Menettely : 2018/2160(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0077/2019

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0077/2019

Keskustelut :

PV 26/03/2019 - 23
CRE 26/03/2019 - 23

Äänestykset :

PV 27/03/2019 - 18.19
CRE 27/03/2019 - 18.19
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0318

MIETINTÖ     
PDF 221kWORD 73k
11.2.2019
PE 631.795v03-00 A8-0077/2019

arabikevään jälkeisestä ajasta: Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen tulevaisuus

(2018/2160(INI))

Ulkoasiainvaliokunta

Esittelijä: Brando Benifei

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 PERUSTELUT
 NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

arabikevään jälkeisestä ajasta: Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen tulevaisuus

(2018/2160(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 28. kesäkuuta 2016 esittelemän asiakirjan ”Jaettu näkemys, yhteinen toiminta: vahvempi Eurooppa – Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia”(1) sekä vuosien 2017 ja 2018 täytäntöönpanokertomukset,

–  ottaa huomioon Euroopan naapuruusvälineen perustamisesta 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 232/2014(2),

–  ottaa huomioon demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 235/2014(3),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2018 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen perustamisesta (COM(2018)0460),

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2015 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Kohti uutta Euroopan naapuruuspolitiikkaa” (JOIN(2015)0050) sekä 18. toukokuuta 2017 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen kertomuksen tarkistetun Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanosta (JOIN(2017)0018),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa” (COM(2011)0200) ja 25. toukokuuta 2011 annetun yhteisen tiedonannon ”Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten” (COM(2011)0303),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”EU:n Syyrian-strategian osatekijät” (JOIN(2017)0011) ja 3. huhtikuuta 2017 annetut Syyriaa koskevat neuvoston päätelmät, jotka yhdessä muodostavat uuden Syyriaa koskevan EU:n strategian,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin useiden Lähi-idän maiden, kuten Egyptin, Libanonin ja Jordanian, kanssa sopimat kumppanuuden painopisteet,

–  ottaa huomioon Naton vuoden 2018 huippukokouksen julkilausuman,

–  ottaa huomioon Naton Välimeren-vuoropuhelun sekä jatkuvan yhteistyön kriisinhallinta- ja turvallisuusponnisteluissa alueella,

–  ottaa huomioon maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan EU:n kokonaisvaltaisen lähestymistavan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n aihekohtaiset suuntaviivat, myös kolmansien maiden kanssa käytävää ihmisoikeusvuoropuhelua ja ihmisoikeuksien puolustajia koskevat suuntaviivat,

–  ottaa huomioon neuvoston 24. kesäkuuta 2013 hyväksymät suuntaviivat homo- ja biseksuaalien, transihmisten sekä intersukupuolisten henkilöiden (hlbti) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi,

–  ottaa huomioon 25. tammikuuta 2017 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Muuttoliike keskisen Välimeren reitillä – Muuttovirtojen hallinta ja ihmishenkien pelastaminen” (JOIN(2017)0004),

–  ottaa huomioon muuttoliikettä koskevan Global Compact -aloitteen,

–  ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman 2015–2019, jonka neuvosto hyväksyi 20. heinäkuuta 2015, ja sen kesäkuussa 2017 tehdyn väliarvioinnin,

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2015 hyväksytyn komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen valmisteluasiakirjan ”Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvaltaa edistävät toimenpiteet: Tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla (2016–2020)” (SWD(2015)0182),

–  ottaa huomioon Roomassa toukokuussa 2017 pidetyssä Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen 13. täysistunnossa hyväksytyn naisten oikeuksien komitean suosituksen naisten osallistumisesta johtotehtäviin ja päätöksentekoon sekä siihen liittyvistä haasteista ja näkymistä,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–  ottaa huomioon Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman syyskuulta 1995 ja kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (Kairon konferenssi) toimintaohjelman syyskuulta 1994 sekä niiden tarkistuskonferenssien tulokset,

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta(4),

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen (MENA-alue) turvallisuushaasteista ja poliittista vakautta koskevista näkymistä(5),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n suhteista Tunisiaan nykyisessä alueellisessa tilanteessa(6),

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n ulkoisen rahoituksen välineiden täytäntöönpanosta: vuoden 2017 väliarviointi ja tuleva rakenne vuoden 2020 jälkeen(7),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 2018 antamansa suositukset neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle Libyasta(8),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027(9),

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2017 ja 15. toukokuuta 2018 pidetyt EU–Tunisia-assosiaationeuvoston kokoukset, 14. toukokuuta 2018 pidetyn EU–Algeria-assosiaationeuvoston kokouksen ja 25. heinäkuuta 2017 pidetyn EU–Egypti-assosiaationeuvoston kokouksen,

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2017 ja 15. lokakuuta 2018 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät Libyasta sekä 3. huhtikuuta 2017 ja 16. huhtikuuta 2018 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät Syyriasta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0077/2019),

A.  ottaa huomioon, että MENA-alueella vuonna 2011 tapahtuneissa arabimaiden kansannousuissa ihmisjoukot nousivat autoritaarisia hallintoja ja heikkeneviä sosioekonomisia oloja vastaan; ottaa huomioon, että suuri osa mielenosoittajista oli nuoria naisia ja miehiä, jotka halusivat demokratiaa, vapautta, oikeusvaltiota sekä paremman ja osallistavamman tulevaisuuden, tunnustuksen omalle ihmisarvolleen ja parempaa sosiaalista osallisuutta ja taloudellisia näkymiä; ottaa huomioon, että joidenkin hallitusten syrjäyttämisestä ja joissakin tapauksissa demokraattisten uudistusten käyttöönotosta seurasi suurta toivoa ja suuria odotuksia;

B.  ottaa huomioon, että suurin osa MENA-alueen väestöstä on alle 35-vuotiaita; ottaa huomioon, että kyseisellä alueella nuorisotyöttömyys on edelleen suurinta maailmassa; ottaa huomioon, että tämä aiheuttaa sosiaalista syrjäytymistä ja poliittisten oikeuksien heikkenemistä sekä aivovuotoa muihin maihin; ottaa huomioon, että kaikki nämä tekijät olivat vuoden 2011 protestien taustalla ja ne herättävät jälleen protesteja joissakin maissa; ottaa huomioon, että toimettomina tai vailla tulevaisuuden näkymiä haavoittuvissa tilanteissa olevat nuoret voivat muodostaa kohderyhmän radikaaleille liikkeille;

C.  ottaa huomioon, että erityisesti öljyä tuovissa maissa maailmanlaajuinen finanssikriisi, öljyn hintojen lasku, väestökehityksen suuntaukset, konfliktit ja terrorismi ovat pahentaneet tilannetta entisestään vuoden 2011 tapahtumien jälkeen; ottaa huomioon, että näiden maiden tyypillinen talousmalli ei ole enää kestävä, mikä johtaa luottamuskriisiin, johon kyseisten hallitusten on kiireellisesti vastattava uuden yhteiskuntasopimuksen tekemiseksi kansalaistensa kanssa; ottaa huomioon, että valtiontukien, julkisen sektorin työpaikkojen ja julkisten palvelujen vähenemisen sekä köyhyyden ja ympäristöongelmien yleistymisen yhä suurempi yhteiskunnallinen vaikutus erityisesti syrjäisillä alueilla ja syrjäytyneissä yhteisöissä on aiheuttanut jatkuvaa levottomuutta ja spontaaneja protesteja alueella, ja ne todennäköisesti lisääntyvät tulevina vuosina;

D.  ottaa huomioon, että arabikeväästä on kulunut kahdeksan vuotta ja poliittiset tapahtumat ovat johtaneet siihen, että Maghreb- ja Mashrek-alueiden maiden poliittiset ja vakauteen liittyvät kehityspolut ovat olleet hyvin erilaisia ja siksi on yhä tärkeää arvioida, kuinka olisi vastattava alueen oikeutettuihin demokraattisiin pyrkimyksiin ja toivoon alueen kestävästä vakaudesta sekä työpaikkojen, oikeusvaltion ja elinolojen kohenemisen ja kestävän turvallisuuden kiireelliseen tarpeeseen; katsoo, että on tärkeää arvioida EU:n arabikevään seurauksena käyttöön ottamia toimia ja omaksumaa poliittista kantaa sekä arvioida sen valmiuksia politiikan toteuttamiseen; katsoo, että on välttämätöntä arvioida uudelleen ja mukauttaa eteläisiä naapurimaita koskevaa EU:n poliittista kehystä ja sen tulevia tavoitteita sekä keinoja niiden saavuttamiseksi samalla, kun otetaan huomioon alueen maiden erilaiset tilanteet;

E.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden ja EU:n välinen riittämätön koordinointi heikentää molempien valmiutta vaikuttaa myönteisesti Maghreb- ja Mashrek-alueisiin; katsoo, että yksittäisten jäsenvaltioiden alueella toteuttamien toimien olisi oltava koordinoituja ja synergiassa EU:n tavoitteiden kanssa; katsoo, että EU:n on pyrittävä tavoitteisiin, jotka on vahvistettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 ja 21 artiklassa; katsoo, että EU:n on lisättävä poliittista ja diplomaattista vaikutusvaltaansa; katsoo, että Maghreb- ja Mashrek-alueiden pitkän aikavälin poliittinen ja taloudellinen vakaus sekä selviytymiskyky ovat strategisesti erittäin tärkeitä EU:lle ja edellyttävät pitkän aikavälin yhdennettyä tulevaisuuteen suuntaavaa poliittista lähestymistapaa ja tavoitteita, jotka ovat sekä kumppanimaiden kansalaisten tarpeiden että EU:n strategisten etujen mukaisia;

F.  ottaa huomioon, että EU:n Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maita koskevalla toimintapolitiikalla on kaksi pääasiallista tavoitetta, nimittäin kannustaa kutakin yksittäistä maata tekemään poliittisia ja taloudellisia uudistuksia ottaen asianmukaisesti huomioon niiden ominaispiirteet sekä rohkaista alueellista yhteistyötä alueen maiden kesken ja niiden ja EU:n välillä;

G.  katsoo, että EU:lla olisi oltava keskeinen rooli konfliktien ehkäisyn, sovittelun ja konfliktinratkaisun, ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja kansalaisyhteiskunnan tilan suojelussa ja edistämisessä sekä demokraattisen, sosiaalisen ja oikeudenmukaisen taloudellisen hallinnon edistämisessä Maghreb- ja Mashrek-alueilla; ottaa huomioon, että avoin kansalaisyhteiskunta ja ihmisoikeuksien puolustajien työ yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaajina ovat ratkaisevan tärkeitä alueen pitkän aikavälin selviytymiskyvylle ja vauraudelle;

H.  ottaa huomioon, että pidättäminen kansainvälisessä oikeudessa taatun ilmaisun- tai kokoontumisvapauden kaltaisen oikeuden tai vapauden harjoittamisen vuoksi on mielivaltainen pidätys, joka on kansainvälisessä oikeudessa kielletty; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajat, toimittajat, asianajajat, poliittisen opposition aktivistit ja kansalaisyhteiskunta kohtaavat suurissa osissa MENA-aluetta lisääntyvää järjestelmällistä vainoa, uhkia, hyökkäyksiä, kostotoimia, oikeudellista ahdistelua, mielivaltaisia pidätyksiä, kidutusta ja kaltoinkohtelua; ottaa huomioon, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on tehostettava merkittävästi pyrkimyksiään voidakseen vastata tähän suuntaukseen asianmukaisesti;

I.  ottaa huomioon, että alueella on käynnissä lukuisia aseellisia selkkauksia, että tuhansia ihmisiä on murhattu ja kadonnut ja että miljoonat ovat joutuneet siirtymään asuinsijoiltaan; toteaa, että Isis/Da’esh ja muut jihadistiryhmät ovat syyllistyneet julmuuksiin, muun muassa raakalaismaisiin teloituksiin ja silmittömään seksuaaliseen väkivaltaan, sieppauksiin, kidutukseen, pakkokäännytyksiin sekä naisten ja tyttöjen orjuuttamiseen; ottaa huomioon, että lapsia on värvätty ja käytetty terrori-iskuihin; toteaa, että tällä hetkellä Isisin/Da’eshin hallinnassa olevien alueiden asukkaiden hyvinvointi ja heidän mahdollinen käyttämisensä ihmiskilpinä alueiden vapauttamiseksi käytävien taistelujen aikana ovat vakavia huolenaiheita; toteaa, että tällaiset rikokset saattavat olla sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan;

J.  ottaa huomioon, että vastauksena alueen kehitykseen EU tarkisti naapuruuspolitiikkaansa vuonna 2015; ottaa huomioon, että tarkistuksessa vahvistettiin jäsenvaltioiden syvempi osallistuminen Euroopan naapuruuspolitiikkaan;

K.  ottaa huomioon, että valtioiden ja yhteiskuntien selviytymiskyky on yksi EU:n globaalistrategian keskeisistä painopisteistä; ottaa huomioon, että globaalistrategiassa vakuutetaan, että selviytymiskykyinen yhteiskunta, jolle on tunnusomaista demokratia, luottamus toimielimiin ja kestävä kehitys, muodostaa selviytymiskykyisen valtion ytimen, kun taas sortovaltiot ovat itsessään pitkällä aikavälillä hauraita;

L.  ottaa huomioon, että niiden valtioiden osalta, joiden kanssa EU on tehnyt assosiaatiosopimuksia, näiden sopimusten sisältämien oikeudellisten sitoumusten, jotka koskevat muun muassa ihmisoikeuksia, olisi muodostettava suhteiden perusta, ja tämä koskee erityisesti EU:n ja tiettyjen naapurimaiden välisiä kumppanuuden painopisteitä;

M.  ottaa huomioon, että UNICEFin mukaan suurin MENA-alueen konfliktialueilla lapsiin kohdistuva uhka on lapsityövoiman käyttö; ottaa huomioon, että 2,1 miljoonaa syyrialaista lasta ja 700 000 syyrialaista pakolaislasta ei pääse kouluun; ottaa huomioon, että jatkuva väkivalta, pakkosiirtymiset, luonnonkatastrofit, kasvava taloudellinen ja sukupuolten eriarvoisuus sekä laaja nuorisotyöttömyys ja köyhyys monissa MENA-alueen maissa ovat ajaneet 28 miljoonaa lasta humanitaarisen avun tarpeeseen;

1.  panee huolestuneena merkille, että kahdeksan vuotta ensimmäisten kansannousujen jälkeen useimpia legitiimejä ihmisarvoa, ihmisoikeuksia ja asteittaisia poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia koskevia toiveita ei vieläkään ole täytetty useimmissa maissa; toteaa, että joissakin tapauksissa on tapahtunut vähän myönteistä kehitystä ja että eräät demokraattiset saavutukset on vakiinnutettu, mutta huomauttaa, että ne ovat edelleen riittämättömiä; tuomitsee pitkittyneet ja jatkuvat ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen ja perusvapauksien loukkaukset sekä vähemmistöjen laaja-alaisen syrjinnän; pitää huolestuttavana alueen jatkuvaa kehnoa sosioekonomista tilannetta ja erityisesti korkeaa työttömyyttä (joka koskee etenkin naisia ja nuoria) ja sosiaalista syrjäytymistä, jotka aiheuttavat laajamittaista pettymystä ja oikeuksien heikkenemistä erityisesti nuorten parissa ja ajavat nämä epätoivoon ja laittomaan maahanmuuttoon tilanteesta pois pääsemiseksi tai tekevät heistä alttiimpia radikalisoitumiselle; korostaa, että näiden maiden taloudellisella tilanteella on voimakas vaikutus myös niiden turvallisuustilanteeseen; pitää valitettavana alueen korruption, nepotismin ja vastuuttomuuden monin paikoin jatkuvasti korkeaa tasoa;

2.  muistuttaa, että arabikevään jälkeen näiden maiden pitkän aikavälin hyvinvointi etenee samaa tahtia yleismaailmallisten ihmisoikeuksien suojelun sekä sellaisten demokraattisten ja avoimien instituutioiden perustamisen ja vakauttamisen kanssa, jotka ovat sitoutuneet suojelemaan kansalaisten perusoikeuksia; on näin ollen erittäin huolestunut jatkuvista ihmisoikeusloukkauksista, demokratian kaventumisesta ja paikallisten kansalaisjärjestöjen liikkumatilan pienenemisestä, sananvapauden ja kokoontumis- ja yhdistymisvapauden heikentymisestä sekä verkossa että sen ulkopuolella, ihmisoikeuksien puolustajien tukahduttamisesta ja tiedotusvälineiden aseman tukahduttamisesta myös terrorismin vastaisen lainsäädännön ja valvontateknologian väärinkäytön avulla ja oikeusvaltioperiaatteen rajoittamisesta monissa MENA-alueen maissa; panee huolestuneena merkille asevoimien ja turvallisuuspalvelujen erityisen roolina ja vastuun monien maiden poliittisten suuntausten heikkenemisestä arabikevään jälkeen sekä niiden valtioihin ja taloudellisiin resursseihin kohdistaman herkeämättömän ja määräävän valvonnan; kehottaa sen vuoksi EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan asianmukaisesti huomioon tämän ratkaisevan ulottuvuuden yhteistyössään MENA-alueen kanssa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kolmansien maiden hallitusten kanssa tällaisten käytäntöjen lakkauttamiseksi ja rajoittavan lainsäädännön kumoamiseksi sekä varmistamaan eurooppalaisen valvontateknologian ja teknisen tuen viennin asianmukaisen valvonnan; kehottaa EU:ta asettamaan etusijalle tuen parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan pyrkimyksille parantaa turvallisuuspalvelujen ja asevoimien vastuullisuutta ja avoimuutta;

3.  on tyytyväinen EU:n ja sen jäsenvaltioiden jatkuviin toimiin demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien, perusvapauksien sekä taloudellisen kehityksen ja demokratian ja kestävän turvallisuuden välisen tärkeän yhteyden edistämiseksi arabikevään jälkeisessä tilanteessa olevissa maissa ja on tietoinen tehtävän monimutkaisuudesta; katsoo kuitenkin, että viisitoista vuotta kestäneestä toimintapolitiikan keskittämisestä eteläisiin ja itäisiin Välimeren maihin, toistuvista politiikkatoimista ja arabikevään (tai arabikeväiden) jälkimainingeissa lisätyistä määrärahoista huolimatta EU:n tavoitteita ei ole vielä saavutettu tarvittavassa määrin (ja toisinaan tilanne on jopa huonontunut) eikä sosioekonomisen osallisuuden todellinen prosessi ole vielä alkanut; korostaa, että arabikevään jälkeisessä tilanteessa olevissa maissa toteutettavissa EU:n ulkoisissa toimissa olisi otettava huomioon ruohonjuuritason realiteetit ja mukautettava toimintastrategioita ja niiden täytäntöönpanoa vastaavasti; katsoo, että EU:n riittämätön johtajuus ja aloitteellisuus pitkittyneiden konfliktien ratkaisemisessa ovat heikentäneet EU:n valmiuksia käyttää diplomaattista vaikutusvaltaa alueella; kehottaa EU:ta tukemaan voimakkaasti YK:n rauhanprosesseja, joissa pyritään ratkaisemaan MENA-alueen konflikteja;

4.  palauttaa mieleen ääriliikkeiden ja terrorismin alueella aiheuttaman vahingon ja kärsimyksen ja painottaa, että väkivalta on vakava uhka sen vakaudelle ja että alueen kanssa tehtävä yhteistyö sekä yhteistyö EU:n ja sen jäsenvaltioiden kanssa noudattaen täysimääräisesti kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja on äärimmäisen tärkeää Da'eshin kaltaisten terroristijärjestöjen torjumiseksi ja alueen ihmisten auttamiseksi tällä tavoin lopultakin elämään rauhassa vakaassa ja edistyksellisessä ympäristössä; on siksi tyytyväinen EU:n aloitteisiin, joilla pyritään vastaamaan terroristien uhkaan MENA-alueella; painottaa, että on tärkeää vahvistaa niiden valtiollisten toimijoiden valmiuksia, joilla on keskeinen asema terrorismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden torjumisessa, ja keskittyä viranomaisten, nuorten ja yhteisöjen välisiin kumppanuuksiin niihin taustalla oleviin tekijöihin puuttumiseksi, jotka voivat tehdä yhteisöistä väkivaltaisille ääriliikkeille alttiita, ja puuttua konfliktin perimmäisiin syihin;

5.  ilmaisee huolensa siitä, että huomattavista poliittisista ja rahallisista investoinneista sekä jatkuvasta poliittisesta ja taloudellisesta toiminnasta huolimatta EU ei ole pystynyt hankkimaan todellista, merkittävää poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaa, EU:n toimintapolitiikkojen vaikutus on rajallista eivätkä alueen maat pidä EU:ta merkittävänä tekijänä; kiinnittää huomiota kansalaisyhteiskunnan, paikallisten kansalaisjärjestöjen ja yleisesti nuorten tyytymättömyyteen EU:n tapaan olla muuttamatta visiotaan kaikilta osin käytännön toimiksi paikan päällä; pitää huolestuttavana Maghreb- ja Mashrek-alueiden yhä monimutkaisempaa poliittista tilannetta sekä panee merkille uusien ja uudelleen voimistuvien poliittisten ja taloudellisten alueellisten toimijoiden, kuten Venäjän ja Kiinan, esiin nousun Persianlahden maiden ja Iranin kilpailevien narratiivien ja rahoituksen lisäksi, sillä ne ajavat tavoitteita, jotka voivat olla jopa ristiriidassa EU:n tavoitteiden kanssa; vaatii EU:lta lujempaa sitoutumista ja päättäväisempää visiota, jotta siitä voi muodostua entistä keskeisempi toimija; kehottaa EU:ta lisäämään vuoropuhelua paikallisten kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta pannaan täytäntöön toimintapolitiikkoja, joilla vastataan paremmin kaikkien demokraattisten toimijoiden odotuksiin; korostaa, että EU:n on käytävä vuoropuhelua kaikkien MENA-alueen maiden poliittisten toimijoiden kanssa;

6.  painottaa Välimeren unionin merkitystä, sillä se on ainoa poliittinen foorumi, joka kokoaa yhteen EU:n jäsenvaltiot ja kaikki Välimeren maat; painottaa, että Välimeren unionilla, joka juhli hiljattain kymmenettä vuosipäiväänsä, on oltava suurempi tehtävä yhteisiin haasteisiin vastaamisessa; suhtautuu myönteisesti siihen, että 8. lokakuuta 2018 pidetyssä kolmannessa Välimeren unionin alueellisessa foorumissa, jossa muistettiin Pariisissa pidetyn Välimeren maiden huippukokouksen kymmenettä vuosipäivää, tunnustettiin, että on hyödyllistä jatkaa vuorovaikutuksen kehittämistä Välimeren unionin ja muiden Euro–Välimeri-alueen toimijoiden välillä; kehottaa komissiota, ulkosuhdehallintoa sekä korkeaa edustajaa tarkastelemaan perinpohjaisesti ja elvyttämään Välimeren unionia koskevaa hanketta; kehottaa käyttämään hanketta keinona edistää EU:n ja Välimeren maiden yhteistyötä;

7.  pitää valitettavana, että kumppanuuden painopisteistä sovitaan maiden kanssa ilman ehtoja ja huolimatta merkittävästä ja jatkuvasta taantumisesta demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion aloilla;

8.  katsoo, että Maghreb- ja Mashrek-maihin suuntautuvaa toimintapolitiikkaa haittasi aivan liian kauan lähestymistapa, joka perustui liian suuressa määrin EU:n odotuksiin ja tavoitteisiin ja jossa ei otettu täysimääräisesti huomioon EU:n kumppanimaiden intressejä ja todellisuutta ja jossa ei juurikaan kannusteta niitä eikä edistetä niiden sitoutumista, ja että väestön toiveisiin ja eri maiden erityiseen poliittiseen tilanteeseen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota, vaikka väestön pitäisi hyötyä EU:n toimintapolitiikasta; pitää valitettavana, että arabikevään (tai arabikeväiden) jälkeen toteutetut alustavat pyrkimykset ottaa edunsaajamaissa käyttöön tiukempaa ehdollisuutta ja toteuttamiskannustimia ”enemmän enemmällä” -periaatteen avulla eivät johtaneet siihen, että EU olisi pystynyt edistämään paremmin todellisia muutoksia demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen ja kestävän turvallisuuden aloilla useimmissa maissa; painottaa, että Euroopan naapuruuspolitiikan ominaispiirteitä ovat eriyttäminen ja voimakas molempien osapuolten omistajuus, sillä näin otetaan huomioon vuorovaikutuksen eri tasot ja kunkin maan intressit sen ja unionin kumppanuuden luonteen ja painotuksen suhteen; kehottaa soveltamaan johdonmukaisemmin ”enemmällä enemmän” -periaatetta siten, että määritellään konkreettiset tavoitteet ja vertailuarvot tuen lisäämiselle toimintapolitiikan, ohjelman ja hankkeiden tasolla; muistuttaa, että demokratisoitumisen tavoite voidaan saavuttaa kestävästi vain, jos sitä toteutetaan kyseisissä maissa perusteellisesti sekä kaupunki- että varsinkin maaseutualueilla, ja painottaa, että vakaus tukee demokratiakehitystä ja että hyvin ajoitettu valmisteluprosessi, johon olisi kuuluttava laajat kuulemiset ja asianomaisten yhteiskuntaryhmien ja johtajien osallisuus, ovat hyödyksi tämän tavoitteen saavuttamiselle; painottaa lisäksi, että demokratisoituminen sekä tukee talouskehitystä että vahvistaa oikeusvaltiota;

9.  on tietoinen, että Euroopan ulkosuhdehallinto ja komissio ovat yhteistyössä ja keskustellen Euroopan parlamentin kanssa pyrkineet uudistamaan merkittävästi arabikevään jälkeisessä tilanteessa olevia maita koskevaa EU:n poliittista kehystä, jotta voidaan vahvistaa sen poliittista vipuvaikutusta Maghreb- ja Mashrek-alueilla; pyytää kiinnittämään huomiota EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittiseen globaalistrategiaan ja sen lisäarvoon, kun on kyse mahdollisuudesta luoda synergioita EU:n tason toimissa, rakentaa poliittista, taloudellista ja yhteiskunnallista vuoropuhelua, korostaa edelleen sosioekonomisen kehityksen ja kestävän turvallisuuden välistä yhteyttä sekä turvata riittävä tuki EU:n ulkoisten toimien rahoitusvälineistä ja tuen täytäntöönpano ; panee merkille vuonna 2015 tehdyn Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistuksen, jonka tavoitteena oli ottaa huomioon alueen muuttuvat olosuhteet; painottaa, että Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanosta tarvitaan perusteellista vuotuista maakohtaista raportointia; muistuttaa myös, että demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline on tarjonnut tärkeää tukea ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen sekä toimintasuunnitelman ja sen ihmisoikeuksia koskevien suuntaviivojen ja maakohtaisten strategioiden täytäntöönpanolle, mikä on mahdollistanut EU:n strategisemman toiminnan tällä alalla myös eteläisissä naapurimaissa ja varmistanut suuremman vastuuvelvollisuuden, näkyvyyden ja tehokkuuden;

10.  painottaa tarvetta pyrkiä käytettävissä olevien resurssien tehokkaimpaan mahdolliseen käyttöön EU:n ulkoisten toimien vaikutuksen optimoimiseksi, mikä olisi toteutettava unionin ulkoisten rahoitusvälineiden välisen johdonmukaisuuden ja täydentävyyden avulla;

11.  korostaa, että on vaikea vastata asianmukaisesti Maghreb- ja Mashrek-alueilta tuleviin ja niiden läpi kulkeviin muuttoliike- ja pakolaisvirtoihin sovellettaessa turvallisuuskeskeistä näkökulmaa muuttoliikkeeseen, ja korostaa myös terrorismin haasteen monimutkaisuutta sekä aiheellisia huolia alueen joidenkin maiden hauraudesta, tarvetta keskittyä paremmin ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin sekä jäsenvaltioiden yhteisen lähestymistavan puutteesta aiheutuvia haasteita; pitää huolestuttavana sitä, että nämä tekijät johtavat siihen, että EU:n toimet alueella perustuvat liiallisesti lyhyen aikavälin vakauden ideologiaan ja sivuuttavat muut merkittävät näkökohdat; katsoo, että kun vakaudesta ja turvallisuudesta tulee vallitsevia tavoitteita, ne johtavat lyhyemmän aikavälin ja lyhytnäköiseen poliittiseen visioon ja vähentävät niitä EU:n toimia, jotka on suunnattu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien vahvistamiseen riittävän tehokkaasti; muistuttaa, että valtion ja yhteiskunnan selviytymiskyvyn edistämistä ei saisi sekoittaa autoritaaristen hallintojen jatkumiseen; toistaa, että ihmisoikeudet eivät ole alisteisia muuttoliikkeen hallinnalle tai terrorismin vastaisille toimille, ja on vakuuttunut, että uskottava ja johdonmukainen vakaus ja kestävä turvallisuuspolitiikka voidaan saavuttaa vain seuraamalla pitkän aikavälin intressejä ja periaatteita, kuten osallistavaa ja kaikkia hyödyttävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien vahvistamista ihmiskeskeisen ja konfliktinäkökohdat huomioon ottavan lähestymistavan puitteissa; muistuttaa kuitenkin, että näiden maiden pitkän aikavälin vakaus edellyttää turvallisuuteen liittyvien vaatimusten ja kehityksen tasapainottamista oikeusvaltioperiaatteeseen ja ihmisoikeuksiin perustuen;

12.  kehottaa EU:ta puuttumaan muuttoliikkeen perimmäisiin syihin, kuten konflikteihin, ympäristösyihin, äärimmäiseen köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen, sekä ohjaamaan poliittista yhteistyötä kohti tasapainoisempaa ja yhdenvertaista kumppanuutta MENA-alueen kanssa siten, että sen keskiössä ovat nuorisopolitiikka sekä investoinnit paikallisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin;

13.  toteaa, että joissakin maissa on miljoonia pakolaisia, joista suurin osa on köyhyydessä eläviä naisia ja lapsia, mikä lisää perheväkivaltaa, naisten ja tyttöjen hyväksikäyttöä prostituutiota varten, lasten pakkoavioliittoja ja lapsityövoiman käyttöä yhteisössä;

14.  kehottaa unionin toimielimiä, sen jäsenvaltioita ja kansallisia kehitysvirastoja pyrkimään muodostamaan unionin kyseistä aluetta koskevan yhtenäisen kannan, keskittymään yhteisiin etuihimme sekä varmistamaan yhtenäisen ja johdonmukaisen unionin strategian, jotta voidaan hyödyntää täysimääräisesti EU:n koko potentiaalia demokraattisten, taloudellisten ja sosiaalisten uudistusten merkittävänä tukijana;

15.  panee erityisen huolestuneena merkille, että kansalaisyhteiskuntaan ja ihmisoikeuksien puolustajiin kaikkialla MENA-alueella kohdistuu lisääntyviä uhkia, kostotoimia, oikeudellista häirintää, mielivaltaisia pidätyksiä, kidutusta ja kaltoinkohtelua sekä muita vainon muotoja; painottaa, että ihmisoikeuksien puolustajien työ on ratkaisevan tärkeää alueen pitkän aikavälin kehitykselle ja vakaudelle; toistaa tässä yhteydessä kehotuksensa panna täysimääräisesti täytäntöön ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat; painottaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden johtajien ja diplomaattien on kaikilla tasoilla tuotava esiin kolmansien maiden hallitusten kanssa yksittäisiä ihmisoikeuksien puolustajia koskevia tapauksia, joissa nämä ovat vaarassa, tarvittaessa myös julkisten lausuntojen, yhteydenottojen ja säännöllisen vuoropuhelun avulla, tavattava ihmisoikeuksien puolustajia, vierailtava näiden luona, kun he ovat pidätettyinä, sekä tarkkailtava heidän oikeudenkäyntejään; painottaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden on lisättävä rahoitustaan ja valmiuksiaan tukea vaarassa olevia ihmisoikeuksien puolustajia myöntämällä hätäavustuksia sekä tukea kansalaisyhteiskunnan suojelumekanismeille, esimerkiksi ProtectDefenders.eu:n kautta; pitää myönteisinä eurooppalaisen demokratiarahaston ja demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen johdonmukaisia pyrkimyksiä edistää demokratian sekä perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittamista EU:n eteläisissä naapurimaissa; vaatii, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on aktiivisesti pyrittävä tekemään yhteistyötä ja tukemaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisoikeuksien puolustajia ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita koko alueella, myös syrjäisillä alueilla ja maaseutualueilla, tuettava hlbti-ihmisten puolustajia, alkuperäiskansojen puolustajia, ympäristö- ja maaoikeuksia ajavia ja naisia, jotka kohtaavat sukupuolensa vuoksi erityisiä riskejä ja uhkia;

16.  suhtautuu myönteisesti tarkistetussa Euroopan naapuruuspolitiikassa esitettyyn yhteisen vastuun käsitteeseen; pitää kuitenkin huolestuttavana mahdollista riskiä, että joissakin kumppanimaissa sallitaan se, että jotkut autoritaariset hallinnot valikoivat prioriteetteja kansallisen ohjelmansa mukaisesti sen sijaan että ne etenisivät demokratian tiellä; pitää siksi erittäin tärkeänä pitkän aikavälin poliittista kehystä ja synergioita, kun laaditaan arabikeväiden jälkeisessä tilanteessa olevia maita koskevia ohjelmia, jotka perustuvat demokratian ensisijaisuuteen, kaikkien demokraattisten poliittisten voimien osallisuuteen sekä oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja perusarvojen ensisijaisuuteen; muistuttaa, että näiden tekijöiden vahvistaminen sekä houkuttelevan taloudellisen ympäristön luominen ja myönteisten uudistusten tukeminen on sekä kumppanimaiden ja niiden väestön että EU:n etujen mukaista, ja kehottaa soveltamaan vahvempaa ehdollisuutta tapauksissa, joissa viranomaiset järjestelmällisesti rikkovat ihmisoikeuksia ; muistuttaa, että kumppanimaille, jotka haluavat jatkaa uudistuksia ja tiivistää poliittista vuoropuhelua ja jotka saavuttavat enemmän edistystä, olisi annettava uusia kannustimia ja tukea, jotka vastaavat niiden pyrkimyksiä ja sitoutumista, ja vaatii tulosperusteista lähestymistapaa, joka perustuu osallistavaan vuoropuheluun, selkeisiin painopisteisiin ja tavoitteisiin; painottaa, että tapauksissa, joissa viranomaiset järjestelmällisesti rikkovat ihmisoikeuksia, EU:n tuki olisi ohjattava uudelleen paikalliselle kansalaisyhteiskunnalle;

17.  tukee kaikkien niiden MENA-alueen asukkaiden, kuten nuorison enemmistön, pyrkimyksiä luoda vapaita, vakaita, vauraita, osallistavia ja demokraattisia maita, jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevia kansallisia ja kansainvälisiä sitoumuksiaan; on tyytyväinen alueen demokraattisiin prosesseihin ja kestävään kumppanuuteen EU:n kanssa; kehottaa EU:ta ottamaan tämän huomioon kaikilla toimintapolitiikan aloilla johdonmukaisuuden lisäämiseksi ja kumppanimaiden tukemiseksi entistä tehokkaammalla tavalla; painottaa, että jotta poliittinen muutos olisi täysin kestävä, sen yhteydessä on tärkeää ja välttämätöntä hyväksyä menneisyys, ja painottaa tältä osin Tunisian totuus- ja ihmisarvokomission tärkeää työtä, joka toimii esimerkkinä koko alueelle;

18.  pitää valitettavana, että tietyissä tapauksissa kahdenvälinen tutkinta- ja oikeusalan yhteistyö EU:n kansalaisten pidätysten tai näihin kohdistuneen väkivallan tai kuoleman osalta on ollut riittämätöntä, kuten italialaisen tutkijan Giulio Regenin tapauksessa; katsoo, että on tärkeää yhdistää tähän muiden alojen yhteistyötä tilanteen parantamiseksi tuntuvasti;

19.  on vakuuttunut siitä, että kun pitkälle meneviä ja laaja-alaisia vapaakauppa-alueita koskevien neuvottelujen edellytykset eivät täyty tai eivät vastaa kyseisten valtioiden toiveita, EU:n olisi tarjottava laajempi pääsy kestävään kauppaan ja kestäviin investointeihin, erityisesti eteläisen Välimeren väestölle ja talouksille, siten että tuetaan tuotantovalmiuksia, infrastruktuurin nykyaikaistamista ja houkuttelevan taloudellisen ympäristön luomista keskittyen kotimaisiin ja alueellisiin markkinoihin sekä edistetään ihmisarvoista työtä, sosiaaliturvaa ja osallistavaa sosioekonomista kehitystä;

20.  katsoo, että koska EU:lla on vaikeuksia löytää uutta tulevaisuuteen suuntautuvaa, oikeuksiin perustuvaa ja ihmiskeskeistä visiota muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikkaansa, on olemassa yhä suurempi riski, että jotkut alueen maat saattavat käyttää rooliaan muuttoliikkeen hillitsemisessä keinona saada enemmän vaikutusvaltaa poliittisessa ja toimintapoliittisessa vuoropuhelussaan EU:n kanssa; katsoo, että MENA-alueen maille on tarjottava enemmän apua, jotta ne selviytyvät Saharan eteläpuolisesta Afrikasta peräisin olevista maahanmuuttajavirroista, ja on tältä osin tyytyväinen EU:n pyrkimyksiin puuttua muuttoliikkeen perimmäisiin syihin, mutta muistuttaa, että pyrkimysten onnistuminen edellyttää vielä lisätoimia; katsoo, että on tärkeää ottaa MENA-alueen kumppanit mukaan yhteisten ratkaisujen täytäntöönpanoon ihmiskaupan kaltaisten kysymysten ratkaisemiseksi; pitää kuitenkin huolestuttavana EU:n ulkopolitiikan käyttöä ”muuttoliikkeen hallinnan välineenä” ja korostaa, että pyrkimysten toimia yhdessä arabikeväiden jälkeisessä tilanteessa olevien maiden, alkuperä- ja kauttakulkumaat mukaan luettuina, kanssa muuttoliikeasioissa on käytävä käsi kädessä ihmisoikeusolojen parantamisen kanssa näissä maissa sekä ihmisoikeuksia ja pakolaisia koskevan kansainvälisen oikeuden kanssa; painottaa, että muuttoliikkeen asettama haaste on yhteinen MENA-alueen maille (lähtö- ja kauttakulkumaat) ja unionin jäsenvaltioille (kohdemaat); korostaa lisäksi sellaisen poliittisen kehyksen merkitystä, jolla edistetään demokraattista, poliittista ja sosioekonomista osallisuutta toisiaan vahvistavina tekijöinä, myös mitä tulee turvallisen ja ihmisarvoisen elämän edellytysten edistämiseen alueella ja pakkosiirtymisten vähentämiseen;

21.  huomauttaa, että on olemassa riski, että EU:n toimet alueella ja jäsenvaltioiden kahdenvälisiin suhteisiin perustuva lähestymistapa vaarantuvat jäsenvaltioiden koordinoimattomien ja yksipuolisten lähestymistapojen vuoksi ja että EU:n kyky poliittiseen vaikuttamiseen saattaa hävitä sen seurauksena; on tyytyväinen komission puheenjohtajan ehdotukseen yksimielisyydestä luopumisesta neuvoston päätöksenteossa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan aloilla, sillä se voisi auttaa EU:ta puhumaan yhdellä äänellä, toimimaan yhtenäisesti selkeän strategian mukaisesti ulkosuhteissaan ja lisäämään vaikutusvaltaansa; katsoo, että Euroopan naapuruuspolitiikan vuoden 2015 tarkistuksen mukainen jäsenvaltioiden tiiviimpi osallistuminen Euroopan naapuruuspolitiikkaan, mikä on myönteistä edistymistä, olisi pantava paremmin täytäntöön; painottaa, että useiden jäsenvaltioiden ja niiden kansojen ja monien eteläisen Välimeren maiden välillä on merkittävät ja syvälliset yhteydet; kehottaa tässä yhteydessä EU:n jäsenvaltioita vahvistamaan toimiensa koordinointia alueella ja tutkimaan tapoja, joilla ne voisivat toimia tehokkaammin;

22.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita korruption torjuntaa koskeva yhteisön säännöstö huomioon ottaen lujittamaan oikeudellista yhteistyötä koskevia ohjelmiaan alueen kumppanimaiden kanssa, jotta voidaan edistää hyvien käytäntöjen vaihtoa ja luoda tehokkaita oikeudellisia välineitä korruption torjumiseksi; katsoo, että eteläisen naapuruston julkishallinnon ja julkisen sektorin uudistusten olisi oltava ensisijainen tavoite yhdessä korruption torjunnan kanssa ja että sitä olisi tavoiteltava lisäämällä rahoitusta, valmiuksien kehittämistä ja tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa sekä tukemalla kansalaisyhteiskunnan toimijoita korruption torjunnan, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden aloilla;

23.  muistuttaa, että ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion edistäminen ja suojeleminen ovat EU:n ulkopolitiikan perustavia osatekijöitä; pitää huolestuttavana EU:n jäsenvaltioiden jatkuvaa aseiden ja turvallisuuslaitteiden, myös sisäisen sorron välineenä käytettävän valvontateknologian, myyntiä alueen viranomaisille, jotka eivät kunnioita ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tiukasti sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä 8. joulukuuta 2008 vahvistettua neuvoston yhteistä kantaa 2008/944/YUTP(10), jossa todetaan muun muassa, että vientiluvat olisi evättävä, jos on olemassa selkeä vaara, että vietävää sotilasteknologiaa tai vietäviä puolustustarvikkeita saatetaan käyttää sisäiseen sortoon tai kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakaviin rikkomisiin; toistaa ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä, teknistä apua ja kauttakulkua koskevan unionin valvontajärjestelmän perustamisesta 17. tammikuuta 2018 esittämissään tarkistuksissa ilmaisemansa kannan(11); kehottaa EU:n jäsenvaltioita katsomaan tämän seikan äärimmäisen merkittäväksi pyrittäessä sopimukseen neuvostossa;

24.  katsoo, että EU:n ja kumppanimaiden kesken Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä sovitut kumppanuuden painopisteet olisi selkeästi mainittava asianomaisessa assosiaatiosopimuksessa, erityisesti sen ihmisoikeuslausekkeessa, koska näin varmistettaisiin, että ihmisoikeudet ovat hyväksyttyjen kumppanuuden painopisteiden olennainen ja monialainen näkökohta, josta on keskusteltava kaikilla tasoilla, erityisesti korkeimmalla poliittisella tasolla, sen sijaan että se jätettäisiin matalan tason alakomiteoiden kokouksiin;

25.  kehottaa lisäämään osallisuutta ja kehottaa paikallista kansalaisyhteiskuntaa osallistumaan tiiviimmin kumppanimaiden tarpeiden kartoittamiseen; suhtautuu myönteisesti Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission pyrkimyksiin laajentaa kansalaisyhteiskunnan ja yksityissektorin osallisuutta ja kannustaa niitä lisäämään toimiaan tämän osalta; painottaa tarvetta varmistaa riippumattoman kansalaisyhteiskunnan, myös rekisteröimättömien ihmisoikeusryhmien ja ihmisoikeuksien puolustajien, osallistuminen, ja pitää valitettavana, että tämä estetään erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa vuoropuhelua ja tukea toteutetaan hallituksen valvonnassa olevien virastojen kautta tai joissa keskitytään pelkästään hallitusta tukeviin järjestöihin; katsoo, että EU:n olisi helpotettava pienten ja paikallisten kansalaisjärjestöjen, työmarkkinaosapuolet mukaan luettuina, mahdollisuuksia hyödyntää saatavilla olevaa rahoitusta, yksinkertaistettava hakuprosessia ja keskityttävä paikallisiin kansalaisjärjestöihin; huomauttaa, että paikallisten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden näkemys on se, että EU keskittyy ensisijaisesti suuriin kansainvälisiin kansalaisjärjestöihin; kehottaa EU:ta investoimaan enemmän resursseja paikallisten kansalaisjärjestöjen valmiuksien kehittämiseen ja edistämään tiiviimpää kumppanuutta niiden ja suurten kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kanssa, sekä parantamaan työmarkkinaosapuolien valmiuksia työmarkkinavuoropuheluun hallituksen kanssa, jotta voidaan lisätä paikallista sitoutumista;

26.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tehostamaan pyrkimyksiään vaihtaa parhaita käytäntöjä, kun on kyse naisten asemasta julkisessa elämässä;

27.  korostaa, että naisten osallistuminen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maiden julkiseen elämään ja heidän voimaannuttamisensa politiikan, talouden ja kulttuurin alalla on ratkaisevan tärkeää vakauden, rauhan ja taloudellisen vaurauden edistämiseksi pitkällä aikavälillä; korostaa, että niissä maissa, joissa arabikevät on johtanut jatkuvaan konfliktiin, naisten osallistuminen rauhanprosessiin ja sovitteluun on olennaisen tärkeää väkivallattoman yhteiskunnan palauttamiseksi; katsoo, että naisten pääsy koulutukseen kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tuella ja sukupuolten tasa-arvo ovat olennaisen tärkeitä tämän saavuttamiseksi;

28.  korostaa, että paikallisviranomaisten vahvistaminen edistää demokratian ja oikeusvaltioperiaatteiden levittämistä; kehottaa siksi kannustamaan hajauttamista ja alueiden voimaannuttamista lisäämällä paikallista autonomiaa; kannustaa ja tukee kumppanuuksia unionin jäsenvaltioiden kanssa sekä hajautetun yhteistyön hankkeita, joita toteutetaan jäsenvaltioiden paikallisviranomaisten johdolla ja joiden avulla pyritään kehittämään kunnallis- ja aluehallintoa alueen maissa;

29.  muistuttaa, että on tärkeää varmistaa EU:n alueella toteuttamille toimille sekä EU:n avustuksille ja investoinneille riittävä näkyvyys vahvistetulla strategisella viestinnällä, julkisuusdiplomatialla, ihmisten välisillä yhteyksillä, kulttuuridiplomatialla, koulutus- ja akateemisen alan yhteistyöllä ja ulkopuolisiin maihin kohdistuvilla toimilla unionin arvojen edistämiseksi; kehottaa erityisesti palauttamaan EU:n eteläisen Välimeren erityisedustajan tehtävän ja katsoo, että erityisedustajan olisi johdettava EU:n yhteistyötä alueen kanssa ja erityisedustaja voisi lisätä EU:n näkyvyyttä;

30.  katsoo, että kunkin EU:n edustuston olisi harkittava säännöllisten kuulemisten järjestämistä asiantuntijoiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa ja perustettava erityisesti korkean tason neuvoa-antavia neuvostoja, jotka kuvastavat asianomaisen maan sosiaalista, taloudellista ja poliittista moninaisuutta ja koostuvat talousalan, tiedotusvälineiden, kulttuurialan, tiedeyhteisön ja kansalaisyhteiskunnan johtajista sekä merkittävistä nuorisojohtajista sekä työmarkkinaosapuolista ja ihmisoikeuksien puolustajista, jotka esittävät kantansa EU:n suunnittelemiin poliittisiin painopisteisiin ja toimintapolitiikan rakenteisiin, jotta voidaan lisätä EU:n valmiuksia lisätä poliittista ja toiminnallista vaikutusta sekä edistää edunsaajamaiden sitoutumista ja laaja-alaista tukea;

31.  on vakuuttunut, että nuorten olisi oltava EU:n toiminnan pääkohteita alueella ja että olisi noudatettava moniperusteista lähestymistapaa; kehottaa valtavirtaistamaan nuorisopolitiikat kaikkiin unionin toimintapolitiikkoihin MENA-alueella; katsoo, että on tärkeää suunnitella kestäviä ratkaisuja suhteessa nuorisotyöllisyyshaasteen laajuuteen, ja painottaa, että on tärkeää edistää ihmisarvoisia työpaikkoja, yrittäjyyttä ja mahdollisuuksia toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana; ehdottaa tässä yhteydessä, että jokainen EU:n edustusto perustaa epävirallisia nuorisotoimikuntia, jotka koostuvat poliittisista, talousalan, tiedotusvälineiden, kulttuurialan ja kansalaisjärjestöjen nuorista johtajista, jotta he voisivat esittää kantansa poliittisiin painopisteisiin ja EU:n toimintapolitiikan vaikutusmahdollisuuksiin ja esittää niitä koskevia neuvoja asianomaisessa maassa ja jotta voidaan lisätä toimintavaihtoehtoja koskevaa vastuuvelvollisuutta; kehottaa Euroopan poliittisia ryhmiä ja ajatushautomoita käynnistämään tiiviin vaihdon MENA-maiden aktiivisten paikallisten nuorten kanssa heidän vaikutusmahdollisuuksiensa, koulutuksensa ja valmiuksiensa kehittämisen edistämiseksi, jotta he voivat asettua ehdolle paikallisvaaleissa ja toimia myönteisen muutoksen edistäjinä omassa maassaan;

32.  kehottaa EU:ta auttamaan kumppaneitaan puuttumaan radikalisoitumisen perimmäisiin syihin, kuten köyhyyteen, työttömyyteen ja sosiaaliseen ja poliittiseen syrjäytymiseen sekä yhteiskunnan kyvyttömyyteen vastata kansalaisten tarpeisiin ja luoda mahdollisuuksia nuorille, vahvistamalla MENA-alueen kanssa tehtävää yhteistyötä, jossa keskiössä ovat ihmiset, erityisesti nuoret; kehottaa EU:ta tukemaan nuorten yrittäjyyttä esimerkiksi kannustamalla ja tukemalla investointeja uusyrityksiin; katsoo, että EU:n aluetta koskevissa toimissa olisi painotettava osallistavaa taloudellista ja sosiaalista kehitystä, jotta edistetään työpaikkojen luomista, nuorten työllistymistä, paremmin työmarkkinoiden tarpeisiin vastaavan koulutuksen tarjoamista ja työlainsäädännön uudistamista sekä uudistuksia, joilla pyritään luomaan erityisesti kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin keskittyviä vahvoja yleisiä sosiaaliturvajärjestelmiä; kehottaa EU:ta osoittamaan lisää varoja toimiin, joilla pyritään parantamaan koulutuksen ja terveydenhuollon kaltaisten laadukkaiden peruspalvelujen saatavuutta kaikille, sekä lisäämään pyrkimyksiään vahvistaa työmarkkinavuoropuhelua sekä edistää yhdistymisvapautta, oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen, ilmaisunvapautta, lehdistönvapautta ja korruption torjuntaa koskevia lainsäädäntöuudistuksia sekä varmistamaan luonnonvarojen ja tiedon saatavuuden vakauden sekä avoimen, dynaamisen ja selviytymiskykyisen yhteiskunnan keskeisinä osatekijöinä;

33.  pitää erittäin huolestuttavana jännitteiden kiristymistä alueella; tuomitsee sen, että uskontojen välisiä eroja käytetään poliittisten kriisien ja uskontokuntien välisten sotien lietsomiseen;

34.  kehottaa EU:ta tukemaan voimakkaasti MENA-alueen maita niiden torjuessa uskonnollisen radikalismin vaaroja, joille erityisesti työttömät nuoret ovat alttiita;

35.  katsoo, että tarvitaan välttämättä mekanismeja, joilla lopetetaan terrorismin rahoittaminen sellaisten offshore-yhteisöjen kautta, joissa on mukana valtioita ja rahoituslaitoksia, sekä asekauppa ja energiavarojen ja raaka-aineiden ostaminen ja myyminen, joka hyödyttää terroristiryhmiä;

36.  painottaa ilmastonmuutoksen, aavikoitumisen ja vesipulan haasteita, jotka vaikuttavat suuresti alueeseen; kehottaa voimakkaasti poliittisia päätöksentekijöitä sekä EU:n ja MENA-alueen toimijoita tehostamaan yhteistyötään kumppanimaiden, myös paikallisviranomaisten ja kansalaisjärjestöjen, kanssa energiaturvallisuuden alalla edistämällä uusiutuvaa ja kestävää energiaa ja energiatehokkuustavoitteita, jotta edistetään Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoa; painottaa, että alueella on mahdollisuus edistyä energiasiirtymässään lisäämällä uusiutuvista lähteistä saatavan energian käyttöä, mihin liittyy monissa MENA-alueen maissa suurta taloudellista potentiaalia; korostaa kestävän kasvun ja uusien työpaikkojen mahdollisuuksia, joita tämä toisi mukanaan, sekä mahdollisuuksia alueelliseen yhteistyöhön energian ja ilmastonmuutoksen aloilla; painottaa mahdollisuuksia, joita maakaasuvarantojen löytyminen hiljattain itäiseltä Välimereltä voi tarjota kaikille asianomaisille valtioille;

37.  painottaa, että yksityisen sektorin avautuminen sekä talouden monipuolistaminen voivat edistää kovasti kaivattujen työpaikkojen syntymistä alueella erityisesti nuorille ja naisille; on tyytyväinen myönteisiin merkkeihin matkailualan elpymisestä alueella, tunnustaa sen suuren potentiaalin kestävän kasvun ja työllistymismahdollisuuksien edistämisessä ja kehottaa EU:ta kiinnittämään erityistä huomiota infrastruktuuriin ja/tai turvallisuuteen liittyviä haasteita kohtaaviin alueisiin ja tukemaan niitä; kehottaa EU:ta vahvistamaan tukeaan valtioille, jotka ovat halukkaampia edistymään demokratisoitumisessa, oikeusvaltiossa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisessa käyttäen kaikkia sen käytettävissä olevia rahoitusvälineitä makrotaloudellisesta avusta Euroopan naapuruusvälineeseen, Euroopan ulkoiseen investointiohjelmaan sekä tulevaan naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineeseen;

38.  muistuttaa, että on hyödynnettävä yhä laajemmassa määrin pitkälti hyödyntämättä jäänyttä alueen yksityisen sektorin innovointipotentiaalia ja dynamiikkaa; kehottaa EU:ta tehostamaan tämän vuoksi vuoropuheluaan, rahoitusapuaan ja teknistä apuaan; on tyytyväinen Startup Europe Mediterranean (SEMED) -aloitteen kaltaisiin aloitteisiin startup-yritysten, sijoittajien, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja poliittisten päätöksentekijöiden verkoston kartoittamiseksi ja perustamiseksi molemmin puolin Välimerta keskeisenä toimena innovointia, työpaikkojen luomista ja kestävää talouskasvua koskevan yhteistyön stimuloimiseksi;

39.  painottaa, että on tärkeää yhdistää kaikki uudistukset ja investoinnit sekä EU:n aluetta koskevat toimet kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen ja kestävään kehitykseen yleisesti;

40.  korostaa parlamentaarisen diplomatian sekä parlamentin eteläisen naapuruston vastapuolien kanssa säännöllisesti järjestämien parlamenttien välisten kahdenvälisten kokousten lisäarvoa välineenä, jolla vaihdetaan kokemuksia ja edistetään keskinäistä ymmärrystä; painottaa tässä yhteydessä parlamentaaristen sekavaliokuntien merkitystä ainutlaatuisena välineenä laatia kunnianhimoista yhteistä toimintapolitiikkaa EU:n ja sen lähimpien kumppanien välillä; kannustaa EU:n kansallisia parlamentteja pitämään kahdenvälisiä parlamenttien välisiä kokouksia Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa; korostaa jälleen, että kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin poliittiset puolueet voivat vaikuttaa asiaan; katsoo, että vuoropuhelu Euroopan parlamentin, EU:n kansallisten parlamenttien ja eteläisten naapurimaiden parlamenttien välillä voisi tarjota erittäin arvokkaan tilaisuuden edistää alueellista vuoropuhelua ja yhteistyötä eteläisissä naapurimaissa; huomauttaa tässä yhteydessä, että Välimeren unionin parlamentaarisella edustajakokouksella voi olla tärkeä rooli paikkana, jossa alueellinen yhdentyminen ja kunnianhimoiset poliittiset ja taloudelliset ohjelmat voitaisiin aktivoida; panee merkille Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen ja Välimeren parlamentaarisen yleiskokouksen päällekkäisyyden; katsoo, että Välimeren unionin parlamentaarisella edustajakokouksella olisi oltava tärkeämpi tehtävä Välimeren unionin alueellisessa kehyksessä, jotta se takaisi Välimeren unionin toiminnan avoimuuden ja parlamentaarisen valvonnan, etenkin sen hyväksymien hankkeiden osalta;

41.  korostaa, että naiset voivat olla vahvoja toimijoita rauhan edistämisessä ja rakentamisessa, konfliktien ratkaisussa ja vakautusprosesseissa, ja korostaa naisten elintärkeää roolia radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä sekä väkivaltaisten ääriliikkeiden ja terrorismin torjumisessa; muistuttaa, että naisten osallistuminen strategian suunnitteluun ja täytäntöönpanoon päätöksentekoprosessin kaikilla tasoilla edistää politiikkatoimien ja ohjelmien tehokkuutta ja kestävyyttä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan MENA-alueen naisia ja järjestöjä, jotka puolustavat ja edistävät heidän oikeuksiaan; korostaa, että konfliktiin liittyvän seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten on saatava helposti oikeussuojaa ja voitava hyödyntää siirtymäkauden oikeusjärjestelyjä;

42.  toistaa Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen kehotuksen edistää sukupuolten välisiä kuiluja koskevaa Euro–Välimeri-alueen hanketta, johon olisi sisällytettävä analyysi naisedustajien osuudesta kansallisissa ja alueellisissa parlamenteissa sekä paikallisissa elimissä; katsoo, että Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen naisten oikeuksien komitealle ja Euroopan parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle olisi annettava vuosittain tietoja sukupuolten eriarvoisuutta koskevista indikaattoreista Euro–Välimeri-alueella;

43.  painottaa, että naisten oikeudet, naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, sukupuolten tasa-arvo, lasten oikeudet, uskonnon- tai vakaumuksenvapaus sekä etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen ja haavoittuvaisten ryhmien, vammaiset ja hlbtqi-ihmiset mukaan luettuina, oikeus syrjimättömyyteen ovat perusoikeuksia ja EU:n ulkoisten toimien keskeisiä periaatteita;

44.  vaatii vahvistamaan sukupuolten tasa-arvoa ja Euroopan naapuruuspolitiikan naisten oikeuksia koskevaa ulottuvuutta toisen sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan toimintasuunnitelman painopisteiden mukaisesti; on tyytyväinen joissakin maissa äskettäin hyväksyttyihin uudistuksiin, jotka koskevat esimerkiksi uhriensa kanssa naimisiin menevien raiskaajien vapauttamista, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perintöoikeutta; kehottaa tehostamaan näiden lakien noudattamisen valvontaa; pitää kuitenkin huolestuttavana, että yleisesti naisten asema ei ole parantunut useimmissa arabikevään maissa; korostaa, että naisten osallistuminen ja voimaannuttaminen julkisessa elämässä sekä politiikan, talouden ja kulttuurin alalla alueen maissa on ratkaisevan tärkeää vakauden, rauhan ja taloudellisen vaurauden edistämiseksi pitkällä aikavälillä; katsoo, että naisten pääsy koulutukseen on olennaisen tärkeää tämän saavuttamiseksi; pitää lisäksi huolestuttavana, että naisten osallistuminen työmarkkinoille on alueella maailman alhaisinta, mistä seuraa sosiaalista syrjäytymistä ja merkittäviä tappioita kokonaistaloudelle; painottaa, että on tärkeää puuttua tähän kysymykseen kestävän talouskasvun ja sosiaalisen koheesion olennaisena osatekijänä; toteaa myös, että naisten oikeuksien puolustajiin sovelletaan mielivaltaisia pidätyksiä ja kohdistetaan oikeudellista häirintää, mustamaalauskampanjoita ja pelottelua;

45.  tuomitsee laajan hlbti-ihmisten ja näiden oikeuksien puolustajien vainon kaikkialla MENA-alueella, myös oikeudellisen häirinnän, kidutuksen, fyysisen väkivallan ja mustamaalauskampanjat; kehottaa komissiota, Euroopan parlamenttia ja jäsenvaltioita puolustamaan aktiivisesti ja jatkuvasti ihmisoikeuksien, myös hlbtqi-ihmisten oikeuksien, jakamattomuutta yhteistyössään MENA-alueen valtioiden kanssa sekä painottamaan, että näitä oikeuksia on vaalittava valtion käytännöissä ja lainsäädännössä;

46.  kehottaa MENA-alueen maita osallistumaan aktiivisesti kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan; kehottaa MENA-alueen maita allekirjoittamaan ja ratifioimaan Istanbulin yleissopimuksen, jonka avulla pyritään torjumaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa, perheväkivalta ja naisten sukuelinten silpominen mukaan luettuina; kehottaa erityisesti niitä maita, jotka eivät ole vielä sitä tehneet, tarkistamaan lainsäädäntöään lisäämällä siihen sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja kunniamurhia koskevat sanamuodot ja säätämällä tällaisilla teoilla uhkailun rangaistavaksi ja määräämällä kaikista tällaisista rikoksista ankarampia rangaistuksia;

47.  kehottaa MENA-alueen maita panemaan täytäntöön Pekingin toimintaohjelman toimenpiteet, jotka koskevat naisten pääsyä koulutukseen ja terveydenhoidon saatavuutta keskeisenä ihmisoikeutena, joka kattaa vapaaehtoisen perhesuunnittelun sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden hoidon ja niihin liittyvät oikeudet, kuten ilmaisten ehkäisyvälineiden, raskaudenkeskeytyksen sekä tyttöjen ja poikien sukupuoli- ja parisuhdekasvatuksen saatavuuden;

48.  pitää huolestuttavana julkisen terveydenhuollon palvelujen saatavuutta ja erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevia rajoituksia erityisesti maaseudulla asuvien naisten ja tyttöjen tapauksessa;

49.  kehottaa kaikkia Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maita ratifioimaan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja poistamaan kaikki sitä koskevat nykyiset varaumat; kehottaa näitä maita myös toteuttamaan asianmukaisia toimia sukupuolten tasa-arvon vahvistamiseksi yhteiskunnassa esimerkiksi hyväksymällä yhteistyössä naisten oikeuksien järjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa kansallisia toimintasuunnitelmia, joihin sisältyy tehokkaita sukupuolten tasa-arvoa edistäviä toimenpiteitä;

50.  katsoo, että EU:n olisi kehitettävä kattavampi lähestymistapa koulutusuudistusten tukemiseen kumppanimaissa ja osoitettava asianmukaiset resurssit ja ohjelmat varhaisopetukselle esikoulu mukaan luettuna, sekä varmistettava osaamisen ja taitojen, myös digitaalisten taitojen, kehittäminen, asianmukainen ammatillinen ja yleissivistävä koulutus sekä yrittäjyyskoulutusohjelmat, kriittinen ajattelutaito sekä yhteiskunnallinen tietoisuus koko yhteiskunnassa hyvin nuoresta iästä alkaen; painottaa, että laadukkaan koulutuksen tarjoaminen on tärkeä keino antaa nuorille vaikutusmahdollisuuksia ja vahvistaa sosiaalista koheesiota;

51.  suhtautuu myönteisesti Välimeren unionin sihteeristön laatimiin ohjelmiin, kuten Med4Jobs-ohjelmaan, jolla edistetään nuorten ja naisten työllistettävyyttä Välimeren maissa; kehottaa Välimeren unionin jäsenvaltioita valtuuttamaan sihteeristönsä keskittämään työnsä MENA-alueen maiden taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen, jotta voidaan tukea niiden siirtymäprosessin vahvistamista keskittyen erityisesti naisiin ja tyttöihin;

52.  kehottaa jälleen komissiota ottamaan käsittelyyn Euroopan parlamentin ehdotuksen, joka koskee sellaisen Erasmus+-ohjelmaan sisältyvään kunnianhimoisen Euro–Välimeri-alueen erillisen Erasmus-ohjelman perustamista, johon kohdennetaan varoja, jolla on kunnianhimoiset puitteet soveltamisalan ja resurssien osalta ja jossa painotetaan ei ainoastaan alemman perusasteen koulutusta, ylemmän perusasteen koulutusta ja korkea-asteen koulutusta, vaan myös ammatillista koulutusta ja oppisopimuskoulutusta; muistuttaa jälleen, että nuoriin investoiminen muodostaa vankan perustan alueen pitkän aikavälin selviytymiskyvylle ja vauraudelle; kehottaa komissiota ja parlamenttia laajentamaan Euroopan unionin vierailuohjelman soveltamis- ja osallistumisalaa sekä helpottamaan nuorten ja naispuolisten poliittisten johtajien osallistumista; kehottaa lisäksi EU:ta tukemaan uudistuksia, joilla pyritään nykyaikaistamaan näiden maiden koulutusjärjestelmiä;

53.  palauttaa mieleen tukensa akateemisten ja ammatillisten koulutusohjelmien rahoittamiselle ammattitaitoisen reservin luomiseksi MENA-alueen maihin sekä Erasmus+:n ammatillisen koulutuksen liikkuvuuden kaltaisille toimille, joita olisi laajennettava mahdollisuuksien mukaan kaikkiin MENA-alueen maihin joustavien ja kehittyvien välineiden, esimerkiksi liikkuvuuskumppanuuksien, avulla;

54.  tuomitsee jälleen kerran kaikki konfliktin aikana tapahtuneet julmuudet ja laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset ja erityisesti ne, joihin ovat syyllistyneet Assadin hallinnon joukot myös liittolaistensa tuella sekä YK:n terroristijärjestöjen luettelossa olevat järjestöt; pitää erittäin valitettavana, että toistuvat alueelliset ja kansainväliset pyrkimykset sodan päättämiseksi ovat epäonnistuneet, ja kehottaa uudistettuun ja tiiviiseen maailmanlaajuiseen yhteistyöhön rauhanomaisen, kestävän ratkaisun löytämiseksi konfliktiin; korostaa, että Syyriassa tehtyjä hirvittäviä rikoksia ei saa suvaita tai jättää rankaisematta; toistaa kehotuksensa vastuussa olevien riippumattomasta, puolueettomasta, perusteellisesta ja uskottavasta tutkinnasta ja syytetoimista heitä vastaan ja tukee Syyrian arabitasavallassa tehtyjä kansainvälisiä rikoksia käsittelevän kansainvälisen, puolueettoman ja riippumattoman mekanismin (IIIM) maaliskuusta 2012 lähtien tekemää työtä; kehottaa lisäksi tukemaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja kansalaisjärjestöjä, jotka keräävät ja auttavat säilyttämään todisteita ihmisoikeusloukkauksista ja humanitaarisen oikeuden loukkauksista;

55.  pitää valitettavana, että Euroopan naapuruuspolitiikan vuoden 2015 tarkistamisen jälkeen vain yhdessä, 18. toukokuuta 2017 annetussa kertomuksessa tarkistetun Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanosta (JOIN(2017)0018) on arvioitu kehitystä naapurustossa aluetasolla, vaikka vuoden 2015 naapuruuspolitiikan tarkistamista koskeneessa tiedonannossa sitouduttiin laatimaan säännöllisiä kertomuksia maakohtaisten kertomusten lisäksi naapuruston tasolla ja sisällyttämään niihin tietoja perusvapauksista, oikeusvaltiosta, sukupuolten tasa-arvosta ja ihmisoikeuskysymyksistä; kehottaa sisällyttämään maakohtaisiin ja alueellisiin kertomuksiin EU:n ja jäsenvaltioiden toimintapolitiikkaa koskevia asianmukaisia tulosanalyysejä sekä ihmisoikeuksia koskevia vaikutustenarviointeja;

56.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle.

(1)

https://europa.eu/globalstrategy/sites/globalstrategy/files/eugs_fi_version.pdf

(2)

EUVL L 77, 15.3.2014, s. 27.

(3)

EUVL L 77, 15.3.2014, s. 85.

(4)

EUVL C 265, 11.8.2017, s. 110.

(5)

EUVL C 265, 11.8.2017, s. 98.

(6)

EUVL C 204, 13.6.2018, s. 100.

(7)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0119.

(8)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0227.

(9)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0449.

(10)

EUVL L 335, 13.12.2008, s. 99.

(11)

EUVL C 458, 19.12.2018, s. 187.


PERUSTELUT

On kulunut kahdeksan vuotta siitä, kun MENA-alueella tapahtui useita suuria mullistuksia ja kansannousuja, jotka tunnetaan nimellä arabikevät. Tämä oli eittämättä alueen todellisuutta muuttanut tapahtuma, jolla oli hyvin erilaisia seurauksia kussakin maassa.

Kyseessä oli poikkeuksellinen tapahtumasarja, johon osallistui suuria määriä arabiväestöä, joka protestoi autoritaarisia hallituksia vastaan ja vaati enemmän vapautta, yhteiskunnallista osallistumista, enemmän oikeuksia, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja osallisuutta.

Yksi erityisen aktiivinen väestöryhmä tuona aikana olivat nuoret, joilla oli hyvin erilainen tausta ja erilaiset vaatimukset ja toiveet. On erityisen tärkeää ottaa huomioon, kuinka heidän vaatimuksiinsa vastattiin, sillä kyseessä oli alueen väestökehityksen mukaisesti suuri yhteiskunnan osa, joka oli eri syistä jäänyt jälkeen, syrjäytynyt, jäänyt työttömäksi ja jolla oli vain vähän toivoa tilanteen parantumisesta.

Tässä mietinnössä käsitellään Maghreb- ja Mashrek-alueiden maita, jotka muodostavat Välimeren eteläisen rannan ja osan itäistä rantaa (Marokko, Algeria, Tunisia, Libya, Egypti, Libanon, Jordania ja Syyria).

Mietinnön tarkoituksena on arvioida näiden maiden tilannetta kahdeksan vuotta arabikevään jälkeen, kartoittaa suuntauksia ja arvioida erityisesti Euroopan unionin antamaa vastausta, sillä suuri osa alueen kansalaisista pitää unionia vapauden, demokratian ja vaurauden mallina. Mietinnössä kartoitetaan EU:n toimintapolitiikan puutteita ja tehdään ehdotuksia ottaen huomioon joitakin esille tulleita parhaita käytäntöjä.

Vaikka ei ole mahdollista eikä oikeudenmukaista tarjota yhtä ratkaisua, joka sopisi kaikille asianomaisille maille, koska jokaisen olosuhteet ja tilanne ovat erilaiset, on mahdollista esittää joitakin ehdotuksia, jotka soveltuvat ainakin osalle maista, ja ottaa esille joitakin nykyisiä käytäntöjä, joita voidaan soveltaa muissa maissa.

Kun tarkastellaan EU:n toimintavaihtoehtoja alueella, yksi keskeinen tekijä on kulttuurin muutos, jonka sai aikaan Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelu vuonna 2015. Siihen saakka EU:n toimintapolitiikalle oli ollut ominaista arvoihin perustuva ”enemmän enemmällä” -lähestymistapa, mutta alueella puhjenneet konfliktit, terrorismin uhka ja myöhemmin pakolaiskriisi johtivat uudelleentarkastelun tekemiseen – EU:n jäsenvaltioiden pyynnöstä – jotta EU:n toiminta keskittyisi pääasiassa turvallisuuteen ja kyseisten maiden vakauttamiseen pikemmin kuin demokratiakehityksen tukemiseen. Vaikka tähän toimintapolitiikkaan liittyy joitakin etuja, kuten yhteistä vastuuta koskevan periaatteen käyttöönotto, on myös totta, että sen seurauksena jotkut kyseisistä maista ovat ainakin osittain luopuneet demokraattisista uudistuksista ja hyödyntävät rooliaan muuttoliikkeen hillitsemisessä ja terrorismin vastaisessa yhteistyössä saadakseen etuja ja rahoitusta EU:lta joka tapauksessa ja käyttämällä usein myös hyväkseen ristiriitaisuuksia, joita esiintyy niiden ja EU:n jäsenvaltioiden kahdenvälisten suhteiden sekä EU:n lähestymistavan välillä, mikä heikentää unionia ja sen ulkoisen toiminnan uskottavuutta.

Samalla se teki lopullisesti selväksi sen, että näitä maita koskevassa EU:n toimintapolitiikassa oli lopetettava ylhäältä alas -lähestymistavan noudattaminen ja että siinä olisi pikemminkin otettava huomioon kunkin maan toiveet ja tarpeet. On perusteltua väittää, että tämän pitäisi johtaa myös siihen, että paikallista kansalaisyhteiskuntaa kuullaan, sillä se edustaa maata ja kansalaisia usein paremmin kuin hallintoviranomaiset. Mietinnössä painotetaan paikallisten kansalaisjärjestöjen osallistumisen lisäämistä.

Alue kärsii edelleen suurelta osin kansannousujen seurauksista, vaikkakin vaihtelevassa määrin. Jotkut kysymykset saattavat olla kiireellisimpiä joissakin maissa (konfliktin lopettaminen, sovintoprosessin aloittaminen, ihmisoikeustilanteen parantaminen jne.), mutta kaikille maille on yhteistä huono taloudellinen suorituskyky, jota pahentavat ulkoiset tapahtumat, kuten maailmanlaajuinen finanssikriisi, tai osittain ulkoiset tapahtumat, kuten vuonna 2014 alkanut öljyn hinnan lasku. Kyse on niiden talousmallista, joka nojautui vuosikymmenten ajan valtiontukiin ja julkisen sektorin työpaikkoihin. Nyt kun näistä ja muista syistä valtioiden talousarvioihin kohdistuu paljon paineita, aidon yksityissektorin puuttuminen, nykyiset liiketoiminnan esteet, suorien ulkomaisten investointien väheneminen, infrastruktuurin heikko kunto ja matkailun väheneminen ovat selvästi joitakin suurimpia haasteita, jotka nämä maat kohtaavat. Näihin kaikkiin liittyy erittäin korkea nuorisotyöttömyys, joka on yksi protesteihin johtanut tekijä ja joka on edelleen korkea, ellei pahempi kuin vuonna 2011. Työmahdollisuuksien tarjoaminen, yrittäjyyden edistäminen, koulutuksen laadun parantaminen ja nuorten ottaminen mukaan päätöksentekoon ovat keskeisiä tekijöitä ongelman ratkaisemisessa, ja tämä on otettava huomioon EU:n toimissa, kun suunnitellaan aluetta koskevaa EU:n toimintapolitiikkaa.

Kaduilla mieltään osoittavan arabiväestön, erityisesti nuorten, odotusten täyttäminen ei ole helppo tehtävä ja se vaatii aikaa ja paljon työtä ja poliittista tahtoa. Se on kuitenkin välttämätöntä, jos näiden maiden halutaan muuttuvan ”vakaiksi” ja selviytymiskykyisiksi pitkällä aikavälillä. Tämä ei ole pelkästään EU:n strategisten etujen vaan myös EU:n perusarvojen mukaista.


NAISTEN OIKEUKSIEN JA SUKUPUOLTEN TASA-ARVON VALIOKUNNAN LAUSUNTO (24.1.2019)

ulkoasiainvaliokunnalle

arabikevään jälkeisestä ajasta: Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen tulevaisuus

(2018/2160(INI))

Valmistelija: Maria Arena

EHDOTUKSET

Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pyytää asiasta vastaavaa ulkoasiainvaliokuntaa sisällyttämään seuraavat ehdotukset päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy:

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvosta vuonna 2017 julkaistun Maailman talousfoorumin raportin ”The Global Gender Gap Report 2017”,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW),

–  ottaa huomioon Roomassa toukokuussa 2017 pidetyssä Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen 13. täysistunnossa hyväksytyn naisten oikeuksien komitean suosituksen naisten osallistumisesta johtotehtäviin ja päätöksentekoon sekä siihen liittyvistä haasteista ja näkymistä,

–  ottaa huomioon Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman syyskuulta 1995 ja kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (Kairon konferenssi) toimintaohjelman syyskuulta 1994 sekä niiden tarkistuskonferenssien tulokset,

–  ottaa huomioon kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteet 1, 4, 5, 8, 10 ja 13,

–  ottaa huomioon Dohassa Qatarissa 26. marraskuuta–8. joulukuuta 2012 järjestetyn ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 18. konferenssin (COP 18) ja sen päätöksen edistää sukupuolten tasa-arvoa ja parantaa naisten osallistumista UNFCCC:n neuvotteluihin ja osapuolten edustamiseen puitesopimuksen tai Kioton pöytäkirjan nojalla perustetuissa elimissä (päätös 23/CP.18),

–  ottaa huomioon UNFCCC:n osapuolten 21. konferenssin (COP 21), joka järjestettiin Pariisissa Ranskassa 30. marraskuuta–12. joulukuuta 2015,

–  ottaa huomioon UNFCCC:n osapuolten 22. konferenssin (COP 22), joka järjestettiin Marrakechissa Marokossa 7.–18. marraskuuta 2016, sekä sen sukupuolten tasa-arvoa ja ilmastonmuutosta koskevan päätöksen, jolla jatketaan Liman toimintaohjelmaa sukupuolten tasa-arvosta (päätös 21/CP.22),

–  ottaa huomioon EU:n toimintasuunnitelman 2016–2020 sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (GAP II),

–  ottaa huomioon asiakirjan Strateginen sitoutuminen sukupuolten tasa-arvon edistämiseen vuosina 2016–2019,

A.  ottaa huomioon, että vuoden 2011 arabimaiden kansannousujen seurauksena vanhat rakenteet murtuivat ja syntyi kansalaisvaikuttamisen aalto, jossa naiset ovat tärkeitä toimijoita; ottaa huomioon, että tämä siirtymä ei ole vielä kuitenkaan johtanut siihen, että naiset osallistuisivat yhä enemmän sellaisten politiikkojen, lakien ja oikeuksien muotoilemiseen, jotka määräävät heidän vaikutusvaltansa omissa yhteiskunnissaan;

B.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon edistämisessä maailmanlaajuisesti saavutetusta edistyksestä huolimatta Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen naiset ovat edelleen aliedustettuina kaikilla elämänaloilla, erityisesti työelämässä sekä talouselämässä ja politiikassa;

C.  toteaa, että monet tytöt pakotetaan edelleen varhaisavioliittoon ja että he keskeyttävät koulunkäynnin eivätkä pysty hyödyntämään täysimääräisesti ansaitsemismahdollisuuksiaan Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella; toteaa, että naisten sukuelinten silpominen on joissakin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maissa edelleen laajalle levinnyt käytäntö;

D.  ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuvan väkivallan ja erityisesti seksuaalisen häirinnän uhrien syyllistäminen on edelleen huolestuttavan yleistä; ottaa huomioon, että viranomaiset ja muut instituutiot eivät usein tuomitse tällaisia tekoja;

E.  ottaa huomioon, että lait eivät ole lainkaan yhtenäisiä koko alueella, mutta useimmissa maissa samaa sukupuolta olevien aikuisten vapaaseen tahtoon perustuvia kahdenkeskisiä sukupuolisuhteita pidetään rikoksena;

F.  ottaa huomioon, että naispuolisilla ihmisoikeuksien puolustajilla on ollut keskeinen rooli aktiivisina muutosvoimina alueella ja että he ovat kannattaneet lainsäädännön muutoksia toimintapolitiikkoihin, jotka edelleen institutionalisoivat syrjinnän; ottaa huomioon, että naispuoliset ihmisoikeuksien puolustajat ja hlbti-ihmisten oikeuksien puolustajat Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella ja sen ulkopuolella kyseenalaistavat ja haastavat rohkeasti yhteiskunnallisia normeja ja kohtaavat samalla monenlaisia esteitä, joihin kuuluvat uhkailu, ahdistelu, herjaus, leimautuminen, sosiaalinen painostus, pidätys, kidutus, vankeus, matkustuskiellot, sieppaukset ja muut väkivallanteot;

G.  toteaa, että UNFCCC:n osapuolet päättivät COP 18 -konferenssissa hyväksyä tavoitteen, joka koskee sukupuolten tasapuolisen edustuksen saavuttamista puitesopimuksen ja Kioton pöytäkirjan mukaisesti perustetuissa elimissä, jotta lisätään naisten osallistumista ja varmistetaan tehokkaampi ilmastonmuutospolitiikka, jossa tarkastellaan oikeudenmukaisesti naisten ja miesten tarpeita, ja seurata edistystä kohti sukupuolten tasapuolisen edustuksen tavoitteen saavuttamista edistettäessä sukupuolinäkökulman huomioon ottavaa ilmastopolitiikkaa (päätös 23/CP.18);

H.  toteaa, että UNFCCC:n osapuolten COP 20 -konferenssissa päätöksellä 18/CP.20 hyväksytty Liman toimintaohjelma sukupuolten tasa-arvosta lisää painetta parantaa sukupuolten tasa-arvoa osapuolten edustuksessa ja edistää sukupuolinäkökulman huomioon ottamista ilmastonmuutospolitiikan kehittämisessä ja toteuttamisessa;

I.  toteaa, että COP 21 -konferenssissa hyväksytyssä Pariisin sopimuksessa vahvistetaan, että sukupuolitietoiset ilmastotoimet on sisällytettävä sopimuksen täytäntöönpanon kaikkiin näkökohtiin;

1.  pitää valitettavana, että naisten asema ei ole parantunut ja on jopa taantunut(1) useimmissa arabikevään maissa, vaikka näiden maiden naiset olivat osa arabikevääseen johtaneiden tapahtumien muutosvoimia ja heillä on ollut aktiivinen rooli demokratialiikehdinnässä sekä sosiaalisten, poliittisten ja kansalaisoikeuksien edistämisessä; panee kuitenkin merkille, että joissakin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maissa on tämän liikehdinnän jälkeen toteutettu sukupuolten tasa-arvoa edistäviä lainsäädäntöuudistuksia, mutta ne eivät ole kuitenkaan herättäneet kaikilta osin vastakaikua, koska sopiviin tietoisuutta lisääviin välineisiin ei ole investoitu;

2.  korostaa, että naisten osallistuminen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maiden julkiseen elämään ja heidän voimaannuttamisensa politiikan, talouden ja kulttuurin alalla on ratkaisevan tärkeää vakauden, rauhan ja taloudellisen vaurauden edistämiseksi pitkällä aikavälillä; korostaa, että niissä maissa, joissa arabikevät on johtanut jatkuvaan konfliktiin, naisten osallistuminen rauhanprosessiin ja sovitteluun on olennaisen tärkeää väkivallattoman yhteiskunnan palauttamiseksi; katsoo, että naisten pääsy koulutukseen kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tuella ja sukupuolten tasa-arvo ovat olennaisen tärkeitä tämän saavuttamiseksi;

3.  toteaa, että naisten ja tyttöjen pääsy koulutukseen on olennaisen tärkeää heidän roolinsa kasvattamiseksi kaikilla näillä aloilla; katsoo, että naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa edistävät kansalaisyhteiskunnan järjestöt voivat myötävaikuttaa naisten voimaannuttamiseen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maissa; kehottaakin unionia tukemaan enemmän näitä kansalaisyhteiskunnan järjestöjä alueella jo aiemmin menestyneiden erilaisten aloitteiden pohjalta;

4.  korostaa, että arabikeväästä huolimatta esteet, kuten syrjivät lait ja instituutiot, rajoittavat edelleen naisten mahdollisuuksia osallistua politiikkaan, asettua ehdolle tai täyttää taloudelliset ja sosiaaliset tarpeensa;

5.  toteaa, että joissakin maissa on miljoonia pakolaisia, joista suurin osa on köyhyydessä eläviä naisia ja lapsia, mikä lisää perheväkivaltaa, naisten ja tyttöjen hyväksikäyttöä prostituutiota varten, lasten pakkoavioliittoja ja lapsityövoiman käyttöä yhteisössä;

6.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tehostamaan pyrkimyksiään vaihtaa parhaita käytäntöjä, kun on kyse naisten asemasta julkisessa elämässä;

7.  kehottaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maita panemaan täytäntöön Pekingin toimintaohjelman toimenpiteet, jotka koskevat naisten pääsyä koulutukseen ja terveydenhoidon saatavuutta keskeisenä ihmisoikeutena, joka kattaa vapaaehtoisen perhesuunnittelun sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden hoidon ja niihin liittyvät oikeudet, kuten ilmaisten ehkäisyvälineiden, raskaudenkeskeytyksen sekä tyttöjen ja poikien sukupuoli- ja parisuhdekasvatuksen saatavuuden;

8.  kehottaa kaikkia Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maita ratifioimaan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja poistamaan kaikki sitä koskevat nykyiset varaumat; kehottaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maita myös toteuttamaan asianmukaisia toimia sukupuolten tasa-arvon vahvistamiseksi yhteiskunnassa esimerkiksi hyväksymällä yhteistyössä naisten oikeuksien järjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa kansallisia toimintasuunnitelmia, joihin sisältyy tehokkaita sukupuolten tasa-arvoa edistäviä toimenpiteitä;

9.  korostaa, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten osallistuminen julkiseen elämään ovat keskeisiä tekijöitä demokratian edistämisessä ja rauhanomaisemman ja paremmin toimivan yhteiskunnan lujittamisessa;

10.  kehottaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maita uudistamaan henkilöoikeudellista asemaa koskevaa lainsäädäntöään, jotta voidaan kumota naisia koskeva syrjivä lainsäädäntö, kuten perintö- ja avioliittolainsäädäntö, lujittaa naisten osallistumista julkiseen elämään, myös politiikkaan, ja torjua kaikenlaista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ratifioimalla Istanbulin yleissopimus;

11.  kehottaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maiden hallituksia ja parlamentteja toteuttamaan toimia, joilla edistetään naisten tehokasta osallistumista politiikkaan kaikilla tasoilla, hallituksen sekä kansallisten, alueellisten ja paikallisten parlamenttien tasolla ja kansainvälisissä järjestöissä, kuten Yhdistyneissä kansakunnissa; kehottaa tässä yhteydessä tehostamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vahvistamalla kansainvälistä yhteistyötä YK:n tasa-arvojärjestön, Parlamenttien välisen liiton tai Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen naisten oikeuksien komitean kanssa;

12.  kehottaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maita osallistumaan aktiivisesti kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan; kehottaa niitä allekirjoittamaan ja ratifioimaan Istanbulin yleissopimuksen, jonka avulla voidaan torjua naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa, perheväkivalta ja naisten sukuelinten silpominen mukaan luettuina; kehottaa erityisesti niitä maita, jotka eivät ole vielä sitä tehneet, tarkistamaan lainsäädäntöään lisäämällä siihen sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja kunniamurhia koskevat sanamuodot ja säätämällä tällaisilla teoilla uhkailun rangaistavaksi ja määräämällä kaikista tällaisista rikoksista ankarampia rangaistuksia;

13.  panee merkille, että naispuolisilla ihmisoikeuksien puolustajilla on ollut tärkeä rooli alueella viime aikoina aikaan saaduissa lainsäädännön muutoksissa, esimerkkeinä Tunisiassa naisiin kohdistuvasta väkivallasta hiljattain annettu laki, jonka nojalla naiset voivat saada kiireellisiä ja pitkän aikavälin suojelumääräyksiä (lähestymiskieltoja) väärinkäyttäjiä vastaan, osittaisten parannusten sisällyttäminen vuoden 2008 perheväkivaltalakiin Jordaniassa ja raiskausavioliittolakien kumoaminen Tunisiassa, Jordaniassa ja Libanonissa; panee kuitenkin merkille, että alueella tarvitaan rakenneuudistuksia, jotta taataan, että kaikki naiset voivat elää vapaasti ilman syrjintää ja väkivaltaa;

14.  muistuttaa, että kaupunki- ja maaseutualueiden välillä on merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia eroja, joiden vuoksi naisilta puuttuu usein riippumattomuuteen tarvittavat välttämättömät resurssit; pyytää sen vuoksi, että hallinnon hajautusprosessia ja Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen toimintamahdollisuuksia vahvistetaan kehittämällä paikallista itsehallintoa; kehottaakin unionia tukemaan enemmän alueen kansalaisyhteiskuntaa aiemmin menestyneiden erilaisten aloitteiden pohjalta;

15.  suhtautuu myönteisesti Välimeren unionin sihteeristön laatimiin ohjelmiin, kuten Med4Jobs-ohjelmaan, jolla edistetään nuorten ja naisten työllistettävyyttä Välimeren maissa; kehottaa Välimeren unionin jäsenvaltioita valtuuttamaan sihteeristönsä keskittämään työnsä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maiden taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen, jotta voidaan tukea niiden siirtymäprosessin vahvistamista ja keskittyä erityisesti naisiin ja tyttöihin;

16.  korostaa, että on tärkeää sisällyttää sukupuolinäkökulma osaksi Välimeren unionin hankkeiden käsittelyä ja hyväksymistä, jotta niillä voidaan edistää tehokkaasti naisten taloudellista, sosiaalista ja poliittista voimaannuttamista alueella;

17.  muistuttaa myös maatalouden merkityksestä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maiden talouksille; korostaa ilmastonmuutoksen suoraa vaikutusta maataloussektoriin ja erityisesti naisiin; kehottaa kaikkia valtioita noudattamaan sitoumuksia, joita ne tekivät naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 62. istunnon loppupäätelmissä ja jotka koskevat ratkaistavia ongelmia ja mahdollisuuksia, joiden avulla voidaan saavuttaa sukupuolten tasa-arvo, voimaannuttaa naisia ja tyttöjä maaseutualueilla ja ottaa mukaan maaseutuyhteisöt samalla kun otetaan huomioon sukupuolinäkökohdat niiden ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevissa strategioissa;

18.  korostaa, että naiset voivat olla vahvoja toimijoita rauhan edistämisessä ja rakentamisessa, konfliktien ratkaisussa ja vakautusprosesseissa, ja korostaa naisten elintärkeää roolia radikalisoitumisen ennaltaehkäisyssä sekä väkivaltaisten ääriliikkeiden ja terrorismin torjumisessa; muistuttaa, että naisten osallistuminen strategian suunnitteluun ja täytäntöönpanoon päätöksentekoprosessin kaikilla tasoilla edistää politiikkatoimien ja ohjelmien tehokkuutta ja kestävyyttä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen naisia ja järjestöjä, jotka puolustavat ja edistävät heidän oikeuksiaan; korostaa, että konfliktiin liittyvän seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten on saatava helposti oikeussuojaa ja voitava hyödyntää siirtymäkauden oikeusjärjestelyjä;

19.  toteaa, että sukupuolten tasa-arvo vauhdittaa kestävää kehitystä ja ilmastonmuutoksen asettamien haasteiden hallintaa; painottaa, että naiset eivät ole vain uhreja vaan myös voimakkaita muutoksen aikaansaajia, jotka voivat tasapuolisen osallistumisen pohjalta laatia ja toteuttaa tehokkaita ilmastostrategioita ja/tai ratkaisuja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen hillitsemiseen ja voivat kehittää kykyä selviytyä ilmastonmuutoksesta, koska heillä on kokemusta ja käytännön osaamista eri aloilta, jotka vaihtelevat maa- ja metsätaloudesta ja kalastuksesta energiainfrastruktuureihin ja kestäviin kaupunkeihin;

20.  kehottaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maita noudattamaan UNFCCC:n päätöstä 23/CP.18, jossa vahvistetaan tavoite saavuttaa sukupuolten tasapuolinen edustus puitesopimuksen ja Kioton pöytäkirjan mukaisesti perustetuissa elimissä, jotta lisätään naisten osallistumista ja varmistetaan tehokkaampi ilmastonmuutospolitiikka, jossa tarkastellaan yhtäläisesti naisten ja miesten tarpeita, ja jotta pysytään ajan tasalla edistyksestä kohti sukupuolten tasapuolista edustusta koskevan tavoitteen saavuttamista edistettäessä sukupuolinäkökulman huomioon ottavaa ilmastopolitiikkaa;

21.  palauttaa mieliin UNFCCC:n sukupuolten tasa-arvoa ja ilmastonmuutosta koskevan päätöksen 21/CP.22, jossa kehotetaan osapuolia nimittämään kansallinen tasa-arvoasioiden yhteyshenkilö ja tukemaan häntä ilmastopolitiikkaa koskevissa neuvotteluissa, täytäntöönpanossa ja seurannassa;

22.  muistuttaa, että asiakirjassa Strateginen sitoutuminen sukupuolten tasa-arvon edistämiseen vuosina 2016–2019 asetetaan sukupuolten tasa-arvo yhdeksi EU:n ulkopolitiikan painopisteistä; kehottaa näin ollen komissiota pitämään sanansa ja asettamaan etusijalle sukupuolten tasa-arvoa edistävät toimet, tarvittavat varat mukaan luettuina;

23.  on huolissaan julkisen terveydenhuollon palvelujen saatavuutta ja erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevista rajoituksista erityisesti maaseudulla asuvien naisten ja tyttöjen osalta;

24.  palauttaa EU:n edustustojen mieliin sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen tärkeyden poliittisessa vuoropuhelussa ja eri alojen toimintapoliittisessa vuoropuhelussa;

25.  osoittaa kunnioitustaan kaikille naisille ja hlbti-ihmisten oikeuksien puolustajille, jotka pyrkivät lopettamaan kaiken epäoikeudenmukaisen ja syrjivän kohtelun, sekä niille, jotka ovat vaikeuksistaan huolimatta puolustaneet ihmisoikeuksia; kehottaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen hallituksia ottamaan kiireesti käyttöön tarvittavat mekanismit kaikenlaisen naisiin ja hlbti-ihmisten oikeuksien puolustajiin kohdistuvan väkivallan, myös häirinnän, torjumiseksi;

26.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa varmistamaan tuen naisten ja hlbti-ihmisten oikeuksien puolustajille ja jatkamaan ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanon tehostamista siten, että ne käyttävät täysimääräisesti kaikkia käytettävissään olevia keinoja; korostaa, että EU:n edustustojen on asetettava etusijalle tuki suurimmassa vaarassa oleville ihmisoikeuksien puolustajille demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen paikallisissa ehdotuspyynnöissä siten, että ne johtavat tehokkaaseen ja kohdennettuun tukeen;

27.  muistuttaa Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen kehotuksesta edistää sukupuolten välisiä kuiluja koskevaa Euro–Välimeri-alueen hanketta, johon pitäisi sisällyttää analyysi naisedustajien osuudesta kansallisissa ja alueellisissa parlamenteissa sekä paikallisissa elimissä; katsoo, että Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen naisten oikeuksien komitealle ja Euroopan parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle olisi annettava vuosittain tietoja sukupuolten eriarvoisuutta koskevista indikaattoreista Euro–Välimeri-alueella.

TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

23.1.2019

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

21

7

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Beatriz Becerra Basterrechea, Heinz K. Becker, Malin Björk, Vilija Blinkevičiūtė, Anna Maria Corazza Bildt, Iratxe García Pérez, Arne Gericke, Anna Hedh, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Angelika Niebler, Maria Noichl, Marijana Petir, Pina Picierno, João Pimenta Lopes, Terry Reintke, Liliana Rodrigues, Michaela Šojdrová, Ernest Urtasun, Jadwiga Wiśniewska, Anna Záborská

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Eleonora Forenza, Julie Girling, Lívia Járóka, Dubravka Šuica, Mylène Troszczynski, Julie Ward

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Jean Lambert

LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄLAUSUNNON ANTAVASSA VALIOKUNNASSA

21

+

ALDE

Beatriz Becerra Basterrechea

GUE/NGL

Malin Björk, Eleonora Forenza, João Pimenta Lopes

PPE

Heinz K. Becker, Anna Maria Corazza Bildt, Julie Girling, Lívia Járóka, Teresa Jiménez-Becerril Barrio, Agnieszka Kozłowska-Rajewicz, Dubravka Šuica

S&D

Vilija Blinkevičiūtė, Iratxe García Pérez, Anna Hedh, Maria Noichl, Pina Picierno, Liliana Rodrigues, Julie Ward

VERTS/ALE

Jean Lambert, Terry Reintke, Ernest Urtasun

7

-

ECR

Arne Gericke, Jadwiga Wiśniewska

ENF

Mylène Troszczynski

PPE

Angelika Niebler, Marijana Petir, Michaela Šojdrová, Anna Záborská

0

0

 

 

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

(1)

Esfandiari, H. ja Heideman, K., The role and status of women after the Arab uprisings, IEMed Mediterranean Yearbook 2015, s. 303–306.


TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Hyväksytty (pvä)

4.2.2019

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

33

3

0

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Michèle Alliot-Marie, Bas Belder, Goffredo Maria Bettini, Elmar Brok, Klaus Buchner, Arnaud Danjean, Georgios Epitideios, Michael Gahler, Iveta Grigule-Pēterse, Sandra Kalniete, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, Arne Lietz, Barbara Lochbihler, Ramona Nicole Mănescu, David McAllister, Francisco José Millán Mon, Clare Moody, Javier Nart, Pier Antonio Panzeri, Demetris Papadakis, Julia Pitera, Cristian Dan Preda, Dobromir Sośnierz, Charles Tannock

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Brando Benifei, Neena Gill, Liisa Jaakonsaari, Soraya Post, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Helmut Scholz

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (200 art. 2 kohta)

Santiago Fisas Ayxelà, Karin Kadenbach, Ramón Luis Valcárcel Siso, Julie Ward, Flavio Zanonato


LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

33

+

ALDE

Iveta Grigule-Pēterse, Javier Nart

ECR

Charles Tannock

GUE/NGL

Helmut Scholz

PPE

Michèle Alliot-Marie, Elmar Brok, Arnaud Danjean, Santiago Fisas Ayxelà, Michael Gahler, Sandra Kalniete, Andrey Kovatchev, Eduard Kukan, David McAllister, Ramona Nicole Mănescu, Francisco José Millán Mon, Julia Pitera, Cristian Dan Preda, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Ramón Luis Valcárcel Siso

S&D

Brando Benifei, Goffredo Maria Bettini, Neena Gill, Liisa Jaakonsaari, Karin Kadenbach, Arne Lietz, Clare Moody, Pier Antonio Panzeri, Demetris Papadakis, Soraya Post, Julie Ward, Flavio Zanonato

VERTS/ALE

Klaus Buchner, Barbara Lochbihler

3

-

ECR

Bas Belder

NI

Georgios Epitideios, Dobromir Sośnierz

0

0

 

 

Symbolien selitys:

+  :  puolesta

-  :  vastaan

0  :  tyhjää

Päivitetty viimeksi: 27. helmikuuta 2019Oikeudellinen huomautus