Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 27. marraskuuta 2014 - StrasbourgLopullinen painos
Pakistanin jumalanpilkkalainsäädäntö
 Serbia: sotarikoksista syytetyn Šešeljin tapaus
 Irak: naisten kidnappaukset ja huono kohtelu
 Päätös olla vastustamatta delegoitua säädöstä: Hallintomaksujen eriä koskeva väliaikainen järjestelmä kriisinratkaisuneuvoston hallintomenojen kattamiseksi väliaikaisen jakson aikana
 Viipeet vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan käynnistämisessä
 Komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivat
 YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivä
 Digitaaliset sisämarkkinat
 Lasten aliravitsemus kehitysmaissa

Pakistanin jumalanpilkkalainsäädäntö
PDF 143kWORD 62k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. marraskuuta 2014 Pakistanin jumalanpilkkalainsäädännöstä (2014/2969(RSP))
P8_TA(2014)0064RC-B8-0289/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Pakistanista,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan sekä vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon uskonnon- ja uskonvapautta käsittelevän YK:n erityisraportoijan raportit,

–  ottaa huomioon tuomareiden ja asianajajien riippumattomuutta tutkivan YK:n erityisraportoijan Gabriela Knaulin 4. huhtikuuta 2013 julkaistun raportin, joka laadittiin hänen palattuaan Pakistaniin 19.–29. toukokuuta 2012 tekemältään matkalta,

–  ottaa huomioon vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2012 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman(1), jossa tuomitaan kristittyjen ja muiden uskonnollisten vähemmistöjen vainoaminen,

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi(2),

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2012 hyväksytyn EU:n ja Pakistanin viisivuotisen toimintasuunnitelman, joka sisältää sellaisia painopisteitä kuin hyvä hallintotapa ja ihmisoikeusvuoropuhelu, sekä siihen läheisesti liittyvän, 25. maaliskuuta 2014 käydyn EU:n ja Pakistanin toisen strategisen vuoropuhelun,

–  ottaa huomioon Pakistanista 11. maaliskuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät(3), joissa toistetaan ihmisoikeuksien edistämistä ja kunnioittamista koskevat EU:n odotukset ja tuomitaan kaikenlainen, myös uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuva, väkivalta,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon edustajan 18. lokakuuta 2014 antaman julkilausuman Lahoren ylioikeuden päätöksestä pitää voimassa Asia Bibin tuomio Pakistanissa,

–  ottaa huomioon EU:n Pakistanin-edustuston 29. lokakuuta 2014 antaman lehdistötiedotteen ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan 26.–29. lokakuuta 2014 tekemän Pakistanin-vierailun johdosta,

–  ottaa huomioon Pakistanin alueellisesta roolista ja poliittisista suhteista EU:n kanssa 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että kristitty punjabilaisnainen Asia Bibi pidätettiin vuonna 2009 ja tuomittiin kuolemaan vuonna 2010 jumalanpilkasta Pakistanin rikoslain 295 C pykälän nojalla; toteaa, että Lahoren ylioikeus hylkäsi Asia Bibin valituksen 16. lokakuuta 2014 ja piti tuomion voimassa; toteaa, että vastaaja haki päätökseen muutosta 24. marraskuuta 2014 korkeimmassa oikeudessa, mutta asian käsittely voi kestää vuosia; toteaa, että Pakistanin presidentti voi armahduksellaan vielä kumota Lahoren ylioikeuden päätöksen ja armahtaa Asia Bibin;

B.  ottaa huomioon, että väkijoukko pahoinpiteli 7. marraskuuta 2014 kristityn pariskunnan, Shama Bibin ja Shahbaz Masihin, syyttäen heitä Koraanin sivujen polttamisesta Itä-Pakistanissa; toteaa, että heidän ruumiinsa poltettiin tiilten valmistukseen käytettävässä uunissa ja joidenkin tietojen mukaan he olivat vielä elossa, kun heidät heitettiin sinne;

C.  panee merkille, että pakistanilaisille on viime aikoina langetettu useita kuolemantuomioita jumalanpilkkalainsäädännön rikkomisesta, ja toteaa, että tällaisen tuomion ovat saaneet esimerkiksi kristitty Sawan Masih, jonka väitetään loukanneen profeetta Muhammedia keskustelussa, ja kristitty pariskunta Shafqat Emmanuel ja Shagufta Kausar, joiden väitetään loukanneen Muhammedia tekstiviestissä;

D.  toteaa, että ihmisoikeusaktivisti ja lakimies Rashid Rehman murhattiin 7. toukokuuta 2014; toteaa, että Rehmania oli tätä ennen uhkailtu viikkojen ajan hänen puolustettuaan luennoitsijaa, jota uhkasi syyte Pakistanin jumalanpilkkalainsäädännön nojalla;

E.  ottaa huomioon, että lokakuussa 2014 vanginvartija ampui ja haavoitti pakistanilaista alkuperää olevaa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaista Mohammad Asgaria, joka oli vangittu jumalanpilkasta Pakistanissa, vaikka hänet oli diagnosoitu mielisairaaksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa; toteaa, että maakunnan viranomaiset ovat pidättäneet hänen päällekarkaajansa ja asettaneet tämän syytteeseen murhayrityksestä ja että kahdeksan muuta vanginvartijaa on pidätetty virasta;

F.  panee merkille, että 5. marraskuuta 2014 kuulustelua suorittava poliisi surmasi 45-vuotiaan šiiamuslimin Tufail Haiderin ja että poliisi väitti myöhemmin Haiderin esittäneen halventavia huomautuksia ”profeetta Muhammedin seuralaisista”;

G.  ottaa huomioon, että tietojen mukaan Pakistanissa syytettiin vuoden 1987 ja lokakuun 2014 välisenä aikana jumalanpilkasta yhteensä 1 438:aa ihmistä, joista 633 on muslimeja, 494 ahmadiyya-muslimeja, 187 kristittyjä ja 21 hinduja; toteaa, että vuodesta 1990 lähtien vähintään 60 on kuollut joukkoväkivallan uhreina jumalanpilkkaan liittyvissä tapauksissa;

H.  ottaa huomioon, että vankilassa on parhaillaan useita kymmeniä ihmisiä – muslimeja, hinduja, kristittyjä ja muita – jumalanpilkkasyytteiden perusteella; toteaa, että jumalanpilkasta langetettuja kuolemantuomioita ei toistaiseksi ole pantu täytäntöön, mutta useat syytetyt ovat kuolleet joukkoväkivallan uhreina; toteaa, että Pakistanin oikeusjärjestelmään kohdistuu tiettyjen uskonnollisten johtajien taholta valtavaa painostusta, jotta se pitäisi voimassa ja panisi täytäntöön kuolemantuomiot, jotka yleensä langetetaan alemman oikeusasteen tuomioistuimissa; huomauttaa, että oikeuskäsittelyt kestävät usein vuosikausia ja niillä on tuhoisa vaikutus viattomiin pakistanilaisiin sekä heidän perheisiinsä ja yhteisöihinsä;

I.  ottaa huomioon, että Pakistanin jumalanpilkkalainsäädännön vuoksi uskonnollisten vähemmistöjen on vaarallista ilmaista itseään vapaasti tai harjoittaa avoimesti uskonnollista toimintaa; toteaa, että tämän lainsäädännön laajamittaisesta väärinkäytöstä on olemassa runsaasti tietoa; toteaa, että se on kylvänyt Pakistanin yhteiskuntaan pelkoa sen sijaan, että sillä suojeltaisiin uskonnollisia yhteisöjä; huomauttaa, että kaikki yritykset uudistaa lainsäädäntöä tai sen soveltamista ovat kariutuneet uhkauksiin ja tappoihin; toteaa, että yrityksiin keskustella näistä kysymyksissä tiedotusvälineissä – niin verkossa kuin muutenkin – vastataan usein uhkailulla ja häirinnällä, myös viranomaisten taholta;

J.  ottaa huomioon, että Pakistanilla on tärkeä rooli vakauden lujittajana Etelä-Aasiassa ja että sen voitaisiin odottaa näyttävän esimerkkiä oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien vahvistamisessa;

K.  toteaa, että Pakistan ratifioi äskettäin seitsemän yhdeksästä merkittävimmästä kansainvälisestä ihmisoikeussopimuksesta ja että näihin sisältyvät kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen YK:n yleissopimus, joihin sisältyy useita määräyksiä oikeudenkäytöstä, oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, yhdenvertaisuudesta lain edessä ja syrjimättömyydestä;

L.  ottaa huomioon, että Pakistania on pyydetty YK:n ihmisoikeusmekanismien välityksellä kumoamaan jumalanpilkkalainsäädäntö tai vähintäänkin ottamaan välittömästi käyttöön suojatoimia, joilla estetään lainsäädännön väärinkäyttö usein uskonnollisiin vähemmistöyhteisöihin kuuluvien kansalaisten vainoamiseksi;

M.  ottaa huomioon, että EU ja Pakistan ovat syventäneet ja laajentaneet kahdenvälisiä suhteitaan, mistä esimerkkinä mainittakoon helmikuussa 2012 käynnistetty viisivuotinen toimintasuunnitelma ja maaliskuussa 2014 käyty EU:n ja Pakistanin välinen toinen strateginen vuoropuhelu; ottaa huomioon, että EU:n ja Pakistanin viisivuotisen toimintasuunnitelman tarkoituksena on kehittää strateginen suhde ja muodostaa rauhan- ja kehityskumppanuus, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin;

N.  toteaa, että Pakistan tuli GSP+-menettelyn edunsaajaksi ensimmäisen kerran 1. tammikuuta 2014; ottaa huomioon, että tämän menettelyn olisi tarjottava vahva kannustin keskeisten ihmisoikeuksien ja työelämän oikeuksien, ympäristön ja hyvän hallinnon periaatteiden kunnioittamiseen;

1.  on syvästi huolissaan ja surullinen Lahoren ylioikeuden 16. lokakuuta 2014 tekemästä päätöksestä pitää voimassa Asia Bibille jumalanpilkasta langetettu kuolemantuomio; pyytää korkeinta oikeutta aloittamaan tapausta koskevan käsittelynsä pikaisesti ja viipymättä sekä puolustamaan ratkaisussaan oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksien täysimääräistä kunnioittamista;

2.  pyytää Pakistanin tuomioistuimia myös käsittelemään pikaisesti uudelleen kuolemantuomiot, joita on langetettu Sawan Masihille, Mohammad Asgarille ja Shafqat Emmanuelille sekä tämän vaimolle Shagufta Kausarille ja ylipäätään kaikille niille muille pakistanilaisille, jotka tällä hetkellä odottavat heille jumalanpilkkalainsäädännön väitetystä rikkomisesta langetetun kuolemantuomion täytäntöönpanoa;

3.  tuomitsee jyrkästi Shama Bibin ja Shahbaz Masihin murhat ja ilmaisee surunvalittelunsa heidän omaisilleen sekä kaikkien niiden viattomien uhrien omaisille, jotka on murhattu jumalanpilkkalainsäädännön takia Pakistanissa; kehottaa saattamaan tällaisiin tekoihin syyllistyneet oikeuden eteen; panee merkille Punjabin hallituksen päätöksen perustaa komitea nopeuttamaan Shama Bibin ja Shahbaz Masihin murhien tutkintaa ja määrätä lisäpoliisivoimia maakunnan kristittyjen asuinalueiden suojelemiseksi; korostaa kuitenkin, että on välttämätöntä tehdä loppu rankaisemattomuuden ilmapiiristä ja toteuttaa laajempia uudistuksia, jotta voidaan puuttua uskonnollisiin yhteisöihin kohdistuvaan väkivaltaan, joka on edelleen yleistä Pakistanissa;

4.  on syvästi huolissaan siitä, että kiistelty jumalanpilkkalainsäädäntö on avointa väärinkäytöksille, jotka saattavat vaikuttaa kaikkien uskontokuntien edustajiin Pakistanissa; on erityisen huolestunut siitä, että jumalanpilkkalainsäädäntöä käytetään Pakistanissa yhä useammin haavoittuvassa asemassa olevia vähemmistöryhmiä, kuten ahmadiyya-muslimeja ja kristittyjä, vastaan, ja huomauttaa, että edesmennyt ministeri Shahbaz Bhatti, edesmennyt kuvernööri Salman Taseer ja Rashid Rehman vastustivat julkisesti tätä lainsäädäntöä, mutta heidät tapettiin siksi, että he ottivat kantaa uskonnollisen suvaitsevaisuuden puolesta;

5.  kehottaa Pakistanin hallitusta tarkastelemaan perusteellisesti jumalanpilkkalainsäädäntöä ja sen nykyistä soveltamista ja erityisesti rikoslain 295 B ja C pykälää, joiden mukaan väitetystä jumalanpilkasta määrätään ehdoton elinikäinen vankeusrangaistus (295 B ja C pykälä) tai jopa kuolemantuomio (295 C pykälä), jotta tämä lainsäädäntö kumottaisiin; pyytää Pakistanin hallitusta lakkauttamaan kuolemanrangaistuksen, myös jumalanpilkan tai uskostaluopumisen tapauksessa, ja ottamaan käyttöön suojatoimia, joilla estetään jumalanpilkkaa tai uskostaluopumista koskevan lainsäädännön väärinkäyttö;

6.  pyytää Pakistanin viranomaisia takaamaan tuomioistuinten riippumattomuuden, oikeusvaltioperiaatteen ja oikeudenmukaisen menettelyn oikeudenkäyntejä koskevien kansainvälisten vaatimusten mukaisesti sekä ottamaan huomioon myös tuomareiden ja asianajajien riippumattomuutta tutkivan YK:n erityisraportoijan viimeaikaiset suositukset; kehottaa Pakistanin viranomaisia myös antamaan riittävää suojelua kaikille jumalanpilkkaoikeudenkäyntien osapuolille, suojaamaan tuomareita ulkoiselta painostukselta, suojelemaan syytettyjä ja heidän perheitään ja yhteisöjään joukkoväkivallalta sekä tarjoamaan apua niille, jotka on vapautettu syytteistä mutta eivät voi palata kotipaikkakunnalleen;

7.  muistuttaa, että Pakistanin perustuslaki takaa uskonnonvapauden ja vähemmistöjen oikeudet; pitää tervetulleina toimenpiteitä, joita Pakistanin hallitus on toteuttanut uskonnollisten vähemmistöjen hyväksi marraskuusta 2008 lähtien, kuten viiden prosentin kiintiön käyttöönottoa vähemmistöille liittovaltion työpaikoissa, muiden kuin muslimien juhlapyhien tunnustamista ja kansallisten vähemmistöjen päivän julistamista;

8.  kehottaa Pakistanin hallitusta kuitenkin lisäämään toimiaan uskontojen välisen yhteisymmärryksen edistämiseksi, puuttumaan aktiivisesti yhteiskunnan toimijoiden uskonnolliseen vihamielisyyteen, torjumaan uskonnollista suvaitsemattomuutta, väkivaltaa ja pelottelua sekä toteuttamaan toimia todellista tai miellettyä rankaisemattomuutta vastaan;

9.  tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen väkivallan uskonnollisia yhteisöjä kohtaan sekä kaikenlaisen uskontoon ja uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden; korostaa, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on perusluonteinen ihmisoikeus; korostaa lisäksi, että kaikki pakistanilaiset heidän uskostaan ja uskonnostaan riippumatta ansaitsevat sen, että heitä kunnioitetaan yhdenvertaisesti ja heidän ihmisoikeuksiaan edistetään ja suojellaan;

10.  pyytää ulkosuhdehallintoa ja komissiota käyttämään kaikkia käytettävissään olevia välineitä, EU:n suuntaviivoihin uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi sisältyvät välineet mukaan luettuina, auttaakseen uskonnollisia yhteisöjä ja painostaakseen Pakistanin hallitusta, jotta se tekisi nykyistä enemmän uskonnollisten vähemmistöjen suojelemiseksi; arvostaa tältä osin ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan Pakistaniin äskettäin tekemää vierailua ja hänen siellä käymiään keskusteluja;

11.  korostaa, että GSP+-aseman myöntäminen on ehdollista ja sen ehtona on muun muassa, että maa ratifioi ja panee täytäntöön yleisestä tullietuusjärjestelmästä annetun uuden perusasetuksen liitteessä VIII mainitut 27 kansainvälistä yleissopimusta, joista suurin osa koskee ihmisoikeuksia, ja toteaa, että EU voi päättää peruuttaa GSP+-menettelyn mukaiset etuudet, jos maa ei täytä sitoumuksiaan;

12.  kehottaa ulkosuhdehallintoa ja komissiota valvomaan tarkasti, täyttääkö Pakistan GSP+-menettelyn mukaiset sitoumuksensa, sekä edistämään ja puolustamaan ihmisoikeuksia Pakistanissa;

13.  kehottaa ulkosuhdehallintoa ja komissiota tekemään yhteistyötä Pakistanin viranomaisten kanssa, jotta jumalanpilkkalainsäädännön soveltamista voidaan uudistaa, esimerkiksi siten, että toteutetaan edellä 6 kohdassa ehdotetut toimenpiteet;

14.  kannustaa Pakistanin hallitusta tekemään yhteistyötä YK:n elinten ja myös uskonnon- ja uskonvapautta käsittelevän YK:n erityisraportoijan kanssa, jotta voidaan käsitellä ihmisoikeusongelmia koskevia perusteltuja huolenaiheita;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä Pakistanin hallitukselle ja parlamentille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0575.
(2)http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_Data/docs/pressdata/EN/foraff/137585.pdf
(3)http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/135946.pdf
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0208.


Serbia: sotarikoksista syytetyn Šešeljin tapaus
PDF 211kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. marraskuuta 2014 Serbiasta: sotarikoksista syytetyn Šešeljin tapaus (2014/2970(RSP))
P8_TA(2014)0065RC-B8-0292/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Serbiasta,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden ja Serbian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen, joka tuli voimaan 1. syyskuuta 2013,

–  ottaa huomioon komission 8. lokakuuta 2014 antaman Serbiaa koskevan vuoden 2014 edistymiskertomuksen (SWD(2014)0302),

–  ottaa huomioon entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevän kansainvälisen sotarikostuomioistuimen (ICTY) perussäännön,

–  ottaa huomioon ICTY:n työjärjestyksen 65 artiklan ja ICTY:n esittämän näytön,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Serbian radikaalipuolueen puheenjohtaja Vojislav Šešelj on syytettynä ICTY:ssä vainoamisesta, joka perustuu poliittisiin taikka rotuun tai uskontoon liittyviin syihin, karkotuksista, epäinhimillisistä teoista (pakkosiirrot ja rikokset ihmisyyttä vastaan), murhista, kidutuksesta, julmasta kohtelusta, kylien mielivaltaisesta tuhoamisesta, hävityksestä, joka ei ole välttämätöntä sotilaallisista syistä, uskonnollisten paikkojen tai koulutuslaitosten tuhoamisesta tai tahallisesta vahingoittamisesta sekä julkisen tai yksityisen omaisuuden ryöstämisestä (sodan lakien tai tapojen loukkaaminen) Kroatiassa, Bosnia ja Hertsegovinassa ja osissa Serbian Vojvodinaa vuosina 1991–1993;

B.  ottaa huomioon, että yhdistyneet kansakunnat perusti ICTY:n vuonna 1993 käsittelemään 1990-luvulla tehtyjä sotarikoksia, millä luotiin perusta alueen konfliktin ratkaisemiselle ja konfliktin jälkeiselle kehittämiselle;

C.  ottaa huomioon, että tuomioistuimen oikeudenkäyntiosasto antoi 6. marraskuuta 2014 – eli yli yhdentoista vuoden kuluttua pidätyksestä ja oikeudenkäynnin ollessa vielä kesken –omasta aloitteestaan määräyksen Šešeljin väliaikaisesta vapauttamisesta heikentyneen terveydentilan vuoksi; ottaa huomioon, että ehdoiksi asetettiin, että hän i) ei vaikuta todistajiin eikä uhreihin ja ii) saapuu osaston eteen heti kun se niin määrää; toteaa, että Šešelj on suhtautunut oikeudenkäynnin alusta saakka ICTY:yn vihamielisesti, ja keskeyttänyt toistuvasti oikeudenkäyntimenettelyt, häirinnyt niitä ja peruuttanut ne ja että häntä on syytetty kolmeen eri otteeseen oikeuden halventamisesta hänen peloteltuaan todistajia;

D.  toteaa, että palattuaan Serbiaan Šešelj piti Belgradissa useita julkisia puheita, joissa hän korosti, ettei hän palaisi pyydettäessä tuomioistuimeen vapaaehtoisesti ja ilmoitti siten aikovansa loukata toista hänen vapauttamiselleen asetettua ehtoa;

E.  toteaa, että Šešelj vaati toistuvasti julkisissa esiintymisissään Suur-Serbian luomista esittäen julkisesti vaateita naapurimaille, mukaan luettuna EU:n jäsenvaltio Kroatia, ja lietsoi vihaa muita kansanryhmiä kuin serbejä kohtaan; ottaa huomioon, että Šešelj antoi lehdistötiedotteen, jossa hän onnitteli Serbian tshetnikkejä Vukovarin ”vapauttamisesta”, kun oli kulunut tasan 23 vuotta siitä, kun Serbian puolisotilaalliset joukot ja Jugoslavian armeija valtasivat kroatialaisen Vukovarin kaupungin ja syyllistyivät siellä julmuuksiin vuonna 1991; toteaa, että näin hän sivuutti vaatimuksen olla vaikuttamatta uhreihin; ottaa huomioon, että serbialainen ”Naiset mustiin pukeutuneina” -rauhanryhmä kokoontui Belgradiin suremaan piirityksen uhreja ja järjesti esityksen, jolla pyrittiin siihen, että Vukovarissa tehdyt rikokset eivät unohtuisi koskaan;

1.  tuomitsee jyrkästi Šešeljin sodanlietsonnan, vihaan kiihottamisen, aluevaatimusten esittämiseen kannustamisen sekä yritykset saada Serbia luopumaan Eurooppaan sitoutumisesta; paheksuu Šešeljin provokatiivista julkista toimintaa ja sodanaikaista retoriikkaa, joihin hän on turvautunut väliaikaisesta vapauttamisestaan lähtien ja jotka ovat repineet uudelleen auki 1990-luvun alkupuolen sodan ja julmuuksien uhrien psykologiset arvet; korostaa, että Šešeljin viimeaikaiset lausunnot saattavat vesittää alueellisessa yhteistyössä ja sovinnonteossa saavutetun edistymisen ja tehdä tyhjiksi viime vuosien ponnistelut;

2.  muistuttaa Serbian viranomaisia näiden velvoitteista, jotka perustuvat ICTY:n kanssa tehtävän yhteistyön järjestelmään ja Serbian asemaan EU:n ehdokasmaana; panee huolestuneena merkille, että Serbian viranomaiset eivät ole reagoineet riittävästi poliittisesti eivätkä oikeudellisesti Šešeljin toimintaan, mikä heikentää uhrien luottamusta oikeudenkäyntiprosessiin; kannustaa Serbian viranomaisia ja demokraattisia puolueita tuomitsemaan kaikki julkisuudessa esitetyt vihapuheet ja sodanaikaisen retoriikan ja edistämään vähemmistöjen oikeuksien ja kulttuuristen oikeuksien suojelua; pyytää Serbian viranomaisia tutkimaan, onko Šešelj loukannut Serbian lakeja, ja lujittamaan sekä soveltamaan täysipainoisesti lainsäädäntöä, jolla kielletään vihapuhe, syrjintä ja väkivaltaan kiihottaminen; antaa tukensa Serbian kaikille poliittisille puolueille, kansalaisjärjestöille ja yksityishenkilöille, jotka vastustavat vihapuhetta;

3.  kehottaa ICTY:ä ja sen syyttäjän toimistoa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla arvioidaan uudelleen, täyttyvätkö väliaikaiselle vapauttamiselle asetetut ehdot nykytilanteessa; toteaa, että ICTY:n tavoitteiden saavuttamista ei edistetä sillä, että tuomioistuin soveltaisi väliaikaista vapauttamista koskeviin käytänteisiinsä erilaisia normeja; kannustaa ICTY:ä toteuttamaan päättäväisesti toimenpiteitä, joilla palautetaan tuomioistuinta kohtaan tunnettu luottamus, jota Šešeljin pöyristyttävät ja täysin paheksuttavat julkiset lausunnot ovat heikentäneet, mukaan luettuina kaikki tarpeelliset toimenpiteet, joilla nopeutetaan kaikkien oikeudenkäyntien ja tuomioistuimelle esitettyjen vetoomusten loppuun viemistä; muistuttaa, että aito ja kestävä sovinnontekoprosessi edellyttää ehdottomasti, että sotarikoksiin syyllistyneet saatetaan oikeuden eteen vastaamaan teoistaan;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Serbian presidentille, hallitukselle ja kansalliskokoukselle, Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostolle sekä ICTY:n presidentille.


Irak: naisten kidnappaukset ja huono kohtelu
PDF 137kWORD 57k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. marraskuuta 2014 Irakista: naisten kidnappaukset ja huono kohtelu (2014/2971(RSP))
P8_TA(2014)0066RC-B8-0295/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Irakista,

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2014 hyväksytyt ulkoasiainneuvoston päätelmät ISILin/Daeshin aiheuttamasta kriisistä Syyriassa ja Irakissa,

–  ottaa huomioon 1. syyskuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman S‑22/1 Irakin ihmisoikeustilanteesta niin sanotun Irakin ja Levantin islamilaisen valtion ja siihen yhteydessä olevien ryhmien väärinkäytösten takia,

–  ottaa huomioon Syyrian arabitasavallan tilannetta käsittelevän YK:n riippumattoman kansainvälisen tutkintakomission 14. marraskuuta 2014 julkaiseman raportin ”Rule of Terror: Living under ISIS in Syria”,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja 17. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n ja Irakin välisestä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta(1),

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2013 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2106 (2013) seksuaalisesta väkivallasta aseellisissa konflikteissa ja konfliktin jälkeisissä tilanteissa,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolena Irak on,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen, jonka Irak on allekirjoittanut, ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 (2000),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että niin sanottu Islamilainen valtio eli IS on syyllistynyt lukuisiin julmuuksiin, jotka merkitsevät rikosta ihmisyyttä vastaan, kuten joukkoteloituksiin, sen kenttätuomioistuinten toimeenpanemiin teloituksiin, šaria-lain jyrkän tulkinnan pakkosoveltamiseen, naisiin ja lapsiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan, orjuuttamiseen, raiskauksiin, pakkoavioliittoihin, ihmiskauppaan sekä väestön pakkosiirtoihin ja sieppauksiin, ja toteaa, että tämä on aiheuttanut hirvittävän humanitaarisen kriisin ja pakottanut suuria väestöryhmiä siirtymään pois IS:n hallussaan pitämiltä alueilta;

B.  ottaa huomioon, että IS:n taistelijat etenivät elokuussa 2014 yhä syvemmälle Pohjois-Irakiin ja löivät kurdien Peshmerga-joukot, jotka olivat siirtyneet Irakin armeijan hylkäämille alueille; toteaa, että IS-ryhmän taistelijat valtasivat Sinjarin kaupungin, ottivat haltuunsa strategisesti merkittävän Mosulin padon, jolla turvataan veden- ja sähkönsaanti laajassa osassa Irakia, ja etenivät 40 kilometrin päähän Irbilistä, Irakin Kurdistanin pääkaupungista; huomauttaa, että monet kurdinaiset taistelevat Kobanissa ja osa heistä on PKK-joukkojen jäseniä ja johtajia;

C.  toteaa, että IS:n kohteiksi on joutunut etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen jäseniä, erityisesti kristittyjä, jesidejä, turkmeeneja, šabakeja, Kaka’e-yhteisöön kuuluvia, mandealaisia ja šiialaisia sekä monia arabeja ja sunnimuslimeja, Mosulissa ja sitä ympäröivillä alueilla, kuten Sinjarissa ja Tal Afarissa;

D.  toteaa, että Human Rights Watch ‑järjestön arvioiden mukaan 3 133 jesidiä on joutunut IS:n sieppaamiksi ja tappamiksi tai ollut kateissa IS:n aloitettua iskunsa elokuun alussa; huomauttaa, että heistä 2 305:n uskotaan joutuneen siepatuiksi ja että siepatuista 412 on lapsia; toteaa, että IS pyrkii käännyttämään sieppaamiaan jesidilapsia ideologiansa taakse;

E.  ottaa huomioon, että YK:n tutkijat totesivat lokakuussa 2014, että arviolta 5 000–7 000 naista on pidätettyinä tilapäisissä säilöönottokeskuksissa, joista heitä siirretään muualle ja myydään orjuuteen tai luovutetaan jalkavaimoiksi jihadisteille; toteaa, että pelkästään Tal Afarin kaupungissa noin 3 500 naisen ja lapsen arvellaan olevan pidätettyinä viidessä säilöönottokeskuksessa;

F.  toteaa, että IS:n ja muiden Irakin ja Syyrian äärijihadistien toimet ovat ajaneet suuria määriä pakolaisia Turkin, Libanonin ja Jordanian täysille pakolaisleireille, joilla erityisesti naiset ja tytöt elävät vaikeissa humanitaarisissa oloissa ja ovat äärimmäisen alttiina häirinnälle, seksuaaliselle väkivallalle, pakkoavioliitoille ja muunlaiselle hyväksikäytölle;

G.  ottaa huomioon, että IS:n ja siihen yhteydessä olevien terroristiryhmien ylikansallinen luonne on maailmanlaajuinen huolenaihe;

H.  huomauttaa, että YK:n pakolaisjärjestö (UNHCR) on syvästi huolissaan kansainvälisen yhteisön kyvystä täyttää erityisesti äskettäin kotiseudultaan siirtymään joutuneiden kiireelliset tarpeet talven aikana Irakissa;

I.  ottaa huomioon, että Irakin yhtenäisyys, itsemääräämisoikeus ja alueellinen koskemattomuus ovat olennaisia maan ja alueen vakauden ja taloudellisen kehityksen kannalta;

1.  tuomitsee mitä jyrkimmin järjestelmälliset ihmisoikeusloukkaukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset sekä muut väärinkäytökset, joiden taustalla ovat IS:n ja siihen yhteydessä olevien terroristiryhmien teot, ja toteaa, että kyse on sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan; tuomitsee jyrkästi etenkin kaikenlaisen väkivallan, joka kohdistuu ihmisiin heidän uskonnollisen ja etnisen taustansa perusteella, sekä naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan;

2.  tuomitsee jyrkästi lukuisat julmuudet, joihin IS on syyllistynyt erityisesti naisia kohtaan, kuten sieppaukset, raiskaukset ja muut seksuaalisen väkivallan muodot, orjuuttamisen sekä pakkoavioliitot ja pakkokäännytyksen, ja toteaa, että kyse on rikoksista ihmisyyttä vastaan; korostaa, että tällaisiin ihmisoikeusloukkauksiin ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksiin syyllistyneet on saatettava vastuuseen teoistaan;

3.  korostaa, että lasten on välittömästi saatava palata perheidensä luokse, että pakkoavioliitot ja seksuaalinen hyväksikäyttö on lopetettava ja että kaikki IS:n pidättämät siviilit ja erityisesti naiset on vapautettava välittömästi;

4.  pyytää Irakin hallitusta ratifioimaan kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, jotta tuomioistuin voi nostaa syytteitä IS:n tekemistä sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan;

5.  pyytää Irakin hallitusta edistämään ja suojelemaan ihmisoikeuksia osallistamalla kaikki Irakin yhteiskunnan ryhmät kansallisen yhtenäisyyden ja sovinnon hengessä sekä puolustamalla ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta pyrkimyksissään IS:n torjumiseksi; tarjoaa Irakin hallitukselle apuaan, jotta se voi rakentaa entistä oikeudenmukaisemman, osallistavamman yhteiskunnan, jossa myös suojellaan ja edistetään naisten oikeuksia;

6.  pitää myönteisinä kansainvälisen yhteisön ja varsinkin Yhdysvaltojen toimia Irakin kansallisten ja paikallisten viranomaisten tukemiseksi niiden IS:n vastaisessa taistelussa, IS:n etenemisen pysäyttämiseksi ja humanitaarisen avun saatavuuden parantamiseksi; tukee IS:n vastaista maailmanlaajuista liittoumaa ja sen toimia IS:n torjumiseksi, sotilaalliset keinot mukaan luettuina; kehottaa kansainvälistä yhteisöä toimittamaan Irakin kansalle sen talven aikana tarvitsemaa ihmishenkiä säästävää apua ja toimittamaan apua myös jesidiperheille, jotka ovat yhä Sinjarin vuoristossa puolustamassa temppeleitään, jotta IS ei tuhoaisi niitä;

7.  kehottaa kaikkia alueen toimijoita tekemään kaikkensa estääkseen kaikenlaisen virallisten tai yksityisten elinten toiminnan ääri-islamilaisten ideologioiden levittämiseksi sanoin ja teoin; kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja erityisesti EU:ta edistämään alueellista vuoropuhelua Lähi-idän ongelmista ja ottamaan siihen mukaan kaikki merkittävät osapuolet, etenkin Iranin ja Saudi-Arabian;

8.  kehottaa YK:ta ja erityisesti sen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevää erityisraportoijaa Rashida Manjoota tekemään kaikkensa, jotta uhrit voidaan jäljittää ja jotta IS:n ja siihen yhteydessä olevien terroristiryhmien Irakissa ja Syyriassa naisiin ja tyttöihin kohdistamien väärinkäytösten ja loukkausten taustalla olevat tosiseikat ja olosuhteet voidaan tutkia ja selvittää niin, että voidaan välttää rankaisemattomuus ja saattaa syylliset vastuuseen teoistaan; tukee seksuaalista väkivaltaa konflikteissa käsittelevän YK:n erityisedustajan Zainab Hawa Banguran työtä;

9.  kehottaa Irakissa toimivia kansainvälisiä humanitaarisia järjestöjä, myös YK:n järjestöjä, lisäämään IS:n tieltä paenneille tarjottavia lääkintä- ja neuvontapalveluja ja kiinnittämään erityistä huomiota seksuaalisen väkivallan uhrien ja lasten tarpeisiin;

10.  kehottaa uudelleen komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita ryhtymään erityistoimiin, joilla puututaan naisten tilanteeseen Irakissa, ja takaamaan heidän vapautensa ja heidän kaikkein perustavimpien oikeuksiensa kunnioittamisen sekä toteuttamaan toimia naisiin ja lapsiin kohdistuvan hyväksikäytön, riiston ja väkivallan ehkäisemiseksi; on erityisen huolestunut siitä, että kaikenlainen väkivalta jesidinaisia kohtaan on lisääntynyt ja että IS:n jäsenet vangitsevat, raiskaavat, käyttävät seksuaalisesti hyväkseen ja myyvät heitä; kehottaa erityisesti EU:n jäsenvaltioita tehostamaan toimia, jotta voidaan täyttää eloonjääneiden tarpeet ja ottaa käyttöön mekanismi, jonka kautta Syyrian ja Irakin kovia kokeneet naiset ja erityisesti jesidinaiset voivat saada heidän tarpeisiinsa räätälöityä traumaterapiaa;

11.  on vakuuttunut siitä, että välitöntä humanitaarista apua ja suojelua on täydennettävä pitkän aikavälin strategioilla, joilla tuetaan naispuolisten paluumuuttajien, maan sisäisten pakolaisten ja muiden pakolaisten sosioekonomisia oikeuksia ja toimeentulomahdollisuuksia sekä helpotetaan johtajuutta ja osallistumista, jotta voidaan lisätä heidän mahdollisuuksiaan valita kestäviä ratkaisuja, jotka soveltuvat heidän tarpeisiinsa; pitää välttämättömänä käsitellä eri naisryhmien erityisriskejä ja ‑tarpeita, sillä naisiin kohdistuu useita ja toisiinsa limittyviä syrjinnän muotoja;

12.  pitää tuomittavana, että IS:n etenemisen myötä homo- ja biseksuaaleihin sekä transihmisiin kohdistuvat väkivallanteot ja murhat ovat Irakissa jääneet täysin rankaisematta; huomauttaa, että homo- ja biseksuaalit sekä transihmiset eivät tosin ole Irakin ainoa nykyisessä kriisissä ja konfliktissa vaarassa oleva ryhmä, mutta heidän tilanteensa on äärimmäisen haavoittuva, koska perheen ja yhteisön heille antama tuki on vähäistä samoin kuin hallituksen suojelu; toteaa, että Irakin homo- ja biseksuaalit sekä transihmiset ovat edelleen marginalisoitunut ryhmä ja heihin kohdistuu riski pakolaisten keskuudessa tai tietyissä vastaanottavissa yhteiskunnissa; kehottaa Irakin hallitusta suojelemaan maan homo- ja biseksuaaleja sekä transihmisiä;

13.  pitää valitettavana, että vuosikausia jatkuneen diktatuurin ja konfliktin takia irakilaisnaisten elämä on vaikeutunut merkittävästi; kehottaa edistämään naisista, rauhasta ja turvallisuudesta annettua YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1325 (2000) ja panemaan sen täytäntöön, jotta voidaan varmistaa naisten osallistuminen konfliktinratkaisuun ja demokratian rakentamiseen; korostaa, että elleivät naiset osallistu päätöksentekoon, naisilla ei voi olla todellista suojaa eikä todellista turvaa Irakissa;

14.  vaatii ryhtymään yhteistuumin kansainvälisiin toimiin tiiviissä yhteistyössä islamilaisten maiden, järjestöjen ja yhteisöjen kanssa, jotta voidaan torjua radikaalia salafistista ja wahhabilaista ideologiaa, joka on IS:n ja siihen yhteydessä olevien terroristijärjestöjen toimien taustavaikuttimena ja josta on muodostumassa kasvava turvallisuusuhka jäsenvaltioille; pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita vuoropuhelussaan Persianlahden maiden kanssa ottamaan puheeksi syvän huolensa siitä, että monissa muslimienemmistöisissä maissa ja muslimiyhteisöissä eri puolilla maailmaa näistä maista tulleet henkilöt yrittävät parhaillaan käännyttää ihmisiä salafistisen ja wahhabilaisen ideologian taakse;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Irakin hallitukselle ja edustajien neuvostolle, Kurdistanin aluehallinnolle, YK:n pääsihteerille ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0022.


Päätös olla vastustamatta delegoitua säädöstä: Hallintomaksujen eriä koskeva väliaikainen järjestelmä kriisinratkaisuneuvoston hallintomenojen kattamiseksi väliaikaisen jakson aikana
PDF 205kWORD 49k
Euroopan parlamentin päätös 27. marraskuuta 2014 olla vastustamatta hallintomaksujen eriä koskevasta väliaikaisesta järjestelmästä kriisinratkaisuneuvoston hallintomenojen kattamiseksi väliaikaisen jakson aikana 8. lokakuuta 2014 annettua komission delegoitua asetusta (C(2014)7164 – 2014/2882(DEA))
P8_TA(2014)0067B8-0246/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2014 annetun komission delegoidun asetuksen (C(2014)7164),

–  ottaa huomioon komission 23. lokakuuta 2014 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa delegoitua asetusta,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan 4. marraskuuta 2014 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15. heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014(1) ja erityisesti sen 65 artiklan 5 kohdan a, b ja c alakohdan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan suosituksen päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 806/2014 (kriisinratkaisuasetus) 42 artiklassa säädetään kriisinratkaisuneuvoston perustamisesta unionin virastoksi 19. elokuuta 2014 lähtien;

B.  ottaa huomioon, että kriisinratkaisuasetuksessa edellytetään, että kriisinratkaisuneuvosto on täysin toiminnassa 1. tammikuuta 2015;

C.  toteaa, että kriisinratkaisuneuvostolla on oltava unionin talousarviosta riippumaton talousarvio, jota rahoitetaan pankkialan maksuilla, ja että kriisinratkaisuasetuksen piiriin kuuluvat luottolaitokset, emoyritykset, sijoituspalveluyritykset ja rahoituslaitokset rahoittavat erityisesti kriisinratkaisuneuvoston hallintomenoja;

D.  ottaa huomioon, että kriisinratkaisuasetuksen 65 artiklan 5 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoituja säädöksiä näistä maksuista niiden lajin ja laskutavan määrittelemiseksi ja että erityisesti erityisen merkittäviä ovat vuotuiset maksut, joita tarvitaan kattamaan kriisinratkaisuneuvoston hallintomenot ennen kuin se on täysin toimintakykyinen;

E.  toteaa, että komissio hyväksyi edellä mainitun valtuutuksen annon mukaisesti 8. lokakuuta 2014 delegoidun asetuksen hallintomaksujen eriä koskevasta väliaikaisesta järjestelmästä kriisinratkaisuneuvoston hallintomenojen kattamiseksi väliaikaisen jakson aikana;

F.  ottaa huomioon, että tämä delegoitu asetus voi tulla voimaan parlamentin ja neuvoston tarkastelujakson päätteeksi ainoastaan, jos parlamentti tai neuvosto ei ole ilmaissut vastustavansa sitä tai jos parlamentti tai neuvosto ei ennen kyseisen jakson päättymistä ole ilmoittanut komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä; ottaa huomioon, että kriisinratkaisuasetuksen 93 artiklan 6 kohdan mukaisesti tarkastelujakson pituudeksi on asetettu kolme kuukautta tiedoksiantamispäivästä alkaen, eli se päättyy 8. tammikuuta 2015 ja sitä voidaan jatkaa kolmella kuukaudella;

G.  ottaa huomioon, että kriisinratkaisuneuvoston täyden toimintakyvyn varmistamiseksi 1. tammikuuta 2015 sen on hoidettava rahoitusjärjestelynsä kuntoon mahdollisimman nopeasti ja vähintäänkin 1. tammikuuta 2015 mennessä, mikä mahdollistaisi ensimmäisten hallintomenojen (palkka-, infrastruktuuri-, hallinto- ja toimintamenot) kattamisen;

H.  toteaa, että edellä mainitun delegoidun asetuksen olisi siis tultava voimaan vuonna 2014, ennen kuin johdanto-osan F kappaleessa mainittu tarkastelujakso päättyy;

1.  ilmoittaa, ettei se vastusta delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1.


Viipeet vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan käynnistämisessä
PDF 213kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. marraskuuta 2014 viipeistä vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan käynnistämisessä (2014/2946(RSP))
P8_TA(2014)0068RC-B8-0278/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 4, 162 ja 174–178 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(1),

–  ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013(2),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(3),

–  ottaa huomioon lisätalousarvioesityksen nro 3 vuoden 2014 yleiseen talousarvioon (COM(2014)0329),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka edustaa tärkeintä unionin laajuista reaalitalouden investointipolitiikkaa ja se on vuoteen 2020 ulottuvine yli 350 miljardin euron talousarvioineen erinomainen kasvua ja työpaikkoja edistävä tekijä EU:ssa; toteaa, että koheesiopolitiikka on tärkeä osa EU:n strategiaa, jolla korjataan alueellista epätasapainoa ja tasa-arvon puutetta, edistetään monipuolistamista ja mukautumista teollisuuden muutokseen ja pyritään saavuttavamaan taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus; toteaa, että koheesiopolitiikka on joissakin jäsenvaltioissa tärkein julkisten investointien lähde;

B.  ottaa huomioon, että temaattisen keskittämisen avulla resurssit kohdennetaan rajoitettuun määrään strategisia kohteita, joilla on kasvunedistämispotentiaalia, kuten innovointiin ja tutkimukseen, digitaalistrategiaan, pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) tukemiseen, vähähiiliseen talouteen, koulutukseen ja infrastruktuureihin;

C.  ottaa huomioon, että kumppanuussopimukset ja toimenpideohjelmat ovat strategisia välineitä, joilla ohjataan investointeja jäsenvaltioissa ja alueilla Eurooppa 2020 ‑strategian yleisten, älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevien tavoitteiden mukaisesti;

D.  toteaa, että asetuksen (EU) N:o 1303/2013 14, 16 ja 29 artiklassa säädetään kumppanuussopimusten ja toimenpideohjelmien esittämisen ja hyväksymisen aikataulusta, jonka mukaan kumppanuussopimukset olisi pitänyt hyväksyä viimeistään vuoden 2014 elokuun loppuun mennessä ja toimenpideohjelmat tammikuun 2015 loppuun mennessä;

E.  panee merkille, että kyse on selvästä viipeestä ohjelmasuunnittelun tasolla ja vain pieni määrä toimenpideohjelmia (hieman yli 100) hyväksyttäneen vuoden 2014 loppuun mennessä;

F.  panee merkille, että komissio on jäsenvaltioiden pyynnöstä laatinut epävirallisen asiakirjan Euroopan aluekehitysrahastosta, Euroopan sosiaalirahastosta ja koheesiorahastosta osittain rahoitettavien sellaisten ohjelmien vuoden 2014 maksusitoumusten käsittelystä, joita komissio ei hyväksy 31. joulukuuta 2014 mennessä;

G.  toteaa, että toimenpideohjelmien hyväksymiselle on kaksi skenaariota, joista kumpikin merkitsee lisäviipeitä täytäntöönpanon käynnistyksessä: i) joulukuun 31. päivään 2014 mennessä ”hyväksymisvalmiiksi” katsottujen toimintaohjelmien määrärahojen siirtomenettely ja ii) vuoden 2014 käyttämättömien määrärahojen uudelleenbudjetointi Euroopan rakenne- ja investointirahastoille, mikä edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista sellaisten ohjelmien osalta, jotka eivät ole ”hyväksymisvalmiita” vuoden 2014 loppuun mennessä;

H.  ottaa huomioon, että komission esittämän aikataulun mukaan siirtomenettelyn piiriin kuuluvat toimenpideohjelmat voitaisiin hyväksyä 15. helmikuuta ja 31. maaliskuuta 2015 välisenä aikana ja uudelleenbudjetoidut toimenpideohjelmat 1. toukokuuta 2015 jälkeen;

I.  ottaa huomioon, että ohjelmakauden 2014–2020 täytäntöönpanon viivästymisen lisäksi koheesiopolitiikkaa koettelevat myös vuosien 2007–2013 ohjelmakauden 23 miljardin euron maksamattomat maksut, mikä heikentää edelleen sen uskottavuutta, tehokkuutta ja kestävyyttä;

J.  panee merkille, että komission puheenjohtaja on ilmoittanut aikeestaan panna alulle 315 miljardin euron investointipaketti;

1.  on hyvin huolissaan vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan täytäntöönpanon huomattavasta viipeestä, vaikka toteaakin, että on tärkeää hyväksyä korkealaatuisia toimenpideohjelmia heti ohjelmakauden aluksi, jotta vältetään myöhempi uudelleenohjelmointi;

2.  korostaa, että nykyiset viipeet aiheuttavat ongelmia kansallisen, alueellisen ja paikallistason viranomaisten valmiuksille suunnitella tehokkaasti ja käyttää ERI-rahastoja kaudella 2014–2020;

3.  palauttaa mieliin, että yhdessä jäsenvaltioiden varmistaman yhteisrahoituksen kanssa koheesiopolitiikka muodostaa pääosan kasvua edistävistä julkisista menoista unionissa; korostaa, että uusien ohjelmien täytäntöönpano on tämän vuoksi saatava käyntiin mahdollisimman pian, jotta investoinneista voidaan saada paras mahdollinen tulos ja jotta voidaan edistää työpaikkojen luomista ja tehostaa tuottavuuden kasvua;

4.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan vastuullisesti ja tekemään kaikkensa sen nopeuttamiseksi, että mahdollisimman suuri määrä toimenpideohjelmia hyväksytään vuonna 2014, ja varmistamaan myös, että mahdollisimman monet ohjelmista ovat ”hyväksymisvalmiita” 31. joulukuuta 2014 mennessä, jotta ne voivat hyötyä siirtomenettelystä varainhoitoasetuksen 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja sen soveltamissääntöjen 4 artiklan mukaisesti;

5.  kehottaa komissiota keskittymään edelleen laatuun ja petostentorjunnan välttämättömään jatkamiseen ja analysoimaan kaikki mahdollisuudet tehostaa sisäisiä menettelyjään, jotta varmistetaan myös 24:nteen marraskuuta 2014 asetetun määräajan jälkeen uudelleenesitettyjen toimenpideohjelmien huomioonottaminen ja jotta niitä koskevat yksiköiden sisäiset neuvottelut saadaan päätökseen vuoden loppuun mennessä ja niitä voidaan pitää hyväksymisvalmiina, jos ne täyttävät laatuvaatimukset;

6.  on tietoinen siitä, että edellä mainituista skenaarioista jälkimmäinen, jota sovelletaan toimenpideohjelmiin, jotka eivät ole hyväksymisvalmiita vuoden 2014 lopussa, eli vuoden 2014 kohdentamattomien summien uudelleenbudjetointi vuonna 2015 monivuotisen rahoituskehyksen 19 artiklan mukaisesti, edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista 1. toukokuuta 2015 mennessä, ja vaikka kyse on ainoastaan teknisestä tarkistuksesta, se on tehtävä monivuotisen talousarviomenettelyn mukaisesti; kehottaa komissiota tämän vuoksi käynnistämään mahdollisimman pian keskustelut parlamentin ja neuvoston kanssa, jotta voidaan vahvistaa uskottava etenemissuunnitelma, jolla varmistetaan, että monivuotisen rahoituskehyksen tarkistus tulee hyväksytyksi mahdollisimman aikaisin vuonna 2015;

7.  korostaa lisäksi, että toimenpideohjelmien hyväksyminen edellyttää myös kyseiset maksusitoumusmäärärahat vuodeksi 2015 sisältävän vastaavan lisätalousarvion hyväksymistä, mikä parhaassakin tapauksessa merkitsee sitä, että kyseisten ohjelmien todellisen täytäntöönpanon käynnistyminen viivästyy vuoden 2015 puoliväliin;

8.  pyytää komissiota edellä mainitut seikat huomioon ottaen esittämään parlamentille toimenpiteet, joihin se aikoo ryhtyä edistääkseen mahdollisimman pian toimenpideohjelmien täytäntöönpanoa, sekä suunnitellun aikataulun;

9.  on huolestunut maksamattomien maksujen tilanteesta vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan toimenpideohjelmissa; korostaa, että on tärkeää ja kiireellistä päästä komission uusien ehdotusten pohjalta sopimukseen vuoden 2014 loppuun mennessä;

10.  kehottaa komissiota selittämään, mikä vaikutus maksujen viivästymisellä on uusien toimenpideohjelmien täytäntöönpanon käynnistämiseen, ja esittämään ratkaisuja vahinkojen välttämiseksi mahdollisimman kattavasti; kehottaa komissiota yleisistä säännöksistä annetun asetuksen 16 artiklan 3 kohdan mukaisten neuvottelujen tuloksia koskevan kertomuksen yhteydessä arvioimaan, mitä seurauksia vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan käynnistämisen viivästymisestä aiheutuu kasvulle ja työpaikoille, ja kehottaa sitä esittämään saatuihin kokemuksiin perustuvia suosituksia;

11.  pyytää, että komission myöhemmin ilmoittama 315 miljardin euron investointipaketti sovitetaan täysin vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikkaan;

12.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, alueiden komitealle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä muille asiaan liittyville toimielimille.

(1)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.
(2)EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.
(3)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.


Komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivat
PDF 134kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. marraskuuta 2014 komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivojen tarkistamisesta ja pk-yritystestin roolista (2014/2967(RSP))
P8_TA(2014)0069RC-B8-0311/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon äskettäisen julkisen kuulemisen komission vaikutustenarvioinnin suuntaviivojen tarkistamisesta ja vaikutustenarvioinnin tarkistetuista suuntaviivoista laaditun vastaavan luonnoksen,

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman riippumattoman vaikutustenarvioinnin takaamisesta(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että vaikutustenarvioinnit ovat lainsäädännön laatimisessa varhaisvaiheen väline ja siksi keskeisessä asemassa komission järkevän sääntelyn ohjelmassa ja että niiden tarkoituksena on tuottaa avointa, kattavaa ja tasapuolista näyttöä taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista, unionin toiminnan lisäarvosta, odotettavissa olevasta sääntely- ja hallintotaakasta sekä vaihtoehtoisten toimintatapojen kustannuksista ja hyödyistä kaikille sidosryhmille;

B.  toteaa, että nykyisissä vaikutustenarvioinnin suuntaviivoissa annetaan keskeinen rooli komission pääsihteeristölle ja vaikutustenarviointilautakunnalle päätettäessä tietyn aloitteen vaikutustenarvioinnin tarpeellisuudesta;

C.  toteaa, että vaikutustenarviointilautakunnalla on merkittävä rooli vaikutustenarviointien keskeisenä laadunvalvojana;

D.  ottaa huomioon, että perussopimuksiin sisältyy monialaisia sosiaalisia lausekkeita ja ympäristölausekkeita samoin kuin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamista koskevia velvoitteita, jotka on otettava huomioon unionin politiikan ja toiminnan määrittelyssä ja täytäntöönpanossa ja jotka edellyttävät niitä koskevien vaikutusten perusteellista analysointia kaikkien lainsäädäntöehdotusten kohdalla;

E.  toteaa, että komission asiantuntijaryhmän mukaan pk-yritykselle aiheutuvat kustannukset asetuksen noudattamisesta voivat olla kymmenen kertaa suuremmat kuin suuremmille yrityksille; toteaa, että sen vuoksi asianmukainen ja riippumaton vaikutustenarviointi on erityisen tärkeää pk-yrityksille, joilla on usein enemmän vaikeuksia sopeutua uusiin lainsäädännöllisiin ja hallinnollisiin vaatimuksiin kuin suurilla yrityksillä ja jotka kokonsa vuoksi pystyvät ennakoimaan huonommin sääntelymuutoksia varhaisessa vaiheessa;

F.  toteaa, että ”pienet ensin” -periaate on vuoden 2008 eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen perusta; toteaa, että se on sisältynyt vaikutustenarvioinnin suuntaviivoihin vuodesta 2009 lähtien ja muihin komission teksteihin vuodesta 2005 lähtien; toteaa, että tämän periaatteen tarkoituksena on ottaa pk-yritysten edut huomioon politiikan suunnittelun hyvin varhaisissa vaiheissa, jotta lainsäädännöstä tulee entistä suotuisampaa pk-yritysten kannalta; toteaa, että käytettävissä on useita välineitä, joilla voidaan varmistaa tämän periaatteen tehokas täytäntöönpano, mukaan luettuna pk-yritystestin käyttö tulevissa lainsäädäntöehdotuksissa;

G.  toteaa, että nykyisissä vaikutustenarvioinnin suuntaviivoissa annetaan erityisohjausta pk-yritystestin muodossa myös mahdollisista lieventävistä toimenpiteistä; toteaa, että tarkistettujen suuntaviivojen luonnokseen ei sisälly minkäänlaisia pk-yritystestiä koskevia määräyksiä;

H.  katsoo, että komission alkuperäiseen ehdotukseen esitettyjen asiasisältöä koskevien parlamentin tarkistusten asianmukainen arviointi tuo huomattavaa lisäarvoa parlamentin kannan tueksi kolmikantaneuvotteluissa;

Soveltamisala

1.  suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen tarkistaa säännöllisesti vaikutustenarvioinnin suuntaviivoja vaikutustenarviointimenettelyjen parantamiseksi;

2.  korostaa, että komission olisi varmistettava, että taloudelliset, sosiaaliset, hallinnolliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat arvioidaan yhtä perusteellisesti;

3.  on kuitenkin huolestunut siitä, että vaikutustenarvioinnin soveltamisalaa ei ole tarkistettujen suuntaviivojen luonnoksessa määritelty yhtä tarkasti kuin nykyisissä suuntaviivoissa ja että siinä jätetään huomattavasti enemmän tulkinnanvaraa asiasta vastaavalle pääosastolle vaikutustenarvioinnin tarpeellisuudesta päätettäessä; katsoo, että olisi säilytettävä nykyiset käytännöt, joiden mukaisesti vaikutustenarviointilautakunta osallistuu päätöksentekoon;

4.  katsoo, että komission olisi säilytettävä nykyinen käytäntönsä ja toimitettava vaikutustenarviointi kaikista aloitteista, jotka täyttävät vähintään yhden seuraavista kriteereistä:

   a) komission lainsäädäntö- ja työohjelmaan sisältyvät lainsäädäntöehdotukset
   b) muut kuin komission lainsäädäntö- ja työohjelmaan sisältyvät lainsäädäntöehdotukset, joilla on selkeästi tunnistettavia taloudellisia, hallinnollisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia
   c) muut kuin lainsäädäntöaloitteet, joissa määritetään tulevia toimia (esimerkiksi valkoiset kirjat, toimintasuunnitelmat, meno-ohjelmat ja kansainvälisiä sopimuksia koskevat neuvotteluohjeet)
   d) komission – ja tarvittaessa sen virastojen – antamat delegoidut säädökset tai täytäntöönpanosäädökset, joilla on todennäköisesti tunnistettavia taloudellisia ja sosiaalisia sekä ympäristöä ja hallinnollista rasitusta koskevia vaikutuksia;

5.  toteaa, että vaikutustenarvioinnin on oltava täsmällistä ja kattavaa, sen on perustuttava kaikkein tarkimpiin, objektiivisimpiin ja täydellisimpiin saatavilla oleviin tietoihin ja siihen on sisällyttävä suhteellinen analyysi, jossa keskitytään ehdotuksen tarkoitukseen ja tavoitteeseen, jotta voidaan tehdä tietoon perustuva poliittinen päätös;

6.  on vakuuttunut, että vaikutustenarviointi on merkittävä unionin kaikkien toimielinten päätöksentekoa tukeva väline sekä tärkeä osa sääntelyn parantamisprosessia; on kuitenkin tietoinen siitä, että vaikutustenarvioinneilla ei voida korvata poliittisia arviointeja ja päätöksiä;

7.  tähdentää, että on tärkeää kuulla kaikkia asianomaisia sidosryhmiä vaikutustenarviointiprosessin varhaisessa vaiheessa, jotta sidosryhmien mielipiteet voidaan ottaa huomioon vaikutustenarviointeja valmisteltaessa ja ennen niiden julkaisemista;

8.  toteaa, että vaikutustenarvioinnin soveltamisala ei ehkä vastaa hyväksyttyjä ehdotuksia, jos niitä on muutettu sen jälkeen kun komission kollegio on toimittanut ne hyväksyttäviksi; pyytää toteamaan tarkistettujen suuntaviivojen luonnoksessa, että vaikutustenarviointia on ajantasaistettava, jotta varmistetaan siinä käsiteltyjen asioiden ja kaikkien komission lopullisesti hyväksymien ehdotusten välinen jatkuvuus;

Vaikutustenarviointilautakunta

9.  ilmaisee vakavan huolensa siitä, että vaikutustenarviointiprosessiin liittyvää vaikutustenarviointilautakunnan roolia ei ole määritelty selvemmin tarkistettujen suuntaviivojen luonnoksessa; vaatii painokkaasti, että komissio arvioi uudelleen tätä puutetta ja että se vahvistaa vaikutustenarviointilautakuntaan liittyvät menettelyt uusien tarkistettujen suuntaviivojen luonnoksessa, kun se vastaa tähän parlamentin hyväksymään päätöslauselmaan;

10.  katsoo, että tällaisista uusista menettelyistä olisi muodostettava selvällä, ymmärrettävällä ja avoimella tavalla vaikutustenarviointilautakunnalle esitettyjen vaikutustenarviointien toimittamista, tarkistamista ja lopullista hyväksymistä koskeva prosessi;

11.  toistaa kantansa, että komission ei pitäisi hyväksyä ehdotuksia, joista vaikutustenarviointilautakunta ei ole antanut lausuntoa;

12.  muistuttaa komissiota lisäksi siitä, että parlamentti on pyytänyt vaikutustenarviointilautakunnan riippumattomuuden lisäämistä ja erityisesti sitä, että vaikutustenarviointilautakunnan jäseniä ei alisteta poliittisen valvonnan alaisuuteen; katsoo, että vaikutustenarviointilautakunnan olisi koostuttava ainoastaan erittäin pätevistä henkilöistä, jotka pystyvät arvioimaan taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista esitetyn analyysin;

13.  odottaa, että uusi komissio antaa selvityksen siitä, miten se aikoo edetä tässä päätöslauselmassa esille otetuissa asioissa, jotta parlamentti voi ottaa tämän lähestymistavan täysimääräisemmin huomioon valmistellessaan kantaansa komission äskettäin antamaan sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta (REFIT) koskevaan tiedonantoon, tämän kuitenkaan vaikuttamatta parlamentin kantaan tässä yhteydessä;

Pk-yritystesti

14.  palauttaa mieliin, että komissio piti vuonna 2011 suorittamansa eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen uudelleentarkastelun yhteydessä valitettavana, että ainoastaan kahdeksan jäsenvaltiota oli sisällyttänyt pk-yritystestin kansallisiin päätöksentekoprosesseihinsa; kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä, jotta pk-yritystestiä koskevia periaatteita voidaan levittää paremmin kansallisten menettelyjen yhteydessä ja tukea näin pk-yrityspolitiikkaa;

15.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio sitoutui kyseisessä uudelleentarkastelussa selvästi vahvistamaan entisestään pk-yritystestiä; pitää kuitenkin valitettavana, että näiden ilmoitusten vastaisesti pk-yritystestiä ei edes mainita vaikutustenarviointia koskevien tarkistettujen suuntaviivojen luonnoksessa;

16.  palauttaa mieliin, että komissio sitoutui eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa Small Business Act -aloitteessa panemaan täytäntöön ”pienet ensin” -periaatteen politiikan suunnittelussa ja että tähän sisältyy pk-yritystesti, jolla arvioidaan tulevan lainsäädännön ja hallinnollisten aloitteiden vaikutusta pk-yrityksiin; korostaa olevan erittäin tärkeää varmistaa, että testi tehdään asianmukaisesti, ja katsoo, että asiassa on vielä paljon parantamisen varaa;

17.  vaatii, että suuntaviivojen liitteessä 8 vahvistettu pk-yritystesti säilytetään, jotta komission aloitteet eivät vaikuta suhteettomasti pk-yrityksiin tai saata niitä epäedulliseen asemaan suuryrityksiin verrattuna;

18.  korostaa, että tällaisissa tapauksissa vaikutustenarviointeihin olisi sisällytettävä vaihtoehtoisten mekanismien ja/tai joustojen mahdollisuus pk-yritysten auttamiseksi aloitteen täytäntöönpanossa (liitteen 8 kohdassa 4 tarkoitetulla tavalla); panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille tarkistettujen suuntaviivojen luonnoksessa esitetyn toimintavaihtoehdon, jossa mikroyritykset jätetään lainsäädäntöehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle; katsoo kuitenkin, että mikroyritysten jättäminen oletusarvoisesti soveltamisalan ulkopuolelle ei ehkä aina ole paras lähestymistapa, ja toteaa, että tämän vuoksi asiaa on arvioitava tapauskohtaisesti kunkin ehdotuksen yhteydessä, jotta voitaisiin ottaa huomioon todistustaakan kääntäminen, eli toisin sanoen mikroyritykset olisi jätettävä ehdotusten soveltamisalan ulkopuolella, ellei ole todisteita siitä, että ne olisi sisällyttävä siihen; kannattaa ajatusta, että vaikutustenarvioinneissa harkitaan mukautettujen ratkaisujen ja kevyempien järjestelmien soveltamista pk-yrityksiin, jos tämä ei heikennä liikaa lainsäädännön tehokkuutta;

Soveltaminen ja valvonta

19.  toteaa, että säädöksen lopullinen muoto voi poiketa merkittävästi komission hyväksymästä ehdotuksesta; katsoo, että olisi hyödyllistä laatia yhteenveto hyväksyttyjen säädösten arvioiduista hyödyistä ja kustannuksista ja pitää se ajan tasalla niin, että vaikutustenarviointiin sisältyvässä analyysissa otettaisiin huomioon lainsäädäntöprosessin aikana tehdyt tarkistukset; katsoo, että tämä yksinkertaistaisi ehdotuksen vaikutuksen valvontaa ja arviointia;

Parempaa sääntelyä käsittelevän neuvoa-antavan elimen perustaminen

20.  antaa kiitosta komission valtuuttaman hallinnollista rasitusta käsitelleen korkean tason työryhmän työlle ja loppuraportille; muistuttaa komission aikomuksesta perustaa parempaa sääntelyä käsittelevä uusi korkean tason työryhmä, joka koostuisi sidosryhmien edustajista ja kansallisista asiantuntijoista, kuten sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevasta ohjelmasta (REFIT) annetussa komission viimeisimmässä tiedonannossa (kesäkuu 2014) esitetään;

21.  ehdottaa, että komission olisi perustettava mahdollisimman pian tämä parempaa sääntelyä käsittelevä neuvoa-antava korkean tason elin, johon kuuluisi sidosryhmien asiantuntijoita ja kansallisia asiantuntijoita; ehdottaa tälle elimelle vahvaa ja riippumatonta neuvontaa koskevaa toimeksiantoa, jonka olisi täydennettävä komission vaikutustenarviointeja koskevaa työtä; katsoo, että tällaisen elimen asiantuntemus, myös toissijaisuutta ja suhteellisuutta koskeva asiantuntemus, voisi tuoda lisäarvoa vaikutustenarviointimenettelyihin ja muihin parempaa sääntelyä koskeviin aloitteisiin; pyytää ottamaan parlamentin ja neuvoston mukaan asiantuntijoiden nimittämismenettelyyn; ehdottaa, että olemassa olevien parempaa sääntelyä käsittelevien (esimerkiksi Ruotsissa, Tšekin tasavallassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa) elinten parhaat käytännöt ja kokemus otetaan huomioon;

22.  kehottaa komissiota toimittamaan vaikutustenarvioinnin tarkistetuista suuntaviivoista laaditun uuden luonnoksen, jossa otetaan huomioon tässä päätöslauselmassa korostetut seikat ja hiljattain esitelty komission rakenne, erityisesti paremmasta sääntelystä vastaavan uuden varapuheenjohtajan rooli;

Vaikutustenarvioinnit parlamentissa

23.  edellyttää komission vaikutustenarvioinnin järjestelmällistä ja mahdollisimman aikaista käsittelyä parlamentissa ja etenkin valiokunnissa;

24.  palauttaa mieliin 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman riippumattoman vaikutustenarvioinnin takaamisesta, jossa kehotettiin hyödyntämään johdonmukaisemmin jo käytössä olevia välineitä parlamentin oman vaikutustenarvioinnin toteuttamiseksi; palauttaa mieliin, että vaikutustenarviointien suorittamiseksi ovat käytössä erityinen budjettikohta ja niihin erikoistuneet yksiköt; pitää parlamentin tekemään vaikutustenarviointiin turvautumista erityisen tärkeänä, kun alkuperäiseen komission ehdotukseen on tehty asiasisältöä koskevia muutoksia;

Vaikutustenarvioinnit neuvostossa

25.  odottaa neuvostolta, että se noudattaa sitoumustaan ja arvioi järjestelmällisesti omien asiasisältöä koskevien tarkistustensa vaikutuksen;

o
o   o

26.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

(1)EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 31.


YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivä
PDF 161kWORD 79k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. marraskuuta 2014 YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä (2014/2919(RSP))
P8_TA(2014)0070B8-0285/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon New Yorkissa 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon New Yorkissa 13. joulukuuta 2006 tehdyn YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 2009 hyväksytyn Tukholman ohjelman ja siihen liittyvän toimintasuunnitelman vuosiksi 2010–2014,

–  ottaa huomioon YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin N:o 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon,

–  ottaa huomioon helmikuussa 2011 hyväksytyn lapsen oikeuksia koskevan EU:n toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen,

–  ottaa huomioon Busanissa 29. marraskuuta–1. joulukuuta 2011 pidetyssä avun tuloksellisuutta koskeneessa korkean tason kokouksessa annetun julistuksen ja toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2008 annetun komission tiedonannon "Lapsille erikoisasema EU:n ulkoisissa toimissa" (KOM(2008)0055),

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi,

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat lapsista aseellisissa selkkauksissa,

–  ottaa huomioon YK:n toimintasuunnitelman ”Lapsille sopiva maailma”,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU(1),

–  ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU(2),

–  ottaa huomioon ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian (2012–2016) ja erityisesti säännökset, jotka koskevat lastensuojelujärjestelmiä koskevien suuntaviivojen laatimisen rahoittamista sekä parhaiden käytänteiden vaihtoa,

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen 2013/112/EU "Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre"(3),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman ilman huoltajaa olevien alaikäisten tilanteesta EU:ssa(4),

–  ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta (CEDAW) vuodelta 1979 sekä Pekingin toimintaohjelman,

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 suosituksista komissiolle naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta(5) ja 6. helmikuuta 2014 nollatoleranssista naisten sukuelinten silpomiseen(6) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät naisiin ja tyttöihin kohdistuvan kaikenlaisen väkivallan, myös sukuelinten silpomisen, ehkäisystä ja torjunnasta,

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät kaikki ihmisoikeudet käsittävän oikeusperustaisen lähestymistavan soveltamisesta kehitysyhteistyössä,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 7 artiklan, jonka mukaan ”unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen”,

–  ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Ihmisarvoinen elämä kaikille: visiosta yhteisiin toimiin” (COM(2014)0335),

–  ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2005 annetun komission tiedonannon ”Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus” (COM(2005)0134) sekä 14. toukokuuta 2012 pidetyn ulkoasiainneuvoston 3 166. istunnon päätelmät aiheesta ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma”

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista ja siihen liitetyt valinnaiset pöytäkirjat muodostavat lapsen oikeuksien edistämisen ja suojaamisen standardin, sillä ne sisältävät kattavan joukon lasten suojelua ja hyvinvointia koskevia kansainvälisiä oikeusnormeja;

B.  ottaa huomioon, että kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja että niillä on selvät oikeudelliset velvoitteet edistää ja suojella jokaisen lapsen oikeuksia ja panna ne täytäntöön omalla lainkäyttöalueellaan;

C.  ottaa huomioon, että lasten oikeuksien edistäminen mainitaan EU:n politiikan yhtenä tavoitteena ja että EU:n perusoikeuskirjassa edellytetään, että lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon kaikissa EU:n toimissa;

D.  ottaa huomioon, että YK:n yleissopimuksessa lapsen oikeuksista ja EU:n perusoikeuskirjassa kunnioitetaan lapsen oikeutta tulla kuulluksi ja katsotaan, että hänen mielipiteensä on otettava hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti huomioon häntä koskevissa asioissa;

E.  katsoo, että lapsen oikeudet – nimittäin lapsen edun periaate ja lapsen oikeus elämään, hengissä selviytymiseen ja kehitykseen, syrjimättömyyteen sekä siihen, että kunnioitetaan lapsen oikeutta ilmaista mielipiteensä – koskevat kaikkea EU:n politiikkaa;

F.  katsoo, että edistystä on tapahtunut sen jälkeen, kun YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus hyväksyttiin 25 vuotta sitten, mutta että lasten oikeuksia kuitenkin loukataan yhä monissa osissa maailmaa, myös EU:n jäsenvaltioissa, väkivallan, hyväksikäytön, riiston, köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen sekä uskontoon, vammaisuuteen, sukupuoleen, seksuaali-identiteettiin, ikään, etniseen ryhmään, siirtolaisasemaan tai oleskeluoikeutta koskevaan asemaan perustuvan syrjinnän seurauksena;

G.  katsoo, että jotta oikeuksilla olisi jotakin merkitystä, kaikkien lasten ja heidän perheidensä saatavilla on oltava kattava oikeussuoja ja oikeudenmukaiset, nopeat ja tehokkaat muutoksenhakukeinot;

H.  ottaa huomioon, että noin 6,6 miljoonaa alle viisivuotiasta lasta kuoli vuonna 2012 enimmäkseen syistä, jotka olisi voitu ehkäistä, ja että heiltä näin ollen riistettiin heidän hengissä selviytymistä ja kehittymistä koskeva perusoikeutensa; ottaa huomioon, että 168 miljoonaa 5–17-vuotiasta lasta kuuluu lapsityövoimaan, mikä vaarantaa heidän oikeutensa saada suojelua taloudelliselta riistolta ja loukkaa heidän oikeuttaan saada oppia ja leikkiä; ottaa huomioon, että 11 prosenttia tytöistä avioituu ennen kuin he saavuttavat 15 vuoden iän, mikä vaarantaa heidän oikeutensa terveyteen, koulutukseen ja suojeluun; ottaa huomioon, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa yksi kymmenestä syntyvästä lapsesta kuolee yhä ennen viidettä syntymäpäiväänsä;

I.  ottaa huomioon, että koulutus – erityisesti ilmainen alemman perusasteen koulutus kaikille lapsille – on perusoikeus, johon hallitukset ovat sitoutuneet vuonna 1989 tehdyn YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen yhteydessä; toteaa, että vuoden 2015 tavoitteeksi on asetettu sen varmistaminen, että kaikki pojat ja tytöt suorittavat koko alemman perusasteen koulutuksen; toteaa, että vaikka kehitysmaissa on tapahtunut jonkin verran edistymistä, tämän tavoitteen saavuttamisesta ollaan vielä kaukana;

J.  katsoo, että kattava seksuaalikasvatus on erottamaton ja tärkeä osa poikien ja tyttöjen hyvinvointia ja terveyttä koskevien oikeuksien vahvistamista sekä tasa-arvon edistämistä ja stereotypioiden torjumista;

K.  ottaa huomioon, että humanitaarisilla kriiseillä on edelleen tuhoisa vaikutus lapsiin ja että vuonna 2014 kriisit, jotka enimmäkseen liittyivät konflikteihin, vaikuttivat suoraan yli 59 miljoonan lapsen elämään; toteaa, että maailmassa on nykyään arviolta 250 000 lapsisotilasta, joista 40 prosenttia on tyttöjä;

L.  toteaa, että pelkästään vuonna 2012 lähes 95 000 lasta tai alle 20-vuotiasta nuorta murhattiin, lähes miljardia 2–14-vuotiasta lasta rangaistiin fyysisesti, yksi kolmesta 13–15-vuotiaasta nuoresta joutui kiusaamisen kohteeksi ja noin 70 miljoonaa 15–19-vuotiasta tyttöä joutui kärsimään fyysisestä väkivallasta jossakin muodossa; toteaa, että 210 miljoonaa tyttöä maailmassa on joutunut pakotetuksi yhdyntään tai muuhun seksuaaliseen kanssakäymiseen jossakin elämänsä vaiheessa;

M.  ottaa huomioon, että kehitysmaiden väestöstä puolet on lapsia ja että EU:n alueella elää noin 100 miljoonaa lasta;

N.  toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien lastenrahaston (Unicef) tuoreimman lasten köyhyyttä rikkaissa maissa koskevan raportin mukaan 2,6 miljoonaa lasta on pudonnut köyhyysrajan alapuolelle maailman vauraimmissa maissa vuoden 2008 jälkeen, mikä nostaa kehittyneen maailman köyhyydessä elävien lasten kokonaismäärän arvioilta 76,5 miljoonaan; ottaa huomioon, että mainitun tutkimuksen mukaan 7,5 miljoonaa nuorta on luokiteltu NEET-nuoriksi (ilman työtä, koulutusta tai kurssitusta oleviksi nuoriksi) EU:ssa vuonna 2013;

O.  toteaa, että lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy monissa muodoissa, mukaan lukien psykologinen, fyysinen, seksuaalinen, henkinen ja sanallinen väkivalta, laiminlyönti ja riisto, ja monissa ympäristöissä, muun muassa kodeissa, kouluissa, terveydenhuolto- ja oikeusjärjestelmissä, työpaikoilla, yhteisöissä ja verkkosivustoilla;

P.  katsoo, että lapsen oikeuksia koskeva EU:n toimintasuunnitelma rajaa selkeän kehyksen EU:n toimille ja että sen täytäntöönpano on johtanut merkittävään edistymiseen monilla keskeisillä toiminta- ja lainsäädäntöaloilla, joita ovat muun muassa kadonneiden lapsien vihjepuhelimen perustaminen, lapsiystävällisen oikeudenkäytön edistäminen, tietojenkeruun parantaminen ja lasten oikeuksien liittäminen ulkoisiin toimiin;

Q.  katsoo, että jokainen lapsi on ennen kaikkea ja ensisijaisesti lapsi, jonka oikeuksien olisi toteuduttava ilman syrjintää, riippumatta lapsen tai hänen vanhempiensa etnisestä alkuperästä, kansallisuudesta, sosiaalisesta asemasta, siirtolaisasemasta tai oleskeluoikeutta koskevasta asemasta;

R.  katsoo, että tytöt ja pojat kohtaavat sekä samanlaisia että erilaisia odotuksia ja sosiaalistamisen muotoja ja että tyttöjen ja poikien kokema syrjintä on erilaista eri ikäkausina;

S.  toteaa, että vaikka huomattavaa edistymistä on tapahtunut, erityisesti ihmiskaupan, seksuaalisen riiston ja uhrien oikeuksien alalla sekä turvapaikkaa hakevien ja yksin maahan tulevien lasten kohdalla, paljon enemmän on vielä tehtävä, jotta varmistetaan, että siirtolaislasten oikeuksia kunnioitetaan täysin EU:ssa; ottaa huomioon, että monet yksin maahan tulevat lapset katoavat ja karkaavat saavuttuaan ensimmäistä kertaa EU:hun ja että he ovat erityisen alttiita joutumaan hyväksikäytetyiksi;

T.  toteaa, että kansainvälisen luonteensa vuoksi lasten riisto ja lasten seksuaalinen riisto verkkosivustoilla – mukaan lukien lasten seksuaalista riistoa koskevan materiaalin levittäminen verkossa ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö verkkoa hyödyntäen – ovat edelleen lainvalvontaviranomaisille merkittävä huolenaihe; toteaa, että rikokset vaihtelevat seksuaalisesta kiristyksestä ja viekoittelusta itse tuotettuun lapsen hyväksikäyttöä koskevaan materiaaliin ja suoratoistoon, jotka ovat tutkinnan kannalta erityisen haasteellisia, koska teknologian innovaatiot tuovat materiaalia helpommin ja nopeammin rikoksentekijöiden, myös verkkoa hyödyntävien lasten seksuaalisten hyväksikäyttäjien, saataville;

U.  ottaa huomioon, että köyhyys ja sosiaaliturvajärjestelmien supistaminen sekä keskeisten sosiaalietujen kuten perhelisien leikkaukset vaikuttavat erityisesti lapsiin ja että tällaiset leikkaukset ovat lisääntyneet EU:ssa vuodesta 2007 alkaen; ottaa huomioon, että lasten köyhyysriski on EU:ssa sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeenkin edelleen hyvin korkea (20,3 prosenttia vuonna 2013);

V.  katsoo, että vuoden 2015 jälkeinen globaali kehityksen toimintakehys tarjoaa tilaisuuden investoida kaikkien lasten oikeuksiin kaikkialla maailmassa – riippumatta lapsen sukupuolesta, etnisestä alkuperästä, rodusta tai taloudellisesta asemasta, vammaisuudesta tai muusta asemasta;

1.  katsoo, että lasten oikeudet ovat EU:n politiikan ytimessä ja että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivä tarjoaa tilaisuuden varmistaa, että lasten oikeudet pannaan täytäntöön politiikassa ja käytännössä, ja toteuttaa lisätoimia sen varmistamiseksi, että kaikkien ja erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten oikeuksia kunnioitetaan kaikkialla;

2.  suhtautuu myönteisesti EU:n Tukholman ohjelman yhteydessä antamaan sitoumukseen kehittää yhtenäinen EU:n strategia, jonka tarkoituksena on edistää ja suojata lasten oikeuksia tehokkaasti EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen yhteydessä sekä tukea jäsenvaltioiden alalla toteuttamia toimia; kehottaa komissiota ehdottamaan kunnianhimoista ja kattavaa lapsen oikeuksien strategiaa ja toimintasuunnitelmaa seuraaviksi viideksi vuodeksi ja perustamaan sen lapsen oikeuksia koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan samalla sitä parantaen;

3.  pitää myönteisenä EU:n sitoutumista kehittämään edelleen yhtenäisiä EU:n suuntaviivoja lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi, jotta vähennettäisiin ongelmakohtaisista toimista, joilla on reagoitu tiettyihin lastensuojelukysymyksiin, johtuvaa pirstaloitumista ja varmistettaisiin, että kaikkia lapsia kaikkialla EU:ssa suojellaan tehokkaasti väkivallan kaikilta muodoilta;

4.  kehottaa komissiota seuraamaan suosituksensa "Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre" täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja raportoimaan siitä sekä varmistamaan korkealaatuisten palvelujen saanti ja lasten osallistuminen; kehottaa niitä jäsenvaltioita, joissa lapsiköyhyyttä esiintyy keskimääräistä enemmän, asettamaan kansallisia tavoitteita ja antamaan etusijan investoinneille, joiden tarkoituksena on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentäminen lasten ja nuorten keskuudessa;

5.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään vuosituhannen kehitystavoitteista ensisijaisen painopisteen sisäisessä politiikassaan ja suhteissaan kolmansiin maihin; korostaa, että nämä tavoitteet, erityisesti köyhyyden poistaminen, koulutukseen pääsy kaikille ja sukupuolten tasa-arvo, voidaan saavuttaa vain kehittämällä kaikkien saatavilla olevia julkisia palveluja;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita liittämään selkeän lapsia ja nuoria koskevan painotuksen talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon, vuotuiseen kasvuselvitykseen ja tarkistettuun Eurooppa 2020 ‑strategiaan, jotta komission suositus "Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre" pannaan paremmin täytäntöön;

7.  kehottaa komissiota varmistamaan, että koordinointia lisätään sen eri yksiköissä, jotta lasten oikeudet saadaan sisällytettyä tehokkaasti kaikkiin EU:n säädösehdotuksiin, politiikkoihin ja rahoitusta koskeviin päätöksiin ja jotta valvotaan, että ne ovat täysin lapsia koskevan EU:n säännöstön sekä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksesta johtuvien velvoitteiden mukaisia; kehottaa komissiota varmistamaan, että lasten oikeuksien koordinaattorin valtuudet ja resurssit kuvastavat asiaankuuluvasti EU:n sitoutumista lasten oikeuksien järjestelmälliseen ja tehokkaaseen valtavirtaistamiseen;

8.  kehottaa komissiota tarttumaan monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin tarjoamaan tilaisuuteen sen varmistamiseksi, että EU:n varoilla autetaan kaikkein heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa olevia lapsia;

9.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota asettamaan lapset selkeästi etusijalle alue- ja koheesiopolitiikan, esimerkiksi Euroopan vammaisstrategian, romanien integraatiota edistäville kansallisille strategioille laaditun EU:n kehyksen ja EU:n tasa-arvo- ja syrjimättömyyspolitiikan, suunnittelussa ja täytäntöönpanossa; toteaa jälleen kerran, että on tärkeää suojella ja edistää romanilasten yhtäläisiä mahdollisuuksia käyttää kaikkia oikeuksia;

10.  vaatii, että kaikkiin lasten oikeuksia koskeviin toimiin on liitettävä sukupuolten tasa-arvonäkökulma, ja kehottaa toteuttamaan erityisiä toimia tyttöjen muun muassa koulutusta ja terveydenhuoltoa koskevien oikeuksien parantamiseksi;

11.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että lapsen edun periaatetta kunnioitetaan kaikessa lainsäädännössä, kaikilla tasoilla tehdyissä hallituksen edustajien päätöksissä ja kaikissa tuomioistuinten päätöksissä, ja kannustaa jäsenvaltioita vaihtamaan parhaita käytäntöjä lapsen edun periaatteen asianmukaisen soveltamisen parantamiseksi kaikkialla EU:ssa;

12.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että kaikkien lasten saatavilla on todellakin heidän tarpeisiinsa ja oikeuksiinsa sovitettuja oikeudellisia järjestelmiä riippumatta siitä, ovatko he epäiltyjä, rikoksentekijöitä, uhreja tai oikeudenkäynnin osapuolia;

13.  kehottaa komissiota arvioimaan pidätyskäytäntöjen ja rikosoikeusjärjestelmien vaikutusta lapsiin; huomauttaa, että kaikkialla EU:ssa tapauksissa, joissa lapset asuvat vanhempiensa kanssa vankiloissa tai säilöönottolaitoksissa, tämä vaikuttaa suoraan lasten oikeuksiin; korostaa, että joka vuosi arviolta 800 000 lasta EU:ssa erotetaan vankilassa olevasta vanhemmastaan, mikä vaikuttaa lasten oikeuksiin monin tavoin;

14.  katsoo, että lapset ovat haavoittuvassa asemassa tavaroiden ja palvelujen hankinnassa; kehottaa elinkeinoelämää ja sidosryhmiä pidättymään aggressiivisesta ja harhaanjohtavasta lapsiin kohdistuvasta mainonnasta sekä verkossa että muualla, muun muassa panemalla täytäntöön nykyiset menettelysäännöt ja muut vastaavat aloitteet; katsoo, että runsaasti rasvaa, suolaa tai sokeria sisältävien elintarvikkeiden lapsiin kohdistettu mainonta olisi toteutettava vastuullisella tavalla ja pitäen mielessä lasten liikalihavuuden ja diabetekseen sairastumisen lisääntymisen;

15.  katsoo, että verkossa olevat lasten henkilötiedot on suojattava asianmukaisesti ja että lapsille on annettava helposti saatavalla ja lapsiystävällisellä tavalla tietoa riskeistä ja seurauksista, joita liittyy heidän henkilötietojensa käyttämiseen verkossa; korostaa, että lasten verkossa tapahtuva profilointi olisi kiellettävä; katsoo, että kaikilla lapsilla olisi oltava oikeus nauttia terveellisestä ja turvallisesta ympäristöstä ja mahdollisuudesta leikkiä;

16.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta annetun direktiivin 2011/36/EU täytäntöön, sillä suurin osa ihmiskaupan uhreista on nuoria tyttöjä ja poikia, jotka ovat joutuneet työelämässä tapahtuvan ja seksuaalisen riiston sekä muun hyväksikäytön lapsiuhreiksi; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta myös vahvistamaan poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä tällaisten rikosten ehkäisemiseksi ja tällaisiin rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden panemiseksi syytteeseen; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia lasten laittomien kuljetusten torjumiseksi, tekemään yhteistyötä kolmansien maiden kanssa lasten salakuljetusten ja lapsikaupan muodostaman kasvavan ongelman ratkaisemiseksi sekä panemaan lapsikaupan harjoittajia syytteeseen ja määräämään heille asianmukaisia seuraamuksia;

17.  katsoo, että on toteutettava toimia verkossa tapahtuvan kiusaamisen torjumiseksi ja että lasten, opettajien sekä nuoriso- ja lastenjärjestöjen on toimittava aktiivisesti lisätäkseen tämän ongelman tiedostamista;

18.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita investoimaan lapsille tarkoitettuihin julkisiin palveluihin, mukaan lukien lastenhoitopalvelut, koulutus ja terveydenhuolto, ja erityisesti päiväkotien ja lasten vapaa-ajantoimintoja tarjoavien julkisten yleishyödyllisten palvelujen julkisen verkoston laajentamiseen;

19.  huomauttaa, että ensiasteen opetuksessa ei aina pystytä takaamaan välttämättömien perustaitojen oppimista, ja kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita turvaamaan kaikille pakollisen ja maksuttoman keskiasteen opetuksen, sillä se on perusehto yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan oikeuden käyttämiselle;

20.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan lainsäädäntöä, jolla suojellaan tai parannetaan äitiyteen ja isyyteen liittyviä oikeuksia, jotta lapselle voidaan ensimmäisten elinkuukausien aikana luoda terveellinen ja vakaa ympäristö;

21.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetun direktiivin 2011/93/EU ja parantamaan lainvalvontaviranomaisten oikeudellisia mahdollisuuksia, teknisiä valmiuksia ja rahoitusresursseja yhteistyön lisäämiseksi muun muassa Europolin kanssa, tavoitteena lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöiden verkostojen tehokkaampi purkaminen ja siten, että asetetaan etusijalle kyseisten lasten oikeudet ja turvallisuus;

22.  kehottaa soveltamaan lainvalvontaviranomaisten, oikeusviranomaisten, tieto- ja viestintäteknologian alan, internetpalveluntarjoajien, pankkialan ja kansalaisjärjestöjen, muun muassa nuoriso- ja lastenjärjestöjen, väliseen tehokkaaseen kumppanuuteen ja tietojen vaihtoon perustuvaa menettelytapaa pitäen tavoitteena varmistaa lasten oikeudet ja suojelu verkossa niin, että heidän katsotaan olevan oikeudellisessa mielessä haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä; kehottaa komissiota tekemään aloitteen ja pyytämään kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan toimia verkkoa hyödyntävän lasten hyväksikäytön ja verkossa tapahtuvan kiusaamisen torjumiseksi niiden kaikissa muodoissa;

23.  katsoo, että ilman huoltajaa olevat lapset ovat erityisen haavoittuvia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön parlamentin 12. syyskuuta 2013 antaman päätöslauselman ilman huoltajaa olevien alaikäisten tilanteesta EU:ssa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysin täytäntöön Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää koskevan ehdotuspaketin, jotta ilman huoltajaa olevien lasten tilannetta voidaan parantaa EU:ssa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia siirtolaislasten pidätysten lopettamiseksi kaikkialla EU:ssa; pitää myönteisenä unionin tuomioistuimen asiassa C-648/11, MA, BT ja DA vastaan Secretary of State for the Home Department, antamaa tuomiota, jossa lausuttiin, että jos turvapaikanhakija, joka on ilman huoltajaa maahan tuleva alaikäinen, on jättänyt turvapaikkahakemuksia useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, hakemuksen käsittelystä on vastuussa se jäsenvaltio, jossa alaikäinen oleskelee siellä kyseisen hakemuksen tehtyään; muistuttaa, että ilman huoltajaa tuleva alaikäinen on ennen kaikkea potentiaalisesti vaarassa oleva lapsi ja siksi pikemminkin lasten suojelun kuin maahanmuuton valvomisen on oltava jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin keskeisenä periaatteena ilman huoltajaa tulevien alaikäisten ollessa kyseessä, sillä näin myös kunnioitetaan lapsen etua koskevaa perusperiaatetta;

24.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita panemaan täytäntöön YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen kirjatut normit, jotka koskevat lapsia, jotka eivät ole vanhempiensa huollettavina, sekä lasten vaihtoehtoista hoitoa koskevat YK:n ohjeet; kehottaa komissiota käyttämään EU:n rakennerahastoja tuen antamiseen siirtymiselle laitospalveluista yhteisöllisyyteen perustuviin palveluihin; kehottaa komissiota, kun otetaan huomioon niiden tapausten merkittävä määrä, joissa joidenkin jäsenvaltioiden viranomaisten väitetään toteuttaneen pakkoadoption ilman vanhempien suostumusta, esittämään erityisiä toimia sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioissa noudatetut adoptiokäytännöt ovat lapsen edun mukaisia;

25.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita helpottamaan perheiden jälleenyhdistämistä myönteisellä ja humaanilla ja nopealla tavalla YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 10 artiklan mukaisesti;

26.  painottaa, että koordinoidumpi menettelytapa on tarpeen kadonneiden lasten etsimisessä EU:ssa; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rajat ylittävissä tapauksissa, kun kyse on kadonneista lapsista, ja perustamaan vihje- ja palvelupuhelinnumeroita kadonneiden lasten etsimiseksi ja lasten hyväksikäytön uhrien tukemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan Marokon, Singaporen, Venäjän federaation, Albanian, Andorran, Seychellien, Gabonin ja Armenian sujuvaa liittymistä vuoden 1980 yksityisoikeuden alaa koskevaan Haagin yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta;

27.  kehottaa komissiota tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa annetun asetuksen (EY) N:o 2201/2003 tarkistamisen yhteydessä ottamaan asianmukaisesti huomioon lapseen edun, sillä tämän asetuksen täytäntöönpanossa ja sen noudattamisen valvonnassa on jäsenvaltioissa vanhempainoikeuksia ja huolto-oikeuksia koskevia porsaanreikiä;

28.  tuomitsee kaikki lapsiin kohdistuvan väkivallan muodot: fyysisen, seksuaalisen ja sanallisen väkivallan, pakkoavioliitot, lapsityövoiman käytön, prostituution, ihmiskaupan, kidutuksen, kunniamurhat, tyttöjen sukupuolielinten silpomisen, lapsisotilaiden käytön ja lasten käytön ihmiskilpinä, puutteen, laiminlyömisen ja aliravitsemuksen; katsoo, että perinteitä, kulttuuria tai uskontoa ei saisi koskaan käyttää oikeuttamaan lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan velvoitteistaan ja torjumaan kaikki lapsiin kohdistuvan väkivallan muodot, muun muassa kieltämään virallisesti lapsiin kohdistuvien ruumiillisten rangaistusten käyttämisen ja langettamaan siitä seuraamuksia; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötään ja vuoropuhelua kolmansien maiden kanssa sekä lisäämään lasten oikeuksien tiedostamista ja edistämään niiden kunnioittamista kaikkialla maailmassa;

29.  tuomitsee lasten käyttämisen sotilaallisissa ja terroritoimissa tai sotilaallisiin tai terrorismitarkoituksiin; muistuttaa, että on tärkeää tarjota psykologista tukea ja apua kaikille lapsille, jotka ovat joutuneet kokemaan väkivaltaisia tapahtumia tai jotka ovat joutuneet sodan uhreiksi; pitää myönteisenä EU Children of Peace ‑aloitetta ja korostaa, että on tärkeää varmistaa konflikteista kärsineille lapsille koulutusmahdollisuudet; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tukemaan YK:n ”Lapsia, ei sotilaita” ‑kampanjaa, jonka tavoitteena on lopettaa kansallisten turvallisuusjoukkojen harjoittama lapsisotilaiden värvääminen ja käyttö vuoteen 2016 mennessä;

30.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa asettamaan lasten oikeudet etusijalle kaikissa EU:n ulkoisissa toimissa lasten oikeuksien tehokkaan valtavirtaistamisen varmistamiseksi, myös ihmisoikeusvuoropuheluiden, kauppasopimusten, liittymisprosessin ja Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä sekä suhteissa Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ryhmään, erityisesti suhteissa konfliktitilanteessa oleviin valtioihin; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa raportoimaan vuosittain parlamentille tuloksista, joita on saavutettu lapsiin kohdistuvien EU:n ulkoisten toimien yhteydessä;

31.  kehottaa komissiota huomioimaan lasten oikeudet kehitysyhteistyössä ja humanitaarisessa avussa, jotta varmistetaan riittävä rahoitus ja nostetaan hätätilanteeseen tai ihmisen aiheuttamien tai luonnonkatastrofien vaikutusten alaisiksi joutuneiden lasten sekä maan sisäisten tai muiden lapsipakolaisten suojelun tasoa; korostaa, että on tärkeää niveltää hätäapu, kunnostustoimet ja kehitysyhteistyö erityisesti pitkittyneissä kriisitilanteissa ja yhdistää innovointi ja uusi teknologia EU:n toimiin ja ohjelmiin, jotta lasten oikeuksia edistetään paremmin kehitysyhteistyön ja hätätilanteiden puitteissa;

32.  pitää myönteisenä, että vuoden 2014 Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin yhteisesti Kailash Satyarthille ja Malala Yousafzaille heidän sitoutumisestaan puolustamaan lasten oikeuksia, erityisesti kaikkien lasten oikeutta koulutukseen; antaa Saharov-verkostolle tunnustusta siitä, että se on julkisesti tukenut hankkeita, joiden tarkoituksena on lisätä tietoisuutta lapsiin kohdistuvasta väkivallasta; katsoo näiden hankkeiden olevan selvä osoitus siitä, miten tärkeä rooli kansalaisyhteiskunnalla ja kansainvälisillä järjestöillä on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen kirjattujen oikeuksien puolesta puhumisessa, edistämisessä ja suojelussa;

33.  korostaa työmarkkinaosapuolten ja paikallisviranomaisten tärkeää roolia lasten oikeuksien edistämisessä ja kehottaa alueiden komiteaa ja Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa toteuttamaan toimia ja antamaan lausuntoja osallistuakseen täysitehoisesti lasten oikeuksien edistämiseen kaikessa EU:n politiikassa;

34.  kehottaa EU:n toimielimiä, jäsenvaltioita, paikallisviranomaisia, työmarkkinaosapuolia ja kansalaisyhteiskuntaa yhdistämään voimansa ja tekemään yhteistyötä kaikilla tasoilla lasten tilanteen parantamiseksi EU:ssa ja muualla maailmassa; pitää myönteisenä yhdessä Unicefin ja neljäntoista lasten oikeuksia ajavan järjestön kanssa laadittua lapsen oikeuksien julistusta ja kannustaa useampia Euroopan parlamentin jäseniä sekä kansallisten parlamenttien jäseniä allekirjoittamaan julistuksen ja ryhtymään lasten oikeuksien puolustajiksi;

35.  ilmaisee olevansa halukas perustamaan lapsen oikeuksien julistuksen pohjalta Euroopan parlamenttiin lasten oikeuksia ja hyvinvointia käsittelevän laajennetun työryhmän, joka toimisi pysyvänä elimenä vastaten lasten oikeuksien edistämisestä kaikissa Euroopan parlamentin politiikoissa ja toimissa sekä sisäisten asioiden että ulkoasioiden yhteydessä; puoltaa näin ollen aloitetta lasten oikeuksia käsittelevien ”koordinointiyksiköiden” perustamisesta jokaiseen parlamentin valiokuntaan sen varmistamiseksi, että lasten oikeudet sisällytetään kaikkeen politiikkaan ja kaikkiin hyväksyttäviin säädösteksteihin;

36.  pitää tärkeänä, että lasten osallistumista parlamentin toimintoihin lisätään Parlamenttienvälisen liiton ja Unicefin perustamien käytäntöjen mukaisesti; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia tutkimaan tapoja ja keinoja, joilla lasten ja nuorten osallistumista päätöksentekoon voidaan lisätä; kannustaa käyttämään uutta teknologiaa ja innovaatioita lasten ja nuorten kuulemiseksi ja lasten osallistumisen lisäämiseksi;

37.  kehottaa jäsenvaltioita viipymättä ratifioimaan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen kaikki valinnaiset pöytäkirjat;

38.  kehottaa komissiota ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tutkimaan, miten EU voisi yksipuolisesti liittyä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen;

39.  kannustaa Yhdysvaltoja, Somaliaa ja Etelä-Sudania ratifioimaan lapsen oikeuksien yleissopimuksen, jotta se saavuttaa universaalin ratifioinnin;

40.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan ulkosuhdehallinnolle, alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, YK:n pääsihteerille, YK:n lapsen oikeuksien komitean puheenjohtajalle sekä Unicefin pääjohtajalle.

(1)EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.
(2)EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1.
(3)EUVL L 59, 2.3.2013, s. 5.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0387.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0126.
(6)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0105.


Digitaaliset sisämarkkinat
PDF 152kWORD 68k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. marraskuuta 2014 kuluttajien oikeuksien edistämisestä digitaalisilla sisämarkkinoilla (2014/2973(RSP))
P8_TA(2014)0071B8-0286/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan ja 6 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9, 10, 12, 14, 16, 26 ja 36 artiklan sekä 114 artiklan 3 kohdan ja 169 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 7, 8, 11, 21, 38 ja 52 artiklan,

–  ottaa huomioon yhteispäätösmenettelyn 2013/0309 ehdotuksesta asetukseksi eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä (COM(2013)0627),

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2013 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”E-commerce Action plan 2012–2015 – State of play 2013” (SWD(2013)0153),

–  ottaa huomioon komission 18. helmikuuta 2013 julkaiseman sisämarkkinoiden tulostaulun numero 26,

–  ottaa huomioon digitaalistrategian tulostaulua 2014 koskevat komission kertomukset,

–  ottaa huomioon 11. tammikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Johdonmukainen kehys luottamuksen lisäämiseksi sähköisen kaupankäynnin ja verkkopalvelujen digitaalisiin yhtenäismarkkinoihin” (COM(2011)0942),

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan kuluttajapolitiikan uusista tavoitteista(1),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2005/29/EY täytäntöönpanosta(2),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Pilvipalvelujen potentiaali käyttöön Euroopassa”(3),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman digitaalisten yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta(4),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamisesta(5),

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman strategiasta haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien oikeuksien vahvistamiseksi(6),

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”Kilpailukykyiset digitaaliset sisämarkkinat – kärjessä sähköiset viranomaispalvelut”(7),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman uudesta kuluttajapoliittisesta strategiasta(8),

–  ottaa huomioon politiikkayksikkö A:n vuonna 2013 tekemän tutkimuksen ”How to build a ubiquitous EU digital society”,

–  ottaa huomioon politiikkayksikkö A:n vuonna 2013 tekemän tutkimuksen ”Entertainment x.0 to boost broadband deployment”,

–  ottaa huomioon neuvostolle 26. maaliskuuta 2009 antamansa suosituksen turvallisuuden ja perusvapauksien lujittamisesta internetissä(9),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa(10),

–  ottaa huomioon politiikkayksikkö A:n vuonna 2013 tekemän tutkimuksen kuluttajien syrjinnästä digitaalisilla sisämarkkinoilla,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-293/12 ja C‑594/12 8. huhtikuuta 2014 antaman tuomion, jossa tuomioistuin totesi tietojen säilyttämistä koskevan direktiivin pätemättömäksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että vaikka digitaalisiin sisämarkkinoihin liittyy haasteita, niiden alalla edistyminen saattaisi toiminnan tehostumisen myötä tuottaa jopa 260 miljardia euroa vuodessa, mikä osaltaan auttaisi Eurooppaa toipumaan kriisistä;

B.  toteaa, että EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttaminen loisi miljoonia työpaikkoja ja saattaisi kasvattaa EU:n BKT:tä neljä prosenttia vuoteen 2020 mennessä;

C.  ottaa huomioon, että yksin sovellustalouden odotetaan kolminkertaistavan tuottonsa vuodesta 2013 vuoteen 2018 ja synnyttävän samana aikana 3 miljoonaa työpaikkaa;

D.  toteaa teettäneensä tutkimuksen, jossa analysoidaan Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannuksia digitaalisilla sisämarkkinoilla ja jossa korostetaan sitä, että digitaalisia ratkaisuja ei pidä nähdä uhkana vaan mahdollisuutena kuluttajille, kansalaisille ja yrityksille;

E.  ottaa huomioon, että unionin on edistettävä pilvipalvelujen laajamittaista käyttöönottoa Euroopassa, sillä tämä edistää tehokkaasti unionin talouskasvua; ottaa huomioon, että tutkimuksessa on osoitettu, että pilvipalvelujen nopeaan kehitykseen odotetaan liittyvän huomattavia etuja;

F.  ottaa huomioon, että esteet kuluttajien osallistumiselle digitaalisiin sisämarkkinoihin liittyvät syrjiviin käytäntöihin, joita ovat palveluntarjoajien rajoittaminen tiettyihin maihin tai tietyille alueille, yksinkertainen myymisestä kieltäytyminen, automaattinen uudelleenreititys ja myyntiehtojen perusteeton diversifiointi;

G.  toteaa, että turvalliset, tehokkaat, kilpailukykyiset ja innovatiiviset mobiilimaksut ja sähköiset maksut ovat oleellisen tärkeitä sen kannalta, että kuluttajat saavat täyden hyödyn sisämarkkinoista;

H.  ottaa huomioon, että digitaalisilla sisämarkkinoilla on ensisijaisen tärkeää turvata henkilötietojen ja yksityisyyden suoja sekä sähköisen viestinnän ja verkkojen kyberturvallisuus ja tietoturva, koska ne ovat perusedellytyksiä sisämarkkinoiden toimivuudelle ja sen varmistamiselle, että kansalaiset ja kuluttajat luottavat niihin;

I.  ottaa huomioon, että laajan, suurnopeuksisen ja turvallisen internetyhteyden ja digitaalisen julkisen palvelun velvoitteen mukaisten palvelujen saatavuus kaikkialla Euroopassa on olennaista sosiaalisen kasvun ja talouskasvun, kilpailukyvyn, sosiaalisen osallisuuden sekä sisämarkkinoiden kannalta;

J.  toteaa, että digitaalisen talouden tutkimus, kehittäminen ja innovointi auttavat varmistamaan, että EU pysyy kilpailukykyisenä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

K.  ottaa huomioon, että nopean laajakaistaverkon nopea yleistyminen on ratkaisevaa Euroopan tuottavuuden kehittymisen ja sellaisten uusien ja pienten yritysten syntymisen kannalta, jotka voivat olla johtavia eri aloilla, esimerkiksi terveydenhoidon, tuotannon ja palvelujen aloilla;

L.  katsoo, että yksityisen sektorin olisi oltava johtavassa roolissa laajakaistaverkkojen rakentamisessa ja nykyaikaistamisessa ja että tämän tueksi olisi luotava kilpailuun perustuva ja investointiystävällinen sääntelykehys;

M.  ottaa huomioon, että digitaaliset sisämarkkinat kuuluvat talouden innovatiivisimpiin aloihin, joten niillä on tärkeä asema Euroopan talouden kilpailukyvyn kannalta ja ne vauhdittavat talouskasvua sähköisen kaupankäynnin kehittyessä sekä myös auttavat yrityksiä selviytymään hallinnollisista ja rahoitukseen liittyvistä vaatimuksista ja laajentavat kuluttajille tarjolla olevaa tavara- ja palveluvalikoimaa;

N.  ottaa huomioon, että digitaalisista sisämarkkinoista ei ainoastaan koidu taloudellista hyötyä vaan ne myös vaikuttavat voimakkaasti kuluttajien ja kansalaisten päivittäiseen poliittiseen, sosiaaliseen ja kulttuurielämään EU:ssa;

O.  katsoo, että digitaaliset sisämarkkinat eivät voi olla kilpailukykyiset ilman, että kaikilla EU:n alueilla syrjäisiä alueita unohtamatta on nopeat, kapasiteetiltaan suuremmat laajakaista- ja televiestintäverkot;

P.  ottaa huomioon, että nykyisellä jatkuvasti pahenevalla digitaalisella kahtiajaolla on välitön kielteinen vaikutus digitaalisten sisämarkkinoiden kehittymiseen, kun ajatellaan sekä mahdollisuutta käyttää internetiä että digitaalisia taitoja;

Q.  ottaa huomioon, että digitaalisilla sisämarkkinoilla on ensisijaisen tärkeää turvata henkilötietojen ja yksityisyyden suoja sekä sähköisen viestinnän ja verkkojen tietoturva, koska ne ovat perusedellytyksiä digitaalisten sisämarkkinoiden toimivuudelle ja sen varmistamiselle, että kansalaiset ja kuluttajat luottavat niihin;

R.  katsoo, että verkkomarkkinoiden on kasvaakseen ja laajentuakseen oltava sekä joustavat että kuluttajaystävälliset;

S.  ottaa huomioon, että sähköinen kaupankäynti täydentää tärkeällä tavalla muuta kauppaa ja että se on tärkeä kuluttajien valintoihin, kilpailuun ja teknologiseen innovointiin vaikuttava tekijä ja siten edistää EU:n siirtymistä osaamistalouteen;

T.  toteaa, että yritysten esteetön kilpailu ja tasapuoliset toimintaedellytykset, jotka edistävät investointeja, ovat elintärkeitä tälle talouden alalle, koska ne varmistavat, että se pitkällä aikavälillä kehittyy kestävästi loppukäyttäjiä hyödyttävällä tavalla; toteaa, että toimiva kilpailu kannustaa hyvin tehokkaisiin investointeihin ja voi tuottaa kuluttajille valikoimaan, hintaan ja laatuun liittyviä etuja;

U.  ottaa huomioon, että markkinoiden liiallinen keskittyminen ja määräävässä asemassa olevat toimijat lisäävät digitaalisten sisämarkkinoiden joidenkin alueiden haavoittuvuutta;

V.  ottaa huomioon, että markkinoiden pirstoutuminen ja yhteentoimivuuden puute Euroopan unionissa ovat esteenä digitaalisten sisämarkkinoiden nopealle kehittymiselle;

W.  ottaa huomioon, että digitaalisten sisämarkkinoiden synnyttämät työpaikat ovat keskimäärin korkeaa ammattitaitoa edellyttäviä ja hyvin palkattuja, mikä osaltaan edistää merkittävällä tavalla laadukasta ja kestävää työllisyyttä;

X.  toteaa, että komission olisi suojauduttava kilpailunvastaiselta käyttäytymiseltä, joka vaikuttaa haitallisesti tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen sekä sisällön tuottamisen että omistajuuden osalta, sillä tiedonsaanti on keskeistä kukoistavan demokratian kannalta;

1.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan osana kokonaisvaltaista strategiaa pitkäjänteisiä toimia nykyisten sääntöjen täytäntöönpanemiseksi ja niiden täytäntöönpanon valvomiseksi, jotta voidaan puuttua kaikkiin digitaalisten sisämarkkinoiden kehittymistä tällä hetkellä haittaaviin esteisiin samalla, kun varmistetaan, että toimenpiteiden vaikutukset on arvioitu ja niiden soveltuvuus tulevaisuutta ja digitaalista aikakautta varten on varmistettu; katsoo, että näiden toimien on oltava keskeisellä sijalla EU:n pyrkiessä luomaan talouskasvua ja parantamaan työllisyyttä sekä vahvistamaan kilpailukykyään ja häiriöiden sietokykyään globaalissa taloudessa;

2.  korostaa, että kaikkien digitaalisiin sisämarkkinoihin liittyvien lainsäädäntöehdotusten on oltava EU:n perusoikeuskirjan mukaisia, jotta siihen kirjatut oikeudet turvataan kaikilta osin digitaalisessa ympäristössä;

3.  korostaa erityisesti verkkokaupan potentiaalia, joka arvioiden mukaan säästäisi kuluttajilta yli 11,7 miljardia euroa vuodessa, jos he voisivat valita verkko-ostoksensa koko EU:n alueen tavaroista ja palveluista;

4.  pitää ilahduttavana sähköisen kaupankäynnin kasvua mutta panee merkille, että eräissä jäsenvaltioissa vain muutamilla fyysisten tavaroiden suoraa myyntiä harjoittavilla toimijoilla tai fyysisten tavaroiden myynnille markkinaperusteisen foorumin tarjoavilla toimijoilla on määräävä asema; painottaa, että unionin tasolla on seurattava tällaisen määräävän aseman väärinkäyttöä tavaroiden asettamisessa kuluttajien saataville ja maksuissa, joita pk-yrityksiltä peritään tällaisten markkinaperusteisten foorumien käytöstä, ja estettävä väärinkäyttö;

5.  korostaa tarvetta puuttua digitaaliseen kahtiajakoon ja torjua sitä, jotta digitaalisten sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää täysimääräisesti ja jotta kaikki kansalaiset heidän tulotasoonsa, sosiaaliseen tilanteeseensa, maantieteelliseen sijaintiinsa, terveyteensä tai ikäänsä katsomatta voivat osallistua yhteiskuntaan digitaalisella aikakaudella;

6.  panee erityisesti merkille, että on kiinnitettävä huomiota kuluttajien ja yrittäjien edessä oleviin verkkokaupan esteisiin, joita ovat muun muassa verkkopalvelut, digitaalisten sisältöjen saatavuus, petosten estäminen, verkkosivustojen rekisteröinti, mainonta ja merkinnät;

7.  kehottaa komissiota varmistamaan palvelujen sisämarkkinoiden ripeän täytäntöönpanon sekä kuluttajien oikeuksista annetun direktiivin säännösten ja vaihtoehtoista riidanratkaisua ja verkkovälitteistä riidanratkaisua koskevien säännösten täytäntöönpanon ja täytäntöönpanon valvonnan ja keventämään samalla hallinnollista rasitusta;

8.  kehottaa hyväksymään nopeasti uudistetun tietosuojapaketin, jotta yhtäältä korkeatasoinen tietosuoja, käyttäjien turvallisuus ja henkilöiden mahdollisuus hallita henkilötietojaan sekä toisaalta vakaa, ennustettavissa oleva lainsäädäntöympäristö, jossa yritykset voivat toimia menestyksekkäästi tehokkailla sisämarkkinoilla loppukäyttäjiä hyödyttävällä tavalla, investointeja edistävät tasapuoliset toimintaedellytykset ja EU:n houkuttelevuutta yritysten kohdealueena edistävä ympäristö ovat asianmukaisessa tasapainossa keskenään; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan tarvittavat resurssit verkkorikollisuuden torjumiseen lainsäädäntötoimenpitein ja lainvalvontaviranomaisten yhteistyön avulla sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla;

9.  korostaa, että on tarpeen varmistaa digitaalisilla sisämarkkinoilla toimivien yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset, jotta niiden on mahdollista kilpailla keskenään; kehottaa siksi komissiota varmistamaan asianmukaisesti EU:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanon, jotta estetään markkinoiden liiallinen keskittyminen ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttö ja voidaan valvoa kilpailua sisältö- ja palvelupakettien osalta;

10.  toteaa, että digitaalisilla sisämarkkinoilla on huolehdittava yritysten tasapuolisista toimintaedellytyksistä, jotta taataan kukoistava digitaalitalous EU:ssa; korostaa, että EU:n kilpailusääntöjen perinpohjaisen täytäntöönpanon varmistaminen digitaalisilla sisämarkkinoilla on ratkaisevan tärkeää markkinoiden kasvun, kuluttajien ulottuvilla olevien palvelujen ja valikoiman sekä kilpailukyvyn kannalta pitkällä aikavälillä; korostaa, että on tärkeää myöntää kuluttajille sama suoja verkossa kuin perinteisilläkin markkinoilla;

11.  kehottaa neuvostoa etenemään ripeästi ja aloittamaan parlamentin kanssa neuvottelut asiassa, joka koskee ehdotusta asetukseksi eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä, koska tämä käytännössä lopettaisi verkkovierailumaksujen perimisen EU:n sisällä sekä parantaisi tietoverkon neutraaliuteen liittyvää oikeusvarmuutta ja kuluttajansuojaa digitaalisilla sisämarkkinoilla; katsoo, että kyseinen asetus voisi merkittävästi edistää Euroopan mobiilipalvelujen sisämarkkinoiden toteutumista;

12.  katsoo, että komission olisi toteutettava toimia sellaisen lainsäädännöllisen ja oikeudellisesti varman ympäristön luomiseksi, joka auttaa edistämään uusyritysten, mikroyritysten ja pk-yritysten luovuutta ja innovointia;

13.  pyytää komissiota esittämään aloitteen digitaalisesta yritystoiminnasta, koska tämä on keskeistä uusien työpaikkojen ja innovatiivisten ideoiden syntymisen kannalta, sekä toimenpiteitä, joilla parannetaan uusien digitaalisten yrittäjien mahdollisuuksia saada rahoitusta (esimerkiksi joukkorahoituksen avulla) ja joilla edistetään epäonnistuneiden yrittäjien palaamista yrittäjiksi;

14.  korostaa, että kaikkea internetliikennettä olisi kohdeltava yhdenvertaisesti, syrjimättä, rajoituksitta tai häiriöittä riippumatta lähettäjästä, vastaanottajasta, tyypistä, sisällöstä, laitteesta, palvelusta tai sovelluksesta;

15.  toteaa, että sähköisen haun markkinoilla on erityinen merkitys pyrittäessä varmistamaan kilpailuedellytykset digitaalisilla sisämarkkinoilla, sillä hakukoneet saattavat kehittyä portinvartijoiksi ja niillä on mahdollisuus kaupallistaa hankitun tiedon toisiokäyttö; kehottaa sen vuoksi komissiota panemaan EU:n kilpailusäännöt määrätietoisesti täytäntöön kaikilta tärkeiltä sidosryhmiltä saadun palautteen perusteella ja ottaen huomioon digitaalisten sisämarkkinoiden koko rakenteen, jotta varmistetaan sellaiset oikeussuojakeinot, jotka todella hyödyttävät kuluttajia, internetin käyttäjiä ja verkkoyrityksiä; kehottaa komissiota lisäksi harkitsemaan ehdotuksia, joiden tarkoituksena on erottaa hakukoneet muista kaupallisista palveluista, mikä on yksi mahdollinen pitkän aikavälin keino edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

16.  kehottaa komissiota lisäksi nopeasti tarkastelemaan mahdollisia ratkaisuja, joilla voidaan luoda tasapainoinen, oikeudenmukainen ja avoin internetin hakurakenne;

17.  korostaa, että hakukoneita käyttäjille ohjelmoitaessa hakuprosessin ja -tulosten olisi oltava puolueettomia, jotta internethaut toteutuvat syrjimättömästi, jotta kilpailua on enemmän ja käyttäjillä ja kuluttajilla on enemmän valinnanvaraa ja jotta tietolähteiden monipuolisuus säilyy; toteaa siksi, että hakukoneiden suorittaman indeksoinnin, arvioinnin, esitystavan ja järjestykseen asettamisen on oltava puolueetonta ja avointa; kehottaa komissiota estämään hakukoneoperaattoreiden mahdollisuus väärinkäytöksiin toisiinsa kytköksissä olevien palvelujen markkinoinnissa;

18.  on tyytyväinen, että komissio on ilmoittanut tutkivansa tarkemmin hakukoneisiin liittyviä käytäntöjä ja digitaalisia markkinoita yleensä;

19.  korostaa, että on tärkeää varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamiseksi tehokkaat ja tasapuoliset puitteet, joissa otetaan huomioon digitaalitalouden todellisuus;

20.  kannustaa hyväksymään pikaisesti ja ottamaan käyttöön kansainväliset määräykset, joilla helpotetaan vammaisten henkilöiden tutustumista digitaalisiin sisältöihin ja painettuihin teoksiin, jotka on digitalisoitu;

21.  pitää myönteisenä Marrakeshin sopimusta, jolla helpotetaan näkövammaisten mahdollisuuksia tutustua kirjoihin, ja kehottaa kaikkia sopimuspuolia ratifioimaan sopimuksen; katsoo, että Marraskeshin sopimus on askel eteenpäin, mutta jäljellä on vielä paljon tekemistä, jotta näkövammaisten henkilöiden lisäksi muutkin vammaiset henkilöt voivat tutustua sisältöihin paremmin; pitää tärkeänä käyttömahdollisuuksien parantamista edelleen laajalla alalla tekijänoikeuksista ja hakukoneista teleoperaattoreihin;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään edelleen EU:n ja kansallisia sääntelykehyksiä ja panemaan ne täytäntöön yhdennettyjen ja turvallisten verkko- ja mobiilimaksumarkkinoiden aikaansaamiseksi samalla, kun huolehditaan kuluttajansuojasta ja asiakastietojen suojaamisesta; tähdentää tässä yhteydessä, että alalle tarvitaan selkeät ja ennakoitavat säännöt, jotka on määritelty lainsäädännössä;

23.  toteaa, että pilvipalveluista voi tulla merkittävä väline digitaalisten sisämarkkinoiden kehityksen kannalta ja ne voivat tarjota taloudellisia etuja etenkin pk-yrityksille vähentämällä tietotekniikkainfrastruktuurin tarvetta ja muita kustannuksia; korostaa kuitenkin, että jos pilvipalveluja tarjoavat vain muutamat suuret palveluntarjoajat, yhä suurempi osa tiedoista kerääntyy näille palveluntarjoajille; muistuttaa lisäksi, että pilvipalveluihin sisältyy myös riskejä käyttäjille, erityisesti kun on kyse arkaluonteisista tiedoista; kehottaa panemaan asianmukaisesti täytäntöön eurooppalaisen strategian kilpailukykyisistä ja turvallisista pilvipalveluista;

24.  kehottaa komissiota omaksumaan johtoaseman pilvipalvelujen kansainvälisten normien ja eritelmien edistämisessä, mikä mahdollistaisi yksityisyyttä kunnioittavien, luotettavien, helposti saatavilla olevien, hyvin yhteentoimivien, turvallisten ja energiatehokkaiden pilvipalvelujen käyttöönoton olennaisena osana unionin tulevaa teollisuuspolitiikkaa; korostaa, että kuluttajien luottamus ja kilpailukyky varmistetaan luotettavuudella, turvallisuudella ja tietosuojalla;

25.  korostaa, että internetin turvallisuudesta on huolehdittava erityisesti lasten vuoksi ja että lasten hyväksikäyttö on estettävä sellaisilla keinoilla, joilla laittomat lasten hyväksikäyttökuvat internetissä havaitaan ja hävitetään, ja että lasten ja nuorten pääsy ikärajalla suojattuihin sisältöihin on estettävä;

26.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0239.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0063.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0535.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0327.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0468.
(6)EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 11.
(7)EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 64.
(8)EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 25.
(9)EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 206.
(10)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0230.


Lasten aliravitsemus kehitysmaissa
PDF 150kWORD 67k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. marraskuuta 2014 lasten aliravitsemuksesta ja virheravitsemuksesta kehitysmaissa (2014/2853(RSP))
P8_TA(2014)0072B8-0253/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen 25 artiklan, jossa todetaan, että oikeus ravintoon on osa oikeutta riittävään elintasoon,

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja erityisesti sen 11 artiklan, jossa tunnustetaan oikeus tyydyttävään elintasoon, joka käsittää riittävän ravinnon, sekä perusoikeus olla vapaa nälästä,

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuonna 2008 hyväksytyn valinnaisen lisäpöytäkirjan, jossa oikeudesta ravintoon tehdään tuomioistuinten toimivaltaan kuuluva oikeus kansainvälisellä tasolla,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja erityisesti sen 24 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 27 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon maailman elintarviketurvaa koskevan julistuksen, joka hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) järjestämässä maailman elintarvikehuippukokouksessa Roomassa vuonna 1996,

–  ottaa huomioon FAO:n vuonna 2004 hyväksymät oikeutta ravintoon koskevat suuntaviivat, joissa valtioille annetaan ohjeita siitä, miten ne panevat oikeutta ravintoon koskevat velvoitteensa täytäntöön,

–  ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteet ja erityisesti tavoitteen 1 (äärimmäisen nälän ja köyhyyden poistaminen vuoteen 2015 mennessä) ja tavoitteen 4 (lapsikuolleisuuden vähentäminen),

–  ottaa huomioon vuonna 2012 hyväksytyn elintarvikeapua koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n kansainvälisen maataloustutkimusfoorumin vuonna 2009 julkaiseman yleisen raportin ja yhteenvetoraportin(1),

–  ottaa huomioon vuoden 2009 YK:n lastenrahaston (UNICEF) raportin lasten aliravitsemuksesta maailmassa,

–  ottaa huomioon oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan raportin ”Agroecology and the Right to Food”, joka esiteltiin 8. maaliskuuta 2011 pidetyssä YK:n ihmisoikeusneuvoston 16. istunnossa,

–  ottaa huomioon vuoden 2015 Milanon maailmannäyttelyn teeman, joka on ”Maapallon ruokkiminen – energiaa elämää varten”,

–  ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Humanitaarinen elintarvikeapu” (COM(2010)0126),

–  ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”EU:n poliittinen toimintakehys kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista” (COM(2010)0127),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon aiheesta ”EU:n lähestymistapa: selviytymiskyvyn kehittäminen hyödyntämällä ruokaturvakriiseistä saatuja kokemuksia” (COM(2012)0586),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Ulkomaanavulla parannusta äitien ja lasten ravitsemukseen: EU:n toimintakehys” (COM(2013)0141),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman kehitysmaiden elintarviketurvaa koskevasta poliittisesta toimintakehyksestä(2),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”EU:n lähestymistapa: selviytymiskyvyn kehittäminen hyödyntämällä ruokaturvakriiseistä saatuja kokemuksia”(3),

–  ottaa huomioon komissiolle osoitetun kysymyksen lasten virheravitsemuksesta kehitysmaissa (O-000083/2014 – B8-0041/2014),

–  ottaa huomioon kehitysvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että lähes miljardi ihmistä näkee edelleen nälkää ja ainakin 225 miljoonaa alle viisivuotiasta lasta maailmassa kärsii akuutista ja kroonisesta aliravitsemuksesta ja kasvun myöhästymisestä, joka johtuu lasten ja äitien kroonisesta aliravitsemuksesta, johon kuolee arvioiden mukaan 2,6 miljoonaa lasta vuosittain kehitysmaissa;

B.  toteaa, että Global Hidden Hunger Indices and Maps -tutkimuksen(4) mukaan arviolta kaksi miljardia ihmistä eri puolilla maailmaa ja kehitysmaissa yksi kolmesta henkilöstä kärsii ”piilonälkänä” tunnetusta olennaisten tärkeiden vitamiinien ja kivennäisaineiden (mikroravinteet) kroonisesta puutteesta, joka lisää merkittävästi ihmisten alttiutta synnynnäisille epämuodostumille, tulehduksille ja kehityshäiriöille;

C.  ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan aliravitsemus on selvästi suurin lapsikuolleisuutta lisäävä tekijä ja 35 prosenttia alle viisivuotiaiden lasten tautikuormituksesta johtuu siitä;

D.  toteaa, että lähes 20 miljoonaa lasta kärsii yhä vakavasta akuutista virheravitsemuksesta sekä hätätilanteiden vuoksi että muista syistä ja vain 10 prosentilla heistä on mahdollisuus päästä hoitoon;

E.  toteaa, että viisivuotiaiden lasten ravitsemus riippuu suuresti heidän äitiensä raskauden- ja rintaruokinnanaikaisesta ravitsemustasosta;

F.  toteaa, että aliravitsemus myös lisää kuolleisuutta ja alentaa tuottavuutta sekä on este kehitysmaiden sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle;

G.  ottaa huomioon, että henkilöt, jotka selviävät hengissä aliravitsemuksesta, kärsivät usein koko elämänsä ajan fyysisistä ja älyllisistä haitoista, jotka rajoittavat heidän oppimiskykyään ja valmiuksiaan sopeutua työelämään, ja että he jäävät sukupolvelta toiselle periytyvään sairauksien ja köyhyyden kierteeseen;

H.  toteaa, että maataloustuotantoon – ja näin ollen ravitsemukseen – kohdistuvien ilmastonmuutoksen vaikutusten vuoksi aliravittujen lasten määrän odotetaan kasvavan;

I.  toteaa, että yksi merkittävä nälän syy kehitysmaissa on maaseudun ja kaupunkien huomattava köyhyys, jota pahentaa maaltamuutto, joka saa alkunsa siitä, että pienimuotoinen maatalous ei ole monille realistinen vaihtoehto;

J.  toteaa, että 25 vuotta lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen hyväksymisen jälkeen jotkut sopimusvaltiot eivät ole pystyneet luomaan suotuisaa ympäristöä, jossa lasten riittävä ravinnonsaanti voidaan turvata;

K.  ottaa huomioon, että vuonna 1996 järjestetyssä maailman elintarvikehuippukokouksessa hallitukset vahvistivat oikeuden ravintoon ja sitoutuivat puolittamaan nälkää näkevien ja aliravittujen määrän 840 miljoonasta 420 miljoonaan vuoteen 2015 mennessä; toteaa kuitenkin, että nälkää näkevien ja aliravittujen ihmisten ja erityisesti lasten määrä on kasvanut viime vuosina ennen kaikkea vuosien 2008 ja 2011 elintarvikekriisien seurauksena;

L.  toteaa, että erilaisissa kansainvälisissä oikeusvälineissä oikeus ravintoon yhdistetään muihin ihmisoikeuksiin, kuten oikeus elämään, oikeus toimeentuloon, oikeus terveyteen, omistusoikeus, oikeus koulutukseen ja oikeus veteen;

M.  toteaa, että kaikkien oikeus ravintoon ja hyvään ravitsemukseen on ensisijaisen tärkeä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta; toteaa, että ravitsemus liittyy useimpiin tai kaikkiin vuosituhannen kehitystavoitteisiin, jotka liittyvät toisiinsa läheisesti;

N.  toteaa, että kansainväliset järjestöt vahvistavat, että maailman elintarviketuotanto riittää koko väestön ruokkimiseksi ja että lasten aliravitsemus liittyy kotitalouksien elintarvike-epävarmuuteen ja köyhyyteen, syrjäytymiseen, riittämättömiin hoito- ja ruokintakäytäntöihin, kotitalouksien epäterveelliseen ympäristöön ja riittämättömiin terveyspalveluihin;

O.  toteaa, että oikeus ravintoon ja hyvään ravitsemukseen on erittäin tärkeää, jotta perheistä ja yhteisöistä tulee mukautumiskykyisiä ja ne pystyvät lyhentämään pitkiä elpymisjaksoja hätätilanteen jälkeen ottaen huomioon, että katastrofien lukumäärä ja laajuus ovat lisääntymässä;

P.  toteaa, että ihanteellinen ravitsemustilanne on seurausta siitä, että lapsilla on mahdollisuus kohtuuhintaiseen, monipuoliseen ja ravinteikkaaseen ruokaan ja myös asianmukaisiin äitiyshuollon ja lastenhoidon käytäntöihin, riittäviin terveyspalveluihin ja terveelliseen ympäristöön, mukaan luettuna vesi, puhtaanapito ja hyvät hygieniakäytännöt;

1.  korostaa, että lasten aliravitsemukseen on lukuisia, useimmiten ihmisestä aiheutuvia ja sen vuoksi ehkäistävissä olevia syitä, kuten tehottomat talouden rakenteet, resurssien eriarvoinen jakautuminen ja/tai kestämätön käyttö, huono hallinto, liiallinen riippuvuus yksittäisistä viljelykasveista ja yhteen viljelykasviin perustuvista viljelytavoista, naisiin ja lapsiin kohdistuva syrjintä, puutteellisista terveydenhuoltojärjestelmistä johtuvat terveysongelmat sekä erityisesti äitien koulutuksen puute;

2.  vaatii, että julkisten viranomaisten on taattava kolme seuraavaa ulottuvuutta, jotka koskevat oikeutta ravintoon ja hyvään ravitsemukseen: toteutettavuus, joka tarkoittaa mahdollisuutta ruokkia itsensä joko suoraan maatalousmaan tai muiden luonnonvarojen tai hyvin toimivan jakelun, jalostuksen ja markkinajärjestelmien avulla, saatavuus, joka merkitsee ravinnon hankinnan taloudellisen ja fyysisen mahdollisuuden takaamista, ja riittävyys, joka tarkoittaa sitä, että ravinnon on oltava turvallista ja sen täytyy tyydyttää kaikkien ruokavaliotarpeet ikä, elinolosuhteet, terveys, ammatti, sukupuoli, kulttuuri ja uskonto huomioon ottaen;

3.  korostaa, että elinkaarinäkökulmasta katsottuna lapsen ravintotarpeen täyttämisen kannalta ratkaisevinta aikaa ovat ensimmäiset 1 000 elinpäivää, raskausaika mukaan luettuna, koska nopean kasvun ja kehityksen vuoksi lapsen ravinnontarve kasvaa tänä aikana, lapsi on herkkä infektioille ja on täysin muista riippuvainen, kun on kyse ravinnosta, hoidosta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä;

4.  vahvistaa, että lasten ja äitien aliravitsemukseen puuttuminen edellyttää yhtenäistä lähestymistapaa ja koordinoituja toimia useilla aliravitsemukseen liittyvillä aloilla, joita ovat esimerkiksi terveydenhuolto, koulutus, maatalous, vesihuolto, energian saanti ja puhtaanapito, sekä kaikkien sidosryhmien vastuullista osallistumista, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan johdonmukaisia pitkän aikavälin kehitysstrategioita ja toteuttamaan toimia aliravitsemuksen vähentämiseksi myös hätätilanteiden ja humanitaarisen toiminnan yhteydessä;

5.  kehottaa EU:ta lisäämään kehitysapuohjelmissaan tukea pienviljelijöiden ja keskisuuria tiloja pitävien viljelijöiden harjoittamalle maanviljelytuotannolle, joka on tarkoitettu ensisijaisesti paikalliseen kulutukseen, ja investoimaan kansallisiin osallistaviin suunnitelmiin, jotka pitäisi panna täytäntöön paikallisella tasolla yhteistyössä maanviljelijöiden ja heidän edustajiensa, alue- ja paikallisviranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa;

6.  on tyytyväinen, että indikaattoreiden mukaan viime vuosina on lasten aliravitsemuksen torjumisessa (vuosituhattavoite 1) saatu aikaan parannuksia; katsoo kuitenkin, että aliravitsemukseen kuolevien tai siitä kärsivien lasten lukumäärä on edelleen kohtuuttoman korkea ja pitää yllä köyhyyden ja nälän noidankehää;

7.  korostaa sen vuoksi, että lasten aliravitsemuksen torjumisen sekä ravitsevan ruoan yleisen saatavuuden olisi oltava edelleen yksi nälän poistamiseen tähtäävän vuoden 2015 jälkeisen ohjelman tärkeimmistä tavoitteista siten, että pyritään erityisesti poistamaan vuoteen 2030 mennessä kaikki virheravitsemuksen muodot, saavuttamaan vuoteen 2025 mennessä kansainvälisesti sovitut alle viisivuotiaiden lasten kasvun hidastumisen ja näivettymisen torjuntaa koskevat tavoitteet;

8.  on sitä mieltä, että yhdeksänteen Euroopan kehitysrahastoon (EKR) verrattuna maatalouden rahoituksen vähentäminen kymmenennessä EKR:ssä oli virhe; kehottaa siksi neuvostoa pohtimaan tätä ja toteuttamaan korjaavia toimenpiteitä yhdennessätoista EKR:ssä;

9.  korostaa aliravitsemuksen torjuntaan liittyvän poliittisen tahdon merkitystä; suhtautuu myönteisesti YK:n pysyvän ravitsemuskomitean (UNSCN) laatimaan Scaling-Up Nutrition (SUN) -etenemissuunnitelmaan, jolla erityisesti aliravitsemuksen eniten rasittamissa maissa nopeutetaan ravitsemuksen parantamista useiden sidosryhmien tuella, mukaan luettuna ravitsemuksen alalla toimivaltaiset YK:n virastot; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön SUN-etenemissuunnitelmassa hahmotellut periaatteet; kehottaa komissiota edistämään ja hyödyntämään kansalaisyhteiskunnan ja ruohonjuuritason järjestöjen osallistumista SUN-foorumiin, sillä ne ovat suoraan yhteydessä pientuottajiin ja perheisiin;

10.  suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen investoida 3,5 miljardia euroa vuosina 2014–2020 ravitsemuksen parantamiseen joissakin maailman köyhimmistä maista ja kehottaa komissiota lisäämään ravintoa koskevia erityistoimenpiteitä saavuttaakseen tavoitteensa, jonka mukaisesti alle viisivuotiaiden kasvuhäiriöisten lasten määrää pyritään vähentämään seitsemällä miljoonalla vuoteen 2025 mennessä;

11.  korostaa, että naisilla on tärkeä lasten ravitsemukseen ja elintarviketurvaan liittyvä tehtävä, koska he imettävät, tuottavat, ostavat, valmistavat ja jakelevat perheen elintarvikkeet, hoitavat lapsia ja sairaita sekä varmistavat asianmukaisen hygienian; huomauttaa, että vaikka 60 prosenttia kroonisesta nälästä kohdistuu naisiin ja tyttöihin, naiset tuottavat 60–80 prosenttia elintarvikkeista kehitysmaissa;

12.  korostaa, että vaikka Afrikassa maataloudesta naisten vastuulla on noin 80 prosenttia, he omistavat virallisesti vain kaksi prosenttia maasta; toteaa lisäksi, että Intiassa, Keniassa, Hondurasissa, Ghanassa, Nicaraguassa ja Nepalissa viime aikoina toteutetuissa ohjelmissa on havaittu, että naisten johtamissa kotitalouksissa on parempi elintarviketurva ja terveydenhuolto ja että niissä on keskitytty vahvemmin koulutukseen kuin miesten johtamissa kotitalouksissa;

13.  korostaa, että naisen koulutustason ja hänen perheensä ravitsemustilanteen välillä on tiivis yhteys; kehottaa näin ollen poistamaan sukupuolesta johtuvat esteet koulutukselta ja luku- ja kirjoitustaidon hankkimiselta, jotta helpotetaan naisten pääsyä koulutukseen;

14.  kehottaa siksi sisällyttämään sukupuolinäkökohdat ja naisten vaikutusvallan lisäämisen kaikkiin politiikkoihin, joilla pyritään torjumaan lasten aliravitsemusta;

15.  korostaa, että raskaana olevien naisten aliravitsemuksella on tuhoisia vaikutuksia vastasyntyneisiin, mikä todennäköisesti haittaa peruuttamattomasti lapsen tulevaa kehitystä; kehottaa siksi kiinnittämään erityistä huomiota naisten terveyden suojeluun ja oikeuksiin ja sisällyttämään ravitsemuskoulutuksen erottamattomana osana koulutusohjelmiin ja tyttöjen opetusohjelmiin kouluissa;

16.  vahvistaa lukutaidon merkityksen tehokkaana välineenä köyhyyden torjunnassa ja taloudellisen kehityksen edistämisessä; korostaa sen vuoksi tyttöjen koulutuksen tukemisen merkitystä, koska tyttöihin investoiminen parantaa heidän omia ja tulevien lastensa mahdollisuuksia elää entistä terveempää ja tuottavampaa elämää;

17.  korostaa, että lasten aliravitsemusta ilmenee enimmäkseen kehitysmaissa, mutta ei pelkästään maaseutuväestön keskuudessa vaan myös kaupungeissa; on siksi sitä mieltä, että yksi tärkeimmistä lasten nälän poistamiseen liittyvistä voimista löytyy maatalouspolitiikoista ja uudistuksista, joiden tarkoituksena on antaa pienviljelijöille mahdollisuus tuottaa entistä tehokkaammin ja kestävämmin, jotta he varmistavat riittävän ravinnon itselleen ja perheilleen;

18.  korostaa, että jos lasten aliravitsemukseen ei onnistuta puuttumaan ajoissa sekä kehitysyhteistyön että humanitaarisen toiminnan puitteissa, on todennäköistä, että se uhkaa inhimillisen kehityksen kaikkia ulottuvuuksia, haittaa kansallisia koulutusohjelmia, kasvattaa kansallisia terveydenhuoltomenoja ja heikentää kehitysmaiden sosioekonomista kehitystä ja aiheuttaa niille taloudellisia tappioita, joiden on arvioitu olevan 2–8 prosenttia kyseisten maiden BKT:stä;

19.  muistuttaa, että mikroravinteiden puutteella, jonka osuus on noin seitsemän prosenttia maailman tautitaakasta, on vakavia vaikutuksia imeväisten ja pikkulasten fyysiselle ja kognitiiviselle kehitykselle; korostaa, että 20 maassa, joiden piilonälkäindeksi on korkein (ja joista 18 sijaitsee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja kaksi, Intia ja Afganistan, Aasiassa), kasvun hidastuminen, raudan puutteesta johtuva anemia ja A-vitamiinin puute ovat erittäin yleisiä esikouluikäisten lasten keskuudessa;

20.  korostaa, että lasten aliravitsemus ei johdu ainoastaan ravinnon tai infrastruktuurin puutteesta vaan myös elintarvikkeiden jakeluun ja ravinnon saantiin liittyvistä ongelmista ja raaka-aineilla keinottelun ja erityisesti siitä johtuvien korkeiden elintarvikehintojen aiheuttamasta ostovoiman puutteesta; toteaa, että ostovoiman puute vaikuttaa erityisesti kaupunkien köyhiin, jotka eivät pysty tuottamaan omaa ruokaansa; pitää tämän vuoksi tärkeänä pienviljelijöiden ja perinteisten viljelymuotojen suojelua;

21.  kehottaa komissiota ottamaan vuoden 2015 maailmannäyttelyyn osallistuvat jäsenvaltiot mukaan sellaisen yhteisen aloitteen käynnistämiseen, jonka perustana on teema ”Maapallon ruokkiminen — energiaa elämää varten” ja jolla luodaan velvoitteita ja sitovia tavoitteita nälän ja aliravitsemuksen torjumiseksi maataloudesta yhteistyöhön ulottuvien monipuolisten strategioiden avulla;

22.  toteaa, että lasten ja äitien ravitsemuksen parantaminen ja yleensä elintarviketurva edellyttävät useita politiikkoja ja aloja koskevia tehokkaita ja koordinoituja toimia, mukaan luettuina tehokas ja kestävä maaseudun kehittäminen sekä maan- ja vedenkäyttöpolitiikat, asianmukaiset terveyspalvelut, puhdas vesi ja puhtaanapitopalvelut, asianmukaiset äitien ja lasten terveydenhoitokäytännöt, meren eliöstön ja muiden ekosysteemien sekä biologisen monimuotoisuuden suojelu, metsäkadon ja ilmastonmuutoksen hillitseminen ja niihin sopeutuminen sekä katastrofiriskien vähentäminen, kestävä tuotanto ja kulutus, kestävä ja turvallinen energiansaanti, kauppa, kalastus, sosiaalinen osallisuus ja ihmisarvoinen työ;

23.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota ottamaan ravitsemuksen, elintarviketurvan ja kestävän maanviljelyn osaksi kaikkia kehityspolitiikkojaan, jotta ravitsemusta suojeltaisiin ja edistettäisiin ja varmistettaisiin kokonaisvaltainen lähestymistapa paikallistasolta globaalille tasolle; kehottaa neuvostoa ja komissiota tekemään tarvittaessa ravitsemuksesta ensisijaisen kehitysyhteistyövälineiden tavoitteen erityisesti yhdennentoista EKR:n ja uuden kehitysyhteistyövälineen puitteissa;

24.  korostaa, että kehitys- ja hätäohjelmat on yhdistettävä toisiinsa tiiviisti, jotta niistä saadaan entistä tehokkaampia ja jotta voidaan ennakoida ja estää elintarvikekriisejä, auttaa vähentämään aiheutuvia vahinkoja ja edistää elpymistä;

25.  kehottaa kehitysmaiden hallituksia luomaan lasten ravitsemuksen parantamisen kannalta suotuisan ympäristön parantamalla toimintatapoja, kansallisten suunnitelmien ja ravitsemusstrategioiden ja avustusohjelmien välistä koordinointia, hallintotapaa ja vastuuvelvollisuutta kansalaisilleen; kehottaa lisäämään kehitysmaiden talousarvioiden avoimuutta esimerkiksi budjettiseurannan avulla, jotta voidaan entistä paremmin arvioida virheravitsemusta koskevien hankkeiden lukumäärää ja laatua;

26.  korostaa aliravitsemusta ja mikroravinteiden puutetta koskevien entistä parempien ja koordinoitujen tietojen tarvetta, jotta voidaan entistä paremmin tukea toimintaohjelmia ja antaa kohdennettua ja tietoon perustuvaa tukea asiaankuuluville maille;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään pitkän aikavälin taloudellisia investointeja ja myöntämään varoja ravitsemukseen yhteistyössä sellaisten toimijoiden kanssa kuin YK:n virastot, G8/G20-ryhmä, kehittyvät maat, kansainväliset ja hallituksista riippumattomat järjestöt, akateemiset laitokset, kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja yksityinen sektori sekä tekemään ravitsemuksesta innovatiivisen rahoituksen painopistealueen;

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneiden kansakuntien pysyvälle ravitsemuskomitealle.

(1)http://www.unep.org/dewa/Assessments/Ecosystems/IAASTD/tabid/105853/Default.aspx.
(2)EUVL C 56 E, 26.2.2013, s. 75.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0578.
(4)Global Hidden Hunger Indices and Maps: An Advocacy Tool for Action.

Oikeudellinen huomautus