Päätöslauselmaesitys - B8-0100/2015Päätöslauselmaesitys
B8-0100/2015
Euroopan parlamentti

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS terrorismin vastaisista toimista

4.2.2015 - (2015/2530(RSP))

komission julkilausuman johdosta
työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Judith Sargentini, Jan Philipp Albrecht, Eva Joly, Ulrike Lunacek, Jean Lambert Verts/ALE-ryhmän puolesta

Menettely : 2015/2530(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
B8-0100/2015
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
B8-0100/2015
Keskustelut :
Äänestykset :
Hyväksytyt tekstit :

B8‑0100/2015

Euroopan parlamentin päätöslauselma terrorismin vastaisista toimista

(2015/2530(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon perusoikeuskirjan, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3 ja 6 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) asiaankuuluvat artiklat,

–       ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n terrorisminvastaisesta politiikasta: tärkeimmät saavutukset ja tulevaisuuden haasteet[1],

–       ottaa huomioon 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen[2],

–       ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2012),

–       ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa[3],

–       ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun direktiivin 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta,

–       ottaa huomioon 17. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategian uudistamisesta[4],

–       ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”EU:n oikeusalan tulostaulu” (COM(2013)0160),

–       ottaa huomioon 3. helmikuuta 2014 annetun komission kertomuksen EU:n korruptiontorjunnasta (COM(2014)0038),

–       ottaa huomioon 19. tammikuuta 2015 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät terrorismin torjumisesta ja erityisesti ulkoasiainneuvoston päätöksen lisätä tietojenvaihtoa kumppanimaiden kanssa ja edistää arabimaiden ja Välimeren maiden kanssa tehtävän yhteistyön tiivistämistä myös laatimalla yhteisymmärryspöytäkirja Arabiliiton kanssa,

–       ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen ja toimintasuunnitelman,

–       ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2014 annetun unionin tuomioistuimen tuomion yhdistetyissä asioissa C-293/12 ja C-594/12 (Digital Rights Ireland ja Seitlinger ym.) sekä parlamentin oikeudellisen yksikön lausunnon kyseisen tuomion tulkinnasta,

 

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.     toteaa, että perusoikeuksien kunnioittaminen on keskeinen tekijä terrorisminvastaisen toiminnan onnistumisessa;

B.     toteaa, että EU:ssa 9. syyskuuta 2011 jälkeen tehdyt vakavat terrori-iskut, joista viimeisin tehtiin tammikuussa 2015, ovat horjuttaneet merkittävästi EU:n kansalaisten ja asukkaiden turvallisuuden tunnetta;

C.     toteaa, että vuoden 2001 syyskuun 9. päivän jälkeen EU on ottanut käyttöön seuraavat 239 terrorisminvastaista toimenpidettä: 26 toimintasuunnitelmaa ja strategia-asiakirjaa, 25 asetusta, 15 direktiiviä, 11 puitepäätöstä, 25 päätöstä, yhden yhteisen toimenpiteen, 3 yhteistä kantaa, 4 päätöslauselmaa, 111 neuvoston päätelmää ja 8 kansainvälistä sopimusta[5];

D.     toteaa, että näiden toimenpiteiden asianmukainen ja järjestelmällinen arviointi on pitkälti vielä tekemättä;

 

E.     toteaa, että viime aikoina rasismi ja muukalaisviha ovat lisääntyneet hälyttävästi samoin kuin antisemitismi, mustalaisviha ja islamofobia;

F.     katsoo, että käsitteelle ”profilointi” tarvitaan pikaisesti yhtenäinen oikeudellinen määritelmä ja että määritelmän on perustuttava asianmukaisiin perusoikeuksiin ja tietosuojasääntöihin, jotta voidaan vähentää epätietoisuutta siitä, mikä toiminta on kiellettyä ja mikä ei;

G.     toteaa, että oikeuslaitoksen toimivuutta tarkastelevan Euroopan neuvoston pysyvän komitean (CEPEJ) julkistamien tietojen mukaan jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja sen suhteen, kuinka paljon ne ovat investoineet rikosoikeusjärjestelmiinsä[6];

1.      ilmaisee syvän osanottonsa äskettäin Pariisissa ja muualla maailmassa tehtyjen terrori‑iskujen uhreille ja heidän perheilleen;

2.      korostaa, että terrorismin torjumisen on sisällettävä keskeisenä ulottuvuutena uhrien ja heidän perheidensä suojelua ja tukemista koskevia toimenpiteitä; pyytää sen vuoksi kaikkia jäsenvaltioita panemaan täytäntöön rikoksen uhrien oikeuksia sekä tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista 25. lokakuuta 2012 annetun direktiivin 2012/29/EU;

3.      vahvistaa sitoutuneensa tukemaan ilmaisunvapautta, perusoikeuksia, demokratiaa, suvaitsevaisuutta ja oikeusvaltioperiaatetta;

4.      korostaa, että tarvitaan kokonaisvaltaista radikalisoitumisen ja terrorismin vastaista lähestymistapaa, jossa keskitytään sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, rikollisuuden ehkäisyn, kohdennetun poliisitoiminnan ja turvatoimien vahvistamiseen ihmisten eikä koneiden määrittämän yksittäisen epäilyn tai konkreettisen uhan perusteella; korostaa lisäksi tarvetta tiukentaa aseiden hankkimista ja hallussapitoa koskevia sääntöjä, vientisääntöjä ja laittoman asekaupan torjuntaa; vaatii lisäksi, että opettajille, sosiaalityöntekijöille, psykologeille, paikallisille poliisivirkailijoille, tutkijoille, syyttäjille, tuomareille ja vankilahenkilöstölle myönnetään asianmukaiset resurssit ja luovutaan säästötoimenpiteistä, jotka ovat vakavasti vääristäneet eurooppalaisten yhteiskuntien rakennetta;

5.      korostaa, että me emme saa heikentää vapauksia, joita pyrimme puolustamaan terrorismin torjunnassa, ottamalla käyttöön lähinnä symbolisia pakkotoimenpiteitä, laajamittaista valvontaa koskevia toimenpiteitä ja rajavalvontatoimenpiteitä, jotka johtavat sellaiseen Euroopan unioniin, jossa kaikkia epäillään, kukaan ei ole vapaa ja vapaan liikkuvuuden periaate kumotaan; varoittaa lisäksi profiloinnin leimaavasta vaikutuksesta yhteiskunnan yksilöihin, joiden kanssa suhteita pyritään parantamaan;

6.      korostaa, että Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä kumppanimaiden on perustettava kansainvälisen terrorismin torjumista koskevat strategiansa oikeusvaltion periaatteelle ja perusoikeuksien kunnioittamiselle; korostaa lisäksi, että kansainvälisen terrorismin torjuntaa koskevat unionin ulkoiset toimet olisi ensisijaisesti kohdistettava ennaltaehkäisyyn;

7.      huomauttaa, että aiempien terrori-iskujen tekijöiden lailla Pariisin hyökkäyksiin syyllistyneet olivat jo tuttuja turvallisuusviranomaisille ja he olivat jo tutkinnan ja valvonnan kohteina; on huolestunut siitä, missä määrin näitä henkilöitä koskevia tietoja olisi voitu vaihtaa kyseisten viranomaisten kesken ja tarvittaessa muiden jäsenvaltioiden kollegojen kanssa käyttämällä tehokkaasti EU:n tietokantoja ja toimimalla yhteistyössä EU:n virastojen kanssa;

8.      kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan laajamittaisen arvion EU:n terrorisminvastaisista toimista ja niihin liittyvistä toimenpiteistä ja etenkin siitä, miten niistä on säädetty jäsenvaltioiden lainsäädännössä ja miten niitä sovelletaan käytännössä, sekä siitä, missä määrin jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä EU:n erillisvirastojen – erityisesti Europolin ja Eurojustin – kanssa tällä alalla; kehottaa komissiota ja neuvostoa myös laatimaan SEUT-sopimuksen 70 artiklassa määrättyä menettelyä soveltaen arvion jäljellä olevista puutteista ja siitä, ovatko toimenpiteet EU:n perusoikeuksia koskevien velvoitteiden mukaisia; edellyttää, että EU:n terrorisminvastaisten toimenpiteiden ulkoinen ulottuvuus on sisällytettävä myös tähän arviointiin, joka on julkaistava yhdessä Euroopan turvallisuusohjelman kanssa toukokuussa 2015;

9.      korostaa, että terrorisminvastaisia toimenpiteitä on valvottava demokraattisesti ja oikeudellisesti; korostaa, että toimet, jotka jälkikäteen tarkasteltuina ovat osoittautuneet terrorismin torjunnassa tarpeettomiksi, tehottomiksi ja kohtuuttomiksi, on peruutettava ja perusoikeuksien rikkomukset tutkittava ja korjattava, ja katsoo, että on kehitettävä uusia demokraattisen valvonnan muotoja, jotka perustuvat Lissabonin sopimuksen mukaisesti Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille annettuihin toimivaltuuksiin; vaatii, että kyseisiin toimiin ja sopimuksiin sisällytetään raukeamislauseke tai säännöllistä uudelleenhyväksymistä koskeva lauseke; ei hyväksy sitä, että kansallista turvallisuutta käytetään tekosyynä perusoikeuksien kuten asiakkaan ja asianajajan välisen luottamuksellisuuden heikentämiselle; kehottaa pikaisesti selventämään kansallisen turvallisuuden käsitettä unionin lainsäädännön puitteissa;

Kattava suhtautumistapa radikalisoitumisen ja terrorismin torjuntaan

10.    korostaa, että talous-, koulutus- ja sosiaalipolitiikan keinoin on mahdollista pyrkiä torjumaan syrjäytymistä ja nopeiden sosioekonomisten muutosten vaikutuksia, jotka johtavat sellaisiin vääryyksiin ja turhautuneisuuteen, joita väkivaltaisten ääriliikkeiden edustajat voivat mahdollisesti käyttää hyväksi; kehottaa sen vuoksi parantamaan politiikkatoimilla olennaisesti taloudellista ja sosiaalista osallisuutta, vuoropuhelua, osallistumista, tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä eri kulttuurien ja uskontojen välillä;

11.    kehottaa jäsenvaltioita investoimaan ihmisarvon kunnioittamista, yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistämistä, kaikentyyppisen syrjinnän torjumista ja varhaisessa iässä tapahtuvan integroitumisen edistämistä koskeviin koulutusohjelmiin; painottaa, että järjestelmien on sisällettävä myös opettajien kouluttamista sosiaalisissa ja monimuotoisuutta koskevissa kysymyksissä;

12.    varoittaa, että köyhyydestä ja työttömyydestä johtuva näköalattomuus, joka estää täysimääräisen osallistumisen yhteiskuntaan, voi johtaa voimattomuuden tunteeseen ja jopa kääntyä tuhoisaksi itseään ruokkivaksi ja koko yhteiskuntaa vastaan hyökkääväksi äärikäyttäytymiseksi; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan köyhyyden poistamiseksi, työmahdollisuuksien tarjoamiseksi ja yksittäisten henkilöiden ja yhteisöjen aseman vahvistamiseksi ja heille osoitettavan kunnioituksen lisäämiseksi;

13.    korostaa, että syrjintä ja vihapuhe voivat johtaa joissakin tapauksissa radikalisoitumisen ja väkivaltaisten käyttäytymismallien lisääntymiseen; korostaa, että tasa-arvon ja syrjinnän kieltävien normien on oltava ensisijainen vastaus, jota täydennetään erityisillä toimintastrategioilla, joilla puututaan kaikkiin syrjinnän muotoihin;

14.    on huolissaan syyskuun 11. päivän jälkeisistä muslimiyhteisöihin kohdistuvista suhteettomista vaikutuksista ja erityisesti rodullisen profiloinnin käytöstä;

15.    korostaa, että yksittäisissä jäsenvaltioissa on olennaisen tärkeää käynnistää ja lujittaa yhteistyötä asiaan liittyvien yhteisöjen kanssa yhtä lailla erityisten riskien todentamiseksi kuin osana yleisiä strategioita radikalisoitumisen torjumiseksi; ilmaisee tukensa ohjelmille, joilla annetaan etnisille ja uskonnollisille vähemmistöille ja syrjäytyneille väestöryhmille mahdollisuus vaikuttaa yhteisöjensä sosiaalisen ja taloudellisen aseman parantamiseen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä niin paikallisella kuin alueellisellakin tasolla; huomauttaa tässä yhteydessä, että radikalisoituminen ei rajoitu EU:ssa vain tiettyihin etnisiin tai uskonnollisiin ryhmiin;

16.    korostaa, että seuraavat asianmukaiset lainvalvontatoimenpiteet ovat jo käytössä jokaisessa EU:n jäsenvaltiossa:

–  matkustajien passitietoja verrataan tietokantoihin, joihin on kerätty tietoja tunnetuista rikollisista ja henkilöistä, joiden pääsy maahan on kielletty (ennalta annettavat matkustajatiedot, APIS-järjestelmä)

–  lainvalvontaviranomaiset pääsevät käsiksi epäiltyjen tai jopa epäiltyjen ryhmän puhelin- ja matkustajatietoihin tapauksissa, joissa epäillyt on liitetty konkreettiseen uhkaan, ja

–  Schengenin tietojärjestelmä mahdollistaa henkilöiden huomaamattoman tarkkailun ja heidän nopean kiinniottamisensa ja maasta luovuttamisen, mikäli he muodostavat uhan turvallisuudelle, aikovat tehdä rikoksen tai mikäli heitä epäillään rikoksesta;

katsoo, että lainvalvontaviranomaisten on asetettava etusijalle näiden mahdollisuuksien käyttö ja nopeutettava yhteistyötään muun muassa perustamalla yhteisiä tutkimusryhmiä Europolin, Eurojustin ja CEPOLin kaltaisten EU:n virastojen avulla;

17.    katsoo, että laittoman asekaupan torjunnan pitäisi olla EU:n ensisijainen tavoite vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa; katsoo erityisesti, että on lisättävä yhteistyötä tietojenvaihtomekanismeissa sekä kiellettyjen aseiden jäljittämisessä ja tuhoamisessa; korostaa lisäksi, että jäsenvaltioiden olisi noudatettava tiukasti sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä hyväksyttyä yhteistä kantaa;

18.    kehottaa panemaan asianmukaisesti täytäntöön rahanpesun vastaisen säännöstön, jotta terrorismin rahoittaminen on mahdollista havaita aikaisessa vaiheessa;

19.    korostaa, että uhkan tasosta riippuen jo nyt voidaan suorittaa rajatarkastuksia, jotka kohdennetaan henkilöihin, jotka käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ylittäessään maiden rajoja tiettyinä aikoina, tietyillä reiteillä tai tietyissä rajanylityspaikoissa; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi käytettävä täysimääräisesti ja paremmin hyväksi olemassa olevaa Schengen-järjestelmää ja myönnettävä riittävät resurssit sen sijaan, että ne yrittävät palauttaa rajatarkastuksia tasolle, joka nykyisin ei ole mahdollinen;

20.    palauttaa mieliin, että huhtikuussa 2014 Euroopan unionin tuomioistuin kumosi tietojen säilyttämistä koskevan direktiivin sillä perusteella, että tietojen säilyttäminen ilman ”minkäänlaista yhteyttä säilytettäviksi säädettyjen tietojen ja yleistä turvallisuutta koskevan uhan välillä” ei ole Euroopan unionin perusoikeuskirjassa annettujen takeiden mukaista; korostaa, että tämä yhteys ei ole äärimmäisen tärkeä pelkästään tietojen säilyttämistä koskevan direktiivin kannalta, vaan myös kaikkien muiden sellaisten tietojen säilyttämisjärjestelmien kannalta, joihin liittyy epäilyksen ulkopuolella olevien henkilöiden tietojen säilyttämistä; palauttaa mieliin tuomioistuimen esittämän arvostelun siitä, että säilyttämiselle ei ole muita rajoituksia kuten se, että rajoitutaan ”säilyttämään joko tiettyyn ajanjaksoon ja/tai maantieteellisesti määriteltyyn alueeseen ja/tai sellaisten tiettyjen henkilöiden piiriin, jotka voisivat olla sekaantuneita tavalla tai toisella vakavaan rikollisuuteen, liittyviä tietoja, tai henkilöihin, joiden tietojen säilyttäminen voisi muilla perusteilla myötävaikuttaa vakavan rikollisuuden ehkäisemiseen, selvittämiseen tai syyteharkintaan, liittyviä tietoja”[7];

21.    kehottaa komissiota tarkistamaan virallisesti EU:n matkustajarekisteriehdotusta niiden kriteerien valossa, jotka tuomioistuin esitti tietojen säilyttämistä koskevassa tuomiossaan; kehottaa oikeudellista yksikköä tekemään samanlaisen tarkistuksen kuuden viikon kuluessa tämän päätöslauselman hyväksymisestä; korostaa, että EU:n matkustajarekisterijärjestelmää koskevan ehdotuksen mukaista ”yleistä valvontaohjelmaa”[8] ei voida hyväksyä ennen kuin tuomioistuin on antanut lausuntonsa matkustajarekisteritietojen siirtämisestä ja käytöstä koskevasta EU:n ja Kanadan välisestä sopimuksesta, kuten parlamentti pyysi marraskuussa 2014[9];

22.    painottaa, että toimien, joilla rajoitetaan perusoikeuksia internetissä terrorismin torjuntaa varten, on oltava välttämättömiä ja oikeasuhteisia ja aivan erityisesti niiden on perustuttava asianmukaiselle terrorismin määritelmälle, jota nyt ei ole; korostaa lisäksi, että rikollisen sisällön poistaminen olisi toteutettava oikeuden myöntämän luvan perusteella eikä internetin palveluntarjoajien harjoittaman yksityisen valvonnan avulla;

23.    kehottaa uudelleen edistämään kaikenlaisen viestinnän, myös sähköposti- ja tekstiviestien, salaamista[10]; korostaa, että salaamisen kieltäminen vaikeuttaisi viestiliikenteessä, kaupallisissa ja rahoitusalan verkoissa, valtiollisissa järjestelmissä sekä elintärkeissä infrastruktuurijärjestelmissä välitettyjen henkilötietojen suojelua;

24.    muistuttaa, että kaikessa tietojen keräämisessä ja jakamisessa, Europolin kaltaisten EU:n virastojen suorittama tietojen kerääminen ja jakaminen mukaan luettuna, on noudatettava Euroopan unionin perusoikeuskirjaa, ja että niiden on perustuttava johdonmukaiseen tietosuojakehykseen, jossa huolehditaan oikeudellisesti sitovista henkilötietojen suojaa koskevista normeista, jotka koskevat erityisesti käyttötarkoitusten rajaamista, tietojen pitämistä mahdollisimman niukkoina, saatavuutta, korjaamista, poistamista ja muutoksenhakukeinoja; vaatii hyväksymään tietosuojapaketin pikaisesti ja vaatii myös, että neuvosto hyväksyy sekä asetusta että direktiiviä koskevan yleisen lähestymistavan, jossa noudatetaan direktiivissä 95/46/EU säädettyjä vähimmäisnormeja;

25.    kehottaa jäsenvaltioita lisäämään keskinäistä oikeudellista yhteistyötään, joka perustuu käytettävissä oleviin EU:n välineisiin, kuten eurooppalaiseen rikosrekisteritietojärjestelmään (ECRIS), eurooppalaiseen pidätysmääräykseen ja eurooppalaiseen tutkintamääräykseen siten, että samanaikaisesti kunnioitetaan oikeasuhteisuuden periaatetta ja perusoikeuksia; kehottaa jäsenvaltioita myös sopimaan viipymättä ehdotetuista toimista prosessuaalisia oikeuksia koskevan etenemissuunnitelman mukaisesti ja käsittelemään seuraavaksi päätöksiä tutkintavankeudesta ja vankilaoloista;

26.    kehottaa jäsenvaltioita investoimaan rikosoikeudellisiin järjestelmiinsä, jotta varmistetaan asianmukaiset, nopeat ja ihmisoikeuksia kunnioittavat tutkinta- ja syytetoimet;

27.    muistuttaa, että rikosoikeusjärjestelmämme tarkoituksena pitäisi olla yksilöiden kuntouttaminen niin, että he eivät enää aiheuta vaaraa yhteiskunnalle siihen palatessaan; kehottaa jäsenvaltioita investoimaan tätä tarkoitusta varten tarvittaviin henkilöstöresursseihin; ilmaisee tukensa radikalisoitumisen torjuntaa koskeville aloitteille, joita on laadittu Århusin kaupungissa Tanskassa;

28.    varoittaa kiusauksesta palata aiempiin lyhytnäköisiin ja tehottomiin käytäntöihin, joissa tehdään salaisia sopimuksia autoritaaristen hallintojen kanssa turvallisuuden ja vakauden nimissä; kehottaa EU:ta tarkistamaan merkittävästi eteläisen Välimeren alueeseen kohdistuvaa strategiaansa osana meneillään olevaa Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistamista ja keskittymään tukemaan maita, jotka ovat aidosti sitoutuneet yhteisiin arvoihin ja uudistuksiin;

29.    vaatii entistä johdonmukaisempaa ulkopolitiikkaa, jolla puututaan väkivaltaisten konfliktien, ääriliikkeiden ja radikalisoitumisen perimmäisiin syihin kuten toimintakyvyttömyyteen, ja alikehittyneisyyteen ja erityisesti eriarvoisuuden kuilun laajenemiseen maailmassa;

30.    korostaa, että EU:n olisi tehostettava poliittista vuoropuhelua muslimimaailman kanssa lopettaakseen terrorismin yhdistämisen islamiin, mikä hallitsee tällä hetkellä julkista keskustelua; muistuttaa, että EU:n ulkoisessa terrorisminvastaisessa politiikassa on sovellettava rikosoikeudellista lähestymistapaa, jossa noudatetaan ehdottomasti kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja tuetaan radikalisoitumista ja väkivaltaisia ääriliikkeitä torjuvia toimia; kehottaa EU:ta pidättäytymään pakkotoimien sävyttämien suutausten tukemisesta kolmansissa maissa;

31.    korostaa, että kolmansien maiden kanssa toteutettavissa komission ja jäsenvaltioiden terrorismin torjunnan tukihankkeissa on noudatettavia ihmisoikeuksia ja soveltuvin osin kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä erityisesti asianmukaista oikeudenkäyntiä koskevien vaatimusten osalta; päättää suorittaa arvioinnin ihmisoikeuksia koskevista takeista ja ohjeistuksesta, joita EU ja sen jäsenvaltiot soveltavat terrorisminvastaisissa hankkeissa erityisesti eteläisten naapurimaiden alueella; päättää järjestää kuulemistilaisuuden terrorisminvastaisten toimien ja lainsäädännön valvonnasta Euro‑Välimeri-alueen parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa;

32.    muistuttaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, EU:n terrorismintorjunnan koordinaattoria ja jäsenvaltioita niiden sitoumuksesta varmistaa kesäkuussa 2012 hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman mukaisesti, että ihmisoikeudet otetaan esille kaikissa terrorisminvastaisissa vuoropuheluissa kolmansien maiden kanssa;

33.    muistuttaa jäsenvaltioita ja EU:n virastoja niiden perusoikeuskirjan ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisista velvoitteista sekä EU:n ulkopoliittisista tavoitteista, joiden nojalla niitä kielletään jakamasta tiedustelutietoja, jotka voivat johtaa ihmisoikeusloukkauksiin kolmansissa maissa, ja käyttämästä kidutuksen avulla EU:n ulkopuolelta saatuja tietoja;

34.    ilmaisee vastustavansa päättäväisesti miehittämättömien ilma-alusten käyttämistä terrorismista epäiltyjen henkilöiden laittomiin teloituksiin ja vaatii lisäämään miehittämättömien ilma-alusten käyttöön liittyvää avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta myös siten, että hyväksytään EU:n yhteinen kanta, jossa vahvistetaan miehittämättömien ilma-alusten käytön oikeudelliset puitteet 27. helmikuuta 2014 hyväksytyn Euroopan parlamentin päätöslauselman[11] mukaisesti;

35.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö