Menettely : 2018/2097(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0392/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0392/2018

Keskustelut :

PV 11/12/2018 - 16
CRE 11/12/2018 - 16

Äänestykset :

PV 12/12/2018 - 12.15
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0513

MIETINTÖ     
PDF 388kWORD 63k
26.11.2018
PE 626.935v02-00 A8-0392/2018

yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanoa koskevasta vuosittaisesta kertomuksesta

(2018/2097(INI))

Ulkoasiainvaliokunta

Esittelijä: David McAllister

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanoa koskevasta vuosittaisesta kertomuksesta

(2018/2097(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston vuosittaisen selvityksen Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 ja 36 artiklan,

–  ottaa huomioon YK:n peruskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen (Etyj) julkaiseman Helsingin päätösasiakirjan vuodelta 1975,

–  ottaa huomioon Pohjois-Atlantin sopimuksen,

–  ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2018 annetun yhteisen julistuksen EU:n ja Naton yhteistyöstä,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman poliittisesta vastuusta,

–  ottaa huomioon vuoden 2016 asiakirjan ”Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia”,

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Strateginen lähestymistapa selviytymiskykyyn EU:n ulkoisessa toiminnassa” (JOIN(2017)0021),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0392/2018),

A.  panee merkille, että unionin turvallisuusympäristö on valtioiden välisten konfliktien, luonnonmullistusten, terrorismin, toimintakyvyttömien valtioiden, kyberhyökkäysten ja hybridisodankäynnin vuoksi nykyään vaihtelevampi, arvaamattomampi, monimutkaisempi ja monitulkintaisempi kuin koskaan sitten kylmän sodan päättymisen; toteaa, että nykyiset unionin toimintapolitiikat eivät ehkä enää riitä edistämään vakaata ja vaurasta naapurustoa; toteaa, että EU:lla on yhä suurempi vastuu oman turvallisuutensa takaamisesta ja etujensa ja arvojensa puolustamisesta;

B.  toteaa, että EU:n ulkoisella toiminnalla on suora vaikutus kansalaisten elämään niin Euroopan unionissa kuin sen ulkopuolella, kun se tukee rauhaa, taloudellista yhteistyötä, turvallisuutta ja vakautta unionin rajojen sisä- ja ulkopuolella, ehkäisee kriisejä ennalta, hallitsee niitä kielteisten heijastusvaikutusten välttämiseksi tai helpottaa konfliktien rauhanomaista ratkaisemista;

C.  ottaa huomioon, että unionin väestömäärä vähenee ja sen ennustetaan olevan vain 5 prosenttia maailman väestömäärästä vuoden 2050 tienoilla, kun vastaava luku vuonna 1960 oli 13 prosenttia;

D.  ottaa huomioon, että yli puolet maailman väestönkasvusta vuoteen 2050 mennessä tapahtuu todennäköisesti Afrikassa ja että Afrikan osuuden maapallon väkiluvun 2,4 miljardin kasvusta ennustetaan olevan 1,3 miljardia; katsoo, että tämän kasvun keskittyminen eräisiin kaikkein köyhimpiin maihin johtaa erinäisiin uusiin haasteisiin, joilla on tuhoisia vaikutuksia sekä kyseisiin maihin että unioniin, jollei niihin puututa välittömästi;

E.  ottaa huomioon, että vuoteen 2050 mennessä Kiina, Yhdysvallat ja Intia voivat olla maailman johtavia talousmahteja, joiden poliittinen painoarvo kasvaa entisestään, ja taloudellisen ja poliittisen painoarvon siirtyessä pitkällä aikavälillä maailman suurimpien talouksien joukossa ei odoteta olevan yhtäkään unionin jäsenvaltiota, ja toteaa, että unionilla onkin vastassaan perusteellisesti muuttunut maailman valtatasapaino, mikä edellyttää uusia toimia nykyisten globaalin hallinnan instituutioiden tehostamiseksi;

F.  ottaa huomioon, että uusi maailmanjärjestys on yhä epäsymmetrisempi, kun valtiosta riippumattomat toimijat ovat laajentaneet vaikutusvaltaansa viime vuosikymmenen aikana, ja toteaa, että näitä eri toimijoita ovat muun muassa ihmisoikeuksia, reilua kauppaa ja luonnonvarojen kestävää hoitoa puolustavat kansalaisjärjestöt sekä hallituksen politiikkaan vaikuttavat monikansalliset yhtiöt ja demokraattista muutosta vaativat sosiaalisen median aktivistit; toteaa, että kansainväliset järjestäytyneet rikollisryhmät ja terroristijärjestöt yrittävät heikentää demokratian periaatteita; korostaa, että monenvälisyys, johon Eurooppa on syvästi ankkuroitunut, asetetaan koko ajan enemmän kyseenalaiseksi, vaikka yksikään nousevan talouden maa tai valtiosta riippumaton toimija ei pysty määräämään omaa kiistatonta maailmankuvaansa;

G.  ottaa huomioon, että globalisaatio on lisännyt keskinäistä riippuvuutta ja Pekingissä tai Washingtonissa tehdyillä päätöksillä on suora vaikutus elämäämme; toteaa, että keskinäisriippuvuudesta johtuen kansainvälisessä yleisessä keskustelussa ollaan yhä tietoisempia siitä, että valtioiden rajat ylittävät ongelmat edellyttävät ylikansallisia ratkaisuja ja globaalin hallinnan parantamiseksi tarvitaan monenvälisiä organisaatioita;

H.  toteaa, että lähes neljännes maailman väestöstä elää epävakaissa valtioissa tai yhteiskunnissa; toteaa, että nämä luovat otollisen kasvualustan sosioekonomiselle eriarvoisuudelle, joka yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa on välitön haaste vakaudelle, demokratialle ja rauhalle;

I.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuista johtoasemaa ja vaikutusvaltaa koskevia EU:n pyrkimyksiä ovat heikentäneet ennennäkemättömän muuttoliike- ja pakolaiskriisin hallinnointi, kasvanut euroskeptisyys, kriisien leviäminen Euroopan kotiovelle, ulkopolitiikan johdonmukaisuuden puute, yleisen mielipiteen kääntyminen yhä vahvemmin ulkomailla tapahtuvan voimankäytön vastaiseksi sekä EU:n todellisen strategisen riippumattomuuden puute, ja toteaa, että tämä puolestaan on johtanut suuntaukseen, että pikemminkin vastataan tapahtumiin kuin ollaan muokkaamassa niitä; toteaa, että EU:lla on tästä huolimatta edelleen sääntelynormeja koskeva johtoasema maailmassa;

J.  toteaa, että eräistä länsimaiden demokratioista on tullut aikaisempaa haavoittuvampia, protektionistisempia ja enemmän sisäänpäin kääntyneitä ja ne heilahtelevat ääripäästä toiseen, vaikka näinä aikoina monenvälinen yhteistyö on ainoa keino vastata tehokkaasti maailmanlaajuisiin haasteisiin; toteaa, että Kiinan ja Venäjän kaltaiset maailmanlaajuiset toimijat yrittävät täyttää tämän tyhjiön ja pyrkivät pikemminkin kyseenalaistamaan kuin omaksumaan nykyisen, kansainväliseen oikeuteen perustuvan globaalin hallinnon; toteaa, että viimeksi mainituilla valtioilla on erilainen lähestymistapa kehitysyhteistyöhön eivätkä ne kytke avun antamista parannuksiin oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa tai muihin demokraattisiin uudistuksiin;

K.  korostaa, että yhteinen kattava toimintasuunnitelma (JCPOA) Iranin kanssa on merkittävä Lähi-idän vakauteen ja rauhaan tähtäävä monenvälinen saavutus; katsoo, että presidentti Trumpin päätös vetäytyä yhteisestä kattavasta toimintasuunnitelmasta ja määrätä toissijaisia pakotteita eurooppalaisille yrityksille, jotka käyvät laillista kauppaa Iranin kanssa, on erittäin valitettava ja heikentää Euroopan taloudellista itsemääräämisoikeutta ja tuo näin esiin EU:n ongelmallisen riippuvuuden dollariin perustuvasta kauppajärjestelmästä; toteaa, että EU ja jäsenvaltiot ovat vahvistaneet sitoutumisensa yhteiseen kattavaan toimintasuunnitelmaan ja toteuttaneet toimenpiteitä Euroopan oikeutettujen taloudellisten etujen suojaamiseksi;

L.  toteaa, että ISIS, al-Qaida ja muut kansainväliset terroristijärjestöt ovat edelleen merkittävä uhka Euroopalle ja maailman maille;

M.  toteaa, että Euroopan turvallisuuden perustan muodostaa pyrkimys unionin globaalistrategiassa korostettuun yhteiseen strategiseen autonomiaan; katsoo, että kunnianhimoinen, uskottava ja tehokas yhteinen ulkopolitiikka vaatii tuekseen riittävät rahoitusvarat ja välineet ja sen on perustuttava jäsenvaltioiden yhtenäiseen, oikea‑aikaiseen ja johdonmukaiseen lähestymistapaan;

1.  korostaa, että Euroopan unionin on aika päättää itse omasta tulevaisuudestaan; katsoo, että unionin olisi omaksuttava kansainvälisissä suhteissa roolinsa täysivaltaisena poliittisena ja taloudellisena mahtina, joka auttaa ratkaisemaan konflikteja maailmanlaajuisesti ja muokkaa globaalihallintaa; korostaa siksi, että tarvitaan aidosti yhteistä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka perustuu strategiseen autonomiaan ja sen integrointiin teollisuuden ja toiminnan aloille, myös valmiuksien osalta, jotta voidaan edistää yhteisiä etuja sekä EU:n periaatteita ja arvoja;

2.  on vakuuttunut, että mikään yksittäinen unionin jäsenvaltio ei pysty vastaamaan nykypäivän maailmanlaajuisiin haasteisiin tehokkaasti yksin; katsoo, että yhdistämällä voimansa EU:ssa jäsenvaltiot voivat saavuttaa maailmannäyttämöllä painoarvon, jota niillä ei muuten olisi; on vakuuttunut, että 28 jäsenvaltiolla, jotka toimivat yhdessä kohti yhtenäistä ja yhteistä kantaa ja edustavat 500:aa miljoonaa kansalaista, on yhdessä toimien enemmän vaikutusvaltaa kansainvälisissä neuvotteluissa, ihmisoikeuksien ja vastuuvelvollisuuden edistämisessä sekä kansainvälisten sääntöjen ja poliittisten, demokraattisten, ympäristöön liittyvien, sosiaalisten ja taloudellisten normien vahvistamisessa; katsoo lisäksi, että unionin sosiaalisen mallin tarjoamassa suojassa globalisaatio voi tarjota unionin kansalaisille uhan sijasta mahdollisuuden ja että EU:n ja jäsenvaltioiden johtajien on tuotava tämä mahdollisuus julki selvästi ja myönteisesti;

3.  pitää valitettavana, että aivan liian usein jäsenvaltiot asettavat etusijalle kansalliset etunsa riippumatta niiden mahdollisista seurauksista Euroopan tasolla ja näin heikentävät unionin yhtenäisyyttä, johdonmukaisuutta ja tehokkuutta ja sen seurauksena unionin uskottavuutta globaalina toimijana; vaatii jakamaan vastuualueet paremmin, lisäämään solidaarisuutta ja tehostamaan koordinointia unionin ja jäsenvaltioiden välillä; muistuttaa, että unionin ulkopoliittisten toimien on oltava johdonmukaisia keskenään sekä muiden ulkoista ulottuvuutta koskevien toimien kanssa ja että toimet on koordinoitava kansainvälisten kumppaneiden kanssa; on sitä mieltä, että jäsenvaltioiden välinen hyvä yhteistyö on olennaisen tärkeää demokratian, yhteisten arvojen, vapauden ja sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien normien suojaamiseksi; painottaa, että jäsenvaltioiden, kumppanimaiden ja kansainvälisten järjestöjen välistä yhteistyötä on laajennettava;

4.  palauttaa mieliin, että 28 jäsenvaltiota ja puoli miljardia ihmistä yhdessä tekevät EU:sta maailman suurimman talouden ja että euro on toiseksi tärkein varantovaluutta; korostaa, että EU on unionin toimielinten ja yksittäisten jäsenvaltioiden yhteisten avustusten perusteella myös maailman johtava kehitysavun antaja;

5.  korostaa, että unionin toimintatavalle ulkosuhteiden alalla ovat ominaisia seuraavat tekijät:

–  rauhan, demokratian, tasa-arvon, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien, vähemmistöjen oikeudet mukaan luettuina, kunnioittamisen kaltaisten yleismaailmallisten arvojen edistäminen ja suojeleminen

–  sitoutuminen monenvälisyyteen ja sääntöihin perustuvaan kansainväliseen järjestykseen YK-järjestelmän ja Etyjin kaltaisten alueellisten järjestöjen tuella

–  konfliktien ehkäisemisen ja hallinnan, sovittelun, konfliktien rauhanomaisen ratkaisemisen, rauhan rakentamisen ja instituutioiden kehittämisen painottaminen

–  kestävän kehityksen, taloudellisen ja avustusyhteistyön, reilun kaupan, ilmastoystävällisten sopimusten ja vaihtoehtoisten energialähteiden edistäminen;

6.  korostaa, että unionin olisi pysyttävä uskollisena perussopimuksissa vahvistetuille demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota koskeville periaatteilleen; korostaa, että on tärkeää arvioida, onko näiden periaatteiden edistäminen kolmansissa maissa onnistunut ja missä on parantamisen varaa; korostaa, että unionin maine näiden periaatteiden edistäjänä voi säilyä vain, jos unioni varmistaa, että juuri näitä periaatteita suojellaan ja noudatetaan sen kaikissa jäsenvaltioissa;

7.  kannustaa lisäksi harkitsemaan vähemmällä vähemmän -politiikkaa niiden maiden osalta, joissa hallinto, demokratia ja ihmisoikeudet ovat taantumassa; katsoo, että unionin olisi käytettävä tehokkaammin ulkopolitiikan välineitään, myös kauppa- ja kehitysyhteistyövälineitä, kuten kahdenvälisiä sopimuksia kolmansien maiden kanssa, demokraattisten normien rikkomisen ja ihmisoikeusloukkausten yhteydessä ja varmistettava, että yhtään kauppasopimusta ei ratifioida ennen kuin ihmisoikeuksia koskevat edellytykset on täytetty; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita antamaan selittämätöntä varallisuutta koskevia määräyksiä, jotta voidaan puuttua kolmansissa maissa esiintyvään korruptioon; muistuttaa, että talouspakotteet ovat vaikuttava pakottavan diplomatian väline; toteaa, että tietyissä tapauksissa parlamentin ulkopoliittiset kannat eivät ole johtaneet unionin laajuisiin toimenpiteisiin, ja vaatii neuvostoa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ottamaan nämä huomioon nykyistä paremmin;

8.  kehottaa EUH:ta, komissiota, neuvostoa ja yksittäisiä jäsenvaltioita toimimaan strategisesti soveltamalla yhdennettyä lähestymistapaa ja käyttämällä kaikkia käytettävissään olevia keinoja, esimerkiksi kauppaa, kehitysyhteistyötä sekä diplomaattisia, siviili- ja sotilaallisia yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) välineitä sekä strategista viestintää ja julkista diplomatiaa, jotta voidaan vahvistaa unionin geopoliittista vaikutusta ja yleistä imagoa maailmalla ja suojella sen etuja, myös lisäämällä unionin taloudellista itsemääräämisoikeutta ja strategista riippumattomuutta; korostaa sitä täydentävää merkitystä, joka ympäristö-, kulttuuri- ja tiedediplomatialla sekä ns. vaihtoehtoisen diplomatian muilla muodoilla voi olla tässä prosessissa;

9.  vaatii, että unionin ulkoisiin toimiin on asetettava saataville riittävästi rahoitusvaroja seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä (2021–2027) ja että unionin on keskitettävä voimavaransa strategisiin painopisteisiin; muistuttaa, että unionin ulkoisilla rahoitusvälineillä on tärkeä osa unionin ulkopoliittisten etujen edistämisessä; painottaa, että on tärkeää lisätä ulkoisten rahoitusvälineiden johdonmukaisuutta, vaikuttavuutta, reagointikykyä ja joustavuutta; korostaa, että parlamentin on oltava riittävästi mukana näiden välineiden valvonnassa ja strategisessa ohjauksessa; katsoo, että kasvavat haasteet unionin naapurialueilla ja muualla edellyttävät, että ulkoisten toimien määrärahoja lisätään tuntuvasti ja YTPP:n siviilioperaatioita lujitetaan merkittävästi;

10.  kehottaa EUH:ta kehittämään asiakohtaisia yhteenliittymiä samanmielisten maiden kanssa, tukemaan ja edistämään sääntöihin perustuvaa kansainvälistä järjestystä, monenvälisyyttä ja vapaata ja reilua kauppaa sekä etsimään yhteistyöratkaisuja maailmanlaajuisiin haasteisiin, esimerkiksi valtatasapainon muuttumiseen; kehottaa EUH:ta toimimaan yhdessä nousevien talouksien kanssa globaalien julkishyödykkeiden, kuten rauhan ja turvallisuuden, tarjoamisessa muun muassa tekemällä yhteistyötä, joka liittyy eri puolilla maailmaa toteutettaviin kriisien ennaltaehkäisy- ja kriisinhallintaoperaatioihin, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, myös luonnonvarojen kestävään hoitoon, puhtaaseen ilmaan ja veteen ja pilaantumattomaan maahan, samoin kuin ihmisoikeuksien suojeluun ja edistämiseen sekä rahoitusjärjestelmän vakauteen; muistuttaa parlamenttien välisten suhteiden merkityksestä näiden tavoitteiden tukemisessa;

11.  tuomitsee sen, että Venäjä käyttää toistuvasti veto-oikeuttaan YK:n turvallisuusneuvostossa, ja katsoo, että Venäjä horjuttaa kansainvälisiä toimia rauhan saavuttamiseksi ja konfliktien ratkaisemiseksi; toteaa, että asioiden ajautuminen umpikujaan YK:n turvallisuusneuvostossa haittaa kansainvälisen yhteisön toimintaa ja estää kriisien ratkaisemista; kehottaa jälleen jäsenvaltioita tukemaan turvallisuusneuvoston kokoonpanon ja toiminnan uudistamista; korostaa, että EU on sitoutunut vahvistamaan YK:n kansainvälistä roolia;

12.  toteaa, että unionilla on ollut merkittävä rooli ulkopoliittisten kriisien lieventämisessä ja ratkaisemisessa, kun tietyt jäsenvaltiot ovat ottaneet johtoaseman koko unionin suojeluksessa, ja toteaa, että Normandian kokoonpano ja EU3+3-neuvottelut Iranin kanssa ovat esimerkkejä tästä; katsoo, että samalla kun pyritään lisäämään turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä pitkällä aikavälillä, tarvittaessa sellaisten jäsenvaltioiden tilapäisten yhteenliittymien perustaminen, jotka voisivat reagoida nopeasti kansainvälisiin kriiseihin, voisi tehdä EU:n ulkoisesta toiminnasta joustavampaa ja reagoivampaa lyhyellä aikavälillä ja mahdollistaisi vastaamisen muuttuviin tilanteisiin, kun paine päästä yksimielisyyteen kaikkien jäsenvaltioiden kesken vähenisi;

13.  on tyytyväinen siihen, että EU on yhä merkittävämmässä asemassa esimerkiksi siviili- ja sotilasalan YTPP-operaatioissa, konfliktien ehkäisyssä, kansainvälisen turvallisuuden vahvistamisessa ja konfliktin jälkeisessä jälleenrakennuksessa, joka toimii keinona kestävän rauhan turvaamiseksi; muistuttaa, että konfliktien ratkaisussa on onnistuttu paremmin, kun naisilla on ollut virallinen rooli prosessissa, ja kehottaa lisäämään heidän osallistumistaan kyseisiin tehtäviin;

14.  on tietoinen siitä, että politiikan painopisteet määräytyvät sen perusteella, miten lähellä uhat ovat; kehottaa kuitenkin kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan perussopimuksissa määrättyä yhteisvastuun periaatetta (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artikla) ja toteuttamaan tarvittavat toimet muuttoliikekriisin ratkaisemiseksi yhdessä, samaan tapaan kuin kaikki jäsenvaltiot ovat toimineet solidaarisesti talous- ja turvallisuuspolitiikassa näkyvän roolin ottaneen Venäjän ja Kiinan asettamiin haasteisiin vastaamiseksi; katsoo lisäksi, että nykyiset kriisit ovat koetelleet jäsenvaltioiden halukkuutta tehdä tehokkaampaa yhteistyötä yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi; kehottaa jatkamaan humanitaarisen avun toimittamista konfliktista kärsiville ihmisille;

15.  toteaa, että sisäinen ja ulkoinen turvallisuus liittyvät yhä enenevässä määrin toisiinsa; korostaa, että EU:n sisäistä kykyä sietää ulkopuolista häirintää on parannettava ja on laadittava yhteinen strategia kansainvälisten kumppaneiden kanssa sekä kriittisen infrastruktuurin että unionin demokratioiden perusinstituutioiden ja tunnuspiirteiden suojaamisen osalta; tukee komissiota ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, kun tavoitteena on osana riskien vähentämistä koskevaa strategiaa parantaa edelleen EU:n kykyä sietää terrori-iskuja, erityisesti jihadistiterrorismia, joka on yksi suurimmista unionin kansalaisten turvallisuuteen nykyään kohdistuvista haasteista, radikalisoitumista, laitonta muuttoliikettä, kemiallisten aseiden toistuvaa käyttöä, propagandaa, kohdennettuja disinformaatiokampanjoita verkossa ja sen ulkopuolella, venäläisten yrityksiä tehdä kyberhyökkäyksiä ja sekaantua vaali- ja kansanäänestyskampanjoihin sekä muita hybridiuhkia, jotka kaikki edellyttävät nopeita, päättäväisiä ja koordinoituja toimia; korostaa, että olisi toteutettava kaikki mahdolliset toimet, jotta estetään mahdollinen sekaantuminen vuoden 2019 eurovaaleihin;

16.  korostaa, että transatlanttisella kumppanuudella on lyhyellä aikavälillä edessään huomattava määrä haasteita ja häiriöitä, mutta se on edelleen ratkaisevan tärkeä ja välttämätön turvallisuuden ja vaurauden takaamiseksi Atlantin molemmin puolin; pitää valitettavana, että Yhdysvallat on asteittain vetäytymässä monenvälisestä sääntöihin perustuvasta maailmanjärjestyksestä, ja toteaa sen vetäytyneen Pariisin sopimuksesta, yhteisestä kattavasta toimintasuunnitelmasta ja Tyynenmeren kumppanuussopimuksesta ja YK:n ihmisoikeusneuvostosta, ja pitää valitettavana, että se on leikannut Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimen (UNRWA) sekä monien muiden YK:n toimistojen ja monenvälisten foorumeiden ja rauhanturvaoperaatioiden rahoitusta ja hyökännyt Kansainvälistä rikostuomioistuinta (ICC) vastaan; kehottaa unionia osoittamaan yhtenäisyyttä, lujuutta ja oikeasuhteisuutta vastineissaan kyseisiin päätöksiin ja kehottaa sitä vahvistamaan täyden tukensa yhteiselle kattavalle toimintasuunnitelmalle, varmistamaan, että Iranin kanssa saadaan aikaan konkreettisia taloudellisia tuloksia, ja suojaamaan Iraniin investoivia eurooppalaisia yrityksiä Yhdysvaltojen pakotteilta; kehottaa EU:ta lisäämään toimiaan ilmastodiplomatian alalla ja sisällyttämään Pariisin sopimuksen noudattamisen kaikkiin kauppa- ja investointisopimuksiin;

17.  korostaa, että investoimisen Länsi-Balkanin vakauteen ja vaurauteen on edelleen oltava yksi EU:n tärkeimmistä painopisteistä; muistuttaa, että Länsi-Balkanin maiden jäsenyysnäkymien tulee johtaa kyseisten maiden täysjäsenyyteen, jos kaikki kriteerit täyttyvät; korostaa, että laajentumisprosessi perustuu ansioihin ja tiukkoihin ja oikeudenmukaisiin ehtoihin ja että Kööpenhaminan kriteerejä on sovellettava tiukasti ja että siihen eivät saa vaikuttaa muut tekijät kuin kunkin maan konkreettiset tulokset korruption, rahanpesukäytäntöjen, avoimuuden ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden kaltaisissa kysymyksissä; muistuttaa, että koko prosessin ajan on tärkeää edistää kansainvälisen sääntöihin ja yhteistyöhön perustuvan poliittisen ja taloudellisen järjestyksen kannalta tarpeellisia uudistuksia keskittyen oikeusvaltioperiaatteeseen, ihmisoikeuksien ja erityisesti vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamiseen, sovintoon ja hyviin naapuruussuhteisiin, turvallisuuteen ja muuttoliikkeeseen, sosioekonomiseen ja kestävään kehitykseen, liikenne- ja energiayhteyksiin, ympäristönsuojeluun sekä digitaalistrategiaan;

18.  toteaa, että itäisten naapurialueiden vakaus on tärkeä unionin oman vakauden kannalta, ja kannustaa luomaan vieläkin tiiviimpiä suhteita itäisen kumppanuuden maihin; kehottaa komissiota ja EUH:ta jatkamaan unionin muutosvoiman käyttöä sen itäisillä rajoilla, vahvistamaan taloudellisia siteitä ja liitettävyyttä, käyttämään jatkossakin kauppa- ja assosiaatiosopimuksia, sisämarkkinoille pääsyä, lisääntyneitä ihmisten välisiä yhteyksiä, myös viisumimenettelyjen helpottamista ja kaikkien vaatimusten täyttyessä viisumivapautta, kannustimina demokraattisten uudistusten edistämiseksi ja eurooppalaisten sääntöjen ja standardien hyväksymiseksi; kehottaa lisäksi EUH:ta valvomaan demokratiaprosesseja lähimmillä naapurialueilla ja varmistamaan, ettei demokratian eteneminen pysähdy tai käänny vastakkaiseen suuntaan;

19.  toistaa, että EU tukee kumppaninsa itsemääräämisoikeutta, itsenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta, painottaa, että kaikkiin jäätyneisiin konflikteihin on puututtava kansainvälisen oikeuden mukaisesti, on tuettava enemmän konflikteista kärsiviä asukkaita, maan sisällä siirtymään joutuneita henkilöitä ja pakolaisia ja torjuttava kolmansien maiden, erityisesti Venäjän, yrityksiä horjuttaa vakautta; tuomitsee jälleen Krimin laittoman liittämisen Venäjään ja sotilaallisen väliintulon Itä-Ukrainassa; kehottaa jatkamaan toimia, jotta helpotetaan Minskin sopimusten täytäntöönpanoa, ja kehottaa EU:ta jatkamaan Venäjään kohdistuvia pakotteita, kunnes Venäjä on täyttänyt Minskin sopimusten vaatimukset; tuomitsee edelleen Georgian hallussa olevien Abhasian alueiden ja Etelä-Ossetian Tšinvalin alueen jatkuvan militarisoinnin ja turvallisuus- ja humanitaarisen tilanteen heikkenemisen ja kehottaa Venäjää täyttämään EU:n välityksellä vuonna 2008 tehtyyn tulitaukosopimukseen perustuvat velvoitteensa;

20.  muistuttaa, että Välimeri on maailman eriarvoisimpien alueiden raja; toistaa kantanaan, että eteläisen Välimeren alueen ja Saharan eteläpuolisen Afrikan oikeudenmukaista taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä on kiireellisesti lisättävä ja on tuettava maita epävakauden perimmäisten syiden, esimerkiksi aseellisten konfliktien, epädemokraattisen ja tehottoman hallinnon, korruption sekä ilmastonmuutoksen, torjumisessa, siten että luodaan paikallisia taloudellisia mahdollisuuksia erityisesti nuorille ja naisille ja erityisesti muuttajien alkuperämaissa, toimitaan asiaankuuluvien paikallisten toimijoiden kanssa ja otetaan mukaan paikalliset yhteisöt; panee merkille komission puheenjohtajan Junckerin ehdotuksen rakentaa uusi Afrikan ja EU:n kestävien investointien ja työpaikkojen allianssi sekä hänen aloitteensa, jonka tarkoituksena on yhdistää Euroopan ja Afrikan välillä tehdyt lukuisat eri kauppasopimukset yhdeksi mannertenväliseksi vapaakauppasopimukseksi, ja katsoo, että tämä voi onnistua vain, jos se esitellään yhdenvertaisuuteen perustuvana talouskumppanuutena ja jos kyetään luomaan tehokas investointimyönteinen liiketoimintaympäristö; kannustaa unionia käyttämään naapuruuspolitiikan muita välineitä, jotta voidaan edelleen lisätä EU:n, eteläisen naapurialueen kumppanivaltioiden ja tärkeimpien alueellisten toimijoiden välistä yhteistyötä hyvän hallinnon, turvallisuuden, energian ja ilmastonmuutoksen torjunnan kaltaisten alueellisten haasteiden yhteydessä; muistuttaa tukevansa EU:n YTPP‑vakautusoperaatiota alueella ja kehottaa vahvistamaan sitä;

21.  korostaa, että EU:n on omaksuttava johtava asema Lähi-idässä ja Persianlahdella käyttämällä päättäväisesti pehmeää voimaa ja panemalla täysimittaisesti täytäntöön kaikki nykyiset assosiaatiosopimukset; pitää erittäin valitettavana Yhdysvaltain hallituksen päätöstä siirtää Yhdysvaltain suurlähetystö Tel Avivista Jerusalemiin; kehottaa EU:ta edistämään aidon rauhanprosessin jatkamista Lähi-idässä kahden valtion ratkaisua silmällä pitäen; pitää YK:n johtamaa Geneven prosessia ensisijaisena Syyrian konfliktin ratkaisemiseksi tavalla, joka vastaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 2254; tuomitsee Venäjän ja Iranin tuen Assadin hallinnolle ja hallinnon sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin Syyrian kansaan kohdistuvien rikosten ja ennen kaikkea kemiallisten aseiden käytön lopettamiseksi;

22.  painottaa, että Intian valtameren ja Tyynenmeren alueen turvallisuuden parantaminen on ensiarvoisen tärkeää EU:n ja sen jäsenvaltioiden etuja ajatellen; vaatii kaikkia asianomaisia osapuolia alueella selvittämään erimielisyytensä rauhanomaisin keinoin ja pidättymään yksipuolisista toimista vallitsevan tilanteen muuttamiseksi, myös Itä- ja Etelä-Kiinan merellä, jotta alueellinen turvallisuus voidaan taata; kannustaa jatkamaan pikaisesti kahdenvälisiä keskusteluja Kiinan ja Taiwanin välillä ja muistuttaa tukevansa Taiwanin tarkoituksenmukaista mukanaoloa kansainvälisissä järjestöissä, mekanismeissa ja toimissa; tukee toimia, joilla syvennetään EU:n ja sen jäsenvaltioiden ja Aasiassa sijaitsevien kumppaneiden välisiä suhteita, ja kannustaa tekemään taloudellista, diplomaattista ja turvallisuuteen liittyvää yhteistyötä;

23.  muistuttaa alueella äskettäin pidettyjen presidentin- ja parlamenttivaalien jälkeen olevansa sitoutunut ajamaan vahvoja suhteita Latinalaisen Amerikan kanssa ja edistämään demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien puolustamista, sillä nämä ovat yhdentymisen ja yhteistyön syventämisen kulmakiviä; on erittäin huolissaan demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion puutteellisesta kunnioittamisesta Kuubassa, Nicaraguassa ja Venezuelassa; panee huolestuneena merkille Brasilian vaalitapahtumat ja toivoo, että uusi hallitus jatkaa demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden noudattamista; antaa kiitosta kaikkien Kolumbian rauhanprosessissa mukana olevien osapuolten ponnisteluille; toistaa antavansa täyden tukensa rauhanprosessille ja sen tehokkaalle täytäntöönpanolle;

24.  katsoo, että vaikka pehmeä voima ja institutionaalisten rakenteiden kehittäminen ovatkin tärkeitä, ne eivät yksin riitä vaikuttamaan maailmassa, jossa valtapolitiikka ja kova voima ovat yhä merkittävämmässä asemassa; katsoo, että EU:n ulkopolitiikan tuloksellisuus riippuu viime kädessä suurelta osin kovien ja pehmeiden voimavälineiden tehokkaasta yhdistelmästä, avoin vuoropuhelu mukaan luettuna, ja sen kyvystä näyttää esimerkkiä sekä sitä tukevista resursseista ja valmiuksista, ja toteaa, että tähän kuuluvat myös riittävät taloudelliset resurssit, tehokas monenvälisyys, pehmeän voiman ja uskottavan kovan voiman yhdistelmä, sotilaallisten valmiuksien yhdistäminen ja jäsenvaltioiden halukkuus luopua päätöksenteosta tässä yhteydessä ja tehdä yhteistyötä Naton ja muiden samanmielisten maiden kanssa;

25.  suhtautuu myönteisesti EU:n jäsenvaltioiden välisen puolustusyhteistyön lisäämiseen ja EU:n sotilaallisen autonomian lisäämiseksi toteutettuihin toimiin, eli Euroopan yhteisen johtokeskuksen perustamiseen Brysseliin EU:n sotilaskoulutusoperaatioita varten sekä EU:n taisteluosastojen käyttöönoton esteiden poistamiseen; katsoo, että puolustushankkeita koskevan pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) perustaminen ja puolustuksen koordinoitu vuosittainen tarkastelu (CARD) auttavat jäsenvaltioita syventämään puolustusyhteistyötään ja käyttämään puolustusbudjettejaan tehokkaammin; pitää myönteisenä varapuheenjohtajan / korkean edustajan ehdotusta Euroopan rauhanrahastosta ja YTPP:n siviilioperaatioiden uutta kehystä sekä sitoutumista sotilaallisen liikkuvuuden edistämiseen, jotta voidaan edistää Euroopan strategista riippumattomuutta muun muassa eurooppalaisen interventioaloitteen avulla; katsoo, että vahvan puolustusteollisuuden kehittäminen vahvistaa EU:n teknologista riippumattomuutta muun muassa edistämällä kyberturvallisuuteen liittyvien tuotteiden sisämarkkinoita, joiden osalta EU:n valmiuksia on lisättävä;

26.  katsoo, että valmius lähettää siviiliasiantuntijoita ja sotilasjoukkoja konflikteihin eri puolilla maailmaa rauhan ja vakauden edistämiseksi on ehdoton edellytys kehittymiselle uskottavaksi poliittiseksi mahdiksi, joka kykenee järjestämään aseellisen konfliktin ehkäisemisen, rauhansopimusten täytäntöönpanon ja epävakaiden konfliktin jälkeisten tilanteiden vakauttamisen; kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita kehittämään riittävät siviili- ja sotilaalliset voimavarat niin maa-, ilma-, avaruus- ja merivoimien valmiuksien kuin kybervalmiuksienkin osalta ja edistämään oikeudellisesti sitovan sopimuksen tekemistä autonomisista asejärjestelmistä, jotta voidaan puolustaa perussopimuksen tavoitteita; pitää tärkeänä Euroopan unionin ja Naton välistä jatkuvaa yhteistyötä, jota korostetaan EU:n globaalistrategiassa ja EU:n ja Naton yhteisessä julkilausumassa; korostaa, että puolustusunionin kehittämisen jatkamisen olisi täydennettävä EU:n ulkosuhteiden tavoitteita;

27.  korostaa, että uusien formaattien kehittäminen, kuten kansleri Merkelin ja presidentti Macronin kannattaman Euroopan turvallisuusneuvoston kehittäminen, ja uusien välineiden kehittäminen koordinoinnin tiivistämiseksi EU:ssa ja kansainvälisissä toimielimissä voisi edistää tehokkaampaa päätöksentekoa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) yhteydessä; katsoo, että samanaikaisesti näiden rakenteiden kehittämisen kanssa olisi kehitettävä mekanismeja niiden demokraattisen valvonnan varmistamiseksi;

28.  suhtautuu myönteisesti keskusteluun, jota EU:ssa käydään uusista formaateista, ja tukee myös komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin unionin tilaa koskevassa puheessaan 12. syyskuuta 2018 esittämää ehdotusta, että tietyillä YUTP:n aloilla, erityisesti ihmisoikeuksia, pakotteita ja siviilioperaatioita koskevissa kysymyksissä, joilla perussopimukset nykyisin edellyttävät yksimielisyyttä, voitaisiin siirtyä määräenemmistöpäätöksiin; kannustaa jäsenvaltioita selvittämään, miten ne voisivat toimia tehokkaammin YUTP:n ja YTPP:n yhteydessä; on sitä mieltä, että määräenemmistöpäätöksen käyttö antaisi unionille mahdollisuuden toimia päättäväisemmin, nopeammin ja tehokkaammin; kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyväksymään tämän aloitteen hyödyntämällä siirtymälauseketta (SEU:n 31 artiklan 3 kohta); kannustaa Eurooppa-neuvostoa tutkimaan mahdollisuuksia laajentaa määräenemmistöpäätöksen käyttö yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muille aloille määräenemmistöpäätöksen käytöstä EU:n politiikoissa käytävän laajemman keskustelun yhteydessä; toteaa, että on etsittävä luovia ratkaisuja EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan väliselle yhteistyölle YUTP:n ja YTPP:n alalla, kun pidetään mielessä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevien suhteiden puitteista 14. maaliskuuta 2018 annetussa päätöslauselmassa vahvistetut periaatteet;

29.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja jäsenvaltioille.


VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE

yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanosta (YUTP) 2018/2097(INI)ulkoasiainvaliokunta, esittelijä: David McAllister

GUE/NGL-ryhmän jäsenten Sabine Lösingin ja Miguel Urban Crespon käsiteltäväksi jättämä vähemmistöön jäänyt mielipide

Mietintöä ohjaa pelko taloudellisen ja geostrategisen merkityksen menetyksestä. Yhtäältä mietinnössä kannatetaan yhteistyötä ja monenvälisyyttä ja pidetään sosioekonomista eriarvoisuutta syynä epävakauteen ja konflikteihin, mutta toisaalta siinä kehotetaan jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä käyttämään kaikkia välineitä, myös sotilaallisia välineitä, unionin geopoliittisen vaikutusvallan lisäämiseksi ja pääasiassa taloudellisten etujen suojaamiseksi.

Vastustamme mietintöä, koska siinä

•  puhutaan konfliktien rauhanomaisesta ja diplomaattisesta ratkaisusta, mutta kannatetaan kovan voiman ja sotilaallisen voiman käyttöä ja tuetaan vahvaa puolustusteollisuutta; suhtaudutaan myönteisesti eurooppalaisiin interventiojoukkoihin, vaaditaan lisäämään puolustusvoimavarojen rahoitusta ja kannatetaan EU:n taisteluosastojen käyttöönottoa;

•  pyydetään lakkauttamaan neuvoston yksimielisyysperiaate yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevissa asioissa, edistetään määräenemmistöpäätöksiä ja kannatetaan EU:n turvallisuusneuvostoa;

•  ei noudateta Euroopan parlamentin päätöslauselmaa tappavien autonomisten aseiden kieltämisestä;

•  tuetaan puolustusyhteistyön syventämistä, EU:n rahoittamaa pysyvää rakenteellista yhteistyötä (PRY) sekä sotilaallista liikkuvuutta siviilipolitiikkojen ja -hankkeiden kustannuksella;

•  tuetaan ehdotettua rauhanrahastoa, joka kattaa kaikki sotilasoperaatioiden kustannukset, mukaan lukien joukkojen lähettäminen, varusteet ja aseiden siirrot ilman että parlamentti valvoo niitä mitenkään, ja hyväksytään entistä sotilaallisempi EU:n lähestymistapa konflikteihin;

Me vaadimme

–  täydellistä aseriisuntaa, ydinaseet mukaan lukien, EU:ssa ja maailmanlaajuisesti;

–  sitä, ettei mitään sotilasmenoja rahoiteta EU:n talousarviosta ja että EU:n talousarvion käytön sotilas- tai puolustusmenoihin kieltävää SEU-sopimuksen 41 artiklan 2 kohtaa tulkitaan tinkimättömästi.


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

21.11.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

38

7

11

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Michèle Alliot-Marie, Petras Auštrevičius, Bas Belder, Victor Boştinaru, Klaus Buchner, James Carver, Lorenzo Cesa, Georgios Epitideios, Eugen Freund, Michael Gahler, Iveta Grigule-Pēterse, Sandra Kalniete, Tunne Kelam, Wajid Khan, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Arne Lietz, Barbara Lochbihler, Sabine Lösing, Andrejs Mamikins, David McAllister, Francisco José Millán Mon, Javier Nart, Pier Antonio Panzeri, Demetris Papadakis, Ioan Mircea Paşcu, Alojz Peterle, Tonino Picula, Julia Pitera, Cristian Dan Preda, Jozo Radoš, Michel Reimon, Sofia Sakorafa, Anders Sellström, Alyn Smith, Jordi Solé, Dobromir Sośnierz, Jaromír Štětina, Dubravka Šuica, Charles Tannock, László Tőkés, Miguel Urbán Crespo, Ivo Vajgl, Anders Primdahl Vistisen

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Doru-Claudian Frunzulică, Ana Gomes, Takis Hadjigeorgiou, Marek Jurek, Patricia Lalonde, Antonio López-Istúriz White, Gilles Pargneaux, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Marietje Schaake, Eleni Theocharous, Bodil Valero, Mirja Vehkaperä


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

38

+

ALDE

Petras Auštrevičius, Iveta Grigule-Pēterse, Patricia Lalonde, Javier Nart, Jozo Radoš, Marietje Schaake, Ivo Vajgl, Mirja Vehkaperä

PPE

Michèle Alliot-Marie, Lorenzo Cesa, Michael Gahler, Sandra Kalniete, Tunne Kelam, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Antonio López-Istúriz White, David McAllister, Francisco José Millán Mon, Alojz Peterle, Julia Pitera, Cristian Dan Preda, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Anders Sellström, Jaromír Štětina, Dubravka Šuica, László Tőkés

S&D

Victor Boştinaru, Eugen Freund, Doru-Claudian Frunzulică, Ana Gomes, Wajid Khan, Arne Lietz, Andrejs Mamikins, Pier Antonio Panzeri, Demetris Papadakis, Gilles Pargneaux, Ioan Mircea Paşcu, Tonino Picula

7

-

GUE/NGL

Takis Hadjigeorgiou, Sabine Lösing, Sofia Sakorafa, Miguel Urbán Crespo

NI

James Carver, Georgios Epitideios, Dobromir Sośnierz

11

0

ECR

Bas Belder, Marek Jurek, Charles Tannock, Eleni Theocharous, Anders Primdahl Vistisen

VERTS/ALE

Klaus Buchner, Barbara Lochbihler, Michel Reimon, Alyn Smith, Jordi Solé, Bodil Valero

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 6. joulukuuta 2018Oikeudellinen huomautus