Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2014/2217(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0015/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0015/2015

Keskustelut :

PV 09/03/2015 - 13
CRE 09/03/2015 - 13

Äänestykset :

PV 10/03/2015 - 10.10
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0050

Hyväksytyt tekstit
PDF 191kWORD 101k
Tiistai 10. maaliskuuta 2015 - Strasbourg Lopullinen painos
Naisten ja miesten tasa-arvon edistyminen Euroopan unionissa vuonna 2013
P8_TA(2015)0050A8-0015/2015

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2015 naisten ja miesten tasa-arvon edistymisestä Euroopan unionissa vuonna 2013 (2014/2217(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen vuodelta 1949,

–  ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking +5 (2000), Peking +10 (2005) ja Peking +15 (2010) hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan konferenssien tuloksia,

–  ottaa huomioon yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta 12. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 606/2013(1),

–  ottaa huomioon rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU(2),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2006 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista ja erityisesti sen vammaisia naisia koskevan 6 artiklan,

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta suojelumääräyksestä 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/99/EU(3),

–  ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU(4),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä (naisten johtokuntapaikkoja koskeva direktiivi (COM(2012)0614),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

–  ottaa huomioon 7. maaliskuuta 2011 tehdyn Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020)(5),

–  ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Vahvistettu sitoumus naisten ja miesten tasa-arvoon – Naisten peruskirja” (COM(2010)0078),

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 2013 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan naisten ja miesten tasa-arvostrategian 2010–2015 väliarvioinnista (SWD(2013)0339),

–  ottaa huomioon 8. toukokuuta 2013 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Naisten ja miesten tasa-arvon kehitystä käsittelevä kertomus vuodelta 2012” (SWD(2013)0171),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Nollatoleranssi naisten sukuelinten silpomiseen” (COM(2013)0833),

–  ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin vuonna 2012 julkaiseman Pekingin toimintaohjelman täytäntöönpanoa koskevan raportin ”Review of the implementation of the Beijing Platform for Action in the EU Member States: Violence against Women – Victim Support”,

–  ottaa huomioon 5. ja 6. kesäkuuta 2014 kokoontuneen neuvoston päätelmät ”Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan kaikenlaisen väkivallan, myös sukuelinten silpomisen, ehkäisy ja torjunta”,

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman naisten sukupuolielinten silpomisen lopettamisesta(6),

–  ottaa huomioon vuodesta 1975 lähtien annetut Euroopan unionin direktiivit naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun eri näkökohdista (direktiivi 2010/41/EU(7), direktiivi 2010/18/EU(8), direktiivi 2006/54/EY(9), direktiivi 2004/113/EY(10), direktiivi 92/85/ETY(11), direktiivi 86/613/ETY(12) ja direktiivi 79/7/ETY(13)),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman mies- ja naispuolisille työntekijöille samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen soveltamisesta(14),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman talouskriisin vaikutuksista sukupuolten tasa-arvoon ja naisten oikeuksiin(15),

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman naisten koulutuksellisesta ja ammatillisesta liikkuvuudesta EU:ssa(16),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman sukupuolistereotypioiden poistamisesta EU:ssa(17),

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 57. istunnosta: kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettaminen ja ehkäiseminen(18),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman naisten työoloista palvelualalla(19),

–  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka(20),

–  ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2009 antamansa päätöslauselman(21), 8. maaliskuuta 2011 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2010 antamansa päätöslauselman(22) ja 13. maaliskuuta 2012 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2011 antamansa päätöslauselman(23),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisista ja yritysjohtajuudesta(24),

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n politiikan painopistealueista ja yleispiirteistä(25),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisten köyhyydestä Euroopan unionissa(26),

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman talous- ja rahoituskriisiin liittyvistä sukupuolinäkökohdista(27),

–  ottaa huomioon 3. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman sukupuoleen perustuvasta syrjimättömyydestä ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta(28),

–  ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman seksuaalisen hyväksikäytön ja prostituution vaikutuksesta sukupuolten tasa-arvoon(29),

–  ottaa huomioon 13. lokakuuta 2005 antamansa päätöslauselman naisten köyhyydestä Euroopan unionissa(30),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta(31),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY (äitiyslomaa koskeva direktiivi (COM(2008)0637)) muuttamisesta,

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvosta urheilussa,

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa annetun direktiivin 2006/54/EY(32),

–  ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2013 annetun komission edistymiskertomuksen aiheesta ”Barcelonan tavoitteet – Pienten lasten hoitopalvelujen kehittäminen Euroopassa kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi”,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2014 annetun Euroopan naisyrittäjiä koskevan komission kertomuksen ”Statistical Data on Women Entrepreneurs in Europe”,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston maaliskuussa 2014 julkistaman Euroopan laajuisen tutkimuksen naisiin kohdistuvasta väkivallasta, jossa ensimmäistä kertaa on annettu tietoja naisiin kohdistuvan erityyppisen väkivallan laajuudesta, luonteesta ja seurauksista sekä uhrien reaktioista väkivaltaisuuksiin ja oikeuksiaan koskevasta tietämyksestä,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kansanterveyttä koskevan 168 artiklan ja etenkin sen 7 kohdan, jossa todetaan, että ”unionin toiminnassa otetaan huomioon jäsenvaltioiden velvollisuudet, jotka liittyvät niiden terveyspolitiikan määrittelyyn sekä terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämiseen ja tarjoamiseen”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0015/2015),

A.  ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvo on perusoikeus, joka on tunnustettu perussopimuksissa vuonna 1957 tehdystä Rooman sopimuksesta alkaen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, toteaa, että vaikka Euroopan unioni on hyväksynyt useita tekstejä, joiden tavoitteena on varmistaa miesten ja naisten väliset yhdenvertaiset mahdollisuudet ja yhdenvertainen kohtelu sekä torjua kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää, ja vaikka unioni on asettanut itselleen erityisen tehtävän ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvo kaikissa toimissaan, tällä alalla saavutettu edistys on silti vähäistä ja miesten ja naisten välillä on silti edelleen paljon epätasa-arvoa,

B.  ottaa huomioon, että naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun periaate merkitsee, että minkäänlaista suoraa tai epäsuoraa äitiyteen, isyyteen tai perhevelvollisuuksien hoitamiseen perustuvaa syrjintää ei saa esiintyä,

C.  korostaa, että on erittäin tärkeää ottaa huomioon eurooppalaisten naisten ja tyttöjen kokemukset moninaisista ja toisiinsa limittyvistä syrjinnän muodoista (vammaisuus, maahanmuuttajatausta, etninen alkuperä, ikä, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti, raskaus, asumistilanne, alhainen koulutustaso, väkivallan uhri jne.) ja että tämä tilanne on pahentunut viime vuosina;

D.  katsoo, että Eurooppa 2020 -strategia, jolla unionista on tarkoitus tehdä älykäs, kestävä ja osallistava talous, sisältää kunnianhimoisia tavoitteita, mukaan lukien 75 prosentin työllisyysasteen saavuttaminen sekä köyhyydessä tai syrjäytyneenä elävien tai köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten määrän vähentäminen vähintään 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että näitä tavoitteita ei voida saavuttaa muutoin kuin siten, että jäsenvaltiot toteuttavat innovatiivisia toimia, joilla edistetään naisten ja miesten todellisen tasa-arvon toteutumista;

E.  toteaa, että jäsenvaltioiden toteuttamat julkisen talouden vakauttamistoimet kohdistuvat erityisesti julkiseen sektoriin, joka työllistää enemmän naisia kuin miehiä ja josta naiset näin ollen hyötyvät eniten, ja toteaa, että nämä toimet vaikeuttavat näin entisestään naisten asemaa ja johtavat entistä epävarmempiin työsuhteisiin osa-aikatyön (sen osuus naisten keskuudessa on 32 prosenttia ja miesten keskuudessa 8,2 prosenttia) ja määräaikaisten työsopimusten lisääntyessä ja palkkojen laskiessa;

F.  toteaa, että köyhistä ja syrjäytyneistä suurempi osa on naisia kuin miehiä, ja korostaa, että tässä ryhmässä on erityisesti ikääntyneitä naisia, joiden eläke on keskimäärin 39 prosenttia miesten eläkettä pienempi, ja yksinhuoltajaäitejä; toteaa, että perhe‑elämään liittyvistä syistä naiset tekevät miehiä useammin osa-aikatyötä tai työskentelevät määräaikaisessa tai tilapäisessä työsuhteessa, ja korostaa, että naisten köyhyys johtuu suurelta osin naisten epävakaista työoloista;

G.  ottaa huomioon, että köyhyyden torjunta kuuluu komission Eurooppa 2020 -strategiaa varten ehdottamien viiden mitattavissa olevan tavoitteen joukkoon; ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategian yhdennetty suuntaviiva 10 (sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja köyhyyden torjuminen) voisi johtaa sellaisten kansallisten politiikkatoimien toteuttamiseen, joilla pyritään suojelemaan naisia etenkin köyhyysriskiltä varmistamalla yksinhuoltajaperheiden sekä ikääntyneiden naisten tuloturva,

H.  ottaa huomioon, että syntyvyys laskee unionissa ja että kriisi on pahentanut tätä suuntausta, sillä työttömyys, epävakaat työsuhteet ja epävarmuus tulevaisuudesta pakottavat pariskunnat, ja erityisesti nuoret naiset, lykkäämään lasten hankintaa, mikä edelleen vahvistaa EU:n väestön ikärakenteen vanhenemista;

I.  katsoo, että tietyissä jäsenvaltioissa käytössä olevien verotusjärjestelmien perhekäsitys on rajoittunut siten, että suositaan perheitä, joissa työssäkäyviä henkilöitä on vain yksi, mikä usein estää naisten työssäkäynnin, eikä niillä tueta riittävästi yksinhuoltajaperheitä, suurperheitä eikä perheitä, joilla on omaisia huollettavinaan;

J.  ottaa huomioon, että EU:ssa naisten osuus korkeakoulututkinnon suorittaneista on lähes 60 prosenttia mutta tästä huolimatta heidän osuutensa johtavista virkamiehistä ja päättävissä tehtävissä toimivista on suhteettoman pieni; toteaa, että EU:n tutkijoista ja insinööreistä naisia on alle 33 prosenttia, kun taas naisten osuus terveydenhoidon, koulutuksen ja hyvinvoinnin alan työntekijöistä on lähes 80 prosenttia;

K.  toteaa, että työelämä on edelleen voimakkaasti jakaantunut horisontaalisesti tai sukupuolen perusteella ja että lähes puolet työelämässä olevista naisista toimii kymmenessä Kansainvälisen työjärjestön ILO:n kansainvälisen ammattiluokituksen 130 ammatista ja ainoastaan 16 prosenttia työntekijöistä työskentelee aloilla, joilla naisten ja miesten osuus on yhtäläinen;

L.  toteaa, että 99 prosenttia eurooppalaisista yrityksistä on pieniä ja keskisuuria (pk‑yrityksiä) ja ne tarjoavat kaksi kolmasosaa yksityisen sektorin työpaikoista; katsoo, että näin ollen niiden merkitys on ratkaisevan tärkeä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa; toteaa, että ainoastaan 31 prosenttia EU:n yrittäjistä on naisia; toteaa, että EU:ssa naisista kymmenen prosenttia on yrittäjiä, kun taas miehistä 19 prosenttia on yrittäjiä; katsoo, että naisten yrittäjyyttä on rohkaistava ja tuettava;

M.  ottaa huomioon, että Euroopan unionissa arviolta 42 prosenttia maatalouden parissa säännöllisesti työskentelevistä henkilöistä on naisia ja että kolme kymmenestä unionin maatilasta on naisten hallinnassa; katsoo, että unionissa on herkeämättä edistettävä miesten ja naisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia siten, että samalla huolehditaan siitä, että naisten mahdollisuudet osallistua taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen elämään lisääntyvät;

N.  ottaa huomioon, että naisten työttömyysaste on 63 prosenttia, että naisten ja miesten välinen palkkaero on 16,4 prosenttia, että 73 prosenttia kansallisten parlamenttien jäsenistä on miehiä ja että naisten osuus suurten yritysten hallintoneuvostoissa on 17,8 prosenttia; toteaa lisäksi, että naiset käyttävät viikossa lähes kolme kertaa enemmän aikaa kotitaloustöihin (esimerkiksi lasten, vanhusten ja vammaisten henkilöiden hoito) kuin miehet;

O.  toteaa, että 37 prosenttia Euroopan vastavalitun parlamentin jäsenistä ja yhdeksän komission 28 jäsenestä on naisia ja Euroopan unionin tuomioistuimen 28 tuomarista seitsemän on naisia;

P.  ottaa huomioon, että naisten työttömyysastetta on aliarvioitu, sillä monet erityisesti maaseudulla tai harvaanasutuilla alueilla asuvat taikka kotitaloustöistä ja lastenhoidosta huolehtivat naiset eivät ole ilmoittautuneet työttömiksi, ja toteaa, että tämä tilanne aiheuttaa eriarvoisuutta julkisten palvelujen (asunnot, eläkkeet, äitiysvapaat, sairauslomat, sosiaaliturvan saanti jne.) saatavuudessa;

Q.  panee merkille, että tällä etenemisvauhdilla naisten 75 prosentin työllisyysaste toteutuu vuonna 2038 ja samapalkkaisuus vuonna 2084; toteaa myös, että naisten ja miesten yhtäläinen edustus kansallisissa parlamenteissa, unionin toimielimissä ja eurooppalaisten yritysten hallintoneuvostoissa toteutunee vuonna 2034 mutta on odotettava vuotta 2054, jotta kotitaloustyöt jakautuisivat tasavertaisesti;

R.  toteaa, että työelämän ja vapaa-ajan yhdistämiseen tähtäävien toimien puute sekä erityisesti kohtuuhintaisten ja laadukkaiden lastenhoitopalvelujen ja ikääntyneiden ja erityishoitoa tarvitsevien henkilöiden hoivapalvelujen puute muodostaa huomattavan esteen naisten taloudelliselle itsenäisyydelle ja naisten etenemiselle vastuutehtäviin sekä naisten ja miesten tasaveroiselle osallistumiselle työmarkkinoille ja estää siten myös köyhyyden torjumista ja vähentämistä;

S.  katsoo, että perhettä ja kotia koskevien velvollisuuksien jakaminen miesten ja naisten kesken – erityisesti hyödyntämällä enemmän vanhempain- ja isyysvapaita – on ennakkoedellytys sukupuolten tasa-arvon saavuttamiselle; korostaa, että neljäsosa jäsenvaltioista ei anna mahdollisuutta isyysvapaaseen;

T.  ottaa huomioon, että perinteiset sukupuoliroolit ja stereotyypit vaikuttavat edelleen huomattavasti kotitaloustöiden, työtehtävien ja myös muiden tehtävien jakautumiseen yhteiskunnassa miesten ja naisten välillä, mikä rajoittaa naisten työmahdollisuuksia ja heidän henkilökohtaista ja ammatillista kehitystään ja siten estää heitä toteuttamasta kaikilta osin mahdollisuuksiaan yksilöinä ja taloudellisina toimijoina;

U.  ottaa huomioon roolin, joka tiedotusvälineillä voi olla niin stereotypioiden levittämisessä, naiskuvan huonontamisessa ja pienten tyttöjen esittämisessä liian seksuaalisesti kuin toisaalta sukupuolten stereotyyppien poistamisessa, naisten päätöksentekoon osallistumisen edistämisessä sekä miesten ja naisten tasa-arvon edistämisessä;

V.  toteaa, että neuvosto ei ole toistaiseksi esittänyt virallista kantaansa kahteen Euroopan parlamentin hyväksymään lainsäädäntöpäätöslauselmaan, joissa käsitellään naisten ja miesten tasa-arvoa koskevia peruskysymyksiä; tarkentaa, että kyse on 20. lokakuuta 2010 annetusta äitiyslomaa koskevasta direktiiviehdotuksesta sekä julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä 20. marraskuuta 2013 annetusta Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselmasta;

W.  panee merkille, että 6. joulukuuta 2013 annetussa direktiivin 2006/54/EY soveltamista koskevassa kertomuksessaan komissio käsitteli kysymyksiä, jotka koskevat 26 jäsenvaltion kansallisten lainsäädäntöjen yhdenmukaisuutta direktiivin uusien säädösten kanssa(33);

X.  toteaa, että Euroopan unionin perusoikeusviraston maaliskuussa 2014 julkistaman tutkimuksen mukaan kolmasosa naisista EU:ssa on joutunut fyysisen ja/tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi, yksi viidesosa 15 vuotta täyttäneistä naisista on kärsinyt fyysisestä väkivallasta ja lähes puolet naisista on kokenut henkistä väkivaltaa; katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta on perusoikeuksien loukkaus, josta saattaa olla vakavia psykologisia seurauksia ja joka koskee kaikkia yhteiskuntakerroksia iästä, koulutustasosta, tuloista, yhteiskunnallisesta asemasta, alkuperä- tai asuinmaasta riippumatta; toteaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on yksi niistä rikostyypeistä, joista tehdään vähiten ilmoituksia; katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta on todellisen naisten ja miesten välisen tasa-arvon merkittävimpiä esteitä;

Y.  panee merkille, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on lisääntymässä internetissä ja että alaikäisten käyttäytyminen verkkoyhteisöissä on tässä suhteessa erittäin huolestuttavaa;

Z.  ottaa huomioon, että ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävä EU:n strategia päättyy vuonna 2016 ja että ihmiskauppaa käsittelevän Eurostatin vuoden 2014 raportin mukaan valtaenemmistö (80 prosenttia) rekisteröidyistä ihmiskaupan uhreista unionissa on naisia ja tyttöjä;

AA.  toteaa, että kuusi jäsenvaltiota ei ole vielä allekirjoittanut Euroopan neuvoston yleissopimusta naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus) ja että ainoastaan kahdeksan jäsenvaltiota on ratifioinut sen;

AB.  katsoo, että luotettavien, vertailukelpoisten ja sukupuolen mukaan eriteltyjen ja erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien tietojen kerääminen on erittäin tärkeää jäsenvaltioiden ja EU:n tason julkisen sektorin toimia laadittaessa;

AC.  toteaa, että naisilla on erityisiä terveysongelmia ja että he ovat miehiä harvemmin kliinisten kokeiden tutkimuskohteina; katsoo, että nämä erot vaikuttavat huomattavasti naisten terveyteen;

AD.  ottaa huomioon, että tytöt ja naiset erityisesti 15–24 ikävuoden välillä harrastavat poikia ja miehiä vähemmän liikuntaa ja että urheilu on itsetunnon vahvistamisen ja itsensä toteuttamisen keino, joka edistää kansalaisuuden tunnetta ja solidaarisuutta, minkä lisäksi liikunnan säännöllinen harrastaminen parantaa henkistä ja ruumiillista terveyttä; toteaa, että naisiin kohdistuva väkivalta, stereotypiat, palkkaerot sekä naisten johtoasemiin pääsyn esteet koskevat myös urheilun alaa;

AE.  katsoo, että seksuaaliset ja lisääntymiseen liittyvät oikeudet ovat perusihmisoikeuksia, jotka on otettava huomioon terveydenhoitoalaa koskevassa unionin toimintaohjelmassa;

AF.  ottaa huomioon, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevien toimien määrittely ja täytäntöönpano kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan;

AG.  katsoo, että komission laatima naisten ja miesten tasa-arvoa koskeva vuotuinen edistymiskertomus on erittäin tärkeä väline, jolla voidaan arvioida naisten tilanteen kehittymistä Euroopassa;

Naisten ja miesten välinen tasa-arvo Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä

1.  kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolinäkökohdat, naisten oikeuksia koskevat näkökohdat sekä yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevat näkökohdat politiikkaansa, talousarviomenettelyihin sekä EU:n ohjelmien ja toimien täytäntöönpanoon toteuttamalla ennakoivia toimia etenkin elvytystoimien yhteydessä ja tekemällä tapauskohtaisia sukupuolivaikutusten arviointeja;

2.  pitää valitettavana, että naisten ja miesten tasa-arvostrategian 2010–2015 tavoitteet jäävät pian tavoittamatta erityisesti taloudellisen riippumattomuuden osalta muun muassa siksi, että ehdotus äitiyslomadirektiiviksi peruttiin; korostaa samalla, että taloudelliset erot miesten ja naisten välillä ovat asteittain kasvamassa;

3.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolinäkökohdat käsittävän osan Eurooppa 2020 -strategiaan, jotta voidaan mitata edistystä sukupuolten välisen työllisyyskuilun kuromisessa umpeen ja laatia näin kasvuselvitykseen liittyviä politiikkatoimia, jotka voidaan muuttaa maakohtaisiksi suosituksiksi;

4.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan yleisen suunnitelman investoinneista sosiaaliseen infrastruktuuriin, sillä arvioidaan, että sukupuolinäkökohdat huomioon ottavan investointisuunnitelman avulla unionin bruttokansantuote (BKT) kasvaa asteittain ja saavuttaa 2,4 prosenttia korkeamman tason vuoteen 2018 mennessä verrattuna siihen, että tällaista investointisuunnitelmaa ei ole;

5.  panee merkille, että naisten ja miesten tasaveroinen osallistuminen työmarkkinoille voisi lisätä huomattavasti EU:n taloudellista potentiaalia samalla, kun se voisi säilyttää tasaveroisuutta ja osallistamista edistävät piirteensä; muistuttaa, että taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) ennusteiden mukaan osallistumisasteiden täydellinen lähentyminen tarkoittaisi 12,4 prosentin BKT:n kasvua asukasta kohden vuoteen 2030 mennessä;

6.  korostaa, että naisten ja erityisesti ikääntyneiden naisten ja yksinhuoltajaäitien sekä sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreiksi joutuneiden naisten, vammaisten naisten, maahanmuuttajanaisten ja vähemmistöihin kuuluvien naisten köyhyyteen on puututtava kiireesti; vaatii siksi, että jäsenvaltiot toteuttavat tuloksellisempia osallisuuteen tähtääviä strategioita ja hyödyntävät tehokkaammin sosiaalipolitiikkaan kohdennettuja määrärahoja ja erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa ja rakennerahastoja;

7.  pitää valitettavana, että köyhyyden vähentämistä koskevan sosiaalipolitiikan tehokkuus heikkeni vuonna 2012 lähes 50 prosentilla vuoteen 2005 verrattuna niiden kotitalouksien osalta, joissa on vain yksi aikuinen, joka on useimmiten leskinainen tai yksinhuoltajaäiti; on myös huolissaan siitä, että tietyissä jäsenvaltioissa sovelletun sosiaalipolitiikan tehokkuus yltää vain kolmasosaan unionin keskitasosta; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita vahvistamaan erityisesti työttömiin kohdennettuja sosiaalipoliittisia toimia, joilla voidaan pyrkiä torjumaan etenkin naisten köyhyyden lisääntyminen;

8.  kehottaa neuvostoa ja komissiota käsittelemään köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen sukupuoliulottuvuutta; pitää valitettavana, että talouden eurooppalaisen ohjausjakson aikana tähän mennessä hyväksytyt maakohtaiset suositukset eivät ole olleet riittävän yhdenmukaisia Eurooppa 2020 -strategian työllisyys- ja sosiaalitavoitteiden kanssa; kehottaa käsittelemään maakohtaisissa suosituksissa järjestelmällisesti naisten köyhyyden rakenteellisia syitä;

9.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon perherakenteiden kehityksen laadittaessa vero- ja korvaustoimia ja tukemaan taloudellisesti erityisesti yksinhuoltajaperheitä ja ikääntyneitä henkilöitä veronhyvitysten ja terveydenhoitoetuuksien kautta;

10.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota huolehtimaan siitä, että miesten ja naisten välinen tasa-arvo ja sukupuolinäkökulman sisällyttäminen otetaan huomioon EU:n koheesiopoliittisissa rahastoissa ja että niitä edistetään kaikkialla rahastojen ohjelmien valmistelussa ja täytäntöönpanossa, mukaan luettuina seuranta, raportointi ja arviointi;

11.  pitää valitettavana, että vuosikertomus on nykyään enää Euroopan unionin perusoikeuskirjan soveltamista koskevan kertomuksen liitteenä oleva työasiakirja, ja pyytää komissiota palauttamaan tälle kertomukselle täysimääräisesti sille kuuluvan poliittisen oikeutuksen edistämällä sen virallista ja erillistä hyväksymistä;

Naisten ja miesten tasa-arvo työelämässä ja päätöksenteossa

12.  korostaa, että naisten ja miesten välisiä palkka- ja eläke-eroja on ehdottomasti kavennettava ja estettävä naisten jatkuva keskittyminen osa-aikaiseen, matalapalkkaiseen ja epävarmaan työhön sekä varmistettava lapsille ja muille huollettaville tarkoitetut laadukkaat hoitopalvelut; pitää erittäin valitettavana, että yli kolmasosa ikääntyneistä naisista EU:ssa ei saa minkäänlaista eläkettä; vaatii, että jäsenvaltiot varmistavat direktiivin 2006/54/EY mukaisten oikeuksien ja erityisesti samapalkkaisuuden ja palkkauksen avoimuutta koskevan periaatteen täysimääräisen täytäntöönpanon ja tarkastelevat uudestaan yhdenvertaista kohtelua koskevia kansallisia lainsäädäntöjään niiden yksinkertaistamiseksi ja uudistamiseksi; kehottaa komissiota arvioimaan myös jatkossa säännöllisesti naisten ja miesten tasa-arvoa koskevien direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen direktiivin 2006/54/EY uudelleenlaatimiseksi mahdollisimman pian direktiivin 32 artiklan ja SEUT 157 artiklan sekä Euroopan parlamentin 24. toukokuuta 2012 antaman päätöslauselman liitteeseen sisältyvien yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti;

13.  pitää erittäin valitettavana, että naisten ansiot ovat pienemmät tilanteissa, joissa he toimivat samoissa tai samanarvoisissa tehtävissä kuin miehet; pitää myös valitettavana ammattialojen vertikaalista ja horisontaalista jakautumista; korostaa myös, että ylivoimaisesti suurin osa matalista palkoista ja käytännössä lähes kaikki erittäin matalat palkat liittyvät osa-aikatyöhön, ja muistuttaa, että 80 prosenttia köyhistä palkansaajista on naisia; toteaa, että Euroopan yhdentymisestä saatavan lisäarvon arvioinnin loppupäätelmien mukaan sukupuolten palkkaeron yhden prosenttiyksikön lasku lisäisi talouskasvua 0,1 prosentilla ja siten sukupuolten palkkaeron poistamisella on ratkaiseva merkitys nykyisessä taloudellisessa taantumassa; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita, työnantajia ja ammattijärjestöjä laatimaan ja panemaan täytäntöön toteuttavissa olevia ja konkreettisia työnarviointivälineitä, joiden avulla voidaan määritellä, mitkä ovat samanarvoisia töitä, jotta voidaan varmistaa naisten ja miesten samapalkkaisuus;

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan naisten laadukasta työtä edistäviä ennakoivia politiikkatoimia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi torjumalla erityisesti stereotypioita ja ammattialojen vertikaalista ja horisontaalista jakautumista, edistämällä siirtymistä osa-aikatyöstä kokoaikaiseen työhön ja kiinnittämällä erityistä huomiota työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleviin henkilöihin; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan täsmälliset työllisyystavoitteet kansallisissa uudistusohjelmissaan, jotta voidaan varmistaa, että naisilla ja miehillä on yhtäläiset mahdollisuudet päästä työmarkkinoille ja pysyä niillä;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan naisten tiedeuralle suuntautumiseen rohkaisevia ennakoivia politiikkatoimia ja edistämään erityisesti tiedotuskampanjoilla ja tietoisuutta lisäävillä kampanjoilla naisten osallistumista stereotyyppisesti ”miehisille” aloille, kuten tiedealalle ja uusien teknologioiden alalle, jotta voidaan täysimääräisesti hyödyntää inhimillistä pääomaa, jota eurooppalaiset naiset edustavat; korostaa erityisesti, että tieto- ja viestintäteknologia tarjoaa uusia mahdollisuuksia, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että sukupuolinäkökohta otetaan täysimääräisesti huomioon digitaalistrategiassa, joka on asetettu seuraavien viiden vuoden aikana toteutettavaksi ensisijaiseksi tavoitteeksi;

16.  painottaa, että taloudellinen riippumattomuus on avainasemassa tasa-arvon turvaamisessa ja että naisten yrittäjyyteen liittyy mahdollisuuksia, joita on väheksytty ja joita ei ole hyödynnetty riittävästi EU:n kasvun ja kilpailukyvyn edistämiseksi; kehottaa siksi Euroopan tasa-arvoinstituuttia (EIGE) keräämään lisää ja entistä tarkempia tietoja naisten yritystoiminnasta; kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja muita asianomaisia elimiä, kuten kauppakamareita, sekä elinkeinoelämää rohkaisemaan, edistämään ja tukemaan naisten yrittäjyyttä, helpottamalla naisten uusyritysten mahdollisuuksia saada luottoa ja vähentämällä niiltä byrokratiaa ja muita esteitä, ottamalla sukupuolinäkökohdat huomioon asianomaisissa politiikoissa, edistämällä keskitetyn monikielisen sähköisen tietojen- ja kokemustenvaihtofoorumin luomista naispuolisia sosiaalisia yrittäjiä varten ja tukemalla alueellisia ja unionin laajuisia mentorointi- ja vertaisverkostoja;

17.  katsoo, että naisten työmarkkinoille paluun helpottamiseksi tarvitaan moniulotteista politiikkaa (muun muassa ammatillinen koulutus, elinikäinen oppiminen, vakaammat työpaikat ja räätälöidyt työjärjestelyt); kiinnittää huomiota siihen, että joustavat työajat ovat yleistymässä; panee merkille, että joustavuutta kaipaavat eniten osa‑aikatyöntekijät, joista valtaosa on naisia; korostaa siksi, että on turvattava oikeus työehtosopimusneuvotteluihin, koska niiden avulla voidaan torjua syrjintää sekä suojella ja edistää työntekijöiden oikeuksia;

18.  korostaa, että toisaalta joustavuuden lisääminen työjärjestelyissä voi lisätä naisten mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti työmarkkinoille mutta toisaalta joustavuus voi vaikuttaa kielteisesti naisten palkkoihin ja eläkkeisiin; huomauttaa, että näin ollen tarvitaan konkreettisia ehdotuksia työn ja perhe-elämän tasapainottamiseksi, ja rohkaisee miehiä ja naisia jakamaan työhön, perheeseen ja sosiaalisiin seikkoihin liittyvät velvoitteet tasapainoisemmin varsinkin silloin, kun on kyse huollettavien auttamisesta ja lastenhoidosta;

19.  kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään maaseudun kehittämistä koskeviin ohjelmiin strategioita, joilla edistetään työpaikkojen luomista naisille maaseudulla ja turvataan siten heille kohtuullinen eläke, sekä politiikkatoimia, joilla edistetään naisten osallistumista maaseudun poliittiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen elämään ja edistetään maatalouden monimuotoisuuteen liittyviä tasa-arvoisia mahdollisuuksia;

20.  painottaa, että unionissa on yhä laajempi yksimielisyys siitä, että olisi edistettävä sukupuolten tasa-arvoa muun muassa siten, että naiset ovat mukana taloudellisessa ja poliittisessa päätöksenteossa; katsoo, että tässä on kyse perusoikeuksista ja demokratiasta ottaen huomioon, että nykytilanne merkitsee demokratiavajetta; suhtautuu siksi myönteisesti lailla säädettyihin pariteettijärjestelmiin ja sukupuolikiintiöihin, joita eräissä jäsenvaltioissa on otettu käyttöön, ja kehottaa neuvostoa ottamaan kantaa direktiiviin julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta, jotta lainsäädäntöprosessia voidaan jatkaa mahdollisimman pian; pyytää neuvostoa ja komissiota toteuttamaan tarvittavia toimenpiteitä jäsenvaltioiden kannustamiseksi sellaisiin toimiin, jotka auttavat naisia ja miehiä osallistumaan tasapainoisesti päätöksenteon eri alueille; kehottaa myös EU:n toimielimiä tekemään voitavansa sukupuolten tasapuolisen edustuksen turvaamiseksi komission kollegiossa ja EU:n kaikkien toimielinten, muiden elinten, virastojen ja laitosten korkeissa viroissa;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään mahdollisuutta sisällyttää sukupuolilausekkeita julkisiin tarjouspyyntöihin, jotta voidaan kannustaa yrityksiä lisäämään sukupuolten tasa-arvoa henkilöstönsä keskuudessa; katsoo, että tätä ajatusta voidaan kehittää ainoastaan EU:n kilpailulainsäädäntöä noudattaen;

Työelämän ja yksityiselämän yhteensovittaminen

22.  antaa tunnustusta Ruotsille, Belgialle, Ranskalle, Slovenialle, Tanskalle ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle Barcelonan tavoitteiden saavuttamisesta ja kehottaa muita jäsenvaltioita jatkamaan ponnistuksiaan; kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia ja paikallisviranomaisia menemään Barcelonan tavoitteita pitemmälle ja omaksumaan nykyistä järjestelmälähtöisemmän ja yhtenäisemmän tarkastelutavan koulutusta ja alle kouluikäisten lasten ja erityisesti pienten, alle 3-vuotiaiden hoitopalveluja koskevissa kysymyksissä; kehottaa komissiota antamaan jatkuvaa taloudellista tukea jäsenvaltioille kohtuuhintaisten lastenhoitojärjestelmien ja erityisesti lastentarhojen tarjoamiseksi vanhemmille, myös tällaisten rakenteiden luomiseksi työpaikoille; katsoo, että perhesuunnitelmat, yksityiselämä ja ammatilliset tavoitteet voidaan yhdistää harmonisesti vain, jos kyseiset henkilöt ovat taloudellisesti ja sosiaalisesti tosiasiallisesti vapaita valitsemaan ja heitä tuetaan Euroopan unionin ja kansallisen tason poliittisilla ja taloudellisilla päätöksillä, niin että he eivät joudu kärsimään valinnastaan, ja jos tarvittava infrastruktuuri on käytettävissä, kehottaa jäsenvaltioita myöntämään lisää määrärahoja lapsuuden tukemiseen erityisesti julkisten lasten päivähoitolaitosten määrän ja lasten vapaa-ajan toimintoihin liittyvien palvelujen lisäämiseksi; kehottaa komissiota maakohtaisten suositusten mukaisesti kiinnittämään huomiota myös kohtuuhintaisten lastenhoitopalvelujen puutteeseen;

23.  pitää erittäin valitettavana, että käytettävissä olevasta yhteisön rahoituksesta (vuosina 2007–2013 rakennerahastoista osoitettiin 3,2 miljardia euroa lastenhoitojärjestelyjen kehittämiseen ja naisten työllisyyden edistämiseen jäsenvaltioissa) huolimatta tietyt jäsenvaltiot ovat toteuttaneet talousarvioleikkauksia, jotka heikentävät lastenhoitopalvelujen saatavuutta (esimerkiksi lastentarhojen sulkemisen vuoksi) ja laatua (esimerkiksi henkilöstövähennysten vuoksi) ja nostavat niiden hintoja;

24.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vähintään 10 päivän palkallisen isyysvapaan ja edistämään lainsääntötoimenpiteitä ja muita kuin lainsäädäntötoimenpiteitä, joiden perusteella miehet ja etenkin isät voivat käyttää työelämän ja vapaa-ajan yhdistämistä koskevaa oikeuttaan, edistämällä muun muassa vanhempainvapaata, jonka joko isä tai äiti voi yhdenvertaisesti käyttää huolehtiakseen lapsesta tiettyyn ikään asti mutta joka ei ole siirrettävissä vanhemmalta toiselle;

25.  pitää valitettavana äitiysloma-asiassa neuvoston kanssa syntynyttä pattitilannetta; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään uudestaan asiaa koskevat neuvottelut ja toistaa halukkuutensa toimia yhteistyössä;

26.  kehottaa jäsenvaltioita luomaan kohtuuhintaisia, joustavia, laadukkaita ja helposti saatavina olevia palveluja niitä henkilöitä varten, jotka eivät itse kykene huolehtimaan jokapäiväisistä askareista koska heillä ei ole riittävää toiminnallista riippumattomuutta yksityis-, perhe- ja työelämän yhteensovittamiseksi;

Naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta

27.  kehottaa komissiota edistämään kansallisia ratifiointeja ja käynnistämään prosessin unionin liittymiseksi Istanbulin yleissopimukseen mahdollisimman pian; toteaa, että kaikkien jäsenvaltioiden välitön liittyminen Istanbulin yleissopimukseen edistäisi integroidun politiikan laatimista ja kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevaa kansainvälistä yhteistyötä;

28.  muistuttaa komissiolle antamastaan kehotuksesta esittää SEUT:n 84 artiklaan perustuva säädösehdotus, jossa vahvistetaan toimenpiteet, joilla edistetään ja tuetaan jäsenvaltioiden toimia naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn alalla, ja kehittää kattava ja tehokas sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskeva poliittinen kehys, jossa keskitytään ehkäisemiseen, syyllisten syyttämiseen, uhrien suojeluun ja riittävään ja asianmukaiseen palvelujen tarjontaan ja antamaan tasa-arvokoulutusta sekä ottamaan käyttöön seuraamuksia naisiin kohdistuvista syrjivistä ja väkivaltaisista toimista; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan järjestelmällisesti naisten voimaannuttamiseksi niin, että he voivat ilmoittaa väkivallasta viranomaisille, ja kouluttamaan uhreja auttavia asiantuntijoita;

29.  kehottaa komissiota varmistamaan, että naisten sukuelinten silpomista koskeva komission tiedonanto pannaan tehokkaasti täytäntöön ja että toteuttamiseen on riittävät varat;

30.  kehottaa Euroopan unionin neuvostoa soveltamaan ”siirtymälauseketta” ja tekemään yksimielisen päätöksen, jossa määritellään sukupuoleen perustuva väkivalta yhdeksi SEUT-sopimuksen 83 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista rikoksista, joihin jo nyt kuuluvat ihmiskauppa ja naisten ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö;

31.  kehottaa komissiota sääntelemään paremmin digitaalisia markkinoita, jotta naisia ja tyttöjä voidaan suojella väkivallalta internetissä;

32.  suosittelee jäsenvaltioille, että ne sisällyttävät kansallisiin toimintaohjelmiinsa perheväkivallan poistamisen ja sen, että paperittomia maahanmuuttajanaisia on tuettava aivan samoin ehdoin kuin laillisesti oleskelevia naisia ja että laitoksia ei velvoiteta ilmoittamaan tällaisista tapauksista viranomaisille;

33.  suosittelee jäsenvaltioita vahvistamaan maksuttomia terveydenhoitopalvelujaan, jotta voidaan tukea kaikkia väkivallan uhreiksi joutuneita naisia, mukaan lukien pakolaiset, muun muassa parantamalla kyseisten palvelujen kapasiteettia ja tarjoamalla erikoistukea eri kansallisuuksia edustaville naisille ja vammaisille naisille;

34.  muistuttaa komissiolle ja jäsenvaltioille esittämästään kehotuksesta nimetä naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen eurooppalainen teemavuosi vuonna 2016 ja myöntää riittävät määrärahat valistustoimien toteuttamiseen; katsoo, että tämän toteuttamiseksi on huolehdittava viranomaisten sekä asiasta vastaavien yksikköjen asianmukaisesta koulutuksesta sekä ammattilaisten, kuten poliisivirkailijoiden, lääkäreiden, tuomareiden, asianajajien, opettajien ja kakkien niiden, jotka tehtäviensä hoidossa todennäköisesti osallistuvat väkivallan uhreiksi joutuneiden auttamiseen, kouluttamisesta;

35.  pyytää komissiota nopeuttamaan eurooppalaisten suojelumääräysten eurooppalaisen rekisterin luomista ottaen huomioon, että määräaika, jonka kuluessa jäsenvaltioiden on siirrettävä eurooppalaisesta suojelumääräyksestä annettu direktiivi 2011/99/EU osaksi kansallista lainsäädäntöään, päättyi 11. tammikuuta 2015;

36.  toteaa, että sodasta kärsivillä alueilla naisiin kohdistuva väkivalta loukkaa selvästi naisten perusoikeuksia ja halventaa ja nöyryyttää heitä; painottaa, että sukupuolten välinen tasa-arvo on oleellinen tekijä rauhan rakentamisessa, ja edellyttää, että tällaisia naisiin kohdistuvia tekoja estetään ja torjutaan;

37.  pyytää Euroopan tasa-arvoinstituuttia (EIGE), Euroopan unionin perusoikeusvirastoa ja Eurostatia jatkamaan vertailtavien tietojen ja erityisesti väkivaltaa koskevien yhdenmukaistettujen tietojen keruuta, sillä näin jäsenvaltioille ja komissiolle voidaan antaa tarvittavat välineet tehokkaiden politiikkatoimien laatimiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota myös sukupuolten tasa-arvoa edistävien mekanismien tilanteeseen jäsenvaltiossa, jotta talouskriisi ja siihen liittyvät uudistukset eivät vahingoita näitä mekanismeja, joita ilman kaikilla politiikan aloilla prioriteetiksi asetettu sukupuolten tasa-arvo ei toteudu eivätkä sen käsittelemiseen tarvittavat erityiset välineet tuota tulosta;

38.  pyytää komissiota säilyttämään Daphne-ohjelman rahoituksen ja näkyvyyden Oikeudet ja kansalaisuus -ohjelmassa, jotta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavat järjestöt voivat jatkaa työtään;

39.  kehottaa jälleen komissiota perustamaan nykyiseen Euroopan tasa-arvoinstituuttiin sukupuoleen perustuvan väkivallan eurooppalaisen seurantakeskuksen, jota johtaisi naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä käsittelevä eurooppalainen koordinaattori;

40.  kehottaa komissiota jyrkästi tuomitsemaan tiedotusvälineiden kampanjat ja muun tiedottamisen, jossa seksuaalisen väkivallan uhrit asetetaan vastuuseen väkivallasta, sillä sellaiset väitteet ovat vastoin sukupuolten tasa-arvon kaikkia perussääntöjä;

Sukupuoleen perustuvien stereotypioiden torjunta

41.  korostaa koulutuksen ratkaisevaa roolia sukupuolistereotypioiden torjumisessa ja sukupuoleen perustuvan syrjinnän lopettamisessa; korostaa, että pojat ja miehet on otettava mukaan naisten oikeuksien sekä miesten ja naisten tasa-arvon edistämiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota ryhtymään ratkaiseviin poliittisiin toimiin, joilla voidaan kitkeä sukupuolistereotypioita, ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään koulujärjestelmissään tietoisuutta tasa-arvoisista oikeuksista sekä miesten ja naisten tasa-arvoisista mahdollisuuksista;

42.  kehottaa neuvostoa ja komissiota toteuttamaan toimia, joilla viestimet saadaan olemaan käyttämättä seksististä kieltä ja varmistamaan, että naiset osallistuvat aktiivisesti ja ovat tasapuolisesti edustettuina ja että molemmista sukupuolista annetaan monipuolisia kuvia, joilla ei ainoastaan vahvisteta yleisiä kauneuskäsityksiä ja seksistisiä stereotypioita eri elämän alueiden rooleista erityisesti, kun kohdeyleisönä ovat lapset ja nuoret;

43.  kehottaa jäsenvaltioita ja niiden media-alan sääntelyviranomaisia tarkastelemaan – laadullisesti ja määrällisesti – mediassa ja erityisesti televisiossa naisille annettua asemaa siten, että vaalitaan naisten ihmisarvoa, estetään sukupuolistereotypioiden välittäminen ja hillitään pienten tyttöjen esittämistä liian seksuaalisesti;

44.  pyytää jäsenvaltioita sukupuolten tasa-arvosta urheilussa neuvoston antamien päätelmien johdosta käyttämään täysimääräisesti hyväksi urheilun tarjoamia mahdollisuuksia sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen erityisesti laatimalla konkreettisia toimintasuunnitelmia stereotypioiden ja väkivallan torjumiseksi, urheilun mies- ja naispuolisten ammattilaisten tasa-arvon suosimiseksi ja naisten urheilun edistämiseksi;

Yhteiskunnalliset haasteet

45.  panee merkille, että useat tutkimukset ovat osoittaneet, että aborttien lukumäärä on samanlainen maissa, joissa abortti on laillinen, ja maissa, joissa se on kielletty, ja jopa että abortteja on viimemainituissa enemmän (Maailman terveysjärjestö, 2014);

46.  ottaa huomioon, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevien toimien sekä seksuaalikasvatuksen määrittely ja täytäntöönpano kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan; korostaa silti, että EU voi osaltaan edistää parhaiden käytäntöjen levittämistä jäsenvaltioissa;

47.  korostaa, että naisilla on oltava oikeus valvoa omaa seksuaali- ja lisääntymisterveyttään ja sitä koskevia oikeuksiaan ja erityisesti mahdollisuus saada helposti ehkäisyvälineitä ja abortti; tukee siksi toimenpiteitä ja toimia, joilla edistetään naisille suunnatun seksuaali- ja lisääntymisterveyden palvelujen saatavuutta ja lisätään tietämystä heidän oikeuksistaan ja saatavilla olevista palveluista; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan toimenpiteitä ja toimia, jotta miehet tiedostaisivat vastuunsa seksuaali- ja lisääntymisasioissa;

48.  korostaa teini-ikäisille, nuorille ja aikuisille kohdistettujen ehkäisemistä, koulutusta ja tiedotusta koskevien aktiivisten politiikkatoimien merkitystä, jotta kansalaisemme voivat nauttia hyvästä seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja välttää siten sukupulitauteja ja ei-toivottuja raskauksia;

49.  kehottaa jäsenvaltioita soveltaessaan asetusta (EU) N:o 536/2014 ihmisten käyttöön tarkoitettujen lääkkeiden kliinisissä kokeissa varmistamaan miesten ja naisten tasa-arvoinen edustus kliinisissä kokeissa ja kiinnittämään erityistä huomiota osallistujien sukupuolijakaumaa koskevaan avoimuuteen; kehottaa komissiota tämän asetuksen asianmukaista täytäntöönpanoa harkitessaan seuraamaan erityisesti naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon liittyviä näkökohtia;

50.  palauttaa mieliin, että unioni ratifioi 22. tammikuuta 2011 Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista, jonka mukaan sopimuspuolet sitoutuvat varmistamaan kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien täysimääräisen toteutumisen kaikille vammaisille henkilöille sekä edistämään sitä ilman minkäänlaista syrjintää vammaisuuden perusteella ja pidättäytymään osallistumasta tämän yleissopimuksen vastaiseen tekoon tai käytäntöön;

Naisten ja miesten tasa-arvo EU:n ulkosuhteissa

51.  kehottaa komissiota päättäväisesti edistämään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa unionin ja kolmansien maiden välisissä suhteissa ja vahvistamaan siten tasa-arvoa koskevaa yleistä strategista lähestymistapaa; pitää tässä yhteydessä tärkeänä myös sitä, että vahvistetaan yhteistyötä kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kanssa, jotta voidaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja tehostaa naisten oikeuksia koskevia valistustoimia;

52.  kehottaa EU:ta lopettamaan sellaisten politiikkojen täytäntöönpanon, joissa perheenjäsenten välille luodaan riippuvuussuhteita perheiden yhdistämisen kehyksessä, ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita myöntämään maahanmuuttajanaisille erillisiä oleskelulupia, erityisesti tapauksissa, joihin liittyy perheväkivaltaa;

53.  kehottaa komissiota varmistamaan, että sukupuolten tasa-arvo ja naisten oikeudet kirjataan kaikkiin kumppanuussopimuksiin ja sisällytetään kaikkiin neuvotteluihin kolmansien maiden kanssa;

o
o   o

54.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)EUVL L 181, 29.6.2013, s. 4.
(2)EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.
(3)EUVL L 338, 21.12.2011, s. 2.
(4)EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.
(5)Neuvoston päätelmät, 7. maaliskuuta 2011.
(6)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0105.
(7)EUVL L 180, 15.7.2010, s. 1.
(8)EUVL L 68, 18.3.2010, s. 13.
(9)EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
(10)EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37.
(11)EYVL L 348, 28.11.1992, s. 1.
(12)EYVL L 359, 19.12.1986, s. 56.
(13)EYVL L 6, 10.1.1979, s. 24.
(14)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0375.
(15)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0073.
(16)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0247.
(17)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0074.
(18)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0045.
(19)EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 47.
(20)EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 75.
(21)EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 35.
(22)EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 65.
(23)EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 1.
(24)EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 134.
(25)EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 26.
(26)EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 77.
(27)EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 79.
(28)EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 31.
(29)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0162.
(30) EUVL C 233 E, 28.9.2006, s. 130.
(31) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0126.
(32)EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.
(33)Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto) soveltamisesta (COM(2013)0861).

Oikeudellinen huomautus