Menettely : 2018/2113(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0033/2019

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0033/2019

Keskustelut :

PV 11/02/2019 - 16
CRE 11/02/2019 - 16

Äänestykset :

PV 12/02/2019 - 9.17

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0078

MIETINTÖ     
PDF 221kWORD 78k
28.1.2019
PE 629.657v02-00 A8-0033/2019

perussopimusten määräysten täytäntöönpanosta komission poliittista valvontaa koskevan parlamentin vallan osalta

(2018/2113(INI))

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta

Esittelijä: Mercedes Bresso

TARKISTUKSET
PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA
 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

PERUSTELUT – YHTEENVETO TOSISEIKOISTA JA HAVAINNOISTA

Menettely ja lähteet

Esittelijä sai 31. toukokuuta 2018 tehtäväkseen laatia mietintö perussopimusten määräysten täytäntöönpanosta komission poliittista valvontaa koskevan parlamentin vallan osalta.

Esittelijä on nimittämisensä jälkeen kerännyt tietoa ja tukeutunut muun muassa seuraaviin lähteisiin:

  perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa 10. lokakuuta 2018 järjestetty kuuleminen,

  parlamentin tutkimuspalvelujen pääosaston jälkikäteen tekemä vaikutustenarviointi parlamentin harjoittamasta komission valvonnasta ja perussopimusten määräysten täytäntöönpanosta tämän osalta (”Parliamentary scrutiny over the European Commission: implementation of the Treaty provisions”).

Tutkimuksen havainnot

Parlamentaarinen valvonta on demokraattisen legitimiteetin edellytys. Lainsäädäntöprosessiin viime aikoina tehdyt muutokset ja toimeenpanevan elimen suurempi rooli lainsäädäntötyössä ovat johtaneet tarpeeseen vahvistaa parlamentaarista valvontaa koskevia menettelyjä. Tämä ilmiö ei ole vieras unionin institutionaaliselle rakenteelle, sillä komissiolle siirretään säädösvaltaa delegoiduilla säädöksillä, sen politisoituminen on lisääntynyt ja lainsäädännön lujittamisesta on tullut yhä tärkeämpää lainsäädännön vaikuttavuuden parantamiseksi. Tämän mietinnön tarkoituksena on arvioida parlamentin roolia komission valvonnassa ja saattaa tämä valvontatehtävä uusien institutionaalisten kehitysten tasalle.

Komissioon kohdistuvan parlamentaarisen valvonnan nykyiset välineet

Komissio on yhtenä kokoonpanona vastuussa Euroopan parlamentille (SEU:n 17 artikla). Komission valvontaa koskeva parlamentin valta juontuu perussopimuksista mutta myös johdetun oikeuden lähteistä tai toimielinten välisistä sopimuksista, kuten Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisiä suhteita koskevasta puitesopimuksesta sekä paremmasta lainsäädännöstä tehdystä toimielinten välisestä sopimuksesta.

Parlamentaarisen valvonnan välineet voidaan jakaa tässä esitettyihin ryhmiin:

–  Komission puheenjohtajan valinta ja komission valitseminen

Komission puheenjohtajan valinta (SEU:n 14 ja 17 artikla)

Perussopimuksen mukaan Eurooppa-neuvosto, joka ottaa huomioon Euroopan parlamentin vaalit, ehdottaa ehdokasta komission puheenjohtajaksi (SEU:n 17 artikla). Parlamentti valitsee tämän ehdokkaan (SEU:n 14 artikla).

Kärkiehdokasmenettely, jota kokeiltiin ensimmäistä kertaa vuonna 2014, loi vahvemman yhteyden parlamentin ja komission välille. Kärkiehdokasmenettely ja vakiintunut komission ehdokkaiden kuulemiskäytäntö yhdessä ovat parlamentaarisen valvonnan yksi muoto. Kärkiehdokasmenettely ei ole perussopimuksesta johtuva virallinen vaatimus vaan pikemminkin poliittinen prosessi, jonka parlamentti otti käyttöön vuonna 2014, jolloin EPP-ryhmän kärkiehdokas Juncker nimitettiin komission puheenjohtajaksi.

Jää nähtäväksi, millaiseksi kärkiehdokasmenettely muotoutuu vuoden 2019 vaalien yhteydessä, kun otetaan huomioon Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen tarkistamisesta 7. helmikuuta 2018 tehdyssä Euroopan parlamentin päätöksessä annetut suositukset. Tämä prosessi on merkittävä askel parlamentin ja komission välisen yhteyden vahvistamisessa. Sitä olisi vielä vahvistettava täsmentämällä sen soveltamista koskevia sääntöjä.

Komission valitseminen (SEU:n 14 ja 17 artikla)

Vuodesta 1995 lähtien komission jäsenehdokkaita on vaadittu saapumaan julkisiin kuulemisiin parlamentin asianomaisissa valiokunnissa. Komission jäsenehdokkaiden kuuleminen on parlamentin kehittämä ja työjärjestyksen mukainen virallinen käytäntö, vaikka siitä ei määrätäkään perussopimuksissa. Tämän jälkeen parlamentti äänestää komission kollegion hyväksymisestä. Kolme kertaa on käynyt niin, että komission jäsenehdokas on perunut ehdokkuutensa sen jälkeen, kun parlamentti ei ole antanut hyväksyntäänsä kuulemisen perusteella (Rocco Buttoglione vuonna 2004, Rumiana Jeleva vuonna 2010 ja Alenka Bratušek vuonna 2014).

Jos komission jäsenen vastuualue muuttuu merkittävästi komission toimikauden aikana tai jos komission kokoonpano muuttuu merkittävästi, asianomaiset komission jäsenet kutsutaan uudelleen parlamentin julkiseen kuulemiseen. Vuosina 2010–2018 komission jäsenehdokkaille järjestettiin viisi lisäkuulemista.

–  Välineet komission vastuuseen saattamiseksi

Epäluottamuslause-esitys (SEU:n 17 ja 234 artikla)

Parlamentti voi antaa komissiolle epäluottamuslauseen. Tämä voidaan nähdä äänestyksenä toimeenpanevaan elimeen kohdistuvasta luottamuspulasta. Parlamentin epäluottamuslause komissiolle hyväksytään kahdella kolmasosalla annetuista äänistä ja parlamentin jäsenten enemmistöllä. Parlamentin työjärjestyksen mukaan (työjärjestyksen 119 artikla) epäluottamuslause-esityksen jättämiseen vaaditaan yksi kymmenesosa parlamentin jäsenistä.

Parlamentti on tähän mennessä esittänyt epäluottamuslausetta kahdeksan kertaa, mutta yhtäkään epäluottamuslause-esitystä ei ole hyväksytty. Pääsyy tähän on vaadittu erittäin korkea kynnysarvo (kahden kolmasosan enemmistö). Vuonna 1999 Santerin komissio erosi ennen kuin parlamentti pakotti sen eroamaan. Komissio erosi, kun parlamentti kieltäytyi myöntämästä sille vastuuvapautta vuoden 1996 talousarvion toteuttamisesta.

Yksittäistä komission jäsentä kohtaan tunnetun luottamuksen peruuttaminen

Perussopimuksissa ei määrätä yksittäisten komission jäsenten vastuusta, vaan komissio katsotaan elimeksi, joka vastaa toiminnastaan parlamentille. Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen mukaisesti parlamentti voi kuitenkin pyytää komission puheenjohtajaa peruuttamaan yksittäistä komission jäsentä kohtaan tunnetun luottamuksen. Komission puheenjohtajan on selitettävä parlamentille, jos hän kieltäytyy tekemästä tätä. Tätä määräystä ei ole vielä koskaan sovellettu.

Tutkintaoikeus (SEUT:n 226 artikla)

SEUT:n 226 artiklan mukaisesti parlamentti voi asettaa väliaikaisen tutkintavaliokunnan tutkimaan epäilyjä unionin oikeutta sovellettaessa tapahtuneesta rikkomuksesta tai epäkohdasta. Samassa artiklassa annetaan parlamentille aloiteoikeus ehdottaa asetusta, jossa vahvistetaan sen tutkintaoikeutta koskevat säännökset. Asetus olisi hyväksyttävä, jos neuvosto ja komissio antavat hyväksyntänsä.

Kaikki parlamentin tutkintavaliokuntien tähän mennessä suorittamat tutkimukset ovat osoittaneet, että nykyinen lainsäädäntökehys(1) on aivan liian rajoittava, mitä tulee yksittäisten todistajien kutsumiseen, asiakirjoihin tutustumista koskeviin pyyntöihin ja seuraamusten määräämiseen parlamentin tutkintaoikeuksien tehostamiseksi. Ehdotuksesta Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevaksi asetukseksi(2) neuvotellaan edelleen neuvoston ja komission kanssa. Asetuksella lisättäisiin parlamentin valtaa näillä aloilla.

Parlamentti on vuoden 2009 jälkeen perustanut kaksi tutkintavaliokuntaa, joista toinen käsittelee autoalan päästömittauksia (EMIS) ja toinen rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia (PANA).

Vaikka suositukset eivät voimassa olevan lainsäädännön mukaan ole sitovia, vaikuttaa siltä, että komissio ottaa ne vakavasti. Näin tapahtui ainakin EMIS-valiokunnan tekemän työn kohdalla. Yksi syy tähän on varmasti lujempi poliittinen yhteys, joka parlamentin ja komission välillä on ollut viimeistään vuoden 2014 vaaleista lähtien.

Delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten tarkastelu parlamentissa

Delegoiduilla säädöksillä komissio voi hyväksyä yleisesti sovellettavia säädöksiä, kun taas täytäntöönpanosäädökset ovat luonteeltaan ei lainsäädäntöön kuuluvia ja niillä pyritään varmistamaan lainsäädännön yhdenmukainen soveltaminen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Säädösten erilaisen luonteen vuoksi parlamentilla on erilaiset valtuudet delegoitujen ja täytäntöönpanosäädösten tarkasteluun.

Delegoitujen säädösten tapauksessa parlamentilla on veto-oikeus ja kumoamisoikeus, kun taas täytäntöönpanosäädösten tapauksessa se ei voi estää niiden hyväksymistä. Täytäntöönpanosäädösten tapauksessa tarkasteluoikeus kohdistuu kansalliselle tasolle, jolla jäsenvaltioilla on mahdollisuus muokata täytäntöönpanosäädöksen sisältöä neuvoa-antavassa menettelyssä ja tarkastelumenettelyssä. Jäsenvaltioita edustavat näissä elimissä niiden hallitukset ja jäsenvaltioiden toimielinrakenteesta riippuen näiden toimenpiteiden parlamentaarinen valvonta saattaa olla puutteellista joissakin jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi on tärkeää, että myös kansallisella tasolla harjoitetaan parlamentaarista valvontaa, jotta valvotaan toimeenpanevan elimen toimintaa tällä alalla.

Parlamentti ei ole vielä koskaan kumonnut delegoitua säädöstä, ja se on vastustanut komission hyväksymää delegoitua säädöstä vain kahdeksan kertaa (tilanne kesäkuussa 2018). Sen lisäksi, että perussäädöksessä siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, siinä määritetään myös jakso, jonka ajaksi tämä valta siirretään komissiolle. Valta antaa delegoituja säädöksiä voidaan siirtää 1) määräämättömäksi ajaksi, 2) ilman eri toimenpiteitä jatkettavaksi määrätyksi ajaksi ja 3) määrätyksi ajaksi, jota ei voi jatkaa. Tilastojen mukaan valta siirrettiin määräämättömäksi ajaksi vain 13 tapauksessa, ilman eri toimenpiteitä jatkettavaksi määrätyksi ajaksi 158 tapauksessa ja määrätyksi ajaksi 41 tapauksessa.

Koska täytäntöönpanosäädösten lukumäärä on kasvanut viime vuosina ja jäsenvaltioiden toimeenpanevat elimet valvovat komissiota täytäntöönpanosäädösten käyttämisessä, parlamentin osallistumista olisi lisättävä lujittamalla parlamentin valvontaa ja vahvistamalla selkeät kriteerit täytäntöönpanosäädösten ja delegoitujen säädösten rajanvedolle.

Suulliset ja kirjalliset kysymykset (SEUT:n 230 artiklan 2 kohta)

SEUT:n 230 artiklan 2 kohdan mukaisesti parlamentti voi esittää suullisesti ja kirjallisesti vastattavia kysymyksiä, mutta ainoastaan komissiolle, ei neuvostolle. Sekä neuvoston että Eurooppa-neuvoston puheenjohtajat ovat kuitenkin vapaaehtoisesti luvanneet vastata parlamentin esittämiin kysymyksiin. Kysymyksiä voidaankin pitää lähinnä ei-sitovana välineenä, jota voidaan käyttää huomion kiinnittämiseksi ongelmiin tai lisätietojen pyytämiseen. Tilastot osoittavat kuitenkin, että komissio vastaa kaikkiin parlamentin esittämiin kirjallisiin kysymyksiin, joskaan ei aina annetussa määräajassa. Sama ei koske suullisesti vastattavia kysymyksiä, sillä puheenjohtajakokous päättää kysymysten ottamisesta esityslistalle.

Parlamentin työjärjestyksessä (129 artikla) annetaan mahdollisuus kyselytunnin järjestämiseen komission kanssa. Tämä on kaikille parlamentaarisille demokratioille yhteinen valvontaväline. Kyselytuntia ei kuitenkaan käytännössä enää järjestetä, mahdollisesti koska sen voidaan katsoa menevän päällekkäin täysistuntojen kanssa, joissa komissio vastaa suullisiin kysymyksiin.

Kanteen nostaminen

Perussopimuksessa vahvistetaan parlamentin oikeus nostaa komissiota vastaan kanne ja pyytää tuomioistuinta tutkimaan komission säädöksen laillisuus (SEUT:n 263 artikla). SEUT:n 265 artiklan mukaan parlamentti voi nostaa komissiota vastaan kanteen toiminnan laiminlyömisestä. Vaikka parlamentin komissiota vastaan nostamia kanteita ei ole paljon (10 hakemusta vuoden 2009 jälkeen, joista 5 hyväksyttyä), vaikuttaa siltä, että parlamentti käyttää valtuuksiaan viimeisenä keinona, jos kaikki muut mahdolliset keinot epäonnistuvat.

–  Ohjaavan valvonnan välineet

Niiden välineiden lisäksi, joilla komissio saatetaan vastuuseen, parlamentilla on käytössään ohjaavan valvonnan välineitä, joilla se voi muokata EU:n poliittista ja lainsäädännöllistä ohjelmaa ennakoivasti ja tehokkaasti.

Komission raportointivelvoitteet

SEUT:n 249 artiklassa määrätään, että komission on julkaistava yleiskertomus unionin toiminnasta, ja SEUT:n 233 artiklan mukaisesti parlamentti käsittelee julkisessa istunnossa komission sille vuosittain antaman yleiskertomuksen.

Komission on toimitettava parlamentille joka kolmas vuosi kertomus syrjimättömyydestä ja unionin kansalaisuudesta ja otettava kertomuksessa huomioon EU:n kehitys (SEUT:n 25 artikla).

Lisäksi parlamentille on esitettävä kertomus talouspolitiikan monenvälisen valvonnan tuloksista (SEUT:n 121 artiklan 5 kohta).

Parlamentille on toimitettava kertomus myös 151 artiklan eli sosiaalipolitiikkaa koskevan artiklan tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä (SEUT:n 159 artikla) sekä vuotuinen kertomus sosiaalisten olojen kehityksestä unionissa (SEUT:n 161 artikla).

SEUT:n 175 artiklassa määrätään, että komissio antaa kertomuksen edistyksestä, jota on saavutettu taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toteuttamisessa, sekä siitä, miten mainitussa artiklassa tarkoitetut eri keinot ovat myötävaikuttaneet siihen. Tämä kertomus on toimitettava joka kolmas vuosi.

Kertomukseen, jonka komissio esittää SEUT:n 190 artiklan mukaisesti, on sisällytettävä tietoja tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen toimista sekä tulosten levittämisestä edellisenä vuonna.

Kun komissio käy neuvotteluja kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa, sen on raportoitava parlamentille säännöllisesti neuvottelujen edistymisestä SEUT:n 207 artiklan mukaisesti.

Lisäksi komission on toimitettava parlamentille SEUT:n 325 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuosikertomus EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta ja petostentorjunnasta.

Ohjelman muokkaaminen ennakoivasti

Kunkin vuoden alussa komission on toimitettava Euroopan parlamentille kertomus, joka sisältää kuluvan vuoden työohjelman (SEUT:n 190 artikla). Tämän menettelyn yksityiskohtaisesta aikataulusta määrätään puitesopimuksessa.

Komission jäsenten ja parlamentin vastaavien valiokuntien välillä käydään kunkin vuoden ensimmäisellä puoliskolla säännöllistä vuoropuhelua, minkä jälkeen valiokuntien puheenjohtajakokoukselle toimitetaan raportti tämän vuoropuhelun tuloksista ja käydään säännöllinen keskustelu valiokuntien puheenjohtajakokouksen ja komission varapuheenjohtajien välillä. Tässä yhteydessä parlamentti ilmaisee komission työohjelmaa koskevat ensisijaiset tavoitteensa, jotka komission on otettava huomioon Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen mukaisesti.

Valiokuntien puheenjohtajakokous toimittaa puheenjohtajakokoukselle vuosittain kesäkuussa yhteenvedon, joka sisältää komission tulevaa työohjelmaa koskevan seulontamenettelyn tulokset, komission tulevaa työohjelmaa koskevat parlamentin ensisijaiset tavoitteet sekä komission kanssa käytävän kahdenvälisen vuoropuhelun senhetkiset tulokset. Heinäkuun täysistunnossa hyväksytään päätöslauselma, jossa parlamentti esittää kantansa lainsäädännön painopisteisiin.

Unionin tilaa koskeva keskustelu käydään syyskuun täysistunnossa Strasbourgissa. Tämä tekee unionin poliittisista painopisteistä entistä avoimempia, kun parlamentti valvoo niitä etukäteen.

Syyskuussa parlamentin valiokunnat keskustelevat kunkin politiikanalan tulevista painopisteistä komission jäsenten kanssa, minkä jälkeen valiokuntien puheenjohtajakokous ja komission kollegio tapaavat toisensa ja tarvittaessa puheenjohtajakokous ja komission puheenjohtaja tapaavat toisensa.

Komission seuraavan vuoden työohjelma hyväksytään lokakuussa, ja komission puheenjohtaja esittelee sen parlamentille. Parlamentti keskustelee siitä ja äänestää päätöslauselmasta joulukuun istuntojaksolla.

Lainsäädäntöä koskeva aloiteoikeus

Lainsäädäntöohjelman vahvistamisen lisäksi perussopimuksessa annetaan parlamentille aloiteoikeus asioissa, jotka ovat lähes lainsäädännöllisiä. SEUT:n 225 artiklan mukaan parlamentti voi pyytää komissiota tekemään ehdotuksia asioista, joiden yhteydessä se katsoo unionin toimien olevan tarpeen, tai perussopimusten soveltamiseksi. Komission ei ole pakko tehdä tällaista ehdotusta, mutta jos se ei ryhdy toimiin parlamentin aloitteen johdosta, sen on ilmoitettava parlamentille perustelunsa. Parlamentti on vuoden 2009 jälkeen vedonnut 225 artiklaan 24 kertaa. Seitsemän kertaa parlamentti saavutti tavoitteensa ainakin osittain, sillä se sai komission tekemään säädösehdotuksen tai toteuttamaan muun asianmukaisen toimenpiteen.

Poliittisten painopisteiden ja lainsäädäntötyön suunnittelun seuranta ja täytäntöönpano

Euroopan parlamentin työjärjestyksen liitteessä VI olevassa 6 artiklassa määrätään menettelystä, jonka mukaisesti Euroopan parlamentti tarkastelee komission jäsenehdokkaiden nimitystä edeltävissä kuulemisissa ilmaisemia sitoumuksia ja painopisteitä.

Talousarviomenettely ja vastuuvapaus

Se, että parlamentti on toinen budjettivallan käyttäjä, antaa sille mahdollisuuden valvoa komissiota tietyssä määrin, sillä jos talousarviota ei ole hyväksytty varainhoitovuoden alussa, kuukausittaiset menot eivät saa ylittää väliaikaisia kahdestoistaosin, mikä saattaa vaikuttaa komission mahdollisuuksiin panna täytäntöön monivuotisia ohjelmia. Lissabonin sopimuksen tultua voimaan parlamentti ei ole käyttänyt tätä mahdollisuutta, mutta se teki niin vuosina 1979 ja 1984.

Talousarvion käytön osalta parlamentti voi valvoa sen toteutusta, koska se voi SEUT:n 319 artiklan mukaisesti myöntää komissiolle vastuuvapauden ja esittää näin arvionsa siitä, miten komissio toteuttaa unionin talousarviota. Parlamentti ei ole vuoden 2009 jälkeen koskaan lykännyt vastuuvapauden myöntämistä tai kieltäytynyt myöntämästä vastuuvapautta, mahdollisesti siksi, että komissio ottaa usein huomioon parlamentin vastuuvapausmenettelyssä esittämät suositukset.

Ulkopolitiikka

Komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) velvollisuudet parlamenttia kohtaan koskevat enimmäkseen parlamentin kuulemista ja parlamentille tiedottamista (SEU:n 36 artikla ja SEUT:n 218 ja 328 artikla). Kansainvälisten sopimusten tekemiseen vaadittavaa parlamentin hyväksyntää koskevan määräyksen myötä (SEUT:n 218 artikla) parlamentti on saanut näkyvämmän roolin ulkosuhteissa, ja komissio on velvollinen tiedottamaan sille täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti kansainvälisten sopimusten neuvottelujen tapahtumista.

Täytäntöönpanokertomukset ja arviointi

Täytäntöönpanokertomukset ovat uusi väline, jolla parlamentti voi valvoa toimeenpanevaa elintä, sillä niissä annetaan suosituksia ja muokataan tulevaa politiikkaa tähänastisen täytäntöönpanon analysoinnin pohjalta.

Keskeiset päätelmät ja suositukset

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että parlamentilla on käytössään tehokkaita keinoja komission poliittista valvontaa varten. On kuitenkin tarpeen parantaa niiden toteutettavuutta ja mukauttaa ne paremmin EU:n toimielinrakenteeseen liittyviin erityishaasteisiin.

Toimeenpanevaan elimeen kohdistuvan parlamentaarisen valvonnan suurimmat haasteet EU:ssa

1.  Perussopimuksissa ei ole määritelty selkeästi, mitä ”toimeenpanevalla elimellä” tarkoitetaan. EU:n tasolla ”toimeenpaneva elin” tarkoittaa eri asioita eri politiikan aloilla, sillä niistä politiikan aloista, joilla komissiolla on toimeenpanovaltaa, ei olemassa tyhjentävää luetteloa. Tämä asettaa parlamentaariselle valvonnalle joitakin merkittäviä haasteita.

2.  Toimeenpanovalta on monitasoinen ja hajallaan unionin, kansallisella ja joskus alueellisella tasolla, mikä edellyttää, että vaaleilla valitut elimet harjoittavat kaikilla näillä tasoilla todellista demokraattista valvontaa.

3.  Eri politiikanaloilla siihen voi kuulua eri elimiä: komissio (yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvat asiat), komissio yhdessä jäsenvaltioiden kanssa (yhteiseen toimivaltaan kuuluvat asiat), neuvosto ja Eurooppa-neuvosto (yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka).

4.  Jos Eurooppa-neuvosto ylittää sille perussopimuksissa määrätyt tehtävät ja toimii lainsäätäjänä, parlamentti ja kansalliset parlamentit eivät käytännössä pysty valvomaan toimenpanevaa elintä, kuten Euroopan vakausmekanismin (EVM) ja finanssipoliittisen sopimuksen tapauksessa on käynyt.

5.  Tehokkaan parlamentaarisen valvonnan haasteena on myös erittäin korkea kynnysarvo, joka on saavutettava joidenkin valvontamenettelyjen, kuten epäluottamuslauseen, osalta.

6.  Yksittäisten komission jäsenten työtä ei arvioida jatkuvalta pohjalta.

7.  Komissio on vastuussa vain kollektiivisesti eikä ole olemassa minkäänlaista mekanismia, jolla yksittäiset komission jäsenet voitaisiin asettaa vastuuseen.

8.  Ei ole olemassa minkäänlaista mekanismia, jolla voitaisiin valvoa komission, komission pääsihteerin ja pääjohtajien nimittämistä koskevia hallinnollisia menettelyjä.

9.  Eurooppa-neuvosto hallitsee EU:n poliittisen asialistan muokkausta, mikä heikentää parlamentin mahdollisuuksia harjoittaa ohjaavaa valvontaa.

10.  Vaikka lainsäädäntömenettelyihin liittyvät kolmikantakokoukset ovatkin tärkeä väline parlamentaarisessa demokratiassa, ne ovat haaste parlamentin valvontatehtävien tehokkaalle käytölle. EU:n päätöksenteon konsensukseen perustuvan luonteen vuoksi parlamentin on vaikeampi harjoittaa tehokasta poliittista valvontaa.

11.  Komissiolla on taipumus tehdä asioista epäpoliittisia, ja se perustaa virastoja ja tarjoaa ilmeisen teknisiä ratkaisuja poliittisiin ongelmiin. Tämän vuoksi on epätodennäköistä, että parlamentti käyttää valvontavaltaansa tehokkaasti tällaisten kysymysten kohdalla.

Mahdollisia ratkaisuja nykyisiin haasteisiin

1.  Koska EU:n toimeenpaneva elin on monitasoinen, kansallisten parlamenttien on valvottava kansallisten hallitusten toimintaa EU-asioissa samalla tavalla kuin parlamentti valvoo komissiota unionin tasolla.

2.  EU:n toimeenpanovaltaa olisi yksinkertaistettava, ja se olisi määriteltävä niin, että komissio on pääasiallinen toimeenpaneva elin.

3.   Koska toimeenpanovalta on EU:ssa monella tasolla, poliittista vuoropuhelua kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin välillä olisi tehostettava, ja siitä olisi tehtävä merkityksellisempää ylittämättä kuitenkaan niiden perustuslaillisia valtuuksia, jotta se ulottuisi myös Eurooppa-neuvostoon ja Euroopan unionin neuvostoon niiden toimiessa toimeenpanevina eliminä.

4.  Parlamentin lainsäädäntövalta ja valvontaoikeudet on taattava, ja niitä on lujitettava ja vahvistettava. Vastaavasti parlamentti voisi harkita työskentelytapojensa uudistamista, jotta se voisi lujittaa harjoittamaansa komission poliittista valvontaa.

5.  Tämä tarkoittaisi myös sitä, että komission toimeenpanovaltaa talous- ja rahapolitiikassa lisättäisiin.

6.  Pantaessa täytäntöön valvontavälineitä ja etenkin niitä, jotka keskittyvät komission vastuuvelvollisuuteen, olisi samalla analysoitava perusteellisesti sitä, mikä meni vikaan ja miksi.

7.  Parlamentaarinen valvonta EU:ssa voisi tuottaa parempia tuloksia, jos käytettäisiin eri valvontavälineiden yhdistelmää, eli vastuuvelvollisuuteen ja ohjaukseen keskittyviä välineitä yhdessä.

8.  Joitakin välineitä ei käytetä käytännössä lainkaan (kuten epäluottamuslausetta). Niiden käyttö saattaa tulevaisuudessa olla vielä entistäkin vaikeampaa, sillä kärkiehdokasmenettelyllä parlamentti ja komissio on kytketty entistä tiiviimmin toisiinsa ja komission jäsenet samaistuvat parlamentin poliittisiin ryhmiin.

9.  Komission olisi kiinnitettävä enemmän huomiota parlamentin SEUT:n 225 artiklan mukaisesti tekemiin lainsäädäntöaloitteisiin.

10.  Kansallisten parlamenttien olisi vaihdettava entistä enemmän parlamentaarisen valvonnan parhaita käytäntöjä, kuten järjestettävä säännöllisesti keskusteluja ministerien ja eri valiokuntien välillä kansallisissa parlamenteissa ennen neuvoston kokouksia ja niiden jälkeen sekä komission jäsenten kanssa sopivassa ympäristössä ja sopivin määräajoin, ja kansallisten parlamenttien kanssa olisi järjestettävä kokouksia keskustelujen käymiseksi Euroopan parlamentin jäsenten kanssa.

11.  Jos perussopimuksia muutetaan tulevaisuudessa, on tarpeen muuttaa epäluottamuslausetta koskevia määräyksiä, jotta voidaan alentaa vaadittua kynnysarvoa ja ottaa käyttöön menettelyjä, joilla yksittäiset komission jäsenet voidaan saattaa vastuuseen parlamentille toimikautensa aikana.

12.  Parlamentin ehdotus asetukseksi tutkintaoikeudesta olisi hyväksyttävä nopeasti, jotta parlamentti saisi tehokkaat valtuudet käyttääkseen tätä parlamentin perusvälinettä toimeenpanevan elimen vastuuseen saattamiseksi.

13.  On vahvistettava selkeät säännöt täytäntöönpanosäädösten ja delegoitujen säädösten väliselle rajanvedolle, jotta voidaan varmistaa asianmukainen parlamentaarinen valvonta.

14.  Komission olisi tarkistettava komission pääsihteerin, pääjohtajien ja johtajien nimittämistä koskevia hallinnollisia menettelyjään. Kun otetaan huomioon unionin toimielinrakenteen entistä voimakkaampi parlamentarisointi, voitaisiin harkita myös unionin toimeenpanevan elimen johtaville virkamiehille järjestettäviä parlamentin kuulemisia.

(1)

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätös, tehty 19 päivänä huhtikuuta 1995, Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVLJ L 113, 19.5.1995, s. 1).

(2)

P7_TA(2014)0429 ja P7_TA(2012)0219


EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

perussopimusten määräysten täytäntöönpanosta komission poliittista valvontaa koskevan parlamentin vallan osalta

(2018/2113(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin harjoittamaa komission poliittista valvontaa koskevat perussopimusten määräykset ja erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 14, 17 ja 25 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 121, 159, 161, 175, 190, 225, 226, 230, 233, 234, 249, 290, 291, 319 ja 325 artiklan,

–  ottaa huomioon SEU-sopimuksen 17 artiklan, jolla komission tehtäväksi annetaan unionin yleisen edun edistäminen ja yksinoikeus aloitteiden tekemiseen tätä tarkoitusta varten,

–  ottaa huomioon puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista,

–  ottaa huomioon parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen vuodelta 2016 sekä talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen vuodelta 2013,

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia(1),

–  ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista(2),

–  ottaa huomioon 7. helmikuuta 2018 tekemänsä päätöksen Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen tarkistamisesta ja erityisesti sen 2 ja 8 kohdan, jossa vahvistetaan, että kärkiehdokasmenettely muodostuu onnistuneesta perustuslaillisesta ja poliittisesta käytännöstä, joka heijastaa perussopimuksissa vahvistettua toimielinten välistä tasapainoa(3),

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2014 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin asetukseksi Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY kumoamisesta(4) sekä käynnissä olevat toimielinten väliset neuvottelut,

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen kertomuksen kokouksista ja asiakirjojen tarkastuksesta – yhteiset kanteluasiat 488/2018/KR ja 514/2018/KR komission uuden pääsihteerin nimittämisestä – ja oikeusasiamiehen kyseisiä tapauksia koskevat suositukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen, 52 artikla mukaan luettuna, sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon (A8-0033/2019),

A.  ottaa huomioon, että perussopimuksissa vahvistettu unionin toimielinjärjestelmä antaa parlamentille unionin lainsäädäntöelimenä vastuun komission poliittisesta valvonnasta;

B.  ottaa huomioon, että parlamentilla on käytettävissään joukko välineitä, joilla se voi vaatia komissiota vastuuseen, kuten epäluottamuslause (SEU:n 17 artikla ja SEUT:n 234 artikla), mahdollisuus pyytää komission puheenjohtajaa peruuttamaan luottamuksensa komission yksittäiseen jäseneen (parlamentin työjärjestyksen 118 artiklan 10 kohta), tutkintaoikeus (SEUT:n 226 artikla), delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskeva valvonta (SEUT:n 290 ja 291 artikla), oikeus esittää suullisia ja kirjallisia kysymyksiä (SEUT:n 230 artiklan 2 kohta), ja oikeus nostaa komissiota vastaan kanne säädöksen laillisuuden tutkimiseksi (SEUT:n 263 artikla) tai jos komissio on laiminlyönyt toiminnan;

C.  ottaa huomioon, että näiden välineiden lisäksi parlamentilla on käytössään useita ohjaavan valvonnan välineitä, joiden avulla se voi ennakoivasti muokata unionin poliittista ohjelmaa;

D.  toteaa, että talousarvio on Euroopan unionin tärkein väline, jonka avulla se saavuttaa tavoitteensa ja toteuttaa strategiansa, ja sen vuoksi talousarvion valvonta on äärimmäisen tärkeää;

E.  toteaa, että kärkiehdokasmenettely heijastaa merkittävästi toimielinten tasapainoa parlamentin ja komission välillä ja on siten vahvistanut näiden kahden toimielimen välistä yhteyttä ja että tämä on lisännyt komission politisoitumista, minkä vuoksi parlamentin olisi valvottava tarkemmin sen toimia toimeenpanevana elimenä;

F.  ottaa huomioon, että SEU:n 17 artiklan mukaisesti parlamentti valitsee komission puheenjohtajan EU:n valtion- ja hallitusten päämiesten ehdotuksesta ottaen huomioon Euroopan parlamentin vaalien tuloksen ja parlamentin kuulemiset; ottaa huomioon, että SEU:n 17 artiklassa määrätään myös, että olisi noudatettava samaa menettelyä siinä tapauksessa, että parlamentti hylkää ehdotetun ehdokkaan, mukaan luettuna parlamentin kuuleminen;

G.  ottaa huomioon, että kaikki komission jäsenehdokkaat kutsutaan ennen komission jäsenten kollegion nimittämistä parlamenttiin kuulemiseen ja että parlamentti voi toimikautensa aikana tarkastella sitoumuksia ja painopisteitä, joita komission jäsenehdokkaat esittivät kuulemisissaan ennen nimittämistä, ja myös arvioida, täyttävätkö heidän henkilökohtaiset taustansa viran edellyttämät vaatimukset;

H.  ottaa huomioon, että parlamentilla on perussopimusten mukaan oikeus äänestää epäluottamuslause-esityksestä koko komissiota vastaan mutta se ei voi peruuttaa luottamustaan yksittäiseen komission jäseneen;

I.  toteaa, että vaikka komission jäsenten kollegio on kollektiivisesti vastuussa, parlamentin olisi varmistettava kunkin komission jäsenen työskentelyn tehokas poliittinen valvonta;

J.  ottaa huomioon, että komission uuden pääsihteerin äskettäinen nimittäminen on herättänyt vakavaa huolta komission johtavien virkamiesten asemasta ja poliittisesta vaikutusvallasta;

K.   ottaa huomioon, että komission pääsihteerin nimittämisessä olisi noudatettava uutta sääntöjen mukaista menettelyä, kun nimitetään komission uusi puheenjohtaja ja uudet komission jäsenet vuonna 2019;

L.  ottaa huomioon, että komissiolla on perussopimuksiin pohjautuvat velvoitteet raportoida säännöllisesti parlamentille: vuosittain yleiskertomus unionin toiminnasta (SEUT:n 249 artikla); kolmen vuoden välein syrjimättömyyttä ja unionin kansalaisuutta koskevien määräysten täytäntöönpanosta (SEUT:n 25 artikla); talouspolitiikan monenvälisen valvonnan tuloksista (SEUT:n 121 artiklan 5 kohta); kolmen vuoden välein sosiaalisten olojen kehityksestä (SEUT:n 159 ja 161 artikla); kolmen vuoden välein taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen lähentymisen edistymisestä (SEUT:n 175 artikla); vuosittain unionin tutkimustoiminnasta (SEUT:n 190 artikla); vuosittain petostentorjunnasta (SEUT:n 325 artikla) sekä käytäessä neuvotteluja kolmansien maiden tai kansainvälisten organisaatioiden kanssa (SEUT:n 207 artikla);

M.  ottaa lisäksi huomioon, että sekundaarilainsäädännön osalta komissiota kehotetaan tarkastelemaan ja arvioimaan eri direktiivejä ja asetuksia ja raportoimaan havainnoistaan;

N.  toteaa, että Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen hyväksymisen myötä parlamentti on saanut enemmän painoarvoa vuosittain komission työohjelmassa esitettävän lainsäädäntöohjelman muotoilussa;

O.  toteaa, että Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen parlamentista on tullut todellinen budjettivallan toinen käyttäjä ja se vastaa vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle unionin talousarvion toteuttamisesta;

P.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen tultua voimaan parlamentti on lisännyt vaikutusvaltaansa EU:n ulkopolitiikan valvonnan suhteen siten, että kansainvälisten sopimusten tekeminen edellyttää parlamentin hyväksyntää ja komission on sen vuoksi tiedotettava sille välittömästi ja täysimääräisesti kaikista kansainvälisiä sopimuksia koskevien neuvottelujen vaiheista (SEUT:n 218 artikla, SEU:n 50 artikla);

Q.  katsoo, että olosuhteet, joiden mukaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa on käyty neuvotteluja sen Euroopan unionista eroamisesta, ovat olleet esimerkillisiä avoimuuden ja parlamentin osallistumisen osalta;

R.   ottaa huomioon, että parlamentin valvontaoikeuksien laajuudessa on suuri ero delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten välillä; toteaa, että delegoitujen säädösten tapauksessa parlamentilla on veto-oikeus ja/tai oikeus peruuttaa säädösvallan siirto, mutta täytäntöönpanosäädösten tapauksessa sen osallistuminen on paljon vähäisempää;

S.  ottaa huomioon, että unionin nykyinen toimielinrakenne ja toimeenpanevan elimen täsmällisen määritelmän puuttuminen perussopimuksissa tekevät EU:n toimeenpanevasta elimestä käsitteenä monimutkaisen ja aiheuttavat sen, että toimeenpanovalta on hajallaan unionin, kansallisella ja alueellisella tasolla;

T.  katsoo, että on tarpeen tiivistää Euroopan parlamentin ja kansallisten ja alueellisten parlamenttien välistä yhteistyötä niiden perustuslaillisten valtuuksien ja SEU:n 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jotta voidaan käsitellä toimeenpanovallan parlamentaarista valvontaa, kun on kyse unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta;

U.  ottaa huomioon, että parlamentin avoimuus ja vahva osallistuminen Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytäviin neuvotteluihin on vaikuttanut myönteisesti niiden tuloksiin ja luonut luottamuksen ja yhtenäisyyden ilmapiirin ja että sen olisi siksi toimittava inspiraation lähteenä tuleville kansainvälisille neuvottelukäytännöille;

Keskeiset päätelmät

1.  toteaa, että unionin elinten valvonta on yksi Euroopan parlamentin keskeisistä tehtävistä ja että komission vastuuvelvollisuus parlamentille on perusperiaatteena unionin toiminnassa sekä sisäisessä demokraattisessa valvonnassa;

2.  katsoo, että parlamentti ei hyödynnä täysimääräisesti kaikkia toimeenpanevan elimen valvontaa koskevia välineitä ja että tämä johtuu monista syistä, joista jotkut selittyvät unionin toimielinrakenteella ja toiset esimerkiksi johtuvat toimielinten muuttuvasta dynamiikasta, ja toteaa, että tästä syystä joitakin välineitä on vaikea soveltaa tai ne eivät ole riittävän tehokkaita;

3.  antaa tunnustusta kärkiehdokasmenettelyn tarjoamille mahdollisuuksille ja onnistuneelle täytäntöönpanolle, sillä siinä kaikilla unionin kansalaisilla on suora sananvalta komission puheenjohtajan valinnassa, koska he voivat antaa äänen listalle, jonka kärjessä heidän suosikkiehdokkaansa on; kannattaa siksi vahvasti tämän käytännön jatkamista tulevissa EU-vaaleissa ja kannustaa kaikkia poliittisia voimia osallistumaan tähän prosessiin;

4.  on vakuuttunut, että kärkiehdokkaiden olisi oltava Euroopan tason poliittisten puolueiden listojen johdossa EU-vaaleissa;

5.  muistuttaa, että parlamentin ja komission välille kärkiehdokasmenettelyn tuloksena syntynyt lujempi poliittinen yhteys ei saisi johtaa siihen, että parlamentti löyhentää komission valvontaa;

6.  muistuttaa, että perussopimuksissa määrätyn kynnysarvon epäluottamuslauseen esittämiseksi olisi turvattava tämän välineen tehokas käyttö vakavissa tapauksissa; toteaa, että kuten useimmissa parlamentaarisissa demokratioissa epäluottamuslauseen mahdollisuus toimii lähinnä pelotteena; ehdottaa kuitenkin perussopimuksen tulevan muuttamisen yhteydessä, että tutkitaan tai tarkastellaan mahdollisuuksia alentaa kynnysarvoa harkitusti samalla, kun säilytetään perussopimuksissa määrätty toimielinten välinen tasapaino;

7.  huomauttaa, että komission politisoituminen on suoraa seurausta Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomista muutoksista; panee merkille, että näihin muutoksiin eivät sisältyneet sellaiset muutokset, jotka mahdollistaisivat yksittäisten komission jäsenten asettaminen vastuuseen;

8.  pitää erittäin valitettavana, että oikeusasiamiehen mukaan komissio ei ole noudattanut asiaa koskevien sääntöjen kirjainta eikä henkeä, kun se nimittää pääsihteerin;

9.  huomauttaa, että unionin toimeenpanevaa elintä ei ole määritelty selkeästi perussopimuksissa ja toimeenpaneva elin vaihtelee politiikanalan mukaan riippuen siitä, katsotaanko alan kuuluvan jaettuun toimivaltaan vai unionin yksinomaiseen toimivaltaan;

10.  katsoo, että tarvitaan aidosti kaksikamarinen lainsäädäntöjärjestelmä, johon osallistuvat neuvosto ja parlamentti ja jossa komissio toimii toimeenpanevana elimenä;

11.  huomauttaa, että parlamentin tehtävää valvoa toimeenpanevaa elintä täydentävät kansallisten parlamenttien vastaavat valtuudet valvoa niiden omia toimeenpanevia elimiä EU-asioita käsiteltäessä; katsoo, että tällainen vastuunalaisuus on kansallisten parlamenttien roolin kulmakivi Euroopan unionissa;

12.  katsoo, että parlamentin on ollut vaikeaa tai jopa mahdotonta valvoa toimeenpanevaa elintä SEU:n 14 artiklan mukaisesti, sillä ei ole vahvistettu selkeää luetteloa unionin toimivaltaan kuuluvista asioista ja politiikoista ja toimivalta jakautuu monille tasoille unionin, kansallisten ja alueellisten toimeenpanevien elinten kesken;

13.  palauttaa mieliin, että perussopimuksissa ei anneta Eurooppa-neuvostolle mitään lainsäädännöllisiä tehtäviä eikä oikeutta lainsäädäntöaloitteen tekemiseen; on huolissaan siitä, että viime vuosina Eurooppa-neuvosto on perussopimusten ja niiden hengen vastaisesti tehnyt useita tärkeitä poliittisia päätöksiä aloilla, joista ei määrätä perussopimuksessa, ja näin ollen käytännössä sulkenut kyseiset päätökset parlamentin valvonnan ulkopuolelle ja heikentänyt demokraattista vastuuvelvollisuutta, joka on keskeisen tärkeä tällaisten unionin politiikkojen kohdalla;

14.  muistuttaa, että perussopimuksessa taataan parlamentille huomattavat valtuudet poliittiseen valvontaan vuosittaisten talousarvio- ja vastuuvapausmenettelyjen kautta;

15.  muistuttaa, että vastuuvapausmenettely on vuotuinen poliittinen menettely, jonka avulla varmistetaan, että jälkikäteen voidaan demokraattisesti valvoa, miten komissio panee täytäntöön sen vastuulla olevaa Euroopan unionin talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa;

16.  toteaa, että vastuuvapausmenettely on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi, joka on vaikuttanut unionin talousarviojärjestelmän myönteiseen kehitykseen, varainhoitoon, asialistan muotoutumiseen sekä siihen, miten unionin politiikkaa määritellään ja pannaan täytäntöön, ja se on samalla lisännyt parlamentin poliittista vaikutusvaltaa;

17.  korostaa, että SEUT:n 318 artiklalla lisätään talousarvion vastuuvapautta koskevaan työkaluvalikoimaan uusi väline: saavutettuihin tuloksiin perustuva unionin varoja koskeva arviointi;

18.  panee huolestuneena merkille, että mitään todellisia oikeudellisia seuraamuksia ei ole käytettävissä, jos parlamentti päättää olla myöntämättä komissiolle vastuuvapautta; katsoo kuitenkin, että vastuuvapauden epääminen on vahva poliittinen signaali, koska se osoittaa, että parlamentti ei ole riittävän vakuuttunut komission vastuullisuudesta, minkä vuoksi komission ei pitäisi jättää reagoimatta siihen, vaan sen olisi ryhdyttävä määrätietoisiin jatkotoimiin tilanteen korjaamiseksi;

19.  pitää valitettavana, että koska neuvosto ei tehnyt vilpitöntä yhteistyötä, ei ole mahdollista tarkastella neuvoston talousarviota parlamentin talousarvion vastuuvapautta koskevan institutionaalisen käytännön avulla ja että tämä tilanne merkitsee perussopimuksen velvoitteiden vakavaa noudattamatta jättämistä, sillä niissä määrätään, että parlamentin on valvottava unionin koko talousarviota;

20.  ehdottaa, että parlamentin talousarvion valvontavallan laajentamiseksi unionin koko talousarvioon olisi käynnistettävä neuvottelut neuvoston, komission ja parlamentin välillä, jotta varmistetaan, että parlamentilla on oikeus saada tietoja siitä, miten neuvosto toteuttaa talousarviota joko suoraan tai komission välityksellä, ja että neuvosto vastaa parlamentin esittämiin kirjallisiin kysymyksiin sekä osallistuu kuulemistilaisuuksiin ja keskusteluihin talousarvionsa toteuttamisesta; katsoo, että jos neuvottelut epäonnistuvat, parlamentin olisi myönnettävä vastuuvapaus ainoastaan komissiolle ja sisällytettävä yleiseen vastuuvapausmenettelyyn unionin eri toimielimiä, elimiä ja virastoja koskevat erilliset päätöslauselmat, ja varmistettava näin, että mitään EU:n talousarvion osiota ei toteuteta ilman asianmukaista valvontaa;

21.  muistuttaa, että toimielimet eivät ole vielä täyttäneet lupaustaan vahvistaa kriteereitä delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten käytön väliselle rajanvedolle, vaikka paremmasta lainsäädännöstä tehty toimielinten välinen sopimus onkin lisännyt delegoitujen säädösten menettelyn avoimuutta;

22.  muistuttaa, että varainhoitoasetuksen 247 artiklan mukaan komissio toimittaa parlamentille viimeistään seuraavan varainhoitovuoden heinäkuun 31. päivänä integroidut talous- ja vastuuvelvollisuuskertomukset, joihin sisältyvät muun muassa lopullinen konsolidoitu tilinpäätös, vuotuinen hallinto- ja tuloksellisuuskertomus sekä SEUT:n 318 artiklassa tarkoitettu saavutettuihin tuloksiin perustuva unionin varoja koskeva arviointi;

Suositukset

23.  ehdottaa, että välineet, joilla komissio asetetaan vastuuseen, ja ohjaavan valvonnan välineet, olisi yhdistettävä, jotta voitaisiin maksimoida niiden tehokkuus;

24.  painottaa, että parlamentin lainsäädäntövalta ja valvontaoikeudet on taattava ja niitä on lujitettava ja vahvistettava, esimerkiksi tekemällä toimielinten välisiä sopimuksia ja siten, että komissio käyttää asiaankuuluvaa oikeusperustaa;

25.  katsoo, että parlamentin olisi uudistettava työskentelytapojaan, jotta se voisi lujittaa komission poliittista valvontaa;

26.  kehottaa komissiota ottamaan vakavammin huomioon parlamentin SEUT:n 225 artiklan mukaisesti tekemät lainsäädäntöaloitteet; kehottaa komission seuraavaa puheenjohtajaa sitoutumaan tähän tavoitteeseen ja pitää tässä yhteydessä myönteisenä kärkiehdokkaiden lausuntoja; toivoo, että useammat aloitteet johtaisivat säädösehdotuksiin; muistuttaa, että paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 10 artiklan mukaisesti komissio on sitoutunut käsittelemään ripeästi ja yksityiskohtaisesti pyynnöt ehdotuksista unionin säädöksiksi;

27.  kiittää komissiota siitä, että se on toteuttanut positiivisia jatkotoimia parlamentin suositusten johdosta, jotka se esitti Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia 16. helmikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa;

28.   muistuttaa, että vaikka parlamentilla ei ole nykyisten perussopimusten mukaan virallista lainsäädäntöaloiteoikeutta, olisi harkittava vakavasti mahdollisuutta antaa parlamentille lainsäädäntöaloiteoikeus perussopimusten seuraavan muutoksen yhteydessä;

29.  kannustaa kansallisia parlamentteja vaihtamaan parlamentaarisen valvonnan parhaita käytäntöjä, kuten järjestämään säännöllisesti keskusteluja ministerien ja eri valiokuntien välillä kansallisissa parlamenteissa ennen neuvoston kokouksia ja niiden jälkeen sekä komission jäsenten kanssa sopivassa ympäristössä ja sopivin määräajoin, ja kehottaa järjestämään kokouksia Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välillä; kannattaa toimielinten virkamiesten ja poliittisten ryhmien henkilöstön säännöllisiä keskusteluja Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien, alueiden komitean ja sellaisten jäsenvaltioiden alueiden hallintojen välillä, joilla on lainsäädäntövaltaa;

30.  katsoo, että vuosittain järjestettävä Eurooppa-viikko mahdollistaisi sen, että parlamentin ja komission jäsenet ja erityisesti klustereista vastaavat varapuheenjohtajat voivat käydä kaikissa kansallisissa parlamenteissa keskustelemassa unionin agendasta yhdessä parlamentin omien jäsenten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa ja selittää sitä; katsoo, että tämä aloite voisi vahvistaa Lissabonin sopimuksessa edellytettyä komission demokraattista vastuuvelvollisuutta;

31.  kehottaa parlamenttia vahvistamaan valmiuksiaan valvoa delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten laatimista ja täytäntöönpanoa;

32.  suhtautuu myönteisesti kolmen toimielimen tällä hetkellä toteuttamiin toimiin selkeiden perusteiden vahvistamiseksi delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten käytölle; vaatii, että näitä kriteerejä sovelletaan mahdollisimman nopeasti;

33.  kannustaa kansallisia parlamentteja ja tarvittaessa alueellisia parlamentteja lisäämään valmiuksiaan valvoa toimeenpanevia elimiään tehtäessä päätöksiä tai esitettäessä asetusehdotuksia unionin lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi tai säädösvallan siirtämiseksi;

34.  pitää välttämättömänä, että perussopimusten tulevan muuttamisen yhteydessä parannetaan välineitä, joiden mukaisesti yksittäiset komission jäsenet voidaan saattaa vastuuseen parlamentille koko toimikautensa ajan, sekä toteaa, että tämä määräys sisältyy rajoitetusti jo Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehtyyn puitesopimukseen;

35.  kehottaa komissiota ja neuvostoa reilun yhteistyön periaatteen mukaisesti käymään poliittista vuoropuhelua parlamentin ehdotuksesta asetukseksi tutkintaoikeudesta, jotta parlamentti saisi tehokkaat valtuudet käyttää tätä parlamentin perusvälinettä toimeenpanevan elimen valvomiseksi, mikä on ehdottoman välttämätöntä maailman kaikissa parlamentaarisissa järjestelmissä;

36.  on vakuuttunut parlamentin esittämien kysymysten hyödyllisyydestä valvonnan välineenä; pitää sen vuoksi tarpeellisena arvioida perusteellisesti komission jäsenten kysymyksiin antamien vastausten laatua sekä jäsenten esittämien kysymysten määrää ja laatua;

37.  katsoo, että kyselytunti on tärkeä osa toimeenpanevan elimen parlamentaarista valvontaa; pyytää puheenjohtajakokousta palauttamaan kyselytunnin täysistunnon esityslistalle työjärjestyksen 129 artiklan mukaisesti;

38.  kehottaa jälleen komissiota tarkistamaan komission pääsihteerin, pääjohtajien ja johtajien nimittämistä koskevia hallinnollisia menettelyjään, jotta voidaan täysin varmistaa parhaiden ehdokkaiden valinta siten, että noudatetaan suurinta mahdollista avoimuutta ja yhtäläisiä mahdollisuuksia;

°

°  °

39.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja alueiden komitealle.

(1)

EUVL C 252, 18.7.2018, s. 215.

(2)

EUVL C 252, 18.7.2018, s. 201.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0030.

(4)

EUVL C 443, 22.12.2017, s. 39.


TALOUSARVION VALVONTAVALIOKUNNAN LAUSUNTO (8.1.2019)

perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnalle

perussopimusten määräysten täytäntöönpanosta komission poliittista valvontaa koskevan parlamentin vallan osalta

(2018/2113(INI))

Valmistelija: Tomáš Zdechovský

EHDOTUKSET

Talousarvion valvontavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

A.  toteaa, että parlamentilla on valtuudet komission demokraattiseen valvontaan, joka on luonteeltaan poliittista mutta käsittää erilaisia näkökohtia ja menettelyjä;

B.  toteaa, että talousarvio on Euroopan unionin tärkein väline, jonka avulla se saavuttaa tavoitteensa ja toteuttaa strategiansa, ja sen vuoksi talousarvion valvonta on äärimmäisen tärkeää;

C.  toteaa, että vaikka komissio on sitoutunut tuloksellisuuteen, toimintoperusteinen budjetointi on valitettavasti edelleen perusperiaatteena unionin talousarviota laadittaessa;

D.  toteaa, että tulosten arviointi ja varainkäytön tuloksellisuuden tarkastaminen tukeutuvat kaikkein varhaisimmassa vaiheessa eli suunnitteluvaiheessa asetettuihin tavoitteisiin;

E.  toteaa, että arviointi on väline, jolla pyritään määrittelemään ja ymmärtämään prosessin tuloksia ja vaikutuksia sekä määrittelemään vaihtoehtoja päätöksenteon tueksi, jotta prosessia voitaisiin parantaa entisestään;

1.  toteaa, että unionin elinten valvonta on Euroopan parlamentin keskeinen tehtävä ja että komission vastuuvelvollisuus parlamentille on perusperiaatteena unionin toiminnassa sekä sisäisessä demokraattisessa valvonnassa;

2.  muistuttaa, että vastuuvapausmenettely on vuotuinen poliittinen menettely, jonka avulla varmistetaan, että jälkikäteen voidaan demokraattisesti valvoa, miten komissio panee täytäntöön sen vastuulla olevaa Euroopan unionin talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa;

3.  toteaa, että vastuuvapausmenettely on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi, joka on vaikuttanut unionin talousarviojärjestelmän myönteiseen kehitykseen, varainhoitoon, asialistan muotoutumiseen sekä siihen, miten unionin politiikkaa määritellään ja pannaan täytäntöön, ja se on samalla lisännyt parlamentin poliittista vaikutusvaltaa;

4.  korostaa, että vastuuvapausmenettelyn päätarkoituksena on tarkistaa, onko unionin varoja hoidettu moitteettomasti, ja varmistaa vuosittain, että unionin kaikki tulot ja menot sekä niitä vastaavat saldot, varat ja velat esitetään taseessa;

5.  toteaa, että parlamentin päätös vastuuvapauden myöntämisestä, myöntämisen lykkäämisestä tai vastuuvapauden epäämisestä perustuu ensisijaisesti mutta ei yksinomaan Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tarkastukseen, jossa tutkitaan tilitietojen luotettavuus sekä tilien perustana olevien toimien laillisuus ja asianmukaisuus;

6.  toteaa, että SEUT-sopimuksen 287 artiklan mukaan tilintarkastustuomioistuimen on tarkastettava tulojen ja menojen laillisuus ja asianmukaisuus sekä se, onko varainhoito ollut moitteetonta; toteaa, että sen on tällöin ilmoitettava erityisesti kaikista epäkohdista; toteaa, että tulot on tarkastettava unionin saataviksi tuloiksi todettujen ja unionille suoritettujen määrien pohjalta; toteaa, että menot on tarkastettava sekä tehtyjen sitoumusten että suoritettujen maksujen perusteella;

7.  muistuttaa, että vastuuvapautta myöntäessään parlamentin on kuitenkin arvioitava asianmukaisuuden lisäksi myös Euroopan unionin varainhoidon tuloksellisuutta;

8.  panee merkille, että parlamentti perustaa päätöksensä myös todisteisiin, joita komissiolta pyydetään menojen toteuttamisesta tai rahoitusvalvontajärjestelmien toiminnasta;

9.  panee merkille, että komissio on velvollinen ottamaan huomioon vastuuvapauspäätösten yhteydessä tehdyt huomautukset ja parlamentin huomautukset menojen toteuttamisesta ja se on velvollinen raportoimaan toimista, joita sen suosituksiin ja kommentteihin liittyen on toteutettu;

10.  muistuttaa, että parlamentti tarkastelee myös tilintarkastustuomioistuimen antamia erityiskertomuksia, joissa keskitytään eri alojen ja politiikkatoimien asianmukaiseen hoitoon;

11.  toteaa, että koska kertomukset koskevat taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteiden noudattamista, ne käynnistävät järjestelmällisesti keskustelun siitä, onko unionin politiikkoihin osallistuvilla toimijoilla käytettävissään keinot ja välineet unionin poliittisten elinten määrittelemien tavoitteiden saavuttamiseksi;

12.  korostaa, että SEUT-sopimuksen 318 artiklalla lisätään talousarvion vastuuvapautta koskevaan työkaluvalikoimaan uusi väline: saavutettuihin tuloksiin perustuva unionin varoja koskeva arviointi;

13.  pitää myönteisenä erityisesti sitä, että koska SEUT-sopimuksen 318 artiklan mukainen arviointikertomus keskittyy rahoituksen tuloksellisuuteen, se täydentää tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessaan kehittämää sääntöjenmukaisuuteen perustuvaa lähestymistapaa ja tarjoaa Euroopan parlamentille mahdollisuuden arvioida politiikkatoimien tuloksia;

14.  panee huolestuneena merkille, että mitään todellisia laillisia pakotteita ei ole käytettävissä, jos parlamentti päättää olla myöntämättä komissiolle vastuuvapautta; katsoo kuitenkin, että vastuuvapauden epääminen on vahva poliittinen signaali, koska se osoittaa, että parlamentti ei ole riittävän vakuuttunut komission vastuullisuudesta, minkä vuoksi komission ei pitäisi jättää reagoimatta siihen, vaan sen olisi ryhdyttävä määrätietoisiin jatkotoimiin tilanteen korjaamiseksi;

15.  muistuttaa, että Prodin ja Kinnockin uudistuksilla otettiin käyttöön toimintoperusteisen budjetoinnin ja toimintoperusteisen hallinnon periaatteet(1) ja niissä edellytettiin, että valtuutetut tulojen ja menojen hyväksyjät allekirjoittavat toimintakertomukset kultakin vuodelta, ja niiden avulla saatiin aikaan sisäisen tarkastuksen toimintojen sekä suoriteperusteisen kirjanpidon uudistus;

16.  korostaa, että näiden uudistusten poliittisena tavoitteena oli kehittää selvä hierarkia poliittisista tavoitteista aina niiden saavuttamiseksi tarkoitettuihin toimintoihin varattuihin varoihin ja tavoitteiden saavuttamisen todentamista koskeviin suoritusindikaattoreihin;

17.  panee huolestuneena merkille, että todellisuus on kuitenkin hyvin toisenlainen:

a)  vaikka komissio määrittelikin talousarvion toimintalinjojen mukaisesti, tässä määrittelyssä lähinnä seurattiin hallinnon organisaatiorakennetta ja siinä säilytettiin suuri joukko budjettikohtia;

b)  toimintojen tavoitteet eivät vieläkään ole todella osa talousarviota koskevaa keskustelua, vaan ne esitetään talousarvioon liitetyissä erillisissä toimintoselvityksissä;

c)  talousarvion tämänhetkinen rakenne ei noudata kaikilta osin monivuotista rahoituskehystä; kukin monivuotisen rahoituskehyksen otsake sisältää useita toimintoja, ja monet yksittäiset toiminnot jakautuvat useisiin monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeisiin;

18.  pitää valitettavana, että parlamentissa ja neuvostossa käytävät talousarvioneuvottelut koskevat pääosin monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden enimmäismääriä eivätkä ne koske kovin usein toimintoperusteisen budjetoinnin tavoitteita, suoritusindikaattoreita tai mitattuja tuloksia;

19.  pitää myönteisenä, että komissio uusi sitoumuksensa suorituskykyyn ja tulosperusteiseen budjetointiin uutta monivuotista rahoituskehystä koskevissa ehdotuksissaan, ja vaatii, että unionin talousarviossa olisi keskityttävä entistä enemmän vakauteen, yksinkertaisuuteen, varojen tehokkaampaan käyttöön, mataliin käyttökustannuksiin, resurssien tehokkaaseen jakamiseen, keskeisten poliittisten painopisteiden toteuttamiseen, unionin tason lisäarvoon, tuloksiin, vaikutukseen sekä vastuuvelvollisuuden ja avoimuuden lisäämiseen;

20.  korostaa, että unionin talousarvion on perustuttava pitkän aikavälin poliittisiin tavoitteisiin ja unionia koskevaan kokonaisnäkemykseen; kehottaa jälleen komissiota esittämään tällaisen pitkän aikavälin näkemyksen ja tavoitteita, jotta voidaan varmistaa mahdollisimman tehokas varojen käyttö;

21.  panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen, jonka mukaan monivuotisen rahoituskehyksen uudet ohjelmat ryhmiteltäisiin toimintapoliittisiksi klustereiksi, jotka otetaan huomioon vuotuisen talousarvion osastoissa; toivoo, että tämä selventää sitä, miten ne edistävät toimintapoliittisia tavoitteita;

22.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio aikoo vuodesta 2021 lähtien yhdenmukaistaa toimintalohkon käsitteen ohjelmaklustereiden kanssa ja että tällä yhdenmukaistamisella pyritään helpottamaan vuotuisen talousarvion ja monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden yhteensovittamista;

23.  palauttaa mieliin, että parlamentti on pyytänyt komissiota useaan otteeseen esittämään unionin talousarvion parlamentin hyväksymien monivuotisen rahoituskehyksen poliittisten tavoitteiden mukaisesti; katsoo, että näin budjettivallan käyttäjä voisi helpommin valvoa ja seurata talousarvion valmistelua ja toteutusta;

24.  ihmettelee, miksi komissio mittaa varainhoidon tuloksellisuutta kahdella eri tavoite- ja indikaattorisarjalla: toisaalta komission pääjohtajat arvioivat vuotuisissa toimintakertomuksissaan, miten niiden hallintosuunnitelmissa määritellyt tavoitteet on saavutettu, ja toisaalta komissio mittaa meno-ohjelmien tuloksellisuutta talousarvioesitykseen liitetyillä toimintamenojen ohjelmaselvityksillä;

25.  muistuttaa, että toimintamenojen ohjelmaselvityksissä ilmoitettujen ohjelmien nykyiseen tuloskehykseen sisältyy 716 erityyppistä indikaattoria, joilla mitataan tuloksellisuutta suhteessa 61 yleiseen tavoitteeseen ja 228 erityistavoitteeseen;

26.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on tehnyt ehdotuksen meno-ohjelmien määrän vähentämisestä kolmanneksella ja sääntöjen johdonmukaisuuden parantamisesta; korostaa, että kaikki tarpeettomat säännöt, vaatimukset ja menettelyt olisi poistettava todellisen yksinkertaistamisen saavuttamiseksi tuensaajien kannalta vaarantamatta kuitenkaan tilien perustana olevien toimien laillisuutta ja asianmukaisuutta;

27.  kehottaa jälleen komissiota

a)  järkeistämään tulosraportointia

–  vähentämällä edelleen erilaisissa tuloksellisuuskertomuksissa käyttämiensä tavoitteiden ja indikaattoreiden määrää ja keskittymällä unionin talousarvion tuloksellisuutta parhaiten mittaaviin tavoitteisiin ja indikaattoreihin yksinkertaistamisen, avoimuuden ja paremman valvonnan vuoksi,

–  laajentamalla laadullista lähestymistapaa ja lisäämällä siihen ympäristö- ja sosiaali-indikaattoreita, jotta voidaan mitata EU:n toimien vaikutusta ympäristö- ja sosiaalipolitiikkaan,

–  esittämällä taloudelliset tiedot siten, että niitä voidaan verrata tulostietoihin, jotta menojen ja tuloksellisuuden välinen yhteys on selvä;

b)  tasapainottamaan tulosraportointia antamalla selkeästi tietoa jäljellä olevista EU:n keskeisistä haasteista;

c)  antamaan selvityksen raportoitujen tulostietojen laadusta;

28.  muistuttaa, että varainhoitoasetuksen 247 artiklan mukaan komissio toimittaa parlamentille viimeistään seuraavan varainhoitovuoden 31. päivänä heinäkuuta integroidut talous- ja vastuuvelvollisuuskertomukset, joihin sisältyvät muun muassa lopullinen konsolidoitu tilinpäätös, vuotuinen hallinto- ja tuloksellisuuskertomus sekä SEUT-sopimuksen 318 artiklassa tarkoitettu saavutettuihin tuloksiin perustuva unionin varoja koskeva arviointi;

29.  toteaa, että kun komissio hyväksyy lopulliseen konsolidoituun tilinpäätökseen liitetyn vuotuisen hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksen, se kantaa poliittisen vastuun yksiköidensä varainhoidosta;

30.  vaatii, että vuotuisen hallinto- ja tuloksellisuuskertomuksen on sisällettävä unionin menojen arvioitu virhetaso, talousarvioon liittyviä ennaltaehkäiseviä ja korjaavia toimia koskevia tietoja sekä tietoja komission petostentorjuntastrategian toteuttamisesta, mutta myös hallintojärjestelmää ja sisäistä valvontaa koskeva vuotuinen selvitys, johon kuuluu etenkin:

a)  kuvaus komission sisäisen hallinto- ja ohjausjärjestelmän välineistä;

b)  arvio vuoden aikana toteutetuista operatiivisiin ja strategisiin riskeihin liittyvistä toimista sekä lausunto julkisen talouden keskipitkän ja pitkän aikavälin kestävyydestä;

c)  arvio kaikista ennaltaehkäisevistä ja korjaavista toimenpiteistä, joita on toteutettu korruptiolle ja eturistiriidoille alttiin rahoituksen suhteen;

31.  kehottaa jälleen komissiota nopeuttamaan unionin tilinpäätöksen laatimista, varmistamaan, että jäsenvaltioilta saadaan oikea-aikaisemmin luotettavat tiedot yhteisen hallinnoinnin piiriin kuuluvista menoista, ja esittämään johdon näkemyksen unionin menoista varhaisemmassa vaiheessa yhdessä tilien kanssa, jotta päätös vastuuvapauden myöntämisestä voidaan hyväksyä vuonna n+1, sekä varmistamaan samalla tietojen korkean laadun ja moitteettoman varainhoidon;

32.  kehottaa jälleen komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla unionin talousarvion toteuttamista koskevista unionin rahoitusjärjestelyistä – joihin tällä hetkellä kuuluu erilaisia välineitä ja niiden yhdistelmiä, kuten ohjelmia, rakenne- ja investointirahastoja, erityisrahastoja, strateginen investointirahasto, takuurahastoja, välineitä, rahoitusvälineitä, makrotaloudellisen avun välineitä – tehdään selkeämpiä, yksinkertaisempia, johdonmukaisempia ja paremmin varustettuja, niin että niiden avulla voidaan varmistaa riittävä avoimuus, vastuuvelvollisuus ja tuloksellisuus sekä saada kansalaiset ymmärtämään, miten unionin toimintapolitiikkoja rahoitetaan ja mitä hyötyä niistä on;

33.  muistuttaa, että 80:aa prosenttia unionin rahoituksesta hallinnoidaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja että parlamentin on siksi valvottava myös kansallisia viranomaisia; pitää valitettavana, että kansalliset viranomaiset ovat kuitenkin usein haluttomia noudattamaan vastuuvapausviranomaisen suosituksia ja suostumaan tutkimuksiin;

34.  muistuttaa, että parlamentin ja komission tiiviitä poliittisia yhteyksiä vahvistettiin hiljattain nk. kärkiehdokasnimeen perustuvalla järjestelmällä; pitää myönteisenä tätä yritystä korjata unionin demokratiavajetta, vahvistaa sen legitiimiyttä ja lisätä unionin kansalaisten luottamusta; muistuttaa kuitenkin puoluerahoitukseen olennaisesti liittyvästä riskistä ja kehottaa komissiota korjaamaan poliittisten puolueiden tämänhetkisen rahoitusmallin puutteita, jotta voidaan estää petokset ja varmistaa, että vaalikampanjoiden rahoitus on täysin avointa.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

7.1.2019

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

8

0

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Dennis de Jong, Ingeborg Gräßle, Georgi Pirinski, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Bart Staes

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Karin Kadenbach

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

John Howarth, Jude Kirton-Darling

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

8

+

GUE/NGL

Dennis de Jong

PPE

Ingeborg Gräßle, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra

S&D

John Howarth, Karin Kadenbach, Jude Kirton-Darling, Georgi Pirinski

VERTS/ALE

Bart Staes

0

-

 

 

0

0

 

 

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

Määritelmänsä mukaan toimintoperusteinen budjetointi on budjetointimenetelmä, joka perustuu toimintoihin sekä kustannustekijöitä koskeviin tietoihin talousarvion laadinnassa ja eroavaisuuksia koskevaan palautteeseen. Tässä yhteydessä toiminnot ovat olennaisia, koska ne ovat kustannustekijöitä. Jos pystymme valvomaan kustannusten syitä (kustannustekijöitä), kustannuksia voidaan hallinnoida ja ymmärtää paremmin.


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

22.1.2019

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

18

0

4

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gerolf Annemans, Mercedes Bresso, Pascal Durand, Esteban González Pons, Danuta Maria Hübner, Ramón Jáuregui Atondo, Alain Lamassoure, Jo Leinen, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Markus Pieper, Paulo Rangel, Helmut Scholz, György Schöpflin, Pedro Silva Pereira, Barbara Spinelli, Josep-Maria Terricabras, Kazimierz Michał Ujazdowski

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Pervenche Berès, Ashley Fox, Sylvia-Yvonne Kaufmann

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Michael Gahler, Jarosław Wałęsa


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

18

+

ALDE

Maite Pagazaurtundúa Ruiz

NI

Kazimierz Michał Ujazdowski

PPE

Michael Gahler, Esteban González Pons, Danuta Maria Hübner, Alain Lamassoure, Markus Pieper, Paulo Rangel, György Schöpflin, Jarosław Wałęsa

S&D

Pervenche Berès, Mercedes Bresso, Ramón Jáuregui Atondo, Sylvia Yvonne Kaufmann, Jo Leinen, Pedro Silva Pereira

VERTS/ALE

Pascal Durand, Josep Maria Terricabras

0

-

4

0

ECR

Ashley Fox

ENF

Gerolf Annemans

GUE/NGL

Helmut Scholz, Barbara Spinelli

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 6. helmikuuta 2019Oikeudellinen huomautus