Menettely : 2014/2918(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0350/2014

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0350/2014

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 17/12/2014 - 10.21
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2014)0102

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 124kWORD 57k
10.12.2014
PE545.598v01-00
 
B8-0350/2014/rev1

suullisesti vastattavien kysymysten B8‑0044/2014 ja B8‑0045/2014 johdosta

työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti


EU:n sisäisen turvallisuuden strategian uudistamisesta (2014/2918(RSP))


Claude Moraes kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta
TARKISTUKSET

Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n sisäisen turvallisuuden strategian uudistamisesta (2014/2918(RSP))  
B8‑0350/2014/rev1

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 6, 7 ja 21 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4, 16, 20, 67, 68, 70, 71, 72, 75, 82, 83, 84, 85, 86, 87 ja 88 artiklan,

–       ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 6–8 artiklan, 10 artiklan 1 kohdan sekä 11, 12, 21, 47–50, 52 ja 53 artiklan,

–       ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Viimeinen kertomus vuosien 2010–2014 sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta” (COM(2014) 20),

–       ottaa huomioon EU:n terrorismitilannetta ja -suuntauksia vuonna 2014 käsittelevän Europolin raportin (Terrorism Situation and Trend Report – TE-SAT),

–       ottaa huomioon Europolin vuonna 2014 tekemän internetissä harjoitettavaa järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan uhkakuva-arvion (Internet Organised Crime Threat Assessment, iOCTA),

–       ottaa huomioon Europolin vuonna 2013 tekemän vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan uhkakuva-arvion (Serious and Organised Crime Threat Assessment, SOCTA),

–       ottaa huomioon 29 artiklan mukaisen tietosuojaryhmän lausunnon 01/2014 välttämättömyys- ja suhteellisuuskäsitteiden soveltamisesta sekä tietosuojasta lainvalvonta-alalla,

–       ottaa huomioon 24. syysluuta 2014 hyväksytyn YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman terroritekojen aiheuttamista uhista kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle (päätöslauselma 2178 (2014)),

–       ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Tukholman ohjelman väliarvioinnista(1),

–       ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa(2),

–       ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2012)(3),

–       ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman toisesta kertomuksesta EU:n sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta(4),

–       ottaa huomioon neuvoston 25. helmikuuta 2010 hyväksymän EU:n sisäisen turvallisuuden strategian,

–       ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt sisäisen turvallisuuden strategian uudistamista koskevat kysymykset (O-000089/2014 – B8-0044/2014 ja O-000090/2014 – B8-0045/2014),

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.     toteaa, että Lissabonin sopimuksella on luotu perusta oikeusvaltioperiaatteeseen, perusoikeuksien kunnioittamiseen ja solidaarisuuteen sekä EU:n ja jäsenvaltioiden tason demokraattiseen valvontaan ja samalla toissijaisuusperiaatteen noudattamiseen perustuvan EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisen turvallisuuspolitiikan laatimiselle; toteaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä parlamentille myönnettiin turvallisuuspolitiikan alalla täydet valtuudet demokraattisen valvonnan varmistamiseksi ja että näin ollen se on oikeutettu osallistumaan aktiivisesti tämän alan painopisteiden määrittämiseen ja toimimaan yhteistyössä kaikkien merkittävien toimijoiden kanssa sekä kansallisella että EU:n tasolla, jotta voidaan saavuttaa kattava, kohdennettu ja tehokas EU:n turvallisuuspolitiikka;

B.     panee merkille, että Euroopan turvallisuustilanne on muuttunut ratkaisevasti viime vuosina, mikä johtuu uusista konflikteista ja poliittisista mullistuksista EU:n välittömässä läheisyydessä, uusien tekniikoiden nopeasta kehittymisestä sekä radikalisoitumisen yleistymisestä, joka johtaa väkivaltaan ja terrorismiin; toteaa, että monet nykypäivän turvallisuushaasteista ovat luonteeltaan rajat ylittäviä ja monialaisia, minkä vuoksi yksittäisillä jäsenvaltioilla ei ole valmiuksia vastata niihin tehokkaasti, ja katsoo, että haasteisiin vastaaminen edellyttää yhteistä eurooppalaista linjaa;

C.     katsoo, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteisenä velvollisuutena on taata EU:n kansalaisten turvallisuus ja vapaus; toteaa, että rauha, turvallisuus ja oikeudenmukaisuus ovat tavoitteita, joihin on pyrittävä rinnatusten, ja katsoo, että rauhan ja oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi turvallisuustoimenpiteiden olisi perustuttava aina näyttöön ja niiden olisi oltava tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisia, minkä lisäksi niissä olisi kunnioitettava perusoikeuksia ja noudatettava asianmukaista valvontaa ja vastuullisuutta;

D.     korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä rikoksen uhrien tukemiseen ja suojelemiseen EU:n laajuisesti;

E.     korostaa, että vuosia 2010–2014 koskevan sisäisen turvallisuuden strategian voimassaolo on päättymässä ja uusi strategia vuosiksi 2015–2019 on valmisteilla;

1.      pitää myönteisenä seuraavat neljä vuotta kattavan sisäisen turvallisuuden uuden strategian valmistelua; toteaa, että voimassa olevan sisäisen turvallisuuden strategian käyttöön ottamisen jälkeen on ilmennyt uusia turvallisuusuhkia ja jotkut uhkatekijät edellyttävät uudenlaisia toimenpiteitä; muistuttaa myös, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä Euroopan unionin perusoikeuskirja sisällytettiin unionin lainsäädäntöön; pitää sen vuoksi tarpeellisena arvioida nykyistä sisäisen turvallisuuden strategiaa perinpohjaisesti uudelleen ja saattaa se ajan tasalle parannusten kera;

2.      katsoo, että tehokkaan sisäisen turvallisuuden strategian edellytyksenä on reagointia vaativien turvallisuusuhkien perinpohjainen analysointi, joka Europolin on tehtävä tiiviissä yhteistyössä muiden asiaankuuluvien unionin elinten sekä jäsenvaltioiden kanssa;

3.      pitää valitettavana, että komission tiedonantoon ei ole sisällytetty arviota käytössä olevista välineistä eikä vastaavaa arviota jäljellä olevista puutteista; kehottaa komissiota laatimaan kiireesti tällaisen tilannekatsauksen ja keskittämään toimensa voimassa olevan lainsäädännön ja käytössä olevien välineiden asianmukaiseen täytäntöönpanoon ja tehokkaampaan hyödyntämiseen ennen kuin se ehdottaa uusien luomista; kehottaa erityisesti neuvostoa yhteistyössä komission kanssa arvioimaan kattavasti ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa hyväksyttyjen sisäisen turvallisuuden alan toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja hyödyntämään arvioinnissa SEUT-sopimuksen 70 artiklassa tarkoitettua menettelyä;

4.      huomauttaa, että sisäisen turvallisuuden uuden strategian olisi oltava tulevaisuuteen suuntautunut, strateginen ja mukautettavissa muuttuviin tilanteisiin; katsoo, että strategiassa olisi keskityttävä nykyisten uhkien lisäksi myös uusiin turvallisuusuhkiin ja noudatettava yhtenäistä, kattavaa ja kokonaisvaltaista toimintatapaa, jota sovelletaan verkkoturvallisuuden, ihmiskaupan ja terrorismin torjunnan kaltaisiin painopistealoihin sekä järjestäytyneen rikollisuuden, rahanpesun ja korruption kaltaisiin toisiinsa kytkeytyviin ongelmiin;

5.      panee huolestuneena merkille, että konfliktialueille lähtee entistä enemmän terroristijärjestöihin pyrkiviä unionin kansalaisia, jotka tämän jälkeen palaavat EU:n alueelle, mikä aiheuttaa uudenlaisia uhkia EU:n sisäiselle turvallisuudelle; pyrkii puuttumaan tähän huolestuttavaan suuntaukseen monialaisella toimintatavalla, muun muassa i) puuttumalla kokonaisvaltaisesti ongelman taustalla oleviin syihin, kuten radikalisoitumiseen, suvaitsemattomuuteen ja syrjintään, edistämällä poliittista ja uskonnollista suvaitsevaisuutta, lisäämällä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta ja helpottamalla uudelleensopeutumista yhteiskuntaan ii) analysoimalla ja ryhtymällä vastatoimiin torjuakseen yllyttämistä terroritekoihin, joiden taustalla on radikalisoituminen ja terroristijärjestöihin liittymiseen tähtäävät lähdöt iii) ehkäisemällä ja estämällä värväytymistä ja osallistumista konflikteihin, myös vierastaistelijoiden konfliktialueille suuntautuvia matkoja, asianmukaista lainsäädäntökehystä noudattaen iv) lakkauttamalla terroristijärjestöille ja niihin pyrkiville suunnatun taloudellisen tuen ja v) huolehtimalla tarvittaessa syytteeseen asettamisesta;

6.      huomauttaa, että turvallisuusuhat ovat muuttuneet entistä monimuotoisemmiksi, kansainvälisemmiksi, moninaisemmiksi ja epäsuhtaisemmiksi, minkä vuoksi on tehtävä yhteistyötä rajojen ylitse ja virastojen kesken; kehottaa jäsenvaltioita tekemään tehokkaampaa operatiivista yhteistyötä hyödyntämällä enemmän nykyisiä arvokkaita välineitä, kuten yhteisiä tutkintaryhmiä, ja vaihtamalla nopeammin ja tehokkaammin asiaa koskevia tietoja soveltaen asianmukaisia tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa koskevia suojatoimia; korostaa tässä yhteydessä, että ehdotetun tietosuojadirektiivin hyväksyminen on erittäin tärkeää, sillä sen avulla voidaan laatia kattava lainsäädäntökehys lainvalvonnan alan tietojen vaihtoon; toteaa, että tarvitaan lisää luottamuksen rakentamiseen tähtääviä toimia, joiden avulla voidaan edistää jäsenvaltioiden operatiivista yhteistyötä; kannattaa siksi kansallisille toimijoille suunnattujen eurooppalaisten koulutus- ja vaihto-ohjelmien vahvistamista, sillä niiden avulla voidaan edistää entistä paremmin eurooppalaista lainvalvontakulttuuria;

7.      muistuttaa Eurooppa-neuvostoa SEUT-sopimuksen 222 artiklasta johtuvasta velvoitteesta arvioida säännöllisesti unioniin kohdistuvia uhkia ja pyytää, että komissio esittää konkreettisia ehdotuksia siitä, miten tämä velvoite voidaan täyttää parhaiten siten, että nykyinen hajanainen ja kapea-alainen keskitetty uhkien ja riskien arviointi saataisiin koottua yhteen unionin tasolla ja kansallisella tasolla;

8.      kehottaa siksi pyrkimään sopivaan tasapainoon ennaltaehkäisyn ja rangaistustoimien välillä vapauden, turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden säilyttämiseksi; korostaa, että turvallisuustoimissa olisi aina pyrittävä siihen, että noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta ja kunnioitetaan perusoikeuksia; kehottaa siksi komissiota ottamaan sisäisen turvallisuuden uutta strategiaa laatiessaan ja toteuttaessaan asianmukaisesti huomioon tietojen säilyttämisestä annettua direktiiviä koskevan unionin tuomioistuimen hiljattaisen päätöksen, jossa vaaditaan, että kaikkien välineiden on oltava suhteellisuus-, tarpeellisuus- ja laillisuusperiaatteiden mukaisia ja niihin on sisällytettävä vastuuvelvollisuutta ja oikeussuojakeinoja koskevat asianmukaiset suojatoimet;

9.      pitää valitettavana, ettei sisäisen turvallisuuden strategiassa ole vieläkään asianmukaista ”oikeudellista ulottuvuutta”; muistuttaa, että Tukholman ohjelman mukaisesti keskinäistä luottamusta on vahvistettava kehittämällä asteittain oikeusjärjestelmien ja -perinteiden monimuotoisuuteen perustuvaa eurooppalaista oikeuskulttuuria, mihin on pyrittävä tätä alaa koskevan eurooppalaisen yhteistyön ja lainsäädännön avulla ja erityisesti kehittämällä rikosasioita koskevaa oikeudellista yhteistyötä;

10.    toteaa, että sisäisen turvallisuuden uuden strategian asianmukainen täytäntöönpano on erittäin tärkeää, minkä lisäksi EU:n ja kansallisen tason tehtävät on erotettava selkeästi toisistaan; toteaa, että sekä Euroopan parlamentin että kansallisten parlamenttien on oltava mukana tässä valvontaprosessissa; aikoo näin ollen seurata säännöllisesti tiiviissä yhteistyössä kansallisten parlamenttien kanssa sisäisen turvallisuuden strategian asianmukaista toteuttamista;

11.    korostaa, että sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyvien näkökohtien on oltava keskenään johdonmukaisia; katsoo, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja oikeus- ja sisäasioiden välineiden, myös tietojenvaihdon ja kolmansien maiden kanssa tehtävän oikeudellisen yhteistyön ja poliisiyhteistyön, keskinäiset synergiat olisi maksimoitava, erityisesti hyödyntämällä keskinäistä oikeusapua koskevia sopimuksia, siten, että noudatetaan kaikilta osin SEU-sopimuksen 2, 3 ja 6 artiklassa määrättyjä periaatteita; korostaa tässä yhteydessä, että kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden, myös EU:n terrorismintorjunnan koordinaattorin ja EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin, olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä sisäisten ja ulkoisten näkökulmien yhdistämisessä;

12.    painottaa, että on huolehdittava asianmukaisesta rahoituksesta, jotta sisäisen turvallisuuden uudessa strategiassa vahvistetut toimet voidaan panna asianmukaisesti täytäntöön, ja varmistettava, että EU:n virastoilla, kuten Europolilla ja Eurojustilla, on riittävät välineet ja henkilöstö niille määrättyjen tehtävien täyttämiseksi; toteaa tässä yhteydessä, että tutkimuksella ja innovoinnilla voi olla tärkeä merkitys terrorismin sekä vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumisessa;

13.    toteaa, että käytännössä sisäisen turvallisuuden strategia vaikuttaa myös unionin virastojen operaatioiden priorisoimiseen ja unionin rahoitukseen oikeus- ja sisäasioiden alalla, jolla parlamentti on lainsäädäntövallan käyttäjä; vaatii, että ennen uuden strategian hyväksymistä neuvosto ottaa asianmukaisella tavalla huomioon parlamentin panoksen sisäisen turvallisuuden uuden strategian laatimisessa;

14.    aikoo käsitellä yksityiskohtaisemmin sisäisen turvallisuuden alan ensisijaisia tavoitteita ja toimia koskevaa kantaansa myös sisäisen turvallisuuden uutta strategiaa koskevan komission tulevan tiedonannon pohjalta ja aloittaa tätä asiaa käsittelevän tuloksiin tähtäävän vuoropuhelun neuvoston ja komission kanssa Lissabonin sopimuksen hengessä;

15.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

 

(1)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0276.

(2)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0230.

(3)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0173.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0384.

Oikeudellinen huomautus