Menettely : 2018/2121(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0170/2019

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0170/2019

Keskustelut :

PV 25/03/2019 - 13
CRE 25/03/2019 - 13

Äänestykset :

PV 26/03/2019 - 7.20
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0240

<Date>{08/03/2019}8.3.2019</Date>
<NoDocSe>A8-0170/2019</NoDocSe>
PDF 1021kWORD 361k

<TitreType>MIETINTÖ</TitreType>

<Titre>talousrikoksista, veropetoksista ja veronkierrosta</Titre>

<DocRef>(2018/2121(INI))</DocRef>


<Commission>{TAX3}Talousrikoksia, veropetoksia ja veronkiertoa käsittelevä erityisvaliokunta</Commission>

Yhteisesittelijät: <Depute>Jeppe Kofod, Luděk Niedermayer</Depute>

OIKAISUT/LISÄYKSET
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
 OVERVIEW OF ACTIVITIES DURING THE MANDATE
 I. LIST OF ACRONYMS
 II. COMMITTEE MANDATE
 III. COMMITTEE COMPOSITION
 IV. ACTIVITIES OF THE COMMITTEE
 IV-5.1 Mission to Washington D.C. - 16 - 18 July 2018
 IV-5.2 Mission to Riga (Latvia) - 30 - 31 August 2018
 IV-5.3 Mission to Douglas (Isle of Man) - 22 - 23 November 2018
 IV-5.4 Mission to Estonia and Denmark -6-8 February 2019
 V. LIST OF STUDIES
 TIEDOT HYVÄKSYMISESTÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA
 LOPULLINEN ÄÄNESTYS NIMENHUUTOÄÄNESTYKSENÄ ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS

talousrikoksista, veropetoksista ja veronkierrosta

(2018/2121(INI))

Euroopan parlamentti, joka

 ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 ja 13 artiklan,

 ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107, 108, 113, 115 ja 116 artiklan,

 ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 antamansa päätöksen talousrikoksia, veropetoksia ja veronkiertoa käsittelevän erityisvaliokunnan TAX3 asettamisesta ja sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittelystä[1],

 ottaa huomioon veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä 25. marraskuuta 2015 annetun TAXE-erityisvaliokunnan päätöslauselman[2] ja 6. heinäkuuta 2016 annetun TAX2-erityisvaliokunnan päätöslauselman[3],

 ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman[4], johon sisältyy suosituksia komissiolle aiheesta ”lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin”,

 ottaa huomioon talousrikoksia, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän erikoisvaliokunnan työn tulokset, jotka esiteltiin neuvostolle ja komissiolle 13. joulukuuta 2017[5],

 ottaa huomioon komission jatkotoimet edellä mainittujen parlamentin päätöslauselmien johdosta[6],

 ottaa huomioon tutkivien journalistien lukuisat paljastukset, kuten LuxLeaks, Panama-paperit, paratiisipaperit ja viimeisimpinä Cum Ex -skandaalit, sekä rahanpesutapaukset, joissa on ollut mukana erityisesti Tanskassa, Virossa, Saksassa, Latviassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivia pankkeja,

 ottaa huomioon 29. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Cum Ex -skandaali: talousrikollisuus ja nykyisen oikeudellisen kehyksen porsaanreiät”[7],

 ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman tutkivien journalistien suojelusta Euroopassa: slovakialaisen toimittajan Ján Kuciakin ja Martina Kušnírován tapaus[8],

 ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun laatimat tutkimukset ”Citizenship by investment (CBI) and residency by investment (RBI) schemes in the EU: state of play, issues and impacts”, ”Money laundering and tax evasion risks in free ports and customs warehouses” ja ”An overview of shell companies in the European Union”[9],

 ottaa huomioon ALV-petoksia koskevan tutkimuksen ”VAT fraud: economic impact, challenges and policy issues”[10], kryptovaluuttoja ja lohkoketjua koskevan tutkimuksen ”Cryptocurrencies and blockchain – Legal context and implications for financial crime, money laundering and tax evasion” ja digitalisaation vaikutuksia kansainvälisiin veroasioihin koskevan tutkimuksen ”Impact of Digitalisation on International Tax Matters”[11],

 ottaa huomioon komission tutkimukset aggressiivisista verosuunnitteluindikaattoreista[12],

 ottaa huomioon TAX3-valiokunnan 34:ssä asiantuntijoiden kuulemistilaisuudessa tai keskusteluissa komission jäsenten ja ministereiden kanssa ja virkamatkoilla Washingtonissa, Riiassa, Mansaarella, Virossa ja Tanskassa keräämän näytön,

 ottaa huomioon tämän vaalikauden aikana käyttöön otetun uudistetun ja vankemman yhteisöverokehyksen, erityisesti veron kiertämisen estämistä koskevat direktiivit (ATAD I[13] ja ATAD II[14]) ja hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun direktiivin (DAC)[15] uudelleentarkastelut,

 ottaa huomioon hyväksymistä odottavat komission ehdotukset, erityisesti yhteisestä (yhdistetystä) yhteisöveropohjasta (CC(C)TB)[16], digitaalitalouden verotuspaketista[17] ja maakohtaisesta raportoinnista (CbCR)[18] sekä parlamentin kannan näihin ehdotuksiin,

 ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 1. joulukuuta 1997 antaman päätöslauselman yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmästä ja tämän ryhmän säännöllisistä selvityksistä Ecofin-neuvostolle,

 ottaa huomioon 5. joulukuuta 2017 hyväksytyn verotusasioissa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista laaditun neuvoston luettelon, jota on muutettu kolmansien maiden tekemien sitoumusten jatkuvan seurannan perusteella,

 ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2018 annetun komission tiedonannon EU:n lainsäädännön uusista veronkierron vastaisista vaatimuksista erityisesti rahoitus- ja investointitoimissa (C(2018)1756),

 ottaa huomioon alv-kehyksen meneillään olevan uudistamisen, erityisesti lopullisen alv-järjestelmän,

 ottaa huomioon 24. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Kohti lopullista alv-järjestelmää ja alv-petosten torjuminen”[19],

 ottaa huomioon äskettäin hyväksytyn uuden EU:n rahanpesunvastaisen kehyksen, erityisesti neljännen (AMLD4)[20] ja viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin (AMLD5)[21] tarkistukset,

 ottaa huomioon 23:a jäsenvaltiota vastaan käynnistetyt rikkomismenettelyt, jotka johtuvat siitä, että neljättä rahanpesun vastaista direktiiviä ei ole saatettu tai se on saatettu vain osittain osaksi kansallista lainsäädäntöä,

 ottaa huomioon 2. helmikuuta 2016 laaditun komission toimintasuunnitelman terrorismin rahoituksen torjunnan vahvistamiseksi (COM(2016)0050)[22],

 ottaa huomioon 12. syyskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Unionin vakavaraisuusvalvontaa ja rahanpesun torjuntaa koskevan sääntelykehyksen lujittaminen rahoituslaitoksia varten” (COM(2018)0645),

 ottaa huomioon 15. joulukuuta 2016 julkaistun EU:n rahanpesun selvittelykeskusten foorumin kartoituksen ja puuteanalyysin EU:n rahanpesun selvittelykeskusten valtuuksista ja esteistä tietojen hankkimisessa ja vaihtamisessa ja 26. kesäkuuta 2017 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan EU:n rahanpesun selvittelykeskusten välisen yhteistyön parantamisesta (SWD(2017)0275),

 ottaa huomioon Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) ja komission 11. heinäkuuta 2018 Maltan rahanpesun selvittelykeskukselle (FIAU) antaman suosituksen siitä, mihin toimiin on ryhdyttävä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumisen vastaisen direktiivin noudattamiseksi,

 ottaa huomioon TAX3-valiokunnan puheenjohtajan Maltan pysyvälle EU-edustajalle Daniel Azzopardille 7. joulukuuta 2018 lähettämän kirjeen, jossa pyydettiin selitystä 17 Black -yrityksestä,

 ottaa huomioon valtiontukia koskevat komission tutkimukset ja päätökset[23],

 ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2018 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (COM(2018)0218),

 ottaa huomioon kansainvälisiä verokysymyksiä käsitelleiden lukuisten G7-, G8- ja G20-huippukokousten tulokset,

 ottaa huomioon 27. heinäkuuta 2015 hyväksytyn Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman Addis Abeban toimintasuunnitelmasta,

 ottaa huomioon Afrikasta peräisin olevia laittomia rahavirtoja käsittelevän korkean tason työryhmän raportin, joka laadittiin Afrikan unionin ja Afrikan talouskomission valtiovarainministerien sekä suunnittelusta ja talouskehityksestä vastaavien afrikkalaisten ministerien konferenssin yhteisestä pyynnöstä,

 ottaa huomioon 28. tammikuuta 2016 annetun komission tiedonannon tehokasta verotusta koskevasta ulkoisesta strategiasta (COM(2016)0024), jossa komissio kehotti EU:ta ”näyttämään esimerkkiä”,

 ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2015 veronkierrosta ja verovilpistä haasteina kehitysmaiden hallinnolle, sosiaaliturvalle ja kehitykselle[24] sekä 15. tammikuuta 2019 sukupuolten tasa-arvosta ja EU:n veropolitiikasta[25] antamansa päätöslauselmat,

 ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 2 kohdassa määrätyn velvollisuuden noudattaa aina yksityiselämää koskevaa lainsäädäntöä,

 ottaa huomioon 23. tammikuuta 2019 annetun komission kertomuksen ”Sijoittajien kansalaisuus- ja oleskeluoikeusjärjestelyt Euroopan unionissa” (COM(2019)0012),

 ottaa huomioon 15. tammikuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Kohti tehokkaampaa ja demokraattisempaa päätöksentekoa EU:n veropolitiikan alalla” (COM(2019)0008),

 ottaa huomioon 18. lokakuuta 2017 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”EU:n kehityskumppanuudet ja kansainvälisten verosopimusten haaste”,

 ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

 ottaa huomioon talousrikoksia, veropetoksia ja veronkiertoa käsittelevän erityisvaliokunnan mietinnön (A8-0170/2019),

1. Yleistä

1.1. Muutokset

1. toteaa, että nykyiset verosäännöt eivät usein pysy talouden yhä kiihtyvässä vauhdissa; muistuttaa, että nykyiset kansainväliset ja kansalliset verosäännöt laadittiin pääasiassa 1900-luvun alussa; toteaa, että sääntöjä on uudistettava kiireellisesti ja jatkuvasti, jotta kansainväliset, EU:n ja kansalliset verojärjestelmät soveltuvat 2000-luvun uusiin taloudellisiin, sosiaalisiin ja teknologisiin haasteisiin; panee merkille laajan yhteisymmärryksen siitä, että nykyisillä verojärjestelmillä ja kirjanpitomenetelmillä ei ole valmiuksia pysyä mukana tämän kehityksen tahdissa ja varmistaa, että kaikki markkinatoimijat maksavat oikeudenmukaisen osuuden veroista;

2. korostaa, että Euroopan parlamentti on osallistunut merkittävällä panoksella muun muassa LuxLeaksin, Panama-paperien, paratiisinpaperien, Football Leaksin, Bahamas Leaksin ja Cum Ex -skandaalien tapauksissa paljastuneiden talousrikosten, veropetosten ja veronkierron torjuntaan erityisesti TAXE-, TAX2-[26] ja TAX3-erityisvaliokuntien, PANA-tutkintavaliokunnan sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan (ECON) työn kautta;

3. suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on kuluvalla toimikaudella antanut 26 lainsäädäntöehdotusta, joiden tarkoituksena on poistaa joitakin porsaanreikiä, tehostaa talousrikosten ja aggressiivisen verosuunnittelun torjuntaa, tehostaa veronkantoa ja lisätä verotuksen oikeudenmukaisuutta; pitää hyvin valitettavana, että merkittävät yhtiöverouudistusta koskevat aloitteet, joita ei ole vielä saatu päätökseen, eivät ole edenneet neuvostossa aidon poliittisen tahdon puuttumisen vuoksi; kehottaa hyväksymään pikaisesti EU:n aloitteet, joita ei ole vielä saatu päätökseen, ja seuraamaan tarkasti täytäntöönpanoa, jotta varmistetaan sen tehokkuus ja asianmukainen valvonta, jotta voidaan pysyä erilaisten veropetosten, veronkierron ja aggressiivinen verosuunnittelun tahdissa;

4. palauttaa mieliin, että verotuksellisilla lainkäyttöalueilla voidaan valvoa vain niiden alueisiin liittyviä verokysymyksiä ja että rahoitusvirrat sekä tietyt monikansallisten yhtiöiden ja varakkaiden yksityishenkilöiden kaltaiset veronmaksajat toimivat globaalisti;

5. painottaa, että verokantojen määrittely edellyttää, että käytössä on kokonaiskuva veronmaksajan tilanteesta, myös osatekijöistä, jotka ovat verotuksellisten lainkäyttöalueiden ulkopuolella, sekä sen määrittelyä, mihin lainkäyttöalueeseen kukin osa kuuluu; toteaa tämän edellyttävän myös, että tällaiset verokannat jaetaan verotuksellisten lainkäyttöalueiden kesken kaksinkertaisen verotuksen ja kaksinkertaisen verottamattomuuden välttämiseksi; katsoo, että ensisijalle olisi asetettava kaksinkertaisen verottamattomuuden poistaminen sekä sen varmistaminen, että kaksinkertaiseen verotukseen puututaan;

6. katsoo, että kaikkien EU:n toimielinten sekä jäsenvaltioiden, on pyrittävä selittämään kansalaisille verotuksen alalla tehtävää työtä ja toteutettuja toimia nykyisten ongelmien ja porsaanreikien korjaamiseksi; katsoo, että EU:n on hyväksyttävä kattava strategia, jonka mukaan EU tukee asianmukaisella politiikalla jäsenvaltioiden siirtymistä nykyisistä haitallisista verojärjestelmistään EU:n oikeuskehyksen ja EU:n perussopimusten hengen mukaiseen verojärjestelmään;

7. toteaa, että talouden virrat[27] ja mahdollisuudet muuttaa verotuksellista kotipaikkaa ovat lisääntyneet merkittävästi; varoittaa, että tietyt uudet ilmiöt[28] ovat itsessään läpinäkymättömiä tai helpottavat läpinäkymättömyyttä, mikä mahdollistaa verovilpin, veropetokset, aggressiivisen verosuunnittelun ja rahanpesun;

8. pitää valitettavana, että jotkut jäsenvaltiot heikentävät muiden jäsenvaltioiden veropohjaa houkuttelemalla muualla syntyneitä voittoja ja sallivat näin yritysten alentaa verokantaansa keinotekoisesti; painottaa, että tällainen käytäntö vahingoittaa solidaarisuutta EU:ssa ja edistää vaurauden jakamista uudelleen monikansallisille yhtiöille ja niiden osakkaille EU:n kansalaisten kustannuksella; kannattaa tutkijoiden ja toimittajien arvokasta työtä näiden avustaessa tällaisten käytäntöjen paljastamisessa;

1.2. Verotuksen tarkoitus sekä verovilpin, veropetosten, haitallisten verokäytäntöjen ja rahanpesun vaikutus eurooppalaisiin yhteiskuntiin

9. katsoo, että oikeudenmukaisella verotuksella sekä verovilpin, veropetosten, aggressiivisen verosuunnittelun ja rahanpesun vastaisella määrätietoisella torjumisella on keskeinen rooli oikeudenmukaisen yhteiskunnan ja vahvan talouden kehittämisessä samalla kun ne puolustavat yhteiskuntasopimusta ja oikeusvaltioperiaatetta; toteaa, että oikeudenmukainen ja tehokas verotusjärjestelmä on keskeisessä asemassa, kun eriarvoisuutta torjutaan rahoittamalla sosiaalista liikkuvuutta tukevia menoja ja myös vähentämällä tuloeroja; korostaa, että veropolitiikalla voi olla merkittävä vaikutus työllistämispäätöksiin, investointitasoihin ja yritysten laajentumishalukkuuteen;

10. korostaa, että kiireellisimpänä prioriteettina on vähentää verovilpin, veropetosten, aggressiivisen verosuunnittelun ja rahanpesun aiheuttamaa verotulovajetta ja vaikutusta kansallisiin talousarvioihin ja EU:n talousarvioon, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja verotuksen oikeudenmukaisuus kaikkien veronmaksajien välillä ja keskuudessa, torjutaan eriarvoisuuden lisääntymistä ja vahvistetaan luottamusta demokraattiseen päätöksentekoon varmistamalla, että petostentekijät eivät saa verotukseen liittyvää kilpailuetua rehellisiin veronmaksajiin nähden;

11. korostaa, että EU:n ja kansallisen tason yhteiset toimet ovat erittäin tärkeitä puolustettaessa EU:n talousarviota ja kansallisia talousarvioita maksamattomista veroista johtuvia tappio vastaan; toteaa, että ainoastaan täysimääräisesti ja tehokkaasti kerättyjen verotulojen avulla valtiot voivat tarjota muun muassa laadukkaita julkisia palvelua, mukaan lukien kohtuuhintainen koulutus, terveydenhuolto ja asuminen, turvallisuus, rikoksentorjunta ja hätäaputoimet, sosiaaliturva ja terveydenhoito, ammatillisten normien ja ympäristönormien täytäntöönpano, ilmastonmuutoksen torjunta, sukupuolten tasa-arvon edistäminen, julkinen liikenne ja olennainen infrastruktuuri, jotta voidaan edistää sosiaalisesti tasapainoista kehitystä ja tarvittaessa vakauttaa se ja siirtyä kohti kestävän kehityksen tavoitteita;

12. katsoo, että verotuksen ja veronkannon viimeaikaisella kehityksellä, jonka myötä verovaikutus on siirtynyt varallisuudesta tuloihin, pääomatuloista ansiotuloihin ja kulutukseen, monikansallisista yrityksistä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä rahoitusalalta reaalitalouteen, on ollut suhteeton vaikutus naisiin ja pienituloisiin henkilöihin, jotka ovat tyypillisesti muita riippuvaisempia ansiotuloista ja käyttävät suuremman osuuden tuloistaan kulutukseen[29]; panee merkille, että veropetosten osuus on suurempi varakkaimpien keskuudessa[30]; kehottaa komissiota ottamaan huomioon sosiaalisen kehityksen vaikutuksen, sukupuolten tasa-arvo ja muut edellä mainitut toimintapolitiikat, verotuksen ja rahanpesun torjunnan alaa koskevissa lainsäädäntöehdotuksissaan;

1.3. Käteistapahtumiin liittyvät riskit ja hyödyt

13. korostaa, että käteistapahtumiin liittyy edelleen korkea rahanpesun ja veropetosten riski, arvonlisäveropetokset mukaan lukien, huolimatta niiden eduista, joita ovat helppokäyttöisyys ja nopeus; toteaa, että useilla jäsenvaltioilla on jo käytössä käteismaksuja koskevia rajoituksia; panee myös merkille, että vaikka käteisvarojen valvontaa EU:n ulkorajoilla koskevia sääntöjä on yhdenmukaistettu, käteisvarojen siirtoa EU:n rajojen sisäpuolella koskevat jäsenvaltioiden säännöt vaihtelevat;

14. toteaa, että näiden toimien hajanaisuus ja erilaisuus saattavat häiritä sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa; kehottaa komissiota sen vuoksi laatimaan ehdotuksen, joka koskee käteismaksujen rajoituksia EU:ssa; toteaa lisäksi, että nimellisarvoltaan suuret eurosetelit aiheuttavat suuremman rahanpesuun liittyvän riskin; suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan keskuspankki (EKP) ilmoitti vuonna 2016, että se ei enää laske liikkeeseen uusia 500 euron seteleitä (joskin jäljellä oleva varanto on yhä laillinen maksuväline); kehottaa EKP:tä laatimaan aikataulun, jonka mukaisesti mahdollisuus käyttää 500 euron seteleitä poistuu vaiheittain;

1.4. Määrällinen arvio

15. painottaa, että veropetokset, veronkierto ja aggressiivinen verosuunnittelu johtavat kansallisissa ja unionin talousarvioissa menetettyihin resursseihin[31]; toteaa, että näitä menetyksiä on vaikea arvioida; toteaa kuitenkin, että uudet avoimuusvaatimukset johtaisivat sekä parempaan dataan että vähentäisivät läpinäkymättömyyttä;

16. toteaa, että useissa arvioinneissa on pyritty määrittämään verovilpistä, veropetoksista ja aggressiivisesta verosuunnittelusta johtuvien tappioiden suuruus; toteaa, että tietojen luonteen tai niiden puutteen vuoksi missään näistä ei kuvata asiaa riittävän tarkasti; toteaa, että jotkut uusista arvioista täydentävät toisiaan ja perustuvat erilaisiin täydentäviin menetelmiin;

17. pitää jälleen valitettavana, että veronkierron ja veropetosten laajuudesta ei ole saatavilla luotettavia ja puolueettomia tilastotietoja, ja korostaa, että on tärkeää kehittää tarkoituksenmukaisia ja läpinäkyviä menetelmiä, joilla määritetään näiden ilmiöiden laajuus ja niiden vaikutus maiden julkiseen talouteen, taloudelliseen toimintaan ja julkisiin investointeihin[32]; korostaa, että tilastolaitosten poliittinen ja taloudellinen riippumattomuus on tilastotietojen luotettavuuden varmistamisen kanalta tärkeää; kehottaa pyytämään Eurostatilta teknistä apua kattavien ja tarkkojen tilastojen keräämisessä, jotta ne saadaan toimitettua vertailukelpoisessa ja helposti yhteensovitettavassa digitaalisessa muodossa;

18. muistuttaa erityisesti vuonna 2015 laaditusta empiirisestä arviosta, joka koskee aggressiivisesta yhteisöverosuunnittelusta EU:ssa johtuvien vuotuisten tulonmenetysten laajuutta; panee merkille, että arviointi ulottuu 50–70 miljardista eurosta (ainoastaan voitonsiirtoihin menetetty määrä, joka vastaa vähintään 17:ää prosenttia yhteisöverotulosta vuonna 2013 ja 0,4 prosenttia BKT:stä) 160–190 miljardiin euroon (johon on lisätty tärkeimpien monikansallisten yritysten yksilöllisistä verotusjärjestelyistä ja veronkannon tehottomuudesta johtuvia menetyksiä);

19. kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita erityisesti Fiscalis-ohjelman tuella asettamaan etusijalle hankkeet, joilla pyritään määrittämään veronkierron laajuus, jotta voidaan puuttua paremmin nykyiseen verotulovajeeseen; korostaa, että Euroopan parlamentti on hyväksynyt[33] Fiscalis-ohjelman lisäyksen; kehottaa jäsenvaltioita komission koordinoimana arvioimaan verovajeensa ja julkaisemaan vuosittain arviointien tulokset;

20. panee merkille, että Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) työasiakirjassa[34] arvioidaan veropohjan rapautumisesta ja voitonsiirroista (BEPS) johtuvien veroparatiiseihin liittyvien maailmanlaajuisten tappioiden olevan noin 600 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa; panee merkille, että IMF:n pitkän aikavälin arviot ovat 400 miljardia Yhdysvaltain dollaria OECD-maiden osalta (1 prosentti niiden BKT:stä) ja 200 miljardia Yhdysvaltain dollaria kehitysmaiden osalta (1,3 prosenttia niiden BKT:stä);

21. on tyytyväinen hiljattain esitettyihin arvioihin piilotaloudesta (non-observed economy, NOE) – jota kutsutaan usein varjotaloudeksi – asiakirjassa 2017 Survey Tax Policies in the European Union[35], jossa esitetään laajempi ilmaisu veronkierrolle; painottaa, että piilotalouden arvolla mitataan taloudellista toimintaa, joka ei käy ilmi kansatalouden tilinpitoon käytetyistä perustason tietolähteistä;

22. korostaa, että lähes 40 prosenttia monikansallisten yritysten voitoista siirretään maailmanlaajuisesti joka vuosi veroparatiiseihin ja että voitonsiirron osalta ensisijaisia häviäjiä vaikuttavat olevan Euroopan unionin jäsenvaltiot, koska 35 prosenttia siirretyistä voitoista on peräisin EU-maista, ja 30 prosenttia kehitysmaista[36]; toteaa, että noin 80 prosenttia useista EU:n jäsenvaltioista siirretyistä voitoista ohjataan harvoihin muihin EU:n jäsenvaltioihin tai niiden kautta; toteaa, että monikansalliset yritykset voivat maksaa jopa 30 prosenttia vähemmän veroja kuin kotimaiset kilpailijat ja että aggressiivinen verosuunnittelu vääristää kilpailua erityisesti kotimaisten pk-yritysten osalta;

23. panee merkille, että TAX3-valiokunnan kuulemat monikansalliset yritykset laativat omat arvionsa tosiasiallisista veroasteista[37]; toteaa, että jotkin asiantuntijat asettavat nämä arviot kyseenalaisiksi;

24. kehottaa keräämään tilastoja vapaasatamissa, tullivarastoissa ja erityistalousalueilla tapahtuneista suurista kaupoista sekä välittäjien ja väärinkäytösten paljastajien tekemistä paljastuksista;

1.5. Veropetokset, verovilppi, veronkierto ja aggressiivinen verosuunnittelu

25. muistuttaa, että veropetosten ja verovilpin torjunnalla puututaan laittomiin toimiin, kun taas veronkierron torjunta koskee tilanteita, joissa hyödynnetään lain porsaanreikiä tai jotka ovat lähtökohtaisesti lainmukaisia – elleivät veroviranomaiset tai viime kädessä oikeusviranomaiset totea niitä laittomiksi – mutta sen hengen vastaisia; kehottaa tämän vuoksi yksinkertaistamaan verokehystä;

26. muistuttaa, että veronkannon tehostaminen EU-maissa on omiaan vähentämään veronkiertoon ja siitä seuraavaan rahanpesuun liittyvää rikollisuutta;

27. muistuttaa, että aggressiivisella verosuunnittelulla tarkoitetaan sellaisen verojärjestelyn käyttöönottamista, jolla pyritään vähentämään verovelvollisuutta hyödyntämällä verojärjestelmän muotoseikkoja tai kahden tai useamman verojärjestelmän sovittelua, mikä on lain hengen vastaista;

28. on tyytyväinen vastaukseen, jonka komissio antoi TAXE-, TAX2- ja PANA-valiokunnan päätöslauselmiin aggressiivisen verosuunnittelun ja haitallisten verokäytäntöjen määrittelemiseksi entistä paremmin;

29. kehottaa komissiota ja neuvostoa esittämään ja hyväksymään kattavan ja täsmällisen määritelmän aggressiivisen verosuunnittelun indikaattoreille käyttämällä perustana hallinnollisesta yhteistyöstä annetun direktiivin (DAC6) viidennessä uudelleentarkastelussa[38] määriteltyjä tunnusmerkkejä ja komission asiaa koskevia tutkimuksia ja suosituksia[39]; korostaa, että nämä selkeät indikaattorit voivat perustua tarvittaessa kansainvälisesti sovittuihin standardeihin; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään näitä indikaattoreita perustana kaikkien olemassa olevista verotuksen porsaanrei’istä johtuvien haitallisten verokäytäntöjen poistamiseksi; kehottaa komissiota ja neuvostoa päivittämään näitä indikaattoreita säännöllisesti, jos uusia aggressiivisia verosuunnittelujärjestelyjä tai -käytäntöjä ilmenee;

30. korostaa, että yhtiöveron maksajat ja varakkaat yksityishenkilöt käyttävät samankaltaisia yhtiörakenteita ja vastaavia rakenteita, kuten trusteja ja veroparatiiseja, aggressiivista verosuunnittelua varten; muistuttaa toistamiseen välittäjien[40] roolista tällaisten järjestelmien perustamisessa; muistuttaa tämän osalta, että varakkaiden yksityishenkilöiden tuloista pääosa on pääomatuloa eikä ansiotuloa;

31. suhtautuu myönteisesti komission laatimaan aggressiivisen verosuunnittelun indikaattoreiden arviointiin ja niiden sisällyttämiseen vuoden 2018 eurooppalaisen ohjausjakson maaraportteihin; vaatii, että tällaisesta arvioinnista tehdään säännöllinen, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n sisämarkkinoilla sekä parempi julkisten tulojen vakaus pitkällä aikavälillä; kehottaa komissiota varmistamaan aggressiivisen verosuunnittelun lopettamista koskevat selkeät jatkomenettelyt tarvittaessa virallisten suositusten muodossa;

32. kehottaa jälleen yrityksiä noudattamaan veronmaksajina täysimääräisesti verovelvoitteitaan ja pidättäytymään aggressiivisesta verosuunnittelusta, joka johtaa veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin, ja pitämään oikeudenmukaista verotusta koskevaa strategiaa ja haitallisista verokäytännöistä pidättymistä yritysten yhteiskuntavastuun tärkeänä osana sekä ottamaan huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat Yhdistyneiden kansakuntien ohjaavat periaatteet ja OECD:n monikansallisten yritysten toimintaohjeet, jotta varmistetaan veronmaksajien luottamus verokehyksiin;

33. kehottaa tiiviimmän yhteistyön menettelyyn osallistuvia jäsenvaltiota sopimaan mahdollisimman pian finanssitransaktioveron käyttöönotosta ja toteaa samalla, että maailmanlaajuinen ratkaisu olisi asianmukaisin;

2. Yhtiöverotus

34. muistuttaa, että mahdollisuudet valita yrityksen sijainti- tai oleskelupaikka sääntelykehyksen perusteella ovat lisääntyneet globalisaation ja digitalisaation myötä;

35. muistuttaa, että verot on maksettava niillä lainkäyttöalueilla, joilla tosiasiallinen, olennainen ja aito taloudellinen toiminta ja arvonmuodostus tapahtuvat, tai välillisen verotuksen tapauksessa siellä, missä kulutus tapahtuu; korostaa, että tämä voidaan saavuttaa hyväksymällä EU:ssa yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja, johon liittyy asianmukainen ja oikeudenmukainen jakoperuste, johon sisältyy muun muassa kaikki aineellinen ja aineeton varallisuus;

36. toteaa, että EU hyväksyi veronkierron vastaisessa direktiivissä (ATAD I) maastapoistumisveron, jonka ansiosta jäsenvaltiot voivat verottaa alueellaan luodun pääomavoiton taloudellista arvoa, vaikka tätä voittoa ei olisi vielä syntynyt maastapoistumisen aikana; katsoo, että periaatetta, jonka mukaan voitot verotetaan jäsenvaltioissa ennen kuin ne viedään pois unionista, olisi vahvistettava esimerkiksi ottamalla käyttöön korkoja ja rojalteja koskeva koordinoitu lähdevero nykyisten porsaanreikien sulkemiseksi ja sen välttämiseksi, että voitot siirtyvät EU:n ulkopuolelle ilman veroja; kehottaa neuvostoa jatkamaan neuvotteluja korkoja ja rojalteja koskevasta ehdotuksesta[41]; toteaa, että verosopimuksilla vähennetään usein lähdeverokantaa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi[42];

37. toteaa jälleen, että kansainvälisten verosääntöjen mukauttamisella on vastattava verojen välttelyyn, jonka mahdollistavat kansallisten verosäännösten sekä sopimusverkostojen välisen vuorovaikutuksen hyödyntäminen, joka johtaa verokannan rappeutumiseen ja kaksinkertaiseen verottamattomuuteen, samalla kun varmistetaan, ettei verotus ole kaksinkertaista;

2.1. BEPS-toimintasuunnitelma ja sen täytäntöönpano EU:ssa: veronkiertodirektiivi

38. toteaa, että G20:n ja OECD:n johtaman BEPS-hankkeen tarkoituksena oli puuttua syihin ja olosuhteisiin, jotka johtavat veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskeviin käytäntöihin, parantamalla verosääntöjen johdonmukaisuutta valtioiden rajojen yli, vahvistamalla sisältövaatimuksia sekä lisäämällä avoimuutta ja varmuutta; toteaa kuitenkin, että OECD:n kanssa tehtävää yhteistyötä koskeva halukkuuden ja sitoutumisen aste BEPS-toimintasuunnitelman yhteydessä vaihtelee maittain ja asiaa koskevien erityisten toimien osalta;

39. toteaa, että G20:n ja OECD:n 15-kohtaista BEPS-toimintasuunnitelmaa, jolla on tarkoitus puuttua koordinoidusti BEPS-käytäntöjen syntyyn vaikuttaviin syihin ja olosuhteisiin, pannaan parhaillaan täytäntöön ja seurataan ja siitä keskustellaan edelleen laajemmassa yhteydessä kuin vain alkuperäisissä osallistujamaissa osallistavan kehyksen avulla; kehottaa siksi jäsenvaltioita tukemaan sekä osallistavan kehyksen toimeksiannon että sen toiminnan uudistamista varmistaakseen, että jäljellä olevat veroporsaanreiät ja verotukseen liittyvät ratkaisemattomat kysymykset, kuten verotusoikeuksien jakaminen maiden kesken, katetaan nykyisessä kansainvälisessä kehyksessä veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevien käytäntöjen torjumiseksi;

40. panee merkille, että toimet edellyttävät täytäntöönpanoa; panee merkille BEPS-toimenpiteitä koskevasta osallistavasta kehyksestä laaditun ohjeasiakirjan[43], jossa pyritään löytämään mahdollisia ratkaisuja digitaalitalouden verotukseen liittyviin havaittuihin haasteisiin;

41. huomauttaa, että jotkin maat ovat hiljattain hyväksyneet yksipuolisia vastatoimenpiteitä haitallisten verokäytäntöjen torjumiseksi (kuten Yhdistyneen kuningaskunnan Diverted Profits Tax (siirrettyjen voittojen vero) ja Yhdysvaltojen verouudistuksen säännökset (esimerkiksi Global Intangible Low-Taxed Income (GILTI))) varmistaakseen, että monikansallisten yritysten ulkomaalaisia tuloja verotetaan asianmukaisesti efektiivisen vähimmäistason mukaan emoyrityksen sijaintimaassa; kehottaa EU:ta arvioimaan näitä toimenpiteitä; toteaa, että toisin kuin tällaisissa yksipuolisissa toimenpiteissä EU tavallisesti edistää monenvälisiä ja yhteisymmärrykseen perustuvia ratkaisuja verotusoikeuksien oikeudenmukaiseksi jakamiseksi; korostaa, että esimerkiksi EU asettaa digitaalialan verotuksessa etusijalle globaalin ratkaisun, mutta esittää kuitenkin digitaalisia palveluja koskevaa veroa, koska globaalit neuvottelut ovat edistyneet hitaasti;

42. palauttaa mieliin, että EU:n vuoden 2016 veronkierron vastaisella toimenpidepaketilla täydennetään nykyisiä säännöksiä 15 BEPS-toimen täytäntöönpanemiseksi koordinoidulla tavalla EU:n sisämarkkinoilla;

43. suhtautuu myönteisesti siihen, että EU on hyväksynyt ATAD I:n ja ATAD II:n; toteaa, että ne tarjoavat oikeudenmukaisempaa verotusta luomalla vähimmäissuojelun tason yritysten veronkiertoa vastaan koko EU:ssa ja varmistamalla entistä oikeudenmukaisemman ja vakaamman ympäristön yrityksille sekä kysynnän että tarjonnan näkökulmasta; suhtautuu myönteisesti verokohtelun eroavuuksia koskeviin säännöksiin kaksinkertaisen verottamattomuuden estämiseksi, jotta voidaan poistaa nykyiset eroavuudet ja pidättyjä luomasta lisää eroavuuksia jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välille;

44. suhtautuu myönteisesti ATAD I:een sisältyviin ulkomaisia väliyhtiöitä koskeviin säännöksiin, joilla varmistetaan, että etuyhteydessä olevia yrityksiä, jota ovat sijoittautuneet maihin, joissa verotus on vähäisempää tai olematonta, tosiasiallisesti verotetaan; toteaa, että niillä estetään se, että väliyhtiöitä koskevien kansallisten sääntöjen puuttuminen tai moninaisuus unionissa vääristää sisämarkkinoiden toimintaa myös silloin, kun järjestelyt ovat täysin keinotekoisia, kuten parlamentti on useaan kertaan kehottanut; pitää valitettavana, että samaan aikaan käytössä on kaksi lähestymistapaa, joita sovelletaan väliyhtiöitä koskevien sääntöjen täytäntöönpanoon ATAD I:ssä, ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön ainoastaan yksinkertaisimmat ja tehokkaimmat väliyhtiöitä koskeva säännöt ATAD I:n 7 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti;

45. suhtautuu myönteisesti ATAD I:een sisältyvään yhteisöverovelvollisuuden laskemista koskevaan yleiseen veronkierron vastaiseen sääntöön, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden jättää huomiotta järjestelyt, jotka eivät ole aitoja, ja jossa otetaan huomioon kaikki asiaankuuluvat tosiseikat ja olosuhteet, joiden tarkoituksena on yksinomaan veroedun saaminen; toistaa kehotuksena, että voimassa olevassa lainsäädännössä ja erityisesti emo-tytäryhtiödirektiivissä, sulautumadirektiivissä ja korko- ja rojaltidirektiivissä olisi otettava käyttöön yleinen ja yhteinen tiukka veronkierron vastainen sääntö;

46. kehottaa uudelleen laatimaan kiinteää toimipaikkaa ja merkittävää taloudellista läsnäoloa koskevan selkeän määritelmän niin, että yhtiöt eivät voi keinotekoisesti välttää veronalaista läsnäoloa jäsenvaltiossa, jossa niillä on taloudellista toimintaa;

47. kehottaa saattamaan päätökseen EU:n yhteisessä siirtohinnoittelufoorumissa parhaillaan tehtävän työn, joka liittyy hyvien käytäntöjen kehittämiseen ja komission suorittamaan täytäntöönpanon valvontaan jäsenvaltioissa;

48. palauttaa mieliin huolensa, jotka liittyvä siirtohintojen käyttöön aggressiivisessa verosuunnittelussa, ja sen vuoksi palauttaa mieliin, että on toteuttava asianmukaisia toimia ja parannettava siirtohinnoittelukehystä, jotta tähän asiaan voidaan puuttua; korostaa, että on varmistettava, että niissä otetaan huomioon talouden realiteetit, niillä edistetään jäsenvaltioita ja unionin alueella toimivia yrityksiä koskevaa varmuutta, selkeyttä ja oikeudenmukaisuutta ja vähennetään sääntöjen väärinkäyttöriskiä voitonsiirtotarkoituksiin vuonna 2010 annetut OECD:n siirtohintoja koskevat ohjeet[44] monikansallisille yrityksille ja verohallinnolle huomioon ottaen; toteaa kuitenkin, että kuten asiantuntijoiden julkaisuissa on korostettu itsenäisen yksikön käsitteen tai markkinaehtoperiaatteen käyttö on yksi pääasiallisista tekijöistä, joka mahdollistaa haitalliset verotuskäytännöt[45];

49. korostaa, että veroviranomaisten käyttöön on annettu ajantasaistettu välineistö EU:n toimissa, joilla pyritään puuttumaan veropohjan rapautumiseen ja aggressiiviseen verosuunnitteluun, jotta veronkannon oikeudenmukaisuus voidaan varmistaa siten, että samalla säilytetään EU:n yritysten kilpailukyky; korostaa, että veroviranomaisten olisi vastattava välineiden tehokkaasta käytöstä aiheuttamatta lisärasitteita vastuullisille veronmaksajille, erityisesti pk-yrityksille;

50. toteaa, että ATAD I:n ja DAC4:n hyväksymisen seurauksena uusi tiedonkulku veroviranomaisille edellyttää riittäviä resursseja, jotta varmistetaan tällaisten tietojen mahdollisimman tehokas käyttö ja pienennetään tehokkaasti nykyistä verovajetta; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita varmistamaan, että viranomaisten käyttämät välineet ovat riittäviä ja asianmukaisia näiden tietojen käyttämiseen sekä eri lähteistä ja tietokokonaisuuksista saatujen tietojen yhdistämiseen ja ristiintarkastukseen;

2.2. Aggressiivista verosuunnittelua ja BEPS-toimintasuunnitelman tukemista koskevien EU:n toimien tehostaminen

2.2.1. Jäsenvaltioiden verojärjestelmien ja yleisen veroympäristön valvonta – aggressiivinen verosuunnittelu EU:ssa (eurooppalainen ohjausjakso)

51. suhtautuu myönteisesti siihen, että jäsenvaltioiden verojärjestelmistä ja yleisestä veroympäristöstä on tullut osa eurooppalaista ohjausjaksoa tähän liittyvän parlamentin kehotuksen mukaisesti[46]; suhtautuu myönteisesti komission tekemiin tutkimuksiin ja laatimin tietoihin[47], joiden avulla on mahdollista puuttua entistä paremmin tilanteisiin, joissa ilmenee taloudellisin perustein tapahtuvaa aggressiivista verosuunnittelua, ja joista käy selvästi ilmi altistuminen verosuunnittelulle sekä tarjotaan kaikille jäsenvaltioille ilmiöön liittyvä tietokanta; huomauttaa, että jäsenvaltiot eivät saa vilpittömän yhteistyön hengessä helpottaa sellaisten aggressiivista verosuunnittelua koskevien järjestelmien luomista, jotka ovat ristiriidassa EU:n lainsäädäntökehyksen ja EU:n perussopimusten hengen kanssa;

52. kehottaa antamaan näille eurooppalaisen ohjausjakson uusille veroindikaattoreille saman asemankuin menojen valvontaan liittyville indikaattoreille; painottaa, että on hyödyllistä lisätä eurooppalaiseen ohjausjaksoon tällainen veroulottuvuus, koska se mahdollistaa puuttumisen tiettyihin haitallisiin verokäytäntöihin, joihin ei ole tähän mennessä puututtu ATAD-direktiivissä ja muissa nykyisissä unionin säädöksissä;

53. suhtautuu myönteisesti siihen, että DAC6:ssa vahvistetaan raportoitavia rajat ylittäviä järjestelyjä koskeva tunnusmerkistö, jotka välittäjien on ilmoitettava viranomaisille, jotta ne voivat arvioida niitä myöhemmin; suhtautuu myönteisesti siihen, että näitä ATP-järjestelyjen ominaispiirteitä voidaan päivittää, jos uusia järjestelyjä tai käytäntöjä ilmenee; huomauttaa, että direktiivin täytäntöönpanon määräaika ei ole vielä kulunut umpeen ja että säännöksiä on seurattava, jotta varmistetaan niiden tehokkuus;

54. kehottaa käytännesääntötyöryhmää raportoimaan neuvostolle ja parlamentille vuosittain jäsenvaltioille raportoiduista keskeisistä järjestelyistä, jotta päätöksentekijät pysyvät sellaisten uusien verojärjestelyjen tasalla, joita ollaan valmistelemassa, ja ryhtyvät mahdollisiin vastatoimenpiteisiin, joita voidaan tarvita;

55. kehottaa sekä EU:n toimielimiä että jäsenvaltioita varmistamaan, että julkisilla hankintasopimuksilla ei helpoteta toimittajien verojen välttelyä; muistuttaa, että jäsenvaltioiden olisi seurattava ja varmistettava, että yritykset tai muut tarjouskilpailuihin ja hankintasopimuksiin osallistuvat oikeussubjektit eivät osallistu veropetoksiin, veronkiertoon ja aggressiiviseen verosuunnitteluun; kehottaa komissiota selventämään unionin hankintadirektiivin mukaista nykyistä hankintakäytäntöä ja tarvittaessa ehdottamaan direktiivin päivittämistä tavalla, joka ei estä verotukseen liittyvien seikkojen soveltamista poissulkemisperusteina tai jopa valintaperusteina julkisissa hankinnoissa;

56. kehottaa komissiota tekemään mahdollisimman pian ehdotuksen, jolla pyritään kumoamaan patenttiboksit, ja kehottaa jäsenvaltioita suosimaan harmitonta ja tarvittaessa suoraa T&K-toiminnan tukea alueillaan; painottaa, että yritysten verohuojennukset on suunniteltava huolellisesti ja pantava täytäntöön ainoastaan, jos niillä on myönteistä vaikutusta työllisyyteen ja kasvuun ja jos voidaan sulkea pois kaikenlainen riski uusien porsaanreikien syntymisestä verojärjestelmään;

57. toistaa samalla kehotuksensa varmistaa, että nykyiset patenttiboksit muodostavat esimerkiksi menojen testauksen kaltaisen aidon yhteyden taloudelliseen toimintaan ja että ne eivät vääristä kilpailua; panee merkille aineettomien hyödykkeiden kasvavan roolin monikansallisten yritysten arvoketjussa; panee merkille T&K-menojen paremman määritelmän yhteistä yhtiöveropohjaa koskevassa ehdotuksessa; tukee parlamentin kantaa, jonka mukaisesti verohyvitys myönnetään aidoista T&K-menoista T&K-vähennysten sijaan;

2.2.2. Verotusalan parempi yhteistyö, yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja mukaan lukien

58. painottaa, että Euroopan unionin veropolitiikan pitäisi kohdistua sekä verojen välttelyn ja aggressiivisen verosuunnittelun torjuntaan sekä rajat ylittävän taloudellisen toiminnan helpottamiseen veroviranomaisten välisen yhteistyön ja veropolitiikan älykkään suunnittelun avulla;

59. painottaa, että lukuisat verotukseen liittyvät esteet haittaavat rajat ylittävää taloudellista toimintaa; ottaa tässä yhteydessä huomioon 25. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman Euroopan kansalaisten ja yritysten 20 suurimmasta sisämarkkinoiden toimintaa koskevasta huolenaiheesta[48], kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman näihin ongelmiin puuttumiseksi ensisijaisena kysymyksenä;

60. suhtautuu myönteisesti yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa koskevan hankkeen uudelleenkäynnistämiseen komission hyväksymien yhteistä yhtiöveropohjaa ja yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa koskevien yhdistettyjen ehdotusten mukaisesti; painottaa, että kun yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja on pantu täysimääräisesti täytäntöön, se tukkii porsaanreiät kansallisten verojärjestelmien välillä, erityisesti siirtohintojen osalta;

61. kehottaa neuvostoa hyväksymään kaksi ehdotusta ja panemaan ne täytäntöön nopeasti ja samaan aikaan sekä ottamaan huomioon parlamentin kannan, johon jo sisältyy virtuaalisen kiinteän toimipaikan käsite ja jakokaavat, joilla suljettaisiin jäljellä olevat porsaanreiät, jotka mahdollistavat veronkierron tapahtumisen, ja mahdollistettaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset digitalisaation kannalta; pitää valitettavana, että tietyt jäsenvaltiot kieltäytyvät jatkuvasti etsimästä ratkaisuja, ja kehottaa jäsenvaltioita lähentämään eriäviä kantojaan;

62. muistuttaa, että yhteisen yhtiöveropohjan ja yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan soveltamiseen olisi yhdistettävä yhteisten kirjanpitosääntöjen noudattaminen ja hallinnollisten käytäntöjen asianmukainen lähentäminen veroasioissa;

63. muistuttaa, että voitonsiirtokäytännön lakkauttamiseksi ja sen periaatteen soveltamiseksi, jonka mukaan vero olisi maksettava siellä, missä voittoa tuotetaan, kaikkien jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön yhteinen yhtiöveropohja ja yhteinen yhdistetty yhtiöveropohja samanaikaisesti; kehottaa komissiota antamaan uuden ehdotuksen, joka perustuu SEUT:n 116 artiklaan, jonka mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto antavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen tarvittavan lainsäädännön, jollei neuvosto kykene tekemään yksimielistä päätöstä yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan perustamista koskevasta ehdotuksesta;

2.2.3. Yhtiöiden digitaalitalouden verottaminen

64. painottaa, että digitalisaatio on ilmiönä luonut uuden tilanteen markkinoilla, joissa digitaaliset ja digitalisoidut yhtiöt voivat hyödyntää paikallisia markkinoita ilman fyysistä ja näin ollen verotettavaa läsnäoloa kyseisillä markkinoilla, mikä luo eriarvoisen toimintaedellytykset ja asettaa perinteiset yritykset epäedulliseen asemaan; toteaa, että digitaalitalouden liiketoimintamalleihin kohdistuu EU:ssa alhaisempi tosiasiallinen verorasite kuin perinteisiin liiketoimintamalleihin[49];

65. toteaa tässä yhteydessä monikansallisten yhtiöiden arvoketjuissa tapahtuneen asteittaisen siirtymän konkreettisesta tuotannosta aineettomiin hyödykkeisiin mikä on havaittavissa viimeisten viiden vuoden ajan rojalteja ja lisenssimaksuja koskevien tulojen suhteellisessa kasvuasteessa (lähes viisi prosenttia vuosittain) verrattuna tavarakauppaan ja suoriin ulkomaisiin investointeihin (kasvua alle yksi prosentti vuodessa)[50]; pitää valitettavana, että digitaaliset yhtiöt maksavat tuskin lainkaan veroja tietyissä jäsenvaltioissa huolimatta niiden merkittävästä digitaalisesta läsnäolosta ja suurista tuloista kyseisissä jäsenvaltioissa;

66. katsoo, että EU:n olisi mahdollistettava luomaan houkutteleva liiketoimintaympäristö, jotta voidaan saada aikaan hyvin toimivat digitaaliset sisämarkkinat ja varmistettava digitaalitalouden oikeudenmukainen verotus; muistuttaa, että koko talouden digitalisoinnin osalta arvonmuodostuksen sijainnissa olisi otettava huomioon käyttäjien panokset sekä kuluttajien käyttäytymisestä verkossa kerätyt tiedot;

67. painottaa, että digitaalitalouden verotusta koskevan unionin yhteisen lähestymistavan puuttuminen johtaa siihen, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön yksipuolisia ratkaisuja, jotka johtavat – ja ovat todella jo johtaneetkin – sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöön, sisämarkkinoiden pirstoutumiseen ja voivat muodostua rasitteeksi rajat ylittävää toimintaa harjoittaville yrityksille sekä veroviranomaisille;

68. panee merkille komission ja joidenkin jäsenvaltioiden johtavan roolin digitaalitalouden verotusta koskevassa globaalissa keskustelussa; kannustaa jäsenvaltioita jatkamaan ennakoivaa työtään OECD:ssä ja YK:ssa erityisesti OECD:n ohjeasiakirjaan[51] sisältyvässä BEPS-toimenpiteitä koskevassa osallistavassa kehyksessä käyttöön otetun menettelyn avulla; muistuttaa kuitenkin, että EU:n ei pitäisi odottaa maailmanlaajuista ratkaisua ja että sen olisi toimittava välittömästi;

69. panee tyytyväisenä merkille komission 21. maaliskuuta 2018 hyväksymän digitaaliverotusta koskevan paketin; pitää kuitenkin valitettavana, että neuvostossa[52] ei ole edistytty asiassa ja että se kyvytön pääsemään sopimukseen tästä komission paketista; on huolestunut, että sen sijaan neuvosto käsittelee ehdotusta, joka on soveltamisalaltaan huomattavasti vähemmän kunnianhimoinen kuin alkuperäinen ehdotus ja 13. joulukuuta 2018 hyväksytty myöhempi parlamentin kanta[53]; kehottaa neuvostoa hyväksymään nämä ehdotukset nopeasti;

70. painottaa, että sopimus siitä, mikä katsotaan digitaaliseksi kiinteäksi toimipaikaksi, on ainoana tähän mennessä saavutettuna sopimuksena askel oikeaan suuntaan, mutta se ei ratkaise kysymystä veropohjan jakamisesta;

71. kehottaa jäsenvaltioita, jotka ovat halukkaita harkitsemaan digitaaliveron käyttöönottoa, tekemään niin tiiviimmän yhteistyön puitteissa, jos neuvostossa ei päästä sopimukseen digitaalisten palvelujen verotuksesta;

72. katsoo, että niin kutsuttu tilapäinen ratkaisu ei ole optimaalinen; katsoo, että se auttaa nopeuttamaan paremman ratkaisun etsintää maailmanlaajuisella tasolla ja mahdollistaa jossain määrin tasapuoliset toimintaedellytykset paikallisilla markkinoilla; kehottaa EU:n jäsenvaltioita keskustelemaan mahdollisimman pian digitaalisen talouden verotusta (merkittävä digitaalinen läsnäolo) koskevasta pitkän aikavälin ratkaistusta, hyväksymään ja panemaan sen täytäntöön, jotta EU voisi olla maailmanlaajuisesti suunnannäyttäjänä; korostaa, että komission ehdottamaa pitkän aikavälin ratkaisua olisi käytettävä perustana jatkotoimille kansainvälisellä tasolla;

73. toteaa, että digitaalisten palvelujen verotukselle on voimakas kysyntä EU:n kansalaisten keskuudessa; muistuttaa, että tutkimusten mukaan 80 prosenttia Saksan, Ranskan, Itävallan, Alankomaiden, Ruotsin ja Tanskan kansalaisista kannattaa digitaalisten palvelujen verotusta ja on sitä mieltä, että EU:n olisi toimittava uranuurtajana kansainvälisissä toimissa; korostaa lisäksi, että valtaosa kyselyyn osallistuneista kansalaisista haluaa, että digitaalisten palvelujen verotusta sovelletaan laajasti[54];

74. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että digitaalisten palvelujen vero jää tilapäiseksi toimenpiteeksi sisällyttämällä raukeamislauseke 21. maaliskuuta 2018 tehtyyn ehdotukseen neuvoston direktiiviksi tiettyjen digitaalisten palvelujen tarjoamisesta saatavista tuloista kannettavaa digitaalisten palvelujen veroa koskevasta yhteisestä järjestelmästä[55] (COM(2018)0148) ja nopeuttamalla merkittävää digitaalista läsnäoloa koskevaa keskustelua;

2.2.4. Tosiasiallinen verotus

75. toteaa, että yhteisöveron nimellisverokanta on laskenut EU:n tasolla vuoden 2000 keskimääräisesti 32 prosentista 21,9 prosenttiin vuonna 2018[56], mikä merkitsee 32 prosentin laskua; on huolestunut tällaisen kilpailun vaikutuksista verojärjestelmien kestävyyteen ja sen mahdollisista heijastusvaikutuksista muihin maihin; katsoo, että ensimmäisessä G20-maiden/OECD:n johtamassa BEPS-hankkeessa ei puututtu tähän ilmiöön; suhtautuu myönteisesti BEPS-toimenpiteitä koskevan osallistavan kehyksen ilmoitukseen tutkia vuoteen 2020 mennessä sitoumuksetta verotusoikeudet, joilla vahvistettaisiin lainkäyttöalueiden kykyä verottaa voittoja silloin, kun toinen lainkäyttöalue, jolla verotusoikeudet, soveltaa alhaista tosiasiallista verokantaa kyseisiin voittoihin[57], mikä tarkoittaa tosiasiallista vähimmäisverotusta; toteaa, että kuten BEPS-toimenpiteitä koskevassa osallistavassa kehyksessä todetaan, nykyinen OECD:n johdolla tehtävä työ ei aiheuta muutoksia siihen, että maat tai lainkäyttöalueet ovat vapaita asettamaan ovat veroasteensa tai olemaan toteuttamatta lainkaan yhtiöverojärjestelmää[58];

76. pitää myönteisenä uutta OECD:n maailmanlaajuista standardia, joka liittyy huomattavaa toimintaa koskevan vaatimuksen soveltamiseen alueisiin, joilla ei ole mitään verotusjärjestelmää tai nimelliseen verotusalueeseen[59] ja jonka inspiraationa oli pitkälti EU:n työ unionin luettelointiprosessissa (EU:n luettelon oikeudenmukaisuuteen liittyvä kriteeri 2.2);

77. panee merkille eroavuudet suurten yritysten tosiasiallisia verokantoja koskevien arvioiden – jotka perustuvat usein verotusta koskevaan säännöstöön[60] – ja suurten monikansallisten yritysten todellisuudessa maksamien verojen välillä; panee merkille, että perinteiset alat maksavat keskimäärin 23 prosentin tosiasiallista yhtiöverokantaa, kun digitaalialan verokanta on noin 9,5 prosenttia[61];

78. Panee merkille tosiasiallisten verokantojen arvioinnissa käytettävät poikkeavat menetelmät, jotka eivät mahdollista tosiasiallisten verokantojen luotettavaa vertailua EU:ssa ja maailmanlaajuisesti; toteaa, että jotkin todellisia verokantoja koskevat arviot EU:ssa vaihtelevat 2,2 prosentista 30 prosenttiin[62]; kehottaa komissiota laatimaan oman menetelmänsä ja julkaisemaan säännöllisesti tosiasialliset verokannat jäsenvaltioissa;

79. kehottaa komissiota arvioimaan nimellisverokantojen laskuun liittyvää ilmiötä ja sen vaikutusta tosiasiallisiin verokantoihin EU:ssa ja ehdottamaan korjaavia toimenpiteitä sekä EU:ssa että tarvittaessa kolmansien maiden osalta, mukaan lukien vahvat väärinkäytösten vastaiset säännöt, ulkomaisia väliyhtiöitä koskevien tiukempien sääntöjen kaltaiset suojatoimenpiteet ja verosopimusten muuttamista koskevat suositukset;

80. kehottaa jäsenvaltioita saattamaan käytännesääntötyöryhmän toimeksiannon ajan tasalle siten, että se tarkastelee yritysten voittojen tosiasiallista vähimmäisverokantaa talouden digitalisoitumisen aiheuttamiin verotuksellisiin haasteisiin liittyvän OECD:n työn seurantatoimena;

81. panee merkille Ranskan valtiovarainministerin TAX3-valiokunnan kokouksessa 23. lokakuuta 2018 antaman lausunnon tarpeesta keskustella vähimmäisverotuksen käsitteestä; pitää myönteisenä, että Ranska on valmis sisällyttämään vähimmäisverotusta koskevan keskustelun yhdeksi sen G7-puheenjohtajakauden painopisteistä vuonna 2019;

2.3. Suoriin veroihin liittyvä hallinnollinen yhteistyö

82. korostaa, että kesäkuusta 2014 DAC:tä on muutettu neljä kertaa;

83. kehottaa komissiota arvioimaan ja esittämään ehdotuksia DAC2:n puutteiden korjaamiseksi, erityisesti sisällyttämällä aineelliset varat ja kryptovaluutat direktiivin soveltamisalaan, määräämällä seuraamuksia sääntöjen noudattamatta jättämisestä tai rahoituslaitosten harhaanjohtavasta raportoinnista ja ottamalla huomioon useammat rahoituslaitos- ja tilityypit, joista ei nykyään raportoida, kuten eläkerahastot;

84. toistaa kehotuksensa, jonka mukaan veropäätöksiä koskevan tietojenvaihdon soveltamisalaa on laajennettava ja että komission olisi saatava tutustua tietoihin laajemmin ja kansallisten veroviranomaisten veropäätöskäytäntöjä on yhdenmukaistettava tehokkaammin;

85. kehottaa komissiota julkaisemaan nopeasti ensimmäisen arvionsa DAC3:sta tässä suhteessa ja tarkasteltava erityisesti vaihdettujen päätösten lukumäärää sekä niiden tilanteiden määrää, joissa kansalliset verohallinnot ovat päässeet käyttämään toisen jäsenvaltion hallussa olevia tietoja; pyytää, että arvioinnissa otetaan myös huomioon veropäätöksiin liittyvien keskeisten tietojen julkaisemisen vaikutus (päätösten lukumäärä, edunsaajien nimet, kustakin päätöksestä johtuva tosiasiallinen veroaste); kehottaa jäsenvaltioita julkaisemaan kansalliset veropäätöksensä;

86. pitää valitettavana, että veroasioista vastuussa oleva komission jäsen ei tunnusta tarvetta laajentaa kansallisten veroviranomaisten välistä nykyistä tietojenvaihtojärjestelmää;

87. toistaa lisäksi pyyntönsä, jonka mukaisesti olisi varmistettava yhteen tai useampaan yhteisen tai täydentävän kiinnostuksen kohteena olevaan henkilöön kohdistuvat samanaikaiset verotarkastukset (mukaan lukien yhtiöt ja niiden tytäryhtiöt), ja kehottaa lisäämään entistetään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä verotuksessa siten, että ryhmien veroasioissa esittämiin pyyntöihin velvoitetaan vastaamaan; muistuttaa, että vaikenemisoikeus suhteessa veroviranomaisiin ei koske yksinkertaisia hallinnollisia tutkimuksia, joiden yhteydessä yhteistyö on pakollista[63];

88. katsoo, että koordinoitujen paikan päällä tehtävien tarkastusten ja yhteisten tarkastusten olisi sisällyttävä EU:n verohallintojen väliseen yhteistyökehykseen;

89. korostaa, että veroviranomaisten välinen tietojenvaihto ja tietojenkäsittely ja myös niiden keskuudessa tapahtuva parhaiden käytäntöjen jakaminen tehostaa verojen keräämistä; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle parhaiden käytäntöjen vaihdon veroviranomaisten keskuudessa, etenkin veroviranomaisten digitalisoitumisen osalta;

90. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan menettelyt digitaalista veroilmoitusten jättämisjärjestelmää varten rajat ylittävien toimintojen helpottamiseksi ja byrokratian vähentämiseksi;

91. kehottaa komissiota arvioimaan nopeasti DAC4:n täytäntöönpanoa ja sitä, onko kansallisilla verohallinnoilla tosiasiallinen pääsy toisen jäsenvaltion hallussa oleviin maakohtaisiin tietoihin; pyytää komissiota arvioimaan, miten DAC4 liittyy G20/BEPS-toimintasuunnitelman maakohtaisten tietojen vaihtoa koskevaan toimeen 13;

92. suhtautuu myönteisesti finanssitilitietojen automaattiseen vaihtoon, joka perustuu yleiseen standardiin, jonka ovat kehittäneet OECD, Andorra, Liechtenstein, Monaco, San Marino ja Sveitsi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita päivittämään perussopimuksen säännöksiä, jotta ne sopivat yhteen DAC:n kanssa sellaisena kuin se on muutettuna;

93. korostaa lisäksi, että edistymistä on saatu aikaan myös osallistujamaiden, niiden veroviranomaisten ja näiden virkamiesten välistä yhteistyötä tehostavalla Fiscalis 2020 -ohjelmalla; korostaa tämän alan yhteisistä toimista saatua lisäarvoa ja mahdollisen ohjelman roolia tärkeiden Euroopan laajuisten tietoteknisten järjestelmien kehittämisessä ja käyttämisessä;

94. muistuttaa jäsenvaltioita niiden perussopimuksen mukaisesta kaikista velvoitteistaan[64] ja erityisesti velvoitteesta tehdä yhteistyötä lojaalisti, vilpittömästi ja nopeasti; kehottaa sen vuoksi rajat ylittävien tapausten valossa ja erityisesti niin sanotun Cum Ex Files -järjestelyn tapauksessa, joka liittyy siihen, että kaikkien jäsenvaltioiden kansalliset veroviranomaiset nimeävät keskitetyt yhteyspisteet yhteistä tutkintaa ja yhteistyötä koskevan OECD:n kansainvälisen työryhmän keskitettyjen yhteyspisteiden järjestelmän mukaisesti[65], helpottamaan ja tehostamaan yhteistyötä verovilpin, veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi; kehottaa komissiota lisäksi helpottamaan ja koordinoimaan jäsenvaltioiden keskitettyjen yhteyspisteiden välistä yhteistyötä;

95. suosittelee, että jäsenvaltioiden viranomaisia, joille niiden vastapuolet muissa jäsenvaltioissa ilmoittavat mahdollisista lain rikkomisista, edellytetään antamaan hyvissä ajoin virallinen vastaanottoilmoitus ja tarvittaessa perusteltu vastaus toimista, joita on toteutettu edellä mainitun ilmoituksen jälkeen;

2.4. Osingonmaksun lopettaminen ja kuponginpesu

96. toteaa, että Cum Ex -kaupat ovat olleet tiedostettu maailmanlaajuinen ongelma vuodesta 1990 alkaen myös Euroopassa, mutta minkäänlaisiin koordinoituihin vastatoimiin ei ole ryhdytty; pitää valitettavana niin sanotussa Cum Ex Files -skandaalissa paljastuneita veropetostapauksia, joiden seurauksena jäsenvaltiot ovat menettäneet eräiden julkisuudessa esitettyjen arvioiden mukaan jopa 55,2 miljardin euroa; korostaa, että Euroopan journalistien konsortion mukaan Saksan, Tanskan, Espanjan, Italian ja Ranskan väitetään olevan pääasiallisia markkinoita Cum Ex -kaupankäyntijärjestelmille, ja niiden jälkeen seuraavina tulevat Belgia, Suomi, Puola, Alankomaat, Itävalta ja Tšekin tasavalta;

97. korostaa, että verojärjestelmien mutkikkuus voi johtaa lainsäädännön porsaanreikiin, jotka voivat edistää Cum Ex -skandaalien kaltaisia veropetosjärjestelyjä;

98. panee merkille, että Cum Ex- ja Cum -järjestelmien ympärille keskittynyt järjestelmällinen petostoiminta oli mahdollista osittain siksi, että jäsenvaltioiden asiasta vastaavat viranomaiset eivät tarkastaneet asianmukaisella tavalla veroista maksettavien korvausten hakemuksia ja että osakkeiden todellisesta omistajuudesta ei ole selkeää ja kattavaa kuvaa; kehottaa jäsenvaltioita antamaan kaikille asianomaisille viranomaisille mahdollisuuden tutustua kattaviin ja ajantasaisiin tietoihin osakkeiden omistajuudesta; kehottaa komissiota arvioimaan, tarvitaanko tässä asiassa EU:n tason toimia ja esittämään lainsäädäntöehdotuksen, jos se on arvioinnin perusteella tarpeen;

99. korostaa, että paljastukset vaikuttavat kertovan mahdollisista puutteista kansallisissa verolainsäädännöissä ja jäsenvaltioiden viranomaisten nykyisissä tiedonvaihto- ja yhteistyöjärjestelmissä; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään tehokkaasti kaikkia viestintäkanavia, kansallista dataa ja tehostetun tietojenvaihtojärjestelmän kautta saataville asetettuja tietoja;

100. korostaa, että Cum Ex Files -skandaalin rajat ylittäviin näkökohtiin olisi puututtava monenvälisesti; varoittaa, että uusien tietojenvaihtoa koskevien kahdenvälisten sopimusten ja kahdenvälisten yhteistyömekanismien käyttöönotto yksittäisten jäsenvaltioiden välillä monimutkaistaisi entisestään jo nyt monimutkaista kansainvälisten sääntöjen verkostoa, loisi sääntöihin uusia porsaanreikiä ja heikentäisi avoimuutta;

101. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tutkimaan perusteellisesti ja analysoimaan osingonmaksuja koskevia käytäntöjä omalla lainkäyttöalueellaan, kartoittamaan verolainsäädäntöjensä porsaanreiät, jotka luovat mahdollisuuksia veropetosten tekijöille ja verojen välttelijöille, ja kehottaa analysoimaan näiden käytäntöjen mahdollista rajat ylittävää ulottuvuutta ja tekemään lopun kaikista haitallisista verokäytännöistä; kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan kokemuksia parhaista käytännöistä tällä alalla;

102. kehottaa jäsenvaltioita ja niiden rahoitusvalvontaviranomaisiaan arvioimaan tarvetta kieltää yksinomaan verotuksellisista syistä sovellettavat rahoituskäytännöt, kuten osinkokeinottelu tai osingonmaksun lopettaminen ja vastaavat järjestelyt, ellei liikkeeseenlaskija pysty todistamaan, että näillä rahoituskäytännöillä on olennainen taloudellinen tarkoitus, joka ei ole perusteeton veronpalautus ja/tai veronkierto; kehottaa unionin lainsäätäjiä arviomaan mahdollisuutta ottaa tällainen toimenpide käyttöön unionin tasolla;

103. kehottaa komissiota välittömästi käynnistämään ehdotuksen laatimisen Europolin yhteyteen perustettavista rahoitusalaa tutkivista eurooppalaisista poliisivoimista, joilla olisi omat tutkintavaltuudet, ja rajojen yli tapahtuvien verotutkimusten eurooppalaisesta kehyksestä;

104. toteaa Cum Ex -skandaalin osoittavan, että EU:n jäsenvaltioiden veroviranomaisten välistä yhteistyötä on kiireellisesti parannettava, etenkin tietojenvaihdon alalla; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään Cum Ex- ja tarvittaessa Cum -tyyppisten veropetos- ja veronkiertojärjestelyjen havaitsemisessa, pysäyttämisessä, tutkimisessa ja niistä syytteeseen asettamisessa, parhaiden käytäntöjen vaihto mukaan luettuna, sekä tukemaan tarvittaessa EU:n tason ratkaisuja;

2.5. Yhtiöveroon liittyvä avoimuus

105. suhtautuu myönteisesti DAC4-direktiivin hyväksymiseen, sillä siinä säädetään maakohtaisesta raportoinnista veronviranomaisille BEPS-toimintasuunnitelman toimen 13 standardin mukaisesti;

106. palauttaa mieliin, että julkinen maakohtainen raportti on yksi keskeisistä keinoista lisätä yritystietojen avoimuutta; korostaa, että tiettyjen yritysten ja alojen julkinen maakohtainen raportti toimitettiin lainsäätäjille juuri Panama-papereiden skandaalin jälkeen 12. huhtikuuta 2016 ja että parlamentti hyväksyi sitä koskevan kantansa 4. heinäkuuta 2017[66]; palauttaa mieliin, että parlamentti kehotti laajentamaan kaupallisesti arkaluonteisia tietoja koskevan raportoinnin ja niiden suojelun soveltamisalaa siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon EU:n yritysten kilpailukyky;

107. pitää valitettavana, että vuodesta 2016 lähtien neuvostossa ei ole edistytty eikä tehty yhteistyötä asiassa; kehottaa neuvostoa edistymään nopeasti tässä asiassa niin, että se aloittaa neuvottelut parlamentin kanssa;

108. muistuttaa, että julkinen valvonta on hyödyllistä tutkijoille[67], tutkiville journalisteille, investoijille ja muille sidosryhmille, jotta voidaan asianmukaisesti arvioida riskejä, vastuita ja mahdollisuuksia oikeudenmukaisen yrittäjyyden edistämiseksi; palauttaa mieliin, että vastaavia säännöksiä on jo olemassa direktiivin 2013/36/EU (CDR IV)[68] 89 artiklassa pankkialan osalta sekä kaivannaisteollisuuden ja puunjalostusteollisuuden osalta direktiivissä 2013/34/EU[69]; toteaa, että jotkin yksityiset sidosryhmät kehittävät vapaaehtoisesti verotuksen avoimuutta lisääviä uusia raportointivälineitä, kuten globaaleja tiedonantovaatimuksia koskevan aloitteen mukainen standardi ”Disclosure on tax and payments to governments”, osana yritysten yhteiskuntavastuuta koskevaa toimintapolitiikkaansa;

109. muistuttaa, että yritysverojärjestelmien avoimuutta koskevien toimenpiteiden on katsottava liittyvän sijoittautumisvapautta koskevaan SEUT-sopimuksen 50 artiklan 1 kohtaan, joten edellä mainittu artikla on asianmukainen oikeusperusta julkiselle maakohtaiselle raportille, kuten 12. huhtikuuta 2016 julkaistussa komission vaikutustenarvioinnissa (COM(2016)0198) todetaan;

110. toteaa, että ottaen huomioon kehitysmaiden rajalliset mahdollisuudet täyttää vaatimukset nykyisten tietojenvaihtomenettelyjen avulla, avoimuus on erityisen tärkeää, koska se helpottaa niiden verohallintojen tiedonsaantia;

2.6. Valtiontukisäännöt

111. palauttaa mieliin, että yritysten välittömän verotuksen ala kuuluu valtiontukien soveltamisalaan[70], jos verotuksellisilla toimenpiteillä aiheutetaan veronmaksajien välistä syrjintää päinvastoin kuin yleisluonteisilla verotuksellisilla toimenpiteillä, joita sovelletaan yrityksiin erittelemättä;

112. kehottaa komissiota ja erityisesti kilpailun pääosastoa arvioimaan mahdollisia toimenpiteitä, joilla jäsenvaltiot saadaan pidättymään tällaisten veroetujen muodossa olevien valtiontukien myöntämisestä;

113. on tyytyväinen siihen, että komissio soveltaa kuluvalla toimikaudellaan ennakoivaa ja avointa lähestymistapaa laitonta valtiontukea koskeviin tutkimuksiin ja että tämän seurauksena komissio on saattanut päätökseen useita korkean profiilin tapauksia;

114. suhtautuu myönteisesti siihen, että vuodesta 2014 komissio on tutkinut jäsenvaltioiden veropäätöskäytäntöjä, seurannut tiettyjen yhtiöiden suotuisaan verokohteluun liittyviä syytöksiä ja aloittanut vuodesta 2014 alkaen yhdeksän virallista tutkintaa, joista kuudessa todettiin, että veropäätös oli laiton valtiontuki[71]; toteaa, että yksi tutkinta lopetettiin johtopäätökseen, että tiettyjen voittojen kaksinkertainen verottamatta jättäminen ei ollut valtiontukea[72], kun taas kahta muuta jatketaan[73];

115. toteaa, että siitä huolimatta, että komissio totesi McDonald’sin hyötyneen tiettyjen sen tuotteiden kaksinkertaisesta verottamatta jättämisestä, EU:n valtiontukisääntöjen mukaista päätöstä ei voitu antaa, koska komissio totesi, että kaksinkertainen verottamatta jättäminen johtuu Luxemburgin ja Yhdysvaltojen verolakien yhteensopimattomuudesta sekä Luxemburgin ja Yhdysvaltojen kaksinkertaista verotusta koskevasta sopimuksesta[74]; ottaa huomioon Luxemburgin ilmoituksen tarkistaa kaksinkertaista verotusta koskevia sopimuksiaan kansainvälisen verotusoikeuden mukaiseksi;

116. on huolissaan kaikille jäsenvaltioille maksamatta jääneiden verojen määrästä pitkällä aikavälillä[75]; palauttaa mieliin, että laittoman tuen takaisinperinnän tarkoituksena on palauttaa pysyvä tilanne ja että takaisin maksettavan tuen tarkan määrän laskeminen on osa kansallisille viranomaisille kuuluvan velvoitteen täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota arvioimaan ja vahvistamaan toteuttamiskelpoisia vastatoimia, sakot mukaan lukien, jotta voidaan auttaa jäsenvaltioita estämään tarjoamasta valikoivaa suotuisaa verokohtelua, joka on valtiontukea ja EU:n sääntöjen vastaista;

117. kehottaa jälleen komissiota laatimaan suuntaviivat, joissa selvennetään, mikä on verotukseen liittyvää valtiontukea ja ”asianmukaista” siirtohinnoittelua; kehottaa komissiota myös poistamaan oikeudellisen epävarmuuden sekä sääntöjä noudattavilta veronmaksajilta että verohallinnoilta ja laatimaan sen mukaisesti kattavat jäsenvaltioiden verokäytäntöjä koskevat puitteet;

2.7. Postilaatikkoyhtiöt

118. toteaa, että ei ole olemassa yhtä ainoaa määritelmää postilaatikkoyhtiölle, toisin sanoen yhtiöille, jotka on rekisteröity oikeudenkäyttöalueelle ainoastaan verojen välttelyä tai veronkiertoa varten ja joilla ei ole merkittävää taloudellista läsnäoloa; korostaa kuitenkin, että postilaatikkoyhtiöiden leviämisen tunnistamisen ja torjumisen välineinä voitaisiin käyttää taloudellisen toiminnan tai yrityksessä työskentelevän henkilöstön fyysisen läsnäolon kaltaisia yksinkertaisia kriteereitä; muistuttaa, että määritelmän on oltava selvä;

119. korostaa, että kuten rajatylittävistä yhtiömuodon muutoksista, sulautumisista ja jakautumisista annetun direktiivin muuttamisesta käytäviä toimielinten välisiä neuvotteluja koskevassa parlamentin kannassa ehdotettiin[76], jäsenvaltioita olisi vaadittava varmistamaan, että rajatylittävät yhtiömuodon muutokset vastaavat aidon taloudellisen toiminnan todellista harjoittamista, mukaan luettuna digitaaliala, jotta vältetään postilaatikkoyhtiöiden perustaminen;

120. kehottaa jäsenvaltioita vaatimaan tiettyjen taloudellisten tietojen vaihtamista toimivaltaisten viranomaisten välillä ennen rajatylittävien muutosten, sulautumisten tai jakautumisten toteuttamista;

121. vaatii, että todelliset omistajat on ilmoitettava veroviranomaisille;

122. korostaa, että kansallisia toimenpiteitä, joilla kielletään erityisesti kaupalliset suhteet postilaatikkoyhtiöihin; korostaa erityisesti Latvian lainsäädäntöä, jossa määritellään postilaatikkoyhtiö yhteisöksi, jolla ei ole varsinaista taloudellista toimintaa, ja jos se ei voi todistaa toisin asiakirjojen avulla, se rekisteröidään lainkäyttöalueelle, jossa yhtiöitä ei edellytetä toimittamaan tilinpäätöstä, ja/tai sellaiseksi, että sillä ei ole toimipaikkaa kotimaassaan; toteaa kuitenkin, että EU:n lainsäädännön mukaisesti postilaatikkoyhtiöiden kieltämistä Latviassa ei voida käyttää sellaisten postilaatikkoyhtiöiden kieltämiseen, joiden kotipaikka on EU:n jäsenvaltiossa, koska tätä pidettäisiin syrjivänä[77]; kehottaa komissiota ehdottamaan nykyiseen EU:n lainsäädäntöön muutoksia, jotka mahdollistaisivat postilaatikkoyhtiöiden kieltämisen, vaikka niiden kotipaikka on EU:n jäsenvaltiossa;

123. korostaa, että huomattava osuus maahan tulevista ja maasta lähtevistä suorista ulkomaisista sijoituksista prosentteina seitsemän jäsenvaltion (Belgia, Kypros, Unkari, Irlanti, Luxembourg, Malta ja Alankomaat) BKT:stä voidaan vain pieneltä osin selittää todellisella taloudellisella toiminnalla, jota harjoitetaan näissä jäsenvaltioissa[78];

124. korostaa suorien ulkomaisten sijoitusten huomattavaa osuutta useissa jäsenvaltioissa, erityisesti Maltassa, Kyproksessa, Alankomaissa ja Irlannissa[79]; toteaa, että tällaiset suorat ulkomaiset sijoitukset ovat yleensä sellaisten erillisyhtiöiden hallussa, joiden avulla usein hyödynnetään porsaanreikiä; kehottaa komissiota arvioimaan sellaisten erillisyhtiöiden roolia, joiden hallussa on suoria ulkomaisia sijoituksia;

125. toteaa, että taloudelliset indikaattorit, kuten epätavallisen korkea suorien ulkomaisten sijoitusten määrä sekä erillisyhtiöiden hallussa olevat suorat ulkomaiset sijoitukset, ovat aggressiivisen verosuunnittelun indikaattoreita[80];

126. toteaa, että ATAD:n veronkierron vastaiset säännöt (keinotekoiset järjestelyt) kattavat postilaatikkoyhtiöt, kun taas yhteisellä yhtiöveropojalla ja yhteisellä yhdistetyllä yhteisöveropohjalla varmistettaisiin, että tulo kohdistetaan sinne, missä todellista taloudellista toimintaa harjoitetaan;

127. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön koordinoidut, sitovat ja täytäntöönpanokelpoiset merkittävää taloudellista toimintaa koskevat vaatimukset sekä menotestit;

128. kehottaa komissiota suorittamaan kahden vuoden kuluessa toisiinsa liittyvien lainsäädännöllisten ja poliittisten aloitteiden toimivuustarkastukset, joissa pyritään puuttumaan postilaatikkoyhtiöiden käyttöön verovilpin, veronkierron, aggressiivisen verosuunnittelun ja rahanpesun yhteydessä;

3. Arvonlisävero

129. korostaa, että ALV-sääntöjen yhdenmukaistaminen EU:n tasolla on ehdottoman välttämätöntä sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan vuoksi ja kilpailun vääristymisen estämiseksi[81];

130. korostaa, että arvonlisävero on kansallisten talousarvioiden tärkeä verotulojen lähde; toteaa, että vuonna 2016 arvonlisäverotulot 28 jäsenvaltion EU:ssa olivat 1 044 miljardia euroa, joka on 18 prosenttia kaikista jäsenvaltioiden verotuloista; toteaa, että vuonna 2017 EU vuotuinen talousarvio oli 157 miljardia euroa;

131. pitää kuitenkin valitettavana, että joka vuosi suuri määrä odotettuja arvonlisäverotuloja menetetään petoksen takia; korostaa, että komission tilastojen mukaan arvonlisäverokuilu (jolla tarkoitetaan odotettujen alv-tulojen ja todellisuudessa kannettujen alv-tulojen eroa, jonka avulla saadaan arvio paitsi petoksista myös konkursseista, laskuvirheistä ja veronkierrosta joutuvasta alv-tulojen menetyksestä) vuonna 2016 oli 147 miljardia euroa, mikä on yli 12 prosenttia odotettujen arvonlisäverotulojen kokonaismäärästä[82], vaikka tilanne monissa jäsenvaltioissa on paljon huonompi ja arvonlisäkuilu niissä miltei 20 prosenttia tai enemmän, mikä tuo esiin huomattavan jäsenvaltioiden eron niiden tavassa hoitaa arvonlisäverokuilua;

132. toteaa, että komissio arvioi, että noin 50 miljardia euroa – tai 100 euroa EU:n kansalaista kohti vuodessa – menetetään rajat ylittävissä arvonlisäveropetoksissa[83]; toteaa, että Europol arvioi, että noin 60 miljardin suuruinen arvonlisäveropetos liittyy järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja terrorismin rahoitukseen; panee merkille arvonlisäverojärjestelmien yhdenmukaistamisen ja yksinkertaistamisen lisääntymisen EU:ssa, vaikka jäsenvaltioiden välinen yhteistyö ei ole vielä riittävää eikä tehokasta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan yhteistyötään arvonlisäveropetosten torjunnan tehostamiseksi; kehottaa seuraavaa komissiota asettamaan lopullisen arvonlisäverojärjestelmän käyttöönoton ja täytäntöönpanon etusijalle parantaakseen sitä;

133. kehottaa laatimaan luotettavia tilastoja, joissa arvioidaan arvonlisäverokuilua; korostaa, että EU:ssa tarvitaan tietojenkeruuta ja jakamista koskeva yhteinen lähestymistapa; kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltioissa kootaan ja julkaistaan säännöllisesti yhdenmukaistettuja tilastoja;

134. korostaa, että petosten tekijät ovat käyttäneet väärin nykyisen (väliaikaisen) arvonlisäverojärjestelmän ominaispiirrettä, jonka mukaisesti verovapautusta sovelletaan unionin sisäisiin toimituksiin ja vientiin, erityisesti arvonlisäveroa koskevissa karusellipetoksissa tai yhteisön sisäisissä missing trader -petoksissa (MTIC);

135. panee merkille, että komission mukaan yritykset, jotka käyvät kauppaa rajojen yli, kärsivät nykyään säännösten noudattamiseen liittyvistä kustannuksista, jotka ovat 11 prosenttia korkeammat kuin yrityksillä, jotka käyvät kauppaa ainoastaan kotimaassa; toteaa, että erityisesti pk-yritykset kärsivät suhteettomista arvonlisäveron noudattamiseen liittyvistä kustannuksista, mikä on yksi syistä, joiden vuoksi ne hyödyntävät sisämarkkinoiden etuja edelleen kovin varovasti; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ratkaisuja rajat ylittävään kauppaan liittyvien arvonlisäverokustannusten pienentämiseksi;

3.1. Arvonlisäverokehyksen nykyaikaistaminen

136. suhtautuu sen vuoksi myönteisesti 6. huhtikuuta 2016 laadittuun arvonlisäveron uudistamista koskevaan komission toimintasuunnitelmaan ja komission joulukuusta 2016 alkaen hyväksymään 13 lainsäädäntöehdotukseen, joissa käsitellään siirtymistä lopulliseen arvonlisäverojärjestelmään, poistetaan arvonlisäveron esteet sähköisessä kaupankäynnissä, tarkistetaan pk-yritysten arvonlisäverojärjestelmään, nykyaikaistetaan arvonlisäveroastetta koskevia toimintapolitiikkoja ja puututaan arvonlisäverokuiluun;

137. on tyytyväinen siihen, että televiestintäpalveluita, radio- ja televisiolähetyspalveluita ja sähköisiä palveluita koskeva arvonlisäveron erityisjärjestelmä (MOSS) otettiin käyttöön vuonna 2015 arvonlisäveron vapaaehtoista rekisteröintiä, ilmoittamista ja maksamista varten; on tyytyväinen, että MOSSia laajennetaan loppukuluttajien ulottuville sekä muihin hyödykkeisiin ja palveluihin 1. tammikuuta 2021 alkaen;

138. toteaa, että komissio arvio, että arvonlisäveron uudistamisen odotetaan vähentävän byrokratiaa 95 prosentilla, mikä on arvioilta noin miljardi euroa;

139. suhtautuu myönteisesti siihen, että neuvosto hyväksyi 5. joulukuuta 2017 uudet säännöt, joiden mukaisesti verkkoyritysten on helpompaa noudattaa arvonlisäveroon liittyviä velvoitteita; suhtautuu myönteisesti siihen, että neuvosto otti huomioon parlamentin kannan, joka koskee sitä, että verkkoalustoille asetetaan vastuu arvonlisäveron kantamisesta niiden välittämän etämyynnin osalta; katsoo, että tällä toimenpiteellä varmistetaan muiden kuin EU:n yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset, koska useat tavarat, joita tuodaan etämyyntiä varten, tulevat EU:hun arvonlisäverotta; kehottaa jäsenvaltioita panemaan uudet säännöt asianmukaisesti täytäntöön vuoteen 2021 mennessä;

140. suhtautuu myönteisesti 4. lokakuuta 2017[84] ja 24. toukokuuta 2018 hyväksyttyihin lopullista arvonlisäverojärjestelmää koskeviin ehdotuksiin[85]; suhtautuu myönteisesti erityisesti komission ehdotukseen, jonka mukaisesti määräpaikkaperiaatetta sovelletaan verotukseen, mikä tarkoittaa, että arvonlisävero maksettaisiin loppukuluttajan jäsenvaltiossa sovellettavan määrän mukaisesti;

141. suhtautuu myönteisesti etenkin neuvostossa tapahtuneeseen lopullista arvonlisäjärjestelmää koskevaan edistykseen, kun pikakorjaukset[86] hyväksyttiin 4. lokakuuta 2018; ilmaisee kuitenkin huolensa siitä, että sen petoksille alttiita näkökohtiin liittyviä takeita ei hyväksytty noudattaen parlamentin kantaa[87], joka koskee luotettavaa verovelvollista koskevaa ehdotusta[88], kuten se ilmaisi 3. lokakuuta 2018 antamassaan lausunnossa[89]; pitää erittäin valitettavana, että neuvosto lykkäsi päätöstä luotettavan verovelvollisen aseman käyttöönotosta siihen asti, kunnes lopullista arvonlisäverojärjestelmä hyväksytään;

142. kehottaa neuvostoa varmistamaan, että luotettavan veronmaksajan asema on johdonmukainen tulliviranomaisen myöntämän valtuutetun talouden toimijan (AEO) aseman kanssa;

143. kehottaa koordinoimaan luotettavan veronmaksajan aseman määrittelemistä EU:n vähimmäistasoisen avoimuusperiaatteiden mukaisesti ja takaamaan, että komissio suorittaa säännöllisen arvioinnin siitä, miten jäsenvaltiot myöntävät luotettavan veronmaksajan aseman; kehottaa jäsenvaltioiden veroviranomaisia vaihtamaan yhdenmukaisuuden ja yhteisten vaatimusten edistämiseksi tietoja tapauksista, joissa luotettavan veronmaksajan asemaa ei ole myönnetty tietyille yhtiöille;

144. suhtautuu myönteisesti lisäksi pk-yrityksiä koskevien erityisjärjestelyjen uudistamiseen[90], joka on keskeisessä asemassa varmistettaessa tasapuoliset toimintaedellytykset, koska arvonlisäveron vapautusjärjestelmät koskevat nykyisin ainoastaan kotimaisia toimijoita ja voivat pienentää pk-yritysten arvonlisäverosäännösten noudattamiseen liittyviä kustannuksia; kehottaa neuvostoa ottamaan 11. syyskuuta 2018 annetun parlamentin lausunnon[91] huomioon erityisesti siltä osin kuin on kyse pk-yrityksiä koskevan hallinnollisen yksinkertaistamisen edistämisestä; kehottaa sen vuoksi komissiota perustamaan verkkoportaalin, jonka kautta pk-yritykset, jotka haluavat hyödyntää verovapautusta jossakin toisessa jäsenvaltiossa, on rekisteröidyttävä ja toteuttamaan keskitetyn palvelupisteen, jonka kautta pienet yritykset voivat hake arvonlisäveron palautusta eri jäsenvaltiosta kuin siitä, jossa ne harjoittavat toimintaansa;

145. panee merkille hyväksytyn komission ehdotuksen yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismista[92], joka mahdollistaa väliaikaiset poikkeukset arvonlisäverosäännöksistä ennen kaikkea karusellipetosten estämiseksi jäsenvaltioissa, joihin tämä petostyyppi eniten vaikuttaa; kehottaa komissiota valvomaan tarkasti uuden lainsäädännön noudattamista, mahdollisia riskejä ja seurauksia; korostaa kuitenkin, että yleinen käännetyn verovelvollisuuden mekanismi ei saa viivästyttää lopullisen arvonlisäverojärjestelmän ripeää täytäntöönpanoa;

146. toteaa, että sähköisen kaupankäynnin yleistymisen voi usein aiheuttaa haasteen veroviranomaisille esimerkiksi siksi, että EU:ssa ei ole myyjän verotunnistetta ja arvonlisäveroilmoitus tehdään selvästi todellista arvoa alemmaksi; suhtautuu sen vuoksi myönteisesti siihen, että komission 11. joulukuuta 2018 tekemän tavaroiden etämyyntiin liittyvän täytäntöönpanosääntöehdotuksen (COM(2018)0819 ja COM(2018)0821) hengen mukaisesti vuodesta 2021 alkaen verkkoalustoilla on vastuu sen varmistamisesta, että EU:n ulkopuolisten yritysten niiden alustoilla EU:n kuluttajille myymistä tavaroista maksetaan arvonlisäveroa;

147. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan verkkokaupan transaktioita, joihin osallistuu EU:n ulkopuolelle sijoittautuneita myyjiä, jotka eivät tee arvonlisäveroilmoitusta (esimerkiksi hyödyntämällä aiheettomasti sääntöä ”näyte”) tai aliarvioivat harkitusti tavaran arvon välttääkseen arvonlisäveron kokonaan tai pienentääkseen sitä; katsoo, että tällaiset käytännöt vaarantavat EU:n sisämarkkinoiden yhtenäisyyden ja moitteettoman toiminnan; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia, jos tämä on tarkoituksenmukaista ja tarpeen;

3.2. Arvonlisäverokuilu, arvonlisäveropetosten torjunta ja arvonlisäveroa koskeva hallinnollinen yhteistyö

148. kehottaa jälleen kiinnittämään huomiota verokuiluun vaikuttaviin tekijöihin, kuten arvonlisäveroon;

149. suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio aloitti 8. maaliskuuta 2018 rikkomismenettelyn Kyprosta, Kreikkaa ja Maltaa vastaan ja 8. marraskuuta 2018 Italiaa ja Mansaarta vastaan huvialusten ja lentokoneiden hankintaan liittyvistä väärinkäytöksistä arvonlisäveron osalta varmistaakseen, että ne lopettavat laittoman suotuisan verokohtelun tarjoamisen yksityisille huvialuksille ja lentokoneille, mikä vääristää kilpailua merenkulun alalla;

150. suhtautuu myönteisesti asetuksen (EU) N:o 904/2010 muuttamiseen hallinnollista yhteistyötä arvonlisäveron alalla tehostavien toimenpiteiden osalta; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on tehnyt 10 jäsenvaltioon tarkastuskäyntejä vuonna 2017, ja erityisesti äskettäiseen suositukseen arvolisäverotietojen vaihtojärjestelmän (VIES) luotettavuuden parantamisesta;

151. panee merkille, että komissio on hiljattain ehdottanut valvontavälineiden lisäämistä Eurofiscille ja sen roolin vahvistamista sekä sellaisten mekanismien käyttöönottoa, joilla voidaan lisätä tullien ja veroviranomaisten yhteistyötä; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisemmin Eurofiscin transaktioiden verkostoanalyysijärjestelmään (TNA);

152. katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden osallistumisen Eurofisc-järjestelmään on oltava pakollista ja ehto EU:n rahoituksen saamiselle; yhtyy Euroopan tilintarkastustuomioistuimen näkemykseen arvonlisäveron korvaamisesta koheesiomenoilla[93] ja EU:n petostentorjuntaohjelmasta[94];

153. kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia kerätä rajat ylittäviä arvonlisäverotietoja ja ilmoittaa niistä reaaliaikaisesti jäsenvaltioissa, koska siten voitaisiin lisätä Eurofiscin vaikuttavuutta ja kehittää uusia strategioita arvonlisäveropetosten torjumiseksi; kehottaa kaikkia toimivaltaisia viranomaisia käyttämään erilaisia tilasto- ja tiedonrikastusteknologioita poikkeamien, epäilyttävien suhteiden ja mallien havaitsemiseksi, jotta verovirastoilla on paremmat mahdollisuudet puuttua ennaltaehkäisevästi, kohdistetusti ja kustannustehokkaasti erilaisiin sääntöjenvastaisiin toimintatapoihin;

154. suhtautuu myönteisesti taloudellisten etujen suojaamista koskevan direktiivin[95] hyväksymiseen, koska siinä selkiytetään jäsenvaltioiden, Eurojustin, Euroopan syyttäjänviraston (EPPO), Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) ja komission välistä rajat ylittävää yhteistyötä ja keskinäistä oikeusapua arvonlisäveropetosten torjunnassa; kehottaa EPPOa, OLAFia, Eurofiscia, Europolia ja Eurojustia tekemään tiivistä yhteistyötä arvonlisäveropetosten torjumiseen liittyvien toimien koordinoinnissa sekä uusien petollisten menettelyjen tunnistamisessa ja niihin vastaamisessa;

155. korostaa kuitenkin hallinto-, oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten entistä paremman yhteistyön tarvetta EU:ssa, kuten asiantuntijat korostivat 28. kesäkuuta 2018 pidetyssä kuulemistilaisuudessa ja TAX3-valiokunnan tilaamassa tutkimuksessa;

156. suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon, jonka mukaisesti EPPOn toimivaltuuksia laajennetaan rajat ylittäviin terrorismirikoksiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EPPO voi aloittaa toimintansa mahdollisimman nopeasti ja viimeistään vuoteen 2022 mennessä ja varmistamaan tiiviin yhteistyön niiden instituutioiden kanssa, joiden kanssa se jo toimii, sekä unionin taloudellisten etujen edistämisestä vastaavien unionin toimielinten ja virastojen kanssa; kehottaa määräämään esimerkinomaisia, varoittavia ja oikeasuhteisia seuraamuksia; katsoo, että kaikkia järjestelmälliseen arvonlisäveropetokseen osallistuvia olisi rankaistava ankarasti rankaisemattomuuden mielikuvan välttämiseksi;

157. katsoo, että yksi keskeisimmistä seikoista, jonka vuoksi arvonlisäveroon liittyvää petollista käyttäytymistä tapahtuu on rahallinen voitto, jonka petoksen tekijä voi saada; kehottaa sen vuoksi komissiota analysoimaan asiantuntijoiden tekemää ehdotusta[96], jonka mukaisesti rajat ylittävä transaktiotiedot sijoitetaan lohkoketjuun ja käytetään turvallisia digitaalisia valuuttoja, joita voidaan käyttää ainoastaan arvonlisäverojen maksuun (yksi käyttötarkoitus) paperirahan käyttämisen sijaan;

158. suhtautuu myönteisesti siihen, että neuvosto on puuttunut tuontiin liittyviin petoksiin[97]; katsoo, että tulli-ilmoituksista saatujen tietojen asianmukainen tallentaminen VIES-järjestelmään antaa määräjäsenvaltioille mahdollisuuden verrata tulli- ja arvonlisäverotietoja sen varmistamiseksi, että arvonlisävero on maksettu määräjäsenvaltiossa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan tämän uuden lainsäädännön täytäntöön tehokkaasti ja ajoissa 1. tammikuuta 2020 mennessä;

159. katsoo, että vero- ja tulliviranomaisten välistä hallinnollista yhteistyötä on varaa parantaa[98]; kehottaa jäsenvaltioita valtuuttamaan Eurofiscin kehittämään uusia strategioita, joiden avulla voidaan jäljittää sellaisia tullimenettelyn 42:n piiriin kuuluvia tuotteita, joista maahantuoja menettelyn perusteella saa vapautuksen arvonlisäverosta silloin, kun maahantuodut tuotteet on tarkoitettu vietäviksi yritysasiakkaalle muuhun jäsenvaltioon kuin maahantuontijäsenvaltioon;

160. korostaa, että on tärkeää panna täytäntöön viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin mukainen yritysten tosiasiallisten omistajien rekisteri, koska se on tärkeä väline arvonlisäveropetosten torjunnassa; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan tällaisia petoksia käsittelevien poliisivoimien, veropalvelujen, syyttäjien ja tuomareiden osaamista ja pätevyyttä;

161. on huolissaan TAX3-valiokunnan tilaaman tutkimuksen tuloksista[99], joissa todetaan, että komission ehdotukset vähentävät petoksia, mutta eivät poista niitä; panee merkille, että aliarvostukseen liittyvää kysymystä ja EU:n sääntöjen täytäntöönpanoa yleensä muiden kuin EU:ssa verotettavien henkilöiden tapauksessa ei ratkaista; kehottaa komissiota selvittämään vaihtoehtoja veronkantomenetelmiä näiden toimitusten osalta pitkällä aikavälillä; korostaa, että muiden kuin EU:ssa verotettavien henkilöiden vilpittömään mieleen luottaminen EU:n arvonlisäveron kantamisessa ei ole kestävä vaihtoehto; katsoo, että tällaista vaihtoehtoista keruumallia ei pitäisi kohdistaa ainoastaan sähköisten alustojen kautta tapahtuvaan myyntiin, vaan sen olisi sisällettävä kaikki muiden kuin EU:ssa verotettavien henkilöiden tekemät liiketoimet heidän käyttämistään liiketoimintamalleista riippumatta;

162. kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti jäsenvaltioihin kohdistuvia arvonlisäverotulojen lopullisen järjestelmän käyttöönoton vaikutuksia; kehottaa komissiota selvittämään vakavasti uusien petosriskien mahdollisuutta lopullisessa arvonlisäverojärjestelmässä, erityisesti sitä, että rajat ylittävissä liiketoimissa mahdollisesti puuttuva toimittaja korvaa karusellipetoksen puuttuvan asiakastyypin; korostaa tässä yhteydessä, että muun muassa tullin passitusjärjestelmällä voidaan helpottaa varmasti EU:n sisällä käytävää kauppaa; toteaa, että väärinkäytökset ovat kuitenkin mahdollisia, ja verojen ja maksujen maksamista välttelevät rikollisjärjestöt voivat aiheuttaa valtavat menetykset sekä jäsenvaltioille että EU:lle (välttelemällä arvonlisäveroa); kehottaa sen vuoksi komissiota seuraamaan tullin passitusjärjestelmää ja tekemään ehdotuksia erityisesti OLAFin, Europolin ja Eurofiscin tekemien suositusten perusteella;

163. uskoo EU:n kansalaisten yleisesti odottavan EU:n ja kansalliselta lainsäädännöltä selkeitä tapoja tunnistaa ne, jotka eivät maksa heille kuuluvia veroja, ja määrätä asiaankuuluvia rangaistuksia sekä periä puuttuvat verot ripeästi;

4. Henkilöiden verotus

164. korostaa, että luonnolliset henkilöt eivät yleensä käytä liikkumisvapauttaan verovilppiin, veropetoksiin ja aggressiiviseen verosuunnittelun; korostaa kuitenkin, että joillakin luonnollisilla henkilöillä on tarpeeksi suuri veropohja, joka ylittää useat verotukselliset lainkäyttöalueet;

165. pitää valitettavana, että varakkailla yksityishenkilöillä ja erittäin varakkailla yksityishenkilöillä, jotka käyttävät mutkikkaita verotusrakenteita, yhtiöiden perustaminen mukaan lukien, on edelleen mahdollisuus siirtää ansionsa ja varansa tai ostoksensa erilaisten verotuksellisten lainkäyttöalueiden kautta vähentääkseen merkittävästi vastuutaan tai poistaakseen sen kokonaan käyttämällä omaisuudenhoitajien ja muiden välittäjien palveluja; pitää valitettavana, että jotkin EU:n jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön verotusjärjestelmiä houkutellakseen varakkaita yksityishenkilöitä, jotka eivät luo todellista taloudellista toimintaa;

166. toteaa, että ansiotulojen verokannat ovat yleensä pääomatulojen verokantoja korkeampia kaikkialla EU:ssa; toteaa, että varallisuusverojen osuus kokonaisverotuloista on kaikkiaan pysynyt melko alhaisena ja on 4,3 prosenttia kokonaisverotuloista EU:ssa[100];

167. pitää valitettavana, että yhtiöiden verovilppi, veropetokset ja aggressiivinen verosuunnittelu edistää verovastuun siirtymistä kunniallisille ja rehellisille veronmaksajille;

168. kehottaa jäsenvaltioita määräämään varoittavia, tehokkaita ja oikeasuhteisia seuraamuksia veropetoksiin, veronkiertoon ja laittamaan aggressiiviseen verosuunnitteluun liittyvissä tapauksissa ja varmistamaan, että seuraamukset pannaan täytäntöön;

169. pitää valitettavana, että jotkin jäsenvaltiot ovat luoneet epäilyttäviä verojärjestelmiä, joiden avulla henkilöt saavat verotuksellisen kotipaikan ja tuloveroetuja, mikä heikentää muiden jäsenvaltioiden verokantaa ja edistää haitallisia toimintapolitiikkoja, jotka syrjivät niiden omia kansalaisia; toteaa, että näihin verojärjestelmiin voi kuulua etuja, jotka eivät ole maan kansalaisten käytettävissä, esimerkiksi ulkomaisten omistusten ja tulojen verottamatta jättäminen, ulkomaan tulojen kiinteämääräinen verotus, osaan asianomaisessa jäsenvaltiossa ansaituista tuloista kohdistuva verovapaus tai jäsenvaltioon siirrettyjä eläkkeitä koskeva alhaisempi verokanta;

170. palauttaa mieliin, että komissio ehdotti vuonna 2001 antamassaan tiedonannossa korkeasti koulutettua ulkomaille lähetettyä henkilöstöä koskevien erityisjärjestelyjen sisällyttämistä (yritysten verotusta käsittelevän) käytännesääntötyöryhmän[101] haitallisten verokäytäntöjen luetteloon, mutta sen jälkeen se ei ole toimittanut asiaan liittyviä tietoja; kehottaa komissiota arvioimaan tätä seikkaa uudelleen ja etenkin arvioimaan kaksinkertaisen verotuksen riskejä sekä tällaisten järjestelyjen kaksinkertaista verottamattomuutta;

4.1. Citizenship by investment (CBI) ja residency by investment (RBI) -järjestelmät

171. on huolissaan siitä, että suurin osa jäsenvaltioista on ottanut käyttöön järjestelmiä, joiden mukaisesti kansalaisuuden tai oleskeluluvan saa investoimalla[102] ja jotka tunnetaan yleisesti kultainen viisumi - tai investointiohjelmina, joiden mukaisesti kansalaisuus tai oleskelulupa myönnetään muille kuin EU:n kansalaisille taloudellista investointia vastaan;

172. katsoo, että näiden ohjelmien mukaisesti tehdyillä investoinneilla ei välttämättä edistetä kansalaisuuden tai asuinpaikan myöntävän jäsenvaltion reaalitaloutta ja että niissä ei useinkaan vaadita hakijoita viettämään lainkaan aikaa alueella, jossa investointi tehdään, ja että vaikka tällainen vaatimus on virallisesti olemassa, sitä ei tavallisesti tarkisteta; korostaa, että tällaiset järjestelyt vaarantavat unionin tavoitteiden saavuttamisen ja ovat siksi vilpittömän yhteistyön periaatteen vastaisia;

173. toteaa, että vähintään 5 000 muuta kuin EU:n kansalaista on saanut EU:n kansalaisuuden citizenship by investment -järjestelmien kautta[103]; toteaa, että selvityksen[104] mukaan kansalaisuuksia on myönnetty ainakin 6 000 ja oleskelulupia miltei 100 000;

174. on huolissaan siitä, että CBI ja RBI myönnetään tekemättä hakijoista asianmukaista turvallisuusselvitystä, suuririskiset kolmannen maan kansalaiset mukaan lukien, ja siksi niistä aiheutuu turvallisuusriskejä unionille; pitää valitettavana, että CBI- ja RBI-järjestelmiin liittyvää rahaa ympäröivä läpinäkymättömyys on lisännyt merkittävästi Euroopan maiden poliittisia, taloudellisia ja turvallisuuteen liittyviä riskejä;

175. korostaa, että CBI- ja RBI-järjestelmissä on muita merkittäviä riskejä, muun muassa EU- ja jäsenvaltion kansalaisuuden arvon alennus sekä mahdollisuus korruptioon, rahanpesuun ja veropetoksiin; toteaa, että yhden jäsenvaltion päätöksellä panna CBI- ja RBI-järjestelmät täytäntöön on heijastusvaikutuksia muihin jäsenvaltioihin; toistaa huolensa siitä, että kansalaisuus tai oleskelulupa voitaisiin myöntää näiden järjestelmien kautta ilman, että toimivaltaiset viranomaiset ovat noudattaneet asianmukaista tai minkäänlaista asiakkaan tuntemisvelvollisuutta;

176. toteaa, että viidennessä rahanpesun vastaisessa direktiivissä säädetty velvoite, jonka mukaan ilmoitusvelvollisten olisi pidettävä CBI- ja RBI-järjestelmän hakijoita suuririskisinä asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevan menettelyn aikana, ei vapauta jäsenvaltioita niiden vastuusta ottaa käyttöön ja toteuttaa tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä itse; toteaa, että kansallisella tasolla ja EU:n tasolla on aloitettu useita virallisia tutkimuksia korruptiosta ja rahanpesusta, jotka liittyvät suoraan CBI- ja RBI-järjestelmiin;

177. korostaa, että samalla tällaisten järjestelmien kautta tehtyjen investointien taloudellinen kestävyys ja toteuttamiskelpoisuus jäävät epäselviksi; korostaa, että kansalaisuutta ja siihen liittyviä oikeuksia ei pitäisi missään oloissa pitää kaupan;

178. toteaa, että Venäjän kansalaiset ja Venäjän vaikutusvallan alaisten maiden kansalaiset ovat hyödyntäneet runsaasti joidenkin jäsenvaltioiden CBI- ja CRI-järjestelmiä; korostaa, että nämä järjestelmät voivat palvella Venäjän kansalaisia, jotka on otettu pakotelistalle, joka hyväksyttiin sen jälkeen, kun Venäjä liitti Krimin laittomasti itseensä ja kohdisti voimatoimia Krimiin, keinona välttää EU:n pakotteet;

179. arvostelee sitä, että näihin ohjelmiin sisältyy säännöllisesti edunsaajia koskevia verohelpotuksia tai erityisiä verojärjestelyjä; on huolestunut siitä, että nämä etuudet voivat haitata tavoitetta, joka mukaisesti kaikki kansalaiset osallistuvat oikeudenmukaisesti verotusjärjestelmään;

180. on huolissaan hakijoiden lukumäärää ja alkuperää koskevan avoimuuden puutteesta, näiden järjestelmien kautta kansalaisuuden tai oleskeluluvan saaneiden kansalaisten lukumäärästä ja tehtyjen investointien määrästä ja niiden alkuperästä; arvostaa sitä, että jotkin jäsenvaltiot ilmoittavat selvästi niiden henkilöiden nimen ja kansalaisuuden, joille kansalaisuus tai oleskelulupa myönnetään näiden järjestelmien mukaisesti; rohkaisee muita jäsenvaltioita noudattamaan tätä esimerkkiä;

181. on huolissaan siitä, että OECD:n mukaan CBI- ja RBI-järjestelmiä voidaan käyttää väärin yhteisen tietojenvaihtostandardin (CRS) mukaisten asiakkaan tuntemismenettelyjen heikentämiseen, mikä johtaa epätarkkaan tai epätäydelliseen tietojenvaihtoon CRS:n mukaisesti erityisesti silloin, kun kaikkia verotukselliseen kotipaikkaan liittyviä lainkäyttöalueita ei ilmoiteta rahoituslaitokselle; toteaa, että OECD:n näkemyksen mukaan viisumijärjestelmät, jotka ovat potentiaalisesti suuririskisiä CRS:n yhtenäisyyden kannalta, ovat sellaisia, jotka myöntävät veronmaksajalle alhaisen henkilökohtaisen tuloveroasteen, joka on alle 10 prosenttia offshore-rahoitusvaroista, eivätkä edellytä merkittävää fyysistä läsnä oloa, joka on vähintään 90 päivää kultaista viisumijärjestelmää tarjoavilla lainkäyttöalueilla;

182. on huolissaan siitä, että Maltalla ja Kyproksella on järjestelmiä[105], joista aiheutuu potentiaalinen riski CRS:n yhtenäisyydelle;

183. toteaa, että CBI- ja RBI-järjestelmien potentiaaliset taloudelliset hyödyt eivät korvaa vakavaa turvallisuuteen, rahanpesuun ja veropetoksiin liittyviä riskejä, joita niistä aiheutuu;

184. kehottaa jäsenvaltioita lakkauttamaan asteittain kaikki olemassa olevat CBI- ja RBI-järjestelmät mahdollisimman nopeasti;

185. korostaa, että sillä välin jäsenvaltioiden olisi edellytettävä fyysistä läsnäoloa maassa CBI- ja RBI-järjestelmien hyödyntämisen ehtona ja varmistettava asianmukaisesti, että kansalaisuuden tai oleskeluluvan hakijoita koskevaa tehostettua asiakkaan tuntemisvelvollisuutta noudatetaan näissä järjestelmissä AMLD5:n edellyttämällä tavalla; korostaa, että AMLD5:ssä määrätään tehostetusta asiakkaan tuntemisvelvollisuudesta poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden osalta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että hallitukset vastaavat viime kädessä CBI- ja RBI-järjestelmiin hakijoihin liittyvien asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimien suorittamisesta; kehottaa komissiota valvomaan tarkasti ja jatkuvasti asiakkaan tuntemisvelvollisuuden täytäntöönpanoa ja soveltamista CBI- ja RBI-järjestelmien puitteissa, kunnes kukin jäsenvaltio kumoaa ne;

186. toteaa, että jonkin jäsenvaltion oleskeluluvan hankkimisen tai kansalaisuuden myöntämisen seurauksena kansalaisuuden saanut henkilö saa monenlaisia oikeuksia koko unionin alueella, kuten oikeuden liikkua ja oleskella vapaasti Schengen-alueella; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita, jotka panevat täytäntöön CBI- ja RBI-järjestelmiä, ja ennen niiden lopullista kumoamista, tarkastamaan asianmukaisesti hakijoiden taustat ja epäämään hakemuksen, jos heihin liittyy turvallisuusriskejä, kuten rahanpesua; varoittaa lisäksi vaaroista, joita CBI- ja RBI-järjestelmät aiheuttavat perheenyhdistämiseen liittyen, koska sen yhteydessä CBI- ja RBI-järjestelmien edunsaajien perheenjäsenet voivat hankkia oleskeluluvan tai kansalaisuuden vain vähäisten tarkastusten jälkeen tai jopa ilman tarkastuksia;

187. kehottaa tässä yhteydessä kaikkia jäsenvaltioita kokoamaan ja julkaisemaan avointa tietoa niiden CBI- ja RBI-järjestelmistä, kuten evättyjen hakemusten määrän ja epäämisen syyt; kehottaa komissiota antamaan ohjeita, kunnes järjestelmät on lopullisesti kumottu, ja varmistamaan paremman tiedonkeruun ja -vaihdon jäsenvaltioiden keskuudessa niiden CBI- ja RBI-järjestelmien kehyksessä, myös hakijoista, joiden hakemus on evätty turvallisuussyistä;

188. katsoo, että siihen asti, kun CBI- ja RBI-järjestelmät on lopullisesti kumottu, jäsenvaltioiden olisi asetettava samat velvoitteet CBI- ja RBI-järjestelmien alalla toimiville välittäjille kuin rahanpesun torjuntaa koskevan lainsäädännön mukaisille ilmoitusvelvollisille ja kehottaa jäsenvaltioita ehkäisemään CBI- ja RBI-järjestelmiin liittyviä konflikteja, joita saattaa syntyä, kun yksityiset yritykset, jotka auttoivat hallituksia näiden järjestelmien suunnittelussa, hallinnoinnissa ja edistämisessä, myös neuvovat ja tukevat henkilöitä tutkimalla heidän soveltuvuutta ja tekemällä kansalaisuutta tai oleskelulupaa koskevat hakemukset heidän puolestaan;

189. suhtautuu myönteisesti 23. tammikuuta 2019 annettuun komission kertomukseen ”Sijoittajien kansalaisuus- ja oleskeluoikeusjärjestelyt Euroopan unionissa” (COM(2019)0012); toteaa, että kertomuksessa vahvistetaan, että molemmat järjestelmät aiheuttavat vakavia riskejä jäsenvaltioille ja koko unionille erityisesti turvallisuuden, rahanpesun, korruption, EU:n sääntöjen kiertämisen ja veronkierron alalla ja että näitä vakavia riskejä korostavat lisäksi puutteet avoimuudessa ja hallintojärjestelmissä; on huolestunut, että komissio on huolissaan siitä, että järjestelmien aiheuttamia riskejä ei aina lievennetä tarpeeksi jäsenvaltioiden toteuttamilla toimenpiteillä;

190. panee merkille komission aikomuksen perustaa asiantuntijaryhmä, joka käsittelee näiden järjestelmien avoimuuteen, hallintoon ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on ryhtynyt seuraamaan kansalaisuuden myöntämistä sijoittajille koskevia järjestelyjä, joita viisumivapaa maat toteuttavat osana viisumivapauden keskeyttämismekanismia; kehottaa komissiota koordinoimaan jäsenvaltioiden välistä tiedonjakoa hylätyistä hakemuksista; kehottaa komissiota arvioimaan riskejä, jotka liittyvät kansalaisuuden ja oleskeluluvan myyntiin, osana sen seuraavaa ylikansallista riskiarviota; kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin EU:n kansalaiset ovat käyttäneet näitä järjestelmiä;

4.2. Vapaasatamat, tullivarastot ja muut erityistalousalueet

191. suhtautuu myönteisesti siihen, että vapaasatamista tulee ilmoitusvelvollisia viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin mukaisesti ja että ne velvoitetaan toteuttamaan asiakkaan tunnistamiseen ja tuntemiseen liittyvät velvoitteet sekä ilmoittamaan epäilyttävistä liiketoimista rahanpesun selvittelykeskuksille;

192. toteaa, että EU:n sisäiset vapaasatamat voidaan perustaa vapaa-aluemenettelyn mukaisesti; panee merkille, että vapaa-alueet ovat unionin tullialueella sijaitsevia suljettuja alueita, joihin muita kuin unionitavaroita voidaan tuoda ilman tuontitulleja, muita maksuja (kuten veroja) ja kauppapoliittisia toimenpiteitä;

193. toteaa, että EU:n sisäiset vapaasatamat voidaan perustaa vapaa-aluemenettelyn mukaisesti; pitää valitettavana, että niitä on sittemmin ryhdytty käyttämään korvaavien omaisuuserien, kuten taiteen, jalokivien, antiikkiesineiden, kullan ja viinikokoelmien, varastointiin[106] – usein pysyvästi – ja niitä rahoitetaan tuntemattomista lähteistä; korostaa, että vapaasatamia tai -alueita ei saa käyttää veronkiertotarkoituksiin tai veroparatiisia vastaavien vaikutusten saavuttamiseksi;

194. toteaa, että turvallisen varastoinnin lisäksi vapaasatamien käytön syinä ovat korkeatasoinen salassapito sekä tuontitullien ja välillisten verojen, kuten arvonlisävero- tai käyttöveron lykkääminen;

195. korostaa, että EU:ssa on yli 80 vapaa-aluetta[107] ja tuhansia muita ”erityisvarastointimenettelyyn” kuuluvia varastoja, erityisesti ”tullivarastoja”, jotka voivat tarjota samantasoisen salassapidon ja (välillisiä) veroetuja[108];

196. toteaa, että unionin tullikoodeksin mukaan tullivarastojen oikeudellinen perusta on lähes sama kuin vapaasatamien; suosittaa siksi, että ne asetetaan samanarvoiseen asemaan vapaasatamien kanssa, kun on kyse rahanpesun ja siihen liittyvien veropetosriskien hillitsemiin tähtäävistä oikeudellisista toimenpiteistä, kuten viidennestä rahanpesun vastaisesta direktiivistä; katsoo, että varastoissa olisi oltava riittävästi pätevää henkilöstöä, jotta voidaan toteuttaa niiden järjestämien toimien tarvittava valvonta;

197. toteaa, että vapaasatamien rahanpesuriskit liittyvät suoraan korvaavien omaisuuserien markkinoiden rahanpesuriskeihin;

198. panee merkille, että maakohtaisista raporteista annetun direktiivin mukaan 1. tammikuuta 2018 lähtien tulliviranomaisille on pyynnöstä annettava mahdollisuus tutustua laajaan tietoaineistoon, joka koskee rahanpesun vastaisen direktiivin nojalla kerättyjä tietoja tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista; toteaa, että EU:n rahanpesuntorjuntalainsäädäntö perustuu asiakkaan tunnistamista ja tuntemista koskevan tutkimuksen luotettavuuteen ja siihen, että ilmoitusvelvolliset ilmoittavat huolellisesti epäilyttävistä liiketoimista, sillä heistä tulee rahanpesun torjunnan portinvartijoita; panee huolestuneena merkille, että mahdollisuudella ”tutustua pyynnöstä” vapaasatamien säilyttämään tietoon on vain rajallinen vaikutus erityistapauksissa[109];

199. kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin vapaasatamia ja laivauslupia käytetään väärin veronkiertotarkoituksissa[110]; kehottaa komissiota lisäksi tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jolla varmistetaan lainvalvontaviranomaisten, vero- ja tulliviranomaisten sekä Europolin kaltaisten asianomaisten viranomaisten välinen automaattinen tietojenvaihto, joka koskee tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia sekä vapaasatamissa, tullivarastoissa tai erityistalousalueilla tapahtuvia liiketoimia, sekä sisällyttämään siihen jäljittämisvelvoitteen;

200. huomauttaa, että pankkisalaisuuden loppu on johtanut uusien sijoituskohteiden, kuten taiteen, suosioon, minkä johdosta taidemarkkinat ovat kasvaneet viime vuosina nopeasti; korostaa, että vapaa-alueet tarjoavat niille turvallisen ja vähähuomioisen säilytysalueen, jossa voi käydä verotonta kauppaa ja häivyttää omistajia, samalla kun taide itsessään on edelleen säätelemätön markkina johtuen mm. markkinahintojen määrittelyn ja asiantuntijoiden löytymisen vaikeudesta; muistuttaa, että esimerkiksi arvotaulu on helpompi kuljettaa toiselle puolelle maapalloa kuin vastaava rahamäärä;

4.3. Veroarmahdukset

201. muistuttaa[111], että armahduksia on käytettävä äärimmäisen varovaisesti tai pidättäydyttävä kokonaan käyttämästä niitä, koska ne mahdollistavat ainoastaan nopean veronkannon lyhyellä aikavälillä ja ne otetaan usein käyttöön talousarvion porsaanreikien sulkemiseksi, mutta se voivat myös kannustaa asukkaita kiertämään veroja ja odottamaan seuraavaa armahdusta ilman, että heihin kohdistetaan varoittavia seuraamuksia tai rangaistuksia; kehottaa veroarmahduksia toteuttavia jäsenvaltioita vaatimaan edunsaajaa aina selittämään, mistä aiemmin ilmoittamatta jätetyt varat ovat peräisin;

202. kehottaa komissiota arvioimaan jäsenvaltioiden aiemmin toteuttamia armahdusohjelmia ja erityisesti takaisin perittyjä julkisia tuloja sekä niiden vaikutusta veropohjan epävakaisuuteen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että aiempien ja tulevien veroarmahdusten saajia koskevat merkitykselliset tiedot jaetaan asianmukaisesti oikeus-, lainvalvonta- ja veroviranomaisten kanssa, jotta varmistetaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien sääntöjen noudattaminen ja mahdolliset syytetoimet muiden talousrikosten johdosta;

203. katsoo, että käytännesääntötyöryhmän olisi ehdottomasti tarkasteltava ja selkeytettävä jokaista armahdusohjelmaa ennen kuin jäsenvaltio panee sen täytäntöön; katsoo, että yhden tai useamman veroarmahduksen saaneelle veronmaksajalle tai yrityksen todelliselle omistajalle ja edunsaajalle ei olisi koskaan enää myönnettävä uutta armahdusta; kehottaa veroarmahduksia saaneita henkilöitä koskevien tietojen hallinnoinnista vastaavia kansallisia viranomaisia vaihtamaan tietoja tehokkaasti lainvalvontaviranomaisten tai muiden sellaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jotka tutkivat muita rikoksia kuin veropetoksia tai verovilppejä;

4.4. Hallinnollinen yhteistyö

204. ottaa huomioon, että välittömän verotuksen alalla tehty hallinnollinen yhteistyö kattaa nyt sekä henkilöt että yritykset, jotka ovat veronmaksajia;

205. korostaa, että hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvät kansainväliset säännöt ovat vähimmäisvaatimuksia; katsoo, että näin ollen jäsenvaltioiden olisi pyrittävä menemään pidemmälle, eikä rajoittua vain noudattamaan näitä vähimmäisvaatimuksia; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan lisäksi hallinnollisen ja oikeudellisen yhteistyön esteet;

206. suhtautuu myönteisesti siihen, että hallinnollista yhteistyötä koskevalla direktiivillä toteutetun, automaattista tietojenvaihtoa koskevan maailmanlaajuisen standardin hyväksymisen ja vuoden 2003 annetun säästödirektiivin kumoamisen myötä on perustettu EU:n yhteinen tietojenvaihtomekanismi;

5. Rahanpesun torjunta

207. korostaa, että rahanpesu voi olla monenmuotoista ja että rahanpesun kohteena olevat varat voivat olla peräisin erilaisista laittomista toimista, kuten korruptiosta, ase- ja ihmiskaupasta, huumekaupasta, veronkierrosta ja veropetoksista, ja niitä voidaan käyttää terrorismin rahoittamiseen; panee huolestuneena merkille, että rikollisen toiminnan tuotto EU:ssa on noin 110 miljardia euroa vuodessa[112], mikä on noin prosentti EU:n yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta; korostaa, että komission arvion mukaan joissakin jäsenvaltioissa jopa 70 prosentilla rahanpesutapauksista on rajat ylittävä ulottuvuus[113]; panee lisäksi merkille, että YK on arvioinut[114] rahanpesun laajuuden vastaavan 2–5 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta eli noin 715 miljardia ja 1,87 biljoonaa euroa vuodessa;

208. korostaa, että useat viimeaikaiset rahanpesutapaukset unionissa liittyvät pääomaan, hallitsevaan eliittiin ja/tai kansalaisiin, jotka tulevat Venäjältä tai erityisesti Itsenäisten valtioiden yhteisöstä; ilmaisee huolensa uhasta, jonka Euroopan turvallisuudelle ja vakaudelle aiheuttavat Venäjältä ja Itsenäisten valtioiden yhteisöstä peräisin olevat voitot, joita tuodaan Euroopan rahoitusjärjestelmään pestäväksi ja käytettäväksi uudelleen rikolliseen toimintaan; korostaa, että tällaiset voitot vaarantavat EU:n kansalaisten turvallisuuden ja aiheuttavat häiriöitä ja vilpillisestä kilpailusta johtuvia haittoja lainkuuliaisille kansalaisille ja yrityksille; toteaa, että pääomapaon, jota ei voi hillitä ratkaisematta alkuperämaan taloudellisia ja hallinnollisia ongelmia, ja puhtaasti rikollisista syistä harjoitettavan rahanpesun ohella, näitä vihamielisiä toimia, joiden tarkoituksena on heikentää eurooppalaisia demokratioita sekä niiden talouksia ja instituutioita, harjoitetaan niin laajasti, että ne aiheuttavat epävakautta Euroopan mantereella; kehottaa parantamaan jäsenvaltioiden välistä koordinointia Venäjältä unioniin tulevan pääoman valvonnassa;

209. kehottaa uudelleen[115] määräämään ihmisoikeusrikkomusten johdosta EU:n laajuisia seuraamuksia, jotka perustuvat Yhdysvaltain Global Magnitsky -lakiin, jonka nojalla olisi voitava määrätä viisumikieltoja ja kohdennettuja seuraamuksia, kuten omaisuuden tai omistusoikeuksien jäädyttäminen EU:n lainkäyttöalueella, yksittäisille viranomaisille tai virallisessa asemassa toimiville henkilöille, jotka ovat syyllistyneet korruptioon tai vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin; suhtautuu myönteisesti siihen, että parlamentti on hyväksynyt mietinnön ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unioniin tulevien ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaan tarkoitettujen puitteiden perustamisesta[116], kehottaa lisäämään tarkkailua ja valvontaa, joka koskee pankeissa olevien muiden maiden asukkaiden talletussalkkuja ja niihin sisältyvää osuutta, joka on peräisin turvallisuusriskejä unionille aiheuttavista maista;

210. suhtautuu myönteisesti neljännen ja viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin hyväksymiseen; korostaa, että ne ovat merkittäviä askeleita pyrittäessä tehostamaan unionin toimia, joilla torjutaan rikollisesta toiminnasta saatujen rahojen pesua ja terroritoiminnan rahoitusta; toteaa, että unionin rahanpesun torjuntaa koskeva kehys perustuu pääasiassa rahanpesuun sovellettavaan ehkäisevään lähestymistapaan, jossa painotetaan epäilyttävien liiketoimien havaitsemista ja niistä raportoimista;

211. pitää valitettavana, että monet jäsenvaltiot eivät ole saattaneet neljättä rahanpesun vastaista direktiiviä kokonaan tai osittain osaksi kansallista lainsäädäntöään määräaikaan mennessä, ja että tästä syystä komission on täytynyt käynnistää niitä vastaan rikkomusmenettelyjä, mukaan lukien asian saattaminen Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi[117]; kehottaa kyseisiä jäsenvaltioita korjaamaan tilanteen pikaisesti; kehottaa jäsenvaltioita erityisesti täyttämään niiden oikeudellisen velvoitteensa noudattaa määräaikaa eli saattaa viides rahanpesunvastainen direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä 10. tammikuuta 2020 mennessä; korostaa ja pitää myönteisinä 23. marraskuuta 2018 annettuja neuvoston päätelmiä, joissa jäsenvaltioita kehotetaan saattamaan viides rahanpesunvastainen direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään ennen vuoden 2020 määräaikaa; kehottaa komissiota käyttämään täysimääräisesti sen käytettävissä olevia sen tukemiseksi ja varmistamiseksi, että jäsenvaltiot saattavat asianmukaisesti viidennen rahanpesun vastaisen direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panevat sen täytäntöön mahdollisimman nopeasti;

212. muistuttaa, että asiakkaan tunnistaminen ja tunteminen on olennaisen tärkeä osa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta, jonka mukaan ilmoitusvelvollisten on tunnistettava asianmukaisesti asiakkaansa ja tämän varojen alkuperä sekä varojen todelliset omistajat ja edunsaajat, mukaan lukien anonyymien tilien jäädyttäminen; pitää valitettavana, että jotkin rahoituslaitokset ja niihin liittyvät liiketoimintamallit ovat aktiivisesti helpottaneet rahanpesua; kehottaa yksityistä sektoria ottamaan mahdollisimman aktiivisen roolin terrorismin rahoituksen torjumisessa ja terrorismin ehkäisemisessä; kehottaa rahoituslaitoksia tarkistamaan aktiivisesti omia sisäisiä menettelyjään rahanpesun riskin välttämiseksi;

213. suhtautuu myönteisesti komission 4. joulukuuta 2018 hyväksymään toimintasuunnitelmaan, johon sisältyy lukuisia muita kuin lainsäädäntötoimia, joilla torjutaan paremmin rahanpesua ja terrorismin rahoitusta EU:ssa; kehottaa komissiota saattamaan parlamentin säännöllisesti ajan tasalle toimintasuunnitelman täytäntöönpanon edistymisestä;

214. on huolestunut konkreettisten menettelyjen puutteesta, joilla arvioidaan ja tarkastellaan EKP:n neuvoston jäsenten nuhteettomuutta, erityisesti siinä tapauksessa, että heitä vastaan on nostettu virallinen syyte rikollisesta toiminnasta; kehottaa perustamaan mekanismeja, joilla seurataan ja tarkastellaan EKP:n neuvoston jäsenten käytöstä ja soveltuvuutta, ja kehottaa suojelemaan heitä nimitysvaltaa käyttävän viranomaisen mahdolliselta vallan väärinkäytöltä;

215. tuomitsee sen, että rahanpesun torjuntaa koskevien vaatimusten täytäntöönpanon järjestelmällinen laiminlyönti sekä tehoton valvonta ovat johtaneet eurooppalaisten pankkien viimeaikaisiin korkean profiilin rahanpesutapauksiin, joissa asiakkaan tunnistamista ja tuntemista koskevia perusvaatimuksia on rikottu järjestelmällisesti;

216. muistuttaa, että asiakkaan tuntemisvelvollisuus ja asiakkaan liiketoimien seuranta ovat olennaisia ja että niitä olisi jatkettava koko liiketoimintasuhteen ajan ja että asiakkaan liiketoimia on seurattava jatkuvasti ja huolellisesti epäilyttävän tai epätavallisen toiminnan havaitsemiseksi; muistuttaa tässä yhteydessä, että ilmoitusvelvollisten velvollisuutena on ilmoittaa viipymättä kansallisille rahanpesun selvittelykeskuksille liiketoimista, joiden epäillään koskevan rahanpesua, siihen liittyviä esirikoksia tai terrorismin rahoitusta; pitää valitettavana, että parlamentin toimista huolimatta viidennessä rahanpesun vastaisessa direktiivissä sallitaan edelleen viimeisenä keinona ylempään johtoon kuuluvien luonnollisten henkilöidenrekisteröiminen yrityksen tai trustin todellisiksi omistajiksi ja edunsaajiksi, vaikka varsinaiset todelliset omistajat ja edunsaajat eivät ole tiedossa tai heihin liittyy epäilyjä;

217. toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa on omaisuudenvalvontamekanismeja, joilla jäljitetään rikollisesta toiminnasta saatuja voittoja; korostaa, että tällainen mekanismi koostuu usein tuomioistuimen määräyksestä, jolla henkilöä, jota voidaan kohtuudella epäillä osallisuudesta vakavaan rikokseen tai jonka voidaan kohtuudella epäillä olleen yhteydessä henkilöön, joka on osallistunut vakavaan rikokseen, vaaditaan selvittämään intressinsä luonnetta ja laajuutta johonkin tiettyyn omaisuuteen nähden ja miten omaisuus on hankittu, jos voidaan kohtuudella epäillä, että vastaajan tiedossa olevat laillisesti hankitut tulot eivät riittäisi siihen, että vastaaja voisi hankkia omaisuuden; kehottaa komissiota arvioimaan tällaisen toimenpiteen vaikutuksia ja toteuttamiskelpoisuutta unionin tasolla;

218. suhtautuu myönteisesti joidenkin jäsenvaltioiden päätökseen kieltää haltijaosakkeiden liikkeeseenlasku ja muuntaa olemassa olevat haltijaosakkeet nimellisarvopapereiksi; pyytää jäsenvaltiota harkitsemaan, onko niiden omilla lainkäyttöalueillaan tarpeen ottaa käyttöön vastaavia toimenpiteitä ottaen huomioon viidennen rahanpesun vastaisen direktiivin uudet säännökset, jotka koskevat tosiasiallisesta omistajuudesta ilmoittamista ja havaittuja riskejä;

219. kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen, jolla lopetetaan käytäntö, jonka mukaan on sallittua, että todelliset omistajat ja edunsaajat piiloutuvat bulvaanien taakse, ja vaatimaan muita kansainvälisen tason lainkäyttöalueita toimimaan samoin; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, kun ne saattavat viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään, että ilmoitusvelvolliset yksiköt lopettavat liikesuhteensa yrityksiin, joiden todelliset omistajat ja edunsaajat eivät ole tiedossa;

220. korostaa, että on kiireellisesti luotava tehokkaampi unionin oikeusviranomaisten viestintä- ja tiedonvaihtojärjestelmä, joka korvaa tarvittaessa perinteiset välineet keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa, koska niihin liittyvät menettelyt ovat pitkiä ja raskaita ja aiheuttavat haittaa rahanpesua ja muuta vakavaa rikollisuutta koskeville tutkimuksille; kehottaa uudelleen komissiota arvioimaan lainsäädäntötarvetta tässä suhteessa;

221. kehottaa komissiota arvioimaan joidenkin oikeudellisten järjestelyjen kuten erillisyhtiöiden, erityistä tarkoitusta varten perustettujen yksiköiden ja Non Charitable Purpose Trusts -trustien roolia ja rahanpesuun liittyviä erityisriskejä etenkin Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä Yhdistyneen kuningaskunnan kruunun alaisuuteen kuuluvilla alueilla ja merentakaisilla alueilla, sekä raportoimaan asiasta Euroopan parlamentille;

222. kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita noudattamaan kaikilta osin rahanpesun torjunnasta annettua lainsäädäntöä niiden laskiessa valtion joukkovelkakirjalainoja liikkeeseen rahoitusmarkkinoilla; katsoo, että tällaisissa rahoitustoimissa on ehdottomasti noudatettava asiakkaan tuntemisvelvollisuutta;

223. toteaa, että pelkästään TAX3-valiokunnan toimikauden aikana havaittiin kolme valitettavaa rahanpesutapausta EU:n pankeissa: ING Bank N.V. myönsi hiljattain rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien säännösten soveltamisessa olevan vakavia puutteita ja suostui maksamaan 775 miljoonaa euroa Alankomaiden syyttäjäviranomaisen kanssa tehdyn sovintoratkaisun yhteydessä[118]; Latviassa ABLV Bank päätyi vapaaehtoiseen likvidaatioon sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen talousrikosten torjuntaverkosto (Financial Crimes Enforcement Network) päätti ehdottaa ABLV:lle kieltoa pitää kirjeenvaihtotiliä Yhdysvalloissa rahanpesuepäilyjen vuoksi[119], ja Danske Bank myönsi tutkittuaan Viron-yksikköön liittyviä 15 000 asiakasta ja noin 9,5 miljoonaa liiketointa, että pankin hallinnon ja valvontajärjestelmien vakavat puutteet olivat mahdollistaneet Viron yksikön käyttämisen epäilyttäviin liiketoimiin[120];

224. toteaa, että Danske Bankin tapauksessa yli 200 miljardin euron arvoiset liiketoimet virtasivat sen Viron-yksikön kautta[121] ilman, että pankki olisi toteuttanut asianmukaisia sisäisiä rahanpesuntorjunta- ja asiakkaantuntemismenettelyitä, minkä pankki sittemmin itsekin myönsi ja minkä sekä Viron että Tanskan rahoitusvalvontaviranomaiset vahvistivat; katsoo, että tämä on osoitus sekä pankin että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten täydellisestä vastuuttomuudesta; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tekemään kiireellisiä arviointeja kaikkien eurooppalaisten pankkien rahanpesuntorjuntaa ja asiakkaantuntemisvelvollisuutta koskevien menettelyjen riittävyydestä, jotta voidaan varmistaa rahanpesun torjuntaa koskevan unionin lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano;

225. toteaa lisäksi, että Danske Bankin Viron-yksikön asiakkaista 6 200:n on todettu osallistuneen epäilyttäviin liiketoimiin, että noin 500 asiakasta on liitetty julkisesti tunnettuihin rahanpesujärjestelmiin, että 177 asiakasta liittyi ”Venäjän rahanpesuautomaatti” -skandaaliin ja 75 ”Azerbaidžanin rahanpesuautomaatti” -skandaaliin ja että 53 asiakasta oli yrityksiä, joilla oli samat osoitteet ja johtajat[122]; kehottaa asianomaisia kansallisia viranomaisia jäljittämään Danske Bankin Viron-yksikön 6 200 asiakkaan epäilyttävinä pidettyjen liiketoimien kohteet sen vahvistamiseksi, että rahanpesuun liittyvää rahaa ei ole käytetty rikolliseen toimintaan; kehottaa asianomaisia kansallisia viranomaisia tekemään asiassa asianmukaisesti yhteistyötä, koska epäilyttävien liiketoimien ketjut ovat selvästi rajat ylittäviä;

226. korostaa, että EKP peruutti Maltan Pilatus-pankin pankkitoimiluvan sen jälkeen, kun Pilatus-pankin puheenjohtaja ja sen ainoa osakkeenomistaja Ali Sadr Hashemi Nejad pidätettiin Yhdysvalloissa muun muassa rahanpesusyytteiden vuoksi; korostaa Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) todenneen, että Maltan rahanpesun selvittelykeskus (FIAU) oli rikkonut EU:n lakia, koska se ei ollut valvonut tehokkaasti Pilatus-pankkia muun muassa menettelyyn liittyvien puutteiden ja valvontatoimien puuttumisen vuoksi; toteaa, että 8. marraskuuta 2018 komissio toimitti Maltan FIAU:lle virallisen lausunnon, jossa se kehotti toteuttamaan täydentäviä toimenpiteitä oikeudellisten velvoitteidensa noudattamiseksi[123]; kehottaa Maltan FIAU:ta ryhtymään toimenpiteisiin asiaa koskevien suositusten noudattamiseksi;

227. panee merkille Maltan pysyvän EU-edustajan TAX3-valiokunnalle lähettämän kirjeen vastauksena valiokunnan huolenaiheille, jotka koskevat joidenkin maltalaisten poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden väitettyä osallistumista uuteen rahanpesua ja veronkiertoa koskevaan tapaukseen, joka liittyy Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin sijoittautuneeseen yritykseen nimeltä 17 Black[124]; pitää valitettavana saatujen vastausten epämääräisyyttä; on huolestunut Maltan viranomaisten ilmeistä poliittista toimettomuutta; on erityisen huolestunut siitä, että 17 Black -yritystä koskevien paljastusten mukaan osallisina on Maltan hallituksen korkeimmalla tasolla olevia poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä; kehottaa Maltan viranomaisia pyytämään Yhdistyneiltä arabiemiirikunnilta todisteita oikeudellista apua koskevien kirjeiden muodossa; kehottaa Yhdistyneitä arabiemiirikuntia tekemään yhteistyötä Maltan ja eurooppalaisten viranomaisten kanssa ja varmistamaan, että 17 Black -yrityksen pankkitileillä olevat jäädytetyt varat säilyvät jäädytettyinä, kunnes perusteellinen tutkinta on suoristettu; korostaa erityisesti sekä Maltan FIAU:n että Maltan poliisiylijohtajan ilmeistä riippumattomuuden puutetta; pitää valitettavana, että tähän mennessä ei ole ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin väitetyissä korruptiotapauksissa osallisina olevia poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä vastaan; korostaa, että tutkinta Maltalla hyötyisi tilapäiseen sopimukseen perustuvan yhteisen tutkintaryhmän perustamisesta[125], jotta Europolin ja Eurojustin tuella voitaisiin puuttua vakaviin epäilyihin, jotka liittyvät meneillään olevien kansallisten tutkimusten riippumattomuuteen ja laatuun;

228. panee merkille, että murhansa tapahtuessa tutkiva journalisti Daphne Caruana Galizia oli työskentelemässä uransa suurimman, Maltan voimalaitoksen toiminnanharjoittajan ElectroGasin palvelimista peräisin olevan tietovuodon parissa; panee lisäksi merkille, että 17 Black -yrityksen omistaja, jonka oli määrä siirtää suuria rahamääriä tästä voimalasta vastuussa oleville maltalaisille poliittisesti vaikutusvaltaisille henkilöille, on myös ElectroGasin johtaja ja osakkeenomistaja;

229. on huolestunut rahanpesun lisääntymisestä muun liiketoiminnan yhteydessä, erityisesti niin sanotuista ”flying money”- ja ”notorious streets” -ilmiöistä; painottaa, että on lisättävä koordinointia ja yhteistyötä paikallisten ja alueellisten hallinto- ja lainvalvontaviranomaisten välillä, jotta torjutaan näitä ongelmia Euroopan kaupungeissa;

230. on tietoinen, että nykyinen rahanpesun torjuntaa koskeva oikeudellinen kehys on tähän mennessä koostunut direktiiveistä ja perustunut vähimmäistason yhdenmukaistamiseen, mikä on johtanut erilaisiin kansallisiin valvonta- ja täytäntöönpanokäytäntöihin jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota arvioimaan rahanpesun torjuntaa koskevan lainsäädännön tulevan tarkistamisen yhteydessä vaadittavassa vaikutustenarvioinnissa, olisiko asetus direktiiviä asianmukaisempi säädös; kehottaa muuttamaan rahanpesua koskevan lainsäädännön ripeästi asetukseksi, jos vaikutustenarvioinnissa niin suositetaan;

5.1. Rahanpesun torjunnasta ja vakavaraisuuden valvonnasta vastaavien viranomaisten välinen yhteistyö Euroopan unionissa

231. on tyytyväinen, että rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen rikkomisiin ja väitettyihin rikkomisiin liittyvien viimeaikaisten tapausten jälkeen komission puheenjohtaja ilmoitti lisätoimenpiteistä puheessaan unionin tilasta 12. syyskuuta 2018;

232. kehottaa lisäämään luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten sekä vakuutuslaitosten hallintoneuvostojen jäsenten ja osakkeenomistajien välttämätöntä tarkkailua ja valvontaa unionissa, ja korostaa erityisesti pankkitoimilupien tai vastaavien erityislupien peruuttamisen vaikeutta;

233. tukee yhteisen työryhmän tekemää työtä ja toteaa, että työryhmään kuuluu edustajia komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosastosta sekä rahoitusvakauden, rahoituspalvelujen ja pääomamarkkinaunionin pääosastosta, Euroopan keskuspankista ja Euroopan valvontaviranomaisista sekä niiden yhteiskomitean rahanpesun torjuntaa käsittelevän alakomitean puheenjohtaja ja että työryhmän tarkoitus on kartoittaa nykyiset puutteet ja ehdottaa toimenpiteitä, jotka mahdollistavat tehokkaan yhteistyön, koordinoinnin ja tiedonvaihdon valvonta- ja täytäntöönpanovirastojen välillä;

234. katsoo, että rahoituslaitosten valvonnan osalta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan koordinoinnin nykytaso ei ole riittävä alan tämänhetkisten haasteiden ratkaisemiseksi, erityisesti rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan tilanteissa, joilla on rajat ylittävät vaikutukset, ja että unionin kyky panna täytäntöön koordinoituja rahanpesun torjuntaa koskevia sääntöjä ja käytäntöjä on nykyisin riittämätön;

235. kehottaa arvioimaan pitkän aikavälin tavoitteita, jotka johtavat parempaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan kehykseen, kuten todettiin pohdinta-asiakirjassa ”Reflection Paper on possible elements of a Roadmap for seamless cooperation between Anti Money Laundering and Prudential Supervisors in the European Union”[126], ja joita olisivat sellaisen EU:n tason mekanismin perustaminen, jolla koordinoidaan paremmin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntatoimista vastaavien rahoitusalan laitosten valvojien toimintaa, erityisesti tilanteissa, joilla rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntakysymyksillä on todennäköisesti rajat ylittävät vaikutukset, sekä rahanpesun torjunnan valvonnan mahdollinen keskittäminen olemassa olevaan tai uuteen unionin elimeen, jolla on valtuudet panna täytäntöön yhdenmukaistettuja sääntöjä ja käytäntöjä EU:n jäsenvaltioissa; katsoo, että jos kyseinen mekanismi perustetaan, sille olisi myönnettävä riittävät henkilöresurssit ja taloudelliset resurssit, jotta sen tehtävät hoidetaan tehokkaasti;

236. muistuttaa, että Euroopan keskuspankilla on valtuudet ja velvollisuus peruuttaa luottolaitoksien toimilupa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien sääntöjen vakavan rikkomisen vuoksi; toteaa kuitenkin, että EKP on täysin riippuvainen kansallisista rahanpesun torjunnan valvojista, jotta se saa tietoa kansallisten viranomaisten havaitsemista rikkomuksista; kehottaa rahanpesun torjunnasta vastaavia viranomaisia sen vuoksi asettamaan hyvissä ajoin EKP:n saataville laadukasta tietoa, jotta se voi hoitaa tehtävänsä asianmukaisesti; pitää tässä suhteessa myönteisenä EKP:n ja neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin mukaisten rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntavelvoitteiden noudattamisen valvonnasta vastaavien kaikkien toimivaltaisten viranomaisten välistä monenkeskistä sopimusta tietojenvaihtoa koskevista käytännön järjestelyistä;

237. katsoo, että toiminnan vakauden ja rahanpesun valvontaa ei voida käsitellä erikseen; korostaa, että Euroopan valvontaviranomaisilla on niiden päätöksentekorakenteesta, valtuuksien puuttumisesta ja rajallista resursseista johtuen vähäiset valmiudet omaksua entistä merkittävämpi rooli rahanpesun torjunnassa; korostaa, että EPV:n olisi omaksuttava johtava rooli tässä torjuntatyössä ja samalla harjoitettava tiivistä koordinointia Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) sekä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) kanssa ja sen vuoksi niille olisi pikaisesti myönnettävä riittävät henkilöresurssit ja aineelliset resurssit, jotta ne voivat vaikuttaa tehokkaasti siihen, että rahoitusjärjestelmän käyttö rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen estetään johdonmukaisesti ja vaikuttavasti myös tekemällä riskiarviointeja toimivaltaisista viranomaisista ja arviointeja yleisen kehyksensä puitteissa; kehottaa antamaan laajempaa julkisuutta kyseisille arvioinneille ja erityisesti toimittamaan järjestelmällisesti olennaisia tietoja parlamentille ja neuvostolle kansallisella tasolla ja EU:n tasolla havaituista vakavista puutteista[127];

238. panee merkille, että kansallisten finanssivalvojien merkitys on lisääntynyt; kehottaa komissiota ehdottamaan EPV:tä kuultuaan mekanismeja, joilla helpotetaan rahoitusvalvontaviranomaisten välisen yhteistyön ja koordinoinnin lisäämistä; kehottaa lisäämään pitkällä aikavälillä rahanpesun torjunnasta vastaavien eri viranomaisten valvontamenettelyjen yhdenmukaistamista;

239. suhtautuu myönteisesti 12. syyskuuta 2018 annettuun komission tiedonantoon rahoituslaitosten vakavaraisuusvalvontaa ja rahanpesun valvontaa koskevan unionin kehyksen vahvistamisesta (COM(2018)0645) ja sen sisältämään ehdotukseen Euroopan valvontaviranomaisten uudelleentarkastelusta valvonnan lähentämisen vahvistamiseksi; katsoo, että EPV:n olisi otettava johtava, koordinoiva ja seuraava rooli unionin tasolla suojellakseen rahoitusjärjestelmää tehokkaasti rahanpesulta ja terrorismin rahoituksen riskeiltä, kun otetaan huomioon unionin rahoituksen vakauteen kohdistuvat ei-toivotut mahdolliset järjestelmää koskevat seuraukset, joita voi aiheutua siitä, että rahoitusalaa käytetään väärin rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, ja EPV:n jo hankkima kokemus pankkialan suojelemisessa tällaisilta väärinkäytöksiltä viranomaisena, jolla on valtuudet valvoa kaikkia jäsenvaltioita;

240. panee merkille EPV:n huolet, jotka koskevat oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta annetun vakavaraisuusdirektiivin 2013/36/EU täytäntöönpanoa[128]; suhtautuu myönteisesti EPV:n ehdotuksiin EU:n nykyisestä oikeudellisesta kehyksestä johtuvien puutteiden torjumiseksi; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan nopeasti äskettäin hyväksytyt vakavaraisuusdirektiivin muutokset osaksi kansallista lainsäädäntöä;

5.2. Rahanpesun selvittelykeskusten välinen yhteistyö

241. muistuttaa, että viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin mukaan jäsenvaltiot ovat velvollisia perustamaan automatisoituja keskitettyjä mekanismeja, jotka mahdollistavat pankki- ja maksutilien haltijoiden nopean tunnistamisen, ja varmistamaan, että kaikki rahanpesun selvittelykeskukset pystyvät toimittamaan näissä keskitetyissä mekanismeissa olevat tiedot mille tahansa toiselle rahanpesun selvittelykeskukselle oikea-aikaisesti; korostaa, että on tärkeää saada ajoissa tietoja, jotta voidaan estää talousrikoksia ja tutkimusten keskeytyminen; kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan kyseisten mekanismien perustamista, jotta jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskukset voisivat tehdä keskinäistä yhteistyötä tehokkaasti havaitakseen ja ehkäistäkseen rahanpesua; kannustaa voimakkaasti jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskuksia käyttämään FIU.net-järjestelmää; panee merkille tietosuojan merkityksen myös tällä alalla;

242. katsoo, että jotta rahanpesuun liittyvien toimien torjuntaa voidaan auttaa tehokkaasti, on tärkeää, että kansallisille rahanpesun selvittelykeskuksille annetaan riittävät resurssit ja valmiudet;

243. korostaa, että rahanpesuun liittyvien toimien tehokas torjunta edellyttää yhteistyötä paitsi jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten välillä myös jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden rahanpesun selvittelykeskusten välillä; panee merkille poliittisia sopimuksia koskevat toimielinten väliset neuvottelut[129], joiden tarkoituksena on hyväksyä tulevaisuudessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi säännöistä, joilla helpotetaan rahoitus- ja muiden tietojen käyttöä tiettyjen rikosten ennalta estämistä, paljastamista, tutkimista tai niihin liittyviä syytetoimia varten, ja neuvoston päätöksen 2000/642/YOS kumoamisesta;

244. kehottaa komissiota kehittämään erityiskoulutusta rahanpesun selvittelykeskuksia varten ottaen erityisesti huomioon joidenkin jäsenvaltioiden heikommat valmiudet; panee merkille panoksen, jonka on antanut Egmont-ryhmä, joka koostuu 159 rahanpesun selvittelykeskuksesta ja pyrkii vahvistamaan niiden operatiivista yhteistyötä edistämällä useiden hankkeiden jatkumista ja toteuttamista; odottaa komission laatimaa arviointia, joka koskee rahanpesun selvittelykeskusten kolmansien maiden kanssa tekemän yhteistyön puitteita sekä rahanpesun selvittelykeskusten välisen yhteistyön tehostamisen esteitä ja mahdollisuuksia, mukaan luettuna mahdollisuus perustaa koordinointi- ja tukimekanismi; muistuttaa, että arviointi olisi saatava valmiiksi 1. kesäkuuta 2019 mennessä;

245. kehottaa komissiota toimimaan aktiivisesti jäsenvaltioiden kanssa sellaisten mekanismien löytämiseksi, joilla parannetaan ja tehostetaan jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden rahanpesun selvittelykeskusten välistä yhteistyötä; kehottaa komissiota ryhtymään asiassa tarkoituksenmukaisiin toimiin sopivilla kansainvälisillä foorumeilla, kuten OECD:ssä ja rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisessa toimintaryhmässä; katsoo, että sitä seuraavissa mahdollisissa sopimuksissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon henkilötietojen suoja;

246. kehottaa komissiota laatimaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan, vaikuttavatko jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten väliset asemaan ja organisaatioon liittyvät erot yhteistyötä rajat ylittävien vakavien rikosten torjunnassa;

247. huomauttaa, että epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusmuotojen standardoimattomuus ja epäilyttävien liiketoimien raportointikynnyksen standardoimattomuus jäsenvaltioiden välillä ja eri ilmoitusvelvollisten osalta aiheuttaa vaikeuksia rahanpesun selvittelykeskusten välisessä tietojen käsittelyssä ja vaihdossa; kehottaa komissiota tutkimaan EPV:n tukemana mekanismeja, joilla ilmoitusvelvollisille laaditaan mahdollisimman nopeasti standardoituja ilmoitusmuotoja, jotta rahanpesun selvittelykeskusten välistä tietojenvaihtoa voidaan helpottaa ja käsittelyä tehostaa tapauksissa, joissa on rajat ylittävä ulottuvuus, ja harkitsemaan epäilyttävien liiketoimien raportointikynnyksen standardointia;

248. kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta toteuttaa epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten automatisoitu hakujärjestelmä, jonka avulla jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskukset voivat tehdä hakuja eri jäsenvaltioissa toistuvasti epäilyttäviksi ilmoitetuista liiketoimista, niiden alullepanijoista ja vastaanottajista;

249. kannustaa toimivaltaisia viranomaisia ja rahanpesun selvittelykeskuksia toimimaan yhteistyössä rahoituslaitosten ja muiden ilmoitusvelvollisten kanssa, jotta voidaan lisätä epäilyttäviä liiketoimia koskevaa ilmoittamista ja vähentää varmuuden vuoksi toteutettavaa ilmoittamista auttaen näin varmistamaan, että rahanpesun selvittelykeskukset saavat hyödyllisempiä, kohdennetumpia ja täydellisiä tietoja tehtäviensä asianmukaista hoitamista varten, samalla kun varmistetaan yleisen tietosuoja-asetuksen noudattaminen;

250. muistuttaa, että on tärkeää kehittää viranomaisten ja erityisten yksityisen sektorin sidosryhmien välisiä vuoropuhelu-, viestintä ja tietojenvaihtokanavia, jotka tunnetaan yleisesti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksina, erityisesti rahanpesun vastaisen direktiivin mukaisia ilmoitusvelvollisia varten, ja korostaa ainoan monikansallisen julkisen ja yksityisen kumppanuuden eli Europolin Financial Intelligence Public Private Partnership -kumppanuuden olemassaoloa ja sen myönteisiä tuloksia, sillä sen avulla edistetään strategista tietojenvaihtoa pankkien, rahanpesun selvittelykeskusten, lainvalvontaviranomaisten ja kansallisten sääntelyviranomaisten välillä kaikissa jäsenvaltioissa;

251. kannattaa rahanpesun selvittelykeskusten ja lainvalvontaviranomaisten välisen tietojenvaihdon jatkuvaa parantamista; katsoo, että tällainen kumppanuus olisi perustettava uusien teknologioiden alalle, virtuaaliomaisuus mukaan lukien, jotta olemassa olevat operaatiot voidaan virallistaa jäsenvaltioissa; kehottaa Euroopan tietosuojaneuvostoa antamaan lisäselvennyksiä markkinatoimijoille, jotka käsittelevät henkilötietoja osana asiakkaan tuntemisvelvollisuuksiaan, jotta he voivat noudattaa asiaankuuluvia tietosuojamääräyksiä;

252. korostaa, että kansallisten valvontaviranomaisten ja rahanpesun selvityskeskusten välisen yhteistyön lisääminen ja parantaminen on tärkeää, jotta rahanpesua ja veronkiertoa voidaan torjua tehokkaasti; korostaa lisäksi, että rahanpesun ja veropetosten torjunta edellyttää myös selvittelykeskusten ja tulliviranomaisten välistä hyvää yhteistyötä;

253. kehottaa komissiota raportoimaan vallitsevasta tilanteesta ja jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskuksissa toteutetuista parannuksista tiedon levittämisen, vaihdon ja käsittelyn alalla PANA-valiokunnan suositusten[130] ja jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten foorumin kartoituksen mukaisesti;

5.3. Ilmoitusvelvolliset (soveltamisala)

254. on tyytyväinen, että viidennessä rahanpesunvastaisessa direktiivissä on laajennettu ilmoitusvelvollisten luetteloa, joka sisältää nyt myös palveluntarjoajat, jotka tarjoavat virtuaalivaluuttojen ja fiat-valuuttojen välisiä vaihtopalveluja, lompakkopalvelujen tarjoajat, taidekauppiaat ja vapaasatamat;

255. kehottaa komissiota ryhtymään toimiin, joilla parannetaan asiakkaan tuntemisvelvollisuuden noudattamisen valvontaa, erityisesti sen selventämiseksi, että vastuu asiakkaan tuntemisvelvollisuuden asianmukaisesta soveltamisesta kuuluu aina ilmoitusvelvolliselle, silloinkin kun se on ulkoistettu, ja jotta voidaan säätää seuraamuksista tapauksissa, joissa on kyse huolimattomuudesta tai eturistiriidoista ulkoistamistapauksissa; korostaa ilmoitusvelvollisille asetettuja viidennen rahanpesun vastaisen direktiivin mukaisia velvoitteita suorittaa tehostettuja tarkastuksia ja antaa järjestelmällisesti ilmoituksia, kun ne suorittavat asiakkaan tunnistamista ja tuntemista liikesuhteissa tai -toimissa, joihin liittyy kolmansia maita, jotka komissio on määritellyt rahanpesun kannalta suuririskisiksi;

5.4. Rekisterit

256. suhtautuu myönteisesti siihen, että maakohtaisista raporteista annetulla direktiivillä veronviranomaisille annetaan pääsy todellisia omistajia ja edunsaajia sekä muita asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskeviin tietoihin; muistuttaa, että tämä pääsy on välttämätön veroviranomaisten tehtävien suorittamiseksi asianmukaisella tavalla;

257. toteaa, että rahanpesun torjuntaa koskeva unionin lainsäädäntö velvoittaa jäsenvaltiot perustamaan keskitettyjä rekistereitä, jotka sisältävät yritysten ja trustien tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot, ja siinä säädetään myös niiden yhteenliittämisestä; pitää myönteisenä, että viides rahanpesunvastainen direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan, että tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskevat tiedot ovat kaikissa tapauksissa kaikkien kansalaisten saatavilla;

258. panee kuitenkin merkille, että trustien kohdalla kansallisiin rekistereihin tutustuminen edellyttää oikeutetun edun osoittamista; painottaa, että jäsenvaltiot voivat edelleen vapaasti asettaa trustien todellisia omistajia ja edunsaajia koskevat rekisterit yleisön saataville, kuten parlamentti on jo suositellut; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan vapaasti saatavilla olevia ja avoimia tietorekistereitä; palauttaa joka tapauksessa mieliin, että maksu, jonka ne voivat päättää periä, ei saa ylittää tietojen saataville asettamisen hallinnollisia kustannuksia, mukaan lukien rekisterien ylläpito- ja kehittämiskustannukset;

259. korostaa, että komission olisi varmistettava todellisia omistajia ja edunsaajia koskevien rekisterien yhteenliittäminen; katsoo, että komission olisi seurattava tiiviisti tämän yhteenliitetyn järjestelmän toimintaa ja arvioitava kohtuullisen ajan kuluessa, toimiiko se asianmukaisesti ja olisiko sitä täydennettävä perustamalla todellisia omistajia ja edunsaajia koskeva EU:n julkinen rekisteri tai muita välineitä, joilla voidaan korjata kaikki mahdolliset puutteet tehokkaasti; kehottaa komissiota antamaan sillä välin teknisiä suuntaviivoja, jotta edistetään jäsenvaltioiden rekistereiden muodon, yhteentoimivuuden ja yhteenliitettävyyden lähentämistä; katsoo, että trustien tosiasiallisen omistajuuden olisi oltava yhtä avointa kuin viidennen rahanpesun vastaisen direktiivin mukaisilla yrityksillä samalla kun varmistetaan asianmukaiset turvatakeet;

260. on huolestunut siitä, että todellisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot rekistereissä eivät ole aina riittäviä ja/tai tarkkoja; kehottaa jäsenvaltioita sen vuoksi varmistamaan, että tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat rekisterit sisältävät tarkastusmekanismeja, joilla varmennetaan tietojen paikkansapitävyys; kehottaa komissiota arvioimaan tarkastusmekanismejaan ja tietojen luotettavuutta arvioinneissaan;

261. kehottaa laatimaan tiukemman ja tarkemman määritelmän tosiasiallisesta omistajasta ja edunsaajasta, jotta varmistetaan, että tunnistetaan kaikki luonnolliset henkilöt, jotka viime kädessä omistavat oikeushenkilön tai käyttävät siinä määräysvaltaa;

262. muistuttaa, että tarvitaan selkeät säännöt, joilla helpotetaan tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien yksinkertaista tunnistamista, mukaan lukien trustien ja vastaavanlaisten järjestelyiden velvoite olla olemassa kirjallisessa muodossa ja rekisteröityneenä jäsenvaltioon, jossa trusti on perustettu, jossa sitä hallinnoidaan tai jossa se toimii;

263. korostaa, että ongelmana on myös ulkomaisten pöytälaatikkoyhtiöiden eurooppalaisissa kaupungeissa kiinteistösijoittamisen avulla harjoittama rahanpesu; muistuttaa, että komission olisi arvioitava maa- ja kiinteistörekistereiden sisältämien tietojen yhdenmukaistamisen tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta sekä arvioitava näiden rekistereiden yhteenliittämisen tarpeellisuutta; kehottaa komissiota liittämään kertomukseensa tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen; katsoo, että jäsenvaltioissa olisi asetettava julkisesti saataville tietoa maan ja kiinteistöjen todellisista omistajista ja edunsaajista;

264. toistaa kantansa henkivakuutussopimusten todellisten omistajien ja edunsaajien rekisterin luomisesta, kuten viidennestä rahanpesun vastaisesta direktiivistä käydyissä toimielinten välisissä neuvotteluissa todettiin; kehottaa komissiota arviomaan henkivakuutussopimusten ja rahoitusvälineiden todellisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen asiasta vastaavien viranomaisten käyttöön antamisen toteuttamiskelpoisuutta ja tarpeellisuutta;

265. toteaa, että viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin mukaan komission on aina tehtävä analyysi sellaisten erityistoimenpiteiden ja mekanismien toteutettavuudesta unionin tasolla ja jäsenvaltioiden tasolla, jotka koskevat mahdollisuuksia kerätä unionin ulkopuolella perustettujen yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietoja ja päästä niihin; kehottaa komissiota esittämään tällaista mekanismia koskevan lainsäädäntöehdotuksen, jos toteutettavuusanalyysi on myönteinen;

5.5. Teknologiariskit ja virtuaalivarat, virtuaali- ja kryptovaluutat mukaan lukien

266. korostaa lohkoketjuteknologian kaltaisten uusien hajautetun tilikirjan teknologioiden myönteisiä mahdollisuuksia; panee samalla merkille näihin teknologioihin perustuvien uusien maksu- ja siirtomenetelmien lisääntyvän väärinkäytön rikoksesta koituvan hyödyn pesuun tai muiden talousrikosten tekemiseen; on tietoinen, että nopeasti muuttuvaa teknologista kehitystä on seurattava, jotta voidaan varmistaa, että lainsäädännöllä puututaan tehokkaasti rikollista toimintaa helpottavien uusien teknologioiden ja anonymiteetin väärinkäyttöön, rajoittamatta kuitenkaan kyseiseen teknologiaan liittyviä myönteisiä näkökohtia;

267. kehottaa komissiota tutkimaan tarkasti asianomaisia kryptovaluuttatoimijoita, joita unionin rahanpesun vastainen lainsäädäntö ei vielä kata, ja laajentamaan tarvittaessa ilmoitusvelvollisten luetteloa erityisesti palveluntarjoajiin sellaisten liiketoimien alalla, joihin liittyy kaupankäyntiä yhdellä tai useammalla virtuaalivaluutalla; kehottaa jäsenvaltioita sillä välin saattamaan mahdollisimman nopeasti osaksi kansallista lainsäädäntöä viidennen rahanpesun vastaisen direktiivin säännökset, joissa asetetaan virtuaalivaluuttakukkaroita ja palveluvaihdantaa koskeva velvoite niiden asiakkaiden tunnistamisesta, mikä tekisi virtuaalivaluuttojen anonyymistä käytöstä hyvin vaikeaa;

268. kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti teknologista kehitystä, mukaan lukien innovatiivisten Fintech-liiketoimintamallien nopea leviäminen sekä tekoälyn, lohkoketjuteknologian, kognitiivisen tietojenkäsittelyn ja koneoppimisen kaltaisten uusimpien teknologioiden omaksuminen, jotta voidaan arvioida teknologisia riskejä ja mahdollisia porsaanreikiä sekä parantaa kykyä selviytyä kyberhyökkäyksistä tai järjestelmähäiriöistä erityisesti edistämällä tietosuojaa; kannustaa toimivaltaisia viranomaisia ja komissiota tekemään perusteellisen arvioinnin lohkoketjuteknologiasovelluksiin liittyvistä järjestelmäriskeistä;

269. painottaa, että virtuaalivarojen käyttö ovat pitkän aikavälin suuntaus, jonka odotetaan jatkuvan ja lisääntyvän tulevina vuosina, erityisesti käyttämällä virtuaalikolikoita erilaisiin tarkoituksiin, kuten yritysrahoitukseen; kehottaa komissiota luomaan EU:n laajuiset tarkoituksenmukaiset puitteet tämän kehityksen hallitsemiseksi hyödyntämällä sekä kansainvälisen tason että unionin elinten, kuten arvopaperimarkkinaviranomaisen, työn tuloksia; katsoo, että näiden puitteiden olisi taattava tarvittava suoja virtuaalivarojen aiheuttamien erityisten riskien varalta innovointia estämättä;

270. toteaa erityisesti, että virtuaalivaluuttojen läpinäkymättömyyttä voidaan hyödyntää helpottamaan rahanpesua ja veropetoksia; kehottaa komissiota laatimaan tässä yhteydessä selvät ohjeet edellytyksistä, joissa virtuaalivara voidaan luokitella olemassa olevaksi tai uudeksi rahoitusvälineeksi rahoitusmarkkinadirektiivi II:ssa, ja olosuhteista, joissa EU:n lainsäädäntöä sovelletaan uuden virtuaalivaluutan liikkeeseenlaskuun;

271. kehottaa komissiota arvioimaan toimia, joilla kielletään erityiset anonyymiuteen liittyvät toimet, jotka koskevat tiettyjä virtuaalivaroja, ja tarvittaessa harkitsemaan virtuaalivarojen sääntelyä rahoitusvälineinä; katsoo, että rahanpesun selvittelykeskusten olisi voitava yhdistää virtuaali- ja kryptovaluuttojen verkko-osoitteet virtuaalivarojen omistajan henkilöllisyyteen; katsoo, että komission olisi arvioitava virtuaalivarojen käyttäjien pakollista rekisteröintiä koskevaa mahdollisuutta; muistuttaa, että jotkut jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön tämän alan erityisiä osa-alueita varten erilaisia toimenpiteitä, kuten uuden virtuaalivaluutan liikkeeseenlasku, ja että ne voisivat toimia virikkeenä tuleville EU:n toimille;

272. painottaa, että rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastainen toimintaryhmä korosti äskettäin kiireellistä tarvetta siihen, että kaikki maat toteutettavat koordinoituja toimia, joilla estetään virtuaaliomaisuuden käyttö rikollisuuteen ja terrorismiin, ja kehotti kaikkia lainkäyttöalueita ryhtymään oikeudellisiin ja käytännön toimiin virtuaaliomaisuuden väärinkäytön estämiseksi[131]; kehottaa komissiota etsimään keinoja sisällyttää unionin sääntelykehykseen virtuaalivaroja koskevan FATF:n laatimat suositukset ja säännöt; painottaa, että EU:n olisi jatkossakin edistettävä virtuaalivaroja koskevaa johdonmukaista ja koordinoitua kansainvälistä sääntelykehystä perustuen toimiin, joita se on toteuttanut G20-ryhmässä;

273. kehottaa jälleen komissiota arvioimaan pikaisesti verkossa rahanpesutarkoituksessa pelattavien rahapelien ja verorikosten vaikutusta; pitää tätä arviointia ensiarvoisen tärkeänä; toteaa, että verkossa pelattavien rahapelien lisääntyminen joillakin lainkäyttöalueilla, mukaan lukien Yhdistyneen kuningaskunnan kruunun alaisuuteen kuuluvat alueet ja Mansaari, joissa verkossa pelattavien rahapelien osuus on jo nyt 18 prosenttia kansantulosta;

274. panee merkille sähköistä tunnistamista ja asiakkaan etätunnistamismenettelyjä koskevan asiantuntijatason työn, jossa tarkastellaan esimerkiksi rahoituslaitosten mahdollisuutta käyttää sähköistä tunnistamista (e-ID) ja asiakkaiden tunnistamistietojen siirrettävyyttä, jotta asiakkaat voitaisiin tunnistaa digitaalisesti; kehottaa komissiota arvioimaan tässä yhteydessä eurooppalaisen e-ID-järjestelmän käyttöönoton mahdollisia hyötyjä; muistuttaa, että on tärkeää säilyttää asianmukainen tasapaino tietosuojan ja yksityisyyden suojan sekä sen välillä, että toimivaltaisten viranomaisten on saatava käyttää tietoja rikostutkintaan;

5.6. Seuraamukset

275. korostaa, että rahanpesun torjuntaa koskeva EU:n lainsäädäntö velvoittaa jäsenvaltioita määräämään seuraamuksia rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen rikkomisesta; korostaa, että seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia; kehottaa ottamaan jäsenvaltioissa käyttöön yksinkertaistetut menettelyt rahanpesun vastaisen lainsäädännön rikkomisista määrättyjen taloudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa;

276. kehottaa jäsenvaltioita julkaisemaan mahdollisimman nopeasti ja tarkasti tiedot määrättyjen seuraamusten luonteesta ja arvosta sekä rikkomusten tyyppiä ja luonnetta sekä siitä vastuussa olevan henkilön henkilöllisyyttä koskevat tiedot; kehottaa jäsenvaltioita myös soveltamaan seuraamuksia ja toimia hallintoelimen jäseniin ja muihin luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat vastuussa rahanpesunvastaisten sääntöjen rikkomisesta kansallisen lainsäädännön nojalla[132];

277. kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille kahden vuoden välein rahanpesun vastaisen lainsäädännön rikkomisista määrättäviä seuraamuksia koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä ja käytännöistä;

278. pitää myönteisenä jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta 14. marraskuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1805[133] hyväksymistä, koska sillä pyritään helpottamaan rikollisen omaisuuden rajat ylittävää perintää ja se auttaa vahvistamaan unionin valmiuksia torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja terrorismia sekä vähentää rikollisten ja terroristien rahoituslähteitä koko unionissa;

279. pitää myönteisenä rahanpesun torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 23. lokakuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1673[134] hyväksymistä, koska siinä säädetään uusista rikosoikeudellisista seuraamuksista sekä tehostetaan ja nopeutetaan rajat ylittävää yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kesken rahanpesun ja siihen liittyvän terrorismin rahoittamisen torjumiseksi sekä järjestäytyneen rikollisuuden heikentämiseksi; toteaa, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden toimivaltaiset viranomaiset jäädyttävät tai tuomitsevat menetetyksi direktiivin 2014/42/EU[135] mukaisesti rikoshyödyn, joka on saatu rikosten tekemisestä tai niiden tekemisen edistämisestä;

5.7. Kansainvälinen ulottuvuus

280. panee merkille, että neljännen rahanpesunvastaisen direktiivin mukaan komission velvollisuutena on määrittää suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevissa järjestelmissä;

281. katsoo, että vaikka olisi otettava huomioon kansainvälisellä tasolla tehty työ, erityisesti rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän työ, suuririskisten kolmansien maiden tunnistamiseksi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa varten, on olennaisen tärkeää, että unionilla on yksipuolisesti laadittu luettelo suuririskisistä kolmansista maista; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti 31. tammikuuta 2019 annettuun komission delegoituun asetukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla vähimmäistoimista ja lisätoimenpiteistä, jotka luottolaitosten ja finanssilaitosten on toteutettava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskin lieventämiseksi eräissä kolmansissa maissa[136];

282. suhtautuu myönteisesti direktiivin (EU) 2015/849 mukaisen suuriskisten kolmansien maiden tunnistamista koskevan 22. kesäkuuta 2018 julkaistun metodologian hyväksymiseen[137]; suhtautuu myönteisesti 31. tammikuuta 2019 tehtyyn komission arviointiin ensisijaisista maista;

283. korostaa tarvetta varmistaa, että rahanpesun vastaisen lainsäädännön mukainen lista suuririskisistä kolmansista maista ja unionin lista yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista ovat yhdenmukaisia ja täydentäviä; kehottaa uudelleen antamaan komissiolle molempien listojen hallinnoimiseen liittyvän keskeisen roolin; kehottaa komissiota varmistamaan lainkäyttöalueiden avoimuuden seulontaprosessin;

284. on huolissaan väitteistä, joiden mukaisesti Sveitsin toimivaltaiset viranomaiset eivät suorita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia tehtäviään asianmukaisesti[138]; kehottaa komissiota pohtimaan näitä seikkoja suuririskisten kolmansien maiden luetteloa päivittäessään sekä Sveitsin ja unionin tulevien kahdenvälisten suhteiden osalta;

285. kehottaa komissiota antamaan kolmansille maille teknistä apua, jonka tavoitteena on kehittää tehokkaita rahanpesun torjuntajärjestelmiä ja parantaa niitä jatkuvasti;

286. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU puhuu yhdellä äänellä FATF:ssä ja että ne osallistuvat aktiivisesti sen uudistamisesta koskevaan meneillään olevaan pohdintaan sen resurssien ja legitimiteetin vahvistamiseksi; kehottaa komissiota ottamaan Euroopan parlamentin henkilöstöä mukaan tarkkailijoiksi komission valtuuskuntaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisessa toimintaryhmässä;

287. kehottaa komissiota johtamaan maailmanlaajuista aloitetta, joka koskee julkisten keskusrekistereiden perustamista todellisista omistajista ja edunsaajista kaikilla lainkäyttöalueilla; korostaa tässä yhteydessä OECD:n ja YK:n kaltaisten kansainvälisten organisaatioiden keskeistä roolia;

6. Verotuksen kansainvälinen ulottuvuus

288. huomauttaa, että EU:n oikeudenmukainen verojärjestelmä edellyttää oikeudenmukaisempaa maailmanlaajuista verotusympäristöä; kehottaa uudelleen seuraamaan kolmansissa maissa toteutettavia verouudistuksia;

289. ottaa huomioon eräiden kolmansien maiden päättäväiset toimet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen torjumiseksi; korostaa kuitenkin, että tällaisten uudistusten olisi oltava nykyisten WTO:n sääntöjen mukaisia;

290. pitää erityisen tärkeänä valiokunnan Washington DC:hen suuntautuneen vierailun aikana kerättyjä tietoja Yhdysvaltojen verouudistuksista ja niiden mahdollisesta vaikutuksesta kansainväliseen yhteistyöhön; ottaa huomioon, että joidenkin asiantuntijoiden mukaan jotkut vuonna 2017 annetun Yhdysvaltojen vero- ja työllisyyslain (Tax Cuts and Jobs Act) säännöksistä voivat olla ristiriidassa WTO:n nykyisten sääntöjen kanssa; toteaa, että Yhdysvaltojen verouudistuksen tietyillä määräyksillä pyritään yksipuolisesti ja ilman vastavuoroisuutta elvyttämään Yhdysvaltain alueelle aiheutuvaa rajojen yli ulottuvaa hyötyä (edellyttäen, että hyöty tuotetaan vähintään 50-prosenttisesti Yhdysvaltain alueella); on tyytyväinen, että komissio arvioi parhaillaan Yhdysvaltojen uuden verouudistuksen, erityisesti sen BEAT-, GILTI- ja FDII-säännösten[139], mahdollisia sääntelyllisiä ja kaupallisia vaikutuksia; pyytää komissiota tiedottamaan Euroopan parlamentille arvionsa tuloksista;

291. toteaa, että ulkomaisia tilejä koskevasta Yhdysvaltojen verosäännösten noudattamislaista (FATCA) kehitettiin kahdentyyppisiä hallitustenvälisiä sopimuksia helpottamaan FATCAn mukauttamista kansainväliseen lainsäädäntöön[140]; toteaa, että ainoastaan yksi hallitustenvälisten sopimusten malleista on vastavuoroinen; pitää valitettavana näiden sopimusten vastavuoroisuutta, koska Yhdysvallat saa ulkomaisilta hallituksilta tavanomaisesti huomattavasti enemmän tietoa kuin se itse antaa; kehottaa komissiota toteuttamaan kartoituksen, jossa analysoidaan vastavuoroisuuden laajuutta Yhdysvaltojen ja jäsenvaltioiden välisessä tietojenvaihdossa;

292. kehottaa neuvostoa antamaan komissiolle valtuudet neuvotella Yhdysvaltojen kanssa sopimus, jolla varmistetaan FATCAn vastavuoroisuus;

293. toistaa tekemänsä ehdotukset 5. heinäkuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa ulkomaisia tilejä koskevan Yhdysvaltojen verosäännösten noudattamislain (FATCA) kielteisistä vaikutuksista EU:n kansalaisiin ja erityisesti ”sattumanvaraisiin yhdysvaltalaisiin”[141], jossa kehotetaan komissiota ryhtymään toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kaikkien kansalaisten ja erityisesti ”sattumanvaraisten yhdysvaltalaisten” perusoikeudet taataan;

294. kehottaa komissiota ja neuvostoa esittämään FATCAa koskevan EU:n yhteisen toimintatavan, jotta Euroopan kansalaisten (erityisesti ”sattumanvaraisten yhdysvaltalaisten”) oikeuksia voidaan suojella asianmukaisesti ja varmistaa Yhdysvaltojen kanssa tehtävän automaattisen tiedonvaihdon vastavuoroisuus siten, että CRS on suositeltava standardi; kehottaa komissiota ja neuvostoa sillä välin harkitsemaan vastatoimia, kuten tarvittaessa lähdeveroa, jotta varmistetaan tasavertaiset toimintaedellytykset, jos Yhdysvallat ei varmista vastavuoroisuutta FATCAn puitteissa;

295. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan sellaisten maiden uusia yhtiöverosäännöksiä, jotka tekevät yhteistyötä EU:n kanssa kansainvälisen sopimuksen pohjalta[142];

6.1. Veroparatiisit ja aggressiivista verosuunnittelua helpottavat lainkäyttöalueet EU:ssa ja sen ulkopuolella

296. muistuttaa, että on tärkeää laatia EU:n yhteinen luettelo veroasioissa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista, (jäljempänä ’EU:n luettelo’), joka perustuu kattaviin, avoimiin, vankkoihin, puolueettomasti tarkistettavissa oleviin ja yleisesti hyväksyttyihin kriteereihin, joita päivitetään säännöllisesti;

297. pitää valitettavana, että alkuperäinen EU:n luettelointimenettely koski vain kolmansia maita; toteaa, että eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa komission havainnut puutteita joidenkin jäsenvaltioiden verojärjestelmissä, jotka helpottavat aggressiivista verosuunnittelua; pitää kuitenkin myönteisenä yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän puheenjohtajan TAX3-valiokunnassa 10. lokakuuta 2018 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa esittämää toteamusta, jonka mukaan käytännesääntötyöryhmän toimeksiannon tarkistamisen yhteydessä on mahdollista arvioida jäsenvaltioita samoilla kriteereillä kuin mitä sisältyy EU:n luetteloon[143];

298. on tyytyväinen, että neuvosto hyväksyi ensimmäisen EU:n luettelon 5. joulukuuta 2017 ja että kolmansien maiden tekemiä sitoumuksia seurataan jatkuvasti; panee merkille, että luetteloa on päivitetty useita kertoja näiden sitoumusten arvioinnin perusteella ja sen seurauksena siitä on poistettu useita maita; toteaa, että 9. marraskuuta 2018 luettelo koostui vain viidestä seuraavasta verotuksellisesta lainkäyttöalueesta: Amerikan Samoa, Guam, Samoa, Trinidad ja Tobago sekä Yhdysvaltain Neitsytsaaret;

299. korostaa, että seulonta- ja seurantaprosessit eivät ole avoimia ja että ei ole selvää, onko todellista edistystä saatu aikaan luettelosta poistettujen maiden osalta;

300. korostaa, että neuvoston ja sen yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmän arviointi perustuu komission teknisestä tulostaulusta peräisin oleviin kriteereihin eikä parlamentti osallistunut oikeudellisesti tähän prosessiin; kehottaa komissiota ja neuvostoa tiedottamaan tässä yhteydessä parlamentille etukäteen yksityiskohtaisesti luetteloon ehdotetuista muutoksista; kehottaa neuvostoa julkaisemaan säännöllisesti edistymiskertomuksen mustalla ja harmaalla listalla olevista lainkäyttöalueista osana käytännesääntötyöryhmän neuvostolle toimittamaa säännöllistä katsausta;

301. kehottaa komissiota ja neuvostoa valmistelemaan kunnianhimoista ja puolueetonta menetelmää, joka ei perustu sitoumuksiin vaan kyseisissä maissa asianmukaisesti ja perusteellisesti täytäntöönpannun lainsäädännön vaikutusten arviointiin;

302. pitää erittäin valitettavana avoimuuden puutetta alkuperäisen luettelon laatimisprosessissa ja pitää valitettavana, että Ecofinin asettamia luettelointikriteerejä ei ole sovellettu objektiivisesti; korostaa, että prosessin on oltava vapaa kaikesta poliittisesta vaikuttamisesta; pitää kuitenkin myönteisenä, että avoimuutta on parannettu julkistamalla kirjeet, jotka lähetettiin käytännesääntötyöryhmän seulomille lainkäyttöalueille, sekä saadut sitoumuskirjeet; kehottaa julkistamaan kaikki jäljellä olevat kirjeet, jotta varmistetaan sitoumusten valvonta ja asianmukainen täytäntöönpano; katsoo, että ne lainkäyttöalueet, jotka kieltäytyvät hyväksymästä sitoumustensa julkistamisesta, herättävä julkisia epäilyjä sen suhteen, että ne eivät ole yhteistyöhaluisia veroasioissa;

303. suhtautuu myönteisesti käytännesääntötyöryhmän äskettäisiin selvennyksiin, jotka koskevat oikeudenmukaisen verotuksen perusteita, erityisesti kun on kyse taloudellisen sisällön puutteesta sellaisilla lainkäyttöalueilla, joilla ei ole yhteisöverokantaa tai se on lähes nolla prosenttia; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään asteittain parantamaan EU:n luettelointikriteereitä siten, että ne kattavat kaikki haitalliset verokäytännöt[144];

304. pitää myönteisenä uutta OECD:n maailmanlaajuista standardia, joka liittyy huomattavaa toimintaa koskevan vaatimuksen soveltamiseen alueisiin, joilla ei ole mitään verotusjärjestelmää, tai nimellisiin verotusalueisiin[145] ja jonka inspiraationa oli pitkälti EU:n työ unionin luettelointiprosessissa[146]; kehottaa jäsenvaltioita painostamaan G20:ta uudistamaan OECD:n mustan listan kriteerejä siten, että ne ylittävät pelkästään verotuksen avoimuutta koskevat toimet ja torjuvat myös veropetoksia ja aggressiivista verosuunnittelua;

305. katsoo, että Sveitsin erityistapauksessa, jolle ei ole asetettu tarkkaa määräaikaa EU:n ja Sveitsin aiemman sopimuksen vuoksi, maa olisi sisällytettävä liitteeseen I vuoden 2019 loppuun mennessä edellyttäen, että asianmukaisen eskalointimenettelyn jälkeen Sveitsi ei siihen mennessä ole kumonnut vaatimustenvastaisia verojärjestelyjä, jotka sallivat kotimaisten ja ulkomaisten tulojen eriarvoisen kohtelun sekä veroetuja tietyntyyppisille yrityksille;

306. panee huolestuneena merkille, että kolmannet maat voivat kumota vaatimustenvastaiset verojärjestelyt ja korvata ne uusilla, jotka ovat mahdollisesti haitallisia EU:lle; korostaa, että tällainen voi olla erityisesti Sveitsin tapaus; kehottaa neuvostoa arvioimaan asianmukaisesti uudelleen Sveitsiä ja muita kolmansia maita[147], jotka tekevät vastaavia muutoksia lainsäädäntöön[148];

307. panee merkille, että EU:n ja Sveitsin väliset neuvottelut vastavuoroiseen markkinoillepääsyyn sovellettavan kahdenvälisen lähestymistavan tarkistamisesta ovat edelleen kesken; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n ja Sveitsin välisessä lopullisessa sopimuksessa on verotusalan hyvää hallintotapaa koskeva lauseke, johon sisältyy erityisiä sääntöjä valtiontuista verotuksellisen edun, verotietojen automaattisen vaihdon sekä todellista omistajaa ja edunsaajaa koskevien tietojen yleisen saannin muodossa tarvittaessa, sekä rahanpesun vastaiset säännökset; vaatii, että EU:n neuvottelijat tekevät sopimuksen, jolla muun muassa poistetaan Sveitsin valvontajärjestelmää koskevat puutteet[149] ja suojellaan väärinkäytöksistä ilmoittajia;

308. on huolissaan siitä, että yhteisistä tietojenvaihtostandardeista annettua lakia ei sovelleta Itävallan asukkaisiin, joilla on Liechtensteinin luottolaitoksissa pankkitilejä, jos heidän pääomatulonsa saadaan omaisuusjärjestelyistä (yksityiset säätiöt, laitokset, rahastot ja vastaavat) ja Liechtensteinin luottolaitos huolehtii verotuksesta kahdenvälisten sopimusten mukaisesti; kehottaa Itävaltaa muuttamaan tältä osin lainsäädäntöään, jotta yhteisistä tietojenvaihtostandardeista annetun lain porsaanreikä poistetaan;

309. panee merkille, että esimerkiksi OECD:n suoria ulkomaisia investointeja koskevien tietojen mukaan Luxemburgilla ja Alankomailla on yhteensä enemmän sisäänpäin suuntautuvia investointeja kuin Yhdysvalloilla ja suurin osa niistä on erityistarkoitusta varten perustetuissa yhteisöissä, joilla ei ole mitään merkittävää taloudellista toimintaa ja että Irlannilla on Saksaa ja Ranskaa enemmän sisäänpäin suuntutuvia investointeja; huomauttaa, että Maltan kansallisen tilastoviraston mukaan sen ulkomaiset investoinnit ovat 1 474 prosenttia sen talouden koosta;

310. palauttaa mieliin tutkimuksen, joka osoittaa, että kuuden EU:n jäsenvaltion välityksellä tapahtunut veronkierto aiheuttaa 42,8 miljardin euron suuruiset verotulojen menetykset 22 muussa jäsenvaltiossa[150] mikä merkitsee, että näiden maiden nettomaksuasema korvautuu tappioilla, joita ne aiheuttavat muiden jäsenvaltioiden veropohjalle;

311. muistuttaa, että unionin ja jäsenvaltioiden veropetosten, veronkierron ja rahanpesun torjuntatoimien parantamiseksi kaikkia käytettävissä olevia tietoja, myös makrotaloudellisia tietoja, on käytettävä tehokkaasti;

312. muistuttaa, että komissio on arvostellut seitsemää jäsenvaltiota[151] – Belgiaa, Kyprosta, Unkaria, Irlantia, Luxemburgia, Maltaa ja Alankomaita – aggressiivista verosuunnittelua helpottavien verojärjestelmiensä puutteista todeten, että ne heikentävät Euroopan sisämarkkinoiden yhtenäisyyttä; katsoo, että näitä lainkäyttöalueita voidaan myös pitää aggressiivista verosuunnittelua helpottavina maailmanlaajuisesti;

313. odottaa innostuneena EU:n luettelon odotettua tarkistamista vuoden 2019 ensimmäisellä neljänneksellä; pyytää neuvostoa antamaan yksityiskohtaisen arvioinnin uudistuksiin sitoutuneiden lainkäyttöalueiden vapaaehtoisista sitoumuksista, jotka on lueteltu liitteessä II, kun ensimmäinen EU:n luettelo julkaistiin 5. joulukuuta 2017; vaatii, että lainkäyttöalueet, jotka luetellaan liitteessä II vuonna 2017 tehtyjen sitoumusten ansiosta, luetellaan liitteessä I, jos asianmukaisia uudistuksia ei ole pantu täytäntöön vuoden 2018 loppuun mennessä tai sovitussa aikataulussa;

6.2. Vastatoimenpiteet

314. toistaa EU:lle ja sen jäsenvaltioille esittämänsä kehotuksen toteuttaa tehokkaita ja varoittavia vastatoimenpiteitä yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita vastaan edistääkseen hyvää yhteistyötä veroasioissa ja EU:n luettelon I liitteeseen sisällytettyjen maiden sääntöjen noudattamista;

315. pitää valitettavana, että useimmat neuvoston ehdottamat vastatoimenpiteet on jätetty jäsenvaltioiden päätettäväksi; panee huolestuneena merkille, että TAX3-valiokunnan kuulemistilaisuudessa 15. toukokuuta 2018 jotkut asiantuntijat[152] korostivat sitä, että vastatoimenpiteillä ei ehkä kannustettaisi riittävästi yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden sääntöjen noudattamista, koska EU:n luettelosta on jätetty pois joitakin tunnetuimpia veroparatiiseja; katsoo, että tämä heikentää luettelointimenettelyn uskottavuutta, kuten jotkut asiantuntijat ovat jo todenneet;

316. kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään yhtenäiset vahvat vastatoimenpiteet, kuten lähdeverot, julkisia hankintoja koskevien tarjouskilpailujen ulkopuolelle sulkeminen, tilintarkastusvaatimusten lisääminen ja ulkomaisia väliyhtiöitä koskevat automaattiset säännöt yrityksille, jotka ovat läsnä luetteloon merkityillä yhteistyöhaluttomilla lainkäyttöalueilla, paitsi jos veronmaksajat harjoittavat siellä todellista taloudellista toimintaa;

317. kehottaa sekä verohallintoja että veronmaksajia tekemään yhteistyötä ja keräämään merkityksellisiä tosiseikkoja, jos ulkomainen väliyhtiö harjoittaa huomattavaa todellista taloudellista toimintaa ja sen merkittävän taloudellisen läsnäolon tukena on henkilöstöä, laitteistoa, varoja ja toimitilat, mikä käy ilmi asiaan liittyvistä tosiseikoista ja olosuhteista;

318. panee merkille, että kehitysmaissa ei ole välttämättä resursseja äskettäin sovittujen kansainvälisten tai eurooppalaisten verosääntöjen täytäntöönpanemiseksi; kehottaa tästä syystä neuvostoa luopumaan vastatoimista, kuten kehitysavun leikkauksista;

319. toteaa, että vastatoimenpiteet ovat olennaisia veropetosten, aggressiivisen verosuunnittelun ja rahanpesun torjumiseksi; toteaa lisäksi, että Euroopan unionin taloudellinen vaikutusvalta voi estää yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita ja veronmaksajia hyödyntämistä näiden lainkäyttöalueiden tarjoamia verotuksen porsaanreikiä ja haitallisia verokäytäntöjä;

320. kehottaa eurooppalaisia rahoituslaitoksia[153] harkitsemaan vahvistetun ja tehostetun hankekohtaisen due diligence -prosessin soveltamista EU:n luettelon liitteessä I oleviin lainkäyttöalueisiin, jotta voidaan välttää EU:n varojen investoiminen tai kanavoiminen sellaisten kolmansien maiden yksikköihin, jotka eivät noudata EU:n veronormeja; panee merkille EIP:n ilmoituksen uudesta yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskevasta toimintapolitiikastaan ja kehottaa päivittämään tätä politiikkaa säännöllisesti ja sisällyttämään siihen lisää avoimuutta koskevia vaatimuksia EU:n normien mukaisesti;

6.3. EU:n asema maailmanlaajuisena johtajana

321. kehottaa jälleen EU:ta ja sen jäsenvaltioita omaksumaan ennakkokoordinoinnin jälkeen johtavan roolin veropetosten, veronkierron, aggressiivisen verosuunnittelun ja rahanpesun maailmanlaajuisessa torjunnassa, erityisesti komission aloitteiden avulla kaikilla asiaan liittyvillä kansainvälisillä foorumeilla, mukaan lukien YK, G20 ja EECD, joilla on keskeinen rooli veroasioissa erityisesti kansainvälisen rahoituskriisin jälkeen;

322. muistuttaa, että monenkeskiset toimintapolitiikat ja kansainvälinen yhteistyö maiden välillä, kehitysmaat mukaan lukien, on edelleen ensisijainen keino saavuttaa konkreettisia tuloksia samalla kun vastavuoroisuuden periaatetta noudatetaan; pitää valitettavana, että jotkin lainsäädäntöehdotukset, jotka ylittävät OECD:n BEPS-suositukset ja voisivat toimia perustana tuloksellisille jatkotoimille kansainvälisellä tasolla, ovat pysähtyneet neuvostoon;

323. katsoo, että YK:n yhteyteen perustettavalla verotusta käsittelevällä hallitustenvälisellä elimellä, jolla olisi oltava riittävät välineet ja tarpeeksi resursseja ja tarvittaessa täytäntöönpanovaltuudet, varmistettaisiin, että kaikki maat voivat osallistua yhdenvertaisesti maailmanlaajuisten vero-ohjelmien[154] muotoiluun ja uudistamiseen, jotta haitallisia verokäytäntöjä voidaan torjua tehokkaasti ja varmistaa verotusoikeuksien asianmukainen jakaminen; panee merkille äskettäiset pyynnöt, joiden mukaisesti kansainvälisestä yhteistyöstä verotuksessa vastaava YK:n asiantuntijakomitea olisi tehtävä hallitustenvälinen verotusta käsittelevä maailmanlaajuinen YK:n elin[155]; korostaa, että YK:n malliyleissopimuksella varmistetaan verotusoikeuksien oikeudenmukaisempi jakaminen lähdevaltioiden ja kotipaikkavaltioiden välillä;

324. kehottaa järjestämään hallitustenvälisen huippukokouksen, jossa käsitellään vielä tarvittavia maailmanlaajuisia verouudistuksia, jotta voidaan tehostaa kansainvälistä yhteistyötä ja painostaa kaikkia maita, erityisesti niiden rahoitusalan keskuksia, noudattamaan avoimuutta ja oikeudenmukaista verotusta koskevia normeja; kehottaa komissiota tekemään aloitteen tällaisesta huippukokouksesta ja huippukokouksesta, jossa käynnistetään uusi kansainvälisten verouudistusten kierros BEPS-toimintaohjelman jatkotoimen ja jossa sovitaan edellä mainitun verotusta käsittelevän hallitustenvälisen maailmanlaajuisen elimen perustamisesta;

325. panee merkille komission toiminnan ja panoksen OECD:ssä, avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevässä maailmanlaajuisessa foorumissa sekä BEPS-toimenpiteitä koskevassa osallistavassa kehyksessä, joissa se edistää erityisesti laajempaa verotuksen hyvää hallintotapaa maailmanlaajuisesti ja samalla varmistaa, että kansainvälisiä veroalan hyvän hallinnon standardeja noudatetaan edelleen täysin EU:ssa;

6.4. Kehitysmaat

326. katsoo, että kehitysmaiden tukeminen veropetosten, aggressiivisen verosuunnittelun, korruption ja laittomia rahoitusvirtoja helpottavan salassapidon torjunnassa on äärimmäisen tärkeää, jotta voidaan vahvistaa kehitykseen vaikuttavan politiikan johdonmukaisuutta EU:ssa sekä parantaa kehitysmaiden verotuksellisia valmiuksia ja kykyä niiden omien varojen pitämiseksi ja käyttämiseksi kestävää talouskehitystä varten; korostaa tarvetta lisätä kehitysmaisen verohallintojen taloudellisen ja teknisen avun osuutta, jotta voidaan luoda vakaat ja nykyaikaiset laillisen verotuksen puitteet;

327. suhtautuu myönteisesti EU:n ja Afrikan unionin (AU) väliseen yhteistyöhön osana Addis Abeban veroaloitetta sekä kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevaa aloitetta (EITI-aloite) ja Kimberleyn prosessia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan AU:n maita avoimuutta koskevien toimintapolitiikkojen täytäntöönpanossa; kannustaa tässä yhteydessä kansallisia ja alueellisia veroviranomaisia vaihtamaan tietoja automaattisesti; muistuttaa, että tiivis ja tehokas Interpolin ja Afripolin välinen yhteistyö on asianmukaista;

328. palauttaa mieliin, että jäsenvaltioiden on komission kanssa tiiviissä yhteistyössä analysoitava säännöllisesti veropolitiikan ja kahdenvälisten verosopimusten aineellisia heijastusvaikutuksia muihin jäsenvaltioihin ja kehitysmaihin, ja panee merkille, että asiassa on tehty jonkin verran työtä veroalan hyvän hallintotavan foorumissa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan tällaisia analyyseja heijastusvaikutuksista komission valvonnassa;

329. muistuttaa, että on tarpeen ottaa huomioon kehitysmaiden oikeudelliset erityispiirteet ja haavoittuvuudet, erityisesti automaattisen tietojenvaihdon osalta varsinkin siirtymäkauden aikana, ja että ne tarvitsevat tukea valmiuksiensa kehittämisessä;

330. toteaa, että tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä alueellisten järjestöjen kanssa, erityisesti AU:n kanssa, jotta voidaan torjua laittomia rahavirtoja ja korruptiota yksityisellä ja julkisella sektorilla;

331. pitää tervetulleena kaikkien osallistavassa kehyksessä, johon kuuluu yli 115 maata ja lainkäyttöaluetta, mukana olevien maiden tasapuolista osallistumista yhteistyöhön, joka koskee OECD/G20-ryhmän BEPS-paketin täytäntöönpanoa; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan osallistavan kehyksen mandaatin ja toiminnan uudistamista, jotta varmistetaan kehitysmaiden etujen huomioon ottaminen; muistuttaa kuitenkin yli 100 kehitysmaan jättämisestä BEPS-toimenpiteitä koskevien neuvotteluiden ulkopuolelle;

332. ottaa huomioon, että veroparatiiseja on myös kehitysmaissa; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen tehostaa kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä terrorismin rahoituksen torjunnassa ja erityisesti vientilisenssi luomisessa antiikkitavaroille;

333. muistuttaa, että virallista kehitysapua, jonka tavoitteena on köyhyyden vähentäminen, olisi kohdennettava enemmän asianmukaisen sääntelykehyksen toteuttamiseen sekä verohallinnon ja laittomien rahavirtojen torjumisesta vastaavien elinten vahvistamiseen; kehottaa antamaan tätä apua tarjoamalla teknistä asiantuntemusta, joka liittyy resurssien hallintaan, taloudellisiin tietoihin ja korruption torjuntaa koskevaan sääntelyyn; kehottaa käyttämään apua verovilpin, veropetosten, aggressiivisen verosuunnittelun ja rahanpesun torjuntaa koskevan alueellisen yhteistyön suosimiseen; korostaa, että apuun olisi sisällyttävä kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnalle ja tiedotusvälineille annettava tuki, jotta varmistetaan maan veropolitiikan julkinen valvonta;

334. odottaa komissiolta riittäviä resursseja ”Kanna enemmän – kuluta paremmin” -lähestymistavan toteuttamiseksi, varsinkin sen lippulaivaohjelmien kautta[156];

335. kehottaa toteuttamaan EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisiä ulkoisia toimia politiikan kaikilla tasoilla, jotta kolmansille maille ja erityisesti kehitysmaille tarjotaan mahdollisuuksia edistää tasapainoista talouskehitystä ja vältetään riippuvuus yhdestä ainoasta alasta, erityisesti finanssialasta;

336. muistuttaa, että verosopimuksista neuvoteltaessa kehitysmaita on kohdeltava oikeudenmukaisesti ottaen huomioon niiden erityistilanteen ja varmistaen että verotusoikeudet jaetaan oikeudenmukaisesti todellisen taloudellisen toiminnan ja arvonmuodostuksen mukaisesti; kehottaa tältä osin noudattamaan YK:n verosopimusmallia vähimmäisstandardina ja varmistamaan sopimusneuvottelujen avoimuuden; toteaa, että OECD:n malliverosopimus antaa enemmän oikeuksia kotipaikkavaltiolle;

337. kehottaa komissiota sisällyttämään talousrikoksia, veropetoksia ja aggressiivista verosuunnittelua koskevia määräyksiä AKT-maiden kanssa neuvoteltaviin sopimuksiin, kun Cotonoun sopimuksen voimassaolo päättyy helmikuussa 2020; toteaa, että avoimuus on verotusasioissa erittäin tärkeää, jotta tällaiset määräykset voidaan panna tehokkaasti täytäntöön;

6.5. EU:n sopimukset kolmansien maiden kanssa

338. muistuttaa, että verotusalan hyvä hallintotapa on maailmanlaajuinen haaste, joka edellyttää ennen kaikkea maailmanlaajuisia ratkaisuja; palauttaa siksi mieliin kantansa, jonka mukaan kaikkiin asiaa koskeviin kolmansien maiden kanssa tehtäviin uusiin EU:n sopimuksiin olisi sisällytettävä järjestelmällisesti verotusalan hyvää hallintotapaa koskeva lauseke, jotta varmistetaan, etteivät yritykset tai välittäjät voi väärinkäyttää näitä sopimuksia verojen välttämiseksi tai kiertämiseksi tai laittomien tulojen pesemiseksi, kuitenkin heikentämättä EU:n yksinomaista toimivaltaa; katsoo, että kyseiseen lausekkeeseen olisi sisällyttävä valtiontukea koskevia erityissääntöjä veroetua, avoimuusvaatimuksia ja rahanpesun torjuntaa koskevien säännösten muodossa;

339. kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään asianomaisia kolmansia maita koskevia kahdenvälisiä suhteitaan koordinoidusti tarvittaessa komission tukemana, jotta voidaan lisätä kahdenvälistä yhteistyötä rahanpesun selvittelykeskusten, veroviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten välillä talousrikosten torjumiseksi;

340. toteaa, että verotusalan hyvää hallintotapaa koskevan lausekkeen sisältävien poliittisten sopimusten lisäksi EU:n vapaakauppasopimukset sisältävät verotusta koskevia poikkeuksia, jotka tarjoavat poliittista liikkumavaraa, jotta voidaan toteuttaa veropetosten ja rahanpesun torjuntaa koskevaa EU:n lähestymistapaa esimerkiksi painottamalla verotusalan hyvää hallintotapaa ja käyttämällä tehokkaasti EU:n luetteloa veroasioissa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista; panee lisäksi merkille, että myös vapaakauppasopimuksilla pyritään edistämään asiaa koskevia kansainvälisiä normeja ja niiden täytäntöönpanoa kolmansissa maissa;

341. katsoo, että EU:n ei pitäisi tehdä sopimuksia EU:n luettelon liitteessä I olevien veroasioissa yhteistyöhaluttomien lainkäyttöalueiden kanssa, ennen kuin lainkäyttöalue noudattaa EU:n verotusalan hyvän hallintotavan normeja; kehottaa komissiota tutkimaan, vaikuttaako EU:n verotusalan hyvän hallintotavan normien noudattamatta jättäminen vapaakauppasopimusten tai poliittisten sopimusten moitteettomaan toimintaan tapauksissa, joissa sopimus on jo allekirjoitettu;

342. muistuttaa, että verotusalan hyvää hallintotapaa ja avoimuutta sekä tietojenvaihtoa koskevat lausekkeet olisi sisällytettävä kaikkiin EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiin asiaankuuluviin uusiin sopimuksiin ja voimassa olevissa sopimuksissa niistä olisi neuvoteltava osana sopimuksen tarkistamista, kun otetaan huomioon, että ne ovat EU:n ulkopolitiikan keskeisiä välineitä ja että tietyistä politiikan aloista riippuen niihin liittyy erilaisia toimivallan tasoja;

6.6. Jäsenvaltioiden tekemät kahdenväliset verosopimukset

343. toteaa, että joidenkin asiantuntijoiden mukaan monet nykyisin voimassa olevat EU:n jäsenvaltioiden tekemät verosopimukset rajoittavat alhaisen ja alemman keskitulotason maiden verotusta koskevia oikeuksia[157]; vaatii, että neuvotellessaan verosopimuksista Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on noudatettava SEUT-sopimuksen 208 artiklassa vahvistettua kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatetta; korostaa, että verosopimusten teko kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan;

344. toteaa, että veronkierron aiheuttamien tappioiden intensiteetti on huomattavasti suurempi matalan ja keskitulotason maissa, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla sekä Etelä-Aasiassa, kuin muilla alueilla[158]; pyytää jäsenvaltioita sen vuoksi neuvottelemaan uudelleen kolmansien maiden kanssa tehdyt kahdenväliset verosopimukset, jotta voidaan ottaa käyttöön väärinkäytösten vastaiset lausekkeet, torjua sopimuskeinottelua ja mahdollisimman alhaisiin veroihin pyrkivää kilpajuoksua kehitysmaiden keskuudessa;

345. kehottaa komissiota tarkistamaan kaikki voimassa olevat ja jäsenvaltioiden kolmansien maiden kanssa allekirjoittamat verosopimukset, jotta voidaan varmistaa, että ne ovat uusien maailmanlaajuisten vaatimusten, kuten verosopimukseen liittyvien toimenpiteiden soveltamisesta veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen ehkäisemiseksi tehdyn monenkeskisen yleissopimuksen, mukaisia; toteaa, että verosopimukseen liittyvien toimenpiteiden soveltamisesta veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen ehkäisemiseksi tehty monenkeskinen yleissopimus edustaa OECD:n standardeja, joita ei asetettu kehitysmaiden tarpeita tai haasteita silmällä pitäen; pyytää komissiota antamaan jäsenvaltioille suosituksia niiden voimassa olevista kahdenvälisistä verosopimuksista, jotta varmistetaan, että niihin sisältyy yleinen väärinkäytöksiä koskeva sääntö ja niissä otetaan huomioon todellinen taloudellinen toiminta ja arvonmuodostus;

346. on tietoinen siitä, että kahdenväliset verosopimukset eivät vastaa digitaalitalouksien tämänhetkistä todellisuutta; kehottaa jäsenvaltioita päivittämään kahdenväliset verosopimuksensa merkittävän digitaalisen läsnäolon yhteisöverotusta koskevan komission suosituksen perusteella[159];

6.7. Kaksinkertainen verotus

347. pitää myönteisinä kaksinkertaisen verottamatta jättämisen välttämistä koskevia vahvistettuja puitteita; korostaa, että kaksinkertaisen verotuksen poistaminen on erittäin tärkeää, jotta varmistetaan, että rehellisiä veronmaksajia kohdellaan oikeudenmukaisesti ja että heidän luottamustaan ei heikennetä; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan kaksinkertaista verotusta koskevia sopimuksiaan ja tekemään vilpitöntä ja nopeaa yhteistyötä tapauksissa, joissa ilmoitetaan kaksinkertaisesta verotuksesta;

348. on tyytyväinen, että 10. lokakuuta 2017 hyväksyttiin veroriitojen ratkaisumekanismeja Euroopan unionissa koskeva neuvoston direktiivi (EU) 2017/1852, jolla pannaan täytäntöön BEPS-toimenpide 14; huomauttaa, että direktiivin täytäntöönpanon määräaika (30. kesäkuuta 2019) ei ole vielä kulunut umpeen ja että säännöksiä on seurattava, jotta varmistetaan niiden tehokkuus ja vaikuttavuus;

349. kehottaa komissiota keräämään ja julkistamaan tietoja jätettyjen ja ratkaistujen veroriitojen lukumäärästä, lajiteltuna vuosittain riitatyyppien ja asiaankuuluvien maiden mukaan, jotta mekanismia voidaan seurata ja varmistaa sen tehokkuus ja vaikuttavuus;

6.8. Syrjäisimmät alueet

350. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n syrjäisimmät alueet noudattavat BEPS-vähimmäisvaatimuksia sekä veronkiertodirektiiviä;

351. panee merkille, että komissio on käynnistänyt perusteellisen tutkimuksen Portugalin soveltamasta Madeiran vapaa-alueen aluetukiohjelmasta[160];

7. Välittäjät

352. suhtautuu myönteisesti sekä ”välittäjän”[161] että ”raportoitavan rajatylittävän järjestelyn” laajaan määritelmään hallinnollista yhteistyötä koskevassa direktiivissä (DAC6)[162]; kehottaa päivittämään DAC6:n mukaisia tunnusmerkkejä, jotta katetaan muun muassa osinkokeinottelujärjestelmistä ilmoittaminen, mukaan lukien osinkoja ja pääomatuloja koskevat veronpalautukset; kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen DAC6:n ilmoittamisvelvoitteen laajentamisen kansallisiin tapauksiin; muistuttaa, että DAC6:n mukainen välittäjien velvollisuus ilmoittaa verolainsäädännön rakenteellisiin porsaanreikiin perustuvista järjestelmistä veroviranomaisille, koska erityisesti rajat ylittävien veronkiertostrategioiden määrä kasvaa; katsoo, että asiasta vastaavien kansallisten viranomaisten haitallisiksi katsomiin järjestelyihin olisi puututtava ja ne olisi julkistettava nimettömästi;

353. muistuttaa, että välittäjillä on keskeinen rooli rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen helpottamisessa ja että niitä olisi pidettävä vastuussa näistä toimista;

354. muistuttaa, että verohallintojen ja rahoitusvalvontaviranomaisten on tehostettava yhteistyötä rahoituksen välittäjien roolin yhteistä ja tehokasta valvontaa varten, kun otetaan huomioon, että jotkut verotuksellisista syistä luodut rahoitusvälineet voivat aiheuttaa riskin rahoitusmarkkinoiden vakaudelle ja markkinoiden eheydelle;

355. katsoo, että unionin pitäisi näyttää esimerkkiä, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että välittäjien, jotka edistävät aggressiivista verosuunnittelua ja veronkiertoa, ei pitäisi voida antaa neuvoja veropetoksia ja veronkiertoa koskevassa unionin päätöksenteossa;

356. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnistamaan oikeusavun, veroneuvonnan ja tilintarkastuspalvelujen tarjoamisesta johtuvien eturistiriitojen riskit ja puuttumaan niihin, kun ne neuvovat yritysasiakkaita ja viranomaisia; toteaa, että eturistiriita voi esiintyä useissa muodoissa, kuten julkisia hankintoja koskevina sopimuksina, joissa edellytetään maksullisen neuvonnan tarjoamista tällaisista palveluista, epävirallisen tai maksuttoman neuvonnan tarjoamista, virallisia neuvoa-antavia ryhmiä ja asiantuntijaryhmiä tai pyöröovi-käytäntöjä; korostaa sen vuoksi, että on tärkeää ilmoittaa avoimesti, mitä palveluja tietylle asiakkaalle tarjotaan ja erotettava nämä palvelut selkeästi toisistaan; toistaa aikaisemmissa asiakirjoissa[163] esittämänsä tätä asiaa koskevat pyyntönsä;

357. pitää myönteisenä tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/56/EU[164] sekä yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksista ja komission päätöksen 2005/909/EY kumoamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 537/2014[165] täytäntöönpanoa, erityisesti säännöstä lakisääteisistä tilintarkastajista tai tilintarkastusyrityksistä, jotka tekevät yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen osalta lakisääteisiä tilintarkastuksia; korostaa tarvetta varmistaa, että sääntöjä sovelletaan asianmukaisesti;

358. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön verotuksen raportointivelvollisuuden kaikille BEPS-hankkeen 12 kohdassa vahvistettujen verotusalan ja rahoituksen välittäjille, jotka ammatillisessa toiminnassaan saavat tietoonsa tällaisten laittomien tai aggressiivisten liiketapahtumien, välineiden tai rakenteiden olemassaolosta;

359. kehottaa, että tilintarkastajien vaihtamisella seitsemän vuoden välein estetään eturistiriidat ja pidetään muiden kuin tilintarkastuspalvelujen tarjonta minimissä;

360. muistuttaa, että rahoituslaitoksiin, neuvonantajiin ja muihin välittäjiin, jotka tietoisesti, järjestelmällisesti ja toistuvasti helpottavat ja harjoittavat rahanpesu- tai veropetostoimintaa tai osallistuvat niihin tai perustavat toimistoja, sivuliikkeitä tai tytäryhtiöitä EU:n luetteloimiin lainkäyttöalueisiin tarjotakseen asiakkailleen aggressiiviseen verosuunnitteluun tarkoitettuja järjestelyjä, olisi sovellettava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia; kehottaa tällaisia laitoksia ja henkilöitä tarkastelemaan perusteellisesti toimilupiaan siinä tapauksessa, että heidät tuomitaan vilpilliseen toimintaan osallistumisesta tai he ovat tietoisia heidän asiakkaidensa osallistumisesta tai tapauskohtaisesti heidän toimintansa rajoituksista sisämarkkinoilla;

361. toteaa, että salassapitovelvollisuutta ei voida käyttää suojeluun, laittomien käytäntöjen peittelyyn tai lain hengen rikkomiseen; toteaa, että asianajosalaisuus ei saisi estää asianmukaista ilmoittamista epäilyttävistä liiketoimista tai muista potentiaalisesti laittomista toimista, ilman, että tällä olisi vaikutusta Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuihin oikeuksiin ja rikosoikeuden yleisiin periaatteisiin;

362. kehottaa komissiota antamaan ohjeita asianajajien salassapitovelvollisuuden periaatteen tulkinnasta ja soveltamisesta ja ottamaan käyttöön selvän perusteen perinteisen oikeudellisen neuvonnan ja asianajajien rahoitusalan toiminnan erottamiseksi toisistaan Euroopan unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaisesti;

8. Väärinkäytösten paljastajien ja toimittajien suojelu

363. katsoo, että väärinkäytösten paljastajien suojelu sekä yksityisellä että julkisella sektorilla on erittäin tärkeää, jotta varmistetaan laittoman toiminnan ja lain väärinkäytön ehkäisy tai niiden onnistumisen estäminen; toteaa, että väärinkäytösten paljastajilla on keskeinen rooli yhteiskunnallisen demokratian vahvistamisessa, korruption ja muiden vakavien rikosten tai laittoman toiminnan torjunnassa ja unionin taloudellisten etujen suojaamisessa; korostaa, että väärinkäytösten paljastajat ovat usein ratkaisevan tärkeä lähde tutkivalle journalismille ja että heitä olisi siksi suojeltava kaikenlaiselta häirinnältä ja kostotoimenpiteiltä; panee merkille kaikkien tiedotuskanavien käyttöönoton merkityksen;

364. pitää tarpeellisena, että tutkivan journalismin lähteiden, myös väärinkäytösten paljastajien, luottamuksellisuutta on suojeltava, jos halutaan turvata tutkivan journalismin asema vallan vahtikoirana demokraattisessa yhteiskunnassa;

365. katsoo, että tästä syystä on asianmukaista säätää, että luottamuksellisena pitämistä koskevasta velvollisuudesta voidaan poiketa ainoastaan niihin poikkeustapauksiin rajatuissa olosuhteissa, joissa ilmoittavan henkilön henkilöllisyyttä koskevien tietojen julkistaminen on tarpeellinen ja oikeasuhteinen velvollisuus, joka on asetettu unionin lainsäädännössä tai kansallisessa lainsäädännössä silloin, kun on kyse tutkimuksista tai oikeudenkäynneistä tai kun on tarpeen suojata muiden vapauksia, myös ilmoituksen kohteena olevan henkilön oikeutta puolustukseen, ja johon sovelletaan kaikissa tapauksissa kyseiseen lainsäädäntöön sisältyviä asianmukaisia takeita; katsoo, että ilmoittavan henkilön henkilöllisyyden luottamuksellisena pitämistä koskevan velvollisuuden noudattamatta jättämisestä olisi säädettävä asianmukaisia seuraamuksia[166];

366. panee merkille, että Yhdysvaltojen False Claims Act -laki tarjoaa vankan kehyksen väärinkäytösten paljastajien palkitsemiseksi tapauksissa, joissa hallitus perii takaisin petoksien vuoksi menetetyt varat[167]; korostaa, että Yhdysvaltain oikeusministeriön kertomuksen mukaan väärinkäytösten paljastajien havainnoinnin ja raportoinnin osuus yhteensä 3,7 miljardin Yhdysvaltain dollarin takaisinperinnästä oli 3,4 miljardia dollaria; kehottaa jäsenvaltioita luomaan turvallisia ja luottamuksellisia viestintäkanavia väärinkäytösten paljastajien ilmoituksille asianomaisten viranomaisten ja yksityisten yhteisöjen sisällä;

367. pyytää komissiota selvittämään väärinkäytösten paljastajien suojelu- ja kannustinkäytäntöjä kaikkialla maailmassa[168], ja tarvittaessa harkitsemaan voimassa olevan lainsäädännön tarkistamista, jotta EU:n vastaavista järjestelmistä voidaan tehdä entistä tehokkaampia;

368. kehottaa perustamaan yleisen EU:n rahaston, joka tarjoaa asianmukaista taloudellista tukea niille väärinkäytösten paljastajille, joiden toimeentulo on vaarassa rikollisen toiminnan tai selvästi yleiseen etuun liittyvien tosiseikkojen julkistamisen vuoksi;

369. on huolestunut, että väärinkäytösten paljastajat eivät usein uskalla ilmoittaa huolenaiheistaan vastatoimien pelossa ja että jos vastatoimista luopumista ei tueta ja jos niistä ei aiheudu seuraamuksia, mahdolliset väärinkäytösten paljastajat voivat jättää ilmoittamatta huolenaiheistaan; katsoo, että se, että viidennessä rahanpesunvastaisessa direktiivissä tunnustetaan väärinkäytösten paljastajien, jotka ovat alttiina uhkauksille tai kostotoimille, oikeus esittää valitus turvallisesti asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille, esimerkiksi keskitetyn yhteyspisteen kautta mutkikkaissa kansainvälisissä tapauksissa, sekä oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, on huomattava parannus niiden henkilöiden tilanteeseen, jotka ilmoittavat rahanpesua tai terrorismin rahoittamista koskevista epäilyksistään joko yritykselle sisäisesti tai rahanpesun selvittelykeskukselle; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan viidennessä rahanpesun vastaisessa direktiivissä vahvistetut väärinkäytösten paljastajia koskevat säännökset ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panemaan ne asianmukaisesti täytäntöön;

370. panee tyytyväisenä merkille ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta ja kehottaa saattamaan toimielinten väliset neuvottelut nopeasti päätökseen; kehottaa laatimaan lopullisesta tekstistä tasapainoisen ja välttämään luomasta liiallisia hallinnollisia rasitteita pk-yrityksille;

371. muistuttaa, että EU:n virkamiehillä on virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja Euroopan unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen[169] mukainen väärinkäytösten paljastajien suoja, ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön omia virkamiehiään koskevat vastaavat normit;

372. katsoo, että työsopimuksiin sisältyvien salassapitosopimusten ja irtisanomissopimusten ei pitäisi missään tapauksessa estää työntekijöitä ilmoittamasta ihmisoikeusloukkauksiin liittyvistä epäilyttävistä tapauksista[170] toimivaltaisille viranomaisille; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta ehdottaa lainsäädäntöä, jolla kielletään kohtuuttomat salassapitosopimukset;

373. panee merkille, että Julius Bärin ja Danske Bankin tapauksissa TAX3-valiokunta kutsui väärinkäytösten paljastajat todistamaan parlamentin julkisissa kuulemisissa[171]; on huolestunut siitä, että väärinkäytösten paljastajien suojelu rahoituslaitoksissa ei ole täysi tyydyttävää ja että sekä työnantajien että viranomaisten vastatoimien pelko voi estää väärinkäytösten paljastajia antamaan tietoja lainrikkomuksista; pitää erittäin valitettavana, että Danske Bankin väärinkäytösten paljastaja ei voinut jakaa näkemyksiään Danske Bankin tapauksesta vapaasti ja täydellisesti oikeudellisten rajoitusten vuoksi;

374. pitää valitettavana, että Tanskan rahoitusvalvontaviranomainen ei ottanut yhteyttä väärinkäytösten paljastajaan, joka ilmoitti laajamittaisesta rahanpesutoiminnasta Danske Bankissa; katsoo tämän laiminlyönnin osoittavan, että Tanskan finanssivalvontaviranomainen on syyllistynyt törkeään huolimattomuuteen eikä ole noudattanut velvollisuuttaan tehdä asianmukaisia tutkimuksia sen jälkeen, kun oli esitetty vakavia väitteitä pankin välityksellä tapahtuneesta laajamittaisesta ja järjestelemällisestä rahanpesusta; kehottaa EU:n ja jäsenvaltioiden asianomaisia viranomaisia hyödyntämään täysimääräisesti väärinkäytösten paljastajien tarjoamia tietoja ja reagoimaan nopeasti ja päättäväisesti heiltä saatujen tietojen perusteella;

375. kehottaa jäsenvaltioita työskentelemään tiiviisti Euroopan neuvostossa, jotta kaikki Euroopan neuvoston jäsenvaltiot edistävät ja panevat täytäntöön kansallisessa lainsäädännössään Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen väärinkäytöksien paljastajien suojelusta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan johtoasemassa muilla kansainvälisillä foorumeilla edistääkseen kansainvälisten sitovien standardien hyväksymistä väärinkäytösten paljastajien suojelemisesta;

376. toteaa, että väärinkäytösten paljastajien henkilöllisyyden luottamuksen takaamisen lisäksi – koska tämä on välttämätön toimenpide ilmoituksen tekevän henkilön suojelemiseksi – olisi tarjottava suojaa sellaisia yleisiä uhkauksia ja hyökkäyksiä vastaan, joilla väitteistä loukkaantuneet pyrkivät saattamaan huonoon valoon asiasta ilmoittaneen henkilön;

377. on tietoinen toimittajien kohtaamista vaikeuksista heidän tutkiessaan tai raportoidessaan tapauksista, jotka koskevat rahanpesua, verovilppiä, veropetoksia ja aggressiivista verosuunnittelua; on huolestunut siitä, että tutkiviin journalisteihin kohdistuu usein uhkia ja pelottelua, mukaan lukien juridinen pelottelu strategisesti kansalaisvaikuttamista vastaan nostettavien oikeusjuttujen (SLAPPs) avulla; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan erityisesti sellaisten toimittajien suojelua, jotka osallistuvat talousrikosten tutkintaan;

378. tuomitsee jyrkästi toimittajiin kohdistuvat väkivallanteot; muistuttaa tyrmistyneenä, että viime vuosina Maltalla ja Slovakiassa on murhattu toimittajia, jotka olivat osallistuneet tutkimuksiin, jotka koskivat epäilyttävää toimintaa, johon liittyy rahanpesua[172]; korostaa, että Euroopan neuvoston mukaan väärinkäytökset ja rikokset toimittajia vastaan vaikuttavat hyytävästi sananvapauteen ja vahvistavat itsesensuuria ilmiönä;

379. kehottaa Maltan viranomaisia käyttämään kaikkia saatavilla olevia resursseja, jotta tutkivan journalistin Caruana Galizian murhaan yllyttäneiden henkilöiden henkilöllisyyden selvittämisessä edistytään; suhtautuu myönteisesti 26 tiedotusvälineiden vapautta ja toimittajia edustavan kansainvälisen järjestön aloitteeseen painostaa käynnistämään riippumaton julkinen tutkimus Daphne Caruana Galizian murhasta ja arvioimaan, olisiko se voitu välttää; kehottaa Maltan hallitusta aloittamaan viivytyksettä tämän riippumattoman julkisen tutkimuksen; panee merkille, että Maltan hallitus toimii yhteistyössä Europolin, FBI:n ja Alankomaiden oikeuslääketieteen instituutin kaltaisten kansainvälisten organisaatioiden kanssa vahvistaakseen asiantuntemustaan;

380. kehottaa Slovakian viranomaisia jatkamaan Ján Kuciak ja Martina Kušnírován murhia koskevaa tutkintaa sekä tunnistamaan murhien takana olevat todelliset aloitteentekijät; kehottaa Slovakian viranomaisia tutkimaan täydellisesti laajamittaisia veronkiertojärjestelmiä, arvonlisäveropetoksia ja rahanpesutapauksia koskevat tapaukset, jotka ovat paljastuneet Jan Kuciakin tutkimusten avulla;

381. pitää valitettavana, että tutkivat journalistit, kuten Daphne Caruana Galizia, ovat usein sellaisten kohtuuttomien oikeusjuttujen uhreina, joiden tarkoituksena on sensuroida, pelotella ja hiljentää heidät rasittamalla heitä oikeudellisen puolustuksen kustannuksilla, kunnes heidän on pakko lopettaa arvostelunsa tai vastustuksensa; muistuttaa, että nämä kohtuuttomat oikeusjutut ovat uhka demokraattisille perusoikeuksille, joita ovat sananvapaus, lehdistönvapaus sekä vapaus jakaa ja vastaanottaa tietoa;

382. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön mekanismeja, joilla estetään SLAPP-oikeusjutut; katsoo, että näissä mekanismeissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon oikeus hyvään maineeseen; kehottaa komissiota arvioimaan sellaisten konkreettisten toimien mahdollisuutta ja luonnetta, joihin olisi ryhdyttävä tällä alalla;

383. pitää valitettavana, että kunnianloukkausta koskevaa Sveitsin lainsäädäntöä käytetään hiljentämään kriitikot Sveitsissä ja maailmanlaajuisesti, koska todistustaakka on kantajan sijasta vastaajalla; korostaa, että tämä ei koske ainoastaan toimittajia ja väärinkäytösten paljastajia, vaan myös Euroopan unionin raportoivia yhteisöjä sekä todellista omistajuutta koskevaan rekisteriin rekisteröityjä henkilöitä, koska siinä tapauksessa, että sveitsiläisestä tosiasiallisesta omistajasta tai edunsaajasta on ilmoitettava, Sveitsissä voidaan nostaa kanne ilmoittavaa henkilöä vastaan herjauksesta ja kunnianloukkauksesta, jotka ovat rikoksia[173];

9. Toimielimiin liittyvät seikat

9.1. Avoimuus

384. on tyytyväinen veroalan hyvän hallintotavan foorumin tekemään työhön; panee merkille, että foorumin toimeksianto on voimassa 16. kesäkuuta 2019 saakka; kehottaa jatkamaan sitä tai uusimaan sen, jotta varmistetaan, että kansalaisyhteiskunnan huolenaiheita ja asiantuntemusta kuullaan jäsenvaltiossa ja komissiossa; kannustaa komissiota kutsumaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen asiantuntijaryhmään asiantuntijoita laajemmin ja ottamaan mukaan asiantuntijoita yksityissektorilta (liike-elämä, kansalaisjärjestöt);

385. korostaa, että Euroopan oikeusasiamiehen tehtävänä on tutkia, miten EU:n toimielimet soveltavat EU:n sääntöjä, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin, mukaan lukien neuvoston tai käytännesääntötyöryhmän työskentelymenetelmät verotuksen alalla;

386. palauttaa mieliin neuvoston työskentelymenetelmiä koskeneen oikeusasiamiehen oma-aloitteisen tutkinnan tulokset ja 9. helmikuuta 2018 annetun suosituksen, jossa todettiin, että neuvoston käytännössä, jossa lainsäädäntöasiakirjoja ei aseteta laajasti saataville, ”LIMITE” -merkintää käytetään suhteettomasti ja lainsäädäntömenettelyyn kantaa ottavien jäsenvaltioiden yksilöiminen laiminlyödään järjestelmällisesti, on kyse hallinnollisesta epäkohdasta[174];

387. muistuttaa, että verotus kuuluu edelleen jäsenvaltion toimivaltaan ja että Euroopan parlamentilla on hyvin rajallinen toimivalta näissä asioissa;

388. huomauttaa kuitenkin, että jäsenvaltiot eivät voi yksin käsitellä veropetoksia, veronkiertoa ja aggressiivista verosuunnittelua koskevia kysymyksiä tehokkaasti; pitää sen vuoksi valitettavana, että neuvostolle esitetyistä pyynnöistä huolimatta asiaankuuluvia asiakirjoja ei ole annettu TAX3-valiokunnan saataville; on erittäin huolissaan siitä, että jäsenvaltioilla ei ole neuvostossa poliittista tahtoa toteuttaa merkittäviä toimia rahanpesun, verovilpin, veropetosten ja aggressiivisen verosuunnittelun torjunnassa tai noudattaa perussopimusta ja vilpittömän yhteistyön periaatetta[175] varmistamalla riittävä avoimuus ja yhteistyö muiden EU:n toimielinten kanssa;

389. pitää valitettavana, että tällä hetkellä voimassa olevilla säännöillä, jotka koskevat parlamentin oikeutta saada turvallisuusluokiteltuja ja muita luottamuksellisia tietoja neuvostolta, komissiolta tai jäsenvaltioilta, ei varmisteta täyttä oikeudellista selkeyttä, vaan niitä tulkitaan usein siten, että parlamentin jäsenten valtuutetuilla avustajilla ei ole oikeutta tutustua turvallisuusluokittelemattomiin ”muihin luottamuksellisiin tietoihin” turvallisessa lukusalissa ja analysoida niitä; kehottaa tämän vuoksi ottamaan neuvoteltavassa toimielinten välisessä sopimuksessa käyttöön selkeäsanaiset määräykset, joilla taataan parlamentin jäsenten avustajien oikeus tutustua asiakirjoihin tarpeellisuusperiaatteen mukaisesti jäsenten työn tukemiseksi;

390. pitää valitettavana, että neuvoston puheenjohtajavaltion edustajat kieltäytyivät toistuvista kutsuista huolimatta osallistumaan TAX3-valiokunnan kokoukseen raportoimaan edistymisestä TAXE-, TAX2- ja PANA-valiokuntien suositusten täytäntöönpanossa; korostaa, että neuvoston puheenjohtajavaltion sekä Euroopan parlamentin erityis- ja tutkintavaliokuntien välisiä yhteyksiä olisi pidettävä tavanomaisena käytäntönä;

9.2. Yritysverotuksen käytännesääntötyöryhmä

391. panee merkille käytännesääntötyöryhmän viestinnän lisääntymisen ja suhtautuu erityisen myönteisesti siihen, että se julkaisee kertomuksensa neuvostolle kahdesti vuodessa ja julkaisee EU:n luettelointiprosessin yhteydessä lainkäyttöalueille lähetetyt kirjeet ja saadut sitoumukset;

392. pitää kuitenkin valitettavana EU:n luettelointiprosessia koskevien neuvottelujen läpinäkymätöntä luonnetta ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan avoimuuden luetteloiden tulevassa päivityksessä;

393. on tyytyväinen, että käytännesääntötyöryhmän puheenjohtaja saapui TAX3-valiokunnan kuultavaksi, mikä on muutos työryhmän aiempaan kantaan verrattuna; panee myös merkille, että TAX3-valiokunnan työn aloittamisesta lähtien koosteet käytännesääntötyöryhmän työstä on asetettu saataville[176]; pitää kuitenkin valitettavana, ettei näitä asiakirjoja julkaistu aikaisemmin vaan ne oli mustattu olennaisilta osin;

394. korostaa, että edellä mainittuja oikeusasiamiehen suosituksia sovelletaan myös käytännesääntötyöryhmään, jonka olisi annettava tarvittavat tiedot erityisesti jäsenvaltioiden haitallisista verokäytännöistä ja EU:n luettelointiprosessista;

395. kehottaa käytännesääntötyöryhmää toteuttamaan lisätoimenpiteitä sen kokousten avoimuuden varmistamiseksi erityisesti julkaisemalla eri jäsenvaltioiden kannat keskustellusta asialistasta viimeistään kuuden kuukauden kuluttua kokouksesta;

396. kehottaa komissiota raportoimaan yritysverotuksen käytännesääntöjen toteutuksesta ja verotuksellisten valtiontukien soveltamisesta siten kuin tästä säädetään käytännesääntöjen johdanto-osan N kappaleessa[177];

397. katsoo, että käytännesääntötyöryhmän toimeksiantoa on päivitettävä, koska se käsittelee asioita, jotka ylittävät EU:n haitallisten verokäytäntöjen arvioinnin, mikä on enemmän kuin pelkän teknisen panoksen antaminen neuvoston tekemiin päätöksiin; katsoo ryhmän tekemän työn luonteen, myös poliittisen luonteen, perusteella, että tällaiset tehtävät olisi palautettava kehykseen, joka mahdollistaa demokraattisen valvonnan tai tarkkailun, alkaen avoimuuden soveltamisesta;

398. kehottaa tässä yhteydessä korjaamaan käytännesääntöryhmän koostumuksen läpinäkymättömän luonteen julkaisemalla sen jäsenten luettelon;

9.3. EU:n lainsäädännön täytäntöönpano

399. kehottaa vasta valittua parlamenttia käynnistämään kokonaisarvion edistyksestä, joka koskee TAXE-, TAX2-, PANA- ja TAX3-valiokuntien pyytämien asiakirjojen saatavuutta, ja vertaamaan esitettyjä pyyntöjä neuvoston ja muiden EU:n toimielinten myöntämiin pyyntöihin sekä käynnistämään tarvittaessa tarpeelliset menettelyä koskevat tai oikeudelliset toimenpiteet;

400. kehottaa perustamaan komission yhteyteen uusi unionin veropolitiikan johdonmukaisuudesta ja koordinoinnista vastaava keskus (TPCCC), jonka olisi voitava arvioida ja valvoa jäsenvaltioiden veropolitiikkaa unionin tasolla ja varmistaa, että jäsenvaltiot eivät ota käyttöön uusia haitallisia verotoimenpiteitä;

401. katsoo, että tällainen TPCCC varmistaisi tehokkaan ja nopean jäsenvaltioiden välisen yhteistyön[178] ja helpottaisi varoittamista varhaisessa vaiheessa Cum Ex -skandaalin kaltaisissa tapauksissa; katsoo lisäksi, että tällaisen TPCCC:n olisi voitava seurata, miten jäsenvaltiot noudattavat yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista laadittua yhteistä unionin luetteloa; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan tätä pyyntöä ja kehottaa komissiota esittämään tällaista mekanismia koskevan lainsäädäntöehdotuksen;

9.4. Muiden kuin institutionaalisten osallistujien yhteistyö

402. suhtautuu myönteisesti sidosryhmien osallistumiseen ja panokseen TAX3-valiokuntien kuulemistilaisuuksissa, kuten TAX3-valiokunnan toimikauden harjoitetusta toiminnasta laaditun katsauksen luvussa IV.3 todetaan; pitää valitettavana, että muut sidosryhmät ovat kieltäytyneet osallistumasta TAX3-valiokunnan kuulemistilaisuuteen, kuten katsauksen luvussa IV.4 todetaan; toteaa, että varoittavia seuraamuksia ei löytynyt tapauksissa, joissa ei löytynyt syytä tällaiseen epäämiseen;

403. kehottaa neuvostoa ja komissiota sopimaan sellaisen julkisesti saatavilla olevan ja säännöllisesti päivitettävän luettelon laatimisesta, joka sisältää pakollista edunvalvojien avoimuusrekisteriä koskevan toimielinten välisen sopimuksen muut kuin institutionaaliset osapuolet; katsoo, että tällä välin olisi pidettävä kirjaa niistä ammattilaisista ja organisaatioista, jotka kieltäytyivät ilman perusteltua syytä osallistumasta TAXE-, TAX2-, PANA- ja TAX3-valiokuntien kuulemistilaisuuksiin; kehottaa EU:n toimielimiä pitämään mielessään tällaisen asenteen kyseisten sidosryhmien kanssa järjestettävissä tulevissa käsittelyissä ja peruuttamaan heidän kulkulupansa toimielinten tiloihin;

9.5. Parlamentin tiedustelu- ja tutkintaoikeus

404. katsoo, että toimeenpanovallan käyttäjiin sovellettavan demokraattisen valvonnan kannalta on erittäin tärkeää, että parlamentille annetaan tutkinta- ja tiedusteluvaltuudet, jotka vastaavat jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien valtuuksia; katsoo, että voidakseen harjoittaa tätä tehtävää parlamentilla on oltava valtuudet kutsua todistajia ja velvoittaa heidät saapumaan kuultavaksi sekä velvoittaa toimittamaan pyydetyt asiakirjat;

405. katsoo, että näiden oikeuksien harjoittamiseksi jäsenvaltioiden on suostuttava panemaan täytäntöön sellaisille yksittäisille henkilöille määrätyt seuraamukset, jotka eivät saavu kuultavaksi tai toimita asiakirjoja kansallisia parlamentaarisia tiedusteluja ja tutkintaa säätelevän kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

406. vaatii neuvostoa ja komissiota saattamaan hyvissä ajoin päätökseen neuvottelut ehdotuksesta Euroopan parlamentin asetukseksi Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä;

9.6. Yksimielisyys vs. määräenemmistöpäätös

407. toistaa komissiolle antamansa kehotuksen käyttää tarvittaessa SEUT-sopimuksen 116 artiklassa esitettyä menettelyä, jonka avulla on mahdollista muuttaa yksimielisyysvaatimusta, mikäli komissio katsoo, että jokin eroavuus jäsenvaltioiden lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten välillä vääristää kilpailun edellytyksiä sisämarkkinoilla;

408. suhtautuu myönteisesti komission panokseen sen tiedonannossa aiheesta ”Kohti tehokkaampaa ja demokraattisempaa päätöksentekoa EU:n veropolitiikan alalla”, jossa ehdotetaan määräenemmistöpäätöstä koskevaa etenemissuunnitelmaa erityisille ja kiireellisille veropolitiikkakysymyksille, joissa verovilppien, veropetosten tai talousrikosten torjuntaa koskevien olennaisten lainsäädäntöasioiden ja -aloitteiden käsittely on keskeytetty neuvostossa jäsenvaltioiden suuren enemmistön etujen vastaisesti; suhtautuu myönteisesti tätä ehdotusta koskevaan joidenkin jäsenvaltioiden ilmaisemaan tukeen[179];

409. korostaa, että olisi edelleen otettava huomioon kaikki skenaariot eikä pelkästään siirtymistä yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksiin ”yhdyskäytävälausekkeen” avulla; kehottaa Eurooppa-neuvostoa lisäämään tämän kohdan huippukokouksen esityslistalle ennen vuoden 2019 loppua, jotta voidaan käydä hedelmällinen keskustelu siitä, miten helpotetaan verokysymyksiä koskevaa päätöksentekoa toimivien sisämarkkinoiden eduksi;

9.7. Jatkotoimet

410. katsoo, että TAXE-, TAX2-, PANA- ja TAX3-valiokuntien työtä olisi jatkettava parlamentin tulevalla vaalikaudella parlamentin pysyvänä rakenteena, esimerkiksi talous- ja raha-asioiden valiokunnan (ECON) alivaliokuntana valiokuntien välisen osallistumisen helpottamiseksi;

°

° °

411. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, talous- ja raha-asioiden neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, Euroopan valvontaviranomaisille, Euroopan syyttäjänvirastolle, Euroopan keskuspankille, Moneyval-komitealle, jäsenvaltioille, kansallisille parlamenteille, YK:lle, G20:lle, rahanpesun vastaiselle toimintaryhmälle ja OECD:lle.

OVERVIEW OF ACTIVITIES DURING THE MANDATE

March 2018 - February 2019

* * *

I. LIST OF ACRONYMS

APAs   Accredited Parliamentary Assistants

AU   African Union

ATP   Aggressive Tax Planning

ATAD   Anti-Tax Avoidance Directive

AML   Anti - Money Laundering

AMLD   Anti-Money Laundering Directive

BEAT  Base Erosion and Anti- Abuse Tax

BEPS  Base Erosion and Profit Shifting

CTP  Certified Taxable Person

CBI  Citizenship by Investment (Golden visa programmes)

CoC Group  Code of Conduct Group on Business Taxation

CCTB  Common Corporate Tax Base

CCCTB   Common Consolidated Corporate Tax Base

CRS   Common Reporting System

CFC   Controlled Foreign Corporation

CIT  Corporate Income Tax

CSR  Corporate Social Responsibility

CDD  Customer Due Diligence

DAC  Directive on Administrative Cooperation in the tax area

Commission  European Commission

The Council  The Council of the European Union

EBA  European Banking Authority

EPPO  European Public Prosecutor’s Office

ESAs  European Supervisory Authorities

EU (or the Union) European Union

FATF  Financial Action Task Force

FIU  Financial Intelligence Unit

FDII  Foreign Derived Intangible Income

FDR  Foreign Direct Investment

FTAs   Free Trade Agreements

GAAR   General Anti- Abuse Rule

GDP  Gross Domestic Product

GILTI   Global Intangible Low-Taxed Income

IMF  International Monetary Fund

JTPF  Joint Transfer Pricing Forum

KYC   Know Your Customer

ML  Money Laundering

MLI  Multilateral Convention to Implement Tax Treaty related Measures to Prevent Base Erosion and Profit Shifting (Multilateral Instrument)

MNE  Multinational Enterprise

NGOs  Non-Governmental Institutions

NOE  Non -Observed Economy

OECD  Organisation for Economic Co-operation and Development

OLAF  European Anti- Fraud Office

R&D   Research & Development

RBI   Residency by Investment

SMEs   Small and Medium- sized Enterprises

SEZ  Special Economic Zone

SPE  Special Purpose Entity

SLAPP  Strategic Lawsuits against Public Participation

TAX3  Special Committee on Financial Crimes, Tax Evasion and Tax Avoidance

TF  Terrorist Financing

TFEU  Treaty on the Functioning of the European Union

UBO  Ultimate Beneficial Owner

UCC  Union Customs Code

UHNWI   High Net Worth Individuals (HNWI)/ Ultra High Net Worth Individuals

UN  United Nations

VAT  Value Added Tax

WTO  World Trade Organisation


 

II. COMMITTEE MANDATE

 

P8_TA(2018)0048

Setting up a special committee on financial crimes, tax evasion and tax avoidance (TAX3)

European Parliament decision of 1 March 2018 on setting up a special committee on financial crimes, tax evasion and tax avoidance (TAX3), and defining its responsibilities, numerical strength and term of office (2018/2574(RSO))

The European Parliament,

 having regard to the proposal for a decision of the Conference of Presidents,

 having regard to its decision of 12 February 2015[180] on setting up a special committee on tax rulings and other measures similar in nature or effect (the ‘TAXE 1 special committee’), its powers, numerical strength and term of office,

 having regard to its resolution of 25 November 2015 on tax rulings and other measures similar in nature or effect[181],

 having regard to its decision of 2 December 2015[182] on setting up a special committee on tax rulings and other measures similar in nature or effect (the ‘TAXE 2 special committee’), its powers, numerical strength and term of office,

 having regard to its resolution of 6 July 2016 on tax rulings and other measures similar in nature or effect[183],

 having regard to its decision of 8 June 2016[184] on setting up a Committee of Inquiry to investigate alleged contraventions and maladministration in the application of Union law in relation to money laundering, tax avoidance and tax evasion (the ‘PANA inquiry committee’), its powers, numerical strength and term of office,

 having regard to its recommendation of 13 December 2017 to the Council and the Commission following the inquiry into money laundering, tax avoidance and tax evasion[185],

 having regard to Rule 197 of its Rules of Procedure,

1. Decides to set up a special committee on financial crimes, tax evasion and tax avoidance, vested with the following powers:

(a)  to build on and complement the work carried out by the TAXE 1 and TAXE 2 special committees, in particular focusing on the effective implementation by Member States, Commission and/or the Council, and the impact of, the recommendations in its abovementioned resolutions of 25 November 2015 and 6 July 2016;

(b)  to build on and complement the work carried out by the PANA inquiry committee, in particular focusing on the effective implementation by Member States, Commission and/or the Council, and the impact of, the recommendations in its abovementioned recommendation of 13 December 2017;

(c)  to follow up on the progress by the Member States in ending tax practices which allow for tax avoidance and/or tax evasion that are harmful for the proper functioning of the single market, as referred to in its abovementioned resolutions of 25 November 2015 and 6 July 2016 and recommendation of 13 December 2017;

(d)  to assess how EU VAT rules were circumvented in the framework of the Paradise Papers and to evaluate in a more general way the impact of VAT fraud and administrative cooperation rules in the Union; and to analyse the exchange of information and coordination policies between the Member States and Eurofisc;

(e)  to contribute to the ongoing debate on taxation of the digital economy;

(f)  to assess national schemes providing tax privileges (such as citizenship programmes);

(g)  to follow closely the ongoing work of, and contribution by, the Commission and Member States in international institutions, including the Organisation for Economic Co-operation and Development, G20, UN and the Financial Action Task Force (FATF), while fully respecting the competences of the Committee on Economic and Monetary Affairs regarding taxation matters;

(h)  to access documents relevant to its work and to make the necessary contacts and hold hearings with international, European (including the Code of Conduct Group for Business Taxation) and national institutions and fora, the national parliaments and governments of the Member States and third countries, as well as representatives of the academic community, business and civil society, including social partners, in close cooperation with the standing committees; in doing so taking into account efficient use of Parliament resources;

(i)  to analyse and assess the third‑country dimension in tax avoidance practices, including the impact on developing countries; to monitor improvements and existing gaps in the exchange of information with third countries in this respect, with particular attention to be given to the Crown Dependencies and Overseas Territories;

(j)  to assess the Commission’s own assessment and screening process for listing countries in the AMLD delegated act on high-risk third countries;

(k)  to assess the methodology, country screening and impact of the EU list of non-cooperative jurisdictions for tax purposes (EU blacklist of tax havens), the removal of countries from the list, and the sanctions adopted towards listed countries;

(l)  to examine the consequences of bilateral tax treaties concluded by Member States;

(m)  to make any recommendations that it deems necessary in this matter;

2. Decides that the Special Committee should take into account in its work the recent Paradise Papers revelations from 5 November 2017 and any relevant developments within the remit of the Committee that emerge during its term;

3. Decides that the special committee shall have 45 members;

 

4. Decides that the term of office of the special committee shall be 12 months, beginning on the date of adoption of this decision.


III. COMMITTEE COMPOSITION

 

 

1. Bureau

Petr JEŽEK (CS)

Chairman

ALDE

Roberts ZĪLE (LV)

1st Vice-Chair

ECR

Eva JOLY (FR)

2nd Vice-Chair

Greens/EFA

Esther DE LANGE (NL)

3rd Vice-Chair

EPP

Ana GOMES (PT)

4th Vice-Chair

S&D

 

2. Coordinators

Dariusz ROSATI (PL)

EPP

Tom VANDENKENDELAERE (NL)

(Deputy Coordinator)

EPP

Peter SIMON (DE)

S&D

Monica MACOVEI (RO)

ECR

Nils TORVALDS (SV)

ALDE

Sven GIEGOLD (DE)

Greens/EFA

Martin SCHIRDEWAN (DE)

GUE/NGL

David COBURN (EN)

EFDD

Mario BORGHEZIO (IT)

ENF

3. Co-Rapporteurs

Luděk NIEDERMAYER (CS)

EPP

Jeppe KOFOD (DA)

S&D

 

4. Shadow-Rapporteurs

Roberts Zile (LV)

ECR

Wolf KLINZ (DE)

ALDE

Molly SCOTT CATO (EN)

Greens/EFA

Miguel URBÁN CRESPO (ES)

GUE/NGL

.....

EFDD

Mario BORGHEZIO (IT)

ENF

 

 

5.  Members of the Committee

 

The committee is composed of 45 Members distributed by political groups as follows:

 

EPP

14

S&D

11

ECR

4

ALDE

4

GUE/NGL

4

Greens/EFA

3

EFDD

2

ENF

2

N-A

1

 

 

6. List of Full Members and Substitutes

 

FULL MEMBERS

 

SUBSTITUTES

L

EPP

14/14

L

EPP

14/14

MT

CASA David

 

EL

CHRISTOFOROU Lefteris

 

DE

FERBER Markus

 

IT

COMI Lara

 

PT

FERNANDES José Manuel

 

FR

DIDIER Geoffroy

 

DE

KARAS Othmar

 

FR

ENGEL Frank

 

NL

DE LANGE Esther

 

EN

HAYES Brian

 

DE

LANGEN Werner

 

SV

HÖKMARK Gunnar

 

LV

LOSKUTOVS Aleksejs

 

PL

JAZŁOWIECKA Danuta

 

RO

MUREŞAN Siegfried

 

EL

KYRTSOS Georgios

 

CS

NIEDERMAYER Luděk

 

FR

LAMASSOURE Alain

 

PL

ROSATI Dariusz

 

DE

MANN Thomas

 

ES

SALAFRANCA SÁNCHEZ-NEYRA José Ignacio

ES

MATO Gabriel

 

IT

SALINI Massimiliano

 

MT

METSOLA Roberta

 

FR

SANDER Anne

 

BG

RADEV Emil

 

NL

VANDENKENDELAERE Tom

 

SK

ŠTEFANEC Ivan

 

L

S-D

11/11

 

S-D

11/11

FR

DELVAUX Mady

 

FR

BERÈS Pervenche

 

EN

GILL Neena

 

RO

FRUNZULICĂ Doru Claudian

 

PT

GOMES Ana

 

DE

KOHN Arndt

 

IT

GUALTIERI Roberto

 

DE

KÖSTER Dietmar

 

ES

JÁUREGUI ATONDO Ramón

 

ES

LÓPEZ AGUILAR Juan Fernando

 

DA

KOFOD Jeppe

 

SV

LUDVIGSSON Olle

 

RO

PAVEL Emilian

 

RO

POPA Răzvan

 

DE

REGNER Evelyn

 

MT

SANT Alfred

 

FR

ROZIÈRE Virginie

 

IT

SCHLEIN Elly

 

DE

SIMON Peter

 

HU

SZANYI Tibor

 

NL

TANG Paul

 

IT

VIOTTI Daniele

 

L

ECR

4/4

 

ECR

1/4

RO

MACOVEI Monica

 

DE

LUCKE Bernd

 

PL

OŻÓG Stanisław

 

 

 

 

FI

RUOHONEN-LERNER Pirkko

 

 

 

 

LV

ZĪLE Roberts

 

 

 

 

L

ALDE

4/4

 

ALDE

4/4

CS

JEŽEK Petr

 

ES

CALVET CHAMBON Enrique

 

DE

KLINZ Wolf

 

FR

CORNILLET Thierry

 

FR

MICHEL Louis

 

NL

NAGTEGAAL Caroline

 

SV

TORVALDS Nils

 

ES

PAGAZAURTUNDÚA RUIZ Maite

 

L

GUE/NGL

4/4

 

GUE/NGL

4/4

EN

CARTHY Matt

 

EL

KOULOGLOU Stelios

 

PT

MATIAS Marisa

 

ES

LÓPEZ BERMEJO Paloma

 

FR

MAUREL Emmanuel

 

DE

SCHIRDEWAN Martin

 

ES

URBÁN CRESPO Miguel

 

PT

VIEGAS Miguel

 

L

Greens/EFA

3/3

 

Greens/EFA

3/3

DE

GIEGOLD Sven

 

SV

ANDERSSON Max

 

FR

JOLY Eva

 

ES

SOLÉ Jordi

 

EN

SCOTT CATO Molly

 

ES

URTASUN Ernest

 

L

EFDD

2/2

 

EFDD

2/2

EN

COBURN David

 

FR

MONOT Bernard

 

EN

FINCH Raymond

 

IT

VALLI Marco

 

L

ENF

2/2

 

ENF

2/2

IT

BORGHEZIO Mario

 

FR

LEBRETON Gilles

 

DE

KAPPEL Barbara

 

DE

PRETZELL Marcus

 

L

N-A

1/1

 

 

 

EL

ZARIANOPOULOS Sotirios

 

 

 

 

 

 

 


IV. ACTIVITIES OF THE COMMITTEE

 

 

 

 

 

 

The constitutive meeting took place on 22 March 2018.

 

The TAX3 Committee held 34 Committee meetings, public hearings and workshops from March 2018 until end of February 2019.

 

Including:

 

 In the context of the TAX3 Report, 3 Committee meetings:

 Consideration of draft report, on 27 November 2018

 Consideration of amendments, on 29 January 2019

 Vote on TAX3 report in Committee, on 27 February 2019

 

 10 exchanges of views with:

 Commissioner Pierre Moscovici, on 27 March 2018, jointly with Committee on Economic and Monetary Affairs (ECON)

 Commissioner Vera Jourova, on 25 June 2018

 Fabrizia Lapecorella, Chair of the Code of Conduct Group on Business Taxation, on 10 October 2018

 The French Minister for Economy and Finance, Bruno Le Maire, on 23 October 2018, jointly with Committee on Economic and Monetary Affairs (ECON)

 Commissioner Pierre Moscovici, on 27 November 2018

 Commissioner Vera Jourova, on 10 December 2018

 Owen Bonnici, Minister for Justice of Malta, on 11 February 2019

 National Parliaments, jointly with ECON, on 18 February 2019

 Commissioner Margrethe Vestager on 19 February 2019

 Inés María Bardón Rafael, Spanish State Secretary for the Treasury, on 19 February 2019

 

 18 public hearings, among which:

 16 TAX3 public hearings

 1 joint public hearing with the Special Committee on Terrorism (TERR) on “The use of tax frauds –including VAT or carousel fraud- to finance terrorism”, on 28 June 2018

 1 joint public hearing with the Committee on Economic and Monetary Affairs (ECON) on the “Cum-Ex scandal: financial crime and the loopholes in the current legal framework”, on 26 November 2018

 

 3 workshops

 “Taxation and fight against Money Laundering: Crypto Currencies, Digitalisation and the European Semester” with the Policy Department "A" for Economic, Scientific and Quality of Life, on 7 June 2018

 Presentation of Study on “VAT fraud: economic impact, challenges and policy issues”, with the Policy Department "A" for Economic, Scientific and Quality of Life, on 10 October 2018

 “Golden Visas, Free Ports, and Shell Companies in the EU: Money Laundering, Tax Evasion And Tax Avoidance Risks” with the European Parliamentary Research Service (EPRS), on 18 October 2018

 

Coordinators' meetings

 

 22 March 2018 in Brussels

 27 March 2018 in Brussels

 12 April 2018 in Brussels

 15 May 2018 in Brussels

 11 June 2018 in Strasbourg

 25 June 2018 in Brussels

 13 September 2018 in Strasbourg

 1st October 2018 in Strasbourg

 15 October 2018 in Brussels

 27 November 2018 in Brussels

 14 January 2019 in Strasbourg

 19 February 2019 in Brussels

 

Shadow-Rapporteurs meetings

 

 Tuesday, 15 January 2019, in Strasbourg

 Wednesday, 23 January 2019, in Brussels

 Tuesday, 12 February 2019, in Strasbourg

 Wednesday, 13 February 2019, in Strasbourg

 Tuesday, 19 February 2019, in Brussels

 Wednesday, 20 February 2019, in Brussels

 

* * *

 

The TAX3 Committee held 4 fact-findings missions from July 2018 until February 2019:

 16-18 July 2018 - Mission to USA (Washington)

 30-31 August 2018 - Mission to Latvia (Riga)

 22-23 November 2018 - Mission to Isle of Man

 6-8 February 2019 - Mission to Estonia and Denmark


 

List of activities of

TAX1, TAX2, PANA and TAX3 Committees

 

Activities

TAXE

Mandate: 10 months

TAX2

Mandate: 8 months

PANA

Mandate: 18 months

TAX3

Mandate: 12 months

TOTAL

Public hearings

4

5

13

18

40

Exchanges of views

(Commission, Council, Ministers, National Parliaments...)

8

5

9

10

32

Discussions on the Report

3

2

4

3

12

Workshops

1

1

4

3

9

Total Committee meetings

16

13

30

34

93

Missions

6

3

8

4

21

Coordinators’ meetings

11

6

16

12

45

Studies

6

4

9

6

25

---------------------------

 Special Committee on tax rulings and other measures similar in nature or effect (TAXE) -  From 12 February 2015 to 30 November 2015

 Special committee on tax rulings and other measures similar in nature or effect (TAXE2) - From 2 December 2015 to 2 August 2016

 Committee of Inquiry to investigate alleged contraventions and maladministration in the application of Union law in relation to money laundering, tax avoidance (PANA) - From 8 June 2016 to 8 December 2017

 Special committee on financial crimes, tax evasion and tax avoidance (TAX3) - From 1st March 2018 to 1st March 2019


 

 

 

 

 

Date

Topic / objective

Tuesday, 27 March 2018

09.00 - 10.30

Joint Public meeting with ECON

Exchange of views with Commissioner Pierre Moscovici on ”Digital taxation and aggressive tax planning in the context of the European Semester”

Thursday, 26 April 2018

9.00 - 12.30

Public hearing

Combatting Money Laundering in the EU Banking System

Tuesday, 15 May 2018

14.30 - 18.00
Public Hearing

The Fight against Harmful Tax Practices within the European Union and abroad

Thursday, 7 June 2018

14.00 - 18.00

Workshop

Taxation and fight against Money Laundering: Crypto Currencies, Digitalisation and the European Semester

Thursday, 21 June 2018

9.00 - 12.30

Public hearing

Lessons Learnt from Paradise Papers

Monday, 25 June 2018

17.00 - 18.30

Committee meeting

Exchange of views with Commissioner Vera Jourova

Thursday, 28 June 2018

9.00 - 11.00

TAX3/TERR Joint public hearing

The use of tax frauds - including VAT carousel fraud - to finance terrorism

Thursday, 28 June 2018

11.00 - 13.00

Public hearing

VAT Fraud

Monday, 16 July 2018

To

Wednesday 18 July

Committee mission

Mission to Washington D.C.

Thursday 30 August 2018

To

Friday, 31 August 2018

Committee mission

Mission to Riga (Latvia)

Monday, 10 September 2018

20.00 - 22.00

Public hearing

Digital taxation

Wednesday, 26 September 2018

15.00 - 18.30

Public hearing

The third country dimension in the Fight against Tax crimes, Tax Evasion and Tax Avoidance

Monday, 1st October 2018

20.30 - 22.00

Public Hearing

Relations with Switzerland in Tax Matters and the Fight against Money Laundering

Wednesday, 10 October 2018

14.00 - 15.00

Workshop

Presentation of Study on "VAT fraud: economic impact, challenges and policy issues"

Wednesday, 10 October 2018

15.00 - 16.30

Committee meeting

Exchange of views with Fabrizia Lapecorella, Chair of the Code of Conduct Group on Business Taxation

Monday, 15 October 2018

15.00 - 18.30

Public hearing

Golden visas and other national schemes providing tax privileges (free ports, Special Economic Zones)

Thursday, 18 October 2018

14.00 - 17.30

Workshop

Presentation of EPRS Studies (Golden visas, shell companies and free ports)

Tuesday, 23 October 2018

12h00 - 13h00

TAX3/ECON joint meeting

Exchange of views with Bruno Le Maire, French Minister for Economy and Finance

Wednesday, 21 November 2018

9.00 - 12.30

Public hearing

Combatting Money laundering in the EU banking sector

Thursday, 22 November

to

Friday, 23 November

Committee mission

Mission to Isle of Man

Monday, 26 November 2018

19.00 - 20.30

ECON/TAX3 Joint hearing

Cum-Ex scandal: financial crime and the loopholes in the current legal framework

Tuesday, 27 November 2018

15.00 - 16.30

Committee meeting

Consideration of TAX3 draft report

Tuesday, 27 November 2018

16.00 - 17.15

Committee meeting

Exchange of views with Commissioner Moscovici

Tuesday, 27 November 2018

17.15 - 18.30

Public hearing

 Alleged Aggressive Tax Planning in the EU

Monday, 10 December 2018

19.15 - 21.45

Committee meeting

Exchange of views with Commissioner Jourova

Thursday, 24 January 2019 9h00-10h30

Public hearing

Alleged financial crimes, tax evasion and tax avoidance in Slovakia

Thursday, 24 January 2019 10h30-12h00

Public hearing

Evaluation of the tax gap

Tuesday, 29 January 2019

14h30-17h30

Public hearing

Money laundering cases involving Russian individuals and their effect on the EU

Tuesday, 29 January 2019

17h30-18h30

Committee meeting

Consideration of amendments

Monday, 4 February 2019

18h30-20h00

Public hearing

Deutsche Bank

Tuesday, 5 February 2019

9h00 - 12h00

Public hearing

Impact of tax evasion and money laundering on local real estate markets, in particular in European cities

Wednesday 6 February

to

Friday 8 February 2019

Committee mission

Mission to Estonia and Denmark

Monday, 11 February 2019

19h00-20h00

Committee meeting

Exchange of views with Dr. Owen Bonnici, Minister for Justice of Malta

Monday, 11 February 2019

19h00-20h00

Public hearing

Alleged financial crimes, tax evasion and tax avoidance in Malta

Monday, 18 February 2019

15h00-17h00

ECON/TAX3 joint meeting

Exchange of views with National Parliaments

Tuesday, 19 February 2019

17h30 - 18h30

Committee meeting

Exchange of views with Commissioner Vestager

Tuesday, 19 February 2019

17h30 - 18h30

Committee meeting

Exchange of views with María Bardón Rafael, Spanish State Secretary for the Treasury

Wednesday, 27 February 2019

9h00-13h00

Committee meeting

Vote on TAX3 Report

 

 

 

 


 

 

Special Committee on Financial Crimes, Tax Evasion and Tax Avoidance 

 

 

 

 

 

Name

Date

Meeting/Delegation

Organisation

Function

Country

Link

Pierre Moscovici

Tuesday, 27 March 2018

09.00 - 10.30

Joint exchange of views with ECON

European Commission (EC)

Commissioner responsible for Economic and Financial Affairs, Taxation and Customs

European Union

Digital taxation and aggressive tax planning in the context of the European Semester

Peter Putnins

Thursday, 26 April 2018

9.00 - 12.30

Public hearing

Financial and Capital Market Commission (FCMC)

Chairman

Latvia

Combatting Money Laundering in the EU Banking System

Jamal El-Hindi

Thursday, 26 April 2018

9.00 - 12.30

Public hearing

Financial Crimes Enforcement Network (FinCEN) of the U.S Department of Treasury

Acting Director

United States

Combatting Money Laundering in the EU Banking System

Marianne Scicliuna

Thursday, 26 April 2018

9.00 - 12.30

Public hearing

Malta Financial Services Authority (MFSA)

Director General

Malta

Combatting Money Laundering in the EU Banking System

Kenneth Farrugia

Thursday, 26 April 2018

9.00 - 12.30

Public hearing

Financial Intelligence Analysis Unit (FIAU)

Director

Malta

Combatting Money Laundering in the EU Banking System

Andre Nõmm

Thursday, 26 April 2018

9.00 - 12.30

Public hearing

Financial Supervision Authority (FSA)

Member of the Management Board

Estonia

Combatting Money Laundering in the EU Banking System

Piers Haben

Thursday, 26 April 2018

9.00 - 12.30

Public hearing

 European Banking Authority (EBA)

 Director of Banking Markets, Innovation and Consumers

United Kingdom

Combatting Money Laundering in the EU Banking System

Mauro Grande

Thursday, 26 April 2018

9.00 - 12.30

Public hearing

Single Resolution Board (SRB)

Director of Strategy and Policy Coordination; Board Member

Belgium

Combatting Money Laundering in the EU Banking System

Roberto Ugena

Thursday, 26 April 2018

9.00 - 12.30

Public hearing

European Central Bank (ECB)

Deputy Director of the General Legal Services

Germany

Combatting Money Laundering in the EU Banking System

Emily O’Reilly

Tuesday, 15 May 2018

14.30 - 18.00
Public Hearing

European Ombudsman

European Ombudsman

European Union

The Fight against Harmful Tax Practices within the European Union and abroad

Valère Moutarlier

Tuesday, 15 May 2018

14.30 - 18.00
Public Hearing

European Commission (EC)

Director of the Dir D - Direct Taxation, Tax Coordination, Economic Analysis and Evaluation, DG of Taxation and Customs Union (TAXUD)

European Union

The Fight against Harmful Tax Practices within the European Union and abroad

Elly Van de Velde

Tuesday, 15 May 2018

14.30 - 18.00
Public Hearing

 

Hasselt University

Professor of Tax Law 

Belgium

The Fight against Harmful Tax Practices within the European Union and abroad

Alex Cobham

Tuesday, 15 May 2018

14.30 - 18.00
Public Hearing

Tax Justice Network (TJN)

Chief Executive (CEO)

United Kingdom

The Fight against Harmful Tax Practices within the European Union and abroad

Robby Houben

Thursday, 7 June 2018

14.00 - 18.00

Workshop

University of Antwerp

Professor of Company and Financial Law

Belgium

Taxation and fight against Money Laundering: Crypto Currencies, Digitalisation and the European Semester

Eli Hadzhieva

Thursday, 7 June 2018

14.00 - 18.00

Workshop

Dialogue for Europe (NGO)

Founder

Belgium

Taxation and fight against Money Laundering: Crypto Currencies, Digitalisation and the European Semester

John Vella

Thursday, 7 June 2018

14.00 - 18.00

Workshop

University of Oxford

Associate Professor of Taxation

United Kingdom

Taxation and fight against Money Laundering: Crypto Currencies, Digitalisation and the European Semester

Valère Moutarlier

Thursday, 7 June 2018

14.00 - 18.00

Workshop

European Commission (EC)

Director of the Dir D - Direct Taxation, Tax Coordination, Economic Analysis and Evaluation, DG of Taxation and Customs Union (TAXUD)

European Union

Taxation and fight against Money Laundering: Crypto Currencies, Digitalisation and the European Semester

Dr. Achim Pross

Thursday, 21 June 2018

9.00 - 12.30

Public hearing

Organisation for Economic Co-operation and Development

Head of the International Co-operation and Tax Administration division

France

Lessons learnt from the Paradise Papers

Juliette Garside

Thursday, 21 June 2018

9.00 - 12.30

Public hearing

The Guardian

Financial Correspondent

Reporter on Panama Papers for ICIJ

United Kingdom

Lessons learnt from the Paradise Papers

Lucía Rossel Flores

Thursday, 21 June 2018

9.00 - 12.30

Public hearing

“Combating Fiscal Fraud and Empowering Regulators (COFFERS) Project

Researcher

The Netherlands

Lessons learnt from the Paradise Papers

Irene Yates

Thursday, 21 June 2018

9.00 - 12.30

Public hearing

McDonald’s

Vice-President, Corporate Tax

United States

Lessons learnt from the Paradise Papers

Patricia Johnson

Thursday, 21 June 2018

9.00 - 12.30

Public hearing

Nike Inc.

Vice-President and Chief Tax Officer

United States

Lessons learnt from the Paradise Papers

Věra Jourová

Monday, 25 June 2018

17.00 - 18.30

Committee meeting

European Commission (EC)

Commissioner responsible Justice, Consumers and Gender Equality

European Union

Exchange of views with Commissioner Jourova

Bo Elkjaer

Thursday, 28 June 2018

9.00 - 11.00

TAX3/TERR Joint public hearing

Danish Broadcasting Corporation

Investigative Reporter

Denmark

The use of tax frauds - including VAT carousel fraud - to finance terrorism

Elena Hach

Thursday, 28 June 2018

9.00 - 11.00

TAX3/TERR Joint public hearing

Romanian General Attorney Office in the Board of the FIAU (the National Office for Prevention and Control of Money Laundering)

Representative

Romania

The use of tax frauds - including VAT carousel fraud - to finance terrorism

Pedro Seixas Felicio

Thursday, 28 June 2018

9.00 - 11.00

TAX3/TERR Joint public hearing

European Union Agency for Law Enforcement (EUROPOL)

Head of Unit - Economic Operations and Property Crime

The Netherlands

The use of tax frauds - including VAT carousel fraud - to finance terrorism

Marius-Cristian Frunza

Thursday, 28 June 2018

9.00 - 11.00

TAX3/TERR Joint public hearing

Schwarzthal Kapital

Managing Partner

United Kingdom

The use of tax frauds - including VAT carousel fraud - to finance terrorism

Neven Mates

Thursday, 28 June 2018

11.00 - 13.00

Public hearing

European Court of Auditors (ECA)

Member

European Union

VAT Fraud

Maite Fabregas Fernandez

Thursday, 28 June 2018

11.00 - 13.00

Public hearing

European Commission (EC)

Director of Dir C — Indirect taxation and tax administration

European Union

VAT Fraud

Alma Olofsdottir

Thursday, 28 June 2018

11.00 - 13.00

Public hearing

EUROFISC

Chair

Sweden

VAT Fraud

Richard Murphy

Thursday, 28 June 2018

11.00 - 13.00

Public hearing

Tax Research UK

Fair Tax Mark

Director

Technical Director

United Kingdom

VAT Fraud

David O’Sullivan

Monday, 16 July 2018

To

Wednesday 18 July

Committee mission

EU Delegation in the United States (U.S)

Ambassador

United States

Mission to Washington D.C

Antoine Ripoll

Monday, 16 July 2018

To

Wednesday 18 July

Committee mission

European Parliament

Liaison Office in Washington

Director

United States

Mission to Washington D.C

Gary Kalman

Monday, 16 July 2018

To

Wednesday 18 July

Committee mission

Financial Accountability & Global Transparency (FACT) Coalition

Executive Director

United States

Mission to Washington D.C

Lilian Faulhaber

Monday, 16 July 2018

To

Wednesday 18 July

Committee mission

Georgetown University

Professor of Law

United States

Mission to Washington D.C

Eric Toder

Monday, 16 July 2018

To

Wednesday 18 July

Committee mission

Urban Institute

Institute Fellow and Coordinator, Tax Policy Center

United States

Mission to Washington D.C

Jamal El-Hindi

Monday, 16 July 2018

To

Wednesday 18 July

Committee mission

Financial Crimes Enforcement Network (FinCEN) of the U.S Department of Treasury

Acting Director

United States

Mission to Washington D.C

Marina Walker Guevara

Monday, 16 July 2018

To

Wednesday 18 July

Committee mission

International Consortium of Investigative Journalism (ICIJ)

Deputy Director

United States

Mission to Washington D.C

Will Fitzgibbon

Monday, 16 July 2018

To

Wednesday 18 July

Committee mission

International Consortium of Investigative Journalism (ICIJ)

Reporter

United States

Mission to Washington D.C

Nadim Kyriakos-Saad

Monday, 16 July 2018

To

Wednesday 18 July

Committee mission

International Monetary Fund (IMF)

Assistant General Counsel

United States

Mission to Washington D.C

Michael Keen

Monday, 16 July 2018

To

Wednesday 18 July

Committee mission

International Monetary Fund (IMF)

Deputy Director of the Fiscal Affairs Department

United States

Mission to Washington D.C

Gerd Schwartz

Monday, 16 July 2018

To

Wednesday 18 July

Committee mission

International Monetary Fund (IMF)

Deputy Director in the Institute for Capacity Development (ICD)

United States

Mission to Washington D.C

Victoria J. Perry

Monday, 16 July 2018

To

Wednesday 18 July

Committee mission

International Monetary Fund (IMF)

Assistant Director

United States

Mission to Washington D.C

Ruud de Mooij

Monday, 16 July 2018

To

Wednesday 18 July

Committee mission

International Monetary Fund (IMF) Fiscal Affairs Department

Division Chief at the Tax Policy Division

United States

Mission to Washington D.C

Alexander Klemm

Monday, 16 July 2018

To

Wednesday 18 July

Committee mission

Western Hemisphere Department on Mexico at the International Monetary Fund (IMF)

Senior Economist

United States

Mission to Washington D.C

David Amaglobeli

Monday, 16 July 2018

To

Wednesday 18 July

Committee mission

International Monetary Fund (IMF)