Menettely : 2017/2023(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0465/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0465/2018

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 17/01/2019 - 10.5

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0037

MIETINTÖ     
PDF 385kWORD 64k
13.12.2018
PE 622.144v06-00 A8-0465/2018

aseellisissa konflikteissa ja sodissa ryöstettyjen taide- ja kulttuuriesineiden rajat ylittävistä palautusvaateista

(2017/2023(INI))

Oikeudellisten asioiden valiokunta

Esittelijä: Pavel Svoboda

Valmistelija (*):Nikolaos Chountis, kulttuuri- ja koulutusvaliokunta

(*) Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

aseellisissa konflikteissa ja sodissa ryöstettyjen taide- ja kulttuuriesineiden rajat ylittävistä palautusvaateista

(2017/2023(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon vuonna 1954 tehdyn Haagin yleissopimuksen kulttuuriomaisuuden suojelemisesta aseellisen selkkauksen yhteydessä ja sen toisen, maaliskuussa 1999 tehdyn pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 1995 antamansa päätöslauselman ryöstetyn omaisuuden palauttamisesta juutalaisyhteisöille(1) ja 16. heinäkuuta 1998 antamansa päätöslauselman juutalaisten joukkotuhon uhrien omaisuuden palauttamisesta(2);

–  ottaa huomioon joulukuussa 2016 hyväksytyn toimenpidepaketin, jolla vahvistetaan unionin valmiuksia torjua terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden rahoitusta, täyttämällä terrorismin rahoituksen torjunnan vahvistamisesta 2. helmikuuta 2016 tehdyssä toimintasuunnitelmassa (COM(2016)0050) annetut sitoumukset, ja komission ehdotuksen asetukseksi kulttuuriesineiden tuonnista (COM(2017)0375),

–  ottaa huomioon ISIS/Da’esh-järjestön harjoittamasta kulttuurikohteiden tuhoamisesta 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman(3),

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 1995 tehdyn UNIDROIT'n yleissopimuksen varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä,

–  ottaa huomioon jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/60/EU(4),

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuriesineiden viennistä 18. joulukuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 116/2009(5),

–  ottaa huomioon tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12. joulukuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012(6) ja erityisesti sen 7 artiklan 4 kohdan,

–  ottaa huomioon lainsäädäntökehyksestä omistukseltaan todennäköisesti kiistanalaisten esineiden vapaalle liikkuvuudelle sisämarkkinoilla 17. joulukuuta 2003 antamansa päätöslauselman(7),

–  ottaa huomioon unionin sisäasioiden pääosaston vuonna 2016 tekemän tutkimuksen, joka koskee aseellisissa konflikteissa ja sodissa ryöstettyjen taide-esineiden rajat ylittäviä palautusvaateita ja tuomioistuinkäsittelyn vaihtoehtoja,

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus)(8),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 1970 tehdyn Unescon yleissopimuksen kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi,

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2012 annetun neuvoston päätöslauselman 14232/12 kulttuuriomaisuuden alalla toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten ja asiantuntijoiden epävirallisen verkoston perustamisesta (EU CULTNET),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A8-0465/2018),

A.  toteaa, että Interpolin mukaan taide-esineiden pimeistä markkinoista on tulossa yhtä tuottoisat kuin huumeiden, aseiden ja väärennettyjen tuotteiden markkinoista;

B.  toteaa, että komission ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kulttuuriesineiden tuonnista (COM(2017)0375) liittyvän vaikutustenarvioinnin mukaan 80–90 prosenttia antiikkiesineiden globaalista kaupasta liittyy laitonta alkuperää oleviin esineisiin;

C.  toteaa, että kulttuuriperintö on yksi sivilisaation keskeisistä osatekijöistä esimerkiksi siitä syystä, että sillä on symbolista arvoa ja se muodostaa ihmisiä yhdistävän ihmiskunnan kulttuurisen muistin; toteaa, että viime vuosina sotaa käyvät ryhmät ja terroristiyksiköt ovat tehneet maailman kulttuuriperintöön kohdistuvia rikoksia kaikkialla maailmassa, ja ottaa huomioon, että arvokkaita taide-esineitä, veistoksia ja arkeologisia esineitä myydään ja tuodaan unioniin tietyistä unionin ulkopuolisista maista ja samalla näin saatua tuottoa käytetään mahdollisesti terroristitoiminnan rahoittamiseen; katsoo, että on olennaisen tärkeää sitoutua lujasti kulttuuriesineiden, kuten Libyassa, Syyriassa ja Irakissa aseellisten konfliktien ja sotien aikana ryöstettyjen taide-esineiden, laitonta kauppaa vastaan; toteaa, että kulttuuriesineillä on usein huomattavaa kulttuurista, taiteellista, historiallista ja tieteellistä merkitystä, ja katsoo, että niitä on suojeltava luvattomalta haltuunotolta ja ryöstelyltä;

D.  toteaa, että ryöstettyä omaisuutta pyrittiin löytämään ja palauttamaan alkuperämaahan pian toisen maailmansodan päätyttyä;

E.  toteaa, että myytyjen ja/tai kaivettujen tai laittomasti saatujen esineiden palauttaminen on varmistettava ottaen huomioon unionin sitoutuminen oikeudenmukaisiin menettelyihin ja korvauksen maksamiseen uhreille sekä Unescon perussääntö ja perinnön suojelua koskevat yleissopimukset;

F.  ottaa huomioon, että natsien takavarikoimia taideteoksia koskevissa Washingtonin konferenssin periaatteissa, Vilnan foorumissa ja Terezinin julkilausumassa holokaustin aikaisesta omaisuudesta ja siihen liittyvistä kysymyksistä on kaikissa korostettu yksityisen kiinteän omaisuuden palautuksen merkitystä; ottaa huomioon, että Washingtonin konferenssin jälkeen on palautettu arviolta 1000–2000 taideteosta(9); ottaa huomioon, että viime vuosien aikana palautetuista taideteoksista ei ole olemassa kattavaa luetteloa;

G.  ottaa huomioon, että taideteoksia on yhä kadoksissa ja että ne odottavat palauttamista oikeille omistajilleen tai näiden perillisille; ottaa huomioon, että Washingtonin konferenssissa vuonna 1998 Jonathan Petropoulos arvioi, että Euroopassa oli varastettu noin 650 000 taideteosta, ja Ronald Lauder totesi, että tuolloin (vuonna 1998) oli edelleen kadoksissa 11 000 taide-esinettä, joiden arvo oli 10-30 miljardia Yhdysvaltain dollaria; ottaa huomioon, että Claims Conference-WJRO:n tavanomaisen vastauksen mukaan täsmällisiä lukuja ei ole saatavilla: varastettuja taideteoksia on noin 650 000 taideteosta, ja niistä mahdollisesti 100 000 tulee jäämään kadoksiin;

H.  ottaa huomioon, että riitaosapuolet törmäävät edelleen juridisiin ongelmiin, jotka yhtäältä johtuvat palautusvaateiden usein hyvin spesifistä luonteesta ja toisaalta sodan jälkeisten palautuslakien raukeamisesta, perinteisten normien taannehtivuuden puutteesta, ryöstetyn taiteen määritelmän puuttumisesta, palautusvaateiden vanhentumisaikasäännöksistä tai oikeudettomaan hallintaan ja vilpittömään mieleen liittyvistä säännöksistä;

I.  toteaa, että ryöstettyjen taide- ja kulttuuriesineiden palauttamista koskevia vaatimuksia on esitetty ensisijaisesti kansainvälisen julkisoikeuden nojalla; katsoo, että näitä sääntöjä on täydennettävä tiukemmilla kansainvälisen yksityisoikeuden määräyksillä;

J.  toteaa, että yksityisoikeuden riittämättömästi kehittynyt ulottuvuus sekä kansainvälisellä että unionin tasolla lisää oikeudellista epävarmuutta ryöstettyjen taide- ja kulttuuriesineiden rajat ylittävissä palauttamistapauksissa, mikä koskee paitsi natsien ryöstämän taiteen jo suoritettuja palautuksia myös tulevia tapauksia;

K.  ottaa huomioon, ettei ole olemassa mitään EU-lainsäädäntöä, jota voitaisiin nimenomaisesti ja kattavasti soveltaa yksittäisten henkilöiden aseellisissa konflikteissa anastamien taide-ja kulttuuriesineiden palautusvaateisiin;

L.  toteaa, että Unesco kehittää yhdessä unionin suurimpien huutokauppakamarien, museoiden ja merkittävien keräilijöiden kanssa kehittynyttä tutkimusta näiden töiden alkuperästä, jotta ne voidaan palauttaa omistajilleen;

M.  toteaa, että Kansainvälinen museoneuvosto (ICOM) on jo yli kymmenen vuoden ajan julkaissut "punaisia listoja" sellaisista esineluokista, jotka voivat helposti päätyä laittoman kaupan kohteiksi, tarkoituksena täydentää varastettua omaisuutta koskevaa Interpolin tietokantaa;

1.  pitää valitettavana, että sen päätöslauselma lainsäädäntökehysestä omistukseltaan todennäköisesti kiistanalaisten esineiden vapaalle liikkuvuudelle sisämarkkinoilla ei ole tähän päivään mennessä johtanut käytännössä mihinkään jatkotoimiin, ja toteaa, että päätöslauselmassa komissiota kehotettiin teettämään tutkimus useista eri asioista, jotka liittyivät siviili- ja prosessioikeuden sääntöihin, alkuperää koskevaan tutkimukseen, luettelointijärjestelmiin, vaihtoehtoisiin riitojenratkaisumekanismeihin ja siihen lisäarvoon, jota rajat ylittävän koordinoivan hallintoviranomaisen perustaminen toisi; katsoo, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 81 artiklan 2 kohta voisi muodostaa oikeusperustan toimivallan myöntämiseksi unionille tällä alalla;

2.  korostaa, että taide-esineiden ja muiden kulttuuriesineiden ryöstely aseellisten konfliktien ja sotien aikana, kuten rauhan aikanakin, on merkittävä yhteinen huolenaihe, jota on tarpeen käsitellä siksi, että voitaisiin sekä estää kulttuuriomaisuuden ryöstely että palauttaa tällainen omaisuus takaisin ja siten turvata ja varmistaa yhteiskuntien, yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden kulttuuriperinnön ja -identiteetin eheys;

3.  toteaa, että EU:n tasolla eritoten yksityisoikeuden, kansainvälisen yksityisoikeuden ja siviiliprosessioikeuden aloilla ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota muun muassa aseellisissa konflikteissa ryöstettyjen, varastettujen tai laittomasti saatujen taide- ja kulttuuriesineiden palauttamiseen; kehottaa komissiota suojaamaan, tukemaan ja kannustamaan kansallisessa lainsäädännössä rangaistavaksi määrättyjen ryöstöjen tai aseellisten konfliktien aikana ryöstettyjen kulttuurisesti arvokkaiden esineiden rajat ylittäviä palautusvaateita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota antamaan suosituksia ja suuntaviivoja, jotta voidaan lisätä tietoisuutta tarpeesta tukea jäsenvaltioiden kansallisia laitoksia palautusvaateiden yhteydessä;

4.  korostaa, että Unescon ja Interpolin kaltaiset instituutiot kehottavat vahvistamaan kulttuuriperinnön suojelua ja voimaannuttamaan valtioita, jotta ne voivat toteuttaa omaisuuden palauttamista helpottavia toimia;

5.  pitää valitettavana, että kulttuuriomaisuuden ryöstelystä ja laittomasta kaupasta ei ole luotettavia tilastoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan alasta luotettavia tilastoja;

6.  on huolissaan siitä, että useimmat tämänhetkiset poliittiset ja lainsäädännölliset aloitteet keskittyvät yksinomaan julkisoikeuteen, hallinto-oikeuteen ja/tai rikosoikeuteen; korostaa, että kattavan sääntelykehyksen perustamiseksi yksityisoikeus on otettava huomioon entistä paremmin; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan kaikki asianmukaiset toimet ja aloitteet tämän mahdollistamiseksi;

7.  katsoo, että tarvitaan lisätutkimuksia, jotta voidaan selvittää kulttuuriomaisuuden laittoman kaupan tuntematonta alaa ja jotta saadaan parempi kuva sen mittakaavasta, rakenteesta ja koosta, kuten esimerkiksi ILLICID-hankkeella tehdään tällä hetkellä Saksassa;

8.  suhtautuu myönteisesti siihen, että jotkut jäsenvaltiot tunnustavat tarpeen käsitellä aseellisissa selkkauksissa ja sodissa anastettujen, ryöstettyjen tai laittomasti hankittujen taide- ja kulttuuriesineiden palauttamisvaateisiin liittyviä ainutlaatuisia ongelmia, jotta voidaan saada aikaiseksi lainsäädännöllisiä ratkaisuja, joiden avulla turvataan niiden henkilöiden, valtion ja paikallishallinnon laitosten ja uskonnollisten yhteisöjen omistusoikeudet, jotka ovat menettäneet taide-esineensä aseellisen konfliktien tai sodan aikana epäreilusti;

9.  pitää tärkeänä julkisen tietämyksen lisäämistä näiden laittomien käytäntöjen tuomitsemiseksi ja muistuttaa, että jokainen omistajaltaan viety esine merkitsee iäksi menetettyä historiallista ja tieteellistä arvoa;

10.  panee merkille, että kaikkein tehokkain tapa torjua kulttuuriesineiden laitonta kauppaa ja laittomien taidemarkkinoiden kehittymistä ja tukea esineiden palauttamista on edistää rajat ylittävästi ja globaalisti taidekaupan ja taide-esineiden palautusten oikeudenmukaisten käytäntöjen kehittämistä, mikä koskee sekä niiden tavoitteena olevaa ennaltaehkäisevää vaikutusta että pakkotoimia tai rankaisevaa vaikutusta;

11.  katsoo, että jotta voitaisiin saada aikaan säännöt, joilla voidaan tehokkaasti estää taide-ja kulttuuriesineiden ryöstelyä ja salakuljetusta, sekä täysin avoimet, vastuulliset ja eettiset globaalit taidemarkkinat, komission olisi pyrittävä tekemään kolmansien maiden kanssa yhteistyötä hedelmällisten kumppanuuksien luomiseksi ja otettava tätä varten huomioon varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä vuonna 1995 tehdyssä UNIDROIT’n yleissopimuksessa esitetyt periaatteet;

12.  katsoo, että unionin lainsäädäntötoimet ja kansainväliseen yksityisoikeuteen liittyvä ulottuvuus olisivat asianmukaisia vain tulevissa toimissa;

13.  katsoo, että nyt on aika lopettaa kiertely ja saivartelu, jos tavoitteena on luoda vastuulliset ja eettiset eurooppalaiset taidemarkkinat; kehottaa komissiota tässä mielessä määrittämään siviilioikeudellisia keinoja, joilla voitaisiin ratkaista niitä vaikeita ongelmia, joihin yksityiset osapuolet törmäävät esittäessään palautusvaateita itselleen tosiasiallisesti kuuluvista taide-esineistä; kehottaa samalla komissiota kehittämään uuden keskustelukehyksen, jonka avulla voidaan yksilöidä parhaat käytännöt ja ratkaisut nykyhetkeä ja tulevaisuutta varten;

14.  pitää myönteisenä 13. heinäkuuta 2017 esitettyä komission ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kulttuuriesineiden tuonnista (COM(2017)0375) sekä ehdotukseen 25. lokakuuta 2018 hyväksymiään tarkistuksia; palauttaa mieliin, että maailmanlaajuisten taidemarkkinoiden laajuuden sekä yksityisomistuksessa olevien esineiden määrän vuoksi tarvitaan lisätoimia aseellisten selkkausten ja sotien yhteydessä ryöstettyjen taide- ja kulttuuriesineiden palauttamiseksi rajojen yli; korostaa, että alkuperätutkimus ja eurooppalainen yhteistyö ovat osoittautuneet hyödyllisiksi ryöstettyjen esineiden tunnistamisessa ja mahdollistaneet sittemmin niiden palauttamisen ja joissakin tapauksissa auttaneet estämään terroristiryhmien tai sotien rahoittamisen;

15.  pitää valitettavana, että alkuperätutkimusta ja asianmukaista huolellisuutta koskevien sääntöjen puuttumisen tai väljyyden tai niissä eri jäsenvaltioiden välillä olevien erojen vuoksi monia rajat ylittäviä palautusvaateita ei voida käsitellä tehokkaasti ja koordinoidusti, mikä voi puolestaan edistää ryöstelyä ja laitonta kauppaa sekä kannustaa harjoittamaan salakuljetusta; toteaa, että yhteisten standardien puuttumisen vuoksi kaikilla sidosryhmillä, kuten museoilla, taidekauppiailla, keräilijöillä ja matkailijoilla, on usein epäselvyyttä sovellettavasta menettelystä; pyytää siksi komissiota yhdenmukaistamaan alkuperätutkimusta koskevat säännöt ja sisällyttämään niihin varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä vuonna 1995 tehdyn UNIDROITin yleissopimuksen joitakin perusperiaatteita;

16.   korostaa, että on kiireellisesti tarpeen edistää aktiivisesti järjestelmällistä turvautumista korkealuokkaiseen ja riippumattomaan alkuperätutkimukseen, jotta ryöstetyt taide-esineet voidaan tunnistaa, helpottaa niiden palauttamista laillisille omistajille, saada aikaan täysin avoimet, vastuulliset ja eettiset taidemarkkinat sekä ehkäistä ja estää tehokkaasti aseellisten konfliktien ja sotien yhteydessä tapahtuvaa taide- ja kulttuuriesineiden ryöstelyä ja laitonta kauppaa; panee merkille unionin rahoitusvälineiden tarjoamat tämänsuuntaiset mahdollisuudet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan erityisiä alkuperätutkimuksen koulutusohjelmia sekä unionin että kansallisella tasolla, jotta erityisesti kulttuuriesineiden laittoman kaupan torjuntaan osallistuvat pystyisivät kehittämään ja parantamaan asiantuntemustaan, myös rajat ylittävien hankkeiden avulla;

17.  toteaa, että alkuperätutkimus liittyy läheisesti asianmukaisen huolellisuuden velvoitteeseen, jota sovelletaan taide-esineitä hankittaessa, ja katsoo, että se on tärkeä seikka kaikille taidemarkkinoilla toimiville, sillä varastettujen taideteosten hankkiminen tietoisesti tai tuottamuksellisesti on joidenkin kansallisten lakien mukaan rangaistava teko;

18.  katsoo, että olisi laadittava huolella kattava luettelo kaikista kulttuuriesineistä ja myös natsien ja heidän liittolaistensa ryöstämistä juutalaisomistuksessa olleista kulttuuriesineistä niiden ryöstöajoista aina tähän päivään saakka; kehottaa komissiota tukemaan myös julkisten toimijoiden ja yksityisten taidekeräilijöiden käyttöön tulevaa luettelointijärjestelmää, johon kerätään tietoa anastettujen, varastettujen tai laittomasti saatujen kulttuuriesineiden tilanteesta ja olemassa olevien palautusvaateiden tarkasta asemasta; kehottaa komissiota tukemaan digitalisointihankkeita, joilla voidaan perustaa tai yhdistää olemassa olevia digitaalisia tietokantoja tavalla, joka mahdollistaa tällaisten tietojen vaihdon ja alkuperätutkimuksen;

19.  katsoo, että asianmukaisen alkuperätutkimuksen mahdollistamiseksi on tarpeen perustaa mahdollisimman yksityiskohtainen asiakirja- tai transaktiorekisteri; pyytää komissiota tukemaan aktiivisesti yhteisten suuntaviivojen laatimista tällaisista rekistereistä ja toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, joilla kannustetaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yleinen velvoite, jonka mukaan taidekaupan ammattilaisten on pidettävä tällaista transaktiorekisteriä ja yleisemmin noudatettava vuonna 1995 tehtyä UNIDROITin yleissopimusta varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä;

20.  kehottaa komissiota edistämään ja tukemaan taloudellisesti alkuperätutkimustoimintaa kaikkialla unionissa; ehdottaa, että komissio järjestää keskustelufoorumin, jotta voidaan vaihtaa parhaita käytäntöjä ja löytää parhaat ratkaisut nykytilannetta ja tulevaisuutta varten;

21.  pyytää komissiota olemassa olevien oikeudellisten esteiden ylittämiseksi harkitsemaan, että ryöstettyjä taide- ja kulttuuriesineitä koskeviin palautusvaateisiin sovellettaisiin erityistä vaihtoehtoista riitojenratkaisumekanismia, kuten sekamuotoista välimiesmenettelyä ja sovittelua; korostaa selvien standardien sekä avointen ja puolueettomien menettelyjen merkitystä;

22.  ottaa huomioon, että rikosten vanhentumisaikaa koskevat säädökset aiheuttavat kantajille usein vaikeuksia palautuskysymyksissä; kehottaa komissiota arvioimaan tätä kysymystä ja löytämään natsien ryöstämien taideteosten palautusvaateisiin sovellettaviin vanhentumisaikasääntöihin oikean tasapainon, jossa otettaisiin huomioon niin ryöstelyn ja ryöstön uhrien kuin taidemarkkinoidenkin etujen suojelu; katsoo, että USA:n laki holokaustin aikana takavarikoitujen taideteosten palautuksista voisi toimia esimerkkinä;

23.  kehottaa komissiota harkitsemaan lainsäädännöllisiä toimia oikeusjärjestelmän vahvistamiseksi aseellisissa konflikteissa ja sodissa ryöstettyjen taide- ja kulttuuriesineiden rajat ylittäville palautusvaateille ja käyttämään sen pohjana kansainvälisen yksityisoikeuden välineitä;

24.  kehottaa unionin toimivaltaisia toimielimiä kannustamaan jäsenvaltioita jakamaan tietoa kulttuuriesineiden alkuperän tarkastamiseen liittyvistä nykykäytännöistä sekä tehostamaan yhteistyötään ja näin yhdenmukaistamaan tarkastustoimenpiteitä ja hallinnollisia menettelyjä, joilla pyritään selvittämään kulttuuriesineiden alkuperä;

25.  viittaa puuttuvaan koordinointiin jäsenvaltioiden välillä tulkittaessa käsitettä ’asianmukainen huolellisuus’; kehottaa komissiota selventämään asianmukaisen huolellisuuden käsitettä suhteessa vilpittömään mieleen; kiinnittää huomion esimerkinomaisesti Sveitsin liittohallituksen kansainvälisiä kulttuuriomaisuuden siirtoja koskevan lain 16 artiklaan, jossa kielletään taidekauppiaita ja huutokauppakamareita tekemästä taidekauppaa, jos ne eivät voi olla varmoja esineen alkuperästä; ottaa huomioon, että tämän lain mukaisesti todistustaakka on osittain siirretty myyjälle; toteaa, että taideteoksen haltija ei kuitenkaan voi vedota vilpittömän mielen periaatteeseen, jos hän ei kykene todistamaan huomioineensa tätä riittävästi hankintahetkellä; kehottaa komissiota hyväksymään toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään taidemarkkinoiden ja myös taide-esineiden mahdollisten ostajien tietoisuutta alkuperätutkimuksen tärkeydestä, koska tällainen tutkimus on kytköksissä asianmukaisen huolellisuuden velvoitteeseen;

26.  kehottaa komissiota kehittämään yhteisiä periaatteita omaisuuden tunnistus- ja sijaintitietoja sisältävien julkisten ja yksityisten arkistojen käyttöoikeudesta ja suorittamaan perinpohjaisen kartoituksen olemassa olevista kulttuuriesineitä koskevista tietokannoista ja tarkastelemaan mahdollisuutta perustaa keskitetty metatietokanta, jossa otetaan huomioon saatavilla olevat tiedot, jota päivitetään säännöllisesti ja johon kaikilla asianomaisilla toimijoilla on pääsy; katsoo, että tämän keskitetyn metatietokannan perusteella olisi otettava käyttöön yhteinen luettelointijärjestelmä, jossa voitaisiin käyttää standardoituja esinetunnisteita; pyytää siksi komissiota edistämään ICOMin ja muiden organisaatioiden kehittämien ja suosittelemien esinetunnisteiden käyttöönottoa markkinastandardina koko sisämarkkinoilla; katsoo, että tällainen tietokanta olisi liitettävä INTERPOLin varastettujen taide-esineiden tietokantaan ja sitä olisi päivitettävä säännöllisesti;

27.  katsoo, että toinen hyödyllinen tapa täydentää edellä mainittua tietokantaa olisi luoda kulttuuriomaisuutta koskeva dokumentoiva rekisteri tai siirtorekisteri, joka mahdollistaisi entistä perinpohjaisemman ja tarkemman alkuperätutkimuksen; pyytää komissiota hyväksymään asianmukaisia toimenpiteitä, joilla jäsenvaltioita kannustetaan ottamaan käyttöön yleinen velvoite, jonka mukaan taidekaupan toimijoiden on pidettävä yllä tällaisia dokumentoivia rekistereitä tai siirtorekistereitä ja yleisemmin noudatettava vuonna 1995 tehtyä UNIDROITin yleissopimusta varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä;

28.  katsoo, että keskustietokannan toiminnan pohjana olisi oltava yhteinen luettelointijärjestelmä, jossa esineet yksilöitäisiin vakioidulla tavalla (ottaen huomioon niiden ominaisuudet, kuten materiaali, tekniikka, mitat, tekstit, nimi, aihe, päivämäärä tai kausi jne.);

29.  kehottaa komissiota kartoittamaan yhteisiä periaatteita siitä, miten omistajuus tai omistusoikeus todennetaan ja mitkä ovat vanhentumisaikaan ja todistestandardeihin liittyvät säännöt sekä ryöstämisen ja taiteen käsite, ottaen huomioon asiaa koskevat jäsenvaltioissa voimassa olevat säännöt;

30.  kehottaa jäsenvaltioita ja ehdokasmaita tekemään kaikkensa sellaisten toimenpiteiden hyväksymiseksi, joilla varmistetaan tässä päätöslauselmassa tarkoitetun omaisuuden palauttamista edistävien mekanismien luominen, ja tiedostamaan sen, että ihmiskuntaa vastaan tehtyjen rikosten aikana ryöstettyjen, varastettujen tai laittomasti saatujen taide-esineiden palauttaminen oikeudenomistajille on Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjassa N:o 1 olevan 1 artiklan nojalla yleistä etua koskeva asia;

31.  korostaa, että jotta voitaisiin saada aikaan säännöt, joilla voidaan tehokkaasti estää taide- ja kulttuuriesineiden ryöstelyä ja salakuljetusta ja luoda täysin avoimet, vastuulliset, vastuuvelvolliset ja eettiset globaalit taidemarkkinat, komission olisi pyrittävä tekemään yhteistyötä kolmansien maiden kanssa ja luomaan toimivia kumppanuuksia, joilla edistetään tässä päätöslauselmassa tarkoitetun omaisuuden palauttamista; katsoo, että samalla on otettava huomioon periaatteet, jotka sisältyvät sekä vuonna 1995 tehtyyn UNIDROIT’n yleissopimukseen varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä että Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjassa N:o 1 olevaan 1 artiklaan;

32.  muistuttaa, että koulutuksella edistetään taide- ja muiden kulttuuriesineiden kunnioitusta ja arvostusta kulttuuriperinnön symboleina, ja toteaa, että sillä on sen vuoksi tärkeä merkitys kulttuuriesineiden ryöstelyn ja laittoman kaupan estämisessä ja torjumisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan tätä koskevia koulutus- ja valistustoimia, myös epäviralliseen ja arkioppimiseen liittyvissä yhteyksissä;

33.  kehottaa komissiota ja kaikkia toimivaltiaisia viranomaisia hyväksymään toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään taidemarkkinoiden ja myös taide-esineiden mahdollisten ostajien tietoisuutta alkuperätutkimuksen tärkeydestä, koska tällainen tutkimus on kytköksissä asianmukaisen huolellisuuden velvoitteeseen;

34.  muistuttaa, että tiivis yhteistyö poliisin ja tullilaitosten välillä unionissa ja kansainvälisesti on keskeisellä sijalla kulttuuriperintöön liittyvien esineiden laittoman kaupan torjumiseksi;

35.  kannattaa ajatusta, että ryöstettyjen, varastettujen tai laittomasti saatujen taide- ja kulttuuriesineiden rajat ylittävää palauttamista koskevia menettelyjä sekä alkuperätutkimuksen aktiivista edistämistä olisi käsiteltävä kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta 2018 koskevan aloitteen yhteydessä; pyytää siksi komissiota ja sen perustamaa työryhmää sisällyttämään tämän asian työsuunnitelmaan, jossa eritellään kulttuuriperinnön eurooppalaiseksi teemavuodeksi 2018 suunniteltu toiminta;

°

°  °

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)

  EYVL C 17, 22.1.1996, s. 199.

(2)

  EYVL C 292, 21.9.1998, s. 166.

(3)

  EUVL C 346, 21.9.2016, s. 55.

(4)

  EUVL L 159, 28.5.2014, s. 1.

(5)

  EUVL L 39, 10.2.2009, s. 1.

(6)

  EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1.

(7)

  EUVL C 91 E, 15.4.2004, s. 500.

(8)

  EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.

(9)

  Claims Conference-WJRO Ryöstettyjä taide- ja kulttuuriesineitä koskeva aloite.


PERUSTELUT

Viime vuosina taideteosten ryöstöt ja kulttuuriomaisuuden palauttaminen ovat nousseet merkittäviksi aiheiksi niin historiantutkimuksessa kuin yleisessä tietoisuudessakin. Sodan aikana väkivalloin, takavarikoiden tai näennäisesti laillisten kauppojen tai huutokauppojen kautta ryöstettyjen kulttuuriesineiden muodostama ongelma on edelleen osa ihmiskunnan historiaa. Siirtomaavallan aikainen ryöstely samoin kuin ryöstöt Syyriassa ja Irakissa ovat edelleen valtaisa ongelma.

Yksi historian suurimmasta järjestäytyneistä valtiojohtoisista taideteosten ryöstöistä tapahtui toisessa maailmansodassa. Natsit takavarikoivat tai varastivat miljoonia kulttuurisesti merkittäviä esineitä. Tänä päivänä, yli 70 vuotta sodan päättymisen jälkeen, tuhannet taide-esineet ovat yhä kadoksissa ja odottavat palautusta oikeille omistajilleen tai heidän perillisilleen. Tuomioistuimet eivät useinkaan pysty arvioimaan palautusvaateiden perusteltavuutta.

Kansainvälisen lainsäädännön mukaisesti ryöstely oli laitonta. Yhdistyneet kansakunnat teki sodan aikana selväksi, että valtioiden takaisin saama ryöstetty omaisuus tuli palauttaa lähtömaahan alkuperäisille omistajilleen. Nürnbergin tuomioistuin antoi sodassa ryöstetylle omaisuudelle erityisaseman ja nimenomaisesti määräsi, että Nürnbergin tuomioistuimen peruskirjan 6 artiklan b kohdan mukaan yksityisen omaisuuden ryöstäminen sodan aikana voi muodostaa kansainvälisen oikeuden soveltamisalaan kuuluvan rikoksen. Lopullisessa tuomiossaan tuomioistuin totesi tietyn, syyskuun 1. päivän vuonna 1939 jälkeisen ryöstelyn muodostavan rikoksen ihmisyyttä vastaan. Tämä käsite tunnustettiin sodan jälkeen hyväksytyissä Sveitsin, Belgian, Ranskan, Saksan, Kreikan, Italian ja Alankomaiden kansallisissa säädöksissä. Niissä luotiin natsiaikana ryöstetyn omaisuuden alkuperäistä omistajaa suosiva oikeusolettama. Sodanjälkeisen palautuslainsäädännön raukeaminen, perinteisten normien taannehtivuuskielto ja erilaiset oikeudellisen käsitteet, kuten palautusvaateita tai oikeudetonta hallintaa koskevat vanhentumisajat, vilpitön mieli ja puuttuva ryöstetyn taiteen määritelmä ovat perusteita kansainvälisille standardeille tarkasteltaessa natsien ryöstämiin taideteoksiin kohdistuvia yksityishenkilöiden palautusvaateita.

Sen jälkeen kun vuonna 1954 solmittiin Haagin yleissopimus kulttuuriomaisuuden suojelusta aseellisissa selkkauksissa(1), vuonna 1970 Unescon yleissopimus kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi(2) ja vuonna 1995 UNIDROIT’n yleissopimus varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä(3), Washingtonin konferenssissa palautettiin kansainväliseen käsittelyyn kysymykset alkuperätutkimuksesta ja taideteosten palauttamisesta sotaa edeltäneille laillisille omistajille tai näiden perillisille. Nykyään kansainvälistä toimintaa luonnehtii avoimuuden puute: usein tapaukset ratkaistaan ja teoksille ”annetaan puhtaat paperit” salaisella sopimuksella ilman juridisia perusteluja. Itävalta, Ranska, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat kuitenkin muodostaneet asiantuntijapaneeleita, jotka auttavat instituutioita palautusvaateiden kanssa. Syyskuussa 2018 Tukholman Moderna Museet ja Nationalmuseum esittivät Ruotsin hallitukselle ehdotuksen natsien ryöstämän taiteen palautustapausten käsittelyä varten perustettavasta riippumattomasta asiantuntijapaneelista.

Paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen tason instituutioiden, kuten ministeriöiden, museoiden, huutokauppakamarien, arkistojen ja gallerioiden asiantuntijat ja jopa yksityiset keräilijät ovat ryhtyneet toimiin, joilla innostetaan taidemaailmaa ottamaan käyttöön oikeudenmukaisia käytäntöjä, joiden avulla tunnistetaan, saadaan talteen ja palautetaan ryöstettyä taidetta. Ala on kuitenkin yhä jakautunut kansallisten, institutionaalisten ja ammatillisten linjojen mukaisesti ja huomio kohdistuu edelleen pitkälti yksittäisiin tapauksiin tai kokoelmiin(4). Katso oikeudellisten asioiden valiokunnan kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksiköltä tilaama tutkimus aiheesta ”Aseellisissa selkkauksissa ja sodissa ryöstettyjen taide-esineiden rajat ylittävät palautusvaateet ja tuomioistuinkäsittelyn vaihtoehdot”.

Euroopan unioni on tehnyt tältä pohjalta töitä puuttuakseen toisen maailmansodan aikaisten taideryöstöjen seurauksiin. Liikkeelle lähdettiin EU:n jäsenvaltioiden alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta annetulla neuvoston direktiivillä 93/7/ETY, jolla luodulla jäsenvaltioiden välisellä yhteistyövälineellä haluttiin suojella ja taata paremmin jäsenvaltioiden kulttuuriperinnön koskemattomuus. Direktiiviä seurasi pian Euroopan parlamentin 14. joulukuuta 1995 hyväksymä päätöslauselma ryöstetyn omaisuuden palauttamisesta juutalaisyhteisöille ja 16. heinäkuuta 1998 hyväksytty päätöslauselma juutalaisten joukkotuhon uhrien omaisuuden palauttamisesta. De Clerqin mietintö lainsäädäntökehyksestä omistukseltaan todennäköisesti kiistanalaisten esineiden vapaalle liikkuvuudelle sisämarkkinoilla hyväksyttiin yksimielisesti valiokunnassa 17. marraskuuta 2003(5). Kuukautta myöhemmin Euroopan parlamentti hyväksyi suurella enemmistöllä (487 puolesta, 10 vastaan) päätöslauselman, jossa jäsenvaltioita kehotetaan ryhtymään välttämättömiin toimiin, jotta saataisiin käyttöön sellaiset mekanismit, joilla ryöstetyt taideteokset voitaisiin palauttaa niiden laillisille omistajille. Parlamentti pyysi myös komissiota toteuttamaan tutkimuksen useista eri asioista, jotka liittyivät siviili- ja prosessioikeuden sääntöihin, alkuperätutkimukseen, luettelointijärjestelmiin, vaihtoehtoiseen riitojenratkaisumekanismiin ja siihen lisäarvoon, jota rajat ylittävän koordinoivan hallintoviranomaisen perustaminen toisi. Komissio ei ole ryhtynyt mihinkään toimiin parlamentin vaatimusten osalta.

Kansainvälisellä tasolla ei ole olemassa mitään yhdenmukaistettuja sääntöjä oikeuspaikkakonflikteista tässä nimenomaisessa asiassa. Asetuksen (EU) N:o 1215/2012(6), jäljempänä ’Bryssel I -asetus’, ja tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla tehdyn Luganon yleissopimuksen tarkoituksena on määrittää ennakolta, mikä tuomioistuin tai mitkä tuomioistuimet ovat toimivaltaisia. Bryssel I -asetuksen 7 artiklan 4 kohdassa määritellään toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään kulttuuriesineiden omistajuuteen perustuvia siviilioikeudellisia palautusvaateita. Sen soveltaminen rajoittuu kuitenkin direktiivissä 93/7/EY (nykyään kumottu ja korvattu direktiivillä 2014/60) suojeltaviksi määritellyn luokan kulttuuriesineisiin. Bryssel I luo hieman varmuutta lainsäädäntöjen keskinäiseen ristiriitaan oikeuspaikan osalta, mutta se ei selvennä lain valintaan, vanhentumissääntöihin, todistestandardeihin tai omistusoikeuden hankintatapaan liittyviä kysymyksiä. Näihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 593/2008(7) (”Rooma I”) ja asetusta (EY) N:o 864/2007(8) (”Rooma II”). Rooma I ja II -asetuksia sovelletaan varastettuun, ryöstettyyn tai pakottamalla hankittuun taiteeseen liittyviin palautusvaateisiin, jos vaade on syntynyt hankintasopimuksen tai vahingonkorvauskanteen muodossa. Määrittäessään riitaan sovellettavan lain Rooma I ja II -asetukset määrittävät myös kyseiseen tapaukseen sovellettavan vanhentumisajan, teoksen omistusoikeuden hankintatavan ja todistestandardit. Asetukset ovat kuitenkin vaikutuksiltaan ennakoivia ja niitä sovelletaan ainoastaan 17. joulukuuta 2009 jälkeen solmittuihin sopimuksiin ja 11. tammikuuta 2009 tai sen jälkeen vahingonkorvausvaateisiin johtaneisiin tapahtumiin. Vaateet niitä vastaajia kohtaan, joiden kotipaikka on unionin jäsenvaltioiden ulkopuolella, eivät kuulu asetusten soveltamisalaan. Näiden vaateiden osalta kunkin valtion tuomioistuimen toimivalta määräytyy kyseisen valtion kansainvälisen yksityisoikeudellisten sääntöjen mukaan.

Aseellisissa konflikteissa ja sodissa ryöstettyjen taide- ja kulttuuriesineiden rajat ylittäviä palautusvaateita käsiteltäessä soveltamisalan määrittäminen on merkittävässä asemassa. Laajasti ottaen tämä voidaan jakaa kolmeen laajaan luokkaan:

1.  ryöstely ja varkaudet, joita tapahtui kauempana menneisyydessä, esimerkiksi siirtomaavallan aikana

2.  ryöstely ja varkaudet, joita tapahtui lähimenneisyydessä, esimerkiksi toisen maailmansodan aikana

3.  ryöstely ja varkaudet, joita tapahtuu nykyisin ja tulevaisuudessa.

Kaikkiin kolmeen täytyy puuttua eri tavoin ja eri poliittisin välinein.

(1)

  14. toukokuuta 1954, 249 UNTS 240

(2)

  17. marraskuuta 1970, 823 UNTS 231.

(3)

  24. kesäkuuta 1995, 34 ILM 1322.

(4)

  Katso oikeudellisten asioiden valiokunnan kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksiköltä tilaama tutkimus aiheesta ”Aseellisissa selkkauksissa ja sodissa ryöstettyjen taide-esineiden rajat ylittävät palautusvaateet ja tuomioistuinkäsittelyn vaihtoehdot”.

(5)

  A5-0278/2003.

(6)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12. joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (uudelleenlaadittu), EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1.

(7)

  Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17. kesäkuuta 2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008 (EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6).

(8)

  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007, annettu 11. heinäkuuta 2007, sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40).


KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO (28.6.2018)

oikeudellisten asioiden valiokunnalle

aseellisissa konflikteissa ja sodissa ryöstettyjen taide- ja kulttuuriesineiden rajat ylittävistä palautusvaateista

(2017/2023(INI))

Valmistelija (*): Nikolaos Chountis

(*)  Valiokuntien yhteistyömenettely – työjärjestyksen 54 artikla

EHDOTUKSET

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyytää asiasta vastaavaa oikeudellisten asioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

1.  muistuttaa, että koulutuksella edistetään taideteosten ja muiden kulttuuriesineiden kunnioitusta ja arvostusta kulttuuriperinnön ja -identiteetin symboleina, ja toteaa, että sillä on sen vuoksi tärkeä merkitys kulttuuriesineiden ryöstelyn ja laittoman kaupan estämisessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan tätä koskevia koulutus- ja valistustoimia, myös epäviralliseen ja arkioppimiseen liittyvissä yhteyksissä;

2.  korostaa, että useimmat palautusvaateet ovat luonteeltaan rajat ylittäviä, joten tarvitaan selkeää ja johdonmukaista rajat ylittävää toimintamallia, jonka avulla voidaan ratkaista nykyiset vaikeudet ja helpottaa oikeudenmukaisten ja tasapuolisten ratkaisujen aikaansaamista; kehottaa komissiota harkitsemaan unionin tason neuvoa-antavan elimen perustamista avustamaan jäsenvaltioita ja muita toimijoita niiden pyrkiessä paikantamaan ja tunnistamaan ryöstettyjä taideteoksia ja muita kulttuuriesineitä sekä vauhdittamaan niiden palauttamista niiden laillisille omistajille;

3.  korostaa, että taideteosten ja muiden kulttuuriesineiden ryöstely aseellisten konfliktien ja sotien aikana, kuten rauhan aikanakin, on merkittävä yhteinen huolenaihe, jota on tarpeen käsitellä siksi, että voitaisiin sekä estää kulttuuriomaisuuden ryöstely että palauttaa tällainen omaisuus takaisin ja siten turvata ja varmistaa yhteiskuntien, yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden kulttuuriperinnön ja -identiteetin eheys;

4.   korostaa, että on kiireellisesti tarpeen edistää aktiivisesti järjestelmällistä turvautumista korkealuokkaiseen ja riippumattomaan alkuperätutkimukseen, jotta voidaan tunnistaa ryöstettyjä taideteoksia, helpottaa niiden palauttamista laillisille omistajille, saada aikaan täysin avoimet, vastuulliset ja eettiset taidemarkkinat sekä estää tehokkaasti aseellisten konfliktien ja sotien yhteydessä tapahtuvaa taide- ja kulttuuriesineiden ryöstelyä ja laitonta kauppaa; panee merkille unionin rahoitusvälineiden tarjoamat tämänsuuntaiset mahdollisuudet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan erityisiä alkuperätutkimuksen koulutusohjelmia sekä unionin että kansallisella tasolla, jotta erityisesti kulttuuriesineiden laittoman kaupan torjuntaan osallistuvat pystyisivät kehittämään ja parantamaan asiantuntemustaan, myös rajat ylittävien hankkeiden avulla;

5.  panee tyytyväisenä merkille 13. heinäkuuta 2017 annetun komission ehdotuksen asetukseksi kulttuuriesineiden tuonnista; toteaa, että taidemarkkinat ovat maailmanlaajuiset ja esineitä on paljon yksityisten hallussa, ja korostaa, että sen vuoksi on tarpeen toteuttaa lisätoimia aseellisissa konflikteissa ja sodissa ryöstettyjen taideteosten ja kulttuuriesineiden palauttamiseksi rajojen yli; korostaa, että alkuperätutkimus ja eurooppalainen yhteistyö ovat osoittautuneet hyödyllisiksi ryöstettyjen esineiden tunnistamisessa ja mahdollistaneet sittemmin niiden palauttamisen ja joissakin tapauksissa auttaneet estämään terroristiryhmien tai sotien rahoittamisen;

6.  on tietoinen, että alkuperätutkimus liittyy läheisesti asianmukaisen huolellisuuden velvoitteeseen, jota sovelletaan taideteoksia hankittaessa, ja se on tärkeä seikka kaikille taidemarkkinoilla toimiville, sillä varastettujen taideteosten hankkiminen tietoisesti tai tuottamuksellisesti on joidenkin valtioiden lainsäädännön mukaan rangaistava teko;

7.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia toimia, joilla pyritään lopettamaan Syyrian ja Irakin kaltaisten sotaa käyvien maiden alueelta peräisin olevien kulttuuriesineiden laiton kauppa ja estämään siten kulttuuriesineiden käyttäminen terrorismin rahoituksen lähteenä;

8.   pitää valitettavana, että alkuperätutkimusta ja asianmukaista huolellisuutta koskevien sääntöjen puuttumisen tai väljyyden tai niissä eri jäsenvaltioiden välillä olevien erojen vuoksi monia rajat ylittäviä palautusvaateita ei voida käsitellä tehokkaasti ja koordinoidusti, mikä voi puolestaan edistää ryöstelyä ja laitonta kauppaa sekä kannustaa harjoittamaan salakuljetusta; toteaa, että yhteisten standardien puuttumisen vuoksi kaikilla sidosryhmillä, kuten museoilla, taidekauppiailla, keräilijöillä ja matkailijoilla, on usein epäselvyyttä sovellettavasta menettelystä; pyytää siksi komissiota yhdenmukaistamaan alkuperätutkimusta koskevat säännöt ja sisällyttämään niihin varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä vuonna 1995 tehdyn Unidroit’n yleissopimuksen joitakin perusperiaatteita;

9.   toteaa, että suuren yleisön kasvava tietoisuus toisessa maailmansodassa ja sittemmin Irakin ja Syyrian konfliktien aikana ryöstetyistä taideteoksista ja kulttuuriesineistä sekä alkuperätutkimuksen merkityksestä on johtanut sellaisten hyödyllisten apukeinojen kehittämiseen, joiden avulla voidaan selvittää taideteoksen omistajahistoria; arvostaa museoiden ja muiden julkisten ja yksityisten laitosten aloitteita, joilla pyritään kehittämään alkuperätutkimusta helpottavia välineitä; kehottaa komissiota suorittamaan perinpohjaisen kartoituksen olemassa olevista tietokannoista ja tarkastelemaan mahdollisuutta perustaa keskitetty metatietokanta, jossa otetaan huomioon saatavilla olevat tiedot, jota päivitetään säännöllisesti ja johon kaikilla asianomaisilla toimijoilla on pääsy;

10.   katsoo, että tämän keskitetyn metatietokannan perusteella olisi otettava käyttöön yhteinen luettelointijärjestelmä, jossa voitaisiin käyttää standardoituja esinetunnisteita; pyytää siksi komissiota edistämään Kansainvälisen museoneuvoston (ICOM) ja muiden organisaatioiden kehittämien ja suosittelemien esinetunnisteiden käyttöönottoa markkinastandardina koko sisämarkkinoilla;

11.   katsoo, että asianmukaisen alkuperätutkimuksen mahdollistamiseksi on tarpeen perustaa mahdollisimman yksityiskohtainen asiakirja- tai transaktiorekisteri; pyytää komissiota tukemaan aktiivisesti yhteisten suuntaviivojen laatimista tällaisista rekistereistä ja toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, joilla kannustetaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yleinen velvoite, jonka mukaan taidekaupan ammattilaisten on pidettävä tällaista transaktiorekisteriä ja yleisemmin noudatettava vuonna 1995 tehtyä Unidroit’n yleissopimusta varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä;

12.  katsoo, että jotta voitaisiin saada aikaan säännöt, joilla voidaan tehokkaasti estää taideteosten ja kulttuuriesineiden ryöstelyä ja salakuljetusta, sekä täysin avoimet, vastuulliset ja eettiset globaalit taidemarkkinat, komission olisi pyrittävä tekemään kolmansien maiden kanssa yhteistyötä hedelmällisten kumppanuuksien luomiseksi ja otettava tätä varten huomioon varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä vuonna 1995 tehdyssä Unidroit’n yleissopimuksessa esitetyt periaatteet;

13.  pyytää komissiota kannustamaan jäsenvaltioita jakamaan tietoa kulttuuriesineiden alkuperän tarkastamiseen liittyvistä nykyisistä käytännöistä sekä tehostamaan yhteistyötään ja näin yhdenmukaistamaan tarkastustoimenpiteitä ja hallinnollisia menettelyjä, joilla pyritään selvittämään kulttuuriesineiden alkuperä;

14.  kehottaa komissiota edistämään ja tukemaan taloudellisesti alkuperätutkimustoimintaa kaikkialla unionissa; ehdottaa, että komissio järjestää keskustelufoorumin, jotta voidaan vaihtaa parhaita käytäntöjä ja löytää parhaat ratkaisut nykytilannetta ja tulevaisuutta varten;

15.  kehottaa komissiota hyväksymään toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään taidemarkkinoiden ja myös taide-esineiden mahdollisten ostajien tietoisuutta alkuperätutkimuksesta, koska tällainen tutkimus on kytköksissä asianmukaisen huolellisuuden velvoitteeseen;

16.  kannattaa ajatusta, että aseellisissa konflikteissa ja sodissa ryöstettyjen taideteosten ja kulttuuriesineiden rajat ylittävää palauttamista koskevia menettelyjä sekä alkuperätutkimuksen aktiivista edistämistä olisi käsiteltävä kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden 2018 yhteydessä; pyytää siksi komissiota ja sen perustamaa työryhmää sisällyttämään tämän asian työsuunnitelmaan, jossa eritellään kulttuuriperinnön eurooppalaiseksi teemavuodeksi 2018 suunniteltu toiminta.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

23.1.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

24

3

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Isabella Adinolfi, Dominique Bilde, Andrea Bocskor, Nikolaos Chountis, Silvia Costa, Mircea Diaconu, Damian Drăghici, Angel Dzhambazki, Jill Evans, María Teresa Giménez Barbat, Petra Kammerevert, Svetoslav Hristov Malinov, Curzio Maltese, Rupert Matthews, Stefano Maullu, Luigi Morgano, John Procter, Michaela Šojdrová, Yana Toom, Helga Trüpel, Sabine Verheyen, Julie Ward, Bogdan Brunon Wenta, Theodoros Zagorakis, Bogdan Andrzej Zdrojewski, Krystyna Łybacka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Algirdas Saudargas


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

20.11.2018

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

17

1

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Joëlle Bergeron, Jean-Marie Cavada, Kostas Chrysogonos, Mady Delvaux, Mary Honeyball, Sajjad Karim, Sylvia-Yvonne Kaufmann, António Marinho e Pinto, Julia Reda, Evelyn Regner, Pavel Svoboda, Axel Voss, Francis Zammit Dimech, Tadeusz Zwiefka

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Sergio Gaetano Cofferati, Luis de Grandes Pascual, Tiemo Wölken, Kosma Złotowski


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

17

+

ALDE

Jean-Marie Cavada, António Marinho e Pinto

EFDD

Joëlle Bergeron

GUE/NGL

Kostas Chrysogonos

PPE

Daniel Buda, Luis de Grandes Pascual, Pavel Svoboda, Axel Voss, Francis Zammit Dimech, Tadeusz Zwiefka

S&D

Sergio Gaetano Cofferati, Mady Delvaux, Mary Honeyball, Sylvia-Yvonne Kaufmann, Evelyn Regner, Tiemo Wölken

VERTS/ALE

Julia Reda

1

-

ECR

Kosma Złotowski

0

0

 

 

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 11. tammikuuta 2019Oikeudellinen huomautus