Menettely : 2016/2727(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0644/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0644/2016

Keskustelut :

PV 25/05/2016 - 18
CRE 25/05/2016 - 18

Äänestykset :

PV 26/05/2016 - 6.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0233

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 271kWORD 74k
Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0623/2016
23.5.2016
PE582.665v01-00
 
B8-0644/2016

neuvoston ja komission julkilausumien johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti


transatlanttisista tietovirroista (2016/2727(RSP))


Sophia in ‘t Veld ALDE-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma transatlanttisista tietovirroista (2016/2727(RSP))  
B8-0644/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 16 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen, erityisesti sen 7, 8, 47 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (jäljempänä ”direktiivi”)(1) ja erityisesti sen 25 artiklan,

–  ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (jäljempänä ”yleinen tietosuoja-asetus”), joka tuli voimaan 24. toukokuuta 2016 ja jota sovelletaan kahden vuoden kuluttua kyseisestä päivästä,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 4. joulukuuta 2015 asiassa Roman Zakharov v. Venäjä antaman tuomion,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 12. tammikuuta 2016 asiassa Zsabó ja Vissy v. Unkari antaman tuomion,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 6. lokakuuta 2015 antaman tuomion asiassa C-362/14 (Maximillian Schrems v. tietosuojavaltuutettu),

–  ottaa huomioon 29. helmikuuta 2016 laaditun luonnoksen komission täytäntöönpanopäätökseksi, joka koskee EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn tarjoaman suojan riittävyyttä, sekä sen liitteinä olevat Yhdysvaltojen hallinnon ja liittovaltion kauppakomission kirjeet,

–  ottaa huomioon 29. helmikuuta 2016 annetun komission tiedonannon tästä aiheesta (COM(2016)0117), 27. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon safe harbor -järjestelmän toiminnasta EU:n kansalaisten ja EU:hun sijoittautuneiden yritysten näkökulmasta (COM(2013)0847) sekä 27. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon luottamuksen palauttamisesta EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen tietojen siirtoon (COM(2013)0846),

–  ottaa huomioon lausunnon (WP 238), jonka direktiivin 29 artiklan nojalla perustettu työryhmä hyväksyi 13. huhtikuuta 2016, sekä samasta asiasta aiemmin annetut lausunnot (WP 12, WP 27 ja WP 32),

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(2) ja erityisesti sen 5 artiklan, joka koskee tarkastelumenettelyä,

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2000 antamansa päätöslauselman, joka koskee luonnosta komission päätökseksi yksityisyyden suojaa koskevien safe harbor -periaatteiden antaman suojan riittävyydestä ja niihin liittyvistä Yhdysvaltojen kauppaministeriön julkaisemista tavallisimmista kysymyksistä(3),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa(4) sekä 29. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman unionin kansalaisten laajamittaisesta sähköisestä valvonnasta 12. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman jatkotoimista(5),

–  ottaa huomioon Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välisen parafoidun sopimuksen rikosten torjuntaan, tutkintaan, selvittämiseen ja syytteeseenpanoon liittyvien henkilötietojen suojasta, jonka komissio on ehdottanut neuvoston allekirjoittavan,

–  ottaa huomioon oikeudellisen yksikkönsä oikeudellisen lausunnon EU:n ja Yhdysvaltojen sopimuksesta, joka koskee henkilötietojen suojaa ja yhteistyötä EU:n ja Yhdysvaltojen lainvalvontaviranomaisten välillä,

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun alustavan lausunnon rikosten torjuntaan, tutkintaan, selvittämiseen ja syytteeseenpanoon liittyvien henkilötietojen suojaa koskevasta Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan unionin sopimuksesta,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan komissiolle 9. maaliskuuta 2016 esittämät puitesopimusta koskevat kysymykset sekä komission vastaukset niihin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin mitätöi 6. lokakuuta 2015 antamallaan tuomiolla komission päätöksen yksityisyyden suojaa koskevien safe harbor -periaatteiden antaman suojan riittävyydestä ja niihin liittyvistä Yhdysvaltojen kauppaministeriön julkaisemista tavallisimmista kysymyksistä ja että se korosti erityisesti, että Yhdysvaltojen kansallista turvallisuutta ja lainvalvontaa koskeva lainsäädäntö ei rajoittunut siihen, mikä oli ehdottoman välttämätöntä, kun siinä annettiin yleisesti lupa säilyttää ja käsitellä kaikkien niiden henkilöiden, joiden tiedot siirretään EU:sta Yhdysvaltoihin, kaikkia henkilötietoja;

B.  toteaa henkilötietojen suojan merkitsevän sitä, että suojellaan ihmisiä, joihin käsitellyt tiedot liittyvät, ja toteaa, että tällainen suojeleminen kuuluu unionin tunnustamiin perusoikeuksiin (perusoikeuskirjan 8 artikla ja SEUT-sopimuksen 16 artikla);

C.  toteaa, että vuonna 2018 yleisellä tietosuoja-asetuksella korvattavassa direktiivissä 95/46/EY määritellään rekisteröidyn oikeudet sekä vastaavat velvollisuudet niille, jotka käsittelevät henkilötietoja tai ovat mukana tällaisen käsittelyn valvonnassa;

D.  toteaa, että komission on varmistettava unionin ja sen jäsenvaltioiden kansalaisten puolesta, että henkilötietoja voidaan siirtää EU:n ja ETA:n ulkopuolella vain, kun taataan riittävä suojan taso;

E.  toteaa, että "riittävä suojan taso" on käsitettävä niin, että kolmannen maan on varmistettava oman lainsäädäntönsä tai kansainvälisten sitoumustensa avulla sellainen perusoikeuksien ja -vapauksien taso, joka vastaa keskeisiltä osiltaan perusoikeuskirjan mukaisesti tulkitun direktiivin 95/46/EY Euroopan unionissa takaamaa suojaa;

F.  toteaa, että kun tarkastellaan kolmannen maan takaaman suojan tasoa, komission on arvioitava sellaisten kyseisessä maassa sovellettavien sääntöjen sisältöä, jotka johtuvat maan omasta lainsäädännöstä tai kansainvälisistä sitoumuksista, sekä näiden sääntöjen noudattamisen takaamisessa sovellettavaa käytäntöä, koska komission on direktiivin 95/46/EY 25 artiklan 2 kohdan nojalla otettava huomioon kaikki henkilötietojen kolmanteen maahan siirtämiseen liittyvät seikat; toteaa, että tämän arvioinnin ei pidä koskea ainoastaan henkilötietojen suojaamiseen kaupallisia ja yksityisiä tarkoituksia varten liittyvää lainsäädäntöä ja käytäntöjä vaan sen on katettava myös kaikki kyseiseen maahan tai alaan sovellettavan kehyksen näkökohdat, erityisesti, mutta ei pelkästään, lainvalvonta, kansallinen turvallisuus ja perusoikeuksien kunnioittaminen;

G.  ottaa huomioon, että 29 artiklan mukainen tietosuojaryhmä (WP 29) on arvioinut Schrems-tuomiosta aiheutuvia seurauksia, jotka kohdistuvat kaikkeen tietojen siirtämiseen Yhdysvaltoihin, käymällä läpi ja analysoimalla perusoikeuskirjan 7, 8 ja 47 artiklaan liittyvää unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen (jäljempänä 'ECHR') 8 artiklaan liittyvää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka koskee valvontakysymyksiä ECHR:n sopimuspuolina olevissa valtioissa; toteaa, että tämä on johtanut siihen, että WP29 on määrittänyt neljä perustavanlaatuista eurooppalaista taetta, nimittäin että käsittelyn olisi perustuttava selkeisiin, täsmällisiin ja saatavilla oleviin sääntöihin, että tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus suhteessa oikeutettujen tavoitteiden saavuttamiseen olisi osoitettava, että käytössä olisi oltava riippumaton valvontamekanismi ja että henkilöillä olisi oltava käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot;

H.  panee merkille, että Yhdysvaltojen ja Euroopan välinen rajat ylittävä tiedonsiirto on maailman vilkkainta – tietovirtojen volyymi on 50 prosenttia suurempi kuin Yhdysvaltojen ja Aasian välillä ja lähes kaksinkertainen verrattuna Yhdysvaltojen ja Latinalaisen Amerikan välillä kulkeviin tietovirtoihin; toteaa, että henkilötietojen siirtäminen ja vaihtaminen on keskeinen tekijä, joka tukee Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisiä tiiviitä suhteita kaupallisen toiminnan sekä lainvalvonnan alalla;

I.  toteaa, että transatlanttisen suhteen tärkeä ulottuvuus on EU:n, jäsenvaltioiden ja Yhdysvaltojen valmius vastata tehokkaasti yhteisiin turvallisuusuhkiin ja -haasteisiin yhteistyöhön perustuvalla ja koordinoidulla tavalla ja nojautuen etenkin kykyyn vaihtaa henkilötietoja rikosasioissa tehtävän poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön puitteissa, mikä edellyttää kattavaa ja oikeudelliset vaatimukset täyttävää kehystä, jotta tällaisen siirron laillisuus voidaan varmistaa;

J.  toteaa, että kesällä 2015 EU ja Yhdysvallat saivat päätökseen neuvottelunsa kansainvälisestä tietosuojasopimuksesta lainvalvonnan alalla, Luxembourgissa 8. syyskuuta 2015 parafoidun EU:n ja Yhdysvaltojen välisen tietosuojaa koskevan puitesopimuksen, ja että kongressi hyväksyi 10. helmikuuta 2016 Yhdysvaltojen Judicial Redress -säädöksen, joka tarjoaa EU:n kansalaisille yhdenvertaisen kohtelun Yhdysvaltojen kansalaisten kanssa yksityisyyden suojaa koskevan Yhdysvaltojen Privacy Act -säädöksen puitteissa, ja se allekirjoitettiin 24. helmikuuta 2016;

1.  pitää myönteisenä, että komissio ja Yhdysvaltojen hallinto ovat pyrkineet aikaansaamaan Privacy Shield -järjestelyssä safe harbor -päätökseen verrattuna tuntuvia parannuksia, joita ovat erityisesti keskeisten määritelmien lisääminen muun muassa sellaisille termeille kuin 'henkilötiedot', 'käsittely' ja 'rekisterinpitäjä', Privacy Shield -luettelon valvonnan varmistamiseksi perustetut mekanismit sekä nyt pakolliset ulkoiset tai sisäiset noudattamisen arvioinnit;

2.  antaa tunnustusta Yhdysvaltojen hallinnon pyrkimyksille tarjota enemmän tietoa oikeudellisesta kehyksestä, joka koskee lainvalvontatarkoituksessa tapahtuvaa EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn puitteissa siirrettäviin henkilötietoihin puuttumista, sovellettavat rajoitukset ja takeet mukaan luettuina;

3.  panee tyytyväisenä merkille, että komission täytäntöönpanopäätöstä koskevan luonnoksen 3 artiklan nojalla EU:n tietosuojaa valvovat viranomaiset voivat edelleen lykätä henkilötietojen siirtämistä Privacy Shield -järjestelyyn osallistuville rekisterinpitäjille; tähdentää, että tämä on mallisopimuslausekkeista henkilötietojen kolmansiin maihin siirtoa varten tehdyn komission päätöksen 2001/497/EY 4 artiklan mukaista;

4.  toteaa tyytyväisenä, että edistystä on tapahtunut siinä, että EU:n kansalaisten mahdollisuuksia käyttää oikeussuojakeinoja Yhdysvalloissa on laajennettu, kun kongressi hyväksyi Yhdysvaltojen muutoksenhakua oikeudessa koskevan Judicial Redress -säädöksen, joka allekirjoitettiin 24. helmikuuta 2016;

Laillisen ja kestävän välineen turvaaminen transatlanttisia tietovirtoja varten

5.  painottaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen välisen henkilötietojen siirron oikeusvarmuus on olennainen tekijä kuluttajien luottamuksen, transatlanttisen liiketoiminnan kehittymisen ja lainvalvontayhteistyön kannalta, ja että näin ollen on ehdottoman välttämätöntä niiden tehokkuuden ja niiden pitkän aikavälin täytäntöönpanon kannalta, että tällaisen siirron mahdollistavat välineet ovat sekä EU:n primaarioikeuden että sen johdetun oikeuden mukaisia;

6.  painottaa, että Privacy Shield -järjestelyn on oltava EU:n primaarioikeuden ja johdetun oikeuden sekä unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskevien tuomioiden mukainen; kehottaa komissiota sen vuoksi mukauttamaan järjestelyä ja päätösluonnostaan;

7.  kehottaa komissiota pyrkimään Yhdysvaltojen tarjoamien kirjallisten vakuutusten oikeudellisen aseman tekemiseen täysin selväksi;

Yksityistä sektoria koskevia näkökohtia

8.  vaatii, että Privacy Shield -periaatteet (liite II) tarjoavat olennaisesti vastaavat periaatteet, mukaan luettuna tietojen minimoinnin periaate, jotka mahdollistavat henkilötietojen käsittelyn ainoastaan sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat yhteensopivia sen tarkoituksen kanssa, jota varten tiedot on kerätty; olisi huolestunut, jos tietty henkilötietojen käsittely sallittaisiin ilman että siihen olisi saatava rekisteröidyn henkilön suostumus tai ilman että tällä olisi täysi oikeus ilmaista vastalauseensa;

9.  muistuttaa, että suojan riittävyyttä koskevan päätöksen hyväksymisellä annetaan kyseisen kolmannen maan rekisterinpitäjille etuoikeutettu pääsy EU:n markkinoille; on huolissaan siitä, että EU:n tietosuojalainsäädäntöön verrattuna väljemmät Privacy Shield -periaatteiden vaatimukset antaisivat Yhdysvaltoihin sijoittautuneille rekisterinpitäjille ja tietojenkäsittelijöille kilpailuetua unioniin sijoittautuneisiin toimijoihin nähden;

Hallituksen harjoittama valvonta, lainvalvontaviranomaisten pääseminen henkilötietoihin ja poikkeuksen tekeminen kansalliseen turvallisuuteen vedoten

10.  muistuttaa, että yksityiselämän kunnioituksen perusoikeuteen puuttumisen olemassaolon osoittamisessa merkitystä ei ole sillä, ovatko kyseiset yksityiselämään liittyvät tiedot arkaluonteisia vai eivät tai onko asianomaisille mahdollisesti aiheutunut haittaa tästä puuttumisesta (tuomio asiassa Digital Rights Ireland ja muut, C-293/12 ja C-594/12, EU:C:2014:238, 33 kohta);

11.  korostaa tässä yhteydessä, että liitteessä VI (kansallisen tiedusteluviraston johtajan Robert S. Littin kirje) täsmennetään, että muita kuin Yhdysvaltojen kansalaisia koskevien tietojen ja viestien kerääminen suurissa erissä on Presidential Policy Directive 28:n (jäljempänä ”PPD-28”) nojalla edelleen sallittua kuudessa tapauksessa; painottaa, että vaikka PPD-28:ssa asetetaan uusia säännöksiä, jotka rajoittavat muita kuin Yhdysvaltain kansalaisia koskevien henkilötietojen ja viestien käyttöä ja levittämistä, siinä ei rajoiteta niiden keräämistä suurissa erissä; toteaa, että "keräämiseen suurissa erissä" ei Yhdysvaltojen hallinnon näkemyksen mukaan sisälly henkilökohtaisten tietojen tai viestien joukkovalvonta ja niihin pääsy vaan ainoastaan tällaisten tietojen tai viestien laajamittainen säilyttäminen ja siten se on mahdollisesti ristiriidassa unionin tuomioistuimen antaman Schrems-tuomion kanssa, jossa todetaan, että säännöstöstä, jonka nojalla viranomaiset pääsevät yleisesti sähköisen viestinnän sisältöön, on erityisesti katsottava, että sillä loukataan yksityiselämän kunnioitusta koskevan perusoikeuden keskeistä sisältöä;

12.  pitää valitettavana, että liitteessä II olevassa 5 kohdassa tarkoitettu yleinen poikkeaminen Privacy Shield -periaatteista kansalliseen turvallisuuteen vedoten on jäljennetty sanatarkasti safe harbor -periaatteista eikä sen rajaamista ole voimistettu millään tavoin;

13.  korostaa, että komissio ei ole arvioinut EU:n kansalaisten oikeuksia ja suojaa siinä tapauksessa, että Privacy Shield -järjestelyn piiriin kuuluva yhdysvaltalainen rekisterinpitäjä siirtää heitä koskevia tietoja Yhdysvaltain lainvalvontaviranomaisille; tähdentää, että lainvalvontaviranomaisten pääsemistä henkilötietoihin koskevassa liitteessä VII (Yhdysvaltojen oikeusministeriötä edustavan Bruce C. Swartzin kirje) viitataan ainoastaan pääsyyn yritysten tallentamiin tietoihin eikä siinä käsitellä rekisteröityä eikä oikeussuojakeinoja henkilöille, joita koskeviin tietoihin pääsy myönnetään;

Oikeussuojakeinot

14.  on huolestunut EU:n kansalaisten muutoksenhakuoikeuksien käyttöä koskevan mekanismin kokonaisrakenteen monimutkaisuudesta ja epäselvyydestä, joka voi vaikuttaa kielteisesti sen tehokkaaseen soveltamiseen;

15.  pitää myönteisenä, että Yhdysvaltojen viranomaiset ovat perustaneet oikeusasiamiehen viran uudeksi oikeussuojakeinoksi, mutta katsoo, että tämä uusi instituutio ei ole riittävän riippumaton eikä sillä ole riittävää toimivaltaa, jotta se voisi tehokkaasti hoitaa ja täyttää tehtäviään eikä se siten takaa tyydyttävää oikeussuojaa, jos erimielisyyksiä esiintyy; pitää valitettavana, ettei EU:n rekisteröidyille ole annettu muutoksenhakukeinoa oikeusasiamiehen tekemää päätöstä vastaan, mikä on vastoin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vaatimuksia;

Suositukset

16.  kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon näkökohdat, joita on esitetty tässä päätöslauselmassa sekä 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn riittävyydestä antamassa lausunnossa 01/2016, ja vastaamaan niihin, ennen suojan riittävyyttä koskevan päätöksensä tekemistä ja ottamaan erityisesti huomioon seuraavat neljä perustavanlaatuista taetta: että käsittelyn olisi perustuttava selkeisiin, täsmällisiin ja saatavilla oleviin sääntöihin, että tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus suhteessa oikeutettujen tavoitteiden saavuttamiseen olisi osoitettava, että käytössä olisi oltava riippumaton valvontamekanismi, ja että henkilöillä olisi oltava käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot;

17.  kehottaa erityisesti komissiota käsittelemään 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän asiaa koskevassa lausunnossaan esittämiä huolenaiheita, varsinkin sitä, että suojan riittävyyttä koskevassa päätöksessä käytetyssä sanamuodossa organisaatioita ei velvoiteta tuhoamaan tietoja, jos ne eivät ole enää tarpeellisia, että Yhdysvaltojen hallinto ei täysin estä jatkuvaa laajamittaista ja kohdentamatonta tietojen keruuta, vaikka sellainen tietojen keruu merkitsee perusteetonta puuttumista henkilöiden perusoikeuksiin, ja että oikeusasiamiehen toimivaltuuksia ja asemaa on selvennettävä sen osoittamiseksi, että tehtävää hoidetaan todella riippumattomasti ja että se voi tarjota tehokkaan oikeussuojan säännösten vastaista tietojen käsittelyä vastaan;

18.  kehottaa komissiota soveltamaan suojan riittävyyttä koskevaa päätöstä ainoastaan tilapäisesti odotettaessa tulosta uusista neuvotteluista, joita käydään Yhdysvaltojen kanssa yleisen tietosuoja-asetuksen perusteella parannetusta järjestelmästä;

19.  kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n rekisteröidyillä on käytössään tehokkaat hallinnolliset ja oikeudelliset muutoksenhakukeinot, kun Yhdysvaltojen lainvalvontaviranomaiset saavat pääsyn heidän Privacy Shield -järjestelyssä siirrettyihin henkilötietoihinsa ja käsittelevät niitä lainvalvontatarkoituksessa, jotta varmistetaan perusoikeuskirjan noudattaminen;

20.  kehottaa komissiota ryhtymään toimiin ilmaistujen huolenaiheiden suhteen, koska komissio voi muutoin ylittää täytäntöönpanovaltuutensa päättämällä, että Privacy Shield -järjestely tarjoaa riittävän suojan tason Yhdysvalloissa, suorittamatta Yhdysvaltojen järjestelmän täydellistä arviointia;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdysvaltojen hallitukselle ja kongressille.

(1)

EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(2)

EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

(3)

EYVL C 121, 24.4.2001, s. 152.

(4)

Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0230.

(5)

Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0388.

Oikeudellinen huomautus