Menettely : 2016/2637(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-1136/2016

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-1136/2016

Keskustelut :

PV 25/10/2016 - 19
CRE 25/10/2016 - 19

Äänestykset :

Hyväksytyt tekstit :


PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 268kWORD 53k
19.10.2016
PE589.736v01-00
 
B8-1136/2016

suullisesti vastattavien kysymysten B8-1801/2016 ja B8-1802/2016 johdosta

työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti


transrasvoista (2016/2637(RSP))


Mireille D’Ornano, Sylvie Goddyn, Jean-François Jalkh ENF-ryhmän puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma transrasvoista (2016/2637(RSP))  
B8-1136/2016

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011(1) ja erityisesti sen 30 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle transrasvojen esiintymisestä elintarvikkeissa ja unionin väestön kokonaisruokavaliossa (COM(2015)0619),

–  ottaa huomioon yhteisen tutkimuskeskuksen transrasvahapoista laatiman raportin ”Trans fatty acids in Europe: where do we stand? A Synthesis of the evidence: 2003-2013”,

–  ottaa huomioon WHO:n julkaisut ”The effectiveness of policies for reducing dietary transfat: a systematic review of the evidence”(2), ”Eliminating trans fats in Europe – A policy brief”(3) ja ”Effect of trans-fatty acid intake on blood lipids and lipoproteins: a systematic review and meta-regression analysis”(4),

–  ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt kysymykset transrasvoista (O-000105/2016 – B8-1801/2016 ja O-000106/2016 – B8-1802/2016),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että transrasvahapot ovat tietyntyyppisiä tyydyttymättömiä rasvoja;

B.  toteaa, että vaikka transrasvahappoja on märehtijöistä saaduissa elintarvikkeissa kuten maitotuotteissa ja lihassa sekä eräissä kasveissa ja kasviperäisissä tuotteissa (purjot, herneet, salaatit ja rapsiöljy), niitä on pääasiassa teollisesti tuotetuissa, osittain kovetetuissa kasviöljyissä (kasviöljyt, joita on muutettu lisäämällä vetyatomeja ja joita käytetään paistamiseen, leivontaan ja valmiselintarvikkeissa säilymisajan pidentämiseksi);

C.  toteaa, että Unesco on tunnustanut osaksi aineetonta kulttuuriperintöä eläinrasvaa ja myös transrasvahappoja ruoanvalmistuksessa käyttävän ranskalaisen gastronomian ja että se tunnetaan hyvin niin sanotusta ranskalaisesta paradoksista;

D.  toteaa, että tämän seurauksena transrasvahappojen saanti liittyy enimmäkseen teollisuuden monissa juomissa ja elintarvikkeissa (sekä valmiiksi pakatut että pakkaamattomat elintarvikkeet, kuten irtomyynnissä olevat elintarvikkeet ja catering- ja ruokapalvelujen tarjoamat elintarvikkeet) käyttämien teollisesti tuotettujen, osittain kovetettujen kasviöljyjen kulutukseen;

E.  toteaa, että ihmisravinnossa märehtijöistä peräisin olevien luonnollisesti esiintyvien transrasvahappojen määrä on yleensä vähäinen, ja panee merkille, että WHO:n mukaan näistä luontaisista transrasvahapoista ei todennäköisesti ole terveydellistä haittaa nykyisissä tosielämän ruokavalioissa suhteellisen alhaisen saannin vuoksi;

F.   toteaa, että transrasvahappoja on luontaisesti ihmisen rintamaidossa;

G.  toteaa, että tämä päätöslauselma koskee vain teollisesti tuotettuja rasvahappoja;

H.  toteaa, että monet ravintolat ja pikaruokapaikat käyttävät transrasvoja elintarvikkeiden uppopaistamiseen, koska ne ovat halpoja ja niitä voidaan käyttää useita kertoja ammattikäyttöön tarkoitetuissa rasvakeittimissä;

I.  toteaa, että uusia transrasvahappoja lisätään tai niitä muodostuu joidenkin elintarvikkeiden valmistuksen (esimerkiksi keksien, kakkujen, suolaisten pikkupurtavien tai uppopaistamisen) aikana;

J.  toteaa, että teollisesti tuotettujen, osittain kovetettujen kasviöljyjen toistuva kuluttaminen on yhdistetty sydän- ja verisuonitautien (enemmän kuin mikään muu tekijä), hedelmättömyyden, endometrioosin, sappikivien, Alzheimerin taudin, diabeteksen, lihavuuden ja joidenkin syöpien riskin kasvamiseen;

K.  toteaa, että transrasvahappojen kulutukseen liittyvät terveysriskit on hyvin dokumentoitu, koska Pohjois-Amerikan sokeriteollisuus rahoitti rasvoja koskevia tutkimusohjelmia voidakseen yhdistää sydän- ja verisuonisairauksiin liittyvät terveysongelmat rasvankulutukseen;

L.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimet lihavuuden syiden torjumiseksi;

M.  toteaa, että runsas transrasvahappojen saanti lisää sepelvaltimotaudin kehittymisen riskiä (enemmän kuin mikään muu ravintoaine kaloria kohti) – taudin, joka varovaisten arvioiden mukaan aiheuttaa noin 660 000 kuolemantapausta vuosittain EU:ssa, mikä on noin 14 prosenttia kokonaiskuolleisuudesta;

N.  toteaa, että WHO suosittelee erityisesti, että päivittäisestä energiasta transrasvahappoina olisi saatava vähemmän kuin yksi prosentti(5);

O.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) totesi kesäkuussa 2015, että osittain hydrattuja öljyjä ei pidetä yleisesti turvallisina ihmisravinnossa;

P.  ottaa huomioon, että EU:n laajuisten tietojen rajallisesta saatavuudesta huolimatta äskettäin tehdyssä tutkimuksessa, johon on koottu tietoja yhdeksästä EU-maasta, todetaan, että keskimääräinen päivittäinen transrasvahappojen saanti on alle prosentin päivittäisestä energian saannista mutta näiden jäsenvaltioiden tietyissä väestöryhmissä saanti on suurempi(6);

Q.  toteaa, että uusimpien julkisesti käytettävissä olevien tietojen analyysi vahvistaa, että tiettyjen elintarvikkeiden transrasvahappojen ilmoitetusta vähenemisestä huolimatta EU:ssa on joillakin elintarvikemarkkinoilla edelleen erinäisiä elintarvikkeita, joiden transrasvahappojen pitoisuudet ovat suuria, toisin sanoen yli 2 grammaa transrasvahappoja sadassa grammassa rasvaa (esimerkiksi keksit tai popcorn, joissa transrasvahappojen osuus on 40–50 g/100 g rasvaa sekä muut kuin valmiiksi pakatut elintarvikkeet kuten leipomotuotteet);

R.  toteaa, että kansainväliset tutkimukset osoittavat, että elintarvikkeiden sisältämien transrasvahappojen rajoittamiseen pyrkivillä toimilla vähennetään transrasvahappojen määrää ilman, että kokonaisrasvapitoisuus kasvaa; katsoo, että tällaiset toimet ovat toteutettavissa ja saavutettavissa ja niillä on todennäköisesti myönteinen vaikutus kansanterveyteen;

S.  toteaa, että se, että valitettavasti vain kolmasosa kuluttajista EU:ssa on tietoisia transrasvahapoista, osoittaa, että pakkausten merkintöjä koskevat toimet eivät ole olleet tehokkaita ja että on toteutettava toimia tietämyksen lisäämiseksi koulutusjärjestelmän ja tiedotuskampanjoiden avulla;

T.  toteaa, että EU:n lainsäädännössä ei säännellä elintarvikkeiden transrasvahappopitoisuutta eikä edellytetä sen merkitsemistä;

U.  toteaa, että Itävalta, Tanska, Latvia ja Unkari ovat ottaneet käyttöön elintarvikkeiden transrasvahappopitoisuutta rajoittavaa lainsäädäntöä, kun taas useimmat muut jäsenvaltiot ovat valinneet sellaisia vapaaehtoisia toimenpiteitä kuin itsesääntely, ruokavaliosuositukset tai erityisten perinteisten tuotteiden koostumusta koskevat vaatimukset;

V.  toteaa, että rasvatyyppien erojen ymmärtäminen edellyttää teknisiä taitoja, joita kuluttajien ei ole helppo hankkia; toteaa, että tässä tapauksessa merkintä ei riitä ihmisen terveyden suojelemiseksi;

W.  toteaa, että viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevilla henkilöillä on terveempi ruokavalio kuin alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevilla henkilöillä ja että tämä ero on kasvamassa samaan tapaan kuin yhteiskunnallinen eriarvoisuus; toteaa, että jäsenvaltioissa komission painostuksesta määrätyt talouden säästötoimenpiteet ovat lisänneet köyhyyttä ja terveellisen paikallisen ruoan saannin vaikeutta;

X.  toteaa, että transrasvahappoja käytetään yleensä halvemmissa elintarvikkeissa, ja koska henkilöt, joiden tulotaso on alhaisempi, kuluttavat enemmän halpoja elintarvikkeita, joissa on enemmän transrasvahappoja, terveyserojen mahdollisuus kasvaa;

Y.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tehtävä asianmukaisia päätöksiä, jotta teollisten transrasvahappojen kulutusta voidaan vähentää;

Z.  toteaa, että terveysjärjestöt, kuluttajaryhmät, terveydenhuollon ammattilaisten yhdistykset ja elintarvikeyhtiöt ovat pyytäneet(7), että teollisten transrasvahappojen määrää elintarvikkeissa rajoitetaan samalle tasolle, jonka Tanskan viranomaiset ovat asettaneet (2 grammaa transrasvahappoja 100 grammassa rasvaa);

AA.  katsoo, että maitokriisiä ei saisi pahentaa transrasvahappoja koskevalla lainsäädäntöehdotuksella;

1.  palauttaa mieliin, että teollisesti tuotettuja transrasvahappoja koskeva kysymys on todellinen huolenaihe parlamentille, ja on edelleen huolestunut riskeistä, joita köyhyys ja yksi sen seurauksista – liiallinen altistuminen transrasvahapoille – aiheuttaa ihmisen terveydelle;

2.  painottaa, että Yhdysvallat on jo ilmoittanut, että elintarvikevalmistajien on luovuttava osittain kovetettujen öljyjen käytöstä sen markkinoilla myytävissä tuotteissa vuoden 2018 puolivälistä alkaen, kun otetaan huomioon, että vuonna 2015 tehdyn päätelmän mukaan transrasvoja ei yleisesti pidetä turvallisina;

3.  palauttaa mieliin, että on olemassa näyttöä siitä, että teollisesti tuotettuja transrasvahappoja koskevat rajat voivat saada aikaan nopeita ja merkittäviä terveyshyötyjä;

4.  korostaa, että suurimmalta osalta EU:n väestöstä – erityisesti heikoimmassa asemassa olevilta ihmisiltä – puuttuu tietämystä teollisesti tuotetuista transrasvahapoista ja niiden terveysvaikutuksista, mikä voi estää kuluttajia tekemästä tietoisia valintoja;

5.  on huolestunut siitä, että muita heikommassa asemassa olevat ryhmät, myös vähemmän koulutetut ja alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevat kansalaiset sekä lapset, ovat taipuvaisempia kuluttamaan elintarvikkeita, joiden teollisesti tuotettujen transrasvahappojen pitoisuus on suuri;

6.  toteaa, että kaikilla olemassa olevilla transrasvahappojen vähentämistä koskevilla strategioilla näyttää olevan yhteys elintarvikkeiden transrasvahappotason huomattavaan vähentämiseen ja että jäsenvaltiot pystyvät määrittelemään oikean tason itselleen omasta paikallisesta keittiöstään riippuen;

7.  toteaa, että WHO:n mukaan(8) tehokkaasti toteutettuna transrasvojen merkintäpolitiikka on todennäköisesti kaikkein kallein toimenpide, kun taas transrasvojen kiellon taloudelliset vaikutukset ovat olleet minimaaliset maissa, jotka ovat toteuttaneet tällaisia kieltoja, koska täytäntöönpano- ja valvontakustannukset ovat vähäiset;

8.  katsoo, että transrasvahappojen kielteisiä terveysvaikutuksia koskeva tietämyksen puute kuluttajien keskuudessa tekee pakollisesta transrasvahappojen merkinnästä pakollisiin rajoituksiin verrattuna tärkeän mutta riittämättömän välineen pyrittäessä vähentämään transrasvahappojen saantia unionin kansalaisten keskuudessa;

9.  huomauttaa lisäksi tässä yhteydessä, että teollisesti tuotettujen transrasvahappojen merkintästrategia koskee vain tiettyjä elintarvikkeita mutta ei esimerkiksi maitotuotteita, pakkaamattomia elintarvikkeita eikä ravintolaruokaa;

10.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan ja kannustamaan valmistajia, jotka ovat mukana tuotteidensa teollisten transrasvahappojen vähentämisessä, ja korostamaan hyötyjä, joita paikallisten maitotuotteiden käyttäminen rasvojen lähteenä aiheuttaa;

11.  panee tässä yhteydessä merkille komission ilmoituksen, että se tekee perusteellisen ympäristövaikutusten arvioinnin raja-arvon eri vaihtoehtojen kustannusten ja hyötyjen arvioimiseksi, ja pyytää komissiota ottamaan erityisesti huomioon vaikutukset pk-yrityksiin;

12.  kehottaa elintarviketeollisuutta asettamaan etusijalle vaihtoehdot, joissa noudatetaan terveysnormeja, kuten parannettujen öljyjen käytön, uudet menetelmät rasvojen muuntamiseksi tai transrasvahappojen korvaajien yhdistelmät (kuidut, selluloosa, tärkkelys, proteiinisekoitukset jne.); kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että toimet, joilla pyritään rajoittamaan jalostettujen elintarvikkeiden transrasvahappopitoisuutta, eivät kannusta käyttämään palmuöljyä tuotteissa, koska siitä aiheutuu kehitysmaissa suuria ympäristö- ja sosiaalisia haittoja;

13.  pyytää lisäksi komissiota tukemaan jäsenvaltioita ravitsemustiedon parantamisessa sekä sen edistämisessä ja mahdollistamisessa, että kuluttajat voivat tehdä terveellisempiä elintarvikevalintoja, ja toimimaan yhdessä teollisuuden kanssa, jotta sen tuotteiden koostumuksen muuttamista terveelliseksi voidaan edistää;

14.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)

EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18.

(2)

Bull World Health Organ 2013;91:262–269H.

(3)

http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0010/288442/Eliminating-trans-fats-in-Europe-A-policy-brief.pdf?ua=1

(4)

http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/246109/1/9789241510608-eng.pdf

(5)

http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/42665/1/WHO_TRS_916.pdf?ua=1 pg89, WHO/FAO technical report series 916

(6)

Mouratidou et al. Trans Fatty acids in Europe: where do we stand? JRC Science and Policy Reports 2014 doi:10.2788/1070.

(7)

http://www.beuc.eu/publications/open_letter_industrially_produced_tfas_freeeu.pdf

(8)

Eliminating trans fats in Europe: A policy brief, p. 6 http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0010/288442/Eliminating-trans-fats-in-Europe-A-policy-brief.pdf

Oikeudellinen huomautus