös alle 17-vuotiaita nuoria omaishoitajia, joiden kohdalla päällekkäiset vastuualueet vaikuttavat kielteisesti heidän koulutukseensa, terveyteensä ja toimeentuloonsa.

Rajalliset mahdollisuudet yhdistää kustannustehokkaasti, tehokkaasti ja joustavasti palkkatyötä ja perhevelvoitteita on yksi suurimmista syistä naisten työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämiseen. Naisten keskimääräinen työllisyysaste EU:ssa on 64 prosenttia (miesten vastaava luku on 76 prosenttia). Lisäksi naiset ovat yliedustettuina osa-aikatyössä. Eurostatin tutkimuksesta käy ilmi, että EU:ssa 31,5 prosenttia työssäkäyvistä naisista tekee osa-aikatyötä, kun työssäkäyvien miesten vastaava osuus on 8,2 prosenttia. Hoitovelvoitteet ovat työssäkäymättömyyden syy lähes 20 prosentille työelämän ulkopuolella olevista naisista, kun taas ne ovat syynä vain alle kahdelle prosentille työelämän ulkopuolella olevista miehistä. Tämä on vastoin EU:n Eurooppa 2020 -strategiaa ja tavoitetta saavuttaa 75 prosentin työllisyys miehille ja naisille vuoteen 2020 mennessä. Se on myös vastoin Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteita, joihin kuuluvat miesten ja naisten yhtäläiset mahdollisuudet osallistua työmarkkinoille ja oikeus saada kohtuuhintaisia ja laadukkaita hoitopalveluita.

Euroopan väestön ikääntyessä tilanne todennäköisesti pahenee. Hoidon kysynnän jatkuva kasvu, omaishoidon yleisyys Euroopassa ja julkisiin menoihin kohdistuvaa paine joissakin maissa lisäävät omaishoidon merkitystä entisestään tulevaisuudessa. Tämän vuoksi on selvää, että omaishoitoa on tuettava ja että hoivatyön ja työelämän yhteensovittamisen mahdollistavat toimenpiteet ovat välttämättömiä.

Hoitopalvelut olisi määriteltävä siten, että niihin sisältyvät lastenhoito, varhaiskasvatus, vanhustenhoito ja vammaistenhoito. Näitä hoitopalveluita on kehitettävä kiireesti, jotta niitä on saatavilla ja ne vastaavat joustavasti eri perheiden tarpeisiin ja erilaisiin hoitotarpeisiin. Tämä merkitsee sitä, että otetaan huomioon yksinhuoltajien, osa-aikatyöntekijöiden, itsenäisten ammatinharjoittajien tai vuorotyötä tekevien erityisolosuhteet. Sen, kuinka hoitovelvoitteet järjestetään perheen sisällä, käytetäänkö kodin ulkopuolisia palveluita vai hankitaanko palveluita kotiin, olisi oltava yksilöllinen valinta. Kaikkia vaihtoehtoja olisi tuettava tasapuolisesti. Olisi oltava aitoja vaihtoehtoja, joiden avulla tarvittavien palveluiden taso ja laajuus voidaan yhdistää työssä käyntiin. Työn ja hoitovelvoitteiden yhdistämisvaihtoehdot eivät saisi vaikuttaa kielteisesti sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihin, kuten palkkaan ja eläkkeeseen.

Tulevaisuudessa olisi pyrittävä varmistamaan vähintään 20 viikon äitiysvapaa, joka voidaan jakaa isän kanssa ja joka ajoittuu ennen synnytystä ja/tai sen jälkeen. Olisi myös oltava takuut irtisanomista vastaan, paluusta samaan työhön tai vastaavanlaiseen tehtävään ja syrjintää vastaan, jotta voidaan suojella isyysvapaan ottajia (raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamista koskevan Euroopan parlamentin kannan mukaisesti ***I). Kyseiset oikeudet olisi vaiheittain ulotettava koskemaan kaikkia, joiden on saatava vapaata jatkuvaa hoitoa tarvitsevien, muiden huollettavien hoitamiseksi. Lisäksi siitä aiheutuvat työllisyyserot olisi otettava huomioon eläkejärjestelmiä kehitettäessä.

Tämän kaiken varmistamiseksi hoitopalveluita olisi kehitettävä käyttäjiä ja asiakkaita kuullen. Saavutettavuutta koskevat tarpeet ja näkökohdat olisi ymmärrettävä kattavasti.

Palveluiden saatavuutta, myös syrjäytymisvaarassa olevien kannalta, olisi valvottava institutionaalisella tasolla. Tämä on erityisen tärkeää työn muuttuvan luonteen vuoksi. On otettava huomioon digitalisaatio, tuottavuuden lisääntyminen ja siirtyminen palveluihin perustuvaan kiertotalouteen. Hoitopalveluiden suunnittelun on tuettava ja edistettävä uusia työn muotoja.

Samalla on tärkeää varmistaa, että hoitoa tarjoavat laitokset ja paikat ovat turvallisia ja kannustavia työpaikkoja. Jos hoitopalvelut urakseen valitseviin henkilöihin ei investoida lainkaan, lapsien, vammaisten ja vanhusten saama palvelu ei ole koskaan niin korkealaatuista kuin se voisi olla.

Olisi kehitettävä hoidon laatua koskevia Euroopan tason indikaattoreita ja seurattava niitä. Euroopan rakennerahastoista voidaan tehdä investointeja, joilla varmistetaan, että palveluiden tavoitetaso ja laatu voidaan saavuttaa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioita on kehotettava raportoimaan näiden varojen käytöstä eriytetyllä tasolla, jotta tietoja voidaan analysoida unionin tasolla.

(1)

Eurofoundin raportti (2016) sukupuolten työllisyyseroista: ”The gender employment gap: challenges and solutions”.

(2)

Omaistaan hoitavien työikäisten on vaikea yhdistää palkkatyötään ja hoitovelvollisuuksiaan, minkä vuoksi he saattavat lyhentää työaikaansa tai irtisanoutua palkkatyöstä. Hoivatyö voi aiheuttaa myös loppuunpalamista ja stressiä. OECD (2011) Help Wanted? Providing and Paying for Long-Term Care. Terveyspolitiikkaa koskeva OECD:n tutkimus.


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

10.10.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

17

1

8

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Daniela Aiuto, Beatriz Becerra Basterrechea, Heinz K. Becker, Malin Björk, Vilija Blinkevičiūtė, Anna Maria Corazza Bildt, Iratxe García Pérez, Arne Gericke, Anna Hedh, Mary Honeyball, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Florent Marcellesi, Angelika Mlinar, Angelika Niebler, Maria Noichl, Marijana Petir, João Pimenta Lopes, Ernest Urtasun, Anna Záborská, Maria Gabriela Zoană

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Biljana Borzan, Rosa Estaràs Ferragut, Lívia Járóka, Kostadinka Kuneva, Mylène Troszczynski


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

17

+

ALDE

Beatriz Becerra Basterrechea, Angelika Mlinar

EFDD

Daniela Aiuto

GUE/NGL

Kostadinka Kuneva

PPE

Rosa Estaràs Ferragut, Lívia Járóka, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz

S&D

Vilija Blinkevičiūtė, Biljana Borzan, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Mary Honeyball, Maria Noichl, Maria Gabriela Zoană

VERTS/ALE

Florent Marcellesi, Ernest Urtasun

1

-

PPE

Angelika Niebler

8

0

ECR

Arne Gericke

ENF

Mylène Troszczynski

GUE/NGL

Malin Björk, João Pimenta Lopes

PPE

Heinz K. Becker, Anna Maria Corazza Bildt, Marijana Petir, Anna Záborská

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 8. marraskuuta 2018Oikeudellinen huomautus