Menettely : 2019/0817(NLE)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A9-0049/2019

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A9-0049/2019

Keskustelut :

PV 16/12/2019 - 16
CRE 16/12/2019 - 16

Äänestykset :

PV 17/12/2019 - 4.10
CRE 17/12/2019 - 4.11

Hyväksytyt tekstit :

P9_TA(2019)0093

<Date>{06/12/2019}6.12.2019</Date>
<NoDocSe>A9-0049/2019</NoDocSe>
PDF 439kWORD 126k

<TitreType>MIETINTÖ</TitreType>

<Titre>neuvoston suosituksesta Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenen nimittämisestä</Titre>

<DocRef>(C9‑0149/2019 – 2019/0817(NLE))</DocRef>


<Commission>{ECON}Talous- ja raha-asioiden valiokunta</Commission>

Esittelijä: <Depute>Irene Tinagli</Depute>

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS
 LIITE 1: FABIO PANETTAN ANSIOLUETTELO
 LIITE 2: Fabio Panettan VASTAUKSET KYSYMYSLOMAKKEESEEN
 ASIAN KÄSITTELY ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSEHDOTUS

neuvoston suosituksesta Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenen nimittämisestä

(C9‑0149/2019 – 2019/0817(NLE))

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

 ottaa huomioon 10. lokakuuta 2019 päivätyn neuvoston suosituksen (12451/2019)[1],

 ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 283 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, jonka mukaisesti Eurooppa-neuvosto on kuullut parlamenttia (C9-0149/2019),

 ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta nimettäessä ehdokkaita talous- ja rahapolitiikkaa koskeviin EU-tehtäviin[2],

 ottaa huomioon työjärjestyksen 130 artiklan,

 ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0049/2019),

A. ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto kuuli 16. lokakuuta 2019 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamenttia Fabio Panettan nimittämisestä Euroopan keskuspankin johtokunnan jäseneksi kahdeksan vuoden pituiseksi toimikaudeksi 1. tammikuuta 2020 alkaen;

B. ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta arvioi ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 283 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen edellytysten ja 130 artiklassa asetetun EKP:n täydellisen riippumattomuuden vaatimuksen täyttymistä; ottaa huomioon, että valiokunta sai arviointia varten ehdokkaalta ansioluettelon sekä vastaukset hänelle toimitettuun kysymyslomakkeeseen;

C. ottaa huomioon, että tämän jälkeen valiokunta järjesti 3. joulukuuta 2019 kuulemisen, jossa ehdokas antoi lausuman ja vastasi valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin;

D. ottaa huomioon, että Euroopan keskuspankin neuvoston muodostavat Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenet sekä niiden yhdeksäntoista jäsenvaltion kansallisten keskuspankkien pääjohtajat, joiden rahayksikkö on euro; ottaa huomioon, että tällä hetkellä kaikki kansallisten keskuspankkien pääjohtajat ovat miehiä;

E. ottaa huomioon, että parlamentti on toistuvasti ilmaissut tyytymättömyytensä Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenten nimitysmenettelyyn ja kehottanut parantamaan tähän liittyviä menettelyjä; ottaa huomioon, että parlamentti on pyytänyt saavansa ajoissa vähintään kaksi nimeä sisältävän ehdokasluettelon, jossa sukupuolet ovat tasapuolisesti edustettuina;

F. ottaa huomioon, että parlamentti antoi 17. syyskuuta 2019 myönteisen lausunnon neuvoston suosituksesta nimittää Christine Lagarde Euroopan keskuspankin ensimmäiseksi naispuoliseksi pääjohtajaksi;

G. ottaa huomioon, että naiset ovat edelleen aliedustettuina Euroopan keskuspankin neuvostossa; ottaa huomioon, että parlamentti pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole suhtautuneet tähän pyyntöön vakavasti, ja kehottaa jäsenvaltioiden elimiä ja EU:n toimielimiä pyrkimään aktiivisesti sukupuolten tasapuoliseen edustukseen seuraavissa nimityksissä;

H. katsoo, että kaikkien EU:n ja kansallisten toimielinten ja elinten olisi toteutettava konkreettisia toimenpiteitä sukupuolten välisen tasapainon varmistamiseksi;

1. antaa myönteisen lausunnon neuvoston suosituksesta nimittää Fabio Panetta Euroopan keskuspankin johtokunnan jäseneksi;

2. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

 


 

LIITE 1: FABIO PANETTAN ANSIOLUETTELO

Fabio Panetta

YHTEYSTIEDOT

Banca d’Italia

Via Nazionale 91 — 00184, Roma, Italia

Sähköposti: fabio.panetta@bancaditalia.it

 

 

 

Syntynyt Roomassa 1. elokuuta 1959. Naimisissa, kolme lasta.

AKATEEMISET TUTKINNOT

1996

1984

1982

 

Filosofian tohtorin tutkinto, taloustiede (London Business School).

Maisterin tutkinto, rahataloustiede (London School of Economics).

Arvosana erityismaininnoin, taloustiede (LUISS-yliopisto, Rooma).

 

Työkokemus ja keskeiset työtehtävät

Nykyiset:

 

 

 

 

 

 

 

 

Aiemmat:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Italian pankin ylempi varapääjohtaja. Hän toimii pääjohtajan sijaisena pääjohtajan ollessa poissa tai estynyt hoitamasta tehtäväänsä.

Italian vakuutusalan valvontaviranomaisen (IVASS) pääjohtaja. Hän toimii tätä tehtävää hoitaessaan Euroopan järjestelmäriskikomitean hallintoneuvoston jäsenenä.

Hän toimii pääjohtajan sijaisena Kansainvälisen järjestelypankin johtokunnassa.

Italiaa edustava varajäsen G7-maiden ryhmässä ja G20-maiden ryhmässä.

OECD:n työryhmän nro 3 jäsen.

Genevessä sijaitsevan International Center for Monetary and Banking Studies (ICMB) -järjestön johtokunnan jäsen ja Einaudi Institute for Economics and Finance (EIEF) -instituutin hallintoneuvoston jäsen.

Hänelle on myönnetty Italian tasavallan kunniamerkkinä korkean virkamiehen arvonimi.

 

Vuosina 2004–2017 Banca d’Italian pääjohtajan avustaja ja sijainen Euroopan keskuspankin neuvostossa (pääjohtajina Antonio Fazio, Mario Draghi ja Ignazio Visco).

Vuodesta 2014 heinäkuuhun 2019 yhteisen valvontamekanismin valvontaelimen jäsen Euroopan keskuspankissa.

Vuodesta 2012 toukokuuhun 2019 Italian keskuspankin hallintoneuvoston jäsen ja varapääjohtaja.

Kansainvälisen järjestelypankin johtokunnan jäsen (vuonna 2013 ja vuosina 2015–2018).

Vuodesta 2003 kesäkuuhun 2019 Kansainvälisen järjestelypankin maailmanlaajuista finanssijärjestelmää käsittelevän komitean jäsen.

Vuodesta 2013 vakuutusalan valvontaviranomaisen (IVASS) johtokunnan jäsen.

 

Hän aloitti työskentelyn Italian keskuspankin tutkimusyksikössä vuonna 1985. Hänet ylennettiin rahapolitiikka- ja talousosaston vastaavaksi (2000), toimialapäälliköksi ja päälliköksi (2004), talousnäkymistä ja rahapolitiikasta vastaavan osaston ylemmäksi johtohenkilöksi ja päälliköksi (2007) ja eurojärjestelmästä ja rahoitusvakaudesta vastaavaksi ylemmäksi johtohenkilöksi (2011).

Opetustoiminta: ”Competition and Performance of the European Financial System -kurssi, EU:n talouden ja kansainvälisen rahoituksen alan maisteriopinnot, Rooman Tor Vergata -yliopisto (vuosina 2004–2005).

Opetustoiminta: ”Theory and Practice of the Financial Markets” -kurssi, taloustiedekunnan filosofian tohtorin opinnot, Rooman Tor Vergata ‑yliopisto (vuosina 1995–1996).

Ekonometrian alan tutkimusapulainen, Rooman LUISS-yliopisto (vuosina 1982–1983).

 

MUITA TYÖTEHTÄVIÄ

2010–2012:

2005–2011:

 

1999–2007:

 

2010–2011:

 

 

2005–2006:

 

 

2000–2001:

 

 

 

1999–2002:

 

1998–2000:

Italian pankin rahoitusvakausraportin päätoimittaja.

International Journal of Central Banking -tutkimusjulkaisun toimitusneuvoston jäsen.

Italian keskuspankin vuosikertomuksen ja talouskatsauksen valuuttaa, lainoja ja rahoitusta käsittelevien lukujen toimittaja.

Maailmanlaajuista finanssijärjestelmää käsittelevälle komitealle (Kansainvälinen järjestelypankki) raportoivan valtion riskiä ja pankkirahoituksen edellytyksiä tarkastelevan työryhmän puheenjohtaja.

Maailmanlaajuista finanssijärjestelmää käsittelevälle komitealle (Kansainvälinen järjestelypankki) raportoivan rahoitusmarkkinoiden epävakautta tarkastelevan tutkimusryhmän puheenjohtaja.

Tutkimuksen yhteydessä tehokkuutta, kilpailua ja luottovirtaa tarkastelevan työryhmän puheenjohtaja; työryhmän toimintaa edistävät G10-maiden valtiovarainministerit ja keskuspankkien pääjohtajat, ja se käsittelee pankki- ja rahoitusalan konsolidointiprosessia.

Italian keskuspankin edustaja OECD:n raha-asioiden asiantuntijoiden korkean tason ryhmässä (Pariisi).

G10-maiden keskuspankkien pääjohtajien perustaman osakemarkkinoita tarkastelevan työryhmän jäsen.

Hän on pitänyt talous- ja rahoitusalan seminaareja seuraavissa organisaatioissa: American Economic Association, Yhdysvaltain keskuspankin hallintoneuvosto, Federal Reserve Bank of Chicago, Kansainvälinen järjestelypankki, De Nederlandsche Bank, Federal Deposit Insurance Commission, Borsa di Milano, Associazione Bancaria Italiana, Italian valtiovarainministeriö, arvopaperipörssikomitea, European University Institute (Firenze), London Business School, London School of Economics, Università Bocconi, Kanadan keskuspankki, Sapienza-yliopisto, Tor Vergata -yliopisto, Center for International Studies, Istituto per la Ricerca sociale, Center for Economic Policy Research (CEPR), Monte Titoli S.p.A., Università di Pavia, Englannin keskuspankki, Associazione per gli Studi di Banca e Borsa, LUISS-yliopisto, Università Cattolica di Milano, Università di Ancona, Università di Sassari, Università di Verona, Autorità Garante per la Concorrenza, Associazione Prometeia, Frankfurt Institute for Law and Finance ja Luxemburgin keskuspankki.

Hän on Italian Economic Association-, American Finance Association- ja American Economic Association- järjestöjen jäsen. Hän on julkaissut pankkitoimintaa ja rahoitusalaa koskevia tutkimuksia lukuisissa italialaisissa ja ulkomaisissa tutkimusjulkaisuissa (katso oheen liitetty luettelo).

Hän on laatinut arvosteluja italialaisiin ja ulkomaisiin tutkimusjulkaisuihin, joita ovat muun muassa American Economic Review, Quarterly Journal of Economics, Journal of Money, Credit and Banking, Review of Economics and Statistics, Journal of Financial Intermediation, Journal of Banking and Finance, Journal of Development Economics, Journal of the European Economic Association (JEEA), Open Economies Review, Journal of Development Economics, International Review of Economic and Finance, Economic Modelling, Economic Notes, Rivista di Politica Economica, Moneta e Credito sekä Politica Economica.

PALKINTOJA JA APURAHOJA

2006

 

1985

 

1983

 

Sai ”Premio Giornalistico Internazionale Santa Margherita Ligure per l’Economia -palkinnon parhaana taloustieteen alan kirjoittajana.

Sai Italian keskuspankin myöntämän ”Paolo Andreini” -apurahan taloustieteen alan opintojen suorittamiseksi ulkomailla.

Sai opetusministeriön myöntämän apurahan poliittisen talouden alan opintojen suorittamiseksi ulkomailla.

KESKEISET JULKAISUT

 

KANSAIN-VÄLISISSÄ TUTKIMUS-JULKAISUISSA JULKAISTUT KESKEISET ARTIKKELIT

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

KIRJAT JA ERIKOIS-TUTKIELMAT

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MUUT ARTIKKELIT ja puheet

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muut julkaisut

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”Are Mergers Beneficial to Consumers? Evidence from the Market for Bank Deposits”, yhdessä D. Focarellin kanssa, The American Economic Review, Vol. 93, N:o 4, syyskuu 2003 (julkaistu myös Banca d’Italian julkaisussa Temi di Discussione (Working Papers) N:o 448, heinäkuu 2002).

”The Interaction between Capital Requirements and Monetary Policy” (2014), yhdessä Paolo Angelinin ja Stefano Nerin kanssa, Journal of Money, Credit and Banking, Vol. 46, N:o 6, syyskuu 2014.

”Do Mergers Improve Information? Evidence From the Loan Market”, yhdessä Fabiano Schivardin ja Matthew Shumin kanssa, The Journal of Money, Credit and Banking, Vol. 41, N:o 4, s. 673–709, 2009 (julkaistu myös nimellä Working Paper N:o 4961, CEPR, Lontoo).

”Why do companies go public? An Empirical Analysis”, yhdessä M. Paganon ja L. Zingalesin kanssa, Journal of Finance, Vol. LIII, N:o 1, 1998.

”The Coordination of Micro and Macro-Prudential Policy in Europe” (2015), yhdessä Piergiorgio Alessandrin kanssa, European Economy, 2015.3.

”Consolidation and Efficiency in the Financial Sector: A Review of the International Evidence”, yhdessä D. Amelin, C. Barnesin ja C. Salleon kanssa, Journal of Banking and Finance, Vol. 28, N:o 10, 2004 (julkaistu myös nimellä Working Paper  2002-47, Board of Governors, Federal Reserve System).

”The Stability of the Relation between the Stock Market and Macroeconomic Forces”, Economic Notes, 2002, N:o 3 (julkaistu myös Banca d’Italian julkaisussa Temi di Discussione (Working Papers) N:o 393, 2003).

”Will A Common European Monetary Policy Have Asymmetric Effects?”, yhdessä L. Guison, A. Kashyapin ja D. Terlizzesen kanssa, Economic Perspectives, Federal Reserve Bank of Chicago, N:o 56, 2000 (julkaistu myös Banca d’Italian julkaisussa Temi di Discussione (Working Papers N:o 325, 2000).

”Why do Banks Merge?”, yhdessä D. Focarellin ja C. Salleon kanssa, Journal of Money, Credit and Banking, Vol. 34, N:o 4, marraskuu 2002 (julkaistu myös Banca d’Italian julkaisussa Temi di Discussione (Working Papers) N:o 361, 1999).

”The Performance of Italian Equity Funds”, yhdessä Riccardo Cesarin kanssa, Journal of Banking and Finance, 26, 2002 (julkaistu myös Banca d’Italian julkaisussa Temi di Discussione (Working Papers) N:o 325, 1998).

”The stock market as a source of capital: some lessons from initial public offerings in Italy”, yhdessä M. Paganon ja L. Zingalesin kanssa, European Economic Review, N:o 40, 1996.

”Les interactions négatives entre banques et états”, yhdessä Paolo Angelinin ja Giuseppe Granden kanssa, Revue d’économie financière, N:o 111, syyskuu 2013.

Supplementary pension schemes in Italy: Features, development and opportunities for workers”, yhdessä Riccardo Cesarin ja Giuseppe Granden kanssa, Giornale degli economisti e annali di economia, Vol. 67, 1, s. 21–40, 2008.

 

 

”The impact of sovereign credit risk on bank funding conditions” (2011), julkaisussa CGFS Papers N:o 43, Kansainvälinen järjestelypankki, Basel (maailmanlaajuista finanssijärjestelmää käsittelevän komitean valtion riskiä ja pankkirahoituksen edellytyksiä tarkastelevan työryhmän raportti).

 

”Financial Sector Pro-cyclicality: Lessons from the Crisis” (2009), koordinaattori (yhdessä Paolo Angelinin kanssa), Banca d’Italia, Questioni di Economia e Finanza (Occasional Papers) N:o 44, huhtikuu.

 

Geneva Reports on the World Economy, N:o 9: International Financial Stability, (2007) (yhdessä Roger Fergusonin, Phillip Hartmanin ja Richard Portesin kanssa), julkaisijat: International Center for Monetary and Banking Studies (ICMB) ja CEPR.

Il sistema finanziario e il Mezzogiorno. Squilibri reali e divari finanziari (2006), toimittaja, yhdessä Luigi Cannarin kanssa, Cacucci Editore, Bari.

Il sistema bancario italiano negli anni novanta. Gli effetti di una trasformazione (2004), Il Mulino, Bologna.

La previdenza complementare in Italia: caratteristiche, sviluppo e opportunità per i lavoratori, yhdessä Riccardo Cesarin ja Giuseppe Granden kanssa, Banca d’Italia, Questioni di Economia e Finanza (Occasional Papers) N:o 8, toukokuu 2008.

”The Recent Behaviour of Financial Market Volatility”, Kansainvälinen järjestelypankki, BIS Economic Papers N:o 29, elokuu 2006 (maailmanlaajuista finanssijärjestelmää käsittelevän komitean tutkimusryhmän raportti).

Le nuove regole sulla liquidità e la politica monetaria (2014), julkaisussa Liquidità e nuove regole sulle banche: calibrazione e impatti, (ARIME-sarja), Franco Angeli, Milano.

 

 

Central banking in the XXI century: never say never (puhe aiheesta ”Central banking and monetary policy: Which will be the new normal?” järjestetyssä konferenssissa), Università Cattolica, Milano, huhtikuu 2016.

21st Century cash: Central banking, Technological innovation and digital currencies, julkaisussa Do we need Central Bank Digital Currency? Economics, Technology and Institutions, Larcier, SUERF Conference Proceedings, 2018.

Why do banks securitize their assets? Bank-level evidence from over one hundred countries in the pre-crisis period, yhdessä A.F. Pozzolon kanssa, Banca d’Italia, Tema di discussione (Working Papers) N:o 1183, 2018.

The Distributional Consequences of Monetary Policy, 18. vuotuinen DNB Research Conference -konferenssi aiheesta ”Distributional implications of the crisis and policy responses”, Amsterdam, 20. marraskuuta 2015.

On the special role of macroprudential policy in the euro area, julkaisussa Putting Macroprudential Policy to Work, DNB Occasional Studies, Vol. 12-7 (2014).

Finanza, rischi e crescita economica (puhe Bocconin yliopistossa aiheesta ”Benchmarking the UK market: A way to create an efficient and effective capital market in Italy?” järjestetyssä konferenssissa), Milano, tammikuu 2016.

Prudential policy at times of stagnation: a view from the trenches, yhdessä P. Alessandrin kanssa, Questioni di Economia e Finanza della Banca d’Italia (Occasional Papers), N:o 300, joulukuu 2015.

 ”Why banks and supervisors must act now”, yhdessä Mark Carneyn kanssa, Financial Times, 11. heinäkuuta 2011.

La transizione verso un sistema finanziario più stabile, Quaderni dell’Associazione per lo Sviluppo degli Studi di Banca e Borsa, N:o 287, maaliskuu 2015.

The European Banking and Capital Markets Unions: Challenges and Risks, puhe, International Conference Foundation for European Progressive Studies ja Fondazione Italianieuropei, Rooma, 6. helmikuuta 2015.

Crescita economica e finanziamento delle imprese, Rivista AIAF online, 2015, N:o 94.

La nuova vigilanza bancaria europea e l’Italia, puhe aiheesta ”Le Banche Popolari dal XX al XXI Secolo” konferenssissa, Rooma, 19. kesäkuuta 2014.

Imprese: una finanza diversa è possibile, SACE MAG, N:o 2, 2014.

The negative feedback loop between banks and sovereigns, yhdessä P. Angelinin ja G. Granden kanssa, Questioni di Economia e Finanza della Banca d’Italia (Occasional Papers), N:o 213, tammikuu 2014.

Un sistema finanziario per la crescita, konferenssijulkaisu ”Il risparmio degli italiani è al sostegno della crescita?”, The Adam Smith Society, Milano, 27. tammikuuta 2014.

Il credito e il finanziamento delle imprese, puhe aiheesta ”Reload Banking. La banca del domani per un nuovo sviluppo dell’Italia” pidetyssä konferenssissa, Federazione delle Banche di Credito Cooperativo Lazio Umbria Sardegna, Rooma, 21. kesäkuuta 2013.

Macroprudential tools: where do we stand?, Luxemburgin keskuspankissa vuonna 2013 pidetty puhe, jossa esitettiin selonteko rahoitusjärjestelmän vakaudesta, 14. toukokuuta 2013.

Banche, Finanza, Crescita, Quaderni dell’Associazione per lo Sviluppo degli Studi di Banca e Borsa, N:o 273, maaliskuu 2013.

Pro-cyclicality of capital regulation: is it a problem? How to fix it?, yhdessä P. Angelinin, A. Enrian, S. Nerin ja M. Quagliariellon kanssa, Questioni di Economia e Finanza della Banca d’Italia (Occasional Papers), N:o 74, lokakuu 2010.

”Domanda e Offerta di Credito in Italia durante la crisi finanziaria”, yhdessä Federico Maria Signorettin kanssa, Banca d’Italia, Questioni di Economia e Finanza (Occasional Papers), N:o 63, huhtikuu 2010.

An assessment of financial sector rescue programmes, yhdessä T. Faehin, G. Granden, C. Hon, M. Kingin, A. Levyn, F. M. Signorettin, M. Tabogan ja A. Zaghinin kanssa, Questioni di Economia e Finanza della Banca d’Italia (Occasional Papers), N:o 47, heinäkuu 2009.

”Evoluzione del sistema bancario e finanziamento dell’economia nel Mezzogiorno”, Moneta e Credito, Vol. LVI, N:o 222, kesäkuu 2003 (julkaistu myös Banca d’Italian julkaisussa Temi di Discussione (Working Papers) N:o 467, maaliskuu 2003).

”La trasformazione del sistema bancario italiano e i suoi effetti sulle imprese e sui risparmiatori”, yhdessä D. Focarellin kanssa (esitetty aiheesta ”Quarant’anni di Economia a Verona” pidetyssä konferenssissa), Banche e Banchieri, N:o 4, 2002.

”Il sistema bancario italiano nell’area dell’euro”, yhdessä L. Gambacortan ja G. Gobbin kanssa, Bancaria, Vol. 57, N:o 3, 2001.

”Determinanti e conseguenze delle acquisizioni e fusioni bancarie”, yhdessä D. Focarellin ja C. Salleon kanssa, Banca Impresa Società, N:o 1, 1999.

”La congiuntura creditizia in Italia” (esitetty Convegno Sadiba 26 ‑tapahtumassa). Quaderni dell’Associazione per lo Sviluppo degli Studi di Banca e Borsa, N:o 198, maaliskuu 2003.

”Le banche e i servizi finanziari alle imprese” (esitetty Convegno Sadiba 25 -tapahtumassa), Quaderni dell’Associazione per lo Sviluppo degli Studi di Banca e Borsa, N:o 185, maaliskuu 2002.

”Is There an Equity Premium Puzzle in Italy? A Look at Asset Returns, Consumption and Financial Structure over the Last Century”, yhdessä Roberto Violin kanssa, Banca d’Italia, Temi di Discussione (Working Papers) N:o 339, 1999.

”Portafogli gestiti e tassi di rendimento: alcune considerazioni”, yhdessä Riccardo Cesarin kanssa, Bancaria, N:o 1, 1998.

”Innovazioni strutturali nel mercato azionario: gli effetti della contrattazione continua”, yhdessä C. Impennan ja P. Maggion kanssa, julkaisussa Rapporto IRS sul mercato azionario, Istituto per la Ricerca Sociale, Milano (julkaistu myös Banca d’Italian julkaisussa Temi di Discussione (Working Papers) N:o 248, 1995).

”La volatilità dei corsi dei CCT e i coefficienti patrimoniali del Comitato di Basilea”, yhdessä F. Drudin kanssa, il Risparmio, N:o 3, 1994.

”I tassi d’interesse reali: l’esperienza degli ultimi trent’anni (1960–1992)”, yhdessä A. Levyn kanssa, julkaisussa L’alto prezzo del danaro, toimittaneet P. Ciocca ja G. Nardozzi, Laterza, Bari, 1993 (myös julkaisussa Bancaria, N:o 4, 1994).

Privatizzare: come? Spunti da una ricognizione comparata dei casi inglese e francese, yhdessä S. Chirin kanssa, Banca d’Italia, Temi di Discussione (Working Papers) N:o 197, 1993.

”Rischio di tasso d’interesse e coefficienti patrimoniali: un’applicazione di modelli multifattoriali”, yhdessä F. Drudin kanssa, Finanza, Imprese e Mercati, il Mulino, N:o 3, 1992.

”Rischio di tasso d’interesse e coefficienti patrimoniali: un’analisi dei regolamenti SIM”, yhdessä F. Drudin kanssa, Banca d’Italia, Temi di Discussione (Working Papers) N:o 180, 1992.

”Il mercato finanziario italiano nel processo di integrazione economica europea”, Il Risparmio, N:o 5, syys–lokakuu 1992.

”Gli effetti della quotazione internazionale: il caso delle azioni italiane a Londra”, Finanza, Imprese e Mercati, Il Mulino, N:o 3, joulukuu 1991 (julkaistu myös Banca d’Italian julkaisussa Temi di Discussione (Working Papers) N:o 156, 1991).

”La struttura fattoriale del mercato azionario italiano”, julkaisussa Ricerche applicate e modelli per la politica economica, Banca d’Italia, Vol. II, 1991.

”Evoluzione e performance dei fondi comuni mobiliari italiani”, yhdessä E. Zautzikin kanssa, Il rischio azionario e la Borsa, toimittanut Centro Baffi dell’Università Bocconi (julkaistu myös Banca d’Italian julkaisussa Temi di Discussione (Working Papers) N:o 142, 1990).

”Organizzazione ed efficienza del mercato azionario”, Economia, società e istituzioni, lokakuu 1989.

Evoluzione recente del sistema finanziario italiano: effetti sull’allocazione del risparmio e sulla struttura dell’intermediazione finanziaria, Atti del Convegno ”I gruppi plurifunzionali nelle strategie di mercato delle banche e delle assicurazioni”, Trieste, marraskuu 1989.

”Recent Changes in the Organization and Regulation of Capital Markets in Italy”, yhdessä C. Caranzan ja R. Pepen kanssa, julkaisussa Changes in the Organization and Regulation of Capital Markets, Kansainvälinen järjestelypankki, huhtikuu 1987.

 

 

”Monetary Policy and Macroprudential Policy”, yhdessä Paolo Angelinin ja Stefano Nerin kanssa, Banca d’Italia, Temi di Discussione (Working Papers) N:o 801, maaliskuu 2011. Julkaistu myös Euroopan keskuspankin asiakirjassa Working Paper N:o 1448, heinäkuu 2012.

Why Do Banks Securitize their Assets?  yhdessä Alberto Pozzolon kanssa. Mimeo, Banca d’Italia.

The Causes and Consequences of Going Public, yhdessä Andrea Generalen ja Federico Signorettin kanssa, mimeo, Banca d’Italia.

How Interest Sensitive is Investment? Very (when the data are well measured), yhdessä Luigi Guison, Anil Kashyapin ja Daniele Terlizzesen kanssa, mimeo, Banca d’Italia.

 


 

LIITE 2: Fabio Panettan VASTAUKSET KYSYMYSLOMAKKEESEEN

Kysymyksiä Euroopan keskuspankin

johtokunnan jäsenehdokkaalle

(Fabio Panetta)

 

 

A. Henkilökohtainen ja ammatillinen tausta

 

1. Kuvailkaa rahapolitiikkaan, rahoitukseen ja liiketoimintaan liittyvää ammattitaitoanne sekä Euroopan tasolla ja kansainvälisellä tasolla hankkimaanne kokemusta pääpiirteittäin.

Olen työskennellyt keskuspankissa koko ammatillisen urani ajan. Aloitin työskentelyn Italian keskuspankissa vuonna 1985, ja minusta tuli johtokunnan jäsen ja varapääjohtaja vuonna 2012. Nyt olen ylempi varapääjohtaja. Olen myös vakuutusalan valvontaviranomaisen (IVASS) jäsen ja osana tätä roolia Euroopan järjestelmäriskikomitean hallintoneuvoston jäsen.

Vastaan ylempänä varapääjohtajana yhdessä muiden Italian keskuspankin hallintoneuvoston jäsenten kanssa päivittäisestä liiketoiminnasta ja organisaation strategisten suuntaviivojen määrittämisestä monella eri alalla. Italian keskuspankin tehtäviin kuuluvat muun muassa euroalueen rahapolitiikkaa koskevien päätösten edistäminen ja täytäntöönpano Italiassa, sekä pankkien valvonta (yhteisen valvontamekanismin kehyksessä) että pankkisektorin ulkopuolisten välittäjien valvonta, Italian valtionvelkakirjamarkkinoiden ja Italian markkinainfrastruktuurien valvonta, Italian maksujärjestelmän valvonta ja moitteettoman toiminnan varmistaminen sekä maksupalvelujen tarjoaminen euroalueella (TIPS, TARGET2 ja TARGET2-Securities),[3] ja makrovakausvalvontaa koskevan toimintapolitiikan hyväksyminen. Italian keskuspankki vastaa myös rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnasta.[4]

Olen ammatillisen urani aikana saanut vankkaa kokemusta monenlaisista keskuspankin tehtävistä ja osoittanut johtajuutta uusien ongelmien ratkaisemisessa. Aloitin työskentelyn Italian keskuspankin tutkimusyksikössä vuonna 1985, ja minusta tuli talousnäkymistä ja rahapolitiikasta vastaavan osaston päällikkö vuonna 2007. Vuonna 2011 minut nimitettiin eurojärjestelmään ja rahoitusvakauteen liittyvän pankin toiminnan koordinoinnista vastaavaksi johtajaksi. Olen vuosien mittaan vastannut hallintoneuvoston jäsenenä muun muassa rahapolitiikkaan liittyvistä toimista ja pankkivalvonnasta.

Olen vuodesta 2004 alkaen osallistunut EKP:n neuvoston kokouksiin, ensin avustajana ja sittemmin sijaisena. Näin olen saanut etuoikeuden seurata läheltä yhtenäisen rahapolitiikan merkityksellisiä alkuvaiheita. Olen myös osallistunut päätöksentekoprosessiin rahoitus- ja valtionvelkakriiseihin liittyvänä haastavana aikana. Olen edistänyt aktiivisesti pankkiunionin perustamista yhteisen valvontamekanismin valvontaelimen jäsenenä alkaen sen perustamisesta vuonna 2014 aina heinäkuuhun 2019 asti.

Kansainvälisillä foorumeilla olen omakohtaisesti huomannut kansainvälisen yhteistyön merkityksen. Olen ollut muun muassa Kansainvälisen järjestelypankin maailmanlaajuista finanssijärjestelmää käsittelevän komitean jäsen, makrovakausvalvontaa tarkastelevan EKP:n foorumin jäsen (valvontaelimen jäsenenä) ja Kansainvälisen järjestelypankin johtokunnan jäsen (olen yksi sen varajäsenistä). Olen Italiaa edustava varajäsen G7-maiden ryhmän ja G20-maiden ryhmän valtiovarainministerien ja keskuspankkien johtajien kokouksissa.

Olen Genevessä sijaitsevan International Center for Monetary and Banking Studies (ICMB) ‑järjestön johtokunnan jäsen.

Toimintapoliittisiin kysymyksiin liittyvän pitkän ja laaja-alaisen kokemuksen lisäksi minulla on akateeminen tausta, ja rahapolitiikkaa ja pankkitoimintaa koskevia artikkeleitani on julkaistu kansainvälisissä tutkimusjulkaisuissa.

 

2. Onko Teillä liiketoiminta- tai rahoitusosuuksia tai muita sitoumuksia, jotka saattaisivat olla ristiriidassa tulevien tehtävienne kanssa, ja onko sellaisia muita henkilökohtaisia tai muita tekijöitä, jotka parlamentin on otettava huomioon harkitessaan nimitystänne?

 

Ei ole. Italian keskuspankin hallintoneuvoston jäsenenä suhtaudun tinkimättä sellaisiin kysymyksiin kuin eturistiriidat, luottamuksellisuus, ulkoiset valtuudet, lahjojen ja muiden etuuksien vastaanottamista koskevat toimintaperiaatteet ja taloudelliset investoinnit, ja noudatan pankin perusarvoja eli riippumattomuutta, puolueettomuutta, rehellisyyttä ja harkintavallan käyttöä. Valvontaelimen entisenä jäsenenä olen hyväksynyt eettisen säännöstön, avoimuutta koskevat vaatimukset ja investointirajoitukset, joita sovelletaan EKP:n päätöksentekoelimiin, ja noudatan niitä. Vakuutusalan valvontaviranomaisen (IVASS) puheenjohtajana noudatan sen käytännesääntöjä ja avoimuutta koskevia vaatimuksia.

Minulla ei ole sitoumuksia yksityisiin organisaatioihin. En ole tehnyt investointeja eikä minulla ole sitoumuksia rahoitusyhtiöihin tai rahoitusalan ulkopuolisiin yhtiöihin.

 

3. Mihin perustavoitteisiin aiotte pyrkiä toimikaudellanne Euroopan keskuspankissa?

 

Vakaa pyrkiminen hintavakauden ylläpitämistä koskevan toimeksiannon täyttämiseen on suurin panos, jonka EKP voi antaa voimakkaamman, paremmin häiriöitä sietävän, vauraamman ja tasapuolisemman EU:n luomiselle. Sen varmistaminen, että EKP täyttää toimeksiantonsa EU:n perussopimusten mukaisesti, on nyt ja jatkossa kaikkien johtokunnan jäsenten ensisijainen perustavoite.

EKP:n on samalla jatkuvasti seurattava tarkasti rahoitusjärjestelmän vakautta koskevan toimintapolitiikkansa mahdollisia tahattomia seurauksia, erityisesti, kun käytetään uusia välineitä. Näissä oloissa on pyrittävä erityisen valppaasti havaitsemaan tällaiset vaikutukset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ja talous- ja rahoitusolosuhteita on tarkkailtava jatkuvasti kaikki näkökohdat huomioon ottaen, ennakkoluulottomasti ja sulkematta pois mitään näkökohtia.

EKP:n sisäisestä toiminnasta voidaan todeta, että näiden tavoitteiden menestyksellisen saavuttamisen parhaiten takaava organisaatiokulttuuri on sellainen, joka kannustaa käytännöllisen, datavetoisen ja ennakkoluulottoman lähestymistavan käyttöön ottamiseen kaikilla tasoilla toimielimessä. Jos minut nimitetään johtokunnan jäseneksi, aion jatkuvasti pyrkiä edistämään tällaista kulttuuria.

Kuten selvennän myöhemmissä vastauksissani, jos minut nimitetään johtokunnan jäseneksi, aion myös pyrkiä kehittämään voimakkaampaa vaikutusvallan lisäämisen ja yhtäläisten mahdollisuuksien kulttuuria sukupuolesta, kansallisuudesta tai muista erottelevista tekijöistä riippumatta.

 

B. EKP:n rahapolitiikka

 

4. Millaista rahapolitiikkaa EKP:n olisi mielestänne harjoitettava nykyisessä makrotaloudellisessa tilanteessa? Millaisena pidätte EKP:n toimintaa hintavakauden ylläpitämistä koskevan ensisijaisen tavoitteen saavuttamiseksi?

 

EKP:n toimintaa ohjaavana tekijänä on edelleen oltava EKP:n ensisijainen tavoite eli hintavakauden ylläpitäminen euroalueella. Viimeaikaisista tiedoista ilmenee, että inflaationäkymät vaikuttavat jäävän jälkeen neuvoston inflaatiotavoitteesta, jonka mukaan inflaation olisi oltava lähellä kahta prosenttia mutta hieman sen alle, minkä vuoksi tarvitaan kasvua tukevaa rahapolitiikkaa. Saatujen tietojen (sekä luotettavien että varmentamattomien tietojen) mukaan kasvun hidastuminen osoittautuu pitkittyvän enemmän kuin vielä muutama kuukausi sitten odotettiin, mikä johtuu kansainvälisen kaupan supistumisesta ja jatkuvista maailmanlaajuisista epävarmuustekijöistä, jotka vaikuttavat erityisesti valmistusteollisuuteen ja yleisemmin yritysten luottavaan suhtautumiseen ja investointihalukkuuteen. Kuten aiemmat kokemukset ovat yhtenevästi osoittaneet, valmistusteollisuuden kasvun pitkittynyt hidastuminen vaikuttaa yleensä myös muihin keskeisiin talouden aloihin, esimerkiksi palvelualaan.

Talouskasvun hidastuessa sekä nykyinen että ennakoitu inflaatio jäävät vähäisiksi ja EKP:n neuvoston tavoitteen vastaisiksi. Mikä tärkeämpää, tähän liittyy riski kotitalouksien ja yritysten inflaatio-odotusten tarkistamisesta alaspäin, mikä saattaa vaikeuttaa hintavakauden saavuttamista, jos tähän ei puututa. Tämä tarkoittaa, että rahapolitiikkaa on tuettava sen varmistamiseksi, että rahoitusolosuhteet pysyvät suotuisina, jotta vahvistetaan investointeja, luottamusta, työllisyyttä ja siten myös palkkojen ja hintojen kasvua.

 

EKP on mielestäni laajalti onnistunut saavuttamaan ensisijaisen tavoitteensa. Hintojen korottamispaineet ovat aina olleet maltillisia. Kriisin aikana euroalueeseen kohdistui ennennäkemätön deflaatioriski, ja EKP:n oli laajennettava välineistöään tavanomaisten ohjausvälineiden ulkopuolelle. Tilanteen asettamiin haasteisiin vastattiin EKP:n rahapolitiikalla, jolla estettiin deflaatioriskien toteutuminen ja pysäytettiin inflaatio-odotusten heikentyminen sekä tuettiin siten talouskasvua ja työllisyyttä. Taloudellisesta analyysista ja muissa maissa aiemmin saaduista kokemuksista ilmenee, että deflaatio on vakava ongelma, jota on vaikea poistaa ja joka saattaa syöstä talouden vähentyneen kysynnän, heikentyneen talouden toiminnan, korkeamman työttömyyden ja finanssimarkkinoiden epävakauden muodostamaan noidankehään, erityisesti silloin, kun talouden velkaantumisaste on korkea.

 

5. Mitä mieltä olette EKP:n neuvoston 12. syyskuuta hyväksymästä elvytyspaketista ja ennakoivaa viestintää koskevasta päätöksestä? Miten arvioisitte tapaa, jolla tämä päätös tehtiin, etenkin ottaen huomioon, että eräät EKP:n neuvoston jäsenet vastustivat julkisesti päätöstä sen tekemisen jälkeen? Mitä mieltä olette yleisemmin tavasta, jolla rahapolitiikkaa koskevia päätöksiä on aikaisemmin tehty, ja olisiko sitä mielestänne muutettava? Jos olisi, miten?

 

EKP:n neuvoston syyskuussa hyväksymä toimenpidepaketti oli oikeasuhteinen ja asianmukainen vastaus makrotalouden tilanteeseen, jota kuvailin edellisessä vastauksessani. Hintavakauden ylläpitämistä koskevan EKP:n ensisijaisen tehtävän mukaisesti päätöksellä pyrittiin torjumaan riskiä, jonka mukaan talouskasvun heikentymisestä johtuva pysyvästi alhainen inflaatiotaso voisi johtaa inflaatio-odotusten pysyvään alenemiseen tai jopa deflaatiouhan uusiutumiseen. EKP:n neuvoston hyväksymällä toimenpidepaketilla annetaan tarvittavaa tukea talouden toiminnalle ja inflaatiolle.

Olen ymmärtänyt, myös julkisen keskustelun perusteella, että neuvosto oli yksimielinen kasvua tukevan rahapolitiikan virityksen asianmukaisuudesta. Samanaikaisesti esitettiin eri näkemyksiä sellaisista rahapolitiikan erityisvälineistä, jotka soveltuivat paremmin kasvu- ja inflaationäkymien tukemiseen. Tämä ei ole yllättävää, koska epävarmuus yksittäisten epätavanomaisten välineiden suhteellisista vaikutuksista on tässä vaiheessa luonnollisesti merkittävää ja laajalle levinnyttä. Pidän sitä rehellisen ja rakentavan keskustelun osoituksena.

Omien kokemusteni mukaan EKP:n neuvoston rahapolitiikkaa koskevat päätökset tehdään aina siten, että ne perustuvat valtioiden sisäisten ja maailmanlaajuisten talous- ja rahoitusolosuhteiden ja eri vaihtoehtojen hyvien ja huonojen puolien perusteelliseen analyysiin. Näin kaikki neuvoston jäsenet voivat ilmaista kantansa ja yrittää saavuttaa yhteisymmärryksen aina kun se on mahdollista. Asiaan liittyen on annettu säännöksiä, jotka mahdollistavat päätelmien tekemisen erimielisyyden vallitessa. Suuressa päätöksentekoelimessä on väistämätöntä – ja mielestäni tervettä – että tuodaan esille erilaisia näkemyksiä. Nykyisen hallinnon avulla varmistetaan, että reilua keskustelua on aina mahdollista käydä, mutta myös, että EKP:n neuvosto pystyy aina tekemään toimintaa koskevia päätelmiä. Empiirisistä analyyseista ilmenee kaiken kaikkiaan, että EKP:n neuvoston tähänastisilla toimilla on pystytty tukemaan valtioiden sisäistä kysyntää ja inflaatiota tehokkaasti.

 

6. Miten arvioitte alhaisten korkojen vaikutuksia?

 

Tietooni tulleista tiedoista käy ilmi, että alhaisten ja jopa negatiivisten korkojen vaikutus koko talouteen on ollut laajaa ja positiivista. EKP:n alhaisten tai jopa negatiivisten korkojen välittyminen yritysten ja kotitalouksien rahoitusolosuhteisiin on sujunut hyvin, ja sitä on edistetty entisestään antamalla myönteisiä viestejä korko-odotusten välityksellä.

Samalla alhaisten ja negatiivisten korkojen sivuvaikutusten riski säilyy ennallaan, jos niitä ylläpidetään pidemmän aikaa. On esitetty huolenaiheita, joiden mukaan tietyn tason jälkeen negatiiviset viitekorot saattavat vaikuttaa kielteisesti kotitalouksien säästö- ja kulutuskäyttäytymiseen, pankkien lainanantotoimiin ja rahoituksen välittäjien toiminnan kannattavuuteen. EKP:n neuvoston syyskuussa käyttöön ottamalla tasojärjestelmällä pyritään lieventämään näitä ongelmia (auttamalla pankkeja selviytymään välittömistä kustannuksista, joita aiheutuu negatiivisen koron soveltamisalaan kuuluvan ylimääräisen likviditeetin säilyttämisestä keskuspankkien tileillä), jotta voidaan suojata rahapolitiikan välittymistä koskevaa järjestelmää.

Alhaisella korkoympäristöllä tuetaan talouden toimintaa myös kannustamalla taloudellisten riskien ottamista. On kuitenkin myös esitetty huolenaiheita, joiden mukaan lisääntynyt riskinotto saattaa joissakin markkinasegmenteissä vaarantaa rahoitusvakauden. On tärkeää, että EKP valvoo näitä riskejä jatkuvasti. Useimmissa tapauksissa näitä riskejä torjutaan kuitenkin parhaiten hyödyntämällä muita toimintapoliittisia välineitä, erityisesti, kun ne liittyvät tiettyihin maihin tai markkinoihin. Makrovakausvalvontaa koskevilla toimintapolitiikoilla, joita voidaan räätälöidä yksittäisten maiden tai alojen (kuten kiinteistöalan) olosuhteisiin, voidaan parhaiten torjua kaikkia omaisuuserien hintakehitykseen liittyviä ylilyöntejä.

Nykytilanteessa EKP:n toimien sekä negatiivisten korkojen hyödyt ylittävät edelleen niiden mahdolliset sivuvaikutukset. Tarvitaan kuitenkin jatkuvaa seurantaa sen varmistamiseksi, että edellä mainittu pitää yhä paikkansa. Jatkossa neuvosto voi tarkistaa käytössä olevia toimenpiteitä ja päättää toteuttaa lieventäviä lisätoimenpiteitä, jos joidenkin toimien nettohyödyn arvioidaan vähentyvän.

 

7. Katsotteko, että kaksikymmentä vuotta euron käyttöönoton jälkeen on tullut aika tarkistaa EKP:n rahapolitiikan kehystä?

 

Olen tietoinen siitä, että pääjohtaja Lagarde on jo todennut sekä Euroopan parlamentille antamissaan vastauksissa että äskettäin pitämässään puheessa, että lähitulevaisuudessa on tarkoitus toteuttaa kehyksen strateginen tarkistus.

Nykyinen kehys on mielestäni ollut laajalti menestyksellinen. On kuitenkin asianmukaista ja monelta osin tarpeellista toteuttaa tarkistus, kun otetaan huomioon, että makrotalouden ympäristö on talous- ja rahaliiton perustamisen jälkeen muuttunut (ei ainoastaan euroalueella vaan myös maailmanlaajuisesti) ja että on tärkeää tehdä johtopäätöksiä rahoituskriisistä saaduista kokemuksista. Muissa keskuspankeissa toimintapolitiikkaa tarkistetaan säännöllisin väliajoin. EKP:n toteuttama edellinen tarkistus on vuodelta 2003, joten on aika tehdä uusi tarkistus.

Perusteellisen tarkistuksen avulla autetaan varmistamaan, että EKP:n rahapolitiikan kehys on yhä EKP:n tehtävän mukainen sellaisena kuin se on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa. Jos minut nimitetään johtokunnan jäseneksi, lähestyisin näitä keskusteluja pääjohtajan tavoin avoimin mielin. Esitän, että niissä olisi otettava huomioon rahapolitiikkaa koskevat viimeaikaiset pohdinnat ja näinä merkittävinä vuosina niin Euroopassa kuin muuallakin saadut kokemukset. Olen varma siitä, että kaikki neuvoston jäsenet edistäisivät henkilöstön tuella toimen toteuttamista rakentavasti, omistautuneesti, innokkaasti ja kokemustaan hyödyntäen, kuten aina aiemminkin.

 

8. Miten varmistatte avoimuuden omaisuuserien osto-ohjelman täytäntöönpanossa? Oletteko samaa mieltä siitä, että omaisuusvakuudellisten arvopapereiden osto-ohjelmassa ja kolmannessa katettujen joukkovelkakirjalainojen osto-ohjelmassa voitaisiin lisätä avoimuutta?

EKP:n on julkisena elimenä toimittava mahdollisimman avoimesti. Myös rahapolitiikan täytäntöönpanoa koskeviin näkökohtiin liittyvä avoimuus auttaa yleisöä ymmärtämään EKP:n rahapolitiikkaa. Se lisää puolestaan toimintapoliittisten päätösten uskottavuutta ja vaikuttavuutta ja edistää EKP:n vastuuvelvollisuutta. Tämä pätee erityisesti poikkeuksellisina aikoina, kun yleisölle on selitettävä selkeästi ja viitaten jatkuvasti hintavakautta koskevaan tehtävään, miksi epätavanomaisia toimintapoliittisia toimia toteutetaan.

Omaisuuserien osto-ohjelman täytäntöönpanosta voidaan mielestäni todeta, että avoimuuden taso on jo varsin korkea. EKP julkaisee verkkosivustollaan yksityiskohtaista tietoa kuukausittaisista ostoista, yhteenlasketuista osakeosuuksista ja omaisuuserien osto-ohjelman kussakin alaohjelmassa toteutettavista lunastuksista, ja EKP tekee avoimesti selkoa ostoja ohjaavista periaatteista. Esimerkiksi omaisuusvakuudellisten arvopapereiden osto-ohjelman osalta EKP ilmoittaa myös, mitä liikkeeseenlaskun luokkia (ylin etuoikeusluokka, keskitason etuoikeusluokka tai heikoin etuoikeusluokka) on mahdollista ostaa, mikä on sen luokan jäljellä olevan osuuden enimmäismäärä, jota on mahdollista ostaa, ja mitä välineitä voidaan sisällyttää kohde-etuuksien joukkoon.

Tästä huolimatta katson kuitenkin, että keskuspankkien toiminnan ei pitäisi olla liian avointa, koska joissakin tapauksissa liiallinen avoimuus saattaa heikentää rahapoliittisten toimien vaikuttavuutta. On esimerkiksi hyviä syitä, joiden vuoksi EKP:n ei pitäisi julkaista tiettyjen osto-ohjelmien osalta yksittäisten arvopapereiden tarkkaa osuutta ja joiden vuoksi EKP:n ei pitäisi sallia vastapuoliensa ilmoittavan sen ostamien arvopapereiden määrää ja tyyppiä. Markkinatoimijat saattaisivat itse asiassa näiden tietojen avulla yrittää toteuttaa front running -toimia keskuspankkiin nähden, mikä voisi aiheuttaa mahdollisesti vakavia häiriöitä tiettyjen arvopapereiden hintojen kannalta, lisätä eurojärjestelmän kustannuksia ja heikentää ohjelman vaikuttavuutta. Suhtautuisin myönteisesti ehdotuksiin, jotka koskevat avoimuuden lisäämistä ilman näitä kielteisiä sivuvaikutuksia, ja jos minut nimitetään EKP:n johtokuntaan, sitoutuisin arvioimaan niitä huolellisesti.

 

9. Mitä mieltä olette yrityssektorin osto-ohjelmaan (CSPP-ohjelma) liittyvistä riskeistä? Miten arvioisitte CSPP-ohjelman tällä hetkellä kasvavaa osuutta ensimarkkinoilla ja samaan aikaan julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelman tällä hetkellä vähenevää osuutta jälkimarkkinoilla?

 

EKP ostaa yritysten liikkeeseenlaskemia joukkovelkakirjalainoja CSSP-ohjelman kehyksessä ensi- ja jälkimarkkinoilla sellaisten liikkeeseenlaskujen ja liikkeeseenlaskijoiden osuuteen sovellettavien ja ennalta määritettyjen kelpoisuusperusteiden ja -rajoitusten mukaisesti, joissa otetaan huomioon tiettyihin aloihin liittyvät riskit. Näitä sääntöjä täydennetään ennakolta asianmukaista huolellisuutta noudattaen ja oston jälkeen toteutettavan jatkuvan seurantaprosessin mukaisesti riskien rajoittamiseksi. Riskien epäasianmukainen hallinta saattaa vaikuttaa keskuspankin uskottavuuteen ja maineeseen.

Eurojärjestelmä mukauttaa CSPP-ohjelman mukaisia ostojaan markkinaolosuhteisiin ottaen huomioon jälkimarkkinoiden likviditeetin. Ostoissa otetaan myös huomioon liikkeeseenlaskun kausivaihtelut, ja ostoihin sovelletaan tasausjärjestelmiä. Ostoihin sovellettava viitearvo ilmentää suhteellisesti kaikkia hyväksyttäviä jäljellä olevia kysymyksiä. Niinpä kunkin liikkeeseenlaskevan lainkäyttöalueen merkityksellisyys viitearvon kannalta määritetään markkina-arvon avulla.

CSPP-ohjelman avulla on pystytty vaikuttavasti parantamaan rahoitusalan ulkopuolisten euroalueen yritysten rahoitusolosuhteita. Vaikka yritysten liikkeeseenlaskemien joukkovelkakirjalainojen ostoon liittyy hieman korkeampi riski kuin muihin keskuspankkien perinteisesti hallussa pitämiin omaisuuseriin, CSPP-ohjelma on osoittautunut riskitehokkaaksi, kun otettua riskiä arvioidaan suhteessa siihen, miten sen avulla edistetään toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamista. CSPP-ohjelmalla voidaan yhdessä omaisuusvakuudellisten arvopapereiden ja katettujen joukkovelkakirjalainojen ostojen kanssa maksimoida omaisuuserien osto-ohjelman välitön vaikutus reaalitalouteen.

Kun otetaan huomioon valtionvelkakirjojen hallussapidon rajoitukset ja niistä aiheutuvat julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelman toteutettavuusesteet, yksityiseen sektoriin liittyvän osatekijän suhteellisesti suuremman panoksen avulla voidaan laajentaa omaisuuserien osto-ohjelman yleistä joustavuutta (ja mahdollista soveltamisalaa). Siten autetaan myös rajoittamaan julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelman varantoihin liittyviä mahdollisia poikkeamia pääoman jakoperusteesta (viitearvo, jota käytetään julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelman ostojen kohdentamiseen eri maissa).

Valtion joukkovelkakirjalainojen ostot jälkimarkkinoilla pysyvät joka tapauksessa omaisuuserien osto-ohjelman tärkeimpänä osatekijänä.

 

10. Miten EKP:n tulisi mielestänne edistää talouskasvua, ekologista siirtymää ja täystyöllisyyttä samalla kun se noudattaa täysimääräisesti ensisijaista tavoitettaan ylläpitää hintavakautta? Onko mielestänne olemassa mahdollisia rahapoliittisia toimia, jotka lisäisivät myönteisiä vaikutuksia reaalitalouteen?

 

Perussopimuksessa säädetään, että EKP:n on myös tuettava Euroopan unionin yleistä talouspolitiikkaa sen tavoitteiden saavuttamiseksi, sanotun vaikuttamatta EKP:n ensisijaiseen tavoitteeseen pitää yllä hintavakautta. Näitä tavoitteita ovat muun muassa tasapainoinen talouskasvu, täystyöllisyys ja ympäristön laadun suojeleminen ja parantaminen.

Viime vuosina saadut kokemukset ovat vahvistaneet, että EKP edistää vaurautta euroalueella ylläpitämällä hintavakautta. Inflaationäkymiin liittyvät riskit eivät ole muista tekijöistä riippumattomia vaan liittyvät tiiviisti vähäiseen kasvuun, alhaiseen työllisyyteen ja pysähtyneeseen palkkakehitykseen, eriarvoisuuden lisääntymiseen sekä rahoitusvakauteen kohdistuviin uhkiin. Kasvua tukevaa rahapolitiikkaa toteutettaessa EKP:n toimilla tuetaan kuluttajien varainkäyttöä ja yritysten investointitoimia, millä parannetaan kasvua ja työllisyyttä euroalueella ja kohennetaan vuorostaan inflaationäkymiä. EKP:n toimilla on edistetty euroalueen työmarkkinoiden vahvistamista: vuoden 2013 puolivälistä alkaen on luotu lähes 11 miljoonaa työpaikkaa, ja työmarkkinat ovat säilyttäneet häiriönsietokykynsä.

Kasvua ja vaurautta sekä rahoitusjärjestelmän vakautta uhkaavan ilmastonmuutoksen torjunta on koko maapallon kannalta keskeinen haaste, samoin kuin se, miten voidaan edistää saatavilla olevien luonnonvarojen kestävämpää käyttöä. Vaikka keskuspankit eivät olekaan ilmastopolitiikan toimia lähimpänä olevia organisaatioita, ne voivat tehdä ja niiden on tehtävä osuutensa (katso myös vastaus seuraavaan kysymykseen).

Italian keskuspankissa edetään tähän suuntaan. Investointikomitean puheenjohtajana ohjasin eläkerahastomme investointipolitiikkaa siihen suuntaan, että nämä huolenaiheet otettaisiin huomioon varojen kohdentamisessa, jättäen huomiotta sellaisilla aloilla toimivat yritykset, jotka eivät täytä YK:n Global Compact -aloitteen kriteerejä, ja asettaen etusijalle ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät kriteerit parhaiten täyttävät yritykset. Uusien kriteerien käyttöönoton seurauksena parannetaan yleisesti Italian keskuspankin osakesalkun ympäristöjalanjälkeä yhteenlaskettujen kasvihuonekaasupäästöjen (vähennystä 23 prosenttia, vastaavuus -0,76 miljoonaa tonnia), energiankulutuksen (vähennystä 30 prosenttia, vastaavuus 7,67 miljoonaa gigajoulea) ja vedenkulutuksen (vähennystä 17 prosenttia, vastaavuus 6,95 miljoonaa kuutiometriä) osalta. Nämä osakesalkun jalanjälkeen tehdyt parannukset vastaavat vuotuisen energiankulutuksen poistamista lähes 140 000 kotitaloudelta ja vedenkulutuksen poistamista yli 123 000 kotitaloudelta. Tulokset ovat merkittäviä myös kasvihuonekaasujen vähentämisen kannalta: tilanne on sama kuin jos 185 000 kotitaloutta vähentäisi vuotuiset päästönsä nollaan. Rahoituksen kannalta lähestymistavasta ei ole seurannut tuoton heikentymistä tai riskien kasvua.

Italian keskuspankki osallistuu EKP:n tavoin aktiivisesti Network for Greening the Financial System ‑yhteistyöverkoston – jonka tavoitteena on auttaa lisäämään tietoisuutta ilmastonmuutokseen liittyvistä riskeistä keskuspankkiyhteisössä – toimintaan sekä kansallisiin ja kansainvälisiin teknisiin ryhmiin, joissa käsitellään ilmastoon liittyviä kysymyksiä.

Keskuspankkien olisi myös kannustettava rahoituksen välittäjiä sisällyttämään ilmastoon liittyvät ja sosiaaliset riskit niiden päätöksentekoprosesseihin, jotta rahoituksen välittäjät voivat parantaa näiden riskien hinnoittelua ja ohjata rahoitusvarojen kohdentamista tavalla, jolla nämä kysymykset otetaan paremmin huomioon.

Reaalitalouden kohentamiseksi toteutettavien lisätoimien osalta EKP:n syyskuussa tekemillä päätöksillä on edistetty ja edistetään suotuisien rahoitusolosuhteiden varmistamista yrityksille ja kotitalouksille tukien investointeja, kulutusta, työllisyyttä ja palkkojen nousua. On tärkeää, että tämä mahdollistetaan edelleen rahapolitiikan avulla. Näillä toimilla on edistetty työpaikkojen luomista euroalueella (vuosina 2013–2019 luotiin yli 13 miljoonaa työpaikkaa). EKP:ssä ja kansallisissa keskuspankeissa toteutetut empiiriset analyysit osoittavat, että näiden poliitikkojen nettovaikutus vähensi tulonjaon eriarvoisuutta (koska työttömyys on eriarvoisuuden suurin syy).

 

11. Mitä mieltä olette toimista, joita tarvitaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman rahoittamiseksi?  Mitä mieltä olette EKP:n ilmastonmuutospolitiikan vaikutuksista? Katsotteko, että EKP:n olisi saatettava omaisuuserien ostonsa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin ilmastosopimuksen mukaisiksi? Olisiko EKP:n omaisuuserien osto-ohjelmien oltava EU:n luokitusjärjestelmän mukaisia? Millainen rooli EKP:llä olisi Network for Greening the Financial System ‑yhteistyöverkostossa?

 

Ilmastonmuutoksen seurauksiin puuttuminen ja siirtyminen vähähiiliseen järjestelmään on ratkaisevan tärkeä tehtävä, joka edellyttää yhteisiä toimia. Tässä yhteydessä voin vain suhtautua myönteisesti siihen, että vastavalittu Euroopan komissio on asettanut etusijalle näin kiireellisen kysymyksen, joka vaikuttaa Euroopan nykyisten ja tulevien kansalaisten hyvinvointiin.

Pariisin sopimuksessa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi on hinnoiteltava asianmukaisesti hiili-intensiivisten toimien riskit, jotta kannustetaan tekemään tuotanto- ja kulutusmalleihin tarvittavat muutokset. Hiilen hinnoittelu on tässä tarkoituksessa keskeinen toimintapolitiikan väline, jolla ei ainoastaan muuteta suhteellisia hintoja vaan kannustetaan myös lisäämään energiatehokkuutta. Muutos on pantava täytäntöön siten, että varmistetaan siitä aiheutuvan rasituksen tasapuolinen jakautuminen ja otetaan huomioon näiden politiikkojen sosiaaliset seuraukset, jotta voidaan laajemmin tarkasteltuna edistää YK:n määrittämiä kestävän kehityksen tavoitteita ja suojella kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia.

On ennen kaikkea hallitusten tehtävä määrittää asianmukaiset toimet näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Alalla toteutettavien toimintapolitiikkojen kansainväliseen koordinointiin on syytä suhtautua myönteisesti, koska ilmastonmuutoksella on maailmanlaajuinen ulkoisvaikutus.

Päästöjen torjumiseksi EU:n tavoitteiden mukaisesti tarvittava energiakäänne edellyttää merkittäviä investointeja sekä fyysiseen infrastruktuuriin että aineettomaan pääomaan (T&K mukaan lukien). EU:n talousarvio ja erityisesti EIP ovat ratkaisevassa asemassa, mutta myös yksityisiä rahoitusvaroja tarvitaan. Tässä yhteydessä EU voi lisätä toimiaan entisestään ja hyödyntää kestävää rahoitusta koskevan toimintasuunnitelman kehyksessä jo aloitettuja toimia.

EKP:n pääjohtaja on ilmoittanut aikovansa asettaa yhdeksi toimikautensa painopistealaksi pohdinnan, joka koskee sitä, miten EKP voi osaltaan edistää ilmastonmuutokseen puuttumista. Ilmastonmuutoksesta saattaa aiheutua talouskasvuun ja rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyviä riskejä, ja se voi siten vaikuttaa rahapolitiikan toimintaympäristöön. Tästä syystä on tärkeää, että EKP ymmärtää toimeksiantonsa rajoissa pysytellen paremmin kanavia, joiden välityksellä ilmastoon liittyvät riskit vaikuttavat talous- ja rahoitusjärjestelmään, tunnistaa lyhyen ja keskipitkän aikavälin inflaationäkymien kannalta merkitykselliset mahdolliset häiriöt ja mahdolliset vaikutukset rahapolitiikan välittymiseen sekä toteuttaa tarvittaessa toimia.

Network for Greening the Financial System -yhteistyöverkoston perustaminen oli tärkeä edistysaskel keskuspankkien ja valvontaviranomaisten pyrkiessä määrittämään ja edistämään parhaita käytäntöjä. Suuret keskuspankit – kuten EKP ja Italian keskuspankki – osallistuvat aktiivisesti yhteistyöverkoston toimintaan ja toteuttavat jatkotoimia sen raporteissa tähän asti annettujen suositusten pohjalta. EKP voi antaa merkittävän panoksen tutkimalla mahdollisia keinoja sisällyttää ympäristö- ja ilmastoriskit keskuspankkien toimiin ja tarkastelemalla, miten riskit voidaan sisällyttää sen mikro- ja makrovakausvalvontaan.

Italian keskuspankki tutkii tällä alalla yhteistyössä Euroopan pankkiviranomaisen kanssa riskejä, joita kestävyystekijät aiheuttavat rahoitusvakaudelle, laatii menetelmiä riskien arvioimiseksi ja määrittää soveltuvia vakausvalvontaratkaisuja.

EKP:n taseesta voidaan todeta, että on otettava huomioon, että kasvua tukevan rahapolitiikan nykyisessä virityksessä esitetään jo hallituksille hyvin suotuisia rahoitusehtoja, jotta ne voivat rahoittaa siirtymisen vähähiiliseen talouteen. Lisäksi EKP on osana omaisuuserien osto-ohjelmaa ostanut merkittäviä määriä vihreitä joukkovelkakirjoja ja edistänyt siten markkinoiden kehittymistä. Kestävien omaisuuserien (kuten vihreiden joukkovelkakirjojen) osuus EKP:n omaisuuserien osto-ohjelmasta kasvaa myös kestävien investointimahdollisuuksien ja kestävien rahoitustuotteiden valtavirtaistumisen lisääntyessä.

Ympäristön kannalta kestävien toimien ja vihreitä joukkovelkakirjoja koskevien normien EU-luokitus on tältä osin keskeisessä asemassa, kun pyritään lisäämään selkeyttä ja avoimuutta sijoittajiin nähden ja kannustamaan kestävän rahoituksen kasvua.

Voi olla hyödyllistä pohtia, voidaanko riskiperusteisen luokituksen avulla täydentää nykyistä lähestymistapaa ja auttaa viranomaisia, kuten keskuspankkeja, määrittämään paremmin, mitkä omaisuuserät altistuvat eniten fyysisille riskeille ja siirtymäriskeille. Itse asiassa tällaisia riskejä ei yleensä nykyään oteta asianmukaisesti huomioon rahoitusvarojen hinnoissa. Tiedonantovelvollisuutta koskevien uusien EU:n säännösten tulevan soveltamisen yhteydessä saadaan lisätietoa kestävyysprofiileista entistä yhdenmukaisemmalla tavalla, millä voidaan lisätä markkinatoimijoiden toteuttamaa asianmukaista arvostusta.

 

12. Pitäisikö EKP:n mielestänne ostaa enemmän EIP:n joukkovelkakirjoja auttaakseen rahoittamaan eurooppalaisia investointeja pankin ensisijaisten ja toissijaisten tavoitteiden mukaisesti?

 

EKP on jo ostanut yli 230 miljardin euron arvosta EIP:n ja muiden ylikansallisten elinten liikkeeseenlaskemia joukkovelkakirjoja julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelmansa kehyksessä. Koska EIP on julkisyhteisö ja julkisoikeudellinen laitos, sen joukkovelkakirjoja on mahdollista ostaa ainoastaan jälkimarkkinoilla, ja osakeosuuksien kokonaismäärään sovelletaan enimmäisrajoitusta. Neuvosto korotti vuonna 2016 EU:n ylikansallisten elinten liikkeeseenlaskemiin joukkovelkakirjoihin sovellettavaa rajoitusta 33 prosentista 50 prosenttiin niiden määrästä, mikä on enemmän kuin valtion joukkovelkakirjalainoihin sovellettava vastaava yläraja. Ylikansallisten elinten liikkeeseenlaskemien joukkovelkakirjojen netto-ostoja on jatkettu marraskuussa osana julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelman netto-ostojen uutta kierrosta.

EIP:hen liittyvä tärkeä ominaispiirre on, että se toimi vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskun edelläkävijänä yli kymmenen vuotta sitten ja on yhä sitoutunut painokkaasti vihreiden joukkovelkakirjojen markkinoihin. Eurojärjestelmässä on ostettu EIP:n vihreitä joukkovelkakirjoja muiden vihreiden liikkeeseenlaskujen yhteydessä euroalueella, millä on edistetty ilmastotoimia koskevien hankkeiden rahoitusta.

 

13. Mitä mieltä olette hätärahoituksena annettavan maksuvalmiusavun täytäntöönpanosta? Mitä asioita hätärahoituksena annettavan maksuvalmiusavun myöntämistä koskevassa päätöksentekoprosessissa voitaisiin parantaa?

 

Hätärahoituksena annettavaan maksuvalmiusapuun liittyvien toimien tarkoituksena on antaa tukea vakavaraisille pankeille, joilla on lyhyen aikavälin maksuvalmiusongelmia. EKPJ:n perussäännön mukaan jäsenvaltiot vastaavat hätärahoituksena annettavan maksuvalmiusavun antamisesta. Tästä seuraa, että hätärahoituksena annettavan maksuvalmiusavun myöntämistä koskevat päätökset kuuluvat kansallisten keskuspankkien harkintavaltaan, ja ne huolehtivat näiden toimien kustannuksista ja riskeistä. Tärkeimpiä ennakkovaatimuksia ovat pankin vakavaraisuus tai, jos pankki ei täytä vakavaraisuusasetuksessa vahvistettuja omien varojen vaatimuksia, pääomapohjan vahvistamista koskevan uskottavan suunnitelman olemassaolo sekä asiaankuuluvan kansallisen keskuspankin hyväksymä riittävä vakuus.

Eurojärjestelmässä on viime vuosina edistetty merkittävästi eri kansallisten keskuspankkien hätärahoituksena annettavaa maksuvalmiusapua koskevien kehysten yhteensovittamista sekä hyväksytty hätärahoituksena annettavaa maksuvalmiusapua koskeva kattava kehys ja hätärahoituksena annettavaa maksuvalmiusapua koskeva sopimus, jotka julkaistiin EKP:n verkkosivustolla toukokuussa 2017. Yhtenäiseen rahapolitiikkaan puuttumisen estämiseksi sopimuksessa määritetään kansallisten keskuspankkien ja EKP:n välinen vastuunjako ja tiedonjakoprosessi. EKP:n neuvosto voi myös osallistua päätöksentekoprosessiin riippuen toimien laajuudesta ja kestosta.

 

Olen itse viime vuosina ollut usein osallisena hätärahoituksena annettavan maksuvalmiusavun myöntämisessä. Kokemukseni perusteella voin todeta, että nykyiset menettelyt ovat yleisesti osoittautuneet vaikuttaviksi, kun on pyritty suojaamaan rahoitusvakautta ja estämään häiriöiden leviämiseen liittyvä riski. Kansalliset keskuspankit ovat pystyneet jopa sellaisten merkittävien laitosten kohdalla, jotka kuuluvat yhteisen valvontamekanismin välittömään valvontaan, arvioimaan tarkasti, millaisia osatekijöitä sujuvat, vaikuttavat ja oikea-aikaiset toimet edellyttävät. Tämän seurauksena on aina ollut mahdollista säilyttää eurojärjestelmän yhtenäinen rahapolitiikka, kuten perussopimuksessa edellytetään.

 

14. Millainen rooli EKP:llä olisi mielestänne oltava virtuaalivaluuttojen yhteydessä? Mitä mahdollisuuksia ja mitä riskejä katsotte virtuaaliomaisuuteen liittyvän? Millainen olisi mielestänne virtuaalivaluuttojen (ja erityisesti niin kutsuttujen stablecoin-virtuaalivaluuttojen) asianmukainen sääntelykehys?

 

Teknisten innovointien uusin aalto muuttaa perusteellisesti rahoituspalvelujen tarjontaa ja niitä tarjoavien toimijoiden luonnetta. Lohkoketjuteknologia ja virtuaaliomaisuus ovat osa tätä vallankumousta. Ne lupaavat mahdollistaa tehokkaammat rahansiirrot, erityisesti yli rajojen, mutta niihin liittyy merkittäviä riskejä.

EKP kiinnittää tähän kehityskulkuun tiiviisti huomiota muiden keskuspankkien tavoin. Monet virtuaaliomaisuuteen ja niin kutsuttuihin stablecoin-virtuaalivaluuttoihin liittyvät näkökohdat edellyttävät, että viranomaiset toteuttavat koordinoituja toimia keskuspankkien lisäksi (esim. rahanpesun torjunnasta vastaavat viranomaiset, veroviranomaiset ja standardointilaitokset). Tästä huolimatta ja koska virtuaaliomaisuuden, erityisesti stablecoin-virtuaalivaluuttojen, avulla on tarkoitus helpottaa rahan hallussapitoa ja siirtoa, viranomaisten toimet kuuluvat maksujärjestelmiä koskevan eurojärjestelmän valvontakehyksen soveltamisalaan.

Vaikka virtuaaliomaisuuden liikkeeseenlaskun ja liikkumisen salliminen ei kuulu keskuspankkien vaan hallitusten ja parlamenttien päätösvaltaan, EKP:llä on asiaan liittyvä sääntely- ja valvontarooli, jolla torjutaan rahoitusvakauteen kohdistuvia uhkia ja varmistetaan, että euroalueen maksujärjestelmät pysyvät turvallisina, tehokkaina ja innovoivina ja että ne kykenevät vastaamaan välittömyyttä ja käyttäjäystävällisiä rajapintoja koskeviin kansalaisten kasvaviin vaatimuksiin.

Yksityiset stablecoin-virtuaalivaluutat eivät niihin liittyvien riskien vuoksi ole asianmukainen ratkaisu, jolla taataan turvalliset, tehokkaat ja innovoivat vähittäismaksupalvelut. Niihin liittyy itse asiassa kansainvälisen keskuspankkiyhteisön määrittämiä monenlaisia vaikeasti torjuttavia haasteita. Esimerkiksi G7-maiden edustajien työryhmän – jonka jäsen olin – Global Stable Coins -virtuaalivaluutoista äskettäin laatimassa raportissa huomautetaan, että niiltä puuttuu usein selkeä hallinto ja oikeudellinen kehys, minkä vuoksi lainsäätäjät eivät voi selvästi määrittää vastuukysymyksiä käyttäjien ja sijoittajien suojaamiseksi. Stablecoin-virtuaalivaluuttoihin liittyy riskejä myös toiminnan häiriönsietokyvyn, kyberturvallisuuden, tietosuojan, rahanpesun ja verosäännösten noudattamisen kannalta.

Virtuaaliomaisuuden ja stablecoin-virtuaalivaluuttojen sääntelyyn sovelletaan yleisesti teknologianeutraaliuden periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta sen periaatteen mukaisesti, jonka nojalla samalla alalla toimiviin yrityksiin sovelletaan samoja sääntöjä. Lainsäätäjien olisi keskityttävä uusiin liiketoimintamalleihin ja uuteen tekniikkaan liittyviin riskeihin, joita ei otettu huomioon nykyistä sääntelyä annettaessa.

Lainsäätäjien tehtävää vaikeuttavat kuitenkin hankkeita koskeva tiedonpuute sekä se, että näihin hankkeisiin liittyvät merkitykselliset näkökohdat ovat usein alustavia ja epäselviä. Tämä on yksi syy, jonka vuoksi sääntelytoimet eivät välttämättä riitä torjumaan riskejä tässä vaiheessa.

Stablecoin-virtuaalivaluuttoja koskevat aloitteet, joiden jalanjälki voi olla maailmanlaajuinen, saattavat aiheuttaa laajempia ongelmia, eikä ”maailmanlaajuisen jalanjäljen” saavuttaminen ole epärealistinen vaihtoehto, kun teknologia-alan jättiläiset tukevat stablecoin-virtuaalivaluuttoja. Kaikkiin yksityisiin vakautusmekanismeihin liittyy markkina-, luotto- tai likviditeettiriskejä, riippumatta siitä, miten hyvin mekanismit on suunniteltu. Riskit voivat vähentää luottamusta ja aiheuttaa ”ryntäyksen virtuaalivaluutan perään” hätärahoittajan puutteessa.

Kuten G7-maiden edustajien työryhmän (jonka jäsen olen ollut) Global Stable Coins ‑virtuaalivaluutoista äskettäin laatimasta raportista käy ilmi, tämä saattaa vaikuttaa myös rahapolitiikan välityskanaviin siinä määrin, että laajasti käytössä oleva stablecoin-virtuaalivaluutta voisi vähentää kulutuksen ja investointien altistumista viitekoron vaihteluille. Taloudellisesti heikommassa asemassa olevissa maissa, joiden valuutta ei kuulu valuuttojen vakautuskoriin, tilanne saattaa jopa johtaa talouden täydelliseen ”dollarisaatioon”.

Global Stable Coins -virtuaalivaluuttoja koskevien hankkeiden syntyminen on viranomaisille ja keskuspankeille herätys todellisuuteen, jossa hankkeisiin ei voida puuttua pelkästään asianmukaisen sääntelyn avulla, koska se voi osoittautua riittämättömäksi torjumaan kaikkia menestykselliseen hankkeeseen liittyviä riskejä. Emme voi eikä meidän pitäisi estää teknologiaa muuttamasta rahoitusjärjestelmäämme, tehostamasta sitä ja lisäämästä sen osallistavuutta, mutta meidän on oltava tietoisia näiden innovointien kauaskantoisista seurauksista ja ohjattava niitä, tarvittaessa puuttumalla suoraan niiden luomiin uusiin ekosysteemeihin, jotta rahoitusvakautta ja rahapolitiikan tehokkuutta ei vaaranneta.

 

15. Miten arvioisitte maksujärjestelmien ja rahapolitiikan välistä vuorovaikutusta? Millainen rooli EKP:llä liikkeeseen laskevana keskuspankkina olisi oltava keskusvastapuolten suhteen?

Eurojärjestelmän tehtävänä on edistää maksu- ja selvitysjärjestelmien moitteetonta toimintaa, koska niitä tarvitaan säilyttämään rahoitusmarkkinoiden vakaus ja mahdollistamaan rahapolitiikan sujuva täytäntöönpano. Se, että maksujärjestelmät eivät toimi asianmukaisesti eikä varoja voida siirtää hallitusti osapuolten kesken, saattaa haitata vakavasti hinnanmuodostusprosessia niin pääoma- kuin valuuttamarkkinoilla, ja rahansiirtomekanismi saattaa lakata toimimasta.

Maksujärjestelmä on erityisen merkittävässä asemassa rahapolitiikan kannalta, kun on kyse pankkien välisistä suurista siirroista. Tästä syystä eurojärjestelmän käytössä on euroalueen reaaliaikainen bruttomaksujärjestelmä TARGET2. Sen avulla toteutetaan pankkien välisiä ja kaupallisia siirtoja, ja sitä käytetään rahapoliittisten toimien täytäntöönpanoon. Järjestelmällä on tuettu yhteisten rahamarkkinoiden kehittämistä euroalueella, mikä on välttämätön edellytys rahapolitiikan impulssien homogeeniselle välittymiselle kaikissa jäsenvaltioissa.

Maksujärjestelmän moitteettoman toiminnan merkitys rahapolitiikan täytäntöönpanon kannalta selittää myös, miksi EKP pitää keskusvastapuolien rahoituksellista ja toiminnallista häiriönsietokykyä tärkeänä. Keskusvastapuolet asettautuvat niin käteis- kuin takaisinostomarkkinoilla neuvottelevien välittäjien väliin, ja tällaiseen toimintaan liittyy suuria päivänsisäisiä likviditeettivirtoja. Tämä edellyttää, että stressikausien markkinaolosuhteissa välittäjien likviditeetti- tai arvopaperipulaa voidaan kanavoida keskusvastapuolien toimin tai niiden välityksellä, mistä saattaa aiheutua häiriöitä. Tällaisessa tilanteessa EKP:tä voidaan kehottaa myöntämään kriisitilanteen likviditeettitukea keskusvastapuolille tai niihin osallistuville pankeille, mikä on lisäsyy seurata tarkasti näistä markkinainfrastruktuureista johtuvia mahdollisia riskejä.

Näiden kysymysten merkitys on kasvanut rahoituskriisin jälkeisenä aikana, koska keskusvastapuolien merkitys järjestelmän kannalta suurilla lainkäyttöalueilla korostui keskusvastapuoliselvityksen laajenemisen yhteydessä. Tässä yhteydessä tarkistetun sääntelykehyksen (EMIR 2) tuleva täytäntöönpano on myönteinen toimi, koska siten vahvistetaan EU:n valvontatoimia, joita se toteuttaa sellaisiin järjestelmään kuuluviin kolmansien maiden keskusvastapuoliin nähden, jotka selvittävät suuria määriä euromääräisiä välineitä, ja varmistetaan liikkeeseenlaskevien keskuspankkien osallistuminen valvontaan.

 

16. Millaisena näette tulevaisuudessa käteissiirtojen roolin verrattuna sähköisiin maksutapahtumiin?

Käteinen on edelleen suosituin vähittäismaksuväline monissa EU:n jäsenvaltioissa. Se on turvallinen, suoraan kansalaisten saatavilla oleva väline ja sillä on ainutlaatuisia ominaispiirteitä, koska se takaa anonymiteetin ja sitä voidaan käyttää verkon ulkopuolisissa siirroissa. Näistä syistä katson, että käteisellä on tärkeä rooli myös lähitulevaisuudessa. Tämän vuoksi keskuspankkien on edelleen varmistettava tällaisen välineen tuotannon ja liikkumisen tehokkuus.

Euroalueeseen kuten muihinkin lainkäyttöalueisiin kohdistuu kuitenkin jyrkkiä muutoksia, jotka liittyvät sekä maksupalvelujen kysyntään että niiden tarjontaan ja joita digitaaliseen ekosysteemiin tehdyt innovaatiot edistävät. Digitaaliset siirrot lisäävät suosiotaan tällaisessa uudessa ympäristössä, ja niistä voi lopulta tulla käteistä tärkeämpiä. Maksupalvelujen tarjonnan alalla on kannustettava uuden tekniikan käyttöönottoa, koska edullisemmat, nopeammat ja turvallisemmat palvelut lisäävät kilpailua ja mahdollisuutta käyttää rahoituspalveluja lisäten siten ihmisten hyvinvointia.

17. Mitä mieltä olette suurista euromääräisistä seteleistä?

Eurojärjestelmän avulla on taattava edulliseen hintaan, että euroalueen kansalaisten saatavilla on korkealaatuisia euromääräisiä seteleitä. Eurojärjestelmän on varmistettava erisuuruisten euromääräisten setelien tasapainoinen tarjonta, kun otetaan huomioon, että pieniä euromääräisiä seteleitä käytetään laajalti vähittäismyyntitapahtumissa, joiden arvo on vähäinen.

Suuria seteleitä käytetään pääasiassa syistä, jotka ovat täysin laillisia, kuten ostettaessa kalliita hyödykkeitä tai palveluja tai arvon säilyttäjinä. Arvon säilyttämistä koskeva peruste liittyy euron ja dollarin kaltaisiin valuuttoihin, jotka ovat varantovälineitä. EKP:n arvion mukaan merkittävä osa (lähes kolmasosa) jäljellä olevasta eurosetelien varannosta on euroalueen ulkopuolisten toimijoiden omistuksessa. Arvon säilyttämistä koskeva peruste on kyseisen eurosetelien varannon osan kohdalla todennäköisesti merkityksellinen, joskin sitä on vaikea arvioida täsmällisesti.

Samalla huoli siitä, että suurien setelien kysyntä saattaa johtua myös laittomasta toiminnasta, on johtanut siihen, että eurojärjestelmä lopetti ensin 500 euron setelien painamisen (toukokuussa 2016) ja sen jälkeen niiden liikkeeseenlaskun (tammikuussa 2019; Saksassa ja Itävallassa liikkeeseenlasku lopetettiin huhtikuussa 2019). Tästä seuraa, että liikkeessä olevien 500 euron setelien määrä vähenee ajan myötä. Kaikki nykyään liikkeessä olevat 500 euron setelit säilyttävät arvonsa, ne voidaan laskea uudelleen liikkeeseen ja ne ovat edelleen laillisia maksuvälineitä.

18. Mikä on näkemyksenne euroalueen rahatalouden ja luotonsaannin heterogeenisyydestä ja sen vaikutuksesta EKP:n yhtenäiseen rahapolitiikkaan?

 

EKP:n viime vuosikymmenen aikana hyväksymillä rahapoliittisilla toimilla vähennettiin ratkaisevasti rahapoliittisten olosuhteiden heterogeenisyyttä ja luotonsaantia euroalueen maissa. Luotonsantiin ja sen kustannuksiin liittyvät huomattavat erot uhkasivat rahoitus- ja valtionvelkakriisien aikana EKP:n rahapolitiikan yhtenäisyyttä ja välitysmekanismin toimintaa. EKP:n rohkeat ja ennennäkemättömät toimet sekä sen halu toteuttaa päättäväisiä toimia toimivaltansa rajoissa euron säilyttämiseksi olivat ratkaisevassa asemassa, jotta voitiin hälventää euroalueen hajautumiseen liittyviä pelkoja, palauttaa rahoitusmarkkinoiden moitteeton toiminta ja parantaa rahapoliittisten impulssien välittymistä kaikissa euroalueen maissa.

Sen jälkeen EKP on jatkanut toimeksiantonsa täyttämistä ja vastaamista makrotalouden näkymien heikentymiseen toteuttamalla merkittäviä helpotustoimia sekä kohdennettuja pidemmän aikavälin jälleenrahoitustoimia. Näillä päätöksillä on onnistuttu alentamaan yritysten ja kotitalouksien lainakorkoja ja vähentämään entisestään euroalueen raha- ja luottomarkkinoiden hajautumista. Nämä kasvua enemmän tukevat ja homogeenisemmat rahapoliittiset olot ovat olleet ratkaisevassa asemassa pyrittäessä elvyttämään pankkien lainanantoa viime vuosina ja tukemaan yksityisiä investointeja ja kulutusta.

 

19. Useat EU:n jäsenvaltiot valmistautuvat liittymään euroalueeseen. Miten aiotte välttää lisäerojen syntymistä euroalueen jäsenvaltioiden välillä tulevan vuosikymmenen aikana ehdokasvaltioiden taloudellisten olojen vuoksi? Mikä on euroalueen laajentumisen kannalta paras skenaario?

 

Kaikki EU:n jäsenvaltiot – paitsi Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta, joihin sovelletaan opt-out-lauseketta – ovat velvoitettuja liittymään talous- ja rahaliittoon eli ottamaan lopulta euron käyttöön. Tätä varten ei kuitenkaan ole asetettu määräaikaa, ja yhtenäisvaluutan käyttöönotto määräytyy kunkin jäsenvaltion valmiuden ja halukkuuden perusteella. Kunkin jäsenvaltion talous- ja finanssipolitiikka sekä institutionaalinen toimintapolitiikka vaikuttavat sen valmiuteen liittyä euroon.

EKP ja komissio arvioivat säännöllisesti omissa lähentymisraporteissaan edistymistä kohti Maastrichtin kriteerejä ja jokaisen euroalueen ulkopuolisen maan lähentymisen kestävyyttä.

Yhteinen valvontamekanismi (YVM) otettiin käyttöön 4. marraskuuta 2014. Sen avulla valvotaan kaikkia euroalueen pankkeja. Niinpä euroon liittymisestä seuraa nyt myös YVM:ään osallistuminen. Tehtävä ei ole helppo, minkä vuoksi euroon liittymistä lähestyvissä jäsenvaltioissa olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä EKP:n pankkivalvonnan kanssa. Tämä saattaa edellyttää erityisiä uudistumissitoumuksia.

Vaikuttaa siltä, että näiden velvoitteiden maakohtainen luonne soveltuu parhaiten takaamaan sujuvan osallistumisen valuuttakurssimekanismiin ja viime kädessä yhtenäisvaluuttaan.

 

20. Mitkä ovat euron suurimmat riskit ja mahdollisuudet?

 

Euron käyttöönotosta tuli äskettäin kuluneeksi 20 vuotta, ja sitä kannattaa nykyään ennätysmäärä eli 76 prosenttia euroalueen kansalaisista. Kokonainen sukupolvi ei ole muuta rahaa tuntenutkaan. Euro on laajemmin tarkasteltuna eurooppalaisille EU:n yhtenäisyyden konkreettisin symboli. Yhtenäisvaluutalle on ilmaistu merkittävää tukea koko kriisin ajan, millä on vahvistettu poliittista sitoumusta euroalueen eheyteen.

Euro on tuottanut huomattavaa hyötyä kaikille kansalaisille, ensinnäkin turvaamalla heidän ostovoimansa. Vuotuinen inflaatio on ollut euron käyttöönoton jälkeen keskimäärin 1,7 prosenttia eli tasolla, joka on euron käyttöönottoa edeltävää keskiarvoa selvästi alhaisempi, jopa sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa hintavakauden ylläpitäminen on ollut merkittävää. Euron avulla on mahdollista hyödyntää kaikkia sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia. Vaihtokursseihin liittyvien riskien ja lainkäyttöalueiden kilpailevien devalvaatioiden mahdollisuuden poistamisen myötä euro on vähentänyt merkittävästi liiketoimikustannuksia ja helpottanut kaupan integrointia. Tämä on hyödyttänyt kuluttajia hintojen alentamisen myötä ja yrityksiä, kuten pk-yrityksiä, arvoketjujen tiukentamisen myötä. Euro on laajalti hyväksytty maailmanlaajuisissa rahoitusliiketoimissa. Näin helpotetaan euroalueen yritysten kansainvälistä kauppaa. Lisäksi euroalueen maat lisäävät yhdessä painoarvoaan kansainvälisellä talous- ja rahoitusalalla kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden sääntelyn kaltaisissa kysymyksissä. Eurosta ovat hyötyneet myös sellaiset euroalueen ulkopuoliset maat, joiden vaihtokurssi on tiukasti sidoksissa yhtenäisvaluutan arvoon.

Tätä edistystä voidaan ylläpitää ja vahvistaa voimakkaamman ja kattavamman talous- ja rahaliiton avulla, pääomamarkkina- ja pankkiunioni mukaan lukien, ja vakaan talouspolitiikan avulla. Jäsenvaltioiden välinen ja sisäinen taloudellinen lähentyminen on tärkeää, jotta voidaan taata, että euron tuottama hyöty jakautuu koko euroalueelle ja kaikkiin yhteiskunnan osiin.

Euroon kohdistuu toki myös uusia ja merkittäviä haasteita, kuten digitalisaatio, kryptovarat, kyberturvallisuus ja rahanpesu. EKP jatkaa toimeksiantonsa kehyksessä näihin haasteisiin vastaamista ja suhtautuu myönteisesti muutokseen ja innovointiin. EKP toimii esimerkiksi aktiivisena muutoksen edistäjänä, kun euroalueella kehitetään turvallisempaa, innovoivampaa ja integroitua maksujärjestelmää.

 

21. Mitkä ovat mielestänne EKP:n suurimmat riskit ja haasteet?

 

Tulevaisuudennäkymistä voidaan todeta, että keskuspankkien on valittava asianmukainen rahapoliittinen kehys, jolla puututaan maailmanlaajuisiin makrotalouden skenaarioihin, joille ovat ominaisia uudet haasteet – kuten protektionismi, geopoliittiset riskit ja kehittyneiden talouksien ikääntyvät yhteiskunnat – mistä saattaa seurata pysyvä kasvun aleneminen, inflaation aleneminen ja korkotason aleneminen. On myös todennäköistä, että taloudellinen epävarmuus lisääntyy tulevaisuudessa.

On tärkeää muistaa, että useiden keskuspankkien viime vuosikymmenellä toteuttamat epätavanomaiset toimet ovat vastaus nykyiseen skenaarioon eivätkä sen syy, ja että lukuisista tutkimuksista on käynyt ilmi, että jos kyseisiä toimia ei olisi toteutettu, tilanne olisi paljon huonompi, erityisesti reaalitalouden kannalta. Myöhemmissä vaiheissa saatetaan joutua toteuttamaan vielä voimakkaampia toimia, jos haasteita ei tunnusteta eikä niihin puututa oikea-aikaisesti, oikeasuhteisesti ja tarvittaessa innovatiivisesti.

Kuten totesin aiemmassa vastauksessani, samalla on edelleen olennaisen tärkeää seurata jatkuvasti epätavanomaisten toimien sivuvaikutuksia ja nettohyötyä: tietyn tason jälkeen negatiiviset viitekorot saattavat esimerkiksi vaikuttaa haitallisesti pankkien lainanantotoimiin ja rahoituksen välittäjien toiminnan kannattavuuteen (kannattavuuden väheneminen saattaa vaikuttaa pankkien lainanantopolitiikkaan ja siten rahapolitiikan välittymiseen).

Joissakin markkinasegmenteissä sijoittajien ja rahoituksen välittäjien liiallinen riskinotto voi aiheuttaa rahoitusvakauteen liittyviä riskejä, mihin on tarvittaessa puututtava nopeasti makrovakausvalvonnan välineiden aktiivisemmalla käytöllä.

Kun otetaan huomioon entistä monimutkaisempi rahoitusympäristö ja siihen liittyvää toimintapolitiikkaa koskevien toimien kehitys, EKP saattaa joutua mukauttamaan viestintäänsä, jotta se pystyy selkeästi selvittämään toimintapolitiikkaansa suuremmalle yleisölle. Ainoastaan siinä tapauksessa, että kansalaiset – työntekijät, säästäjät, sijoittajat, eläkeläiset – ovat tietoisia oman keskuspankkinsa roolista, tavoitteista ja toimintapolitiikasta, heidän on mahdollista esittää pankkeihin kohdistuvia realistisia odotuksia ja suunnitella omaa tulevaisuuttaan. Näin edistetään toivotun laajemman talouspolitiikkayhdistelmän ja euroalueen tulevan taloudellisen suunnan määrittämistä.

Olen jo maininnut, että EKP:ssä on myös käytävä laajempaa keskustelua siitä, miten se voi parhaiten edistää ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaamista.

Eräs toinen haaste liittyy kuitenkin siihen, miten parhaillaan tapahtuva digitaalinen muutos vaikuttaa talous- ja rahajärjestelmään. On kannustettava uuden tekniikan integrointia rahoituspalvelujen (Fintech) tarjonnan alalla, koska edullisemmat, nopeammat ja turvallisemmat palvelut lisäävät kilpailua, edistävät ihmisten hyvinvointia ja parantavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien mahdollisuutta käyttää rahoituspalveluja. Kevyemmin säänneltyjen palvelujen helpompaan saatavuuteen liittyy kuitenkin myös uusia haasteita. Vaikka jotkin niistä, kuten kuluttajansuoja, eivät kuulu EKP:n toimeksiannon piiriin, keskuspankit ovat eittämättä keskeisessä asemassa, kun helpotetaan sujuvaa siirtymistä tulevaisuuden maksuympäristöön.

Keskuspankeissakin on otettu käyttöön uutta tekniikkaa. Koneoppimisen ja dataintensiivisen tekniikan hyödyntäminen aloitettiin Italian keskuspankissa jo vuosia sitten. Niitä käytetään nyt muun muassa parantamaan makrotalouden ennusteiden laatimista, havaitsemaan rahanpesuun liittyvissä tarkoituksissa toteutetut poikkeavat liiketoimet ja laskemaan rahoitusriskien reaaliaikaisia indikaattoreita.

Suurten toimijoiden tuloon rahoitusalalle ja maailmanlaajuisten digitaalivaluuttojen mahdolliseen käyttöönottoon liittyy haasteita pankkien, verosäännösten noudattamisen, kuluttajan- ja yksityisyydensuojan, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnan sekä kyberriskien kannalta. Haasteita saattaa kohdistua myös rahapolitiikkaan ja rahoitusvakauteen.

Näitä prosesseja on hallinnoitava lisäämällä viranomaisten välistä yhteistyötä maailmanlaajuisesti. Keskuspankeissa osoitetaan merkittäviä varoja riskien valvontaan ja hinta- ja rahoitusvakauden turvaamiseen. G7-maiden edustajien työryhmän (jonka jäsen olen ollut) Global Stable Coins -virtuaalivaluutoista äskettäin laatimassa raportissa esitetään perusteellisia analyyseja ja tulevia toimia koskevia suuntaviivoja.

 

22. Mitä riskejä brexitistä voi aiheutua rahoitusvakaudelle? Millaisen roolin näette EKP:llä olevan näiden riskien ratkaisemisessa?

 

Eurooppa-neuvosto myönsi Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamiselle asetetun määräajan pidentämisen tammikuun 31. päivään 2020. Näin lykättiin sopimuksettoman brexitin riskin toteutumista mutta ei vähennetty sitä. Poliittista epävarmuutta esiintyy edelleen, ja riski saattaa nousta uudelleen esiin nykyisen pidennyksen voimassaolon päättyessä. Sopimukseton skenaario saattaa osoittautua hyvin kalliiksi ja voi lisätä merkittävästi epävakautta rahoitusmarkkinoilla.

EKP ja kansalliset viranomaiset ovat varautuneet siihen hyvin. EKP ja Englannin keskuspankki ovat sopineet valuutanvaihtosopimusjärjestelystä, jonka avulla kumpikin keskuspankki voi tarjota pankkialalle likviditeettiä toisen osapuolen valuutassa. Näin tuettaisiin markkinoiden hallittua toimintaa ja estettäisiin kotitalouksiin ja yrityksiin kohdistuvat vaikutukset. EKP ylläpitää myös suotuisia likviditeettiolosuhteita ja kasvua tukevaa laajamittaista rahapolitiikkaa. Se voi toteuttaa toimia rahoitusvakauden suojaamiseksi, jos rahoitus- ja likviditeettiolosuhteet heikkenevät euroalueella.

Sekä viranomaiset että yksityinen sektori ovat valmistautuneet sopimuksetonta brexitiä koskevaan skenaarioon. EU:ssa ja jäsenvaltioissa on toteutettu toimia, joilla voidaan tarvittaessa puuttua mahdollisiin häiriöihin, erityisesti rajat ylittävien rahoituspalvelujen alalla (esim. keskusvastapuoliselvitys, MREL-vähimmäisvaatimuksen mukaisten välineiden hyväksyttävyys sekä sopimusten ja pankki- ja rahoitusalan toimilupien voimassaolon jatkuminen).

Kuten EKP ja kansalliset viranomaiset ovat toistuvasti painottaneet, on olennaisen tärkeää, että markkinatoimijat jatkavat valmistelujaan ja toteuttavat kaikki tarvittavat toimet brexitiin liittyvien riskien torjumiseksi. Erityisesti pankkien olisi saatettava varautumissuunnitelmien täytäntöönpano päätökseen, ja brexitin seuraukset olisi kaikilta osin huomioitava elvytyssuunnitelmissa ja kriisinratkaisuun liittyvissä lähestymistavoissa.

Jos erosopimus ratifioidaan, saattaa myös ilmetä äkillisiä riskejä. Ratifioinnin jälkeen alkaa siirtymäkausi, joka jatkuu 31. joulukuuta 2020 asti, ja sitä voidaan jatkaa yhdellä tai kahdella vuodella. Siirtymäkauden aikana Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sovelletaan edelleen EU:n lainsäädäntöä, samalla kun EU ja Yhdistynyt kuningaskunta neuvottelevat tulevaa suhdetta koskevan sopimuksen. Siirtymäkauden päättyessä ja jos sopimusta ei ole allekirjoitettu, kahdenvälisissä suhteissa palataan takaisin kansainvälisessä oikeudessa vahvistettuihin oletusehtoihin, esim. GATT (tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus) tavarakaupan osalta ja GATS (palvelukaupan yleissopimus) palvelukaupan osalta. Rahoituspalvelujen osalta markkinoille pääsy perustuu kyseisessä tilanteessa EU:n vastaavuuskehykseen, jonka soveltamisala on paljon kapea-alaisempi kuin yhden toimiluvan järjestelmän.

 

23. Edistääkö nykyinen talouden ohjausjärjestelmä mielestänne myötäsyklistä finanssipolitiikkaa? Onko siinä vahvistettu oikeanlaisia kannustimia julkisille investoinneille? Millaisia uudistuksia tähän järjestelmään mielestänne tarvitaan? Mitä mieltä olette Euroopan tasoisesta yhdenmukaistamisesta yhteisöverotuksen alalla?

Finanssipolitiikka on kaikkien maiden kannalta perustavanlaatuinen vakautusväline, erityisesti sellaisten maiden, joilla on yhteinen valuutta, koska rahapolitiikkaa on suunnattu koko valuutta-alueen talousoloihin eikä sen avulla voida torjua epäsymmetrisiä häiriöitä. Tarkoituksenmukaisen finanssipoliittisen liikkumavaran varmistamiseksi kunkin valtion on pyrittävä saavuttamaan sellaiset keskipitkän aikavälin talousarviotavoitteet, joissa otetaan huomioon sen kasvua koskevat mahdollisuudet ja velkaantumistaso.

Nykyisen vakaus- ja kasvusopimuksen myötä on saavutettu tältä osin sekalaisia tuloksia. Vuonna 2018 EU:n ja euroalueen kokonaisalijäämä oli alhaisimmillaan vuoden 2000 jälkeen, ja vastaavat yhteenlasketut julkisen talouden velkasuhteet ovat laskusuunnassa. Joissakin maissa on kuitenkin saavutettu vain vähäistä edistystä julkisen talouden velan ja alijäämän vähentämisessä, minkä vuoksi finanssipoliittinen liikkumavara jakautuu epätasaisesti jäsenvaltioiden välillä ja saattaa joissakin tapauksissa jopa puuttua lähes kokonaisuudessaan.

Varovainen finanssipolitiikka kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta finanssipoliittisilla säännöillä ei välttämättä ole tältä osin luotu riittäviä kannustimia kaikille maille. Euroopan finanssipoliittinen komitea on muiden muassa painottanut, että säännöt ovat liian monimutkaisia ja perustuvat liiaksi tuotantokuilujen kaltaisiin muihin kuin havaittaviin muuttujiin. On myös esitetty huolenaiheita, joiden mukaan vakaus- ja kasvusopimuksessa ei ole sääntöjä tai välineitä, joilla voitaisiin ohjata koko euroalueen finanssipolitiikan viritystä, eikä julkisen talouden laadun parantamiseksi ole juuri saavutettu edistystä finanssipolitiikan virityksestä riippumatta.

Näiden huolenaiheiden ja sen, että säännöissä ei varmistettu julkisen talouden vakaan rahoitusaseman laajaperustaista saavuttamista taloudellisesti suotuisina aikoina, taustalla on finanssipoliittisen liikkumavaran puute erityisesti vuosien 2012–2013 taantuman aikana, minkä seurauksena tiukennettiin suhdanteita vahvistavaa finanssipolitiikkaa ja otettiin käyttöön epäsuotuisa euroalueen makrotalouden politiikkayhdistelmä. Julkisten investointien osuus BKT:stä on myös vähentynyt merkittävästi EU:ssa ja euroalueella vuodesta 2009 alkaen, kaikkiaan yli 20 prosenttia, joskaan ei kaikissa maissa.

Näistä epävarmuustekijöistä voidaan päätellä, että EU:n julkisen talouden ohjausjärjestelmän kehystä saattaa olla tarpeen tarkistaa. Tähän liittyen on ehdotettu sellaisen pitkän aikavälin velkatavoitteen käyttöönottoa, johon on liitetty jokin toiminnallinen väline, kuten menosääntö. On toteutettava yksinkertaistamistoimia, mutta on tärkeää varmistaa, että pitkän aikavälin tavoitteen ja toiminnallisen välineen välinen liiallinen ero ei johda siihen, että maita ei kannusteta asianmukaisesti varovaisen finanssipolitiikan toteuttamiseen. Sen lisäksi, että hallitusten olisi valvottava julkisten menojen kasvua, niiden olisi myös parannettava menojensa laatua lisäämällä tuottavuutta edistävien investointien osuutta varainkäytöstään.

On tärkeää huomata, että sääntöjen tarkistaminen on vain osa ongelman ratkaisua. Kriisin yhteydessä on painotettu, että vakaa kansallinen finanssipolitiikka ei aina ole riittävä ratkaisu, koska syväluotaavat ja pitkittyneet talouden häiriöt voivat vallata kansallisen politiikan ja johtaa yksityisen ja julkisen sektorin leikkausten ei-toivottuun kierteeseen. Näin korostetaan kannustimien kanssa yhteensopivan ja sopivan suuruisen euroalueen rahoituskapasiteetin merkitystä makrotalouden vakauttamisen kannalta.

Tehtävää ei pystytä hoitamaan vain koordinoimalla jäsenvaltioiden toimintapolitiikkaa. Finanssipoliittinen liikkumavara ja makrotalouden olot vaihtelevat maasta toiseen, eikä ensiksi mainittua ole välttämättä saatavilla, kun sitä eniten tarvittaisiin. Jäsenvaltioiden toimintapolitiikoilla vastataan ensisijaisesti jäsenvaltioiden oloihin euroalueen tapahtumien sijaan. Vaikka jäsenvaltioiden toimintapolitiikoissa otettaisiin huomioon euroalueen tarpeet, vaikutusten leviäminen maiden välillä jäisi varsin vähäiseksi. Tästä syystä tarvitaan merkittävän suuruista yhteistä rahoituskapasiteettia yhdessä vaikuttavien finanssipolitiikan sääntöjen kanssa.

Jatkamalla yhteisöveropohjan yhteensovittamista voitaisiin edistää hyödyllisellä tavalla sisämarkkinoiden, pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin toimintaa. Aggressiiviset verokäytännöt voivat haitata kilpailua ja vähentää verotuloja, minkä lisäksi kansalaiset voivat pitää niitä epäoikeudenmukaisina. Ne voivat vähentää jäsenvaltioiden välistä yhteenkuuluvuutta, joka on Euroopan yhdentymisen kannalta ratkaisevassa asemassa.

 

24. Katsotteko, että euroalue tarvitsee euroalueen turvallista sijoitusvälinettä, joka auttaisi vakauttamaan rahoitusmarkkinoita ja antaisi pankeille mahdollisuuden vähentää alttiuttaan kansalliselle velalle ja lisäksi toimisi keinona helpottaa rahapolitiikan asianmukaista välittymistä? Miten tämä voidaan saada aikaan?

Turvalliset sijoitusvälineet ovat kaikkien rahoitusjärjestelmien keskeinen tekijä ja muodostavat viitearvon riskisijoitusten tehokasta hinnoittelua varten. Näistä syistä ne ovat pankkien välitystoiminnan kannalta olennaisen tärkeitä.

Turvallisten sijoitusvälineiden tarjontaa pidetään nykyisessä toimintaympäristössä niukkana, ja niiden niukkuuden katsotaan vaikuttavan rahoitusmarkkinoihin ja pankkialaan, rahapolitiikan täytäntöönpanoon ja talouskasvuun. Rahoituskriisi on vahvistanut sijoittajien turvallisuushakuisuutta, mikä on vähentänyt tosiasiallisesti turvallisten sijoitusvälineiden saatavuutta. Samalla jotkin tekijät (esimerkiksi uudet sääntelyaloitteet ja kehittyneiden talouksien väestökehitys) ovat lisänneet turvallisten sijoitusvälineiden kysyntää. Euroalue on ainutlaatuinen esimerkki rahaliitosta, jolla ei ole yhteistä turvallista sijoitusvälinettä.

Euroalueen turvallisen sijoitusvälineen käyttöönotto olisi todennäköisesti ratkaiseva edistysaskel kohti pankki- ja pääomamarkkinaunionien toteuttamista. Myös epätavanomaisten rahapoliittisten toimien toteuttaminen voisi olla helpompaa ja vähemmän kiistanalaista, jos siinä voitaisiin käyttää yhteistä euroalueen turvallista sijoitusvälinettä. Markkinoiden hajanaisuuteen liittyvän riskin pieneneminen lisäisi EKP:n rahapolitiikan välittymisen homogeenisyyttä kaikkialla jäsenvaltioissa. Lopuksi turvallinen sijoitusväline, johon yksittäisten jäsenvaltioiden valtion riski ei vaikuta, helpottaisi finanssimarkkinoiden yhdentymistä yli rajojen, minkä lisäksi sillä voitaisiin osaltaan lieventää haitallista takaisinkytkentämekanismia pankkien ja valtioiden välillä sekä vähentää kriisin aikana havaittuja siirtoja varmoihin sijoituskohteisiin.

Turvallisia sijoitusvälineitä voi olla monenlaisia. Joillakin ratkaisuilla voi olla finanssialan ulkopuolisia vaikutuksia, jos niitä voidaan esimerkiksi käyttää toiminnallisina välineinä yhteisen rahoituskapasiteetin luomiseksi. Valtionvelkakirjavakuudelliset arvopaperit ja euroalueen yhteiset joukkolainat ovat ehdotuksia, joista keskustellaan parhaillaan, mutta on vielä toteutettava lisätoimia mahdollisen euroalueen turvallisen sijoitusvälineen suunnittelemiseksi.

Turvallisen sijoitusvälineen kehittäminen on perustavan tärkeää euroalueen kannalta, mutta se ei kuulu EKP:n toimeksiannon piiriin.

 

25. Mikä on näkemyksenne käynnissä olevasta keskustelusta euroalueen yhä suuresta julkisesta ja yksityisestä velasta? Millaisena näette Euroopan komission kaavaileman mahdollisuuden euroalueen varainhoitohallinnosta, joka hankkisi rahoitusmarkkinoilta jäsentensä puolesta rahoitusta osaan niiden tavanomaisista jälleenrahoitustarpeista?

Mahdollisiin ylivelkaantumisongelmiin puuttuminen kuuluu ennen kaikkea jäsenvaltioiden viranomaisten tehtäviin. Alalla on toteutettava päättäväisiä politiikkatoimia, koska kriisin yhteydessä ilmeni, että korkea yksityisen ja julkisen velan taso voi olla syklin muuttuessa merkittävä haavoittuvuustekijä. Kriisitilanteessa korkea velkataso voimisti finanssipoliittisia jännitteitä ja edisti talouskriisin syvenemistä, minkä lisäksi se lisäsi rahapolitiikan täytäntöönpanon haastavuutta.

Euroalueella yksityisen velan suhde BKT:hen pieneni viiden viime vuoden aikana 10 prosenttiyksikköä BKT:stä ja saavutti nykyisen noin 137 prosentin tason. Julkisen talouden velkasuhde pieneni kokonaisuudessaan noin 87 prosenttiin BKT:stä vuonna 2018 oltuaan lähes 95 prosenttia vuonna 2014. Velan kokonaistaso vertautuu suhteellisen myönteisesti muiden merkittävien talousalueiden velkatasoon.

Tämä yleisesti myönteinen kuva kätkee kuitenkin jäsenvaltioissa havaittavan merkittävän heterogeenisyyden, kuten on todettu talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson ja makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn yhteydessä. Yksityisen velan taso on edelleen joissakin maissa korkea. Julkisen velan tasot ovat edelleen korkeat eivätkä useissa jäsenvaltioissa täytä EU:n julkisen talouden kehyksen vaatimuksia.

Nykyinen alhainen korkotaso tarjoaa tilaisuuden nopeuttaa julkisen talouden velkasuhteen pienentämistä vakaan finanssipolitiikan ja sellaisen julkistalouden rakenteen avulla, joka edistää enemmän kasvua, kohdentamalla varoja julkisiin investointeihin. Vähentämällä julkista velkaa vähennettäisiin myös vääristymiä, jotka johtuvat korkeasta verotuksesta, ja voitaisiin käynnistää uudelleen fyysiseen ja inhimilliseen pääomaan tehdyt investoinnit. Lisäksi euroalueen talouksia koskevien uudistustoimien täytäntöönpanosta voi olla merkittävästi hyötyä, jotta parannetaan talouskasvuun liittyviä mahdollisuuksia ja luodaan finanssipoliittista liikkumavaraa tulevaisuutta silmällä pitäen.

Yksityisen sektorin puolella makrovakausvalvontaa koskevilla toimintapolitiikoilla olisi kannustettava velkaantuneisuuden vaiheittaista tasapainottamista. Samanaikaisesti erityisesti tällä alalla, joka on suhteellisen uusi päätöksenteon ala, olisi muistettava, että mikään ratkaisu ei ole yksiselitteisesti oikea tai väärä. Tästä syystä olisi tarkasteltava myös muita toimenpiteitä, joilla voidaan auttaa yksityisiä toimijoita vähentämään velkaantumista. Olisi esimerkiksi tärkeää sallia se, että yksityiset osapuolet pyrkivät eroon arvoltaan alentuneista omaisuuseristä, tai lisätä tuomioistuimien tehokkuutta niiden purkaessa järjestämättömiä lainoja koskevien oikeustapausten sumaa.

EU:n tasolla voidaan auttaa molempia puolia. Lyhyellä aikavälillä EU:n vaikuttavilla finanssi- ja talouspoliittisilla säännöillä voidaan tukea ja kannustaa valtioiden sisäistä vakaata päätöksentekoa. Lisäksi sisämarkkinoiden vahvistaminen, myös syventämällä pankki- ja pääomamarkkinaunioneita, on yhä yksi tehokkaimmista välineistä edistää kasvua ja lähentymistä. Jotkin edellä mainitut unionin tehtävät on mahdollista toteuttaa pidemmällä aikavälillä perustamalla euroalueen varainhoitohallinto. Unionin vaaleilla valittujen toimielinten on päätettävä, toteutetaanko tällainen integrointi ja miten ja milloin se toteutetaan, mutta toimi on joka tapauksessa tarpeen euroalueen kehityksen ja vaurauden kannalta.

Varainhoitohallinnon perustamisen myötä tuettaisiin euroalueen makrotalouden vakauttamisen määrittelyä ja täytäntöönpanoa. Euroalueen makrotalouden vakauttamista koskeva tehtävä auttaisi lieventämään suuria maakohtaisia häiriöitä ja parantaisi siten EMUn häiriönsietokykyä. Tällaisen välineen vakiinnuttamisella helpotettaisiin myös turvallisen sijoitusvälineen käyttöönottoa euroalueella. Toteuttamalla toimi euroalueen finanssipoliittisen välineen avulla ei hämärretä kansallista ja EU:n tasolla tehtävää velan liikkeeseenlaskua.

 

26. Mitä mieltä olette arvostelusta, jonka mukaan EKP:n vakuuskäytännöt eivät ole riittävän asteittaisia ja että niissä luotetaan liikaa ulkoisiin luottoluokituslaitoksiin?

Eurojärjestelmän luottoluokituskehyksessä, jota sovelletaan vakuuksien hyväksyttävyyteen, sallitaan se, että pankit voivat ottaa käyttöön laajan joukon erilaisia omaisuuseriä yhtenäisen riskinhallintakehyksen puitteissa. Tällaisella kehyksellä pyritään suojaamaan EKP:n tasetta ja varmistetaan samalla euroalueen pankeille hyväksyttävien omaisuuserien laaja ja monimuotoinen saatavuus.

Arvonarvostukset on kalibroitu siten, että varmistetaan omaisuuserien yhtäläinen kohtelu eri markkinasegmenteissä ja luottoriskiluokissa, jolloin omaisuuserille voidaan toteuttaa yksityiskohtainen arvostus. Pankit hyödyntävät vakuuksia laajamittaisesti EKP:n kanssa. Tällä hetkellä kirjattu kokonaismäärä on arvoltaan noin 1,5 biljoonaa euroa eli yli kaksi kertaa niin paljon kuin eurojärjestelmän myöntämä kokonaisluotto. Näin saadaan näyttöä siitä, että kehys on varovaisuusperiaatteen mukainen ja vaikuttava ja että vakuuksia on laajalti saatavilla; nämä kaksi tekijää johtavat rahapolitiikan sujuvaan täytäntöönpanoon.

Ulkoisten luottoluokitusten lisäksi muita päteviä luoton laadun lähteitä ovat kansallisten keskuspankkien sisäiset luottoriskinarviointijärjestelmät ja vastapuolten sisäisten luottoluokitusten menetelmät. Esimerkiksi Italian keskuspankki on perustanut sisäisen luottoriskinarviointijärjestelmän, jonka avulla arvioidaan sellaisten lainojen luottoriskiä, joita käytetään vakuutena eurojärjestelmän rahapoliittisessa toiminnassa. Tavoitteena on rajoittaa rahoitusriskiä eurojärjestelmän kannalta ja mahdollistaa samalla se, että vastapuolet, joilla ei ole pääsyä vaihtoehtoisiin arviointijärjestelmiin, voivat asettaa enemmän vakuuksia.

Jotta varmistetaan yhtenevyys luoton laatua koskeviin eurojärjestelmän korkeisiin vaatimuksiin nähden ja vertailukelpoisuus eri luottoriskinarviointilähteiden välillä, jokaiseen luottoriskinarviointijärjestelmään sovelletaan vuotuista tuloksellisuuden seurantajärjestelmää, riippumatta siitä, onko kyse eurojärjestelmän ulkoisesta vai sisäisestä arviointijärjestelmästä.

Luottoluokituslaitosten vaihtoehtona olevien luottoriskinarviointijärjestelmien roolin voi ymmärtää täysin, kun otetaan huomioon, että ne ovat erityisen merkityksellisiä lainasaamisten panttausten kannalta, joihin sovelletaan asianmukaisesti kalibroituja arvonarvostuksia ja joiden osuus on noin neljäsosa annettujen vakuuksien arvosta.

Tämä lähestymistapa on niiden FSB:n suositusten mukainen, joiden mukaan mekaanista tukeutumista luottoluokituslaitoksiin on vähennettävä. Itse asiassa eri lähteiden varaan laskemalla on mahdollista määrittää joustavasti ja riippumattomasti, olisiko rahoitusvälineeseen sovellettava jälleenrahoitustoimia. Eurojärjestelmä varaa tästä huolimatta oikeuden soveltaa riskinvalvontatoimia, kuten täydentäviä arvonarvostuksia, yksittäisiin rahoitusvälineisiin tai erityisiä rajoituksia mihin luottoriskinarviointijärjestelmään hyvänsä. Lisäksi eurojärjestelmä varmistaa käytettyjen tietojen luotettavuuden tarkistamalla hyväksymänsä luottoriskinarviointilähteet säännöllisesti.

Prosessin avulla on ajan mittaan lisätty kaikkien validien luottolähteiden häiriönsietokykyä ja avoimuutta sen varmistamiseksi, että EKP voi toteuttaa rahapolitiikkaa sujuvasti ja taata suojan varoilleen.

 

27. Miten arvioisitte euron ja Yhdysvaltain dollarin välisen vaihtokurssin kehitystä viime aikoina? Kuinka suuri rooli kauppaan liittyvillä näkökohdilla olisi oltava rahapolitiikan harjoittamisessa?

 

Vaihtokurssien muutokset vaikuttavat tuontitavaroiden ja -palvelujen hintaan samoin kuin kokonaiskysyntään ja siten mahdollisesti myös valtioiden sisäiseen toimintaan ja inflaatioon. Tästä syystä EKP:n olisi seurattava ja se seuraa tiiviisti vaihtokurssin kehitystä. Kansainvälisen yhteisymmärryksen mukaisesti EKP:n ei kuitenkaan pitäisi toteuttaa eikä se toteuta vaihtokurssiin liittyviä toimia. Oikeudenmukaisen kilpailun takaamiseksi ja kansainvälisen kaupan edistämiseksi markkinoiden olisi annettava määrittää euron ulkoinen arvo talouden perusasioiden pohjalta. Kaikenlaiset yritykset puuttua tähän mekanismiin saattaisivat lietsoa kalliita valuuttasotia ja epäonnistuisivat viime kädessä väistämättä.

 

28. Mitä mieltä olette G20-ryhmän saavutuksista? Miten arvioisitte tärkeimpien keskuspankkien välisen koordinoinnin nykyistä tasoa?

G20-ryhmä on ollut keskeisessä asemassa edistettäessä yhteistä talouspoliittista reagointia maailmanlaajuiseen rahoituskriisiin vuosina 2008 ja 2009. Se loi myös perustan kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kunnianhimoiselle uudistussuunnitelmalle, jonka mukaan finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä valvoo edistymistä ja antaa suosituksia yhteistyössä muiden standardointielinten kanssa.

Kriisin välittömän uhan hälvettyä vaikuttaa siltä, että poliittinen halu ratkaista yhteiset ongelmat yhteistyössä ja toimia tiiviisti koordinoiden on vähentynyt. Jotkin maat ovat suhtautuneet entistä epäilevämmin monenvälisyyteen ja sääntöperusteiseen järjestelmään, ja jotkin monenväliset aloitteet ja organisaatiot ovat kärsineet vakavia takaiskuja. Esitän asian selventämiseksi kaksi merkittävää esimerkkiä, joita ovat Yhdysvaltojen vetäytyminen Pariisin ilmastosopimuksesta ja Maailman kauppajärjestön WTO:n pysyvän valituselimen toiminnan todennäköinen seisahtuminen 11. joulukuuta alkaen.

Näin ollen ei ole yllättävää, että maailmanlaajuisiin ja euroalueen talousnäkymiin kohdistuvat merkittävät heikentymisriskit johtuvat nykyään ulkoisista tekijöistä, kuten kaupasta ja geopoliittisista jännitteistä, jotka vaikuttavat haitallisesti kasvuun ja investointeihin ja vähentävät välittömästi kysyntää, heikentävät välillisesti luottamusta ja lisäävät epävarmuutta.

Näin ollen monenväliset organisaatiot ja foorumit ovat nyt entistä tärkeämmässä asemassa, jotta ylläpidetään avointa vuoropuhelua ja autetaan säilyttämään talous- ja rahoitusvakaus maailmanlaajuisesti. On tehtävä tiivistä kansainvälistä yhteistyötä, jotta puututaan haavoittuvuuteen, kehitetään maailmanlaajuisia turvaverkkoja, vähennetään geopoliittisia epävarmuustekijöitä ja valmistetaan talouksia vastaamaan haasteisiin ja rakenteellisiin muutoksiin, jotka johtuvat väestökehityksen muuntumisesta, digitalisaatiosta ja tekoälystä. G20-ryhmä on tässä aivan yhtä tärkeässä asemassa kuin ennenkin. G20-ryhmä pyrkii myös muiden foorumien, kuten G7-ryhmän ja Kansainvälisen valuuttarahaston ja Kansainvälisen järjestelypankin kaltaisten elinten kanssa edistämään vuorovaikutusta raha- ja rahoitusviranomaisten keskuudessa, jotta ne voivat avoimesti jakaa näkemyksiä siitä, miten olisi vastattava niihin kohdistuviin yhteisiin haasteisiin.

 

29. Pitäisikö EKP:n ryhtyä konkreettisiin toimiin euron vahvistamiseksi kansainvälisenä valuuttana? Jos pitäisi, mitä toimia toteuttaisitte?

 

Euro on jo laajalti käytössä kansainvälisillä markkinoilla. Euroalueen talouden koon lisäksi tämä ilmentää oletettavasti markkinatoimijoiden käsitystä, jonka mukaan euroa tuetaan vakaalla ja uskottavalla politiikkakehyksellä ja asianmukaisesti toimivilla rahoitusmarkkinoilla. EKP pyrkii jo osaltaan edistämään tätä vakauteen tähtäävällä rahapolitiikallaan ja edistämällä vakaiden, syväluotaavien ja tehokkaiden euroalueen rahoitusmarkkinoiden kehittämistä. Nämä toimintapolitiikat kuuluvat EKP:n toimivallan piiriin, mutta niihin liittyy se lisäetu, että niillä tuetaan euron kansainvälistä roolia. EKP valvoo säännöllisesti euron kansainvälistä roolia ja julkaisee vuosittain sitä koskevan raportin.

EKP:n äskettäisestä tutkimuksesta ilmenee, että euroalueen talous voi kaiken kaikkiaan hyötyä valuuttansa näkyvämmästä kansainvälisestä roolista. Euron suurempi kansainvälinen rooli helpottaisi esimerkiksi rahapolitiikan täytäntöönpanoa vähentämällä vaihtokurssien altistumista inflaatiolle ja vahvistamalla rahapolitiikan impulssien välittymistä. Näin voidaan myös osaltaan alentaa valtion rahoituskustannuksia. Lisäksi euron suurempaan kansainväliseen rooliin perustuva tasapainoisempi kansainvälinen valuuttajärjestelmä hyödyttäisi euroaluetta ja laajemmin maailmantaloutta.

Laajennettu kansainvälinen rooli edellyttää joka tapauksessa sijoittajien kysyntään perustuvaa markkinakehitystä. Toimintapolitiikkojen avulla voidaan luoda tätä varten suotuisia olosuhteita. Kattavampi talous- ja rahaliitto, mukaan lukien syväluotaavat ja monimuotoiset pääomamarkkinat ja kattava pankkiunioni, jota tuetaan vakailla talouspolitiikoilla euroalueen jäsenvaltioissa, parantaisi euroalueen talouden häiriönsietokykyä ja lisäisi siten euron houkuttelevuutta kansainvälisten sijoittajien keskuudessa.

 

30. Mitkä ovat mielestänne keskuspankkiviestinnän suurimmat haasteet ja mahdollisuudet lähitulevaisuudessa?

 

Avoimen viestintästrategian käyttöönotto on nykyaikaiseen keskuspankkitoimintaan liittyvä keskeinen tekijä. Ensinnäkin keskuspankkien on tärkeänä vastapainona niiden riippumattomuudelle oltava demokraattisissa yhteiskunnissa vastuuvelvollisia vaaleilla valituille elimille; euroalueeseen liittyvässä yhteydessä tällä tarkoitetaan Euroopan parlamenttia. Selkeällä ja avoimella viestinnällä parannetaan myös varsinaisten politiikkatoimien vaikuttavuutta sikäli kuin siten autetaan suuntaamaan markkinoiden ja ihmisten odotuksia ja käyttäytymistä.

Tämä pätee erityisesti poikkeuksellisina aikoina, jolloin toteutetaan ennennäkemättömiä ja monimutkaisia toimia. On perusteltava tarkasti, minkä vuoksi välineet otetaan käyttöön, millaisia sivuvaikutuksia niillä voi olla ja miten ne hyödyttävät reaalitaloutta ja hintavakautta. Ohjeiden tärkeys korostuu myös siinä tapauksessa, että viitekorko on laskettu niin alas kuin käytännössä on mahdollista ja rahapoliittisen virityksen taustalla on, kuten tällä hetkellä, useiden välineiden yhteensovitettu täytäntöönpano. Näissä oloissa viestinnästä sinänsä tulee rahapolitiikan väline.

EKP on toiminut edelläkävijänä noudattamalla avointa viestintäkehystä perustamisestaan alkaen. Kehystä on vuosien mittaan jatkuvasti tarkistettu muuttuvan ympäristön vaatimuksiin mukautumiseksi.

Kuten olen jo aiemmissa vastauksissa todennut, EKP toimii Euroopan parlamentin kanssa vuorovaikutuksessa monin tavoin, mukaan lukien EKP:n pääjohtajan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan neljännesvuosittain pidettävät kuulemistilaisuudet.

Markkinatoimijoiden ja suuren yleisön muodostamaan laajempaan kohderyhmään nähden toteutettavasta viestinnästä voidaan todeta, että i) rahapolitiikkaa koskevat päätökset esittelevät ja niitä tarkastelevat EKP:n pääjohtaja ja varapääjohtaja lehdistötilaisuuksissa, joita pidetään säännöllisesti kuuden viikon välein, ii) rahapolitiikkaa koskevat päätökset esitellään ja niitä tarkastellaan EKP:n julkaisuissa (esim. Economic Bulletin -julkaisussa), iii) rahapolitiikkaa koskevat päätökset esitellään ja niitä tarkastellaan johtokunnan jäsenten puheissa. Lisäksi EKP alkoi muutama vuosi sitten julkaista rahapolitiikan alan kokouksiaan koskevia yksityiskohtaisia selontekoja, joissa annetaan kattavaa tietoa EKP:n neuvostossa käydyistä keskusteluista ja sen päätösten taustalla olevasta analyysista. Viime vuosina keskuspankit, kuten EKP ja euroalueen kansalliset keskuspankit, ovat myös tiivistäneet toimiaan saavuttaakseen suoraan entistä laajemmat kohdeyleisöt ja pyrkineet esittelemään toimiaan yksinkertaisemmilla tavoilla käyttäen uusia viestintäkanavia ja helpommin ymmärrettävää kieltä. Perimmäisenä tavoitteena on ollut havainnollistaa, miten rahapolitiikan toimilla voidaan vaikuttaa ihmisten arkeen.

Italian keskuspankki on osallistunut näihin toimiin. Olemme kriisin alusta alkaen lisänneet vuorovaikutustamme Euroopan parlamentin kanssa ja vastuuvelvollisuuttamme siihen nähden. Johtokunta on vuodesta 2014 alkaen osallistunut 38 kuulemistilaisuuteen. Lisäksi olemme julkista viestintäämme parantaaksemme osallistuneet laajamittaiseen ohjelmaan, jonka tavoitteena on saavuttaa kaikki yhteiskunnan osa-alueet. Olen itse osallistunut eri Italian kaupunkien asukkaiden kanssa järjestettyihin kokouksiin, joissa olemme selvittäneet omaa toimintapolitiikkaamme ja eurojärjestelmän toimintapolitiikkaa. Näin on lisätty ihmisten tietoisuutta toimintapolitiikoista ja heidän luottamustaan niitä kohtaan.

Olen myös osallistunut Italian television ohjelmiin, joissa yleisölle on selvitetty yksinkertaista kieltä käyttäen kryptovarojen ja erityisesti bitcoinien ominaispiirteitä ja, mikä tärkeämpää, niihin liittyviä riskejä.

 

31. Miten arvioisitte rahapolitiikan heijastusvaikutuksia, erityisesti Yhdysvalloista peräisin olevia heijastusvaikutuksia, euroalueen rahapolitiikan harjoittamiseen?

 

Maailmantalouden entistä tiiviimmän talous- ja rahapoliittisen yhdentymisen vuoksi on otettava huomioon muilta suurilta talousalueilta peräisin olevat heijastusvaikutukset, kun valtioiden sisäisiä toimintapolitiikkoja määritetään ja pannaan täytäntöön. Tämä koskee erityisesti Yhdysvaltojen rahapoliittisia päätöksiä, jotka vaikuttavat Yhdysvaltojen ja maailmanlaajuisiin rahoitus- ja valuuttamarkkinoihin.

EKP ottaa heijastusvaikutukset säännöllisesti huomioon analyyseissaan. Muiden talouksien tapahtumia seurataan, niiden politiikkatoimien valtioiden sisäisiin asioihin kohdistuvaa vaikutusta analysoidaan ja euroalueen hintavakauden näkymiin liittyvät seuraukset otetaan huomioon, kun euroalueen rahapolitiikkaa hahmotellaan. Analyysit esitellään kattavasti ja niistä keskustellaan kaikissa EKP:n neuvoston kokouksissa, joissa tarkastellaan rahapoliittisia kysymyksiä.

Kuitenkin, kuten mainitsin vastauksessa kysymykseen nro 27, tästä ei seuraa, että EKP:n olisi jollakin tavoin puututtava vaihtokursseihin. EKP:n rahapolitiikan painopisteen on pysyttävä yksinomaan valtion sisäisissä kysymyksissä.

 

C. Rahoitusvakaus ja finanssivalvonta

 

32. Mitä mieltä olette tarpeesta varmistaa tiukka rahapolitiikan ja pankkivalvonnan eriyttäminen ja millaiset uudistukset parantaisivat ja edistäisivät mielestänne tätä eriyttämistä?

Oli mielestäni perusteltua antaa pankkivalvontaa koskeva tehtävä EKP:n hoidettavaksi, muun muassa syystä, joka liittyy makrovakausvalvontaan (jonka tavoitteena on ylläpitää koko rahoitusjärjestelmän vakautta) liittyvän keskuspankkien roolin ja yksittäisten pankkien mikrovakausvalvonnan väliseen yhteisvaikutukseen. Muut syyt olivat luonteeltaan institutionaalisempia, kuten tarve perustaa EU:n valvontajärjestelmä nykyisten perussopimusten kehyksessä. Näin oli myös mahdollista ottaa yhteinen valvontamekanismi välittömästi käyttöön hyödyntämällä infrastruktuuria (esim. teknistä ja hallinnollista organisaatiota), jota EKP ja kansalliset keskuspankit ovat kehittäneet ajan mittaan.

Tähän liittyy kuitenkin myös riskejä: maineen menettämiseen liittyviä riskejä, jos valvonnan puutteet vaikuttavat haitallisesti keskuspankin maineeseen ja siten rahapolitiikan uskottavuuteen, tai rahapolitiikan ja valvontaa koskevien päätösten väliset mahdolliset eturistiriidat.

Niiden kokemusten perusteella, joita olen saanut osallistuessani sekä yhteisen valvontamekanismin valvontaelimen että EKP:n neuvoston kokouksiin, katson, että yhteisen valvontamekanismin nykyisen rakenteen – erityisesti ”eriyttämisperiaatteen” – avulla saavutetaan asianmukainen tasapaino ja taataan tarvittavat suojatoimet riskien minimoimiseksi. Tarkoitan esimerkiksi menettelysääntöjä ja suojatoimia, kuten työvoiman tehtävien eriyttämistä, tiedonjakoon sovellettavaa ”tiedonsaantitarvetta” koskevaa kehystä sekä päätöksentekoprosesseja, jotka on eriytetty, jotka pannaan täytäntöön erillisinä ajankohtina ja jotka on perusteltava huolellisesti. Vastalauseen esittämättä jättämiseen sovellettava ”no-objection”-kehys on myös ratkaisevassa asemassa.

Euroopan parlamentti valvoo yhteisen valvontamekanismin toimintaa, ja komissio tarkistaa kolmen vuoden välein yhteisestä valvontamekanismista annetun asetuksen toimintaa sekä eriyttämisperiaatteen soveltamisen. Kannatan avoimen lähestymistavan noudattamista, kun arvioidaan, onko nykyisiä järjestelyjä muutettava. Vaikuttaa siltä, että eriyttämisperiaate on tähän asti toiminut hyvin, mutta rahoitusalan muuttuessa ja Euroopan yhdentymisen kehittyessä saattaisi olla erilaisen järjestelyn avulla mahdollista puuttua tehokkaammin erillisiin mutta toisiinsa liittyviin tavoitteisiin, jotka koskevat hintavakautta, rahoitusvakautta ja pankkijärjestelmän turvallisuutta ja vakautta.

 

33. Mitä mieltä olette EJRK:n nykyisestä institutionaalisesta rakenteesta EKP:n alaisuudessa, kun otetaan huomioon sen konkreettiset saavutukset makrovakausvalvonnassa?

EJRK oli tärkeä osa toimia, joilla EU vastasi laajaan rahoituskriisiin. Toimielin on viime vuosien aikana osoittautunut hyödylliseksi valvottaessa kattavasti rahoitusvakauteen liittyviä riskejä EU:ssa. EJRK:n antamat varoitukset ja suositukset ovat kannustaneet makrovakausvalvonnan alan toimintapolitiikkaa koskevien kehyksien suunnittelua ja täytäntöönpanoa EU:ssa. Esimerkiksi se, että EJRK havaitsi ajoissa kiinteistöalaan liittyvät uudet riskit, loi perustan, jonka pohjalta makrovakausvalvonnasta vastaavat kansalliset viranomaiset toteuttivat kohdennettuja toimenpiteitä.

EJRK:n menestys perustuu sen kykyyn analysoida oikea-aikaisesti erittäin yksityiskohtaista tietoa, joka koskee EU:n talous- ja rahoitusalan tilaa. EKP antaa tärkeän panoksensa tukevana toimielimenä ja antaa EJRK:n hyödyntää EKP:n asiantuntemusta, teknistä ja hallinnollista infrastruktuuria sekä korkeasti koulutettua henkilöstöä. EJRK:n monialaisen tehtävän merkitys kasvaa rahoitusalan muuttuessa nopeasti pankkikeskeisestä ekosysteemistä monimuotoisemmaksi. Tällaisessa ympäristössä tarvitaan laajempaa asiantuntemuspohjaa Euroopan finanssivalvojien järjestelmän kehyksessä.

Institutionaaliselta kannalta tarkasteltuna EU:n lainsäätäjät ovat luoneet selkeän hallintorakenteen, jonka avulla EJRK voi hyödyntää EKP:n asiantuntemusta, varmistaen samalla EJRK:n päätöksentekomenettelyjen ja -elinten riittävän eriyttämisen ja riippumattomuuden (EKP:n pääjohtaja toimii EJRK:n hallintoneuvoston puheenjohtajana valvoen EKP:n etuja ja EKP:n edustaja toimii varapuheenjohtajana).

 

34. Mitä voimme tehdä järjestämättömien lainojen suurelle määrälle ja järjestämättömien lainojen virtaukseen liittyville riskeille? Miten arvioisitte keskisuurten ja pienten luottolaitosten taseissa olevien järjestämättömien lainojen ongelmaa? Millaisen roolin näette EKP:llä/YVM:llä olevan tämän ongelman ratkaisemisessa?

EKP otti EU:n pankkivalvonnan hoidettavakseen kriittisessä vaiheessa. Valtionvelkakriisi oli jo päättynyt, mutta kuten tavallista, sen seuraukset ilmenivät vasta viiveellä. Järjestämättömien lainojen määrä oli vuonna 2015 bruttomääräisenä kirjanpitoarvona lähes yksi biljoona euroa merkittävien luottolaitosten kohdalla. Tämän jälkeen määrä on käytännössä puolittunut (560 miljardia euroa). Järjestämättömien lainojen bruttomääräinen suhde lainojen kokonaismäärään laski samalla jaksolla kahdeksasta prosentista alle neljään prosenttiin eli alle EPV:n määrittämän viiden prosentin raja-arvon.

EKP on ollut ratkaisevassa asemassa tämän parannuksen aikaansaamisessa, koska se asetti järjestämättömiä lainoja koskevan ongelman painopisteeksi alusta alkaen. Asetettiin selkeitä laadullisia ja määrällisiä odotuksia, jotka koskevat sitä, miten pankkien olisi toimittava järjestämättömien lainojen suhteen. Lisäksi Euroopan parlamentti hyväksyi äskettäin ”aikataulun mukaisia tappiovarauksia” koskevan säädöksen (vakavaraisuusasetukseen sisältyvä niin sanottu pilarin 1 varautumisjärjestely, jolla varmistetaan uusien järjestämättömien lainojen asianmukainen tappiovaraustaso), joka on todennäköisesti maailman tiukin. Pankit ovat ottaneet nämä toimintapolitiikat huomioon: järjestämättömiä lainoja on myyty, lainajärjestelyistä vastaavia elimiä on perustettu tai kohennettu ja perintäasteet ovat nousseet. Edellä mainitsemani tilastot ovat hyvä yleinen osoitus saavutetusta edistyksestä.

Järjestämättömien lainojen suhde lainojen kokonaismäärään on yhä kriisiä edeltävällä tasolla, ja joissakin maissa on edelleen ratkaisemattomia ongelmapesäkkeitä. Näin ollen on tärkeää jatkaa toimien toteuttamista, jotta järjestämättömien lainojen määrää vähennetään entisestään. Kuten totesin aiemmin, olen kuitenkin sitä mieltä, että järjestämättömien lainojen määrää olisi vähennettävä mahdollisimman nopeasti mutta ei yhtään nopeammin. Nopeusrajoituksen ylittämisestä saattaa aiheutua riskejä pankeille, joiden olisi pakko myydä järjestämättömiä lainoja alihintaan jälkimarkkinoilla sellaisten välineiden osalta, jotka ovat joissakin maissa edelleen epälikvidejä, läpinäkymättömiä ja oligopolistisia.

Järjestämättömien lainojen vähentämisen on oltava osa valvontaviranomaisten toteuttamaa laajempaa toimea, jolla vähennetään kaikkia pankkien riskejä, myös niitä, jotka liittyvät rahanpesuun, toimintariskeihin, markkinariskeihin ja kyberriskeihin. Näitä riskejä tarkastellaan yhteisen valvontamekanismin valvonnassa olevien pankkien vuotuisessa riskinarvioinnissa (vakavaraisuuden arviointiprosessissa (SREP)).

Katson kuitenkin, että EU:n pankkialan keskeisenä ongelmana on alhainen kannattavuus, jota ei voida poistaa yksinomaan riskejä vähentävillä toimintapolitiikoilla.

Järjestämättömien lainojen virrasta voidaan todeta, että EPV julkaisi äskettäin luoton alullepanoa koskevia suuntaviivoja, joilla olisi autettava parantamaan uuden lainanannon laatua ja siten vähentämään uusien järjestämättömien lainojen virtaa tulevaisuudessa. Joten vastaan ensimmäiseen kysymykseen, että olemme tosiaan laajalti ratkaisseet järjestämättömiin lainoihin liittyvät ongelmat.

Katson, että sama koskee vähemmän merkittäviä luottolaitoksia. Vaikka pankit eivät ole EKP:n välittömässä valvonnassa, niihin sovelletaan järjestämättömiä lainoja koskevia EPV:n suuntaviivoja (jotka laadittiin järjestämättömiä lainoja koskevan ja merkittäville luottolaitoksille tarkoitetun EKP:n ohjeistuksen jälkeen ja jotka myötäilevät niitä tarkasti) ja ”aikataulun mukaisia tappiovarauksia” koskevaa mekanismia. Kuten sanoin, kaikkia pankkeja sekä vähemmän merkittäviä luottolaitoksia varten on nyt käytössä järjestämättömiä lainoja koskevia toimintapolitiikkoja. Toteutettujen toimien tulokset ovat selvästi havaittavissa, ja olisi jatkettava toimien toteuttamista, kunnes ongelma on ratkaistu.

Totean lopuksi, että tarve vahvistaa pankkijärjestelmää ja vähentää järjestämättömien lainojen määrää oli erityisen korostunut Italiassa rahoituskriisin jälkeen ja Italian talouteen kohdistuneen W-taantuman jälkeen. Italian pankki oli yhteisen valvontamekanismin kehyksessä ratkaisevassa asemassa, kun pankkeja vaadittiin vähentämään järjestämättömien lainojen määrää nopeasti mutta kestävästi ja vahvistamaan niiden pääomapositiota. Italia on yksi maista, joissa pankkien taseet ovat kohentuneet eniten. Viime vuosina havaitusta talouden kohtuullisesta elpymisestä huolimatta uusien järjestämättömien lainojen vuotuinen virta on nyt pienempi kuin ennen rahoituskriisiä (noin yksi prosentti). Nettomääräisten järjestämättömien lainojen (eli järjestämättömät lainat ilman varauksia) kanta on myös pienentynyt huomattavasti ja on nyt neljä prosenttia kaikista lainoista eli selvästi alle vuoden 2015 huipun.

 

35. Miten arvioisitte tason 2 ja tason 3 varojen suurta määrää monien pankkien taseissa? Onko nämä varat otettu asianmukaisella tavalla huomioon nykyisessä valvontakehyksessä?

Tilinpitoalan ammattikielessä tason 3 varat edustavat sellaisten rahoitusvarojen ja -vastuiden luokkaa, joita on vaikea arvostaa, koska niiden hinnoittelussa tarvittavista parametreista ei ole saatavilla havaittavaa tietoa. Tason 2 varat ja vastuut ovat suhteessa helpommin hinnoiteltavissa, mutta niidenkin noteeratut hinnat puuttuvat.

Vuoden 2019 toisella neljänneksellä yhteisen valvontamekanismin pankkien tason 3 varojen kirjanpitoarvo oli 194 miljardia euroa, kun taas tason 2 varojen arvo oli 3,174 miljardia euroa. Näiden arvojen osuus pankkien kokonaisvaroista oli vastaavasti 0,86 prosenttia ja 14,01 prosenttia. Yhteisen valvontamekanismin pankkien hallussa on myös samanarvoisia tason 3 ja tason 2 vastuita. On tärkeää painottaa tätä, koska näihin välineisiin (varoihin ja vastuisiin) liittyviä riskejä ei välttämättä (eikä yleensä) nettouteta.

Välineiden luokittelu tasoon 2 tai tasoon 3 kuuluviksi antaa ymmärtää, että asia on monimutkainen, mutta se ei tarkoita, että ne ovat arvoltaan alentuneita tai järjestämättömiä. Lisäksi tason 2 ja tason 3 varat ja vastuut ovat hyödyllisiä pankkien asiakkaiden kannalta, jotka suojautuvat niiden avulla riskeiltä, jotka muutoin vaikuttaisivat haitallisesti heidän toimiinsa ja siten reaalitalouteen.

 

Näihin välineisiin saattaa kuitenkin liittyä arvostamisriski. Se voi johtua tiedon (tilinpitoa, vakavaraisuutta ja markkinoita koskevan tiedon) riittämättömyydestä, välineiden hinnoittelussa käytettyjen mallien puutteista tai harkintavallasta, jota pankit voivat käyttää välineiden luokittelussa tilinpitoa ja vakavaraisuutta koskevien säädösten mukaisesti (on selvää, että pankeilla on syynsä käyttää harkintavaltaa oman etunsa mukaisesti). Näiden seikkojen vuoksi on kaikkiaan vaikea saada kattavaa ja luotettavaa arviota riskeistä, jotka liittyvät näihin monimutkaisiin räätälöityihin tuotteisiin. Näistä syistä yhteisen valvontamekanismin avulla seurataan tiiviisti tason 2 ja tason 3 välineitä koskevia pankkien vastuita, minkä lisäksi on vahvistettu niitä koskevia YVM:n valvontatoimia. Tältä osin suhtaudun myönteisesti siihen, että kaupankäyntiin liittyvä riski ja omaisuuserien arvostus ovat edelleen yhteisen valvontamekanismin valvonnan painopistealoja vuonna 2020, myös räätälöityjen paikan päälle tehtyjen käyntien välityksellä.

 

36. Mikä on kantanne varjopankkiyksiköiden sääntelyyn? Onko mielestänne olemassa sääntelyn ja valvonnan aukkoja, joihin lainsäätäjän olisi puututtava lyhyellä aikavälillä?

 

Monimuotoistamalla yritysten rahoituslähteitä etäännytetään niitä pankkialasta johtuvista häiriöistä. Suuremmalla markkinapohjaisen rahoituksen osuudella voidaan näin auttaa myös reaalitaloutta. Toisaalta pk-yritykset ja kotitaloudet, joiden osuus lainanottajista on suuri, ovat pankkien kannalta luontevia toimijoita. Tästä syystä on varmistettava, että sekä pankit että pankkisektorin ulkopuoliset rahoituslaitokset kehittyvät ympäristössä, jossa sekä rahoitusvakautta että yksittäisiä asiakkaita suojataan asianmukaisesti.

Olisi myös otettava huomioon, että euroalueella pankit ja vakuutusyhtiöt omistavat suuren osan investointirahastoista. Valvonnalla olisi estettävä se mahdollisuus, että investointirahastojen alan häiriöt leviävät emoyhtiöihin. Samalla kuluttajansuoja- ja valvontaviranomaisten olisi varmistettava, että emoyhtiöt eivät puutu siihen, miten niiden valvomat investointirahastot kohdentavat säästöjä.

On siis tärkeää jatkaa niiden mahdollisten riskien tiivistä seurantaa, jotka johtuvat tästä siirtymästä kohti pankkisektorin ulkopuolisia rahoituslaitoksia. On erityisen tärkeää valvoa tarkasti velkaantumisen ja likviditeetin tasoa ja dynamiikkaa pankkisektorin ulkopuolisiin rahoituslaitoksiin liittyvällä rahoitusalalla ja arvioida jatkuvasti koko rahoitusjärjestelmän myötäsyklisyyttä ja keskinäistä riippuvuutta. Meidän olisi mielestäni pohdittava huolellisesti, onko meillä riittävästi tietoa pankkisektorin ulkopuolisista rahoituslaitoksista ja onko siinä sääntelykehyksessä puutteita, jolla puututaan riskeihin sekä mikro- että makrovalvonnan tasolla. Saattaa olla aiheellista myös pohtia vakaan hallinnon periaatteiden määrittämistä sen varmistamiseksi, että markkinatoimijoita ei kannusteta ottamaan liiallisia riskejä.

 

37. Mitä mieltä olette mahdollisista toimista pankkiunionin toteuttamiseksi siten, että siihen sisältyy eurooppalainen talletussuojajärjestelmä ja varautumisjärjestely, mukaan lukien nykyisen pankkiunionia koskevan lainsäädännön tarpeellinen täytäntöönpano?

Eurooppalainen talletussuojajärjestelmä on mielestäni tarpeen, jotta täydennetään kahta muuta pankkiunionin olemassa olevaa pilaria ja vahvistetaan EU:n rahoitusrakennetta. Eurooppalaisesta talletussuojajärjestelmästä käydyissä keskusteluissa ei ole moneen vuoteen saavutettu menestystä, ja suhtaudun hyvin myönteisesti siihen, että niille annetaan uutta pontta konkreettisessa etenemissuunnitelmassa, joka koskee aidon eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän perustamista. Etenemissuunnitelmaan olisi myös pidemmän aikavälin tavoitteena sisällytettävä eurooppalaisen talletussuojajärjestelmän julkisen varautumisjärjestelyn luominen (sellaisena kuin se on nyt vakiinnutettuna yhteisen pankkialan kriisinratkaisurahaston osalta).

Alalla olisi saavutettava edistystä samaan aikaan kun pannaan täytäntöön niiden pankkiunionista annetun lainsäädännön riskinvähentämistoimia, joita sovelletaan heikkolaatuisiin omaisuuseriin (kuten järjestämättömiin vastuihin) ja helposti alentamiskelpoisten velkojen puskureihin (MREL); täytäntöönpanon on tapahduttava kunnianhimoiseen mutta realistiseen tahtiin. Tällaisella lähestymistavalla tunnustetaan, että riskien vähentäminen ja riskien jakaminen ovat toisiaan vahvistavia tavoitteita ja että niiden olisi tämän vuoksi oltava tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Riskien yhdistäminen lisää kestävyyttä kaikkien kannalta. Meidän olisi hyödynnettävä tätä tilaisuutta ja puututtava ongelmiin, joita ei ole tähän mennessä tarkasteltu riittävän perusteellisesti.

Kriisinhallintakehyksen tarkistaminen on mielestäni yksi keskeisistä painopisteistä, jotta kaikenkokoiset pankit voivat poistua markkinoilta joutumatta turvautumaan veronmaksajien rahoihin mutta myös horjuttamatta jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmiä. EU:n lainsäädäntökehyksen mukaisesti pankkikriisin hallinnoiminen kriisinratkaisujärjestelmän välityksellä edellyttää, että pankin on läpäistävä yhteisen kriisinratkaisuneuvoston ”yleisen edun arviointi”. Tästä seuraa, että euroalueella kriisinratkaisu on kaikkiaan 3 000 pankin joukosta ainoastaan alle sadan ulottuvilla. Jäljellä olevien 2 900 pankin kriisejä on hallinnoitava kansallisten maksukyvyttömyysmenettelyjen välityksellä, jotka ovat samanlaisia kuin rahoitusalan ulkopuolisiin yrityksiin sovellettavat menettelyt. Kuten olen jo maininnut, Yhdysvaltojen liittovaltion Federal Deposit Insurance Corporation (FDIC) ‑talletusvakuusjärjestelmä toimii mielestäni tässä asiassa EU:n kannalta arvokkaana vertailukohtana.

 

Meidän on myös tarkasteltava sitä, miten kannustetaan vähittäispankkimarkkinoiden ryhmittymien rajat ylittävää integrointia. Tämä saattaa edellyttää, että parannetaan viranomaisten välistä yhteistyötä ja luottamusta ja poistetaan rajat ylittävien sulautumien esteet.

 

 

38. Mitä riskejä jo ennestään erittäin velkaantuneille yrityksille myönnetyistä lainoista voi mielestänne aiheutua rahoitusvakaudelle ja miten niihin pitäisi puuttua?

Vipulainoihin liittyy merkittävä luottoriski, koska niitä myönnetään erittäin velkaantuneille lainanottajille. Vipulainoja on myönnetty viime vuosina entistä enemmän lainoja, erityisesti Yhdysvalloissa, mikä johtuu alhaisista koroista ja sijoittajien tuoton tavoittelusta. Markkinoiden 18:n aktiivisimman pankin, joita EKP valvoo, vastuut olivat suuruudeltaan yli 300 miljardia euroa vuoden 2018 lopussa. Niiden osuus pankkien lainakannasta on suhteellisen pieni, vaikka se onkin suuri absoluuttisesti mitattuna.

Yhteisen valvontamekanismin kehyksessä annettiin jo vuonna 2017 ohjeita vipulainojen antamisesta sen varmistamiseksi, että pankit kiinnittävät riittävästi huomiota riskialttiisiin vastuisiin ja varustautuvat siihen asianmukaisesti. Vipurahoitusta tarkastellaan yhteisen valvontamekanismin kehyksessä valvontaa koskevien vuoden 2020 painopisteiden yhteydessä, joihin sisältyvät paikan päällä tehtävät tarkastukset.

Vipulainat voivat pankkeihin liittyvien riskien lisäksi aiheuttaa järjestelmäriskejä johtuen näillä markkinoilla toimivien sijoittajien suuresta keskinäistä riippuvuudesta (mikä johtuu esimerkiksi epäsuorasta altistumisesta eri kanavien välityksellä). Kannatan näin ollen kaikilta osin FSB:n parhaillaan toteuttamia aloitteita, jotka koskevat vipulainoista johtuvien rahoitusvakausriskien seurantaa. Kannatan kansainvälisten toimien toteuttamista näiden riskien lieventämiseksi, ainakin siten, että annetaan yhteisiä ohjaavia periaatteita.

 

39. Millaisia haasteita EKP:lle mielestänne aiheutuisi siitä, että Euroopan vakausmekanismista (EVM) tehtäisiin Euroopan valuuttarahasto (EMF)? Millaisen roolin osoittaisitte rahoitusmarkkinakurille valtioiden hinnoittelussa?

On toteutettava varovaista ja vakaata finanssipolitiikkaa sen varmistamiseksi, että kansallisilla hallituksilla on asianmukainen finanssipoliittinen liikkumavara, jotta ne voivat torjua talouden taantumia. Rahoitusmarkkinat ovat tärkeässä asemassa, kun riskejä hinnoitellaan, mutta niiden signaalit saattavat olla joko liian hitaita ja heikkoja tai liian äkillisiä ja vahingollisia. Niinpä euroalueen vakaus edellyttää julkisen talouden ohjausjärjestelmän kehystä, joka on suunniteltu estämään budjettiepätasapainon syntyminen, samoin kuin vaikuttavaa kriisinhallintakehystä.

Euroopan vakausmekanismi (EVM) oli keskeisessä asemassa, kun euroalueella toteutettiin toimia valtionvelkakriisin torjumiseksi. EVM:n välineet, menettelyt ja ohjelmat ovat jo IMF:n välineiden, menettelyjen ja ohjelmien kaltaisia. EVM:llä ei kuitenkaan ole ”rahapoliittista tehtävää” eikä sitä pitäisi nimittää ”Euroopan valuuttarahastoksi”, koska se olisi harhaanjohtavaa eikä ilmentäisi asianmukaisesti EVM:n roolia ja toimintaa.

Vaikka EVM onkin pystynyt täyttämään toimeksiantonsa, uudistuksessa, josta parhaillaan keskustellaan, tarkistetaan sen roolia ja välineitä, esimerkiksi suhteessa mahdollisuuteen tarjota ennalta varautuvaa luottoa koskevaa järjestelyä (jota ei ole tähän mennessä vielä kertaakaan käytetty). Lisäksi EVM:n uudistuksessa asetetaan saataville yhteistä kriisinratkaisurahastoa tukeva varautumisjärjestely, millä edistetään osaltaan pankkiunionin toteuttamista. EVM:n uudistusta koskevan myönteisen päätöksen tekeminen joulukuussa 2019 olisi näin ollen myönteinen edistysaskel.

Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyssä uudessa sopimuksessa todetaan, että EVM:n olisi tehtäväänsä suorittaessaan kunnioitettava valtuuksia, joita EU:n lainsäädännössä annetaan unionin toimielimille ja elimille, kuten EKP:lle. Tämän tavoitteen mukaisesti katsoisin järkeväksi, että EVM sisällytetään seuraavaksi EU:n lainsäädäntökehykseen ja että siitä tehdään vastuuvelvollinen Euroopan parlamenttiin nähden.

40. Miten arvioisitte EKP:n osallistumista rahoitustukiohjelmiin? Miten arvioitte EKP:n mahdollisen osallistumisen rahoitustukiohjelmiin ja ohjelmien jälkeiseen valvontaan kehittyvän tulevaisuudessa?

Kun jäsenvaltiot ja myöhemmin lainsäätäjät pyysivät EKP:tä osallistumaan asiantuntemuksellaan rahoitustukiohjelmien laatimiseen, euroalueella vallitsivat poikkeukselliset olosuhteet, koska siellä luotiin prosessissa tarvittavia organisaatioita samalla kun se oli ajautunut vakavaan kriisiin. Tässä kriisitilanteessa päätettiin yhdistää voimat ja täydentää komission asiantuntemusta.

Euroopan vakausmekanismin perustamisesta tehdyssä sopimuksessa ja two pack -asetuksessa kehotettiin EKP:tä osallistumaan komission toimiin neuvonantajana erityisesti i) arvioimalla julkisen velan kestävyyttä, ii) neuvottelemalla yhteisymmärryspöytäkirjasta ja iii) valvomalla rahoitustukipakettiin liitettyjen ehtojen noudattamista.

EKP ei samanaikaisesti kuitenkaan osallistunut virallisesti ohjelman yhteydessä toteutettuihin toimiin ja tehtyihin päätöksiin liittyvään päätöksentekoprosessiin eikä se allekirjoittanut yhteisymmärryspöytäkirjoja.

EKP on ajan myötä kaventanut entistä enemmän makrotalouden kannalta keskeisiin kysymyksiin ja rahoitusalan asiakokonaisuuksiin liittyvän panoksensa soveltamisalaa. Tällä tavoin EKP on pystynyt parhaiten hyödyntämään asiantuntemustaan ja keskittymään rahoitusalaa koskeviin kysymyksiin ohjelmamaissa helpottaen näin rahapolitiikan harjoittamista.

Osallistumalla ohjelman jälkeiseen valvontaan – mitä ennakoidaan myös EU:n lainsäädännössä – EKP voi riittävällä tavalla arvioida seurauksia tehtäviensä kannalta ja tarjota taitotietoaan kaikkien sidosryhmien hyödyksi.

 

41. Miten arvioitte pankkien kriisinratkaisumekanismin täytäntöönpanoa EU:ssa? Mitä mieltä olette sellaisista laitoksista, jotka ovat ”liian suuria tai liian riippuvaisia toisistaan päästettäviksi kaatumaan”, säästö- ja osuuspankeista ja yleensä EU:n pankkialan kannattavuutta koskevasta kysymyksestä, ja miten mielestänne olisi edettävä sen rakenteen suhteen, jotta voidaan täyttää reaalitalouden ja pitkäaikaisen rahoituksen tarpeet?

EU:n kriisinratkaisukehystä laadittaessa keskeiseksi tavoitteeksi asetettiin veronmaksajien suojeleminen pankkikriisien kustannuksilta ylläpitäen samanaikaisesti rahoitusvakautta, eikä sitä pitäisi nyt asettaa kyseenalaiseksi.

Vaikka kehys otettiin käyttöön vuonna 2016, sitä ei ole vielä testattu kokonaisuudessaan. Vielä ei ole esimerkiksi ilmennyt monimutkaista pankkien kriisinratkaisutapausta, emmekä ole pystyneet arvioimaan MREL-puskurin tehokkuutta järjestelmän kannalta merkittävän pankin vakauden varmistamiseksi. Myöskään yhteisen kriisinratkaisurahaston käyttöä ei ole testattu.

Aikaisempien kokemuksieni perusteella katson, että meidän on pohdittava huolellisesti, miten voitaisiin suunnitella järjestelmä, jonka avulla kaikenkokoiset pankit voivat poistua markkinoilta myös ongelmatilanteissa (esim. kun kriisinratkaisun tai likvidaatiojärjestelyn kohteena olevalle pankille ei löydy ostajaa) käyttämättä veronmaksajien rahoja mutta myös vaarantamatta rahoitusvakautta. Kuten mainitsin vastauksessani kysymykseen nro 37, Yhdysvaltojen liittovaltion Federal Deposit Insurance Corporation (FDIC) ‑talletusvakuusjärjestelmä voisi toimia tässä asiassa arvokkaana roolimallina.

Totean näkökohdasta, jonka mukaan jokin pankki voi olla liian suuri päästettäväksi kaatumaan, että tuen FSB:n toimia, joilla torjutaan rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien finanssilaitosten kaatumisen mahdollisuutta ja seurauksia. Ongelma on mielestäni ratkaistavissa kerryttämällä täydentäviä pääomapuskureita ja lisäämällä rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien pankkien tappionsietokykyä.

Samanaikaisesti katson, että olisi toteutettava enemmän toimia pankkijärjestelmän monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja määritettävä mahdollisuuksien mukaan keinoja vähentää pienten ja keskisuurten pankkien katoamisriskiä, koska ne ovat tärkeässä asemassa euroalueella, jossa pk-yritykset ovat merkittävä osa reaalitaloutta ja työllisyyttä.

Pankkien alhainen kannattavuus on mielestäni nykyään Euroopan pankkialan suurin ongelma niin valvonnan kuin rahoitusvakaudenkin näkökulmasta tarkasteltuna. Tähän ei valitettavasti kuitenkaan ole patenttiratkaisua. Ratkaisu edellyttää mukautumista useilla eri aloilla.

Liikakapasiteettia on hyödynnettävä. Fuusiot ja yrityskaupat ovat tässä tarkoituksessa tärkeä väline; eri tekijät estävät kuitenkin niiden toiminnan, kuten se, että pankkiunionia ei ole saatu toteutetuksi kaikilta osin. Niinpä kunnianhimoinen lähestymistapa pankkiunionin toteuttamiseen ja pääomamarkkinaunionia koskevan todellisen edistyksen saavuttamiseen osoittaisi tärkeällä tavalla yleisölle ja markkinoille, että EU pystyy toteuttamaan häiriöitä paremmin sietävän, integroidumman ja kaikkiaan paremman kehyksen, jolla asetetaan rahoitusta reaalitalouden saataville.

Pankkien on myös laajennettava digitalisaatioon tehtäviä investointejaan, jotta ne voivat tarjota laajempaa tuotevalikoimaa, tuottaa merkittäviä tuloja ja pitää kulu/tuotto-suhteensa kurissa keskipitkällä aikavälillä.

Hallinnon ja johtamisen laatu on myös keskeisessä asemassa. Yhteisen valvontamekanismin toimista ilmenee, että pankit, joita johdetaan hyvin ja joiden hallintotapa on asianmukainen, ovat keskimäärin kannattavampia. Tämä osoittaa myös, että kannattavia pankkeja on kaikissa liiketoimintamallien luokissa ja useimmissa maissa.

 

42. Millä tavoin pankkiunionissa voitaisiin puuttua tehokkaammin rahanpesuun, veronkiertoon ja terrorismin rahoitukseen? Miten rahanpesuriskit olisi otettava huomioon, kun EKP arvioi pankkien rahoitusvakautta? Onko rahanpesun torjunta tarpeen keskittää yhteen EU:n virastoon tai mekanismiin?

 

Viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, että rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen osallistuminen voi aiheuttaa merkittäviä riskejä pankeille ja jopa uhata niiden elinkelpoisuutta. Tästä syystä EU:ssa on tehty ja tehdään monia aloitteita, jotta varmistetaan voimakkaampi sääntelykehys, tehokkaampi rahanpesun torjunnan valvonta ja parempi koordinointi rahanpesun torjunnasta vastaavien viranomaisten ja vakavaraisuusvalvonnasta vastaavien viranomaisten välillä. Neuvosto, komissio, Euroopan parlamentti, EPV ja yhteinen valvontamekanismi sekä kansalliset viranomaiset ovat kaikki sitoutuneet näiden tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseen.

Pankkivalvontaviranomaisena EKP:n on edelleen parannettava valmiuksiaan arvioida vakavaraisuuteen liittyviä seurauksia, joita laitoksille saattaa aiheutua rahanpesuriskistä ja terrorismin rahoitukseen liittyvästä riskistä. Rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvät väärinkäytökset ovat itse asiassa yksi keskeisistä riskitekijöistä, jotka on määritetty yhteisen valvontamekanismin valvonnan painopisteissä vuodeksi 2020. Eri aloilla toteutetaan toimia, jotta EKP:ssä voidaan valvontatoimia toteutettaessa paremmin ymmärtää tätä riskiä ja tunnistaa se, myös silloin, kun laitoksille myönnetään toimilupia tai arvioidaan ehdotuksia, jotka koskevat huomattavien omistusosuuksien hankkimista, ja toteutetaan valvontatoimia esimerkiksi SREP-prosessissa. On hyvä tarkastella lähemmin yhteyttä, joka vallitsee rahanpesuriskin ja terrorismin rahoitukseen liittyvän riskin sekä laitosten hallinnon ja sisäisen valvonnan, liiketoimintamallien ja kannattavuuden, likviditeetin ja operatiivisen riskin välillä.

Toinen tärkeä ala on tiedonjako ja yhteistyö rahanpesun torjunnasta ja terroristiryhmien rahoituksen estämisestä vastaavien viranomaisten kanssa. Koska rahanpesun torjunnan valvonta ei kuulu EKP:n toimialaan, on olennaisen tärkeää, että EKP (ja kansalliset toimivaltaiset viranomaiset) saavat ja antavat kaikkea merkityksellistä tietoa rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvistä riskeistä ja sääntelyn noudattamatta jättämisestä, joita kansalliset viranomaiset ovat voineet havaita. EKP:n ja rahanpesun torjunnasta vastaavien kansallisten viranomaisten välillä on äskettäin allekirjoitettu yhteistyösopimuksia, joilla helpotetaan ja lisätään tiedonvaihtoa. Suhtaudun tähän lopputulokseen hyvin myönteisesti.

Tulevaisuudennäkymistä voidaan todeta, että tarvitsemme mielestäni keskitetympää ja homogeenisempaa EU:n lähestymistapaa rahanpesun torjuntaan. Ensinnäkin siitä syystä, että rahanpesu on usein rajat ylittävä ilmiö, joten se on juuri niin vaikuttavaa kuin sen heikoin lenkki. Toiseksi siitä syystä, että EU:n lähestymistavalla yksinkertaistettaisiin ja tehostettaisiin prosessia.

Toimien toteuttaminen on aloitettu hiljattain julkistetussa Euroopan valvontaviranomaisen tarkistuspaketissa, jossa vahvistetaan EPV:n roolia rahanpesun torjuntaa ja terroristiryhmien rahoituksen estämistä koskevissa kysymyksissä. EPV saa tammikuusta 2020 alkaen merkittäviä uusia tehtäviä, kuten kansallisen rahanpesun torjunnan valvonnan laadun seuranta, valvontatoimien kannustaminen, mikäli rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen merkittävää rikkomista ilmenee, tietojen kerääminen ja tallentaminen keskitetysti sellaisista merkittävistä ongelmista, jotka saattavat olla vakavaraisuusvalvonnasta vastaaville viranomaisille ja rahanpesun torjunnasta vastaaville viranomaisille merkityksellisiä rahanpesun torjunnan kannalta, yhteistyön helpottaminen muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten kanssa rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvissä rajat ylittävissä tapauksissa.

Rahanpesun torjuntaa ja terroristiryhmien rahoituksen estämistä koskevan EU:n kehyksen kehittämisehdotuksista keskustellaan parhaillaan. Kannatan niitä voimakkaasti. Tarvittavia parannustoimia ovat muun muassa i) rahanpesun torjuntaa koskevan sääntelyn parempi yhteensovittaminen, jolloin viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin osien muuttaminen suoraan sovellettavaksi ja yhdenmukaiseksi asetukseksi olisi myönteinen toimenpide, ii) rahanpesun torjuntaa ja terroristiryhmien rahoituksen estämistä koskevien valvontakäytäntöjen ja korkeiden laatunormien lähentäminen ja iii) rahanpesun torjunnan valvonnasta unionissa vastaavan uuden EU:n viranomaisen perustaminen.

Rahanpesun ja terroristiryhmien rahoituksen torjunnan vahvistaminen on kaiken kaikkiaan ratkaisevan tärkeää, jotta taataan EU:n pankki- ja rahoitusmarkkinoiden lahjomattomuus. Kuten viimeaikaisista tapauksista on ilmennyt, rahanpesulla ja terroristiryhmien rahoituksella voi olla merkittävä haitallinen vaikutus laitoksen turvallisuuteen ja vakauteen. Alalla olisi saavutettava edistystä mahdollisimman nopeasti.

 

43. Pitäisikö euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden mielestänne täyttää lisäedellytyksiä – kuten hallita tehokkaasti rahanpesun riskejä, osoittaa kiinteistömarkkinoiden suhteellinen vakaus ja hallita tehokkaasti korruptiota – ennen kuin niistä voi tulla euroalueen ja tätä kautta pankkiunionin jäseniä?

 

EKP ja komissio arvioivat erityisissä lähentymisraporteissa jokaisen euroalueen ulkopuolisen maan edistymistä kohti Maastrichtin parametrien saavuttamista ja lähentymisen kestävyyttä. Rahanpesu sekä korruptio ja kiinteistöjen hintakehitys ovat jo Maastrichtin lähentymiskriteerien kehyksessä osa markkinoiden yhdentymistä koskevaa lisävaatimusta. Taustalla olevan ajatusmallin mukaan rahanpesun ja korruption kaltainen rikollinen toiminta voi horjuttaa tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja siten vaikuttaa mahdolliseen kasvuun, ja kiinteistöjen hintakuplat voivat aiheuttaa makrotalouden epätasapainoa ja uhata rahoitusvakautta.

Euroalueen pankkivalvonta annettiin marraskuussa 2014 yhteisen valvontamekanismin hoidettavaksi. Niinpä euroon liittyminen edellyttää nyt myös YVM:ään osallistumista. Tehtävä ei ole helppo, ja tästä seuraa, että euron hyväksymistä lähestyvät jäsenvaltiot liittyvät myös pankkiunioniin EKP:n ja kansallisen toimivaltaisen viranomaisen välisen niin sanotun tiiviin yhteistyön välityksellä. Tämä saattaa edellyttää erityisiä sitoumuksia toteuttaa uudistuksia.

Pankkiunioniin liittyminen edellyttää, että arvioidaan kansallisen lainsäädäntökehyksen yhteensopivuutta, jotta taataan, että EKP voi hoitaa valvontatehtäviään, ja EKP:n valvonnassa olevien pankkien kattavaa arviointia.

Lisäksi kaikkien sidosryhmien välisellä avoimella vuoropuhelulla voidaan esimerkiksi edistää muiden mahdollisten vaikuttavan valvonnan esteiden poistamista ja puuttua kansallisen kehyksen mahdollisiin vakausvalvontaan liittyviin puutteisiin sekä esimerkiksi rahanpesun torjuntaan liittyviin mahdollisiin puutteisiin.

 

44. Onko rahoitusalan syvempi yhdentyminen aina sopusoinnussa rahoitusvakaustavoitteen kanssa? Katsotteko, että mahdolliset rajat ylittävät pankkien sulautumat pahentavat ”liian suuri kaatumaan” -ongelmaa? Mitä tavoitteita pääomamarkkinaunionille pitäisi asettaa?

EKP:n tehtävien kannalta on erittäin tärkeää, että saavutetaan korkeampi finanssimarkkinoiden yhdentymisen taso ja tehostetaan EU:n rahoitusjärjestelmän toimintaa. EKP:n rahapolitiikan sujuva välittyminen euroalueella edellyttää ensinnäkin finanssimarkkinoiden yhdentymistä. Lisäämällä pankkialojen yhdentymistä ja muiden kuin valtioiden sisäisten laitosten läsnäoloa vähennetään riskejä, jotka johtuvat pankkien ja valtion välisestä yhteydestä. Toiseksi sillä edistetään eurojärjestelmän tavoitetta eli hallitusti toimivaa maksujärjestelmää euroalueella. Kolmanneksi tehokkaampi varojen kohdentaminen lisää euroalueen talouden kasvuun liittyviä mahdollisuuksia finanssimarkkinoiden yhdentymisen ansiosta. Lopuksi riskien hajauttamisella parannetaan rahoitusjärjestelmän häiriönsietokykyä ja vakautta.

Samalla kriisin aikana havaittiin, että riskit leviävät hyvin nopeasti rahapoliittisesti pitkälle yhdentyneillä markkinoilla ja levittävät rahoitusjärjestelmän haavoittuvuutta. Tämä puolestaan lisää järjestelmäkriisin mahdollisuutta.

Opimme kriisistä, että tätä kompromissia on hallinnoitava suunnittelemalla rahoitusalan sääntelyä ja vaikuttavaa valvontaa koskeva asianmukainen kehys.

Pääomamarkkinaunioni on tältä osin keskeinen aloite, jolla edistetään finanssimarkkinoiden yhdentymistä ja kehitystä unionissa. Kun pääomamarkkinaunioni pannaan tosiasiallisesti täytäntöön, sen avulla syvennetään merkittävästi finanssimarkkinoiden yhdentymistä ja vahvistetaan talous- ja rahaliittoa. Näin tuetaan vuorostaan EKP:n tehtäviä sallimalla rahapolitiikan sujuvampi ja homogeenisempi välittyminen. Pääomamarkkinaunioni parantaisi myös rahoitusjärjestelmän häiriönsietokykyä monimuotoistamalla sitä, supistamalla pankkien roolia ja kannustamalla vaihtoehtoisten rahoituslähteiden kehittämistä. Lopuksi pääomamarkkinaunionin toteuttaminen on tärkeä edellytys, jotta parannetaan yksityistä riskinjakoa ja euroalueen talouden häiriönsietokykyä haitallisia reaali- ja rahoitustalouden häiriöitä vastaan.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää määrittää pääomamarkkinaunionia koskeva kunnianhimoinen etenemissuunnitelma. Edistystä on jo saavutettu mutta lisää tarvitaan. On esimerkiksi laadittava EU:n pääomamarkkinoita koskeva yhteinen eurooppalainen säännöstö, joka kattaa vahvistetun valvonnan lähentämisen, ja parannettava vero- ja maksukyvyttömyyslainsäädäntöä puuttumalla ongelmiin ja vähentämällä heterogeenisyyttä eri maissa.

Pankkiunioni on jälleen yksi tapa, jolla EU:ssa pyritään lisäämään yhdentymistä ja rahoitusvakautta. Pankkien valvonnan ja kriisinratkaisun toteuttaminen unionissa tasoittaa tietä EU:n pankkimarkkinoiden todelliselle yhdentymiselle mutta myös helpottaa mahdollisten rajat ylittävien pankkikriisien hallinnointia.  Lisäksi pankkiunionin avulla vähennetään huolenaiheita, jotka koskevat pankkeja, jotka ovat liian suuria päästettäviksi kaatumaan, sekä kansallisten menestyjien suhteellista painoarvoa. Jatkossa haasteena on lisätä tehokkuutta edistämällä rajat ylittäviä sulautumia.

45. Useille merkittäville yksityisille ja julkisen sektorin joukkovelkakirjoille Euroopassa on ominaista negatiivinen tuotto. Onko tällä vaikutuksia rahoitusvakauteen, ja jos on, miten tähän olisi puututtava?

Saatavilla olevista tiedoista käy ilmi, että alhaisilla koroilla on tähän mennessä ollut merkittävä kasvua tukeva vaikutus ja että vaikutus euroalueen pankkien tuottoon on keskimäärin ollut positiivisen puolella. Vaikka nettokorkomarginaalin supistamisella on varmasti vähennetty joitakin tuloja, talouden toiminnan elpyminen on johtanut lainanannon lisääntymiseen, korkeampaan varojen arvostukseen ja alhaisempiin lainatappioita koskeviin varauksiin.

Vakuutusyhtiöihin ja eläkerahastoihin kohdistuva vaikutus on saattanut olla selvempi, koska joissakin maissa nämä toimijat ovat aikaisemmin usein myyneet henkivakuutustuotteita ja etuusperusteisia järjestelmiä niihin liittyvine runsaine takuineen. Ympäristössä, jossa korot ovat alhaisia tai negatiivisia, niiden saattaa olla vaikea saada riittävän korkeaa tuottoa, jotta ne voivat täyttää velvoitteensa. Lisäksi, kun markkinakorot laskevat, sekä varojen että vastuiden nettomääräinen nykyarvo nousee. Useimmissa tapauksissa nettovaikutus (varojen vähennyksestä on vähennetty vastuiden vähennys) on negatiivinen, koska vastuiden maturiteetti on yleensä pidempi kuin varojen (varojen ja vastuiden keston välinen negatiivinen ero eli niin sanottu ”negative duration gap”).

Välittäjien ja sijoittajien strategiana on korkojen laskiessa tavoitella tuottoa riskialttiimpien ja epälikvidien varojen välityksellä. Tämä on tietyssä mielessä kasvua tukevan finanssipolitiikan myönteinen ja tavoiteltu seuraus, koska näin autetaan helpottamaan rahoitusoloja erityisesti rahoitusalan ulkopuolisissa yhtiöissä. Suuntauksella lisätään kuitenkin myös rahoitusvakauteen liittyviä riskejä ja puutteita, joihin voidaan parhaiten puuttua soveltamalla tarvittaessa kohdennetusti makrovakauden valvonnan välineitä, erityisesti, kun epätasapainoa ilmenee kansallisesti tai alakohtaisesti. Tulevaisuudennäkymistä voidaankin todeta, että EKP:n on jatkettava näiden suuntauksien vaikutuksen seuraamista, koska on epävarmaa, mitä seuraa, kun virallista korkotasoa alennetaan negatiivisiin arvoihin, joka on aidosti ”epätavanomainen” väline neuvoston tähän mennessä käyttöön ottamien välineiden joukossa.

 

46. Mitä mieltä olette EKP:n nykyisistä toimista eturistiriitojen ehkäisemiseksi EKP:ssä? Tarvitaanko muutoksia?

EKP on vuosien mittaan määrärajoin tarkistanut ja vahvistanut kaikilla tasoilla eettisiä normejaan ja sääntöjään, jotka koskevat sen päätöksentekoelimiä (neuvosto ja johtokunta) ja EKP:n henkilöstöä. EKP:n neuvosto on myös määrittänyt eurojärjestelmää koskevia yhteisiä sääntöjä ja yhteisen valvontamekanismin eettisen kehyksen. EKP on samoin hiljattain hyväksynyt yhteiset menettelytapaohjeet, joissa vahvistetaan sama eettisten normien taso neuvoston, johtokunnan ja valvontaelimen jäseniä varten.

Hyväksyin nämä menettelytapaohjeet ollessani EKP:n valvontaelimen jäsen ja EKP:n neuvoston varajäsen. Tämän seurauksena Italian keskuspankin verkkosivustolla julkistetaan kuukausittainen aikatauluni ja luetellaan kokoukset, jotka liittyvät erityisesti rooliini EKP:n korkean tason elimissä. Aikataulun yhteydessä ilmoitetaan kokouksen tai tapahtuman päivämäärä, aihe ja paikka sekä järjestäjien ja osallistujien nimet. Lisäksi, kuten totesin vastauksessani nro 2, minua koskevat Italian keskuspankin käytännesäännöt (samoin kuin vakuutusalan valvontaviranomaisen (IVASS) käytännesäännöt) sellaisissa kysymyksissä kuin eturistiriidat, luottamuksellisuus, ulkoiset valtuudet, lahjojen ja muiden etuuksien vastaanottamista koskeva toimintapolitiikat ja taloudelliset investoinnit, ja noudatan pankin perusarvoja eli riippumattomuutta, puolueettomuutta, rehellisyyttä ja harkintavallan käyttöä. Nämä käytännesäännöt ovat mielestäni aina olleet hyvin tärkeitä, koska ne ovat selvä ja näkyvä merkki lahjomattomuudesta ja riippumattomuudesta, jotka ovat ohjanneet toimintaani ja sen toimielimen toimintaa, jossa olen työskennellyt.

EKP:n luoman kehyksen tarkoituksena on varmistaa, että EKP, eurojärjestelmä ja yhteinen valvontamekanismi noudattavat korkeimpia lahjomattomuuden normeja. Euroopan parlamentin, Euroopan oikeusasiamiehen ja muiden toimivaltaisten sidosryhmien, kuten Transparency International -järjestön, saamaa palautetta on aina arvioitu asianmukaisesti ja se on otettu huomioon.

EKP:n eettistä kehystä tarkistetaan parhaillaan, jotta voidaan ottaa huomioon uusimmat kehityssuunnat ja parhaat käytännöt. Nykyiset säännöt ovat mielestäni riittävät erityisesti eturistiriitojen ehkäisemisen kannalta.

 

D. EKP:n toiminta sekä demokraattinen vastuuvelvollisuus ja avoimuus

 

47. Mikä on henkilökohtainen kantanne työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun EKP:ssä?

Kokemukseni perusteella totean, että henkilöstön ja johtokunnan välinen avoin ja rakentava vuoropuhelu on kaikkien toimielinten tehokkaan toiminnan kannalta keskeisessä asemassa. Tyytyväisen työvoiman avulla varmistetaan työpaikan tuottavuus sekä korkealaatuiset päätökset ja niiden täytäntöönpano. Italian keskuspankissa käydään ammattijärjestöjen kanssa jatkuvasti vuoropuhelua kaikista asioista, jotka liittyvät työntekijöiden hyvinvointiin.

Italian keskuspankissa pyritään esimerkiksi työaikojen hallinnalla saavuttamaan oikea tasapaino työntekijöiden tyytyväisyyden lisäämisen ja organisaation tehostamisen välillä. Työntekijät voivat sijoittaa viikoittaiset työtuntinsa joustavasti eri tavoin (joustava aloitusaika ja lounastauko) niin kauan kuin se tapahtuu heidän työhön liittyviä sitoumuksiaan noudattaen.

EKP on ymmärtääkseni viime vuosina toteuttanut tärkeitä toimia, joilla parannetaan sen henkilöstön työ- ja yksityiselämän välistä tasapainoa. Haluaisin tuoda EKP:hen ajatusmallin, jossa painotetaan tavoitteisiin perustuvaa työntekoa, jolloin henkilöstö voisi joustavasti päättää, miten ne saavutetaan.

Aikaisemman kokemukseni perusteella haluaisin myös edistää voimakkaampaa vaikutusvallan lisäämisen ja yhtäläisten mahdollisuuksien kulttuuria sukupuolesta, kansallisuudesta tai muista erottelevista tekijöistä riippumatta. On tärkeää, että säännölliset henkilöstökyselyt, joiden avulla keräämme tietoa siitä, miten henkilöstön mukaan työympäristöä voitaisiin parantaa, johtavat käytännön toimiin.

 

48. Euroopan parlamentin rooli EKP:n vastuuvelvollisuudessa on keskeinen. Millaisia johtopäätöksiä teette vertaillessanne tätä muihin oikeudenkäyttöalueisiin (esimerkiksi Yhdysvaltojen kongressi / Yhdysvaltojen keskuspankki, Euroopan parlamentti / EKP ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti / Englannin keskuspankki)? Mitkä toimenpiteet ja tulevat uudistukset vahvistaisivat mielestänne EKP:n demokraattista vastuuvelvollisuutta Euroopan parlamentille?

Vastuuvelvollisuus on nykyaikaisen keskuspankkitoiminnan kulmakivi. Keskuspankin on oltava riippumaton, jotta se voi vaikuttavasti hoitaa hintavakauteen liittyvän tehtävänsä. Tästä riippumattomuudesta seuraa kuitenkin velvollisuus selvittää ja perustella sen toimintapolitiikkaa koskevia päätöksiä kansalaisille ja heidän valitsemilleen edustajille. Vastuuvelvollisuus on siten oleellinen perusta riippumattomien keskuspankkien legitiimiydelle ja tehokkuudelle niiden hoitaessa tehtäväänsä.

On hyvin vaikea vertailla keskuspankkien vastuuvelvollisuutta eri lainkäyttöalueilla, koska institutionaaliset kehykset, keskuspankkien tehtävät, hallinnon ominaispiirteet ja oikeudelliset perustat eroavat toisistaan. Keskuspankkien lakisääteistä vastuuvelvollisuutta koskevissa analyyseissa ei ole havaittu merkittäviä eroja EKP:n, Englannin keskuspankin ja Yhdysvaltain keskuspankin välillä parlamenttien välisiin yhteyksiin liittyvän vastuuvelvollisuuden asteen osalta. Vastuuvelvollisuuskäytännöt ja niiden kehittyminen ovat kuitenkin todellisuudessa eri asia.

Kuten Yhdysvaltain keskuspankki ja Englannin keskuspankki, EKP raportoi Euroopan parlamentille asiasta vastaavassa valiokunnassa neljännesvuosittain järjestettyjen säännöllisten julkisten kuulemismenettelyjen välityksellä. Lisäksi EKP:n pääjohtaja osallistuu täysistuntoon EKP:n vuosikertomuksesta käytävää keskustelua varten, toisin kuin Yhdysvaltain keskuspankissa ja Englannin keskuspankissa, joissa kuulemista ei järjestetä. Johtokunnan jäseniä on monesti kutsuttu talous- ja raha-asioiden valiokuntaan (ECON) kertomaan tietyistä aiheista. Varapääjohtaja esittää EKP:n vuosikertomuksen ECON-valiokunnalle.

On todennäköistä, että Euroopan parlamentin ja EKP:n johdon välinen vuorovaikutus lisääntyy ajan myötä, kun EU:n ja maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän monimutkaisuus lisääntyy ja raha- ja finanssipoliittiseen vakauteen kohdistuu uusia haasteita. Jos minut nimitetään EKP:n johtokuntaan, kävisin mielelläni avointa ja rakentavaa vuoropuhelua Euroopan parlamentin kanssa.

EKP ja Euroopan parlamentti ovat kehittäneet uusia vastuuvelvollisuuden kanavia vastauksena tarpeeseen lisätä valvontaa. EKP julkistaa vastauksensa Euroopan parlamentin jäsenten kirjallisiin kysymyksiin ja vastauksensa EKP:n vuosikertomusta koskevaan Euroopan parlamentin päätöslauselmaan.

EKP on myös toteuttanut vastuuvelvollisuutta koskevia järjestelyjä pankkivalvojan roolissaan. Esimerkiksi valvontaelimen puheenjohtaja osallistuu säännöllisesti Euroopan parlamentissa käytyihin keskusteluihin, ja valvontaelimen kokoukset välitetään säännöllisesti ECON-valiokunnalle.

Samanlainen suuntaus on havaittu viime vuosina Italiassa. Italian keskuspankki on kriisin alusta alkaen lisännyt vuorovaikutustaan Euroopan parlamentin kanssa ja vastuuvelvollisuuttaan siihen nähden. Johtokunnan jäsenet osallistuivat 38 kuulemistilaisuuteen vuoden 2014 ja vuoden 2019 puolivälin välisenä aikana. Henkilöstön välillä on käyty teknisiä lisäneuvotteluja esimerkiksi sen varmistamiseksi, että saatavilla on asianmukaisia tietoja ja analyyseja.

Lisäksi olemme julkista viestintäämme parantaaksemme osallistuneet laajamittaiseen ohjelmaan, jonka tavoitteena on saavuttaa kaikki yhteiskunnan osa-alueet. Olen itse osallistunut eri Italian kaupunkien asukkaiden kanssa järjestettyihin kokouksiin, joissa olemme selvittäneet omaa toimintapolitiikkaamme ja eurojärjestelmän toimintapolitiikkaa. Näin on lisätty ihmisten tietoisuutta toimintapolitiikoista ja heidän luottamustaan niitä kohtaan.

 

49. Mitä EKP aikoo konkreettisesti tehdä saadakseen tulevaisuudessa sukupuolijakaumaltaan tasapuolisen ehdokasluettelon EKP:n huipputehtäviä varten ja lisätäkseen yleisesti sukupuolten monimuotoisuutta EKP:ssä, kun otetaan huomioon, että nykyisin vain kaksi EKP:n neuvoston 25 jäsenestä on naisia? Kuinka aiotte henkilökohtaisesti parantaa sukupuolten edustuksen tasapainoa EKP:ssä? Milloin odotatte ensimmäisiä tuloksia tässä asiassa?

Sukupuolten tasapuolisen edustuksen olisi oltava laajalti keskuspankkiyhteisön ja koko ekonomistien ammattikunnan tavoitteena. EKP:n johtokunnan puheenjohtaja- ja jäsenehdokkaiksi on viime kuukausien aikana nimetty kaksi naista – toivottavasti näin kannustetaan kansallisia keskuspankkeja korkeiden virkamiesten rohkeisiin nimityksiin.

Lähtökohdat huomioon ottaen EKP:n johdon tasapuolinen sukupuolijakauma edellyttää konkreettisia tulevaisuuteen suuntautuvia aloitteita. Suhtaudun tältä osin myönteisesti EKP:n viimeaikaiseen aloitteeseen, joka koskee Women in Economics Scholarship -apurahan käyttöönottoa, koska sen avulla voidaan luoda kanava, joka on sukupuolten tasapuolisen edustuksen saavuttamisen tärkeä edellytys.

Olisi otettava huomioon, että sukupuolten tasa-arvoa koskevaan haasteeseen vastaaminen on keskipitkän aikavälin hanke ja että tavoitteen saavuttamiseen ei ole oikotietä. Sukupuolten tasapuolisen edustuksen parantamiseksi on tuettava alusta alkaen naisten urakehitystä keskuspankkialalla ja laajemmin talousalalla. Tämä edellyttää, että otetaan käyttöön monenlaisia välineitä, kuten tavoitteiden asettaminen, toimet, joilla lisätään keskuspankkiympäristön myönteistä suhtautumista naisiin, paremmat mahdollisuudet työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen ja myönteisten roolimallien esitteleminen.

Sukupuolikysymyksiin puuttuminen aloitettiin Italian keskuspankissa jo vuosia sitten. Nykyinen johtokunta on antanut pontta prosessille, hyväksynyt monivuotisen strategisen suunnitelman, asettanut tavoitteita ja perustanut monimuotoisuuteen liittyvistä kysymyksistä vastaavan johtajan paikan; hänen tehtävänään on edistää osallisuutta koskevaa toimintapolitiikkaa ja tukea naisten ammatillista kasvua. Sisäisillä toimintapolitiikoillamme pyritään enenevässä määrin varmistamaan sukupuolten tasapuolinen edustus kaikilla tasoilla. Ottamalla käyttöön monenlaisia älykkäitä työskentelymahdollisuuksia ja tarjoamalla lastenhoitopalveluja edistettiin osaltaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista erityisesti mutta ei ainoastaan naisten kohdalla. Mentoriohjelmien, ylennyskomiteoiden jäsenten tasapuolisen sukupuolijakauman ja johtotehtäviä koskevien tavoitteiden käyttöönotolla vähennettiin osaltaan epäsuoraa syrjintää.

Toimintapolitiikan avulla on saavutettu konkreettisia tuloksia: 30 prosenttia johtajista on nyt naisia, mikä on puolet enemmän kuin vain muutama vuosi sitten. Olemme saavuttamassa tavoitteemme (35 prosenttia vuoteen 2022 mennessä) etuajassa, ja jatkamme parannustoimia sen jälkeenkin (Italian vakuutusalan valvontaviranomaisessa, jonka puheenjohtajana toimin, johtotehtävissä toimivien naisten osuus on 50 prosenttia).

 

Olemme analysoineet sukupuolikysymystä perusteellisesti. Toteutimme vuonna 2012 laajan tutkimushankkeen, jossa tarkasteltiin sukupuolten välistä kuilua Italian taloudessa, ja julkistimme sen tulokset. Tutkimuksessa tutkittiin monimuotoisuuden hyötyjä sekä mikrotasolla (esim. yritysten hallinnon ja joidenkin pankkien suorituskykyyn liittyvien näkökohtien osalta) että makrotasolla (esim. sen osalta, miten naisten suurempi osallistuminen työmarkkinoihin vaikuttaa BKT:hen) ja määritettiin sukupuolten tasapuolisen edustuksen esteet Italian taloudessa (esim. työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvät kysymykset, epäsuora syrjintä, kulttuuriset tekijät). Tutkimuksella on edistetty merkittävästi Italiassa käytävää keskustelua toimintapoliittisista vastauksista.

EKP on ymmärtääkseni viime vuosien aikana tarkastellut sukupuolikysymyksiä, ja tukisin kaikilta osin toimien edistämistä alkaen sisäisen ja ulkoisen kanavan parantamisesta ja ulottuen siihen, että naisille tarjotaan lisää tilaisuuksia hoitaa monia vaativia ja hyvin monimutkaisia tehtäviä, joita keskuspankissa hoidetaan. EKP:n olisi asetettava naispuolisten lahjakkuuksien houkutteleminen ja kehittäminen strategiseksi painopisteeksi kaikilla tasoilla.

Lopuksi EKP:n olisi myös edistettävä yleisemmin ajatusmallien monimuotoisuutta. Tutkimustulokset osoittavat, että monimuotoisessa maailmassa, jolle on ominaista suuri keskinäinen riippuvuus, organisaatiot voivat parantaa suorituskykyään monimuotoisten ryhmien ja osallistavien toimien avulla. Monimuotoisten ryhmien avulla voidaan paremmin torjua ryhmäajattelua, ja ne ovat osoittautuneet paremmiksi vankoissa päätöksentekoprosesseissa.

 

50. Miten EKP:n vastuuvelvollisuutta Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle voitaisiin mielestänne parantaa toiminnan tehokkuuden kannalta? Missä menee mielestänne tilintarkastustuomioistuimen toimeksiannon raja?

Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on EKP:hen nähden hyvin tärkeä tehtävä, kuten todetaan EU:n perussopimuksissa ja erityisesti EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 27 artiklan 2 kohdassa. EKP:n hallinnon toiminnallista tehokkuutta koskevalla riippumattomalla arvioinnilla edistetään merkittävästi EKP:n toimeksiannon toteuttamista. Tästä syystä EKP:n olisi edelleen jatkettava Euroopan tilintarkastustuomioistuimen työn tukemista, erityisesti takaamalla täydellisen pääsyn kaikkiin asiakirjoihin, joita tilintarkastustuomioistuin tarvitsee tehtävänsä hoitamiseksi.

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen olisi samanaikaisesti oltava tietoinen roolinsa rajoista ja kunnioitettava EKP:n etuoikeuksia tehdessään omia tehtäviään koskevia riippumattomia päätöksiä. 

 

51. Pitäisikö mielestänne EKP:n soveltaa sisäisesti uudessa direktiivissä unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta vahvistettuja normeja? Milloin odotatte EKP:n ottavan käyttöön erityisiä menettelyjä väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi?

Väärinkäytösten paljastajiin liittyvillä vakailla järjestelyillä, kuten asianmukaisilla raportointikanavilla ja väärinkäytösten paljastajien suojelulla, autetaan tukemaan elimen lahjomattomuutta ja sitä kohtaan tunnettua luottamusta. Tästä syystä EKP:n olisi julkisena elimenä pidettävä alaan liittyvien järjestelyjen asianmukaisuutta hyvin tärkeänä. Lisäksi väärinkäytösten paljastajiin liittyvät järjestelyt ovat olennaisen tärkeitä sekä riskinhallintaan että työskentelykulttuuriin liittyvältä kannalta. EKP on myös pyytänyt eettiseen ohjeistukseensa liittyvässä kehyksessä eurojärjestelmään kuuluvia kansallisia keskuspankkeja ja yhteisestä valvontamekanismista vastaavia toimivaltaisia kansallisia viranomaisia hyväksymään väärinkäytösten paljastajia koskevia sääntöjä ja menettelyjä sovellettavien lakien ja asetusten mukaisesti.

Italian keskuspankissa on otettu käyttöön verkkosivusto, jolla työntekijät ja Italian keskuspankin valvomien välittäjien konsultit tai muut henkilöt voivat raportoida sääntörikkomuksista tai hallintoon liittyvistä väärinkäytöksistä muutamaa yksinkertaista sääntöä noudattaen. Italian keskuspankki takaa väärinkäytösten paljastajien henkilötietojen luottamuksellisuuden, myös, jotta heitä voidaan suojata mahdollisilta kostotoimilta. Italian keskuspankin työntekijät ja konsultit voivat samanlaisen mutta eri kanavaan perustuvan menettelyn avulla ilmoittaa sääntöjenvastaisuuksista ja väärinkäytöksistä, joihin joko heidän kollegansa tai esimiehensä ovat syyllistyneet.

Uusi väärinkäytösten paljastajia koskeva direktiivi muodostaa muiden toimielinten parhaiden käytäntöjen, toimintapolitiikkojen ja prosessien ohella vertailukohdan, jonka avulla EKP voi parantaa väärinkäytösten paljastajia koskevaa kehystään. Tämä on EKP:n johtokunnan painopiste, jota kannatan kaikilta osin.

52. Mitä mieltä olette siitä, että neuvosto jätti kerran aiemmin ottamatta huomioon Euroopan parlamentin lausunnon EKP:n johtokunnan jäsenen nimittämisestä? Hyväksyttekö nimityksenne EKP:n pääjohtajaksi, jos Euroopan parlamentti äänestää nimittämistänne vastaan?

 

Euroopan parlamentin valvonta on vastuuvelvollisuuden peruskivi, ja vastuuvelvollisuus on yhdessä riippumattomuuden kanssa olennaisessa asemassa EKP:n vaikuttavuuden ja legitimiteetin kannalta. Näistä syistä odotan kiinnostuneena yhteistyötä ECON-valiokuntaan kuuluvien Euroopan parlamentin jäsenten kanssa. Pidän hyvin suuressa arvossa Euroopan parlamentin lausuntoa osana nimitysprosessia, ja toivon, että näin luodaan perusta rehelliselle ja luottamukselliselle suhteelle tuleviksi vuosiksi.

Tehtäväni ei kuitenkaan ole keskustella neuvoston ja parlamentin rooleista ja toimivallasta nimityskehystä koskevassa EU:n lainsäädännössä. Luotan siihen, että nämä kaksi toimielintä pystyvät sopimaan parhaasta tavasta edistää Euroopan unionin etua.

53. Olisiko mielestänne sopivaa, jos Te tai joku muu EKP:n johtohenkilö kuuluisitte keskuspankkien ja rahoitusalan johtajien muodostamaan G30-ryhmään tai vastaaviin ryhmiin tai yhdistyksiin?

Kuten huomautin vastauksessani nro 46, kaikki johtokunnan jäsenet ja henkilöstön jäsenet noudattavat EKP:n määrittämiä avoimuutta, eettisyyttä ja hallintoa koskevia tinkimättömiä normeja. Samanaikaisesti on tärkeää, että ne toimivat säännöllisessä ja avoimessa vuorovaikutuksessa sekä julkista että yksityistä sektoria edustavien monenlaisten sidosryhmien kanssa. Näin ne saisivat tärkeää tietoa keskeisistä taloudellisista ja finanssipoliittisista tapahtumista.

En ole saanut yksityistä tietoa G30-ryhmästä. Sen verkkosivuston mukaan ryhmän jäseniin kuuluu ylempiä keskuspankkien jäseniä ja arvostettuja tiedeyhteisön edustajia, eikä jäsenissä ole tällä hetkellä yhtään EKP:n jäsentä. Asiaa on tarkasteltu aikaisemmin tässä parlamentissa. Tulevaisuudessa käynee ilmi, miten suhtaudutte tähän tärkeään hallintokysymykseen.

EKP:n vuonna 2019 hyväksymissä menettelytapaohjeissa annetaan sääntöjä, jotka koskevat suhteita eturyhmiin, jotta estetään mahdolliset eturistiriidat ja väärinymmärrysten mahdollisuus. Johtokunnan jäsenten on etenkin vuorovaikutuksessaan eturyhmien kanssa pidettävä mielessään riippumattomuutensa ja salassapitovelvollisuutensa. Lisäksi EKP:n määrittämissä ulkoista viestintää ohjaavissa keskeisissä periaatteissa annetaan erityisiä sääntöjä, jotka koskevat sitä, miten toimitaan vuorovaikutuksessa yksityisen sektorin, tiedeyhteisön, eturyhmien, yhdistysten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa.

Kehys palvelee mielestäni hyvin EKP:tä, ja siinä tasapainotetaan asianmukaisesti toimielimen arvoja ja velvollisuuksia ja tarvetta luoda yhteyksiä yksityisen sektorin vastapuoliin. Olisin kiinnostunut kuulemaan ajatuksianne, jos tasapainoa on mielestänne mukautettava.

 

54. EKP on aikaisemmin käynnistänyt aloitteita, kuten AnaCredit-tietokannan ja eurooppalaisen velkainstrumenttien jakautumista koskevan EDDI-aloitteen, jotka eivät ole kuuluneet EKP:n tehtävän ydinalueeseen. Millaisena näette EKP:n roolin tällaisissa aloitteissa, ja missä tulevat mielestänne lainsäätäjän oikeuksien rajat vastaan?

EKP:lle ja eurojärjestelmälle annetaan perussopimuksessa ja EKPJ:n perussäännössä selkeä toimeksianto, joka koskee rahoitusmarkkinoiden infrastruktuureja. Lisäksi EKP:n keskeisenä tavoitteena on saada kaikki tarvittavat tiedot, jotka tukevat sitä sen täyttäessä tehtäväänsä parhaalla mahdollisella tavalla, kuten perussopimuksessa todetaan. Tähän liittyen EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 5 artiklan mukaan näistä tehtävistä huolehtiakseen EKP kerää kansallisten keskuspankkien avustuksella tarvittavat tilastotiedot. Sekä EKP:n oikeudellisessa toimeksiannossa että erityisissä lakisääteisissä vaatimuksissa taataan mahdollisuus siihen, että EKP voi toteuttaa sääntelyä koskevia aloitteita tietyillä aloilla, joita ovat esimerkiksi luottotilastot ja maksujärjestelmät.

Eurojärjestelmän keskuspankeilla on oltava tehtäviensä hoitamiseksi pääsy korkealaatuiseen tietoon, joka koskee euroalueen taloutta ja rahoitusmarkkinoita. Yhdistelmätiedoista ei kuitenkaan aina saa tarkkaa käsitystä taustalla olevista kehityssuunnista, koska niissä esitetään keskimääräiset heterogeeniset, joskin mahdollisesti informatiiviset, maakohtaiset, alakohtaiset ja/tai yritystason suuntaukset. Tästä syystä kokonaiskuva saattaa toisinaan olla harhaanjohtava ja vaikuttaa väärin perustein päätöksentekoprosessiin. Tämä näkökohta on tullut entistä selvemmin ilmi maailmanlaajuisen kriisin puhjettua; kriisi osoitti, että eurojärjestelmän talous- ja rahapoliittisissa analyyseissa saattaa olla erittäin hyödyllistä ottaa yksityiskohdat huomioon niin rahapoliittiseen päätöksentekoon kuin valvontaan liittyvissä tarkoituksissa.

AnaCredit-tietokantaa koskevan aloitteen yhteydessä käsitellään erittäin yksityiskohtaisia luottotietoja, joiden perusteella saa hyvän käsityksen euroalueen talouksien ja rahoitusmarkkinoiden monimutkaisuudesta ja keskinäisestä riippuvuudesta ja joiden pohjalta voitaisiin tehdä tulevaisuudessa tietoisempia ja vaikuttavia toimintapolitiikkaa koskevia päätöksiä.

Näissä tilastoaloitteissa on otettava kaikilta osin huomioon sekä EU:n lainsäädäntö että tietojen antajiin kohdistuva rasite. Ensin mainitusta voidaan todeta, että EKP:n ja Eurostatin on tehtävä tiivistä ja jatkuvaa yhteistyötä. Yhteistyön avulla on tähän mennessä helpotettu tehokasta työnjakoa näiden kahden elimen välillä ja vältetty tehottomat päällekkäisyydet tai tietoaukot. Jälkimmäisen osalta katson, että EKP:n olisi jatkettava tuloksellista käytäntöään ja järjestettävä julkisia kuulemisia, jotka koskevat sen antamia EU:n tilastoja koskevia sääntöjä ja joissa markkinatoimijat ja muut sidosryhmät saavat tilaisuuden esittää näkemyksiään.

Lopuksi, ja kuten olen jo aikaisemmissa vastauksissa maininnut, perussopimuksessa annetaan EKP:lle ja eurojärjestelmälle myös maksujärjestelmiä koskeva selkeä valtuutus. Näin on mahdollista toteuttaa maksujärjestelmiä koskevia sääntelyaloitteita ja toimia muutosta edistävänä voimana. Yhtenä tavoitteena on jatkaa yhteensovitettujen normien, sääntöjen ja prosessien kehittämistä. Tästä syystä EKP tutkii parhaillaan EDDI (European Distribution of Debt Instruments) -hankkeen välityksellä mahdollisuutta tukea euromääräisten velkainstrumenttien yhteensovitettua liikkeeseenlaskua ja jakamista EU:ssa. EKP aloitti 22. toukokuuta 2019 markkinakartoituksen, jonka yhteydessä se kehotti välittäjiä ja muita sidosryhmiä antamaan palautetta hankkeesta ja erityisesti siitä, millaisessa roolissa eurojärjestelmä voisi siinä toimia. EKP:n jatkotoimia määritettäessä on todellakin tärkeää, että EKP ottaa toimeksiantonsa mukaisesti asianmukaisesti huomioon markkinakartoituksesta saadun palautteen sen arvioimiseksi, onko hanke – ja missä määrin – yksityisen sektorin intressien mukainen.

 

 


ASIAN KÄSITTELY ASIASTA VASTAAVASSA VALIOKUNNASSA

Otsikko

Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenen nimittäminen

Viiteasiakirjat

12451/2019 – C9-0149/2019 – 2019/0817(NLE)

Kuuleminen / hyväksyntäpyyntö (pvä)

17.10.2019

 

 

 

Asiasta vastaava valiokunta

 Ilmoitettu istunnossa (pvä)

ECON

24.10.2019

 

 

 

Esittelijä(t)

 Nimitetty (pvä)

Irene Tinagli

16.10.2019

 

 

 

Valiokuntakäsittely

3.12.2019

 

 

 

Hyväksytty (pvä)

3.12.2019

 

 

 

Lopullisen äänestyksen tulos

+:

–:

0:

51

5

1

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet

Gunnar Beck, Marek Belka, Stefan Berger, Gilles Boyer, Cristian-Silviu Buşoi, Derk Jan Eppink, Engin Eroglu, Markus Ferber, Jonás Fernández, Raffaele Fitto, Frances Fitzgerald, Luis Garicano, Valentino Grant, José Gusmão, Danuta Maria Hübner, Stasys Jakeliūnas, Othmar Karas, Billy Kelleher, Ondřej Kovařík, Philippe Lamberts, Aušra Maldeikienė, Jörg Meuthen, Csaba Molnár, Luděk Niedermayer, Dimitrios Papadimoulis, Piernicola Pedicini, Lídia Pereira, Jake Pugh, Evelyn Regner, Antonio Maria Rinaldi, Robert Rowland, Martin Schirdewan, Pedro Silva Pereira, Paul Tang, Irene Tinagli, Inese Vaidere, Johan Van Overtveldt, Stéphanie Yon-Courtin, Marco Zanni

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet

Carmen Avram, Gabriele Bischoff, Damien Carême, Fabio Massimo Castaldo, Richard Corbett, Eugen Jurzyca, Pedro Marques, Fulvio Martusciello, Ville Niinistö, Stéphane Séjourné, Monica Semedo, Antonio Tajani, Julie Ward

Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (209 art. 7 kohta)

Rosa D’Amato, Anna Deparnay-Grunenberg, Agnès Evren, Dino Giarrusso, Enikő Győri

Jätetty käsiteltäväksi (pvä)

9.12.2019

 

 

[1] EUVL C ... / Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

[2] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0211.

[3] TIPS-järjestelmän (Target Instant Payment Settlement, TARGET-pikamaksupalvelu) avulla maksupalveluntarjoajat voivat tarjota euroalueella reaaliaikaisia varainsiirtoja kaikkina vuorokauden aikoina. Italian keskuspankki hallinnoi TARGET2 ja TARGET2-Securities -järjestelmiä yhdessä Bundesbankin, Ranskan keskuspankin ja Espanjan keskuspankin kanssa.

[4] Italian rahanpesun selvittelykeskus on osa Italian keskuspankkia.

Päivitetty viimeksi: 16. joulukuuta 2019Oikeudellinen huomautus