Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2014/2219(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0039/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0039/2015

Keskustelut :

PV 11/03/2015 - 14
CRE 11/03/2015 - 14

Äänestykset :

PV 12/03/2015 - 8.5
CRE 12/03/2015 - 8.5
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0075

Hyväksytyt tekstit
PDF 180kWORD 98k
Torstai 12. maaliskuuta 2015 - Strasbourg Lopullinen painos
Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan vuosittainen selvitys Euroopan parlamentille
P8_TA(2015)0075A8-0039/2015

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. maaliskuuta 2015 Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille (2014/2219(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston vuosittaisen selvityksen Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (12094/14),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 ja 36 artiklan,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan poliittista vastuuta koskevan julkilausuman,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan Federica Mogherinin 6. lokakuuta 2014 ulkoasiainvaliokunnan kuulemistilaisuudessa antamat sitoumukset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan ja 132 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0039/2015),

Muuttunut poliittinen ja turvallisuusympäristö

1.  kiinnittää huomiota dramaattisesti kärjistyneeseen turvallisuusympäristöön EU:n välittömässä naapurustossa ja lähialueilla, joilla kansainväliseen oikeuteen perustunut järjestys ja Euroopan vakaus ja turvallisuus ovat näin vakavasti uhattuina ensimmäistä kertaa sitten Euroopan yhdentymisen alkamisen; kiinnittää huomiota meneillään olevaan maailmanlaajuisen poliittisen järjestelmän muuttumiseen;

2.  on huolissaan siitä, että myös sisäisen kriisinsä vuoksi EU ei ole toistaiseksi kyennyt käyttämään koko potentiaaliaan kansainvälisen poliittisen ja turvallisuusympäristön muotoilemiseksi ja että EU:n politiikan koordinoinnin ja johdonmukaisuuden puute ja taloudelliset rajoitteet asettavat lisäesteitä Euroopan vaikutusvallalle maailmassa ja sen valmiuksille toimia alueellisena ja globaalina turvallisuuden tarjoajana, joka antaa panoksensa konfliktien torjuntaan ja kriisinhallintaan;

3.  katsoo, että EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan ensisijaiset tehtävät ovat

   eurooppalaisten arvojen ja etujen suojeleminen ja poliittisen ja oikeusjärjestyksen ylläpitäminen Euroopassa ja siten rauhan ja vakauden palauttaminen ja turvaaminen
   EU:n parempi osallistuminen jäsenvaltioidensa alueelliseen puolustukseen sekä kansalaistensa turvallisuuden takaamiseen vahvistamalla sen kykyä puolustaa itseään kaikkia siihen kohdistuvia uhkia, esimerkiksi terrorismia sekä ase-, huume- ja ihmiskauppaa vastaan
   turvallisuuden, demokratiakehityksen ja oikeusvaltioperiaatteen sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tukeminen EU:n naapurialueilla
   johtavan roolin omaksuminen konfliktien ratkaisemisessa, rauhanturvaaminen ja rauhaanpakottaminen YTPP:n puitteissa mukaan luettuina
   sääntöihin perustuvan ja moniarvoisen maailmanlaajuisen poliittisen ja taloudellisen järjestelmän vahvistaminen yhdessä kumppanien kanssa, mukaan lukien oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sekä
   EU:n sisäisten rakenteiden ja työmenetelmien kehittäminen, jotta sen kestokykyä voidaan parantaa ja se voi käyttää koko potentiaaliaan maailmanlaajuisena toimijana;

EU uskottavana toimijana

4.  katsoo, että kunnianhimoisen ja tuloksellisen EU:n ulkopolitiikan on perustuttava yhteiseen näkemykseen Euroopan keskeisistä eduista, arvoista ja tavoitteista ulkosuhteissa ja yhteiseen käsitykseen koko EU:ta uhkaavista vaaroista; panee tyytyväisenä merkille korkean edustajan / varapuheenjohtajan lupauksen aloittaa Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2013 antamien valtuuksien perusteella ensisijaisena asiana EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan strategisen pohdinnan, jossa pitäisi olla mukana laaja kirjo sidosryhmiä, mukaan lukien jäsenvaltiot, EU:n toimielimet ja eurooppalainen yleisö; korostaa, että tämän pohdinnan olisi johdettava uuteen Euroopan turvallisuusstrategiaan, jossa otetaan huomioon viimeaikaiset geopoliittiset muutokset, uusiin uhkiin ja haasteisiin vastaamiseksi;

5.  korostaa jäsenvaltioiden velvollisuutta tukea Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 24 artiklan 3 kohdan mukaisesti aktiivisesti ja varauksettomasti unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa uskollisuuden ja keskinäisen yhteisvastuullisuuden hengessä, johon ne sitoutuivat ratifioidessaan SEU-sopimuksen;

6.  korostaa, että on yhdistettävä EU:n ja sen jäsenvaltioiden poliittiset, taloudelliset, rahoitus- ja puolustusvoimavarat ja vahvistettava niitä, jotta voidaan maksimoida EU:n vaikutusvalta maailmassa, saavuttaa synergiaetuja ja varmistaa rauha ja vakaus Euroopassa ja sen naapurustossa; painottaa, että jäsenvaltioiden paremmalla ulko- ja turvallisuuspoliittisella yhteistyöllä saadaan aikaan merkittäviä kustannussäästöjä;

7.  korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden ulkoista rahoitusapua on kohdistettava uudelleen ja käytettävä tehokkaammin yhteisesti sovittujen strategisten painopisteiden mukaisesti; kehottaa unionia toteuttamaan lisää toimia, jotta EU:n avustustoiminnan näkyvyyttä, johdonmukaisuutta ja tehokkuutta voitaisiin lisätä; katsoo, että kaikkien EU:n tuen alojen, olipa kyse kehitysavusta, hätä- tai humanitaarisesta avusta, olisi oltava koordinoituja ja johdonmukaisia; kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja jäsenvaltioita varmistamaan rahoitusavun tehokas valvonta tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi; viittaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kertomuksiin, joissa on osoitettu aiemmin ilmenneitä ongelmia; korostaa, että olisi lisättävä taloudellista tukea kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen tukemiseen paikan päällä; vaatii nopeampia ja vähemmän byrokraattisia menettelyjä hankkeiden hyväksyntään;

8.  kannustaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti Lissabonin sopimuksen tarjoamaa keinovalikoimaa, jotta voidaan siirtyä tähän asti lähinnä reaktiivisesta lähestymistavasta yhteisiin arvoihin perustuvaan ja yhteisten eurooppalaisten etujen mukaisesti toteutettavaan proaktiiviseen, johdonmukaiseen ja strategiseen EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan;

9.  katsoo, että neuvoston ja komission on varmistettava seuraavien toimintapolitiikkojen johdonmukaisuus ja yhtenäisyys jäsenvaltioiden aktiivisen yhteistyön avulla:

   EU:n sisä- ja ulkopolitiikka, mukaan lukien yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP), yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka (YTPP) sekä naapurialueita, kauppaa, kehitystä, humanitaarista apua, oikeusalaa ja sisäasioita, energiaa, ympäristöä, muuttoliikettä jne. koskeva politiikka
   EU:n ja sen jäsenvaltioiden toteuttama toimintapolitiikka;

10.  panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille, että työskentely uudessa komissiossa on järjestetty projektiryhmittäin, joten korkea edustaja / varapuheenjohtaja pystyy koordinoimaan kaikkea merkityksellistä komission toimintaa, jolla on ulkopoliittinen ulottuvuus; tukee korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa hänen pyrkimyksissään toimia täysivaltaisesti tehtävässään komission varapuheenjohtajana; kannustaa häntä samanaikaisesti hyödyntämään rooliaan ulkoasiainneuvoston puheenjohtajana tuomalla neuvostoon aloitteita, joilla edistetään yhteistä proaktiivista politiikkaa pienintä yhteistä nimittäjää pidemmälle koko YUTP:n ja EU:n ulkopolitiikan keinovalikoimaa käyttäen;

11.  toistaa, että EUH:n sisäiset rakenteet on uudistettava niin, että se voi avustaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa kaikissa hänen tehtävissään, antaa hänelle mahdollisuudet edetä strategisessa suunnittelussa ja koordinoida poliittisia prosesseja neuvostossa ja komissiossa; korostaa, että EUH:n korkeimman johdon rakennetta on rationalisoitava ja sen päätöksentekomenettelyjä on nopeutettava ja yksinkertaistettava; toistaa kehotuksensa, että EU:n erityisedustajat on integroitava tiiviimmin EUH:n alaisuuteen, myös siirtämällä näiden budjetit YUTP:n toimintabudjetista EUH:n budjettiin; toivoo tämän osalta poliittista ja kustannustehokasta arviointia erityisedustajien asemasta;

12.  toistaa kehotuksensa lisätä yhteistyötä ja koordinointia EU:n eritasoisten seuranta- ja kriisivalmiuksien välillä; kehottaa lisäksi rationalisoimaan nykyisiä rakenteita tarpeettomien päällekkäisyyksien poistamiseksi myös yhdistämällä päällekkäisiä valmiuksia; katsoo, että seurantakeskuksilla on oltava riittävät resurssit ja niissä työskentelevän henkilöstön kieliprofiiliin on sisällytettävä merkittävimmillä kriisialueilla puhuttuja kieliä, joita ovat erityisesti venäjä ja arabia; kehottaa lisäämään yhteistyötä ja tietojenvaihtoa EU:n tason seurantakeskusten ja jäsenvaltioiden vastaavien yksiköiden kesken;

13.  kehottaa uudenaikaistamaan EU:n edustustojen verkostoa, jotta se vastaisi EU:n ulkopolitiikan tarpeita 2000-luvulla, esimerkiksi mukauttamalla henkilöstön määrää ja asiantuntemusta; katsoo esimerkiksi, että kaikissa edustustoissa, jotka sijaitsevat konfliktialueilla ja erityisesti sellaisissa valtioissa, joissa on meneillään yhteisen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan operaatio, olisi oltava turvallisuus- ja puolustusalan asiantuntija; pyytää korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa vahvistamaan edustuston päällikön johtajuutta kaikkeen henkilöstöön nähden riippumatta siitä, mistä toimielimestä he ovat lähtöisin, sekä yksinkertaistamaan edustustojen hallintobudjetteja niin, että rahoituslähteitä on vain yksi; vaatii, että raportointisuhteet selkeytetään; pitää valitettavana, että synergia- ja mittakaavaetuja, joita saavutetaan tiivistämällä yhteistyötä jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja EU:n edustustojen välillä, ei vielä ole hyödynnetty täysimääräisesti; korostaa, että on noudatettava tasapuolisuutta jäsenvaltioiden lähettämän henkilöstön ja EU:n virkamiesten välillä EUH:n perustamisesta 26. heinäkuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen mukaisesti, ja panee merkille, että erityisesti korkeimpien virkojen, kuten edustuston päällikön viran, osalta tätä tasapuolisuutta ei tällä hetkellä noudateta;

14.  on huolissaan EU:n rahoitussäännösten joustamattomuudesta, joka usein johtaa viivästyksiin EU-rahoituksen toimintamaksuissa ja rajoittaa entisestään EU:n kykyä vastata kriiseihin; korostaa, että määrärahat on saatava maksuun nopeammin, ja painottaa samalla tehokkaan valvonnan tarvetta petosten ja väärinkäytösten välttämiseksi; pyytää komissiota laatimaan vuoden 2015 aikana ehdotuksen asiaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi muun muassa sallimalla tällä hetkellä humanitaarisessa avussa käytössä olevan nopeutetun menettelyn käyttämisen kriisinhallinnassa varmistaen samalla, että toimintaan liittyvät menot vastaavat EU:n pitkän ajanjakson strategisia tavoitteita; on hyvin huolestunut maksumäärärahojen vajeesta, joka koskee EU:n kahta merkittävää kriisinhallinnan ja konfliktien torjunnan budjettilähdettä, nimittäin YUTP:n määrärahoja ja vakautta ja rauhaa edistävää välinettä; on täysin vakuuttunut siitä, että nykyinen itäisen ja eteläisen Euroopan turvallisuusympäristö edellyttää synergiaetuja ja lisäinvestointeja merkittävien leikkausten sijaan;

15.  muistuttaa, että unionin toiminnan näkyvyyttä on vahvistettava sekä strategiseen suunnitteluun ja monenvälisiin foorumeihin että varsinaiseen toimintaan liittyen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden tai kaikkien muiden operaatioiden välityksellä, joihin sisältyy ulkosuhteita koskeva ulottuvuus;

16.  muistuttaa, että EU:lla on SEU:n 21 artiklan nojalla velvoite varmistaa, että sen ulkoiset toimet suunnitellaan ja pannaan täytäntöön demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden vahvistamiseksi ja tukemiseksi ja että tämä on Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden yhteisellä vastuulla; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa raportoimaan säännöllisesti 21 artiklan noudattamisesta sekä tutkimaan tapoja parantaa ulkopolitiikan johdonmukaisuutta erityisesti ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden osalta; korostaa, että 21 artiklan mukaisien velvoitteiden noudattamista koskevaa ulkopolitiikan seurantaa on toteutettava yhdenmukaisemmin ja tiukemmin; painottaa tarvetta velvoittaa kumppanit niihin ihmisoikeuksia koskeviin sitoumuksiin, joita ne ovat tehneet EU:n kanssa tekemissään sopimuksissa, ja käyttää näissä sopimuksissa tarvittaessa ihmisoikeuksia koskevia ehtolausekkeita;

17.  panee merkille demokratian tukemiseen ja vaalitarkkailuun liittyvän kansainvälisen avun lisääntyneen kysynnän; toteaa, että tämä on ala, jolla EU:lla voi olla vaikuttava asema demokraattisten menettelyjen tukemisessa; pyytää tämän vuoksi maakohtaisten suositusten täytäntöönpanon johdonmukaista seurantaa ja tukea poliittisten puolueiden valmiuksien kehittämiseen;

18.  korostaa Naton jäsenilleen takaaman kollektiivisen puolustuksen elintärkeätä merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita kiireesti tehostamaan valmiuksiaan osallistua alueelliseen puolustukseen, antamaan enemmän varoja ja ottamaan voimavarojen yhdistämis- ja yhteiskäyttömenetelmä vakavasti tekemällä tiiviimpää yhteistyötä synergiaetujen saavuttamiseksi; korostaa, että kaikilla jäsenvaltioilla on oltava samantasoinen turvallisuus SEU:n 42 artiklan 7 kohdan mukaisesti; korostaa, että uskottavan EU:n ulkopolitiikan on tukeuduttava jäsenvaltioiden riittäviin puolustusvoimavaroihin sekä tehokkaaseen yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan (YTPP); katsoo, että YTPP on merkittävä osa Euroopan puolustusta ja turvallisuutta ja tukee monin tavoin niitä, esimerkiksi edistämällä Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan (EDTIB) käyttöönottoa ja yhteistyötä puolustusvalmiuksien kehittämisen alalla sekä toteuttamalla välittömiä toimia kriisialueilla siviilioperaatioiden ja sotilaallisten operaatioiden muodossa; painottaa tämän vuoksi, että YTPP:tä olisi syvennettävä entisestään yhteistyössä Naton kanssa; muistuttaa, että Euroopan unioni on yksi Naton kumppaneista ja että niiden strategioiden olisi täydennettävä toisiaan; korostaa, että YK:n, Naton, Afrikan unionin ja Etyjin kaltaisten kumppanien kanssa tehtävällä turvallisuus- ja puolustusyhteistyöllä on EU:lle suuri merkitys; panee tyytyväisenä merkille korkean edustajan / varapuheenjohtajan lupauksen osallistua aktiivisesti puolustusasioihin, myös johtamalla kokouksia ulkoasiainneuvostossa sen kokoontuessa puolustusministerien neuvostona;

19.  tukee meneillään olevaa kriisinhallintarakenteiden uudelleentarkastelua EUH:n sisällä; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa tehostamaan huomattavasti nykyisiä rakenteita, jotta niillä voidaan vastata nopeammin ja tarkoituksenmukaisemmin uusiin kriiseihin, muun muassa vähentämällä rinnakkaisten rakenteiden määrää; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa säilyttämään kriisinhallinnan ja konfliktien torjunnan siviililähestymistavan erillisen luonteen ja vahvistamaan sitä;

20.  korostaa, että useiden Lissabonin sopimuksen määräysten, kuten SEU-sopimuksen 44 artiklan (jonka nojalla YTPP-tehtävän toteuttaminen voidaan antaa pienelle jäsenvaltioiden ryhmälle), 41 artiklan (käynnistysrahasto), 46 artiklan (pysyvä rakenteellinen yhteistyö) ja 42 artiklan 7 kohdan (keskinäinen avunantolauseke ) sekä SEUT-sopimuksen 222 artiklan (yhteisvastuulauseke ), koko potentiaalia ei ole vieläkään hyödynnetty; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa aktiivisesti edistämään näitä välineitä ja niiden täytäntöönpanoa ja kannustaa jäsenvaltioita käyttämään niitä;

21.  suhtautuu myönteisesti Euroopan puolustusneuvoston kokouksen järjestämiseen joulukuussa 2013 ja kehottaa panemaan täytäntöön siinä tehdyt päätökset; odottaa kesäkuussa 2015 asiasta käytävää keskustelua; kehottaa tekemään tässä huippukokouksessa kunnianhimoisia päätöksiä, erityisesti

   käynnistämään EU:n strategisen kehyksen uudelleenarvioinnin perusteella turvallisuuden ja puolustuksen tavoitteiden ja painopisteiden strategisen pohdinnan, jossa määritellään vaadittavat voimavarat ja puolustusyhteistyön syventämisen vaihtoehdot, jotta voidaan paremmin vastata Euroopan unionin jäsenvaltioihin kohdistuviin uhkiin
   vahvistamaan Euroopan puolustusvirastoa varmistamalla sille tarvittavat resurssit ja poliittisen käyttövoiman, jotta se voi toimia täysipainoisesti omassa tehtävässään puolustusmateriaalialan yhteistyön koordinoijana ja kannustajana
   tarkastelemaan uudelleen Athena-mekanismia, jotta voidaan lisätä entisestään yhteistä rahoitusta sotilaallisten YTPP-operaatioiden alalla, niin että taloudelliset näkökohdat eivät vaarantaisi EU:n kykyä vastata kriiseihin ja jäsenvaltioita voidaan rohkaista tarjoamaan nopeasti joukkoja tarvittaviin YTPP-operaatioihin ja varmistamaan oikeudenmukaisen taakanjaon
   vahvistamaan Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa muun muassa koordinoimalla puolustusbudjetteja, yhdenmukaistamalla vaatimuksia, tehostamalla toimintaa ja luomalla synergiaa
   ratkaisemaan nykyisiä ongelmia sotilasoperaatioiden suunnittelussa ja toteutuksessa, muun muassa perustamalla pysyvä sotilasoperaatioesikunta tiiviissä yhteistyössä nykyisen siviilikriisinhallinnan suunnittelu- ja toteutusvoimavaran (CPCC) kanssa
   lisäämään EU:n taisteluosastojen tehokkuutta ja käyttökelpoisuutta muun muassa ottamalla käyttöön yksikkömalliin perustuva järjestelmä, laajentamalla yhteistä rahoitusta Athena-mekanismin avulla sekä ottamalla taisteluosastot käyttöön tulevissa kriisinhallintaskenaarioissa tarpeen mukaan;

22.  katsoo, että EU:n jäsenvaltioissa hiljattain toteutetut terrori-iskut osoittavat, että on yhä vaikeampaa erottaa toisistaan sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, ja kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä yhdistämään tehokkaammin ponnistelunsa näillä aloilla; kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan turvallisuutta koskevan tiedustelutiedon jakamista hyödyntäen nykyisiä unionin tason koordinointivälineitä; vaatii vahvistamaan terrorismin vastaista yhteistyötä EU:n suhteissa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan valtioiden kanssa, myös turvallisuusalan koulutuksen ja valmiuksien kehittämisen, tietojenvaihdon ja parhaiden käytäntöjen jakamisen avulla; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita lujittamaan kaikin tavoin kansainvälistä yhteistyötä terrorismin ehkäisemiseksi ja torjumiseksi ja korostaa, että YK:n on oltava keskeisessä osassa näissä ponnisteluissa;

23.  vaatii kehittämään teollisia ja teknologisia resursseja, joita tarvitaan tietoverkkojen turvallisuuden parantamiseksi, myös edistämällä tietoverkkojen turvallisuuteen liittyvien tuotteiden sisämarkkinoita; korostaa, että kyberpuolustus on otettava osaksi kaikkea ulkoista toimintaa ja YUTP:tä, ja kehottaa ryhtymään tiiviimpään yhteistyöhön kyberpuolustuksessa Naton kanssa tarkoituksena tietoverkkopelotteen perustaminen, jotta voidaan tehokkaasti kohdata ja ehkäistä verkkoympäristön kautta käynnistettyjä hyökkäyksiä; pyytää EU:n jäsenvaltioita, EUH:ta ja komissiota pohtimaan, kuinka merkityksellisen infrastruktuurin kestokykyä voidaan vahvistaa; panee tyytyväisenä merkille EU:n tietoverkkoturvallisuusstrategian; painottaa tarvetta lisätä merkittävästi jäsenvaltioiden kyberpuolustusvalmiuksia; kehottaa Euroopan puolustusvirastoa vahvistamaan kyberpuolustuksen koordinointia jäsenvaltioiden kesken ja kehottaa jäsenvaltioita järjestämään puolustusvirastolle keinot tämän tavoitteen saavuttamiseksi; kehottaa komissiota päivittämään kaksikäyttötuotteita koskevan asetuksen, jotta estetään järjestelmien vienti niille, jotka pyrkivät vaarantamaan EU:n turvallisuuden ja kriittisen infrastruktuurin, ja estämään joukkoseurantateknologian viennin autoritaarisiin järjestelmiin; muistuttaa, että on tärkeää säilyttää tietoyhteiskunnan vapauksien suojelun ja turvallisuuden välinen tasapaino;

24.  toivoo uudistettua ja johdonmukaista EU:n maahanmuuttopolitiikkaa; korostaa, että on puututtava laittoman maahanmuuton perimmäisiin syihin vahvistamalla yhteistyötä muuttovirtojen kauttakulku- ja lähtömaiden kanssa ja käyttämällä kaikkia toimintapolitiikan ja avun välineitä, mukaan lukien kauppa- ja kehityspolitiikka, humanitaarinen apu, konfliktien ehkäisy ja kriisinhallinta, minkä lisäksi on tarpeen vahvistaa laillisen maahanmuuton reittejä; toistaa kehotuksensa tehostaa humanitaarista apua maille, joiden alueella on pakolaisia, ja vahvistaa alueellisia suojeluohjelmia, joita toteutetaan yhdessä YK:n pakolaisasian päävaltuutetun kanssa lähellä pakolaisten alkuperämaita; korostaa, että muuttoliikkeiden hallintaan liittyvät kysymykset olisi otettava osaksi kaikkea EU:n ulkoista toimintaa ja niiden pitäisi olla keskeinen painopiste EU:n yhteistyössä itäisten ja eteläisten naapurimaiden kanssa; korostaa, että on estettävä ihmishenkien menetykset EU:n rajoilla;

25.  korostaa, että energiaa käytetään yhä enemmän ulkopoliittisena välineenä, ja muistuttaa, että Euroopan yhdentyminen lähti liikkeelle juuri energia-alan yhteistyöstä; korostaa, että on välttämätöntä perustaa Euroopan energiaunioni, jolla pyrittäisiin parantamaan ulkopolitiikan ja energiapolitiikan koordinointia ja johdonmukaisuutta; korostaa, että energian toimitusvarmuuden pitäisi olla osa kokonaisvaltaista lähestymistapaa EU:n ulkoisessa toiminnassa ja että energiapolitiikan on oltava linjassa unionin muiden ensisijaisten politiikanalojen kanssa, mukaan lukien turvallisuus-, ulko-, naapuruus-, kauppa- sekä kehityspolitiikka samoin kuin ihmisoikeuksien puolustamiseen liittyvät EU:n politiikat; painottaa tämän osalta tarvetta vähentää merkittävästi riippuvuutta Venäjästä ja löytää vaihtoehtoisia energialähteitä; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa sekä komissiota seuraamaan ja tarkastelemaan EU:n ulkopuolisten toimijoiden, erityisesti kolmansien maiden valtionyhtiöiden, kansallisten pankkien tai valtiollisten rahastojen infrastruktuurien valvontaa näiden päästessä EU:n energiamarkkinoille tai haitatessa monipuolistamista, myös ydinalalla; painottaa, että muihinkin kuin EU:n energiayhtiöihin on sovellettava EU:n energiamarkkinoilla sovellettavia kilpailusääntöjä;

26.  panee tyytyväisenä merkille energiaunionista vastaavan varapuheenjohtajan tehtävän perustamisen sekä komission tiedonannon Euroopan energiavarmuusstrategiasta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötä, jotta strategiassa luetellut lyhyen ja pitkän aikavälin toimet voidaan toteuttaa; korostaa, että on vahvistettava EU:n ulkopolitiikan ja muiden ulkoisen ulottuvuuden omaavien toimintapolitiikkojen, kuten energiapolitiikan, välistä johdonmukaisuutta, ja odottaa komission uuden projektiryhmiin perustuvan rakenteen tuovan tuloksia tässä asiassa; kehottaa toteuttamaan lisää toimia energiavarmuuden tavoitteiden sovittamiseksi yhteen muiden EU:n tavoitteiden kanssa; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa kehittämään strategisia painopisteitä yleisiin ulkopoliittisiin tavoitteisiin kirjatulle ulkoiselle energiapolitiikalle ja hyödyntämään järjestelmällisemmin ulkopolitiikan keinoja energiaturvallisuuden alalla;

27.  katsoo, että olisi otettava käyttöön solidaarisuusmekanismi, jotta voidaan vastata mahdollisiin energiatoimitusten keskeytyksiin; katsoo, että olisi kehitettävä pidemmälle yhteen kytkettyä energia-alan infrastruktuuria ja että kaikki EU:n alueet olisi yhdistettävä koko EU:n kattavaan energiaverkkoon; korostaa, että ponnisteluja EU:n energiahuollon monipuolistamiseksi olisi vauhditettava, jotta voidaan vahvistaa EU:n energiaomavaraisuutta; katsoo, että uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden kehittämisestä on suurta hyötyä EU:n ulkoisten toimien uskottavuuden vahvistamisessa; muistuttaa, että ratkaisevassa asemassa ovat hyvin toimivat energian sisämarkkinat ja että EU:n yhteinen etu on varmistaa, että kansainväliset energiamarkkinat olisivat vakaat ja avoimet ja että ne nojaisivat kansainvälisiin sääntöihin; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen muiden varojen kuin energiavarojen toimitusvarmuuden vahvistamista koskevasta kattavasta strategiasta;

28.  panee tyytyväisenä merkille korkean edustajan / varapuheenjohtajan Federica Mogherinin yhteistyötä korostavan suhtautumisen parlamenttiin ja katsoo että tarkoituksena on vahvistaa hänen vastuuvelvollisuuttaan parlamentille; muistuttaa, että parlamenttia ja erityisesti sen ulkoasiainvaliokuntaa on kuultava järjestelmällisesti ja ennakoivasti ennen ulkopolitiikan strategioiden ja YTPP-toimeksiantojen hyväksymistä; pyytää neuvostoa saattamaan parlamentin kanssa päätökseen neuvottelut parlamentin mahdollisuutta tutustua neuvoston arkaluonteisiin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan tietoihin koskevan vuoden 2002 toimielinten välisen sopimuksen korvaamisesta; on sitoutunut tehostamaan yhteistyötä kansallisten parlamenttien kanssa, mukaan lukien yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevassa parlamenttien välisessä kokouksessa ja unionin asioita käsittelevien parlamentaaristen elinten konferenssissa, resurssien valvontaan valmistautumisen parantamiseksi;

Euroopan poliittisen ja oikeusjärjestyksen säilyttäminen ja vahvistaminen

29.  korostaa, että on lujitettava Euroopan unionia ja vahvistettava sen integraatiokykyä, joka on yksi Kööpenhaminan kriteereistä; muistuttaa, että vuonna 2003 annetun Thessalonikin julkilausuman mukaisesti kaikilla ehdokasmailla ja muilla mahdollisilla jäsenehdokkailla on mahdollisuus unionin jäsenyyteen, jos ne täyttävät Kööpenhaminan kriteerit, ja kannattaa jäsenyysneuvottelujen jatkamista; tukee tässä yhteydessä komission toimintamallia, jossa keskitytään jo laajentumisprosessin aikaisessa vaiheessa keskeisiin uudistuksiin oikeusvaltion, julkishallinnon ja talouden hallinnan alalla; muistuttaa, että jokaista valtiota arvioidaan sen omien ansioiden perusteella, ja katsoo, että kun ehdokasmaa on EU:n mielestä saavuttanut tyydyttävän yhdenmukaisuuden unionin säännöstön kanssa, liittymisneuvottelut on käynnistettävä tai niitä on jatkettava, koska tällä on ratkaiseva merkitys koko EU:n uskottavuuden säilyttämisen kannalta; painottaa, että ehdokasmaiden kanssa on tehtävä yhteistyötä ulkopolitiikan alalla, ja korostaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan noudattamisen merkitystä ehdokasmaissa;

30.  katsoo, että tarvitaan kokonaisvaltaista poliittista strategiaa, jolla palautetaan kansainvälisen oikeuden mukainen Euroopan poliittinen järjestys, joka vahvistettiin vuoden 1975 Helsingin päätösasiakirjassa ja joka velvoittaa kaikkia Euroopan valtioita, myös Venäjää; korostaa, että tämä järjestys perustuu ihmisoikeuksien, vähemmistöjen oikeuksien ja perusvapauksien, valtioiden suvereniteetin, itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden kunnioittamiseen sekä konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen; katsoo, että rakentavan vuoropuhelun kehittäminen Venäjän ja muiden EU:n naapurialueen valtioiden kanssa tämän järjestyksen vahvistamiseksi tarvittavasta yhteistyöstä on Euroopan rauhan ja vakauden merkittävä perusta, edellyttäen, että Venäjä kunnioittaa kansainvälistä oikeutta ja noudattaa sitoumuksiaan Georgian, Moldovan ja Ukrainan osalta sekä vetäytyy Krimiltä;

31.  katsoo, että EU:n suhteissa sen itäisiin naapureihin tarvitaan uutta lähestymistapaa, joka perustuu ansioihin, eriyttämiseen sekä enemmän enemmällä -periaatteeseen; katsoo, että niiden maiden tukemisen, jotka haluavat lähentyä unionia, pitää olla EU:n ulkopolitiikan tärkeimpiä painopisteitä ja että merkittävä tapa hillitä Venäjän pyrkimyksiä sen naapurustossa on investoida näiden valtioiden itsenäisyyteen, riippumattomuuteen, taloudelliseen kehitykseen ja demokratisoitumisen jatkamiseen; on sitoutunut EU:n itäisten naapurien jäsenyysnäkymiin, ja muistuttaa, että SEU:n 49 artiklan mukaisesti ne, kuten kaikki muutkin Euroopan valtiot, voivat hakea Euroopan unionin jäsenyyttä, edellyttäen, että ne täyttävät Kööpenhaminan kriteerit ja noudattavat demokratian periaatteita, kunnioittavat perusvapauksia, ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia ja varmistavat oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen;

32.  panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan parlamentti ja Georgian, Moldovan tasavallan ja Ukrainan parlamentit allekirjoittivat ja ratifioivat assosiaatiosopimukset, ja että ne pantiin väliaikaisesti täytäntöön; toteaa, että sopimuksiin kuuluu myös sopimus pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta, mikä on merkittävä askel näiden maiden yhdentymisessä Euroopan unionin kanssa; katsoo, että näiden maiden olisi käytettävä assosiaatioprosessia demokraattisen hallintotavan uudistamiseen, oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseen, julkishallinnon uudistamiseen ja taloudellisten ja rakenteellisten uudistusten toteuttamiseen merkittävänä edistysaskeleena niiden poliittisessa, taloudellisessa, sosiaalisessa ja ympäristöpoliittisessa lähentymisessä unioniin; vaatii lisäämään huomattavasti EU:n poliittista, taloudellista ja teknistä apua näiden uudistusten tukemiseksi; korostaa kuitenkin, että käytettyihin varoihin on sovellettava tiukkaa ehdollisuutta ja on varmistettava, että niiden käytöstä tehdään selkoa ja saavutetaan merkittävää edistystä korruption kitkemisessä; panee tyytyväisenä merkille Ukrainassa lokakuussa ja Moldovassa joulukuussa 2014 kansainvälisten demokraattisten normien mukaisesti pidetyt vaalit ja niiden tulokset;

33.  kehottaa toimimaan tiiviissä yhteydessä niiden EU:n itäisten naapurien kanssa, jotka eivät ole vielä tehneet assosiaatiosopimusta EU:n kanssa tai jotka haluavat syventää ja vahvistaa suhteita eri puitteissa, myös edistämällä kahdenvälistä yhteistyötä yhteistä etua koskevilla aloilla; muistuttaa kuitenkin, että EU:n apu voi olla tehokasta ainoastaan, jos kumppanimaat, joiden on noudatettava kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan, ottavat itse siitä riittävästi vastuuta ja kunnioittavat eurooppalaisia arvoja;

34.  vaatii Venäjää kunnioittamaan sitoumuksiaan ja laillisia velvoitteitaan, mukaan lukien YK:n peruskirjaan, Pariisin peruskirjaan, Etykin Helsingin päätösasiakirjaan ja Budapestin muistioon sekä Venäjän ja Ukrainan väliseen ystävyys- yhteistyö- ja kumppanuussopimukseen kirjatut sitoumukset ja velvoitteet; tuomitsee jyrkästi Venäjän kansainvälisen oikeuden vastaisen, tuhansia sotilas- ja siviiliuhreja aiheuttaneen suoran sotilaallisen hyökkäyksen Ukrainaan ja hybridisodankäynnin Ukrainaa vastaan sekä Krimin laittoman liittämisen Venäjään ja miehityksen sekä luonteeltaan vastaavat toimet Georgiaan kuuluvilla Abhasian ja Etelä-Ossetian alueilla; painottaa ihmisoikeuksien, sananvapauden ja lehdistönvapauden hälyttävää heikkenemistä Krimin niemimaalla; kehottaa Venäjää rauhoittamaan tilannetta, vetämään joukkonsa pois Ukrainan alueelta ja palauttamaan Krimin Venäjään liittämistä edeltäneen tilanteen; panee tyytyväisenä merkille yritykset päästä kattavaan sopimukseen Minskissä 12. helmikuuta 2015 ja kehottaa panemaan sopimuksen täytäntöön välittömästi ja täysimääräisesti; tuomitsee laittomina Donetskin ja Luhanskin alueilla 2. marraskuuta 2014 pidetyt presidentin- ja parlamenttivaalit;

35.  tukee EU:n määräämiä pakotteita, joilla vastattiin Venäjän Ukrainaa vastaan kohdistamaan hyökkäykseen, ja korostaa, että niiden laajuutta voidaan muuttaa ja ne voidaan peruuttaa erityisesti Minskin sopimusten noudattamisesta riippuen mutta että niitä voidaan myös tiukentaa, mikäli Venäjä ei noudata kansainvälisiä velvoitteitaan; kehottaa komissiota valvomaan niiden yhdenmukaista täytäntöönpanoa;

36.  korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on osoitettava solidaarisuutta ja puhuttava yhdellä äänellä Venäjän kanssa; kehottaa myös ehdokasvaltioita saattamaan Venäjän-politiikkansa EU:n Venäjän-politiikan mukaiseksi; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa kehittämään ensisijaisena asiana EU:n yhteisen Venäjä-strategian, jolla pyritään varmistamaan Venäjän sitoutuminen Euroopan rauhaan ja vakauteen, naapurivaltioidensa itsemääräämisoikeuden ja alueellisen koskemattomuuden ehdoton kunnioittaminen mukaan luettuna; uskoo, että Venäjän ja EU:n kansainvälisen oikeuden ja muiden kansainvälisten velvoitteiden kunnioittamiseen perustuvat hyvät suhteet olisivat molempien edun mukaisia, ja toivoo, että Venäjä osoittaa olevansa avoin tällaiselle kehitykselle noudattamalla kansainvälistä oikeutta;

37.  korostaa, että tarvitaan johdonmukaista eurooppalaista lähestymistapaa suhteessa Venäjän EU:ssa ja sen ulkopuolella harjoittamiin vääristelykampanjoihin ja propagandatoimintaan; kehottaa EUH:ta ja komissiota esittämään toimintasuunnitelman konkreettisine toimenpiteineen Venäjän propagandan torjumiseksi; kehottaa toimimaan asiassa yhteistyössä Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen kanssa;

38.  vaatii EU:n johtoa ja jäsenvaltioita takaamaan yhä pahemmin syrjittyjen ja vainottujen ja kahden tulen välissä olevien kristittyjen ja muiden uskonnollisten ja etnisten vähemmistöryhmien turvallisuuden ja vapauden; kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tuleviin kahdenvälisiin sopimuksiin sisällytetään tehokkaat seurantamekanismit uskonnollisten vähemmistöjen ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja uskonnon- tai vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta laadittujen EU:n suuntaviivojen tehokas täytäntöönpano;

Turvallisuuden ja vakauden tukeminen EU:n eteläisellä naapurialueella

39.  korostaa, että on uudelleenarvioitava perusteellisesti EU:n politiikkaa suhteessa eteläiseen naapurialueeseen, mikä edellyttää, että sitä varten myönnetään riittävät talousarvioresurssit ja kehitetään ja pannaan täytäntöön kattava strategia, jossa kohdistetaan EU:n välineet ja resurssit toimivien ja osallistavien valtioiden rakentamisen tukemiseen, jotta valtiot voivat tarjota turvaa kansalaisilleen, edistää demokratiaa, torjua uskonnollisia ääriliikkeitä, kunnioittaa ihmisoikeuksia, suojella etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä ja vahvistaa oikeusvaltioperiaatetta, mikä on keskeinen ennakkoedellytys investoinneille ja talouden kehitykselle; huomauttaa, että alueella on käyttämätöntä potentiaalia valtioiden rajat ylittävälle alueen sisäiselle kaupankäynnille; korostaa, että tarvitaan tiivistä yhteistyötä kyseisten valtioiden viranomaisten kanssa muuttovirtojen hallitsemiseksi samalla ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta kunnioittaen;

40.  painottaa, että apua ja tukea tarjotessaan EU:n on vahvistettava ehdollisuutta, sillä avustusohjelmat ja kansalaisyhteiskunnan tukeminen voivat olla kestäviä vain, jos selkeät ehdot asetetaan korkeimmalla poliittisella tasolla;

41.  painottaa, että eteläistä naapurialuetta koskevan uudelleenarvioidun EU:n politiikan on perustuttava eriyttämiseen ja enemmällä enemmän -periaatteeseen, jonka mukaan EU:n olisi annettava lisää tukea niiden kumppanimaiden hallituksille, jotka ovat sitoutuneet edistämään konkreettisesti demokratisointia sekä perusvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, ja toteaa, että näitä maita ovat esimerkiksi Tunisia, Jordania ja Marokko;

42.  pitää valitettavana EU:n ja Turkin suhteiden viimeaikaista heikkenemisestä ja vaatii vahvistamaan kumppanuutta edelleen yhteisten turvallisuus- ja humanitaaristen haasteiden ratkaisemiseksi eteläisellä Välimerellä; kehottaa Turkkia edelleen toteuttamaan uudistuksia, joissa noudatetaan kaikilta osin ihmisoikeusnormeja, kuten lehdistön vapautta, demokratiaa, yhdenvertaisuutta ja oikeusvaltioperiaatetta;

43.  kehottaa EU:n johtoa kehittämään tiiviissä yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa ja yhdessä muiden suurvaltojen (esimerkiksi Venäjän ja Kiinan) kanssa strategian, jolla kannustetaan alueellisia toimijoita (mukaan lukien Turkki, Irak, Israel, Jordania, Egypti, Persianlahden yhteistyöneuvoston hallitukset, Iran, Arabiliitto ja kurdien aseelliset ryhmät) yhdistämään voimansa sijaissotien lopettamiseksi ja fundamentalisteille toimitettavan taloudellisen tuen pysäyttämiseksi ja kehittämään alueen rauhan ja vakauden turvaavan ratkaisun, jonka tavoitteena on erityisesti Syyrian ja Irakin sotien lopettaminen; korostaa, että on säilytettävä Libyan alueellinen koskemattomuus ja kansallinen yhtenäisyys, ja kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa kannustamaan alueellisia toimijoita sitoutumaan entistä voimakkaammin rauhanvälitykseen ja konfliktin ratkaisemiseen koordinoimalla toimintaa tiiviisti YK:n kanssa; on tyytyväinen käynnissä oleviin E3+3-ryhmän ja Iranin välisiin neuvotteluihin ja toivoo, että ne johtavat keskinäisesti hyväksyttävään sopimukseen, jolla varmistetaan Iranin ydinohjelman yksinomaan rauhanomainen luonne ja joka tarjoaa mahdollisuuden Iranin täyteen integroitumiseen uudelleen kansainväliseen yhteisöön pitkällä aikavälillä; tukee kaikkien Lähi-idän rauhanprosessissa mukana olevien osapuolten osallistumista kattavan, rakentavan, molempien osapuolien kannalta elinkelpoisen ja kestävän ratkaisun löytämiseen Lähi-idän konfliktiin; korostaa, että vuoden 1967 rajoihin perustuvaa kahden valtion ratkaisua koskevien neuvottelujen umpikuja johtaa vain väkivallan ja verenvuodatuksen jatkumiseen;

44.  on tyytyväinen korkean edustajan / varapuheenjohtajan lausuntoon, joka koskee toimiston avaamista Irakin Kurdistanin Erbiliin, ja kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ja EUH:ta avaamaan tämän toimiston mahdollisimman pian; korostaa, että sen ansiosta EU voisi kerätä tietoja paikan päällä, parantaa yhteyksiään paikallisiin toimijoihin, varmistaa humanitaaristen ja sotilaallisten toimien paremman arvioinnin ja koordinoinnin ja parantaa unionin näkyvyyttä alueella;

45.  vaatii nimeämään erityisneuvonantajan, joka arvioi, mitä hyviä puolia olisi EU:n pysyvän diplomaattiedustuston avaamisella Iraniin;

46.  katsoo, että niin sanottuun Islamilaiseen valtioon liittyneiden ja siihen yhdistyneiden jihadististen terroristiryhmien rikollinen toiminta ja raakalaismainen väkivalta uhkaa merkittävästi koko laajempaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan aluetta (MENA), Eurooppaa ja mahdollisesti koko maailman rauhaa ja vakautta; tukee Islamilaisen valtion vastaista maailmanlaajuista liittoumaa ja sen sotilaallisia toimia Islamilaista valtiota vastaan; pitää EU:n jäsenvaltioiden panosta tässä toiminnassa tervetulleena ja kannustaa tiiviimpään ja tehokkaampaan maailmanlaajuiseen yhteistyöhön ja vuoropuheluun yhteisen uhka-arvion tekemiseksi; vaatii tehostamaan päättäväistä maailmanlaajuista painostusta, jolla sääntelyn keinoin estetään jihadisteja saamasta käyttöönsä öljytuloja, ja ottamaan käyttöön maailmanlaajuisia pakotteita jihadistien hyväksi tehtävien rahoitustoimien estämiseksi; huomauttaa tässä yhteydessä, että nämä jihadistiryhmittymät saavat rahoitusta myös eräiltä arabimailta, joita EU:n on kehotettava toimimaan nykyistä johdonmukaisemmin; kiinnittää huomiota, että jihadistiryhmiä on ehdottomasti estettävä käyttämästä internetiä rekrytointi- ja propagandatarkoituksiin; korostaa, että on tehostettava kansainvälistä ja EU:n sisäistä yhteistyötä, jonka tarkoituksena on estää ääriaineksia matkustamasta Syyriaan ja Irakiin ja liittymästä jihadistien taisteluun, muun muassa investoimalla kansallisen radikalisoitumisen ehkäisemistä ja radikalismista luopumista edistäviin ohjelmiin jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään keinoja viedä Eurooppaan palaavat taistelijat oikeuteen kotimaisten rikosoikeusjärjestelmien puitteissa; muistuttaa, että tarvitaan tiiviimpää Turkin ja EU:n välistä yhteistyötä ja koordinointia;

47.  pyytää alueen valtioita pysymään sitoutuneina terrorismin vastaiseen sotaan ja pidättymään toimista, jotka voivat aiheuttaa niiden välille jännitteitä, kitkaa ja kriisejä tai ylimääräisiä ongelmia kansainvälisen yhteisön taistelussa ISIS:iä vastaan;

48.  tuomitsee Assadin hallinnon Syyrian kansalaisiin kohdistaman raakalaismaisen väkivallan ja vaatii lisäämään painostusta aidon poliittisen muutoksen aikaansaamiseksi Syyriassa, muun muassa lisäämällä tukea Syyrian maltilliselle oppositiolle;

49.  korostaa, että monilla aloilla eteläistä naapurialuetta koskevassa unionin ulkopolitiikassa on myös otettava huomioon yhteys Afrikkaan; katsoo, että Afrikassa, erityisesti Sahelin ja Saharan alueella, vallitsee strateginen uhka, ja kehottaa unionia vastaamaan uhkaan asianmukaisesti, muun muassa talouskehitykseen, demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen, koulutukseen ja turvallisuuteen liittyvillä toimilla; panee merkille Islamilaisen Maghrebin al-Qaidan eli AQIM:n, Länsi-Afrikan yhtenäisyyden ja jihadin liikkeen Mujaon sekä Mokhtar Belmokhtarin Masked Men Brigade -ryhmän yhteenliittymisestä syntyneen Al-Mourabitoun-järjestön ja Boko Haramin terroristien rikollisen toiminnan jatkuvan vahvistumisen; korostaa tarvetta panna täytäntöön Sahelin aluetta koskevan EU:n turvallisuus- ja kehitysstrategian suositukset ja kehottaa komissiota laatimaan arvioinnin strategiasta;

50.  korostaa Jordanian ja Libanonin merkitystä vakaina kumppaneina Lähi-idässä; muistuttaa mieliin, että nämä kaksi maata joutuvat vastaanottamaan jatkuvasti kasvavan määrän pakolaisia, mikä aiheuttaa valtavia sosioekonomisia haasteita; kiittää naapurimaita niiden Syyrian ja Irakin pakolaisille jatkuvasti antamasta avusta; vaatii EU:n johtoa käynnistämään myös alueellisten voimatekijöiden tukemia maailmanlaajuisia toimia, joilla lisätään avokätisesti humanitaarista tukea Syyrian ja Irakin konfliktista ja Islamilaisen valtion väkivallasta kärsineille siviileille, erityisesti pakolaisten auttamiseksi ja suoran taloudellisen tuen antamiseksi pakolaisia vastaanottaneille alueen maille pakolaisten yhteiskuntaan sopeutumisen edistämiseksi ja syrjäytymisen estämiseksi;

51.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että kolmansien maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä terrorismin torjumiseksi noudatetaan oikeusjärjestysperiaatetta ja yleismaailmallisia ihmisoikeuksia;

Yhteistyöhön ja sääntöihin perustuvan maailmanjärjestyksen vahvistaminen

52.  katsoo, että Yhdysvallat on EU:n keskeinen strateginen kumppani, ja kannustaa koordinoimaan tiiviimmin EU:n ulkopolitiikkaa tasa-arvoisesti Yhdysvaltojen kanssa kansainvälisen oikeuden tukemiseksi ja ajamaan yhteisiä toimintatapoja EU:n naapurustossa ja maailmanlaajuisesti ilmenevissä haasteissa; painottaa transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden strategista luonnetta, koska se saattaa mahdollistaa transatlanttisille kumppaneille maailmanlaajuisten työelämää, terveyttä, ympäristöä ja teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien normien asettamisen ja maailmanlaajuisen hallinnon vahvistamisen; kehottaa tässä yhteydessä lisäämään neuvottelujen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä ja ottamaan kaikki sidosryhmät mukaan kaikkiin prosessin vaiheisiin; uskoo, että Latinalainen Amerikka on EU:n merkittävä kumppani ja että olisi kehitettävä erilaisia kolmen osapuolen transatlanttisen yhteistyön malleja;

53.  korostaa tarvetta osallistua strategiseen yhteistyöhön ja kumppanuuksiin eri maiden kanssa selkeää toimintaohjelmaa noudattaen sekä tarkistaa nykyiset strategiset kumppanuudet niiden politiikkojen vaikutuksen valossa;

54.  panee tyytyväisenä merkille Naton huippukokouksessa Walesissa syyskuussa 2014 annetut päätelmät ja vaatii niiden täytäntöönpanoa; uskoo, että EU:n ja Naton yhteistyötä on vahvistettava ja Naton älykkään puolustuksen ja EU:n voimavarojen yhdistämisen ja yhteiskäytön välillä tarvitaan tiiviimpää suunnittelua ja koordinointia, jotta vältetään päällekkäisyydet ja voidaan hyödyntää käytettävissä olevia niukkoja resursseja mahdollisimman tehokkaasti; muistuttaa, että on kunnioitettava niiden EU:n jäsenvaltioiden turvallisuuspoliittisia ratkaisuja, jotka eivät ole Naton jäseniä;

55.  korostaa, että EU tarvitsee Yhdysvaltojen kanssa koordinoidun strategian siitä, miten jaetaan Venäjän, Kiinan, Intian ja muiden suurvaltojen kanssa vastuu rauhasta ja maailmanlaajuisen poliittisen ja taloudellisen järjestyksen vakaudesta; toteaa, että tämän strategian puitteissa on tärkeää parantaa suhteita sekä Aasian keskeisten valtioiden että ASEANin kaltaisten alueellisten järjestöjen kanssa;

56.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtaja vahvistamaan EU:n Aasiaa ja erityisesti Kiinaa ja Intiaa koskevaa ulkopolitiikkaa; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa varmistamaan, että Kiinan ja Intian kanssa järjestetään vuosittain kahdenväliset huippukokoukset ja että niistä saadaan todellisia tuloksia;

57.  painottaa, että rauha ja vakaus Aasian ja Tyynenmeren alueella, erityisesti Itä- ja Etelä-Kiinan meren alueilla, on EU:lle erittäin tärkeää; kehottaa kaikkia osapuolia alueella ratkaisemaan erimielisyydet rauhanomaisesti ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja tekemään keskenään yhteistyötä meren ja muiden luonnonvarojen hyödyntämiseksi; kannattaa aktiivisen konfliktien ehkäisyn ja rauhanomaisten konfliktinratkaisustrategioiden tukemiseen perustuvan EU:n politiikan kehittämistä ja edistämistä; katsoo, että EU:lle on paljon etua Itä-Aasian jatkuvasta kasvusta ja vauraudesta; korostaa tarvetta lujittaa EU:n talouskumppanuutta Aasian ja Tyynenmeren maiden kanssa osallistavalla tavalla, jotta säilytetään kestävä rauha, vakaus ja vauraus; on tyytyväinen rohkaiseviin parannuksiin Manner-Kiinan ja Taiwanin välisissä suhteissa kuuden viime vuoden aikana ja kehottaa kakkia osapuolia ryhtymään lisätoimiin niiden rauhanomaisen kehityksen tukemiseksi;

58.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa ja EU:n jäsenvaltioita antamaan neuvotteluihin perustuvalle ydinaseiden riisumista ja aseiden valvontaa koskevalle politiikalle uuden ja voimakkaan sysäyksen; panee tyytyväisenä merkille YK:n ydinsulkusopimuksen uudelleentarkastelun merkittävänä askeleena kohti kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta ja vaatii jäsenvaltioita omaksumaan neuvotteluissa koordinoidun ja proaktiivisen kannan; suhtautuu myönteisesti asekauppasopimuksen voimaantuloon ja kehottaa panemaan sen täytäntöön tehokkaasti ja kokonaisuudessaan; vaatii perustamaan EU:n asekaupasta vastaavan viranomaisen, joka auttaa jäsenvaltioita tulkitsemaan EU:n asevientiä koskevassa yhteisessä kannassa vahvistettuja sääntöjä ja varmistamaan niiden johdonmukaisen ja tiukan noudattamisen; korostaa, että EU:sta vietyjen aseiden käytöstä on tehtävä parempia jälkitarkastuksia;

59.  toteaa, että EU:n, joka on jo onnistunut saamaan aikaan konkreettisia tuloksia aiemmilla toimillaan kuolemanrangaistuksen poistamiseksi, on sitouduttava asiaan päättäväisemmin; pyytää toimielimiä ja jäsenvaltioita pitämään yllä ja vahvistamaan sitoutumistaan ja poliittista tahtoaan tässä asiassa, jotta kuolemanrangaistus saadaan poistettua maailmasta lopullisesti;

60.  toteaa, että YK:n turvallisuusneuvostoa on uudistettava, jotta se vastaisi paremmin maailman nykyistä tilannetta; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa tekemään tästä ensisijaisen tavoitteen sekä käynnistämään Euroopan laajuisen keskustelun turvallisuusneuvoston uudistuksesta; korostaa tässä yhteydessä, että EU:sta pitäisi tulla YK:n täysjäsen;

61.  muistuttaa, että EU:n on oltava johtavassa asemassa Rooman perussäännön maailmanlaajuisen allekirjoittamisen ja ratifioinnin edistämisessä ja vahvistettava ja tuettava edelleen kansainvälistä rikostuomioistuinta;

62.  muistuttaa EU:n voimakkaasta sitoutumisesta rankaisemattomuuden torjumiseen ja kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaneen Rooman perussäännön yleismaailmallisuuden edistämiseen; panee tyytyväisenä merkille, että Palestiina ratifioi äskettäin Rooman perussäännön;

63.  kehottaa laatimaan EU:n tasolla johdonmukaisen ilmastoturvallisuusstrategian, jolla puututaan ilmastonmuutoksen strategisiin ja poliittisiin seurauksiin ja jonka avulla EU voi vastata ja valmistautua ilmastosta johtuvaan geopoliittiseen epävakauteen, ja kiinnittää erityisesti huomiota yhteistyöhön kehitysmaiden ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista eniten kärsivien maiden kanssa; tunnustaa tulevan Pariisin ilmastohuippukokouksen merkityksen; kehottaa EUH:ta asettamaan ilmastonmuutosta koskevat tavoitteet etusijalle diplomatiassa, jotta saadaan kerättyä tukea vahvalle ja kattavalle sopimukselle; kehottaa käymään keskustelua ennakoivasta strategiasta, jolla voidaan reagoida ilmastonmuutoksesta johtuvaan muuttoliikkeeseen;

64.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita edistämään myönteisellä tavalla ja koordinoidusti vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevan kehitysohjelman laatimista, ja painottaa, että korkealla edustajalla / varapuheenjohtajalla on merkittävä asema EU:n johtoaseman varmistamisessa neuvotteluissa; painottaa, että toimintakehyksellä olisi puututtava köyhyyden, eriarvoisuuden ja väkivallan rakenteellisiin syihin vahvistamalla tehokkaita, osallistavia ja demokraattisia instituutioita, hyvää hallintotapaa ja oikeusvaltioperiaatetta;

o
o   o

65.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Naton pääsihteerille, Naton parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, Etyjin puheenjohtajalle, Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajalle ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle.

Oikeudellinen huomautus