Menettely : 2019/2582(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0203/2019

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0203/2019

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 14/03/2019 - 11.15
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2019)0217

<Date>{11/03/2019}11.3.2019</Date>
<NoDocSe>B8‑0203/2019</NoDocSe>
PDF 181kWORD 67k

<TitreType>PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS</TitreType>

<TitreSuite>neuvoston ja komission julkilausumien johdosta</TitreSuite>

<TitreRecueil>työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan mukaisesti</TitreRecueil>


<Titre>ilmastonmuutoksesta: eurooppalainen strateginen pitkän aikavälin visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta</Titre>

<DocRef>(2019/2582(RSP))</DocRef>


<RepeatBlock-By><Depute>Lynn Boylan, Younous Omarjee, Marie‑Christine Vergiat, Patrick Le Hyaric, Barbara Spinelli, Anja Hazekamp, Marie‑Pierre Vieu, Stefan Eck, Eleonora Forenza, Luke Ming Flanagan, Rina Ronja Kari, Marisa Matias, Martina Michels</Depute>

<Commission>{GUE/NGL}GUE/NGL-ryhmän puolesta</Commission>

</RepeatBlock-By>

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B8-0195/2019

B8‑0203/2019

Euroopan parlamentin päätöslauselma ilmastonmuutoksesta: eurooppalainen strateginen pitkän aikavälin visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta

(2019/2582(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

 ottaa huomioon 28. marraskuuta 2018 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta” (COM(2018)0773),

 ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

 ottaa huomioon Pariisin sopimuksen, päätöksen 1/CP.21, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. kokouksen (COP 21) ja Pariisissa Ranskassa 30. marraskuuta – 11. joulukuuta 2015 pidetyn Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten 11. konferenssin (CMP11),

 ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) 24. osapuolten konferenssin (COP 24), Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksen 14. istunnon (CMP 14) ja Katowicessa Puolassa 2.–14. joulukuuta 2018 pidetyn Pariisin sopimuksen osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin ensimmäisen istunnon kolmannen osan (CMA1.3),

 ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman sekä kestävän kehityksen tavoitteet,

 ottaa huomioon vuonna 2018 Katowicessa Puolassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta (COP 24) 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman[1],

 ottaa huomioon 22. maaliskuuta 2018 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

 ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportin ”Global Warming of 1,5°C” ja sen viidennen arviointikertomuksen (AR5) sekä sitä koskevan yhteenvetokertomuksen,

 ottaa huomioon 27. marraskuuta 2018 hyväksytyn YK:n ympäristöohjelman yhdeksännen ”Emissions Gap Report” -raportin,

 ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen,

 ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

 ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että Katowicessa järjestetty COP 24 johti Katowicen sääntökirjan hyväksymiseen, mikä antaa oikeudellista selkeyttä Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoon;

1. korostaa, että unionin kansalaiset kokevat jo nyt ilmastomuutoksen suoria vaikutuksia; painottaa, että Euroopan ympäristökeskuksen mukaan äärimmäisten sää- ja ilmastoilmiöiden aiheuttamat keskimääräiset vuotuiset menetykset unionissa olivat vuosina 2010–2016 noin 12,8 miljardia euroa, ja toteaa, että ellei lisätoimia toteuteta, ilmastovahingot EU:ssa voivat nousta vähintään 190 miljardiin euroon vuoteen 2080 mennessä, mikä vastaisi 1,8 prosentin nettohyvinvoinnin menetystä tämänhetkisestä BKT:stä; korostaa, että suurten päästöjen skenaariossa tulvien aiheuttamat vuosittaiset kustannukset EU:ssa voivat nousta jopa biljoonaan euroon vuonna 2100 ja että säähän liittyvät katastrofit saattavat vaikuttaa vuoteen 2100 mennessä noin kahteen kolmasosaan Euroopan kansalaisista, kun nykyisin tämä osuus on 5 prosenttia; korostaa lisäksi, että Euroopan ympäristökeskuksen mukaan 50 prosenttia EU:n asutuista alueista kärsii vakavasta vedenpuutteesta vuoteen 2030 mennessä;

2. muistuttaa marraskuun 2018 Eurobarometri-tutkimuksen tuloksista, joiden mukaan 93 prosenttia eurooppalaisista katsoi ilmastonmuutoksen johtuvan ihmisen toiminnasta ja 85 prosenttia oli samaa mieltä siitä, että ilmastonmuutoksen torjunta ja energian tehokkaampi käyttö voivat luoda talouskasvua ja työpaikkoja Euroopassa; panee merkille, että ilmastonmuutos on Euroopan kansalaisille tärkeä kysymys;

3. korostaa, että 1,5 celsiusasteen lämpenemistä koskeva IPCC:n erityisraportti on kattavin ja ajantasaisin tieteellinen arvio Pariisin sopimuksen mukaisista etenemistavoista vaikutusten lieventämiseksi;

4. korostaa, että 1,5 celsiusasteen lämpenemistä koskevan IPCC:n erityisraportin mukaan ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1,5 celsiusasteeseen ilman että tavoitetta ylitetään tai siten, että ylittäminen on rajallista, edellyttää, että nettomääräiset kasvihuonekaasupäästöt vähennetään maailmanlaajuisesti nollaan viimeistään vuoteen 2067 mennessä ja että vuoteen 2030 mennessä maailmanlaajuisten vuosittaisten kasvihuonekaasupäästöjen määrä vähennetään enintään 27,4 gigatonniin hiilidioksidiekvivalenttia (GtCO2eq) vuodessa; korostaa näiden tulosten valossa, että maailmanlaajuisena johtajana unionin on pyrittävä saavuttamaan nollatason nettomääräiset kasvihuonekaasupäästöt mahdollisimman varhain ja viimeistään vuoteen 2050 mennessä, jotta olisi vahva mahdollisuus saada ilmaston lämpeneminen rajoitettua alle 1,5 celsiusasteeseen vuoteen 2100 mennessä;

5. panee huolestuneena merkille YK:n ympäristöohjelman vuoden 2018 ”Emissions Gap Report” -raportin, jonka mukaan nykyiset ehdottomat kansallisesti määritellyt panokset ylittävät selvästi Pariisin sopimuksen 2 celsiusasteen lämpenemisrajan ja johtavat sen sijaan arviolta 3,2 celsiusasteen[2] lämpenemiseen vuoteen 2100 mennessä; korostaa, että UNFCCC:n kaikkien osapuolten on kiireesti nostettava ilmastoa koskevaa tavoitetasoaan vuoteen 2020 mennessä;

6. suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta”, jossa korostetaan mahdollisuuksia, joita siirtyminen nollatason nettomääräisten kasvihuonekaasupäästöjen talouteen tuo Euroopan kansalaisille ja unionin taloudelle, jossa ovat mukana EU:n toimielimet, kansalliset parlamentit, yritys- ja sosiaalisektori ja kansalaisjärjestöt sekä kansalaiset; hyväksyy tavoitteen vähentää nettomääräiset kasvihuonekaasupäästöt nollaan vuoteen 2050 mennessä ja kehottaa jäsenvaltioita tekemään samoin Sibiussa toukokuussa 2019 pidettävän EU:n erityishuippukokouksen yhteydessä;

Vuosisadan puoliväliin ulottuvan unionin päästöttömyysstrategian toteuttamistavat

7. kehottaa Euroopan unionia sisällyttämään ilmastonmuutoksen torjunnan perusarvoihinsa;

8. panee merkille, että nollatason nettopäästöjä koskevassa EU:n strategiassa esitetään kahdeksan tapaa, joilla voidaan toteuttaa ne taloudelliset, teknologiset ja sosiaaliset muutokset, jotka ovat välttämättömiä, jotta unioni voi saavuttaa Pariisin sopimuksessa asetetun pitkän aikavälin lämpötilatavoitteen; toteaa, että tavoista ainoastaan kaksi on sellaisia, joilla unioni voisi saavuttaa nollatason nettomääräiset kasvihuonekaasupäästöt viimeistään vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että tämä edellyttää nopeaa toimintaa ja huomattavia toimenpiteitä kaikilla tasoilla, paikalliselta ja alueelliselta tasolta aina jäsenvaltioiden ja unionin tasolle, sekä kaikkien julkiseen sektoriin kuulumattomien toimijoiden mukanaoloa; on tietoinen siitä, että alueellisesti ja paikallisesti määritellyt panokset voisivat olla tärkeitä välineitä sitoumusten ja päästötavoitteiden välisen eron pienentämisessä; muistuttaa, että jäsenvaltioilla on velvollisuus hyväksyä kansallisia pitkän aikavälin strategioita, kuten hallintoasetuksessa[3] säädetään; kehottaa siksi jäsenvaltioita asettamaan selkeitä lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita ja toimintapolitiikkoja Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti ja tarjoamaan investointitukea päästöjen nettomääräisen nollatason toteuttamistavoille;

9. panee huolestuneena merkille, että EU:n tuontienergiariippuvuus on tällä hetkellä noin 55 prosenttia ja että tällä hetkellä 90 prosenttia öljystä ja 70 prosenttia kaasusta tuodaan EU:n ulkopuolelta; korostaa, että nollatason nettopäästöjen skenaariossa riippuvuus laskisi 20 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä, millä olisi myönteinen vaikutus EU:n kauppataseeseen ja geopoliittiseen asemaan; huomauttaa, että fossiilisten polttoaineiden tuonnin kustannuksissa saavutettavat kumulatiiviset säästöt vuosina 2031–2050 olisivat noin 2–3 biljoonaa euroa, jotka voitaisiin käyttää muihin painopistealoihin unionin kansalaisten hyväksi;

10. korostaa, että nollatason nettopäästöskenaarion mukainen ilman pilaantumisen väheneminen vähentäisi pienhiukkasten aiheuttamia ennenaikaisia kuolemia yli 40 prosenttia; toteaa, että tällaisessa skenaariossa terveyshaittojen aiheuttamat vuosittaiset kustannukset vähenisivät noin 200 miljardia euroa;

11. pitää myönteisenä, että strategiaan sisältyy kaksi toteutustapaa, joilla on määrä saavuttaa nollatason nettomääräiset kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 2050 mennessä, ja että komissio tukee näitä toteutustapoja, ja katsoo, että tämä vuosisadan puoliväliin ulottuva tavoite on ainoa, joka vastaa Pariisin sopimuksen mukaisia unionin sitoumuksia; pitää valitettavana, että strategiassa ei pohdita toteutustapoja nollatason nettomääräisten kasvihuonekaasupäästöjen saavuttamiseksi ennen vuotta 2050;

12. korostaa, että ilmastonmuutos ja biologinen monimuotoisuus ovat erottamattomasti sidoksissa toisiinsa; on syvästi huolissaan siitä, ettei biologisen monimuotoisuuden vähenemistä ole maailmanlaajuisesti pysäytetty; korostaa, että biologisella monimuotoisuudella on olennainen itseisarvo ja se on ratkaisevan tärkeä koko olemassaolomme kannalta;

Ilmastonmuutoksen sosiaaliset vaikutukset ja oikeudenmukainen siirtymä

13. suhtautuu myönteisesti komission väitteeseen siitä, että nollatason nettopäästöt on mahdollista saavuttaa ilman työpaikkojen nettomenetyksiä, ja panee myönteisesti merkille yksityiskohtaisen arvioinnin energiavaltaisessa teollisuudessa toteutettavasta siirtymästä; korostaa, että jos oikeudenmukainen siirtyminen kohti nollatason nettomääräisiä kasvihuonekaasupäästöjä hoidetaan hyvin ja kaikkein heikoimmassa asemassa oleville alueille, aloille ja kansalaisille annetaan asianmukaista tukea, työpaikkojen luomisessa on mahdollista päästä nettomääräisesti voiton puolelle, ja toteaa, että nollatason nettopäästöskenaariossa työpaikkojen määrä kasvaa vuoteen 2050 mennessä koko taloudessa 2,1 miljoonalla, kun taas 80 prosentin päästövähennysskenaariossa työpaikkojen määrä kasvaa 1,3 miljoonalla; katsoo näin ollen, että komission olisi kehitettävä uudistettu taitojen arviointi EU:n osaamispanoraamassa ja sisällytettävä siihen alueellisia tietoja siitä, millaisia taitoja tarvitaan ilmastoneutraalia Eurooppaa varten, jotta näitä heikoimmassa asemassa olevia alueita, aloja ja ihmisiä voidaan tukea uudelleenkouluttamalla ihmisiä tulevaisuuden vaatimukset täyttäviin laadukkaisiin työpaikkoihin näillä samoilla alueilla;

14. on sitä mieltä, että Euroopan ilmastosiirtymän on tapahduttava ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla; korostaa, että kaikkien kansalaisten poliittisen hyväksynnän varmistamiseksi on tärkeää ottaa huomioon ilmastoon ja hiilestä luopumiseen tähtäävien politiikkojen jakaumavaikutukset erityisesti pienituloisiin henkilöihin; katsoo siksi, että sosiaaliset vaikutukset olisi otettava täysimääräisesti huomioon kaikissa EU:n ja jäsenvaltioiden ilmastopolitiikoissa, jotta voidaan varmistaa sosiaalinen ja ekologinen muutos Euroopassa; korostaa tässä yhteydessä, että tiiviissä yhteistyössä paikallisten ja alueellisten viranomaisten, ammattiliittojen, oppilaitosten, kansalaisjärjestöjen ja yksityisen sektorin kanssa on kaikilla tasoilla laadittava osallistavien prosessien perusteella räätälöityjä ja riittävän hyvin rahoitettuja strategioita, joilla varmistetaan, että tässä siirtymässä tarjotaan kaikille unionin kansalaisille oikeudenmukaiset ja yhtäläiset mahdollisuudet;

15. muistuttaa, että noin 50–125 miljoonaa unionin kansalaista on nykyisin vaarassa ajautua energiaköyhyyteen[4]; korostaa, että energiasiirtymä voi vaikuttaa suhteettomasti pienituloisiin henkilöihin ja lisätä entisestään energiaköyhyyttä; on tietoinen siitä, että energiapolitiikkaan on sisällytettävä sosiaalinen ulottuvuus ja sillä on varmistettava, ettei kukaan jää jälkeen; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan ennakoivia toimia, joilla varmistetaan oikeudenmukainen energiasiirtymä ja energian saanti kaikille EU:n kansalaisille;

16. katsoo, että nuorten yhteiskunnallinen ja ympäristötietoisuus on yhä vahvempaa ja että tämä on voima, joka voi muuttaa yhteiskuntiamme tulevaisuudessa ilmastonmuutosta kestävään suuntaan; katsoo myös, että nuorten koulutus on yksi tehokkaimmista välineistä ilmastonmuutoksen torjumiseksi; korostaa, että nuoremmat sukupolvet on otettava aktiivisesti mukaan luomaan kansainvälisiä, kulttuurien välisiä ja sukupolvien välisiä suhteita, joihin kestävämpään tulevaisuuteen tähtääviä maailmanlaajuisia toimia tukeva kulttuurinen muutos perustuu;

17. suhtautuu myönteisesti siihen, että ihmiset ympäri Eurooppaa osoittavat yhä aktiivisemmin mieltä ilmasto-oikeudenmukaisuuden puolesta erityisesti koululakoilla; pitää myönteisenä, että nämä aktivistit vaativat kunnianhimoisempia toimia, ja katsoo, että kansallisten, alueellisten ja paikallisten hallintojen sekä EU:n olisi otettava nämä vaatimukset huomioon;

Välitavoitteet

18. korostaa, että nollatason nettomääräisten kasvihuonekaasupäästöjen saavuttaminen vuonna 2050 kaikkein kustannustehokkaimmalla tavalla edellyttää vuotta 2030 koskevan tavoitetason nostamista ja mukauttamista nettopäästöttömyyttä vuonna 2050 koskevaan skenaarioon; pitää erittäin tärkeänä, että unioni antaa viimeistään New Yorkissa syyskuussa 2019 pidettävässä YK:n ilmastohuippukokouksessa selkeän viestin siitä, että se on valmis tarkistamaan panostaan Pariisiin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

19. kannattaa unionin kansallisesti määriteltyjen panosten saattamista ajan tasalle asettamalla koko unionin taloutta koskevaksi EU:n sisäisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen tavoitteeksi vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä; kehottaa siksi EU:n johtajia tukemaan unionin kansallisesti määritellyn panoksen tavoitetason nostamista Sibiussa toukokuussa 2019 pidettävän EU:n erityishuippukokouksen yhteydessä syyskuussa 2019 järjestettävä YK:n ilmastohuippukokous mielessä pitäen;

20. katsoo siksi, että komission olisi viimeistään arvioidessaan vuosina 2022–2024 vuoden 2030 ilmastopakettia ja muuta asiaan liittyvää lainsäädäntöä esitettävä lainsäädäntöehdotuksia, joissa nostetaan kyseistä tavoitetasoa uusia kansallisesti määriteltyjä panoksia ja nollatason nettopäästöjä koskevia tavoitteita vastaavasti; katsoo, että vuodeksi 2030 asetettujen tavoitteiden riittämättömyys rajoittaisi vaihtoehtoja tulevaisuudessa, mahdollisesti myös tiettyjen kustannustehokasta hiilestä irtautumista koskevien vaihtoehtojen saatavuutta; pitää näitä arviointeja tärkeänä merkkipaaluna EU:n ilmastositoumusten lunastamisessa;

21. katsoo, että keinona lisätä markkinoiden vakautta entisestään EU:n olisi myös hyödyllistä vahvistaa toinenkin, vuotta 2040 koskeva päästövähennysten välitavoite, jolla voidaan lisätä vakautta ja varmistaa, että vuodelle 2050 asetettu pitkän aikavälin tavoite saavutetaan;

Alakohtaiset panokset

22. korostaa, että on tärkeää ottaa käyttöön yhdennetty monialainen lähestymistapa, jotta voidaan helpottaa hiilestä irtautumista koskevia toimia koko energiajärjestelmässä ja muilla liitännäisaloilla ja parantaa tehokkuutta; on tietoinen siitä, että energiajärjestelmien yhdentämisellä voidaan lisätä joustavuutta, parantaa järjestelmän tehokkuutta, lisätä uusiutuvan energian käyttöönottoa kaikissa energiankantajissa ja edistää viime kädessä kustannustehokasta energiasiirtymää;

23. korostaa, että EU:n päästökauppajärjestelmällä ei ole onnistuttu vähentämään päästöjä sen jälkeen, kun se otettiin käyttöön vuonna 2005, ja se on viivästyttänyt keskusteluja vakavista EU-tason ilmastotoimista; katsoo, että hiilimarkkinat muodostavat virheellisen järjestelmän, jota ei voida korjata muutosten avulla, ja että ilmastonmuutosta ei voida pysäyttää markkinavoimien avulla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luopumaan EU:n päästökauppajärjestelmästä ja suosimaan suoraa sääntelyä, jonka kohteena ovat fossiilisten polttoaineiden ala ja suurimmat saastuttajat;

24. korostaa monien erilaisten teknologia-alojen innovaatioiden, kuten päästöttömän liikenteen, kiertotalouden ja biotalouden, merkitystä talouden hiilestä irtautumisessa, ja tukee niitä; kehottaa lopettamaan fossiilisten polttoaineiden tukemisen ja rahoittamaan sen sijaan erityisesti mikro- ja pk-yrityksiin keskittyen taloudellista toimintaa, johon sisältyy tutkimusta ja suunnittelua, joka koskee puhdasta teknologiaa ja (paikallista) uusiutuvan energian tuotantoa sekä kestävää paikallista elintarviketuotantoa erillään voimaperäisestä maataloudesta;

25. muistuttaa, että 71 prosenttia kaikesta energiasta käytetään yksinomaan sisätilojen lämmitykseen ja että näin ollen energiatehokkaista asunnoista tulee normi ilmastoneutraalissa EU:ssa ja tämä parantaa kaikkien Euroopan kansalaisten terveyttä ja mukavuutta;

26. korostaa uusiutuvien energialähteiden keskeistä roolia siirtymässä kohti nollatason nettomääräisten kasvihuonekaasupäästöjen taloutta, koska energiantuotanto aiheuttaa nykyisin 75 prosenttia Euroopan kasvihuonekaasupäästöistä;

27. katsoo, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi avainasemassa ovat teknologian kehitys ja tekniset ratkaisut, energiatehokkuus tarjonta- ja kysyntäpuolella, siirtyminen kestävään uusiutuvaan energiaan liikenteen, rakennusten, lämmityksen ja jäähdytyksen ja sähköntuotannon aloilla sekä kiertotalouden periaatteet;

28. kehottaa luomaan erittäin energiatehokkaan ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvan energiajärjestelmän; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tämän osalta kaikki tarvittavat toimet, koska sillä on heijastusvaikutuksia kaikkiin talouden aloihin; vaatii, että energiatehokkuusdirektiivi on julistettava sitovaksi, jotta sen tavoitteet voidaan saavuttaa tehokkaasti; korostaa, että kaikissa toteutustavoissa oletetaan sähköntuotantoalan irtautuneen hiilestä kokonaan viimeistään vuoteen 2050 mennessä, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentyneen jyrkästi ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisääntyneen voimakkaasti;

29. painottaa, että energiatehokkuus etusijalle -periaate on otettava huomioon koko energiaketjussa, myös energian tuotannossa, siirrossa, jakelussa ja loppukäytössä, ja että energiatehokkuus on otettava huomioon aina, kun toteutetaan energiajärjestelmien kannalta merkityksellistä suunnittelua tai rahoituspäätöksiä;

30. korostaa, että ekosuunnitteludirektiivi[5] on edistänyt merkittävästi EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain 320 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla ja että arvioiden mukaan direktiivin seurauksena EU:n kuluttajat säästävät vuoteen 2020 mennessä yhteensä jopa 112 miljardia euroa eli noin 490 euroa vuodessa kotitaloutta kohti; kehottaa sääntelemään ekosuunnitteludirektiivillä muitakin tuotteita, kuten tabletteja ja älypuhelimia, ja kehottaa pitämään nykyiset standardit ajan tasalla teknologian kehityksen huomioon ottamiseksi;

31. huomauttaa strategian vahvistavan, että liikenteen kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät edelleen ja että nykyiset politiikkatoimet eivät riitä liikennealan muuttamiseksi hiilettömäksi vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että on tärkeää varmistaa liikennemuotosiirtymä lentoliikenteestä rautatieliikenteeseen ja kohti julkista liikennettä ja yhteiskäyttöön perustuvia liikenneratkaisuja; toteaa, että tieliikenteen osuus EU:n kaikista hiilidioksidipäästöistä on noin viidesosa; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään määrätietoisiin toimiin, joilla mahdollistetaan päästöttömien ja vähäpäästöisten ajoneuvojen saanti kuluttajille kaikissa jäsenvaltioissa, samalla kun vältetään vanhojen saastuttavien ajoneuvojen käytön lisääntyminen alhaisen tulotason jäsenvaltioissa; korostaa lisäksi älykkään teknologian, kuten älykkään latausinfrastruktuurin, merkitystä luotaessa synergiavaikutuksia liikenteen sähköistämisen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton välillä;

32. pitää valitettavana, että joidenkin jäsenvaltioiden otsakkeen ”konversiobonus” alla luomat tuet tosiasiassa tekevät dieselöljyä ja bensiiniä käyttävien autojen hankkimisesta yli 90 prosenttia edullisempia kuluttajille, ja kehottaa kyseisiä jäsenvaltioita muuttamaan näitä bonuksia, jotta saavutetaan konkreettinen hankintatavoite, joka on vähintään 50 prosenttia sähkökäyttöisiä ja päästöttömiä autoja;

33. korostaa, että koko EU:n talouden ilmastoneutraaliuden saavuttaminen edellyttää, että kaikkien alojen, myös kansainvälisen ilmailu- ja merenkulkualan, on annettava panoksensa; huomauttaa komission analyysin osoittavan, että Kansainvälisen merenkulkujärjestön ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön suunnittelemat tämänhetkiset maailmanlaajuiset tavoitteet ja toimenpiteet eivät täysimääräisesti toteutettuinakaan riitä tarvittaviin päästövähennyksiin ja että tarvitaan koko taloutta koskevan nollanettopäästötavoitteen mukaisia lisätoimia; korostaa, että näillä aloilla tarvitaan investointeja hiilettömiin ja vähähiilisiin teknologioihin ja polttoaineisiin; kehottaa komissiota soveltamaan aiheuttamisperiaatetta käytännössä näillä aloilla erityisesti kerosiinin verotuksen ja lentolippujen hintojen suhteen; palauttaa mieliin, että kansainvälisen merenkulun kasvihuonekaasupäästöjen ennustetaan lisääntyvän jopa 250 prosenttia vuoteen 2050 mennessä; suhtautuu myönteisesti siihen, että kansainvälinen merenkulkuala on asettanut itselleen absoluuttisen kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteen; panee huolestuneena merkille, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi ei ole edetty konkreettisiin toimiin, kuten Välimeren julistamiseen valtamerialusten ja suurten alusten rikkioksidipäästöjen valvonta-alueeksi (SECA), niin kuin Pohjanmeren ja Englannin kanaalin osalta on jo tehty;

34. korostaa, että maatalous ja erityisesti karjatalous, joiden osuus on noin 10 prosenttia EU:n kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä, on suurin metaanin tuottaja ja että sillä on vakava kielteinen vaikutus biologiseen monimuotoisuuteen maailmanlaajuisesti; on erittäin huolestunut siitä, että maatalouden kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet viime vuosina ja niiden osuus maailman metaanipäästöistä on nykyisin jopa 60 prosenttia; korostaa, että voimakkaan mutta lyhytikäisen kasvihuonekaasun metaanin päästöjen vähentäminen on välttämätön strategia, jotta maapallon lämpeneminen voidaan pitää alle 1,5 celsiusasteessa;

35. muistuttaa, että metaani on vaikutukseltaan merkittävä kasvihuonekaasu, jonka lämmitysvaikutus sadan vuoden aikana on 28-kertainen hiilidioksidiin verrattuna[6], ja että metaanipäästöjen vähennyksillä saattaa olla tärkeä merkitys vähennettäessä alailmakehän otsonipitoisuuksia ja niiden kielteisiä vaikutuksia ilman laatuun ja ihmisten terveyteen; suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen vähentää metaanipäästöjä kyseisillä aloilla, mikä saattaa pienentää entisestään otsonipitoisuuksia EU:ssa ja edistää metaanipäästöjen vähentämistä kansainvälisesti;

36. huomauttaa, että EU:ssa rakennukset aiheuttavat tällä hetkellä 40 prosenttia Euroopan energian loppukulutuksesta ja 36 prosenttia sen hiilidioksidipäästöistä[7]; kehottaa hyödyntämään alan mahdollisuudet energian säästämiseen ja hiilijalanjäljen pienentämiseen rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä[8] asetetun tavoitteen mukaisesti, jotta saavutetaan erittäin energiatehokas ja vähähiilinen rakennuskanta vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että rakennusten energiankulutuksen tehostaminen tarjoaa huomattavat mahdollisuudet vähentää Euroopan kasvihuonekaasupäästöjä edelleen; katsoo lisäksi, että vähän ja ainoastaan uusiutuvaa energiaa kuluttavien rakennusten aikaansaaminen on välttämätön edellytys Pariisin sopimuksen toteuttamiselle ja kasvua, paikallisia työpaikkoja ja Euroopan kaikkien kansalaisten elinolojen parantamista koskevalle EU:n toimintasuunnitelmalle;

37. kehottaa uudelleen komissiota tarkastelemaan mahdollisimman pian toimintapoliittisia vaihtoehtoja metaanipäästöihin puuttumiseksi pikaisesti osana unionin strategista metaanisuunnitelmaa sekä antamaan tähän liittyviä lainsäädäntöehdotuksia parlamentille ja neuvostolle; korostaa, että maatalous on yksi merkittävimmistä jäljelle jäävistä EU:n kasvihuonekaasupäästöjen lähteistä vuonna 2050 erityisesti alan metaani- ja typpioksiduulipäästöjen vuoksi; korostaa maatalousalan potentiaalia vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin esimerkiksi vähentämällä kotieläinten määrää, ekologisilla ja teknologisilla innovaatioilla sekä hiilen sitomisella maaperään;

38. korostaa EU:n vastuuta yhteisen maatalouspolitiikan alalla vuosien mittaan harjoitetusta politiikasta, joka on johtanut lisääntyvään tuotannon keskittymiseen, voimaperäiseen maatalouteen ja eläinten kaltoinkohteluun ja siihen, että on käytetty valtavia annoksia kemikaaleja (torjunta-aineita ja lannoitteita), mikä on lisännyt alueellista epäsymmetriaa ja EU:n riippuvuutta ulkomaisista maataloustuotteista; vaatii, että kunkin maan, joka kykenee vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen myötä, on otettava lähtökohdaksi todellinen biologisen monimuotoisuuden perinne sen sijaan, että aiheutetaan merkittävä isku ympäristölle ja siten lisätään maan, veden ja ilman saastumista erityisesti Euroopassa, ja katsoo, että kestävä maatalouspolitiikka on palautettava kaikissa jäsenvaltioissa;

39. pitää valitettavana, että komission strategiassa ei ole tartuttu mahdollisuuteen tehostaa fluorattuja kasvihuonekaasuja koskevia EU:n toimia; korostaa, että fluorihiilivetyjen laittoman kaupan estäminen hyväksymällä fluorihiilivetyjen lupajärjestelmä, fluorihiilivetyjen käytön kieltäminen aloilla, joilla niitä ei enää tarvita, fluorihiilivetykiintiöiden jakaminen huutokauppajärjestelmällä ja fluorattuja kaasuja koskevan asetuksen[9] paneminen täysimääräisesti täytäntöön kieltämällä kaikki SF6-kaasun tarpeeton käyttö ovat selkeitä mahdollisuuksia, jotka voivat auttaa EU:ta saavuttamaan sen Pariisin sopimuksen mukaiset tavoitteet;

40. on huolissaan vapaakauppatavoitteiden ja ilmastotoimien välisestä ristiriidasta sekä kielteisistä vaikutuksista, joita tulevilla kauppasopimuksilla, kuten transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (TTIP), laaja-alainen talous- ja kauppasopimus (CETA) ja palvelukauppasopimus (TiSA), on kestävän kehityksen tavoitteisiin; kehottaa siksi komissiota sisällyttämään ihmisoikeuksia ja kestävän kehityksen tavoitteita koskevat sitovat määräykset kaikkeen kauppapolitiikkaan ja kunnioittamaan tosiasiallisesti hallitusten demokraattista ja suvereenia poliittista oikeutta antaa säädöksiä ja tehdä päätöksiä kansojensa hyväksi;

41. kehottaa toteuttamaan kansallista toimivaltaa täysimääräisesti kunnioittaen laajemman eurooppalaisen oikeudellisen kehyksen, jonka puitteissa Euroopan unionin tuomioistuin voisi päättää ilmasto- ja ympäristörikoksista;

42. korostaa, että tarvitaan kestävän metsänhoidon käytäntöjä, joilla ylläpidetään tasapainoa kestävän kehityksen kolmen pääpilarin eli ekologisen, taloudellisen ja sosiokulttuurisen pilarin välillä, sellaisten hoitotoimenpiteiden tukemiseksi, joiden hiiltä varastoivat ja sitovat vaikutukset ovat merkittäviä, kuten puun käyttö rakennusmateriaalina sekä kaupungeissa että maaseutualueilla, fossiilisten polttoaineiden korvaajana ja veden pidättämistä parantavana välineenä;

43. tunnustaa metsänistutuksiin liittyvät merkittävät, vaikkakin viime kädessä rajalliset, mahdollisuudet Euroopassa; katsookin, että metsänistutusaloitteita on täydennettävä konkreettisilla aloitteilla ja kannustimilla, joilla pyritään lisäämään metsien mahdollisuuksia sitoa hiilidioksidia, samalla kun varmistetaan nykyisten metsämaiden terveys ja parannetaan sitä, jotta ilmasto, kestävä biotalous ja biologinen monimuotoisuus hyötyvät; tukee näin ollen hylätyn ja marginaalisesti tuottavan maatalousmaan metsittämistä, peltometsäviljelyä ja metsäalueiden muuhun maankäyttöön muuntamisen minimointia sekä metsien ja kosteikkojen suojelua ja ennallistamista luonnon hiilipoistumina;

44. huomauttaa, että EU:n toimet ja politiikat vaikuttavat myös luonnollisiin hiilinieluihin, maahan ja metsiin Euroopan ulkopuolella ja että EU:n nollatason nettopäästöstrategialla olisi varmistettava, että EU:n toimilla ei ole haitallisia ilmastovaikutuksia kolmansissa maissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota ajamaan tältä osin vahvoja kansainvälisiä sääntöjä Pariisin sääntökirjan puitteissa erityisesti Pariisin sopimuksen 6 artiklan suhteen, jotta estetään kirjanpidon porsaanreiät ja metsänistutustoimien laskeminen kahteen kertaan, jotka voisivat vesittää globaaleja ilmastotoimia;

45. kehottaa ottamaan käyttöön ennaltaehkäisevän paperiveron, jotta minimoidaan paperin käyttö kaikilla tasoilla, erityisesti mainostamisessa ja ylipakkaamisessa, sekä kiellon kaataa puita paperin ja huonekalujen valmistusta varten viljelymetsien ulkopuolella; kehottaa kehittämään vaihtoehtoisia käytäntöjä, jotka ovat mahdollisia, koska digitaalinen tuki on hyvin pitkälle kehittynyttä nyky-yhteiskunnissa;

46. huomauttaa, että on kiireellisesti vähennettävä EU:n kulutus- ja tuotantomallien jalanjälkeä sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, missä rehujen ja biopolttoaineiden tuotanto aiheuttaa valtavia paineita ilmastolle ja ekosysteemeille, joiden hiilivarannot ovat suuret, kuten sademetsät ja turvemaat; kehottaa antamaan vahvaa tukea proteiini- ja energiasiirtymälle, jotka voivat merkittävästi pienentää Euroopan jalanjälkeä; pitää myönteisinä biologista monimuotoisuutta, elintarviketurvaa, ihmisten terveyttä ja eläinten hyvinvointia koskevia lisäetuja, joita näiden siirtymien onnistuminen tuo mukanaan;

47. korostaa pitkäikäisten puunkorjuutuotteiden merkitystä ja niiden roolia maankäytössä, maankäytön muutoksessa sekä metsätaloudessa (LULUCF-sektori) vuoteen 2030 mennessä; korostaa, että tulevassa kehyksessä olisi otettava huomioon myös eri tyyppisiltä maatalousmailta eikä vain hoidetuista ja istutetuista metsistä peräisin olevien tällaisten tuotteiden panos;

48. korostaa, että on tärkeää virtaviivaistaa maatalousmalleja, joilla tuetaan äärimmäisiä sääilmiöitä ja tuholaisia kestäviä maatalousjärjestelmiä ja parannetaan maaperän hiilensitomiskykyä, veden pidättämistä ja maatalouden biologista monimuotoisuutta;

Rahoitus ja tutkimus

49. katsoo, että vuosia 2021–2027 koskevaa monivuotista rahoituskehystä olisi ennen sen hyväksymistä arvioitava ilmastoneutraalin talouden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä koskevan tavoitteen valossa ja että on laadittava vakiomuotoinen testi, jolla varmistetaan EU:n talousarvion menojen ilmastokestävyys; korostaa, että ilmastotoimien valtavirtaistaminen on otettava kaikilta osin huomioon tutkimuksen ja innovoinnin sisällössä ja sitä on sovellettava tutkimussyklin kaikissa vaiheissa yhtenä EU:n rahoituksen periaatteista;

50. korostaa, että on tärkeää perustaa oikeudenmukaisen siirtymärahasto erityisesti niille alueille, jotka kärsivät eniten hiilestä irtautumisesta, kuten hiilikaivosalueille, ja tässä yhteydessä on otettava asianmukaisesti huomioon nykyisen ilmastorahoituksen sosiaaliset vaikutukset;

51. kehottaa EKP:tä Euroopan unionin toimielimenä, ja sellaisena Pariisin sopimuksen sitomana, lisäämään kunnianhimoisesti kestävän kehityksen ja ekologisen siirtymän tukemiseen myönnettyjä lainoja ja pyrkimään näiden lainojen huomattavaan lisäämiseen vuodesta toiseen fossiilisille polttoaineille myönnettävien lainojen kustannuksella;

52. pitää valitettavana, että suorat ja epäsuorat fossiilisten polttoaineiden tuet kasvavat edelleen ja niiden määrä on noin 55 miljardia euroa vuodessa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita[10] etenemään välittömästi fossiilisten polttoaineiden kaikkien eurooppalaisten ja kansallisten tukien asteittaisessa lopettamisessa, lopettamaan uusien öljyn tai kaasun etsintä- tai hyödyntämislupien myöntämisen sekä lakkauttamaan nykyisten lupien hyödyntämisen vuoteen 2030 mennessä;

Kuluttajien ja kiertotalouden rooli

53. toteaa, että vaikka FAO:n tilastoista käy ilmi, että lihan ja eläintuotteiden kulutus henkeä kohti laski 28 jäsenvaltion EU:ssa 1990-luvun jälkeen, lihan kokonaistuotanto kasvoi samalla ajanjaksolla, mikä johtui vielä hiili-intensiivisempien merentakaisten markkinoiden laajentumisesta ja EU:n kauppapoliittisesta ohjelmasta; toteaa, että EU:n rajallinen kapasiteetti tuottaa lihaa ja eläinperäisiä tuotteita merkitsee sitä, että sen on kauppapolitiikallaan edistettävä näiden tuotteiden lyhyitä toimitusketjuja;

54. kehottaa toteuttamaan lisätoimenpiteitä tämän suuntauksen tukemiseksi muun muassa verouudistuksen muodossa, jotta voidaan tehdä terveellisistä ja ympäristöystävällisistä elintarvikevalinnoista houkuttelevampia, tukea kestäviä elintarvikkeita koskevia innovaatioita, järjestää elintarvikkeiden ilmastovaikutuksia koskevia julkisia tiedotuskampanjoita ja lopettaa rahoitustuki eläinproteiinien markkinoinnille;

55. kehottaa soveltamaan alennettua arvonlisäverokantaa sellaisiin ravintoloitsijoihin, jotka käyttävät lyhyiden jakeluketjujen tuotteita ja luonnonmukaisia elintarvikkeita ja tuotteita;

56. painottaa, että EU:n on tärkeää saavuttaa paitsi energianlähteiden korvaaminen myös tuotteiden ja materiaalien korvaaminen eli korvata fossiilipohjaiset ja tuotantovaiheessa runsaasti päästöjä aiheuttavat tuotteet ja materiaalit uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvilla vaihtoehdoilla;

EU ja maailmanlaajuiset ilmastotoimet

57. korostaa, että on tärkeää lisätä aloitteita ja pitää yllä vuoropuhelua asianmukaisilla kansainvälisillä foorumeilla sekä harjoittaa tehokasta ilmastodiplomatiaa ja pyrkiä siten saamaan aikaan vastaavanlaisia toimintapoliittisia päätöksiä, joilla ilmastoon liittyviä tavoitteita kiristetään muilla alueilla ja kolmansissa maissa; kehottaa EU:ta lisäämään omaa ilmastorahoitustaan ja kannustamaan aktiivisesti jäsenvaltioita ilmastotukensa lisäämiseen (mieluummin kehitysapuna kuin lainoina) kolmansille maille ulkomaan kehitysavun lisäksi niin, ettei tukea lasketa kahteen kertaan sekä kehitysavuksi että ilmastorahoitustueksi;

58. pitää valitettavana, että monet muut suuret taloudet eivät vielä laadi vuotta 2050 koskevia strategioita eikä niissä käydä juuri lainkaan keskustelua kansallisesti määriteltyjen panosten lisäämisestä, jotta ne vastaisivat Pariisin sopimuksessa määriteltyä maailmanlaajuista tavoitetta; pyytää siksi neuvostoa ja komissiota lisäämään ilmastodiplomatiaa ja toteuttamaan muita tarkoituksenmukaisia toimia kannustaakseen muita suuria talouksia noudattamaan yhteisiä toimintakehyksiä ja toimia YK:n puitteissa, jotta voimme yhdessä saavuttaa Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteet;

59. korostaa, että syyskuussa 2019 pidettävä YK:n ilmastonmuutoshuippukokous tarjoaisi maiden johtajille tilaisuuden ilmoittaa kunnianhimoisemmista kansallisesti määriteltyjä panoksia koskevista tavoitteista; katsoo, että EU:n olisi vahvistettava kantansa omien kansallisesti määriteltyjen panostensa päivittämiseen hyvissä ajoin etukäteen, jotta se voi osallistua huippukokoukseen hyvin valmistautuneena ja toimia tiiviissä yhteistyössä kunnianhimoisia ilmastotavoitteita tukevien osapuolten kansainvälisen liittouman kanssa;

 

°

° °

60. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

[1] Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0430.

[2] YK:n ympäristöohjelma, ”Emissions Gap Report 2018”, s. 10.

[3]Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1).

[4] http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2015/563472/IPOL_STU(2015)563472_EN.pdf

[5] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10).

[6] Van Dingenen, R., Crippa, M., Maenhout, G., Guizzardi, D., Dentener, F., Global trends of methane emissions and their impacts on ozone concentrations, EUR 29394 EN, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2018, ISBN 978-92-79-96550-0, doi:10.2760/820175, JRC113210.

[7] https://ec.europa.eu/energy/en/topics/energy-efficiency/buildings

[8] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/844, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2010/31/EU ja energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 75).

[9] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 517/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, fluoratuista kasvihuonekaasuista ja asetuksen (EY) N:o 842/2006 kumoamisesta (EUVL L 150, 20.5.2014, s. 195).

[10] Energian hinnat ja kustannukset Euroopassa, COM(2019)0001, s. 10.

Päivitetty viimeksi: 13. maaliskuuta 2019Oikeudellinen huomautus