Menettely : 2015/2685(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0840/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0840/2015

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 10/09/2015 - 8.5
CRE 10/09/2015 - 8.5
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0318

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 157kWORD 89k
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0836/2015
7.9.2015
PE565.808v01-00
 
B8-0840/2015

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti


EU:n roolista Lähi-idän rauhanprosessissa (2015/2685(RSP))


Martina Anderson, Neoklis Sylikiotis, Patrick Le Hyaric, Ángela Vallina, Sofia Sakorafa, Younous Omarjee, Marisa Matias, Tania González Peñas, Lola Sánchez Caldentey, Estefanía Torres Martínez, Pablo Iglesias, Marina Albiol Guzmán, Paloma López Bermejo, Javier Couso Permuy, Lidia Senra Rodríguez, Josu Juaristi Abaunz, Malin Björk, Stelios Kouloglou, Kostas Chrysogonos, Takis Hadjigeorgiou, Eleonora Forenza, Merja Kyllönen, Marie-Christine Vergiat, Kateřina Konečná GUE/NGL-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n roolista Lähi-idän rauhanprosessissa (2015/2685(RSP))  
B8‑0840/2015

Euroopan parlamentti, joka

–       ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Palestiinan ja Israelin konfliktista,

–       ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 29. marraskuuta 2012 tekemän päätöksen tarkkailijavaltion aseman myöntämisestä Palestiinalle,

–       ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 194 sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 242 (1967), 252 (1968), 338 (1973), 476 (1980), 478 (1980) ja 1860 (2009),

–       ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 67/19,

–       ottaa huomioon YK:n ihmisoikeussopimukset, joiden sopimusvaltioita Israel ja Palestiina ovat,

–       ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman A/HRC/29/L.35 aiheesta ”Ensuring accountability and justice for all violations of international law in the occupied Palestinian territory, including East Jerusalem” (oikeuden toteutumisen ja vastuuseen saattamisen varmistaminen kansainvälisen oikeuden loukkauksista miehitetyillä palestiinalaisalueilla, Itä-Jerusalem mukaan lukien), joka hyväksyttiin 3. heinäkuuta 2015 EU:n yksimielisellä tuella,

–       ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–       ottaa huomioon neljännen Geneven yleissopimuksen,

–       ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–       ottaa huomioon lapsen oikeuksista 20. marraskuuta 1989 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ja erityisesti sen 9 ja 37 artiklan,

–       ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, joka hyväksyttiin 10. joulukuuta 1984 YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla 39/46,

–       ottaa huomioon 13. syyskuuta 1993 tehdyn Oslon sopimuksen (periaatejulistus väliaikaisen itsehallinnon järjestämisestä),

–       ottaa huomioon Kansainvälisen tuomioistuimen 9. heinäkuuta 2004 antaman neuvoa-antavan lausunnon miehitetyille palestiinalaisalueille rakennetun muurin oikeudellisista vaikutuksista,

–       ottaa huomioon EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen ja erityisesti sen 2 artiklan,

–       ottaa huomioon 16. joulukuuta 2013, 14. toukokuuta 2012, 23. toukokuuta ja 18. heinäkuuta 2011 sekä 8. joulukuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät Lähi-idän rauhanprosessista,

–       ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2015 annetut EU:n ulkoasiainneuvoston päätelmät Lähi-idän rauhanprosessista,

–       ottaa huomioon EU:n suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämisestä,

–       ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin julkilausumat Israelin ja Palestiinan tilanteesta,

–       ottaa huomioon Ruotsin hallituksen 30. lokakuuta 2014 tekemän päätöksen Palestiinan valtion tunnustamisesta ja ottaa huomioon Vatikaanin tunnustaneen Palestiinan valtion kesäkuussa 2015,

–       ottaa huomioon 16 EU-maan ulkoasiainministerin komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle 13. huhtikuuta 2015 lähettämän kirjeen, jossa vaadittiin EU:n laajuisia suuntaviivoja siirtokuntatuotteiden asianmukaisesta merkitsemisestä,

–       ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Federica Mogherinin 7. toukokuuta 2015 antaman julkilausuman Israelin uuden hallituksen muodostamisesta sekä hänen tiedottajansa 31. heinäkuuta 2015 antaman julkilausuman Länsirannan tuhopolttoiskusta ja 29. heinäkuuta 2015 antaman julkilausuman siirtokuntien laajentamista koskevista Israelin päätöksistä,

–       ottaa huomioon 24. elokuuta 2015 annetun EU:n paikallisen julkilausuman rakennusten tuhoamisesta C-alueella ja muurin rakentamisesta Cremisanissa,

–       ottaa huomioon tammikuussa 2012 laaditun EU:n edustustojen päälliköiden raportin Itä-Jerusalemista ja heinäkuussa 2011 laaditun raportin C-alueesta ja Palestiinan valtiorakenteiden kehittämisestä sekä huhtikuussa 2011 laaditun EU:n edustustojen päälliköiden raportin siirtokuntalaisten harjoittamasta väkivallasta ja siihen liittyvän helmikuussa 2012 laaditun EU:n edustustojen päälliköiden muistion siirtokuntalaisten harjoittamasta väkivallasta,

–       ottaa huomioon EU:n suuntaviivat Israelin kesäkuusta 1967 lähtien miehittämillä alueilla sijaitsevien israelilaisten yhteisöjen ja niiden toimien kelpoisuudesta saada EU:n avustuksia ja palkintoja sekä tukea EU:n rahoitusvälineistä vuodesta 2014 lähtien,

–       ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.     toteaa, että vuoden 1967 sodasta on kulunut 48 vuotta ja Israelin miehittää edelleen Palestiinaa kansainvälisen oikeuden ja kaikkien asiaa koskevien YK:n turvallisuusneuvoston ja yleiskokouksen päätöslauselmien vastaisesti ja että Palestiinan valtiosta, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja jonka pääkaupunki on Itä-Jerusalem, ei ole vielä tullut YK:n täysjäsentä vuonna 1948 annetun YK:n päätöslauselman mukaisesti;

B.     ottaa huomioon, että YK:n yleiskokous myönsi marraskuussa 2012 palestiinalaishallinnolle tarkkailijavaltion aseman; toteaa, että oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan löytäminen israelilaisten ja palestiinalaisten sekä yleisemmin arabien ja israelilaisten välille on kansainvälisen yhteisön päämäärä ja EU:n vahvistama kanta;

C.     toteaa, että parlamentti on toistuvasti ilmaissut vahvan tukensa kahden valtion ratkaisulle, jossa Israelin valtio ja itsenäinen, demokraattinen, alueellisesti yhtenäinen ja elinkelpoinen Palestiinan valtio elävät rauhassa ja turvassa rinnakkain ja joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja Itä-Jerusalemin asemaan Palestiinan valtion pääkaupunkina;

D.     toteaa, että Oslon sopimuksesta on kulunut 20 vuotta ja palestiinalaiset eivät enää luota neuvotteluihin, koska Israel ei ole pannut sopimusta täytäntöön;

E.     toteaa, että Palestiinan valtion presidentti Mahmud Abbas on ilmoittanut aikeestaan laatia YK:n välityksellä aikataulu Israelin miehityksen lopettamiseksi palestiinalaisalueilla kolmen vuoden kuluessa; ottaa huomioon, että Arabiliitto on tukenut tätä toimintasuunnitelmaa ja vaatinut kansainvälistä konferenssia, jossa pyrittäisiin löytämään lopullinen ratkaisu arabien rauhanaloitteen pohjalta; ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto on käynnistänyt samanlaisia toimia Ranskan johdolla;

F.     toteaa, että Yhdysvaltojen johdolla toteutetut perättäiset toimet, vuoden 2014 pyrkimykset mukaan lukien, mielekkään rauhanprosessin aikaansaamiseksi Israelin ja Palestiinan välille ovat epäonnistuneet, ja katsoo, että on vain vähäiset mahdollisuudet siihen, että tällainen menettelytapa johtaisi tulokseen tulevaisuudessa;

G.     katsoo, että Israelin hallituksen toimet johtavat siihen, että mahdollisuudet sellaisen kahden valtion ratkaisun toteuttamiseen, jota on vaadittu kaikissa asiaa koskevissa YK:n päätöslauselmissa samoin kuin asiaa koskevissa EU:n neuvoston päätelmissä, murenevat entisestään ja tuhoutuvat kokonaan;

H.     panee merkille, että toukokuussa 2015 muodostetun Israelin koalitiohallituksen ensimmäiset lainsäädäntötoimet todistavat sen kiihkokansallisuudesta, myötämielisyydestä siirtokuntia kohtaan ja äärioikeistosympatioista, sillä se hyväksyi lain pakkoruokinnasta, kiristi kivien heittämisestä langetettavia rangaistuksia ja antoi ehdotuksen kuolemanrangaistuksen käytön laajentamisesta; toteaa, että valmisteilla on lakiehdotuksia, joilla pyritään rajoittamaan korkeimman oikeuden tuomiovaltaa ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden mahdollisuuksia julkiseen toimintaan; panee merkille, että Israelin hallitus on ilmoittanut satojen uusien siirtokuntien rakentamisesta Itä-Jerusalemiin ja Länsirannalle ja että se jatkaa palestiinalaisalueet Israelista erottavan muurin rakentamista, vaikka Kansainvälinen tuomioistuin totesi sen laittomaksi vuonna 2004;

I.      toteaa, että Länsirannalla ja eritoten C-alueella ja Itä-Jerusalemissa asuvan palestiinalaisväestön oikeuksia poljetaan räikeästi, sillä he joutuvat siirtokuntalaisten väkivallan kohteeksi, heidän vesivaransa ohjataan muualle, heidän vapaata liikkumistaan rajoitetaan ankarasti, heidän talojaan puretaan ja heitä häädetään kodeistaan väkipakolla; huomauttaa, että miehitetyn alueen asukkaiden pakkosiirto on vakava kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaus; toteaa, että aluesuunnittelua käytetään keinona häätää palestiinalaisia ja laajentaa laittomia siirtokuntia; toteaa, että myös sotaharjoituksia käytetään keinona pakkosiirtää satoja palestiinalaisia, etenkin Jordanjoen laaksossa; ottaa huomioon, että YK:n mukaan israelilaiset siirtokuntalaiset ovat vuoden 2015 alusta tehneet ainakin 120 hyökkäystä Itä-Jerusalemin ja Länsirannan palestiinalaisia vastaan; ottaa huomioon, että israelilaisen kansalaisjärjestön B'Tselemin mukaan Israelin turvallisuusjoukot ovat vuoden 2015 ensimmäisellä puoliskolla surmanneet ainakin 13 palestiinalaista ja palestiinalaiset ainakin kolme israelilaista siviiliä miehitetyillä palestiinalaisalueilla;

J.      panee merkille, että Israelin vankiloissa on 5 700 pidätettyä ja vangittua palestiinalaista, joista 160 on lapsia, 26 naisia ja 400 hallinnollisin perustein pidätettyä; panee merkille, että Israelin vankiloissa on 10 Palestiinan lakia säätävän neuvoston jäsentä, joista kolme on pidätettyinä hallinnollisin perustein; panee merkille, että Knesset hyväksyi 30. heinäkuuta 2015 pakkosyöttöä koskevan lain, joka mahdollistaa nälkälakossa olevien palestiinalaisvankien syöttämisen väkisin;

K.     ottaa huomioon, että israelilaisten siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia ja ovat jo monen vuoden ajan muodostaneet merkittävän esteen rauhanpyrkimyksille; toteaa, että Israelin siirtokuntatuotteita tuodaan edelleen EU:n markkinoille etuuskohtelujärjestelmän puitteissa huolimatta siitä, että nykyinen EU:n lainsäädäntö ei salli Israelin siirtokuntatuotteiden tuontia EU:n markkinoille EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen etuuskohtelujärjestelmän puitteissa;

L.     toteaa, että Palestiinan seurantaryhmän mukaan juutalaiset siirtokuntalaiset ovat tehneet vuodesta 2004 lähtien Länsirannalla yli 11 000 palestiinalaisiin kohdistunutta hyökkäystä; toteaa, että israelilaisen Yesh Din -ihmisoikeusjärjestön mukaan vain 1,9 prosenttia vuosina 2005–2014 oikeudessa käsitellyistä siirtokuntalaisten väkivaltaa koskevista tapauksista johti onnistuneeseen syytteeseenpanoon;

M.    ottaa huomioon, että kansainvälisen oikeuden nojalla jokaisella kolmannella osapuolella, jäsenvaltiot mukaan lukien, on velvollisuus olla tunnustamatta, avustamatta tai tukematta siirtokuntia sekä velvollisuus varsinaisesti vastustaa niitä;

N.     ottaa huomioon, että nykyisen varapuheenjohtajan / korkean edustajan edeltäjä sitoutui antamaan heinäkuuhun 2013 mennessä EU:n laajuiset suuntaviivat sellaisten israelilaisten tuontituotteiden merkitsemisestä, jotka on tuotettu Israelin ennen vuotta 1967 voimassa olleiden rajojen ulkopuolella; panee merkille, että huhtikuussa 2015 päivätyssä kirjeessä selvä enemmistö EU:n jäsenvaltioista ilmaisi turhautumisensa siihen, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja on toistuvasti lykännyt näiden suuntaviivojen antamista, ja kehotti tätä ryhtymään toimiin; panee merkille, että kolme EU:n jäsenvaltiota – Yhdistynyt kuningaskunta, Tanska ja Belgia – ovat antaneet omat vapaaehtoiset kansalliset suuntaviivansa;

O.     ottaa huomioon, että YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston (OCHA) mukaan elokuussa 2015 C-alueella ja Itä-Jerusalemissa tuhottiin 142 palestiinalaisten omistamaa rakennusta, joista 16 oli avunantajien rahoittamia; toteaa, että rakennusten purkamisen vuoksi jäi asunnottomaksi 201 ihmistä, joiden joukossa 121 lasta, ja purkamisesta oli muuta haittaa 426 ihmiselle, muun muassa 233 lapselle; toteaa, että tämä oli laajin näillä alueilla toteutettu purkukampanja sitten tammikuun 2013;

P.     toteaa, että Israelin Gazassa toteuttamasta sotilasoperaatiosta ”Suojaava terä”, jossa kuoli yli 2 100 palestiinalaista (joista 1 462 oli siviilejä) ja 66 israelilaista (joista viisi oli siviilejä), on kulunut vuosi eivätkä osapuolet ole noudattaneet velvollisuuttaan tutkia tarkoin väitetyt loukkaukset ja asettaa niihin syyllistyneet syytteeseen; ottaa huomioon, että tätä operaatiota käsittelevä YK:n tutkintakomissio totesi kesäkuussa 2015, että sekä Israel että Hamas olivat syyllistyneet sotarikoksiin ja että tuhot alueella olivat ennennäkemättömiä; toteaa, että Israel kieltäytyi tekemästä yhteistyötä tutkintakomission kanssa ja epäsi siltä pääsyn Gazaan;

Q.     panee merkille, että 26. elokuuta 2014 aikaansaatua tulitaukoa eikä etenkään saarron lopettamista ole pantu täytäntöön; toteaa, että yhtään 19 000 täysin tuhoutuneesta kodista ei ole tähän mennessä jälleenrakennettu, koska rakennusmateriaalien tuontia alueelle säännellään tiukasti; toteaa, että 100 000 ihmistä on joutunut siirtymään asuinalueiltaan; toteaa, että 95 prosenttia Gazan vedestä on juomakelvotonta; toteaa, että Gazan jatkuvalla saarrolla on tuhoisa vaikutus 1,8 miljoonaan siellä asuvaan ihmiseen; toteaa, että Punaisen Ristin kansainvälisen komitean mukaan Gazan saarto on kollektiivinen rangaistus, joka rikkoo selvästi kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta johtuvia Israelin velvoitteita; panee merkille, että 1. syyskuuta 2015 antamassaan raportissa YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi (UNCTAD) totesi, että saarto on johtanut Gazan kehityksen jyrkkään taantumiseen ja että Gazasta tulee vuoteen 2020 mennessä asuinkelvoton;

R.     toteaa, että YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestö (UNRWA), joka tarjoaa elintärkeitä palveluita palestiinalaispakolaisille paitsi miehitetyillä palestiinalaisalueilla myös Jordaniassa, Libanonissa ja Syyriassa, on kokenut historiansa pahimman rahoituskriisin; toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat edelleen UNRWA:n suurimpia avunantajia ja niiden osuus viraston kokonaistuesta on lähes 40 prosenttia;

S.     ottaa huomioon, että Hamasin ja Fatahin sekä Yhdysvaltojen ja EU:n kannattama kansallisen yhtenäisyyden hallitus muodostettiin huhtikuussa 2014 ja se hyväksyi kvartetin periaatteet eli väkivallattomuuden, aiemmista sopimuksista kiinnipitämisen ja Israelin tunnustamisen; toteaa, että pyrkimyksissä palestiinalaisten sovinnontekoon ei ole kuitenkaan edistytty tuntuvasti;

T.     ottaa huomioon, että Oslossa vuonna 1993 allekirjoitetun periaatejulistuksen jälkeen avunantajayhteisö on investoinut yli 23 miljardia euroa rauhaan ja kehitysapuun miehitetyillä palestiinalaisalueilla; toteaa, että palestiinalaisten eriarvoisuus sekä työttömyys- ja köyhyysaste ovat nousseet tasaisesti saman ajanjakson kuluessa;

U.     ottaa huomioon, että komission toimeksiannosta toukokuussa 2014 tehdyssä arviossa EU:n yhteistyöstä miehitettyjen palestiinalaisalueiden kanssa ja tuesta Palestiinan kansalle todettiin, että nykyisen yhteistyömallin rajat ovat tulleet vastaan, koska EU:lla ei ole sen rinnalle poliittista linjaa, jolla puututtaisiin Israelin miehitys- ja asutustoimista sekä Länsirannan ja Gazan alueen poliittisesta jakautumisesta johtuviin esteisiin;

V.     toteaa, että Jerusalemin asema on edelleen Lähi-idän rauhanprosessin keskeinen kysymys; toteaa, että EU ja kansainvälinen yhteisö eivät ole milloinkaan hyväksyneet Itä-Jerusalemin yksipuolista liittämistä Israeliin; toteaa, että Itä-Jerusalemissa elävät palestiinalaiset kärsivät edelleen siitä, ettei heillä ole varmaa ja lainmukaista asumisoikeutta, heidän maitaan takavarikoidaan ja heitä syrjitään järjestelmällisesti julkisten palveluiden saannissa samoin kuin aluesuunnittelussa ja rakentamisessa ja uskontoon liittyviin paikkoihin pääsyssä, mikä johtuu Israelin hallituksen toimista, joilla pyritään alueen demografisen rakenteen muuttamiseen;

W.    toteaa, että palestiinalaispakolaisten määrä, joka on toinen rauhanprosessin keskeisistä kysymyksistä, on tällä hetkellä UNRWA:n mukaan lähes viisi miljoonaa ja valtaosa pakolaisista on toisen tai kolmannen sukupolven pakolaisia;

X.     ottaa huomioon, että EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen 2 artiklassa todetaan selvästi, että ”osapuolten väliset suhteet ja kaikki tämän sopimuksen määräykset perustuvat kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle, mikä ohjaa heidän sisäpolitiikkaansa ja kansainvälistä politiikkaansa ja muodostaa sopimuksen olennaisen osan”;

Y.     ottaa huomioon, että kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta, myös neljättä Geneven sopimusta, sovelletaan täysimääräisesti Länsirantaan, myös Itä-Jerusalemiin ja Gazaan;

1.      vaatii Israelia lopettamaan Länsirannan, Gazan ja Itä-Jerusalemin miehityksen;

2.      korostaa, että kahden valtion ratkaisu perustuu Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1948 päätöslauselmaan ja siihen, että kansainvälinen yhteisö tunnustaa molemmat valtiot, ja kehottaa siksi kaikkia EU:n jäsenvaltioita, EU:n toimielimiä ja YK:n järjestöjä tunnustamaan YK:n marraskuussa 2012 tekemän päätöksen mukaisesti vuoden 1967 rajoihin perustuvan Palestiinan valtion, jonka pääkaupunki on Itä-Jerusalem, kuten YK:n päätöslauselmassa vahvistettiin, ja joka elää rauhassa ja turvallisesti rinnakkain Israelin valtion kanssa;

3.      korostaa, että tunnustamalla Palestiinan valtion jäsenvaltiot myötävaikuttaisivat israelilaisten ja palestiinalaisten välisten suorien rauhanneuvottelujen aloittamiseen välittömästi uudelleen, ja kehottaa EU:ta ryhtymään todelliseksi poliittiseksi toimijaksi Lähi-idän rauhanprosessissa tukemalla mielekkäitä pyrkimyksiä YK:n puitteissa sellaisen kokonaisvaltaisen ratkaisun aikaansaamiseksi, johon sisältyvät kaikki lopullista asemaa koskevat kysymykset; uskoo, että Lähi-idän rauhanprosessin edistyminen hyödyttäisi levotonta aluetta kokonaisuudessaan;

4.      muistuttaa, että EU:n ja Israelin suhteiden kehittämisen ehdottomana edellytyksenä on oltava ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittaminen, kuten assosiaatiosopimuksen 2 artiklassa määrätään;

5.      tuomitsee voimakkaasti Israelin siirtokuntien jatkuvan laajentamisen, joka on vastoin kansainvälistä oikeutta, lietsoo palestiinalaisten kaunaa ja heikentää kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuutta; kehottaa Israelin viranomaisia keskeyttämään välittömästi asutuspolitiikkansa ja muuttamaan sen suuntaa sekä lopettamaan maan takavarikoinnin alkaen kiireellisesti Betlehemin eteläpuolella sijaitsevista maista;

6.      ilmaisee vakavan huolensa siitä, että Israel hyödyntää Palestiinan luonnonvaroja, ja väestön jatkuvista pakkosiirroista etenkin C-alueella, mikä on vakava kansainvälisen oikeuden vastainen rikkomus; pitää erityisesti valitettavina israelilaisten tuomioistuinten viimeaikaisia päätöksiä, joissa hyväksytään beduiiniyhteisöjen tuhoaminen ja pakkosiirrot Länsirannalla juutalaisten siirtokuntien rakentamista varten; kehottaa Israelin viranomaisia kunnioittamaan täysin beduiinien oikeuksia ja kumoamaan välittömästi purku- ja häätömääräykset Susyan ja Abu Nwarin yhteisöissä;

7.      on täysin tyrmistynyt siirtokuntalaisten harjoittaman esteettömän väkivallan lisääntymisestä, mukaan lukien hiljattain tapahtunut 18 kuukauden ikäisen palestiinalaislapsen murha palestiinalaiseen Douman kylään 28. heinäkuuta 2015 tehdyssä tuhopolttoiskussa; pitää myönteisenä, että Israelin johto on tuominnut laajasti tämän rikoksen huolimatta siitä, että se ei tavallisesti tunnusta siirtokuntalaisten harjoittamaa yleisesti esiintyvää väkivaltaa, jota edistää vuosikymmeniä jatkunut rankaisemattomuuden ja vihan lietsonnan ilmapiiri;

8.      kehottaa lopettamaan välittömästä Gazan alueen laittoman saarron, joka on paikalliseen väestöön kohdistettu kollektiivinen rangaistus; kehottaa kaikkia osapuolia panemaan täytäntöön elokuun 2014 tulitaukosopimuksen yhteydessä sovitut ehdot; kehottaa EU:ta toteuttamaan konkreettisia toimia painostaakseen Israelia lopettamaan saarron, erityisesti asettamalla aikataulun; pitää valitettavana, että Israel rajoittaa jatkuvasti rakennusmateriaalien tuontia Gazaan; kehottaa Israelin hallitusta lopettamaan mielivaltaisen ja avoimuuden puutteen leimaaman prosessin, jonka mukaisesti se luetteloi materiaaleja kaksikäyttöisiksi, ja saattamaan kaksikäyttötuotteidensa luettelon kansainvälisten normien mukaiseksi erityisesti poistamalla siitä puutavaran, aggregaatit, terästangot ja sementin; korostaa, että miehitysvaltana Israel on neljännen Geneven sopimuksen mukaan yksin vastuussa vähimmäiselinolojen ylläpitämisestä Gazassa;

9.      kehottaa jälleen Gazan alueen pikaiseen jälleenrakentamiseen ja kunnostukseen vuoden 2014 kesän sodan jälkeen ja pitää tätä EU:n sekä kansainvälisen yhteisön humanitaarisen avun prioriteettina; antaa tunnustuksen UNRWA:n sankarilliselle työlle asiassa; kehottaa kansainvälisiä avunantajia täyttämään sitoumuksensa, jotka ne antoivat lokakuussa 2014 pidetyssä Kairon konferenssissa;

10.    kehottaa jälleen vapauttamaan kaikki palestiinalaiset poliittiset vangit ja erityisesti Palestiinan lakisäätävän neuvoston jäsenet; kehottaa kunnioittamaan täysin Israelin vankiloissa poliittista syistä pidätettyinä ja vangittuina olevien palestiinalaisten oikeuksia, syömälakossa olevat henkilöt mukaan lukien; katsoo, että Knessetin 30. heinäkuuta 2015 hyväksymä pakkosyöttölaki on kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön vastainen, ja vaatii kumoamaan sen välittömästi;

11.    katsoo, että EU:n olisi kannettava vastuunsa ja ryhdyttävä todelliseksi poliittiseksi toimijaksi ja välittäjäksi Lähi-idän rauhanprosessissa, ja pyytää, että EU

•     tuomitsee Israelin palestiinalaisiin kohdistaman kollektiivisen rankaisemisen käytännön ja kehottaa lopettamaan Israelin rankaisemattomuuden tapauksissa, joissa Israel rikkoo jatkuvasti ja räikeästi kansainvälistä ja humanitaarista oikeutta, YK:n perusoikeuskirjaa sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta

•     panee täytäntöön EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen 2 artiklan jäädyttämällä sopimuksen niin kauan kuin Israel jatkaa ihmisoikeusloukkauksia

•     kieltää aseiden viennin EU:sta Israeliin, kieltää kokonaan aseiden tuonnin Israelista EU:hun ja lopettaa välittömästi kaiken yhteistyön Israelin kanssa Euroopan puolustusviraston (EDA) puitteissa

•     ei myönnä israelilaisille toimijoille varoja Horizon 2020 -aloitteen kautta

•     vaatii Israelilta korvauksia EU:n rahoittamista hankkeista, jotka on tuhottu toistuvien hyökkäysten aikana sekä Gazassa että Länsirannalla;

•     kannattaa palestiinalaisten presidentin Mahmud Abbasin pyyntöä, että palestiinalaisalueet otettaisiin kansainväliseen suojelukseen

•     kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia panemaan täytäntöön 19. heinäkuuta 2013 annetut suuntaviivat ja vaatii kieltämään kaikkien sellaisten tuotteiden tuomisen EU:hun, jotka on tuotettu Israelin laittomissa siirtokunnissa miehitetyillä palestiinalaisalueilla;

12.    kehottaa EU:ta vastaamaan Israelin siirtokuntien jatkuvaan laajentamiseen estämällä tiukasti EU:n ja Israelin välisen sopimuksen soveltamisen miehitettyihin palestiinalaisalueisiin, lisäämällä EU:n kansalaisille ja yrityksille suunnattua tiedotusta siirtokunnista ja niiden toiminnasta ja ryhtymällä toimenpiteisiin niitä EU:n yrityksiä vastaan, jotka ovat olleet osallisina rikkomuksiin siirtokunnissa, toteuttamalla konkreettisia toimia siirtokuntalaisten suhteen ja hyväksymällä yhteydenottokieltotoimia ja viisumikiellon, jättämällä siirtokuntatuotteet EU:n sisämarkkinoiden ulkopuolelle ja jäädyttämällä EU:n ja Israelin suhteita assosiaatiosopimuksen 2 artiklan näkökulmasta;

13.    pitää myönteisenä, että EU erottaa toisistaan Israelin ja sen toimet miehitetyillä palestiinalaisalueilla ja on sitoutunut varmistamaan, että kaikissa EU:n ja Israelin välisissä sopimuksissa on määrättävä yksiselitteisesti ja nimenomaisesti, ettei niitä sovelleta Israelin vuonna 1967 miehittämiin alueisiin, kuten ulkoasiainneuvoston 20. heinäkuuta 2015 antamissa päätelmissä muistutettiin; vaatii, että israelilaiset siirtokuntatuotteet merkitään asianmukaisesti EU:n markkinoilla EU:n nykyisen lainsäädännön ja EU:n pitkäaikaisten toimintaperiaatteiden mukaisesti;

14.    on hyvin huolissaan UNRWA:n vakavasta rahoituskriisistä; vaatii lisäämään EU:n rahoitustukea UNRWA:lle ja kehottaa kaikkia muita avunantajia lisäämään tukeaan järjestölle, mutta vaatii käsittelemään myös keskeistä palestiinalaispakolaisten ongelmaa eli paluuoikeutta; antaa tunnustusta UNRWA:lle ja kiittää sen erinomaisesta panoksesta, jonka avulla on voitu käynnistää palestiinalaisten pakolaisoppilaiden kouluvuosi 2015–2016;

15.    pitää myönteisenä, että EU:n jäsenvaltiot äänestivät yksimielisesti 3. heinäkuuta 2015 YK:n ihmisoikeusneuvoston aiheesta ”Ensuring accountability and justice for all violations of international law in the occupied Palestinian territory, including East Jerusalem” (oikeuden toteutumisen ja vastuuseen saattamisen varmistaminen kansainvälisen oikeuden loukkauksista miehitetyillä palestiinalaisalueilla, Itä-Jerusalem mukaan lukien), antaman päätöslauselman puolesta, ja kehottaa EU:ta varmistamaan, että YK:n riippumattoman tutkintakomission raporttiin sisältyvät suositukset pannaan täytäntöön täysimääräisesti, mukaan lukien sen suositukset Kansainvälisen rikostuomioistuimen työn tukemisesta miehitettyjä palestiinalaisalueita koskevissa asioissa;

16.    suhtautuu jälleen kerran myönteisesti siihen, että Palestiina on ratifioinut Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön; pitää valitettavana, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja on kieltäytynyt edes tunnustamasta tätä merkittävää askelta, jolla edistetään kaikkien osapuolten saattamista vastuuseen tulevista rikkomuksista; katsoo, että tällainen toiminta kyseenalaistaa täysin EU:n ihmisoikeuspolitiikan uskottavuuden ja sen viralliset lausunnot vastuullisuudesta ja kansainvälisestä oikeudesta;

17.    ilmaisee huolensa raporteista, joiden mukaan israelilaisten ihmisoikeusjärjestöjen toimintaympäristö on heikentynyt, ja nykyisen hallituksen kasvavista pyrkimyksistä tukahduttaa poikkeava ja riippumaton taide, mukaan lukien sellaisten lakiehdotusten hyväksyminen, joilla pyritään rajoittamaan ankarasti kansalaisjärjestöjen toimintaa; kehottaa EU:n diplomaattiedustustoja käsittelemään tätä kiireellistä asiaa Israelin viranomaisten kanssa ja jatkamaan ihmisoikeusalan toimijoiden tukemista maassa;

18.    suhtautuu myönteisesti yhteisen listan muodostamiseen ja sen vahvaan tulokseen Israelin viimeksi järjestetyissä parlamenttivaaleissa, sillä se antaa äänen israelilaisille voimille ja kansalaisille, jotka ponnistelevat miehityksen lopettamiseksi ja rauhanomaisen kahden valtion ratkaisun aikaansaamiseksi;

19.    toivoo, että palestiinalaiset poliittiset voimat kykenevät sovinnontekoon ja kansalliseen yhtenäisyyteen, mikä edistäisi miehityksen loppumista;

20.    päättää laatia mietinnön EU:n jäsenvaltioiden sekä Israelin ja Palestiinan välisestä asekaupasta ja muiden turvallisuusvarusteiden kaupasta ja tällaisen kaupan yhteensopivuudesta EU:n yhteisen kannan kanssa; vaatii YK:ta asettamaan alueen kaikki osapuolet kattavaan asevientikieltoon, jotta voidaan estää uudet kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset ja ihmisoikeusrikkomukset;

21.    muistuttaa päätöksestään käynnistää ”Parlamentaarikot rauhan puolesta” -aloite, jonka tavoitteena on tuoda yhteen Euroopan parlamentin, Israelin Knessetin ja Palestiinan lakiasäätävän neuvoston jäseniä, jotta nämä tukisivat rauhansuunnitelman edistämistä ja täydentäisivät EU:n diplomaattisia toimia;

22.    pitää pöyristyttävänä, että Israelin viranomaiset jatkuvasti ja perusteetta estävät Euroopan parlamentin virallisten elinten vierailut Gazassa; varoittaa tämän johtavan toimenpiteisiin, ellei käännettä parempaan tapahdu 1. marraskuuta 2015 mennessä;

23.    päättää lähettää tilapäisen valtuuskunnan Palestiinaan ja Gazaan sekä Israeliin arvioimaan EU:n rahoittamien hankkeiden tuhoja paikalla C-alueella ja Gazassa sekä mahdollisuuksia löytää kestävä ratkaisu konfliktiin;

24.    kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Lähi-idän rauhanprosessia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Knessetille, Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle, Palestiinan valtion presidentille ja hallitukselle, Israelin presidentille ja hallitukselle, Arabiliiton pääsihteerille ja UNRWA:n pääkomissaarille.

Oikeudellinen huomautus