Menettely : 2018/2056(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0456/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0456/2018

Keskustelut :

PV 16/01/2019 - 25
CRE 16/01/2019 - 25

Äänestykset :

PV 17/01/2019 - 10.12
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0042

MIETINTÖ     
PDF 488kWORD 66k
11.12.2018
PE 625.375v02-00 A8-0456/2018

kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta annetun direktiivin 2011/7/EU täytäntöönpanosta

(2018/2056(INI))

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta

Esittelijä: Lara Comi

TARKISTUKSET
PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA
 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA

Menettely ja lähteet

Esittelijälle annettiin 19. helmikuuta 2018 tehtäväksi laatia mietintö kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/7/EU(1) täytäntöönpanosta.

Esittelijä on nimittämisensä jälkeen kerännyt tietoa ja tukeutunut muun muassa seuraaviin lähteisiin:

  sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa 12. heinäkuuta 2018 pidetty kuuleminen

  Euroopan komission ”Rajat ylittävän luotonhallinnan ja saatavien perinnän käsikirja – Pk-yritysten tukena rajat ylittävässä saatavien perinnässä”, 2014(2)

  parlamentin EPRS-palvelun Euroopan tason täytäntöönpanon arviointi “Directive 2011/7/EU on late payments in commercial transactions European Implementation Assessment”, 2018

  Intrum, eurooppalainen maksutaparaportti, 2018

  Euroopan komission tutkimus ”Business-to-business transactions: a comparative analysis of legal measures vs. soft-law instruments for improving payment behaviour”, 2018.

Maksuviivästykset – johdanto

Maksuviivästysten torjumisesta annettu direktiivi 2011/7/EU (joka koskee sekä

julkista että yksityistä sektoria) ei ollut EU:n ensimmäinen toimi, jolla pyrittiin parantamaan maksuviivästyksistä kärsivien yritysten tilannetta ja korjaamaan muita ongelmia niiden suhteissa muihin yrityksiin ja julkishallintoihin. Komission antoi ei-sitovia suosituksia vuonna 1995, ja ensimmäinen maksuviivästyksiä koskeva direktiivi annettiin vuonna 2000. Direktiivin uudelleenlaatimisen yhteydessä vuonna 2011 tiukennettiin voimassa olleita sääntöjä velkojien suojan parantamiseksi.

Direktiivin tärkeimpiä painopisteitä ovat muun muassa

•  yritysten välisten sekä yritysten ja viranomaisten välillä sovellettavien maksuaikojen yhdenmukaistaminen

•  kaupallisiin toimiin liittyvä sopimusvapaus: Direktiivillä on otettu käyttöön kiinteät maksuajat (30 päivää viranomaisten osalta ja 60 päivää yksityisten yritysten osalta), lakisääteisten korkojen sääntely ja perintäkuluista maksettava korvaus

•  velallisiin kohdistettavat tiukat toimenpiteet, joilla torjutaan myöhäisiä maksuja tai kohtuuttoman pitkiä maksuaikoja sopimusehdoissa

•  sisämarkkinoiden toiminnan helpottaminen yhtenäistämällä maksukäytäntöjä kaikkialla EU:ssa

•  sellaisen oikeudellisen ja liiketoimintaympäristön kehittäminen, joka tukee ajallaan maksamista kaupallisissa toimissa, jotta helpotetaan pk-yritysten rahoituksen saantia.

Määräaika direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä oli 16. maaliskuuta 2013, ja joissakin jäsenvaltioissa koettiin erinäisiä ongelmia, kuten maksuviivästysten ja hallinnollisten rasitteiden välinen vastaavuus, kansallisten oikeusjärjestelmien puutteet ja velan jälleenrahoitus. Euroopan parlamentin vuonna 2015 tekemässä analyysissa katsottiin, että uuden direktiivin vaikutukset olivat alun perin ennakoituja vähäisemmät, kun otettiin huomioon maksukäytännöissä vielä esiintyneet erot eri maiden välillä ja yksittäisissä maissa.

Maksuviivästyksiä koskevan direktiivin myöhempi arviointi, joka perustui laajoihin yrityskyselyihin ja kuulemiseen, sai komission päätymään vuoden 2016 kertomuksessaan(3) yleisesti ottaen myönteiseen arvioon direktiivin tehokkuudesta. Maksuviivästysdirektiivin todettiin lisänneen tietoisuutta maksuviivästysten aiheuttamasta ongelmasta ja johtaneen erilaisten sen säännöksiä tukevien kansallisten toimenpiteiden hyväksymiseen. Keskimääräiset maksuajat ovatkin hitaasti lyhentyneet ja maat, joilla on ollut ongelmia viranomaisten suorittamien maksujen kanssa, ovat toteuttaneet lisätoimia tilanteen parantamiseksi (toisinaan rikkomusmenettelyn uhattua niitä direktiivin puutteellisen soveltamisen vuoksi). Samaan aikaan yritysten välisissä suhteissa vallitseva perustavanlaatuinen sopimusvapaus johtaa edelleen siihen, että suuremmat yritykset käyttävät hyväkseen vahvempaa asemaansa markkinoilla, ja suuri määrä velkojia väittää, että ne eivät käytä korkoihin ja korvauksiin liittyviä oikeuksiaan, koska pelkäävät sen vahingoittavan liikesuhteita.

Intrumin tutkimuksesta vuodelta 2018, jonka kohteena oli 9 607 eurooppalaista yritystä, käy ilmi, että vain 27 prosenttia pk-yrityksistä mutta 52 prosenttia suurista yrityksistä sanoo tuntevansa EU:n maksuviivästysdirektiivin, jota sovelletaan velallisiin yritysten välisissä liiketoimissa ja julkisen sektorin velallisiin, jotka maksavat toimittajalle myöhässä. Lisäksi 24 prosenttia suurista yrityksistä myös sanoo huomanneensa maksuviivästysdirektiivillä olleen myönteistä vaikutusta velallisten maksuviivästyksiin, kun taas pk-yrityksistä samaa sanoo 18 prosenttia. Pk-yritykset eivät myöskään ole kovin hyvin tietoisia EU-direktiivin noudattamiseksi täytäntöön pannusta kansallisesta lainsäädännöstä, sillä vain 33 prosenttia niistä sanoo olevansa tietoisia paikallisesta lainsäädännöstä.

Tämä on valitettavaa, sillä säännöt on pantu täytäntöön yritysten suojaamiseksi ja terveen maksuilmapiirin luomiseksi(4).

Esittelijän kanta

Liike-elämän järjestöjen kuulemisen tärkein anti on se, että maksuviivästyksiä koskevan direktiivin ja kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa on tehostettava, ja sen perusteella on ehdotettu joitakin (oikeudellisia ja vapaaehtoisia, ennaltaehkäiseviä ja korjaavia) toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa lainsäädännön vaikuttavuutta ja avoimuutta siten, että edistetään kaupallisten markkinoiden epäsymmetrisyyden ongelman ratkaisemista ja tasapuolisten toimintaedellytysten luomista suurille ja pienille yrityksille.

Toimialoilla, joihin kohdistuu eniten sopimattomia maksukäytäntöjä, voitaisiin alakohtaisilla toimilla ottaa huomioon eri alojen (esimerkiksi rakennusala, yleishyödylliset palvelut ja liikenne, asiantuntijapalvelut, valmistusteollisuus, elintarvike- ja juomateollisuus, tietotekniikka/televiestintä) erityispiirteet.

Viime vuosina eurooppalaiset yritykset, erityisesti pk-yritykset, ovat tuoneet esiin maksuviivästysten tärkeimpiä syitä, joita ovat muun muassa velallisten taloudelliset vaikeudet (62 prosenttia), maksun tahallinen viivyttely (48 prosenttia), hallinnollinen tehottomuus (45 prosenttia) ja toimitettuja tavaroita tai palveluja koskevat erimielisyydet (19 prosenttia)(5). On selvää, että maksuviivästykset johtuvat sekä tehottomuudesta ja kielteisistä ulkoisista olosuhteista että pahantahtoisista ja tahallisista liiketoimintakäytännöistä.

Lisäksi yritykset, jotka hyväksyvät pidempiä maksuaikoja, antavat selitykseksi yleensä sen, että kyseessä on niiden alalla vallitseva yleinen käytäntö (55 prosenttia) ja että ne eivät halua vahingoittaa liikesuhteita (46 prosenttia)2018(6).

Erikokoisista yrityksistä pk-yritykset todennäköisemmin hyväksyvät suuremmilta yrityksiltä pidempiä maksuaikoja tai joutuvat myöntymään niihin johtuen vallan epätasapainosta ja siitä, että ne pelkäävät liikesuhteiden vahingoittumista ja tulevan sopimuksen menettämistä.

Koska direktiivi 2011/7/EU on toistaiseksi sopivin keino torjua maksuviivästyksiä ja se vastaa lainsäädäntöä ja muita EU:n politiikkoja, joilla pyritään luomaan yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset, esittelijä katsoo, että on aiheellista ottaa käyttöön ei-sitovia korjaavia toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan yritysten toimintatapoja ja lisäämään yritysten, erityisesti pk-yritysten, tietoisuutta direktiivistä johtuvista oikeuksistaan ja näiden oikeuksien käytöstä.

Sen vuoksi suositellaan, että jäsenvaltiot pitävät maksuviivästykset poliittisen asialistan keskiössä ja ottavat samaan aikaan käyttöön erilaisia toimenpiteitä, joilla pyritään a) ehkäisemään haitallisia liiketoimintatapoja ja niiden sijaan palkitsemaan yrityksiä hyvistä käyttäytymismalleista, koska on osoitettu, että maksujen suorittaminen ajallaan on järkevä liiketoimintastrategia, sillä vastuulliset maksajat voivat saada neuvotteluissa parempia sopimuksia ja turvautua luotettaviin toimittajiin; b) antamaan uusille yrittäjille, erityisesti pk-yrityksille, lisätietoa ja -valistusta luotonhallinnasta ja laskujen hallinnasta; c) kannustamaan tiukempaan ja parempaan valvontaan erityisesti suurten yritysten keskuudessa sekä hallinnollisten seuraamusten käyttöön; d) harkitsemaan asianmukaista korvausta/hyvitystä yrityksille, joilla on saatavia julkishallinnolta; e) parantamaan maksukäytäntöjen avoimuutta ja edistämään vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä, täsmällistä maksamista edistäviä säännöstöjä ja yritysten yhteiskuntavastuuta; f) lisäämään toimia tietoisuuden lisäämiseksi yritysten välisissä liiketoimissa esiintyviin maksuviivästyksiin liittyvistä kysymyksistä, kuten maksuviivästysdirektiivistä tai muista kansallisista toimenpiteistä johtuvista oikeuksista ja maksuviivästysten torjuntakeinoista.

On selvää, että myös julkishallinnolla on keskeinen rooli. Ensinnäkin sen on näytettävä esimerkkiä maksamalla toimittajilleen sopimuksen mukaisessa ajassa. Lisäksi viranomaiset huolehtivat hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpanosta, joten julkishallinnon suoralla asioihin puuttumisella voidaan voittaa pelot ja se auttaa välttämään sen, että vastuu toimiin ryhtymisestä velallista vastaan jää velkojalle.

(1)

EUVL L 48, 23.2.2011, s. 1.

(2)

https://publications.europa.eu/fi/publication-detail/-/publication/3f507938-7bf7-4b22-a61b-9bac11703581/language-fi

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/7/EU, annettu 16. helmikuuta 2011, kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta (uudelleenlaadittu) https://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2011:048:0001:0010:FI:PDF

(4)

Intrum, 2018;

(5)

Intrum, 2018;

(6)

CATI-kysely, kysymys 5.


EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta annetun direktiivin 2011/7/EU täytäntöönpanosta

(2018/2056(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/7/EU(1),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle direktiivin 2011/7/EU täytäntöönpanosta (COM(2016)0534) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0278),

–  ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman sisämarkkinastrategiasta(2),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen saatavuudesta ja pk-yritysten rahoituksen monimuotoisuuden lisäämisestä pääomamarkkinaunionissa(3),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun heinäkuussa 2018 julkaiseman selvityksen ”Directive 2011/7/EU on late payments in commercial transactions: European Implementation Assessment”,

–  ottaa huomioon Intrumin julkaisemat eurooppalaiset maksutaparaportit,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A8-0456/2018),

A.  toteaa, että maksut ovat yritysten elinehto ja että elinkelpoinen ja tehokas liiketoimintaympäristö edellyttää täsmällistä maksamista, jotta yritykset voivat maksaa velkansa takaisin ajoissa, laajentaa toimintaansa, investoida, luoda työpaikkoja ja laajempaa talouskasvua sekä hyödyttää yleisesti Euroopan taloutta;

B.  toteaa, että sisämarkkinoilla taloudellisten toimijoiden kesken tai taloudellisten toimijoiden ja viranomaisten kesken toimitettujen ja tarjottujen tuotteiden ja palvelujen maksamiseen sovelletaan useimmiten maksunlykkäystä siten, että toimittaja myöntää asiakkaan laskulle maksuaikaa sen mukaan, mitä osapuolet ovat sopineet tai mitä toimittajan laatimassa laskussa tai asiaankuuluvissa säännöksissä vahvistetaan;

C.  toteaa maksuviivästysten olevan sitkeä haitallinen käytäntö, joka vaikuttaa kielteisesti eurooppalaisten yritysten, erityisesti pk-yritysten, kehitykseen, sillä niillä ei ole ennakoitavissa olevia maksuvirtoja maksujen viivästyessä;

D.  toteaa, että tämä vaikuttaa oletusarvoisesti erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja heikentää niiden maksuvalmiutta, vaikeuttaa niiden varainhoitoa ja heikentää niiden kilpailukykyä ja kannattavuutta;

E.  ottaa huomioon, että suurilla yrityksillä on käytettävissään enemmän resursseja kuin pk-yrityksillä suojautua maksuviivästyksiltä, esimerkiksi ennakkomaksut, luottotarkastukset, saamisten periminen, pankkitakaukset tai luottovakuutus, ja niillä voi olla myös paremmat mahdollisuudet hyödyntää maailmanlaajuisesti alhaista korkotasoa investointien ja neuvotteluvoiman lisäämiseksi;

F.  ottaa huomioon, että direktiivin 2011//7/EU (maksuviivästyksiä koskeva direktiivi) mukaan viranomaisilla on ”erityinen vastuu”(4) edistää liiketoimintaympäristöä, joka tukee maksujen ajallaan suorittamista;

G.  ottaa huomioon, että maksuviivästyksiä koskevassa direktiivissä säädetään muun muassa maksuajoista, joita sovelletaan yritysten välisiin sekä viranomaisten ja yritysten välisiin liiketoimiin, automaattisesta oikeudesta viivästyskorkoon, perintäkuluja koskevasta 40 euron vähimmäiskorvauksesta ja lakisääteisestä korosta, joka on vähintään 8 prosenttia korkeampi kuin Euroopan keskuspankin viitekorko;

H.  ottaa huomioon, että vaikka maksuviivästysdirektiivi onkin yleisesti lyhentänyt keskimääräisiä maksuaikoja, kuudessa kymmenestä yrityksestä EU:ssa käy edelleen niin, että maksut suoritetaan yritysten välisissä liiketoimissa sopimuksessa sovittua myöhemmin;

I.  ottaa huomioon, että erikokoisista yrityksistä pk-yritykset todennäköisemmin hyväksyvät tai suuremmat yritykset pakottavat niitä noudattamaan pitkiä tai kohtuuttomia maksuaikoja; toteaa tämän johtuvan neuvotteluvallan epätasapainosta ja siitä, että pk-yritykset pelkäävät liikesuhteiden vahingoittumista ja tulevan sopimuksen menettämistä;

J.  toteaa, että Atradiuksen barometrin mukaan Euroopassa 95 prosenttia pk-yrityksistä ilmoittaa saavansa maksut myöhässä; toteaa osuuden olevan pk-yrityksissä suurempi kuin suurissa yrityksissä, mistä voitaisiin päätellä, että pk-yritykset suorittavat maksut yleensä suurempia yrityksiä nopeammin mutta niille suoritettavat maksut viivästyvät;

K.  ottaa huomioon, että maksuviivästyksiä esiintyy kaikilla talouden aloilla mutta ne ovat erityisen yleisiä aloilla, joiden arvoketjussa on paljon pk-yrityksiä (esimerkiksi rakennusala, yleishyödylliset palvelut ja liikenne, asiantuntijapalvelut, valmistusteollisuus, elintarvike- ja juomateollisuus ja tietotekniikka/televiestintä);

L.  ottaa huomioon, että yksi neljästä konkurssista EU:ssa johtuu edelleen maksuviivästyksistä;

M.  toteaa, että maksuviivästykset aiheuttavat yrityksille lisäkustannuksia, koska yritykset joutuvat käyttämään voimavarojaan myöhäisten maksajien painostamiseen tai maksamaan korkoa luotosta, jota ne ovat hankkineet liiketoimintansa jatkamiseksi;

N.  ottaa huomioon, että maksujen viivästyminen tai sen pelko on edelleen yksi suurimmista esteistä pk-yritysten osallistumiselle julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin;

O.  ottaa huomioon, että kutakin maksuviivästysten lyhentymistä koskevaa päivää kohti voitaisiin säästää 158 miljoonaa euroa rahoituskustannuksissa ja lisäkassavirran avulla voitaisiin luoda Eurooppaan 6,5 miljoonaa uutta työpaikkaa;

P.  ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt rikkomusmenettelyt neljää jäsenvaltiota vastaan (Kreikka, Slovakia, Espanja ja Italia) maksuviivästysdirektiivin puutteellisen soveltamisen vuoksi ja nostanut Italiaa vastaan kanteen unionin tuomioistuimessa;

Q.  ottaa huomioon, että eräät jäsenvaltiot ovat käynnistäneet aloitteita, joiden tavoitteena on levittää täsmällistä maksukulttuuria täsmällistä maksamista edistävien säännöstöjen tai toimialakohtaisten vapaaehtoisten sitoumusten avulla tai vahvistamalla synergiaa hankintasääntöjen kanssa;

R.  ottaa huomioon, että vuonna 2016 julkaistussa maksuviivästysdirektiivin täytäntöönpanoa koskevassa komission kertomuksessa tultiin siihen tulokseen, että se, että yritykset olivat tietoisia direktiiviin perustuvista oikeuksistaan, ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, ne hyödyntäisivät näitä oikeuksia, ja että keskimääräisten maksuaikojen valvonnassa käytettävän yhteisen järjestelmän puute, joidenkin direktiivin keskeisten käsitteiden epäselvyys sekä suurten ja pienten yritysten välinen markkinaepätasapaino vaikuttivat olevan tärkeimpiä tekijöitä, jotka estävät direktiivin tehokasta soveltamista;

S.  ottaa huomioon, että maksuviivästykset muodostavat monitahoisen ja monimutkaisen ongelman, joka johtuu horisontaalisista, kaikille aloille ja kaikenlaisille kaupallisille toimille yhteisistä tekijöistä (muun muassa kassavirtaongelmat, yritysten välinen vallan ja koon epätasapaino, tarjontaketjun rakenne, hallinnollinen tehottomuus, heikko luotonsaanti, puutteelliset tiedot laskujen hallinnasta ja luotonhallinnasta) ja myös ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta (taloustilanne ja kansallinen liiketoimintakulttuuri), joten ei ole mahdollista poimia yhtä ratkaisua, jolla ratkaistaisiin kaikki ongelmat;

T.  ottaa huomioon, että ehdotus hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä yritysten välisessä elintarvikeketjussa koskevaksi direktiiviksi (COM(2018)0173) sisältää säännöksiä helposti pilaantuvia elintarvikkeita koskevista maksuviivästyksistä ja siitä, että jäsenvaltioiden on nimettävä valvontaviranomainen seuraamaan sääntöjen noudattamista;

U.  katsoo, että maksuviivästyksiin johtaviin ongelmiin on puututtava yhdistämällä oikeudellisia ja vapaaehtoisia toimenpiteitä ja toteuttamalla kohdennettuja toimia, joihin osallistuvat komissio, jäsenvaltiot ja liike-elämän järjestöt; toteaa, että tällaiseen yhdistelmään sisältyisi ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, joilla puututtaisiin ennen liiketoimen toteuttamista syntyneisiin ongelmiin, ja korjaavia ratkaisuja, joilla puututtaisiin liiketoimen toteuttamisen jälkeisiin ongelmiin; toteaa, että kaikissa toimissa, sekä sääntelytoimissa että vapaaehtoisissa toimissa, olisi otettava huomioon asianomaisen talouden alan erityispiirteet;

Maksukäyttäytymisen parantaminen EU:ssa oikeudellisten ja vapaaehtoisten toimenpiteiden yhdistelmän avulla

1.  katsoo, että sekä maksuviivästysdirektiivi että maksuviivästyksiä koskeva kansallinen lainsäädäntö olisi pantava paremmin täytäntöön nopeasti ja tehokkaasti noudattamalla säädettyjä laskujen maksuaikoja sekä toteuttamalla toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on parantaa maksuaikoja koskevia sääntöjä ja ehkäistä sopimattomia käytäntöjä; toteaa, että nämä toimenpiteet voidaan luokitella niiden luonteen (oikeudellinen tai vapaaehtoinen), soveltamisalan (horisontaalinen tai alakohtainen) ja tavoitteen (ennalta ehkäisevä, korjaava tai liiketoimintakulttuurin muuttamiseen pyrkivä) mukaan; katsoo, että samanaikaisesti joissakin jäsenvaltioissa voimassa oleva lainsäädäntö ja rikkomisia koskevat toimet ovat alkaneet muuttaa julkishallinnon toimintakulttuuria eri puolilla EU:ta ja vähentäneet yleisesti maksuviivästyksiä;

2.  painottaa että maksuviivästyksiin puuttumiseen ei ole mitään yleispätevää ratkaisua, sillä joillakin yritysten välisillä aloilla pidemmät maksuajat, jotka ovat kuitenkin direktiivissä 2011/7/EU vahvistettujen säännösten mukaiset, voivat joissakin tapauksissa vastata yritysten tarpeita, sillä niissä otetaan huomioon kunkin alan erityispiirteet; korostaa kuitenkin, että olisi pyrittävä siirtymään 30 päivän maksuaikoihin ja että direktiivin 2011/7/EU sallima yli 60 päivän maksuaika on porsaanreikä, joka voi mahdollistaa yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä mahdollisesti vahingoittavat pitkäkestoiset sopimusehdot, ja katsoo, että samalla olisi noudatettava markkinoilla toimivien yritysten välistä sopimusvapautta; korostaa, että on tärkeää taata aina tasapuoliset toimintaedellytykset määräävässä asemassa oleville yrityksille ja pienille toimijoille;

Ennalta ehkäisevät toimenpiteet

3.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi vahvistettava maksuaikoja koskevat tiukemmat säännöt; panee merkille, että jotkin jäsenvaltiot ovat rajoittaneet tavanomaisen maksuajan 30 päivään ja hyvin harvat jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön enimmäismaksuajat, joista osapuolet eivät voi poiketa; panee lisäksi merkille, että yksittäisillä aloilla enimmäismaksuaikojen käyttöönotto on yleisempää; katsoo, että lainsäädännöllä, jolla vahvistettaisiin maksuaikoja koskevat tiukemmat säännöt, voitaisiin onnistua jossain määrin lyhentämään niiden pituutta ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset suurille ja pienille yrityksille edellyttäen, että sen täytäntöönpanoa valvottaisiin; huomauttaa tässä yhteydessä, että yhdenmukaisempi ja yksinkertaisempi säännöstö voisi osaltaan selkeyttää sitä, mitä velkojat ja velalliset voivat maksuviivästystapauksissa odottaa, ja parantaisi tällä tavoin niiden taloudellisen toiminnan ennakoitavuutta;

4.  katsoo, että maksukäyttäytymistä koskevan avoimuuden lisääminen voi ehkäistä maksuviivästyksiä; katsoo, että näiden tietojen saanti voi kannustaa viranomaisia ja yrityksiä parantamaan maksukäytäntöjään ja noudattamaan maksuvelvoitteitaan; kannustaa jäsenvaltioita harkitsemaan maksukäytäntöjen pakollista julkaisemista koskevia erilaisia muotoja, kuten tietokantoja tai rekistereitä, sekä yksityiselle että julkiselle sektorille;

5.  kannustaa jäsenvaltioita harkitsemaan sellaisten pakollisten järjestelmien perustamista, jotka antavat tietoa hyvästä maksukäyttäytymisestä (”name and fame”), ja edistämään täsmällistä maksukulttuuria liikesuhteissa, koska on muun muassa osoitettu, että maksujen suorittaminen ajallaan on järkevä liiketoimintastrategia, sillä vastuulliset maksajat voivat saada neuvotteluissa parempia sopimuksia ja turvautua luotettaviin toimittajiin; kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksen nykyisistä kansallisista järjestelmistä, jotka antavat tietoa yritysten ja viranomaisten hyvästä maksukäyttäytymisestä (”name and fame”), ja tutkimaan mahdollisuutta asettaa yhteiset lupavaatimukset näille järjestelmille EU:n tasolla;

6.  korostaa, että on tärkeää tarjota yrittäjille, erityisesti pk-yrityksille, enemmän tietoa ja valistusta luotonhallinnasta ja laskujen hallinnasta; muistuttaa, että tehokas luotonhallintajärjestelmä lyhentää maksujen keräämiseen kuluvaa keskimääräistä aikaa ja ylläpitää siksi optimaalista kassavirtaa ja näin vähentää maksukyvyttömyysriskiä ja lisää kasvumahdollisuuksia; katsoo, että myös virkamiesten olisi saatava koulutusta ja että koulutus ja tuki voivat myös saada pk-yritykset todennäköisemmin hyödyntämään maksuviivästysdirektiivin mukaisia maksuviivästysten torjuntakeinoja; toteaa, että pk-yrityksillä ei valitettavasti ole useinkaan valmiuksia investoida koulutukseen ja että tällä hetkellä EU:n eikä kansallisella tasolla ei ole ohjelmia, joiden päätarkoituksena on yritysten luotonhallintaa ja laskujen hallintaa koskevan tietämyksen lisääminen; katsoo, että enemmän EU:n varoja olisi mahdollisesti suunnattava pk-yritysten talousvalistukseen, ja kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioiden viranomaisia tehostamaan toimiaan ja tarjoamaan pk-yrityksille lisäkoulutusta luotonhallinnan alalla; katsoo lisäksi, että koulutukseen ja tukeen olisi sisällytettävä myös suuntaviivat erääntyneiden maksujen takaisinperinnästä rajat ylittävissä liiketoimissa, ja kehottaa siksi komissiota jatkamaan näiden suuntaviivojen ja muun hyödyllisen tiedon, kuten yrittäjillä oikeudellisissa riita-asioissa velallisten kanssa käytössä olevien oikeuksien ja välineiden, yhdistämistä Sinun Eurooppasi -tietoportaaliin ja yritysten tukemista Yritys-Eurooppa-verkoston kautta;

Korjaavat toimenpiteet

7.  kehottaa jäsenvaltioita ja liike-elämän järjestöjä harkitsemaan vaihtoehdoksi tuomioistuinmenettelylle kansallisten ja alueellisten maksuttomien ja luottamuksellisten sovittelupalvelujen (sovittelumenettely, välimiesmenettely ja tuomioistuinsovittelu) perustamista, jotka ovat kaikkien yritysten käytettävissä maksuriitojen ratkaisemiseksi ja liikesuhteiden ylläpitämiseksi, mutta myös valistamaan yrityksiä niiden maksuviivästyksiin liittyvistä oikeuksista ja torjuntakeinoista; painottaa, että tällaiset sovittelupalvelut olisivat erityisen hyödyllisiä pk-yrityksille, joilla ei usein ole riittäviä taloudellisia varoja, jotta ne voisivat panna vireille oikeudellisia riita-asioita, ja jotka näin ollen luopuvat oikeuksistaan; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita harkitsemaan mahdollisuutta rahoittaa julkisesti riippumattomia oikeusasiamiehiä, jotka vastaavat maksuviivästyksiä ja maksamatta jättämistä koskevien riita-asioiden tutkimisesta, pienten yritysten avustamisesta maksuviivästyksiä ja maksuviivästyksiä koskevissa riita-asioissa, neuvonnasta rästimaksujen tapauksessa ja ratkaisujen suosittelemisesta, erityisesti pk-yrityksille; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan tosiasialliset mahdollisuudet oikeussuojaan asioissa, jotka liittyvät velkojen takaisinperintään rajatylittävissä liiketoimissa;

8.  kehottaa jäsenvaltioita valvomaan kansallisen lainsäädäntönsä täytäntöönpanoa sekä edistämään tiukempaa ja parempaa valvontaa esimerkiksi suurissa yrityksissä sekä sellaisten hallinnollisten seuraamusten käyttöä, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, mikä parantaa osaltaan maksukäyttäytymistä; väittää, että koska viranomaiset panevat hallinnolliset seuraamukset täytäntöön, niiden suora asioihin puuttuminen voisi auttaa voittamaan pelot ja välttämään sen, että velkojat joutuvat ottamaan vastuun toimiin ryhtymisestä velallisia vastaan, sillä viranomaiset valvoisivat suoraan lain täytäntöönpanoa ja toteuttaisivat harkinnanvaraisia toimia huonoja maksukäytäntöjä harjoittavia yrityksiä vastaan; katsoo, että hallinnollisten seuraamusten arvo ja niiden kumulatiivinen luonne saattaisivat ehkäistä yritysten maksuviivästyksiä, ja korostaa, että tätä järjestelmää olisi sovellettava asteittain riippuen siitä, millä tavoin yritys noudattaa asetettuja vaatimuksia;

9.  huomauttaa, että vaikka maksuviivästysdirektiivi annettiin helmikuussa 2011 ja huolimatta uudesta yrittäjien suojelemiseksi äskettäin käyttöönotetusta mekanismista, tuhansia pk-yrityksiä ja startup-yrityksiä kaikkialla Euroopassa menee vuosittain konkurssiin odottaessaan, että niiden velalliset maksavat laskunsa; toteaa, että näiden velallisten joukossa on myös kansallisia viranomaisia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan erilaisia pakollisia asianmukaisten korvausten tai hyvitysten ja muiden tukitoimenpiteiden, kuten pk-yrityksiä varten perustettavien takuurahastojen ja myyntilaskurahoituksen, muotoja yrityksille, joilla on saatavia viranomaisilta, jotta ne eivät joutuisi tämän vuoksi vararikkoon;

10.  panee erittäin huolestuneena merkille tilanteen joissakin jäsenvaltioissa, joissa viranomaiset ovat viivästyttäneet huomattavasti yritysten niille toimittamien tavaroiden ja/tai palvelujen maksamista (terveydenhuoltoala on yksi aloista, joilla tällaista esiintyy eniten), sisällyttäneet tavaranhankintasopimuksiin ehtoja saatavien siirron kieltämisestä sekä estäneet (lainsäädännön nojalla) toimittajia vaatimasta saataviaan tuomioistuimissa saattaen siten kyseiset yritykset äärimmäisiin talousvaikeuksiin tai jopa vararikkoon; katsoo, että tukeakseen yrityksiä, joiden taloushallintoa viranomaisten maksuviivästykset mutkistavat, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön nopeampia ja tehokkaampia alv-palautusmenettelyjä ja verovelkojen keruumenettelyjä erityisesti pk-yritysten osalta;

11.  huomauttaa, että täsmällistä maksamista edistävät säännöstöt ja ohjeet sekä yritysten yhteiskuntavastuuta koskevat toimenpiteet, yhdessä sisäistä tarkastusta ja sisäistä valvontaa koskevien vaatimusten kanssa, voivat osaltaan auttaa luomaan vastuullisen maksukulttuurin ja varmistamaan, että yritysten väliset suhteet ovat tasapuoliset ja niiden välillä vallitsee luottamus;

12.  painottaa, että tiettyjä direktiivin käsitteitä, kuten ”selvästi kohtuuton tai sopimaton” sopimuksen maksuaikojen ja kaupallisten käytäntöjen yhteydessä, ja sitä, milloin sopimusperusteinen maksuaika alkaa ja päättyy, olisi selvennettävä komission antamilla ohjeilla; panee merkille myös unionin tuomioistuimessa muodostumassa olevan oikeuskäytännön, joka koskee tiettyjen direktiivin käsitteiden tulkintaa (”yritys”, ”liiketoimi” ja ”selvästi kohtuuton tai sopimaton” asioissa C-256/15 ja C-555/14);

13.  pitää tärkeänä estää julkista sektoria poikkeamasta direktiivissä säädetyistä maksujen määräaikoja koskevista säännöistä; kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan unionin tuomioistuimen viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa (asia C-555/14) tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että viranomaiset maksavat toimittajilleen ajoissa ja että velkojat saavat automaattisesti lakisääteiset korot ja korvaukset maksujen viivästyessä ilman, että joudutaan turvautumaan maksuviivästysmenettelyihin, ja kehottaa komissiota ehdottamaan automaattista koron laskentaa;

14.  korostaa, että maksujen suorittaminen nopeasti on erittäin tärkeää yritysten ja erityisesti pk-yritysten selviytymisen ja kasvun kannalta; toteaa, että rahoitusteknologia ja digitaaliteknologiat ovat mullistamassa maksuvälineet ja maksamisen nopeuden; odottaakin sähköisen laskutuksen lisääntyvän jyrkästi ja perinteisten maksutapojen korvautuvan asteittain innovatiivisilla maksutavoilla (toimitusketjurahoitus, myyntilaskurahoitus jne.), jolloin velkojalle voidaan maksaa reaaliajassa heti laskun antamisen jälkeen;

15.  panee hyvin kiinnostuneena merkille eräissä jäsenvaltioissa käyttöön otetut viranomaisten maksuviivästyksiä koskevat menettelyt, joiden mukaan keskushallinto voi antaa paikallisviranomaiselle varoituksen, jos tämä ei ole maksanut toimittajilleen ajoissa, ja jos maksuviivästykset jatkuvat, se voi maksaa toimitetuista tavaroista tai palveluista suoraan toimittajille ja keskeyttää maksuosuudet sääntöjä rikkovan paikallisviranomaisen talousarvioon; toteaa, että tällainen järjestelmä, jossa julkisyhteisöjen maksusuoritusten seuranta yhdistetään toimivaan eskalaatiosuunnitelmaan ja josta tiedotetaan laajasti käyttöönoton yhteydessä, vaikuttaa tuottaneen tuloksia, joita on syytä analysoida tarkemmin ja jotka olisi jaettava jäsenvaltioille esimerkkinä hyvästä käytännöstä;

16.  panee huolestuneena merkille komission kertomuksen päätelmät, joissa todetaan, että suurin syy siihen, että velkojayritykset eivät käytä maksuviivästysdirektiivin mukaisia oikeuksiaan, on se, että ne pelkäävät hyvien liikesuhteiden vahingoittumista; katsoo tältä osin, että olisi ryhdyttävä toimiin, joiden avulla pk-yritysten olisi helpompi käyttää maksuviivästysdirektiivissä annettuja oikeuksiaan; kehottaa tässä yhteydessä tarkastelemaan tarkemmin maksuviivästysdirektiivin 7 artiklan 5 kohdan mukaista mahdollisuutta, että yrityksiä virallisesti edustavat organisaatiot voivat saattaa asian käsiteltäväksi jäsenvaltioiden tuomioistuimissa sillä perusteella, että sopimusehdot ovat selvästi kohtuuttomia tai menettelyt ovat selvästi sopimattomia;

17.  kehuu joissakin jäsenvaltioissa toteutettuja toimialatason aloitteita, joihin osallistuvat yhtiöt ovat tehneet lupauksen, jossa eritellään ne konkreettiset toimet, joita ne aikovat toteuttaa varmistaakseen, että niiden pienille toimittajille maksetaan nopeammin niiden toimittamista tuotteista tai palveluista; toteaa, että myönteisellä julkisella nimeämisellä (”name and fame”) voitaisiin tuottaa haluttuja tuloksia toimialatason itsesääntelyn kautta ja antaa merkittävää tukea pk-yrityksille;

18.  painottaa julkisten hankintojen merkitystä pyrittäessä parantamaan yhtenäismarkkinoiden toimintaa; kehottaa harkitsemaan maksuviivästysdirektiivin ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen välisen synergian parantamista ja erityisesti mahdollisuuden antamista hankintaviranomaisille ryhtyä toimiin velvoitteitaan laiminlyövien toimeksisaajien sulkemiseksi pois tulevista hankinnoista, jos päätoimeksisaaja ei maksa alihankkijoille ajoissa, kun sitä edellytetään (julkisia hankintoja koskeva direktiivi)(5), sekä harkitsemaan mahdollisuutta käyttää laajemmin julkisia hankintoja koskevan direktiivin 71 artiklan 3 kohdassa säädettyä vaihtoehtoa, jonka mukaan alihankkijoille voidaan maksaa suoraan tietyin edellytyksin, ja alihankkijoihin kohdistuvan maksukäyttäytymisen ottamista yhdeksi niistä perusteista, joiden mukaan julkisissa tarjouskilpailuissa arvioidaan mahdollisten urakoitsijoiden taloudellisia valmiuksia; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan viranomaisten toimeksisaajille ja alihankkijoille sekä toimeksisaajan alihankkijoille ja tavarantoimittajille suorittamien maksujen täydellisen avoimuuden ja jäljitettävyyden;

Johtopäätökset ja suositukset

19.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan täyden vastuun viranomaisten maksujen suorittamisen yhteydessä ja parantamaan lainsäädäntöään ja edistämään maksuviivästysdirektiivin täytäntöönpanoa kaikilta osin, muun muassa poistamalla direktiivin tavoitteiden kanssa ristiriidassa olevat kansalliset lait, määräykset tai julkisen sektorin sopimuskäytännöt, kuten julkisen sektorin saamisten siirtämistä ja perimistä koskevat kiellot; toistaa myös, että komission olisi tehtävä kaikkensa varmistaakseen nykyisten velvoitteiden täysimääräisen ja asianmukaisen täytäntöönpanon;

20.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään ”päättäväistä siirtymistä täsmälliseen maksukulttuuriin”(6) toteuttamalla kaikkein sopivimpia toimenpiteitä, myös laatimalla parhaita käytäntöjä koskevat suuntaviivat, ja tarvittaessa myös antamalla asianmukaisia lainsäädäntöaloitteita, joissa otetaan huomioon edellä mainitut ehdotukset, ja luomalla yrityksiä varten luotettavat liiketoimintaolosuhteet sekä täsmällisen maksukulttuurin;

21.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan maksumenettelyjä ja korostaa erityisesti, että tarkistusmenettelyjä, joilla tarkistetaan laskut ja se, ovatko tavarat ja palvelut sopimuksessa yksilöidyn mukaisia, ei pitäisi käyttää pidentämään keinotekoisesti maksuaikoja niin, että direktiivissä säädetyt aikarajat ylittyvät;

22.  muistuttaa jäsenvaltioita ja komissiota siitä, että täsmällinen maksaminen on toimivien yritysympäristöjen yleinen vaatimus ja että se olisi näin ollen otettava huomioon kaikissa toimintapoliittisissa aloitteissa ja lainsäädäntöaloitteissa, jotka vaikuttavat yrityksiin (esimerkiksi yrityksen yhteiskuntavastuu, startup-yritykset ja alustojen ja yritysten väliset suhteet);

23.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota käyttämään ammattijulkaisuja, kampanjoita ja muita välineitä, joilla lisätään yritysten tietoisuutta maksuviivästysten torjuntakeinoista;

24.  kehottaa komissiota helpottamaan ja edistämään eurooppalaisten yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta asianmukaisista budjettikohdista;

°

°  °

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

(1)

EUVL L 48, 23.2.2011, s. 1.

(2)

EUVL C 76, 28.2.2018, s. 112.

(3)

EUVL C 204, 13.6.2018, s. 153.

(4)

Direktiivin 2011/7/EU johdanto-osan 6 kappale.

(5)

Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU 57 artiklan 4 kohdan g alakohta.

(6)

Direktiivin 2011/7/EU johdanto-osan 12 kappale.


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

6.12.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

33

2

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

John Stuart Agnew, Pascal Arimont, Carlos Coelho, Sergio Gaetano Cofferati, Lara Comi, Anna Maria Corazza Bildt, Daniel Dalton, Nicola Danti, Dennis de Jong, Pascal Durand, Maria Grapini, Robert Jarosław Iwaszkiewicz, Philippe Juvin, Antonio López-Istúriz White, Eva Maydell, Marlene Mizzi, Nosheena Mobarik, Jiří Pospíšil, Christel Schaldemose, Andreas Schwab, Olga Sehnalová, Jasenko Selimovic, Igor Šoltes, Ivan Štefanec, Richard Sulík, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein, Mihai Ţurcanu, Anneleen Van Bossuyt, Marco Zullo

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Lucy Anderson, Anna Hedh, Arndt Kohn, Matthijs van Miltenburg

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

John Howarth, Flavio Zanonato


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

33

+

ALDE

Matthijs van Miltenburg, Jasenko Selimovic

ECR

Daniel Dalton, Nosheena Mobarik, Richard Sulík, Anneleen Van Bossuyt

EFDD

Robert Jarosław Iwaszkiewicz

GUE/NGL

Dennis de Jong

PPE

Pascal Arimont, Carlos Coelho, Lara Comi, Anna Maria Corazza Bildt, Philippe Juvin, Antonio López-Istúriz White, Eva Maydell, Jiří Pospíšil, Andreas Schwab, Ivan Štefanec, Róża Gräfin von Thun und Hohenstein, Mihai Ţurcanu

S&D

Lucy Anderson, Sergio Gaetano Cofferati, Nicola Danti, Maria Grapini, Anna Hedh, John Howarth, Arndt Kohn, Marlene Mizzi, Christel Schaldemose, Olga Sehnalová, Flavio Zanonato

VERTS/ALE

Pascal Durand, Igor Šoltes

2

-

EFDD

John Stuart Agnew, Marco Zullo

0

0

 

 

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 8. tammikuuta 2019Oikeudellinen huomautus