Menettely : 2018/0043(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0390/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0390/2018

Keskustelut :

PV 17/04/2019 - 24
CRE 17/04/2019 - 24

Äänestykset :

PV 18/04/2019 - 10.12

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0432

MIETINTÖ     ***I
PDF 667kWORD 95k
26.11.2018
PE 626.780v02-00 A8-0390/2018

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivin 2009/65/EY ja direktiivin 2014/59/EU muuttamisesta

(COM(2018)0094 – C8‑0113/2018 – 2018/0043(COD))

Talous- ja raha-asioiden valiokunta

Esittelijä: Bernd Lucke

TARKISTUKSET
LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI
 ASIAN KÄSITTELY ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

LUONNOS EUROOPAN PARLAMENTIN LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivin 2009/65/EY ja direktiivin 2014/59/EU muuttamisesta

(COM(2018)0094 – C8‑0113/2018 – 2018/0043(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0094),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 53 ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C8-0113/2018),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 22. elokuuta 2018 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 11. heinäkuuta 2018 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0390/2018),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Tarkistus    1

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET(3)*

komission ehdotukseen

---------------------------------------------------------

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivin 2009/65/EY ja direktiivin 2014/59/EU muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 53 ja 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon(4),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(5),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY(6) 52 artiklan 4 kohdassa säädetään hyvin yleisistä vaatimuksista, jotka koskevat katettujen joukkolainojen rakenteellisia osia. Nämä vaatimukset rajoittuvat siihen, että katettujen joukkolainojen on oltava sellaisen luottolaitoksen liikkeeseen laskemia, jonka sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa ja johon sovelletaan erityistä julkista valvontaa sekä kaksinkertaisen takautumisoikeuden järjestelmää. Katettuja joukkolainoja koskevissa kansallisissa kehyksissä käsitellään näitä kysymyksiä ja säännellään niitä paljon yksityiskohtaisemmin. Kansallisiin kehyksiin sisältyy myös muita rakenteellisia säännöksiä, erityisesti säännöt, jotka koskevat katepoolin koostumusta, omaisuuserien hyväksyttävyyskriteereitä, mahdollisuus koota omaisuuseriä, avoimuutta ja raportointia koskevia velvoitteita sekä likviditeettiriskin vähentämistä koskevia sääntöjä. Myös jäsenvaltioiden lähestymistavat sääntelyyn eroavat toisistaan. Useissa jäsenvaltioissa ei ole katettuja joukkolainoja koskevia kansallisia kehyksiä. Tämän seurauksena unionissa liikkeeseen laskettuja katettuja joukkolainoja koskevat keskeiset rakenteelliset tekijät eivät vielä sisälly unionin lainsäädäntöön.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013(7) 129 artiklassa asetetaan lisäedellytyksiä direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin edellytyksiin nähden etuoikeutetun vakavaraisuuskohtelun aikaansaamiseksi sellaisten pääomavaatimusten osalta, joiden perusteella luottolaitokset voivat katettuihin joukkolainoihin sijoittaessaan pitää hallussaan vähemmän pääomaa kuin muihin omaisuuseriin sijoittaessaan. Nämä lisävaatimukset lisäävät katettujen joukkolainojen yhdenmukaistamista unionissa, mutta erityisesti niillä on tarkoitus määritellä edellytykset, joiden täyttyessä tällainen etuuskohtelu voidaan myöntää katettujen joukkolainojen sijoittajille, eikä niitä sovelleta asetuksen (EU) N:o 575/2013 ulkopuolella.

(3)  Myös muissa unionin oikeuden säädöksissä, kuten komission delegoitu asetus (EU) 2015/61(8), komission delegoitu asetus (EU) 2015/35(9) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU(10), viitataan direktiivissä 2009/65/EY esitettyyn määritelmään sellaisten katettujen joukkolainojen tunnistamiseksi, jotka voivat hyötyä kyseisissä säädöksissä katettujen joukkolainojen sijoittajille säädetystä etuuskohtelusta. Näiden säädösten sanamuoto kuitenkin vaihtelee niiden tarkoituksen ja aiheen mukaan, eikä termiä ”joukkolainat” [”joukkovelkakirjalainat”] käytetä johdonmukaisesti.

(4)  Katettujen joukkolainojen kohtelua voidaan kaiken kaikkiaan pitää yhdenmukaistettuna katettuihin joukkolainoihin sijoittamisen edellytysten osalta. Katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun edellytyksiä unionissa ei kuitenkaan ole yhdenmukaistettu, ja tällä on vähintään kaksi seurausta. Etuuskohtelu myönnetään ensinnäkin yhtäläisesti instrumenteille, joiden luonne sekä riskin ja sijoittajansuojan taso voivat vaihdella. Toiseksi kansallisissa säännöissä säädettyjen suojatoimien väliset erot ▌voivat aiheuttaa rahoitusvakautta koskevan riskin, jos sijoittajansuojan tasoltaan erilaisia katettuja joukkolainoja voidaan ostaa sellaisinaan koko unionissa ja ne voivat hyötyä asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja muun unionin lainsäädännön mukaisesta suotuisammasta vakavaraisuuskohtelusta.

(5)  Kansallisten järjestelmien joidenkin piirteiden yhdenmukaistamisella yksilöityjen parhaiden käytäntöjen ohella voidaan varmistaa hyvin toimivien katettujen joukkolainojen markkinoiden sujuva ja jatkuva kehitys unionissa ja rajoittaa rahoitusvakauteen kohdistuvia mahdollisia riskejä ja sen haavoittuvuutta. Tällä periaatelähtöisellä yhdenmukaistamisella olisi luotava yhteinen lähtökohta kaikkien katettujen joukkolainojen liikkeeseen laskemiselle unionissa. Yhdenmukaistaminen edellyttää, että kaikki jäsenvaltiot luovat kehykset katetuille joukkolainoille, mikä helpottaisi myös katettujen joukkolainojen markkinoiden kehittymistä niissä jäsenvaltioissa, joissa niitä ei tällä hetkellä ole. Tällaiset markkinat tarjoaisivat vakaan rahoituslähteen luottolaitoksille, joilla olisi tällä perusteella paremmat mahdollisuudet tarjota edullisia kiinnitysluottoja kuluttajille ja yrityksille, ja ne asettaisivat sijoittajien saataville turvallisempia sijoituskohteita.

(6)  Euroopan järjestelmäriskikomitea, jäljempänä ’EJRK’, antoi suosituksen(11), jossa kehotetaan kansallisia toimivaltaisia viranomaisia ja Euroopan pankkiviranomaista, jäljempänä ’EPV’, määrittämään katettuja joukkolainoja koskevia parhaita käytäntöjä ja edistämään kansallisten säädöskehysten yhdenmukaistamista. Se suosittelee myös, että EPV koordinoi kansallisten valvontaviranomaisten toteuttamia toimia, jotka liittyvät erityisesti katepoolien laatuun ja erotteluun, katettujen joukkolainojen konkurssioikeudelliseen erillisyyteen, katepooleihin vaikuttaviin varoja ja velkoja koskeviin riskeihin sekä katepoolien koostumuksesta ilmoittamiseen. Suosituksessa kehotetaan lisäksi EPV:tä seuraamaan katettujen joukkolainojen markkinoiden toimivuutta kahden vuoden ajan suhteessa EPV:n määrittelemiin parhaisiin käytäntöihin. Tarkoituksena on arvioida lainsäädäntötoimien tarvetta ja raportoida tällaisesta tarpeesta EJRK:lle ja komissiolle.

(7)  Komissio esitti EPV:lle lausuntopyynnön asetuksen (EU) N:o 575/2013 503 artiklan 1 kohdan mukaisesti joulukuussa 2013.

(8)  EPV antoi 1 päivänä heinäkuuta 2014 kertomuksen 20 päivänä joulukuuta 2012 annetun EJRK:n suosituksen ja komission joulukuussa 2013 esittämän lausuntopyynnön perusteella(12). Kertomuksessa suositellaan, että katettuja joukkolainoja koskevia kansallisia lakeja, asetuksia ja valvontasäännöksiä lähennetään entistä enemmän, jotta voidaan edelleen tukea unionissa katettuihin joukkolainoihin sovellettavan yhden edullisemman riskipainokohtelun soveltamista.

(9)  EJRK:n ehdotuksen mukaisesti EPV seurasi katettujen joukkolainojen markkinoiden toimivuutta suhteessa suosituksessa esitettyihin parhaisiin käytäntöihin kahden vuoden ajan. Tämän perusteella EPV toimitti EJRK:lle, neuvostolle ja komissiolle 20 päivänä joulukuuta 2016 toisen katettuja joukkolainoja koskevan kertomuksen(13). Kertomuksessa todettiin, että yhdenmukaistamista olisi jatkettava, jotta katettujen joukkolainojen määritelmät ja sääntely unionissa olisivat johdonmukaisempia. Kertomuksessa todettiin lisäksi, että yhdenmukaistamisen olisi perustuttava tiettyjen jäsenvaltioiden nykyisiin hyvin toimiviin markkinoihin.

(10)  Katetut joukkolainat ovat yleensä luottolaitosten liikkeeseen laskemia. Katettujen joukkolainojen tarkoituksena on tarjota rahoitusta luototusta varten, ja suuressa mittakaavassa tapahtuva luottojen myöntäminen on yksi luottolaitosten ydintoiminnoista. Näin ollen unionin lainsäädännössä, jonka mukaan katettuihin joukkolainoihin voidaan soveltaa etuuskohtelua, edellytetään, että luottolaitokset laskevat ne liikkeeseen.

(11)  Varaamalla katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku luottolaitoksille varmistetaan, että liikkeeseenlaskijalla on tarvittavat tiedot hallinnoidakseen katepooliin kuuluviin lainoihin liittyvää luottoriskiä. Sillä varmistetaan myös, että liikkeeseenlaskijaan sovelletaan pääomavaatimuksia, ja näin tuetaan sijoittajansuojaa kaksinkertaisen takautumisoikeuden järjestelmällä, jonka avulla sijoittaja voi kohdistaa vaateensa sekä katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijaan että katepoolin varoihin. Näin ollen rajoittamalla katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku luottolaitoksiin varmistetaan, että katetut joukkolainat säilyvät turvallisena ja tehokkaana rahoitusvälineenä, mikä edistää sijoittajansuojaa ja rahoitusvakautta, jotka ovat yleisen edun mukaisia tärkeitä poliittisia tavoitteita. Se vastaisi myös hyvin toimivia kansallisia markkinoita, jotka antavat vain luottolaitoksille mahdollisuuden laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja.

(12)  Sen vuoksi on aiheellista, että ainoastaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määritellyt luottolaitokset voivat laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja unionin lainsäädännön mukaisesti. Tämän direktiivin päätarkoituksena on säännellä edellytyksiä, joilla kyseiset luottolaitokset voivat laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja rahoitusvälineinä. Direktiivissä vahvistetaan luottolaitoksiin kohdistuvat tuotevaatimukset ja erityinen tuotevalvonta korkeatasoisen sijoittajansuojan varmistamiseksi.

(13)  Kaksinkertaisen takautumisoikeuden järjestelmä on keskeinen käsite ja monien voimassa olevien katettujen joukkolainojen kansallisten kehysten osa, ja se on myös direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen katettujen joukkovelkakirjalainojen keskeinen osa. Tämän vuoksi käsite on tarpeen täsmentää sen varmistamiseksi, että sijoittajat kaikkialla unionissa voivat kohdistaa vaateensa sekä katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijaan että katepoolissa oleviin varoihin yhdenmukaisin edellytyksin.

(14)  Konkurssioikeudellinen erillisyyden olisi myös oltava katettujen joukkolainojen olennainen tekijä sen varmistamiseksi, että katettujen joukkolainojen sijoittajille maksetaan sijoitus takaisin joukkolainan erääntyessä. Takaisinmaksun automaattinen aikaistuminen liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyystilanteessa voi häiritä katettuihin joukkolainoihin sijoittaneiden etusijajärjestystä, ja sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että katettujen joukkolainojen sijoittajille maksetaan sijoitus takaisin sovitun aikataulun mukaisesti ja myös maksukyvyttömyystapauksessa. Konkurssioikeudellinen erillisyys kytkeytyy sen mukaisesti suoraan kaksinkertaisen takautumisoikeuden järjestelmään, ja siksi sen olisi myös oltava katettuja joukkolainoja koskevan kehyksen keskeinen tekijä.

(15)  Olemassa olevissa kansallisissa katettujen joukkolainojen kehyksissä on myös se keskeinen tekijä, että vakuutena olevien omaisuuserien laadun olisi oltava erittäin hyvä, jotta varmistetaan katepoolin arvon olevan riittävä liikkeessä olevien joukkolainojen maksuvelvoitteiden kattamiseksi. Tällaiset katepoolit voivat sisältää vastuita viranomaisille, joilla on veronkanto-oikeus, tai vaateita, joiden vakuutena on korkealaatuisia fyysisiä omaisuuseriä. Korkealaatuisiin omaisuuseriin liittyy erityispiirteitä, jotka liittyvät turvattavaan vaateeseen ja vakuutena olevaan omaisuuserään. Sen vuoksi on aiheellista määrittää katepoolien ja niiden vakuutena olevien omaisuuserien yleiset laatunäkökohdat. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdan a–g alakohdassa lueteltuja omaisuuseriä olisi pidettävä hyväksyttävinä vakuuksina katepoolissa katettuja joukkolainoja koskevassa kehyksessä, samoin kuin lainoja julkisille yrityksille, jotka toimivat julkisessa valvonnassa tai joihin sovelletaan nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen luottoluokitusta. Vakuutena käytettäviä muita yhtä korkealaatuisia omaisuuseriä voidaan myös pitää hyväksyttyinä edellyttäen, että ne täyttävät tämän direktiivin vaatimukset, mukaan luettuna maksuvaateen vakuuden vaatimukset. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava jättää varoja kansallisten kehysten ulkopuolelle.

(15 a)  Velkainstrumentteja, jotka katetaan strategisilla omaisuuserillä, jotka ovat tärkeitä kasvun, innovoinnin ja kestävyyden kannalta ja jotka ovat riskipitoisempia kuin valtionvelka ja kiinnelainat eivätkä kuulu tämän direktiivin piiriin, olisi voitava pitää uutena rahoitusvälineiden luokkana, jota kutsutaan eurooppalaisiksi vakuudellisiksi velkasitoumuksiksi (ESN). On myös tarpeen perustaa tällainen kehys, jotta voidaan ottaa huomioon pk-yritysten rahoituksen erityispiirteet unionin taloudessa. ESN:t voisivat olla pankkien kannalta hyödyllinen täydentävä väline reaalitalouden rahoittamista varten.

(16)  Katettuihin joukkolainoihin liittyy erityisiä rakenteellisia tekijöitä, joiden tarkoituksena on suojella sijoittajia koko ajan. Näihin tekijöihin sisältyy vaatimus, jonka mukaan katettujen joukkolainojen sijoittajien on voitava kohdistaa vaateensa paitsi liikkeeseenlaskijaan myös erityisessä katepoolissa oleviin varoihin. Jotta nämä varat olisivat korkealaatuisia, olisi vahvistettava erityiset vaatimukset, jotka koskevat niiden varojen laatua, joka voidaan sisällyttää katepooliin. Nämä rakenteelliset tuotteeseen liittyvät vaatimukset poikkeavat vakavaraisuusvaatimuksista, joita sovelletaan katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevaan luottolaitokseen. Ensiksi mainituissa ei pitäisi keskittyä liikkeeseen laskevan laitoksen toiminnan vakauden varmistamiseen, vaan niiden tarkoituksena on pikemminkin suojata sijoittajia asettamalla katettuja joukkolainoja koskevia erityisvaatimuksia. Sen lisäksi, että on erityisen tärkeää käyttää katepoolissa laadukkaita omaisuuseriä, on asianmukaista säännellä katepoolin tekijöihin kohdistuvia yleisiä vaatimuksia sijoittajansuojan parantamiseksi entisestään. Näihin vaatimuksiin olisi sisällyttävä erityiset säännöt, joiden tarkoituksena on suojata katepoolia, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat katepoolissa olevien varojen erottelua (myös erillisyhtiön avulla) ja sijaintia, jotta varmistetaan homogeenisuus, joka mahdollistaa riittävän riskien hajauttamisen tämän homogeenisuuden rajoissa, ja helpotetaan sijoittajan riittävää riskinarviointia. Siksi katepoolien olisi oltava yksinkertaisia ja avoimia. Lisäksi tässä direktiivissä olisi vahvistettava riskien vähentämistä koskevat vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta täydentää niitä erilaisin keinoin. Olisi myös määriteltävä kattavuuden laskenta ja edellytykset, joilla johdannaissopimukset voidaan sisällyttää katepooliin, jotta varmistetaan, että katepooleihin sovelletaan yhteisiä tiukkoja laatuvaatimuksia kaikkialla unionissa.

(17)  Useat jäsenvaltiot edellyttävät jo, että katepoolin valvoja suorittaa hyväksyttyjen omaisuuserien laatua koskevia erityisiä tehtäviä ja varmistaa, että kansalliset kattavuutta koskevat vaatimukset täyttyvät. Tämän vuoksi on tärkeää katettujen joukkolainojen kohtelun yhdenmukaistamiseksi koko unionissa, että jos kansallisessa kehyksessä edellytetään katepoolin valvojan käyttämistä, sen tehtävät ja vastuut on määritelty selkeästi. Katepoolin valvojan olemassaolo ei poista kansallisten toimivaltaisten viranomaisten vastuuta erityisen julkisen valvonnan osalta.

(18)  Pienten luottolaitosten on vaikea laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja, koska katettujen joukkolainojen ohjelmien perustamisesta aiheutuu usein korkeita alkuvaiheen kustannuksia. Likviditeetti on erityisen tärkeää myös katettujen joukkolainojen markkinoilla, ja se määräytyy suurelta osin liikkeessä olevien joukkolainojen määrän mukaan. Sen vuoksi on aiheellista sallia kahden tai useamman luottolaitoksen yhteisrahoitus, jotta pienemmät luottolaitokset voivat laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja. Tämä mahdollistaisi sen, että useat luottolaitokset voivat koota varoja yhteen yhden luottolaitoksen liikkeeseen laskemien katettujen joukkolainojen vakuudeksi, ja helpottaisi katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua niissä jäsenvaltioissa, joissa ei tällä hetkellä ole kehittyneitä markkinoita. On tärkeää, että yhteisrahoitusta koskevien sopimusten käyttöä koskevilla vaatimuksilla varmistetaan, että liikkeeseenlaskeville luottolaitoksille direktiivin 2002/47/EY mukaisessa rahoitusvakuusjärjestelyssä myydyt tai siirretyt varat täyttävät unionin lainsäädännön mukaiset varojen hyväksyttävyyttä ja katteena olevien varojen erottelua koskevat vaatimukset.

(20)  Katetun joukkolainan vakuutena olevan poolin läpinäkyvyys on olennainen osa tämän tyyppistä rahoitusvälinettä, koska se lisää vertailtavuutta ja antaa sijoittajille mahdollisuuden tehdä tarvittavan riskinarvioinnin. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/71/EY(14) sisältää säännöksiä, jotka koskevat sellaisen esitteen laatimista, hyväksymistä ja levittämistä, joka on julkaistava, kun arvopapereita tarjotaan yleisölle tai otetaan kaupankäynnin kohteeksi jäsenvaltiossa sijaitsevalla tai toimivalla säännellyllä markkinalla. Kansalliset lainsäätäjät ja markkinatoimijat ovat ajan mittaan kehittäneet useita aloitteita, jotka koskevat direktiivin 2003/71/EY täydentämistä katettujen joukkolainojen sijoittajille annettavien tietojen osalta. On kuitenkin tarpeen täsmentää unionin tasolla, mikä olisi se yhteinen tietojen vähimmäistaso, johon sijoittajilla olisi oltava pääsy ennen katettujen joukkolainojen ostamista tai niiden ostamisen yhteydessä. Jäsenvaltioiden olisi voitava täydentää näitä vähimmäisvaatimuksia lisäsäännöksillä.

(21)  Välineen likviditeettiriskin pienentäminen on keskeinen tekijä katettujen joukkolainojen sijoittajien suojan varmistamisessa. Tämä on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan varmistaa katettuihin joukkolainoihin liittyvien velkojen oikea-aikainen takaisinmaksu. Sen vuoksi on aiheellista ottaa käyttöön katepoolin maksuvalmiuspuskuri, jolla puututaan likviditeettivajeen riskeihin, kuten maturiteettien ja korkojen epätasapaino, maksujen keskeyttäminen, sekoittumisriskit, johdannaiset ja muut operatiiviset velat, jotka erääntyvät katettujen joukkolainojen ohjelmassa. Katepoolin maksuvalmiuspuskuri poikkeaa luottolaitoksiin sovellettavista yleisistä maksuvalmiusvaatimuksista, jotka on asetettu muiden unionin säädösten mukaisesti, koska ensiksi mainittu liittyy suoraan katepooliin ja pyrkii vähentämään sille ominaisia likviditeettiriskejä. Sääntelytaakan minimoimiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava sallia asianmukainen vuorovaikutus sellaisten maksuvalmiusvaatimusten kanssa, jotka on vahvistettu muussa unionin tai kansallisessa lainsäädännössä ja jotka palvelevat eri tarkoituksia kuin katepoolin maksuvalmiuspuskuri. Jäsenvaltiot voivat näin ollen päättää, että katepoolin maksuvalmiuspuskuria koskevaa vaatimusta olisi sovellettava vain, jos luottolaitokseen ei kohdistu unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla muita maksuvalmiusvaatimuksia niiden kattamalla ajanjaksolla.

(22)  Useissa jäsenvaltioissa on kehitetty innovatiivisia maturiteettiprofiilien rakenteita mahdollisiin likviditeettiriskeihin puuttumiseksi, maturiteettierot mukaan luettuina. Näihin rakenteisiin kuuluu mahdollisuus pidentää katetun joukkolainan sovittua maturiteettia tietyksi ajaksi tai sallia katepoolissa olevista omaisuuseristä kertyvien rahavirtojen siirtäminen suoraan katettujen joukkolainojen haltijoille. Maturiteetin jatkaminen antaa luottolaitoksille mahdollisuuden lieventää pakkomyyntejä ja lisätä sijoittajasuojaa, koska se muodostaa vaihtoehdon maksukyvyttömyydelle tai kriisinratkaisulle. On kuitenkin tärkeää, että ne ehdot, joilla jäsenvaltiot voivat sallia näiden rakenteiden käyttämisen, on määritetty siten, etteivät ne ole liian monimutkaisia. On myös tärkeää varmistaa, että luottolaitokset eivät voi jatkaa maturiteettia oman harkintansa mukaan. Maturiteettia olisi jatkettava vain, kun objektiiviset ja selkeästi määritellyt laukaisevat tapahtumat ovat tapahtuneet.

(23)  Erityisen julkisen valvonnan kehyksen olemassaolo on osa direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdan mukaista katettujen joukkolainojen määritelmää. Kyseisessä direktiivissä ei kuitenkaan määritellä tällaisen valvonnan luonnetta, sisältöä eikä viranomaisia, joiden olisi vastattava sen suorittamisesta. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että tällaisen katettujen joukkolainojen julkisen valvonnan perustekijöitä yhdenmukaistetaan ja että sitä suorittavien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tehtävät ja vastuualueet esitetään selkeästi.

(24)  Koska katettujen joukkolainojen julkinen valvonta poikkeaa luottolaitosten valvonnasta unionissa, jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä näitä erilaisia valvontatehtäviä suorittamaan eri kansalliset toimivaltaiset viranomaiset kuin luottolaitoksen yleistä valvontaa suorittavat viranomaiset. Jotta varmistettaisiin katettujen joukkolainojen julkisen valvonnan johdonmukaisuus koko unionissa, on tarpeen edellyttää, että katettujen joukkolainojen julkista valvontaa suorittavat toimivaltaiset viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä luottolaitosten yleistä valvontaa suorittavan toimivaltaisen viranomaisen kanssa.

(25)  Katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskemista koskevan luvan antamisen luottolaitoksille olisi sisällyttävä katettujen joukkolainojen julkiseen valvontaan. Koska ainoastaan luottolaitosten olisi voitava laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja, luvan edellytyksenä olisi oltava luottolaitoksen toimilupa. Tähän direktiiviin olisi sisällytettävä säännökset, jotka koskevat edellytyksiä, joilla unionin lainsäädännön nojalla toimiluvan saaneet luottolaitokset voivat saada luvan harjoittaa katettujen joukkolainojen ohjelmaan kuuluvien katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua.

(26)  Luvan soveltamisalan osalta katettujen joukkolainojen ohjelma käsittää tavallisesti katepoolin, joka on vakuutena katettujen joukkolainojen eri liikkeeseenlaskuille (eri kansainväliset arvopaperien tunnusnumerot, ISIN-tunnukset) ▌.

(27)  Katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevien luottolaitosten velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi sekä samanlaisen kohtelun ja sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi koko unionissa jäsenvaltiot olisi velvoitettava säätämään hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(30)  Jotta havaitaan mahdolliset rikkomiset, jotka kohdistuvat katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua ja markkinointia koskeviin vaatimuksiin, katettujen joukkolainojen julkista valvontaa suorittavilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tarvittavat tutkintavaltuudet ja tehokkaat mekanismit, joilla kannustetaan ilmoittamaan mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista. Nämä mekanismit eivät saisi rajoittaa sellaisten henkilöiden tai yhteisöjen puolustautumisoikeuksia, joihin näiden valtuuksien ja mekanismien käyttö vaikuttaa haitallisesti.

(31)  Katettujen joukkolainojen julkista valvontaa suorittavien toimivaltaisten viranomaisten olisi myös voitava määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja toteuttaa muita hallinnollisia toimenpiteitä, jotta varmistettaisiin mahdollisimman laaja soveltamisala toimille rikkomisen jälkeen ja autettaisiin estämään uusia rikkomisia, riippumatta siitä, pidetäänkö kyseisiä toimenpiteitä kansallisessa lainsäädännössä hallinnollisina seuraamuksina vai muina hallinnollisina toimenpiteinä. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää tässä direktiivissä säädettyjen seuraamusten suhteen lisäseuraamuksista sekä siinä säädettyjä suuremmista hallinnollisista seuraamusmaksuista.

(32)  Katettuja joukkolainoja koskeville voimassa oleville kansallisille laeille on ominaista se, että katettuihin joukkolainoihin sovelletaan yksityiskohtaista kansallista sääntelyä ja katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua ja ohjelmia valvotaan sen varmistamiseksi, että sijoittajien oikeudet turvataan aina katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun yhteydessä. Tähän valvontaan kuuluu ohjelman ominaisuuksien, kattavuutta koskevien vaatimusten ja katepoolin laadun jatkuva seuranta. Sijoittajansuojan olennainen osatekijä on sijoittajien riittävä tiedottaminen katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua koskevasta sääntelykehyksestä. Sen vuoksi on aiheellista varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat säännöllisesti tietoja kansallisista toimenpiteistä, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja tavasta, jolla ne hoitavat katettujen joukkolainojen julkista valvontaa.

(33)  Katettujen joukkolainojen markkinoinnissa käytetään unionissa tällä hetkellä kansallisia nimiä ja merkkejä, joista osa on vakiintuneita ja osa ei. ▌Sen vuoksi vaikuttaa järkevältä sallia, että luottolaitokset, jotka laskevat liikkeeseen katettuja joukkolainoja unionissa, käyttävät erityistä merkkiä ’eurooppalainen katettu joukkolaina’, kun ne myyvät katettuja joukkolainoja sekä unionin että kolmansien maiden sijoittajille edellyttäen, että kyseiset katetut joukkolainat täyttävät tässä direktiivissä asetetut vaatimukset. Jos katetut joukkolainat täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan vaatimukset, luottolaitosten olisi sallittava käyttää merkkiä ’eurooppalainen katettu joukkolaina (premium)’. Tämä merkki, joka osoittaa erityisen korkeaa ja hyvin ymmärrettyä laatua, voi olla houkutteleva myös jäsenvaltioissa, joissa on vakiintuneita kansallisia merkkejä. Kahden ’eurooppalainen katettu joukkolaina’ -merkin avulla sijoittajien on helpompi arvioida katettujen joukkolainojen laatua ja tällaisista joukkolainoista tehdään houkuttelevampia sijoitusvälineitä sekä unionissa että sen ulkopuolella. Näiden merkkien käytön olisi kuitenkin oltava valinnaista, ja jäsenvaltioilla pitäisi olla mahdollisuus käyttää eurooppalaisen katetun joukkolainan merkkien rinnalla edelleen omia kansallisia nimiään ja merkintäpuitteitaan.

(34)  Jotta komissio voi arvioida tämän direktiivin soveltamista, sen olisi seurattava tiiviissä yhteistyössä EPV:n kanssa katettujen joukkolainojen kehitystä unionissa ja toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus sijoittajansuojan tasosta ja katettujen joukkolainojen markkinoiden kehityksestä. Kertomuksessa olisi myös keskityttävä katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun vakuutena olevien omaisuuserien kehittymiseen, mukaan lukien jäsenvaltioiden mahdollisuus sallia katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku julkisiin yrityksiin liittyvien lainojen rahoittamiseksi.

(35)  Euroopan parlamentti korosti 4 päivänä heinäkuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa katettuja joukkolainoja koskevan Euroopan laajuisen kehyksen luomisesta (2017/2005(INI)), että ETA:n ulkopuolisten katettujen joukkolainojen kehittyvien markkinoiden liikkeeseenlaskijoiden markkinoille pääsyn esteet olisi poistettava tarjoamalla yhdenvertainen kohtelu kolmansista maista peräisin olevien liikkeeseenlaskijoiden katetuille joukkolainoille edellyttäen, että niiden oikeudellinen, institutionaalinen ja valvontaa koskeva ympäristö läpäisee toimivaltaisen unionin elimen tekemän perusteellisen vastaavuusarvioinnin. Unionin lainsäädännön keskeisiä periaatteita olisi käytettävä mahdollisena vertailukohtana katettujen joukkolainojen markkinoille globaalisti. Koska katettujen joukkolainojen markkinat kehittyvät nopeasti monissa unionin ulkopuolisissa maissa, on välttämätöntä ottaa viipymättä käyttöön kolmansien maiden vastaavuutta koskeva järjestelmä. Unionin ulkopuolisten katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoiden markkinoille pääsyn esteiden vähentäminen lisää unionin sijoittajien valinnanvaraa ja pitkäaikaisen rahoituksen saatavuutta ja edistää rajat ylittävien sijoitusten lisäämistä.

(36)  Katettujen joukkolainojen sovittu maturiteetti on yleensä useita vuosia. Sen vuoksi on tarpeen sisällyttää siirtymätoimenpiteet sen varmistamiseksi, että muutokset eivät koske katettuja joukkolainoja, jotka on jo laskettu liikkeeseen [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä].

(37)  Sen seurauksena, että katetuille joukkolainoille säädetään yhdenmukainen kehys, olisi muutettava direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa olevaa katettujen joukkovelkakirjalainojen kuvausta. Direktiivissä 2014/59/EU määritellään katetut joukkovelkakirjalainat viittaamalla direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohtaan, ja koska tätä kuvausta muutetaan, myös direktiiviä 2014/59/EU olisi muutettava. Jotta muutokset eivät vaikuttaisi katettuihin joukkolainoihin, jotka on laskettu liikkeeseen direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdan mukaisesti ennen [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä], kyseisiä katettuja joukkolainoja olisi edelleen pidettävä katettuina joukkolainoina tai ne olisi määriteltävä sellaisiksi niiden erääntymiseen asti. Direktiivejä 2009/65/EY ja 2014/59/EU olisi sen vuoksi muutettava.

(38)  Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman(15) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(39)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, ▌vaan se voidaan unionin katettujen joukkolainojen markkinoiden kehittämistä ja rajat ylittävien sijoitusten tukemisen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa säädetyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(40)  Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001(16) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja se antoi lausunnon ...(17),

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I OSASTOKOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artiklaKohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan sijoittajansuojaa koskevat säännöt, jotka koskevat seuraavia seikkoja:

1)  katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua koskevat vaatimukset;

2)  katettujen joukkolainojen rakenteelliset tekijät;

3)  katettujen joukkolainojen julkinen valvonta;

4)  katettuihin joukkolainoihin liittyvät ▌julkistamisvaatimukset.

2 artiklaSoveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan unioniin sijoittautuneiden luottolaitosten liikkeeseen laskemiin katettuihin joukkolainoihin.

3 artiklaMääritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1)  ’katetulla joukkolainalla’ luottolaitoksen tai erikoistuneen kiinteistöluottolaitoksen 18 artiklan mukaisen julkisen valvonnan alaisuudessa liikkeeseen laskemaa velkasitoumusta, joka on 4 artiklan mukainen kaksinkertaista takautumisoikeutta käyttävä väline, joka on 5 artiklan mukaisesti konkurssioikeudellisesti erillinen ja jonka katepoolissa olevat omaisuuserät on eroteltu 12 artiklan mukaisesti ja jolla on 6 artiklan tai 6 a artiklan mukaisesti hyväksyttävät vakuudet;

2)  ’katetun joukkolainan ohjelmalla’ 15 artiklassa tarkoitettuja varoja ja velkoja sekä luottolaitoksen toimintoja, jotka liittyvät katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuun 19 artiklan mukaisesti myönnetyn luvan nojalla;

3)  ’katepoolilla’ selvästi määriteltyä tunnistettavissa olevien varojen ryhmää, joka on katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijan maksuvelvoitteiden vakuutena katetun joukkolainan maturiteettiin asti ja johon sovelletaan oikeudellisia järjestelyjä, joiden avulla varmistetaan, että nämä varat erotetaan muista katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen hallussaan pitämistä varoista viimeistään silloin, kun on aloitettu katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijaa koskeva kriisinratkaisu- tai maksukyvyttömyysmenettely;

4)  ’luottolaitoksella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä luottolaitosta;

5)  ’erikoistuneella kiinnitysluottolaitoksella’ luottolaitosta,

a)  joka rahoittaa myönnettyjä lainoja ja/tai hankittuja saamisia laskemalla liikkeeseen katettuja joukkolainoja, ▌

b)  jolla lain mukaan on oikeus harjoittaa kiinnitysluottojen sekä julkisen sektorin lainojen antoa, ja

c)  jolla ei ole lupaa vastaanottaa talletuksia mutta joka voi vastaanottaa muita takaisinmaksettavia varoja,

sanotun rajoittamatta täydentäviä toimintoja ja lisätoimintoja, jotka rajoitetaan ja määritellään kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä;

6)  ’katetun joukkolainan suorituksen aikaistamisella’ tilannetta, jossa katettu laina sen myöntävän luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä erääntyy maksettavaksi välittömästi, jolloin katetun joukkolainan sijoittajilla on täytäntöönpanokelpoinen oikeus saada maksu takaisin aiemmin kuin alkuperäisenä erääntymispäivänä;

7)  ’markkina-arvolla’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 76 alakohdassa määriteltyä kiinteän omaisuuden markkina-arvoa;

8)  ’kiinnitysluottoarvolla’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 74 alakohdassa määriteltyä kiinteän omaisuuden kiinnitysluottoarvoa;

▌ 10)  ’ensisijaisella vakuudella’ katepoolin luonteen määrittävää hallitsevaa omaisuuserää;

11)  ’täytevakuudella’ sellaista omaisuuserää varojen kattavuutta koskevien vaatimusten täyttämiseksi, joka on muu kuin ensisijainen vakuus;

12)  ’ylivakuudella’ kokonaisuudessaan vakuuden lakisääteistä, vapaaehtoista tai sopimukseen perustuvaa tasoa, joka ylittää 15 artiklassa säädetyn kattavuutta koskevan vaatimuksen, pois luettuina muut nykyiset tai tulevat lisätakuut, joita voitaisiin antaa kansallisen sääntelyn mukaisesti ja jotka voivat vaihdella ajallisesti;

13)  ’rahoituksen vastaavuutta koskevalla vaatimuksella’ sääntöjä, joiden mukaan erääntyvien velkojen ja saamisten väliset rahavirrat on nettoutettava varmistamalla, että lainanottajilta vastaanotettavat maksut saadaan ennen katetun joukkolainan sijoittajille suoritettavia maksuja ja että lainanottajilta vastaanotetut määrät ovat arvoltaan vähintään yhtä suuria kuin katetun joukkolainan sijoittajille suoritettavat maksut;

14)  ’likviditeetin nettoulosvirtauksella’ kaikkia tiettynä ajanjaksona suoritettuja maksuja, mukaan lukien pääoma- ja korkomaksut ja maksut, jotka johtuvat katetun joukkolainan ohjelman johdannaissopimuksista, ja kaikkien samana ajankohtana saatujen katepoolin omaisuuseriin liittyvien vaateiden maksujen nettomäärä;

15)  ’jatkettavissa olevalla maturiteettirakenteella’ mekanismia, joka tarjoaa mahdollisuuden jatkaa katettujen joukkolainojen sovittua maturiteettia tietyn ajanjakson ajan, jos erityinen laukaiseva tapahtuma toteutuu;

16)  ’katetun joukkolainan julkisella valvonnalla’ katettuja joukkolainoja koskevien ohjelmien valvontaa, jolla varmistetaan, että katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuun sovellettavia vaatimuksia noudatetaan ja että ne pannaan täytäntöön;

17)  ’erityisellä hallinnonhoitajalla’ henkilöä tai yhteisöä, joka on nimetty hallinnoimaan katetun joukkolainan ohjelmaa kyseisen ohjelman yhteydessä katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyystilanteessa;

17 a)  ’kriisinratkaisulla’ direktiivin 2001/24/EY 2 artiklan seitsemännessä luetelmakohdassa tarkoitettuja tervehdyttämistoimenpiteitä.

II OSASTOKATETTUJEN JOUKKOLAINOJEN RAKENTEELLISET TEKIJÄT

1 lukuKaksinkertainen takautumisoikeus ja konkurssioikeudellinen erillisyys

4 artiklaKaksinkertainen takautumisoikeus

1.  Jäsenvaltioiden on annettava säännöt, joiden avulla katettujen joukkolainojen sijoittajat saavat oikeuden esittää seuraavia vaateita:

a)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevaa luottolaitosta koskeva vaade;

b)  kun kyse on katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyydestä tai kriisinratkaisumenettelystä, katepooliin kuuluvien varojen pääomaa ja mahdollisesti kertynyttä korkoa koskeva etuoikeutettu vaade;

c)  kun kyse on katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyydestä ja jos b alakohdassa tarkoitettua etuoikeutettua vaadetta ei voida täysin täyttää, kyseisen luottolaitoksen konkurssipesää koskeva vaade, joka on etuoikeudeltaan sama kuin tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn etuoikeutta koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti määritettyjen luottolaitoksen paremmassa asemassa olevien vakuudettomien velkojien vaade.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut vaateet rajoittuvat katettuihin joukkolainoihin liittyviin täysimääräisiin maksuvelvoitteisiin.

3.  Sovellettaessa 1 kohdan c alakohtaa, kun on kyse erikoistuneen kiinnitysluottolaitoksen maksukyvyttömyydestä, jäsenvaltiot voivat antaa sääntöjä, joiden mukaan katetun joukkolainan sijoittajien vaade on paremmassa etuoikeusasemassa kuin kyseisen erikoistuneen kiinnitysluottolaitoksen tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn etuoikeutta koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti määritetty tavallisten vakuudettomien velkojien vaade, mutta huonommassa etuoikeusasemassa kuin muut etuoikeutetut velkojat.

5 artiklaKatettujen joukkolainojen konkurssioikeudellinen erillisyys

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katettuihin joukkolainoihin liittyvät maksuvelvoitteet eivät aikaistu automaattisesti katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä.

2 lukuKatepooli ja kattavuus

I jaksoHyväksytyt omaisuuserät

6 artikla

Katettujen joukkolainojen (premium) katteena olevat omaisuuserät

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että katettujen joukkolainojen (premium) katteena on aina ▌korkealaatuisia omaisuuseriä. Tällaisten omaisuuserien on sisällettävä kaikki hyväksyttävät omaisuusuuserät, jotka on määritelty hyväksyttäviksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdan a–g alakohdassa. ▌

6 a artiklaTavallisten katettujen joukkolainojen katteena olevat omaisuuserät

1.  Jäsenvaltiot voivat sallia, että liikkeeseen lasketaan katettuja joukkolainoja, joiden katteena on korkealaatuisia omaisuuseriä, joita ei ole määritetty hyväksyttäviksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdan a–g alakohdassa. Tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on vaadittava, että katteena olevat omaisuuserät antavat katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevalle luottolaitokselle oikeuden selvästi määritetyn summan maksamiseen 2 kohdan mukaisesti niin, että sen vakuutena ovat 3 kohdassa tarkoitetut omaisuuserät. Jäsenvaltioiden on myös vaadittava, että katteena olevien omaisuuserien valinta vähentää 4 kohdassa tarkoitettua katepooliriskiä.

2.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, joilla varmistetaan, että 1 kohdassa tarkoitettu maksuvaade täyttää seuraavat oikeudelliset vaatimukset:

a)  kunkin vaateen vakuutena on omaisuuseriä, joiden osalta julkisissa rekistereissä on ilmoitettu omistaja ja vakuusoikeudet tai jotka ovat komission direktiivin 2006/111/EY 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetulle julkiselle yritykselle annettua lainaa;

b)  kunkin vaateen, joka ei ole laina julkiselle yritykselle, sellaisena kuin se on määritelty komission direktiivin 2006/111/EY 2 artiklan b alakohdassa, vakuutena on laillisesti perustettu kiinteistövakuus, muu käteis- tai kiinteistöpanttioikeus tai takaus, joka on täytäntöönpanokelpoinen;

c)  edellä b alakohdassa tarkoitettu kiinteistövakuus, muu käteis- tai kiinteistöpanttioikeus tai takaus on sellainen, että katetut joukkolainat liikkeeseen laskeva luottolaitos voi saada vaateen maksun oikea-aikaisesti ja kohtuullisin kustannuksin.

Sovellettaessa a ja b alakohtaa jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, joilla varmistetaan katepoolin vaateiden kiinteistövakuuksien, muiden käteis- tai kiinteistöpanttioikeuksien tai takausten nopea kirjaaminen tai rekisteröinti.

Sovellettaessa b ja c alakohtaa jäsenvaltioiden on varmistettava, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset arvioivat sekä vaateiden täytäntöönpanokelpoisuuden että oikeudellisen menettelyjen odotetun keston ennen tällaisten vaateiden sisällyttämistä katepooliin.

3.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, joilla varmistetaan, että 1 kohdassa tarkoitetut vakuudet täyttävät yhden seuraavista vaatimuksista:

a)  kiinteiden omaisuuserien osalta voidaan määrittää joko markkina-arvo tai kiinnitysluottoarvo, tai jos tämä ei ole mahdollista, omaisuuserän arvo määritetään jäsenvaltioiden vahvistamien sääntöjen avulla;

b)  julkiselle yritykselle annettavien lainojen osalta kyseisen yrityksen on oltava julkisen valvonnan piirissä tai vastapuolella on oltava nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen luottoluokitus.

Sovellettaessa a alakohdassa tarkoitettuja omaisuuserien arvostamissääntöjä jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutena olevien kiinteiden omaisuuserien arvon määrittää riippumaton arvonmäärittäjä, jolla on riittävä pätevyys, kyky ja kokemus arvostuksen suorittamiseen. Lisäksi jäsenvaltioiden on määritettävä arvostamismenetelmä ja -menettely, joilla saatavat arvot ovat yhtä suuria tai pienempiä kuin omaisuuserän tuntematon markkina- tai kiinnitysluottoarvo hetkellä, jolloin se sisällytetään katepooliin.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava 1 artiklassa tarkoitettu riskien lievittäminen asettamalla seuraavat vaatimukset:

a)  kaikki katepoolin omaisuuserien vakuudet on vakuutettu riittävällä tavalla menettämisen tai vahingoittumisen riskin varalta, ja vakuutusvaade muodostaa osan katepoolin täytevakuuksista;

b)  edellä 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetut fyysiset omaisuuserät ovat vakuutena katepoolin vaateille enintään 70 prosenttiin niiden arvosta. Kun kyseessä ovat asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdan d–g alakohdassa tarkoitetut fyysiset omaisuuserät, arvon prosenttiosuus voi olla suurempi, mutta se ei saa ylittää kyseisessä asetuksessa tähän omaisuuserätyyppiin sovellettavaa enimmäisprosenttiosuutta. Arvo määritellään tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen sovellettavien sääntöjen mukaisesti ajankohtana, jolloin lainat rahoitettiin katetuilla joukkolainoilla;

c)  lainat 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetuille julkisille yrityksille hyväksytään katepooliin alentamalla niiden nimellisarvoa, joka on enintään

– 80 prosenttia vastuusta, jos vastapuoleen sovelletaan julkista valvontaa,

– 60 prosenttia vastuusta, jos vastapuolella on nimetyn ulkoisen luottolaitoksen luottoluokitus, joka ei alita sen omaa kynnystä, joka koskee investointiluokan laatua;

d)  katepoolin omaisuuserien on oltava riittävän eriytettyjä, jotta ne mahdollistavat riskien hajauttamisen;

e)  katepoolissa ei saa olla materiaalista keskittymistä.

EPV:n on laadittava teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joilla määritetään edelleen kunkin katepoolissa olevan ensisijaisen omaisuuseräluokan osalta:

a)  katepoolin erillisten omaisuuserien vähimmäismäärä, joka varmistaa riittävän eriyttämisen sellaisena kuin siihen viitataan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa;

b)  ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitetun materiaalisen keskittymisen puuttuminen kokonaisvastuun prosenttiosuutena, jota ei saa ylittää minkään yksittäistä velallista koskevan vastuun osalta.

EPV toimittaa kyseisten sääntelystandardien luonnokset viimeistään ... [vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä toisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

7 artiklaUnionin ulkopuolella sijaitsevat omaisuuserät

1.  Jollei 2 kohdan säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltiot voivat sallia, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset sisällyttävät katepooliin unionin ulkopuolella sijaitsevia omaisuuseriä.

2.  Jos jäsenvaltiot sallivat 1 kohdassa tarkoitetun sisällyttämisen, niiden on varmistettava sijoittajansuoja todentamalla, täyttävätkö unionin ulkopuolella sijaitsevat omaisuuserät kaikki 6 tai 6 a artiklassa säädetyt vaatimukset. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuus tarjoaa vastaavan suojatason kuin unionissa oleva vakuus ja että tällaisten varojen realisointi on oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoinen samalla tavalla kuin unionissa sijaitsevien varojen realisointi.

2 a.  Jäsenvaltioiden on sallittava unionin ulkopuolella mutta Euroopan talousalueella sijaitsevien omaisuuserien sisällyttäminen katepooleihin, jos ne täyttävät tämän direktiivin 6 tai 6 a artiklan vaatimukset.

8 artiklaKonserninsisäiset katetun joukkolainan poolirakenteet

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa säännöt, jotka koskevat konserniin kuuluvan luottolaitoksen konserninsisäisillä toimilla liikkeeseen laskemien katettujen joukkolainojen, jäljempänä ’sisäisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat’, käyttöä katteena olevana omaisuuseränä, kun samaan konserniin kuuluva toinen luottolaitos laskee ulkoisesti liikkeeseen katettuja joukkolainoja, jäljempänä ’ulkoisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat’. Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja sisällyttämällä kyseisiin sääntöihin vähintään seuraavat vaatimukset:

-a)  sisäisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat noudattavat tätä direktiiviä;

a)  sisäisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat myydään ulkoisesti liikkeeseen laskettavan katetun joukkolainan liikkeeseen laskevalle luottolaitokselle;

b)  ▌sisäisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat kirjataan ulkoisen katetun joukkolainan liikkeeseen laskevan luottolaitoksen taseeseen; ▌;

b a)  katepooli ei sisällä eri liikkeeseenlaskijoiden sisäisesti liikkeeseen laskettuja katettuja joukkolainoja;

c)  ulkoisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat myydään katettujen joukkolainojen sijoittajille, jotka eivät kuulu konserniin;

c a)  katettuihin joukkolainoihin sijoittavilla, jotka aikovat ostaa ulkoisesti liikkeeseen laskettavia katettuja joukkolainoja, on täydet mahdollisuudet tutustua tämän direktiivin 14 artiklassa tarkoitettuihin sijoittajille annettaviin tietoihin kaikkien konsernin sisäisesti liikkeeseen laskettujen katettujen joukkolainojen osalta;

d)  sekä sisäisesti että ulkoisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan II osaston 2 luvussa tarkoitetulle luottoluokka 1:lle asetetut vaatimukset ja ovat 6 tai 6 a artiklassa tarkoitettuja hyväksyttäviä omaisuuseriä.

9 artiklaYhteisrahoitus

1.  ▌Jäsenvaltioiden on sallittava, että katettuja joukkolainoja rahoittavat yhdessä useat luottolaitokset, jos yhteisesti rahoitetun katetun joukkolainan laskee liikkeeseen yksi luottolaitos, jäljempänä ’johtava laitos’.

Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja vahvistamalla säännöt siitä, miten lainoja ja kiinteistövakuuksia, muita käteis- tai kiinteistöpanttioikeuksia tai muita vastaavia vakuusoikeuksia myydään tai siirretään direktiivin 2002/47/EY mukaisella omistusoikeuden siirtävällä rahoitusvakuusjärjestelyllä ne antaneesta luottolaitoksesta siihen luottolaitokseen, joka laskee liikkeelle katetut joukkolainat. ▌

2.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, joilla yhteisrahoitus rajoitetaan 6 tai 6 a artiklassa tarkoitettujen katteeksi kelpaavien omaisuuserien käyttöön katepoolissa katteena johtavan laitoksen liikkeeseen laskemille katetuille joukkolainoille. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että johtavan laitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä kaikilla katettuihin joukkolainoihin sijoittaneilla on mahdollisuus käyttää suoraan kaikkia katepoolin omaisuuseriä 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ja esittää johtavalle laitokselle etuoikeutettu vaade kyseisen kohdan c alakohdan mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa säännöt siitä, miten käsitellään muita sijoittajien sellaisiin luottolaitoksiin kohdistamia vaateita, jotka ovat osallistuneet katepoolin yhteisrahoitukseen, jos johtavan laitoksen konkurssipesä on riittämätön.

2 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteisesti rahoitettuihin katettuihin joukkolainoihin sovelletaan katettuja joukkolainoja koskevia kaikkia sovellettavia sääntöjä sekä katettujen joukkolainojen julkista valvontaa.

10 artiklaKatepoolin koostumus

1.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, joiden avulla varmistetaan katepoolissa olevien varojen riittävä homogeenisuus siten, että niiden on oltava luonteeltaan samankaltaisia katepoolin vaateiden vakuuksien suhteen. Edellä 6 artiklassa tarkoitettujen varojen yhteydessä katepoolin katsotaan olevan riittävän homogeeninen, jos kaikki sen ensisijaiset vakuudet kuuluvat johonkin seuraavista kolmesta ryhmästä:

– varat, jotka vastaavat asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdan a–c alakohtaa;

– varat, jotka vastaavat asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdan d–f alakohtaa;

– varat, jotka vastaavat asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdan g alakohtaa.

Jäsenvaltioiden on sallittava useita erillisiä homogeenisiä katepooleja kunkin ensisijaisen omaisuuserien luokan osalta. Tätä artiklaa ei sovelleta julkisten luottojen omaisuuseriin, johdannaissopimuksiin eikä täytevakuuksiin katepoolissa.

2.  EPV valvoo tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen käytäntöjen alaa ja antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti tämän artiklan soveltamista koskevia suuntaviivoja.

11 artiklaKatepoolissa olevat johdannaissopimukset

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katepooliin voidaan sisällyttää johdannaissopimuksia. Niiden on myös varmistettava, että kun katepoolin osana on johdannaisia, vähintään seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)  johdannaissopimukset sisältyvät katepooliin yksinomaan riskeiltä suojautumiseksi ja niiden arvostus lasketaan nettokassavirran perusteella;

b)  johdannaissopimukset dokumentoidaan riittävästi;

c)  johdannaissopimukset erotellaan 12 artiklan mukaisesti;

d)  johdannaissopimuksia ei voida päättää katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä;

e)  johdannaissopimukset ovat 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen sääntöjen mukaisia.

2.  Edellä 1 kohdassa lueteltujen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden on vahvistettava katepoolissa olevia johdannaissopimuksia koskevat säännöt, mukaan lukien vähintään

a)  suojausvastapuolten kelpoisuusvaatimukset;

c)  johdannaissopimuksiin liittyvät asiakirjat, jotka on toimitettava.

12 artiklaKatepoolissa olevien varojen erottelu

Jäsenvaltioiden on vahvistettava katepoolissa olevien varojen erottelua koskevat säännöt. Näiden sääntöjen on käsitettävä seuraavat vaatimukset:

a)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos kykenee milloin tahansa yksilöimään kaikki katepoolissa olevat varat;

b)  kaikki katepoolissa olevat varat erotellaan täytäntöönpanokelpoisella tavalla viimeistään heti katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä;

c)  kaikki katepoolissa olevat varat on suojattu mahdollisilta kolmannen osapuolen vaateilta, eivätkä ne kuulu katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen konkurssipesään, kunnes 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu etuoikeutettu vaade on täytetty.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa katepooliin sisältyviin varoihin kuuluu mahdollinen johdannaissopimuspositioiden yhteydessä saatu vakuus.

13 artiklaKatepoolin valvoja

1.  Jäsenvaltiot voivat vaatia, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos nimittää katepoolin valvojan, jonka tehtävänä on jatkuvasti valvoa katepoolia 6–12 artiklassa ja 14–17 artiklassa säädettyjen vaatimusten osalta.

2.  Jos jäsenvaltiot käyttävät 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, niiden on vahvistettava säännöt ainakin seuraavista seikoista:

a)  katepoolin valvojan nimittäminen ja erottaminen;

b)  katepoolin valvojan mahdolliset kelpoisuusvaatimukset;

c)  katepoolin valvojan tehtävät, myös katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä;

d)  velvoite tehdä ilmoitus 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetylle toimivaltaiselle viranomaiselle;

e)  oikeus saada katepoolin valvojan tehtävien suorittamista varten tarvittavia tietoja.

3.  Katepoolin valvojan on oltava erillinen ja riippumaton katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevasta luottolaitoksesta ja kyseisen luottolaitoksen tilintarkastajasta. Jäljempänä 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimetty toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin tapauskohtaisesti sallia, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva laitos valvoo katepooliaan.

4.  Jos jäsenvaltiot käyttävät 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, niiden on ilmoitettava asiasta EPV:lle.

14 artiklaSijoittajille annettavat tiedot

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos antaa katettujen joukkolainojen ohjelmista tietoja, jotka ovat riittävän yksityiskohtaisia, jotta sijoittajat voivat arvioida ohjelman profiilia ja riskejä ja suorittaa asianmukaista huolellisuutta koskevat tehtävänsä.

2.  Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot annetaan sijoittajille vähintään kahdesti vuodessa ja että ne sisältävät vähintään seuraavat salkun tiedot:

a)  katepoolin ja liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen arvo;

b)  katepoolissa olevien varojen maantieteellinen jakautuminen ja tyyppi sekä luoton suuruus ja arvostusmenetelmä;

c)  tiedot korkoon, valuuttaan, luottoon, markkinaan ja likviditeettiin liittyvistä riskeistä;

d)  katepoolissa olevien varojen ja katettujen joukkolainojen maturiteettirakenne sekä tarvittaessa yleiskuva maturiteetin jatkamisen käynnistävistä tekijöistä;

e)  vaaditun ja saatavissa olevan kattavuuden tasot, mukaan luettuina lakisääteinen, sopimukseen perustuva ja vapaaehtoinen ylivakuus;

f)  niiden lainojen prosentuaalinen osuus, joiden takaisinmaksu on myöhästynyt enemmän kuin 90 päivää.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot annetaan sijoittajille koostetusti. ▌

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja vaatimalla katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevia luottolaitoksia julkaisemaan verkkosivustollaan sijoittajien saataville 1 ja 2 kohdan mukaisesti saatetut tiedot. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että näiden tietojen sähköinen saanti riittää tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi.

II jaksoKattavuutta ja maksuvalmiutta koskevat vaatimukset

15 artiklaKattavuutta koskevat vaatimukset

1.  Jäsenvaltion on varmistettava sijoittajansuoja vaatimalla, että katettujen joukkolainojen ohjelmien on aina täytettävä ainakin seuraavat kattavuutta koskevat vaatimukset:

a)  kaikkien katepoolin varoja koskevien maksupyyntöjen summa on aina vähintään yhtä suuri kuin kaikkien niihin liittyviä vastaavia katettuja joukkolainoja koskevien kaikkien maksuvelvoitteiden summa, mukaan lukien velvollisuudet maksaa liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen pääoma ja mahdollisesti kertyneet korot sekä katetun joukkolainan ohjelman ylläpitoon ja hallinnointiin liittyvät kustannukset ▌;

b)  vaaditun kattavuuden tason laskennalla varmistetaan, että:

i)  katepoolin kaikkien varojen yhteenlasketun nimellismäärän arvo johdannaisvaroja lukuun ottamatta on vähintään sama kuin liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen yhteenlaskettu nimellismäärä, jäljempänä ’nimellisperiaate’; ja

ii)  johdannaisia vastaavien varojen ja vastuiden arvostus lasketaan nettokassavirran perusteella;

c)  seuraavat katepoolin varat otetaan huomioon kattavuutta koskevaa vaatimusta tarkasteltaessa:

i)  ensisijaiset vakuudet;

ii)  täytevakuudet;

iii)  16 artiklan mukaiset hallussa olevat likvidit varat;

iv)  katepooliin sisällytetyistä johdannaissopimuksista vastaanotetut käteismaksut;

v)  lakisääteiset ylivakuudet;

d)  vakuudettomia vaateita, joiden osalta katsotaan, että on tapahtunut asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan mukainen maksukyvyttömyys, ei oteta huomioon kattavuudessa.

Ensimmäisen alakohdan a alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltiot voivat sallia kertasuorituksen laskemisen katetun joukkolainan ohjelman ylläpitoon ja hallinnointiin liittyvistä kustannuksista.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan b alakohtaa jäsenvaltiot voivat sallia muiden periaatteiden käyttämisen laskennassa edellyttäen, että ne eivät johda korkeampaan kattavuuden tasoon kuin nimellisperiaatteen mukainen laskenta.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kattavuutta koskeva laskenta ja velkojen laskenta perustuvat samaan menetelmään.

16 artiklaKatepoolin maksuvalmiuspuskuria koskeva vaatimus

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja vaatimalla, että katepooliin kuuluu aina maksuvalmiuspuskuri, joka koostuu likvideistä varoista, jotka ovat käytettävissä katetun joukkolainan ohjelman nettoulosvirtauksen kattamiseksi.

2.  Katepoolin maksuvalmiuspuskurin on katettava likviditeetin nettoulosvirtaus 180 kalenteripäivän ajan lukuun ottamatta stressikausia sellaisina kuin ne on määritelty delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 3 artiklan 11 kohdassa.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettu katepoolin maksuvalmiuspuskuri koostuu seuraavista varojen lajeista:

a)  delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 10, 11 ja 12 artiklan nojalla tason 1, tason 2A ja tason 2B varoina pidettävät varat, jotka arvostetaan mainitun delegoidun asetuksen 9 artiklan mukaisesti ja erotellaan tämän direktiivin 12 artiklan mukaisesti;

b)  saamiset luottolaitoksilta ▌asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.

Ensimmäisen alakohdan a alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että itse liikkeeseen laskettuja katettuja joukkolainoja ei voida käyttää katepoolin likviditeettipuskurissa.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan b alakohtaa jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuudettomat vaateet, jotka johtuvat asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan mukaisesti maksukyvyttömistä saamisista, eivät voi kuulua katepoolin maksuvalmiuspuskuriin.

3 a.  Katepoolin likviditeettipuskurin likvidejä varoja ei voida käyttää delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 mukaisten likviditeettivaatimusten täyttämiseen.

4.  Jäsenvaltiot voivat 3 a kohdasta poiketen päättää, että 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja katepoolin likviditeettipuskurin likvidejä varoja voidaan käyttää delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 likviditeettivaatimusten täyttämiseen siihen summaan asti, joka vastaa katettujen joukkolainojen ohjelman likviditeetin nettoulosvirtausta. Tätä mahdollisuutta noudatetaan kuitenkin sanotun rajoittamatta vaatimusta, jonka mukaan kyseiset katepoolin likviditeettipuskurin likvidit varat pidetään erillään katettujen joukkolainojen ohjelmassa ja liikkeeseenlaskijan kriisinratkaisun tai maksukyvyttömyyden tapauksessa erotettuna likvideistä varoista, joita pidetään delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 likviditeettivaatimusten täyttämiseksi.

5.  Jatkettavissa olevien maturiteettirakenteiden osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että pääoman takaisinmaksua koskevia maksuvalmiusvaatimuksia päivitetään maturiteetin mahdollisen jatkamisen jälkeen niin, että ne vastaavat aina maksutarpeita ajankohtana, jolloin viimeinen pääoma on maksettava takaisin.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa säädettyjä vaatimuksia ei sovelleta katettuihin joukkolainoihin, joihin sovelletaan rahoituksen vastaavuutta koskevia vaatimuksia.

17 artiklaJatkettavissa olevien maturiteettirakenteiden edellytykset

1.  Jäsenvaltiot voivat sallia katettujen joukkolainojen, joilla on jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita, liikkeeseen laskemisen, jos sijoittajansuoja varmistetaan ainakin seuraavilla toimilla:

a)  maturiteetin jatkamisen käynnistävät tekijät on määritetty sopimuksessa tai lainsäädännössä;

b)  maturiteettia voidaan jatkaa vain liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä ja toimivaltaisen valvontaviranomaisen luvalla taikka kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen objektiivisten taloudellisten käynnistävien tekijöiden vallitessa;

c)  sijoittajalle maturiteettirakenteesta annettavat tiedot ovat riittävät, jotta se voi määrittää katetun joukkolainan riskin, ja niihin sisältyy yksityiskohtainen kuvaus seuraavista:

i)  maturiteetin jatkamisen käynnistävä tekijä;

ii)  maturiteetin jatkamisen seuraukset, kun kyse on katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyydestä tai kriisinratkaisumenettelystä;

iii)  tarvittaessa 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimetyn toimivaltaisen viranomaisen ja erityisen hallinnonhoitajan tehtävät maturiteetin jatkamisen osalta;

d)  katetun joukkolainan viimeinen erääntymispäivä voidaan milloin tahansa määrittää;

e)  maturiteetin jatkaminen ei vaikuta katetun joukkolainan sijoittajien etuoikeusasemaan;

f)  maturiteetin jatkaminen ei muuta katettujen joukkolainojen rakenteellisia tekijöitä 4 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen takautumisoikeuden ja 5 artiklassa tarkoitetun konkurssioikeudellisen erillisyyden osalta.

1 a.  EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään edelleen 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut objektiiviset taloudelliset käynnistävät tekijät, mukaan luettuina tällaisten käynnistävien tekijöiden objektiiviset testit. EPV toimittaa kyseisten sääntelystandardien luonnokset viimeistään ... [vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä tämän kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

2.  Jos jäsenvaltiot päättävät, että on sallittua laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja, joilla on jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita, niiden on ilmoitettava päätöksestään EPV:lle.

III OSASTOKATETTUJEN JOUKKOLAINOJEN JULKINEN VALVONTA

18 artiklaKatettujen joukkolainojen julkinen valvonta

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja säätämällä, että katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuun sovelletaan katettujen joukkolainojen julkista valvontaa.

2.  Sovellettaessa 1 kohdassa tarkoitettua katettujen joukkolainojen julkista valvontaa jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen. Niiden on ilmoitettava komissiolle ja EPV:lle kyseiset nimetyt viranomaiset sekä mahdollinen toimintojen ja tehtävien jako näiden välillä.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdan mukaisesti nimetyt toimivaltaiset viranomaiset valvovat katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua arvioidakseen, täyttyvätkö ne vaatimukset, joista säädetään tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa kansallisissa säännöksissä.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset rekisteröivät kaikki liiketoimensa katetun joukkolainan ohjelman yhteydessä ja että niillä on riittävät ja asianmukaiset dokumentointijärjestelmät ja -menettelyt.

5.  Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet, jotta 2 kohdan mukaisesti nimetyt toimivaltaiset viranomaiset voivat hankkia tarvittavat tiedot voidakseen arvioida, täyttyvätkö ne vaatimukset, joista säädetään tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa kansallisissa säännöksissä, tutkia, onko kyseisiä vaatimuksia mahdollisesti rikottu, ja määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja korjaavia toimenpiteitä niiden kansallisten säännösten mukaisesti, joilla 23 artikla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdan mukaisesti nimetyillä toimivaltaisilla viranomaisilla on asiantuntemus, voimavarat, toimintavalmiudet, toimivaltuudet ja riippumattomuus, jotka ovat tarpeen katettujen joukkolainojen julkiseen valvontaan liittyvien tehtävien suorittamiseksi.

19 artiklaKatettujen joukkolainojen ohjelmien lupa

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja vaatimalla, että katetun joukkolainan ohjelmalle on hankittava lupa ennen kyseiseen ohjelmaan kuuluvien katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua. Jäsenvaltioiden on annettava valtuudet myöntää tällaisia lupia 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimetyille toimivaltaisille viranomaisille.

2.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava 1 kohdassa tarkoitettua lupaa koskevat vaatimukset, mukaan lukien vähintään seuraavat:

a)  asianmukainen toimintasuunnitelma, jossa esitetään katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku;

b)  riittävät toimintatavat, menettelyt ja menetelmät, joilla pyritään suojaamaan sijoittajia katepooliin sisältyvien lainojen hyväksymisessä, muuttamisessa, uudistamisessa ja jälleenrahoittamisessa;

c)  katetun joukkolainan ohjelmaan tarkoitettu hallinto ja henkilöstö, joilla on riittävä pätevyys ja tietämys katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen ohjelman hallinnoinnista;

d)  katepoolin hallinnollinen rakenne, joka täyttää tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten vaatimukset.

20 artiklaKatettujen joukkolainojen julkinen valvonta maksukyvyttömyystilanteessa tai kriisinratkaisumenettelyssä

1.  Edellä 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä kriisinratkaisuviranomaisen kanssa, kun kyseessä on katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen kriisinratkaisusta, jotta varmistetaan katettujen joukkolainojen sijoittajien oikeuksien ja etujen turvaaminen, vähintään varmistamalla katetun joukkolainan ohjelman jatkuva ja pätevä hallinnointi kriisinratkaisumenettelyn aikana.

2.  Jäsenvaltiot voivat säätää erityisen hallinnonhoitajan nimeämisestä katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden varalta, jotta varmistetaan katettujen joukkolainojen sijoittajien oikeuksien ja etujen turvaaminen, vähintään varmistamalla katetun joukkolainan ohjelman jatkuva ja pätevä hallinnointi maksukyvyttömyysmenettelyn aikana.

Jos jäsenvaltiot käyttävät tätä mahdollisuutta, niiden on edellytettävä, että 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä erityisen hallinnonhoitajan nimittäminen ja erottaminen.

3.  Jos jäsenvaltiot säätävät erityisen hallinnonhoitajan nimeämisestä 2 kohdan mukaisesti, niiden on annettava säännöt, joissa vahvistetaan kyseisen erityishallinnoijan tehtävät ja vastuualueet ainakin seuraavien osalta:

a)  katettuihin joukkolainoihin liittyvien velkojen suorittaminen;

b)  katepoolissa olevien varojen hallinta ja realisointi, mukaan lukien niiden siirto yhdessä katettuihin joukkolainoihin liittyvien velkojen kanssa toiselle katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevalle luottolaitokselle;

c)  oikeustoimien toteuttaminen, kun niitä tarvitaan katepoolin asianmukaista hallinnointia varten, katettuihin joukkolainoihin liittyvien velkojen kattavuuden jatkuvaa valvontaa varten, katepoolin varojen arvon takaisinperimistä koskevan menettelyn aloittamista varten ja jäljellä olevien varojen siirtämistä varten katetun joukkolainan liikkeeseen laskeneen luottolaitoksen konkurssipesälle sen jälkeen, kun kaikki katettuihin joukkolainoihin liittyvät velat on maksettu.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava koordinointi ja tietojenvaihto maksukyvyttömyys- tai kriisinratkaisumenettelyä varten 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten, erityisen hallinnonhoitajan, jos sellainen on nimetty, ja kriisinratkaisuviranomaisen välillä.

21 artiklaToimivaltaisille viranomaisille ilmoittaminen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja vaatimalla, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevien luottolaitosten on ilmoitettava katettujen joukkolainojen ohjelmia koskevat 2 kohdassa tarkoitetut tiedot 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimetyille toimivaltaisille viranomaisille. Ilmoituksia on annettava säännöllisesti ja toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä. Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt siitä, miten usein on annettava säännöllisesti annettavia ilmoituksia.

2.  Edellä 1 kohdan nojalla säädettävissä ilmoittamista koskevissa velvoitteissa on edellytettävä, että tiedot on annettava ainakin seuraavien katetun joukkolainan ohjelman vaatimusten osalta:

a)  4 artiklan mukainen kaksinkertainen takautumisoikeus;

b)  5 artiklan mukainen katetun joukkolainan konkurssioikeudellinen erillisyys;

c)  6–11 artiklan mukainen omaisuuserien hyväksyttävyys ja katepoolille asetetut vaatimukset;

d)  12 artiklan mukainen katepoolissa olevien varojen erottelu;

e)  13 artiklan mukainen katepoolin valvojan toiminta;

f)  14 artiklan mukaiset sijoittajille annettavia tietoja koskevat vaatimukset;

g)  15 artiklan mukaiset kattavuutta koskevat vaatimukset;

h)  16 artiklan mukainen katepoolin maksuvalmiuspuskuri;

i)  17 artiklan mukaiset jatkettavissa olevien maturiteettirakenteiden edellytykset.

3.  Jäsenvaltioiden on annettava säännöt, jotka koskevat katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevien luottolaitosten velvollisuutta ilmoittaa tiedot 2 kohdan mukaisista vaatimuksista18 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimetylle toimivaltaiselle viranomaiselle, kun kyse on katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyydestä tai kriisinratkaisusta.

22 artiklaToimivaltaisten viranomaisten valtuudet katettujen joukkolainojen julkista valvontaa varten

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja antamalla 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimetyille toimivaltaisille viranomaisille kaikki valvonta-, tutkinta- ja seuraamusvaltuudet, jotka ovat tarpeen katettujen joukkolainojen julkisen valvonnan tehtävän suorittamiseksi.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin valtuuksiin on kuuluttava seuraavat:

a)  valtuus myöntää tai evätä lupia 19 artiklan nojalla;

b)  valtuus tarkastella säännöllisesti uudelleen katetun joukkolainan ohjelmaa tämän direktiivin noudattamisen arvioimiseksi;

c)  valtuus suorittaa paikan päällä ja muualla tehtäviä tarkastuksia;

d)  valtuus määrätä hallinnollisia rangaistuksia tai seuraamuksia ja korjaavia toimenpiteitä niiden kansallisten säännösten mukaisesti, joilla 23 artikla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä;

e)  valtuus hyväksyä ja panna täytäntöön katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua koskevia valvonnan suuntaviivoja.

23 artiklaHallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet

1.  Jäsenvaltioiden on annettava säännöt, joilla vahvistetaan asianmukaiset hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet, joita sovelletaan ainakin seuraavissa tilanteissa:

a)  luottolaitos on hankkinut katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua koskevan luvan väärien ilmoitusten avulla tai muulla sääntöjen vastaisella tavalla;

b)  luottolaitos ei enää täytä niitä edellytyksiä, joilla lupa myönnettiin;

c)  luottolaitos laskee liikkeeseen katettuja joukkolainoja ilman 19 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säännösten mukaisesti saatua lupaa;

d)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei täytä 4 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä asetettuja vaatimuksia;

e)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos laskee liikkeeseen katettuja joukkolainoja, jotka eivät täytä 5 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä asetettuja vaatimuksia;

f)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos laskee liikkeeseen katettuja joukkolainoja, joilla ei ole 6 ja 6 a artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä asetettujen vaatimusten mukaisia vakuuksia;

g)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos laskee liikkeeseen katettuja joukkolainoja, joiden vakuutena on unionin ulkopuolella sijaitsevia varoja, rikkoen niitä vaatimuksia, joista säädetään 7 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

h)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos käyttää katettujen joukkolainojen vakuutena konserninsisäistä katettujen joukkolainojen poolirakennetta rikkoen niitä vaatimuksia, joista säädetään 8 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

i)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei täytä yhteisrahoitusta koskevia edellytyksiä, joista säädetään 9 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

j)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei täytä katepoolin koostumusta koskevia vaatimuksia, joista säädetään 10 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

k)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos sisällyttää katepooliin johdannaissopimuksia muussa kuin suojautumistarkoituksessa tai ei täytä vaatimuksia, joista säädetään 11 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

l)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei täytä katepoolissa olevien varojen erottelua koskevia vaatimuksia, joista säädetään 12 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

m)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei ilmoita tietoja tai antaa epätäydellisiä tai epätarkkoja tietoja rikkoen 14 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä;

n)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos laiminlyö toistuvasti tai pysyvästi velvollisuutensa ylläpitää katepoolin maksuvalmiuspuskuria rikkoen 16 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä;

o)  jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita sisältäviä katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei täytä jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita koskevia edellytyksiä, joista säädetään 17 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

p)  katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei ilmoita tietoja tai antaa epätäydellisiä tai epätarkkoja tietoja velvoitteista rikkoen 21 artiklan 2 kohdan a–i alakohdan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että ne eivät säädä hallinnollisia seuraamuksia tai muita hallinnollisia toimenpiteitä koskevia sääntöjä sellaisten rikkomisten osalta, joihin sovelletaan niiden kansallisen lainsäädännön nojalla rikosoikeudellisia seuraamuksia. Tällaisissa tapauksessa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle asianomaiset rikoslainsäädännön säännökset.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ▌.

3.  Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että hallinnolliset seuraamukset ja korjaavat toimenpiteet pannaan tosiasiallisesti täytäntöön.

25 artiklaYhteistyövelvoitteet

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimetyt toimivaltaiset viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä luottolaitosten yleistä valvontaa suorittavan toimivaltaisen viranomaisen kanssa kyseisiin laitoksiin sovellettavan unionin lainsäädännön mukaisesti.

2.  Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimetyt toimivaltaiset viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä keskenään. Yhteistyöhön sisältyy sellaisten tietojen vaihtaminen, joilla on merkitystä muiden viranomaisten kannalta, kun ne suorittavat valvontatehtäviä tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten nojalla.

3.  Sovellettaessa 2 kohdan toista virkettä jäsenvaltioiden on varmistettava, että 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimetyt toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat seuraavat toimenpiteet:

a)  ne toimittavat kaikki asiaa koskevat tiedot toisen tällaisen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä;

b)  ne toimittavat omasta aloitteestaan kaikki olennaiset tiedot muiden jäsenvaltioiden muille toimivaltaisille viranomaisille.

4.  Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset tekevät tätä direktiiviä sovellettaessa yhteistyötä EPV:n kanssa.

5.  Tätä artiklaa sovellettaessa tietoja pidetään olennaisina, jos ne voivat vaikuttaa olennaisesti katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun arviointiin toisessa jäsenvaltiossa.

26 artiklaJulkistamisvaatimukset

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimetyt toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat seuraavat tiedot virallisella verkkosivustollaan:

a)  kansalliset lait, asetukset, hallinnolliset määräykset ja yleisohjeet, jotka koskevat katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua;

b)  luettelo luottolaitoksista, joilla on lupa laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja;

c)  luettelo katetuista joukkolainoista, joilla on lupa käyttää merkkiä ’eurooppalainen katettu joukkolaina’, ja luettelo joukkolainoista, joilla on lupa käyttää merkkiä ’eurooppalainen katettu joukkolaina (premium)’.

2.  Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti julkistettavien tietojen on oltava riittäviä, jotta eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten soveltamia lähestymistapoja voidaan vertailla keskenään. Nämä tiedot on päivitettävä mahdollisten muutosten huomioon ottamiseksi.

3.  Sovellettaessa 1 kohdan b ja c alakohtaa 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava vuosittain EPV:lle luottolaitosten ja katettujen joukkolainojen luettelot.

IV OSASTOMerkintä

27 artiklaMerkintä

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että merkkiä ’eurooppalainen katettu joukkolaina’ ja sen käännöstä kaikilla unionin virallisilla kielillä käytetään vain niiden katettujen joukkolainojen osalta, jotka täyttävät tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annetuissa säännöksissä säädetyt vaatimukset.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että merkkiä ’eurooppalainen katettu joukkolaina (premium)’ ja sen käännöstä kaikilla unionin virallisilla kielillä käytetään vain niiden katettujen joukkolainojen osalta, jotka täyttävät tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annetuissa säännöksissä säädetyt vaatimukset sekä asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdan vaatimukset.

V OSASTOMUUTOKSET MUIHIN DIREKTIIVEIHIN

28 artiklaDirektiivin 2009/65/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohta seuraavasti:

1)  Korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltiot voivat korottaa 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn viiden prosentin rajan enintään 25 prosenttiin, jos joukkovelkakirjalainat laskettiin liikkeeseen ennen [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 1 päivä] ja ne täyttivät tässä kohdassa säädetyt vaatimukset, sellaisina kuin niitä sovellettiin joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskupäivänä, tai jos joukkovelkakirjalainat ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 20XX/XX* 3 artiklan 1 kohdan määritelmän mukaisia katettuja joukkolainoja.

____________________________

*  [Julkaisutoimisto: [lisätään viittaus katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivin 2009/65/EY ja direktiivin 2014/59/EU muuttamisesta … annettuun direktiiviin (EU) …/… (EUVL C [...], [...], s. […])].”;

2)  Poistetaan kolmas alakohta.

29 artiklaDirektiivin 2014/59/EU muuttaminen

Korvataan direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 96 alakohta seuraavasti:

”96)  ’katetulla joukkovelkakirjalainalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY* 52 artiklan 4 kohdassa, sellaisena kuin sitä sovellettiin katetun joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskupäivänä, tarkoitettua instrumenttia, joka oli laskettu liikkeeseen ennen [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 1 päivä], tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 20XX/XX** 3 artiklan 1 kohdan määritelmän mukaista katettua joukkolainaa;

__________________________________

*  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).

**  [Julkaisutoimisto: [lisätään viittaus katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivin 2009/65/EY ja direktiivin 2014/59/EU muuttamisesta … annettuun direktiiviin (EU) …/… (EUVL C [...], [...], s. […])].”

VI OSASTOLOPPUSÄÄNNÖKSET

30 artiklaSiirtymätoimenpiteet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katettuihin joukkolainoihin, jotka on laskettu liikkeeseen ennen XX [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 1 päivä] ja jotka täyttävät direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa, sellaisena kuin sitä sovellettiin katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskupäivänä, säädetyt vaatimukset, ei sovelleta tämän direktiivin 5–12 artiklassa ja 15, 16, 17 ja 19 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, vaan niihin voidaan edelleen viitata tämän direktiivin mukaisina katettuina joukkolainoina niiden erääntymiseen saakka.

Tämän artiklan ensimmäinen kohta koskee sellaisten katettujen joukkolainojen uusia eriä tai jatkuvaa liikkeeseenlaskemista, joiden ensimmäinen liikkeeseenlaskupäivä on ennen [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 1 päivä].

31 artiklaVastaavuus

1.  Siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoituja säädöksiä tämän direktiivin täydentämiseksi määrittämällä, että kolmannen maan oikeudelliset sekä valvontaan ja täytäntöönpanoon liittyvät järjestelyt:

a)  vastaavat II osastossa säädettyjä vaatimuksia ja III osastossa säädettyjä valvontavaltuuksia ja seuraamuksia; ja

b)  ovat sellaisia, että niitä sovelletaan tehokkaasti ja ne pannaan täytäntöön yhdenvertaisella ja vääristämättömällä tavalla, jotta voidaan varmistaa tehokas valvonta ja täytäntöönpano asianomaisessa kolmannessa maassa.

2.  Jos komissio antaa delegoidun säädöksen kolmatta maata koskevasta vastaavuudesta tämän artiklan 1 mukaisesti, katetun joukkolainan katsotaan täyttävän II osastossa säädetyt vaatimukset, kun liikkeeseenlaskija on sijoittautunut tähän kolmanteen maahan.

3.  Komissio valvoo yhteistyössä EPV:n kanssa sellaisten kolmannen maan järjestelyjen tehokkuutta, joiden on katsottu vastaavan II osastossa säädettyjä vaatimuksia 1 kohdan mukaisesti hyväksytyn delegoidun säädöksen nojalla, ja se raportoi asiasta säännöllisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Jos kertomuksista ilmenee, että kolmannen maan viranomaiset soveltavat vastaavia järjestelyjä riittämättömästi tai epäyhtenäisesti tai kolmannen maan sääntelyssä on olennaisia eroja, komissio harkitsee, peruutetaanko kyseisen kolmannen maan oikeudellisen kehyksen vastaavuuden tunnustaminen. Jos komissio aloittaa toimet vastaavuuspäätösten peruuttamiseksi tai keskeyttämiseksi, se määrittää vastaavuuspäätösten peruuttamista tai keskeyttämistä koskevan avoimen menettelyn varmuuden antamiseksi markkinoille ja rahoitusvakauden tukemiseksi.

31 a artiklaUudelleentarkastelut ja kertomukset

1.  Komissio toimittaa ... [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 3 vuotta] mennessä tiiviissä yhteistyössä EPV:n kanssa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta sen osalta, minkä tasoisena sijoittajansuoja toteutuu ja miten katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku unionissa on kehittynyt, mukaan lukien

a)  katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua koskevien lupien määrän kehitys;

b)  sellaisten katettujen joukkolainojen lukumäärän kehitys, jotka on laskettu liikkeeseen tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säännösten ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan mukaisesti;

c)  katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun vakuutena olevien varojen kehitys;

d)  ylivakuuden tason kehitys;

e)  rajat ylittävät sijoitukset katettuihin joukkolainoihin, mukaan lukien kolmansiin maihin suuntautuvat ja niistä peräisin olevat sijoitukset;

f)  sellaisten katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun kehitys, joilla on jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita;

g)  arvio katettujen joukkolainojen markkinoiden toiminnasta ja suositukset jatkotoimiksi.

2.  Komissio esittää ... [kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä] ja tilattuaan ja vastaanotettuaan asiaa koskevan tutkimuksen sekä EPV:tä EKP:tä kuultuaan kertomuksen, jossa arvioidaan tällaisia rakenteita sisältävien joukkolainojen jatkettavista maturiteeteista aiheutuvia riskejä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tällaisia joukkolainoja kriisiaikoina hallussaan pitäviin investoijiin kohdistuviin riskeihin. Komissio toimittaa kyseisen tutkimuksen ja kyseisen kertomuksen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.  Komissio esittää ... [kahden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä] ja tilattuaan ja vastaanotettuaan asiaa koskevan tutkimuksen sekä EPV:tä EKP:tä kuultuaan kertomuksen, jossa arvioidaan mahdollisuutta ottaa käyttöön kaksinkertaista takautumisoikeutta käyttävä väline, joka on nimeltään eurooppalainen vakuudellinen velkasitoumus (ESN). Komissio toimittaa kyseisen tutkimuksen ja kyseisen kertomuksen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4.  Sovellettaessa 2 kohtaa jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle a–f alakohdassa tarkoitetut tiedot viimeistään ... [julkaisutoimisto: lisätään tämän direktiivin 32 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty päivämäärä + 2 vuotta].

32 artiklaSaattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään [lisätään – voimaantulo + 2 vuotta]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä [lisätään – sama kuin ensimmäisessä alakohdassa + 1 päivä] lähtien.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

33 artiklaVoimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

34 artiklaOsoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta  Neuvoston puolesta

Puhemies  Puheenjohtaja

(1)

EUVL C 382, 23.10.2018, s. 2.

(2)

EUVL C 367, 10.10.2018, s. 56.

(3)

* Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.

(4)

  EUVL C 382, 23.10.2018, s. 2.

(5)

  EUVL C 367, 10.10.2018, s. 56.

(6)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).

(7)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(8)

  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/61, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta (EUVL L 11, 17.1.2015, s. 1).

(9)

  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/35, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY täydentämisestä (Solvenssi II) (EUVL L 12, 17.1.2015, s. 1).

(10)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

(11)

  Euroopan järjestelmäriskikomitean suositus, annettu 20 päivänä joulukuuta 2012, luottolaitosten rahoituksesta (EJRK/2012/2) (EUVL C 119, 25.4.2013, s. 1).

(12)

  Report on EU covered bond frameworks and capital treatment, Euroopan pankkiviranomainen (2014).

(13)

  Report on covered bonds — recommendations on harmonisation of covered bond frameworks in the EU, Euroopan pankkiviranomainen (2016), EBA-Op-2016-23.

(14)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/71/EY, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta (EUVL L 345, 31.12.2003, s. 64).

(15)

  EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

(16)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EUVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(17)

  [EUVL C (...)].


ASIAN KÄSITTELY ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Osasto

Katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku ja katettujen joukkolainojen julkinen valvonta

Viiteasiakirjat

COM(2018)0094 – C8-0113/2018 – 2018/0043(COD)

Annettu EP:lle (pvä)

7.3.2018

 

 

 

Asiasta vastaava valiokunta

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON

16.4.2018

 

 

 

Valiokunnat, joilta on pyydetty lausunto

       Ilmoitettu istunnossa (pvä)

JURI

16.4.2018

 

 

 

Valiokunnat, jotka eivät antaneet lausuntoa

       Päätös tehty (pvä)

JURI

27.3.2018

 

 

 

Esittelijä(t)

       Nimitetty (pvä)

Bernd Lucke

31.5.2018

 

 

 

Valiokuntakäsittely

10.9.2018

18.10.2018

 

 

Hyväksytty (pvä)

20.11.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

34

16

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Hugues Bayet, Pervenche Berès, David Coburn, Thierry Cornillet, Esther de Lange, Markus Ferber, Jonás Fernández, Giuseppe Ferrandino, Stefan Gehrold, Sven Giegold, Roberto Gualtieri, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Petr Ježek, Barbara Kappel, Wolf Klinz, Georgios Kyrtsos, Philippe Lamberts, Werner Langen, Bernd Lucke, Olle Ludvigsson, Ivana Maletić, Marisa Matias, Costas Mavrides, Alex Mayer, Luděk Niedermayer, Stanisław Ożóg, Dimitrios Papadimoulis, Sirpa Pietikäinen, Dariusz Rosati, Pirkko Ruohonen-Lerner, Anne Sander, Alfred Sant, Pedro Silva Pereira, Paul Tang, Ramon Tremosa i Balcells, Ernest Urtasun, Marco Valli, Tom Vandenkendelaere, Miguel Viegas, Jakob von Weizsäcker

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Andrea Cozzolino, Ashley Fox, Jeppe Kofod, Paloma López Bermejo, Michel Reimon, Joachim Starbatty, Lieve Wierinck

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta)

Pilar Ayuso, Helga Stevens

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

26.11.2018


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

34

+

ALDE

Thierry Cornillet, Petr Ježek, Wolf Klinz, Ramon Tremosa i Balcells, Lieve Wierinck

ECR

Ashley Fox, Bernd Lucke, Stanisław Ożóg, Pirkko Ruohonen-Lerner, Joachim Starbatty, Helga Stevens

ENF

Barbara Kappel

PPE

Pilar Ayuso, Markus Ferber, Stefan Gehrold, Brian Hayes, Gunnar Hökmark, Danuta Maria Hübner, Georgios Kyrtsos, Esther de Lange, Werner Langen, Ivana Maletić, Luděk Niedermayer, Sirpa Pietikäinen, Dariusz Rosati, Anne Sander, Tom Vandenkendelaere

S&D

Jeppe Kofod, Alex Mayer, Jakob von Weizsäcker

VERTS/ALE

Sven Giegold, Philippe Lamberts, Michel Reimon, Ernest Urtasun

16

-

EFDD

David Coburn

GUE/NGL

Paloma López Bermejo, Marisa Matias, Dimitrios Papadimoulis, Miguel Viegas

S&D

Hugues Bayet, Pervenche Berès, Andrea Cozzolino, Jonás Fernández, Giuseppe Ferrandino, Roberto Gualtieri, Olle Ludvigsson, Costas Mavrides, Alfred Sant, Pedro Silva Pereira, Paul Tang

1

0

EFDD

Marco Valli

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 7. joulukuuta 2018Oikeudellinen huomautus