Menettely : 2019/2819(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B9-0098/2019

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B9-0098/2019

Keskustelut :

PV 18/09/2019 - 17
CRE 18/09/2019 - 17

Äänestykset :

PV 19/09/2019 - 7.5
CRE 19/09/2019 - 7.5
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P9_TA(2019)0021

<Date>{17/09/2019}17.9.2019</Date>
<NoDocSe>B9‑0098/2019</NoDocSe>
PDF 151kWORD 50k

<TitreType>PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS</TitreType>

<TitreSuite>neuvoston ja komission julkilausumien johdosta</TitreSuite>

<TitreRecueil>työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan mukaisesti</TitreRecueil>


<Titre>toisen maailmansodan syttymisen 80. vuosipäivästä ja Euroopan muistiperinnön merkityksestä Euroopan tulevaisuudelle </Titre>

<DocRef>(2019/2819(RSP))</DocRef>


<RepeatBlock-By><Depute>Ryszard Antoni Legutko, Anna Fotyga, Tomasz Piotr Poręba, Dace Melbārde, Witold Jan Waszczykowski, Ryszard Czarnecki, Jadwiga Wiśniewska, Bogdan Rzońca, Anna Zalewska, Jacek Saryusz‑Wolski, Grzegorz Tobiszowski, Joanna Kopcińska, Elżbieta Rafalska, Joachim Stanisław Brudziński, Beata Szydło, Beata Mazurek, Andżelika Anna Możdżanowska, Beata Kempa, Patryk Jaki</Depute>

<Commission>{ECR}ECR-ryhmän puolesta</Commission>

</RepeatBlock-By>

Ks. myös yhteinen päätöslauselmaesitys RC-B9-0097/2019

B9‑0098/2019

Euroopan parlamentin päätöslauselma toisen maailmansodan syttymisen 80. vuosipäivästä ja Euroopan muistiperinnön merkityksestä Euroopan tulevaisuudelle

(2019/2819(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

 ottaa huomioon 9. joulukuuta 1948 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman 260 (III) A kansanmurhasta,

 ottaa huomioon 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman toisen maailmansodan päättymisen (8. toukokuuta 1945) 60. vuosipäivästä Euroopassa[1],

 ottaa huomioon 25. tammikuuta 2006 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1481 tarpeesta totalitaaristen kommunistihallintojen rikosten kansainväliseen tuomitsemiseen,

 ottaa huomioon eri kansallisten parlamenttien antamat päätöslauselmat ja julistukset totalitaaristen kommunistihallintojen rikoksista,

 ottaa huomioon 23. syyskuuta 2008 antamansa kannanoton elokuun 23. päivän julistamiseen stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalaiseksi muistopäiväksi[2],

 ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2008 annetun Prahan julistuksen eurooppalaisesta omastatunnosta ja kommunismista,

 ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta omastatunnosta ja totalitarismista[3],

 ottaa huomioon EU:n jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 23. elokuuta 2018 antaman yhteisen julkilausuman kommunismin uhrien muistoksi,

 ottaa huomioon 22. joulukuuta 2010 annetun komission kertomuksen totalitaaristen hallintojen tekemien rikosten muiston säilyttämisestä Euroopassa (COM(2010)0783),

 ottaa huomioon 9. ja 10. kesäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät Euroopan totalitaaristen järjestelmien tekemien rikosten muistamisesta,

 ottaa huomioon totalitaaristen järjestelmien uhrien eurooppalaisen muistopäivän johdosta 23. elokuuta 2011 annetun Varsovan julistuksen,

 ottaa huomioon Viron, Latvian, Liettuan, Puolan ja Romanian yhteisen julkilausuman Molotov-Ribbentrop-sopimuksen allekirjoittamisen 80. vuosipäivän yhteydessä,

 ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A. ottaa huomioon, että Neuvostoliitto ja natsi-Saksa allekirjoittivat 80 vuotta sitten 23. elokuuta 1939 Molotov-Ribbentrop-sopimuksena tunnetun hyökkäämättömyyssopimuksen ja sen salaiset lisäpöytäkirjat ja jakoivat näin Euroopan ja itsenäisten valtioiden alueet näiden kahden totalitaarisen hallinnon kesken ja ryhmittelivät ne etupiireihin, mikä osaltaan johti toisen maailmansodan syttymiseen;

B. ottaa huomioon, että tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta toisen maailmansodan syttymisestä, ja toteaa, että sota johti ennennäkemättömään inhimilliseen kärsimykseen ja syöksi puoli Eurooppaa vuosikymmeniksi kurjuuteen ja miehitysvallan alle;

C. ottaa huomioon, että Molotov-Ribbentrop-sopimuksen ja sen jälkeen 28. syyskuuta 1939 tehdyn natsi-Saksan ja Neuvostoliiton raja- ja ystävyyssopimuksen välittömänä seurauksena ensin Hitler ja kahden viikon kuluttua siitä Stalin hyökkäsivät Puolaan, joka menetti itsenäisyytensä ja jonka kansa joutui kokemaan ennennäkemättömän tragedian, ja kommunistinen Neuvostoliitto aloitti 30. marraskuuta 1939 hyökkäyssodan Suomea vastaan sekä kesäkuussa 1940 miehitti ja liitti alueeseensa osia Romaniasta palauttamatta niitä koskaan ja liitti Liettuan, Latvian ja Viron itsenäiset tasavallat omaan alueeseensa;

D. ottaa huomioon, että Molotov-Ribbentrop-sopimus rikkoi avoimesti eri kansainvälisiä normeja ja sopimuksia, kuten vuoden 1928 Pariisin sopimusta, vuoden 1932 hyökkäämättömyyssopimusta Puolan ja Neuvostoliiton välillä ja vuoden 1934 hyökkäämättömyysjulistusta Puolan ja Saksan välillä, ja merkitsi Versailles’n sopimuksella aikaansaadun kansainvälisen rauhan romuttumista; toteaa, että tämän nykyhistorian kahden julmimman diktaattorin välillä tehdyn sopimuksen seuraukset osoittavat, miten suuri merkitys historian tapahtumilla on nykypolitiikan kannalta;

E. toteaa, että lännen halu rauhoitella totalitaarisia hallintoja merkitsi sitä, että päätöksiä tehtiin kuulematta Keski- ja Itä-Euroopan maita, esimerkiksi Locarnossa ja Münchenissä, mikä osoitti lännen heikkouden näiden hallintojen edessä; toteaa tämän tasoittaneen tietä Molotov-Ribbentrop-sopimukselle, joka puolestaan johti toisen maailmansodan syttymiseen;

F. ottaa huomioon, että natsi-Saksa ja Neuvostoliitto tekivät poliittista, taloudellista ja sotilaallista yhteistyötä yhteisenä päämääränään valloittaa Eurooppa ja jakaa se etupiireihin Molotov-Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti;

G. ottaa huomioon, että natsihallinnon kukistumisen jälkeen ja toisen maailmansodan päätyttyä osa Euroopan maista pystyi aloittamaan jälleenrakennuksen ja sovinnonteon, kun taas osa Euroopan maista jäi Jaltan sopimuksen välittömänä seurauksena Neuvostoliiton miehitysvallan ja kommunistisen diktatuurin alle puoleksi vuosisadaksi ja niiltä riistettiin vapaus, itsemääräämisoikeus, arvokkuus, ihmisoikeudet sekä sosiaalinen ja taloudellinen kehitys;

H. ottaa huomioon, että vaikka natsihallinnon rikoksia arvioitiin ja niistä langetettiin rangaistuksia Nürnbergin oikeudenkäynneissä, on edelleen kiireellisesti tarpeen lisätä tietoisuutta kommunististen diktatuurien rikoksista ja arvioida niitä sekä moraaliselta että oikeudelliselta kannalta; ottaa huomioon, että natsi-Saksan sekä Neuvostoliiton miljooniin ihmisiin ennennäkemättömässä laajuudessa kohdistamat rikokset, joiden seurauksena ihmisiä orjuutettiin ja heiltä riistettiin heidän luovuttamattomat perusoikeutensa, ovat sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan;

I. toteaa, että Eurooppa ei saa unohtaa historiaansa; pitää tarpeellisena edistää sitä, että Euroopan historia tunnetaan kaikilta osin, ja pitää sitä ratkaisevan tärkeänä, jotta voidaan estää totalitaaristen hallintojen nousu;

J. ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa kommunistinen ja natsi-ideologia on kielletty lailla;

K. toteaa, että kansainvälisen yhteisön on yhdessä noustava totalitarismia vastaan;

L. toteaa, että Neuvostoliiton miehityksestä ja kommunistisista diktatuureista kärsineille Euroopan maille Naton laajentuminen vuoden 1999 jälkeen ja EU:n laajentumiset vuoden 2004 jälkeen ovat merkinneet niiden paluuta läntisten demokratioiden joukkoon, jonne ne kuuluvat;

M. toteaa, että 1900-luvun Euroopan historiaa on kirjoitettu ja esitetty pääasiassa läntisestä näkökulmasta ja että sen vuoksi tietyt historialliset tapahtumat Itä-Euroopassa ja niihin liittyvät ihmisten kokemukset ovat jääneet vähäiselle huomiolle;

N. toteaa, että tietämättömyys ja tiedostamattomat painotukset eurooppalaisten historiallisessa muistissa saattavat luoda maaperää sekä äärioikeiston että -vasemmiston ääriajattelulle; katsoo, että on tarpeen torjua tehokkaasti historian vääristelyä;

O. katsoo, että totalitaaristen hallintojen uhrien muistaminen ja kommunisti-, natsi- ja muiden diktatuurien tekemiin rikoksiin liittyvän yhteisen eurooppalaisen perinnön tunnustaminen ja tiedostaminen on elintärkeää Euroopan ja sen kansojen yhtenäisyyden kannalta sekä sen kannalta, että saadaan vahvistettua Euroopan kykyä torjua nykyajan ulkoisia uhkia;

P. katsoo, että on myös äärimmäisen tärkeää vaalia kaikkien niiden muistoa, jotka päättäväisesti nousivat tätä sortoa vastaan, kuten ratsumestari Witold Pilecki, joka taisteli aktiivisesti molempia totalitaarisia hallintoja vastaan ja meni vapaaehtoisesti natsi-Saksan kuolemanleirille Auschwitziin ja jonka kohtalona oli joutua neuvostohallinnon teloittamaksi vuonna 1948;

Q. ottaa huomioon, että Viron, Latvian ja Liettuan tilanteesta 13. tammikuuta 1983 antamassaan historiallisessa päätöslauselmassa[4], jolla vastattiin 45 Baltian maan kansalaisen esittämään vetoomukseen, parlamentti tuomitsi sen, että Neuvostoliitto oli miehittänyt nämä aiemmin itsenäiset ja puolueettomat valtiot vuonna 1940 Molotov-Ribbentrop-sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ja että ne vapautettiin vasta vuosikausien päästä;

R. ottaa huomioon, että 30 vuotta sitten 23. elokuuta 1989 Baltian maissa järjestettiin Molotov-Ribbentrop-sopimuksen 50. vuosipäivänä Baltian ketjuksi kutsuttu tapahtuma, jossa totalitaaristen hallintojen uhreja muistettiin ennennäkemättömässä mielenilmauksessa, jossa kaksi miljoonaa liettualaista, latvialaista ja virolaista otti toisiaan kädestä ja muodosti Vilnasta Riian kautta Tallinnaan ulottuvan ihmisketjun;

S. toteaa, että huolimatta siitä, että Neuvostoliiton kansallisuuksien neuvosto tuomitsi 24. joulukuuta 1989 muiden natsi-Saksan kanssa tehtyjen sopimusten lisäksi myös Molotov-Ribbentrop-sopimuksen allekirjoittamisen, Venäjän viranomaiset kiistivät vastuun tästä sopimuksesta ja sen seurauksista elokuussa 2019 ja antavat tällä hetkellä ymmärtää, että Puola, Baltian maat ja länsivallat olivat todellisia toisen maailmansodan alkuunpanijoita;

T. ottaa huomioon, että Venäjän hallitus ei tällä hetkellä suinkaan tuomitse Molotov-Ribbentrop-sopimuksen allekirjoittamista vaan jopa aktiivisesti tuo sitä esille välineenä, jolla puolustettiin kansakuntaa hyökkääjiä vastaan, ja kirjoittaa näin historiaa uudelleen ja vapauttaa asianomaisten rikosten tekijät vastuustaan;

U. ottaa huomioon, että Venäjä on ottanut tavakseen kiistää vastuunsa ja syyttää virallisessa retoriikassaan länttä vihollisuuksista ja että se luo näin propagandalle vankkaa perustaa, johon se voi nojautua oikeuttaakseen piittaamattomuutensa kansainvälisestä oikeudesta ja jatkaakseen hyökkäävää käytöstään itäisen kumppanuuden maita kohtaan;

1. korostaa, että Euroopan historian tuhoisin sota toinen maailmansota aiheutui natsi-Saksan ja Neuvostoliiton välillä 23. elokuuta 1939 tehdystä, myös Molotov-Ribbentrop-sopimuksena tunnetusta pahamaineisesta hyökkäämättömyyssopimuksesta ja sen salaisista lisäpöytäkirjoista, joiden mukaan nämä kaksi maailmanvalloitukseen pyrkinyttä totalitaarista hallintoa saivat jakaa Euroopan kahteen vaikutuspiiriin;

2. palauttaa mieliin, että natsi- ja kommunistihallinnot toteuttivat joukkomurhia, kansanmurhia ja pakkosiirtoja ja että niiden vuoksi ennennäkemätön määrä ihmisiä menetti henkensä ja vapautensa, ja palauttaa mieliin natsihallinnon toteuttaman hirvittävän joukkotuhorikoksen holokaustin;

3. pitää valitettavana, että holokaustin kaltaisia kansanmurhia, vakavia rikoksia ihmisyyttä vastaan ja laajamittaisia ihmisoikeusloukkauksia, kuten laajamittaisia pakkosiirtoja Baltian maista, Puolasta ja muista maista, joukkoteloituksia, kuten puolalaisten upseerien teloittamista Katynin metsässä ja Latvian armeijan upseerien teloittamista Litenessä, keskitysleirien ja vankileirien (gulag) perustamista ja ylläpitämistä tai ihmisen aiheuttamaa nälänhätää Ukrainassa, perusoikeuksiin kuuluvien ilmaisunvapauden, sananvapauden ja liikkumisvapauden epäämistä ja monia muita rikoksia, jotka tehtiin totalitaarisen kommunistihallinnon aikana, ei ole tutkittu asianmukaisesti eikä arvioitu kansainvälisesti;

4. ilmaisee syvän kunnioituksensa näiden totalitaaristen hallintojen jokaista uhria kohtaan ja kehottaa EU:n toimielimiä ja toimijoita tekemään kaikkensa, jotta varmistetaan, että hirvittävät totalitaariset rikokset ihmisyyttä vastaan ja järjestelmälle ominaiset vakavat ihmisoikeusloukkaukset muistetaan ja käsitellään oikeusistuimissa, sekä varmistamaan, että tällaiset rikokset eivät enää koskaan toistu ja että uhrien kokemaa tuskaa ja epäoikeudenmukaisuutta ei koskaan unohdeta;

5. katsoo, että menneisyyden kauhujen muistaminen antaa meille tietoa ja voimaa nousta niitä vastaan, jotka pyrkivät jälleen elvyttämään näitä ideologioita, sekä niitä vastaan, jotka pyrkivät vapauttamaan näitä ideologioita edustavat ryhmät niiden tekemiin rikoksiin liittyvästä vastuusta ja syyllisyydestä; katsoo, että uhrien muistaminen pakottaa meidät edistämään historiallista oikeudenmukaisuutta jatkamalla Euroopan totalitaarisen perinnön tutkimista ja lisäämällä yleisön tietoisuutta siitä;

6. kehottaa kaikkien Euroopan maiden hallituksia tukemaan sekä henkisesti että aineellisesti meneillään olevaa historiallista tutkimusta totalitaarisista hallinnoista, sillä vain yhdessä toimimalla voimme tehokkaasti torjua disinformaatiokampanjoita ja pyrkimyksiä manipuloida historiallisia tosiseikkoja;

7. tuomitsee mitä jyrkimmin totalitaaristen natsi- ja kommunistihallintojen tekemät aseelliset hyökkäykset, rikokset ihmisyyttä vastaan ja laajamittaiset ihmisoikeusloukkaukset;

8. on huolestunut äärioikeistolaisten ja äärivasemmistolaisten liikkeiden vahvistumisesta EU:n jäsenvaltioissa;

9. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita viettämään elokuun 23. päivänä stalinismin ja natsismin uhrien eurooppalaista muistopäivää sekä EU:n että kansallisella tasolla sekä lisäämään nuoremman sukupolven tietoisuutta näistä asioista sisällyttämällä totalitaaristen hallintojen historian ja näistä hallinnoista aiheutuneiden seurausten analysoinnin kaikkien koulujen opetussuunnitelmiin ja oppikirjoihin EU:ssa;

10. kehottaa lisäksi nimeämään toukokuun 25. päivän (Auschwitzin sankarin ratsumestari Witold Pileckin teloituksen vuosipäivä) totalitarisminvastaisen taistelun sankarien kansainväliseksi päiväksi, jolla osoitetaan kunnioitusta ja annetaan tunnustusta kaikille niille, jotka hirmuvaltaa vastaan taistelemalla osoittivat urheutensa ja todellisen rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan, ja joka on myös tuleville sukupolville selkeä esimerkki oikeasta asenteesta totalitaarisen orjuuttamisen uhkan edessä;

11. kehottaa komissiota antamaan tehokasta tukea jäsenvaltioissa toteutettaville historiallista muistia ja muistiperintöä koskeville hankkeille ja eurooppalaisen muistiperinnön ja omantunnon foorumin (Platform of European Memory and Conscience) toiminnalle sekä osoittamaan Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta riittävästi rahoitusvaroja, joilla tuetaan totalitarismin uhrien muiston vaalimista; painottaa, että tulevien sukupolvien olisi saatava käyttöönsä tosiseikkoihin perustuvia oppimateriaaleja, joissa korostetaan, kuinka vakavia seurauksia passiivisuus vakavien kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten normien loukkausten edessä aiheuttaa;

12. huomauttaa, että vaikka Itä- ja Keski-Euroopan maat palasivat osaksi vapaiden demokraattisten maiden eurooppalaista perhettä liityttyään EU:hun ja Natoon, Euroopan rauhan- ja yhdentymishanke ei ole valmis ennen kuin kaikki Euroopan maat, jotka ovat päättäneet lähteä eurooppalaisten uudistusten tielle, kuten Ukraina, Moldova ja Georgia, ovat EU:n täysjäseniä; toteaa, että vasta sitten Euroopasta tulee kokonainen, vapaa ja yhdistynyt ja siellä vallitsee rauha;

13. on syvästi huolissaan Venäjän nykyjohdon pyrkimyksistä vääristellä historiallisia tosiseikkoja ja kaunistella Neuvostoliiton totalitaarisen hallinnon toteuttamia rikoksia ja pitää sitä vaarallisena osana demokraattista Eurooppaa vastaan suunnattua informaatiosodankäyntiä, jolla pyritään luomaan juopaa Eurooppaan, ja kehottaa komissiota sen vuoksi päättäväisesti torjumaan näitä toimia;

14. huomauttaa, että neuvostohallinnon symboleita käytetään edelleen julkisessa toiminnassa ja kaupallisissa tarkoituksissa, ja muistuttaa, että monet Euroopan maat ovat kieltäneet sekä natsi- että kommunistisymbolien käytön;

15. huomauttaa, että Neuvostoliiton totalitaarisen kommunistihallinnon toteuttamia rikoksia ei voida antaa anteeksi eikä niitä koskevasta syyllisyydestä voida vapauttaa sillä perusteella, että Neuvostoliitolla oli osansa natsihallinnon kukistumisessa; korostaa samalla olevan mahdotonta hyväksyä, että Venäjän federaatio antaa lainsäädäntöä, jolla rangaistaan jokaista, joka yrittää analysoida toisen maailmansodan tapahtumia uudesta näkökulmasta;

16. toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa on edelleen julkisilla paikoilla näitä maita miehittänyttä neuvostoarmeijaa ihannoivia monumentteja ja muistomerkkejä (puistot, aukiot, kadut jne.) ja että tämä on omiaan vääristämään historiallisia tosiseikkoja toisen maailmansodan syistä, tapahtumista ja seurauksista;

17. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Venäjän duumalle ja itäisen kumppanuuden maiden parlamenteille.

 

[1] EUVL C 92 E, 20.4.2006, s. 392.

[2] EUVL C 8 E, 14.1.2010, s. 57.

[3] EUVL C 137 E, 27.5.2010, s. 25.

[4] EYVL C 42, 14.2.1983, s. 77.

Päivitetty viimeksi: 18. syyskuuta 2019Oikeudellinen huomautus