Menettely : 2019/2582(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0200/2019

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0200/2019

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 14/03/2019 - 11.15
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0217

<Date>{11/03/2019}11.3.2019</Date>
<NoDocSe>B8‑0200/2019</NoDocSe>
PDF 190kWORD 65k

<TitreType>PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS</TitreType>

<TitreSuite>neuvoston ja komission julkilausumien johdosta</TitreSuite>

<TitreRecueil>työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti</TitreRecueil>


<Titre>ilmastonmuutoksesta: eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta

</Titre>

<DocRef>(2019/2582(RSP))</DocRef>


<RepeatBlock-By><Depute>Nils Torvalds, Fredrick Federley</Depute>

<Commission>{ALDE}ALDE-ryhmän puolesta</Commission>

</RepeatBlock-By>

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0195/2019

B8‑0200/2019

Euroopan parlamentin päätöslauselma ilmastonmuutoksesta: eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta

(2019/2582(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

 ottaa huomioon 28. marraskuuta 2018 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta” (COM(2018)773) ja tiedonannon tueksi laaditun perusteellisen analyysin,

 ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

 ottaa huomioon Pariisin sopimuksen, päätöksen 1/CP.21, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. kokouksen (COP 21) ja Pariisissa Ranskassa 30. marraskuuta–11. joulukuuta 2015 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 11. konferenssin (CMP11),

 ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 24. kokouksen (COP 24), Kioton pöytäkirjan osapuolikokouksen 14. istunnon (CMP 14) ja Katowicessa Puolassa 2.–14. joulukuuta 2018 pidetyn Pariisin sopimuksen osapuolten kokouksena toimivan osapuolten ensimmäisen konferenssin kolmannen osan (CMA1.3),

 ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman sekä kestävän kehityksen tavoitteet,

 ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman vuonna 2018 Katowicessa Puolassa järjestetystä YK:n ilmastokokouksesta (COP 24)[1],

 ottaa huomioon 22. maaliskuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät,

 ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportin ”Global Warming of 1,5°C” ja sen viidennen arviointikertomuksen (AR5) sekä sitä koskevan yhteenvetokertomuksen,

 ottaa huomioon 27. marraskuuta 2018 hyväksytyn YK:n ympäristöohjelman yhdeksännen ”The Emissions Gap Report” -raportin,

 ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

1. suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta”, jossa korostetaan mahdollisuuksia ja haasteita, joita siirtyminen kasvihuonekaasujen nollanettopäästötalouteen tuo Euroopan kansalaisille ja unionin taloudelle, ja luodaan perusta laajalle keskustelulle, jossa ovat mukana EU:n toimielimet, kansalliset parlamentit, yrityssektori, kansalaisjärjestöt, kaupungit ja yhteisöt sekä kansalaiset; hyväksyy tavoitteen vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöt nollaan vuoteen 2050 mennessä ja kehottaa jäsenvaltioita tekemään samoin Sibiussa toukokuussa 2019 pidettävän, Euroopan tulevaisuutta pohtivan erityishuippukokouksen yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan tämän tavoitteen saavuttamiseen riittävän kunnianhimoisesti;

2. korostaa, että unionin kansalaiset kokevat jo nyt ilmastomuutoksen suoria vaikutuksia; painottaa, että Euroopan ympäristökeskuksen mukaan äärimmäisten sää- ja ilmastoilmiöiden aiheuttamat keskimääräiset vuotuiset menetykset unionissa olivat vuosina 2010–2016 noin 12,8 miljardia euroa, ja toteaa, että ellei lisätoimia toteuteta, ilmastovahingot EU:ssa voivat nousta vähintään 190 miljardiin euroon vuoteen 2080 mennessä, mikä vastaisi 1,8 prosentin nettohyvinvoinnin menetystä tämänhetkisestä BKT:stä; korostaa, että suurten päästöjen skenaariossa tulvien aiheuttamat vuosittaiset kustannukset EU:ssa voivat nousta jopa biljoonaan euroon vuonna 2100 ja että säähän liittyvät katastrofit saattavat vaikuttaa vuoteen 2100 mennessä noin kahteen kolmasosaan Euroopan kansalaisista, kun nykyisin tämä osuus on 5 prosenttia; korostaa lisäksi, että Euroopan ympäristökeskuksen mukaan 50 prosenttia EU:n asutuista alueista kärsii vakavasta vedenpuutteesta vuoteen 2030 mennessä;

3. korostaa, että 1,5 celsiusasteen lämpenemistä koskeva IPCC:n erityisraportti on kattavin ja ajantasaisin tieteellinen arvio Pariisin sopimuksen mukaisista etenemistavoista vaikutusten lieventämiseksi;

4. korostaa, että 1,5 celsiusasteen lämpenemistä koskevan IPCC:n erityisraportin mukaan ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1,5 celsiusasteeseen ilman että tavoitetta ylitetään tai ylittäminen on rajallista edellyttää, että kasvihuonekaasupäästöt vähennetään maailmanlaajuisesti nollaan viimeistään vuoteen 2067 mennessä ja että vuoteen 2030 mennessä maailmanlaajuisten vuosittaisten kasvihuonekaasupäästöjen määrä vähennetään enintään 27,4 gigatonniin hiilidioksidiekvivalenttia (GtCO2eq) vuodessa; korostaa näiden tulosten valossa, että maailmanlaajuisena johtajana unionin on pyrittävä saavuttamaan kasvihuonekaasujen nettopäästöttömyys mahdollisimman varhain ja viimeistään vuoteen 2050 mennessä, jotta olisi hyvä mahdollisuus saada ilmaston lämpeneminen rajoitettua alle 1,5 celsiusasteeseen vuoteen 2100 mennessä;

5. ilmaisee huolestuneisuutensa YK:n vuoden 2018 ”The Emissions Gap Report” ‑raportista, jonka mukaan nykyiset kansallisesti määritellyt panokset ylittävät selvästi Pariisin sopimuksen 2 celsiusasteen lämpenemisrajan ja johtavat sen sijaan arviolta 3,2 celsiusasteen[2] lämpenemiseen vuoteen 2100 mennessä; korostaa, että UNFCCC:n kaikkien osapuolten on kiireesti nostettava ilmastoa koskevaa tavoitetasoaan vuoteen 2020 mennessä;

Vuosisadan puoliväliin ulottuvan unionin päästöttömyysstrategian toteuttamistavat

6. katsoo, että Eurooppa voi näyttää tietä ilmastoneutraliteettiin investoimalla innovatiivisiin teknologisiin ratkaisuihin, lisäämällä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja mukauttamalla toimia energian, teollisuuspolitiikan ja tutkimuksen kaltaisilla avainaloilla samalla kun varmistetaan oikeudenmukaisen siirtymän sosiaalinen oikeudenmukaisuus;

7. panee merkille, että EU:n nettopäästöttömyystrategiassa esitetään kahdeksan tapaa, joilla voidaan toteuttaa ne taloudelliset, teknologiset ja sosiaaliset muutokset, jotka ovat välttämättömiä, jotta unioni voi saavuttaa Pariisin sopimuksessa asetetun pitkän aikavälin lämpötilatavoitteen; korostaa, että tavoista ainoastaan kaksi on sellaisia, joilla unioni voisi lopettaa kasvihuonekaasujen nettopäästöt kokonaan viimeistään vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että tämä edellyttää nopeaa toimintaa ja huomattavia ponnisteluja paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla sekä unionin tasolla ja kaikkien, myös muiden kuin julkisen sektorin toimijoiden, on osallistuttava niihin; on tietoinen siitä, että alueellisesti ja paikallisesti määritellyt panokset voivat olla tärkeitä välineitä sitoumusten ja päästötavoitteiden välisen eron pienentämisessä; muistuttaa, että jäsenvaltioilla on velvollisuus hyväksyä kansallisia pitkän aikavälin strategioita, kuten hallintoasetuksessa[3] säädetään; kehottaa siksi jäsenvaltioita asettamaan selkeitä lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita ja toimintapolitiikkoja Pariisin sopimuksen mukaisesti ja tarjoamaan investointitukea nettopäästöttömyyden toteuttamistavoille;

8. korostaa, että strategiassa esitetyn toteutustapojen ensimmäisen ryhmän tavoilla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vain noin 80 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna vuoteen 2050 mennessä; panee huolestuneena merkille, että tämä päämäärä vastaa alempaa tavoitetasoa, jonka mukaan ilmaston lämpeneminen on pidettävä kahden celsiusasteen alapuolella, eikä näin ollen vastaa Pariisin sopimuksen tavoitetta, jonka mukaan se on pidettävä selvästi alle kahdessa celsiusasteessa, eikä myöskään tavoitetta, jonka mukaan se on lisäksi pyrittävä pitämään 1,5 celsiusasteen alapuolella;

9. toteaa, että komission arvioiden mukaan EU:n BKT:n odotetaan kasvavan enemmän nollapäästöskenaariossa kuin skenaariossa, jossa päästövähennykset ovat vähäisempiä, ja että molemmissa tapauksissa vaikutukset jakautuvat epätasaisesti eri puolille EU:ta, mikä johtuu jäsenvaltioiden eroista muun muassa asukaskohtaisessa BKT:ssä ja energialähdeyhdistelmien hiilivaltaisuudessa; katsoo, että toimettomuus olisi skenaarioista selvästi kallein ja johtaisi BKT:n romahtamiseen Euroopassa ja lisäisi myös entisestään taloudellista eriarvoisuutta jäsenvaltioiden ja alueiden välillä ja niiden sisällä, sillä toimiin ryhtymättömyyden seurausten odotetaan olevan joissakin jäsenvaltioissa voimakkaampia kuin muissa;

10. panee huolestuneena merkille, että EU:n riippuvuus energian tuonnista on nykyisin noin 55 prosenttia; korostaa, että hiilineutraaliuden skenaariossa riippuvuus laskisi 20 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä, millä olisi myönteinen vaikutus EU:n kauppataseeseen ja geopoliittiseen asemaan; huomauttaa, että fossiilisten polttoaineiden tuonnin kustannuksissa saavutettavat kumulatiiviset säästöt vuosina 2031–2050 olisivat noin 2–3 biljoonaa euroa, jotka voitaisiin käyttää Euroopan kansalaisten muihin painopistealoihin;

11. korostaa, että nettopäästöttömyysskenaarion mukainen ilman pilaantumisen väheneminen vähentäisi pienhiukkasten aiheuttamia ennenaikaisia kuolemia yli 40 prosenttia; toteaa, että tällaisessa skenaariossa terveyshaittojen aiheuttamat vuosittaiset kustannukset vähenisivät noin 200 miljardia euroa;

12. pitää myönteisenä, että strategiaan sisältyy kaksi toteutustapaa, joilla on määrä vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöt kokonaan vuoteen 2050 mennessä, ja että komissio tukee näitä toteutustapoja, ja katsoo, että tämä vuosisadan puoliväliin ulottuva tavoite on ainoa, joka vastaa Pariisin sopimuksen mukaisia unionin sitoumuksia; pitää valitettavana, että strategiassa ei pohdita toteutustapoja, joilla kasvihuonekaasujen nettopäästöt lopetettaisiin kokonaan ennen vuotta 2050;

13. panee merkille, että kyseisissä toteutustavoissa käytetään useita hiilenpoistoteknologioita, kuten hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia sekä hiilidioksidin käyttöä ja talteenottoa suoraan ilmasta, vaikka niitä ei vielä ole otettu laajamittaisesti käyttöön; katsoo kuitenkin, että EU:n hiilineutraaliusstrategiassa olisi asetettava etusijalle suora päästövähennys ja toimet, joilla suojellaan ja parannetaan EU:n luontaisia hiilinieluja ja varastoja, ja että siinä olisi pyrittävä hiilidioksidin poistoteknologian käyttöön ainoastaan silloin, kun käytettävissä ei ole suoria päästövähennysvaihtoehtoja; katsoo, että vuoteen 2030 mennessä on toteutettava lisää toimia, jos unioni aikoo välttää laskemasta sellaisten hiilenpoistoteknologioiden varaan, jotka aiheuttaisivat merkittäviä riskejä ekosysteemeille, luonnon monimuotoisuudelle ja elintarviketurvalle, kuten 1,5 celsiusasteen lämpenemistä koskevassa IPCC:n erityisraportissa on vahvistettu;

Ilmastonmuutoksen sosiaaliset vaikutukset ja oikeudenmukainen siirtymä

14. suhtautuu myönteisesti komission väitteeseen siitä, että hiilineutraalius on mahdollista saavuttaa ilman työpaikkojen nettomenetyksiä, ja panee myönteisesti merkille yksityiskohtaisen arvioinnin energiavaltaisessa teollisuudessa toteutettavasta siirtymästä; korostaa näkemystä, että jos siirtyminen kasvihuonekaasujen nollanettopäästöihin hoidetaan hyvin ja kaikkein heikoimmassa asemassa oleville alueille, aloille ja kansalaisille annetaan asianmukaista tukea, työpaikkojen luomisessa on mahdollista päästä nettomääräisesti voiton puolelle, ja toteaa, että nollanettopäästöskenaariossa uusien työpaikkojen määrä kasvaa vuoteen 2050 mennessä koko taloudessa 2,1 miljoonalla, kun taas 80 prosentin päästövähennysskenaariossa uusien työpaikkojen määrä kasvaa 1,3 miljoonalla; katsoo näin ollen, että komission olisi kehitettävä uudistettu taitojen arviointi EU:n osaamispanoraamassa ja sisällytettävä siihen alueellisia tietoja siitä, millaisia taitoja tarvitaan ilmastoneutraalia Eurooppaa varten, jotta näitä heikoimmassa asemassa olevia alueita, aloja ja ihmisiä voidaan tukea uudelleenkouluttamalla ihmisiä tulevaisuuden vaatimukset täyttäviin laadukkaisiin työpaikkoihin näillä samoilla alueilla;

15. korostaa ilmastoneutraalin yhteiskunnan lukuisia sivuhyötyjä kansanterveydelle sekä hoitokustannusten säästöinä ja vakuutus- ja kansanterveysjärjestelmiin kohdistuvan rasituksen ehkäisemisenä että Euroopan kansalaisten yleisenä hyvinvointina, joka johtuu luonnon monimuotoisuuden lisääntymisestä, ilman epäpuhtauksien vähenemisestä ja vähäisemmästä altistumisesta epäpuhtauksille;

16. on sitä mieltä, että Euroopan ilmastosiirtymän on tapahduttava ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla; korostaa, että kaikkien kansalaisten poliittisen hyväksynnän varmistamiseksi on tärkeää ottaa huomioon ilmastoon ja hiilestä luopumiseen tähtäävien politiikkojen jakaumavaikutukset erityisesti pienituloisiin henkilöihin; katsoo siksi, että sosiaaliset vaikutukset olisi otettava täysimääräisesti huomioon kaikissa EU:n ja jäsenvaltioiden ilmastopolitiikoissa, jotta voidaan varmistaa sosiaalinen ja ekologinen muutos Euroopassa; korostaa tässä yhteydessä, että tiiviissä yhteistyössä paikallisten ja alueellisten viranomaisten, ammattiliittojen, oppilaitosten, kansalaisjärjestöjen ja yksityisen sektorin kanssa on kaikilla tasoilla laadittava osallistavien prosessien perusteella räätälöityjä ja riittävän hyvin rahoitettuja strategioita, joilla varmistetaan, että tässä siirtymässä tarjotaan kaikille unionin kansalaisille oikeudenmukaiset ja yhtäläiset mahdollisuudet;

17. suhtautuu myönteisesti nuorten ympäristötietoisuuden lisääntymiseen ja korostaa, että nuoremmat sukupolvet on otettava aktiivisesti mukaan luomaan kansainvälisiä, kulttuurien välisiä ja sukupolvien välisiä suhteita, joilla tuetaan kestävämpään tulevaisuuteen tähtääviä maailmanlaajuisia toimia; suhtautuu myönteisesti erityisesti opiskelijoiden esittämiin ilmastotoimia koskeviin yleisiin pyyntöihin ja katsoo, että kansallisten, alueellisten ja paikallisten hallintojen sekä EU:n olisi noudatettava vaatimuksia torjua ilmastonmuutosta entistä kiireellisemmin;

Välitavoitteet

18. on tietoinen siitä, että 2020–2030-luku on erittäin tärkeä vuosikymmen sen kannalta, että EU voi saavuttaa nollanettopäästöt vuoteen 2050 mennessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan vahvaa keskipitkän aikavälin tavoitetta vuodeksi 2030, sillä tämä on välttämätöntä markkinoiden riittävän investointivakauden varmistamiseksi sekä teknologisten innovaatioiden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi täysimääräisesti ja jotta lisätään eurooppalaisten yritysten mahdollisuuksia nousta johtavaan asemaan vähäpäästöisen tuotannon maailmanmarkkinoilla;

19. korostaa, että kasvihuonekaasujen nollanettopäästöjen saavuttaminen vuonna 2050 kaikkein kustannustehokkaimmalla tavalla edellyttää vuotta 2030 koskevan tavoitetason nostamista ja mukauttamista nettopäästöttömyyttä vuonna 2050 koskevaan skenaarioon; pitää erittäin tärkeänä, että unioni antaa viimeistään New Yorkissa syyskuussa 2019 pidettävässä YK:n ilmastohuippukokouksessa selkeän viestin siitä, että se on valmis tarkistamaan panostaan Pariisiin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

20. kannattaa unionin kansallisesti määriteltyjen panosten muuttamista siten, että asetetaan koko unionin taloutta koskevaksi EU:n sisäisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteeksi 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä; kehottaa siksi EU:n johtajia tukemaan unionin kansallisesti määritellyn panoksen tavoitetason nostamista Sibiussa toukokuussa 2019 pidettävän erityishuippukokouksen yhteydessä syyskuussa 2019 järjestettävä YK:n ilmastohuippukokous mielessä pitäen;

21. katsoo, että komission olisi viimeistään arvioidessaan vuosina 2022–2024 vuoden 2030 ilmastopakettia ja muuta asiaan liittyvää lainsäädäntöä esitettävä lainsäädäntöehdotuksia, joissa nostetaan kyseistä tavoitetasoa uusia kansallisesti määriteltyjä panoksia ja nollanettopäästöjä koskevia tavoitteita vastaavasti; katsoo, että vuodeksi 2030 asetettujen tavoitteiden riittämättömyys rajoittaisi vaihtoehtoja tulevaisuudessa, mahdollisesti myös tiettyjen kustannustehokasta hiilestä irtautumista koskevien vaihtoehtojen saatavuutta; pitää näitä arviointeja tärkeänä merkkipaaluna EU:n ilmastositoumusten lunastamisessa;

22. katsoo, että tarkoituksenmukaisena keinona lisätä markkinoiden vakautta entisestään EU:n olisi myös hyödyllistä vahvistaa toinenkin, vuotta 2040 koskeva päästövähennysten välitavoite, jolla voidaan lisätä vakautta ja varmistaa, että vuodelle 2050 asetettu pitkän aikavälin tavoite saavutetaan;

23. katsoo, että nollanettopäästöjä koskevaa EU:n strategiaa on tarkasteltava uudelleen säännöllisesti; katsoo, että uudelleentarkastelu olisi tehtävä Pariisin sopimuksen mukaisen viisivuosittaisen maailmanlaajuisen tilannekatsauksen perusteella ja siinä olisi otettava huomioon tekninen ja yhteiskunnallinen kehitys sekä valtiosta riippumattomien toimijoiden ja Euroopan parlamentin palaute;

Alakohtaiset panokset

24. korostaa, että nettopäästöt on painettava lähelle nollatasoa talouden kaikilla aloilla ja että kaikkien alojen olisi osallistuttava yhteisiin ponnisteluihin päästöjen vähentämiseksi; kehottaa tästä syystä komissiota laatimaan kaikille aloille toteutustapoja ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi; korostaa tässä yhteydessä saastuttaja maksaa -periaatteen noudattamisen merkitystä;

25. korostaa eri politiikka-alueilla toteutettujen erilaisten ilmastotoimenpiteiden ja hyväksytyn lainsäädännön merkitystä, mutta varoittaa, että hajanainen lähestymistapa saattaisi johtaa epäjohdonmukaisuuksiin eikä siihen, että EU saavuttaisi kasvihuonekaasujen nollanettopäästötalouden vuoteen 2050 mennessä; katsoo, että on omaksuttava kokonaisvaltainen lähestymistapa;

26. korostaa monien erilaisten teknologia-alojen innovaatioiden, kuten päästöttömän liikenteen, kiertotalouden ja biotalouden, merkitystä talouden hiilestä irtautumisessa, ja tukee niitä;

27. kehottaa yhdenmukaistamaan hiilen hinnoittelun EU:ssa tukemalla nettopäästöttömään talouteen siirtymisen vähimmäistasoja erityisesti aloilla, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin;

28. katsoo, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi avainasemassa ovat teknologian kehitys ja tekniset ratkaisut, energiatehokkuus tarjonta- ja kysyntäpuolella, kestävä uusiutuva energia liikenteen, rakentamisen, lämmittämisen ja jäähdyttämisen sekä sähköntuotannon aloilla samoin kuin kiertotalouden periaatteet; painottaa tässä yhteydessä teknologiakohtaisten strategioiden merkitystä;

29. panee merkille roolin, joka hiilidioksidin talteenotolle ja varastoinnille on annettu 1,5 celsiusaseen lämpenemistä koskevassa raportissa olevissa useimmissa 1,5 celsiusasteen skenaarioissa; korostaa, että EU:n on toimittava tässä asiassa kunnianhimoisemmin; panee lisäksi merkille tavoitteet, joita jäsenvaltiot ovat asettaneet strategisessa energiateknologiasuunnitelmassa (SET-suunnitelma) toteuttaakseen hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kaupallisesti unionin energia-alalla ja teollisuudessa 2020-luvulla; katsoo, että teollisissa prosesseissa on käytettävä entistä enemmän ympäristön kannalta turvallista hiilidioksidin talteenottoa- ja varastointia (CCU ja CCS), joiden avulla saadaan aikaan päästöjen nettovähennys päästöjen välttämisen tai hiilidioksidin pysyvän varastoinnin avulla; panee huolestuneena merkille, että tällä hetkellä monet hiilidioksidin talteenotto- ja käyttötekniikat eivät tuota pysyviä päästövähennyksiä; kehottaa siksi komissiota kehittämään teknisiä perusteita, joilla varmistetaan tuki ainoastaan niille teknologioille, joilla saadaan aikaan todennettavia tuloksia;

Energiapolitiikka

30. korostaa energia-alan keskeistä roolia siirryttäessä kohti kasvihuonekaasujen nollanettopäästötaloutta; palauttaa mieliin, että unioni on onnistunut irrottamaan kasvihuonekaasupäästöt talouskasvusta viime vuosikymmeninä ja että se on vähentänyt päästöjä erityisesti energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käytön avulla; painottaa, että puhtaaseen energiaan siirtymisellä olisi edelleen vauhditettava Euroopan talouden nykyaikaistamista, edistettävä kestävää talouskasvua ja tuotava yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä hyötyjä unionin kansalaisille;

31. katsoo, että EU:n johtoasema uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden alalla osoittaa muille maailman osille, että siirtymä puhtaaseen energiaan on sekä mahdollista että hyödyllistä muustakin kuin ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta;

32. toteaa, että kasvihuonekaasujen nollanettopäästötalouden saavuttaminen edellyttää huomattavia lisäinvestointeja EU:n energiajärjestelmään ja siihen liittyvään infrastruktuuriin verrattuna nykytasoon, ja toteaa, että investoinnit olisivat määrältään 175–290 miljardia euroa vuodessa;

33. korostaa, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävät toimet, joilla pyritään saavuttamaan ilmastoneutraalius EU:n tasolla, voivat energiasiirtymän erilaisten lähtökohtien vuoksi jakautua EU:ssa epätasaisesti;

34. kehottaa jäsenvaltioita panemaan puhtaan energian säädöspaketin viipymättä täytäntöön; palauttaa mieliin, että jäsenvaltioilla on toimivalta päättää energiavalikoimastaan EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa;

35. korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön yhdennetty monialainen lähestymistapa, jotta voidaan helpottaa hiilestä irtautumista koskevia toimia koko energiajärjestelmässä ja muilla liitännäisaloilla ja parantaa tehokkuutta; on tietoinen siitä, että energiajärjestelmien yhdentämisellä voidaan lisätä joustavuutta, parantaa järjestelmän tehokkuutta, lisätä uusiutuvan energian käyttöönottoa kaikissa energiankantajissa ja edistää viime kädessä kustannustehokasta energiakäännettä;

36. kehottaa luomaan erittäin energiatehokkaan ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvan energiajärjestelmän; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tämän osalta kaikki tarvittavat toimet, koska sillä on heijastusvaikutuksia kaikkiin talouden aloihin; korostaa, että kaikissa komission esittämissä toteutustavoissa oletetaan sähköntuotantoalan irtautuneen hiilestä kokonaan vuoteen 2050 mennessä, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentyneen jyrkästi ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisääntyneen voimakkaasti;

37. korostaa energiatehokkuuden vaikutusta toimitusvarmuuteen, taloudelliseen kilpailukykyyn, ympäristönsuojeluun, energialaskujen pienentämiseen ja asuntojen laadun parantamiseen; vahvistaa, että energiatehokkuudella on liiketoimintamahdollisuuksien luomisen ja työllisyyden sekä sen maailmanlaajuisten ja alueellisten hyötyjen kannalta tärkeä merkitys; muistuttaa tässä yhteydessä, että energiatehokkuus etusijalle -periaate otettiin käyttöön energiaunionin hallinnosta annetussa asetuksessa ja sen soveltamista olisi hyödynnettävä täysimääräisesti koko energiaketjussa ja sitä olisi pidettävä perustana mahdolliselle toteutustavalle kohti vuoden 2050 nettopäästöttömyystavoitetta;

38. korostaa, että ekosuunnitteludirektiivi[4] on edistänyt merkittävästi EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain 320 hiilidioksidiekvivalenttitonnilla ja että arvioiden mukaan direktiivin ansiosta EU:n kuluttajat säästävät vuoteen 2020 mennessä yhteensä jopa 112 miljardia euroa eli noin 490 euroa vuodessa kotitaloutta kohti; kehottaa sääntelemään ekosuunnitteludirektiivillä muitakin tuotteita, kuten tabletteja ja älypuhelimia, ja kehottaa pitämään nykyiset standardit ajan tasalla teknologian kehityksen huomioon ottamiseksi;

39. painottaa, että on varmistettava Euroopan energiamarkkinoiden yhdentymisen jatkuminen, jotta hiilen käytöstä energia-alalla voidaan luopua mahdollisimman tehokkaasti ja jotta voidaan helpottaa investointeja siellä, missä voidaan saavuttaa suurin uusiutuvan energian tuotanto, ja kansalaisia on kannustettava osallistumaan aktiivisesti, jotta voidaan nopeuttaa siirtymistä kohti hiilineutraalia ja kestävää taloutta; katsoo, että on keskeisen tärkeää lisätä yhteenliitettävyyttä jäsenvaltioiden välillä ja kannustaa perustamaan useampia rajat ylittäviä tukijärjestelmiä;

40. huomauttaa, että EU:ssa rakennusala aiheuttaa tällä hetkellä 40 prosenttia Euroopan energian loppukulutuksesta ja 36 prosenttia sen hiilidioksidipäästöistä[5]; kehottaa hyödyntämään alan mahdollisuudet energian säästämiseen ja hiilijalanjäljen pienentämiseen rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä[6] asetetun tavoitteen mukaisesti, jotta saavutetaan erittäin energiatehokas ja vähähiilinen rakennuskanta vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että rakennusten energiankulutuksen tehostaminen tarjoaa huomattavat mahdollisuudet vähentää Euroopan kasvihuonekaasupäästöjä edelleen; katsoo lisäksi, että vähän ja ainoastaan uusiutuvaa energiaa kuluttavien rakennusten aikaansaaminen on välttämätön edellytys Pariisin sopimuksen toteuttamiselle ja kasvua, paikallisia työpaikkoja ja Euroopan kaikkien kansalaisten elinolojen parantamista koskevalle EU:n toimintasuunnitelmalle;

41. huomauttaa, että rakennusalan, teollisuuden ja liikennealan sähköistäminen on keskeisessä asemassa vähennettäessä näiden alojen päästöjä ja se edellyttää merkittävää sähköntoimitusten lisäämistä; korostaa tässä suhteessa sellaisten toimien merkitystä, joiden avulla sähköteollisuus voi tuottaa riittävästi luotettavaa ja hinnaltaan kilpailukykyistä hiilineutraalia sähköä; kehottaa komissiota kokoamaan kaikki sidosryhmät yhteen tämän siirtymän mahdollistamiseksi;

42. kehottaa kaikkia hallinnon tasoja eli kansallisia, alueellisia tai paikallisia tasoja toteuttamaan toimenpiteitä, joilla kansalaisia kannustetaan osallistumaan energiasiirtymään ja edistetään parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

Teollisuuspolitiikka

43. katsoo, että taloudellinen vauraus, teollisuuden maailmanlaajuinen kilpailukyky ja ilmastopolitiikka ovat toisiaan vahvistavia; toistaa, että siirtyminen kasvihuonekaasujen nollanettopäästötalouteen merkitsee EU:lle haasteita ja mahdollisuuksia ja että investoinnit teolliseen innovointiin sekä digitaaliteknologiaan ja puhtaaseen teknologiaan ovat tarpeen kasvun vauhdittamiseksi ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi, tulevaisuuden taitojen parantamiseksi ja miljoonien työpaikkojen luomiseksi esimerkiksi kasvavan kiertotalouden ja biotalouden aloilla;

44. korostaa, että vakaat ja ennakoitavat energia- ja ilmastopolitiikan puitteet ovat keskeisessä asemassa, jotta saavutetaan kipeästi kaivattu sijoittajien luottamus ja mahdollistetaan se, että eurooppalainen teollisuusala voi tehdä investointipäätöksiä Euroopassa pitkällä aikavälillä, koska useimpien teollisuuslaitosten käyttöikä on yli 20 vuotta;

45. korostaa energiavaltaisten teollisuudenalojen roolia EU:n pitkän aikavälin kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten saavuttamisessa; katsoo, että toimintakehysten on oltava älykkäitä ja kohdennettuja, jotta EU säilyttäisi vähähiilisen teollisuuden johtoasemansa, riippuvuus fossiilisista polttoaineista ja altistuminen fossiilisten polttoaineiden tuontihintojen vaihteluille ja nousulle voitaisiin minimoida, teollisuustuotanto jäisi EU:hun, pidettäisiin yllä Euroopan teollisuuden kilpailukykyä ja estettäisiin hiilivuoto; kehottaa komissiota laatimaan uuden ja yhdennetyn EU:n teollisuuden ilmastostrategian energiavaltaisille teollisuudenaloille, jotta tuetaan raskaan teollisuuden kilpailukykyistä siirtymää hiilineutraaliuteen;

46. kehottaa komissiota laatimaan teollisuusstrategian, johon sisältyy toimenpiteitä, joiden avulla Euroopan teollisuus voi kilpailla maailmanlaajuisesti tasapuolisin toimintaedellytyksin; katsoo, että komission olisi tarkasteltava osana tätä politiikkaa sellaisten lisätoimenpiteiden tehokkuutta ja yhteensopivuutta WTO:n sääntöjen kanssa, joilla hiilivuodon riskille alttiita teollisuudenaloja suojellaan tuotteiden tuonnilta ja jotka korvaisivat, mukauttaisivat tai täydentäisivät olemassa olevia hiilivuotoa koskevia toimenpiteitä;

47. korostaa, että koska Eurooppa on ensimmäinen ilmastoneutraaliuteen pyrkivä suuri talous, sen yritykset voisivat saada ensimmäisen toimijan edun kansainvälisillä markkinoilla ja ottaa maailmanlaajuisen johtoaseman kestävässä ja resurssitehokkaassa tuotannossa; korostaa, että myöhässä toteutettavat tai riittämättömät toimet nollatason nettomääräisten kasvihuonekaasupäästöjen saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä aiheuttavat ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kohtuuttomia kustannuksia ja haittaavat pahasti Euroopan teollisuuden tulevaa kilpailukykyä;

48. huomauttaa, että monet kehittyvät taloudet ovat ottamassa merkittävän roolin maailmanmarkkinoiden tarpeiden täyttämisessä nollatason nettomääräisiin kasvihuonekaasupäästöihin perustuvaan talouteen siirtymisen yhteydessä esimerkiksi päästöttömän liikenteen ja uusiutuvan energian suhteen; korostaa, että EU:n on pysyttävä johtavana taloutena vihreiden innovaatioiden ja vihreään teknologiaan tehtävien investointien alalla;

49. panee merkille, että komission vuonna 2018 julkaisemassa kertomuksessa energian hinnoista ja kustannuksista Euroopassa korostetaan EU:n jatkuvaa ja vahvaa altistumista vaihteleville ja nouseville fossiilisten polttoaineiden hinnoille ja että sähköntuotannon kustannusten odotetaan tulevaisuudessa nousevan fossiilisilla polttoaineilla tuotetun sähkön osalta ja laskevan uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähkön osalta; korostaa, että vuonna 2017 EU:n energiantuontikustannukset kasvoivat 26 prosenttia 266 miljardiin euroon lähinnä öljyn hinnan nousun vuoksi; toteaa lisäksi, että kertomuksessa arvioidaan öljyn hinnan nousun vaikuttaneen kielteisesti EU:n kasvuun (BKT:n kasvu oli –0,4 prosenttia vuonna 2017) ja inflaatioon (+0,6);

Muiden alojen panokset

50. huomauttaa strategian vahvistavan, että liikenteen kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät edelleen ja että nykyiset politiikkatoimet eivät riitä liikennealan muuttamiseksi hiilettömäksi vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että on tärkeää varmistaa liikennemuotosiirtymä lentoliikenteestä rautatieliikenteeseen ja kohti julkista liikennettä ja yhteiskäyttöön perustuvia liikenneratkaisuja; toteaa, että tieliikenteen osuus EU:n kaikista hiilidioksidipäästöistä on noin viidesosa; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään määrätietoisiin toimiin, joilla mahdollistetaan päästöttömien ja vähäpäästöisten ajoneuvojen saanti kuluttajille kaikissa jäsenvaltioissa, samalla kun vältetään vanhojen saastuttavien ajoneuvojen käytön lisääntyminen alhaisemman tulotason jäsenvaltioissa; korostaa lisäksi älykkään teknologian, kuten älykkään latausinfrastruktuurin, merkitystä luotaessa synergiavaikutuksia liikenteen sähköistämisen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton välillä;

51. korostaa, että ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi koko EU:n taloudessa kaikkien alojen, myös ilmailu- ja merenkulkualan, on annettava panoksensa; huomauttaa komission analyysin osoittavan, että Kansainvälisen merenkulkujärjestön ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön suunnittelemat tämänhetkiset maailmanlaajuiset tavoitteet ja toimenpiteet eivät täysimääräisesti toteutettuinakaan riitä tarvittaviin päästövähennyksiin ja että tarvitaan koko taloutta koskevan nollanettopäästötavoitteen mukaisia lisätoimia; korostaa, että tarvitaan investointeja hiilettömiin ja vähähiilisiin teknologioihin ja näiden alojen polttoaineisiin; kehottaa komissiota soveltamaan aiheuttamisperiaatetta käytännössä näillä aloilla erityisesti kerosiinin verotuksen ja lentolippujen hintojen suhteen; palauttaa mieliin, että kansainvälisen meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen ennustetaan lisääntyvän jopa 250 prosenttia vuoteen 2050 mennessä; suhtautuu myönteisesti siihen, että kansainvälinen merenkulkuala on asettanut itselleen absoluuttisen kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteen; panee kuitenkin huolestuneena merkille, ettei tämän tavoitteen muuntamisessa lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimenpiteiksi ja muiksi konkreettisiksi toimiksi ole edistytty;

52. kehottaa komissiota ehdottamaan mahdollisimman pian eurooppalaista rautatiealan toimintasuunnitelmaa, joka sisältää kehyksen, jonka avulla poistetaan esteet ja toteutetaan nopeasti yhteentoimiva EU:n sisäinen suurten nopeuksien rautatieverkko ja mobilisoidaan suurempia investointeja suurnopeusyhteyksiin;

53. huomauttaa, että noin 60 prosenttia maailman metaanipäästöistä on peräisin maatalouden, kaatopaikkojen ja jäteveden kaltaisista lähteistä sekä fossiilisten polttoaineiden tuotannosta ja siirrosta putkien avulla; muistuttaa, että metaani on vaikutukseltaan merkittävä kasvihuonekaasu, jonka lämmitysvaikutus sadan vuoden aikana on 28-kertainen hiilidioksidiin verrattuna[7], ja että metaanipäästöjen vähennyksillä saattaa olla merkittäviä sivuhyötyjä vähennettäessä alailmakehän otsonipitoisuuksia ja niiden kielteisiä vaikutuksia ilman laatuun ja ihmisten terveyteen; pitää siksi tärkeänä metaanipäästöjen vähentämistä asianomaisilla aloilla sekä metaanin vähentämistä kansainvälisesti;

54. kehottaa uudelleen komissiota tarkastelemaan mahdollisimman pian toimintapoliittisia vaihtoehtoja metaanipäästöihin puuttumiseksi pikaisesti osana unionin strategista metaanisuunnitelmaa sekä antamaan tähän liittyviä lainsäädäntöehdotuksia parlamentille ja neuvostolle; korostaa, että maatalous on yksi merkittävimmistä jäljelle jäävistä EU:n kasvihuonekaasupäästöjen lähteistä vuonna 2050 erityisesti alan metaani- ja typpioksidipäästöjen vuoksi; korostaa maatalousalan potentiaalia vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin esimerkiksi ekologisilla ja teknologisilla innovaatioilla sekä hiilen sitomisella maaperään;

55. kehottaa laatimaan yhteisen maatalouspolitiikan, joka edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen mukaisella tavalla; kehottaa komissiota varmistamaan, että maatalouspolitiikka ja etenkin EU:n ja kansalliset rahastot ovat Pariisin sopimuksen tavoitteiden ja päämäärien mukaisia;

56. korostaa, että maaperässä on varastoituneena enemmän hiiltä kuin biosfäärissä ja ilmakehässä yhteensä; painottaa näin ollen, että on tärkeää pysäyttää maaperän huonontuminen EU:ssa ja varmistaa EU:n yhteiset toimet maaperän laadun ja sen hiilenvarastointikyvyn säilyttämiseksi ja parantamiseksi;

57. pitää valitettavana, että komissio ei ole tarttunut mahdollisuuteen tehostaa fluorattuja kasvihuonekaasuja koskevia EU:n toimia, mukaan lukien toimenpiteet fluorihiilivetyjen laittoman kaupan estämiseksi hyväksymällä fluorihiilivetyjen lupajärjestelmä;

58. korostaa tarvetta ottaa ilmastotavoitteet huomioon kaikissa EU:n politiikoissa, myös kauppapolitiikassa; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki EU:n allekirjoittamat kauppasopimukset ovat täysin yhteensopivia Pariisin sopimuksen kanssa, koska näin paitsi tehostetaan globaaleja ilmastotoimia myös taataan tasapuoliset toimintaedellytykset asianomaisille aloille;

59. korostaa, että EU:n olisi tuettava alueiden ja kaupunkien ilmastotoimia ja annettava niille mahdollisuus toimia katalysaattorina siirtymän jatkamiselle;

Metsien ilmastopotentiaalin maksimointi kestävän biotalouden kontekstissa

60. tukee aktiivista ja kestävää kansallisen tason metsänhoitoa sekä konkreettisia toimia, joilla luodaan kannustimia tehokkaalle ja kestävälle EU:n biotaloudelle, kun pidetään mielessä metsien tarjoamat suuret mahdollisuudet myötävaikuttaa unionin ilmastotoimien vahvistamiseen (sitomalla ja varastoimalla hiiltä ja korvautuvuusvaikutuksensa ansiosta), ja päästöttömyystavoitteen saavuttamiseen viimeistään vuoteen 2050 mennessä; tunnustavat tarpeen ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja tarpeen pysäyttää biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekosysteemipalvelujen heikentyminen EU:ssa vuoteen 2020 mennessä ja kehittää näyttöön perustuvaa politiikkaa, jolla autetaan panemaan täytäntöön ja rahoittamaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä koskevia EU:n toimenpiteitä;

61. tunnustaa metsänistutuksiin liittyvät myönteiset vaikkakin viime kädessä rajalliset mahdollisuudet Euroopassa; katsookin, että metsänistutusaloitteita on täydennettävä konkreettisilla aloitteilla ja kannustimilla, joilla pyritään lisäämään metsien mahdollisuuksia sitoa hiilidioksidia, samalla kun varmistetaan nykyisten metsämaiden terveys ja parannetaan sitä, jotta ilmasto, kestävä biotalous ja biologinen monimuotoisuus hyötyvät; tukee siksi hylätyn ja heikosti tuottavan maatalousmaan metsittämistä ja peltometsätaloutta, ja kehottaa minimoimaan metsäalueiden muuttamisen muunlaiseen maankäyttöön;

62. huomauttaa, että EU:n toimet ja politiikat vaikuttavat myös luonnollisiin hiilinieluihin, maahan ja metsiin Euroopan ulkopuolella ja että EU:n nettopäästöttömyysstrategialla olisi varmistettava, että EU:n toimilla ei ole haitallisia ilmastovaikutuksia kolmansissa maissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota ajamaan tässä suhteessa vahvoja kansainvälisiä sääntöjä Pariisin sääntökirjan puitteissa erityisesti Pariisin sopimuksen 6 artiklan suhteen, jotta estetään kirjanpidon porsaanreiät ja metsänistutustoimien laskeminen kahteen kertaan, jotka voisivat vesittää globaaleja ilmastotoimia;

Tutkimus ja innovointi

63. korostaa, että EU:n ja kansallisen tason tutkimus- ja innovointiohjelmat ovat erittäin tärkeitä tuettaessa unionin johtavaa roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja katsoo, että ilmastotoimien valtavirtaistaminen olisi otettava asianomaisesti huomioon tutkimus- ja innovointiohjelmien valmistelussa ja täytäntöönpanossa;

64. pyytää kiinnittämään huomiota hiilestä irtautumista koskevan korkean tason paneelin raporttiin[8], jossa käsitellään tutkimuksen ja innovoinnin asemaa Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa ja sitä, missä määrin ne voivat samanaikaisesti tarjota EU:lle kilpailuetua hiilestä irtautumisessa; panee merkille korkean tason paneelin laatimat temaattiset ja monialaiset suositukset, jotka koskevat erityisesti EU:n uuden tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman (2021–2027) eli Euroopan horisontti -ohjelman suuntaamista;

65. katsoo, että seuraavien kahden vuosikymmenen aikana tarvitaan huomattavaa panostusta tutkimukseen ja innovointiin, jotta vähähiilisistä ja hiilineutraaleista ratkaisuista voidaan tehdä sosiaalisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia ja tuoda ne kaikkien saataville sekä saada aikaan uusia ratkaisuja kasvihuonekaasujen nollanettopäästötalouden saavuttamiseksi;

66. painottaa Euroopan horisontti -ohjelmaa koskevaa kantaansa, jonka mukaan ohjelmaan osoitetuista varoista on käytettävä vähintään 35 prosenttia ilmastotavoitteiden tukemiseen sekä osana ilmastotoimien valtavirtaistamista koskevaa unionin yleistä tavoitetta;

Rahoitus

67. kehottaa panemaan nopeasti täytäntöön EU:n päästökauppajärjestelmän innovointirahaston ja aloittamaan ensimmäisen ehdotuspyynnön vuonna 2019, jotta voidaan lisätä investointeja vähähiilisten teollisten läpimurtoteknologioiden demonstrointiin useilla eri aloilla, ei pelkästään sähköntuotannossa, vaan myös kaukolämpö- ja teollisuusprosesseissa; vaatii, että vuosien 2021–2027 monivuotinen rahoituskehys ja sen ohjelmat vastaavat täysin Parisiin sopimusta;

68. korostaa energiaintensiivisten teollisuudenalojen roolia sekä siirtymän toimijoina että sen mahdollistajina; kehottaa komissiota laatimaan EU:n teollisen muutoksen kehyksen, jotta houkutellaan investointeja vähähiilisten teknologioiden ja tuotteiden kehittämiseen ja helpotetaan läpimurtoteknologioiden tarvittavia teollisia pilottihankkeita kaupallisessa mittakaavassa;

69. katsoo, että jotta unioni voi saavuttaa nettopäästöttömyystavoitteen viimeistään vuoteen 2050 mennessä, on saatava liikkeelle merkittävästi yksityisiä investointeja; katsoo, että tämä edellyttää pitkän aikavälin suunnittelua, sääntelyn vakautta ja ennustettavuutta sijoittajien kannalta ja että tämä on otettava huomioon tulevissa EU-säännöissä; korostaa tämän vuoksi, että maaliskuussa 2018 hyväksytyn vakaan ja kestävän rahoituskehyksen täytäntöönpano olisi asetettava etusijalle, ja toteaa, että siihen kuuluu esimerkiksi pankkien pääomavaatimusten kalibrointi, runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien resurssien vakavaraisuuskohtelu, vakuutusyhtiöihin sovellettavat vakavaraisuussäännöt ja institutionaalisten sijoittajien ja varainhoitajien tehtävien päivitys;

70. katsoo, että vuosia 2021–2027 koskevaa monivuotista rahoituskehystä olisi ennen sen hyväksymistä arvioitava ilmastoneutraalin talouden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä koskevan tavoitteen valossa ja että on laadittava vakiomuotoinen testi, jolla varmistetaan EU:n talousarvion menojen ilmastokestävyys;

71. pitää valitettavana, että fossiilisten polttoaineiden tuet kasvavat edelleen ja niiden määrä on noin 55 miljardia euroa vuodessa[9]; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita viipymättä lakkauttamaan vaiheittain kaikki fossiilisille polttoaineille myönnetyt unionin tason ja kansalliset tuet;

72. korostaa, että on tärkeää, että siirtyminen hiilineutraaliin talouteen toteutuu oikeudenmukaisella tavalla, ja kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin ja järjestämään tarvittavan rahoituksen; painottaa, että asiaankuuluvista EU:n rahastoista voidaan tarvittaessa myöntää täydentävää tukea; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n päästökauppajärjestelmän modernisaatiorahastosta tuetaan investointeja oikeudenmukaiseen siirtymään hiilestä riippuvaisilla alueilla;

Kuluttajien ja kiertotalouden rooli

73. korostaa käyttäytymismuutosten suurta vaikutusta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä, myös koko elintarvikejärjestelmässä, liikenteen alalla ja erityisesti ilmailun alalla; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisimman pian mahdollisia politiikkatoimia käyttäytymisen muuttumisen edistämiseksi, mukaan lukien ympäristövero; korostaa alhaalta ylöspäin suuntautuvien aloitteiden, kuten kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen, merkitystä käyttäytymismuutosten edistämisessä;

74. toteaa, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön tilastojen mukaan lihan ja eläinperäisten tuotteiden kokonaiskulutus asukasta kohden EU:n 28 jäsenvaltiossa on laskenut 1990-luvulta lähtien ja että tämän vallitsevan suuntauksen tukeminen yhdistettynä teknisiin tarjontapuolen päästöjä hillitseviin toimiin voisi vähentää maataloustuotannon päästöjä merkittävästi;

75. painottaa, että EU:n on tärkeää saavuttaa paitsi energianlähteiden korvaaminen myös tuotteiden ja materiaalien korvaaminen eli korvata fossiilipohjaiset ja tuotantovaiheessa runsaasti päästöjä aiheuttavat tuotteet ja materiaalit uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvilla vaihtoehdoilla;

76. korostaa, että erittäin suuri osa energian kulutuksesta ja siten myös kasvihuonekaasujen päästöistä on suoraan sidoksissa resurssien hankintaan, jalostukseen, kuljetukseen, muuntamiseen, käyttöön ja hävittämiseen; painottaa, että energiaa voidaan säästää merkittävästi kussakin resurssien hallinnan ketjun vaiheessa; painottaa näin ollen, että resurssien tuottavuuden lisääminen tehokkuutta parantamalla ja resurssihävikin vähentäminen esimerkiksi uudelleenkäytön, kierrätyksen ja uudelleenvalmistuksen avulla voivat merkittävästi vähentää sekä kulutusta että kasvihuonekaasupäästöjä ja samalla parantaa kilpailukykyä ja luoda liiketoimintamahdollisuuksia ja työpaikkoja; korostaa kiertotalouden toimien kustannustehokkuutta; painottaa, että paremmalla resurssitehokkuudella ja kiertotalouden periaatteiden mukaisilla tuotantotavoilla ja tuotesuunnittelulla voidaan muuttaa tuotanto- ja kulutuskäyttäytymistä ja vähentää jätteen määrää;

77. pitää erityisen tärkeänä tuotepolitiikkaa, kuten ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja ja ekosuunnittelua, joilla voidaan vaikuttaa merkittävästi energian säästöön ja tuotteiden hiilijalanjäljen pienentämiseen samalla kun parannetaan tuotteiden materiaalijalanjälkeä ja yleisiä ympäristövaikutuksia; korostaa tarvetta lisätä EU:n ekologisen suunnittelun standardeihin kiertotaloutta koskevia vaatimuksia ja soveltaa nykyisiä ekosuunnittelun menetelmiä energiaan liittyvien tuotteiden lisäksi myös muissa tuoteryhmissä;

78. toteaa, että ilmastoneutraaliin Eurooppaan siirtymisen onnistuminen riippuu kansalaisten osallistumisesta ja sitoutumisesta ja että siirtymistä voivat edistää energiatehokkuus, uusiutuvan energian tuotanto paikan päällä tai lähialueella saatavilla oleva uusiutuvien energialähteiden teknologia;

79. katsoo, että on jatkettava työtä luotettavan mallin kehittämiseksi kulutukseen perustuvan ilmastovaikutuksen mittaamiseen; panee merkille komission perusteellisessa selvityksessä esitetyt päätelmät, joiden mukaan EU:n pyrkimykset vähentää oman tuotannon päästöjä mitätöityvät sellaisten tuotteiden tuonnin vaikutuksesta, joiden hiilijalanjälki on korkeampi, mutta EU oli jo osallistunut merkittävästi päästöjen vähenemiseen muissa maissa lisääntyneen kauppavirran ja vientituotteidensa parantuneen hiilitehokkuuden takia;

EU ja muun maailman ilmastotoimet

80. korostaa, että on tärkeää lisätä aloitteita ja pitää yllä vuoropuhelua asiaan liittyvillä kansainvälisillä foorumeilla sekä harjoittaa tehokasta ilmastodiplomatiaa ja pyrkiä siten saamaan aikaan vastaavanlaisia toimintapoliittisia päätöksiä ja kiristämään ilmastoon liittyviä tavoitteita muilla alueilla ja kolmansissa maissa; kehottaa EU:ta muun muassa lisäämään omaa ilmastorahoitustaan ja kannustamaan aktiivisesti jäsenvaltioita ilmastotukensa lisäämiseen (mieluummin kehitysapuna kuin lainoina) kolmansille maille ulkomaan kehitysavun lisäksi niin, ettei tukea lasketa kahteen kertaan sekä kehitysavuksi että ilmastorahoitustueksi;

81. korostaa, että syyskuussa 2019 pidettävä YK:n ilmastonmuutoshuippukokous on maiden johtajille sopiva tilaisuus ilmoittaa kunnianhimoisemmista kansallisesti määriteltyjä panoksia koskevista tavoitteista; katsoo, että EU:n olisi vahvistettava kantansa omien kansallisesti määriteltyjen panostensa päivittämiseen hyvissä ajoin etukäteen, jotta se voi osallistua huippukokoukseen hyvin valmistautuneena ja toimia tiiviissä yhteistyössä kunnianhimoisia ilmastotavoitteita tukevien osapuolten kansainvälisen liittouman kanssa;

82. painottaa, että on tarkoituksenmukaista vahvistaa EU:n politiikkavälineiden ja kolmansien maiden vastaavien välineiden välistä yhteentoimivuutta erityisesti hiilen hinnoittelumekanismien osalta; kehottaa komissiota jatkamaan ja tehostamaan yhteistyötä ja tukea hiilen hinnoittelumekanismien kehittämiseksi Euroopan ulkopuolella, jotta voitaisiin tavoitella suurempia päästövähennyksiä ja entistä tasapuolisempia maailmanlaajuisia toimintaedellytyksiä; painottaa, että on tärkeää laatia ympäristötakuita, joilla varmistetaan todelliset ja uudet vähennykset kasvihuonekaasupäästöissä; kehottaa siksi komissiota edistämään tiukkoja ja vankkoja kansainvälisiä sääntöjä, jotta voidaan estää kirjanpidon porsaanreiät ja päästövähennysten laskeminen kahteen kertaan;

°

° °

83. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

[1] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0430.

[2] YK:n ympäristöohjelma, ”Emissions Gap Report 2018”, s. 10.

[3] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1).

[4] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10).

[6] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/844, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2010/31/EU ja energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 75).

[7] Van Dingenen, R., Crippa, M., Maenhout, G., Guizzardi, D., Dentener, F., Global trends of methane emissions and their impacts on ozone concentrations, EUR 29394 EN, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2018, ISBN 978-92-79-96550-0, doi:10.2760/820175, JRC113210.

[8] Final Report of the High-Level Panel of the European Decarbonisation Pathways Initiative, Euroopan komission tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto, marraskuu 2018.

[9] Energian hinnat ja kustannukset Euroopassa, COM(2019)0001, s. 10–11.

Päivitetty viimeksi: 13. maaliskuuta 2019Oikeudellinen huomautus