Menettely : 2016/2637(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-1115/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-1115/2016

Keskustelut :

PV 25/10/2016 - 19
CRE 25/10/2016 - 19

Äänestykset :

PV 26/10/2016 - 6.8
CRE 26/10/2016 - 6.8
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2016)0417

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 270kWORD 50k
17.10.2016
PE589.704v01-00
 
B8-1115/2016

suullisesti vastattavien kysymysten B8-1801/2016 ja B8-1802/2016 johdosta

työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti


transrasvoista (transrasvahapoista) (2016/2637(RSP))


Renate Sommer, Daciana Octavia Sârbu, Nikolay Barekov, Anneli Jäätteenmäki, Lynn Boylan, Martin Häusling, Piernicola Pedicini, Mireille D’Ornano ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma transrasvoista (transrasvahapoista) (2016/2637(RSP))  
B8-1115/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011(1) ja erityisesti sen 30 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle transrasvojen esiintymisestä elintarvikkeissa ja unionin väestön kokonaisruokavaliossa (COM(2015)0619),

–  ottaa huomioon yhteisen tutkimuskeskuksen transrasvahapoista laatiman raportin ”Trans fatty acids in Europe: where do we stand? A Synthesis of the evidence: 2003–2013”,

–  ottaa huomioon vuonna 2009 laaditun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tieteellisen lausunnon, jossa annetaan ravinnon kautta saatavia transrasvahappoja koskevia suosituksia,

–  ottaa huomioon WHO:n julkaisut ”The effectiveness of policies for reducing dietary transfat: a systematic review of the evidence”(2), ”Eliminating trans fats in Europe – A policy brief”(3) ja ”Effect of trans-fatty acid intake on blood lipids and lipoproteins: a systematic review and meta-regression analysis”(4),

–  ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt kysymykset transrasvoista (O-000105/2016 – B8-1801/2016 ja O-000106/2016 – B8-1802/2016),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että transrasvahapot ovat tietyntyyppisiä tyydyttymättömiä rasvoja;

B.  toteaa, että vaikka transrasvahappoja on luontaisestimärehtijöistä saaduissa elintarvikkeissa, kuten maitotuotteissa ja lihassa sekä eräissä kasveissa ja kasviperäisissä tuotteissa (purjot, herneet, salaatit ja rapsiöljy), niitä on pääasiassa teollisesti tuotetuissa, osittain kovetetuissa kasviöljyissä (kasviöljyt, joita on muutettu lisäämällä vetyatomeja ja joita käytetään paistamiseen, leivontaan ja valmiselintarvikkeissa säilymisajan pidentämiseksi);

C.  toteaa, että tämän seurauksena transrasvahappoja saadaan enimmäkseen teollisuuden monissa juomissa ja elintarvikkeissa (sekä valmiiksi pakatut että pakkaamattomat elintarvikkeet, kuten irtomyynnissä olevat elintarvikkeet ja catering- ja ruokapalvelujen tarjoamat elintarvikkeet) käyttämistä teollisesti tuotetuista, osittain kovetetuista kasviöljyistä;

D.  ottaa huomioon, että EFSA totesi vuonna 2010, että märehtijöistä saaduilla transrasvahapoilla on samanlaisia vaikutuksia kuin teollisuustuotteista saaduilla transrasvahapoilla;

E.  toteaa, että märehtijöiden rasva sisältää 3–6 prosenttia transrasvahappoja;

F.  toteaa, että ihmisravinnossa märehtijöistä peräisin olevien luonnollisesti esiintyvien transrasvahappojen määrä on yleensä vähäinen, ja panee merkille, että WHO:n mukaan näistä luontaisista transrasvahapoista ei todennäköisesti ole terveydellistä haittaa nykyisissä tosielämän ruokavalioissa suhteellisen alhaisen saannin vuoksi;

G.  toteaa, että tämä päätöslauselma koskee vain teollisesti tuotettuja rasvahappoja;

H.  toteaa, että monet ravintolat ja pikaruokapaikat käyttävät transrasvoja elintarvikkeiden uppopaistamiseen, koska ne ovat halpoja ja niitä voidaan käyttää useita kertoja ammattikäyttöön tarkoitetuissa rasvakeittimissä;

I.  toteaa, että uusia transrasvahappoja lisätään tai niitä muodostuu joidenkin elintarvikkeiden valmistuksen (esimerkiksi keksien, kakkujen, suolaisten pikkupurtavien tai uppopaistamisen) aikana;

J.  toteaa, että teollisesti tuotettujen, osittain kovetettujen kasviöljyjen usein toistuva kuluttaminen on yhdistetty sydän- ja verisuonitautien (enemmän kuin mikään muu pitkäkestoinen tekijä), hedelmättömyyden, endometrioosin, sappikivien, Alzheimerin taudin, diabeteksen, lihavuuden ja joidenkin syöpien riskin kasvamiseen;

K.  katsoo, että EU:n viranomaisten olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimet lihavuuden syiden torjumiseksi;

L.  toteaa, että runsas transrasvahappojen saanti lisää sepelvaltimotaudin kehittymisen riskiä (enemmän kuin mikään muu ravintoaine kaloria kohti) – taudin, joka varovaisten arvioiden mukaan aiheuttaa EU:ssa vuosittain noin 660 000 kuolemantapausta, mikä on noin 14 prosenttia kokonaiskuolleisuudesta;

M.  toteaa, että EFSA suosittelee, että transrasvahappojen saannin olisi oltava mahdollisimman vähäistä ravitsemuksellisesti asianmukaisessa ruokavaliossa(5);

N.  toteaa, että WHO suosittelee erityisesti, että päivittäisestä energiasta transrasvahappoina olisi saatava vähemmän kuin yksi prosentti(6);

O.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) totesi kesäkuussa 2015, että osittain kovetettuja öljyjä ei pidetä yleisesti turvallisina ihmisravinnossa;

P.  ottaa huomioon, että EU:n laajuisten tietojen rajallisesta saatavuudesta huolimatta äskettäin tehdyssä tutkimuksessa, johon on koottu tietoja yhdeksästä EU-maasta, todetaan, että keskimääräinen päivittäinen transrasvahappojen saanti on alle prosentin päivittäisestä energian saannista mutta näiden jäsenvaltioiden tietyissä väestöryhmissä saanti on suurempi(7);

Q.  toteaa, että uusimpien julkisesti käytettävissä olevien tietojen analyysi vahvistaa, että tiettyjen elintarvikkeiden transrasvahappojen ilmoitetusta vähenemisestä huolimatta EU:ssa on joillakin elintarvikemarkkinoilla edelleen erinäisiä elintarvikkeita, joiden transrasvahappojen pitoisuudet ovat suuria, toisin sanoen yli 2 grammaa transrasvahappoja sadassa grammassa rasvaa (esimerkiksi keksit tai popcorn, joissa transrasvahappojen osuus on 40–50 g/100 g rasvaa, sekä muut kuin valmiiksi pakatut elintarvikkeet kuten leipomotuotteet);

R.  toteaa kansainvälisten tutkimusten osoittavan, että elintarvikkeiden sisältämien transrasvahappojen rajoittamiseen pyrkivillä toimilla vähennetään transrasvahappojen määrää ilman, että kokonaisrasvapitoisuus kasvaa; katsoo, että tällaiset toimet ovat toteutettavissa ja mahdollisia ja niillä on todennäköisesti myönteinen vaikutus kansanterveyteen;

S.  toteaa, että se, että valitettavasti vain kolmasosa kuluttajista EU:ssa on tietoisia transrasvahapoista, osoittaa, että pakkausten merkintöjä koskevat toimet eivät ole olleet tehokkaita ja että on toteutettava toimia tietämyksen lisäämiseksi kouluissa ja tiedotuskampanjoiden avulla;

T.  toteaa, että EU:n lainsäädännössä ei säännellä elintarvikkeiden transrasvahappopitoisuutta eikä edellytetä sen merkitsemistä;

U.  toteaa, että Itävalta, Tanska, Latvia ja Unkari ovat ottaneet käyttöön elintarvikkeiden transrasvahappopitoisuutta rajoittavaa lainsäädäntöä, kun taas useimmat muut jäsenvaltiot ovat valinneet sellaisia vapaaehtoisia toimenpiteitä kuin itsesääntely, ruokavaliosuositukset tai erityisten perinteisten tuotteiden koostumusta koskevat vaatimukset;

V.  toteaa, että on olemassa näyttöä siitä, että Tanskan käyttöön ottamat teollisuuden transrasvahappoja koskevat laissa säädetyt rajoitukset, joiden mukaisesti vuonna 2003 määrättiin kansallinen 2 prosentin raja öljyjen ja rasvojen transrasvoille, ovat olleet onnistuneita ja vähentäneet merkittävästi sydän- ja verisuonitautien aiheuttamia kuolemantapauksia(8);

W.  toteaa, että valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden ainesosaluettelon tarkistaminen osittain kovetettujen öljyjen osalta on kuluttajille ainoa tapa pystyä tunnistamaan tuotteet, jotka voivat sisältää transrasvahappoja; katsoo, että EU:n nykyisten sääntöjen puitteissa kuluttajille saattaa aiheuttaa hämmennystä osittain kovetettujen öljyjen (jotka sisältävät transrasvahappoja muiden rasvahappojen lisäksi) ja täysin kovetettujen öljyjen (jotka sisältävät ainoastaan tyydyttyneitä rasvahappoja eivätkä transrasvahappoja) välinen ero, koska asetuksessa (EU) N:o 1169/2011 edellytetään, että nämä tiedot ilmoitetaan valmiiksi pakattujen elintarvikkeiden ainesosaluettelossa;

X.  toteaa, että viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevilla henkilöillä on terveellisempi ruokavalio kuin alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevilla henkilöillä ja että tämä ero on kasvanut yhteiskunnallinen eriarvoisuuden lisääntyessä;

Y.  toteaa, että transrasvahappoja käytetään yleensä halvemmissa elintarvikkeissa, ja koska henkilöt, joiden tulotaso on alhaisempi, kuluttavat enemmän halpoja elintarvikkeita, joissa on enemmän transrasvahappoja, terveyteen liittyvän epätasa-arvon mahdollisuus kasvaa;

Z.  katsoo, että olisi tehtävä asianmukaisia EU:n tason päätöksiä, jotta teollisten transrasvahappojen kulutusta voidaan vähentää;

AA.  toteaa, että terveysjärjestöt, kuluttajaryhmät, terveydenhuollon ammattilaisten yhdistykset ja elintarvikeyritykset ovat pyytäneet(9) komissiota laatimaan lainsäädäntöehdotuksen, jolla rajoitetaan teollisten transrasvahappojen määrä elintarvikkeissa samalle tasolle, jonka Tanskan viranomaiset ovat asettaneet (2 grammaa transrasvahappoja 100 grammassa rasvaa);

1.  palauttaa mieliin, että parlamentti pitää transrasvahappoja koskevaa kysymystä keskeisen tärkeänä, ja on edelleen huolestunut riskeistä, joita transrasvahapot aiheuttavat ihmisten terveydelle;

2.  painottaa, että Yhdysvallat on jo ilmoittanut, että elintarvikevalmistajien on luovuttava osittain kovetettujen öljyjen käytöstä sen markkinoilla myytävissä tuotteissa vuoden 2018 puolivälistä alkaen vuonna 2015 tehdyn johtopäätöksen valossa, jonka mukaan transrasvoja ei yleisesti pidetä turvallisina;

3.  muistuttaa olevan näyttöä siitä, että transrasvahappojen raja-arvoilla voidaan saada aikaan nopeita ja merkittäviä terveyshyötyjä; korostaa tässä yhteydessä menestyksekkäitä kokemuksia Tanskassa, jossa määrättiin kansallinen 2 prosentin raja öljyjen ja rasvojen transrasvahapoille vuonna 2003;

4.  korostaa, että suurimmalta osalta EU:n väestöstä – erityisesti heikoimmassa asemassa olevilta ihmisiltä – puuttuu tietämystä transrasvahapoista ja niiden kuluttamisen terveysvaikutuksista, mikä voi estää kuluttajia tekemästä tietoisia valintoja;

5.  on huolestunut siitä, että muita heikommassa asemassa olevat ryhmät, mukaan lukien vähemmän koulutetut ja alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevat kansalaiset, sekä lapset ovat taipuvaisempia kuluttamaan elintarvikkeita, joiden transrasvahappopitoisuus on suuri;

6.  toteaa, että kaikilla olemassa olevilla transrasvahappojen vähentämistä koskevilla strategioilla näyttää olevan yhteys elintarvikkeiden transrasvahappotasojen huomattavaan vähentämiseen, ja pitää valitettavana transrasvahappoja koskevan yhdenmukaisen lähestymistavan puutetta EU:ssa;

7.  katsoo, että toimia ei saisi sen vuoksi jättää pelkästään kansalliselle tasolle ja että EU:n toimet ovat välttämättömiä, jos transrasvahappojen keskimääräistä saantia halutaan vähentää merkittävästi;

8.  toteaa, että WHO:n mukaan(10) transrasvojen merkintätoimet ovat todennäköisesti täytäntöönpanoltaan kaikkein kallein toimenpide, kun taas transrasvojen kiellon taloudelliset vaikutukset ovat olleet minimaaliset maissa, jotka ovat toteuttaneet niitä koskevia kieltoja, koska täytäntöönpano- ja valvontakustannukset ovat vähäiset;

9.  katsoo, että transrasvahappojen kielteisiä terveysvaikutuksia koskevan tiedon puute kuluttajien keskuudessa tekee pakollisesta transrasvahappojen merkinnästä pakollisiin rajoituksiin verrattuna tärkeän mutta riittämättömän välineen pyrittäessä vähentämään transrasvahappojen saantia unionin kansalaisten keskuudessa;

10.  huomauttaa lisäksi tässä yhteydessä, että transrasvahappojen merkintä koskee vain tiettyjä elintarvikkeita mutta eivät esimerkiksi pakkaamattomia elintarvikkeita eikä ravintolaruokaa;

11.  kehottaa komissiota asettamaan mahdollisimman nopeasti EU:n lainsäädännöllä raja-arvon teollisille transrasvahapoille kaikissa elintarvikkeissa (sekä ainesosissa että lopputuotteessa), jotta voidaan vähentää niiden saantia kaikkien väestöryhmien keskuudessa;

12.  pyytää tekemään tällaisen ehdotuksen kahden vuoden kuluessa;

13.  pyytää, että tähän ehdotukseen liitetään vaikutustenarviointi, joka koskee teollisen koostumuksen muuttamisen kustannuksia, joita pakollinen raja-arvo aiheuttaisi, ja sitä, siirtyvätkö nämä kustannukset mahdollisesti kuluttajien maksettavaksi;

14.  panee tässä yhteydessä merkille komission ilmoituksen, että se tekee perusteellisen vaikutustenarvioinnin raja-arvon eri vaihtoehtojen kustannusten ja hyötyjen arvioimiseksi, ja pyytää komissiota ottamaan erityisesti huomioon vaikutukset pk-yrityksiin;

15.  kehottaa elintarviketeollisuutta asettamaan etusijalle terveysvaatimusten mukaiset vaihtoehdot, kuten parannettujen öljyjen käytön, uudet menetelmät rasvojen muuntamiseksi tai transrasvahappojen korvaajien yhdistelmät (kuidut, selluloosa, tärkkelys, proteiinisekoitukset jne.);

16.  pyytää lisäksi komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ravitsemustiedon parantamiseksi sekä sen edistämiseksi ja mahdollistamiseksi, että kuluttajat voivat tehdä terveellisempiä elintarvikevalintoja, ja toimimaan yhdessä alan teollisuuden kanssa, jotta se muuttaisi tuotteidensa koostumusta terveellisemmäksi;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EUVL L 304,22.11.2011, s. 18.

(2)

Bull World Health Organ 2013;91:262–269H.

(3)

http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0010/288442/Eliminating-trans-fats-in-Europe-A-policy-brief.pdf?ua=1

(4)

http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/246109/1/9789241510608-eng.pdf

(5)

EFSA Journal 2010;8(3):1461.

(6)

http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/42665/1/WHO_TRS_916.pdf?ua=1 pg89, WHO/FAO technical report series 916

(7)

Mouratidou et al. Trans Fatty acids in Europe: where do we stand? JRC Science and Policy Reports 2014 doi:10.2788/1070.

(8)

Brandon J. et al. Denmark’s policy on artificial trans fat and cardiovascular disease, Am J Prev Med 2015 (painossa).

(9)

http://www.beuc.eu/publications/open_letter_industrially_produced_tfas_freeeu.pdf

(10)

Eliminating trans fats in Europe: A policy brief, page 6 http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0010/288442/Eliminating-trans-fats-in-Europe-A-policy-brief.pdf

Oikeudellinen huomautus