Menettely : 2015/2973(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-1357/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-1357/2015

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 17/12/2015 - 9.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0474

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 145kWORD 73k
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-1348/2015
9.12.2015
PE573.400v01-00
 
B8-1357/2015

komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti


Burundin tilanteesta (2015/2973(RSP))


Fabio Massimo Castaldo, Ignazio Corrao, Piernicola Pedicini, Laura Agea EFDD-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma Burundin tilanteesta (2015/2973(RSP))  
B8‑1357/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 28. elokuuta 2000 tehdyn rauhaa ja sovinnontekoa Burundissa koskevan Arushan sopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon demokratiaa, vaaleja ja hyvää hallintoa koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat ja sananvapautta koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat,

–  ottaa huomioon Burundin perustuslain vuodelta 2005,

–  ottaa huomioon YK:n apulaispääsihteerin Jan Eliassonin, Afrikan unionin puheenjohtajan Nkosazana Dlamini-Zuman sekä komission varapuheenjohtajan / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 12. marraskuuta 2015 antaman yhteisen julkilausuman Burundista,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston valtion- ja hallitusten päämiesten tasolla pidetyssä 515. kokouksessa 13. kesäkuuta 2015 hyväksytyn julkilausuman Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon Itä-Afrikan yhteisön valtionpäämiesten 3. huippukokouksessa 6. heinäkuuta 2015 hyväksytyn julkilausuman Burundin tilanteesta

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Burundin tilanteesta(1),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman Burundin presidentinvaalien jälkeen 23. heinäkuuta 2015,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin tiedottajan 20. elokuuta 2015 antaman julkilausuman Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon Afrikan suurten järvien alueen kansainvälisten lähettiläiden ja edustajien ryhmän 28. elokuuta 2015 antaman julkilausuman Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon 1. lokakuuta 2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/1763 Burundin tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä(2),

–  ottaa huomioon 9. lokakuuta 2015 annetun Euroopan komission tiedonannon neuvottelujen aloittamisesta Burundin kanssa Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisesti (COM(2015)0500),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin Burundin edustuston 9. lokakuuta 2015 antaman julkilausuman Burundin poliittisesta ja turvallisuutta koskevasta kriisistä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Burundissa pidettiin 29. kesäkuuta ja 21. heinäkuuta 2015 parlamentti- ja presidentinvaalit, huolimatta 17 oppositioryhmän boikotista, Afrikan unionin ja Euroopan unionin vaalitarkkailijoiden vetäytymisestä ja kansainvälisen yhteisön julkilausumista, joiden mukaan vapaiden ja rehellisten vaalien edellytykset eivät täyttyneet;

B.  toteaa, että Pierre Nkurunziza, joka valittiin presidentiksi kolmannelle toimikaudelle, sai 69,4 prosenttia äänistä, ja valtapuolue voitti 77 kansalliskokouksen 100 paikasta;

C.  toteaa, että Burundin presidentin Pierre Nkurunzizan kolmas toimikausi rikkoo sekä 28. elokuuta 2000 tehtyä rauhaa ja sovinnontekoa Burundissa koskevaa Arushan sopimusta, erityisesti sen demokratiaa ja hyvää hallintoa koskevan II pöytäkirjan 7 artiklan 3 kohtaa sekä Burundin perustuslakia vuodelta 2005, erityisesti sen 96 artiklaa, jossa säädetään, että presidentti valitaan viisi vuotta kestäväksi toimikaudeksi, joka voidaan uusia vain kerran, ja että kukaan ei voi toimia presidenttinä kahta kautta pitempään;

D.  toteaa, että vaaleja boikotoineet kansalaisjärjestöt ja oppositiopuolueet valittivat Imbonerakuren (valtapuolue CNDD-FDD:n sotilaallisen nuoriso-osaston) harjoittamasta väkivallasta, valtion laitosten aseman väärinkäytöstä, Burundin riippumattoman kansallisen vaalilautakunnan (CENI) riippumattomuuden puutteesta sekä valtion strategioista, joilla pyritään kaventamaan vaaliprosessin osallistavuutta;

E.  toteaa Yhdistyneiden kansakuntien vaalitarkkailuvaltuuskunnan (MENUB) ilmoittaneen, että yleiset vaaliolosuhteet eivät edistäneet osallistavaa, vapaata ja uskottavaa vaaliprosessia;

F.  toteaa, että Burundin hallitus sivuutti Afrikan unionin 13. kesäkuuta 2015 hyväksymät ja Itä-Afrikan yhteisön 6. heinäkuuta 2015 hyväksymät päätökset ja suositukset, joiden täysipainoisella soveltamisella olisi pohjustettu uskottavien ja osallistavien vaalien järjestämistä;

G.  toteaa, että presidentti Nkurunzizan asettuminen ehdokkaaksi kolmannelle toimikaudelle ja hänen uudelleenvalintansa on syössyt maan syvään poliittiseen kriisiin, jota on seurannut väkivallan leviäminen maassa; toteaa, että tähän mennessä kriisin seurauksena 240 ihmistä on saanut surmansa, tuhannet ovat haavoittuneet ja yli 200 000 burundilaista on paennut naapurimaihin Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestön (UNHCR) mukaan;

H.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja muiden ihmisoikeusjärjestöjen mukaan maassa ilmeni sekä ennen vaaleja että niiden jälkeen poliittisin perustein tehtyjä ihmisoikeusloukkauksia ja -rikkomuksia sekä väkivaltaisuuksia, joiden kohteina oli oppositioaktivisteja, ihmisoikeuksien puolustajia ja etenkin toimittajia, muun muassa Pierre Claver Mbonimpa; toteaa yleisenä käsityksenä olevan, että rikkomukset kytkeytyvät enimmäkseen, mutta ei pelkästään, valtion laitoksiin; toteaa, että Burundin hallitus on ensisijaisesti vastuussa maan turvallisuuden varmistamisesta ja maan väestön suojelemisesta oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti;

I.  toteaa, että burundilaiset pakolaiset ovat aiheuttaneet humanitaarisia hätätilanteita naapurimaissa Ruandassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Tansaniassa, joissa on raportoitu koleraepidemian puhkeamisesta;

J.  toteaa Afrikan unionin korostaneen, että nykyisellä kriisillä voi olla tuhoisia seurauksia, ellei sitä ratkaista rauhanomaisesti, koska turvallisuusolot ja epävakaus voivat levitä naapurimaihin ja siten uhata merkittävästi koko aluetta;

K.  toteaa, että neuvosto hyväksyi 1. lokakuuta 2015 matkustusrajoituksia ja varojen jäädyttämisen neljän henkilön osalta, jotka toiminnallaan heikentävät demokratiaa tai estävät poliittisen ratkaisun löytymisen Burundin nykyisessä kriisissä erityisesti väkivaltaisin teoin, sortotoimin ja väkivaltaan yllyttämällä ja teoin, jotka ovat vakavia ihmisoikeusloukkauksia; toteaa, että Afrikan unioni ja Yhdysvallat ovat hyväksyneet samankaltaisia toimia;

L.  toteaa, että 26. lokakuuta 2015 EU pyysi neuvottelujen aloittamista EU–AKT ‑kumppanuussopimuksen 96 artiklassa vahvistetun menettelyn mukaisesti, koska sopimuksen olennaisia osia, erityisesti ihmisoikeuksia sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteita, ei ole kunnioitettu; toteaa, että kyseiset neuvottelut käynnistettiin 8. joulukuuta 2015;

M.  ottaa huomioon, että Burundin viranomaiset keskeyttivät asetuksen 530/1597 nojalla kymmenen ihmisoikeusjärjestön, nimittäin ACAT-Burundin, APRODH:n, AMINAn, FOCODEn, FORSC:n, FONTAINE-ISOKOn, Maison Shalomin, PARCEMin, RCP:n ja SPPDF:n toiminnan ja jäädyttivät niiden pankkitilit;

1.  on erittäin huolissaan Burundissa meneillään olevasta kriisistä, väkivallan lisääntymisestä ja maan pahenevasta humanitaarisesta tilanteesta; tuomitsee voimakkaasti minkä hyvänsä osapuolen harjoittaman väkivallan, sorron, uhkailun, ihmisoikeusloukkaukset ja perustuslakirikkomukset;

2.  kehottaa kaikkia burundilaisia toimijoita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin sellaisten olosuhteiden palauttamiseksi, joissa voidaan aloittaa vuoropuhelu kestävän ja osallistavan poliittisen ratkaisun saavuttamiseksi Burundin sisäisellä prosessilla, joka perustuu Arushan sopimukseen; muistuttaa kansalaisjärjestöjen keskeisestä roolista tällaisessa vuoropuhelussa;

3.  kehottaa kaikkia sidosryhmiä ja poliittisia johtajia tuomitsemaan kaikki toimet, joilla pyritään yllyttämään tai syyllistytään ihmisoikeusloukkauksiin ja väkivaltaan, koska tähän kriisiin olisi saatava rauhanomainen ja poliittinen ratkaisu;

4.  kehottaa lopettamaan välittömästi väkivallan, ihmisoikeusloukkaukset sekä vastustajien poliittisen uhkailun ja riisumaan välittömästi aseista kaikki poliittisiin puolueisiin kytköksissä olevat aseistetut ryhmät ja noudattamaan tiukasti kansainvälistä oikeutta ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia;

5.  korostaa erityisesti, että Burundissa toimivissa aseistetuissa ryhmissä on paljon nuoria, ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä kiinnittämään erityistä huomiota nuorten sopeuttamiseen uudelleen yhteiskuntaan ja edistämään heidän osallistumistaan rauhanomaiseen poliittiseen prosessiin;

6.  tuomitsee jyrkästi hallituksen ja opposition harjoittaman etniseen alkuperään liittyvän manipuloinnin ja erityisesti kaikki Ruandassa vuoden 1994 aikana kuultua kielenkäyttöä muistuttavat puheet; kehottaa kaikkia poliittisia toimijoita välttämään julistuksia, jotka voivat lietsoa väkivaltaa tai vihaa Burundin yhteiskunnan eri ryhmiä kohtaan;

7.  kannattaa Itä-Afrikan yhteisön, Afrikan unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien välityspyrkimyksiä kaikkia kiistanalaisia kysymyksiä koskevan poliittisen vuoropuhelun parantamiseksi;

8.  muistuttaa, että Burundin viranomaisilla on velvollisuus varmistaa turvallisuus maan alueella ja taata ihmisoikeudet, kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet sekä perusvapaudet, kuten maan perustuslaissa, ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevassa Afrikan peruskirjassa sekä muissa kansainvälisissä ja alueellisissa ihmisoikeusvälineissä edellytetään;

9.  muistuttaa, että yhtenä Cotonoun sopimuksen osapuolena Burundin on noudatettava sen määräyksiä, myös 8 ja 9 artiklan poliittista vuoropuhelua sekä kaikkien ihmisoikeuksien, perusvapauksien, sosiaalisten perusoikeuksien ja demokratian kunnioittamista koskevia määräyksiä; pitää myönteisenä EU:n päätöstä pyytää neuvottelujen aloittamista tapauksista, joissa ihmisoikeuksia sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteita ei ole kunnioitettu Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisesti;

10.  on erittäin huolissaan kriisin sosioekonomisista, turvallisuuteen liittyvistä ja humanitaarisista vaikutuksista maassa ja koko alueella, koska ne voivat vaarantaa alueen vakautta ja aiheuttaa väkivaltaisuuksien lisääntymistä ja tartuntatautien leviämistä entisestään;

11.  ilmaisee syvän huolensa niiden burundilaisten pakolaisten vaikeasta tilanteesta, jotka pakenivat maastaan kriisin alkaessa; kehottaa kansainvälistä yhteisöä antamaan riittävää humanitaarista apua;

12.  pyytää Burundin senaattia hyväksymään ripeästi uuden tiedotusvälineitä koskevan lain, jonka kansalliskokous hyväksyi yksimielisesti 4. maaliskuuta 2015, mikä mahdollistaa lain voimaanpanon ja ratifioinnin; kehottaa Burundin hallitusta poistamaan tiedotusvälinerikkomusten rangaistavuuden ja varmistamaan tiedotusvälineiden täydellisen vapauden ja riippumattomuuden;

13.  kehottaa kumoamaan asetuksen 530/1597, joka koskee kymmenen ihmisoikeusjärjestön toiminnan väliaikaista lakkauttamista, ja vaatii niiden pankkitilien jäädyttämisen lopettamista välittömästi, jotta ne voivat vapaasti harjoittaa toimintaansa;

14.  kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta poliittisten ja demokraattisten oikeuksiensa harjoittamisen vuoksi pidätetyt henkilöt, myös poliittiset vastustajat, toimittajat ja ihmisoikeuksien puolustajat;

15.  suhtautuu myönteisesti siihen, että Afrikan unioni on sijoittanut alueelle ihmisoikeustarkkailijoita ja asiantuntijoita ihmisoikeustilanteen seuraamiseksi, ja painottaa, kuinka tärkeää on tehdä heidän kanssaan yhteistyötä heidän toimeksiantojensa täytäntöönpanon helpottamiseksi; kehottaa lisäksi Kansainvälistä rikostuomioistuinta tutkimaan sen toimivaltaan kuuluvia, äskettäisen kriisin aikana tapahtuneita väitettyjä ihmisoikeusloukkauksia;

16.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kohdistamaan Burundille myönnettävä apu yleisen budjettituen sijasta kansalaisyhteiskunnan taloudellisen tuen lisäämiseen ja keskittymään pääasiassa humanitaarisiin ja sosioekonomisiin ongelmiin;

17.  korostaa, että väkivaltaisuuksiin ja ihmisoikeusrikkomuksiin suoraan tai välillisesti osallistuneet on saatettava henkilökohtaisesti oikeuden eteen vastaamaan teoistaan välttäen epäinhimillistä ja nöyryyttävää kohtelua; kannattaa EU:n matkustusrajoituksia ja varojen jäädyttämistoimia, jotka kohdistuvat niihin burundilaisiin henkilöihin, yhteisöihin tai elimiin, jotka osallistuvat kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä tai humanitaarista oikeutta rikkovien toimien suunnitteluun, johtamiseen tai toteuttamiseen;

18.  toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että vain vuoropuhelu ja yhteisymmärrys, jotka perustuvat Arushan sopimuksen sekä Burundin perustuslain kunnioittamiseen, mahdollistavat kestävän poliittisen ratkaisun, takaavat rauhan säilymisen ja vakiintumisen sekä demokratian ja oikeusvaltion vahvistumisen;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman AKT–EU-neuvostolle, komissiolle, Burundin hallitukselle, Itä-Afrikan yhteisön hallituksille, komission varapuheenjohtajalle / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle Federica Mogherinille, Afrikan unionille sekä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

 

(1)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0275.

(2)

EUVL L 257, 2.10.2015, s. 37.

Oikeudellinen huomautus