Menettely : 2019/2582(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0201/2019

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0201/2019

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 14/03/2019 - 11.15
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :


<Date>{11/03/2019}11.3.2019</Date>
<NoDocSe>B8‑0201/2019</NoDocSe>
PDF 173kWORD 60k

<TitreType>PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS</TitreType>

<TitreSuite>neuvoston ja komission julkilausumien johdosta</TitreSuite>

<TitreRecueil>työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti</TitreRecueil>


<Titre>ilmastonmuutoksesta: eurooppalainen strateginen pitkän aikavälin visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta</Titre>

<DocRef>(2019/2582(RSP))</DocRef>


<RepeatBlock-By><Depute>Jadwiga Wiśniewska, Zdzisław Krasnodębski</Depute>

<Commission>{ECR}ECR-ryhmän puolesta</Commission>

</RepeatBlock-By>


B8‑0201/2019

Euroopan parlamentin päätöslauselma ilmastonmuutoksesta: eurooppalainen strateginen pitkän aikavälin visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta

(2019/2582(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

 ottaa huomioon 28. marraskuuta 2018 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta” (COM(2018)0773),

 ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

 ottaa huomioon Pariisin sopimuksen, päätöksen 1/CP.21, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. kokouksen (COP 21) ja Pariisissa Ranskassa 30. marraskuuta–11. joulukuuta 2015 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 11. kokouksen (CMP11),

 ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 24. kokouksen (COP 24), Kioton pöytäkirjan osapuolikokouksen 14. istunnon (CMP 14) ja Katowicessa Puolassa 2.–14. joulukuuta 2018 pidetyn Pariisin sopimuksen osapuolten kokouksena toimivan osapuolten ensimmäisen konferenssin kolmannen osan (CMA1.3),

 ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 ‑toimintaohjelman sekä kestävän kehityksen tavoitteet,

 ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman vuonna 2018 Katowicessa Puolassa järjestetystä YK:n ilmastokokouksesta (COP 24)[1],

 ottaa huomioon 22. maaliskuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät,

 ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportin ”Global Warming of 1,5°C” ja sen viidennen arviointikertomuksen (AR5) sekä sitä koskevan yhteenvetokertomuksen,

 ottaa huomioon 27. marraskuuta 2018 hyväksytyn YK:n ympäristöohjelman yhdeksännen ”The Emissions Gap Report” -raportin,

 ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että Katowicessa järjestetty COP 24 johti Katowicen sääntökirjan hyväksymiseen, mikä antaa oikeudellista selkeyttä Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoon;

B.  ottaa huomioon, että kolme vuotta historian kirjoihin jäävän Pariisin sopimuksen tekemisen jälkeen Pariisissa oli voimakkaita ilmastopolitiikkaan liittyviä yhteiskunnallisia levottomuuksia; katsoo, että tämä osoittaa sosiaalisten säännösten olevan keskeisiä, kun halutaan rajoittaa ilmastolainsäädännöstä johtuvia mahdollisia kielteisiä taloudellisia vaikutuksia; ottaa huomioon, että Katowicen sääntökirjan avulla pyritään rakentamaan ilmastopolitiikkaa, jossa ketään ei jätetä ulkopuolelle;

C.  ottaa huomioon, että EU:n osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on alle 10 prosenttia, eikä se voi yksin saavuttaa Pariisin sopimuksen tavoitteita; ottaa huomioon, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan globaaleilla toimilla, joissa ovat mukana maailman suurimmat taloudet;

D. ottaa huomioon, että Pariisin sopimus oli mahdollinen vasta kun osapuolet luopuivat täyden hiilestä irtautumisen käsitteestä ja edistivät sen sijaan päästöjen ja hiilinielujen tasapainoa (hiilineutraalius);

E. ottaa huomioon, että kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevaan EU:n pitkän aikavälin strategiaan olisi aina liityttävä strategia vähentämisestä voimakkaasti kärsivien alueiden, erityisesti hiilikaivosalueiden, avustamiseksi, jotta saadaan aikaan oikeudenmukainen siirtymä, jossa näitä alueita autetaan säilyttämään työpaikkoja ja hankkimaan julkista tukea ilmastotoimille,

F. ottaa huomioon, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevassa EU:n pitkän aikavälin politiikassa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden erilaiset infrastruktuurivalmiudet;

1. korostaa, että unionin kansalaiset kokevat jo nyt ilmastomuutoksen suoria vaikutuksia; painottaa, että Euroopan ympäristökeskuksen mukaan äärimmäisten sää- ja ilmastoilmiöiden aiheuttamat keskimääräiset vuotuiset menetykset unionissa olivat vuosina 2010–2016 noin 12,8 miljardia euroa;

2. toteaa, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) 1,5 celsiusasteen ilmaston lämpenemistä koskevan erityisraportin mukaan ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1,5 celsiusasteeseen ilman että tavoitetta ylitetään tai ylittäminen on rajallista edellyttäisi ennennäkemättömän laajoja, nopeita ja kauaskantoisia muutoksia energia-, maa-, kaupunki- ja infrastruktuurialalla (liikenne ja rakennukset mukaan luettuina) ja teollisuusjärjestelmissä sekä päästöjen merkittävää vähentämistä kaikilla aloilla, laajan valikoiman erilaisia hillitsemisvaihtoehtoja ja huomattavasti lisääntyviä investointeja näihin vaihtoehtoihin;

3. panee merkille YK:n vuoden 2018 ”The Emissions Gap Report” -raportin, jonka mukaan nykyiset ehdottomat kansallisesti määritellyt panokset ylittävät selvästi Pariisin sopimuksen 2 celsiusasteen lämpenemisrajan ja johtavat sen sijaan arviolta 3,2 celsiusasteen[2] lämpenemiseen vuoteen 2100 mennessä; korostaa, että UNFCCC:n osapuolten on kiireesti lisättävä ilmastositoumuksiaan;

4. panee merkille pitkän aikavälin strategiaa koskevan komission tiedonannon ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta”, jossa korostetaan mahdollisuuksia ja haasteita, joita siirtyminen kasvihuonekaasujen nollanettopäästötalouteen tuo Euroopan kansalaisille ja unionin taloudelle, ja luodaan perusta laajalle keskustelulle, jossa ovat mukana EU:n toimielimet, kansalliset parlamentit, yrityssektori, kansalaisjärjestöt, kaupungit ja yhteisöt sekä kansalaiset; pyytää neuvostoa sopimaan kustannustehokkaasta etenemistavasta kohti tasapainoa päästöjen ja hiilinielujen välillä Pariisin sopimuksen mukaisesti ottaen huomioon jäsenvaltioiden erilaiset valmiudet;

Vuosisadan puoliväliin ulottuvan unionin päästöttömyysstrategian toteuttamistavat

5. panee merkille, että pitkän aikavälin strategiassa esitetään kahdeksan tapaa, joilla voidaan toteuttaa ne taloudelliset, teknologiset ja sosiaaliset muutokset, jotka ovat välttämättömiä, jotta unioni voi saavuttaa Pariisin sopimuksessa asetetun pitkän aikavälin lämpötilatavoitteen; korostaa, että tavoista kaksi on sellaisia, joilla unioni voisi saavuttaa hiilineutraaliuden viimeistään vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että tämä edellyttää nopeaa toimintaa ja huomattavia toimenpiteitä paikalliselta ja alueelliselta tasolta aina jäsenvaltioiden ja unionin tasolle sekä kaikkien julkiseen sektoriin kuulumattomien toimijoiden mukanaoloa; on tietoinen siitä, että alueellisesti ja paikallisesti määritellyt panokset voivat olla tärkeitä välineitä sitoumusten ja päästötavoitteiden välisen eron pienentämisessä; muistuttaa, että jäsenvaltioilla on velvollisuus hyväksyä kansallisia pitkän aikavälin strategioita, kuten EU:n toimia ohjaavassa hallintoasetuksessa[3] säädetään; korostaa teknologianeutraalin lähestymistavan merkitystä vähennettäessä kasvihuonekaasupäästöjä Pariisin sopimuksen mukaisesti;

6. palauttaa mieliin, että komission arvioiden mukaan EU:n BKT:n odotetaan kasvavan enemmän nollapäästöskenaariossa kuin skenaariossa, jossa päästövähennykset ovat vähäisempiä, ja että molemmissa tapauksissa vaikutukset jakautuvat epätasaisesti eri puolille EU:ta, mikä johtuu jäsenvaltioiden eroista muun muassa asukaskohtaisen BKT:n ja erilaisten kansallisten energialähdeyhdistelmien hiilivaltaisuuden osalta;

7. panee huolestuneena merkille, että EU:n riippuvuus energian tuonnista on nykyisin noin 55 prosenttia; korostaa, että hiilineutraaliuden skenaariossa riippuvuus laskisi 20 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä, millä olisi myönteinen vaikutus EU:n kauppataseeseen ja geopoliittiseen asemaan;

8. panee merkille, että hiilineutraaliuden saavuttamisen toteutustapoihin sisältyy useita hiilenpoistoteknologioita, kuten hiilidioksidin talteenotto ja varastointi sekä hiilidioksidin käyttö ja talteenotto suoraan ilmasta, vaikka niitä ei vielä ole otettu laajamittaisesti käyttöön; katsoo kuitenkin, että EU:n hiilineutraaliusstrategiassa olisi asetettava etusijalle suorat päästövähennykset ja toimet, joilla suojellaan ja parannetaan EU:n luontaisia hiilinieluja ja varastoja, ja että siinä olisi pyrittävä hiilidioksidin poistoteknologian käyttöön ainoastaan silloin, kun käytettävissä ei ole suoria päästövähennysvaihtoehtoja;

9. korostaa, että kunnes näiden teknologioiden toteutettavuus on osoitettu, kaikkien etenemisreittien vuoteen 2050 tai pitemmälle vuosisadan toiselle puoliskolle olisi perustuttava keskeisten siirtymäteknologioiden kaupalliseen saatavuuteen, ja samalla olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden erilaiset lähtökohdat tukemalla oikeudenmukaista siirtymää hiilivaltaisimmilla alueilla ja vähentämällä päästöjä kaikilla niitä aiheuttavilla aloilla;

Ilmastonmuutoksen sosiaaliset vaikutukset ja oikeudenmukainen siirtymä

10. suhtautuu myönteisesti komission väitteeseen siitä, että hiilineutraalius on mahdollista saavuttaa ilman työpaikkojen nettomenetyksiä, ja panee myönteisesti merkille yksityiskohtaisen arvioinnin energiavaltaisessa teollisuudessa toteutettavasta siirtymästä; korostaa, että jos siirtyminen kasvihuonekaasujen nollanettopäästöihin hoidetaan hyvin ja kaikkein heikoimmassa asemassa oleville alueille, aloille ja kansalaisille annetaan asianmukaista tukea, työpaikkojen luomisessa on mahdollista päästä nettomääräisesti voiton puolelle; katsoo siksi, että komission olisi kehitettävä uudistettu taitojen arviointi EU:n osaamispanoraamassa ja sisällytettävä siihen alueellisia tietoja siitä, millaisia taitoja tarvitaan ilmastoneutraalia Eurooppaa varten, jotta näitä heikoimmassa asemassa olevia alueita, aloja ja ihmisiä voidaan tukea uudelleenkouluttamalla ihmisiä tulevaisuuden vaatimukset täyttäviin laadukkaisiin työpaikkoihin näillä samoilla alueilla;

11. korostaa, että siirtymän on oltava oikeudenmukainen kaikille yhteiskunnan osille; toteaa, että tämä edellyttää oikeudenmukaista siirtymää koskevaa ymmärrystä, joka kattaa ilmastotoimien kiihdyttämiseen liittyvät kielteiset ja myönteiset vaikutukset, kuten työpaikkojen menetykset ja uudet työmahdollisuudet;

12. on sitä mieltä, että Euroopan ilmastosiirtymän on tapahduttava ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla; korostaa, että kaikkien kansalaisten poliittisen hyväksynnän varmistamiseksi on tärkeää ottaa huomioon ilmastoon ja hiilestä luopumiseen tähtäävien politiikkojen jakaumavaikutukset erityisesti pienituloisiin henkilöihin; katsoo siksi, että sosiaaliset vaikutukset olisi otettava täysimääräisesti huomioon kaikissa EU:n ja jäsenvaltioiden ilmastopolitiikoissa, jotta voidaan varmistaa sosiaalinen ja ekologinen muutos Euroopassa;

13. toistaa, että tietynasteinen joustavuuden taso ilmastoneutraalin talouden saavuttamisessa hillitsisi sosiaalisia kustannuksia erityisesti hiilestä riippuvaisilla alueilla ja edistäisi osaltaan niiden muuttumista;

14. muistuttaa, että noin 50–125 miljoonaa Euroopan kansalaista on nykyisin vaarassa ajautua energiaköyhyyteen[4]; korostaa, että energiakäänne voi vaikuttaa suhteettomasti pienituloisiin henkilöihin ja lisätä entisestään energiaköyhyyttä; on tietoinen siitä, että energiapolitiikkaan on sisällytettävä sosiaalinen ulottuvuus ja sillä on varmistettava, ettei kukaan jää jälkeen; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan ennakoivia toimia, joilla varmistetaan oikeudenmukainen energiakäänne ja energian saanti kaikille EU:n kansalaisille;

15. korostaa, että unionin kansalaisten osallistaminen ja osallistuminen on keskeisen tärkeää, jotta Eurooppa voi saavuttaa hiilineutraaliuden; kehottaa kaikkia kansallisen, alueellisen ja paikallisen hallinnon tasoja ottamaan käyttöön konkreettisia toimenpiteitä, joilla edistetään ja helpotetaan kansalaisten osallistumista siirtymään kohti hiiletöntä yhteiskuntaa;

Alakohtaiset panokset

16. korostaa, että nettopäästöt on painettava viime kädessä lähelle nollatasoa talouden kaikilla aloilla ja että kaikkien alojen olisi osallistuttava yhteisiin ponnisteluihin päästöjen vähentämiseksi; kehottaa tästä syystä komissiota laatimaan kaikille aloille etenemisreittejä ilmastoneutraaliuteen;

17. toteaa kuitenkin, että hiilineutraalin talouden saavuttaminen edellyttää huomattavia lisäinvestointeja EU:n energiajärjestelmään ja siihen liittyvään infrastruktuuriin verrattuna nykytasoon, ja toteaa, että investoinnit olisivat määrältään 175–290 miljardia euroa vuodessa;

18. korostaa, että ilmaston kannalta neutraaliin talouteen voidaan päästä eri tavoin, ja katsoo, että jäsenvaltioiden olisi voitava valita omat toimintatapansa siirtymiselle kohti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä strategisten energia- ja ilmastosuunnitelmiensa perusteella;

19. korostaa energiavaltaisten teollisuudenalojen roolia EU:n pitkän aikavälin kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten saavuttamisessa; katsoo, että toimintakehysten on oltava älykkäitä ja kohdennettuja, jotta EU säilyttäisi vähähiilisen teollisuuden johtoasemansa, teollisuustuotanto jäisi EU:hun, pidettäisiin yllä Euroopan teollisuuden kilpailukykyä ja estettäisiin hiilivuoto; kehottaa komissiota laatimaan uuden ja yhdennetyn EU:n teollisuuden ilmastostrategian energiavaltaisille teollisuudenaloille, jotta tuetaan raskaan teollisuuden kilpailukykyistä siirtymää hiilineutraaliuteen;

20. kehottaa komissiota laatimaan teollisuusstrategian, johon sisältyy toimenpiteitä, joiden avulla Euroopan teollisuus voi kilpailla maailmanlaajuisesti tasapuolisin toimintaedellytyksin; katsoo, että komission olisi tarkasteltava osana tätä politiikkaa sellaisten lisätoimenpiteiden tehokkuutta ja yhteensopivuutta WTO:n sääntöjen kanssa, joilla hiilivuodon riskille alttiita teollisuudenaloja suojellaan tuotteiden tuonnilta ja jotka korvaisivat, mukauttaisivat tai täydentäisivät olemassa olevia hiilivuotoa koskevia toimenpiteitä;

21. korostaa, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävät toimet, joilla pyritään saavuttamaan ilmastoneutraalius EU:n tasolla, voivat energiasiirtymän erilaisten lähtökohtien vuoksi jakautua EU:ssa epätasaisesti;

22. kehottaa jäsenvaltioita panemaan puhtaan energian säädöspaketin viipymättä täytäntöön; palauttaa mieliin, että jäsenvaltioilla on toimivalta päättää energiavalikoimastaan EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa;

23. panee merkille, että komission vuonna 2018 julkaisemassa kertomuksessa energian hinnoista ja kustannuksista Euroopassa[5] korostetaan EU:n jatkuvaa ja vahvaa altistumista vaihteleville ja nouseville fossiilisten polttoaineiden hinnoille ja että sähköntuotannon kustannusten odotetaan tulevaisuudessa nousevan fossiilisilla polttoaineilla tuotetun sähkön osalta ja laskevan uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähkön osalta; korostaa, että vuonna 2017 EU:n energiantuontikustannukset kasvoivat 26 prosenttia 266 miljardiin euroon lähinnä öljyn hinnan nousun vuoksi; toteaa, että kertomuksessa arvioidaan öljyn hinnan nousun vaikuttaneen kielteisesti EU:n kasvuun (BKT:n kasvu oli –0,4 prosenttia vuonna 2017) ja inflaatioon (+0,6);

24. muistuttaa, että 71 prosenttia kaikesta energiasta käytetään yksinomaan tilojen lämmitykseen; on samaa mieltä komission kanssa siitä, että energiatehokkaista asunnoista tulee normi ilmastoneutraalissa EU:ssa ja että tämä parantaa kaikkien Euroopan kansalaisten terveyttä ja mukavuutta;

25. korostaa uusiutuvien energialähteiden ja muiden vähäpäästöisten energialähteiden keskeistä roolia siirtymässä kohti hiilineutraalia taloutta, koska energiantuotanto aiheuttaa nykyisin 75 prosenttia Euroopan kasvihuonekaasupäästöistä;

26. vaatii erittäin energiatehokasta energiajärjestelmää, joka perustuu vähäpäästöisiin energialähteisiin, jotka eivät vaaranna energiavarmuutta; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tämän osalta kaikki tarvittavat toimet, koska sillä on heijastusvaikutuksia kaikkiin talouden aloihin;

27. panee merkille roolin, joka hiilidioksidin talteenotolle ja varastoinnille on annettu IPCC:n 1,5 celsiusastetta koskevan raportin useimmissa 1,5 celsiusasteen skenaarioissa; korostaa, että EU:n on toimittava tässä asiassa kunnianhimoisemmin; panee lisäksi merkille tavoitteet, joita jäsenvaltiot ovat asettaneet strategisessa energiateknologiasuunnitelmassa (SET-suunnitelma) toteuttaakseen hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kaupallisesti unionin energia-alalla ja teollisuudessa 2020-luvulla; katsoo, että teollisissa prosesseissa on käytettävä entistä enemmän ympäristön kannalta turvallista hiilidioksidin talteenottoa-, käyttöä ja varastointia (CCU ja CCS), joiden avulla saadaan aikaan päästöjen nettovähennys välttämällä päästöjä tai hiilidioksidin loppusijoitusta;

28. huomauttaa, että rakennusalan, teollisuuden ja liikennealan sähköistäminen on keskeisessä asemassa vähennettäessä näiden alojen päästöjä ja se edellyttää tulevaisuudessa luotettavaa sähköntoimitusta ja suurempaa varastointikapasiteettia;

29. korostaa, että on tärkeää varmistaa liikennemuotosiirtymä lentoliikenteestä rautatieliikenteeseen ja kohti julkiseen liikenteeseen ja yhteiskäyttöön perustuvia liikenneratkaisuja; toteaa, että tieliikenteen osuus EU:n kaikista hiilidioksidipäästöistä on noin viidennes; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään määrätietoisiin toimiin, joilla mahdollistetaan päästöttömien ja vähäpäästöisten ajoneuvojen saanti kuluttajille kaikissa jäsenvaltioissa, samalla kun vältetään vanhojen saastuttavien ajoneuvojen käytön lisääntyminen alhaisen tulotason jäsenvaltioissa; korostaa lisäksi älykkään teknologian, kuten älykkään latausinfrastruktuurin, merkitystä luotaessa synergiavaikutuksia liikenteen sähköistämisen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton välillä;

30. korostaa, että EU:n olisi edistettävä alueiden ja kaupunkien roolia ja ponnistuksia; kehottaa komissiota hyödyntämään 200 miljoonaa Euroopan kansalaista edustavan kaupunginjohtajien ilmasto- ja energiasopimuksen työtä ja antamaan heille mahdollisuuden toimia katalysaattorina siirtymän jatkamiselle;

Metsien ilmastopotentiaalin maksimointi kestävän biotalouden kontekstissa

31. tukee aktiivista ja kestävää kansallisen tason metsänhoitoa sekä konkreettisia toimia, joilla luodaan kannustimia tehokkaalle ja kestävälle EU:n biotaloudelle, kun pidetään mielessä metsien tarjoamat suuret mahdollisuudet myötävaikuttaa unionin ilmastotoimien vahvistamiseen (sitomalla ja varastoimalla hiiltä ja korvautuvuusvaikutuksensa ansiosta), ja hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseen viimeistään vuoteen 2050 mennessä; tunnustaa tarpeen mukautua ilmastonmuutokseen ja pysäyttää biologisen monimuotoisuuden häviäminen ja ekosysteemipalvelujen heikentyminen unionissa vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että on kehitettävä näyttöön perustuvaa politiikkaa, jolla autetaan panemaan täytäntöön ja rahoittamaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä koskevia EU:n toimenpiteitä;

32. korostaa, että kestävästä metsänhoidosta on tehtävä kaupallisesti kilpailukykyisempää ja että on tuettava käytännön toimenpiteitä, joiden hiiltä varastoivat ja sitovat vaikutukset ovat merkittäviä, kuten puun käyttöä rakennusmateriaalina sekä kaupungeissa että maaseutualueilla, fossiilisten polttoaineiden korvaajana ja veden pidättämistä parantavana välineenä;

33. suosittaa, että keskitytään nykyistä enemmän peltometsäviljelyyn ja niihin hyvin todellisiin ekologisiin ja luonnon monimuotoisuutta koskevin hyötyihin, joita puiden ja erilaisen kasvillisuuden sisällyttäminen viljelymaahan voi tuottaa;

34. tunnustaa metsänistutuksiin liittyvät myönteiset mahdollisuudet Euroopassa; katsoo, että metsänistutusaloitteita on täydennettävä konkreettisilla aloitteilla ja kannustimilla, joilla pyritään lisäämään metsien mahdollisuuksia sitoa hiilidioksidia, samalla kun varmistetaan nykyisten metsämaiden terveys ja parannetaan sitä, jotta ilmasto, kestävä biotalous ja biologinen monimuotoisuus hyötyvät; tukee siksi hylätyn ja heikosti tuottavan maatalousmaan metsittämistä ja peltometsätaloutta, ja kehottaa minimoimaan metsäalueiden muuttamisen muunlaiseen maankäyttöön;

Rahoitus ja tutkimus

35. kehottaa panemaan nopeasti täytäntöön EU:n päästökauppajärjestelmän innovointirahaston ja aloittamaan ensimmäisen ehdotuspyynnön vuonna 2019, jotta voidaan lisätä investointeja vähähiilisten teollisten läpimurtoteknologioiden demonstrointiin useilla eri aloilla, ei pelkästään sähköntuotannossa, vaan myös kaukolämpö- ja teollisuusprosesseissa; vaatii, että vuosien 2021–2027 monivuotinen rahoituskehys ja sen ohjelmat vastaavat täysin Parisiin sopimusta;

36. katsoo, että jotta unioni voi saavuttaa hiilineutraaliustavoitteen, on saatava liikkeelle merkittävästi yksityisiä investointeja; katsoo, että tämä edellyttää pitkän aikavälin suunnittelua, sääntelyn vakautta ja ennustettavuutta sijoittajien kannalta ja että tämä on otettava huomioon tulevissa EU-säännöissä;

37. korostaa, että on tärkeää perustaa oikeudenmukaisen siirtymän rahasto erityisesti niille alueille, jotka kärsivät eniten hiilestä irtautumisesta, kuten hiilikaivosalueille, ja että tämän lisäksi sosiaaliset vaikutukset on otettava yleisesti huomioon nykyisessä ilmastorahoituksessa; korostaa tässä yhteydessä, että joillakin aloilla tarvittavat muutokset huomioon ottaen on tarvetta saada pitkän aikavälin strategialle laaja yleinen hyväksyntä;

38. painottaa, että maantieteellinen tasapaino tutkimus- ja innovointiohjelmista annettavan tuen jakautumisessa jäsenvaltioiden kesken on keskeistä, jotta voidaan edistää niiden tehokasta vaikutusta ilmaston kannalta neutraaliin talouteen;

Kuluttajien ja kiertotalouden rooli

39. painottaa, että EU:n on tärkeää saavuttaa paitsi energianlähteiden korvaaminen myös tuotteiden ja materiaalien korvaaminen eli korvata fossiilipohjaiset ja tuotantovaiheessa runsaasti päästöjä aiheuttavat tuotteet ja materiaalit uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvilla vaihtoehdoilla;

40. korostaa, että erittäin suuri osa energian kulutuksesta ja siten myös kasvihuonekaasujen päästöistä on suoraan sidoksissa resurssien hankintaan, jalostukseen, kuljetukseen, muuntamiseen, käyttöön ja hävittämiseen; painottaa, että energiaa voidaan säästää merkittävästi kussakin resurssien hallinnan ketjun vaiheessa; painottaa siksi, että resurssien tuottavuuden lisääminen tehokkuutta parantamalla ja resurssihävikin vähentäminen esimerkiksi uudelleenkäytön, kierrätyksen ja uudelleenvalmistuksen avulla voivat merkittävästi vähentää sekä kulutusta että kasvihuonekaasupäästöjä ja samalla parantaa kilpailukykyä ja luoda liiketoimintamahdollisuuksia ja työpaikkoja; korostaa kiertotalouden toimien kustannustehokkuutta; painottaa, että paremmalla resurssitehokkuudella ja kiertotalouden periaatteiden mukaisilla tuotantotavoilla ja tuotesuunnittelulla voidaan muuttaa tuotanto- ja kulutuskäyttäytymistä ja vähentää jätteen määrää;

41. pitää erityisen tärkeänä tuotepolitiikkaa, kuten ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja ja ekosuunnittelua, joilla voidaan vaikuttaa merkittävästi energian säästöön ja tuotteiden hiilijalanjäljen pienentämiseen samalla kun parannetaan tuotteiden materiaalijalanjälkeä ja yleisiä ympäristövaikutuksia; korostaa tarvetta lisätä EU:n ekologisen suunnittelun standardeihin kiertotaloutta koskevia vaatimuksia ja soveltaa nykyisiä ekosuunnittelun menetelmiä energiaan liittyvien tuotteiden lisäksi myös muissa tuoteryhmissä;

42. toteaa, että ilmastoneutraaliin Eurooppaan siirtymisen onnistuminen riippuu kansalaisten osallistumisesta ja sitoutumisesta ja että siirtymistä voivat edistää energiatehokkuus, uusiutuvan energian tuotanto paikan päällä tai lähialueella saatavilla oleva uusiutuvien energialähteiden teknologia;

43. katsoo, että on jatkettava työtä luotettavan mallin kehittämiseksi kulutukseen perustuvan ilmastovaikutuksen mittaamiseen; panee merkille, että nykyisten mallien perusteella tehty perusteellinen selvitys osoittaa, että EU:n pyrkimykset vähentää oman tuotannon päästöjä mitätöityvät jossain määrin sellaisten tuotteiden tuonnin vaikutuksesta, joiden hiilijalanjälki on suurempi;

EU ja muun maailman ilmastotoimet

44. korostaa, että on tärkeää lisätä aloitteita, pitää yllä vuoropuhelua asiaan liittyvillä kansainvälisillä foorumeilla ja harjoittaa tehokasta ilmastodiplomatiaa ja pyrkiä siten saamaan aikaan vastaavanlaisia toimintapoliittisia päätöksiä ja kiristämään ilmastoon liittyviä tavoitteita muilla alueilla ja kolmansissa maissa, sillä vain globaaleilla toimilla voi olla vaikutusta kasvihuonekaasupäästöjen maailmanlaajuiseen vähentämiseen;

45. pitää valitettavana, että monet muut suuret taloudet eivät vielä ole laatimassa pitkän aikavälin strategioita eikä niissä käydä juuri lainkaan keskustelua kansallisesti määriteltyjen panosten lisäämisestä, jotta ne vastaisivat Pariisin sopimuksessa määriteltyä maailmanlaajuista tavoitetta; pyytää siksi neuvostoa ja komissiota lisäämään ilmastodiplomatiaa ja ryhtymään muihin tarvittaviin toimiin kannustaakseen muita suuria talouksia toimintaan, jotta voisimme yhdessä saavuttaa Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteet;

46. painottaa, että on tarkoituksenmukaista vahvistaa EU:n politiikkavälineiden ja kolmansien maiden vastaavien välineiden välistä yhteentoimivuutta erityisesti hiilen hinnoittelumekanismien osalta; kehottaa komissiota jatkamaan ja tehostamaan yhteistyötä ja tukea hiilen hinnoittelumekanismien kehittämiseksi Euroopan ulkopuolella, jotta voitaisiin tavoitella suurempia päästövähennyksiä ja entistä tasapuolisempia maailmanlaajuisia toimintaedellytyksiä; painottaa, että on tärkeää laatia ympäristötakuita, joilla varmistetaan todellinen ja uusi vähennys kasvihuonekaasupäästöissä; kehottaa siksi komissiota edistämään Pariisin sopimuksen 6 artiklaan liittyviä vankkoja kansainvälisiä sääntöjä, jotta voidaan estää päästövähennysten laskemiseen liittyvät porsaanreiät ja vähennysten laskeminen kahteen kertaan;

°

° °

47. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

 

[1] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0430.

[2] YK:n ympäristöohjelma, ”Emissions Gap Report 2018”, s. 10.

[3] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1).

[4]http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2015/563472/IPOL_STU(2015)563472_EN.pdf

[5] https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1548155579433&uri=CELEX:52019DC0001

Päivitetty viimeksi: 13. maaliskuuta 2019Oikeudellinen huomautus