Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 18. syyskuuta 2014 - StrasbourgLopullinen painos
Ihmisoikeuksien puolustajien vaino Azerbaidžanissa
 Burundi ja erityisesti Pierre Claver Mbonimpan tapaus
 Ihmisoikeusrikkomukset Bangladeshissa
 Ukrainan tilanne ja EU:n ja Venäjän suhteet
 EU:n toimet Ebola-epidemian torjumiseksi
 Irakin ja Syyrian tilanne sekä IS:n toteuttamat hyökkäykset, mukaan lukien vähemmistöjen vaino
 Libyan tilanne
 Israelin ja Palestiinan tilanne Gazan sodan jälkeen ja EU:n rooli

Ihmisoikeuksien puolustajien vaino Azerbaidžanissa
PDF 232kWORD 77k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. syyskuuta 2014 ihmisoikeuksien puolustajien vainosta Azerbaidžanissa (2014/2832(RSP))
P8_TA(2014)0022RC-B8-0090/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Azerbaidžanin tilanteesta, erityisesti 18. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin suosituksista neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle EU:n ja Azerbaidžanin assosiaatiosopimusneuvotteluista(1) ja 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman Azerbaidžanista: Ilgar Mammadovin tapaus(2),

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2012 annetun komission ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Uudistetun Euroopan naapuruuspolitiikan lupausten lunastaminen” (JOIN(2012)0014),

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2014 annetun komission vuoden 2013 Euroopan naapuruuspolitiikan edistyskertomuksen Azerbaidžanista (SWD(2014)0070),

–  ottaa huomioon EU:n ja Azerbaidžanin välisen Euroopan naapuruuspolitiikan toimintaohjelman,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan sekä laajentumisesta ja Euroopan naapuruuspolitiikasta vastaavan komission jäsenen Štefan Fülen tiedottajien 2. elokuuta 2014 antaman julkilausuman Leyla Yunusin pidätyksestä,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan 6. elokuuta 2014 antaman julkilausuman Rasul Jafarovin pidätyksestä,

–  ottaa huomioon 14. elokuuta 2014 annetun EU:n julkilausuman Azerbaidžanin ihmisoikeustilanteesta ja kansalaisyhteiskunnasta,

–  ottaa huomioon komission jäsenen Fülen 8. syyskuuta 2014 Bakussa antaman julkilausuman kansalaisyhteiskunnan keskeisestä asemasta itäisessä kumppanuudessa ja hänen ilmoituksensa uudesta EU:n tukiohjelmasta Azerbaidžanin kansalaisyhteiskunnalle ja siitä annettavasta 3 miljoonasta eurosta vuosina 2014–2015,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston pääsihteerin Thorbjørn Jaglandin 1. elokuuta 2014 antaman julkilausuman Azerbaidžanin rauhan ja demokratian instituutin johtajan Leyla Yunusin pidätyksestä,

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta–2. heinäkuuta 2014 pidetyssä Etyjin parlamentaarisen edustajakokouksen vuosikokouksessa hyväksytyn Bakun julistuksen, jossa ilmaistaan huoli siitä, että useissa Etyjin jäsenvaltioissa väärinkäytetään hallinnollisia menettelyjä ja lainsäädäntöä ihmisoikeuksien puolustajien ja arvostelijoiden pidättämiseksi, vangitsemiseksi, pelottelemiseksi tai vaientamiseksi muulla tavoin,

–  ottaa huomioon EU:n ja Azerbaidžanin välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 1999, ja näiden kahden osapuolen käymät neuvottelut nykyisen sopimuksen korvaamiseksi uudella sopimuksella,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  katsoo, että muutaman viimeksi kuluneen vuoden aikana yleinen ihmisoikeusilmapiiri on huonontunut Azerbaidžanissa ja kansalaisjärjestöihin, kansalaisaktivisteihin, toimittajiin ja ihmisoikeuksien puolustajiin viime kuukausina kohdistuneet hallituksen sortotoimet, painostus ja pelottelu ovat lisääntyneet huomattavasti;

B.  toteaa, että viime heinäkuusta lähtien hallitus on hyökännyt muutamaa maan johtavaa ihmisoikeuksien puolustajaa vastaan ja vanginnut heidät selvästi poliittisista syistä nostettujen syytteiden perusteella, ja mainitsee erityisesti rauhan ja demokratian instituutin tunnetun johtajan Leyla Yunusin, hänen puolisonsa historioitsija Arif Yunusin ja Azerbaidžanin Human Rights Club -järjestön johtajan Rasul Jafarovin tapaukset;

C.  toteaa, että Azerbaidžanin Legal Education Society -järjestön johtaja ihmisoikeusjuristi Intigam Aliyev, joka on puolustanut yli 200 tapausta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa sanavapauden rikkomisen, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden ja Azerbaidžanin vaalilain aloilla, pidätettiin 8. elokuuta 2014 ja määrättiin kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen rikossyytteistä; toteaa, että tämä tapaus vahvistaa Azerbaidžanissa kasvavan suuntauksen vaientaa ja asettaa syytteeseen ihmisoikeuksien puolustajat;

D.  toteaa, että Leyla Yunusin on kerrottu joutuneen sellitoverinsa pahoinpitelemäksi vankilassa ja että mitään toimia ei ole toteutettu sellitoverin rankaisemiseksi tai Leyla Yunusin suojelun varmistamiseksi; toteaa, että vaikka Leyla Yunusin terveys on heikentynyt vankilassa, hänelle ei ole annettu asianmukaista lääkehoitoa;

E.  toteaa, että vaalitarkkailuun ja demokratian tutkimukseen keskittyvän keskuksen (Election Monitoring and Democracy Studies Centre, EMDS) johtokunnan puheenjohtajalle Anar Mammadlille ja saman keskuksen johtajalle Bashir Suleymanlille langetettiin 26. toukokuuta 2014 viiden vuoden ja kuuden kuukauden ja vastaavasti kolmen vuoden ja kuuden kuukauden vankeustuomiot syytteistä, jotka koskivat veronkiertoa ja laitonta yrittäjyyttä;

F.  toteaa, että samanaikaisesti edellisen tapauksen kanssa kahdeksan nuorison asiaa ajavan kansalaisjärjestön NIDAn aktivistia tuomittiin syytettyinä huliganismista, huumeiden ja räjähteiden hallussapidosta sekä aikeesta aiheuttaa julkisia levottomuuksia ja lisäksi sosiaalisessa mediassa toimivat aktivistit Omar Mammadov, Abdul Abilov ja Elsever Murselli tuomittiin viiden sekä viiden ja puolen vuoden vankeustuomioihin syytettyinä huumeiden hallussapidosta, eikä kenelläkään heistä ollut mahdollisuutta valita itse lakimiestä ja kaikki valittavat huonosta kohtelusta poliisin säilössä;

G.  toteaa, että useat muut toimittajat, ihmisoikeuksien puolustajat ja aktivistit ovat joutuneet vastaamaan heihin kohdistuviin syytteisiin Azerbaidžanissa, mukaan lukien Intelligent Citizen Enlightenment Centre Public Union -kansalaisjärjestön johtaja Hasan Huseynli, joka tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankeuteen 14. heinäkuuta 2014, ja johtavan venäjänkielisen Zerkalo-sanomalehden tutkiva toimittaja Rauf Mirkadirov, jota on pidetty tutkintavankeudessa syytettynä maanpetoksesta; toteaa, että tunnettu ja kansainvälisesti arvostettu ihmisoikeuksien puolustaja Emin Huseynov johtaa maan johtavaa median oikeuksia ajavaa kansalaisjärjestöä Institute for Reporters’ Freedom and Safety (IRFS), jonka tilat poliisi ratsasi 8. elokuuta 2014; toteaa, että toinen hiljattain pidätetty tunnettu henkilö on kuuluisa oppositiotoimittaja Seymur Haziyev, jota syytetään rikollisesta huliganismista ja jota on pidetty kaksi kuukautta tutkintavankeudessa;

H.  toteaa, että näitä tapauksia on edeltänyt kymmeniä muita tapauksia, jotka koskevat poliittisia aktivisteja, oikeuksien puolustajia, toimittajia, bloggaajia ja sosiaalisessa mediassa toimivia aktivisteja, jotka viranomaiset ovat vanginneet viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana samanlaisten tekaistujen syytteiden perusteella, kuten huliganismi, huumeiden hallussapito, veronkierto ja jopa maanpetos; ottaa huomioon, että viimeisimmällä pidätysaallolla on ollut vakavia heijastusvaikutuksia, jotka ovat pakottaneet muutamat tunnetut aktivistit pakenemaan maasta tai piiloutumaan;

I.  toteaa, että riippumaton azerbaidžanilainen Azadliq-sanomalehti pakotettiin keskeyttämään lehden julkaiseminen väitettyjen talousvaikeuksien vuoksi ja siihen oli aiemmin kohdistettu virallista painostusta ilmeisesti siksi, että se oli raportoinut korruptiosta;

J.  toteaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut lukuisia tuomioita ihmisoikeusrikkomuksista Azerbaidžanissa, joista viimeisin annettiin 22. toukokuuta 2014 Republican Alternative Civic Movement (REAL) -puolueen puheenjohtajan Ilgar Mammadovin tapauksessa; toteaa, että huolimatta siitä, että tuomiossa todettiin hänen pidätyksensä olevan poliittinen, viranomaiset kieltäytyivät vapauttamasta häntä;

K.  toteaa, että vuodesta 2006 lähtien rauhanomaisten mielenosoittajien mielenilmaukset ovat olleet kiellettyjä Bakun keskustassa ja uusia ankaria sakkoja ja pidempiä hallinnollisia pidätyksiä on otettu hiljattain käyttöön niitä vastaan, jotka järjestävät luvattomia julkisia kokoontumisia tai osallistuvat niihin;

L.  toteaa, että Azerbaidžanin viranomaiset eivät ole ottaneet huomioon Euroopan neuvoston Demokratiaa oikeusteitse -komission (Venetsian komissio) mielipiteitä yhdistymisvapauteen, poliittisiin puolueisiin ja kunnianloukkauksiin liittyvästä lainsäädännöstä; toteaa lisäksi, että he eivät ole osoittaneet asiaankuuluvaa huomiota Euroopan ihmisoikeusvaltuutetun maahan suuntautuneiden vierailujen aikana tekemille havainnoille;

M.  ottaa huomioon, että helmikuussa 2014 presidentti Aliyev vahvisti lisää tarkistuksia kansalaisjärjestöjä koskevaan lakiin, jossa nyt myönnetään viranomaisille lisävaltuudet kansallisten tai kansainvälisten kansalaisjärjestöjen toiminnan väliaikaiseksi tai pysyväksi kieltämiseksi Azerbaidžanissa ja otetaan käyttöön uusia rikkeitä, joista maksettavien sakkojen määrää on korotettu 2 500–3 000 manatiin (noin 2 600–3 100 euroa) kansalaisjärjestöille ja 1 000–2 000 manatiin (noin 1 000–2 000 euroa) kansallisten ja ulkomaalaisten kansalaisjärjestöjen johtajille;

N.  ottaa huomioon, että Bakussa toimivan öljyalan työntekijöiden ammattiliiton ja sen johtajan Gahramanova Mirvari Uzeyirin pankkitilit on jäädytetty Bakun Nasimin piirituomioistuimen 8. heinäkuuta 2014 tekemällä päätöksellä;

O.  ottaa huomioon, että Azerbaidžan on Euroopan neuvoston jäsen ja että se on allekirjoittanut Euroopan ihmisoikeussopimuksen;

P.  ottaa huomioon, että 14. toukokuuta 2014 Azerbaidžan aloitti Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajana;

1.  painottaa, että ihmisoikeuksien, demokratian periaatteiden, perusoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittaminen ovat itäisen kumppanuuden yhteydessä tehtävän yhteistyön sekä niiden sitoumusten keskiössä, joita Azerbaidžan on tehnyt Euroopan neuvoston ja Etyjin puitteissa;

2.  tuomitsee mitä jyrkimmin Leyla Yunusin, Arif Yunusin, Rasul Jafarovin, Intigam Aliyevin ja Hasan Huseynin pidättämisen ja vaatii heidän välitöntä ja ehdotonta vapauttamistaan sekä kaikkien heitä vastaan esitettyjen syytteiden hylkäämistä; vaatii Ilqar Nasiboviin kohdistuneen hyökkäyksen välitöntä ja perinpohjaista tutkintaa ja kaikkien näihin tekoihin syyllistyneiden saattamista oikeuden eteen;

3.  kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia takaamaan Leyla Yunusin, Arif Yunusin ja kaikkien Azerbaidžanin ihmisoikeusaktivistien fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden ja varmistamaan, että heille tarjotaan asianmukaista hoitoa, mukaan luettuna lääkkeet ja sairaalahoito;

4.  toistaa Azerbaidžanin hallitukselle esittämänsä kehotuksen ryhtyä konkreettisiin ja ensisijaisiin toimiin maan ihmisoikeustilanteen parantamiseksi viipymättä sekä vapauttamaan välittömästi ja ilman ehtoja kaikki poliittiset vangit ja lopettamaan poliittisin perustein tehdyt pidätykset;

5.  kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia lopettamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, oppositiopoliitikkojen ja riippumattomien toimittajien vainoamisen ja uhkailun sekä pidättymään Azerbaidžanin demokratian kehityksen kannalta arvokkaan työn häiritsemisestä tai vaikeuttamisesta; kehottaa heitä myös varmistamaan, että kaikki pidätetyt, mukaan luettuna toimittajat sekä politiikan ja kansalaisyhteiskunnan aktivistit, saavat täydet oikeudet oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ja saavat etenkin valita itse asianajajansa, ottaa yhteyttä perheisiinsä ja käyttää hyväkseen muita oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sisältyviä oikeuksia;

6.  pitää valitettavana Azerbaidžanin hallituksen toimia, joilla häiritään Armenian ja Azerbaidžanin välisten kansalaisyhteiskunta- ja nuorisoaktivistien välisiä yhteyksiä, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä näiden kahden valtion välisen pitkäaikaisen vihamielisyyden helpottamisessa; muistuttaa tässä yhteydessä Leyla Yunusin ja hänen miehensä Arifin tekemästä tärkeästä työstä tällä alalla;

7.  kehottaa Azerbaidžanin hallitusta kutsumaan maahan Euroopan neuvoston Venetsian komission ja tekemään täysimääräistä yhteistyötä komissaarin kanssa ja YK:n erityismenettelyjen mukaisesti lainsäädäntönsä muuttamiseksi ja käytäntöjensä sopeuttamiseksi asiantuntijoiden päätelmien pohjalta ihmisoikeusaktivistien, yhdistymisvapauden, kokoontumisvapauden, ilmaisunvapauden ja mielivaltaisten pidätysten suhteen;

8.  kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia toteuttamaan viipymättä pitkään odotettuja ihmisoikeusuudistuksia, mukaan luettuna ne monet keskeneräiset liittymissitoumukset, joihin Azerbaidžan sitoutui liittyessään Euroopan neuvostoon, ja noudattamaan niitä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita, joita maalle on langetettu;

9.  kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia poistamaan julkisten kokoontumisten kiellon Bakun keskustasta ja lopettamaan rauhanomaisten mielenosoitusten osallistujien sakottamisen ja heidän pidättämisensä;

10.  toistaa kantansa, jonka mukaan EU:n tuen Azerbaidžanin tasavallalle ja yhteistyön sen kanssa esimerkiksi nykyaikaista uudistamista koskevissa strategisen kumppanuuden neuvotteluissa on oltava ehdollista ja siihen on sisällytettävä lausekkeita ihmisoikeuksien suojelemisesta ja edistämisestä etenkin vapaiden tiedotusvälineiden, mukaan luettuna takuut internetin vapaudesta ja sensuroimattomien tietojen ja viestinnän käytöstä, ilmaisunvapauden, yhdistymisvapauden ja kokoontumisvapauden suhteen;

11.  korostaa, että Azerbaidžanin kanssa tehtävään kumppanuussopimukseen suostuminen riippuu edellä mainittujen vaatimusten tyydyttävästä täyttämisestä, ihmisoikeusaktivistien vapauttamisesta, riippumattoman kansalaisyhteiskunnan toimintaa rajoittavan lainsäädännön poistamisesta sekä kansalaisjärjestöjen, riippumattomien tiedotusvälineiden, oppositiovoimien, ihmisoikeuksien puolustajien sekä vähemmistö-, nuoriso- ja verkkoaktivistien vainoamisen ja uhkailun lopettamisesta;

12.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa soveltamaan tiukasti ”more for more”-periaatetta ja keskittymään erityisesti ihmisoikeusaktivistien tilanteeseen (asiaa koskevien EU:n sääntöjen mukaisesti), mielivaltaisiin ja poliittisesti perusteltuihin pidätyksiin, oikeuslaitoksen riippumattomuuteen, demokraattisiin uudistuksiin sekä perusoikeuksiin ja -vapauksiin; kehottaa erityisesti tarkastelemaan uudelleen ENI-ohjelmaa ja lopettamaan kaiken tuen hankkeille, jotka eivät liity ihmisoikeuksiin ja kansalaisyhteiskuntaan;

13.  pitää valitettavana, että EU:n ja Azerbaidžanin välinen ihmisoikeusvuoropuhelu ei ole johtanut maan ihmisoikeustilanteen paranemiseen; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tehostamaan tätä vuoropuhelua ja tekemään siitä tehokkaan ja tuloksellisen ja raportoimaan asiasta säännöllisesti parlamentille;

14.  kehottaa Azerbaidžanin hallitusta yksinkertaistamaan nykyistä monimutkaista ja pitkällistä menettelyä kansalaisjärjestöjen rekisteröimiseksi, ottamaan käyttöön merkittäviä lainsäädäntötarkistuksia, joilla kumotaan viimeaikaisia toimia, joilla rajoitetaan kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia hyväksyä lahjoituksia ilman virallista rekisteröintiä, sekä noudattamaan Euroopan neuvoston ministerikomitean suositusta CM/Rec(2007)14 jäsenvaltioille kansalaisjärjestöjen asemasta Euroopassa;

15.  kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita vaatimaan, että Kansainvälinen olympiakomitea kehottaisi Azerbaidžanin viranomaisia lopettamaan sortotoimet ja tekisi selväksi, että ensi vuonna pidettävien Euroopan kisojen isäntämaan odotetaan noudattavan olympialaisten peruskirjan vaatimusta lehdistönvapauden kunnioittamisesta;

16.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa soveltamaan täysimääräisesti EU:n suuntaviivoja ihmisoikeuksien puolustajista ja järjestämään EU:n edustustossa Bakussa säännöllisiä kokouksia riippumattomien ihmisoikeusjärjestöjen kanssa sekä koordinoimaan näitä kokouksia EU:n jäsenvaltioiden edustustojen kanssa sekä käyttämään kokouksia julkisen tuen ilmaisemiseen ihmisoikeusaktivistien toiminnalle; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa seuraamaan tarkkaan kaikkia ihmisoikeusaktivistien oikeudenkäyntejä ja raportoimaan niistä parlamentille;

17.  palauttaa mieliin 24. toukokuuta 2012 esittämänsä kannan(3), ja kehottaa neuvostoa harkitsemaan mahdollisuutta kohdistaa pakotteita toistuviin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneisiin tahoihin;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Azerbaidžanin tasavallan presidentille, hallitukselle ja parlamentille, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, neuvostolle, komissiolle ja Euroopan neuvostolle.

(1)EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 36.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0285.
(3)EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 91.


Burundi ja erityisesti Pierre Claver Mbonimpan tapaus
PDF 133kWORD 55k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. syyskuuta 2014 Burundista ja erityisesti Pierre Claver Mbonimpan tapauksesta (2014/2833(RSP))
P8_TA(2014)0023RC-B8-0086/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Burundista,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin Burundin edustuston 10. syyskuuta 2014 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2014 annetun Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston julkilausuman Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon Arushan rauhaa ja sovinnontekoa koskevan sopimuksen (Arusha Peace and Reconciliation Agreement),

–  ottaa huomioon Afrikan suurten järvien alueesta 22. heinäkuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät ja erityisesti sen 7 kohdan,

–  ottaa huomioon YK:n Burundin toimiston antamat raportit,

–  ottaa huomioon YK:n apulaisihmisoikeusvaltuutetun Ivan Simonovicin 9. heinäkuuta 2014 antaman lausunnon Burundin rauhanrakennusrahaston kokoonpanosta,

–  ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ja Unicefin Burundin toimiston valtuuskuntaraportit ja toiminnan ensisijaiset tavoitteet erityisesti nälänhädän ja aliravitsemuksen torjumiseksi,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että johtava ihmisoikeuksien puolustaja ja ihmisoikeuksien ja pidätettyjen henkilöiden puolustamiseen erikoistuneen yhdistyksen (Association pour la protection des droits humains et des personnes détenues, APRODH), puheenjohtaja Pierre Claver Mbonimpa pidätettiin jälleen 15. toukokuuta 2014 ja asetettiin myöhemmin syytteeseen ”valtion ulkoisen turvallisuuden uhkaamisesta” sekä ”järjestyshäiriöiden aiheuttamisesta ja niiden seurauksena valtion sisäisen turvallisuuden uhkaamisesta”; toteaa, että Mbonimpa on ollut tutkintavankeudessa siitä asti, kun hänet vietiin kuulusteltavaksi;

B.  ottaa huomioon, että Mbonimpa on saanut lukuisia kansainvälisiä palkintoja ja laajaa tunnustusta myös kotimaansa ulkopuolella demokratian ja ihmisoikeuksien puolustamisen hyväksi Burundissa viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tekemästään työstä;

C.  toteaa, että Mbonimpaa vastaan esitetyt syytteet liittyvät lausuntoihin, joita hän antoi Afrikan yleisradiossa (Radio Publique Africaine, RPA) 6. toukokuuta 2014 ja joiden mukaan CNDD-FDD-valtapuolueen (National Council for the Defence of Democracy-Forces for Defence and Democracy) myös Imbonerakure-nimellä tunnettu nuorisojaosto on aseistautunut ja lähetetty Kongon demokraattiseen tasavaltaan sotilaskoulutukseen; toteaa, että YK:n Burundin toimisto oli aikaisemmin ilmaissut huolensa samasta asiasta ja korostanut, että näiden nuorten aseistaminen on ”vakava uhka Burundin rauhalle”;

D.  toteaa, että Pierre Mbonimpan pidätys on tyyppiesimerkki ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvien uhkatekijöiden lisääntymisestä, aktivistien ja toimittajien häirinnästä sekä oppositiopuolueen jäsenten mielivaltaisista pidätyksistä, joihin Imbonerakure on laajalti syyllistynyt ihmisoikeuksia puolustavien ryhmien sekä YK:n apulaisihmisoikeusvaltuutetun antamien tietojen mukaan;

E.  ottaa huomioon, että oppositiopuolueen 8. maaliskuuta 2014 pitämän rauhanomaisen tapahtuman yhteydessä 70 ihmistä pidätettiin ja 48:lle määrättiin myöhemmin vankilatuomio tai jopa elinkautinen tuomio;

F.  toteaa, että viime viikkoina Burundin hallitus on kieltänyt Mbonimpan tukemiseksi aiotut rauhanomaiset mielenilmaukset ja mielenosoitukset ja varoittanut radioasemia lähettämästä Mbonimpan väitteitä tukevia tietoiskuja;

G.  korostaa, että sananvapauden täysimääräinen kunnioittaminen, mikä koskee myös toimittajia ja ihmisoikeuksien puolustajia, on vuonna 2015 pidettävien vapaiden ja rehellisten vaalien edellytys, mikä on ehtona myös sille, että vaalien tulos on yleisesti kaikkien hyväksymä;

H.  toteaa, että EU on hiljattain antanut Euroopan kehitysrahastosta 2014–2020 Burundille 432 miljoonaa euroa, joiden avulla on tarkoitus parantaa muun muassa hallintoa ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa;

I.  panee merkille, että Burundissa ainakin 50 prosenttia väestöstä ja lähes kaksi kolmasosaa eli noin 58 prosenttia alle viisivuotiaista lapsista kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta, ja korostaa, että 120 maata kattavan vuonna 2012 mitatun maailman nälkäindeksin mukaan Burundin ravintotilanne oli kaikkein heikoin;

J.  toteaa, että Burundi kuuluu maailman viiden köyhimmän maan joukkoon ja sen BKT maailman alhaisimpiin; panee merkille, että monet burundilaiset ovat entistä turhautuneempia elintarvikkeiden, veden ja polttoaineen kallistumiseen, korruption yleisyyteen ja poliittisten päättäjien vastuuttomuuteen;

K.  toteaa, että Burundi kärsii parhaillaan pahimmasta poliittisesta kriisistään vuonna 2005 päättyneen 12 vuoden sisällissodan jälkeen, ja toteaa, että kriisi uhkaa jälleen kerran maan sisäistä ja naapurimaiden vakautta tällä Afrikan mantereella sijaitsevalla räjähdysherkällä alueella;

1.  tuomitsee voimakkaasti ihmisoikeuksien puolustajan Pierre Claver Mbonimpan pidätyksen ja kehottaa vapauttamaan hänet välittömästi ja ehdoitta; on huolissaan Mbonimpan terveydentilasta ja vaatii, että hänelle annetaan kiireesti lääkintäapua;

2.  on erittäin huolissaan MSD-oppositiopuolueen (Movement for Solidarity and Democracy) jäsenten pidätyksestä 8. maaliskuuta 2014 sattuneiden tapahtumien seurauksena; kehottaa Burundin viranomaisia kumoamaan tuomion ja käsittelemään oikeudessa uudestaan niiden henkilöiden tapaukset, joissa syytteet voivat kansainvälisten normien mukaisesti olla paikkansapitäviä unohtamatta puolustautumisoikeutta ja suhteellisuutta koskevia periaatteita;

3.  kehottaa Burundin hallitusta toteuttamaan toimenpiteitä CNDD-FDD-puolueen nuorisoliiton valvomiseksi ja estämään heitä näin häiritsemästä vastustajiksi mieltämiään henkilöitä ja kohdistamasta hyökkäyksiään heihin sekä varmistamaan, että väärinkäytöksiin syyllistyneet saatetaan oikeuden eteen; kehottaa suorittamaan riippumattoman kansainvälisen tutkimuksen väitteistä, joiden mukaan CNDD-FDD-puolue aseistaa ja kouluttaa nuorisojaostonsa jäseniä; kehottaa oppositiopuolueiden johtajia ehkäisemään vastustajiin kohdistuvia väkivallantekoja;

4.  kehottaa suurten järvien alueen valtioita puuttumaan Imbonerakuren laittomaan toimintaan ja ratkaisemaan tällaiset ongelmat yhdessä Burundin hallituksen kanssa; kehottaa näitä valtioita sitoutumaan tiukasti rauhan ja vakauden edistämiseen käytössä olevien alueellisten mekanismien avulla, lisäämään alueen taloudelliseen kehittämiseen tähtääviä toimia ja kiinnittämään erityistä huomiota sovinnontekoon, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, rankaisemattomuuden torjumiseen sekä oikeudellisen vastuuvelvollisuuden parantamiseen;

5.  muistuttaa, että Burundia sitovat Cotonoun sopimuksen ihmisoikeuslauseke, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirja, joiden nojalla sillä on velvollisuus kunnioittaa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, kuten sananvapautta; kehottaa Burundin hallitusta sallimaan aidon ja avoimen poliittisen vuoropuhelun ennen vuoden 2015 vaaleja ilman, että vuoropuheluun osallistuvien on pelättävä uhkailun kohteeksi joutumista olemalla puuttumatta oppositiopuolueiden sisäiseen hallintoon, antamalla kaikille puolueille mahdollisuuden käydä vaalikampanjaa rajoituksetta erityisesti maaseudulla sekä pidättymällä käyttämästä väärin oikeuslaitosta poliittisten kilpailijoiden poissulkemiseksi vaaleista;

6.  on erittäin huolissaan siitä, ettei vuoden 2010 vaalien jälkeen (vuosina 2010–2012) tehtyjä lukuisia poliittisia surmia käsitelty oikeudessa; kehottaa Burundin viranomaisia varmistamaan, että surmatöihin syyllistyneet saatetaan oikeuden eteen ja tapaukset käsitellään oikeudenmukaisin oikeudenkäynnein, ja vaatii, että viranomaiset tekevät parhaansa poliittisen väkivallan estämiseksi vuoden 2015 vaalien edellä;

7.  muistuttaa tässä yhteydessä vaaleja koskevien hyvien käytännesääntöjen (Code of Good Practice in Electoral Matters) noudattamisen merkityksestä sekä YK:n välityksellä neuvotellusta etenemissuunnitelmasta, jonka poliittiset toimijat allekirjoittivat vuonna 2013; kannattaa kaikilta osin YK:n Burundin toimiston toimia, joiden tavoitteena on ehkäistä poliittisen väkivallan lisääntymistä vuoden 2015 vaalien edellä sekä palauttaa pitkän aikavälin turvallisuus ja rauha;

8.  on erittäin huolissaan Burundin väestön taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta kokonaisuudessaan ja erityisesti pakolaisten ja asuinsijoiltaan siirtymään joutuneiden ihmisten tilanteesta ja toteaa, että maan sisäisten turvallisuusongelmien sekä naapurimaiden jännitteiden vuoksi näiden ihmisten määrä jatkaa kasvuaan myös vastaisuudessa;

9.  kannustaa kaikkia osapuolia noudattamaan vuonna 2000 tehtyyn rauhaa ja sovinnontekoa koskevaan Arushan sopimukseen kirjattuja sitoumuksiaan ja muistuttaa, että tällä sopimuksella oli keskeinen rooli 12 vuotta kestäneen sisällissodan päättymisessä vuonna 2005; kehottaa olemaan muuttamatta Burundin perustuslakia siltä osin kuin se koskee vallanjaon keskeisten määräysten poistamista, sillä ne olivat ehtona Arushan sopimuksissa;

10.  kehottaa EU:n korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n politiikka Burundin suhteen on selkeää ja periaatteellista ja että sen avulla puututaan parhaillaan käynnissä oleviin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen mukaisesti; kehottaa komissiota harkitsemaan neuvottelujen käynnistämistä Burundin kanssa Cotonoun sopimuksen 96 artiklan nojalla ja pyrkimään näin maan mahdolliseen erottamiseen sopimuksesta sekä ryhtymään asianmukaisiin toimiin neuvottelujen jatkuessa;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, Burundin hallitukselle ja suurten järvien alueen valtioiden hallituksille, Afrikan unionille, YK:n pääsihteerille, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille sekä yleisafrikkalaiselle parlamentille.


Ihmisoikeusrikkomukset Bangladeshissa
PDF 138kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. syyskuuta 2014 ihmisoikeusloukkauksista Bangladeshissa (2014/2834(RSP))
P8_TA(2014)0024RC-B8-0097/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Bangladeshista,

–  ottaa huomioon vuonna 2001 tehdyn EY:n ja Bangladeshin yhteistyösopimuksen,

–  ottaa huomioon Bangladeshin perustuslain 33 ja 35 pykälän, joissa määrätään, että ketään ei saa kiduttaa tai rangaista tai kohdella julmalla, epäinhimillisellä tai alentavalla tavalla ja että ketään ei saa vangita tai pidättää ilmoittamatta vangitsemisen syytä,

–  ottaa huomioon Bangladeshin korkeimman oikeuden päätöksen, jossa määrätään suojatoimenpiteistä poliisin rikoslain 54 osaston perusteella suorittamia mielivaltaisia pidätyksiä vastaan ja jossa edellytetään, että tutkintatuomari selvittää poliisin säilöönoton aikana mahdollisesti tapahtuneet kuolemantapaukset ja ryhtyy tarvittaviin oikeudellisiin toimiin,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Bangladesh ratifioi vuonna 2000,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että unionilla on pitkään ollut hyvät suhteet Bangladeshiin muun muassa kumppanuutta ja kehitystä koskevan yhteistyösopimuksen ansiosta;

B.  ottaa huomioon, että viime vuosina Bangladesh on saavuttanut merkittävää edistystä erityisesti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa ja maan talouden suorituskyvyssä;

C.  ottaa huomioon, että Bangladeshin hallitus on ilmoittanut, että lainvalvontaviranomaiset noudattavat ihmisoikeusloukkauksissa nollatoleranssia ja että se on hyväksynyt poliisireformilain, jossa säädetään käytännesäännöistä, mallipoliisiasemista ja uhrien tukikeskuksista tärkeimmillä poliisiasemilla;

D.  toteaa, että Bangladeshin hallitus on ilmoittanut järjestävänsä yhteistyössä Punaisen ristin kansainvälisen komitean kanssa lainvalvontaviranomaisille ja vankilaviranomaisille tarkoitettuja kansainvälisiä kidutuksen vastaisia sääntöjä koskevia oikeusasia- ja koulutusohjelmia;

E.  ottaa huomioon, että viime vuosina Bangladeshin tekstiiliteollisuudessa on tapahtunut useita onnettomuuksia, joista tuhoisimmassa, Rana Plazan tehtaan romahduksessa, kuoli yli 1 100 ihmistä; ottaa huomioon, että Rana Plazan romahtamisen jälkeen Bangladesh ja tekstiiliteollisuuden suurimmat sidosryhmät ovat käynnistäneet uudistusohjelman, jolla pyritään varmistamaan työolojen turvallisuus ja asianmukaisuus; ottaa huomioon, että unioni tukee tätä ohjelmaa Bangladeshin kestävyyssopimuksen kautta, mutta toteaa samalla, että eräät sidosryhmät ovat haluttomia osallistumaan siihen;

F.  ottaa huomioon, että katoamiset – joihin valtion turvallisuusjoukkojen väitetään olevan usein osallisina – ja kiduttaminen tai muut huonon kohtelun muodot ovat jatkuva ongelma Bangladeshissa perustuslain, rikoslain sekä kidutuksen ja pidätyskuolemat kieltävän lain määräyksistä huolimatta; ottaa huomioon, että myös sananvapauden rajoitukset jatkuvat;

G.  ottaa huomioon, että 5. tammikuuta 2014 järjestettyjen parlamenttivaalien, joita boikotoi maan tärkein oppositiopuolue Bangladesh Nationalist Party (BNP) ja joita varjostivat BNP:n lietsomat lakot ja niitä seurannut väkivalta, jälkeen Awami-liiton muodostama ja sheikki Hasinan johtama hallitus on toteuttanut useita toimia, joilla rajoitetaan kansalaisoikeuksia;

H.  ottaa huomioon, että kymmenen vuotta sitten hätätoimena perustettu nopean toiminnan pataljoona (RAB), jonka tarkoituksena on torjua sotilaallisten ryhmien aiheuttamaa turvallisuusuhkaa, koostuu sekä sotilaista että poliiseista ja että tosiasiassa RAB tuo armeijan mukaan siviililainvalvontaan ilman minkäänlaista avointa vastuumekanismia; ottaa huomioon, että riippumattomat ihmisoikeusjärjestöt väittävät, että RAB on vastuussa noin 800 ihmisen kuolemasta eikä kuolemista vastuussa olevia ole asetettu syytteeseen tai rangaistu; ottaa huomioon, että vaikka äskettäin useita RAB:n jäseniä on pidätetty epäiltynä hallitsevan puolueen erään poliitikon palkkamurhasta, muista räikeistä vääryyksistä ei ole rangaistu;

I.  ottaa huomioon, että 6. elokuuta 2014 Bangladeshin hallitus julkisti uuden mediapolitiikkansa; ottaa huomioon, että tämän politiikan osana rajoitetaan median vapautta esimerkiksi kieltämällä puheet, jotka ovat ”valtionvastaisia”, ”saattavat kansallisen ideologian naurunalaiseksi” tai ”eivät ole Bangladeshin kulttuurin mukaisia” ja rajoitetaan raportointia ”anarkiasta, kapinoinnista ja väkivallasta”; ottaa huomioon, että hallitus aikoo ottaa käyttöön lainsäädäntökehyksen, jolla politiikka pannaan täytäntöön; ottaa huomioon, että maailman lehdistönvapausindeksissä Bangladesh on sijalla 147 yhteensä 179 maan joukossa;

J.  ottaa huomioon, että Bangladeshin hallitus on ehdottanut uutta lakia, jonka kerrotaan asettavan jyrkkiä rajoituksia kansalaisjärjestöille; ottaa huomioon, että ulkomaisia lahjoituksia sääntelevä lakiehdotus sääntelisi kaikkien sellaisten ryhmien toimintaa ja rahoitusta, joilla on ulkomaista rahoitusta, ja antaisi pääministerin kanslian yhteydessä toimivalle kansalaisjärjestöasiain virastolle vallan hyväksyä ulkomailta rahoitetut hankkeet; toteaa, että lakiesitys edellyttäisi vapaaehtoistyöhön osallistuvilta etukäteisluvan saamista ulkomaanmatkoihin, jotka liittyvät heidän työhönsä hankkeessa; ottaa huomioon, että kansalaisjärjestöjen keskuudessa on laaja huoli siitä, että laki merkitsee lisää hallituksen virkailijoita seuraamaan, arvioimaan ja hyväksymään hankkeita, mikä saattaa johtaa viivästymisiin ja väärinkäytöksiin;

K.  ottaa huomioon, että 27. elokuuta 2014 International Chittagong Hill Tracts Commissionin (CHTC) koordinaattorin Hana Shams Ahmedin ja erään hänen ystävänsä – heidän ollessaan yksityisellä vierailulla Bandarbanin Shoilopropatissa Chittagong Hill Tractsissa – kimppuun hyökkäsi julmalla tavalla 8–10 niin sanotun Somo Odhikar Andolon ‑järjestön jäsentä; ottaa huomioon, että neljä poliisin Detective Branch ‑yksikön jäsentä, joiden oli määrä suojella Ahmedia ja tämän ystävää, eivät puuttuneet asiaan vaan katosivat hyökkäyksen ajaksi;

L.  ottaa huomioon, että etninen ja uskonnollinen väkivalta jatkuu, esimerkiksi heinäkuussa 2014 kymmenet miehet hyökkäsivät Boldipukussa sijaitsevassa Pontifical Institute of Foreign Missions -luostarissa (PIME) työskentelevien nunnien kimppuun; ottaa huomioon, että tässä hyökkäyksessä luostari ryöstettiin ja nunnien päälle hyökättiin fyysisesti;

M.  ottaa huomioon, että kuluneiden kahden vuoden aikana ainakin neljä bloggaajaa ja kaksi ihimisoikeuksien puolustajaa on asetettu syytteeseen tieto- ja viestintäteknologialain 57 osaston perusteella;

N.  ottaa huomioon, että Bangladeshin kansainvälisten rikosten tuomioistuin (ICT), jonka tehtävänä on tutkia Bangladeshin itsenäisyyssotaan liittyviä sotarikoksia, on antanut tähän mennessä kymmenen tuomiota, mukaan lukien kahdeksan kuolemantuomiota ja kaksi elinkautista vankeustuomiota; ottaa huomioon, että ensimmäinen teloitettu oli islamistipoliitikko Abdul Quader Mollah; ottaa huomioon, että ICT:tä arvostellaan ankarasti ja jatkuvasti siitä, että se ei noudata kansainvälisiä normeja; ottaa huomioon, että Bangladeshissa yli tuhat ihmistä odottaa kuolemantuomion täytäntöönpanoa;

O.  ottaa huomioon, että Rana Plazan huhtikuussa 2013 tapahtuneen traagisen romahtamisen jälkeen Bangladeshin hallitus ja länsimaiset vähittäiskauppiaat loivat järjestelmän yli 3 500 tekstiilitehtaan rakenteiden sekä palo- ja sähköturvallisuuden tarkastamiseksi; ottaa huomioon, että samalla kun länsimaisten vähittäiskauppiaiden suorittamia tutkimuksia on jatkettu julkisina, Bangladeshin hallituksen suorittamia tarkastuksia ei ole vielä tehty julkisiksi;

P.  ottaa huomioon, että Rana Plazan koordinaatiokomitean, joka koostuu Bangladeshin hallituksen, tekstiiliteollisuuden, ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen edustajista ja jossa puhetta johtaa Kansainvälinen työjärjestö ILO, perustama avunantajien yhteinen rahasto, jonka tarkoituksena on auttaa uhreja ja eloonjääneitä, ei ole vielä saavuttanut tavoitettaan 40 miljoonan Yhdysvaltain dollarin pääomasta; ottaa huomioon, että Clean Clothes ‑kampanjan mukaan vain puolet etupäässä Euroopassa ja Yhdysvalloissa sijaitsevista Rana Plazan rakennuksessa sijainneisiin tehtaisiin liittyneistä yrityksistä on antanut lahjoituksia avunantajien yhteiseen rahastoon;

Q.  ottaa huomioon, että muutamista työlain uudistuksista huolimatta työntekijät ilmoittavat yhä häirinnästä ja pelottelusta, jolla pyritään estämään heitä liittymästä ammattiliittoihin tai muodostamasta niitä, ja että yhä kerrotaan ammattiliittoja organisoiviin henkilöihin kohdistuvasta väkivallasta; ottaa huomioon, että vuoden 2013 työlaki ei vieläkään täytä kansainvälisiä yhdistymisen vapautta, mukaan luettuina lakko-oikeus ja kollektiiviset työehtosopimusneuvottelut, koskevia normeja;

1.  kiittää Bangladeshin hallitusta edistyksestä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa, mikä on johtanut merkittäviin parannuksiin miljoonien kansalaisten elämässä; toteaa myös, että nämä parannukset on toteutettu vaikeissa sisäpoliittisissa olosuhteissa, jollainen on muun muassa radikaalien ryhmien, kuten BNP:hen kytköksissä olevan Jamaat-e-Islami-puolueen, harjoittama jatkuva uhkaaminen väkivaltaisilla hyökkäyksillä; pitää tässä yhteydessä ilahduttavana lapsiavioliitot kieltävän lain hyväksymistä 15. syyskuuta 2014;

2.  on kuitenkin huolissaan RAB:n ja muiden turvallisuusjoukkojen harjoittamista jatkuvista ihmisoikeusloukkauksista, kuten oppositioaktivistien tahdonvastaisista katoamisista ja laittomista teloituksista; toistaa kehotuksensa kuolemanrangaistuksen poistamisesta ja suhtautuu myönteisesti korkeimman oikeuden 16. syyskuuta 2014 antamaan päätökseen muuttaa kansainvälisen rikostuomioistuimen Jamaat-e-Islami-puolueen varapuheenjohtajalle Delwar Hossain Sayedeelle antama kuolemantuomio elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi;

3.  kehottaa Bangladeshin hallitusta välittömästi vapauttamaan kaikki tahdonvastaisen katoamisen uhreiksi joutuneet ellei heitä syytetä selkeästä rikoksesta, missä tapauksessa heidät olisi tuotava välittömästi oikeuden eteen; kehottaa Bangladeshin viranomaisia etsimään syylliset, ottaen huomioon komentovastuu, ja tuomaan heidät oikeuden eteen oikeudenmukaista oikeuskäsittelyä varten; kehottaa hallitusta perustamaan riippumattoman elimen, joka tutkii tällaiset tapaukset, ja toistaa kehotuksensa perustaa tehokas ja täysin riippumaton ihmisoikeuskomissio;

4.  kehottaa hallitusta käyttämään mahdollisimman vähän väkivaltaa yleisen järjestyksen palauttamiseksi ja noudattamaan tinkimättä YK:n laatimia lainvalvontaviranomaisten voimankäyttöä ja tuliaseiden käyttöä koskevia perusperiaatteita; tuomitsee ankarasti oppositioryhmien väkivaltaiset hyökkäykset sekä siviilikohteisiin että hallituksen kohteisiin; kehottaa oppositioryhmiä protestoimaan yksinomaan rauhanomaisesti;

5.  kehottaa Bangladeshin hallitusta varmistamaan, että valtion turvallisuusjoukot, mukaan lukien poliisi ja RAB, toimivat lain rajoissa; kehottaa painokkaasti Bangladeshin viranomaisia lopettamaan RAB:n rankaisemattomuuden määräämällä tutkimaan väitetyt RAB-joukkojen tekemät laittomat teloitukset ja syyttämään niistä; painottaa aikovansa tarkkaan seurata Narayanganjin murhien oikeuskäsittelyä, jonka yhteydessä kolme RAB-virkailijaa on pidätetty ja odottaa oikeudenkäyntiä ja jossa käsitellään seitsemän henkilön kaappaamista ja murhaa Narayanganjissa huhtikuussa 2014;

6.  korostaa, että riippumattomalla, puolueettomalla ja kaikkien ulottuvilla olevalla oikeusjärjestelmällä on tärkeä tehtävä oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisten perusoikeuksien kunnioittamisen vahvistamisessa ja kansainvälisen rikostuomioistuimen uudistamisessa; toteaa, että on tärkeämpää kuin koskaan rakentaa yleisön luottamusta oikeuslaitokseen sekä turvallisuus- ja ihmisoikeusinstituutioihin, kun otetaan huomioon, että al-Qaidan kaltaisten terroristijärjestöjen uhka alueella kasvaa;

7.  on huolissaan ehdotetusta kansalaisjärjestöjä koskevasta laista; kehottaa Bangladeshin hallitusta jatkamaan riippumattomien ryhmien kuulemista tämän lakiesityksen sisällöstä ja varmistamaan, että mikäli laki hyväksytään, se vastaa kansainvälisiä normeja ja kansalaisoikeussopimuksia, joihin Bangladesh on sitoutunut;

8.  kehottaa Bangladeshin hallitusta tunnustamaan ja kunnioittamaan lehdistön ja median vapautta ja antamaan ihmisoikeusryhmille mahdollisuuden toimia tärkeässä roolissa vastuullisuuden lisäämisessä ja ihmisoikeusloukkauksien dokumentoinnissa; kehottaa Bangladeshin viranomaisia kumoamaan uuden mediapolitiikan ja pitämään kiinni sanan- ja ilmaisunvapauden sallimista koskevista velvoitteistaan;

9.  on erittäin huolissaan etnisesti ja uskonnollisesti motivoidusta toistuvasta väkivallasta; kehottaa Bangladeshin hallitusta tarjoamaan paremman suojan ja takuut vähemmistöille, kuten hinduille, buddhalaisille ja kristityille sekä bihareille; pitää ilahduttavana, että Boldipukun luostariin tehdystä hyökkäyksestä epäiltyjä on pidätetty;

10.  kehottaa Bangladeshin hallitusta varmistamaan työlakien täytäntöönpanon ja vaatii toteuttamaan lisäuudistuksia, jotta kyseiset lait saatetaan ILO:n normien mukaisiksi erityisesti sen osalta, että työntekijöillä on vapaus perustaa ammattiliittoja ja liittyä niihin;

11.  panee merkille tekstiiliteollisuuden uudistusohjelmat, mutta kehottaa hallitusta panemaan täysimääräisesti täytäntöön toimintasuunnitelman, jonka se hyväksyi ja allekirjoitti ILO:n kanssa toukokuussa 2103, mukaan luettuina tarkastajien rekrytointi ja kouluttaminen sekä perusteelliset tarkastukset, joiden tulokset ovat julkisia, Bangladeshin tuhansissa tehtaissa; kehottaa Bangladeshin palo- ja turvallisuussopimuksen allekirjoittajia täyttämään sitoumuksensa, mukaan lukien taloudelliset korvaukset uhreille ja vähimmäisnormit;

12.  pitää valitettavana, että kesäkuussa 2014 yritysten vapaaehtoiset lahjoitukset avunantajien yhteiseen rahastoon olivat yhteensä vain 17 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja että vielä tarvitaan 23 miljoonaa; katsoo siksi, että vapaaehtoisuus ei ole riittänyt auttamaan Rana Plazan suuronnettomuuden uhreja ja että tarvitaan pikaisesti pakollisia mekanismeja;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Bangladeshin hallitukselle ja parlamentille, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


Ukrainan tilanne ja EU:n ja Venäjän suhteet
PDF 159kWORD 80k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. syyskuuta 2014 Ukrainan tilanteesta sekä Euroopan unionin ja Venäjän suhteiden nykytilasta (2014/2841(RSP))
P8_TA(2014)0025RC-B8-0118/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Euroopan naapuruuspolitiikasta, itäisestä kumppanuudesta ja Ukrainasta ja erityisesti 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Ukrainan tilanteesta(1), 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan(2), 17. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Venäjän itäisen kumppanuuden maihin kohdistamasta painostuksesta ja erityisesti Itä-Ukrainan vakauden horjuttamisesta(3) sekä 17. heinäkuuta 2014 antamansa päätöslauselman Ukrainan tilanteesta(4),

–  ottaa huomioon 22. heinäkuuta ja 15. elokuuta 2014 annetut ulkoasioiden neuvoston ja 30. elokuuta 2014 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät Ukrainasta,

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2014 annetun Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan lausuman virolaisen poliisin kaappauksesta,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venäjästä ja erityisesti 6. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän huippukokouksesta(5),

–  ottaa huomioon Naton Walesin-huippukokouksessa 5. syyskuuta 2014 annetun julkilausuman,

–  ottaa huomioon EU:n maatalousministereiden neuvoston 5. syyskuuta 2014 pidetyn ylimääräisen kokouksen tulokset,

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2014 pidetyssä ministeritapaamisessa annetun yhteisen lausuman assosiaatiosopimuksen ja pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että Itä-Ukrainan konflikti kärjistyi kesällä 2014; panee merkille YK:n arviot, joiden mukaan aikakin 3 000 ihmistä on saanut surmansa, useita tuhansia on haavoittunut ja satoja tuhansia siviilejä on paennut konfliktialueilta; ottaa huomioon, että konfliktin taloudelliset kustannukset, joihin sisältyvät maan itäosien jälleenrakennuksen kustannukset, ovat Ukrainan sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen kannalta erittäin huolestuttavat;

B.  ottaa huomioon, että kolmen osapuolen yhteysryhmä sopi 5. syyskuuta 2014 Minskissä tulitauosta, joka tuli voimaan samana päivänä; toteaa, että sopimukseen sisältyi myös 12-kohtainen pöytäkirja, joka koskee panttivankien vapauttamista, toimia humanitaarisen tilanteen parantamiseksi, kaikkien laittomien aseellisten ryhmien, sotakaluston ja palkkasotilaiden vetämistä pois Ukrainasta sekä toimia vallan siirtämiseksi Donetskin ja Luhanskin alueille;

C.  ottaa huomioon, että tulitaukoa ovat jatkuvasti rikkoneet etupäässä Venäjän tavanomaisen armeijan joukot ja separatistit perjantain 5. syyskuuta 2014 jälkeen Mariupolin ja Donetskin lentokentän läheisyydessä ja Ukrainan puolustusvalmiutta on testattu useissa muissa paikoissa;

D.  toteaa, että viime viikkojen aikana Venäjä on lisännyt sotilaallista läsnäoloaan Ukrainan alueella ja logistista tukeaan separatistien sotilasjoukoille toimittamalla niille jatkuvasti aseita, ammuksia, panssariajoneuvoja ja varusteita sekä tunnuksettomia palkkasotureita ja sotilaita huolimatta EU:n kehotuksista pyrkiä kaikin tavoin rauhoittamaan tilannetta; ottaa huomioon, että kriisin alusta alkaen Venäjän federaatio on koonnut joukkoja ja sotilaallista kalustoa Ukrainan rajalle;

E.  toteaa, että Venäjän suora ja epäsuora sotilaallinen väliintulo Ukrainassa ja Krimin liittäminen Venäjään rikkovat kansainvälistä oikeutta, kuten YK:n peruskirjaa, Helsingin päätösasiakirjaa ja vuoden 1994 Budapestin sopimusta; ottaa huomioon, että Venäjä kieltäytyy edelleen hyväksymästä tavanomaisia aseita Euroopassa koskevan sopimuksen (TAE) täytäntöönpanoa;

F.  ottaa huomioon, että 30. elokuuta 2014 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi laatimaan ehdotuksia EU:n rajoittavien toimenpiteiden tiukentamiseksi, koska Venäjä pyrkii toiminnallaan horjuttamaan Itä-Ukrainan vakautta; toteaa, että nämä ehdotukset tulivat voimaan 12. Syyskuuta 2014;

G.  ottaa huomioon, että allekirjoitettuaan 21. maaliskuuta 2014 assosiaatiosopimuksen poliittiset määräykset EU ja Ukraina allekirjoittivat virallisesti 27. kesäkuuta 2014 sopimuksen loppuosan, joka sisältää pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen (DCFTA); toteaa, että Euroopan parlamentti ja Verhovna rada ovat ratifioineet assosiaatiosopimuksen samanaikaisesti; ottaa huomioon, että komissio ilmoitti 12. syyskuuta 2014, että DCFTA-sopimuksen väliaikaista soveltamista lykättäisiin 31. joulukuuta 2015 saakka; panee merkille, että tämä johtaa EU:n Ukrainalle myöntämien yksipuolisten tullietuuksien jatkamiseen, vaikka niiden oli määrä päättyä 1. marraskuuta 2014;

H.  ottaa huomioon, että Venäjän hallitus hyväksyi 7. elokuuta 2014 luettelon sellaisista EU:sta, Yhdysvalloista, Norjasta, Kanadasta ja Australiasta peräisin olevista tuotteista, joiden tuonti Venäjän markkinoille kielletään vuoden ajaksi; toteaa, että EU kärsii kiellosta eniten, koska Venäjä on EU:n maataloustuotteiden toiseksi suurin ja sen kalataloustuotteiden kuudenneksi suurin vientimarkkina ja koska 73 prosenttia tuontikiellon alaisista tuotteista tulee EU:sta; ottaa huomioon, että Venäjän tällä hetkellä soveltamien rajoitusten kokonaisvaikutus kauppaan voi olla 5 miljardia euroa ja että rajoitukset voivat myös vaikuttaa EU:ssa niiden 9,5 miljoonan ihmisen tuloihin, jotka työskentelevät niistä eniten kärsivillä maatiloilla;

I.  toteaa, että EU:n elintarvikkeiden vientikielto Venäjän markkinoille on vaikuttanut erityisesti hedelmä- ja vihannesalaan sekä maito- ja liha-alaan ja että sillä voi olla myös kerrannaisvaikutuksia, jotka johtavat ylitarjontaan sisämarkkinoilla; katsoo, että EU:n kalataloustuotteiden vientikielto Venäjän markkinoille voi aiheuttaa vakavia ongelmia joissakin jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että vientikiellon alaisten kalataloustuotteiden arvo on lähes 144 miljoonaa euroa;

J.  katsoo, että Venäjä on horjuttanut EU:n turvallisuutta loukkaamalla toistuvasti Suomen, Baltian maiden ja Ukrainan ilmatilaa sekä vähentämällä viime aikoina kaasutoimituksia Puolaan määrällä, joka on 45 prosenttia Venäjän viennistä tähän maahan;

K.  ottaa huomioon, että Newportissa pidetyssä Naton huippukokouksessa vahvistettiin, että Nato tukee Ukrainaa Venäjän pyrkiessä horjuttamaan maan vakautta, tarjouduttiin vahvistamaan Ukrainan asevoimia ja kehotettiin Venäjää vetämään joukkonsa Ukrainasta ja perumaan Krimin laittoman liittämisen; ottaa huomioon Naton ilmoituksen, että se pyrkii edelleen yhteistoiminnalliseen ja rakentavaan suhteeseen Venäjän kanssa, mihin kuuluu keskinäisen luottamuksen rakentaminen, ja toteaa Naton ilmoittaneen, että viestintäkanavat Venäjään pysyisivät avoimina;

L.  toteaa, että Malaysia Airlinesin lennon MH17 järkyttävä alasampuminen Donetskissa sai aikaan tyrmistyneen reaktion Euroopassa ja muualla maailmassa; huomauttaa, että YK ja EU ovat vaatineet perusteellisen kansainvälisen tutkinnan järjestämistä onnettomuuden olosuhteista, ja katsoo, että syyllisten tuominen oikeuden eteen on moraalinen ja oikeudellinen velvoite;

M.  ottaa huomioon, että kapinalliset kaappasivat ja surmasivat raa’asti Liettuan kunniakonsulin Mykola Zelenecin Luhanskissa;

1.  pitää myönteisenä Minskin tulitaukosopimusta ja kehottaa kaikkia osapuolia tekemään kaikkensa sen panemiseksi täytäntöön täysin ja vilpittömästi, jotta saataisiin alkamaan todellinen rauhanprosessi, johon sisältyy Ukrainan rajan pysyvä ja tehokas valvonta Etyjin valvonnassa, Venäjän joukkojen, laittomien aseellisten ryhmien, sotilaskaluston ja palkkasotilaiden täydellinen vetäminen pois Ukrainan kansainvälisesti tunnustetulta alueelta ilman ehtoja sekä panttivankien vapauttaminen; pitää valitettavana sitä, että etupäässä Venäjän joukot ja separatistit ovat jatkuvasti rikkoneet tulitaukosopimusta ja että joukkojen keskittäminen jatkuu edelleen; korostaa voimakkaasti, että tämä konflikti olisi ratkaistava poliittisesti;

2.  kehottaa kaikkia osapuolia noudattamaan tulitaukoa ja pidättymään kaikista toimista ja liikkeistä, jotka voisivat vaarantaa sopimuksen; on kuitenkin erittäin huolestunut siitä, että tulitauko antaa Venäjälle tekosyyn ryhmitellä joukkojaan uudelleen siten, että se voi jatkaa hyökkäystään, jonka tarkoituksena on muodostaa ”maakäytävä” Krimin niemimaalle ja edelleen Transnistriaan;

3.  tuomitsee voimakkaasti Venäjän federaation sen Ukrainaa vastaan käymästä hybridisodasta, jota ei ole virallisesti edes julistettu ja jossa Venäjän käyttää tavanomaista armeijaansa ja antaa tukeaan laittomille aseistetuille joukoille; korostaa, että Venäjän johdon toimet ovat uhka paitsi Ukrainan yhtenäisyydelle ja itsenäisyydelle myös koko Euroopan mantereelle; kehottaa Venäjää vetämään välittömästi kaikki sotilasvoimavaransa ja sotajoukkonsa Ukrainasta, kieltämään sotilaiden ja aseiden virtaamisen Ukrainan itäosiin ja lopettamaan suoran ja epäsuoran tuen separatistijoukkojen toimille Ukrainan maaperällä;

4.  toistaa sitoutuneensa Ukrainan itsenäisyyteen, itsemääräämisoikeuteen, alueelliseen koskemattomuuteen, rajojen loukkaamattomuuteen ja sen oikeuteen valita kohti Eurooppaa johtava tie; toteaa, että kansainvälinen yhteisö ei tunnusta Krimin ja Sevastopolin laitonta liittämistä tai yrityksiä luoda näennäisiä tasavaltoja Donbasiin; panee tyytyväisenä merkille unionin päätöksen kieltää Krimiltä peräisin oleva tuonti, ellei tuotteiden mukana ole Ukrainan viranomaisten antamaa alkuperätodistusta; tuomitsee myös Ukrainan kansalaisten kansalaisuuteen pakottamisen Krimillä, ukrainalaisten ja Krimin tataarien vainoamisen sekä itse itsensä johtajiksi julistaneiden henkilöiden niitä Krimin kansalaisia vastaan esittämät uhkaukset, jotka ovat ilmaisseet haluavansa äänestää tulevissa parlamenttivaaleissa:

5.  painottaa, että Etyj on olennaisen tärkeässä asemassa Ukrainan kriisin ratkaisemisessa, koska sillä on kokemusta aseellisten konfliktien ja kriisien käsittelemisestä ja koska sekä Venäjä että Ukraina ovat tämän järjestön jäseniä; kehottaa jäsenvaltioita, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komissiota tekemään kaikkensa, jotta Etyjin erityistarkkailuoperaatiota Ukrainassa voidaan vahvistaa ja laajentaa sekä kokeneen henkilöstön että logistiikan ja varusteiden osalta; painottaa, että on viipymättä aloitettava Etyjin valvonta kaikkialla Ukrainan ja Venäjän välisellä raja-alueella, joka on tällä hetkellä separatistien hallinnassa;

6.  korostaa, että uudistus- ja assosiaatio-ohjelman on edettävä samalla, kun ponnistellaan jatkuvasti Ukrainan alueellisen koskemattomuuden ja yhtenäisyyden varmistamiseksi; katsoo, että nämä kaksi tehtävää liittyvät erottamattomasti yhteen ja että niillä on toisiaan voimistavia yhteisvaikutuksia; korostaa rauhanomaisen vuoropuhelun ja vallan siirron tarpeellisuutta, sillä näin voidaan varmistaa, että keskushallinnolla säilyy vaikutusvalta koko alueella ja Ukrainan yhtenäisyys säilyy; korostaa, että yhteiskunnan eri yhteisöjen välillä tarvitaan luottamuksen rakentamista, ja kehottaa käynnistämään kestävän sovintoprosessin; painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää käynnistää osallistava kansallinen vuoropuhelu välttäen propagandaa, vihapuhetta ja retoriikkaa, jotka saattavat entisestään kärjistää konfliktia; korostaa, että tällaiseen osallistavaan vuoropuheluun olisi otettava mukaan kansalaisjärjestöt ja kansalaiset, jotka edustavat kaikkia alueita ja vähemmistöjä;

7.  ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että Verhovna rada ja Euroopan parlamentti ratifioivat assosiaatio- ja DCFTA-sopimuksen samanaikaisesti; pitää tätä tärkeänä askeleena, joka osoittaa molemminpuolista sitoutumista sopimusten tehokkaaseen täytäntöönpanoon; panee merkille EU:n ja Ukrainan välisen DCFTA-sopimuksen tilapäisen soveltamisen mahdollisen lykkäämisen 31. joulukuuta 2015 saakka ja sen korvaamisen yksipuolisten kauppatoimenpiteiden voimassaolon pidentämisellä, joka tosiasiallisesti merkitsee sopimuksen yksipuolista täytäntöönpanoa; tuomitsee Venäjän poikkeukselliset toimet ja sen harjoittaman painostuksen laajuuden; toteaa, että sopimusta ei voida muuttaa eikä sitä muuteta ja että EU on ilmaissut sen hyvin selvästi tällä ratifioinnilla; kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan Ukrainan kanssa tehdyn assosiaatiosopimuksen ja DCFTA-sopimuksen nopeasti; panee merkille meneillään olevat neuvottelut, joita Ukraina, Venäjä ja EU käyvät Ukrainan kanssa tehdyn assosiaatiosopimuksen ja DCFTA-sopimuksen täytäntöönpanosta, ja toivoo, että ne auttavat ratkaisemaan väärinkäsitykset;

8.  korostaa, että tulevat kuukaudet assosiaatio- ja DCFTA-sopimuksen täytäntöönpanoon saakka olisi käytettävä Ukrainan poliittisen järjestelmän, talouden ja yhteiskunnan välttämättömään uudistamiseen ja uudenaikaistamiseen assosiaatio-ohjelman mukaisesti; pitää tervetulleena presidentti Porošenkon esittämää uudistusohjelmaa, johon sisältyy korruption torjumista, vallan siirtoa sekä armahtamista koskevaa lainsäädäntöä; pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa laatimaan pikaisesti kattavan ja kunnianhimoisen rahoitustuki- ja apupaketin Ukrainalle ja erityisesti Itä-Ukrainan väestölle, jotta voidaan tukea työtä poliittisen ratkaisun ja kansallisen sovinnon aikaansaamiseksi;

9.  panee merkille lait, jotka koskevat Donetskin ja Luhanskin alueiden joidenkin osien erityisasemaa ja Verhovna radan 16. syyskuuta 2014 hyväksymää armahdusta, ja pitää niitä Ukrainan presidentin rauhansuunnitelman toteutukseen liittyvänä tärkeänä panoksena kriisin purkamiseksi;

10.  tukee Venäjän vastaisia rajoittavia toimia, jotka EU hyväksyi kesän aikana Venäjän jatkuvien aggressioiden vuoksi, ja panee merkille niiden voimaantulon 12. syyskuuta 2014; katsoo, että kaikki pakotteet olisi suunniteltava niin, etteivät Kremliin yhteydessä olevat yritykset voi kiertää niitä; kehottaa EU:ta valvomaan tarkoin sellaisia taloudellisen yhteistyön muotoja kuin osakkeenvaihtosopimukset ja yhteisyritykset;

11.  korostaa, että EU:n rajoittavat toimenpiteet voidaan peruuttaa tai niitä voidaan tarkistaa Ukrainassa vallitsevan tilanteen mukaan;

12.  kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa sopimaan selkeistä indikaattoreista, joiden saavuttaminen voisi estää uusien Venäjään kohdistuvien pakotteiden hyväksymisen tai jo määrättyjen pakotteiden purkamisen; katsoo, että tällaisia indikaattoreita olisivat esimerkiksi Venäjän joukkojen ja venäläisten palkkasoturien täydellinen vetäytyminen Ukrainan alueelta, ase- ja välinetoimitusten lopettaminen terroristeille, Venäjän täysi pitäytyminen tulitauossa, tulitauon tehokas kansainvälinen valvonta ja todentaminen sekä Ukrainan koko alueen palauttaminen sen hallintaan; pyytää neuvostoa ja jäsenvaltioita olemaan harkitsematta pakotteiden poistamista, ennen kuin nämä ehdot täyttyvät, ja olemaan valmiita asettamaan Venäjälle uusia pakotteita, jos Venäjä toteuttaa toimia, jotka vaarantavat tulitaukosopimuksen tai pahentavat entisestään jännitteitä Ukrainassa;

13.  palauttaa mieliin, että unionin toteuttamat rajoittavat toimenpiteet liittyvät suoraan siihen, että Venäjän federaatio on rikkonut kansainvälistä oikeutta, kun se liitti Krimin laittomasti alueeseensa ja horjutti Ukrainan vakautta, kun taas Venäjän federaation toteuttamat kauppatoimenpiteet, mukaan lukien Ukrainaa ja muita unionin kanssa vastikään assosiaatiosopimuksen tehneitä itäisen kumppanuuden valtioita vastaan asetetut toimenpiteet, ovat perusteettomia; kehottaa EU:ta harkitsemaan Venäjän jättämistä ydinalan siviiliyhteistyön ja Swift-järjestelmän ulkopuolelle;

14.  pyytää komissiota seuraamaan tarkasti Venäjän niin kutsuttujen vastapakotteiden vaikutusta ja ryhtymään pikaisiin toimiin niiden tuottajien tukemiseksi, joihin Venäjän toteuttamat kaupanrajoitukset vaikuttavat; panee tyytyväisenä merkille unionin maatalousneuvoston 5. syyskuuta 2014 sopimat toimenpiteet ja vaatii komissiota selvittämään, miten unioni voisi käsitellä vastaavanlaisia kriisejä paremmin tulevaisuudessa, ja tekemään kaikkensa tukeakseen merkittävällä tavalla ja oikea-aikaisesti niitä eurooppalaisia tuottajia, joihin toimenpiteet vaikuttavat; pitää valitettavana pilaantuvien hedelmien ja vihannesten markkinoiden hätätoimien lykkäämistä, mutta tuomitsee tuen kaikenlaisen väärinkäytön; kehottaa komissiota esittämään uuden mallin mahdollisimman pian;

15.  kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti maatalous-, elintarvike-, kalatalous- ja vesiviljelymarkkinoita, ilmoittamaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille mahdollisista muutoksista ja arvioimaan toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta, jotta tarvittaessa voidaan laajentaa katettujen elintarvikkeiden luetteloa ja korottaa 125 miljoonan euron määrärahaa; vaatii, että komissio ei rajoita toimiaan pelkkiin markkinatoimenpiteisiin, vaan toteuttaa myös keskipitkän aikavälin toimia voimistaakseen EU:n läsnäoloa kolmansien maiden markkinoilla (esimerkiksi myynninedistämistoimin);

16.  harkitsee mahdollisuutta hyödyntää EU:n muita kuin maatalousmäärärahoja, koska kriisi on ennen kaikkea poliittinen luonteeltaan eikä johdu markkinahäiriöistä tai huonoista sääoloista;

17.  painottaa, että Venäjän keskipitkän ja pitkän aikavälin poliittinen ja taloudellinen vakaus ja kehitys ovat riippuvaisia aidon demokratian kehittymisestä, ja korostaa, että EU:n ja Venäjän suhteiden tuleva kehitys on riippuvainen toimista, joilla lujitetaan demokratiaa, oikeusvaltion periaatetta ja perusoikeuksien kunnioittamista Venäjällä;

18.  ilmaisee olevansa tyytyväinen siihen, että laittomat aseistetut joukot vapauttivat Itä-Ukrainassa pitämiään panttivankeja, ja kehottaa vapauttamaan Venäjän federaatiossa pidätettyinä olevat ukrainalaiset vangit; ottaa erityisesti esille Nadija Savtšenkon tapauksen ja huomauttaa, että separatistit sieppasivat tämän ukrainalaisen vapaaehtoisen kesäkuussa 2014 ja hänet siirrettiin sittemmin Venäjälle, jossa hän on edelleen pidätettynä; viittaa myös Krimillä siepattujen elokuvantekijöiden ja toimittajien Oleg Sentsovin, Oleski Tšernin, Gennadi Afanasjevin ja Aleksandr Koltšenkon tapauksiin;

19.  pitää tervetulleena, että Nato on uudistanut sitoutumisensa kollektiivisen turvallisuuden ensisijaisuuteen ja Washingtonin sopimuksen 5 artiklan noudattamiseen; on myös tyytyväinen siihen, että Naton Newportissa pitämässä huippukokouksessa päätettiin vahvistaa itäisten liittolaisten turvallisuustasoa muun muassa perustamalla nopean toiminnan joukot (VJTF), toteuttamalla pysyvä kiertävä Naton sotilaallinen läsnäolo ja luomalla logistiikkainfrastruktuuria, ja on myös tyytyväinen toimiin, joilla parannetaan Ukrainan kykyä huolehtia omasta turvallisuudestaan; panee merkille, että Nato-liittolaiset voivat kahdenvälisesti toimittaa Ukrainalle sen turvallisuuden ja puolustuksen kannalta tarpeellisia aseita, tekniikkaa ja taitotietoa; korostaa kuitenkin voimakkaasti, että Ukrainan kriisiin ei ole olemassa sotilaallista ratkaisua;

20.  korostaa, että on tärkeää tutkia riippumattomasti, nopeasti ja täydellisesti Malaysia Airlinesin lennon MH17 alasampumisen syyt, ja toteaa, että tehtävä on uskottu hollantilaiselle tutkintalautakunnalle; korostaa myös, että maahansyöksystä vastuussa olevat on saatettava oikeuden eteen; panee merkille, että hollantilainen tutkintalautakunta julkaisi lennon MH17 maahansyöksyä koskevan alustavan tutkimusraportin 9. syyskuuta 2014; korostaa, että alustavien tutkimustulosten mukaan ei ole toistaiseksi todisteita mistään lentokoneeseen tai sen henkilöstöön liittyvistä teknisistä tai toiminnallisista ongelmista; toteaa, että raportin mukaan lentokoneen etuosassa havaitut vauriot antavat viitteitä siitä, että lentokoneen läpi on tunkeutunut sen ulkopuolelta suuri määrä nopeasti liikkuvia esineitä; pitää valitettavana, etteivät kapinalliset vieläkään salli tutkijoiden esteetöntä pääsyä turmapaikalla, ja kehottaa kaikkia osapuolia takaamaan välittömän pääsyn paikalle;

21.  on ehdottomasti sitä mieltä, että EU:n ainoa mahdollinen vastaus Venäjän uhkauksiin on pysyä yhtenäisenä ja puhua yhdellä äänellä; katsoo, että EU:n on tarkasteltava uudelleen suhteitaan Venäjään, luovuttava strategisesta kumppanuudesta ja löydettävä uusi yhteinen lähestymistapa;

22.  on syvästi huolissaan Itä-Ukrainan katastrofaalisesta humanitaarisesta tilanteesta erityisesti nyt kun talvi on lähestymässä; huomauttaa, että konfliktista kärsineiden alueiden väestölle, maan sisällä siirtymään joutuneille ja pakolaisille on tarjottava kiireesti humanitaarista apua; toistaa Maailman terveysjärjestön WHO:n äskettäin antaman varoituksen, että Itä-Ukrainassa on terveydellinen hätätilanne, kun sairaalat eivät toimi täydellä teholla ja lääkkeistä ja rokotteista on pulaa; panee tyytyväisenä merkille komission äskettäisen päätöksen vapauttaa 22 miljoonaa euroa käytettäväksi humanitaariseen apuun ja kehitysapuun Ukrainassa; vaatii siksi lisää kiireellisiä toimia, joissa EU:n rooli on täysin näkyvissä ja jotka tapahtuvat EU:n valvonnassa, ja muun muassa lähettämään avustussaattueen suurimmassa puutteessa olevien auttamiseksi; muistuttaa, että humanitaarisen avun toimittamisessa Itä-Ukrainaan on noudatettava kaikilta osin kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja humaaniuden, neutraaliuden, puolueettomuuden ja riippumattomuuden periaatteita, ja sen on tapahduttava tiiviissä yhteistyössä Ukrainan hallituksen, YK:n ja Punaisen Ristin kansainvälisen komitean (ICRC) kanssa; esittää syvän kunnioituksensa Ukrainan kansalaisten ryhmien valtavalle humanitaariselle avustustyölle Itä-Ukrainassa erityisesti lasten evakuoinnissa, terveydenhoidossa ja elintarvikehuollossa;

23.  kehottaa komissiota aloittamaan Ukrainan kolmannen kunnianhimoisen makrotaloudellisen rahoitustukipaketin valmistelut sekä ottamaan johtavan roolin järjestettäessä Ukrainan avunantajien konferenssia, joka on tarkoitus pitää ennen vuoden 2014 loppua ja johon osallistuu kansainvälisiä järjestöjä ja rahoituslaitoksia sekä kansalaisyhteiskunta; korostaa sen merkitystä, että kansainvälinen yhteisö sitoutuu tukemaan Ukrainan taloudellista ja poliittista vakauttamista ja uudistamista;

24.  pitää kiitettävinä Ukrainan viranomaisten jatkuvia ponnisteluja, jotta varmistettaisiin oikeus koulutukseen ja jotta kaikki lapset voisivat palata mahdollisimman pian kouluihin, joihin konflikti on vaikuttanut; muistuttaa, että on tärkeää antaa psykososiaalista tukea kaikille lapsille, jotka ovat joutuneet suoraan kokemaan väkivaltaisia tapahtumia;

25.  tuomitsee Viron tiedustelupalvelun upseerin Eston Kohverin laittoman sieppauksen Viron alueelta ja hänen viemisensä Venäjälle ja kehottaa Venäjän viranomaisia vapauttamaan hänet välittömästi ja takaamaan hänen turvallisen paluunsa Viroon;

26.  pitää äärimmäisen tärkeänä, että vähennetään EU:n riippuvuutta Venäjästä ja muista autoritaarisen järjestelmän maista; kehottaa lisäksi lokakuun 2014 Eurooppa-neuvostoa hyväksymään tulevaksi talveksi kunnianhimoisen ja kattavan hätäsuunnitelman, jossa mukana ovat myös naapurivaltiot, kuten Ukraina;

27.  kiinnittää huomiota viimeaikaisiin uskottaviin tietoihin konfliktialueilla tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista, joihin ovat syyllistyneet etupäässä tavanomaiset venäläiset joukot ja separatistit; tukee Ukrainan hallitukselle esitettyä pyyntöä luoda yksi ja säännöllisesti ajan tasalle saatettava rekisteri ilmoitetuista sieppauksista ja tutkia perusteellisesti ja puolueettomasti kaikki väitteet voimankäytöstä, pahoinpitelystä ja kidutuksesta;

28.  suhtautuu myönteisesti komission hyväksymään neljänteen edistymiskertomukseen viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta Ukrainassa ja neuvoston päätökseen toiseen vaiheeseen siirtymisestä; painottaa, että unionin ja Ukrainan välinen viisumivapausjärjestely olisi saatettava nopeasti päätökseen konkreettisena vastauksena Maidanin aukiolla mieltään osoittaneiden ihmisten unioniin liittyviin pyrkimyksiin; toistaa kehotuksensa ottaa tällä välin välittömästi käyttöön väliaikaisia, hyvin yksinkertaisia ja kohtuuhintaisia viisumien myöntämismenettelyjä;

29.  kehottaa jatkamaan kolmen osapuolen kesäkuussa 2014 keskeytyneitä neuvotteluja Ukrainan kaasutoimituksista, jotta voidaan löytää ratkaisu toimitusten jatkamiseksi; muistuttaa jälleen, että on varmistettava kaasun saanti mahdollistamalla kaasun takaisinvirtaus Ukrainaan sen naapureina olevista EU-maista;

30.  kehottaa EU:ta pitämään kaasun varastointia, yhdysputkia ja takaisinvirtausjärjestelmiä strategisina voimavaroina ja tämän vuoksi sääntelemään kolmansien sopimuspuolien osuutta liiketoimintasopimuksissa näillä elintärkeillä aloilla; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi peruuttamaan Venäjän kanssa suunnitellut energia-alan sopimukset South Stream ‑kaasuputki mukaan lukien;

31.  korostaa, että on tarpeen parantaa merkittävästi EU:n energiavarmuutta, riippumattomuutta ja ulkoisten paineiden kestokykyä vahvistamalla energia-alaa, kehittämällä EU:n naapurimaiden energiainfrastruktuuria ja edistämällä energiaverkkojen yhteenliittämistä näiden maiden kesken sekä niiden ja EU:n välillä energiayhteisön periaatteiden mukaisesti sekä toteuttamalla nämä ensisijaiset yhteisen edun mukaiset hankkeet erittäin kiireellisinä, jotta Eurooppaan voidaan luoda kaikin puolin toimivat vapaat kaasumarkkinat;

32.  on tyytyväinen Ranskan hallituksen päätökseen keskeyttää Mistral-merkkisten helikopterien tukialusten toimitukset Venäjälle ja pyytää kaikkia jäsenvaltioita menettelemään samoin, kun kyse on EU:n pakotepäätösten ulkopuolisista vientituotteista ja erityisesti aseista ja kaksikäyttötuotteista; muistuttaa, että nykyisten olosuhteiden vallitessa tämä sopimus olisi vastoin asevientiä koskevia EU:n menettelysääntöjä sekä vuonna 2008 esitettyä yhteistä kantaa, jossa määritetään sotilasteknologian ja -välineiden viennin valvontaa koskevat yhteiset säännöt; kehottaa unionin jäsenvaltioita kunnioittamaan kaikilta osin asekauppakieltoa ja sotilaallista loppukäyttöä varten tarkoitetuille kaksikäyttötuotteille asetettua vientikieltoa;

33.  on tyytyväinen päätökseen järjestää Ukrainassa ennenaikaiset parlamenttivaalit 26. lokakuuta 2014 ja odottaa maan hallituksen takaavan vapaat ja rehelliset vaalit; kehottaa Ukrainaa huolehtimaan osapuolten rahoituksen ja niiden poliittisen kampanjoinnin avoimuudesta ja paneutumaan täysipainoisesti kaikkiin huomautuksiin, joita sisältyy äskettäisiä presidentinvaaleja seuranneen Etyj/ODIHR:n tarkkailuvaltuuskunnan havaintoihin ja johtopäätöksiin; kehottaa kaikkia Verhovna radassa tällä hetkellä edustettuina olevia puolueita osallistumaan vaaleihin ja pyytää kaikkia osapuolia kunnioittamaan kaikilta osin vaalitulosta; toivoo, että edessä olevat tärkeät haasteet ja tarvittavat uudistukset saavat taakseen vahvan enemmistön; kehottaa Itä-Ukrainan kapinallisia pidättäytymään vaikeuttamasta vaaliprosessia ja turvaamaan Donbasin asukkaiden perusoikeuden valita vapaasti edustajansa; lupaa lähettää vaalitarkkailijoita seuraamaan vaaleja ja vaatii merkittävän kansainvälisen vaalitarkkailuvaltuuskunnan lähettämistä seuraamaan näitä tärkeitä vaaleja, jotka järjestetään vaikeissa oloissa;

34.  korostaa, että Venäjällä on vähemmän kuin koskaan perusteita arvostella EU:n ja Ukrainan välistä sopimusta tai reagoida siihen perusteettomilla kaupan rajoituksilla ja sotilaallisilla hyökkäyksillä; on huolestunut siitä, että tämä viimeisin kehitys voi saada Venäjän lisäämään entisestään Ukrainaan kohdistamaansa pelottelua ja sen vetämistä omaan vaikutuspiiriinsä; pelkää, että vaikutukset voivat levitä myös Georgiaan ja Moldovaan;

35.  pitää valitettavana, että Venäjän johto näkee EU:n itäisen kumppanuuden uhkana omille poliittisille ja taloudellisille eduilleen; korostaa, että Venäjä päinvastoin hyötyy kaupan ja taloudellisen toiminnan lisääntymisestä ja että vakaa ja ennakoitava lähiympäristö lisää Venäjän turvallisuutta; pitää valitettavana, että Venäjä käyttää kauppaa välineenä horjuttaa kyseistä aluetta ottamalla käyttöön useita tuontikieltoja Ukrainan ja Moldovan tuotteille ja viimeksi lopettamalla IVYn vapaakauppa-alueet Ukrainan, Georgian ja Moldovan kanssa ja sen jälkeen ottamalla uudelleen käyttöön suosituimmuustullit näistä maista tuleville tuotteille;

36.  toistaa näkemyksensä, ettei tämä sopimus ole EU:n ja Ukrainan välisten suhteiden lopullinen tavoite; huomauttaa lisäksi, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan nojalla Ukraina – kuten mikä tahansa muu Euroopan valtio – voi halutessaan liittyä unioniin ja hakea unionin jäsenyyttä sillä edellytyksellä, että se noudattaa demokratian periaatteita, kunnioittaa perusvapauksia, ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia sekä varmistaa oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen;

37.  korostaa, että kumppanuus- ja yhteistyösuhde Venäjän kanssa olisi palautettava, kun Venäjä osoittaa noudattavansa kansainvälistä oikeutta, edistää omalta osaltaan aktiivisesti ja selkeästi rauhanomaisen ratkaisun löytämistä Ukrainan kriisiin, noudattaa kaikilta osin Ukrainan samoin kuin muiden itäisen kumppanuuden maiden ja sen naapurimaiden alueellista koskemattomuutta, itsenäisyyttä ja täysivaltaisuutta; pyytää korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa toimimaan ennakoivasti vuoropuhelun helpottamisessa Ukrainan ja Venäjän sekä EU:n ja Venäjän välillä sekä sen edistämisessä, että konfliktit ratkaistaan rauhanomaisesti; katsoo lisäksi, että komission olisi selvitettävä, millaista yhteistyötä EU voisi tehdä Euraasian talousyhteisön kanssa;

38.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille, Ukrainan presidentille, hallitukselle ja parlamentille, Euroopan neuvostolle, Etyjille sekä Venäjän federaation presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0170.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0248.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0457.
(4)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0009.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0101.


EU:n toimet Ebola-epidemian torjumiseksi
PDF 137kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. syyskuuta 2014 EU:n toimista Ebola-epidemian torjumiseksi (2014/2842(RSP))
P8_TA(2014)0026RC-B8-0107/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) 8. elokuuta 2014 antaman ilmoituksen ”kansainvälisestä kansanterveydellisestä uhasta”,

–  ottaa huomioon WHO:n 28. elokuuta 2014 antaman Ebola-epidemiaa koskevan etenemissuunnitelman,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ulkoasiainneuvoston 15. elokuuta 2014 antamat Länsi-Afrikan Ebola-kriisiä koskevat päätelmät,

–  ottaa huomioon 27. elokuuta 2014 annetun Euroopan tautienehkäisy- ja ‑valvontakeskuksen arvion Ebolaan liittyvistä riskeistä,

–  ottaa huomioon terveysasioista vastaavan komission jäsenen Tonio Borgin 8. elokuuta 2014 antaman lausunnon Ebola-epidemian puhkeamisesta Länsi-Afrikassa,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyöstä vastaavan komission jäsenen Andris Piebalgsin ja humanitaarisesta avusta ja kriisinhallintatoimista vastaavan komission jäsenen Kristalina Georgievan 5. syyskuuta 2014 antaman lausunnon Ebola-epidemiaa koskevista EU:n toimista,

–  ottaa huomioon Euroopan komission 15. syyskuuta 2014 järjestämän korkean tason tapaamisen, jossa pyrittiin koordinoimaan Länsi-Afrikan Ebola-epidemian torjumiseen tähtääviä toimia,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin 21. elokuuta 2014 käynnistämän Ebola-epidemian johdosta Länsi-Afrikassa toteutettavan tukioperaation (ASEOWA),

–  ottaa huomioon 2. syyskuuta 2014 järjestetyn Ebolaa koskeneen YK:n erityistiedotustilaisuuden, jonka piti kansainvälisen Lääkärit ilman rajoja -järjestön puheenjohtaja Joanne Liu,

–  ottaa huomioon Liberian puolustusministerin Brownie Samukain YK:n turvallisuusneuvoston istunnossa antaman lausunnon Ebola-epidemian aiheuttamasta uhasta hänen maansa olemassaololle,

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2014 pidettävän YK:n turvallisuusneuvoston kokouksen, jossa Ebola-kriisi on asialistan kärjessä,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Ebola-viruksen aiheuttama tauti, joka aikaisemmin tunnettiin Ebola-verenvuotokuumeena, on vakava ja ihmisillä usein kuolemaan johtava sairaus;

B.  ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun Ebolan puhkeamisesta Guineassa ilmoitettiin virallisesti 22. maaliskuuta 2014, se on levinnyt neljään muuhun maahan (Liberia, Nigeria, Sierra Leone ja Senegal) ja että siihen on sairastunut lähes 4 000 ihmistä, joista yli 2 000 on kuollut; ottaa huomioon, että on myös ilmoittamatta jääneitä Ebola-tartuntatapauksia ja Ebolan aiheuttamia kuolintapauksia;

C.  ottaa huomioon, että epidemia pahenee ja leviää nopeasti Länsi-Afrikassa ja että Kongon demokraattisessa tasavallassa on puhjennut erillinen Ebola-viruksen aiheuttama epidemia;

D.  ottaa huomioon, että WHO myöntää, että epidemian vakavuus aliarvioitiin, ja arvioi sairastuneiden määrän voivan seuraavien kolmen kuukauden aikana nousta yli 20 000:een;

E.  ottaa huomioon, että WHO on todennut tämän olevan laajin dokumentoitu Ebola-epidemia sairastuneiden ja kuolleiden määrä sekä epidemian maantieteellinen levinneisyys huomioon ottaen ja että WHO on ilmoittanut Ebola-kriisin olevan ”kansainvälinen kansanterveydellinen uhka”, joka edellyttää koordinoituja kansainvälisiä toimia;

F.  toteaa, että Ebola-viruksesta kärsivillä alueilla on 4,5 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta ja että virukseen sairastuneiden naisten määrä on suhteettoman suuri (75 prosenttia tapauksista), koska he ovat hoivaajan roolissa;

G.  toteaa, että WHO:n suunnitelmassa luetellaan hyvin konkreettisia ja välittömästi toteutettavia toimia Ebola-tartuntojen leviämisen pysäyttämiseksi maailmanlaajuisesti 6–9 kuukaudessa, samalla kun reagoidaan nopeasti sen mahdollisen kansainvälisen edelleenleviämisen seurauksiin ja tunnustetaan tarve puuttua myös epidemian laajempiin sosioekonomisiin vaikutuksiin;

H.  ottaa huomioon, että aktiivisimmin kentällä toimivat valtiosta riippumattomat järjestöt, kuten Lääkärit ilman rajoja sekä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto kritisoivat kansainvälisiä toimia ja katsovat niiden olevan vaarallisen riittämättömiä, koska paikan päällä käytettävissä oleva kapasiteetti on hyvin rajallinen epidemian hallinnan kaikilta osin: lääkintätoimet, terveydenhuoltohenkilöstön koulutus, tartuntojen ehkäiseminen, kontaktien jäljitys, epidemian valvonta, hälytys- ja hoitoonlähettämisjärjestelmät, yhteisön valistaminen ja mobilisointi;

I.  ottaa huomioon, että komission kehitysyhteistyön pääosasto ja komission humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosasto ovat luvanneet yli 147 miljoonaa euroa humanitaarista apua ja kehitysapua viruksen leviämisen hillitsemiseen, tartunnan saaneiden hoitamiseen ja heidän kipeimmin tarvitsemiinsa laitteisiin ja tarvikkeisiin sekä humanitaaristen asiantuntijoiden lähettämiseen;

J.  toteaa, että vain 11,9 miljoonaa euroa luvatuista 147 miljoonasta eurosta on erityisesti kohdennettu kiireellisimpiin humanitaarisiin tarpeisiin;

K.  toteaa, että kaikki kentällä olevat kumppanijärjestöt ovat painottaneet sitä, että varojen lisäksi tarvitaan kiireellisesti myös operatiivisia valmiuksia eristää ja hoitaa potilaita, ja niihin kuuluvat pätevät henkilöstöresurssit ja logistinen materiaali;

L.  toteaa, että komissio seuraa tilannetta hätäavun koordinointikeskuksensa (ERCC) kautta ja että sen pitäisi toimia foorumina EU:n avun koordinoinnissa;

M.  ottaa huomioon, että alueelle on sijoitettu EU:n humanitaarisia asiantuntijoita, jotka valvovat tilannetta ja tekevät yhteistyötä kumppanijärjestöjen ja paikallisviranomaisten kanssa;

N.  toteaa, että EU:n jäsenvaltioilla on voimavaroja mobilisoida välittömästi lääkintäryhmiä, jotka varmistavat varhaisen diagnosoinnin, (tartunnan saaneiksi epäiltyjen ja sairastuneiksi todettujen) eristämisen (eri osastoille), sairastuneiden kanssa tekemisissä olleiden henkilöiden valvonnan ja tartuntaketjun seuraamisen, hautauksen, koulutuksen ja paikallisen tuen;

O.  ottaa huomioon, että kyseisissä maissa on jo puute elintarvikkeista ja puhtaasta vedestä ja että näiden maiden talous on romahtanut, koska kaupankäynti, kaupallinen lentoliikenne ja sadonkorjuu ovat keskeytyneet epidemian puhkeamisen jälkeen; toteaa, että tämä johtaa yhteiskunnallisiin levottomuuksiin, kaaokseen, yleiseen järjestykseen kohdistuviin uhkiin ja viruksen edelleenleviämiseen;

P.  toteaa, että epidemian puhkeaminen on paljastanut, että kyseisten maiden terveydenhuoltojärjestelmissä on vakavia puutteita ja että ne tarvitsevat pikaisesti tukea järjestelmiensä vahvistamiseen;

1.  pitää valitettavana ihmishenkien menetystä Ebola-epidemian vaivaamilla alueilla ja ilmaisee vilpittömän osanottonsa niiden maiden hallituksille ja kansoille, joita epidemia koskee;

2.  katsoo, että kansainvälisen yhteisön on otettava suurempi rooli epidemian torjumisessa, samalla kun Afrikan maiden on kannettava oma vastuunsa, sillä Ebola-epidemia aiheuttaa globaalin turvallisuushaasteen eikä ole ainoastaan Länsi-Afrikan ongelma vaan pikemminkin maailmanlaajuinen ongelma;

3.  kehottaa komissiota tehostamaan ponnistelujaan ja koordinoimaan YK:n kanssa toimia, joilla Ebola-viruksen leviämistä torjutaan; pyytää YK:n turvallisuusneuvostoa tutkimaan yhdessä asianosaisten kumppanimaiden kanssa mahdollisuutta käyttää humanitaarisen avun koordinointitoimiston koordinoimia sotilas- ja siviilipuolustusvoimavaroja YK:n pääsihteerin johdolla;

4.  pitää ilahduttavana Euroopan komission taloudellisen tuen lisäämistä humanitaariseen apuun ja kehitysapuun ja kannustaa jatkamaan sitä kriisin selvittämiseksi ja pitää erityisen myönteisenä sen tukea Afrikan unionin ASEOWA-operaatiolle;

5.  onnittelee kumppanijärjestöjään niiden paikan päällä tekemästä työstä ja pitää erityisen ilahduttavana niiden suurta panosta apua epidemian hallinnassa;

6.  muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että taloudellista apua Ebola-epidemiasta kärsiville maille ei tulisi antaa pitkällä aikavälillä annettavan kehitysavun kustannuksella, vaan että sen tulisi pikemminkin täydentää sitä;

7.  pitää valitettavana, että kansainvälinen yhteisö on aliarvioinut kriisin vakavuuden ja että asianmukaisen koordinoidun strategian laatiminen viivästyi;

8.  pitää myönteisenä sitoumuksia, jotka jäsenvaltiot antoivat komission 15. syyskuuta 2014 järjestämässä korkean tason tapaamisessa, ja kehottaa Euroopan unionin neuvostoa järjestämään ministerikokouksen, jossa laaditaan hätäsuunnitelma lääkinnällisen avun toimittamiseksi ja sovitaan humanitaarisen avun lähettämisestä jäsenvaltioista komission koordinoimana;

9.  kehottaa komissiota laatimaan tarveharkintaan perustuvia maakohtaisia suunnitelmia pätevän terveydenhuoltohenkilöstön, liikkuvien laboratorioiden, laboratoriolaitteiden, suojavaatteiden ja hoitokeskusten, joissa on eristettyjä osastoja, tarpeen määrittämiseksi ja niiden lähettämisen koordinoimiseksi;

10.  kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan lentoja ja perustamaan ilmasiltoja, jotka on tarkoitettu terveydenhuoltohenkilöstön ja ‑laitteiden siirtämiseen epidemiasta kärsiviin maihin ja kyseiselle alueelle, sekä järjestämään tarvittaessa lääketieteellisistä syistä tehtäviä evakuointeja;

11.  korostaa, että on vahvistettava tieteellistä yhteistyötä ja teknistä tukea epidemiasta kärsivillä alueilla kliinisen, epidemiologisen ja diagnostisen infrastruktuurin, myös kestävien infrastruktuurien ja seurannan, perustamiseksi; toteaa, että tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota vastuun siirtämiseen paikalliselle henkilöstölle, koulutus mukaan lukien;

12.  kehottaa komissiota pitämään hätäavun koordinointikeskuksen kautta yllä tiiviitä yhteyksiä ECDC:hen, WHO:hon ja jäsenvaltioihin terveysturvaa käsittelevän komitean avulla;

13.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön valvontajärjestelmiä sen varmistamiseksi, että koko Ebola-epidemian pysäyttämiseen osoitettu talousarvio todella käytetään epidemian torjumiseen maissa, joihin virus on levinnyt, eikä muihin tarkoituksiin;

14.  pitää WHO:n Ebolaa koskevaa suunnitelmaa perustana ensisijaisille toimille ja erityisesti eriytetyille toimille maissa, joissa tartunnat ovat laajalle levinneitä tai joissa havaitaan ensimmäiset tapaukset, sekä naapurimaissa, joissa valmiutta Ebolan torjuntaan on vahvistettava;

15.  pitää tässä yhteydessä ilahduttavina keskusteluja siitä, millä tavoin YK:n rauhanturvaamistoimilla voidaan myös – asianmukaisen koulutuksen avulla – auttaa Ebolan torjunnassa alueella;

16.  kehottaa neuvostoa ja komissiota tukemaan ja rohkaisemaan Afrikan unionia kokonaisvaltaisen toimintasuunnitelman laatimisessa, koska tilanne pahenee edelleen nopeasti ja heikentää sekä kyseisten maiden taloutta että yleistä järjestystä niissä, sillä Ebolasta on tullut monitahoinen kriisi, jolla on poliittisia, turvallisuuteen liittyviä, taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia, jotka vaikuttavat alueeseen vielä pitkään nykyisen lääketieteellisen hätätilan jälkeen;

17.  korostaa, että meneillään oleva kriisiä ei voida ratkaista ainoastaan terveydenhuoltojärjestelmien avulla, vaan että kaikissa keskeisissä palveluissa ilmenevien puutteiden korjaamiseen tarvitaan eri alojen (terveydenhuolto, koulutus ja ammatillinen koulutus, hygienia, elintarvikeapu) yhteen sovitettuja toimia;

18.  katsoo, että paikallisen lääkintähenkilöstön on oltava mukana hoitamassa epidemiasta kärsivää väestöä ja toimimassa yhdyshenkilöinä väestön ja kansainvälisen lääkintähenkilöstön välillä;

19.  vaatii koulutus- ja tiedotustoimia, jotta lisätään oireita ja ennaltaehkäisytoimia koskevaa tietoisuutta kansalaisjärjestöjen kautta ja edistetään luottamusta sekä kansalaisten Ebolan vastaisia toimia koskevaa yhteistyötä;

20.  korostaa, että Ebolan torjunta ei saa johtaa eloon jääneiden potilaiden stigmatisointiin eri yhteisöissä tai maissa;

21.  kehottaa jäsenvaltioita valvomaan tartuntoja hyvin tarkasti ja tiedottamaan yhdessä ECDC:n kanssa suurelle yleisölle paremmin Ebolaan liittyvistä riskeistä;

22.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota koordinoimaan ja lisäämään Ebolaa koskevaa lääketieteellistä tutkimusta sekä sen parantamiseen ja torjuntaan tarkoitettujen lääkkeiden ja rokotteiden tuottamista sekä edistämään tarvittavia, ehdolla olevien hoitojen kliinisiä kokeita;

23.  kehottaa myös erottamaan Ebola-rokotekokeet ja Ebola-tartunnan saaneille henkilöille annettavan hoidon selvästi toisistaan; kehottaa noudattamaan voimassaolevia asiaankuuluvia WHO:n sääntöjä Ebola-rokotteen kliinisten kokeiden yhteydessä;

24.  pyytää kehitysyhteistyövaliokuntaa laatimaan yksityiskohtaisia suosituksia epidemian pitkäaikaisseurausten lievittämiseksi ja kyseisten maiden terveydenhuoltojärjestelmien vahvistamiseksi, jotta tällaisilta epidemioilta vältytään tulevaisuudessa;

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Afrikan unionin hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille sekä Maailman terveysjärjestölle.


Irakin ja Syyrian tilanne sekä IS:n toteuttamat hyökkäykset, mukaan lukien vähemmistöjen vaino
PDF 151kWORD 70k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. syyskuuta 2014 Irakin ja Syyrian tilanteesta sekä IS:n hyökkäyksestä ja vähemmistöjen vainoamisesta (2014/2843(RSP))
P8_TA(2014)0027RC-B8-0109/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Irakista ja Syyriasta,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston päätelmät Irakista ja Syyriasta,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 30. elokuuta 2014 antamat päätelmät Irakista ja Syyriasta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausumat Irakista ja Syyriasta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2170 (2014) ja YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman S-22/L.1 (2014),

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin antamat lausunnot Irakista ja Syyriasta,

–  ottaa huomioon 5. syyskuuta 2014 pidetyn Naton huippukokouksen jälkeen annetun julkilausuman,

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2013 hyväksytyt EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi,

–  ottaa huomioon Irakin turvallisuudesta ja Islamilaisen valtion torjumisesta Pariisissa 15. syyskuuta 2014 järjestetyn konferenssin päätelmät,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja 17. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n ja Irakin välisestä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Irakin ja Syyrian jo ennestään heikko turvallisuus- ja humanitaarinen tilanne on pahentunut entisestään sen jälkeen, kun al-Qaidasta eronnut jihadisti- ja terrorijärjestö Islamilainen valtio (IS) otti haltuunsa osia niiden alueesta; ottaa huomioon, että IS:n ja muiden terroristiryhmien ylikansallinen luonne muodostaa uhan alueelle laajemminkin; ottaa huomioon kasvavan huolen IS:n joukkojen hallitsemalle alueelle loukkuun jääneiden ihmisten hyvinvoinnista;

B.  ottaa huomioon, että Irakin ja Syyrian välisen rajan katoaminen on antanut IS-järjestölle mahdollisuuden vahvistaa asemiaan kummassakin maassa; toteaa, että IS on viime kuukausien aikana laajentanut valtaamiaan alueita Itä-Syyriasta Luoteis-Irakiin ja vallannut muun muassa Irakin toiseksi suurimman kaupungin Mosulin; panee merkille 29. kesäkuuta 2014 saadut tiedot, joiden mukaan IS on perustanut ”kalifaatin” tai ”islamilaisen valtion” hallussaan oleville alueille Irakissa ja Syyriassa ja että sen johtaja Abu Bakr al-Baghdadi on julistanut itsensä kalifiksi; toteaa, että IS ei tunnusta kansainvälisesti hyväksyttyjä rajoja ja että se on ilmoittanut aikovansa levittää ”islamilaisen kalifaatin” muihin muslimienemmistöisiin maihin;

C.  toteaa, että valloitetuilla alueilla Irakissa ja Syyriassa on otettu käyttöön šaria-lain ankara tulkinta; toteaa, että IS:n ja muiden ryhmien hallussa olevilla alueilla on syyllistytty vakaviin kansainvälisten ihmisoikeuksien ja humanitaarisen oikeuden loukkauksiin, kuten laittomiin teloituksiin, pakkokäännytyksiin, sieppauksiin, naiskauppaan, naisten ja lasten orjuuttamiseen, lasten värväämiseen itsemurhapommi-iskuihin, seksuaaliseen ja fyysiseen hyväksikäyttöön ja kidutukseen; ottaa huomioon, että IS on murhannut toimittajat James Foleyn ja Steven Sotloffin sekä avustustyöntekijä David Hainesin; ottaa huomioon, että IS on ottanut kohteikseen kristittyjen, jesidien, turkmeenien, šabakien, kakaiden, sabiaanien ja šiiojen yhteisöt sekä useat arabien ja sunnimuslimien yhteisöt; ottaa huomioon, että järjestö on tuhonnut tahallisesti moskeijoita, muistomerkkejä, pyhäkköjä, kirkkoja ja muita hartaudenharjoituspaikkoja, hautamuistomerkkejä ja hautausmaita sekä arkeologisia ja kulttuuriperinnön kannalta tärkeitä kohteita;

D.  ottaa huomioon, että Irakin kristittyjä on viime aikoina vainottu, heiltä on riistetty heidän perusoikeutensa ja heidät on pakotettu jättämään kotinsa ja lähtemään maanpakoon uskontonsa ja vakaumustensa vuoksi; ottaa huomioon, että Open Doors International ‑järjestön mukaan Irakin kristittyjen määrä on vähentynyt huomattavasti: 1990-luvun alussa heitä oli 1,2 miljoonaa ja nyt 330 000–350 000; toteaa, että ennen Syyrian konfliktia maassa asui noin 1,8 miljoonaa kristittyä; toteaa, että konfliktin puhjettua ainakin 500 000 kristittyä on joutunut lähtemään kotiseudultaan;

E.  ottaa huomioon, että YK:n humanitaarisen avun koordinointiyksikön (OCHA) arvion mukaan noin 1,4 miljoonaa ihmistä on tänä vuonna joutunut maan sisäiseksi pakolaiseksi Irakissa ja noin 1,5 miljoonaa ihmistä on humanitaarisen avun tarpeessa; toteaa, että IS:n nousu on aiheuttanut humanitaarisen kriisin ja pakottanut suuren määrän siviilejä siirtymään pois asuinseuduiltaan; toteaa, että EU päätti 12. elokuuta 2014 lisätä humanitaarista apuaan Irakille viidellä miljoonalla eurolla tarjotakseen perusapua kotiseuduiltaan siirtymään joutuneille ihmisille, mikä nostaa Irakille tähän mennessä vuonna 2014 annetun humanitaarisen avun rahoituksen 17 miljoonaan euroon; ottaa huomioon, että EU on edelleen lisännyt humanitaarista apuaan ja ottanut käyttöön ilmasillan Brysselin ja Erbilin välillä;

F.  ottaa huomioon, että YK:n mukaan Syyrian konfliktissa on kuollut yli 191 000 ihmistä; ottaa huomioon, että OCHA:n arvion mukaan maan sisäisiä pakolaisia on Syyriassa yli 6,4 miljoonaa ja ulkomaille on paennut yli kolme miljoonaa syyrialaista, suurin osa Libanoniin (1,17 miljoonaa pakolaista), Turkkiin (832 000), Jordaniaan (613 000), Irakiin (215 000) ja Egyptiin sekä Pohjois-Afrikkaan (162 000); toteaa, että komission humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosaston (ECHO) mukaan noin 10,8 miljoonaa ihmistä on humanitaarisen avun tarpeessa; ottaa huomioon, että EU on tähän mennessä vuonna 2014 myöntänyt 150 miljoonaa euroa Syyrian kriisin uhreille toimitettavaa humanitaarista apua varten;

G.  panee merkille, että satojen ulkomaalaisten taistelijoiden kerrotaan liittyneen taisteluihin IS:n joukoissa ja että näiden joukossa on monia Euroopan unionin jäsenvaltioista; toteaa, että jäsenvaltioiden hallitukset ovat määritelleet nämä EU:n kansalaiset turvallisuusriskiksi;

H.  ottaa huomioon, että EU on ilmaissut ymmärtävänsä Irakin Kurdistanin alueelle ja sen aluehallinnolle sälytetyn taakan, kun alueelle on saapunut suuri määrä maan sisällä siirtymään joutuneita henkilöitä;

I.  ottaa huomioon, että YK:n pakolaisasian päävaltuutettu (UNHCR) on todennut, että alueella työskenteleminen ja siviilien ja pakolaisten tarvitseman avun antaminen on edelleen hyvin hankalaa; katsoo, että on tärkeää saada sadoilletuhansille Syyrian ja Irakin pakolaiselle katto pään päälle ennen talven tuloa;

J.  toteaa, että EU on muistuttanut olevansa lujasti sitoutunut Irakin yhtenäisyyden, suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden tukemiseen;

K.  ottaa huomioon, että 4. ja 5. syyskuuta 2014 pidettyyn Naton huippukokoukseen osallistuneet valtioiden ja hallitusten päämiehet totesivat, että IS:n läsnäolo Syyriassa ja Irakissa uhkaa alueen vakautta ja että Syyrian ja Irakin kansat ja alueen muu väestö tarvitsevat kansainvälisen yhteisön tukea uhan torjumiseksi;

L.  ottaa huomioon, että on esitetty mahdollisuutta ilmaiskujen tekemiseen Itä-Syyriassa; toteaa, että 5. syyskuuta 2014 pidetyssä Naton kokouksessa perustettiin IS:n vastainen liittoutuma; ottaa huomioon, että Euroopan ulkosuhdehallinto laatii parhaillaan kattavaa alueellista strategiaa IS:n aiheuttaman uhkan torjumiseksi; ottaa huomioon, että Yhdysvaltain presidentti Barack Obama julkisti 10. syyskuuta 2014 oman IS:n vastaisen strategiansa, johon muiden toimien ohella kuuluvat järjestelmälliset ilmaiskut IS:n kohteisiin niiden sijainnista riippumatta, myös Syyriassa, tuen lisääminen IS-järjestöä vastaan taisteleville liittouman maajoukoille sekä ryhmän rahoituksen katkaisemiseksi tarkoitettujen terrorismin vastaisten toimien tehostaminen; ottaa huomioon, että Arabiliitto on luvannut tiivistää yhteistyötä IS:n tuhoamiseksi Syyriassa ja Irakissa;

M.  toteaa, että IS on varmistanut itselleen huomattavat tulonlähteet ryöstämällä pankkeja ja liikeyrityksiä hallitsemillaan alueilla, ottamalla haltuunsa Syyriassa peräti kuusi öljykenttää, joihin kuuluu Syyrian suurin öljykenttä al-Omar, ja ottamalla vastaan lahjoituksia varakkailta henkilöiltä, joista suurin osa on tältä alueelta;

N.  ottaa huomioon, että demokratian ja ihmisoikeuksien, myös uskonnon ja omantunnonvapauden, edistäminen on yksi EU:n perusperiaatteista ja -tavoitteista ja muodostaa yhteisen perustan sen suhteille kolmansien maiden kanssa;

1.  on äärimmäisen huolissaan Irakin ja Syyrian humanitaarisen ja turvallisuustilanteen huonontumisesta IS:n vallattua osia näiden maiden alueista; tuomitsee ankarasti tämän ja muiden terroristiryhmien toteuttamat mielivaltaiset tappamiset ja ihmisoikeusloukkaukset, jotka ovat kohdistuneet erityisesti uskonnollisiin ja etnisiin vähemmistöihin ja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin ryhmiin; tuomitsee jyrkästi siviilikohteisiin, kuten sairaaloihin, kouluihin ja pyhättöihin kohdistuneet hyökkäykset sekä teloitusten ja seksuaalisen väkivallan käytön, joihin IS on syyllistynyt Irakissa ja Syyriassa; korostaa, että näihin tekoihin syyllistyneitä ei saa jättää rankaisematta;

2.  tuomitsee jyrkästi IS:n tekemät toimittajien James Foleyn ja Steven Sotloffin sekä avustustyöntekijä David Hainesin murhat ja ilmaisee vakavan huolensa ääriainesten vankeina olevien muiden henkilöiden turvallisuudesta; ilmaisee syvän myötätuntonsa ja esittää suruvalittelunsa näiden uhrien perheille ja konfliktin kaikkien uhrien perheille;

3.  korostaa, että laajoissa tai järjestelmällisissä hyökkäyksissä siviilejä vastaan näiden etnisen tai poliittisen taustan, uskonnon, vakaumuksen tai sukupuolen vuoksi saattaa olla kyse rikoksista ihmisyyttä vastaan; tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen uskontoon ja vakaumukseen perustuvan vainon, syrjinnän ja suvaitsemattomuuden sekä kaikkiin uskonnollisiin yhteisöihin kohdistuvat väkivallanteot; korostaa jälleen kerran, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on perusihmisoikeus;

4.  ilmaisee tukensa kaikille uskonnollisen suvaitsemattomuuden ja vihan uhreille; ilmaisee myötätuntonsa kristittyjen yhteisöjen jäsenille, joita vainotaan ja joiden yhteisöjä uhkaa lopullinen tuho kotimaissaan Irakissa ja Syyriassa, sekä muille vainotuille uskonnollisille vähemmistöille; vahvistaa kantanaan ja tukee sitä, että kaikilla Irakissa ja Syyriassa asuvilla uskonnollisilla ja etnisillä vähemmistöillä on luovuttamaton oikeus asua edelleen historiallisilla ja perinteisillä kotiseuduillaan ja elää ihmisarvoista, tasa-arvoista ja turvallista elämää sekä harjoittaa uskontoaan vapaasti; korostaa, että assyrialaisten, syyrialais-ortodoksien ja kaldealaisten kaltaisia kristittyjä vähemmistöjä sekä jesidejä ja šiiamuslimeja vastaan tehdyt rikokset ovat IS:n viimeinen yritys toteuttaa perusteellinen uskonnollinen puhdistus alueella; huomauttaa, että eri uskonnollisten ryhmien jäsenet viettivät vuosisatojen ajan rauhanomaista rinnakkaiseloa alueella;

5.  ei hyväksy missään nimessä ja pitää laittomana IS:n johdon ilmoitusta, jonka mukaan se on perustanut kalifaatin hallussaan oleville alueille; korostaa, että ”islamilaisen kalifaatin” perustaminen ja laajentaminen sekä muiden ääriryhmien toiminta Irakissa ja Syyriassa merkitsevät suoraa uhkaa Euroopan maiden turvallisuudelle; torjuu ajatuksen, että kansainvälisesti tunnustettuja rajoja voitaisiin muuttaa yksipuolisesti voimakeinoin; korostaa vielä, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa 1267 (1999) ja 1989 (2011) vahvistettu aseidenvientikielto ja varojen jäädyttäminen koskevat IS-järjestöä, ja painottaa, että on tärkeää panna kyseiset toimenpiteet nopeasti ja tehokkaasti täytäntöön; pyytää neuvostoa harkitsemaan olemassa olevien rajoittavien toimenpiteiden käytön tehostamista, erityisesti jotta IS ei voisi hyötyä laittomasta öljyn myynnistä tai muiden luonnonvarojen myynnistä kansainvälisillä markkinoilla; on syvästi huolestunut väitteistä, että toimijat joissakin EU:n jäsenvaltioissa ovat sekaantuneet laittomaan öljykauppaan IS:n kanssa; tiedustelee komissiolta, voiko se vahvistaa nämä väitteet, ja jos voi, kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että laiton öljykauppa lopetetaan välittömästi;

6.  tuomitsee sen, että IS ja muut ryhmät käyttävät ja hyödyntävät öljykenttiä ja niihin liittyvää infrastruktuuria ja saavat sitten huomattavat tulot, ja kehottaa kaikkia valtioita noudattamaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia 2161 (2014) ja 2170 (2014), joissa tuomitaan kaikki kaupankäynti, niin suora kuin epäsuora kauppa, IS:n ja siihen liittyneiden ryhmien kanssa; on huolissaan siitä, että IS saa tuloja öljynmyynnistä; panee merkille EU:n aikeet tiukentaa pakotteita IS:n öljynmyynnin estämiseksi; kehottaa tämän vuoksi unionia ottamaan käyttöön pakotteita kaikkia niitä vastaan (hallituksia, julkisia tai yksityisiä yrityksiä), jotka osallistuvat IS:n hallitsemilla alueilla tuotetun öljyn kuljettamiseen, jalostamiseen ja myyntiin, sekä valvomaan tiukasti rahavirtoja IS:n taloudellisen toiminnan ja veroparatiisien hyödyntämisen estämiseksi;

7.  pitää myönteisenä kaikkien Ranskan islamilaisten liittojen 8. syyskuuta 2014 julkistamaa vetoomusta ja muiden islamilaisten yhteisöjen vetoomuksia, joissa tuomitaan yksiselitteisesti ja ehdoitta se, että ääriaineksia edustavat terroristiryhmät ovat välineellistäneet islaminuskon oikeuttaakseen väkivaltansa, suvaitsemattomuutensa ja rikoksensa ihmisyyttä vastaan;

8.  kehottaa kaikkia Irakin konfliktin osapuolia varmistamaan siviiliväestön suojelun ja pitämään kiinni kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön mukaisista velvollisuuksistaan; pyytää antamaan Irakin sisällä siirtymään joutuneille henkilöille välitöntä tukea ja humanitaarista apua;

9.  pitää myönteisinä Yhdysvaltojen ja kaikkien muiden osallistuvien valtioiden toimia Irakin kansallisten ja paikallisten viranomaisten tukemiseksi niiden taistelussa IS-järjestöä vastaan, IS:n etenemisen pysäyttämiseksi ja humanitaarisen avun saatavuuden parantamiseksi; suhtautuu myönteisesti Yhdysvaltojen kehotukseen muodostaa IS-järjestön vastainen kansainvälinen koalitio, jota ollaan parhaillaan kokoamassa; panee tyytyväisenä merkille Arabiliiton 7. syyskuuta 2014 tekemän päätöksen ryhtymisestä tarvittaviin toimiin IS:n torjumiseksi ja yhteistyön tekemiseksi kansainvälisin, alueellisin ja kansallisin toimin Syyrian ja Irakin taistelijoiden vastustamiseksi sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2170 (2014) tukemiseksi; kehottaa Arabiliittoa keskustelemaan arabimaiden vuonna 1998 tekemän terrorismin torjuntaa koskevan yleissopimuksen muuttamisesta niin, että se voi toimia maailmanlaajuista terrorismia vastaan kaikin keinoin;

10.  pyytää kansainvälistä yhteisöä avustamaan Irakin viranomaisia – myös antamalla sotilaallista suojelua erityisen haavoittuville ryhmille – terrorismista kärsiviltä alueilta pakenevien ja erityisesti heikossa asemassa olevien ryhmien ja etnisten ja uskonnollisten yhteisöjen jäsenten turvallisuuden varmistamisessa ja avun toimittamisessa heille; kehottaa kaikkia alueellisia toimijoita osallistumaan toimiin, jotka tähtäävät Irakin turvallisuuden ja vakauden edistämiseen; muistuttaa, että kaikkien alueellisten toimijoiden sekä EU:n kaikkein vahvimpana sitoumuksena ja tärkeimpänä tehtävänä olisi oltava se, että ne tekevät kaiken mahdollisen varmistaakseen perinteisten vähemmistöjen ja kaikkien kansalaisten paluun alkuperäisille asuinalueilleen, josta he joutuivat pakenemaan; kehottaa EU:n jäsenvaltioita avustamaan kaikin keinoin, myös tarkoituksenmukaisen sotilaallisen avun muodossa, Irakin valtiollisia ja paikallisia viranomaisia IS:n terroriin ja aggressioon perustuvan laajentumisen pysäyttämisessä ja torjumisessa; korostaa, että IS:n aiheuttaman uhan torjumiseksi tarvitaan alueen maiden koordinoitua toimintaa; kehottaa kaikkia alueen toimijoita tekemään kaikkensa estääkseen kaikenlaisen virallisten tai yksityisten elinten toiminnan ääri-islamilaisten ideologioiden levittämiseksi; kehottaa Turkkia sitoutumaan selkeästi ja yksiselitteisesti IS:n aiheuttaman yhteisen turvallisuusuhan torjumiseen; kehottaa EU:ta edistämään alueellista vuoropuhelua Lähi-idän ongelmista ja ottamaan siihen mukaan kaikki merkittävät osapuolet, etenkin Iranin ja Saudi-Arabian;

11.  pitää myönteisenä Irakin hallituksen pyynnöstä tapahtunutta Euroopan hätäavun koordinointikeskuksen mobilisointia ja EU:n pelastuspalvelumekanismin aktivointia; suhtautuu myönteisesti EU:n Irakiin ja Syyriaan toimittamaan humanitaariseen apuun; kehottaa antamaan lisää humanitaarista apua konfliktista kärsiville ihmisille, mukaan lukien Syyrian kurdeille;

12.  kehottaa kaikkia Syyrian konfliktin osapuolia ja erityisesti Syyrian hallintoa varmistamaan siviiliväestön suojelun ja pitämään kiinni kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön mukaisista velvollisuuksistaan, helpottamaan humanitaarisen avun ja tuen toimittamista kaikkien mahdollisten kanavien kautta, myös valtiollisten rajojen ja rintamalinjojen yli, ja varmistamaan kaikkien lääkintähenkilöstöön kuuluvien ja humanitaarista työtä tekevien turvallisuuden; antaa tunnustusta Libanonille, Jordanialle ja Turkille pakolaisten vastaanottamisesta; kehottaa kansainvälistä yhteisöä olemaan entistä aktiivisempi ja avuliaampi taakanjaossa sekä myöntämään suoraa taloudellista tukea vastaanottajamaille; kehottaa EU:ta painostamaan kaikkia avunantajia lunastamaan nopeasti lupauksensa; suhtautuu myönteisesti EU:n ja sen jäsenvaltioiden antamiin sitoumuksiin, sillä unioni on suurin taloudellisen avun antaja ja on luvannut suurimman määrän apua;

13.  korostaa, että on käytettävä kaikkia mahdollisia tapoja torjua tehokkaasti IS:n uhkaa Syyriassa kansainvälistä oikeutta täysimääräisesti noudattaen; korostaa, että pitkällä aikavälillä ainoastaan kestävä ja kaikki huomioon ottava poliittinen ratkaisu, johon sisältyy rauhanomainen siirtyminen aidosti edustavaan hallitukseen Syyriassa, auttaisi poistamaan IS:n ja muiden äärijärjestöjen uhan;

14.  kehottaa kaikkia Syyrian konfliktin osapuolia kunnioittamaan loitontamista tarkkailevien YK-joukkojen toimeksiantoa ja varmistamaan YK-joukkojen, myös EU:n jäsenvaltioiden lähettämien joukkojen, turvallisuuden ja mahdollisuuden liikkua vapaasti; tuomitsee sen, että aseellinen ryhmittymä pidätti 45 fidžiläistä rauhanturvaajaa; on tyytyväinen, että rauhanturvaajat vapautettiin 11. syyskuuta 2014;

15.  muistuttaa YK:n kemiallisten aseiden kieltojärjestön (OPCW) yhteisen valvontaryhmän erityiskoordinaattorin lausunnosta, jossa tämä ilmoitti, että 96 prosenttia Syyrian kemiallisista aseista on tuhottu; kehottaa tekemään jäljellä olevat aseet käyttökelvottomiksi Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamisesta tehdyn sopimuksen mukaisesti;

16.  pitää myönteisenä yksittäisten jäsenvaltioiden päätöstä vastata myöntävästi kurdien alueellisten viranomaisten pyyntöön sotilastarvikkeiden tarjoamisesta kiireellisesti; korostaa, että tällaiset vastaukset ovat jäsenvaltioiden valmiuksien ja kansallisen lainsäädännön mukaisia ja että Irakin kansalliset viranomaiset ovat antaneet niille hyväksyntänsä; kehottaa kurdien alueviranomaisille sotilastarvikkeita toimittavia jäsenvaltioita koordinoimaan toimiaan ja toteuttamaan tehokkaita seurantatoimia, jotta estetään sotilastarvikkeiden hallitsematon leviäminen ja niiden käyttäminen siviiliväestöä vastaan;

17.  on yhä huolissaan siitä, että IS:n kapinallisten joukkoihin kerrotaan liittyneen eri maista tuhansia ulkomaalaisia taistelijoita, joiden joukossa on myös EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin estääkseen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2170 (2014) mukaisesti taistelijoiden matkustamisen alueeltaan ja kehittämään turvallisuuspalveluille ja EU:n virastoille yhteisen strategian jihadistien seuraamiseksi ja valvomiseksi; kehottaa tekemään yhteistyötä EU:ssa ja kansainvälisellä tasolla asianmukaisten oikeudellisten toimien kehittämiseksi sellaisia henkilöitä vastaan, joita epäillään osallistumisesta terroritekoihin; kehottaa jäsenvaltioita tiivistämään yhteistyötä ja tietojenvaihtoa keskenään ja EU:n elinten kanssa sekä varmistamaan tehokas yhteistyö Turkin kanssa; korostaa ennalta ehkäisemisen, syytteeseenpanon, kenttätyön, kuntouttamisen ja yhteiskuntaan sopeuttamisen merkitystä;

18.  panee tyytyväisenä merkille uuden laajapohjaisen hallituksen muodostamisen ja hallitusohjelman hyväksymisen Irakissa; tukee pääministerin pyrkimyksiä saattaa hallituksen kokoaminen päätökseen; kehottaa hallitusta olemaan todella edustava, ja soveltamaan osallistavaa ohjelmaa; korostaa, että hallituksen olisi edustettava asianmukaisesti Irakin yhteiskunnan poliittista, uskonnollista ja etnistä monimuotoisuutta, sunnivähemmistö mukaan luettuna, jotta voidaan pysäyttää verenvuodatus ja maan pirstaloituminen; kehottaa kaikkia hallitukseen osallistuvia työskentelemään poliittisen vakauden ja rauhan puolesta ja toimimaan IS:n kapinan kukistamiseksi; korostaa, että Irakin yhtenäisyys, itsemääräämisoikeus ja alueellinen koskemattomuus ovat oleellisia maan ja koko alueen vakauden ja taloudellisen kehityksen kannalta;

19.  kehottaa Irakin hallitusta ja parlamenttia tarkistamaan kiireellisesti lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä, uudistamaan maan oikeusjärjestelmää ja turvallisuuskoneistoa sekä panemaan täytäntöön kaikki irakilaiset huomioon ottavia toimenpiteitä syrjivän politiikan lopettamiseksi;

20.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään erityistoimiin, joilla puututaan naisten tilanteeseen Irakissa ja Syyriassa, taataan heidän vapautensa ja heidän kaikkein perustavimpien oikeuksiensa kunnioittaminen, sekä toteuttamaan toimenpiteitä naisiin ja lapsiin kohdistuvan hyväksikäytön, riiston ja väkivallan ja erityisesti tyttöjen nuorena solmittujen avioliittojen ehkäisemiseksi; on erityisen huolestunut lisääntyneestä väkivallasta jesidinaisia kohtaan, joita IS:n jäsenet vangitsevat, raiskaavat, käyttävät seksuaalisesti hyväkseen ja myyvät;

21.  ilmaisee huolensa siitä, että lasten ja nuorten pakkovärväykseen liittyvien tapausten määrä on kasvussa Irakissa ja Syyriassa; kehottaa komissiota sitoutumaan kumppanien kanssa – kansainväliset järjestöt mukaan luettuina – siihen, että ne laativat kattavan ohjelman, jossa otetaan huomioon tarve suojella konflikteista kärsimään joutuvia lapsia ja naisia;

22.  tukee YK:n ihmisoikeusneuvoston YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle esittämää pyyntöä käynnistää Irakissa kiireellisesti operaatio, jonka tehtävänä on tutkia IS:n ja siihen liittyneiden ryhmien tekemiä kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön loukkauksia ja rikkomuksia ja selvittää kyseisiä loukkauksia ja rikkomuksia koskevat tosiasiat ja olosuhteet, jotta vältetään ryhmien jääminen ilman rangaistusta ja jotta varmistetaan täysi vastuuvelvollisuus;

23.  on edelleen vakuuttunut siitä, että kestävän rauhan aikaansaaminen Syyriaan ja Irakiin edellyttää, että konfliktin aikana rikoksiin, erityisesti uskonnollisin ja eettisin perustein tehtyihin rikoksiin, syyllistyneet kaikista osapuolista saatetaan vastuuseen teoistaan; esittää uudelleen kehotuksensa, että henkilöt, joita epäillään rikoksista ihmisyyttä vastaan Syyriassa ja Irakissa, saatetaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen, ja tukee kaikkia tämänsuuntaisia aloitteita;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Irakin hallitukselle ja edustajien neuvostolle, Irakin Kurdistanin aluehallinnolle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille ja Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostolle sekä kaikille Syyrian konfliktin osapuolille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0023.


Libyan tilanne
PDF 145kWORD 63k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. syyskuuta 2014 Libyan tilanteesta (2014/2844(RSP))
P8_TA(2014)0028RC-B8-0111/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Libyasta,

–  ottaa huomioon ulkoasioiden neuvoston 15. elokuuta 2014 ja Eurooppa-neuvoston 30. elokuuta 2014 esittämät päätelmät Libyasta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (jäljempänä korkea edustaja) 26. elokuuta 2014 antamat julkilausumat,

–  ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan Libyaa käsittelevän paketin, joka julkaistiin syyskuussa 2014,

–  ottaa huomioon Bernardino Leónin nimittämisen Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin uudeksi Libya-erityisedustajaksi 14. elokuuta 2014,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1970 ja 1973 (2011) sekä 27. elokuuta 2014 annetun päätöslauselman 2174,

–  ottaa huomioon YK:n Libyan-tukioperaation (UNSMIL) 4. syyskuuta 2014 antaman raportin ”Overview of violations of international human rights and humanitarian law during the ongoing violence in Libya”,

–  ottaa huomioon, että Arabiliiton, Euroopan unionin, Ranskan, Saksan, Italian, Maltan, Espanjan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltain Libya-erityisedustajat tapasivat Yhdistyneiden kansakuntien kanssa 24. heinäkuuta 2014 keskustellakseen Libyan viimeaikaisesta kehityksestä,

–  ottaa huomioon Libyassa kesäkuussa 2014 järjestetyt parlamenttivaalit,

–  ottaa huomioon Geneven sopimukset vuodelta 1949 ja niiden lisäpöytäkirjat vuodelta 1977 sekä aseellisen konfliktin osapuolten velvollisuuden noudattaa kansainvälistä humanitaarista oikeutta kaikissa olosuhteissa ja turvata kyseisen oikeuden noudattaminen,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ja sen yhteydessä toimivan henkilöstön turvallisuutta koskevan yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan,

–  ottaa huomion neuvoston 22. toukokuuta 2013 tekemän päätöksen, jolla luodaan Euroopan unionin yhdennetty rajavalvonnan avustusoperaatio Libyassa (EUBAM Libya),

–  ottaa huomioon, että Libya ratifioi 25. huhtikuuta 1981 Afrikan pakolaisongelmien erityiskysymyksiä koskevan Afrikan unionin yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että helmikuussa 2011 libyalaiset vaativat mielenosoituksilla poliittisia oikeuksia mutta saivat vastaansa viranomaisten valikoimattomat tukahduttamistoimet, jotka käynnistivät yhdeksän kuukautta kestäneen konfliktin ja Gaddafin hallinnon kaatumisen; toteaa, että viime viikkoina Libyan turvallisuustilanne, poliittinen vakaus, ihmisoikeustilanne ja humanitaarinen tilanne ovat heikentyneet vakavasti;

B.  ottaa huomioon, että kilpailevien sotilaallisten joukkojen ja erityisesti Misratasta ja Zintanista olevien joukkojen yhteenotot ovat kiihtyneet kuluneina kuukausina ja taistelut Tripolin ja erityisesti Bengasin valvonnasta ovat horjuttaneet Libyaa ja sen demokraattista muutosta sekä johtaneet yhä useampiin siviiliuhreihin ja pakolaisten määrän lisääntymiseen maan sisällä ja ulkopuolella; ottaa huomioon, että UNSMIL arvioi, että vähintään 100 000 libyalaista on viimeisimpien taistelujen vuoksi joutunut maan sisäisiksi pakolaisiksi ja lisäksi 150 000 ihmistä, joista monet siirtotyöläisiä, ovat lähteneet maasta;

C.  ottaa huomioon, että islamisteihin kuuluvat aseistetut joukot ottivat 24. elokuuta 2014 hallintaansa Tripolin ja sen siviililentokentän; ottaa huomioon, että islamisteihin kuuluvat joukot ovat yhteydessä sellaisiin aseellisiin ryhmittymiin kuin Islamilainen valtio, AQIM, al-Jammaa al-Libiya, al-Moukatila ja Ansar al-Sharia;

D.  ottaa huomioon, että viimeaikaiset taistelut lisäävät terroristijärjestöjen leviämisen riskiä; ottaa huomioon, että jos tilanteeseen ei puututa, se voi kärjistää jo entisestään tulenarkaa tilannetta laajemmalla alueella;

E.  ottaa huomioon, että paikallisten aseellisten ryhmien taistelut ovat lisääntyneet, että myös siviilejä ja heidän omaisuuttaan vastaan on hyökätty, ihmisoikeuksia on loukattu räikeästi ja että joissakin tapauksissa on syyllistytty sotarikoksiin; ottaa huomioon, että Tripolissa ja Bengasissa on tiettävästi siepattu kymmeniä ihmisiä yksinomaan näiden todellisten tai oletettujen heimo- tai perhesuhteiden tai uskonnollisen ryhmän jäsenyyden perusteella; ottaa huomioon, että väkivaltaisuuksiin syyllistyvät eivät ilmeisesti piittaa toimiensa vaikutuksista viattomiin siviileihin;

F.  ottaa huomioon, että ihmisoikeustilanne on edelleen heikkenemässä kaikkialla maassa, mukaan luettuina mielivaltaiset vangitsemiset, sieppaukset, laittomat surmat, kidutus sekä toimittajiin, virkamiehiin, poliitikkoihin ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuva väkivalta, kuten tunnetun aktivistin Salwa Bugaighisin raaka murha;

G.  ottaa huomioon, että viimeaikaiset taistelut ovat johtaneet Libyassa elinolojen yleiseen heikkenemiseen sekä elintarvike-, polttoaine-, vesi- ja sähköpulaan; ottaa huomioon, että ulkomaisen lääkintähenkilöstön poistuminen ja lääkepula ovat pahentaneet siviiliväestön koettelemuksia;

H.  ottaa huomioon, että joulukuusta 2013 lähtien useita ulkomaiden kansalaisia on surmattu tai kidnapattu turvallisuustilanteen heikennyttyä; ottaa huomioon, että elokuussa 2014 useat unionin jäsenvaltiot liittyivät Yhdysvaltain leiriin ja tuomitsivat voimakkaasti Libyassa jatkuvan väkivallan;

I.  ottaa huomioon, että parlamenttivaalit pidettiin 25. kesäkuuta 2014; ottaa huomioon, että viimeaikaisten väkivaltaisuuksien jälkeen laillisesti valittu edustajainhuone, joka korvaa aikaisemman kansalliskokouksen, on siirtynyt Tripolista Tobrukiin ja että islamistiset aseelliset ryhmät eivät tunnusta edustajainhuonetta tai uutta hallitusta ja ovat muodostaneet oman hallituksensa ja parlamenttinsa;

J.  ottaa huomioon, että Libyan valtiollisten tiedotusvälineiden mukaan perustuslakia laativa kokous, joka valittiin helmikuussa 2014 ja joka koostuu Libyan kolmen historiallisen alueen 60 edustajasta, julkaisee vuoden 2014 lopulla perustuslakiluonnoksen, josta voitaisiin järjestää kansanäänestys maaliskuussa 2015;

K.  ottaa huomioon, että poliittisen prosessin uskottavuus Libyassa on nopeasti palautettava; ottaa huomioon, että tavallisten libyalaisten laajalle levinnyt epäluuloisuus on johtanut uskottavuuden heikentymiseen ja alentanut osallistumista viimeisimpiin vaaleihin; ottaa huomioon, että eversti Gaddafin syrjäyttämisen jälkeen alkaneeseen demokraattiseen prosessiin kohdistuvat uhat ovat lisääntymässä viime aikojen väkivaltaisuuksien johdosta;

L.  ottaa huomioon, että UNSMIL on päävastuussa valtiorakenteen kehittämisestä ja että EU on keskittynyt tukemaan Libyaa EUBAMin kautta;

M.  ottaa huomioon, että on olemassa raportteja ulkoisten tahojen osallistumisesta väkivaltaan Libyassa esimerkiksi sotilaallistin keinoin sekä aseiden ja ammusten salakuljetuksen muodossa sekä toimilla, jotka kärjistävät paikallisia jakolinjoja, vaikuttavat huonoihin hallintorakenteisiin ja siten heikentävät Libyan demokraattista muutosta; ottaa huomioon, että Persianlahden valtiot ja jotkut muut paikalliset toimijat tukevat nyt Libyan lisääntyvien sisäisten levottomuuksien kilpailevia osapuolia;

N.  ottaa huomioon, että YK:n tuvallisuusneuvoston päätöslauselma 2174 (2014) valtuuttaa kieltämään matkustamisen ja jäädyttämään varat sellaisilta komitean määrittelemiltä henkilöiltä ja yhteisöiltä, jotka harjoittavat tai tukevat toimia, jotka uhkaavat Libyan rauhaa, vakautta tai turvallisuutta tai estävät tai heikentävät sen poliittisen muutoksen menestyksekästä toteutusta;

O.  ottaa huomioon, että satoja Libyan väkivaltaa paenneita maahanmuuttajia ja pakolaisia on tiettävästi kuollut yrittäessään ylittää Välimeren Eurooppaan, mikä on johtanut huomattavaan pakolaiskriisiin Italiassa ja Maltalla; ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu on ilmoittanut, että 1 600 ihmistä on saanut surmansa kesäkuun jälkeen pyrkiessään Eurooppaan; ottaa huomioon, että Libya on Eurooppaan pyrkivien maahanmuuttajien ensisijainen lähtöpaikka; ottaa huomioon, että UNHCR on arvioinut, että Italiaan saapuneista noin 109 000 maahanmuuttajasta arviolta 98 000 on lähtenyt Libyasta vuoden alusta lukien; ottaa huomioon, että lisäksi 500 maahanmuuttajan pelätään kuolleen sen jälkeen kun heidän alukseensa tiettävästi iskeytyi toinen alus Maltan lähellä 15. syyskuuta 2014;

P.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto vei Libyan tilanteen kansainväliseen rikostuomioistuimeen 26. helmikuuta 2011; ottaa huomioon, että kansainvälinen rikostuomioistuin antoi 27. kesäkuuta 2011 kolme pidätysmääräystä Muammar Gaddafia, Saif Al-Islam Gaddafia ja Abdullah Al-Senussia varten ihmisoikeusloukkausten johdosta; ottaa huomioon, että jäljellä olevat epäillyt eivät ole tuomioistuimen hallussa; ottaa huomioon, että Libyan viranomaiset ovat vaatineet, että heidät tuomitaan Libyan oman oikeusjärjestelmän mukaisesti;

Q.  ottaa huomioon, että Egypti järjesti 25. elokuuta 2014 Libyan naapurimaiden kolmannen ministerikokouksen, johon osallistuivat Libyan, Tunisian, Algerian, Sudanin, Nigerin ja Tšadin ulkoministerit ja Arabiliitto keskustellakseen Libyan kriisistä; ottaa huomioon, että foorumi antoi lehdistötiedotteen, jossa vahvistettiin Libyan instituutioiden laillisuus, torjuttiin ulkomaiden puuttuminen asioihin, vaadittiin aseistettujen ryhmien riisumista aseista ja ehdotettiin asteittaisen sanktiomekanismin luomista poliittisen prosessin estäviä henkilöitä tai toimijoita vastaan;

1.  tuomitsee erityisesti siviiliväestöön ja siviili-instituutioihin kohdistuvan lisääntyvän väkivallan; kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia viipymättä lopettamaan väkivaltaisuudet ja sopimaan tulitauosta, jotta väestön kasvavat kärsimykset saadaan päättymään ja jotta voidaan käynnistää osallistava kansallinen poliittinen vuoropuhelu, jonka avulla kehitetään valtiota, joka perustuu ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittamiseen; vaatii, että ihmisoikeusloukkauksiin ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomuksiin syyllistyneet henkilöt asetetaan vastuuseen teoistaan; on vakavasti huolissaan Libyan kärsivästä siviiliväestöstä ja instituutioista ja osoittaa solidaarisuutta niitä kohtaan;

2.  kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia noudattamaan humaanisuuden, neutraalisuuden, puolueettomuuden ja riippumattomuuden periaatteita, jotta voidaan varmistaa humanitaarisen avun toimittaminen sekä apua saavien siviilien ja humanitaarisen henkilöstön turvallisuus;

3.  muistuttaa, että Libyan konfliktin kaikkien osapuolten on sitouduttava suojelemaan siviilejä kaikissa tilanteissa ja että kaikkien pidätettyinä olevien kohtelussa on noudatettava kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä ja humanitaarista lainsäädäntöä; muistuttaa, että tarkoitukselliset hyökkäykset humanitaarista apua toimittavia henkilöitä vastaan ja kaikkia niitä henkilöitä vastaan, jotka osallistuvat YK:n peruskirjan mukaiseen rauhanturvaamisoperaatioon, jonka tarkoituksena on aseellisia konflikteja koskevan oikeuden mukaisesti suojella siviilejä ja siviilikohteita, ovat Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman peruskirjan mukaan sotarikoksia;

4.  panee merkille, että Libyan yleinen turvattomuus ja heikentyvä hallinto vaikuttavat kielteisesti alueelliseen turvallisuuteen ja Euroopan turvallisuuteen; muistuttaa, että heinä- ja elokuussa 2014 käyty taistelu Tripolin lentokentän hallinnasta laajeni dramaattisesti ja johti kaaokseen, moniin kuolonuhreihin ja strategisten infrastruktuurien tuhoutumiseen;

5.  on vakavasti huolissaan siitä, että on saatu raportteja alueellisten toimijoiden osallistumisesta Libyan väkivaltaisuuksiin, ja kehottaa naapurimaita ja alueellisia toimijoita pidättymään toimista, jotka saattavat kärjistää nykyisiä jakolinjoja ja heikentää Libyan demokraattista muutosta; kehottaa niitä tehostamaan rajojensa, myös merisatamien ja lentoasemien, valvontaa ja huolehtimaan kaikkien Libyaan suuntautuvien tai sieltä lähtevien tavarakuljetusten tarkastuksista; antaa Tunisialle tunnustusta siitä, että se on ottanut vastaan satoja tuhansia Libyan kansalaisia, jotka ovat paenneet väkivaltaa Tunisiaan;

6.  palauttaa mieliin 27. elokuuta 2014 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2174, jossa laajennetaan Libyaa koskevat nykyiset kansainväliset pakotteet koskemaan niiden henkilöiden rikosoikeudellista vastuuta, jotka harjoittavat tai tukevat toimia, jotka ”uhkaavat Libyan rauhaa, vakautta tai turvallisuutta tai estävät tai heikentävät sen poliittisen muutoksen menestyksekästä toteutusta”; kehottaa korkeaa edustajaa, unionia ja sen jäsenvaltioita sekä laajempaa kansainvälistä yhteisöä tarkastelemaan, voitaisiinko näitä toimenpiteitä soveltaa tiettyihin henkilöihin, jotka uhkaavat rauhaa ja demokraattista muutosta Libyassa, ja nimeämään heidät samalla tavalla kuin kansainvälinen yhteisö nimesi Gaddafin ja hänen sisäpiirinsä;

7.  muistuttaa, että sotaa käyvät osapuolet on asetettava vastuuseen ja syytteeseen maan omissa tuomioistuimissa tai kansainvälisessä rikostuomioistuimessa, jolla YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1970 mukaan on Libyassa 15. helmikuuta 2011 jälkeen tehtyjä sotarikoksia, ihmisyyteen kohdistuvia rikoksia, kansanmurhaa ja sotarikoksina tehtyjä raiskauksia koskeva oikeudenkäyttövalta;

8.  tukee voimakkaasti Yhdistyneiden kansakuntien Libyan-tukioperaation (UNSMIL) ja äskettäin nimitetyn YK:n Libyaa käsittelevän erityislähettilään Bernardino Leónin ponnisteluja kansallisen vuoropuhelun edistämiseksi ja mahdollistamiseksi Libyan poliitikkojen ja vaikutusvaltaisten toimijoiden kesken; vaatii kansainvälistä yhteisöä toteuttamaan Libyan tilannetta koskevia toimia Yhdistyneiden kansakuntien kautta;

9.  tukee edustajainhuonetta elimenä, joka sai legitiimiytensä kesäkuussa 2014 pidetyissä vaaleissa; kehottaa Libyan väliaikaista hallitusta, valittua edustajainhuonetta ja perustuslakia laativaa kokousta hoitamaan tehtäviään oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien pohjalta, osallistavassa hengessä ja maan eduksi sekä kaikkien Libyan kansalaisten, mukaan luettuina uskonnolliset vähemmistöt, suojelemiseksi; kehottaa kaikkia osapuolia tukemaan niitä ja käymään osallistavaa poliittista vuoropuhelua, jotta voidaan luoda vakautta ja sopia etenemistavoista; kutsuu edustajainhuoneen jäseniä vierailemaan Euroopan parlamentissa ja tapaamaan sen vastavalittuja jäseniä, jotta niiden välille voidaan luoda parlamentaariset suhteet;

10.  tunnustaa, että naiset ovat olleet keskeisessä roolissa Libyan muutoksessa ja korostaa heidän täysimääräisen osallistumisensa merkitystä Libyan kansalliseen päätöksentekoon ja kansallisten instituutioiden luomiseen kaikilla tasoilla;

11.  painottaa, että Libyan viranomaisten on ohjattava öljyn hyödyntämistä ja myyntiä, ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä pidättymään liiketoimista muiden toimijoiden kanssa; pyytää Libyassa toimivia kansainvälisiä yrityksiä julkistamaan energia-alaa koskevat rahoitustoimensa;

12.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa koordinoimaan jäsenvaltioiden toimia Libyassa ja keskittämään tukensa valtion ja instituutioiden rakentamiseen sekä avustamaan yhdessä jäsenvaltioiden, YK:n, Naton ja alueellisten kumppanien kanssa siinä, että perustetaan tehokkaat ja kansallisesti johdetut ja valvotut turvallisuusjoukot (armeija ja poliisi), jotka voivat varmistaa rauhan ja järjestyksen maassa, sekä tukemaan tulitauon aloittamista ja suunnittelemaan sen valvontaa varten mekanismin; painottaa, että unionin olisi myös keskityttävä avustamaan Libyan oikeusjärjestelmän uudistamisessa sekä muiden demokraattisen hallinnon kannalta oleellisten alojen avustamisessa;

13.  toteaa, että unioni on käynnistänyt rajavalvonnan avustusoperaation (EUBAM Libya), joka ei ole tähän mennessä onnistunut saavuttamaan maan rajojen turvallisuuden parantamisen tavoitetta; toteaa, että operaatio on tällä hetkellä jäissä, kun suurin osa sen henkilöstöstä on palannut turvallisuussyistä kotimaihinsa lukuun ottamatta Tunisiin sijoittautunutta pientä ryhmää; painottaa, että EU:n turvallisuuteen liittyvät toimet, jotka keskittyvät yksinomaan rajojen turvallisuuteen, ovat selvästi riittämättömiä eivätkä vastaa maan tarpeita eivätkä haasteita, jotka liittyvät alueelliseen ja myös unionin turvallisuuteen; kehottaa siksi korkeaa edustajaa tarkistamaan Euroopan unionin yhdennetyn rajavalvonnan avustusoperaation toimivaltuuksia, jotta voidaan luoda yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluva uusi operaatio, jossa otetaan huomioon Libyan muuttunut tilanne, erityisesti polttava tarve valtiorakenteen kehittämiseen, instituutioiden vahvistamiseen ja turvallisuusalan uudistamiseen;

14.  on edelleen huolissaan aseiden, ammusten ja räjähteiden leviämisestä ja salakuljetuksesta Libyassa, sille ne uhkaavat maan vakautta ja väestöä;

15.  on erittäin huolissaan siitä, että Italian ja Maltan rannikoille on saapunut ennen näkemättömiä määriä turvapaikanhakijoita ja laittomia maahanmuuttajia, joista monet ovat Libyasta; kehottaa unionia toteuttamaan jatkotoimia, jotka Välimeren työryhmä on määritellyt, ja käynnistämään Libyan hallituksen kanssa poliittisen vuoropuhelun maahanmuuttokysymyksistä heti, kun olosuhteet sen sallivat; pitää valitettavana, että lisäksi 500 ihmishenkeä menetettiin, kun heidän alukseensa tiettävästi iskeytyi toinen alus Maltan lähellä;

16.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita käytännössä auttamaan ja tukemaan Italiaa sen kunnioitettavissa pyrkimyksissä pelastaa ihmishenkiä ja käsitellä Pohjois-Afrikasta ja erityisesti Libyasta saapuvia kiihtyviä maahanmuuttovirtoja;

17.  vaatii, että UNHCR aloittaa toimintansa Libyassa uudelleen ja että se voi toimia esteittä; kehottaa EU:ta antamaan edelleen humanitaarista, taloudellista ja poliittista apua Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kriisialueille, jotta muuttoliikkeitä ja humanitaarisia paineita voidaan torjua niiden lähteellä;

18.  on erittäin huolissaan siitä, että Libyassa toimii yhä enemmän Al-Qaidaan yhteydessä olevia terroristiryhmiä ja henkilöitä, ja korostaa, että on kaikin keinoin – ja YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden, myös sovellettavan kansainvälisen ihmisoikeus- ja pakolaislainsäädännön sekä humanitaarisen oikeuden mukaisesti – vastustettava terroritekojen aiheuttamaa uhkaa kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle;

19.  toistaa, että EU tukee horjumatta Libyan kansan sitoutumista demokraattisiin pyrkimyksiin erityisesti maassa meneillään olevassa kriisissä ja demokraattisen muutoksen yhteydessä; vaatii vahvistamaan unionin osallistumista Libyan vakauden ja demokraattisen muutoksen tukemiseen;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Libyan hallitukselle ja edustajainhuoneelle, YK:n pääsihteerille, Arabiliitolle ja Afrikan unionille.


Israelin ja Palestiinan tilanne Gazan sodan jälkeen ja EU:n rooli
PDF 134kWORD 56k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. syyskuuta 2014 Israelin ja Palestiinan tilanteesta Gazan sodan jälkeen ja EU:n roolista (2014/2845(RSP))
P8_TA(2014)0029RC-B8-0117/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn neljännen Geneven sopimuksen siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 1995 tehdyn Länsirannan ja Gazan alueen väliaikaisen sopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 12. heinäkuuta 2014 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 1993 tehdyn Oslon sopimuksen (periaatejulistus väliaikaisen itsehallinnon järjestämisestä),

–  ottaa huomioon 30. elokuuta 2014, 16. joulukuuta 2013, 14. toukokuuta 2012, 18. heinäkuuta 2011, 23. toukokuuta 2011 ja 8. joulukuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät Lähi-idän rauhanprosessista,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 27. elokuuta 2014 antaman julkilausuman Gazan tulitauosta,

–  ottaa huomioon YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön (UNRWA) päivittäiset tilannekatsaukset,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 12. heinäkuuta 2014 antaman julkilausuman ja YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin 13. heinäkuuta 2014 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen edistämiseksi,

–  ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyt Geneven yleissopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat sekä Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että tuorein konflikti Gazassa on aiheuttanut molempien osapuolten siviiliväestölle kuolonuhreja ja suunnattomia kärsimyksiä;

B.  ottaa huomioon, että Israelin asevoimien ns. Suojaava terä -operaatiossa ja Hamasin ja muiden aseistettujen palestiinalaisryhmien ampuessa raketteja Gazan alueelta Israelin puolelle Gazan alueella kuoli yli 2 000 palestiinalaista – valtaosa siviilejä, joista lapsia 503 – ja haavoittui yli 10 000 palestiinalaista ja että Israelin kansalaisia kuoli 66 sotilasta ja 6 siviiliä, myös yksi lapsi, ja haavoittui yli 500; ottaa huomioon, että väkivaltainen konflikti on aiheuttanut Gazan alueella vakavan humanitaarisen kriisin;

C.  ottaa huomioon, että tulitaukosopimus saatiin aikaan 26. elokuuta 2014, mikä teki lopun seitsemän viikkoa jatkuneista vihollisuuksista Gazassa; toteaa, että Egypti on tehnyt huomattavia ponnistuksia toimiessaan tämän sopimuksen välittäjänä;

D.  ottaa huomioon, että tulitaukosopimuksen mukaan humanitaarisen avun toimitukset Gazan alueella olisi sallittava Israelin rajanylityspaikkojen kautta, Rafahin rajanylityspaikka olisi avattava ja kalastusalue olisi ulotettava kuuteen meripeninkulmaan Gazan rannikolta;

E.  ottaa huomioon, että jos aselepo pitää, osapuolten on määrä aloittaa syyskuun 2014 lopulla neuvottelut Gazan alueen tilanteeseen liittyvistä asioista; ottaa huomioon, että neuvoteltavina voivat olla Gazan alueen aseistettujen ryhmien riisuminen aseista ja yhteenotoissa kuolleiden kahden israelilaissotilaan ruumiiden palauttaminen sekä palestiinalaisten vankien vapauttaminen ja Gazan saarron lopettaminen tai sen lieventäminen muun muassa kunnostamalla alueen satama ja lentokenttä;

F.  ottaa huomioon, että UNRWA:n ja paikan päällä toimivien järjestöjen mukaan yli 1 700 kotia on tuhoutunut kokonaan tai osittain ja 40 000 on vaurioitunut ja 17 sairaalaa ja terveysasemaa, 136 UNRWA:n koulua, 60 moskeijaa ja 13 hautausmaata on myös tuhoutunut;

G.  ottaa huomioon, että Gazassa on tuhoutunut kokonaisia kortteleita ja keskeistä infrastruktuuria, kuten voimalaitos (GPP), joka ei ole edelleenkään toiminnassa, minkä seurauksena sähkökatkoja on jopa 18 tuntia vuorokaudessa, ja noin 450 000 palestiinalaista ei ole päässyt takaisin yleisen vesihuollon piiriin järjestelmän vaurioitumisen tai alhaisen paineen takia;

H.  ottaa huomioon, että palestiinalaisten asiantuntijoiden arvioiden mukaan Gazan jälleenrakennus maksaisi lähes 8 miljardia dollaria; ottaa huomioon, että 9. syyskuuta 2014 YK ja Palestiinan hallitus kehottivat kansainvälisiä avunantajia antamaan 550 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria elintarvikeapuun, puhtaan veden saantiin, terveydenhoitoon ja koulutukseen välittömänä avustuksena viimeaikaisen konfliktin vuoksi; ottaa huomioon, että Gazan jälleenrakentamista käsittelevä kansainvälisten avunantajien konferenssi on suunniteltu pidettäväksi Egyptissä;

I.  ottaa huomioon, että UNRWA:n 29 koulurakennusta toimivat edelleen vastaanottokeskuksina yli 63 000:lle kodeistaan siirtymään joutuneelle ihmiselle;

J.  ottaa huomioon, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan noin 17 000 hehtaaria viljelymaata on kärsinyt huomattavaa suoraa vahinkoa ja puolet Gazan siipikarjakannasta on menetetty suorien iskujen tai hoidon puutteen vuoksi, koska pääsyä viljelyksille on vähennetty raja-alueilla;

K.  toteaa, että YK:n on aloitettava tutkinta sen rakenteille aiheutuneiden vahinkojen arvioimiseksi;

1.  ilmaisee jälleen kerran osanottonsa kaikille aseellisen konfliktin uhreille ja heidän omaisilleen; tuomitsee jyrkästi ihmisoikeusloukkaukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset;

2.  pitää myönteisenä Egyptin välityksellä aikaan saatua tulitaukoa; antaa tunnustusta Egyptille ja ilmaisee tyytyväisyytensä sen rooliin tulitaukoneuvottelujen välittäjänä; tukee Egyptin viranomaisia niiden jatkuvissa pyrkimyksissä saada aikaan pitkäaikainen tulitauko Israelin ja Palestiinan välille ja pitää merkittävänä niiden strategista roolia rauhanomaisen ratkaisun nykyisenä ja tulevana välittäjänä; ilmaisee tyytyväisyytensä viimeaikaisiin tietoihin siitä, että Egyptin on määrä aloittaa neuvottelut pysyvästä tulitauosta;

3.  kehottaa EU:ta osallistumaan tehokkaasti kiireelliseen humanitaariseen apuun ja Gazan jälleenrakentamiseen; kehottaa EU:ta osallistumaan täysimääräisesti Kairossa 12. lokakuuta 2014 pidettävään kansainvälisten avunantajien konferenssiin;

4.  painottaa, että ensisijaisena tavoitteena on oltava varmistaa Gazan väestölle humanitaarisen avun täysimittainen ja esteetön saanti; kehottaa painokkaasti kansainvälistä yhteisöä lisäämään edelleen asiaan liittyviä ponnistelujaan ja vastaamaan kiireesti UNRWA:n esittämiin hätäapuvetoomuksiin lisärahoituksen saamiseksi; kehottaa alueen kaikkia toimijoita helpottamaan humanitaarisen avun saamista viipymättä perille kaikille, jotka Gazan alueella tarvitsevat perushyödykkeitä ja ‑palveluja, kiinnittäen erityistä huomiota sähkönjakeluun ja vesihuoltoon sekä lasten erityistarpeisiin; on huolissaan tiedoista, joiden mukaan humanitaarisen avun toimituksia Gazaan olisi tietoisesti estetty; korostaa samalla, että EU:n humanitaarisen avun ja taloudellisen tuen on mentävä täysimittaisesti ja mahdollisimman tehokkaasti Palestiinan kansan hyväksi eikä sitä saa koskaan käyttää suorasti eikä epäsuorasti terrorismiin;

5.  pitää myönteisenä Israelin hallituksen ja Palestiinan kansallisen yhteishallituksen aloittamaa vuoropuhelua ja kehottaa niitä jatkamaan tällä tiellä; kehottaa samalla Palestiinan yhteishallitusta ottamaan Gazan alueen viipymättä täyteen hallintaansa, jotta vältetään kaaoksen ja laittomuuksien lisääntyminen Gazassa; kehottaa samassa hengessä viemään Palestiinan sovintoprosessin päätökseen, jotta parlamentti- ja presidentinvaalit voitaisiin järjestää pian;

6.  kehottaa keskeisiä alueellisia toimijoita ja varsinkin Egyptiä ja Jordaniaa jatkamaan pyrkimyksiään rauhoittaa tilanne; muistuttaa jälleen tukevansa vakaasti kahden valtion ratkaisua, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja Jerusalemin asemaan kummankin valtion pääkaupunkina ja jossa Israelin valtio ja itsenäinen, demokraattinen, alueellisesti yhtenäinen ja elinkelpoinen Palestiinan valtio elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä, mikä edellyttää Gazan saarron lopettamista; toistaa, että siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia ja ovat rauhan esteenä; kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä kannustamaan Israelia ja sen naapurimaita kehittämään kauppa-, kulttuuri-, tiede-, energia-, vesihuolto- ja taloussuhteitaan;

7.  kannustaa Hamasia ja palestiinalaishallintoa keskinäiseen sovintoon, jotta ne voivat yhdessä jälleenrakentaa Gazan ja löytää pitkäaikaisen poliittisen ratkaisun;

8.  suhtautuu myönteisesti EU:n halukkuuteen olla mukana vaikuttamassa kattavan ja pysyvän ratkaisun aikaansaamiseen, jolla lisätään niin palestiinalaisten kuin israelilaistenkin turvallisuutta, hyvinvointia ja vaurautta; panee tyytyväisenä merkille, että EU aikoo kehittää vaihtoehtoja tehokasta ja kattavaa toimintaa varten seuraavilla aloilla: liikkuminen ja pääsy alueelle, valmiuksien kehittäminen, tarkkailu ja valvonta, humanitaarinen hätäapu sekä konfliktin jälkeinen jälleenrakentaminen;

9.  toistaa tukevansa presidentti Mahmud Abbasin rauhanomaisen vastarinnan politiikkaa ja tuomitsee kaikki terrori- ja väkivallanteot; kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita tukemaan presidentti Abbasia johtajana ja hänen uusinta aloitettaan konfliktin pattitilanteen ratkaisemiseksi;

10.  korostaa, että Gazan alueen nykytilanne on kestämätön ja edesauttaa ääriainesten päämääriä ruokkien jatkuvaa väkivallan kierrettä; uskoo, ettei Gazaa saada vakautettua pitkällä aikavälillä ilman jälleenrakentamista ja talouden elvytystä, joita haittaavat väestön ja tavaroiden liikkuvuuden rajoitukset; vaatii Gazaan nopeita jälleenrakennus- ja kunnostustoimia ja tukee voimakkaasti avunantajien konferenssia, joka on määrä järjestää Kairossa 12. lokakuuta 2014;

11.  vaatii EU:ta ja sen jäsenvaltioita omaksumaan entistä aktiivisemman poliittisen roolin myös kvartetin puitteissa pyrittäessä saavuttamaan oikeudenmukainen ja kestävä rauha Israelin ja Palestiinan välille; kannattaa korkean edustajan pyrkimyksiä luoda uskottavat puitteet rauhanprosessin käynnistämiselle uudelleen;

12.  pitää myönteisenä sitä, että EU on valmis tukemaan mahdollista YK:n turvallisuusneuvoston hyväksymää kansainvälistä mekanismia muun muassa aktivoimalla paikalla tarvittaessa uudelleen EU BAM Rafah- ja EUPOL COPPS ‑operaatiot ja mahdollisesti laajentamalla niiden soveltamisalaa ja toimeksiantoa muun muassa käynnistämällä koulutusohjelman palestiinalaishallinnon tullihenkilöstön ja poliisin palauttamiseksi Gazaan;

13.  antaa tunnustusta UNRWA:n ja sen koko henkilökunnan erittäin merkittävälle työlle hyökkäyksen aikana ja sen jälkeen; ilmaisee osanottonsa UNRWA:lle ja konfliktin aikana surmansa saaneiden UNRWA:n 12 henkilökunnan jäsenen perheille; kehottaa EU:ta ja kansainvälisiä avunantajia lisäämään merkittävästi tukeaan, jotta voidaan kattaa väestön lisääntyneet välittömät tarpeet, jotka UNRWA:n on täytettävä;

14.  painottaa, että on erittäin tärkeää, että palestiinalaishallinto, EU, Egypti ja Jordania pyrkivät ponnekkaasti varmistamaan, että Gazan ja Länsirannan alueilla toimivat terroristiryhmät eivät kykene aseistautumaan uudelleen eivätkä ryhdy jälleen salakuljettamaan aseita, valmistamaan raketteja ja rakentamaan tunneleita;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle, knessetille ja Israelin hallitukselle, palestiinalaishallinnon presidentille, Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle, Egyptin parlamentille ja hallitukselle sekä Jordanian parlamentille ja hallitukselle.

Oikeudellinen huomautus