PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jäljitettävyydestä ravintola-alalla ja vähittäiskaupassa
4.5.2016 - (2016/2532(RSP))
työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti
Alain Cadec kalatalousvaliokunnan puolesta
B8-0581/2016
Euroopan parlamentin päätöslauselma kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jäljitettävyydestä ravintola-alalla ja vähittäiskaupassa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013[1],
– ottaa huomioon elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28. tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002[2],
– ottaa huomioon elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011[3],
– ottaa huomioon rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004[4],
– ottaa huomioon yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta 20. marraskuuta 2009 annetun asetuksen (EY) N:o 1224/2009[5],
– ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman elintarvikekriisistä, petoksista elintarvikeketjussa ja niiden valvonnasta[6],
– ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,
– ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jäljitettävyydestä ravintola-alalla ja vähittäiskaupassa (O-000052/2016 – B8-0365/2016),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Euroopan unionilla on maailman suurimmat kala- ja äyriäistuotteiden markkinat, joiden tarjonta on peräisin unionin kalastusalalta ja tuonnista kolmansista maista;
B. toteaa, että kuluttajilla on oikeus saada selvällä tavalla ilmaistua tietoa, kalastusalueiden rannikkoa ja maantieteellistä aluetta koskevat tiedot mukaan luettuina, ja että heidän pitäisi pystyä luottamaan täysin koko ketjuun, joka toimittaa kalastustuotteita unionin markkinoille; toteaa, että unionilla ja jäsenvaltioilla on velvollisuus suojella unionin kansalaisia petolliselta toiminnalta; toteaa, että kaikkien tuontituotteiden on noudatettava unionin sääntöjä ja normeja;
C. ottaa huomioon, että komissio valmistelee yksityiskohtaista ja kattavaa selvitystä unionissa kaupan pidettäviä kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevista vapaaehtoisista väittämistä; ottaa huomioon, että komission havainnot voivat johtaa siihen, että perustetaan ulkoinen rakenne unionin markkinoilla olevia kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevien vapaaehtoisten väittämien sertifioimiseksi;
D. toteaa, että komission vuoden 2015 valvontasuunnitelmassa[7], jossa arviointiin ilmoitetun lajin osalta virheellisesti merkityn valkolihaisen kalan esiintyvyyttä markkinoilla, havaittiin, että ilmoitettu laji vahvistettiin 94 prosentissa otettuja näytteitä; toteaa kuitenkin, että tiettyjen lajien kohdalla noudattamatta jättämisen tasot olivat hyvin korkeita ja että kuuden prosentin tasoa voidaan pitää suhteellisen alhaisena verrattuna muihin suppeampiin tutkimuksiin jäsenvaltioissa;
E. toteaa, että asetuksen (EU) N:o 1379/2013 36 artiklassa edellytettiin komission toimittavan parlamentille ja neuvostolle 1. tammikuuta 2015 mennessä toteutettavuusselvityksen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ympäristömerkkijärjestelmää koskevista vaihtoehdoista;
F. toteaa, että yhteisen markkinajärjestelyn (YMJ) olisi varmistettava terve kilpailu ja tuottajien tulot unionissa myydyistä tai ostetuista kalastustuotteista;
1. on hyvin huolestunut monista tutkimuksista, joiden mukaan unionin markkinoille, muun muassa unionin toimielinten ravintoloihin, on myyty huomattavia määriä virheellisesti merkittyjä kalastustuotteita, ja on tyytymätön näiden tutkimusten tuloksiin; toteaa, että tarkoituksellinen ja petollinen kalalajien virheellinen merkintä on rikkomus unionin säännöksiä vastaan, yhteinen kalastuspolitiikka mukaan luettuna, ja voi kansallisen lainsäädännön mukaisesti olla rangaistava teko;
2. kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan kansallisia valvontatoimiaan, muun muassa ravintoloihin ja ateriapalveluihin toimitettavan jalostamattoman kalan osalta, petosten torjumiseksi ja toimitusketjun sen vaiheen määrittämiseksi, jossa kala merkittiin virheellisesti; on huolissaan siitä, että laadukkaat lajit korvataan usein heikkolaatuisemmilla lajeilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan, mitä toimenpiteitä voitaisiin ottaa käyttöön kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jäljitettävyyden parantamiseksi; tukee työryhmän perustamista jäljitettävyyden täytäntöönpanon yhdenmukaistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa ja unionin markkinoilla olevia kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevien vapaaehtoisten väittämien sertifioinnin mahdollistavan ulkoisen rakenteen toteuttamista;
3. tukee vahvaa jäljitettävyysjärjestelmää saaliin purkamisesta sen kulutukseen, sillä se lisäisi kuluttajien luottamusta ja vuorostaan vähentäisi kaupan riippuvuutta tuoduista kalastus- ja vesiviljelytuotteista, millä vahvistettaisiin unionin markkinoita; kehottaa komissiota hyödyntämään jäljitettävyyden tehostamisessa DNA-viivakoodin mahdollisuuksia, sillä se voisi auttaa lajien tunnistamisessa DNA-sekvensoinnilla;
4. panee tyytyväisenä merkille uuden YMJ-kehyksen ja vaatii komissiota toimittamaan asetuksen (EU) N:o 1379/2013 36 artiklan mukaisesti toteutettavuusselvityksen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ympäristömerkkijärjestelmää koskevista vaihtoehdoista; korostaa, että ympäristömerkinnöille on vahvistettava vähimmäisnormit; katsoo, että merkintäjärjestelmän keskeisillä tekijöillä on varmistettava sertifiointiprosessin avoimuus, riippumattomuus ja uskottavuus; pyytää laatimaan syvällisen analyysin unionin laajuisen merkintäjärjestelmän perustamisen hyödyistä;
5. kehottaa komissiota seuramaan säännöllisesti, missä määrin vaaditut tiedot esiintyvät merkinnöissä; korostaa, että merkinnän on tarjottava ymmärrettävää, varmistettavissa olevaa ja täsmällistä tietoa; kannustaa jäsenvaltioita siihen, että vapaaehtoisen merkinnän yhteydessä ilmaistaan kaikki saatavilla olevat tiedot, jotka mahdollistavat, että kuluttaja tekee tietoon perustuvan valinnan; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan kalastus- ja vesiviljelytuotteiden merkintävaatimuksia koskevia valistuskampanjoita;
6. painottaa, että luotettava unionin merkintäpolitiikka kalastusalalla olisi avaintekijä talouskehityksen edistämiseksi rannikkoyhteisöissä, koska näin otettaisiin huomioon kalastajien hyvät käytännöt ja heidän kuluttajille toimittamiensa tuotteiden laatu;
7. kehottaa komissiota tarkkojen, luotettavien ja ymmärrettävien tietojen saamista koskevien kuluttajien oikeuksien varmistamiseksi toteuttamaan toimenpiteitä, joilla korjataan YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) alueisiin ja osa-alueisiin perustuvien nykyisten merkintävaatimusten aiheuttama sekaannus, joka on erityisen vakava tiettyjen saaliiden tapauksessa joillakin alueen 27 osa-alueilla, missä muun muassa Galician ja Cádizinlahden merkintä on ”Portugalin vesialue”, Walesin ”Irlanninmeri” ja Bretagnen ”Biskajanlahti”;
8. kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että kalastustuotteiden alkuperää koskevat tiedot on ilmoitettava avoimesti ja selvästi;
9. korostaa, että on varmistettava, että kaikki tulevat unionin laajuiset ympäristömerkit ja kolmannen osapuolen kala- ja äyriäistuotteiden ympäristömerkintä- ja sertifiointijärjestelmät noudattavat merikalastuksesta saatujen kala- ja kalastustuotteiden ympäristömerkintöjä koskevia FAO:n suuntaviivoja;
10. katsoo, että unionin laajuinen kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskeva ympäristömerkki, jonka perusteista olisi keskusteltava lisää unionin tasolla, voi edistää sitä, että jäljitettävyys paranee ja kuluttajille tarjotaan avoimia tietoja; katsoo, että Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR) voi rahoittaa tällaisen merkin;
11. panee merkille, että jäsenvaltioissa voimassa olevat kalojen kauppanimet vaihtelevat jäsenvaltioiden välillä kansallisten käytäntöjen vuoksi ja että ne voivat aiheuttaa sekaannusta; panee tyytyväisenä merkille komission työn parlamentin hyväksymän pilottihankkeen käynnistämiseksi; toteaa, että tämän pilottihankkeen tavoitteena on ottaa käyttöön julkinen tietokanta, jossa tarjotaan tietoa kauppanimistä unionin kaikilla virallisilla kielillä;
12. kannustaa komissiota tiedottamaan meren luonnonvarojen suojelua ja laittoman kalastuksen torjuntaa koskevasta työstään entistä tehokkaammin;
13. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle.
- [1] EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1.
- [2] EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.
- [3] EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18.
- [4] EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1.
- [5] EUVL L 134, 22.12.2009, s. 1.
- [6] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0011.
- [7] . http://ec.europa.eu/food/safety/official_controls/food_fraud/fish_substitution/index_en.htm?subweb=343&lang=en