Menettely : 2019/2819(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B9-0097/2019

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B9-0097/2019

Keskustelut :

PV 18/09/2019 - 17
CRE 18/09/2019 - 17

Äänestykset :

PV 19/09/2019 - 7.5
CRE 19/09/2019 - 7.5
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P9_TA(2019)0021

<Date>{17/09/2019}17.9.2019</Date>
<NoDocSe>B9‑0097/2019</NoDocSe>
PDF 143kWORD 55k

<TitreType>PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS</TitreType>

<TitreSuite>neuvoston ja komission julkilausumien johdosta</TitreSuite>

<TitreRecueil>työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti</TitreRecueil>


<Titre>toisen maailmansodan alkamisen 80. vuosipäivästä ja Euroopan muistiperinnön merkityksestä Euroopan tulevaisuudelle</Titre>

<DocRef>(2019/2819(RSP))</DocRef>


<RepeatBlock-By><Depute>Michael Gahler, Andrius Kubilius, Rasa Juknevičienė, Željana Zovko, David McAllister, Antonio Tajani, Sandra Kalniete, Traian Băsescu, Radosław Sikorski, Andrzej Halicki, Andrey Kovatchev, Ewa Kopacz, Kinga Gál, Vangelis Meimarakis, Lukas Mandl, György Hölvényi, Alexander Alexandrov Yordanov, Andrea Bocskor, Inese Vaidere, Elżbieta Katarzyna Łukacijewska, Vladimír Bilčík, Ivan Štefanec</Depute>

<Commission>{PPE}PPE-ryhmän puolesta</Commission>

</RepeatBlock-By>

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B9-0097/2019

B9‑0097/2019

Euroopan parlamentin päätöslauselma toisen maailmansodan alkamisen 80. vuosipäivästä ja Euroopan muistiperinnön merkityksestä Euroopan tulevaisuudelle

(2019/2819(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

 ottaa huomioon yleismaailmalliset ihmisoikeusperiaatteet ja Euroopan unionin perusperiaatteet yhteisiin arvoihin perustuvana yhteisönä,

 ottaa huomioon YK:n yleiskokouksessa 10. joulukuuta 1948 hyväksytyn ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

 ottaa huomioon 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman toisen maailmansodan päättymisen (8. toukokuuta 1945) 60. vuosipäivästä Euroopassa[1],

 ottaa huomioon 26. tammikuuta 2006 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1481 tarpeesta totalitaaristen kommunistihallintojen rikosten kansainväliseen tuomitsemiseen,

 ottaa huomioon 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin[2],

 ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2008 annetun Prahan julistuksen eurooppalaisesta omastatunnosta ja kommunismista,

 ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa kannanoton elokuun 23. päivän julistamiseen stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalaiseksi muistopäiväksi[3],

 ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta omastatunnosta ja totalitarismista[4],

 ottaa huomioon 22. joulukuuta 2010 annetun komission kertomuksen totalitaaristen hallintojen tekemien rikosten muiston säilyttämisestä Euroopassa (COM(2010)0783),

 ottaa huomioon 9. ja 10. kesäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät Euroopan totalitaaristen järjestelmien tekemien rikosten muistamisesta,

 ottaa huomioon 23. elokuuta 2011 annetun Varsovan julistuksen totalitaaristen järjestelmien uhrien eurooppalaisen muistopäivän johdosta,

 ottaa huomioon 23. elokuuta 2018 annetun kahdeksan EU:n jäsenvaltion hallitusten edustajien yhteisen julkilausuman kommunismin uhrien muistoksi,

 ottaa huomioon eri kansallisten parlamenttien antamat päätöslauselmat ja julistukset totalitaaristen kommunistihallintojen rikoksista,

 ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että nyt vuonna 2019 tulee kuluneeksi 80 vuotta toisen maailmansodan syttymisestä ja että tämän sota aiheutti inhimillistä kärsimystä ennenkokemattomassa mittakaavassa sekä johti eurooppalaisten valtioiden vuosikymmeniä kestäneeseen miehitykseen;

B. ottaa huomioon, että kommunistinen Neuvostoliitto ja natsi-Saksa allekirjoittivat 80 vuotta sitten 23. elokuuta 1939 Molotov-Ribbentrop-sopimuksena tunnetun hyökkäämättömyyssopimuksen ja sen salaisen lisäpöytäkirjan, jossa ne jakoivat Euroopan ja sen itsenäisten valtioiden alueet näiden kahden totalitaarisen hallinnon etupiireihin ja pohjustivat näin toisen maailmansodan syttymistä;

C. ottaa huomioon, että Molotov-Ribbentrop-sopimuksen ja sen jälkeen 28. syyskuuta 1939 tehdyn natsi-Saksan ja Neuvostoliiton raja- ja ystävyyssopimuksen välittömänä seurauksena ensin Hitler ja kahden viikon kuluttua siitä Stalin hyökkäsivät Puolaan, minkä seurauksena Puola menetti itsenäisyytensä ja Puolan kansakunta joutui kokemaan ennennäkemättömän tragedian; ottaa huomioon, että toisena seurauksena kommunistinen Neuvostoliitto aloitti 30. marraskuuta 1939 hyökkäyssodan Suomea vastaan sekä kesäkuussa 1940 miehitti ja liitti alueeseensa Romaniaan kuuluneita osia (joita ei koskaan palautettu) ja liitti voimatoimin Liettuan, Latvian ja Viron itsenäiset tasavallat omaan alueeseensa;

D. ottaa huomioon, että natsi-Saksan liittolaisena ja kumppanina kommunistinen Neuvostoliitto edisti Hitlerin Länsi-Euroopan valloitusta poliittisesti ja taloudellisesti tarjoamalla Saksalle sodan ensimmäisten 22 kuukauden aikana turvatun selustan, lukuisia strategisia tuotteita, kuten öljyä ja viljaa, sekä poliittista tukea esimerkiksi antamalla ranskalaisille kommunisteille määräyksen olla vastustamatta natsien maahantunkeutumista;

E. ottaa huomioon, että Kremlin johtajien strategisena tavoitteena oli edistää maailmanlaajuista kommunistista vallankumousta käynnistämällä sota natsi-Saksan ja länsiliittouman välillä, jotta molemmat osapuolet heikentäisivät toisiaan, kunnes ne olisivat kypsiä liitettäviksi neuvostojärjestelmään – Stalin esitti tämän suunnitelman salaisessa puheessaan politbyroolle 19. elokuuta 1939;

F. ottaa huomioon, että natsihallinnon kukistumisen jälkeen ja toisen maailmansodan päätyttyä osa Euroopan maista koki sodanjälkeisen jälleenrakennuksen ja sovinnonteon, kun taas osa jäi Neuvostoliiton miehitysvallan ja kommunistisen diktatuurin alle puoleksi vuosisadaksi ja edelleen ilman vapautta, itsemääräämisoikeutta, arvokkuutta, ihmisoikeuksia sekä sosiaalista ja taloudellista kehitystä;

G. ottaa huomioon, että natsihallinnon rikoksista nostettiin syytteet ja annettiin rangaistukset Nürnbergin oikeudenkäynneissä; ottaa huomioon, että stalinismin ja kommunististen diktatuurien tekemien rikosten täysi tiedostaminen sekä moraalinen ja oikeudellinen arviointi on edelleen kiireellisesti tarpeen;

H. ottaa huomioon, että joissain EU:n jäsenvaltioissa kommunistihallinto on lailla julistettu ”rikolliseksi hallinnoksi” ja kommunistinen puolue ”rikollisjärjestöksi”;

I. ottaa huomioon, että vuonna 2004 toteutettu EU:n laajentumisprosessi, joka koski myös sellaisia Euroopan maita, jotka olivat kärsineet Neuvostoliiton miehityksestä ja kommunistisista diktatuureista, merkitsi näiden maiden paluuta osaksi eurooppalaista perhettä, johon ne kuuluvat;

J. ottaa huomioon, että totalitaaristen hallintojen uhrien muistaminen sekä kommunisti-, natsi- ja muiden diktatuurien tekemien rikosten tunnustaminen osana yhteistä eurooppalaista perintöä ja tietoisuus näistä rikoksista ovat elintärkeitä Euroopan ja sen kansalaisten yhtenäisyyden kannalta sekä kehitettäessä EU:n kykyä torjua nykyisiä ulkoisia uhkia;

K. ottaa huomioon, että Viron, Latvian ja Liettuan tilanteesta 13. tammikuuta 1983 antamassaan historiallisessa päätöslauselmassa[5], jolla vastattiin 45 Baltian maan kansalaisen esittämään vetoomukseen, parlamentti tuomitsi sen, että Neuvostoliitto miehitti nämä aiemmin itsenäiset ja puolueettomat valtiot vuonna 1940 Molotov-Ribbentrop-sopimuksen seurauksena ja että miehitys jatkui edelleen;

L. ottaa huomioon, että 30 vuotta sitten 23. elokuuta 1989 Baltian maissa järjestettiin Molotov-Ribbentrop-sopimuksen 50. vuosipäivän ja totalitaaristen hallintojen uhrien muistoksi Baltian ketjuksi kutsuttu ennennäkemätön mielenilmaus, jossa kaksi miljoonaa Liettuan, Latvian ja Viron kansalaista otti toisiaan kädestä ja muodosti nämä kolme maata yhdistävän, Vilnasta Riian kautta Tallinnaan ulottuvan ihmisketjun;

1. korostaa, että Euroopan historian tuhoisin sota, toinen maailmansota, alkoi suorana seurauksena natsi-Saksan ja Neuvostoliiton välillä 23. elokuuta 1939 tehdystä, Molotov-Ribbentrop-sopimuksena tunnetusta hyökkäämättömyyssopimuksesta ja sen salaisesta lisäpöytäkirjasta, jossa nämä kaksi maailmanvalloitukseen pyrkinyttä totalitaarista hallintoa jakoivat Euroopan kahteen etupiiriin;

2. muistuttaa, että 1900-luvulla natsi- ja kommunistihallinnot syyllistyivät murhiin, kansanmurhiin, pakkosiirtoihin ja aiheuttivat ihmishenkien menetyksiä ihmiskunnan historiassa ennennäkemättömässä mittakaavassa; palauttaa mieliin natsihallinnon toteuttaman hirvittävän joukkotuhorikoksen holokaustin;

3. ilmaisee syvän kunnioituksensa näiden totalitaaristen hallintojen jokaista uhria kohtaan ja kehottaa eurooppalaisia instituutioita ja toimijoita tekemään kaikkensa, jotta varmistetaan, että totalitarismin hirvittävät rikokset ihmisyyttä vastaan ja järjestelmälliset vakavat ihmisoikeusloukkaukset muistetaan ja käsitellään oikeudenmukaisesti, sekä taataan, että tällaisia rikoksia ei enää koskaan toisteta;

4. tuomitsee mitä jyrkimmin totalitaaristen natsi- ja kommunistihallintojen tekemät aseelliset hyökkäykset, rikokset ihmisyyttä vastaan ja laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset;

5. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tuomitsemaan selkeästi ja periaatteellisesti totalitaaristen kommunistihallintojen ja natsihallinnon tekemät rikokset ja aseelliset hyökkäykset;

6. on huolestunut äärioikeistolaisten ja äärivasemmistolaisten liikkeiden vahvistumisesta jäsenvaltioissa;

7. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita viettämään eurooppalaista totalitaaristen järjestelmien uhrien muistopäivää 23. elokuuta sekä EU:n että hallitusten tasolla ja lisäämään nuorempien ikäluokkien tietoisuutta varmistamalla, että totalitaaristen hallintojen historia ja niiden seurausten analysointi sisältyvät kaikkien eurooppalaisten koulujen opinto-ohjelmiin ja oppikirjoihin;

8. kehottaa komissiota tukemaan tehokkaasti historiallista muistia ja muistamista jäsenvaltioissa edistäviä hankkeita ja eurooppalaisen muistiperinnön ja omantunnon foorumin toimintaa sekä myöntämään riittävästi rahoitusta Kansalaisten Eurooppa ‑ohjelman kautta totalitarismin uhrien muistamisen tukemiseen;

9. huomauttaa, että Keski- ja Itä-Euroopan maat ovat EU:hun ja Natoon liittymisen myötä palanneet osaksi eurooppalaista vapaiden ja demokraattisten maiden perhettä ja samalla myös saavuttaneet EU:n avustuksella ennennäkemätöntä menestystä uudistusten täytäntöön panemisessa ja sosioekonomisen kehityksen saralla; painottaa kuitenkin, että Euroopan rauhan- ja yhdentymishanke ei ole valmis ennen kuin kaikki eurooppalaisten uudistusten tien valinneet Euroopan maat, kuten Ukraina, Moldova ja Georgia, ovat tulleet EU:n täysivaltaisiksi jäseniksi;

10. katsoo, että Ukrainan, Moldovan ja Georgian menestys, joka voidaan varmistaa vain EU:n kanssa tapahtuvan yhdentymisprosessin kautta, olisi selvä ennakkotapaus ja tätä kautta vahvin mahdollinen tekijä, jonka avulla voitaisiin saada aikaan positiivinen muutos Venäjällä ja näin osaltaan vapauttaa Venäjä viimein Molotov-Ribbentrop-sopimuksen traagisista seurauksista;

11. katsoo, että Venäjä on edelleen kommunistisen totalitarismin suurin uhri ja että se ei pysty kehittymään demokraattiseksi valtioksi niin kauan kuin sen hallitus, poliittinen eliitti ja poliittinen propaganda jatkavat kommunistien rikosten kaunistelua ja Neuvostoliiton totalitaarisen hallinnon ihannointia; kehottaa tästä syystä Venäjän yhteiskunnan kaikkia kerroksia hyväksymään traagisen menneisyytensä;

12. on syvästi huolissaan Venäjän nykyjohdon pyrkimyksistä vääristellä historiallisia tosiasioita ja kaunistella Neuvostoliiton totalitaarisen hallinnon tekemiä rikoksia; pitää näitä pyrkimyksiä vaarallisena osatekijänä demokraattista Eurooppaa vastaan käydyssä informaatiosodassa, jonka tarkoituksena on jakaa maanosamme; kehottaa tästä syystä komissiota puuttumaan päättäväisesti näihin pyrkimyksiin;

13. kiinnittää huomiota siihen, että totalitaarisen kommunistihallinnon symboleita käytetään edelleen julkisissa tiloissa ja kaupallisissa tarkoituksissa, ja muistuttaa, että monet Euroopan maat ovat kieltäneet sekä natsi- että kommunististen symbolien käytön;

14. toteaa, että joissain jäsenvaltioissa on julkisilla paikoilla (puistoissa, aukioilla, kaduilla, jne.) edelleen muistomerkkejä, jotka ylistävät nämä samaiset valtiot miehittänyttä neuvostoarmeijaa, ja että tämä mahdollistaa toisen maailmansodan seurauksia koskevan totuuden vääristelyn ja totalitaarisen poliittisen järjestelmän puolesta puhumisen;

15. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

[1] EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 392.

[2] EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55.

[3] EUVL C 8 E, 14.1.2010, s. 57.

[4] EUVL C 137 E, 27.5.2010, s. 25.

[5] EYVL C 42, 14.2.1983, s. 77.

Päivitetty viimeksi: 18. syyskuuta 2019Oikeudellinen huomautus