Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 6. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Egyptin tilanteesta(1),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(2),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaudesta maailmassa(3),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikasta: kohti vahvempaa kumppanuutta. Euroopan parlamentin kanta vuoden 2012 määräaikaiskertomuksiin(4),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2014 hyväksytyt EU:n suuntaviivat, jotka koskevat ilmaisunvapautta internetissä ja muualla,

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat, jotka koskevat ihmisoikeusaktivisteja,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin julkilausumat Egyptistä ja erityisesti huomautukset, joita hän esitti ulkoasioiden neuvoston 23. kesäkuuta 2014 pitämän kokouksen jälkeen ja jotka koskivat Al Jazeera -kanavan toimittajien saamia tuomioita ja yli 180 ihmisen saamaa kuolemantuomiota Minyassa,

–  ottaa huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan 29. toukokuuta 2014 antaman alustavan lausunnon Egyptissä pidetyistä presidentinvaaleista,

–  ottaa huomioon tähän vaalitarkkailuvaltuuskuntaan kuuluneen Euroopan parlamentin valtuuskunnan puheenjohtajan 29. toukokuuta 2014 antaman lausunnon Egyptissä pidetyistä presidentinvaaleista,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonin ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Navi Pillayn 23. kesäkuuta 2014 antamat julkilausumat useiden toimittajien tuomitsemisesta vankilaan ja useille Muslimiveljeskunnan jäsenille ja kannattajille langetettujen kuolemantuomioiden vahvistamisesta,

–  ottaa huomioon vuonna 2001 tehdyn EU:n ja Egyptin assosiaatiosopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 2004 ja jota lujitettiin vuoden 2007 toimintasuunnitelmalla, sekä komission 20. maaliskuuta 2013 antaman erityiskertomuksen kyseisen sopimuksen täytäntöönpanon edistymisestä,

–  ottaa huomioon Egyptissä 14.–15. tammikuuta 2014 pidetyssä kansanäänestyksessä hyväksytyn perustuslain ja erityisesti sen 65, 70, 73, 75 ja 155 artiklan,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2013 annetun Egyptin lain N:o 107, joka koskee julkisia kokoontumisia, kulkueita ja rauhanomaisia mielenosoituksia,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka osapuoli Egypti on,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että ilmaisunvapaus ja kokoontumisvapaus ovat demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan välttämättömiä tukipilareita; toteaa, että lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaus on erittäin tärkeää demokratialle ja avoimelle yhteiskunnalle; toteaa, että Egyptissä vuonna 2014 hyväksyttyyn perustuslakiin on kirjattu perusvapauksia, muun muassa ilmaisunvapaus ja kokoontumisvapaus;

B.  toteaa, että Egyptissä ilmenee edelleen laajalti perusvapauksien ja ihmisoikeuksien loukkaamista, mikä ilmenee muun muassa siten, että valtion viranomaiset, turvallisuusjoukot ja muut ryhmittymät käyttävät väkivaltaa, yllytystä, vihapuhetta, häirintää, pelottelua ja sensuuria poliittisia vastustajia, rauhanomaisia mielenosoittajia, toimittajia, bloggaajia, ammattiyhdistysväkeä, kansalaisyhteiskunnan puolustajia ja vähemmistöjä kohtaan; toteaa, että yhdistymisvapaus, kokoontumisvapaus ja ilmaisunvapaus ovat pysyneet erityisinä huolenaiheina aina vuodesta 2013 lähtien; toteaa, että Egypti on luokiteltu ei vapaaksi maaksi Freedom House -järjestön laatimassa maailman rauhantilannetta vuonna 2014 käsittelevässä raportissa;

C.  toteaa, että Egyptin hallitus hyökkää toistuvasti ja enenevässä määrin lehdistön ja tiedotusvälineiden vapautta ja digitaalista vapautta vastaan; toteaa, että toimittajia, uutislähetyksiä, sosiaalista mediaa ja internetiä vastaan on hyökätty ja niitä on sensuroitu; toteaa, että Egyptin tiedotusvälineet ovat polarisoituneet hyvin voimakkaasti Mursin kannattajiin ja vastustajiin, mikä puolestaan voimistaa Egyptin yhteiskunnan polarisaatiota; toteaa, että Toimittajat ilman rajoja ‑järjestön mukaan ainakin 65 toimittajaa on pidätetty ja 17 on edelleen vangittuina; toteaa, että Egyptissä on tapettu ainakin kuusi toimittajaa heinäkuun 2013 jälkeen;

D.  toteaa, että 23. kesäkuuta 2014 kaksikymmentä egyptiläistä ja ulkomaista toimittajaa – myös kolme Al Jazeeran toimittajaa, australialainen Peter Greste, kanadalais-egyptiläinen Mohamed Fahmy ja egyptiläinen Baher Mohamed sekä hollantilainen Rena Netjes (poissaolevana) – tuomittiin 7–10 vuodeksi vankeuteen; toteaa, että heitä syytettiin ”uutisten väärentämisestä” ja terroristisoluun kuulumisesta tai sen avustamisesta; toteaa, että toimittajia pidätetään ja leimataan rikollisiksi tai terroristeiksi vain siksi, että he tekevät toimittajan työtään; toteaa, että Rena Netjesiä syytettiin virheellisesti työskentelemisestä Al Jazeeralle;

E.  toteaa lukuisten todistajien kertoneen havainneensa oikeudenkäynneissä räikeitä säännönvastaisuuksia ja osoituksia kyvyttömyydestä; toteaa, että kyseistä oikeudenkäyntiä seurasi kansainvälisiä tarkkailijoita, kuten eräiden EU:n jäsenvaltioiden suurlähetystöjä; toteaa, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Navi Pillay on paheksunut näitä oikeudenkäyntimenettelyjä ja todennut, että niissä vilisi säännönvastaisuuksia ja ne rikkoivat ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä oikeutta; toteaa, että Egyptin presidentti Abdul Fattah al-Sisi myönsi äskettäin, että kyseisistä tuomioista on koitunut kielteisiä seurauksia ja että hän olisi toivonut syytettyjen pikaista maastakarkotusta sen sijaan, että he olisivat joutuneet oikeudenkäyntiin; toteaa, että tuomioita koskeva muutoksenhakuprosessi saattaa kestää kuukausia;

F.  toteaa, että Egyptin armeijan otettua vallan heinäkuussa 2013 maassa on pidätetty tuhansia mielenosoittajia ja omantunnonsyihin vetoavia henkilöitä; toteaa, että vangitsemiset ja mielivaltaiset pidätykset ovat jatkuneet sen jälkeen, kun al-Sisi valittiin maan presidentiksi toukokuussa 2014; toteaa, että tuomioistuimen 11. kesäkuuta 2014 antamalla päätöksellä vuoden 2011 vallankumouksessa näkyvässä roolissa ollut aktivisti Alla Abdel Fattah ja muita tuomittiin viideksitoista vuodeksi vankeuteen; toteaa, että syytteissä heidän katsottiin rikkoneen lakia numero 107, joka koskee julkisia kokoontumisia, kulkueita, ja rauhanomaisia mielenosoituksia; toteaa, että pidätettyinä on edelleen myös muita näkyviä aktivisteja, kuten Mohamed Adel, Ahmed Douma, Mahienour El-Massry ja Ahmed Maher, sekä tärkeimpiä naisten oikeuksien puolustajia, kuten Yara Sallam ja Sana Seif); toteaa, että kiireellisiä asioita käsittelevä kairolainen tuomioistuin teki 28. huhtikuuta 2014 päätöksen, jonka mukaan huhtikuun 6. päivän nuorisoliike on kiellettävä;

G.  toteaa hallitusten virkamiesten myöntäneen, että tammikuun 2014 jälkeen on pidätetty ainakin 16 000 henkilöä, joista 1 000 on ollut mielenosoittajia, ja että monet pidätetyistä olivat joutuneet ratsiaan, koska he olivat käyttäneet oikeuttaan kokoontumis-, yhdistymis- ja ilmaisunvapauteen tai koska heidän epäiltiin liittyneen Muslimiveljeskuntaan; toteaa, että mielenosoituksissa ja yhteenotoissa on pidätetty myös satoja opiskelijoita;

H.  toteaa, että arvioiden mukaan heinäkuun 2013 jälkeen noin 1 400 mielenosoittajaa on menehtynyt turvallisuusjoukkojen liiallisen tai mielivaltaisen voimankäytön takia; toteaa, että viime vuonna ei ketään turvajoukkojen päällystöön kuuluvaa ole saatettu vastuuseen tällaisista teoista tai muista mielenosoittajiin kohdistuneista väärinkäytöksistä; toteaa, että joulukuussa 2013 perustetun totuuskomission katsotaan yleisesti epäonnistuneen tehtävässään tutkia väkivaltaisuuksia perusteellisesti, uskottavasti ja puolueettomasti;

I.  toteaa, että Egyptin perustuslain 65 artiklan mukaan ajatuksen- ja mielipiteenvapaus on taattu ja jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä verbaalisesti, kirjallisesti, kuvien avulla taikka muiden ilmaisu- ja julkaisukeinojen avulla; toteaa, että toukokuussa 2014 annetussa Egyptin presidentinvaaleja koskevassa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan alustavassa lausunnossa todetaan, että vaikka uudessa perustuslaissa on laaja perusoikeuksien luettelo, kyseisten oikeuksien kunnioittaminen ei vastaa perustuslain periaatteita ja että maassa on havaittavissa yleinen ilmaisunvapautta rajoittava ilmapiiri, joka on johtamassa toimittajien itsesensuuriin;

J.  toteaa, että Egyptin perustuslain 73 artiklan mukaan kansalaisilla on oikeus järjestää yleisiä kokouksia, marsseja, mielenosoituksia ja kaikenlaisia rauhanomaisia mielenosoituksia, joissa ei kanneta minkäänlaisia aseita, antamalla asiasta laissa edellytetyn ilmoituksen; toteaa, että saman artiklan mukaan oikeus rauhanomaiseen ja luonteeltaan yksityiseen kokoontumiseen on taattu ilman ennakkoilmoitusta eivätkä turvallisuusjoukot saa osallistua tällaisiin tilaisuuksiin tai seurata tai salakuunnella niitä; toteaa, että marraskuussa 2013 annettu laki N:o 107, joka koskee julkisia kokoontumisia, kulkueita ja rauhanomaisia mielenosoituksia, rajoittaa julkisia tapahtumia ja mielenosoituksia ja antaa turvallisuusjoukoille valtuudet liialliseen voimankäyttöön, ja vaarantaa siten pahasti kokoontumisvapauden toteutumisen;

K.  toteaa, että viime kuukausina on hajotettu rauhanomaisia mielenosoituksia ja monia mielenosoittajia on vangittu ja pidätetty lain N:o 107 nojalla; toteaa, että poliisi hajotti 21. kesäkuuta 2014 Heliopolisissa pidetyn rauhanomaisen marssin, jolla vaadittiin lain N:o 107 kumoamista ja sen nojalla pidätettyjen vapauttamista; toteaa, että poliisi pidätti saman päivänä yli 50 ihmistä kyseisen tapahtuman yhteydessä; toteaa, että näistä yli 20 on edelleen pidätettyinä ja että he joutuvat oikeuteen;

L.  toteaa, että Egyptin perustuslain 75 artiklan mukaan kaikilla kansalaisilla on oikeus muodostaa hallitukseen kuulumattomia yhdistyksiä ja säätiöitä demokratian mukaisesti; toteaa, että Egyptin kansalaisjärjestöt ilmaisivat hiljattain olevansa erittäin huolissaan uusimmasta kyseisiä järjestöjä koskevasta lakiluonnoksesta, joka mahdollistaisi sen, että siviiliryhmät olisivat turvallisuus- ja hallintoelinten täydellisessä valvonnassa ja niiden alistuksessa, ja joka mahdollistaisi ihmisoikeuksien puolustajien rankaisemisen;

M.  toteaa, että Egyptin väliaikaishallinto kielsi syyskuussa 2013 Muslimiveljeskunnan, vangitsi sen johtajat, jäädytti sen varat, vaiensi tiedotusvälineet ja kriminalisoi Muslimiveljeskunnan jäsenyyden; toteaa, että egyptiläinen tuomioistuin vahvisti 21. kesäkuuta 2014 kuolemantuomiot 183:lle Muslimiveljeskunnan jäsenelle ja kannattajalle, jotka oli aiemmin tuomittu joukko-oikeudenkäynnissä; toteaa, että nämä tuomiot ovat viimeisin lenkki siinä syyttämisen ja oikeudenkäyntimenettelyjen ketjussa, jossa vilisee säännönvastaisuuksia ja joka rikkoo kansainvälistä oikeutta;

N.  toteaa, että oikeuslaitoksen viimeaikaiset käytänteet herättävät vakavia epäilyjä oikeusjärjestelmän riippumattomuudesta ja sen kyvystä varmistaa vastuuseen joutuminen; toteaa, että erityisesti nämä kuolemanrangaistukseen johtavat tuomiot saattavat vaarantaa Egyptin mahdollisuudet pitkän aikavälin vakauteen;

O.  toteaa, että Egyptin perustuslain 155 artiklan mukaan tasavallan presidentti voi ministerikabinettia kuultuaan tehdä päätöksen armahduksesta tai tuomion lieventämisestä;

P.  toteaa, että oikeusvaltioperiaate, perusvapaudet ja ihmisoikeudet sekä yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja kansalaisten elintason parantaminen ovat ratkaisevia tekijöitä, kun Egyptissä siirrytään avoimeen, vapaaseen, demokraattiseen ja vauraaseen yhteiskuntaan; katsoo, että riippumattomilla ammattiyhdistyksillä ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on ratkaiseva rooli tässä prosessissa ja että vapaat tiedotusvälineet ovat kaikissa demokratioissa ratkaiseva osa yhteiskuntaa; katsoo Egyptin naisten olevan edelleen erittäin haavoittuvassa asemassa maan nykyisellä poliittisen ja yhteiskunnallisen siirtymän kaudella;

Q.  katsoo tarkistetun Euroopan naapuruuspolitiikan ja etenkin ”enemmällä enemmän” ‑periaatteen nojalla, että EU:n Egyptin kanssa tekemän yhteistyön tason ja laajuuden olisi oltava kannustinperusteista ja siten riippuvaista siitä, miten maa edistyy demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon saralla;

1.  tuomitsee jyrkästi kaikki tapaukset, joissa Egyptin valtion viranomaiset, turvallisuusjoukot ja muut ryhmittymät käyttävät väkivaltaa, yllytystä, vihapuhetta, häirintää, pelottelua tai sensuuria poliittisia vastustajia, mielenosoittajia, toimittajia, bloggaajia, ammattiyhdistysväkeä, naisten oikeuksien puolustajia, kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja vähemmistöjä kohtaan, ja vaatii näiden tapausten lopettamista viipymättä; muistuttaa, että Egyptin hallitus on vastuussa kaikkien kansalaisten turvallisuuden varmistamisesta riippumatta näiden poliittisista näkemyksistä, yhteyksistä tai uskontokunnasta; toteaa, että lisäksi maan hallituksen on taattava, että kokoontumis-, yhdistymis- ja ilmaisunvapautta ja lehdistön vapautta voidaan käyttää maassa ilman mielivaltaisia rajoituksia ja sensurointia; kehottaa Egyptin viranomaisia sitoutumaan vuoropuheluun, väkivallattomuuteen sekä osallistavaan hallintotapaan;

2.  ilmaisee olevansa erittäin huolissaan egyptiläisten tuomioistuinten äskettäisistä päätöksistä, joista esimerkkinä voidaan mainita 23. kesäkuuta 2014 annetut pitkät vankeustuomiot kolmelle Al Jazeera -toimittajalle ja 11 muulle henkilölle, jotka tuomittiin poissaolevina, sekä päätös 183 kuolemantuomion vahvistamisesta;

3.  pitää hälyttävänä, että Egyptin tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan valvontaa on tiukennettu rajusti ja niitä vastaan tehdyt iskut ovat yleistyneet, mikä haittaa niiden mahdollisuuksia toimia vapaasti; tuomitsee sen, että maan omia ja kansainvälisiä toimittajia ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita, kuten bloggaajia, vainotaan, pidätetään ja asetetaan syytteeseen vain sen vuoksi, että he tekevät työtään; vaatii, että turvallisuusjoukkojen ja valtion viranomaisten suhteetonta voimankäyttöä ja mielivaltaisia pidätyksiä koskevat tapaukset tutkitaan nopeasti, riippumattomasti, vakavasti suhtautuen ja puolueettomasti; vaatii myös niistä vastuussa olevien joutumista edesvastuuseen;

4.  pitää valitettavana, että tiedotusvälineitä ja internetiä sensuroidaan ja että eräitä blogeja ja sosiaalisia verkostoja rajoitetaan; tuomitsee sen, että eräitä sanomalehtiä ja uutiskanavia vainotaan;

5.  kehottaa Egyptin viranomaisia vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta ihmisoikeuksien puolustajat ja kaikki henkilöt, jotka on pidätetty, asetettu syytteeseen ja/tai tuomittu sen vuoksi, että he ovat käyttäneet rauhanomaisesti oikeuttaan ilmaisunvapauteen ja yhdistymisvapauteen; kehottaa Egyptin oikeuslaitosta varmistamaan, että maan kaikki oikeudenkäynnit täyttävät vapaan ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset, ja varmistamaan, että vastaajien oikeuksia kunnioitetaan; kehottaa Egyptin viranomaisia määräämään kaikkien pahoinpitelysyytösten riippumattomasta ja puolueettomasta tutkimisesta ja varmistamaan, että kaikilla pidätetyillä on mahdollisuus saada tarvitsemaansa lääkinnällistä apua;

6.  korostaa, että Egyptin terrorisminvastaista lakia on käytetty myös siihen, että eräissä oikeudenkäynneissä on saatu aikaan tuomio; kehottaa presidenttiä viipymättä toimiin – myös käyttämään perustuslaissa suotua armahdusoikeutta – varmistaakseen, ettei yhtään kuolemantuomiota panna täytäntöön ja ettei maassa voida vangita ketään sellaisen tuomion perusteella, joka on annettu edellä mainittujen vaatimusten kannalta puutteellisessa oikeudenkäynnissä; kehottaa viranomaisia tekemään viipymättä päätöksen kuolemantuomioiden täytäntöön panematta jättämisestä, mikä olisi ensimmäinen askel kohti koko kuolemanrangaistuksen lakkauttamista;

7.  kehottaa asiassa toimivaltaisia Egyptin viranomaisia kumoamaan lain N:o 107 ja yhteiskunnallisen solidaarisuuden ministeriön tekemän kansalaisjärjestöjä koskevan uuden lakiehdotuksen tai muuttamaan niitä Egyptin perustuslain 65, 73 ja 75 artiklan, kansainvälisten normien ja maan kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti; kehottaa viranomaisia myös varistamaan, että maan kaikki voimassa oleva ja tuleva lainsäädäntö on perustuslain sekä mainittujen normien ja velvoitteiden mukaista;

8.  muistuttaa, että äskettäin hyväksytty Egyptin perustuslaki tarjosi keinon kehittää maa, jossa kunnioitetaan vapautta ja demokratiaa ja tehdään oikeuksista ja oikeudenmukaisuudesta kiinteä osa arkea; muistuttaa Egyptin hallitusta siitä, että maan uudessa perustuslaissa todetaan ilmaisunvapauden, lehdistön vapauden ja digitaalisen vapauden sekä oikeuden osallistua rauhanomaisiin mielenosoituksiin kuuluvan demokratiassa taattuihin keskeisiin ihmisoikeuksiin;

9.  muistuttaa toimivaltaisia Egyptin viranomaisia näiden kansallisista ja kansainvälisistä oikeudellisista velvoitteista; kehottaa presidentti al-Sisiä ja Egyptin hallitusta asettamaan etusijalle ihmisoikeuksien suojelemisen ja edistämisen ja varmistamaan, että ihmisoikeusloukkauksista joutuu vastuuseen;

10.  kehottaa toimivaltaisia Egyptin viranomaisia muuttamaan menetelmiään ja toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että perusoikeuksia ja -vapauksia, myös ilmaisun- ja kokoontumisvapautta, koskevat uuden perustuslain säännökset pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön; pyytää kyseisiä viranomaisia osoittamaan, että ne kunnioittavat ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, ja käynnistämään tämän vapauttamalla viipymättä ja ehdoitta kaikki omantunnonsyistä vangitut;

11.  tähdentää toimivallan jaon merkitystä demokratian keskeisenä periaatteena; korostaa, että oikeuslaitosta ei voida käyttää poliittisen vainoamisen ja tukahduttamisen välineenä ja ehdottaa, että oikeusviranomaisia koskevaa lakia muutettaisiin aidon toimivaltajaon varmistamiseksi, mikä johtaisi riippumattomaan ja puolueettomaan oikeudenkäyttöön;

12.  kannustaa Kairossa olevien unionin edustustojen ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjen edustajia olemaan läsnä poliittisesti arkaluonteisissa oikeudenkäynneissä, joissa vastaajina on egyptiläisiä ja ulkomaisia toimittajia, bloggaajia, ammattiyhdistysväkeä ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteja;

13.  pitää valitettavana, että vaikka maassa on uusi seksuaalista häirintää koskeva laki, naisiin etenkin julkisuudessa kohdistuva väkivalta on pahentunut ja mielenosoituksissa on kymmeniä raiskauksia ja muuta sukupuolista väkivaltaa; kehottaa Egyptin viranomaisia lopettamaan sen, että HLBT-ihmisiin sovelletaan irstailua koskevaa lakia näiden ilmaistessa sukupuolista suuntautumistaan ja käyttäessä kokoontumisvapautta; kehottaa vapauttamaan kaikki HLBT-ihmiset, jotka on pidätetty ja tuomittu vankilaan kyseisen lain nojalla; kehottaa Egyptin hallitusta hyväksymään kansallisia strategioita, joilla torjutaan naisiin ja HLBT-ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa, poistetaan kaikki syrjinnän ilmenemismuodot ja varmistetaan naisten ja HLBT-ihmisten oikeuksia puolustavien ryhmien ja muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tehokas kuuleminen ja osallistuminen kyseisessä prosessissa;

14.  toteaa jälleen kerran, että lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaus on olennainen osa demokraattista ja avointa yhteiskuntaa ja että sen olisi kuuluttava EU:n Egyptiä koskevan toiminnan painopisteisiin osana laajempaa johdonmukaista EU-strategiaa, jossa olisi keskityttävä egyptiläisten oikeuksien, vapauksien ja mahdollisuuksien kohentamiseen, kun EU kehittää suhteitaan tämän maan kanssa;

15.  ilmaisee lujan solidaarisuutensa Egyptin kansalle nyt, kun maa on ongelmallisessa siirtymävaiheessa; edellyttää jäsenvaltioilta yhteisen strategian soveltamista Egyptiin; kehottaa uudelleen neuvostoa, varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toimimaan aktiivisesti ehdollisuuden periaatetta (”enemmällä enemmän”) soveltaen ja ottamaan unionin kahdenvälisissä suhteissa huomioon Egyptin vakavat talousvaikeudet ja antamaan maalle rahoitusapua; edellyttää, että asiassa sovelletaan selviä ja yhteisesti sovittuja vertailuarvoja; toteaa sitoutuvansa auttamaan egyptiläisiä näiden pyrkiessä demokraattisiin ja taloutta koskeviin uudistuksiin;

16.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa täsmentämään niitä erityistoimia, joilla reagoidaan ulkoasioiden neuvoston päätökseen tarkastella uudelleen EU:n Egyptille antamaa apua; pyytää erityisesti selventämään, mikä asema on seuraavilla: i) kaavailtu oikeuslaitoksen uudistamista koskeva ohjelma, ii) EU:n budjettitukiohjelmat, iii) kaupan ja kotimarkkinoiden tehostamista koskeva ohjelma ja iv) Egyptin osallistuminen EU:n alueellisiin ohjelmiin, kuten Euromed Police- ja Euromed Justice -ohjelmaan;

17.  kehottaa koko EU:ta kieltämään viemästä Egyptiin salakuuntelu- ja seurantateknologiaa, jota voitaisiin käyttää kansalaisten vakoilemiseen ja sortamiseen; kehottaa lisäksi kieltämään Wassenaarin sopimuksen mukaisesti sellaisten turvallisuustarvikkeiden ja sotilasavun viemisen, jota voitaisiin käyttää rauhanomaisten mielenosoitusten tukahduttamiseen;

18.  kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa hankkimaan EU:lle kannatusta sen suositellessa YK:n ihmisoikeusneuvoston seuraavassa istunnossa Egyptin tilannetta koskevaa päätöslauselmaa, jolla muun muassa käynnistettäisiin mielenosoittajien tappamista sekä turvallisuusjoukkoja vastaan viime vuosina esitettyjä kidutus- ja pahoinpitelytapauksia koskeva kansainvälinen tutkinta;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Egyptin arabitasavallan presidentille ja väliaikaishallinnolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0100. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0470. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0274. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0446.