Menettely : 2018/2856(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0546/2018

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0546/2018

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 29/11/2018 - 8.11
CRE 29/11/2018 - 8.11
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2018)0476

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 184kWORD 56k
14.11.2018
PE631.530v01-00
 
B8-0546/2018

komission julkilausuman johdosta

työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti


Saksan lastensuojeluviraston (Jugendamt) roolista rajatylittävissä perhekiistoissa (2018/2856(RSP))


Cecilia Wikström vetoomusvaliokunnan puolesta

Euroopan parlamentin päätöslauselma Saksan lastensuojeluviraston (Jugendamt) roolista rajatylittävissä perhekiistoissa (2018/2856(RSP))  
B8‑0546/2018

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 227 artiklan,

–  ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 24 artiklan,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 8 ja 20 artiklan, joissa korostetaan hallitusten velvollisuutta suojella lapsen identiteettiä ja myös hänen perhesuhteitaan,

–  ottaa huomioon vuonna 1963 tehdyn konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan b alakohdan,

–  ottaa huomioon 29. toukokuuta 1993 tehdyn Haagin yleissopimuksen lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa,

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2003 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003(1) (Bryssel II a) ja erityisesti sen 8, 10, 15, 16, 21, 41, 55 ja 57 artiklan,

–  ottaa huomioon 13. marraskuuta 2007 oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (asiakirjojen tiedoksianto) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 kumoamisesta(2) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1393/2007,

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Lapsen oikeuksia koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2011)0060),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja erityisesti sen 22. joulukuuta 2010 asiassa C-497/10 PPU, Mercredi v. Chaffe(3) antaman tuomion ja 2. huhtikuuta 2009 A:n vireille saattamassa asiassa C-523/07(4) antaman tuomion,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston toteuttaman lastensuojelujärjestelmiä koskevan kartoituksen,

–  ottaa huomioon Saksan lastensuojeluviraston (Jugendamt) roolista rajatylittävissä perhekiistoissa saatujen vetoomusten erittäin suuren määrän,

–  ottaa huomioon Saksaan tehtyä tiedonhankintamatkaa (23. ja 24. marraskuuta 2011) koskevassa raportissa esitetyt suositukset, joiden mukaan olisi tutkittava Saksan lastensuojeluviraston (Jugendamt) roolista esitettyjä vetoomuksia,

–  ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman lapsen edun turvaamisesta EU:ssa Euroopan parlamentille esitettyjen vetoomusten perusteella(5),

–  ottaa huomioon lasten hyvinvointia käsittelevän vetoomusvaliokunnan työryhmän 3. toukokuuta 2017 päivätyt suositukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että parlamentin vetoomusvaliokunta on saanut yli 10 vuoden ajan vetoomuksia, joissa hyvin monet muut kuin saksalaiset vanhemmat kertovat Saksan lastensuojeluviraston (Jugendamt) heitä kohtaan harjoittamasta järjestelmällisestä syrjinnästä ja mielivaltaisista toimista lapsiin vaikuttavissa rajatylittävissä perhekiistoissa, muun muassa vanhempainvastuun ja lapsen huoltajuuden yhteydessä;

B.  ottaa huomioon, että lastensuojeluvirastolla (Jugendamt) on keskeinen asema Saksan perheoikeusjärjestelmässä, sillä se on osapuolena kaikissa perhekiistoissa, joihin liittyy lapsia;

C.  ottaa huomioon, että lapsia koskevissa perhekiistoissa lastensuojeluvirasto (Jugendamt) antaa tuomareille suosituksen, joka on luonteeltaan käytännössä sitova, ja se voi hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä, kuten ”Beistandschaft” (oikeudellinen neuvonta), joita ei voi riitauttaa;

D.  ottaa huomioon, että Jugendamt on vastuussa Saksan tuomioistuinten tekemien päätösten täytäntöönpanosta; toteaa, että lastensuojeluviraston näitä päätöksiä koskeva laaja tulkinta on usein haitannut muiden kuin saksalaisten vanhempien oikeuksien tehokasta suojelua;

E.  toteaa, että se, etteivät Saksan toimivaltaiset viranomaiset tunnusta eivätkä saata voimaan muiden EU:n jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten päätöksiä ja tuomioita rajatylittävissä perhekiistoissa, voi rikkoa vastavuoroisen tunnustamisen ja jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen periaatetta, mikä vaarantaa lapsen edun tehokkaan suojelemisen;

F.  ottaa huomioon, että vetoomuksen esittäjät arvostelivat sitä, että perheoikeudellisissa kiistoissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, Saksan toimivaltaiset viranomaiset tulkitsevat järjestelmällisesti lapsen edun suojelemista varmistamalla, että lapset pysyvät Saksan alueella, myös tapauksissa, joissa on ilmoitettu muuhun kuin saksalaiseen vanhempaan kohdistuvista väärinkäytöksistä ja perheväkivallasta;

G.  ottaa huomioon, että muut kuin saksalaiset vanhemmat kertovat vetoomuksissaan siitä, etteivät heidän alkuperämaansa viranomaiset anna riittävää tai minkäänlaista neuvontaa tai oikeudellista tukea tapauksissa, joissa Saksan viranomaiset, kuten Jugendamt, ovat toteuttaneet heitä syrjiviä tai heille epäedullisia oikeudellisia ja hallinnollisia menettelyjä lapsia koskevissa perhekiistoissa;

H.  toteaa, että EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden on taattava lapsen oikeuksien täysimääräinen suojelu sellaisena kuin niistä on määrätty EU:n perusoikeuskirjassa; ottaa huomioon, että lapsen etu, joka toteutuu ensisijaisesti ja parhaiten omassa perheessä, on perusperiaate, jota olisi noudatettava ohjenuorana kaikissa lastenhoitoon liittyvissä päätöksissä kaikilla tasoilla;

I.  ottaa huomioon, että lisääntynyt liikkuvuus EU:ssa on johtanut rajatylittävien vanhempainvastuuta ja lapsen huoltajuutta koskevien riita-asioiden lisääntymiseen; toteaa, että komission on tehostettava toimiaan edistääkseen kaikkien EU:n jäsenvaltioiden ratifioimassa YK:n yleissopimuksessa lapsen oikeuksista vahvistettujen periaatteiden johdonmukaista ja konkreettista täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa, myös Saksassa;

J.  ottaa huomioon, että Bryssel II a -asetuksen soveltamisala ja tavoitteet perustuvat unionin kansalaisten kansalaisuudesta riippumattoman tasa-arvoisen kohtelun periaatteeseen ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien välisen keskinäisen luottamuksen periaatteeseen;

K.  ottaa huomioon, että Bryssel II a -asetuksen säännökset eivät missään tapauksessa saisi johtaa siihen, että sen taustalla olevia pyrkimyksiä varmistaa vastavuoroinen kunnioitus ja tunnustaminen, välttää kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää ja mikä tärkeintä, suojella objektiivisesti lapsen etua, käytetään väärin;

L.  katsoo, että Saksan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien lapsiin vaikuttavia rajatylittäviä perhekiistoja koskevien menettelyjen ja käytäntöjen syrjimättömän luonteen täsmällisten ja yksityiskohtaisten tarkastusten puuttumisella voi olla haitallisia vaikutuksia lasten hyvinvointiin ja tämä voi johtaa muiden kuin saksalaisten vanhempien oikeuksien lisääntyvään rikkomiseen;

M.  ottaa huomioon, että Saksan liittovaltion perustuslakituomioistuin päätti, että tuomioistuin voi pyytää sellaisen lapsen kuulemista, joka ei ole vielä täyttänyt kolmea vuotta päätöksentekohetkellä; ottaa huomioon, että muissa EU:n jäsenvaltioissa tämän ikäiset lapset katsotaan liian nuoriksi ja kypsymättömiksi, jotta heitä kuultaisiin heidän vanhempiaan koskevissa riita-asioissa;

N.  ottaa huomioon, että lapsen oikeus perhe-elämään ei saisi olla uhattuna liikkumis- ja oleskeluvapauden kaltaisten perusoikeuksien harjoittamisen vuoksi;

O.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetaan EU:n oikeuden itsenäinen käsite lapsen ”tavanomaisesta asuinpaikasta” ja että kriteerit, joita kansalliset oikeusjärjestelmät käyttävät tavanomaista asuinpaikkaa määrittäessään, eroavat toisistaan;

P.  ottaa huomioon EU:n perusoikeuskirjan 24 artiklan mukaan lapsilla on oikeus pitää säännöllisesti yllä henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä vanhempiinsa, kun vanhemmat harjoittavat oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, ellei tämä ole lapsen oikeuksien vastaista;

1.  panee erittäin huolestuneena merkille, että muiden kuin saksalaisten vanhempien vetoomuksissa esiintuotuja Saksan perheoikeusjärjestelmän ongelmia, kuten lastensuojeluviraston roolia, ei ole edelleenkään ratkaistu; korostaa, että vetoomusvaliokunta saa jatkuvasti muilta kuin saksalaisilta vanhemmilta vetoomuksia, joissa raportoidaan vakavasta syrjinnästä, joka johtuu toimivaltaisten Saksan viranomaisten lapsia koskevissa rajatylittävissä perhekiistoissa käyttämistä menettelyistä ja käytännöistä;

2.  tuomitsee lastensuojeluviraston harjoittaman syrjinnän muita kuin saksalaisia vanhempia kohtaan;

3.  huomauttaa, että vetoomusvaliokunta on jo kauan käsitellyt vetoomuksia, jotka koskevat Saksan lastensuojeluviraston (Jugendamt) roolia; panee merkille Saksan toimivaltaisen ministeriön toimittamat yksityiskohtaiset vastaukset Saksan perheoikeusjärjestelmän toiminnasta mutta korostaa, että vetoomusvaliokunta saa jatkuvasti vetoomuksia muiden kuin saksalaisten vanhempien väitetystä syrjinnästä;

4.  korostaa Bryssel II a -asetuksessa säädettyä kansallisten viranomaisten velvoitetta tunnustaa ja panna täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa annetut tuomiot lapsiin liittyvissä tapauksissa; on huolissaan siitä, että perheoikeudellisissa kiistoissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, Saksan viranomaiset voivat järjestelmällisesti kieltäytyä tunnustamasta muissa jäsenvaltioissa tehtyjä oikeudellisia päätöksiä tapauksissa, joissa hiukan alle kolmen vuoden ikäisiä lapsia ei ole kuultu; korostaa, että tämä seikka heikentää vastavuoroisen luottamuksen periaatetta sellaisten muiden jäsenvaltioiden kanssa, joiden oikeusjärjestelmät asettavat erilaisia ikärajoja lapsen kuulemiselle;

5.  pitää valitettavana, että komissio on jo vuosia jättänyt toteuttamatta Saksan perheoikeusjärjestelmässä, myös lastensuojeluvirastossa, perheasioita koskeviin rajatylittäviin riita-asioihin käytettyjen menettelyjen ja käytäntöjen täsmällisiä tarkastuksia eikä näin ollen ole suojellut lapsen etua ja kaikkia siihen liittyviä oikeuksia;

6.  korostaa, että jäsenvaltioiden on tärkeää kerätä tilastotietoja lasten huoltajuutta ja ulkomaalaisia vanhempia koskevista hallinnollisista ja oikeudellisista menettelyistä ja erityisesti tuomioiden tuloksista, jotta voidaan analysoida yksityiskohtaisesti kehitystä ajan mittaan ja tarjota vertailuarvoja;

7.  korostaa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti EU:n oikeuden itsenäistä käsitettä lapsen ”tavanomaisesta asuinpaikasta” ja sitä, että kriteerit, joita kansalliset oikeuslaitokset käyttävät tavanomaista asuinpaikkaa määrittäessään, eroavat toisistaan;

8.  kehottaa komissiota varmistamaan, että Saksan tuomioistuimet ovat määrittäneet lapsen tavanomaisen asuinpaikan asianmukaisesti tapauksissa, joihin vetoomusvaliokunnan saamissa vetoomuksissa viitataan;

9.  arvostelee voimakkaasti sitä, että Saksassa ei ole tilastotietoja niiden tapausten lukumäärästä, joissa tuomiot eivät ole Jugendamtin suositusten mukaisia, sekä sellaisten perhekiistojen tuloksista, joissa on mukana kahta eri kansalaisuutta edustavan pariskunnan lapsia, huolimatta useiden vuosien ajan esitetyistä pyynnöistä siitä, että tällaisia tietoja olisi kerättävä ja ne olisi julkistettava;

10.  kehottaa komissiota arvioimaan kyseisissä vetoomuksissa sitä, ovatko Saksan tuomioistuimet noudattaneet asianmukaisesti Bryssel II a -asetuksen säännöksiä vahvistaessaan toimivaltansa ja ovatko ne ottaneet huomioon muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten antamat tuomiot tai päätökset;

11.  tuomitsee sen, että tapauksissa, joissa vanhemmilla on lasten tapaamisoikeus vain valvotuissa oloissa se, että muut kuin saksalaiset vanhemmat eivät ole noudattaneet lastensuojeluviraston menettelyä, jonka mukaan keskustelut lasten kanssa käydään saksaksi, on johtanut keskustelujen tylyyn keskeyttämiseen ja muiden kuin saksalaisten vanhempien ja heidän lastensa yhteydenpidon kieltämiseen; katsoo, että tämä lastensuojeluviraston käyttämä menettely merkitsee selvää alkuperään ja kieleen perustuvaa syrjintää muita kuin saksalaisia kohtaan;

12.  on täysin vakuuttunut siitä, että kun kyseessä on lasten tapaamisoikeus valvotuissa oloissa, Saksan viranomaisten on sallittava vanhempien ja lasten välisissä keskusteluissa vanhempien kaikkien kielten käyttö; pyytää ottamaan käyttöön järjestelyjä, joilla varmistetaan, että muut kuin saksalaiset vanhemmat ja heidän lapsensa voivat olla yhteydessä yhteisellä kielellään, sillä kielenkäytöllä on ratkaiseva merkitys vanhempien ja heidän lastensa vahvojen tunnesiteiden ylläpitämisessä ja sillä varmistetaan lasten kulttuuriperinnön ja hyvinvoinnin tehokas suojelu;

13.  uskoo vakaasti, että on noudatettava johdonmukaisesti ja tehokkaasti lasten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä käsittelevän vetoomusvaliokunnan työryhmän 3. toukokuuta 2017 antaman loppuraportin suosituksia ja erityisesti niitä, jotka liittyvät suoraan tai epäsuorasti Jugendamtin rooliin ja Saksan perheoikeusjärjestelmään;

14.  muistuttaa Saksaa sen lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, myös sen 8 artiklan, mukaisista kansainvälisistä velvoitteista; katsoo, että kaikkien Saksan toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä merkittäviä parannuksia, jotta voidaan asianmukaisesti turvata kahta kansalaisuutta edustavien pariskuntien lasten oikeus säilyttää identiteettinsä, myös perhesuhteensa, niin kuin lainsäädännössä niistä määrätään ilman, että niihin puututaan laittomasti;

15.  katsoo, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan valossa komissio voi toimia ja sen on toimittava aktiivisesti varmistaakseen oikeudenmukaiset ja johdonmukaiset syrjimättömät käytännöt vanhempien välillä rajatylittävissä lasten huoltajuutta koskevissa asioissa koko unionin alueella;

16.  kehottaa komissiota varmistamaan, että Saksan perheoikeudessa, myös lastensuojeluvirastossa, perheasioita koskeviin rajatylittäviin riita-asioihin sovelletut menettelyt ja käytännöt ovat luonteeltaan syrjimättömiä;

17.  kehottaa komissiota lisäämään sosiaalialan viranomaisten koulutusta ja kansainvälistä vaihtoa, jotta heidän tietoisuutensa eri jäsenvaltioissa olevien vastapuolten toiminnasta ja hyvien käytäntöjen vaihto lisääntyvät;

18.  korostaa, että on tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä ja varmistaa tehokas viestintä lasten huoltajuusasioissa toimivien eri kansallisten ja paikallisten viranomaisten välillä sosiaalipalveluista oikeus- ja keskusviranomaisiin;

19.  korostaa tarvetta parantaa Saksan viranomaisten ja muiden EU:n jäsenvaltioiden viranomaisten keskinäistä oikeudellista ja hallinnollista yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa keskinäinen luottamus siihen, että Saksassa tunnustetaan ja pannaan täytäntöön muiden EU:n jäsenvaltioiden viranomaisten päätökset ja tuomiot lapsia koskevissa rajatylittävissä perhekiistoissa;

20.  muistuttaa, että on tärkeää tarjota muille kuin saksalaisille vanhemmille viipymättä alusta alkaen ja lapsiin liittyvien menettelyjen kaikissa vaiheissa kattavia ja selkeitä tietoja menettelyistä ja niiden mahdollisista seurauksista kielellä, jota kyseiset vanhemmat ymmärtävät täysin, jotta voidaan välttää tapaukset, joissa vanhemmat antavat suostumuksensa ilman että he täysin ymmärtävät sitoumustensa vaikutuksia; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kohdennettuja toimia, joilla ne pyrkivät parantamaan kansalaisilleen antamaansa oikeudellista tukea, neuvontaa ja tiedotusta tapauksissa, joissa nämä ovat ilmoittaneet Saksan viranomaisten soveltaneen heitä kohtaan syrjiviä tai epäedullisia oikeudellisia ja hallinnollisia menettelyjä lapsia koskevissa rajatylittävissä perheriita-asioissa;

21.  korostaa, että ilmoitetut tapaukset, joissa muita kuin saksalaisia vanhempia on estetty kommunikoimasta lastensa kanssa heidän yhteisellä äidinkielellään vierailujen aikana, ovat kieleen perustuvaa syrjintää ja ne ovat myös vastoin pyrkimystä edistää monikielisyyttä ja kulttuurisen taustan monimuotoisuutta unionissa ja ne rikkovat ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapautta koskevia perusoikeuksia;

22.  ilmaisee huolensa vetoomuksen esittäjien esiin tuomista tapauksista, jotka koskevat Saksan toimivaltaisten viranomaisten asettamia lyhyitä määräaikoja ja heidän lähettämiään asiakirjoja, joita ei ole toimitettu muun kuin saksalaisen vetoomuksen esittäjän kielellä; korostaa kansalaisten oikeutta kieltäytyä hyväksymästä asiakirjoja, joita ei ole kirjoitettu kielellä tai käännetty kielelle, jota henkilö ymmärtää, kuten asetuksen (EY) N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdassa säädetään; kehottaa komissiota arvioimaan perinpohjaisesti tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanoa Saksassa, jotta voidaan puuttua asianmukaisesti kaikkiin mahdollisiin rikkomuksiin;

23.  kehottaa komissiota tarkistamaan kielivaatimusten noudattamisen menettelyjen aikana Saksan tuomioistuimissa Euroopan parlamentille esitetyissä vetoomuksissa mainituissa tapauksissa;

24.  kehottaa jälleen komissiota ja jäsenvaltioita yhteisrahoittamaan ja edistämään sellaisen foorumin perustamista, joka tarjoaa apua toisessa maassa asuville EU-maiden kansalaisille perheoikeudellisissa menettelyissä;

25.  muistuttaa jäsenvaltioita, että on tärkeää panna järjestelmällisesti täytäntöön vuonna 1963 tehdyn Wienin yleissopimuksen määräykset ja varmistaa, että suurlähetystöille tai konsulaattiedustustoille tiedotetaan alusta alkaen kaikista lastensuojelumenettelyistä, joissa on osallisina niiden kansalaisia, ja että niillä on täysi oikeus tutustua asiaankuuluviin asiakirjoihin; korostaa luotettavan konsuliyhteistyön merkitystä tällä alalla ja ehdottaa, että konsuliviranomaisille annettaisiin mahdollisuus osallistua menettelyn kaikkiin vaiheisiin;

26.  muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että niiden on tarjottava lapselle kaikki tarpeellinen ja perusteltu sijaishoito lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen 8 ja 20 artiklan sanamuodon mukaisesti ja erityisesti mahdollistettava lapsen hoidon jatkuvuus siten, että otetaan huomioon lapsen etninen, uskonnollinen, kielellinen ja kulttuurinen identiteetti;

27.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

 

(1)

EUVL L 338, 23.12.2003, s. 1.

(2)

EUVL L 324, 10.12.2007, s. 79.

(3)

Unionin tuomioistuimen tuomio 22. joulukuuta 2010, Barbara Mercredi v. Richard Chaffe C-497/10, ECLI:EU:C:2010:829.

(4)

Unionin tuomioistuimen tuomio 2. huhtikuuta 2009, A, C-523/07, ECLI:EU:C:2009:225.

(5)

EUVL C 66, 21.2.2018, s. 2.

Päivitetty viimeksi: 26. marraskuuta 2018Oikeudellinen huomautus