Menettely : 2018/2684(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0096/2019

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0096/2019

Keskustelut :

PV 12/02/2019 - 21
CRE 12/02/2019 - 21

Äänestykset :

PV 13/02/2019 - 16.9
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0111

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 152kWORD 54k
6.2.2019
PE631.714v01-00
 
B8-0096/2019

suullisesti vastattavan kysymyksen B8‑0005/2019 johdosta

työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan mukaisesti


naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon heikentämispyrkimyksistä EU:ssa (2018/2684(RSP))


João Pimenta Lopes naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta
TARKISTUKSET

Euroopan parlamentin päätöslauselma naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon heikentämispyrkimyksistä EU:ssa (2018/2684(RSP))  
B8‑0096/2019

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen naisten oikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon kohdistuvasta vastustuksesta EU:ssa (O-000135/2018 – B8-0005/2019),

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 8 ja 153 artiklan (sukupuolten tasa-arvo), 10 ja 19 artiklan (syrjimättömyys) sekä 6, 9 ja 168 artiklan (terveys),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 2 ja 3 artiklan, joissa vahvistetaan sukupuolten tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaate unionin keskeisinä arvoina,

–  ottaa huomioon perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 21 artiklan (syrjimättömyys), 23 artiklan (sukupuolten tasa-arvo) ja 35 artiklan (terveydenhoito),

–  ottaa huomioon syyskuussa 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman ja syyskuussa 1994 pidetyn kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (Kairon konferenssin) ja sen toimintaohjelman sekä niiden tarkistuskonferenssien tulokset,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus),

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen (CEDAW-sopimus),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–  ottaa huomioon komission vuonna 2017 aiheesta ”naisten oikeudet sekasortoisena aikana” (Women’s rights in Turbulent times) järjestämän, perusoikeuksia koskevan vuotuisen keskustelutilaisuuden päätelmät,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että heikentämispyrkimykset voidaan määritellä edistyksellisten sosiaalisten muutosten torjumisena, saavutettujen oikeuksien heikentämisenä tai epätasa-arvoisen nykytilanteen säilyttämisenä, ja pitää naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon heikentämispyrkimyksiä erityisen huolestuttavina; ottaa huomioon, että tällaisia heikentämispyrkimyksiä voi toteuttaa kuka tahansa sosiaaliseen taustaan katsomatta, ne voivat olla virallisia tai epävirallisia ja niihin voi liittyä passiivisia tai aktiivisia strategioita uusien edistysaskelien torjumiseksi pyrkimällä muuttamaan lainsäädäntöä tai toimintapolitiikkoja, mikä rajoittaisi viime kädessä kansalaisten saavuttamia oikeuksia; toteaa, että heikentämispyrkimyksiin on liittynyt valeuutisten ja haitallisten stereotyyppisten käsitysten levittämistä;

B.  toteaa, että naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia;

C.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon heikentyminen on usein osoitus ja ensimmäinen hälytysmerkki perusoikeuksien ja -arvojen, kuten demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen, heikkenemisestä kyseisessä yhteiskunnassa; ottaa huomioon, että pyrkimykset rajoittaa tai heikentää naisten oikeuksia ovat yleensä merkki laajemmasta yhteiskunnallisesta konfliktista;

D.  ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet perusoikeuksien ja naisten oikeuksien kunnioittamiseen, takaamiseen, suojelemiseen ja noudattamiseen tähtääviä kansainvälisen oikeuden ja EU:n perustamissopimusten mukaisia velvoitteita ja velvollisuuksia;

E.  ottaa huomioon, että miesten ja naisten välinen tasa-arvo on yksi Euroopan unionin perusarvoista; toteaa, että oikeus yhdenvertaiseen kohtelun ja syrjimättömyyteen on Euroopan unionin perussopimuksissa vahvistettu perusoikeus ja sitä olisi sovellettava lainsäädännössä, käytännössä, oikeuskäytännössä ja päivittäisessä elämässä;

F.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklassa annetaan unionille tehtäväksi poistaa eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä ja edistää miesten ja naisten välistä tasa-arvoa kaikissa toimissaan;

G.  ottaa huomioon, että tasa-arvoindeksi osoittaa, että eriarvoisuus on sitkeää ja että vuosina 2005–2015 on tapahtunut vain hyvin vähän edistystä; katsoo, että kaikissa jäsenvaltioissa on edelleen tehtävä merkittäviä parannuksia sellaisten sukupuolitasa-arvoisten yhteiskuntien rakentamiseksi, joissa naiset ja miehet ovat samalla tavoin edustettuja, kunnioitettuja ja turvassa kaikilla elämän ja työn aloilla; katsoo, että tasa-arvopolitiikkojen vaikutuksesta hyötyvät kaikki ihmiset ja että ne vaikuttavat siten myönteisesti koko yhteiskuntaan; toteaa, että jos naisten oikeuksien alalla ei enää saavuteta edistystä, se merkitsee taantumista;

H.  toteaa, että tasa-arvopolitiikan kehityksen olisi perustuttava naisten ja miesten yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja että samalla olisi tuettava naisia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa;

I.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvossa ja naisten oikeuksien edistämisessä tapahtuva kehitys ei tapahdu automaattisesti tai johdonmukaisesti; ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon suojelu ja edistäminen edellyttävät jatkuvaa ponnistelua;

J.  ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvaa syrjintää voi esiintyä monenlaisessa muodossa, kuten rakenteellisena ja taloudellisena syrjintänä, joka voi olla vaikeasti havaittavaa ja hiljaista, koska se on kaikkialla läsnä;

K.  ottaa huomioon, että tällä vuosikymmenellä on maailmanlaajuisesti ja eurooppalaisella tasolla voitu havaita selkeä ja järjestelmällinen pyrkimys heikentää sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia, myös EU:ssa, ja että pyrkimys on erityisen silmiinpistävä tietyissä jäsenvaltioissa;

L.  katsoo, että kyseisiä heikentämispyrkimyksiä voidaan havaita myös EU-tasolla, ja pitää edelleen valitettavana, että komissio päätti parlamentin meneillään olevan vaalikauden alussa olla jatkamatta siihen asti toteuttamaansa tasa-arvostrategiaa;

M.  ottaa huomioon, että näiden naisten oikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon kohdistuvien heikentämispyrkimysten päätavoitteet näyttävät oleva samat eri maissa ja että niihin sisältyvät sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia koskevan institutionaalisen ja politiikkakehyksen keskeiset osat, kuten sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen, sosiaalinen suojelu ja työsuojelu, koulutus, seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet, naisiin kohdistuvan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ehkäiseminen ja torjuminen, hlbti+-henkilöiden oikeudet, naisten osallistuminen päätöksentekoon politiikassa ja työpaikoilla sekä naisjärjestöjen ja muiden ihmisoikeusjärjestöjen ja -liikkeiden riittävä rahoitus; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien vastustajat ja ihmisoikeuksia vastustavat järjestöt pyrkivät kumoamaan perusihmisoikeuksista säädettyjä lakeja, jotka koskevat seksuaalisuutta ja lisääntymistä, myös oikeutta saada nykyaikaista ehkäisyä, hedelmöityshoitoja tai turvallinen abortti, homojen, lesbojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten henkilöiden (hlbti+) oikeuksia, kantasolututkimuksen saatavuutta ja oikeutta korjata sukupuoltaan tarvitsematta pelätä sen oikeudellisia vaikutuksia;

N.  ottaa huomioon, että epävarmoissa työsuhteissa ja epätyypillisissä töissä on enimmäkseen naisia; ottaa huomioon, että työttömyysaste ampaisi nousuun vuosina 2008–2014 EU:n syvän talouskriisin seurauksena ja että naisten työttömyysaste (10,4 prosenttia) oli vuonna 2014 edelleen korkeampi kuin miesten (10,2 prosenttia); toteaa, että talouskriisi on vaikuttanut koko Euroopan unioniin ja varsinkin maaseutualueisiin, joiden työttömyys, köyhyys ja väestökato ovat saavuttaneet valtavat mittasuhteet ja koskettavat erityisesti naisia;

O.  ottaa huomioon, että naisjärjestöt, -ryhmät ja naisten oikeuksien puolustajat ovat toimineet viime vuosikymmenellä naisten oikeuksien edistämiseen ja toteuttamiseen tähtäävän lainsäädännöllisen ja toimintapoliittisen kehityksen alullepanijoina ja suunnannäyttäjinä; toteaa, että rajoittavien kriteereiden soveltamisen ja hallinnollisten esteiden johdosta rahoituksen saanti muodostaa nyt niille suuren haasteen ja että jatkuvasti vihamielisemmäksi muuttuvassa ympäristössä ne eivät enää kykene toteuttamaan julkisen palvelun tehtäviään tehokkaasti;

P.  toteaa, että monet jäsenvaltiot eivät ole vieläkään ratifioineet eivätkä saattaneet osaksi kansallista lainsäädäntöään Istanbulin yleissopimusta, ja toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien toteutumiselle on valtiollisia rajoja Euroopan unionissa;

Q.  toteaa, että useassa EU:n jäsenvaltiossa esiintyi vuoden 2018 alkupuoliskolla voimistuvaa vastarintaa Istanbulin yleissopimusta vastaan ja tämä tarjosi tilaisuuden vihapuheelle, joka kohdistui erityisesti hlbti+-henkilöihin; toteaa, että tätä vastarintaa ei koskaan torjuttu sen paremmin neuvostossa kuin Eurooppa-neuvostossa;

R.  toteaa, että Euroopan neuvosto varoitti vuonna 2017 naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien olevan vaarassa, sillä useat sen jäsenvaltiot pyrkivät tiukentamaan aborttien ja ehkäisyvälineiden saatavuutta koskevaa lainsäädäntöä; ottaa huomioon, että naisten syrjinnän poistamista käsittelevä YK:n komitea (CEDAW-komitea) ja vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea olivat samoilla linjoilla ja julkistivat elokuussa yhteisen julkilausuman, jossa korostettiin, että mahdollisuus turvallisiin ja laillisiin abortteihin sekä niihin liittyvien palveluiden ja tietojen saatavuus olivat naisten lisääntymisterveyden keskeisiä tekijöitä, ja kehotettiin maita lopettamaan naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien heikentäminen, sillä se uhkaa naisten ja tyttöjen terveyttä ja henkeä; toteaa, että parlamentti on katsonut abortin varman ja laillisen saatavuuden epäämisen naisiin kohdistuvaksi väkivallaksi;

S.  toteaa, että tietyissä jäsenvaltioissa naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia ajavat yhdistykset saavat hallituksilta täysimääräisen tuen, mikä on osittain nähtävissä niiden saamassa julkisessa rahoituksessa, joka mahdollistaa sen, että ne voivat organisoida toimintaansa kansainvälisellä ja eurooppalaisella tavalla koordinoidusti;

T.  ottaa huomioon, että kaikissa jäsenvaltioissa ei tarjota suhde- ja seksuaalikasvatusta ja sukupuolten tasa-arvoa koskevaa koulutusta, joka täyttäisi Maailman terveysjärjestön antamat seksuaalikasvatuksen standardit tai noudattaisi Maailman terveysjärjestön seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevaa toimintasuunnitelmaa, mikä tarkoittaa, että ne ovat jääneet jälkeen kansainvälisistä suuntaviivoista; pitää hälyttävänä vastustuksen lisääntymistä tällaista koulutusta vastaan sekä sitä, että tietyt poliittiset liikkeet leimaavat siihen osallistuvia, ja katsoo, että tällainen vastustus on usein seuraus monissa jäsenvaltioissa toteutetuista sukupuolikasvatuksen sisältöä koskevista disinformaatiokampanjoista, jotka estävät kaikkia saamasta informatiivista, tärkeää ja osallistavaa valistusta;

U.  ottaa huomioon, että vuosisatoja vanhat patriarkaaliset rakenteet pitävät maailmanlaajuisesti yllä naisten ja heidän oikeuksiensa alistamista sekä sukupuolten välistä epätasa-arvoa; ottaa huomioon, että näiden rakenteiden poistaminen edellyttää eri valta-asemien ja -mekanismien käsittelyä maailmanlaajuisesti;

V.  ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja naisiin investoiminen hyödyttää koko yhteiskuntaa, sillä naiset, joilla on taloudellisia varoja ja johtamismahdollisuuksia, investoivat lastensa ja perheidensä terveyteen, ravitsemukseen, koulutukseen ja hyvinvointiin;

1.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pitämään kiinni lujasta sitoumuksestaan sukupuolten tasa-arvoon sekä hlbti+-henkilöiden ja naisten oikeuksiin, kaikkein heikommassa asemassa olevien vähemmistöjen oikeudet mukaan luettuina, ja pitämään tätä ensisijaisena tavoitteenaan; muistuttaa kaikkia jäsenvaltioita näiden velvollisuuksista pitää voimassa naisten oikeudet ja edistää tasa-arvoa; vaatii tuomitsemaan laajalti naisten oikeuksia, itsemääräämisoikeutta ja vapautta kaikilla aloilla heikentävät puheet ja toimet; toteaa, että merkittävä keino torjua heikentämispyrkimyksiä on edistää ennakoivasti oikeuksiin perustuvaa sukupuolten tasa-arvoa ja yleensä sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamista;

2.  toteaa, että naisten oikeuksiin kohdistuvien heikentämispyrkimysten luonne, voimakkuus ja vaikutukset vaihtelevat eri maissa ja alueilla siten, että joissain tapauksissa ne ovat jääneet pelkäksi retoriikaksi, kun taas toisissa ne ovat saaneet konkreettisen muodon toimenpiteinä ja aloitteina; toteaa, että niitä on kuitenkin havaittavissa lähes kaikissa jäsenvaltioissa; katsoo, että myös keskustelu ja toimintapoliittiset vaihtoehdot muokkaavat heikentämispyrkimyksiä;

3.  panee merkille, että eniten tästä vastustuksesta kärsivät naiset, jotka kuuluvat johonkin vähemmistöryhmään, kuten sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön, etniseen ja uskonnolliseen vähemmistöön;

4.  korostaa, että sukupuolten tasa-arvoa ei voida saavuttaa elleivät naiset, mukaan lukien moniperusteista eriarvoisuutta kohtaavat uskonnollisiin ja etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset, saavuta yhtäläisiä oikeuksia;

5.  tuomitsee joissakin jäsenvaltioissa tapahtuvan tasa-arvopolitiikan uudelleenmäärittelyn ja painottumisen perhe- ja äitiyspolitiikkaan; huomauttaa, että tämä koskee vain tiettyjä ryhmiä eikä ilmiössä ole osallistavan toimintatavan mukainen; panee myös merkille, että tämä politiikka ei tähtää kestävään rakennemuutokseen, joka saisi aikaan pysyviä parannuksia naisten oikeuksiin ja tasa-arvoon;

6.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että naisten ja hlbti+-henkilöiden oikeuksia suojellaan ja ne tunnustetaan demokratiaan ja oikeusvaltioon kuuluviksi tasa-arvoperiaatteiksi; katsoo kuitenkin, että naisten oikeuksista säätäminen lainsäädännössä ei riitä tasa-arvon saavuttamiseen vaan tämä edellyttää sitä, että jäsenvaltiot saattavat osaksi kansallista lainsäädäntöä, hyväksyvät ja lopulta panevat täytäntöön asianomaiset säädökset naisten oikeuksien suojelemiseksi täysimääräisesti; pitää valitettavana, että naisten oikeuksia ei tarkastella kokonaisvaltaisesti kaikkea kansallista ja eurooppalaista politiikkaa ohjaavana periaatteena, jonka toteutumista tuetaan asianmukaisella rahoituksella; pitää olennaisen tärkeänä investoida koulutuksen avulla tapahtuvaan heikentämispyrkimysten torjumiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään yleisön tietoisuutta naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon turvaamisen ja sukupuolistereotypioiden poistamisen merkityksestä ja hyödystä yhteiskunnalle ja tukemaan edelleen naisten oikeuksien alaa koskevan, näyttöön perustuvan tutkimuksen ja tiedotuksen kehittämistä ja levittämistä;

7.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita sitoutumaan asianomaisiin kansainvälisiin sopimuksiin ja noudattamaan niitä sekä niiden keskeisissä laeissa vahvistettuja periaatteita keinona varmistaa vähemmistöjen ja naisten oikeuksien, myös seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien ja sukupuolten yleisen tasa-arvon, noudattaminen ja vahvistaminen;

8.  korostaa, että kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan, myös haitallisten perinteisten käytäntöjen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan, ehkäisemiseen ja torjumiseen liittyy edelleen lukuisia haasteita; on huolestunut erilaisten väkivallan muotojen, kuten seksistisen ja hlbti-henkilöihin kohdistetun vihapuheen, naisvihan ja verkkoväkivallan, kuten häirintä ja vainoaminen, sekä naisiin työpaikoilla tai ihmiskaupan ja prostituution yhteydessä kohdistuvan väkivallan voimistumisesta; muistuttaa tarpeesta panna täytäntöön toimenpiteitä, joilla ehkäistään sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja suojellaan siltä naisia ja tyttöjä ja joilla tuodaan siihen syyllistyneet oikeuden eteen, ja varmistaa samalla, että naisten turvakodit saavat riittävästi rahoitusta, henkilökuntaa ja tukea; palauttaa mieliin, että on keskeisen tärkeää panna täytäntöön uhrien oikeuksia koskeva direktiivi, eurooppalaista suojelumääräystä koskeva direktiivi ja ihmiskaupan vastainen direktiivi; korostaa tarvetta puuttua vertailukelpoisten tietojen puuttumiseen, jotta päätöksentekijöille voidaan antaa asianmukaista tietoa tästä uudesta kehityksestä; kehottaa käynnistämään edelleen EU:n ja jäsenvaltioiden tason tiedotuskampanjoita sukupuoleen perustuvan ja perheväkivallan torjumiseksi;

9.  kehottaa jäseniään osoittamaan, että täysistunnoissa ei suvaita minkäänlaista seksististä vihapuhetta, muuttamalla työjärjestystä ja kirjaamalla siihen tällaisen kiellon;

10.  toistaa pyyntönsä, että parlamentissa otettaisiin käyttöön parhaat käytännöt seksuaalisen häirinnän torjumiseksi tehokkaasti, jotta saataisiin aikaan tosiasiallinen miesten ja naisten tasa-arvo; kehottaa ottamaan käyttöön ulkoisen tarkastuksen, joka tarjoaisi ohjeita parhaista sovellettavista toimintasäännöistä, pakollisen kunnioitusta ja ihmisarvoa työssä koskevan koulutuksen parlamentin koko henkilöstölle, myös parlamentin jäsenille, sekä häirinnän alalla toimivaltaisten valiokuntien uuden kokoonpanon, jotta niihin kuuluisi riippumattomia asiantuntijoita ja sukupuolet olisivat tasapuolisesti edustettuina;

11.  pitää miesten kanssa tehtävää yhteistyötä tärkeänä osana sukupuolten tasa-arvon edistämisessä ja naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisessa;

12.  tuomitsee naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevaa Istanbulin yleissopimusta vastustavan kampanjan ja yleissopimuksen harhaanjohtavat tulkinnat; pitää huolestuttavana naisiin kohdistuvaa ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevasta nollatoleranssista luopumista, sillä se nauttii laajaa kansainvälistä kannatusta; katsoo tämän olevan merkki siitä, että ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, itsemääräämisoikeutta ja ihmisarvoa koskevien periaatteiden keskeinen sisältö kyseenalaistetaan; pyytää neuvostoa saattamaan EU:n osalta päätökseen Istanbulin yleissopimuksen ratifioimisen ja sen täysimääräisen täytäntöönpanon sekä kehottamaan kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan sen;

13.  panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa perheväkivaltaa pidetään laajimmalle levinneenä väkivallan muotona, ja on huolissaan perheväkivallasta kärsivien naisten määrän kasvusta;

14.  panee merkille, että sukupuoleen perustuvan väkivallan, myös perheväkivallan, uhreilla on kaikkien väkivallan muotojen torjumista koskevasta lainsäädännöstä huolimatta usein rajalliset mahdollisuudet oikeussuojaan ja asianmukaiseen suojeluun ja että lakien täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta on puutteellista; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki sukupuoleen perustuvan väkivallan ja perheväkivallan uhrit saavat sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa oikeusapua, jotta vältetään toistuva uhriksi joutuminen ja rankaisemattomuus ja jotta tällaisista rikoksista ilmoitettaisiin useammin;

15.  pitää huolestuttavana kehitystä, jonka myötä kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet kapenevat maailmalla ja myös Euroopassa, sekä perusoikeuksia edistävien järjestöjen, kuten naisten oikeuksia edistävien järjestöjen ja aktivistien, lisääntyvää kriminalisointia, byrokratisointia ja varojen rajoittamista;

16.  esittää voimakkaan tukensa ja solidaarisuutensa naisjärjestöjen ja -liikkeiden käynnistämille moninaisille aloitteille, myös ruohonjuuritason aloitteille, joilla vaaditaan sukupuolten tasa-arvoa; korostaa jatkuvan taloudellisen tuen välttämättömyyttä niiden toiminnan jatkumisen takaamiseksi; kehottaakin jäsenvaltioita ja EU:ta lisäämään rahoitusta näille järjestöille suunnatuissa rahoitusvälineissä; painottaa, että rahoituksen saantiin liittyvää byrokratiaa on vähennettävä eivätkä rahoitusmahdollisuudet saisi olla syrjiviä järjestöjen tavoitteiden tai toiminnan osalta;

17.  on siksi huolestunut uutisista, joissa kerrotaan naisten oikeuksia puolustavien järjestöjen ja turvakotien määrärahojen supistamisesta monissa jäsenvaltioissa, tällä hetkellä esimerkiksi Italiassa ja Itävallassa;

18.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan riittävät taloudelliset resurssit kaikkien väkivallan muotojen ja erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan torjumisessa käytettävien välineiden täytäntöönpanemiseksi;

19.  huomauttaa, että joissakin jäsenvaltioissa on suuntauksena luoda rinnakkainen valtioista riippumattomien järjestöjen toimintaympäristö, joka koostuu hallitusta tukevista henkilöistä ja järjestöistä; korostaa kriittisen ja monipuolisen valtioista riippumattomien järjestöjen muodostaman toimintaympäristön tärkeyttä sekä naisten oikeuksien ja tasa-arvon että koko yhteiskunnan edelleen kehittymisen kannalta;

20.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan uudelleen rahoituksen jako-, seuranta- ja arviointimekanismejaan ja varmistamaan, että niissä otetaan huomioon sukupuolinäkökulma ja että ne on mukautettu ongelmiin, joita tietyt organisaatiot, erityisesti pienet ja keskisuuret, kohtaavat vastustuksen johdosta, sekä soveltamaan tarvittaessa sukupuolivaikutusten arvioinnin ja sukupuolitietoisen budjetoinnin kaltaisia välineitä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään rahoitusta, jota annetaan naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon suojeluun ja edistämiseen, myös seksuaaliterveyden ja -oikeuksien edistämiseen EU:ssa ja maailmalla;

21.  kehottaa komissiota pidättäytymään laatimasta prostituutiota koskevaa lainsäädäntöä, koska ihmiskauppiaiden verkostot hyötyvät Euroopan sisämarkkinoista, ja kehottaa sitä esittämään lainsäädäntöehdotuksen, johon sisältyisi määrärahoja ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhrien tukemiseksi prostituutiosta pääsemisessä;

22.  kehottaa komissiota sisällyttämään seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistämisen ja parantamisen seuraavaan kansanterveysstrategiaan;

23.  huomauttaa, että monissa jäsenvaltioissa säästötoimet ovat vaikuttaneet pitkällä aikavälillä kielteisesti naisten taloudellisiin vaikutusmahdollisuuksiin sekä sukupuolten tasa-arvoon, ja katsoo, että työttömyyden lisääntyminen, työmarkkinasääntelyn purkaminen, lisääntynyt työsuhteiden epävarmuus ja matala palkkataso (jotka koskettavat erityisesti naisia) sekä julkisten palvelujen – erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen – ja sosiaaliturvaetuuksien supistaminen ovat entisestään heikentäneet naisten vaikutusmahdollisuuksia;

24.  kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan ja kumoamaan tasa-arvo-ohjelmiin, julkisiin palveluihin ja etenkin seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuoltoon kohdistamansa säästötoimet ja leikkaukset;

25.  pitää valitettavana, että tietyissä jäsenvaltioissa talousala määrittelee äitiysvapaan pituuden, eikä huomioon oteta sosiaalisia ja terveyteen liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat niin naisiin kuin lapsiin;

26.  muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvon varmistamisella ja sukupuolten välisen palkkakuilun korjaamisella on merkittävää sosiaalista ja taloudellista hyötyä perheille ja yhteiskunnille;

27.  kehottaa laatimaan kohdennettuja aloitteita, joilla lisätään naisten taloudellisia vaikutusmahdollisuuksia, puututaan sukupuolen mukaiseen eriytymiseen ja edistetään naisten pääsyä työmarkkinoille erityisesti naisten yrittäjyyden, digitalisaation ja STEM-aineiden aloilla, jotta ehkäistään sukupuoleen perustuvaa digitaalista kuilua;

28.  korostaa, että on lisättävä naisten vaikutusmahdollisuuksia ja annettava heille mahdollisuus osallistua päätöksentekoon ja johtamiseen, jotta voidaan torjua kielteisiä stereotypioita;

29.  kehottaa todellisiin toimiin sukupuolten palkkaeron poistamiseksi, sillä ero vaikuttaa kielteisesti naisten sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan;

30.  korostaa, että sukupuolen mukaan jaoteltujen tietojen keruuta on tehostettava esimerkiksi epävirallisen työn, yrittäjyyden ja rahoituksen saannin, terveydenhoitopalvelujen saatavuuden, naisiin kohdistuvan väkivallan ja palkattoman työn aloilla; korostaa, että tietoon ja näyttöön perustuva päätöksenteko edellyttää laadukkaiden tietojen ja näytön keräämistä ja hyödyntämistä;

31.  pitää valitettavana, että sukupuolitietoista budjetointia ei ole otettu horisontaaliseksi periaatteeksi vuosien 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä, ja kehottaa neuvostoa muuttamaan kiireellisesti sitä koskevaa asetusta ja vahvistamaan siten uudelleen sitoutumisensa sukupuolten tasa-arvoon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan budjetointiin sukupuolinäkökohdat huomioon ottavia toimintatapoja siten, että nimenomaisesti seurataan, mikä osuus julkisista varoista on kohdistettu naisiin, ja torjumaan sukupuolten tasa-arvoon kohdistuvaa vastustusta varmistamalla, että kaikki politiikkatoimet, joihin otetaan käyttöön varoja ja kohdennetaan menoja, edistävät sukupuolten tasa-arvoa;

32.  toteaa, että sukupuolinäkökohdan valtavirtaistaminen on osa sukupuolten tasa-arvon kokonaisstrategiaa, ja korostaa siksi pitävänsä olennaisena, että unionin toimielimet sitoutuvat siihen; pitää tässä yhteydessä valitettavana, ettei vuosiksi 2016–2020 hyväksytty sukupuolten tasa-arvoa koskevaa EU:n strategiaa, minkä vuoksi asiakirja ”Strategic Engagement for Gender Equality” jää komission yksiköiden valmisteluasiakirjaksi; kehottaa uudelleen komissiota hyväksymään naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa koskevan EU:n strategian;

33.  kehottaa neuvostoa laukaisemaan julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamista koskevan direktiivin (ns. naisten johtokuntapaikkoja koskeva direktiivi) käsittelyn nykyisen pattitilanteen, jotta voidaan puuttua sukupuolijakauman huomattavaan epätasapainoon korkeimman tason taloudellisessa päätöksenteossa;

34.  kehottaa neuvostoa jatkamaan iästä, vammaisuudesta, sukupuolisesta suuntautumisesta, uskonnosta tai vakaumuksesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoa työmarkkinoiden ulkopuolella koskevan direktiivin käsittelyä, ja toteaa, että direktiivin tavoitteena on laajentaa syrjinnältä suojelua horisontaalisen lähestymistavan avulla;

35.  kehottaa jälleen komissiota tarkistamaan uudelleenlaadittua direktiiviä 2006/54/EY ja käynnistämään asianmukaiset lainsäädäntöön liittyvät jatkotoimet palkkauksen avoimuudesta vuonna 2014 annetun komission suosituksen perusteella, jotta sitkeä sukupuolten välinen palkkaero voidaan poistaa;

36.  pitää valitettavana, että äitiyslomadirektiiviä koskevat työt on keskeytetty;

37.  kehottaa komissiota kehittämään johdonmukaisen ja kattavan etenemissuunnitelman sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi ja naisten yhtäläisten oikeuksien suojelemiseksi, mukaan lukien kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi;

38.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti sukupuolten tasa-arvon edistämistä ja tilannetta jäsenvaltioissa, joissa tilanne on heikoin, ja kiinnittämään erityistä huomiota institutionaaliseen, poliittiseen ja lainsäädännölliseen kehykseen;

39.  pitää huolestuttavana, että lisääntymisoikeuksien ja naisten itsemääräämisoikeuden vastustajat ovat erityisesti tietyissä jäsenvaltioissa vaikuttaneet merkittävästi kansalliseen lainsäädäntöön ja politiikkaan ja pyrkineet heikentämään naisten terveyteen ja lisääntymiseen liittyviä oikeuksia, erityisesti perhesuunnittelun ja ehkäisyn saatavuuden osalta, sekä pyrkineet rajoittamaan oikeutta raskauden vapaaehtoiseen päättämiseen tai poistamaan sen; muistuttaa tarpeesta ottaa käyttöön toimia äitiyden ja vanhemmuuden suojelemiseksi, taata vankka tuki työpaikoilla ja sosiaaliturvan alalla sekä kehittää toimintapolitiikkoja perhetukirakenteiden, esikoulujen sekä sairaiden tai ikääntyneiden kotihoidon tukemiseksi;

40.  kehottaa komissiota esittämään valeuutisten torjumista koskevassa strategiassaan aborttia koskeville valeuutisille omistetun luvun;

41.  kritisoi feminismin ja naisten oikeuksia puolustavan taistelun väärinkäyttöä rasistiseen kiihotukseen;

42.  suosittaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikille nuorille tarjotaan suhde- ja sukupuolikasvatusta; katsoo, että aiempaa laajemmat ja erityisesti murrosikäisiin nuoriin kohdistettavat koulutusstrategiat ovat keskeinen väline pyrittäessä ehkäisemään kaikkia väkivallan muotoja ja erityisesti sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa;

43.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

 

Päivitetty viimeksi: 11. helmikuuta 2019Oikeudellinen huomautus