Menettely : 2015/2973(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-1354/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-1354/2015

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 17/12/2015 - 9.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0474

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 144kWORD 78k
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-1348/2015
9.12.2015
PE573.396v01-00
 
B8-0354/2015

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti


Burundin tilanteesta (2015/2973(RSP))


Victor Boştinaru, Norbert Neuser, David Martin, Maria Arena, Kashetu Kyenge, Elena Valenciano, Juan Fernando López Aguilar, Marlene Mizzi, Sorin Moisă, Doru-Claudian Frunzulică S&D-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma Burundin tilanteesta (2015/2973(RSP))  
B8‑0354/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa,

–  ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon 28. elokuuta 2000 tehdyn rauhaa ja sovinnontekoa Burundissa koskevan Arushan sopimuksen,

–  ottaa huomioon Burundin perustuslain ja erityisesti sen 96 artiklan,

–  ottaa huomioon demokratiaa, vaaleja ja hallintoa koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 12. marraskuuta 2015 antaman päätöslauselman 2248 (2015) Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n apulaispääsihteerin Jan Eliassonin, Afrikan unionin puheenjohtajan Nkosazana Dlamini-Zuman sekä komission varapuheenjohtajan / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 12. marraskuuta 2015 antaman yhteisen julkilausuman Burundista,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston 13. kesäkuuta, 17. lokakuuta ja 13. marraskuuta 2015 tekemät päätökset Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon Itä-Afrikan yhteisön 31. toukokuuta ja 6. heinäkuuta 2015 hyväksymät julkilausumat Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2015 annetun AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajien 17. kesäkuuta 2015 antaman julkilausuman Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon 1. lokakuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/1755 Burundin tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä(1) ,

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta, 18. toukokuuta, 22. kesäkuuta ja 16. marraskuuta 2015 hyväksytyt neuvoston päätelmät, jotka koskevat Burundia,

–  ottaa huomioon neuvoston 26. lokakuuta 2015 hyväksymän kirjeen, jossa pyydetään neuvottelujen käynnistämistä Burundin viranomaisten kanssa Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Burundin perustuslain 96 artiklan sekä rauhaa ja sovinnontekoa Burundissa koskevaan Arushan sopimukseen liitetyn II pöytäkirjan 7 artiklan 3 kohdan nojalla maan presidentin toimikaudet on rajattu kahteen; toteaa, että presidentti Pierre Nkurunziza on ollut virassaan vuodesta 2005 lähtien ja että hänet valittiin uudelleen virkaansa jo vuonna 2010;

B.  ottaa huomioon, että Burundissa järjestettiin parlamentti- ja paikallisvaalit 29. kesäkuuta 2015 ja presidentinvaalit 21. heinäkuuta 2015; toteaa, että kansainvälinen yhteisö ei pitänyt kumpaakaan vaaliprosessia avoimena, osallistavana, vapaana eikä uskottavana; toteaa, että sen vuoksi Afrikan unioni kieltäytyi lähettämästä tarkkailijoita seuraamaan vaaleja, EU lykkäsi Burundiin lähetettävien vaaliasiantuntijoiden valtuuskunnan matkan ja suuri osa maan oppositiosta päätti boikotoida vaaleja;

C.  toteaa, että presidentti Nkurunzizan asettuminen ehdokkaaksi kolmannelle toimikaudelle ja hänen uudelleenvalintansa 21. heinäkuuta 2015 pidetyissä vaaleissa on syössyt maan syvimpään poliittiseen kriisiin sitten kansalaissodan päättymisen;

D.  toteaa, että Burundin hallitus sivuutti Afrikan unionin 13. kesäkuuta 2015 hyväksymät päätökset ja suositukset sekä Itä-Afrikan yhteisön 6. heinäkuuta 2015 hyväksymät päätökset ja suositukset, joiden täysipainoisella soveltamisella olisi pohjustettu uskottavien ja osallistavien vaalien järjestämistä;

E.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja muiden ihmisoikeusjärjestöjen mukaan maassa ilmeni sekä ennen vaaleja että niiden jälkeen poliittisin perustein tehtyjä ihmisoikeusloukkauksia ja väärinkäytöksiä sekä väkivaltaisuuksia, joiden kohteina oli oppositio- ja ihmisoikeusaktivisteja ja etenkin toimittajia, ja että uhreina ovat olleet muiden muassa Pierre Claver Mbonimpa, Marguerite Barankitse, Antoine Kaburahe ja Bob Rugurika; toteaa yleisenä käsityksenä olevan, että rikkomukset kytkeytyvät enimmäkseen, mutta ei pelkästään, valtion laitoksiin; toteaa, että Burundin hallitus on ensisijaisesti vastuussa maan turvallisuuden varmistamisesta ja maan väestön suojelemisesta oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti;

F.  toteaa, että yli 200 000 henkilöä on joutunut siirtymään maan sisäisesti tai hakemaan turvaa naapurimaista Burundin pahenevan poliittisen tilanteen vuoksi; toteaa, että EU vauhditti heinäkuussa 2015 humanitaarista apuaan ja kohdensi 4,5 miljoonan euron suuruisen lisäosuuden maan sisäisesti siirtymään joutuneiden henkilöiden auttamiseen;

G.  toteaa, että EU pyysi 26. lokakuuta 2015 neuvottelujen käynnistämistä Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisesti selvittääkseen, onko rikottu sopimuksen olennaisia osia ja etenkin ihmisoikeuksia, demokratian periaatteita ja oikeusvaltioperiaatetta koskevia osia; toteaa, että kyseiset neuvottelut käynnistettiin 8. joulukuuta 2015;

H.  toteaa, että Burundin poliittinen umpikuja, jota leimaa maan eri sidosryhmien välisen vuoropuhelun puuttuminen ja jonka seurauksena turvallisuus- ja taloustilanne ovat heikentyneet, vaikuttaa vakavasti maan väestöön ja merkitsee vakavaa riskiä alueen vakaudelle;

I.  toteaa, että kansainvälisellä yhteisöllä on merkittävä rooli Arushan sopimusten takaajana; toteaa, että mitkään alueelliset tai paikalliset yritykset kriisin ratkaisemiseksi ja kaikkien poliittisten voimien vuoropuhelun uudelleen käynnistämiseksi eivät ole toistaiseksi kantaneet hedelmää;

J.  toteaa, että poliittinen oppositio ja kansalaisyhteiskunta kokoontuivat 1. elokuuta 2015 Addis Abebassa perustaakseen Arushan sopimusten ja oikeusvaltioperiaatteen palauttamista käsittelevän kansallisen neuvoston;

K.  toteaa, että presidentti allekirjoitti 23. syyskuuta 2015 asetuksen, jolla perustettiin maan sisäisen vuoropuhelun toimikunta, joka johtaa neuvotteluja kuuden kuukauden ajan; toteaa, että kansalaisyhteiskunta on suhtautunut erittäin epäilevästi siihen, saako toimikunta tuloksia aikaan;

L.  toteaa, että Afrikan unioni, Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat jäädyttäneet varoja ja asettaneet matkustuskieltoon Burundin hallituksen jäseniä ja oppositiojohtajia, jotka lietsovat teoillaan ja puheillaan väkivaltaisuuksia ja haittaavat poliittisen ratkaisun löytämistä maan kriisiin;

M.  ottaa huomioon, että Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvosto pyysi 17. lokakuuta 2015 saattamaan päätökseen valmiussuunnitelman, joka koskee Afrikan johtaman operaation käynnistämistä Burundissa tilanteen niin vaatiessa, jotta maan väkivaltaisuudet voitaisiin estää; ottaa huomioon, että samalla sovittiin myös perusteellisten tutkimusten käynnistämisestä maan siviiliväestöön kohdistuneiden ihmisoikeusloukkausten ja muiden väärinkäytösten selvittämiseksi;

N.  ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon jätti 30. marraskuuta 2015 turvallisuusneuvostolle kolme ehdotusta, joissa suositeltiin YK:n läsnäoloa Burundissa koskevien valtuuksien tarkistamista maan tilanteen muuttumisen perusteella; toteaa, että ehdotuksissa käsitellään myös mahdollista rauhanturvaoperaation käynnistämistä, jos tilanne sitä edellyttää;

O.  toteaa, että Afrikan unioni ja muut kansainväliset toimijat ovat toistuvasti vaatineet, että käynnistetään aito ja osallistava vuoropuhelu, johon otetaan mukaan kaikki sidosryhmät ja joka perustuu Arushan sopimuksen ja Burundin perustuslain kunnioittamiseen, jotta maan konfliktiin kyettäisiin löytämään ratkaisu yhteisymmärryksessä; ottaa huomioon, että EU ja YK tukevat tätä kantaa;

P.  toteaa, että rauhanvälitystä jatketaan Afrikan unionin, Euroopan unionin ja YK:n täydellä tuella, jotta voitaisiin edistää maan sisäistä vuoropuhelua ja löytää siten yhteisymmärrykseen perustuva rauhanomainen ratkaisu maata koettelevaan kriisiin;

Q.  toteaa, että EU maksaa merkittäviä osuuksia Burundin vuotuiseen talousarvioon, josta noin puolet perustuu kansainväliseen apuun, ja että EU kohdensi äskettäin maahan 432 miljoonaa euroa Euroopan kehitysrahastosta kaudelle 2014–2020;

R.  ottaa huomioon, että Burundin viranomaiset keskeyttivät asetuksen 530/1597 nojalla kymmenen ihmisoikeusjärjestön, nimittäin ACAT-Burundin, APRODH:n, AMINAn, FOCODEn, FORSC:n, FONTAINE-ISOKOn, Maison Shalomin, PARCEMin, RCP:n ja SPPDF:n toiminnan ja jäädyttivät niiden pankkitilit;

1.  on erittäin huolissaan Burundin vakavasta turvallisuustilanteesta ja poliittisesta tilanteesta sekä nopeasti pahenevasta humanitaarisesta tilanteesta sekä sen mahdollisista seurauksista koko alueen turvallisuudelle ja vakaudelle;

2.  tuomitsee äskettäiset väkivaltaiset iskut ja lisääntyneet ihmisoikeusloukkaukset ja väärinkäytökset, mukaan luettuina salamurhat, laittomat teloitukset, ihmisten fyysisen koskemattomuuden loukkaamiset, kidutustapaukset ja muun julman, epäinhimillisen ja/tai halventavan kohtelun, mielivaltaiset ja laittomat pidätykset, lehdistönvapauden ja ilmaisunvapauden loukkaukset sekä sen, että näistä rikoksista selvitään rangaistuksetta;

3.  kehottaa lopettamaan välittömästi väkivallan, ihmisoikeusloukkaukset sekä vastustajien poliittisen uhkailun ja riisumaan välittömästi aseista kaikki poliittisiin puolueisiin kytköksissä olevat aseistetut ryhmät ja noudattamaan tiukasti kansainvälistä oikeutta ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia;

4.  korostaa erityisesti, että Burundissa toimivissa aseistetuissa ryhmissä on paljon nuoria, ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä kiinnittämään erityistä huomiota nuorten uudelleen yhteiskuntaan sopeuttamiseen ja edistämään heidän osallistumistaan rauhanomaiseen poliittiseen prosessiin;

5.  vaatii Burundin kaikkia osapuolia pidättymään kaikista toimista, jotka uhkaisivat maan rauhaa ja turvallisuutta; tuomitsee jyrkästi kaikki julkisuudessa annetut lausunnot, joilla pyritään lietsomaan väkivaltaa tai vihaa Burundin eri yhteiskuntaryhmiä vastaan ja joilla saatetaan pahentaa nykyisiä jännitteitä, ja pyytää kaikkia toimijoita pidättymään tällaisten lausuntojen antamisesta;

6.  muistuttaa, että Burundin viranomaisilla on velvollisuus varmistaa turvallisuus maan alueella ja taata ihmisoikeudet, kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet sekä perusvapaudet, kuten maan perustuslaissa, ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevassa Afrikan peruskirjassa sekä muissa kansainvälisissä ja alueellisissa ihmisoikeusvälineissä edellytetään;

7.  palauttaa mieleen, että EU:n ja Burundin välinen kumppanuus perustuu Cotonoun sopimukseen, ja pitää tärkeänä, että kaikki osapuolet sitoutuvat sopimuksen ehtojen ja erityisesti ihmisoikeuksia koskevien ehtojen kunnioittamiseen ja täytäntöönpanoon; muistuttaa erityisesti, että Cotonoun sopimuksen 96 artiklassa mahdollistetaan neuvottelumenettelyn käynnistäminen tapauksissa, joissa ihmisoikeuksia, demokratian periaatteita tai oikeusvaltioperiaatetta ei kunnioiteta; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että EU on päättänyt kyseiseen artiklaan vedoten pyytää neuvottelujen käynnistämistä;

8.  kehottaa kaikkia osapuolia luomaan tarvittavat edellytykset luottamisen palauttamiselle ja kansallisen yhtenäisyyden vaalimiselle ja vaatii käynnistämään välittömästi uudelleen osallistavan ja avoimen kansallisen vuoropuhelun, jossa ovat mukana maan hallitus, oppositiopuolueet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat;

9.  korostaa, että tällaisen Burundin kansalaisten etujen mukaisen vuoropuhelun, jolla pyritään kestävään rauhaan, turvallisuuteen ja vakauteen sekä demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen palauttamiseen, olisi perustuttava Arushan sopimukseen ja maan perustuslakiin, mikä edellyttää kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten sopimusten noudattamista;

10.  tuomitsee jyrkästi sen, että presidentti Nkurunziza rikkoi Arushan sopimusta vannoessaan presidentin virkavalan jo kolmannen kerran;

11.  kehottaa Burundin viranomaisia kannustamaan siihen, että selvitetään totuus vuosina 1962–2008 tehdyistä joukkorikoksista erilaisten oikeudellisten ja muiden toimenpiteiden avulla, esimerkiksi perustamalla totuus- ja sovintokomission ja erityistuomioistuimia, mikä edistää kansallista sovinnontekoa;

12.  pitää myönteisenä, että Itä-Afrikan yhteisön johdolla ja Afrikan unionin ja YK:n tuella pyritään rauhanvälitykseen, jolla edistetään Burundin eri sidosryhmien vuoropuhelua; kehottaa myös varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tukemaan näitä rauhanvälityspyrkimyksiä; kehottaa Burundin hallitusta ja muita asianomaisia sidosryhmiä tekemään täysipainoisesti yhteistyötä rauhanvälittäjän kanssa;

13.  on erittäin huolissaan kriisin käynnistymisen jälkeen raportoiduista uhrien määristä sekä vakavista ihmisoikeusloukkauksista; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tutkimaan perusteellisesti ja ripeästi näitä rikoksia koskevia olosuhteita ja motiiveja ja varmistamaan, että vastuussa olevat päätyvät oikeuteen; toteaa jälleen kerran, että vakavista ihmisoikeusloukkauksista tai väärinkäytöksistä vastuussa olevat eivät saa selvitä rangaistuksetta;

14.  kehottaa kumoamaan asetuksen 530/1597, joka koskee kymmenen ihmisoikeusjärjestön toiminnan väliaikaista lakkauttamista, ja vaatii niiden pankkitilien jäädyttämisen lopettamista välittömästi, jotta ne voivat vapaasti harjoittaa toimintaansa;

15.   vaatii, että maanpaossa olevat toimittajat ja ihmisoikeusaktivistit saavat palata turvallisesti maahan, että 14. toukokuuta 2015 tehdyn epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen suljetut tiedotusvälineet saavat jatkaa toimintaansa ja että luovutaan syytteistä kaikkia niitä toimittajia vastaan, joiden syytetään osallistuneen kariutuneeseen vallankumousyritykseen joko välittömästi tai välillisesti;

16.  suhtautuu myönteisesti siihen, että Afrikan unioni on sijoittanut alueelle ihmisoikeustarkkailijoita ja asiantuntijoita ihmisoikeustilanteen seuraamiseksi, ja painottaa, kuinka tärkeää on tehdä heidän kanssaan yhteistyötä heidän toimeksiantojensa täytäntöönpanon helpottamiseksi; kehottaa lisäksi Kansainvälistä rikostuomioistuinta tutkimaan oikeudenkäyttöalueellaan väitettyjä ihmisoikeusloukkauksia äskettäisen kriisin aikana;

17.  pitää myönteisinä EU:n hyväksymiä täsmäpakotteita, jotka ovat yhdenmukaisia Afrikan unionin tekemän täsmäpakotteita koskevan päätöksen kanssa ja joihin kuuluu matkustuskielto ja varojen jäädyttäminen burundilaisilta, jotka ovat teoillaan ja puheillaan lietsoneet väkivaltaa ja haitanneet pyrkimyksiä löytää poliittinen ratkaisu kriisiin;

18.  kehottaa EU:ta laajentamaan pakotteita myös henkilöihin, joiden toiminta uhkaa alueen rauhaa ja vakautta, lietsoo vihanpitoa ja rikkoo Arushan sopimusta;

19.  kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita kohdentamaan apuaan uudelleen Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisesti käytävien neuvottelujen edistymisen perusteella pyrkien lujittamaan kansalaisyhteiskuntaa sekä keskeyttämään tarvittaessa kaiken tuen myöntämisen Burundin hallitukselle;

20.  on erittäin huolestunut siitä, että burundilaiset joutuvat edelleen pakenemaan naapurimaihin; ilmaisee jälleen kerran tukensa kaikille paikalla toimiville humanitaarisen avun järjestöille sekä pakolaisia vastaanottaville naapurimaille; vetoaa kansainväliseen yhteisöön ja humanitaarisiin järjestöihin, jotta ne jatkaisivat avun toimittamista konfliktin vuoksi maasta paenneille ja asuinsijoiltaan siirtymään joutuneille; pitää myönteisenä, että EU on sitoutunut lisäämään antamaansa taloudellista tukea ja humanitaarista apua reagoidakseen näiden väestöryhmien kiireellisiin tarpeisiin;

21.  kehottaa Afrikan unionia, YK:ta ja Euroopan unionia harkitsemaan vakavasti alueellista ulottuvuutta ja estämään alueen epävakauden pahenemisen erityisesti jatkamalla alueen maiden pysyvää poliittista vuoropuhelua; kehottaa tässä yhteydessä Afrikan unionia harkitsemaan Afrikan johtaman rauhanturvaoperaation käynnistämistä, mikäli Burundin turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne huonontuvat edelleen;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Burundin hallitukselle ja parlamentille, AKT–EU-neuvostolle, komissiolle, neuvostolle, Itä-Afrikan yhteisölle ja sen jäsenvaltioiden hallituksille, komission varapuheenjohtajalle / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionin toimielimille sekä YK:n pääsihteerille.

 

(1)

EUVL L 257, 2.10.2015, s. 1.

Oikeudellinen huomautus