Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2014/2875(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B8-0097/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B8-0097/2015

Keskustelut :

PV 09/02/2015 - 14
CRE 09/02/2015 - 14

Äänestykset :

PV 11/02/2015 - 9.20
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0034

Hyväksytyt tekstit
PDF 140kWORD 59k
Keskiviikko 11. helmikuuta 2015 - Strasbourg Lopullinen painos
Jalostetuissa elintarvikkeissa käytetyn lihan alkuperämaan merkintä
P8_TA(2015)0034B8-0097/2015

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. helmikuuta 2015 jalostetuissa elintarvikkeissa käytetyn lihan alkuperämaan merkinnästä (2014/2875(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011(1) (elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annettu asetus) ja erityisesti sen 26 artiklan 6 ja 7 kohdan,

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2013 annetun komission kertomuksen ainesosana käytettävän lihan alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollisesta ilmoittamisesta (COM(2013)0755) ja siihen liittyvän 17. joulukuuta 2013 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan nimeltä ”Origin labelling for meat used as an ingredient: consumers’ attitude, feasibility of possible scenarios and impacts” (SWD(2013)0437),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 soveltamissäännöistä tuoreen, jäähdytetyn tai jäädytetyn sianlihan, lampaan- tai vuohenlihan ja siipikarjan lihan alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittamisen osalta 13. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1337/2013(2),

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman edellä mainitusta 13. joulukuuta 2013 annetusta komission täytäntöönpanoasetuksesta(3),

–  ottaa huomioon 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman elintarvikekriisistä, petoksista elintarvikeketjussa ja niiden valvonnasta(4),

–  ottaa huomioon kysymyksen komissiolle jalostetuissa elintarvikkeissa käytetyn lihan alkuperämaan merkinnästä (O-000091/2014 – B8‑0101/2015),

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen 26 artiklan 6 kohdassa komissio velvoitetaan toimittamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 13. joulukuuta 2013 kertomus ainesosana käytetyn lihan alkuperämaata tai lähtöpaikkaa koskevan pakollisen ilmoituksen antamisen osalta;

B.  ottaa huomioon, että edellä mainitun asetuksen 26 artiklan 7 kohdassa säädetään, että kertomuksessa on otettava huomioon muun muassa kuluttajainformaation tarve, alkuperämaata tai lähtöpaikkaa koskevien pakollisten ilmoitusten antamisen toteuttamiskelpoisuus ja kustannus- ja hyötyanalyysi; ottaa huomioon, että siinä säädetään lisäksi, että kertomukseen voidaan liittää ehdotuksia asiaan liittyvien unionin säännösten muuttamiseksi;

C.  ottaa huomioon, että komissio julkaisi 17. joulukuuta 2013 asiaankuuluvasti kertomuksensa ainesosana käytettävän lihan alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollisesta ilmoittamisesta ja siihen liittyvän valmisteluasiakirjansa ”Origin labelling for meat used as an ingredient: consumers’ attitude, feasibility of possible scenarios and impacts”;

D.  ottaa huomioon, että arvioiden mukaan jäsenvaltiosta riippuen 30–50 prosenttia teuraslihan kokonaismäärästä jalostetaan elintarvikkeissa (pääasiassa jauhelihassa, raakalihavalmisteissa ja lihavalmisteissa) käytettäviksi liha-ainesosiksi;

E.  huomauttaa, että komissio ei ole vielä tehnyt kertomuksen perusteella säädösehdotuksia, ja arvelee, että aiheellisia jatkotoimia toteutetaan parlamentissa ja neuvostossa käytävien keskustelujen jälkeen;

F.  ottaa huomioon, että edellä mainitussa komission kertomuksessa ainesosana käytettävän lihan alkuperämaan tai lähtöpaikan pakollisesta ilmoittamisesta todetaan, että EU:ssa käytössä olevat jäljitettävyysjärjestelmät eivät ole riittäviä sen suhteen, että alkuperätiedot siirtyisivät eteenpäin elintarvikeketjussa;

G.  ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen 26 artiklan 2 kohdassa säädetään, että alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittaminen on pakollista, jos sen ilmoittamatta jättäminen voisi johtaa kuluttajaa olennaisesti harhaan elintarvikkeen todellisesta alkuperämaasta tai lähtöpaikasta, erityisesti siinä tapauksessa, että elintarvikkeen mukana seuraavista tiedoista tai etiketistä sellaisenaan voisi muuten saada sen käsityksen, että elintarvikkeella on eri alkuperämaa tai lähtöpaikka;

H.  ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen yhteydessä suoritettu vaikutustenarviointi vahvistaa, että lihan alkuperä tuntuu olevan kuluttajien ensisijainen huolenaihe kaikkialla EU:ssa(5);

I.  ottaa huomioon, että Food Chain Evaluation Consortium -yhteenliittymän vuonna 2013 toteuttaman kuluttajatutkimuksen mukaan tutkimuksessa tarkasteltujen eri elintarvikeryhmien joukosta eniten kiinnostusta herättivät lihavalmisteiden alkuperämerkinnät; ottaa huomioon, että tarkasteltaessa lähemmin erityyppisiä jalostettuja lihatuotteita tutkimustulokset osoittavat, että yli 90 prosenttia vastanneista kuluttajista piti alkuperän merkitsemistä tärkeänä;

1.  huomauttaa, että alkuperän ilmoittaminen on ollut pakollista jalostamattomalle naudanlihalle ja naudanlihatuotteille unionissa naudan BSE-taudin(6) (hullun lehmän taudin) jälkeen ja että unionin säännöt naudanlihan merkitsemisestä ovat olleet voimassa 1. tammikuuta 2002 lähtien; ottaa huomioon, että nämä merkintävaatimukset sisältävät jo syntymä-, kasvatus- ja teurastuspaikan;

2.  toteaa, että edellä mainitut jalostamattomaan naudanlihaan ja naudanlihatuotteisiin sovellettavat vaatimukset ovat herättäneet kuluttajien toiveita saada tietoja myös muiden laajalti unionissa kulutettujen tuoreiden lihojen ja jalostetuissa elintarvikkeissa ainesosana käytetyn lihan alkuperästä;

3.  ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen johdanto-osan 31 kappaleessa painotetaan, että lihan alkuperä on kuluttajien ensisijainen huolenaihe, ja siksi kuluttajat odottavat saavansa asianmukaisesti tietoa lihan alkuperämaasta; huomauttaa lisäksi, että johdanto-osan 31 kappaleen mukaan pakollisissa merkitsemisvaatimuksissa olisi otettava huomioon suhteellisuusperiaate ja elintarvikealan toimijoille ja noudattamisen valvonnasta vastaaville viranomaisille koituva hallinnollinen rasitus;

4.  korostaa, että 90 prosenttia lihanjalostusalan yrityksistä on pk-yrityksiä; korostaa pk-yritysten erityistä roolia kasvun ja työpaikkojen luomisessa, niiden panosta Euroopan talouden kilpailukykyyn ja niiden sitoutumista laadukkaisiin ja turvallisiin elintarvikkeisiin; pitää tärkeänä luoda alan eri toimijoille tasapuoliset toimintaedellytykset;

5.  on edelleen huolestunut elintarvikepetosten mahdollisista vaikutuksista elintarvikkeiden turvallisuuteen, kuluttajien terveyteen, kuluttajien luottamukseen, elintarvikeketjun toimintaan ja maataloushintojen vakauteen ja painottaa, että on tärkeää asettaa elintarvikepetosten torjunta painopistealaksi ja siten palauttaa nopeasti unionin kuluttajien luottamus;

6.  toteaa, että lihan ja lihatuotteiden alkuperämaan tai lähtöpaikan merkitseminen ei sinänsä estä petoksia, mutta tarkka jäljitettävyysjärjestelmä auttaa havaitsemaan ja torjumaan mahdollisia rikkomuksia; katsoo, että äskettäiset elintarvikeskandaalit, muun muassa naudanlihan korvaaminen vilpillisesti hevosenlihalla, ovat osoittaneet, että kuluttajat tarvitsevat ja haluavat tiukempia jäljitettävyyttä ja kuluttajatiedotusta koskevia sääntöjä; huomauttaa, että tiukempien jäljitettävyyttä koskevien sääntöjen ansiosta viranomaiset voisivat myös tutkia tehokkaammin elintarvikepetoksia;

7.  korostaa, että on tärkeää tarkastella hevosenlihaa jalostettujen elintarvikkeiden ainesosana käytettävään lihaan liittyvää taustaa vasten naudanlihan sekä sian-,

     lampaan-, vuohen- ja siipikarjanlihan ohella, koska hevosenlihan osuus jalostetuissa elintarvikkeissa käytetystä lihasta on huomattava;

8.  korostaa lisäksi, että komission oman kertomuksen mukaan yli 90 prosenttia vastanneista kuluttajista piti tärkeänä sitä, että lihan alkuperä on merkitty jalostettuihin elintarviketuotteisiin(7); toteaa, että se on yksi monista tekijöistä, jotka saattavat vaikuttaa kuluttajien käyttäytymiseen;

9.  katsoo, että elintarvikkeiden ainesosana käytetyn lihan alkuperän merkitseminen auttaa varmistamaan paremman jäljitettävyyden koko elintarvikeketjussa, vakaammat lihantuottajien ja -jalostajien väliset suhteet sekä huolellisuuden lisäämisen elintarvikealan toimijoiden valitessa tavarantoimittajiaan ja tuotteitaan;

10.  on sitä mieltä, että elintarvikkeiden merkinnöissä on otettava huomioon, että tarjotut tiedot ovat avoimia ja ymmärrettäviä kuluttajille, samalla, kun varmistetaan unionin yritysten taloudellinen elinkelpoisuus kuluttajan ostovoiman kannalta hyväksyttävissä olevin ehdoin;

11.  huomauttaa, että erään ranskalaisen kuluttajajärjestön hintavaikutuksista tekemän tutkimuksen tulokset poikkeavat huomattavasti alkuperämaamerkinnän käyttöönoton kustannuksia koskevista komission kertomuksen havainnoista; suosittelee asian syventävämpää tarkastelua, jotta mahdollisista hintavaikutuksista saataisiin selvempi kuva, edellyttäen että tällainen tarkastelu toteutetaan yhdessä kuluttajajärjestöjen kanssa eikä se viivytä säädösehdotuksia;

12.  panee merkille, että jalostamattoman sian-, lampaan-, vuohen- ja siipikarjanlihan alkuperämerkinnät ovat pakollisia huhtikuusta 2015 alkaen; toteaa, että tämä on otettava huomioon, kun arvioidaan tämäntyyppisten ainesosana käytettyjen lihojen alkuperämerkintöjen kustannuksia;

13.  toteaa, että nykyisten kaltaiset vapaaehtoiset alkuperämerkinnät voivat johtaa kuluttajia harhaan;

14.  kehottaa komissiota tarkistamaan alkuperämerkintöjä koskevia vapaaehtoisia järjestelmiä ja ehdottamaan selviä, johdonmukaisia, yhteensovitettuja ja täytäntöönpanokelpoisia sääntöjä, kun tuottajat päättävät panna vapaaehtoiset alkuperämerkinnät täytäntöön;

15.  huomauttaa lisäksi, että sen ilmoittaminen, onko liha peräisin EU:sta vai EU:n ulkopuolelta, olisi edullisempi vaihtoehto, kuten komission kertomuksessa todetaan, mutta Euroopan kuluttajajärjestöjen liiton (BEUC) joissakin jäsenvaltioissa tekemissä tutkimuksissa(8) on havaittu, ettei tämä olisi kuluttajille hyväksyttävä ratkaisu;

16.  katsoo, että komission olisi tutkittava lähemmin joidenkin eurooppalaisten vähittäismyyjien ja valmistajien omaksumaa (ja jo varsin laajalle levinnyttä) käytäntöä jalostetuissa elintarvikkeissa käytetyn lihan alkuperän merkitsemisestä ja annettava kertomus tutkimuksensa tuloksista;

17.  kehottaa uudelleen komissiota toteuttamaan tarvittavat järjestelyt, jotta elintarvikepetosten ennaltaehkäisy ja torjunta olisivat olennainen osa EU:n politiikkaa, ja puuttumaan elintarvikeketjussa oleviin rakenteellisiin heikkouksiin, erityisesti moninkertaistamalla ja vahvistamalla valvontatoimia;

18.  vaatii komissiota hyväksymään täytäntöönpanosäädöksen, joka koskee elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen 26 artiklan 3 kohdan soveltamista pääainesosien alkuperämaan ilmoittamiseen, jos se ei ole sama kuin elintarvikkeen;

19.  kehottaa komissiota tekemään kertomuksensa perusteella säädösehdotuksia, joissa jalostetuissa elintarvikkeissa käytetyn lihan alkuperän ilmoittamisesta tehdään pakollista, jotta varmistetaan laajempi avoimuus koko elintarvikeketjussa ja parannetaan unionin kuluttajille annettavaa tiedotusta, sekä ottamaan huomioon vaikutustenarvioinnit ja välttämään liian suuria kustannuksia ja liian suurta hallinnollista rasitusta;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18.
(2) EUVL L 335, 14.12.2013, s. 19.
(3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0096.
(4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0011.
(5)Ks.elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusehdotuksen liitteenä oleva komission yksiköiden 30. tammikuuta 2008 päivätty valmisteluasiakirja ”Impact assessment report on general food labelling issues” (SEC(2008)0092).
(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000, annettu 17. heinäkuuta 2000, nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta (EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1).
(7) COM(2013)0755, s. 7.
(8) http://www.beuc.org/publications/2013-00043-01-e.pdf

Oikeudellinen huomautus