Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2014/2777(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0251/2014

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0251/2014

Keskustelut :

PV 26/11/2014 - 7
CRE 26/11/2014 - 7

Äänestykset :

PV 26/11/2014 - 12.3
CRE 26/11/2014 - 12.3
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2014)0063

Hyväksytyt tekstit
PDF 278kWORD 99k
Keskiviikko 26. marraskuuta 2014 - Strasbourg Lopullinen painos
YK:n ilmastonmuutoskonferenssi 2014 – COP 20 Lima, Peru (1.–12. joulukuuta 2014)
P8_TA(2014)0063B8-0251/2014

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2014 YK:n ilmastonmuutoskonferenssista 2014 – COP 20 Lima, Peru (1.–12. joulukuuta 2014) (2014/2777(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (jäljempänä ’ilmastosopimus’) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

–  ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten konferenssin 13. istunnon (COP 13) ja Balilla vuonna 2007 pidetyn, Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin 3. istunnon (CMP 3) sekä Balin toimintasuunnitelman (päätös 1/COP 13),

–  ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten konferenssin 15. istunnon (COP 15) ja Kööpenhaminassa, Tanskassa 7.–18. joulukuuta 2009 pidetyn, Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin 5. istunnon (CMP 5) sekä Kööpenhaminan sitoumuksen,

–  ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten konferenssin 16. istunnon (COP 16) ja Cancúnissa, Meksikossa 29. marraskuuta – 10. joulukuuta 2010 pidetyn, Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin 6. istunnon (CMP 6) sekä Cancúnin sopimukset,

–  ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten konferenssin 17. istunnon (COP 17) ja Durbanissa, Etelä-Afrikassa 28. marraskuuta – 9. joulukuuta 2011 pidetyn, Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin 7. istunnon (CMP 7) sekä erityisesti Durbanin toimintaohjelmaa koskevat päätökset,

–  ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten konferenssin 18. istunnon (COP 18) ja Dohassa, Qatarissa 26. marraskuuta – 8. joulukuuta 2012 pidetyn, Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin 8. istunnon (CMP 8) sekä Dohan ilmastopaketin hyväksymisen,

–  ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten konferenssin 19. istunnon (COP 19) ja Varsovassa, Puolassa 11.–23. marraskuuta 2013 pidetyn, Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin 9. istunnon (CMP 9) sekä vahinkojen ja menetysten huomioimiseksi perustetun Varsovan kansainvälisen mekanismin perustamisen,

–  ottaa huomioon ilmastosopimuksen osapuolten konferenssin 20. istunnon (COP 20) ja Limassa, Perussa 1.–12. joulukuuta 2014 pidettävän, Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin 10. istunnon (CMP 10),

–  ottaa huomioon joulukuussa 2008 hyväksytyn EU:n ilmasto- ja energiapaketin,

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2013 julkaistun komission vihreän kirjan ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030” (COM(2013)0169),

–  ottaa huomioon direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta ilmailutoiminnan sisällyttämiseksi yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/101/EY(1),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin strategiasta Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksessa (COP 15)(2), 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Kööpenhaminan ilmastohuippukokouksen (COP 15) tuloksista(3), 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssista (COP 16)(4), 16. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Durbanin ilmastonmuutoskonferenssista (COP 17)(5), 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman Dohan (Qatar) ilmastokokouksesta (COP 18)(6) ja 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman Varsovan (Puola) ilmastokokouksesta (COP 19)(7),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman ”2050: Tulevaisuus alkaa tänään – EU:n tulevaa yhdennettyä ilmastonsuojelupolitiikkaa koskevia suosituksia”(8), 15. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050(9) ja 5. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030(10),

–  ottaa huomioon komission 26. maaliskuuta 2013 antaman kuulemista koskevan tiedonannon aiheesta ”Kansainvälinen ilmastonmuutossopimus vuonna 2015: Kansainvälinen ilmastopolitiikka vuoden 2020 jälkeen” (SWD(2013)0097),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2012 hyväksytyt neuvoston päätelmät COP 17:n / CMP 7:n jatkotoimista, 15. toukokuuta 2012 hyväksytyt neuvoston päätelmät ilmastorahoituksesta ja nopeasti saatavasta rahoituksesta, 18. heinäkuuta 2011 ja 24. kesäkuuta 2013 hyväksytyt neuvoston päätelmät EU:n ilmastodiplomatiasta sekä 15. lokakuuta 2013 hyväksytyt neuvoston päätelmät EU:n ja sen jäsenvaltioiden sitoutumisesta ilmastorahoituksen kohdentamisen lisäämiseen,

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2013 esitetyn EU:n strategian ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja siihen liitetyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan,

–  ottaa huomioon marraskuussa 2012 julkaistun YK:n ympäristöohjelman (UNEP) yhteenvetoraportin ”The Emissions Gap Report 2012”,

–  ottaa huomioon Maailmanpankin raportit ”Turn Down the Heat: Why a 4 °C Warmer World Must be Avoided”, ”Turn Down the Heat: Climate Extremes, Regional Impacts, and the Case for Resilience ja ”Climate Smart Development: Adding up the Benefits of Climate Action”,

–  ottaa huomioon Global Commission on the Economy and Climaten ilmastotalousraportin ”Better Growth, Better Climate: The New Climate Economy Report”,

–  ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viidennen arviointiraportin kolme työryhmäraporttia ja sen yhteenvetoraportin,

–  ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon kutsui valtionpäämiehiä ilmastohuippukokoukseen syyskuussa 2014, jotta nämä sitoutuisivat selkeästi lisätoimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi,

–  ottaa huomioon Maailman ilmatieteellisen järjestön 9. syyskuuta 2014 julkaiseman Greenhouse Gas Bulletinin nro 10 sekä Venezuelassa 4.–7. marraskuuta 2014 järjestetyn, ilmastosopimuksen osapuolten konferenssissa käsiteltäviä sosiaalisia kysymyksiä valmistelleen kokouksen tulokset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  katsoo, että ilmastonmuutos on kiireellinen ja mahdollisesti peruuttamaton uhka yhteiskunnalle, biologiselle monimuotoisuudelle ja maapallolle, minkä vuoksi kaikkien osapuolten on puututtava siihen kansainvälisesti;

B.  toteaa, että ilmastonmuutos on ennenkokematon uhka biosfäärille, erityisesti köyhien elintarvike- ja vesihuollolle useimmissa maanosissa sekä terveydelle, elinkeinoille ja taloudelliselle kehitykselle kaikkialla maailmassa; ottaa huomioon, että ilmastonmuutokseen liittyvät muutokset voivat horjuttaa yhteisöjä ja yhteiskuntia, kiihdyttää ongelmallisia muuttovirtoja ja aiheuttaa tai kärjistää jännitteitä ja konflikteja;

C.  ottaa huomioon, että viime vuosikymmeninä ilmastonmuutoksella on ollut vaikutuksia luonnon ja ihmisten järjestelmiin kaikissa maanosissa ja valtamerissä; toteaa, että monilla alueilla sademäärien muuttuminen tai lumen ja jään sulaminen muuttaa hydrologisia järjestelmiä ja vaikuttaa vesivaroihin määrällisesti ja laadullisesti; ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen takia jäätiköt pienenevät jatkuvasti melkein kaikkialla maailmassa, mikä vaikuttaa sulamisvesiin ja vesivaroihin jäätiköiden alapuolella;

D.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa myös maapallon kasvi- ja eläinkuntaan; toteaa, että monet maan päällä elävät lajit, makean veden lajit ja merilajit ovat joutuneet siirtymään muualle sekä muuttamaan kausi- ja muuttokäyttäytymistään ja lajien esiintyvyys ja keskinäinen vuorovaikutus ovat muuttuneet meneillään olevan ilmastonmuutoksen takia;

E.  toteaa, että vuonna 2014 julkaistuissa IPCC:n viidennen arviointiraportin työryhmäraporteissa esitetyn tieteellisen näytön mukaan ilmastojärjestelmän lämpeneminen on kiistatonta: ilmasto on muuttumassa ja ihmisen toiminta on ollut pääasiallinen syy havaitulle lämpenemiselle 1900-luvun puolivälistä lähtien, ilmastonmuutoksen laaja-alaiset ja merkittävät vaikutukset ovat jo näkyvillä luonnon ja ihmisten järjestelmissä kaikissa maanosissa ja valtamerissä, kasvihuonekaasujen jatkuvat päästöt tulevat aiheuttamaan lisää lämpenemistä ja muutoksia maailman kaikkien alueiden maaperään, ilmakehään ja valtameriin, ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat näkymään kaikissa maissa niiden varakkuudesta riippumatta, maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt olivat vuosina 2000–2010 suurimmat ihmisen historian aikana, ja jos kasvihuonekaasupäästöjä ei vähennetä ilmastonmuutosta hillitsevillä merkittävillä maailmanlaajuisilla toimilla, maapallon keskilämpötila noussee todennäköisesti jopa viisi celsiusastetta vuosisadan loppuun mennessä; ottaa myös huomioon, että IPCC:n mukaan eräät ilmastonmuutoksen riskit ovat huomattavia ja kasvavat suhteettomasti, kun lämpötila nousee 1–2 celsiusastetta;

F.  ottaa huomioon, että IPCC:n viidennen arviointiraportin mukaan vuoden 2011 jälkeen käytettävissä oleva maailman hiilibudjetti, joka voisi todennäköisesti pitää maapallon keskilämpötilan nousun alle kahdessa celsiusasteessa, on 1 010 gigatonnia hiilidioksidia, kun nykyisin maailmanlaajuiset vuotuiset päästöt ovat noin 36 gigatonnia hiilidioksidia; toteaa, että kahden celsiusasteen nousua vastaava hiilibudjetti on siten käytetty loppuun 28 vuodessa, jos päästöt pysyvät nykyisellä tasolla;

G.  toteaa, että kansainvälisesti hyväksytty tavoite maapallon lämpötilan nousun rajoittamisesta alle kahteen celsiusasteeseen on yhtä tärkeä kuin ennenkin; ottaa huomioon, että IPCC:n viidennessä raportissa todetaan selvästi, että ”aggressiivisia” hillitsemistoimia on jatkettava vuoteen 2050 asti, jotta voidaan välttää maapallon lämpötilan yli kahden celsiusasteen nousu; ottaa huomioon, että parlamentti on kehottanut asettamaan vuoden 2015 sopimuksen tavoitteeksi maailmanlaajuisten hiilidioksidipäästöjen asteittaisen lopettamisen vuoteen 2050 mennessä, ja toteaa tämän edellyttävän, että kasvihuonekaasupäästöjen lisääntyminen pysäytetään nopeasti ja päästöt käännetään sen jälkeen tasaiseen laskuun; toteaa, että tällaista pysähtymistä ei ole näköpiirissä ja että vuonna 2013 ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet kasvoivat nopeammin kuin yhtenäkään vuonna vuoden 1984 jälkeen;

H.  ottaa huomioon, että vuoteen 2012 mennessä EU vähensi Kioton pöytäkirjan mukaisesti päästöjään 19 prosenttia vuoden 1990 tasosta ja kasvatti BKT:tään yli 45 prosenttia, minkä seurauksena EU:n keskimääräinen päästöintensiteetti lähes puolittui vuosina 1990–2012 ja päästöt henkeä kohti vähenivät 25 prosenttia yhdeksään ekvivalenttiseen hiilidioksiditonniin (kun mukaan lasketaan kaikki kaasut ja kaikki päästölähteet mutta ei hiilinieluja); katsoo, että tämä olisi otettava huomioon sekä ennen vuotta 2020 saavutettavia ilmastotavoitteita koskevissa keskusteluissa että valmisteltaessa vuoden 2030 kunnianhimoisia tavoitteita;

I.  toteaa, että monet maat pyrkivät teollisuudessa ja energia-alalla kohti vihreää taloutta eri syistä, joihin kuuluvat ilmastonsuojelu, luonnonvarojen niukkuus sekä resurssitehokkuus, energiaturvallisuus, innovointi ja kilpailukyky; toteaa, että Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) mukaan maailmanlaajuiset hiilidioksidipäästöt nousivat kuitenkin vuonna 2012 ennätystasolle ja että IPCC:n mukaan maapallon keskimääräinen pintalämpötila ja merenpinnan taso kohoavat edelleen;

J.  ottaa huomioon, että International Energy Outlook 2014 -raportin mukaan maailman energiankysynnän ennustetaan kasvavan 56 prosenttia vuosien 2010 ja 2040 välisenä aikana(11) ja tähän kysyntään vastaaminen johtaisi huomattavaan hiilidioksidipäästöjen kasvuun; huomauttaa, että suurin osa kysynnän ja päästöjen kasvusta tapahtuu kehittyvissä talouksissa; toteaa, että IMF:n lukujen mukaan fossiilisia polttoaineita on tuettu maailmanlaajuisesti 1,9 biljoonalla dollarilla ja että Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä ovat suurimpia tukijoita, jotka myöntävät noin puolet näistä tuista(12);

K.  ottaa huomioon, että ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärä kasvoi jatkuvasti vuosina 1970–2010 ja että vuosikymmenkohtaiset päästöt lisääntyivät absoluuttisesti laskettuna ajanjakson loppupäässä; ottaa huomioon, että fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja teollisuuden prosesseista aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen osuus kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärän kasvusta vuosina 1970–2010 oli noin 78 prosenttia ja että prosenttiosuus on samansuuruinen vuosina 2000–2010;

L.  ottaa huomioon, että kaksi maailman suurinta kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajaa, Kiina ja Yhdysvallat, ovat viime aikoina tehostaneet ilmastotoimiaan ja käynnistäneet keskusteluja fossiilisten polttoaineiden käytön asteittaisesta lopettamisesta; huomauttaa, että EU on sitoutunut etenemissuunnitelmaan, jossa kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä;

M.  toteaa, että fossiilisten polttoaineiden tukien uudistuksen keskeistä merkitystä ei vielä tunnusteta ilmastosopimuksessa, vaikka tukien lakkauttamisella saataisiin huomattavia ilmastohyötyjä, kun kasvihuonekaasupitoisuuksien vakauttamisen kokonaiskustannukset alenisivat ja taloudet siirtyisivät muihin kuin runsaasti hiilidioksidipäästöjä tuottaviin toimintoihin; toteaa, että tukien poistamisella voitaisiin saada myös merkittäviä ympäristö- ja terveyshyötyjä, kuten paikallisten ilmansaasteiden, liikenneruuhkien, onnettomuuksien ja maanteille aiheutuvien vaurioiden väheneminen, ja luoda uusia kannustimia investoinneille energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan sekä kestävään resurssien hallintaan;

N.  toteaa, että Maailmanpankin mukaan(13) ilmastonmuutoksen torjuminen lisäisi vuosittain jopa 2,6 biljoonaa dollaria (1,9 biljoonaa euroa) BKT:n kasvuun vuoteen 2030 mennessä; toteaa, että ilmastoon liittyvien innovaatioiden hyödyntäminen energia-alalla ja teollisuudessa, erityisesti energiatehokkuuden alalla, hyödyttäisi Eurooppaa, josta tulisi edelläkävijä energiaan liittyvien hyödykkeiden ja palvelujen kasvavilla globaaleilla markkinoilla, ja huomauttaa, että tämä auttaisi luomaan työpaikkoja, edistämään talouskasvua, lisäämään energiaomavaraisuutta ja varmistamaan kohtuulliset energian hinnat kaikille, ja samalla voitaisiin torjua energiaköyhyyttä, hillitä ilmastonmuutosta ja edetä kohti kestävää taloutta;

O.  ottaa huomioon, että materiaalien kierrätys ja uudelleenkäyttö voivat auttaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ja näin edistää kilpailukykyistä kiertotaloutta;

P.  toteaa, että ilmastopolitiikan tavoitteet voidaan saavuttaa vain kääntämällä kehityksen yleinen suunta kohti ekologista kestävyyttä niin teollisuus- kuin kehitysmaissa;

Q.  katsoo, että maailmanlaajuisiin toimiin on sisällytettävä kehitysmaille annettava tuki, jonka turvin ne voivat ryhtyä sopeutumis- ja hillitsemistoimiin;

R.  katsoo, että ilmastorahoituksen haastetta ei voida erottaa yleisemmistä kestävän globaalin kehityksen rahoittamiseen liittyvistä haasteista;

S.  katsoo, että merkittävien tulosten saavuttaminen ilmastohaasteen käsittelyssä on oleellista ympäristöä, kehitystä, humanitaarista apua ja katastrofiriskien vähentämistä, talous-, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä ihmisoikeuksia koskevien EU:n toimien monien tavoitteiden saavuttamiseksi samoin kuin EU:hun suuntautuvien hallittavien muuttovirtojen pitkän aikavälin näkymien kannalta;

T.  ottaa huomioon, että vuoden 2015 jälkeisessä kehitysohjelmassa keskitytään kestävyyteen keinona ratkaista köyhyyden, eriarvoisuuden, terveyden, elintarviketurvan ja vesiturvallisuuden kaltaisia maailmanlaajuisia huolenaiheita;

U.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen ennustetaan 2000-luvulla lisäävän kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden määrää; toteaa, että siirtymisen riski kasvaa, kun väestöltä puuttuu maata, peruselintarvikkeita ja asuntoja; huomauttaa, että kriittiseen infrastruktuuriin ja alueelliseen koskemattomuuteen kohdistuvien ilmastonmuutoksen vaikutusten odotetaan monissa maissa muuttavan kansallista turvallisuuspolitiikkaa sekä vaikuttavan pienten saarivaltioiden ja pitkän rantaviivan valtioiden alueelliseen koskemattomuuteen; ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksesta johtuvat väestön siirtymiset voivat epäsuorasti lisätä sisällissotien tai ryhmien sisäisten väkivaltaisuuksien kaltaisten väkivaltaisten konfliktien riskiä;

V.  ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen odotetaan koko 2000-luvun ajan hidastavan talouskasvua, vaikeuttavan köyhyyden poistamista, heikentävän entisestään elintarviketurvaa sekä ylläpitävän nykyisiä ja luovan uusia köyhyysloukkuja; ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen arvioidaan pahentavan köyhyyttä useimmissa kehitysmaissa ja luovan uusia köyhyyssaarekkeita maissa, joissa eriarvoisuus lisääntyy, niin teollisuus- kuin kehitysmaissa;

W.  katsoo, että maailman on pikaisesti vastattava ilmastonmuutoksen asettamaan valtavaan ja monitahoiseen haasteeseen toteuttamalla näkyvä muutos hillitsemis- ja sopeutumistoimissa muun muassa seuraavin keinoin:

–  joulukuussa 2015 pidettävässä Pariisin ilmastokokouksessa (COP 21) tehtävä sopimus vuoden 2020 jälkeisiä ilmastotoimia koskevasta kunnianhimoisesta ja oikeudellisesti sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta, joka on kahden celsiusasteen tavoitteen mukainen ja jossa otetaan samalla huomioon oikeus tasapuoliseen ja kestävään kehitykseen

–  jo käytössä olevien toimien pikainen tehostaminen ja laajentaminen kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi vuoteen 2020 saakka ja sen jälkeen

–  teollisuusmaiden hillitsemiseen, sopeutumiseen, teknologian kehittämiseen ja siirtoon sekä valmiuksien kehittämiseen kehitysmaissa antaman rahoituksen lisääminen vihreän ilmastorahaston perustamisen mukaisesti ja sitoutuminen tällaisen uuden ja täydentävän rahoituksen antamiseen, jotta vuoteen 2020 mennessä saadaan koottua 100 miljardia dollaria vuodessa, sekä virallisen kehitysavun nostaminen 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta jo kauan sitten annetun lupauksen mukaisesti;

Pikaisen toiminnan tarve

1.  panee merkille ilmastonmuutoksen aiheuttamien uhkien poikkeuksellisen laajuuden ja vakavuuden ja ilmaisee syvän huolensa siitä, että kansainväliset vastaukset tähän haasteeseen ovat edelleen ponnettomia; on erittäin huolissaan siitä, että maailma ei ole lähelläkään tavoitetta ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta alle kahteen celsiusasteeseen, ja kehottaa hallituksia toteuttamaan viipymättä konkreettisia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja maailmanlaajuisen sopimuksen tekemiseksi vuonna 2015 Pariisissa, jotta tämä tavoite voidaan saavuttaa;

2.  panee merkille, että IPCC:n viidennen arviointiraportin mukaan vuoden 2011 jälkeen käytettävissä oleva maailman hiilibudjetti, joka voisi todennäköisesti pitää maapallon keskilämpötilan nousun alle kahdessa celsiusasteessa, on 1 010 gigatonnia hiilidioksidia; korostaa, että kaikkien maiden on hoidettava oma osuutensa ja että toimien viivyttäminen lisää kustannuksia ja vähentää vaihtoehtojen määrää;

3.  panee huolestuneena merkille Tyndall Centre for Climate Change Research ‑tutkimuskeskuksen uusimmat tieteelliset havainnot, joiden mukaan hiilidioksidipäästöt saavuttavat uuden 40 miljardin tonnin (vuodessa) ennätystason vuonna 2014 ja tulevaisuudessa hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärä ei saa ylittää 1 200:aa miljardia tonnia, jotta maapallon keskilämpötilan nousu voidaan 66 prosentin todennäköisyydellä pitää alle kahdessa celsiusasteessa;

4.  painottaa, että vuoden 2015 sopimuksella on saavutettava tavoite maailmanlaajuisten hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä niin, että pysytään kahden celsiusasteen hiilibudjetin mukaisella tasolla, ja katsoo, että sopimuksella olisi pyrittävä lopettamaan maailmanlaajuiset hiilidioksidipäästöt asteittain vuoteen 2050 mennessä;

5.  muistuttaa, että ilmastosopimusprosessissa aiotaan tarkastella pitkän aikavälin tavoitteen kiristämistä lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen;

6.  korostaa uuden ilmastotalousraportin ”Better Growth, Better Climate” havaintoja, joiden mukaan kaikkien tulotasojen mailla on mahdollisuus kestävään talouskasvuun samalla kun vähennetään ilmastonmuutoksen valtavia riskejä;

7.  odottaa uuden komission omaksuvan ennakoivan roolin globaalin ilmastokriisin ratkaisemisessa ja toteaa, että tämä koskee myös täydentävää ilmastorahoitusta; kehottaa komissiota toteamaan selvästi, että ilmastonmuutoksen haaste on yksi sen tärkeimmistä strategisista prioriteeteista, ja järjestämään toimintansa tämän mukaisesti kaikilla tasoilla ja osa-alueilla sisä- ja ulkopolitiikassa ja niihin liittyvissä toimissa esimerkiksi siten, että panostetaan kestävään maatalouteen oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositusten mukaisesti ja kestävään liikenteeseen;

8.  korostaa, että maailmanlaajuiset ilmastonmuutostoimet perustuvat vuonna 1992 järjestettyyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssiin (UNCED) ja ovat keskeinen osa maailmanlaajuisia pyrkimyksiä edistää kestävää kehitystä kaikkialla maailmassa; korostaa, että ilmastonmuutostoimia on tarkasteltava tässä laajemmassa yhteydessä ja ne on liitettävä Rion konferenssin seurantatoimiin, vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja vuoden 2015 jälkeiseen ohjelmaan;

Durbanin toimintaohjelman edistäminen

9.  muistuttaa YK:n pääsihteerin YK:n ilmastohuippukokouksessa esittämästä yhteenvedosta, jossa korostettiin, että monet johtajat kaikilta alueilta ja kaikilta talouskehityksen tasoilta kannattavat kasvihuonekaasupäästöjen huipun saavuttamista ennen vuotta 2020, sen jälkeen päästöjen radikaalia vähentämistä ja ilmastoneutraaliutta vuosisadan toisella puoliskolla;

10.  odottaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimivan merkittävässä rakentavassa roolissa Liman COP 20 -kokouksessa, jotta voidaan luoda tarvittavat edellytykset maailmanlaajuisen sitovan ilmastosopimuksen aikaansaamiselle Pariisissa vuonna 2015; painottaa, että maailman hallitukset ovat yhteisesti vastuussa – myös tuleville sukupolville – siitä, että ilmastotoimet ovat riittäviä;

11.  muistuttaa, että kaikki osapuolet allekirjoittivat Varsovassa päätöksen 1/CP.19, jossa kaikkia osapuolia kehotetaan käynnistämään tai tehostamaan kansallisia valmisteluja, jotka koskevat suunniteltuja kansallisesti päätettäviä panostuksia, ja ilmoittamaan ne hyvissä ajoin ennen COP 21 -kokousta (vuoden 2015 ensimmäisen vuosineljänneksen loppuun mennessä niiden osapuolten osalta, jotka ovat siihen valmiit) siten, että voidaan taata näiden panostusten selkeys, avoimuus ja ymmärrettävyys ja ilmaista ne määrällisesti; kehottaa osapuolia huolehtimaan siitä, että niiden suunnitellut kansallisesti päätettävät panostukset ovat rajoitetun kahden celsiusasteen hiilibudjetin mukaisia ja että maailman päästöhuippu saavutetaan mahdollisimman pian;

12.  kehottaa sopimaan Liman kokouksessa ennakkotietovaatimuksista, jotta suunnitellut kansallisesti päätettävät panostukset ovat avoimia, määrällisesti ilmaistavia ja vertailtavissa ja ne voidaan eritellä panostuksen tyypin mukaan; kehottaa lisäksi sopimaan Liman kokouksessa ennen Pariisin ilmastokokousta toteutettavasta arviointivaiheesta, jossa määritellään, ovatko suunnitellut kansallisesti päätettävät panostukset yhdessä riittäviä alle kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseksi ja ovatko ne erikseen oikeudenmukaisia;

13.  korostaa, että koko talouden kattaviin päästövähennystavoitteisiin jo sitoutuneiden maiden olisi jatkettava päästöjen jyrkkää vähentämistä ja että muiden maiden – erityisesti suurimpien päästöjen aiheuttajien ja niiden maiden, joilla on suurimmat vastuut ja valmiudet – olisi myös asetettava koko talouden kattavia tavoitteita, joissa päästöille asetetaan enimmäismäärät ja kasvihuonekaasuintensiteettiä vähennetään;

14.  pyytää antamaan EU:n ilmastotoimille yleisesti uutta elinvoimaa ja sopimaan nopeasti vuoteen 2030 mennessä saavutettavista kunnianhimoisista ja sitovista tavoitteista, jotka koskevat päästövähennyksiä, energiatehokkuutta ja uusiutuvien energianlähteiden käyttöä, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta haitallisia biopolttoaineita lukuun ottamatta, sillä näin voitaisiin vauhdittaa kansainvälisiä ilmastoneuvotteluja ja täyttää EU:n sitoumus kasvihuonekaasupäästöjensä vähentämisestä 80–95 prosenttiin vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä;

15.  muistuttaa, että vuoteen 2030 ulottuvat kunnianhimoiset ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet antavat EU:lle mahdollisuuden säilyttää johtavan asemansa, mikä voisi kannustaa kansainvälisiä kumppaneita kohentamaan omia tavoitteitaan vastaavasti;

16.  painottaa, että parlamentti on kehottanut komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan EU:n sitovan tavoitteen vuodelle 2030 vähentää kotimaisia kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 40 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna, EU:n sitovan 40 prosentin energiatehokkuustavoitteen vuodelle 2030 energiansäästöpotentiaalin kustannustehokkuutta koskevan tutkimuksen mukaisesti ja EU:n sitovan tavoitteen vuodelle 2030 tuottaa vähintään 30 prosenttia EU:n energian kokonaisloppukulutuksesta uusiutuvista energianlähteistä; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan nämä tavoitteet huomioon meneillään olevissa keskusteluissaan;

Vuoden 2015 sopimuksen osat

17.  korostaa, että vuoden 2015 sopimuksen on oltava kunniahimoinen heti, kun se hyväksytään Pariisissa, jotta maailma voi edetä kohti alle kahden celsiusasteen tavoitetta, ja kehottaa EU:ta tekemään kansainvälisten kumppaneidensa kanssa yhteistyötä tämän saavuttamiseksi;

18.  katsoo, että Liman kokouksessa olisi päätettävä vuoden 2015 sopimuksen keskeisistä osista sen edistyksen perusteella, jota Durbanin toimintaohjelman mukaisesti saavutettiin vuonna 2014, ja toistaa, että hillitseminen, sopeutuminen, ilmastorahoitus ja täytäntöönpanokeinot ovat kaikki oleellisia osia vuoden 2015 sopimuksessa;

19.  kehottaa EU:ta ottamaan kaikki osapuolet mukaan työhönsä sellaisen kunnianhimoisen ja oikeudenmukaisen vuoden 2015 sopimuksen laatimiseksi, joka on sopusoinnussa uusimman tieteellisen näytön kanssa ja jossa myös reagoidaan uusiin tieteellisiin havaintoihin ja muuttuviin olosuhteisiin niin, että se on tarkoituksenmukainen ja kestävä vielä pitkään vuoden 2020 jälkeen; korostaa sen vuoksi, että tarvitaan mekanismi, jonka avulla hillitsemistä koskevia velvoitteita voidaan tarkastella säännöllisesti, jotta osapuolet voivat tarkistaa sitoumuksiaan ylöspäin alle kahden celsiusasteen tavoitteen perusteella ilman, että sopimusta tarvitsee neuvotella uudelleen;

20.  painottaa, että vuoden 2015 sopimukseen on sisällyttävä tehokkaita keinoja sen valvomiseksi, että kaikki osapuolet noudattavat sääntöjä; korostaa, että vuoden 2015 sopimuksessa on edistettävä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta yhteisiin sääntöihin perustuvalla järjestelmällä, johon sisältyvät laskentasäännöt ja seuranta, raportointi ja todentaminen; korostaa, että säännöt on eriytettävä osapuolten valitseman velvoitetyypin mukaan yleissopimuksesta ja Kioton pöytäkirjasta saatujen opetusten perusteella;

21.  katsoo, että taakanjaon olisi perustuttava tasapuolisuuden periaatteisiin, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti nykyisiin ja aiemmin kasaantuneisiin kasvihuonekaasupäästöihin sekä valmiuksiin, jotka arvioidaan esimerkiksi henkeä kohti laskettua BKT:tä mittaavien lukujen ja inhimillistä kehitystä ja köyhyyttä mittaavien indeksien avulla sekä tiedoilla, jotka kuvaavat päästöjen vähentämisen tai rajoittamisen vaikeustasoa; toteaa, että edistyminen ilmastorahoituksessa on tärkeää, jotta voidaan ylipäätään edistyä uuden ilmastosopimuksen aikaansaamisessa;

Tavoitteet ennen vuotta 2020 ja Kioton pöytäkirja

22.  korostaa erityisesti, että gigatonnikuilun eli tieteellisten havaintojen ja osapuolten nykyisten sitoumusten välisen eron kuromisessa umpeen on edistyttävä kiireellisesti vuoteen 2020 ulottuvalla ajanjaksolla; kehottaa niitä osapuolia, jotka eivät vielä ole antaneet sitoumusta, antamaan sen; korostaa, että muilla politiikkatoimilla, kuten energiatehokkuudella, huomattavalla energiansäästöllä, uusiutuvalla energialla, resurssitehokkuudella sekä fluorihiilivetyjen käytöstäpoistamisella, fossiilisten polttoaineiden tukien asteittaisella lopettamisella ja hiilijalanjäljen yleisen hinnoittelun roolin vahvistamisella, on suuri merkitys gigatonnikuilun kuromisessa umpeen;

23.  kehottaa kaikkia osapuolia, kansainvälisiä järjestöjä, valtiotasoa alempia toimijoita ja kansalaisjärjestöjä kiireellisesti laatimaan, laajentamaan ja panemaan täytäntöön kansallisia politiikkatoimia ja kansainvälisiä yhteistyöaloitteita gigatonnikuilun kuromiseksi umpeen ja perustamaan toimet erityisesti aloitteisiin, joita esitettiin YK:n pääsihteerin ilmastohuippukokouksessa (kuten ilmastoa ja puhdasta ilmaa koskeva koalitio), ja toimintapoliittisiin vuoropuheluihin, joissa määritellään ilmaston, kehityksen ja kasvun kannalta erittäin vaikuttavia mahdollisuuksia ja joita käydään teknisellä ja poliittisella tasolla ilmastosopimuksen puitteissa;

24.  panee merkille Kioton pöytäkirjan päästöyksiköiden (sallitut päästömääräyksiköt, sertifioidut päästövähennykset ja päästövähennysyksiköt) huomattavan ylijäämän, joka on määrä siirtää EU:n ja jäsenvaltioiden tileille Kioton pöytäkirjan toista velvoitekautta varten; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita noudattamaan päätöstä 1/CMP.8, jolla osapuolet velvoitetaan tarkistamaan viimeistään vuonna 2014 toista velvoitekautta koskevia vähennysvelvoitteitaan, ja perumaan tietyn määrän yksikköjä mukauttaakseen niiden määrät arvioituihin todellisiin päästöihin ja kustannustehokkaaseen kansalliseen päästövähennyspolkuun EU:n vuoden 2050 ilmastotavoitteen saavuttamiseksi;

25.  toivoo, että EU ja monet sen jäsenvaltiot sekä muut osapuolet toteuttavat osana kansainvälistä arviointi- ja tarkasteluprosessia Liman kokouksessa monenvälisen arvioinnin vuotta 2020 koskevien vähennystavoitteidensa edistymisestä; katsoo, että tällainen avoimuus on tarpeen vastavuoroisten toimien ymmärtämiseksi ja luottamuksen rakentamiseksi kaikkien osapuolten välille;

26.  panee merkille, että EU on saavuttamassa päästövähennykset, jotka ylittävät reilusti nykyisen 20 prosentin tavoitteen, ja toistaa, että EU on tarjoutunut korottamaan päästövähennystavoitettaan 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, jos muut merkittävät päästömaat sitoutuvat vastaaviin vähennystavoitteisiin;

27.  tarkentaa, että vaikka Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi on laajuudeltaan rajallinen, sitä olisi pidettävä erittäin tärkeänä välivaiheena, ja kehottaa siksi kaikkia osapuolia, myös EU:n jäsenvaltioita, nopeasti ratifioimaan toisen velvoitekauden;

28.  korostaa, että kierrätys ja uudelleenkäyttö voivat auttaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, sillä raaka-aineiden käyttö on huomattava kasvihuonekaasujen lähde; muistuttaa pitävänsä tärkeänä siirtymistä kiertotalouteen, jossa kierrätysaste on korkea;

29.  toteaa, että EU:n on täytettävä olennainen tehtävänsä päästöjen vähentämisessä toteuttamalla toimia, joilla lopetetaan paljon kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavien epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden, kuten öljyhiekan, kehittäminen;

30.  toteaa, että monet maat näyttävät jo esimerkkiä ja osoittavat, että vähähiiliset kehitysstrategiat ja talouskasvu kulkevat käsi kädessä; painottaa, että vahva kansainvälinen sopimus kannustaa kunnianhimoisiin kansallisiin lisätoimiin;

Ilmastorahoitus

31.  palauttaa mieliin, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet lisäämään ilmastorahoituksen kohdentamista täyttääkseen oman osuutensa Kööpenhaminan sitoumuksesta pääomittaa vihreää ilmastorahastoa ja ottaa yhdessä käyttöön 100 miljardia dollaria vuodessa vuoteen 2020 mennessä useista julkisista, yksityisistä, kahdenvälisistä ja monenvälisistä lähteistä, vaihtoehtoiset rahoituslähteet mukaan lukien; kehottaa muita avunantajamaita tekemään oman osansa edistääkseen ilmastorahoituksen käyttöönottoa;

32.  pyytää EU:ta sopimaan etenemissuunnitelmasta, jolla ennustettavaa, uutta ja täydentävää rahoitusta lisätään nykyisten sitoumusten mukaisesti, kunnes EU saavuttaa sille kuuluvan kohtuullisen osan 100 miljardista dollarista vuodessa vuoteen 2020 mennessä, ja ottamaan käyttöön mekanismin, jolla edistetään vastuuvelvollisuutta ja seurantaa; pitää ilahduttavina äskettäisiä sitoumuksia osallistumisesta vihreän ilmastorahaston rahoittamiseen ja kehottaa muita maita osallistumaan kohtuullisella osuudella; toteaa, että teollisuusmaat maksavat kolmen seuraavan vuoden aikana vihreään ilmastorahastoon avustuksina 15 miljardia dollaria;

33.  kehottaa jäsenvaltioita suorittamaan rahoitusosuutensa hyvissä ajoin ennen kokouksia ja koordinoimaan paremmin ilmastorahoitusta koskevia ilmoituksiaan EU:n kanssa, jotta kolmansille osapuolille voidaan tiedottaa EU:n kokonaisosuudesta ja neuvotteluihin vaikuttaa mahdollisimman myönteisesti; painottaa, että Ban Ki-moonin huippukokouksessa annetut rahoitussitoumukset olivat hyvä merkki ja ne vaikuttivat myönteisesti EU:n imagoon ennen Liman neuvotteluja;

34.  muistuttaa, että innovatiivisia rahoituslähteitä voidaan tarvita sen varmistamiseksi, että 100 miljardin dollarin vuotuinen tavoite saavutetaan vuoteen 2020 mennessä ja sen jälkeen, ja kehottaa maita tarkastelemaan vaihtoehtoja Limassa;

35.  toistaa kehotuksen, että maailmanlaajuisten ilmailun ja meriliikenteen päästöjen vähentämiseen tarkoitetuista markkinapohjaisista välineistä saatavat tulot osoitetaan vuoden 2020 jälkeiseen kansainväliseen ilmastorahoitukseen ja vihreään ilmastorahastoon; katsoo, että EU:n olisi esitettävä ehdotuksia riittävästä ja ennustettavasta kansainvälisestä ilmastorahoituksesta vuoden 2015 sopimusta varten;

36.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään osan hiilimarkkinoilta saatavista tuloista ilmastorahoitukseen ja kehitysapuun kehitysmaissa; huomauttaa kuitenkin, että tähän mekanismiin liittyy suuria ongelmia, sillä tulot ovat romahtaneet hiilen maailmanmarkkinahintojen laskun myötä; katsoo tässä yhteydessä, että on ryhdyttävä toimiin, joilla EU:n päästökauppajärjestelmästä tehdään selvästi nykyistä tehokkaampi väline sen mukauttamiseksi arvioituihin todellisiin päästöihin ja kustannustehokkaaseen kansalliseen päästövähennyspolkuun EU:n vuoden 2050 ilmastotavoitteen saavuttamiseksi, sillä näin voidaan saada huomattavia resursseja kehitysmaiden hillitsemis- ja sopeutumistoimien rahoittamiseksi;

37.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita määrittämään selkeästi yksityisen rahoituksen roolin rahoituksen täydentävänä vipuvoimana ja tunnustamaan samalla, että sillä ei voida korvata julkisen rahoituksen tarvetta erityisesti silloin, kun kyse on sopeutumisesta, korostamaan rahoitusta koskevan avoimen raportoinnin ja vastuuvelvollisuuden tarvetta sekä varmistamaan asiaankuuluvien sosiaali- ja ympäristötakuiden täytäntöönpanon;

Sopeutuminen sekä vahingot ja menetykset

38.  kehottaa merkittäviä teollisuusmaita käyttämään olemassa olevia kehittyneitä infrastruktuurejaan kestävän kasvun edistämiseen, tehostamiseen ja kehittämiseen ja sitoutumaan kehitysmaiden tukemiseen niiden kehittäessä omia valmiuksiaan tulevaisuuden talouskasvun varmistamiseksi kaikkialla maailmassa niin, että ympäristölle ei aiheudu lisäkustannuksia;

39.  painottaa, että sopeutumistoimien toteuttaminen on välttämätöntä ja että niillä on oltava keskeinen rooli uudessa sopimuksessa; korostaa, että nyt toteutettuina toimet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi tulevat vähemmän kalliiksi maailmantaloudelle ja kansantalouksille ja tekevät sopeutumistoimista edullisempia; kehottaa kaikkia maita ryhtymään asianmukaisiin toimiin ilmastonmuutoksen vaikutusten suunnittelemiseksi ja niihin sopeutumiseksi ja vastaamiseksi, jotta voidaan suojella väestöä, yhteiskuntia, talouksia ja ympäristöä ja saavuttaa kestävä, ilmaston kannalta joustava kehitys; toteaa, että ilmastoon liittyviin riskeihin vastaaminen edellyttää päätöksentekoa muuttuvassa maailmassa, jossa on toimittava jatkuvassa epävarmuudessa ilmastonmuutoksen vaikutusten voimakkuudesta ja alkamishetkestä ja jossa sopeutumistoimien vaikuttavuus on rajallinen;

40.  muistuttaa, että kehitysmaat ja varsinkin vähiten kehittyneet maat ja pienet kehittyvät saarivaltiot ovat vaikuttaneet vähiten ilmakehässä olevien kasvihuonekaasupitoisuuksien lisääntymiseen, mutta ne ovat kaikkein eniten alttiina ilmastonmuutoksen haitallisille vaikutuksille ja niillä on kaikkein heikoimmat valmiudet sopeutua; kehottaa kaikkia siihen kykeneviä maita tukemaan haavoittuvimmassa asemassa olevia maita niiden pyrkiessä sopeutumaan ja reagoimaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, jotta voidaan saavuttaa kestävä, ilmaston kannalta joustava kehitys, ja tekemään sopimuksia kansallisten sopeutumissuunnitelmien, ilmastorahoituksen, teknologian siirron ja valmiuksien kehittämisen tehostamisesta;

41.  panee merkille, että kahdessa edellisessä COP-kokouksessa painotettiin tarvetta puuttua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin liittyviin vahinkoihin ja menetyksiin kehitysmaissa ja vähiten kehittyneissä maissa, jotka ovat erityisen alttiina ilmastonmuutoksen haitallisille vaikutuksille; huomauttaa, että Varsovassa tehdyt päätökset on pantava täysimääräisesti täytäntöön ja asian käsittelyä on jatkettava Limassa;

42.  korostaa tarvetta varmistaa kehitysmaille annettavan ilmastorahoituksen ennustettavuus, jotta niitä voidaan tukea toimissa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja sen hillitsemiseksi; painottaa tässä yhteydessä, että vihreän ilmastorahaston rahoittajamaiden on täsmennettävä, mitä rahoituslähteitä on tarkoitus käyttää ja miten ne aikovat kerätä kyseiset varat, sillä tällaisilla tiedoilla varmistettaisiin tulojen ennustettavuus kehitysmaissa;

43.  panee merkille vaikeudet ilmasto- ja kehitystoimien erottamisessa toisistaan ja niiden lukuisat maakohtaiset synergiavaikutukset mutta korostaa, että täydentävyyden toteutumista on mahdollista arvioida uskottavasti ja avoimesti;

44.  pitää valitettavana, että vaikka hillitsemis- ja sopeutumistoimiin tarkoitettua rahoitusta on lisätty, se jää täysin sen tosiseikan varjoon, että useimmat hallitukset, myös teollisuusmaiden hallitukset, tukevat edelleen aktiivisesti fossiilisten polttoaineiden tuotantoa ja kulutusta;

45.  painottaa, että ilmastotoimien on perustuttava sukupuolten tasa-arvon huomioon ottavaan, osallistavaan ja oikeuksia korostavaan lähestymistapaan ja että niillä on torjuttava ilmastovaikutuksia siten, että erityisesti tuetaan köyhiä ja marginalisoituneita ihmisiä ja yhteisöjä;

Maankäyttö

46.  korostaa, että IPPC:n mukaan maankäyttö (maatalous- ja metsämaan käyttö sekä muu maankäyttö) on yksi taloutemme alttiimmista ja haavoittuvimmista osista, mutta siihen liittyy myös huomattavia kustannustehokkaita mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja selviytymiskyvyn parantamisen kannalta; pitää tärkeänä, että kaikki osapuolet sisällyttävät maankäytön kansalliseen panostukseensa siten, että asiaankuuluvilla yhteisillä mittareilla voidaan seurata, raportoida ja todentaa määrällisesti ilmaistavissa olevaa edistystä useassa toisiinsa liittyvässä tavoitteessa (esimerkiksi hillitseminen, tuottavuus ja selviytymiskyky); korostaa, että sopimuksessa olisi vahvistettava kokonaisvaltaiset laskentapuitteet päästöjä ja maankäytön poistumia varten;

47.  korostaa, että ilmastonmuutoksen yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota heikossa asemassa olevien väestönosien elintarvike- ja ravitsemusturvaan;

Kansainvälinen ilmailu ja meriliikenne

48.  muistuttaa, että ilmailu ja meriliikenne ovat tärkeitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä ja että sekä Kansainvälisen merenkulkujärjestön että Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön kanssa on edistyttävä nopeasti ja pyrittävä tyydyttäviin ja oikea-aikaisiin tuloksiin, kun otetaan huomioon ilmastohaasteen laajuus ja kiireellisyys;

Ilmastodiplomatia

49.  painottaa tässä yhteydessä, miten tärkeää on, että EU merkittävänä toimijana puhuu kokouksessa ”yhdellä äänellä” ja pyrkii yhtenäisenä rintamana pääsemään kansainväliseen sopimukseen; kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan tehokkaasti kantojaan EU:n kanssa; korostaa, että EU:n on painostettava niitä osapuolia, jotka eivät ole saavuttamassa kahden celsiusasteen tavoitetta; kehottaa EU:n valtuuskuntaa painottamaan muiden hallitusten Kioton pöytäkirjan allekirjoittamisen yhteydessä tekemiä sitoumuksia;

50.  kehottaa jäsenvaltioita harjoittamaan tehokasta diplomatiaa kumppanimaissa EU:n neuvottelukantojen edistämiseksi koordinoidusti Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission kanssa muun muassa vihreän diplomatian verkoston kautta;

51.  on ilahtunut, että New Yorkissa 23. syyskuuta 2014 pidetyssä YK:n pääsihteerin ilmastohuippukokouksessa keskusteltiin ilmastonmuutoksesta ensimmäisen kerran sitten Kööpenhaminan ja että paikalla oli yli 130 valtion- ja hallitusten päämiestä sekä lukuisia kansalaisyhteiskunnan ja liike-elämän toimijoita; on tyytyväinen erityisesti siihen, että johtajat ilmoittivat konkreettisista toimista, joiden avulla vähennetään päästöjä, investoidaan puhtaaseen energiaan ja vähähiiliseen kasvuun, tuetaan hiilijalanjäljen hinnoittelua ja osallistutaan ilmastorahoitukseen; painottaa, että johtajien New Yorkissa tekemien sitoumusten seuranta on ratkaisevan tärkeää liikevoiman säilyttämiselle Liman ja Pariisin kokousten edellä;

52.  katsoo, että EU:n uskottavuus ilmastoneuvotteluissa on riippuvainen siitä, miten kunnianhimoisia sen omat toimet ovat;

53.  korostaa, että kattavassa vuoden 2015 jälkeisessä ohjelmassa olisi vahvistettava kansainvälisen yhteisön sitoutumista kestävään kehitykseen ja lisäksi tuettava kansainvälisiä sitoumuksia ja tavoitteita myös ilmastonmuutoksen osalta;

54.  painottaa, että COP 21 -kokous on ainutlaatuinen tilaisuus puuttua ilmastonmuutokseen ja luoda kytkös YK:n työhön, joka koskee vuoden 2015 jälkeistä kehitysohjelmaa, sekä katastrofiriskien vähentämistä koskevaa Hyogon toimintakehystä käsittelevän, maaliskuussa 2015 pidettävän konferenssin valmisteluihin; kehottaa EU:ta harjoittamaan entistä aktiivisempaa ilmastodiplomatiaa näiden prosessien kytkemiseksi toisiinsa niin, että kestävän kehityksen tavoitteisiin voidaan pyrkiä yhtenäisesti ja kunnianhimoisesti;

Teollisuus ja kilpailukyky

55.  on huolestunut siitä, että Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) tietojen mukaan maailmanlaajuiset hiilidioksidipäästöt lisääntyivät vuonna 2013 huolimatta päästöjen vähenemisestä Euroopassa ja Yhdysvalloissa; ehdottaa sen vuoksi, että harkittaisiin eriytettyjä vastuita niin, että jokainen maa osallistuu maailmanlaajuisiin toimiin teollisuus- ja energiapolitiikan alalla; kehottaa hyödyntämään entistä paremmin avaruussatelliittien kaltaisia teknologioita, jotta voidaan kerätä päästöjä ja lämpötiloja koskevia tarkkoja tietoja sekä tehdä avointa yhteistyötä ja jakaa tietoja maiden välillä;

56.  korostaa, että Euroopan olisi lisättävä edelleen ympäristöystävällisen teknologian markkinaosuutta myös tieto- ja viestintätekniikan, uusiutuvien energianlähteiden, innovatiivisen ja tehokkaan vähäpäästöisen teknologian ja erityisesti energiatehokkuuteen liittyvän teknologian alalla; korostaa, että vakaa kansainvälinen oikeudellinen kehys edistäisi investointeja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan ja tarjoaisi mahdollisuuksia EU:n yrityksille, jotka ovat johtavia näillä aloilla; toteaa, että innovatiiviset kestävät investoinnit voivat synnyttää kasvua ja työpaikkoja;

57.  katsoo, että kunnianhimoinen ja oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus voisi auttaa käsittelemään hiilivuotoa ja kilpailukykyä koskevia ongelmia eri aloilla ja erityisesti energiaintensiivisellä alalla;

Tutkimus ja innovointi

58.  korostaa, että kestävien läpimurtoteknologioiden kehittämisellä ja käyttöönotolla on avainasema ilmastonmuutoksen torjunnassa ja että näin voidaan myös vakuuttaa EU:n kumppanit koko maailmassa siitä, että päästöjä voidaan vähentää samalla, kun parannetaan kilpailukykyä ja luodaan uusia työpaikkoja;

59.  kehottaa sitoutumaan kansainvälisesti siihen, että kestäviin läpimurtoteknologioihin tehtäviä tutkimus- ja kehittämisinvestointeja lisätään asiaankuuluvilla aloilla; pitää välttämättömänä, että EU näyttää esimerkkiä kanavoimalla tutkimusrahoitusta innovatiivisten, ilmastoystävällisten ja energiatehokkaiden teknologioiden demonstrointiin ja että EU kehittää alan tiivistä tieteellistä yhteistyötä kansainvälisten kumppaneiden, kuten BRIC-maiden ja Yhdysvaltojen, kanssa;

Energiapolitiikka

60.  on tyytyväinen Yhdysvaltojen ja Kiinan hallitusten viimeaikaisiin viesteihin ilmastotoimista ja niiden halukkuudesta omaksua entistä merkittävämpi rooli ilmastonmuutosta koskevissa maailmanlaajuisissa toimissa; pitää valitettavana, että eräissä teollisuusmaissa päästöt henkeä kohti lisääntyvät koko ajan;

61.  panee merkille, että eri energianlähteiden hinnoilla on suuri vaikutus markkinatoimijoiden ja myös teollisuuden sekä kuluttajien käyttäytymiseen, ja toteaa, että koska nykyisillä kansainvälisillä toimintapoliittisilla puitteilla ei pystytä kokonaan sisällyttämään ulkoisia kustannuksia hintoihin, kestämättömät kulutusmallit jatkuvat edelleen; toteaa lisäksi, että maailmanlaajuiset hiilidioksidimarkkinat, joilla kauppahinta on riittävän korkea, voisivat luoda lujan pohjan sekä huomattaville päästövähennyksille että teollisuuden yhtenäisille toimintaedellytyksille; kehottaa EU:ta ja sen kumppaneita selvittämään pikaisesti, miten EU:n päästökauppajärjestelmä voitaisiin parhaiten kytkeä muihin päästökauppajärjestelmiin maailmanlaajuisten hiilidioksidimarkkinoiden luomiseksi, koska näin voidaan saada monipuolisempia päästövähennysvaihtoehtoja, lisätä markkinoiden kokoa ja likviditeettiä, parantaa avoimuutta ja viime kädessä tehostaa resurssien kohdentamista energia-alalle ja teollisuuteen;

62.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa parantamaan koordinointia, jotta EU voisi esiintyä yhtenäisesti kansainvälisissä järjestöissä, kuten IEA:ssa, kansainvälisessä uusiutuvan energian virastossa (IRENA), energiatehokkuusyhteistyötä koskevassa kansainvälisessä kumppanuudessa (IPEEC) ja Kansainvälisessä atomienergiajärjestössä (IAEA), ja toimia siten aktiivisemmin ja vaikutusvaltaisemmin erityisesti kestävän energian, energiatehokkuuden ja energiaturvallisuuden edistämiseksi;

63.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan viipymättä konkreettisia toimia, jotta kaikki ympäristön kannalta haitalliset tuet – myös fossiilisten polttoaineiden tuet – voidaan asteittain lopettaa vuoteen 2020 mennessä komission ohjauksella siten, että sovelletaan toimintaan perustuvaa lähestymistapaa ja eurooppalaisen ohjausjakson kautta tapahtuvaa seurantaa; pyytää lisäksi panemaan kansainvälisellä tasolla koordinoidusti täytäntöön Pittsburghin G20-huippukokouksen tavoitteen lopettaa fossiilisten polttoaineiden tuet, jotka IEA:n mukaan olivat 544 miljardia dollaria koko maailmassa vuonna 2012, sillä tämä vähentäisi merkittävästi hiilidioksidipäästöjä ja auttaisi myös supistamaan julkisen talouden alijäämää monissa maissa; pitää myönteisenä Pietarin G20-kokouksen aikomusta toteuttaa fossiilisten polttoaineiden tukien lopettamista koskeva vertaisarviointijärjestelmä; pitää valitettavana, ettei konkreettisissa toimissa tämän tavoitteen saavuttamiseksi ole edistytty; kehottaa tarkastelemaan uudelleen puhtaan kehityksen mekanismia (CDM) siten, että korostetaan erityisesti CDM-hankkeiden ihmisoikeuksiin, elintarviketurvaan ja ympäristöön kohdistuvien haitallisten vaikutusten ehkäisemistä;

64.  pitää valitettavana, että energiansäästömahdollisuuksia ei hyödynnetä riittävästi kansainvälisesti ja EU:ssa; korostaa, että energiansäästön avulla voidaan luoda työpaikkoja, saada aikaan taloudellisia säästöjä, parantaa energiaturvallisuutta ja kilpailukykyä sekä vähentää päästöjä ja että näillä on keskeinen merkitys päästöjen ja talouskasvun välisen kytköksen purkamisessa; kehottaa EU:ta vaatimaan, että kansainvälisissä neuvotteluissa kiinnitetään enemmän huomiota energiansäästöön ja siihen liittyviin toimiin, olipa kyse sitten teknologian siirrosta, kehitysmaiden kehityssuunnitelmista tai taloudellisesta avusta; tähdentää, että ollakseen uskottavia EU:n ja sen jäsenvaltioiden on asetettava energiatehokkuutta koskevia kunnianhimoisia tavoitteita ja saavutettava ne; korostaa, että on tärkeää vähentää energiantuhlausta rakennus- ja kuljetusteollisuudessa sekä kotitalouksien sähköjärjestelmissä ja -laitteissa, jotta voidaan maksimoida energiansäästöt ja energiatehokkuus;

65.  painottaa, että on tarpeen ottaa käyttöön vähän energiaa kuluttavia ja vetypolttokennoja käyttäviä liikennejärjestelmiä;

Fluorihiilivedyt ja Montrealin pöytäkirja

66.  kehottaa osapuolia tarkastelemaan menestyksekkään Montrealin pöytäkirjan äänestys- ja päätösmekanismeja, erilaista lähestymistapaa vastuihin sekä täytäntöönpano- ja seuraamusmekanismeja ja rahoitusta, sillä tämä voi toimia hyödyllisenä esimerkkinä myös ilmastosopimuksen kannalta; kehottaa EU:ta tehostamaan pyrkimyksiä säännellä fluorihiilivetyjen maailmanlaajuista käytöstäpoistamista Montrealin pöytäkirjan nojalla;

67.  muistuttaa, että EU on hyväksynyt kunnianhimoista lainsäädäntöä, jonka nojalla fluorihiilivetyjen käyttöä vähennetään asteittain 79 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, sillä ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja on laajalti saatavilla ja niiden mahdollisuuksia on käytettävä täysimääräisesti hyväksi; toteaa, että fluorihiilivetyjen käytöstäpoistaminen on hillitsemistoimien kannalta helppoa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, ja kehottaa EU:ta ryhtymään aktiivisiin toimiin fluorihiilivetyjä koskevien toimien edistämiseksi maailmanlaajuisesti;

68.  on tyytyväinen siihen, että Montrealin pöytäkirjan osapuolille on toimitettu EU:n keskusteluasiakirja, jossa käsitellään mahdollisuuksia poistaa fluorihiilivedyt käytöstä maailmanlaajuisesti, ja kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita esittämään muodollisen muutosehdotuksen vuonna 2015 pidettävän Montrealin pöytäkirjan osapuolten 27. kokouksen käsiteltäväksi;

Euroopan parlamentin valtuuskunta

69.  katsoo, että EU:n valtuuskunnan rooli ilmastonmuutosneuvotteluissa on keskeinen, eikä sen vuoksi voi hyväksyä, etteivät Euroopan parlamentin jäsenet saaneet osallistua EU:n koordinointikokouksiin osapuolten konferenssin edellisissä istunnoissa; odottaa, että ainakin Euroopan parlamentin valtuuskunnan puheenjohtaja saa osallistua EU:n koordinointikokouksiin Limassa;

o
o   o

70.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä ilmastosopimuksen sihteeristölle ja pyytämään, että se välitetään kaikille EU:hun kuulumattomille osapuolille.

(1)EUVL L 8, 13.1.2009, s. 3.
(2)EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 1.
(3)EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 25.
(4)EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 77.
(5)EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 83.
(6)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0452.
(7)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0443.
(8)EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 44.
(9)EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 75.
(10)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0094.
(11)http://www.eia.gov/forecasts/ieo/?src=Analysis-b2
(12)http://www.imf.org/external/pubs/ft/survey/so/2013/int032713a.htm
(13)http://documents.worldbank.org/curated/en/2014/06/19703432/climate-smart-development-adding-up-benefits-actions-help-build-prosperity-end-poverty-combat-climate-change-vol-1-2-main-report

Oikeudellinen huomautus