Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2015 Venäjästä ja erityisesti Aleksei Navalnyin tapauksesta (2015/2503(RSP))

P8_TA(2015)0006 RC-B8-0046/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Venäjän perustuslain ja erityisesti sen 118 pykälän, jonka mukaan oikeudenkäyttö Venäjän federaatiossa kuuluu yksinomaan tuomioistuimille, ja sen 120 pykälän, jonka mukaan tuomarit ovat riippumattomia ja ainoastaan Venäjän perustuslain ja federaation lainsäädännön alaisia;

–  ottaa huomioon aiemmat mietintönsä ja päätöslauselmansa Venäjästä ja erityisesti 23. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman Sergei Magnitskin tapauksessa osallisia Venäjän viranomaisia koskevien yhteisten viisumirajoitusten käyttöönotosta(1), 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman oikeusvaltioperiaatteesta Venäjällä(2), 13. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Venäjästä ja Bolotnajan aukion tapahtumissa mukana olleiden mielenosoittajien tuomitsemisesta(3) ja 23. lokakuuta 2014 antamansa päätöslauselman Memorial‑kansalaisjärjestön (vuoden 2009 Saharov-palkinnon saaja) lakkauttamisesta Venäjällä(4) sekä 2. huhtikuuta 2014 antamansa suosituksen neuvostolle Sergei Magnitskin tapaukseen osallistuneita Venäjän viranomaisia koskevien yhteisten viisumirajoitusten käyttöönotosta(5),

−  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2012 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(6),

−  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan 30. joulukuuta 2014 antaman julkilausuman Aleksei Navalnyin ja tämän veljen Oleg Navalnyin Zamoskvoretskin tuomioistuimessa saamasta tuomiosta,

−  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2013 käydyt EU:n ja Venäjän ihmisoikeusneuvottelut,

−  ottaa huomioon kumppanuuden perustamisesta Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Venäjän federaation kesken tehdyn voimassa olevan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen sekä keskeytyneet neuvottelut EU:n ja Venäjän välisestä uudesta sopimuksesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) täysjäsenenä sekä YK:n julistuksen allekirjoittajamaana sitoutunut noudattamaan demokratian, oikeusvaltion sekä perusvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita; huomauttaa, että viime kuukausina on useaan otteeseen loukattu vakavasti oikeusvaltioperiaatetta ja säädetty rajoittavia lakeja, minkä vuoksi on syytä vahvasti epäillä, noudattaako Venäjä kansainvälisiä ja kansallisia velvoitteitaan; toteaa, että EU on modernisaatiokumppanuuden kautta toistuvasti tarjonnut Venäjälle lisäapua ja asiantuntemusta auttaakseen sitä nykyaikaistamaan perustuslakiaan ja oikeusjärjestystään ja noudattamaan niitä Euroopan neuvoston vaatimusten mukaisesti; toteaa, että on lukuisia muitakin oikeustapauksia, joissa poliittisin perustein tekaistujen syiden avulla pyritään eliminoimaan poliittisia vastustajia ja uhkaamaan kansalaisyhteiskuntaa sekä estämään kansalaisia osallistumasta julkisiin mielenilmauksiin ja mielenosoituksiin, joissa vastustetaan maan nykyjohtoa;

B.  toteaa, että Aleksei Navalnyi on toistuvasti tuonut esille Venäjän valtiokoneiston korkeimmilla tasoilla esiintyvän laajamittaisen korruption; huomauttaa, että tuomioistuimen hänelle heinäkuussa 2013 langettamaa ensimmäistä viiden vuoden pituista tuomiota pidettiin poliittisena; ottaa huomioon, että helmikuussa 2014 hänet määrättiin kahdeksi kuukaudeksi kotiarestiin ja maaliskuussa 2014 hänelle asennettiin sähköinen valvontaranneke;

C.  ottaa huomioon, että Aleksei Navalnyi sai syyskuussa 2013 pidetyissä Moskovan pormestarinvaaleissa 27 prosenttia äänistä ja nousi näin yhdeksi Venäjän hallitusta vastustavan opposition näkyvimmistä keulakuvista maassa;

D.  toteaa, että Aleksei Navalnyin toinen tuomio oli alun perin määrä julistaa 15. tammikuuta 2015, mutta selittämättömistä syistä tuomioistuin julisti tuomion jo 30. joulukuuta 2014, jolloin useimpien venäläisten huomio oli jo uudenvuoden juhlinnassa; toteaa, että samaa tekniikkaa eli tuomion julistamispäivän aikaistamista sovellettiin myös Mihail Hodorkovskin tapauksessa;

E.  ottaa huomioon, että Venäjän ihmisoikeustilanne on heikentynyt jyrkästi viime vuosina ja Venäjän viranomaiset ovat hyväksyneet joukon lakeja, joissa on tulkinnanvaraisia säännöksiä ja joilla rajoitetaan entisestään opposition ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden toimintaa sekä estetään ilmaisun- ja kokoontumisvapauden toteutuminen;

F.  toteaa, että kansalaisjärjestöjä ja kokoontumisvapautta koskevaa lainsäädäntöä käytettiin viime vuonna kansalaisyhteiskunnan tukahduttamiseen, opposition poliittisten näkemysten vaientamiseen sekä kansalaisjärjestöjen, demokraattisen opposition ja tiedotusvälineiden häirintään; huomauttaa, että riippumaton ihmisoikeusjärjestö Memorial tosiasiallisesti lakkautettiin niin sanottuja ulkomaisia toimijoita koskevan lain nojalla; toteaa, että tämän lain täytäntöönpano on johtanut ankariin toimiin, joiden tavoitteena on estää kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, kuten sotilaiden äitien järjestöä, harjoittamasta toimintaansa ja saada ne luopumaan siitä;

G.  toteaa, että joulukuun lopussa 2014 Venäjän federaation oikeusministeriö teki laajoja muutoksia niin sanottujen ulkomaisten toimijoiden luetteloon lisäämällä siihen useita ihmisoikeuksien suojelemiseksi toimivia järjestöjä, joista yksi on Saharov-keskus, ja huomauttaa, että tämä hankaloittaa tuntuvasti niiden toimintaa ja ihmisoikeuksien suojelua Venäjällä;

H.  toteaa, että monet viime vuosien oikeudenkäynnit ja oikeusmenettelyt ja esimerkiksi Magnitskin, Hodorkovskin ja Politkovskajan tapaukset ovat asettaneet kyseenalaisiksi Venäjän federaation oikeudellisten elinten riippumattomuuden ja puolueettomuuden; katsoo, että paljon julkisuutta saaneet tapaukset, kuten Aleksei Navalnyin tapaus, ovat vain Venäjän ulkopuolella tunnetuimmat tapaukset ja osoittavat, että Venäjän valtio on epäonnistunut kautta linjan oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa ja kansalaistensa oikeuksien toteutumisessa; katsoo, että voimassa oleva tuomio on poliittinen ja sillä yritetään rangaista Aleksei Navalnyita yhtenä näkyvimmistä hallituksen vastustajista;

I.  katsoo, että EU:n on nyt jos koskaan harjoitettava Venäjän-suhteissaan määrätietoista, johdonmukaista ja kattavaa politiikkaa, jota kaikki jäsenvaltiot tukevat ja jonka tueksi voidaan esittää voimakasta ja oikeudenmukaista kritiikkiä;

1.  on syvästi huolestunut siitä, että lakia käytetään Venäjällä politiikan välikappaleena; painottaa, että tunnetulle asianajajalle, korruption vastustajalle ja yhteiskunta-aktivistille Aleksei Navalnyille langetettiin 3,5 vuoden ehdollinen tuomio ja tämän veljelle Oleg Navalnyille 3,5 vuoden vankeustuomio perusteettomien syytösten nojalla; pitää erittäin valitettavana, että syytteille näyttää olevan poliittiset vaikuttimet;

2.  panee huolestuneena merkille, että vaikka Aleksei Navalnyi säästyi vankilalta, hänen veljensä Oleg Navalnyi on parhaillaan vankilassa, ja toteaa, että tämä antaa aiheen epäillä, että perheenjäsentä mahdollisesti käytetään poliittisin perustein Venäjän oppositiojohtajiin kuuluvan Aleksei Navalnyin pelottelemiseksi ja vaientamiseksi; muistuttaa, että Aleksei Navalnyin Oleg-veli, joka on kahden pienen lapsen isä ja toimi ennen johtotehtävissä valtion omistamassa postilaitoksessa, ei ole koskaan osallistunut Venäjän oppositioliikkeen toimintaan;

3.  kehottaa Venäjän oikeus- ja lainvalvontaviranomaisia hoitamaan tehtävänsä puolueettomasti ja riippumattomasti ilman poliittista ohjailua ja varmistamaan, että Navalnyin tapauksia koskevat oikeusmenettelyt sekä kaikki muut oppositioaktivisteihin kohdistuvat tutkinnat ja oikeudenkäynnit ovat kansainvälisesti hyväksyttyjen vaatimusten mukaisia; pitää tärkeänä varmistaa, että tuomioistuinratkaisut ovat vapaita poliittisesta ohjauksesta, riippumattomia ja täysin oikeusvaltioperiaatteen mukaisia;

4.  tukee täysin Aleksei Navalnyin Venäjällä käynnistämää korruption vastaista kampanjaa ja tukee Venäjän kansan pyrkimyksiä löytää ratkaisu, jolla turvataan demokratia, poliittinen moniarvoisuus, yhtenäisyys ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen;

5.  katsoo, että Venäjän federaation pitäisi Euroopan neuvoston ja Etyjin jäsenenä täyttää velvoitteet, joihin se on sitoutunut; huomauttaa, että viimeaikainen kehitys on kulkenut oikeusvaltioperiaatteen ja maan oikeuslaitoksen riippumattomuuden kannalta vastakkaiseen suuntaan;

6.  pyytää neuvoston ja komission puheenjohtajia sekä komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa seuraamaan tällaisia tapauksia edelleen tarkasti ja ottamaan nämä asiat esiin eri yhteyksissä ja kokouksissa Venäjän kanssa ja raportoimaan parlamentille Venäjän viranomaisten kanssa käydyistä keskusteluista;

7.  korostaa, että kokoontumisvapaus Venäjän federaatiossa taataan Venäjän perustuslain 31 pykälässä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, jonka allekirjoittajamaa Venäjä on ja jota Venäjän viranomaisilla on siten velvollisuus noudattaa;

8.  kehottaa neuvostoa laatimaan yhtenäisen Venäjän-politiikan, jonka yhteydessä EU:n 28 jäsenvaltiota ja EU:n toimielimet sitoutuvat pitämään kiinni vahvasta yhteisestä viestistä, joka koskee ihmisoikeuksien asemaa EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa sekä tarvetta saada ilmaisun-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauden suitsiminen loppumaan Venäjällä;

9.  pyytää varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa laatimaan pikaisesti Venäjää koskevan kattavan strategian, jonka tavoitteena on säilyttää Euroopan valtioiden alueellinen koskemattomuus ja suvereniteetti ja samanaikaisesti tukea demokraattisten periaatteiden, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistamista Venäjällä;

10.  on syvästi huolestunut riippumattomiin ihmisoikeusjärjestöihin ja kansalaisyhteiskunnan ryhmiin Venäjällä kohdistuvista jatkuvista hyökkäyksistä, jotka ovat jälleen yksi merkki riippumattomien äänenpainojen tukahduttamisesta, ja toteaa, että tämä suuntaus on EU:lle kasvava huolenaihe; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa EU:n rahoitusvälineiden meneillään olevassa ohjelmasuunnitteluvaiheessa lisäämään taloudellista apuaan Venäjän kansalaisyhteiskunnalle demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja paikallisviranomaisille suunnattujen rahastojen avulla ja sisällyttämään EU:n ja Venäjän välisen kansalaisyhteiskuntaa käsittelevän foorumin kumppanuusvälineeseen, jotta varmistetaan kestävä ja uskottava pitkäaikainen tuki; pitää myönteisenä eurooppalaisen demokratiarahaston hallintoneuvoston päätöstä, jonka mukaan rahasto voi laajentaa toimintaansa myös Venäjälle;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle sekä Venäjän federaation presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 68 E, 7.3.2014, s. 13. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0284. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0253. (4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0039. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0258. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0575.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2015 Pakistanista ja erityisesti tilanteesta Peshawarissa kouluun tehdyn iskun jälkeen (2015/2515(RSP))

P8_TA(2015)0007 RC-B8-0050/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Pakistania koskevat aiemmat päätöslauselmansa, etenkin 27. marraskuuta 2014(1) ja 17. huhtikuuta 2014(2) sekä 10. lokakuuta 2013(3) ja 7. helmikuuta 2013(4) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin puhemiehen 16. joulukuuta 2014 antaman julkilausuman sekä ihmisoikeuksien alivaliokunnan ja suhteista Etelä-Aasian maihin vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajan 17. joulukuuta 2014 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 16. joulukuuta 2014 antaman julkilausuman Pakistanin Peshawarissa tehdystä kouluiskusta, Euroopan unionin valtuuskunnan 24. joulukuuta 2014 antaman lausunnon teloitusten uudelleen käyttöön ottamisesta Pakistanissa sekä 29. lokakuuta 2014 julkaistun lehdistötiedotteen ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan vierailusta Pakistanissa,

–  ottaa huomioon Nobelin rauhanpalkinnon saaneen ja Saharov-palkinnon voittaneen Malala Yousafzain 16. joulukuuta 2014 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon Pakistanin ja EU:n välisen yhteistyösopimuksen, viisivuotisen toimintasuunnitelman, unionin ja Pakistanin strategisen vuoropuhelun sekä tullietuuksia koskevan GSP+ -järjestelmän,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 16. joulukuuta 2014 antaman julkilausuman ja YK:n lapsen oikeuksien komitean 17. joulukuuta 2014 antaman julkilausuman Peshawarissa kouluun tehdystä terrori-iskusta,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon neuvoston 16. marraskuuta 2009 tekemät päätelmät, jotka koskevat uskonnon tai vakaumuksen vapautta ja joissa korostetaan tämän vapauden ja uskonnollisen suvaitsemattomuuden torjumisen strategista merkitystä,

–  ottaa huomioon koulutuksen suojelemista kriisitilanteissa koskevan raportin, jonka oikeutta koulutukseen käsittelevä YK:n erityisraportoija antoi YK:n yleiskokoukselle 5. elokuuta 2011,

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Pakistanin alueellisesta roolista ja poliittisista suhteista EU:n kanssa(5),

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolena Pakistan on,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että seitsemän aseistettua miestä teki 16. joulukuuta 2014 tappavan iskun armeijan ylläpitämään kouluun Peshawarin kaupungissa, jota liittovaltion heimoalueet (FATA) ympäröivät kolmelta puolelta, surmaten yli 140 ihmistä, joista 134 oli koululaisia, ja haavoittaen lähes yhtä monta;

B.  toteaa, että isku on aiheuttanut suurta järkytystä sekä Pakistanissa että sen ulkopuolella ja että sitä pidetään maan historian julmimpana terroritekona, mitä korostaa se seikka, että maan sotilasvoimat saivat koulun hallintaansa vasta kahdeksan tunnin kuluttua; toteaa, että monia koululaisia ja kouluhenkilökunnan jäseniä teloitettiin ja haavoitettiin tuona aikana ja että koettelemuksesta hengissä selvinneille jää syviä traumoja;

C.  toteaa, että aseistetut talibanit ampuivat Nobelin rauhanpalkinnon nuorinta voittajaa ja Saharov-palkinnon saajaa Malala Yousafzaita päähän lokakuussa 2012 tämän kampanjoitua tyttöjen kouluttamisen puolesta Pakistanissa;

D.  ottaa huomioon, että Tehrik-e-Taliban Pakistan (TTP) ilmoitti olevansa vastuussa verilöylystä ja kertoi, että kouluiskun syitä olivat vahvan viestin lähettäminen naisten ja lasten koulutusta kannattavan Malalan tukijoille sekä armeijan militantteja vastaan käynnistämän kampanjan kostaminen;

E.  toteaa, että hallituksen käynnistettyä FATA:n alueella – joka on yksi Pakistanin köyhimmistä alueista – operaation talibaneja ja muita militanttiryhmiä vastaan yli miljoona ihmistä on siirtynyt Afganistaniin tai muualle Pakistaniin;

F.  toteaa, että terroristien väkivalta ja jumalanpilkkaa koskeviin lakeihin liittyvät yleiset väärinkäytökset uhkaavat Pakistanissa uskonnonvapautta ja uskonnollista suvaitsevaisuutta; toteaa, että naiset ja tytöt joutuvat alttiiksi sekä pakkokäännyttämiselle että laajalle levinneelle seksuaaliselle väkivallalle;

G.  ottaa huomioon, että GCPEA-organisaation (Global Coalition to Protect Education from Attack) raportin mukaan Pakistanissa tehtiin vuosina 2009–2012 yli 800 iskua kouluihin; ottaa huomioon, että militantit ovat myös värvänneet kouluista ja uskonnollista opetusta antavista madrassoista lapsia, joista osa on koulutettu tekemään itsemurhaisku; toteaa, että raportin mukaan kouluun ja koulukuljetuksiin vuosina 2009–2012 tehdyissä iskuissa on tapettu ainakin 30 lasta, kymmeniä opettajia ja muuta opetushenkilöstöä, mukaan luettuna yksi maakunnan opetusministeri;

H.  ottaa huomioon, että YK:n lasten oikeuksien komitea on ehdottanut, että Pakistan perustaa nopean reagointijärjestelmän oppilaitoksiin tehtävien iskujen varalta, jotta oppilaitokset voidaan korjata tai rakentaa uudelleen ripeästi ja opetusmateriaali voidaan korvata, jotta koululaiset ja opiskelijat voivat palata oppilaitoksiinsa mahdollisimman pian; toteaa, että oikeudesta saada pakollista kouluopetusta ilmaiseksi on tehty perusoikeus maan perustuslakiin äskettäin tehdyillä muutoksilla;

I.  toteaa, että maan pääministeri Nawaz Sharif kumosi muutaman tunnin kuluttua Peshawarissa armeijan kouluun tehdystä iskusta maassa kuuden vuoden ajan sovelletun käytännön, jonka mukaan kuolemantuomioita ei panna täytäntöön; toteaa, että tämän jälkeen on teloitettu useita terrorismisyytteiden perusteella kuolemaan tuomittuja vankeja; toteaa, että Pakistanin viranomaisten mukaan lähiviikkoina voitaisiin teloittaa 500 tuomittua; toteaa, että Pakistanissa on arvioiden mukaan 8 000 kuolemaantuomittua;

J.  toteaa, että Pakistanin parlamentti reagoi koulussa tehtyyn verilöylyyn hyväksymällä 6. tammikuuta 2015 perustuslakiin muutoksen, jolla annetaan sotilastuomioistuimille kahden seuraavan vuoden ajaksi valta järjestää oikeudenkäyntejä epäiltyjä islamistimilitantteja vastaan, jolloin pidätyksestä teloittamiseen saattaisi kulua vain viikkoja; toteaa, että Pakistan on kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen osapuolena velvollinen jatkamaan ja toteuttamaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistavia toimenpiteitä ja kieltämään siviilien tuomitsemisen sotilastuomioistuimissa, kun tavanomaiset oikeusistuimet jatkavat toimintaansa;

K.  toteaa, että Pakistan ratifioi äskettäin seitsemän yhdeksästä merkittävimmästä kansainvälisestä ihmisoikeussopimuksesta ja että näihin sisältyvät kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen YK:n yleissopimus, joihin sisältyy useita määräyksiä oikeudenkäytöstä, oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, yhdenvertaisuudesta lain edessä ja syrjimättömyydestä;

L.  toteaa, että tuomareiden ja asianajajien riippumattomuutta käsittelevä YK:n erityisraportoija suositteli 4. huhtikuuta 2013 antamassaan raportissa muun muassa oikeusjärjestelmän uudistamista sen varmistamiseksi, että perusoikeuksia kunnioitetaan ja että järjestelmä on tehokas; toteaa ihmisoikeusjärjestöjen muistuttaneen säännöllisesti oikeusjärjestelmän korruptoituneisuudesta;

M.  ottaa huomioon, että EU ja Pakistan ovat syventäneet ja laajentaneet kahdenvälisiä suhteitaan, mistä esimerkkinä mainittakoon helmikuussa 2012 käynnistetty viisivuotinen toimintasuunnitelma ja maaliskuussa 2014 käyty EU:n ja Pakistanin välinen toinen strateginen vuoropuhelu; ottaa huomioon, että EU:n ja Pakistanin viisivuotisen toimintasuunnitelman tarkoituksena on kehittää strateginen suhde ja muodostaa rauhan- ja kehityskumppanuus, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin;

N.  ottaa huomioon, että Pakistanin vakaus on hyvin tärkeää Etelä-Aasian ja muiden alueiden rauhan kannalta; ottaa huomioon, että Pakistanilla on tärkeä rooli vakauden lujittajana alueella ja että sen voitaisiin odottaa näyttävän esimerkkiä oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien vahvistamisessa;

1.  tuomitsee jyrkästi Pakistanin talibaneihin kuuluvan Tehrik-e-Taliban-ryhmittymän tekemät raa'at koululaismurhat hirvittävänä ja raukkamaisena tekona; ilmaisee sekä surunvalittelunsa Peshawarin kouluiskun uhrien omaisille että täyden tukensa Pakistanin kansalle ja viranomaisille;

2.  ilmoittaa sitoutuvansa täysin terrorismin ja ääriuskonnollisuuden aiheuttaman uhan ratkaisemiseen ja olevansa valmis jatkamaan Pakistani hallituksen auttamista tässä asiassa;

3.  odottaa Pakistanin hallituksen toteuttavan kansainvälisesti tunnustettuja oikeusvaltion periaatteita soveltaen kiireellisiä ja tehokkaita toimenpiteitä vastatakseen poikkeuksitta kaikkien Pakistanissa ja sen lähialueilla toimivien militanttiryhmien aiheuttamaan turvallisuusuhkaan; korostaa, että viranomaiset eivät saisi tukea mitään terrorismin tai ääritoiminnan muotoa;

4.  kehottaa Pakistanin hallitusta varmistamaan koulujen turvallisuuden ja pitämään huolta siitä, että lapset voivat aina mennä rauhassa kouluun sukupuolestaan riippumatta; katsoo, että hallituksen olisi osoitettava lujempaa päättäväisyyttä ja tehostettava toimia TTP-militanttien ja muiden kouluja vastaan väkivaltaisia iskuja tekevien tahojen pidättämiseksi ja syytteeseen asettamiseksi, jotta hallituksen kansainvälinen uskottavuus ei heikentyisi;

5.  muistuttaa vastustaneensa aina kuolemanrangaistusta kaikissa olosuhteissa; pitää valitettavana, että Pakistanin pääministeri Nawaz Sharif päätti kumota neljä vuotta epävirallisesti sovelletun kuolemantuomioiden täytäntöön panematta jättämisen, ja vaatii, että täytäntöönpanosta luopumista aletaan soveltaa välittömästi uudelleen;

6.  kehottaa Pakistanin hallitusta rajaamaan terrorisminvastaisten lakien soveltamisen terroritekoihin sen sijaan, että niitä sovellettaisiin tavanomaisia rikoksia koskevissa oikeudenkäynneissä; pitää erittäin valitettavana, että turvaudutaan nopeaan sotilasoikeuteen, joka ei täytä oikeusvaltion periaatteille kansainvälisesti asetettuja vähimmäisvaatimuksia, ja korostaa, että GSP+-etuuksien jatkaminen kytkeytyy tiettyjen YK:n ja ILOn yleissopimuksiin kirjattujen perusvaatimusten noudattamiseen;

7.  pitää myönteisenä, että Pakistanin poliittiset puolueet haluavat laatia terrorismin torjumista koskevan kansallisen suunnitelman; korostaa, että terrorismin ja ääriuskonnollisuuden torjumisessa on puututtava niiden perimmäisiin syihin, mihin sisältyy köyhyyden torjuminen, uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja uskonnonvapauden varmistaminen, oikeusvaltion lujittaminen sekä turvallista opetuksen saamista koskevan oikeuden takaaminen sekä tytöille että pojille; vaatii pitkän aikavälin strategiaa, jolla estetään pakistanilaisten nuorten radikalisoitumista ja reagoidaan Unescon Pakistanissa toteamaan mittavaan opetuksen kriisiin lisäämällä julkisin varoin rahoitettavaan koulutusjärjestelmään tehtäviä investointeja ja varmistamalla, että uskonnollisilla kouluilla on tarvitsemansa materiaali tasapainoisen ja osallistavan opetuksen antamiseen nuorille;

8.  kehottaa Pakistanin hallitusta noudattamaan äskettäin ratifioimiaan kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, mukaan luettuna kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastainen YK:n yleissopimus, joka velvoittaa viranomaiset varmistamaan oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit ja kieltää viemästä siviilejä sotilastuomioistuimeen, kun tavanomaiset tuomioistuimet ovat toiminnassa;

9.  vaatii, että kansainvälisesti sitoudutaan uudelleen torjumaan terroristiverkostojen rahoittamista ja sponsorointia;

10.  kehottaa komissiota, komission varapuheenjohtajaa / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa Federica Mogherinia, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja neuvostoa sitoutumaan täysipainoisesti terrorismin aiheuttaman uhan ratkaisemiseen ja jatkamaan Pakistani haalituksen ja kansan auttamista niiden pyrkiessä edelleen kitkemään terrorismia;

11.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä Pakistanin hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0064. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0460. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0422. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0060. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0208.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2015 Kirgisian homoseksuaalista propagandaa koskevasta laista (2015/2505(RSP))

P8_TA(2015)0008 RC-B8-0054/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Kirgisiasta ja Keski-Aasian tasavalloista, erityisesti 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n Keski-Aasian strategian täytäntöönpanon nykytilasta(1),

–  ottaa huomioon Kirgisian perustuslain ja erityisesti sen 16, 31, 33 ja 34 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet ja -välineet, myös ihmisoikeuksia koskeviin YK:n yleissopimuksiin sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn Euroopan ihmisoikeussopimukseen sisältyvät velvoitteet, jotka takaavat ihmisoikeudet ja perusvapaudet ja kieltävät syrjinnän,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (ICCPR), joka takaa ilmaisunvapauden, kokoontumisvapauden, oikeuden yksityiselämän ja perhe-elämän kunnioittamiseen sekä oikeuden tasa-arvoon ja jossa kielletään syrjintä näiden oikeuksien käyttämisessä,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 17. kesäkuuta 2011 antaman päätöslauselman A/HRC/17/19 ja YK:n ihmisoikeusneuvoston 24. syyskuuta 2014 antaman päätöslauselman A/HRC/27/32 ihmisoikeuksista, seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun tiedottajan 24. lokakuuta 2014 antaman lausunnon Kirgisiasta,

–  ottaa huomioon Kirgisian parlamentille myönnetyn demokratiakumppanin aseman Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa (PACE),

–  ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1984 (2014), joka koski Kirgisian tasavallan parlamentin pyyntöä saada demokratiakumppanin asema parlamentaarisessa yleiskokouksessa, ja erityisesti päätöslauselman 15.24, 15.25 ja 15.26 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Kirgisian tasavallan kumppanuuden perustamisesta tehdyn kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja erityisesti sen 2 ja 92 artiklan,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2004 annetut ja vuonna 2008 tarkistetut ihmisoikeuksien puolustajia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat sekä neuvoston 24. kesäkuuta 2013 hyväksymät suuntaviivat homo- ja biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten henkilöiden (HLBTI) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen, joka hyväksyttiin vuonna 1979,

–  ottaa huomioon vuosituhannen kehitystavoitteet ja vuoden 2015 jälkeisen ajan suunnitelman,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  panee merkille, että Kirgisia on viime vuosina saavuttanut huomattavaa edistystä alueen muihin valtioihin verrattuna erityisesti sen vuoksi, että siitä on tullut parlamentaarinen demokratia, korruption torjuntaa on tehostettu ja maa on sitoutunut yleismaailmallisiin ihmisoikeusnormeihin;

B.  ottaa huomioon, että EU:lle on hyvin tärkeää, että Kirgisia on rauhallinen, demokraattinen ja taloudellisesti hyvinvoiva alue; ottaa huomioon, että EU on etenkin Keski-Aasiaa koskevassa strategiassaan sitoutunut olemaan yksi alueen maiden kumppaneista;

C.  toteaa, että Keski-Aasian mailla on eräitä yhteisiä haasteita, kuten köyhyys, ihmisten turvallisuuden vakava vaarantuminen ja tarve vahvistaa demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista, hyvää hallintoa ja oikeusvaltion periaatetta;

D.  ottaa huomioon, että kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan; ottaa huomioon, että kaikilla valtioilla on velvollisuus estää väkivallan ja syrjinnän esiintyminen, mukaan lukien seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun perusteella tapahtuva väkivalta ja syrjintä;

E.  toteaa, että homo- ja biseksuaaleilla, transihmisillä ja intersukupuolisilla henkilöillä (HLBTI) on oltava samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin ihmisillä;

F.  panee merkille, että Kirgisian tasavalta dekriminalisoi miesten homoseksuaalisuuden vuonna 1998;

G.  panee merkille, että Kirgisian parlamentti hyväksyi 15. lokakuuta 2014 ensimmäisessä käsittelyssä lakialoitteen nro 6‑11804/14, joka sisältää muutosehdotuksia rikoslakiin, hallinnollista vastuuta koskevaan lakin, rauhanomaista kokoontumista koskevaan lakiin sekä joukkotiedotusvälineitä koskevaan lakiin ja jonka tarkoituksena on kieltää ”epäperinteisten sukupuolisuhteiden avoin tai epäsuora edistäminen” ja jossa säädetään tästä enimmäisrangaistukseksi yksi vuosi vankeutta;

H.  toteaa, että jotkut maan tiedotusvälineet ja jotkut poliittiset ja uskonnolliset johtajat pyrkivät yhä enemmän pelottelemaan HLBTI-henkilöitä, rajoittamaan heidän oikeuksiaan ja oikeuttamaan heihin kohdistuvan väkivallan;

I.  huomauttaa, että lukuisat valtion- ja hallitusten päämiehet, YK:n johtajat, hallitusten ja parlamenttien edustajat sekä Euroopan unioni, mukaan lukien neuvosto, parlamentti, komissio ja entinen komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Ashton, ovat jyrkästi tuominneet vastaavat ”propagandan vastaiset” lait;

J.  toteaa, että syrjintä sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin perusteella liittyvät toisiinsa ja että useat kansalaisjärjestöt ja YK ovat huomauttaneet, että sukupuolten väliset erot ovat edelleen huomattavia ja että Kirgisiassa tytöt ja naiset kärsivät edelleen väärinkäytöksistä, esimerkiksi kaappauksista ja pakkoavioliitoista, vaikka tämän kieltävää vuonna 1994 annettua lakia lujitettiin tammikuussa 2013;

1.  pitää erittäin valitettavana edellä mainitun lakialoitteen esittämistä sekä kaikkia toimia, jotka voisivat johtaa julmaan, epäinhimilliseen ja halventavaan kohteluun, ja kehottaa kaikkia maita lopettamaan välittömästi homoseksuaalisuuden kriminalisoinnin;

2.  toistaa kantanaan, että seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti ovat osa kansainvälisten ihmisoikeuslakien takaamaa yksilön oikeutta yksityiselämään, ja toteaa, että näiden lakien mukaan on suojeltava tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä ja taattava sananvapaus;

3.  muistuttaa Kirgisian parlamenttia sen kansainvälisistä velvoitteista sekä Euroopan unionin kanssa tehdystä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta, jonka mukaan ihmisoikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen on kumppanuuden olennainen osatekijä, ja kehottaa vetämään takaisin ”epäperinteisiä sukupuolisuhteita koskevan tiedon levittämisestä” tehdyn lakialoitteen, jota parlamentti tarkistaa parhaillaan;

4.  panee merkille, että lakialoite hyväksyttiin ensimmäisessä käsittelyssä ja siitä on äänestettävä vielä kahdesti, ennen kuin se menee presidentin allekirjoitettavaksi, ja korostaa, että Kirgisia ei saisi rikkoa ihmisoikeusvelvoitteitaan ja -sitoumuksiaan hyväksymällä ”epäperinteisiä sukupuolisuhteita” koskevaa lainsäädäntöä;

5.  kehottaa Kirgisian viranomaisia vahvistamaan julkisesti, että kaikilla ihmisillä Kirgisiassa on oikeus elää ilman seksuaalisen suuntautumisensa ja sukupuoli-identiteettinsä perusteella tapahtuvaa syrjintää ja väkivaltaa ja että mahdolliset tämän periaatteen vastaiset toimet ovat laittomia ja johtavat syytetoimiin;

6.  kehottaa Kirgisian parlamenttia noudattamaan Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselmassa 1984 (2014), joka koski pyyntöä saada demokratiakumppanin asema, annettuja suosituksia ja erityisesti suosituksia 15.24, 15.25 ja 15.26;

7.  kehottaa Kirgisian parlamenttia toimimaan maan perustuslain mukaisesti, mukaan lukien 16 artikla, jonka mukaan Kirgisian tasavallassa ei hyväksytä lakeja, jotka kieltävät ihmis- tai kansalaisoikeudet tai -vapaudet taikka heikentävät niitä, sekä 31, 33 ja 34 artikla, joissa vahvistetaan sananvapaus, tiedonvälityksen vapaus ja kokoontumisvapaus, ja hylkäämään lakialoitteen nro 6-11804/14;

8.  on syvästi huolissaan keskustelun kielteisistä vaikutuksista ja tämän lakialoitteen mahdollisesta hyväksymisestä, sillä nämä lisäävät entisestään HLBTI-henkilöiden leimaamista, syrjintää ja heihin kohdistuvaa väkivaltaa; kehottaa poliitikkoja ja uskonnollisia johtajia pidättäytymään HLBTI-henkilöiden vastaisesta retoriikasta, myös vihapuheesta ja vihaan yllyttämisestä;

9.  on huolissaan kyseisen lainsäädännön mahdollisista vaikutuksista kansainvälisiin avunantajiin sekä HLBTI-kysymysten tai HIV:n ehkäisyn parissa työskenteleviin kansalaisjärjestöihin ja humanitaarisiin järjestöihin;

10.  kehottaa YK:n ihmisoikeusneuvostoa ottamaan tulevassa Kirgisian yleisessä määräaikaisarvioinnissa huomioon sen, että tämä lakialoite ei ole tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteiden mukainen;

11.  kehottaa Kirgisian viranomaisia toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että ihmisoikeuksien puolustajat voivat jatkaa esteettä toimintaansa ihmisoikeuksien edistämiseksi ja puolustamiseksi;

12.  kehottaa Kirgisiaa, kun se valmistautuu EU:n ja Kirgisian tasavallan välisen yhteistyöneuvoston neljänteentoista kokoukseen, jatkamaan uudistuksia, joilla tähdätään avoimuuteen, oikeuslaitoksen riippumattomuuteen, etnisten ryhmien väliseen sovintoon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, sillä nämä ovat ratkaisevia osatekijöitä maan pitkän aikavälin kestävän kehityksen kannalta;

13.  panee tyytyväisenä merkille edistyksen, jota Kirgisian viranomaiset ovat saavuttaneet ihmisoikeuksien alalla EU:n ja Kirgisian tasavallan ihmisoikeusvuoropuhelun neljännen ja viidennen kierroksen välisenä aikana; kehottaa painokkaasti Kirgisian viranomaisia jatkamaan edistymistä tällä alalla;

14.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja ulkosuhdehallintoa tekemään Kirgisian viranomaisille selväksi, että tämän lakialoitteen mahdollinen hyväksyminen voisi vaikuttaa suhteisiin EU:n kanssa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 92 artiklan 2 kohdan mukaisesti; kehottaa lisäksi neuvostoa ja ulkosuhdehallintoa ottamaan tämän aiheen esille asian kannalta merkityksellisissä kansainvälisissä järjestöissä, kuten Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä ja Yhdistyneissä kansakunnissa;

15.  kehottaa Kirgisian viranomaisia varmistamaan, että kidutusta ja epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua koskevat syytökset tutkitaan nopeasti ja tehokkaasti ja että syylliset saatetaan oikeuden eteen; kehottaa lisäksi vapauttamaan kaikki mielipidevangit, ja mainitsee tässä yhteydessä erityisesti Azimjon Askarovin, jonka tapaus, mukaan lukien Askarovin väitetty kidutus ja pahoinpitely, odottaa täydellistä, puolueetonta ja oikeudenmukaista tutkintaa;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle sekä Kirgisian parlamentille ja presidentille.

(1) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 91.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2015 Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2013 (2014/2159(INI))

P8_TA(2015)0009 A8-0058/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksen 2013,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 43 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9. maaliskuuta 1994 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom(1),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin syyskuussa 2001 hyväksymän eurooppalaisen hyvän hallintotavan säännöstön,

–  ottaa huomioon Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n antamat avoimen ja rehellisen edunvalvonnan periaatteet,

–  ottaa huomioon aikaisemmat Euroopan oikeusasiamiehen toiminnasta antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 220 artiklan 2 kohdan toisen ja kolmannen virkkeen,

–  ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A8-0058/2014),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2013 luovutettiin virallisesti Euroopan parlamentin puhemiehelle 15. syyskuuta 2014 ja että oikeusasiamies Emily O’Reilly esitteli kertomuksen vetoomusvaliokunnalle Brysselissä 24. syyskuuta 2014;

B.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 24 artiklassa määrätään periaatteesta, jonka mukaan ”jokainen unionin kansalainen voi kääntyä 228 artiklan mukaisesti asetettavan oikeusasiamiehen puoleen”;

C.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 228 artiklalla Euroopan oikeusasiamiehelle annetaan valtuudet ottaa vastaan kanteluja unionin toimielinten, elinten ja laitosten toiminnassa ilmenneistä epäkohdista, lukuun ottamatta Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöelimenä;

D.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 41 artiklassa määrätään seuraavaa: ”jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa”;

E.  ottaa huomioon, että peruskirjan 43 artiklassa määrätään seuraavaa: ”jokaisella unionin kansalaisella sekä jokaisella luonnollisella henkilöllä ja oikeushenkilöllä, jonka asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa, on oikeus tehdä Euroopan oikeusasiamiehelle kantelu, joka koskee unionin toimielinten, elinten tai laitosten toiminnassa ilmenneitä epäkohtia, lukuun ottamatta Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöelimenä”;

F.  ottaa huomioon, että tämän määrittelyn perusteella hallinnolliset epäkohdat eivät rajoitu tapauksiin, joissa rikottu määräys tai periaate on oikeudellisesti sitova; ottaa huomioon, että hyvän hallintotavan periaatteet ulottuvat lainsäädäntöä pidemmälle; ottaa huomioon, että ensimmäisen Euroopan oikeusasiamiehen mukaan ”hallinnollisesta epäkohdasta” on kyse silloin, kun julkinen elin ei toimi sitä sitovan määräyksen tai periaatteen mukaisesti; ottaa huomioon, että tämän nojalla edellytetään, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset täyttävät oikeudelliset velvoitteensa ja ovat myös palveluhenkisiä ja että ne varmistavat, että yleisöä kohdellaan asianmukaisesti ja siten, että se voi käyttää oikeuksiaan kaikilta osin;

G.  katsoo, että hyvän hallintotavan käsitettä olisi laajennettava paremmaksi hallintotavaksi, joka olisi koko ajan jatkuva prosessi hallintotavan parantamiseksi;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehen tärkein prioriteetti on varmistaa, että kansalaisten oikeuksia kunnioitetaan täysimittaisesti ja että oikeus hyvään hallintotapaan ilmentää unionin toimielimiltä, elimiltä ja laitoksilta odotettujen vaatimusten korkeaa tasoa; ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehellä on keskeinen rooli EU:n toimielinten avoimuuden, tehokkuuden ja helppotajuisuuden lisäämisessä, jotta kansalaisten luottamus unionia kohtaan lujittuisi;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti valitsi Emily O’Reillyn Euroopan oikeusasiamieheksi täysistunnossaan 3. heinäkuuta 2013 ja että hän vannoi virkavalansa 30. syyskuuta 2013;

J.  toteaa, että 23 245 kansalaista kääntyi oikeusasiamiehen puoleen vuonna 2013; toteaa, että näissä edellä mainituissa tapauksissa 19 418 kansalaista sai apua oikeusasiamiehen verkkosivustolla olevan interaktiivisen oppaan välityksellä ja että 1 407 tapauksessa pyydettiin tietoja; toteaa, että 2 420 tapausta kirjattiin kanteluiksi (vuonna 2012 määrä oli 2 442); toteaa, että vuonna 2013 oikeusasiamies toteutti toimia 2 354:ssä vastaanottamassaan kantelussa;

K.  pitää tärkeänä, että oikeusasiamiehen olisi annettava täsmällisempää tietoa eri kantelumuodoista, jotta oikeusasiamiehen interaktiivisten verkkosivujen kautta sähköisessä muodossa vastaanotettuja kanteluja voidaan eri vuosina verrata muita kanavia pitkin vastaanotettuihin kanteluihin;

L.  toteaa, että vuonna 2013 oikeusasiamies käynnisti 350 tutkimusta (465 vuonna 2012), joista 341 käynnistettiin kantelun perusteella ja yhdeksän oli oma-aloitteisia;

M.  toteaa, että vuonna 2013 oikeusasiamies saattoi päätökseen 461 tutkimusta (390 vuonna 2012), joista 441 käynnistettiin kantelun perusteella ja 20 oli oma-aloitteisia; toteaa, että päätetyistä tutkimuksista 340 (77,1 prosenttia) oli yksityishenkilöiden ja 101 (22,9 prosenttia) yritysten, yhdistysten ja muiden oikeushenkilöiden tekemiä;

N.  toteaa, että vuonna 2013 päätetyistä tutkimuksista 25,6 prosenttia koski tietopyyntöjä ja oikeutta tutustua asiakirjoihin, 19,1 prosenttia komissiota perussopimusten valvojana, 17,6 prosenttia toimielimiin ja politiikkaan liittyviä asioita, 16,5 prosenttia hallintoa ja henkilöstösääntöjä, 14,8 prosenttia kilpailuja ja valintamenettelyjä, 9,5 prosenttia tarjouskilpailu-urakoiden tai rahoituksen myöntämistä sekä 7,4 prosenttia sopimusten täytäntöönpanoa;

O.  toteaa, että oikeusasiamiehen vuonna 2013 käynnistämissä tutkimuksissa käsiteltiin seuraavia aiheita: EU:n toimielinten avoimuus, eettiset kysymykset, kansalaisten osallistuminen EU:n päätöksentekoon, EU:n rahoittamat hankkeet ja ohjelmat, perusoikeudet ja palvelukulttuuri;

P.  toteaa, että yleisimmät avoimuutta koskevat kysymykset liittyvät siihen, että toimielimet eivät anna lupaa tutustua asiakirjoihin tai tietoihin, että kokoukset pidetään suljetuin ovin ja että nimitykset EU:n asiantuntijapaneeleihin eivät ole avoimia; ottaa huomioon, että yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin on taattu EU:n perusoikeuskirjassa;

Q.  ottaa huomioon, että vuonna 2013 oikeusasiamies vastaanotti lukuisia kanteluja, jotka liittyivät eturistiriitoihin tai "pyöröovi-käytäntöihin", joissa johtavat asemassa olevat henkilöt siirtyivät julkiselta sektorilta yksityiselle tai päin vastoin hyvin samankaltaisiin tehtäviin; toteaa, että EU:n hallinnon on kiinnitettävä erityistä huomiota eettisesti esimerkilliseen käytökseen; ottaa huomioon, että oikeusasiamies julkaisi vastaavasti julkisen palvelun periaatteet ja eettiset normit; ottaa huomioon, että monet kansalaisjärjestöt väittävät komission epäonnistuneen järjestelmällisen pyöröovikäytännön käsittelyssä;

R.  ottaa huomioon, että oikeusasiamies työskentelee läheisessä yhteistyössä eri verkostojen kanssa ja että näistä merkittävin on Euroopan oikeusasiamiesten verkosto, joka käsittää 94 toimistoa 35:ssä Euroopan maassa; toteaa, että oikeusasiamiehen toimivallan ulkopuolelle jäävät tapaukset ohjataan verkostossa asiasta parhaiten vastaavalle taholle; toteaa, että 52,5 prosenttia kanteluista siirrettiin verkoston muille jäsenille;

S.  ottaa huomioon, että parlamentin vetoomusvaliokunta on Euroopan oikeusasiamiesten verkoston täysivaltainen jäsen; toteaa, että vuonna 2013 oikeusasiamies siirsi 51 kantelua tälle valiokunnalle; toteaa, että 178 tapausta siirrettiin komissiolle ja 503 muille toimielimille ja elimille;

T.  ottaa huomioon, että oikeusasiamies tekee yhteistyötä myös YK:n kaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa; toteaa, että oikeusasiamies, Euroopan parlamentti, komissio, perusoikeusvirasto ja Euroopan vammaisfoorumi (EDF) yhdessä muodostavat vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen mukaisen EU:n kehyksen; toteaa, että tämän kehyksen tarkoituksena on suojella, edistää ja valvoa yleissopimuksen täytäntöönpanoa EU:n toimielinten tasolla;

U.  toteaa, että vuosikertomus 2013 ei sisällä täsmällisiä lukuja siitä, mikä prosenttiosuus kanteluista kuului oikeusasiamiehen toimivaltaan tai jäi sen ulkopuolelle; huomauttaa, että kaikkiin vuosikertomuksiin olisi oleellisen tärkeää sisällyttää vastaisuudessa konkreettisia lukuja, jotta voidaan tehdä vertailuja eri vuosien välillä ja havaita kantelujen käsiteltäväksi ottamista koskevat suuntaukset ja kehityskulut; ottaa huomioon, että vuosikertomuksen mukaan sadasta vastaanotetusta kantelusta 68 ei useimmiten kuulu oikeusasiamiehen toimivaltaan ja ne siirretään kansallisille tai alueellisille oikeusasiamiehille, toimitetaan parlamentin vetoomusvaliokunnalle tai siirretään muille valituksia käsitteleville tahoille, joita ovat komissio, SOLVIT, Sinun Eurooppasi -neuvonta tai Euroopan kuluttajakeskukset; toteaa, että muille toimielimille tai elimille siirrettyjen kantelujen seurantamenettelyä tarvitaan varmistamaan, että kansalaisten ongelmia käsitellään puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa;

V.  toteaa, että sadasta vastaanotetusta kantelusta useimmiten vain 32 kuuluu oikeusasiamiehen toimivaltaan; toteaa, että näistä 17 ei johda tutkimuksen käynnistämiseen (yhdeksää ei voida ottaa käsiteltäväksi ja kahdeksassa käsiteltäväksi kelpaavassa ei ole riittävästi perusteita tutkimuksen käynnistämiseen); toteaa, että sadasta kantelusta useimmiten 15 johtaa tutkimukseen; toteaa, että näistä neljään löydetään ratkaisu tutkimuksen aikana, neljässä ei tutkimuksen jälkeen havaita epäkohtaa, yhdessä havaitaan epäkohta ja kuusi ei anna aihetta lisätutkimuksiin;

W.  toteaa, että 80 prosenttia tutkimuksista (40 tapausta), joissa havaittiin epäkohta, saatettiin päätökseen antamalla kriittinen huomautus asiaankuuluvalle toimielimelle ja 18 prosenttia (9 tapausta) saatettiin päätökseen suositusluonnoksilla, jotka kyseinen toimielin hyväksyi kokonaan tai osittain; toteaa, että yhdessä tapauksessa (2 prosenttia) oikeusasiamies laati erityiskertomuksen Frontexia koskevasta oma-aloitteisesta tutkimuksesta OI/5/2012/BEH-MHZ; toteaa, että oikeusasiamies laatii vuodessa keskimäärin yhden erityiskertomuksen;

X.  ottaa huomioon, että parlamentille annettu erityiskertomus oli tulosta kattavasta oma-aloitteisesta tutkimuksesta, joka käsitteli Frontexin velvoitteita EU:n perusoikeuskirjan suhteen ja jonka perustana oli kyseisen viraston reagointi oikeusasiamiehen nimenomaisiin suosituksiin turvapaikanhakijoiden valitusmekanismin puutteen korjaamisesta;

Y.  ottaa huomioon, että erityiskertomus on Euroopan oikeusasiamiehen viimeinen oljenkorsi tapauksissa, jotka koskevat unionin toimielinten, elinten tai laitosten toiminnassa ilmenneitä epäkohtia; katsoo, että oikeusasiamiehen olisi tarkasteltava poliittista valtaansa lähemmin ja kehitettävä saatavillaan olevia välineitä;

Z.  ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen ehdotusten noudattamisprosentti vuonna 2012 oli 80; toteaa, että komissiossa, joka on kohteena suurimmassa osassa oikeusasiamiehen tutkimuksia, ehdotusten noudattamisprosentti oli 84; toteaa, että oikeusasiamies julkaisee vuosittain kattavan selvityksen siitä, miten EU:n toimielimet ovat vastanneet oikeusasiamiehen ehdotuksiin EU:n hallinnon parantamiseksi; ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen ehdotusten noudattamatta jättämisen taso (20 prosenttia) edustaa vakavaa uhkaa, joka saattaa entisestään rapauttaa kansalaisten luottamusta Euroopan unionin toimielinten tehokkuuteen;

AA.  ottaa huomioon, että komissio on se toimielin, jonka toiminnasta oikeusasiamies vastaanottaa eniten kanteluja; ottaa huomioon, että yksi vuonna 2013 päätökseen saatetuista tutkimuksista koski asiakirjoja, jotka liittyivät Yhdistyneelle kuningaskunnalle myönnettyyn poikkeuslausekkeeseen EU:n perusoikeuskirjasta;

AB.  toteaa, että oikeusasiamiehen päätökseen saattamien tutkimusten keskimääräinen kesto vuonna 2013 oli 13 kuukautta; toteaa, että näistä 22 prosenttia saatettiin päätökseen kolmen kuukauden aikana, 37 prosenttia 3–12 kuukauden aikana, 14 prosenttia 12–18 kuukauden aikana ja 27 prosenttia yli 18 kuukauden aikana;

AC.  toteaa, että vuonna 2013 oikeusasiamiehen talousarvio oli 9 731 371 euroa ja että oikeusasiamiehen henkilöstötaulukkoon sisältyy 67 virkaa ja tointa; ottaa huomioon, että riittävä talousarvio ja henkilöstöresurssit ovat välttämättömiä varmistamaan, että oikeusasiamiehen palvelut ovat tehokkaita ja että kansalaisten kanteluihin vastataan nopeasti;

AD.  ottaa huomioon, että Emily O’Reilly on ensimmäinen nainen, joka on valittu Euroopan oikeusasiamiehen toimeen;

1.  hyväksyy Euroopan oikeusasiamiehen antaman vuoden 2013 vuosikertomuksen; onnittelee Emily O’Reillya hänen ensimmäisestä vuosikertomuksestaan oikeusasiamiehenä ja pitää myönteisenä tämän omaksumaa linjaa hyvien työsuhteiden ja yhteistyön ylläpitämisestä parlamentin ja erityisesti vetoomusvaliokunnan kanssa; toteaa, että 2013 oli siirtymävuosi ja että suuri osa vuosikertomuksesta liittyy aiemman oikeusasiamiehen, professori Nikiforos Diamandourosin toimintaan, jolle parlamentti antaa suuren arvon;

2.  sitoutuu palauttamaan parlamentin käytännön, jonka mukaan oikeusasiamies kutsutaan täysistuntoon välittömästi sen jälkeen, kun hänet on valittu;

3.  antaa täyden tukensa uuden oikeusasiamiehen ilmoittamalle päämäärälle auttaa lujittamaan vastuuvelvollisuuteen ja avoimuuteen liittyviä rakenteita ja instituutioita Euroopan tasolla hyvän hallintotavan edistämiseksi kaikille EU:n kansalaisille ja asukkaille sekä parantaa demokratian laatua Euroopan unionissa; muistuttaa, että Euroopan oikeusasiamiehellä on tärkeä rooli kansalaisten huolenaiheiden käsittelemisessä sekä kansalaisten ja EU:n toimielinten välisen leveän kuilun kiinni kuromisessa;

4.  korostaa, että sosiaalinen media on merkittävä tiedotuskanava, ja kannustaa oikeusasiamiehen toimistoa käyttämään kyseistä tiedotuskanavaa oikeusasiamiehen toimintaa koskevan yleisen tietoisuuden lisäämiseen ja EU:n kansalaisten oikeuksien edistämiseen; katsoo kuitenkin, että oikeusasiamiehen palvelujen digitalisoinnin jatkamisella ei pitäisi syrjiä niitä kansalaisia, joilla ei ole internetyhteyttä tai jotka eivät voi sitä käyttää; kehottaa oikeusasiamiestä kiinnittämään erityistä huomiota kyseisten kansalaisten tarpeisiin niin, että jokaisella EU:n kansalaisella on yhtäläinen mahdollisuus käyttää täysimääräisesti oikeusasiamiehen palveluja;

5.  toteaa, että oikeusasiamiehen vuosikertomusta on muutettu vuodelle 2013 siten, että perinteisen painetun version lisäksi saatavilla on nyt myös ladattava interaktiivinen versio e-kirjamuodossa; toteaa lisäksi, että kertomus on jaettu kahteen osaan niin, että ensimmäinen osa on helppolukuinen viiteteksti oikeusasiamiehen toiminnan tärkeimmistä asia- ja numerotiedoista vuonna 2013 ja toinen osa sisältää syvällisemmän perehtymisen oikeusasiamiehen vuonna 2013 tutkimiin keskeisiin tapauksiin(2);

6.  kiittää oikeusasiamiestä tästä uudesta suhtautumistavasta, joka otettiin käyttöön ilmentämään hänen tavoitettaan tehdä oikeusasiamiehestä toimielimenä mahdollisimman helposti lähestyttävä ja käyttäjäystävällinen; kannustaa asiasta kiinnostuneita tahoja tutustumaan syvällisemmin tutkimuksiin osassa ”Hyvä hallintotapa käytännössä: Euroopan oikeusasiamiehen ratkaisut vuonna 2013” ja ottamaan oppia oikeusasiamiehen näkemyksistä ja suosituksista;

7.  toteaa, että vuonna 2013 Espanja oli jäsenvaltioista se, josta tuli eniten kanteluja (416) ja sitä seuraavat olivat Saksa (269), Puola (248) ja Belgia (153); toteaa, että käynnistettyjen tutkimusten osalta maakohtaista tilastoa johtaa Belgia (53) ja seuraavina ovat Saksa (40), Italia (39) ja Espanja (34);

8.  toteaa, että avoimuuteen liittyviä kysymyksiä oli jälleen eniten oikeusasiamiehen päätökseen saattamien tutkimusten joukossa (64,3 prosenttia), ja niiden määrä kasvoi vuodesta 2012 (52,7 prosenttia); toteaa, että muita keskeisiä aiheita kanteluissa olivat eettiset kysymykset, kansalaisten osallistuminen EU:n päätöksentekoon, EU:n rahoittamat hankkeet, perusoikeudet ja palvelukulttuuri;

9.  katsoo, että avoimuus, mahdollisuus tiedonsaantiin, kansalaisten oikeuksien kunnioittaminen ja korkeat eettiset normit ovat olennaisia edellytyksiä sille, että kansalaiset ja asukkaat oppivat luottamaan unionin virkamieskuntaan ja säilyttävät luottamuksensa siihen; tähdentää, että kansalaisten ja asukkaiden luottamus toimielimiin on ratkaisevan tärkeää nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa; yhtyy oikeusasiamiehen näkemykseen, että avoimuus on kehittyneen demokratian peruspilari, jonka ansiosta voidaan seurata viranomaisten toimintaa, arvioida niiden suoriutumista ja tehdä niistä vastuuvelvollisia; yhtyy myös siihen näkemykseen, että avoimuus ja yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin ovat olennainen osa julkisen vallankäytön valvontaa; toteaa, että kansalaisilla on oikeus yksityisyyteen ja henkilötietojensa suojeluun;

10.  toteaa, että suositukset ja kriittiset huomautukset eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta korostaa kuitenkin, että EU:n toimielimet voivat käyttää niitä ongelmanratkaisukeinona, oppina tulevaisuutta varten ja vastaavien hallinnollisten epäkohtien välttämiseksi; pyytää kaikkia unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia tekemään täysimittaista yhteistyötä oikeusasiamiehen kanssa ja huolehtimaan hänen suositustensa täysimääräisestä noudattamisesta sekä käyttämään kriittiset huomautukset täysimittaisesti hyödyksi; muistuttaa, että perusoikeuskirja (41 artikla) sisältää oikeuden hyvään hallintoon yhtenä Euroopan unionin kansalaisten perusoikeuksista;

11.  toteaa, että ylivoimaisesti suurin osa (64,3 prosenttia) oikeusasiamiehen viime vuonna käynnistämistä tutkimuksista käsitteli komissiota; ottaa huomioon, että komissio on toimielin, jonka päätöksillä on todennäköisimmin suoria vaikutuksia kansalaisiin, kansalaisjärjestöihin ja liikeyrityksiin; ymmärtää siksi, että julkinen valvonta kohdistuu ensisijaisesti komissioon; toteaa kuitenkin, että komissiota käsittelevien kantelujen osuus on noussut vuodesta 2012, jolloin se oli 52,7 prosenttia; kannustaa oikeusasiamiestä tarkastelemaan tämän nousun syitä, jotta komission hallintoa parannettaisiin ja siten lisättäisiin EU:n toimielinten kokonaisuskottavuutta; kehottaa uutta komissiota ryhtymään nopeisiin toimiin parantaakseen suoritustasoaan siten, että tavoitteena olisi komissiota kohtaan tehtyjen kantelujen määrän väheneminen; katsoo, että komission osallistuminen troikan kaltaisiin läpinäkymättömiin elimiin ei auta avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden edistämistä unionin alueella eikä myöskään toissijaisuusperiaatteen noudattamista;

12.  panee huolestuneena merkille, että EU:n erillisvirastoja koskevien kantelujen prosenttiosuus on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2012 (12,5 prosenttia) vuoteen 2013 (24 prosenttia); ehdottaa, että oikeusasiamies ilmoittaisi, johtuuko tämä lisäys siitä, että suuri yleisö on paremmin tietoinen kantelumenettelyistä, vai johtuuko se muista tekijöistä, kuten siitä, että EU:n virastot eivät olisi noudattaneet oikeusasiamiehen suosituksia aiempina vuosina; kannustaa oikeusasiamiestä tarkkailemaan erillisvirastojen toimintaa ja raportoimaan siitä oikea-aikaisesti; tukee oikeusasiamiehen suunnitelmia ottaa yhteyttä erillisvirastoihin korostaakseen hyvän hallintotavan, kantelujen asianmukaisen käsittelyn ja palvelukulttuurin merkitystä;

13.  panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan unionin henkilöstövalintatoimistoa (EPSO) koskevien kantelujen prosenttiosuus vuonna 2013 (7,1 prosenttia) on pudonnut alle puoleen vuoden 2012 lukemista (16,8 prosenttia); on samoin tyytyväinen siitä, että Euroopan parlamenttia koskevien kantelujen prosenttiosuus on pudonnut vuoden 2012 luvuista (5,2 prosenttia) vuoden 2013 lukuihin (4,3 prosenttia); antaa tunnustusta oikeusasiamiehelle ja EPSOlle toiminnasta kyseistä erillisvirastoa koskevien kantelujen määrän alentamisessa;

14.  toteaa, että vuonna 2013 oikeusasiamies julkaisi uuden version eurooppalaisesta hyvän hallintotavan säännöstöstä; kehottaa kaikkia toimielimiä noudattamaan täysimääräisesti tätä säännöstöä ja panemaan sen täytäntöön; kehottaa uutta komissiota hyväksymään yhteiset sitovat säännöt ja periaatteet hallintomenettelystä EU:n hallinnossa ja antamaan erityisesti asiaa koskevan asetusehdotuksen; muistuttaa, että perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaan ”jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa”;

15.  kannustaa kaikkia EU:n toimielimiä, elimiä ja laitoksia parantamaan suoritustaan syventämällä sitoumustaan hyvään hallintotapaan ja kansalaisten palvelukulttuurin periaatteisiin; kehottaa niitä auttamaan oikeusasiamiestä vastaamalla tämän tutkimuksiin liittyviin kysymyksiin pikaisesti ja tekemällä yhteistyötä kantelujen tutkimusprosessin määräaikojen lyhentämiseksi; tukee oikeusasiamiestä tämän pyrkimyksissä nopeuttaa tutkimusprosessia ja lyhentää kantelujen käsittelyaikaa, jotta oikeuksiaan käyttävien kansalaisten palvelu sujuisi oikea-aikaisesti ja asianmukaisesti;

16.  toteaa, että oikeusasiamiehen suositusten noudattamisprosentti vuonna 2012 oli 80, mikä on hieman alhaisempi kuin vuoden 2011 lukema (82 prosenttia); tukee oikeusasiamiestä tämän pyrkimyksissä nostaa noudattamisastetta; kehottaa erityisesti komissiota tekemään kaikkensa noudattamisasteen parantamiseksi; on huolestunut siitä, että noudattamatta jättämisen aste on 20 prosenttia, ja kehottaa unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia vastaamaan ja reagoimaan kohtuullisessa ajassa oikeusasiamiehen kriittisiin huomautuksiin ja tekemään kaikkensa seuranta-asteen parantamiseksi panemalla hyvissä ajoin täytäntöön oikeusasiamiehen suositukset ja kriittiset huomautukset; odottaa mielenkiinnolla tarkempia tietoja noudattamisesta oikeusasiamiehen vuosikertomuksessa 2013;

17.  toteaa, että vuonna 2013 oikeusasiamies havaitsi epäkohdan 10,8 prosentissa päätetyistä tutkimuksista ja näistä 80 prosentissa hän antoi kriittisen huomautuksen kyseiselle toimielimelle; toteaa, että toimielin noudatti oikeusasiamiehen suositusluonnoksia kokonaan tai osittain 18 prosentissa tapauksista, joissa epäkohta havaittiin;

18.  toteaa, että oikeusasiamies laati parlamentille yhden erityiskertomuksen, jonka aiheena oli EU:n rajavalvontaviraston (Frontex) valitustenkäsittelymekanismin puuttuminen tapauksissa, joissa sen toiminnassa epäillään loukattavan perusoikeuksia; pitää todennäköisenä, että parlamentin vetoomusvaliokunta laatii mietinnön tästä erityiskertomuksesta yhteistyössä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kanssa;

19.  kannustaa oikeusasiamiestä syventämään suhteitaan ja yhteistyötään Euroopan oikeusasiamiesten verkoston ja vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen mukaisen kehyksen kaltaisten verkostojen kanssa; muistuttaa, että vetoomusvaliokunnan vuosikertomuksessa 2012 parlamentti piti tärkeänä luoda jäsenvaltioiden vetoomusvaliokuntien verkosto, joka voisi täydentää Euroopan oikeusasiamiesten verkostoa;

20.  ottaa huomioon, että parlamentin vetoomusvaliokunta on molempien edellä mainittujen verkostojen täysivaltainen jäsen; toteaa, että vuonna 2013 oikeusasiamies siirsi tälle valiokunnalle 51 kantelua; katsoo, että vetoomusvaliokunnalle olisi kohdistettava lisää resursseja, koska oikeusasiamiehen tehtäviin verrattuna vetoomusvaliokunnalla on rinnakkainen ja joskus myös täydentävä rooli varmistettaessa, että EU:n lainsäädäntöä noudatetaan asianmukaisesti kaikilla hallinnon tasoilla;

21.  panee merkille oikeusasiamiehen uuden strategian ”Kohti vuotta 2019”, joka koostuu kolmesta pääpilarista: vaikutus, merkitys ja näkyvyys; on saanut sen käsityksen, että oikeusasiamies aikoo tehdä suuremman vaikutuksen strategisilla tutkimuksilla järjestelmän sisäisistä ongelmista, lujittaa oikeusasiamiehen asemaa osallistumalla keskeisiin EU:n keskusteluihin ja lisätä näkyvyyttään parantamalla yhteyksiään sidosryhmiin ja kiinnittämällä huomiota tärkeisiin tapauksiin;

22.  kehottaa oikeusasiamiestä jatkamaan pyrkimyksiään tiedotuskanavien parantamiseksi ja jatkamaan Euroopan kansalaisten teemavuonna 2013 aloitettua työtä sekä parantamaan Euroopan kansalaisille suunnattua tiedottamista niin, että kansalaiset saavat asianmukaista tietoa oikeusasiamiehen palveluista ja vastuualueesta;

23.  muistuttaa, että Euroopan kansalaisaloite on uusi väline, jolla kansalaisille annetaan mahdollisuus vaikuttaa suoraan unionin lainsäädännön valmistelua koskevaan päätöksentekoprosessiin;

24.  on tyytyväinen siihen, että oikeusasiamies on käynnistänyt useita merkittäviä tutkimuksia, joiden aiheena ovat esimerkiksi transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP) koskevien neuvottelujen avoimuuden puute, EU:n toimielinten ilmiantajien kohtalo, komission asiantuntijaryhmien avoimuuden puute, ”pyöröovi-ilmiö” ja eturistiriitatapaukset, perusoikeudet koheesiopolitiikassa ja eurooppalainen kansalaisaloite; odottaa mielenkiinnolla näiden tutkimusten tuloksia;

25.  pitää myönteisenä neuvoston päätöstä julkaista EU:n ja Yhdysvaltojen välistä TTIP-sopimusta koskevissa neuvotteluissa käytettävät EU:n neuvotteluohjeet; pitää samoin myönteisenä komission päätöstä julkaista lisää EU:n neuvottelutekstejä ja sallia laajempi tutustuminen muihin TTIP-neuvotteluja koskeviin asiakirjoihin; katsoo, että TTIP-neuvottelujen avoimuuden tiivis seuranta on lujittanut oikeusasiamiehen asemaa EU:n avoimuuden valvojana; puoltaa oikeusasiamiehen kehotusta unionin toimielimissä hyväksyttävästä avoimesta lähestymistavasta ja TTIP-sopimusta koskevasta tiedotuskampanjasta; sitoutuu seuraamaan TTIP-sopimuksen avoimuutta koskevan kuulemistilaisuuden tuloksia käsittelemällä muun muassa asiasta vastaanotettuja vetoomuksia etenkin, kun otetaan huomioon TTIP-sopimuksen ja muden kauppaneuvottelujen mahdolliset vaikutukset Euroopan kansalaisten elämään;

26.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja niiden oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

(1) EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15. (2) http://www.ombudsman.europa.eu/en/activities/annualreports.faces.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2015 Libyan tilanteesta (2014/3018(RSP))

P8_TA(2015)0010 RC-B8-0011/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Libyasta, etenkin 15. syyskuuta 2011(1), 22. marraskuuta 2012(2) ja 18. syyskuuta 2014 antamansa päätöslauselmat(3),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin äskettäin antamat julkilausumat Libyasta, mukaan luettuina 16. ja 30. joulukuuta 2014 ja 10. tammikuuta 2015 annetut julkilausumat,

–  ottaa huomioon 15. ja 30. elokuuta 2014, 20. lokakuuta 2014, 17. ja 18. marraskuuta 2014 ja 15. joulukuuta 2014 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Ranskan, Saksan, Italian, Espanjan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen hallitusten 11. tammikuuta 2015 antaman yhteisen julkilausuman Libyasta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1970 ja 1973 (2011) sekä 27. elokuuta 2014 annetun päätöslauselman 2174,

–  ottaa huomioon YK:n Libyan-tukioperaation (UNSMIL) 4. syyskuuta 2014 antaman raportin ”Overview of violations of international human rights and humanitarian law during the ongoing violence in Libya”, jota päivitettiin 27. joulukuuta 2014,

–  ottaa huomioon Geneven yleissopimukset vuodelta 1949 ja niiden lisäpöytäkirjat vuodelta 1977 sekä aseellisen selkkauksen osapuolten velvollisuuden noudattaa kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja turvata kyseisen oikeuden noudattaminen kaikissa olosuhteissa,

–  ottaa huomion 22. toukokuuta 2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/233/YUTP, jolla luodaan Euroopan unionin yhdennetty rajavalvonnan avustusoperaatio Libyassa (EUBAM Libya),

–  ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan Libyaa käsittelevän paketin, joka julkaistiin syyskuussa 2014,

–  ottaa huomioon Mauritaniassa 19. joulukuuta 2014 pidetyn Sahelin huippukokouksen, johon osallistui johtajia Mauritaniasta, Malista, Nigeristä, Tšadista ja Burkina Fasosta,

–  ottaa huomioon 13 maan(4) 22. syyskuuta 2014 antaman yhteisen julkilausuman, jossa luvataan olla sekaantumatta Libyan sisäisiin asioihin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että helmikuussa 2011 libyalaiset vaativat mielenosoituksilla poliittisia oikeuksia, mutta saivat vastaansa viranomaisten mielivaltaiset tukahduttamistoimet, jotka käynnistivät yhdeksän kuukautta kestäneen konfliktin ja Gaddafin hallinnon kaatumisen;

B.  ottaa huomioon, että kesäkuussa 2014 Libya järjesti kolmannet vapaat ja demokraattiset parlamenttivaalit, joissa valittiin edustajainhuone korvaamaan heinäkuussa 2012 valittu kansalliskongressi;

C.  ottaa huomioon, että kesäkuussa 2014 järjestetyistä kansallisista parlamenttivaaleista huolimatta poliittinen hajaannus ja väkivalta, jotka ovat muuttumassa täysimittaiseksi sisällissodaksi, ovat tehneet tyhjäksi Gaddafin vallastasyöksemisen myötä Libyan kansassa virinneen toivon paremmasta; toteaa, että kilpailevat hallitukset ja parlamentit ovat toimineet Tripolissa ja Tobrukissa useiden kuukausien ajan;

D.  toteaa, että Libyassa käydään edelleen poliittista valtataistelua, josta on kehittynyt väkivaltainen voimainmittely kahden vastakkaisen hallitusryhmittymän ja lukuisten kilpailevien nationalististen, islamististen sekä heimoja ja alueellisia voimia edustavien ryhmien välille, mikä on pahentanut entisestään siviilien kärsimystä ja lisännyt siviiliuhrien määrää ja siviilien laajamittaista pakkomuuttoa sekä laajentanut humanitaarista kriisiä;

E.  ottaa huomioon, että molempien osapuolten kerrotaan syyllistyneen erilaisiin väkivallantekoihin sekä kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja humanitaarisen oikeuden loukkauksiin; toteaa, että UNSMIL:n arvioiden mukaan vähintään 400 000 libyalaista on joutunut siirtymään asuinsijoiltaan viimeisimpien taistelujen vuoksi ja että 150 000 ihmistä, joista monet ovat vierastyöläisiä, on lähtenyt maasta; ottaa huomioon, että ulkomaalaiset avustustyöntekijät ja diplomaatit, mukaan luettuna EU:n ja UNSMIL:n henkilöstö, on evakuoitu Libyasta; ottaa huomioon, että libyalaisten pakolaisten tulva naapurimaahan Tunisiaan koettelee voimakkaasti Tunisian valmiuksia ja sen omaa vakautta; ottaa huomioon, että Tunisiassa on jo arviolta yli miljoona libyalaista;

F.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutettu Zeid Ra’ad al-Hussein sanoi 23. joulukuuta 2014, että summittainen siviilien tulittaminen Libyassa voi hyvin johtaa sotarikossyytteisiin;

G.  toteaa, että YK:n erityisedustaja Bernardino León on pyrkinyt aktiivisesti toimimaan välittäjänä sotivien ryhmittymien välillä käytävissä neuvotteluissa ja käynnistämään kansallisen vuoropuhelun sovintoprosessin aloittamiseksi ja kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostamiseksi; toteaa, että neuvottelujen ensimmäinen kierros käytiin 29. syyskuuta 2014 Ghadamesissa ja että niitä jatkettiin 11. lokakuuta 2014 Tripolissa, mutta jatkokierros, joka oli alun perin suunniteltu järjestettäväksi 5. tammikuuta 2015, siirrettiin myöhemmäksi, koska osapuolet eivät päässeet sopimukseen; ottaa huomioon, että UNSMIL on ilmoittanut, että Libyan osapuolet ovat nyt sopineet uudesta neuvottelukierroksesta Genevessä, oletettavasti 14. tammikuuta 2015; ottaa huomioon, että molemmat osapuolet ovat tähän asti olleet hyvin haluttomia tai kykenemättömiä sopimaan kompromissista;

H.  ottaa huomioon, että YK:n Sahelin alueen -erityisedustaja Hiroute Guebre Sellassie on varoittanut YK:n turvallisuusneuvostoa siitä, että Libyan kriisi uhkaa koko alueen vakautta lähitulevaisuudessa, ja todennut, että terroristi- ja rikollisverkostot Libyassa ovat luomassa tiiviimpiä suhteita Maliin ja Pohjois-Nigeriaan, käyvät asekauppaa ja salakuljettavat huumeita sekä harjoittavat muuta laitonta kauppaa;

I.  ottaa huomioon, että Libyan valtion yhtenäisyys on vaarassa ja on olemassa todellinen riski maan hajoamisesta vähintään kolmeen alueeseen (Fezzan, Kyrenaika ja Tripolitania), jos kompromissiratkaisua ja sovintoprosessia ei saada aikaan;

J.  toteaa, että viimeaikaiset taistelut ovat helpottaneet suuresti terroristiryhmien, kuten Isisin, levittäytymistä ja asettumista maahan; katsoo, että jos tilanteeseen ei puututa, se saattaa muodostaa merkittävän uhan koko alueen ja EU:n turvallisuudelle; ottaa huomioon, että Islamilaisen valtion itäisen Libyan haarajärjestö ilmoitti 8. tammikuuta 2015 teloittaneensa toimittaja Sofiene Chourabin ja kuvaaja Nadhir Ktarin;

K.  ottaa huomioon, että kansainvälisesti tunnustetulle hallitukselle uskollisille joukoille kuuluneet sotilaskoneet pommittivat 4. tammikuuta 2015 kreikkalaisomisteista öljytankkeria Dernan sataman sotilasalueella ja että pommituksissa kuoli yksi kreikkalainen ja yksi romanialainen miehistön jäsen ja kaksi muuta haavoittui; ottaa huomioon, että satama on islamistitaistelijoiden hallinnassa ja sinne hyökättiin useaan kertaan viime vuoden aikana;

L.  ottaa huomioon, että 3. tammikuuta 2015 hallituksen virallisessa lausunnossa todettiin, että Islamilaisen valtion puolisotilaalliset joukot olivat tappaneet 14 Libyan armeijan sotilasta, ja että hallitus kehotti kansainvälistä yhteisöä poistamaan maalle asetetun asevientikiellon, jotta se voisi taistella näitä terroristeiksi kutsumiaan puolisotilaallisia joukkoja vastaan;

M.  ottaa huomioon, että Isis kouluttaa taistelijoita Libyassa ja se on perustamassa haarajärjestöä maan itäosaan; ottaa huomioon, että terroristit räjäyttivät 30. joulukuuta 2014 Tobrukissa autopommin, jonka kohteena oli edustajainhuoneen istunto; ottaa huomioon, että al-Qaidaan ja Islamilaiseen Maghrebiin kuuluvien ryhmien on ilmoitettu perustaneen logistisia solmukohtia Libyan syrjäisiin eteläosiin; ottaa huomioon, että hallituksen virallisen ilmoituksen mukaan Islamilaisen valtion puolisotilaalliset joukot teloittivat 14 Libyan armeijan sotilasta 3. tammikuuta 2015;

N.  ottaa huomioon, että puolisotilaallisten joukkojen komentaja kenraali Haftar teki 28. joulukuuta 2014 ilmaiskuja puolisotilaallisen ryhmän Libyan aamunkoiton tukikohtana toimivaan Misrataan, ja toteaa, että iskuja pidetään kostona puolisotilaallisen ryhmän 25. joulukuuta 2014 tekemille hyökkäyksille Libyan suurimpaan öljyterminaaliin Sidrassa sekä Libyan armeijan sotilaita vastaan Sirtessä, jossa kuoli 22 sotilasta;

O.  ottaa huomioon, että Ansar al-Sharian taistelijat sieppasivat 20 egyptiläistä koptikristittyä puolisotilaallisten joukkojen hallinnassa olevassa Sirten kaupungissa, ja toteaa, että kyseessä on viimeisin kristittyihin ja muihin uskonnollisiin vähemmistöön Libyassa kohdistuneista hyökkäyksistä, joiden määrä lisääntyy jatkuvasti; toteaa, että myös taistelijoiksi epäiltyjen vangitsemiset, sieppaukset, kidutus ja teloitukset ovat jatkuvasti lisääntyneet kaikkien osapuolten keskuudessa;

P.  ottaa huomioon, että sadat Libyan väkivaltaa paenneet siirtolaiset ja pakolaiset ovat saatujen tietojen mukaan kuolleet pyrkiessään ylittämään Välimerta matkalla Eurooppaan ja että Italiassa ja Maltalla on tämän johdosta huomattava pakolaiskriisi; ottaa huomioon, että Libya on pääasiallinen lähtöpaikka Eurooppaan pyrkiville siirtolaisille;

Q.  ottaa huomioon, että Libyan korkein oikeus totesi 6. marraskuuta 2014 antamassaan ratkaisussa, että kyseisen vuoden kesäkuussa toimitetut vaalit, jotka johtivat Tobrukissa sijaitsevan kansainvälisesti hyväksytyn edustajainhuoneen perustamiseen, olivat laittomat;

R.  toteaa, että edustajainhuone ei ole hyväksynyt korkeimman oikeuden päätöstä vaan sanoo, että päätös ylittää korkeimman oikeuden toimivallan, että se tehtiin Tripolissa olevien islamistijoukkojen painostuksesta ja että edustajainhuone ja hallitus jatkavat toimintaansa;

S.  ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 2174 (2014) valtuuttaa kieltämään matkustamisen ja jäädyttämään varat sellaisilta komitean määrittelemiltä henkilöiltä ja yhteisöiltä, jotka harjoittavat tai tukevat muita toimia, jotka uhkaavat Libyan rauhaa, vakautta tai turvallisuutta tai estävät tai heikentävät sen poliittisen muutoksen menestyksekästä toteutusta;

T.  ottaa huomioon, että konfliktin keskeisenä osana on kansallisen öljy-yhtiön valvonta ja johtaminen; ottaa huomioon, että konfliktin molemmat osapuolet ovat nimittäneet oman öljyministerinsä ohjatakseen öljytuloja itselleen; ottaa huomioon, että öljyn osuus on 95 prosenttia Libyan valtion tuloista ja 65 prosenttia maan bruttokansantuotteesta; ottaa huomioon, että Libyalla on Afrikan suurimmat ja maailman viidenneksi suurimmat öljyvarat;

1.  tuomitsee jyrkästi väkivaltaisuuksien äkillisen lisääntymisen Libyassa, erityisesti siviileihin kohdistuvan väkivallan, joka heikentää vakavasti tulevia mahdollisuuksia rauhanomaiseen ratkaisuun; tukee voimakkaasti YK:n välityksellä käytäviä neuvotteluja Genevessä ja kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia hyväksymään YK:n erityisedustajan Bernardino Leónin ehdotuksen sotilasoperaatioiden keskeyttämisestä suotuisan ilmapiirin luomiseksi;

2.  kehottaa kaikkia väkivaltaisuuksiin osallistuneita tahoja sitoutumaan tulitaukoon ehdoitta, pidättymään entistä syvempiin jakolinjoihin ja vastakkainasetteluun johtavista toimista, ilmoittamaan julkisesti, etteivät ne salli tällaisia toimia, ja osallistumaan ilman ennakkoehtoja YK:n Libyan-erityisedustajan Bernardino Leónin ponnisteluihin kilpailevien ryhmittymien saattamiseksi yhteen kaikki osapuolet kattavan kansallisen poliittisen vuoropuhelun merkeissä; vaatii asiaankuuluvan huomion kiinnittämistä naisten ja vähemmistöjen osallisuuteen tässä prosessissa; toistaa jälleen, ettei tähän konfliktiin ole olemassa sotilaallista ratkaisua;

3.  tuo jälleen julki vahvan ja täyden tukensa YK:n Libyan-tukioperaatiolle; pitää arvossa YK:n Libyan-erityisedustajan Bernardino Leónin väsymättömiä ponnisteluja tämän poliittisen vuoropuhelun välittäjänä; pitää myönteisenä, että Genevessä on suunniteltu järjestettäväksi muutaman päivän kuluttua uusi poliittisen vuoropuhelun kierros;

4.  kehottaa Euroopan unionia tukemaan näitä toimia hyväksymällä välittömästi kohdennettuja sanktioita, kuten varojen jäädyttäminen ja matkustuskiellot, aseellisesta väkivallasta ja ihmisoikeusloukkauksista vastuussa oleville ja YK:n johtamia neuvotteluja boikotoiville tahoille;

5.  toteaa jälleen tukevansa Tobrukissa sijaitsevaa edustajainhuonetta ainoana elimenä, joka sai legitiimiytensä kesäkuussa 2014 pidetyissä vaaleissa; kehottaa jälleen vaaleilla valittua edustajainhuonetta ja virallista hallitusta hoitamaan tehtäviään oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia kunnioittaen, osallistavassa hengessä ja maan etua ajatellen sekä kaikkien Libyan kansalaisten, myös uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen, oikeuksien suojelemiseksi;

6.  on erittäin huolissaan al-Qaidaan yhteydessä olevien terroristiryhmien, Islamilaisen valtion puolisotilaallisten joukkojen ja muiden äärijärjestöjen ja -liikkeiden läsnäolon lisääntymisestä Libyassa; katsoo, että alue uhkaa luisua tuhoisaan kaaokseen, kuten nyt on käymässä Syyriassa ja Irakissa; pitää näitä ryhmiä merkittävänä uhkana koko alueen vakaudelle ja turvallisuudelle ja myös Euroopan turvallisuudelle; korostaa, että on kaikin keinoin – YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden, myös sovellettavan kansainvälisen ihmisoikeus- ja pakolaislainsäädännön sekä humanitaarisen oikeuden mukaisesti – torjuttava terroritekojen aiheuttamaa uhkaa kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle;

7.  kehottaa EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä tukemaan jatkossakin terrorismin vastaisia toimia kansainvälistä oikeutta asianmukaisesti noudattaen ja estämään terrorismin leviämisen edelleen ja uusien tukikohtien perustamisen Libyaan;

8.  painottaa Libyan konfliktin aiheuttavan epävakautta muissa Sahelin alueen maissa sekä heikentävän turvallisuutta Euroopassa; kehottaa naapurivaltioita ja alueellisia toimijoita, etenkin Egyptiä, Qataria, Saudi-Arabiaa, Turkkia ja Yhdistyneitä arabiemiirikuntia, pidättymään toimista, jotka saattaisivat pahentaa nykyisiä jakolinjoja ja haitata Libyan siirtymistä demokratiaan, sekä tukemaan täysimääräisesti YK:n johtamaa Ghadames‑prosessia; muistuttaa, että poliittisen konsensusratkaisun tielle esteitä aktiivisesti luovat tahot rikkovat turvallisuusneuvoston Libyaa koskevia päätöslauselmia ja niiden on kannettava tekojensa seuraukset;

9.  pitää myönteisinä julkilausumia, joita ovat äskettäin antaneet Afrikan unioni 3. joulukuuta 2014 ja Arabiliitto 5. tammikuuta 2015, sekä näiden julkista sitoutumista YK:n johtaman prosessin tukemiseen;

10.  korostaa, että tarvitaan kaikkien unionin 28 jäsenvaltion yhteisiä ja koordinoituja toimia, joita korkean edustajan olisi valvottava; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa koordinoimaan jäsenvaltioiden toimia ja keskittämään tukensa valtion ja instituutioiden rakentamiseen sekä avustamaan yhdessä jäsenvaltioiden, YK:n, Naton ja alueellisten kumppanien kanssa siinä, että perustetaan tehokkaat ja kansallisesti johdetut ja valvotut turvallisuusjoukot (armeija ja poliisi), jotka voivat turvata rauhan ja järjestyksen maassa, sekä tukemaan tulitauon aikaansaamista ja suunnittelemaan mekanismin sen valvontaa varten; painottaa, että EU:n olisi asetettava etusijalle myös avustaminen Libyan oikeusjärjestelmän sekä muiden demokraattisen hallinnon kannalta oleellisten alojen uudistamisessa;

11.  muistuttaa, että EU on vakaasti sitoutunut Libyan yhtenäisyyteen ja alueelliseen koskemattomuuteen ja että terrorismin leviäminen on estettävä; palauttaa mieliin 27. elokuuta 2014 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2174, jossa laajennetaan Libyaa koskevat nykyiset kansainväliset pakotteet koskemaan niiden henkilöiden rikosoikeudellista vastuuta, jotka harjoittavat tai tukevat toimia, jotka ”uhkaavat Libyan rauhaa, vakautta tai turvallisuutta tai estävät tai heikentävät sen poliittisen muutoksen menestyksekästä toteutusta”; kehottaa EU:ta harkitsemaan lisätoimia, myös rajoittavia toimenpiteitä;

12.  korostaa, että on varmistettava, että kaikki ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta rikkoneet saadaan vastuuseen; viittaa UNSMIL:n lausuntoon, jonka mukaan monet Libyassa tehdyt väkivallanteot ja väärinkäytökset kuuluvat Kansainvälisen rikostuomioistuimen oikeudenkäyttövaltaan, ja kehottaa antamaan tälle tuomioistuimelle asianmukaiset poliittiset, logistiset ja taloudelliset resurssit, jotta se voi tutkia näitä rikoksia; uskoo, että kansainvälisten vastuullisuusmekanismien vahvistaminen voi saada puolisotilaalliset joukot luopumaan rikosten tekemisistä ja väärinkäytöksistä jatkossa, ja kehottaa harkitsemaan YK:n tutkintakomission tai vastaavan mekanismin perustamista tutkimaan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksia;

13.  ilmaisee solidaarisuutensa Libyan kansaa kohtaan; katsoo, että Euroopan unionin on autettava Libyan kansaa sen pyrkimyksissä perustaa demokraattinen, vakaa ja vauras valtio niiden sitoumusten mukaisesti, joita unioni on antanut Välimeren eteläpuolta koskevan naapuruuspolitiikan puitteissa; kehottaa EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä jatkamaan humanitaarista, taloudellista ja poliittista tukea, niin että voidaan puuttua Libyan humanitaariseen tilanteeseen ja lieventää maan sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisten sekä peruspalvelujen saatavuudessa ilmenevistä katkoksista kärsivien siviilien ahdinkoa;

14.  kehottaa kaikkia osapuolia Libyassa takaamaan kristittyjen ja muiden uskonnollisten vähemmistöryhmien, joihin kohdistuu lisääntyvässä määrin syrjintää ja vainoa ja jotka ovat joutuneet ristituleen, turvallisuuden ja vapauden; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että tuleviin kahdenvälisiin sopimuksiin sisältyy tehokkaita seurantamekanismeja uskonnollisten vähemmistöjen ihmisoikeuksien suojaamiseksi;

15.  vaatii säilyttämään Libyan keskeisten instituutioiden, erityisesti keskuspankin, kansallisen öljy-yhtiön ja valtiollisen sijoitusrahaston, jotka YK on valtuuttanut vastaanottamaan öljytuloja ulkomailta, puolueettomuuden;

16.  kiittää Tunisian vieraanvaraisuutta niitä noin 1,5 miljoonaa Libyan kansalaista kohtaan, jotka ovat paenneet väkivaltaa Tunisiaan; pyytää EU:ta tarjoamaan rahoitus- ja logistiikkatukea Tunisian hallitukselle tätä tehtävää varten;

17.  pyytää kansainvälisiä yhtiöitä varmistamaan ennen kuin ne sopivat liiketoimista, jotka liittyvät Libyan kansalle kuuluvaan libyalaiseen öljyyn, että liiketoimilla ei rahoiteta suoraan tai epäsuorasti taistelevia puolisotilaallisia joukkoja; pyytää jälleen kerran Libyassa toimivia kansainvälisiä yrityksiä julkistamaan liiketoimensa energia‑alalla;

18.  on edelleen huolestunut aseiden, ammusten ja räjähteiden leviämisestä sekä aseiden salakuljetuksesta, joka on vaarana väestölle sekä Libyan ja koko alueen vakaudelle;

19.  toistaa korkealle edustajalle antamansa kehotuksen tarkastella uudestaan Euroopan unionin yhdennetyn rajavalvonnan avustusoperaation (EUBAM) toimivaltuuksia Libyassa (sen toiminta on parhaillaan keskeytyksissä ja henkilöstö on sijoitettuna Tunisiaan), jotta voitaisiin ottaa huomioon maan dramaattisesti muuttunut tilanne ja jotta yhdessä YK:n ja alueellisten kumppanien kanssa voidaan suunnitella asianmukaisesti koordinoitu yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaatio siltä varalta, että poliittinen ratkaisu löydetään; katsoo, että kyseisellä YTPP-operaatiolla olisi tuettava poliittisen ratkaisun täytäntöönpanoa, siinä olisi asetettava etusijalle turvallisuusalan uudistus, aseistariisunta, demobilisaatio ja yhteiskuntaan sopeuttaminen ja sillä olisi vastattava myös muihin kiireellisiin hallintotarpeisiin; toteaa lisäksi, että Libyan sodan jatkumisen, pahenevan epävakauden ja Euroopan turvallisuudelle aiheutuvien vakavien uhkien johdosta YTPP-operaatiolla olisi oltava valmius osallistua YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamiin ja koordinoimiin toimiin Libyan tilanteen vakauttamiseksi;

20.  ilmaisee vakavan huolensa siirtolaisten, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kohtalosta Libyassa, sillä heidän entisestään vaikea tilanteensa vain pahentuu jatkuvasti; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita auttamaan Italiaa sen kiitettävissä pyrkimyksissä käsitellä Pohjois-Afrikasta ja etenkin Libyasta tulevia yhä suurempia siirtolais- ja pakolaisvirtoja;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Libyan hallitukselle ja edustajainhuoneelle, YK:n pääsihteerille, Arabiliitolle ja Afrikan unionille.

(1) EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 114. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0465. (3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0028. (4) Algeria, Amerikan yhdysvallat, Egypti, Espanja, Italia, Qatar, Ranska, Saksa, Saudi-Arabia, Tunisia, Turkki, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Yhdistynyt kuningaskunta sekä Euroopan unioni ja Yhdistyneet kansakunnat.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2015 Ukrainan tilanteesta (2014/2965(RSP))

P8_TA(2015)0011 RC-B8-0008/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Euroopan naapuruuspolitiikasta ja itäisestä kumppanuudesta,

–  ottaa huomioon Etyjin/ODIHR:n alustavat havainnot Ukrainassa 26. lokakuuta 2014 järjestetyistä ennenaikaisista parlamenttivaaleista,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 15. joulukuuta 2014 antaman kahdeksannen kertomuksen Ukrainan ihmisoikeustilanteesta sekä YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston 26. joulukuuta 2014 antaman tilannekatsauksen N:o 22,

–  ottaa huomioon, että EU ja Ukraina allekirjoittivat 27. kesäkuuta 2014 assosiaatiosopimuksen, joka sisältää pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen, ja että Euroopan parlamentti ja Ukrainan parlamentti ratifioivat sen samanaikaisesti 16. syyskuuta 2014,

–  ottaa huomioon 5. syyskuuta 2014 hyväksytyn Minskin pöytäkirjan ja 19. syyskuuta 2014 hyväksytyn Minskin muistion 12-kohtaisen rauhansuunnitelman täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2014 julkaistun YK:n raportin vakavista ihmisoikeusloukkauksista Itä-Ukrainassa ja Human Rights Watch -järjestön raportit väärinkäytöksistä Krimillä,

–  ottaa huomioon 2. joulukuuta 2014 annetun Nato–Ukraina-komission yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2014, 27. kesäkuuta 2014, 16. heinäkuuta 2014, 30. elokuuta 2014 ja 18. joulukuuta 2014 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät Ukrainasta,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2014 pidetyn Euroopan unionin ja Ukrainan assosiaationeuvoston ensimmäisen kokouksen tulokset,

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Ukrainassa järjestettiin 26. lokakuuta 2014 parlamenttivaalit, jotka toimitettiin tehokkaasti, sääntöjä noudattaen ja rauhallisesti sekä perusvapauksia kunnioittaen, huolimatta maan itäosien konfliktista ja Venäjän laittomasti itseensä liittämästä Krimistä;

B.  ottaa huomioon, että Eurooppa-myönteisistä voimista koostuvalla uudella hallituksella on perustuslain muuttamiseen tarvittava enemmistö uudistusten tekemiseksi ja se on jo hyväksynyt koalitiohallituksen laatiman perustan tinkimättömälle uudistusprosessille, jonka tarkoituksena on edistää Euroopan yhdentymistä, uudenaikaistamista, maan kehittämistä, aidon demokratian ja oikeusvaltion rakentamista sekä perustuslain muuttamista Porošenkon rauhansuunnitelman mukaisesti;

C.  toteaa, että 2. marraskuuta 2014 Donetskissa ja Luhanskissa järjestetyt niin kutsutut presidentin- ja parlamenttivaalit olivat Ukrainan lainsäädännön ja Minskin sopimusten vastaisia ja että niitä ei sen vuoksi voida tunnustaa; katsoo, että näiden vaalien järjestämisellä on ollut haitallisia vaikutuksia rauhan ja sovinnon prosessiin;

D.  toteaa, että 5. syyskuuta 2014 julistetun tulitauon jälkeen separatistit ja Venäjän joukot ovat loukanneet tulitaukosopimusta päivittäin; ottaa huomioon, että rikkomusten määrä on romahtanut presidentti Porošenkon 9. joulukuuta 2014 tekemän tulitaukoaloitteen ansiosta; ottaa kuitenkin huomioon, että Venäjän tukemat separatistit eivät ole panneet täytäntöön 19. syyskuuta 2014 päivätyn muistion pääkohtia; ottaa huomioon, että uskottavien lähteiden mukaan Venäjä jatkaa separatistijoukkojen tukemista toimittamalla niille jatkuvasti sotilaskalustoa, palkkasotilaita ja Venäjän armeijan yksiköitä, mukaan luettuna taistelupanssareita, korkealuokkaisia ilmatorjuntajärjestelmiä ja tykistöä;

E.  toteaa, että aseellinen konflikti Ukrainan itäosassa on johtanut tuhansiin sotilas- ja siviiliuhreihin ja haavoittuneita on vielä enemmän ja että sadattuhannet ovat paenneet kodeistaan, useimmat Venäjälle, ja että tilanne konfliktialueella on erittäin huolestuttava sekä humanitaarisesta että terveydenhuoltoa koskevasta näkökulmasta;

F.  ottaa huomioon, että Krimin niemimaan laiton liittäminen oli ensimmäinen kerta Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen, kun yhden maan osa liitettiin väkipakolla toiseen maahan, mikä rikkoo kansainvälistä oikeutta, kuten YK:n peruskirjaa, Etykin päätösasiakirjaa ja vuoden 1994 Budapestin sopimusta;

G.  ottaa huomioon, että EU:n ulkoasiainneuvosto teki 17. marraskuuta 2014 periaatepäätöksen lisäpakotteiden asettamisesta separatistien johtajia vastaan;

H.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia loukataan laajasti sekä miehitetyssä Itä-Ukrainassa että Krimillä ja loukkaukset kohdistuvat erityisesti Krimin tataareihin ja pitävät sisällään esimerkiksi uhkailua ja lukuisia uusia katoamisia;

I.  katsoo, että Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen läheisempi yhteistyö Ukrainaa koskevissa toimissa olisi eduksi;

J.  ottaa huomioon, että Ukrainan parlamentti äänesti 23. joulukuuta 2014 maan liittoutumattomuudesta luopumisen puolesta;

1.  ilmaisee täyden myötätuntonsa Ukrainalle ja Ukrainan kansalle; toistaa jälleen kerran sitoutuneensa Ukrainan itsenäisyyteen, itsemääräämisoikeuteen, alueelliseen koskemattomuuteen, rajojen loukkaamattomuuteen ja sen valitsemaan tiehen kohti Eurooppaa;

2.  tuomitsee separatistien ja muiden epävirallisten joukkojen tekemät terroriteot ja muun rikollisen käytöksen Itä-Ukrainassa;

3.  panee tyytyväisenä merkille 26. lokakuuta 2014 järjestettyjen parlamenttivaalien saaman positiivisen arvion, vaikka turvallisuutta koskevat ja poliittiset olosuhteet olivat haastavat, sekä uuden parlamentin työn käynnistymisen; pitää myönteisenä presidentti Porošenkon, pääministeri Jatsenjukin ja parlamentin puhemiehen Groismanin vahvaa poliittista sitoumusta tehdä yhteistyötä ja tehostaa tinkimätöntä uudistusprosessia; kannustaa uutta hallitusta ja Ukrainan parlamenttia hyväksymään ja panemaan viipymättä täytäntöön kauan kaivatut poliittiset ja sosioekonomiset uudistukset demokraattisen ja hyvinvoivan valtion perustamiseksi oikeusvaltion periaatteiden pohjalle;

4.  pitää valitettavana, että maan nykyisen tilanteen vuoksi Ukrainan alueen kaikilla osilla ja koko väestöllä ei ole edustusta Ukrainan parlamentissa; muistuttaa, että Ukrainan hallituksen ja parlamentin on varmistettava, että niiden kansalaisten, joilla ei ole edustusta valtion päätöksenteossa, oikeuksia ja tarpeita suojellaan;

5.  tuomitsee jyrkästi Venäjän aggressiivisen laajentumispolitiikan, joka muodostaa uhan Ukrainan yhtenäisyydelle ja itsenäisyydelle ja on mahdollisesti vaaraksi EU:lle itselleen, mukaan luettuna Krimin laiton liittäminen ja ilman sodanjulistusta Ukrainaa vastaan käytävä hybridisota, johon kuuluu informaatiosotaa, kybersodankäynnin osien sekoittaminen, virallisten ja epävirallisten joukkojen käyttäminen, propaganda, taloudellinen painostus, energiantoimituksilla kiristäminen, diplomatia ja poliittisen vakauden horjuttaminen; korostaa, että nämä toimet ovat vastoin kansainvälistä oikeutta ja muodostavat vakavan haasteen Euroopan turvallisuustilanteelle; korostaa, että Euroopassa ei ole mitään syytä käyttää sotavoimia niin sanottujen historiallisten tai turvallisuussyiden vuoksi tai "ulkomailla asuvien maanmiesten" suojelemiseksi; kehottaa Venäjän hallitusta lopettamaan tilanteen kärjistämisen lopettamalla välittömästi aseiden, palkkasotilaiden ja joukkojen toimittamisen separatistiryhmittymille ja käyttämään vaikutusvaltaansa separatisteihin, jotta nämä sitoutuisivat poliittiseen prosessiin;

6.  vaatii kaikkia osapuolia panemaan Minskin pöytäkirjan välittömästi ja täysimittaisesti täytäntöön ja siten osoittamaan sitoutuneisuutta tilanteen lieventämiseen ja mahdollisimman suurta pidättyväisyyttä; kehottaa Venäjää sallimaan Ukrainan vastaisen rajansa kansainvälisen valvonnan, käyttämään separatisteihin vaikutusvaltaansa tulitauon ylläpitämiseksi ja työskentelemään rakentavasti Minskissä sovittujen järjestelyjen panemiseksi täytäntöön; kannustaa hyväksymään luottamusta lisääviä toimia, joilla tuetaan rauhan ja sovinnon pyrkimyksiä; tähdentää tässä yhteydessä poliittisen vuoropuhelun ja Donbasin taloutta elvyttävän talousohjelman merkitystä;

7.  kehottaa jatkamaan EU:n nykyisiä pakotejärjestelyjä pitäen erityisesti silmällä neuvoston kokousta maaliskuussa 2015, etenkin jos Venäjä ei täysimääräisesti noudata ja toteuta Minskin velvoitteitaan, ja kehottaa komissiota tarkastelemaan, miten voitaisiin lisätä jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta, jos kriisi Venäjän kanssa jatkuu; korostaa, että on hyväksyttävä selkeät vähimmäisvaatimukset, joiden saavuttaminen voisi estää uusien rajoittavien toimenpiteiden määräämisen Venäjää kohtaan tai johtaa aiempien pakotteiden purkamiseen; toteaa, että näitä vaatimuksia voisivat olla: tulitauon täytäntöönpano, kaikkien Venäjän joukkojen ja Venäjän tukemien laittomien aseellisten ryhmien ja palkkasotilaiden vetäminen Ukrainasta ilman ehtoja, kaikkien vankien vaihtaminen, mukaan luettuna Nadia Savtsenko, sekä koko maan palauttaminen Ukrainan haltuun, Krimin niemimaa mukaan luettuna; kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyväksymään lisää rajoittavia toimenpiteitä ja laajentamaan niiden soveltamisalaa kattamaan ydinvoima-alan sekä rajoittamaan venäläisten yhtiöiden valmiuksia suorittaa kansainvälisiä finanssitransaktioita; toteaa, että Euroopan unionin on oltava valmis tukemaan ulkorajoilla sijaitsevia jäsenvaltioita, joille olisi tarjottava sama turvallisuuden taso kuin kaikille muille jäsenvaltioille;

8.  katsoo, että pakotteiden olisi oltava osa EU:n laajempaa Venäjä-strategiaa ja komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan pyrkimyksiä vahvistaa vuoropuhelua Venäjän hallituksen kanssa; muistuttaa, että näiden pakotteiden ainoa päämäärä on saada Venäjän hallitus sitoutumaan nykyisen politiikkansa muuttamiseen ja vaikuttamaan tuntuvalla tavalla Ukrainan kriisin rauhanomaisen ratkaisun syntymiseen; korostaa, että EU:n rajoittavien toimenpiteiden ylläpito, voimistaminen tai peruuttaminen riippuu Venäjän omasta asenteesta ja Ukrainan tilanteesta;

9.  korostaa, että poliittiset ja diplomaattiset kanavat Venäjälle on pidettävä auki, jotta voidaan löytää diplomaattinen ratkaisu konfliktiin, ja kannattaa sen vuoksi Genevessä ja Normandiassa käytetyn kaltaisia menettelytapoja, jos niiden avulla voidaan saavuttaa konkreettisia tuloksia;

10.  tukee linjaa, jonka mukaan Krimin laitonta liittämistä Venäjään ei tunnusteta, ja pitääkin tässä yhteydessä myönteisenä Krimille ja Sevastopoliin suuntautuvien investointien, palvelujen ja kaupan hiljattain hyväksyttyjä lisäpakotteita;

11.  korostaa, että assosiaatiosopimuksen / pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen täytäntöönpanon olisi toimittava ohjenuorana nopeasti tarvittaville ja kiireesti täytäntöön pantaville uudistuksille huolimatta vaikeista sotaolosuhteista osissa Luhanskin ja Donetskin alueita; kehottaa neuvostoa ja komissiota tekemään kaikkensa Ukrainan auttamiseksi hyväksymään ja ennen kaikkea panemaan täytäntöön nämä uudistukset, mikä helpottaisi EU:n ja Ukrainan kahdenvälisen assosiaatiosopimuksen täysimääräistä täytäntöönpanoa; pitää tässä suhteessa myönteisenä Euroopan unionin neuvontaoperaatiota (EUAM); yhtyy Venetsian komission lausuntoon, jonka mukaan perustuslakiuudistuksen onnistumiseen tarvitaan uudistuksen osallistava valmistelu, millä taataan laaja-alaiset julkiset kuulemiset;

12.  kehottaa komission ”Ukrainan tukiryhmää” nopeuttamaan ja konkretisoimaan teknistä tukeaan esimerkiksi määrittelemällä tukea tarvitsevat alueet, jotta Ukrainaa tuettaisiin kattavan uudistusohjelman valmistelussa ja täytäntöönpanossa; kehottaa lähettämään neuvonantajia ja asiantuntijoita EU:n toimielimistä ja jäsenvaltioista; pyytää Ukrainan viranomaisia perustamaan Euroopan unioniin lähentymistä ja unionilta saatavaa apua koordinoivan ministeriön tai viraston sekä ministeriöiden välisen korkean tason koordinointikomitean, jolla olisi valtuudet seurata ja valvoa Euroopan unioniin lähentymisen edistymistä ja uudistuksia ja joka voisi valmistella ja koordinoida uudistusten täytäntöönpanoa;

13.  pitää äärimmäisen tärkeänä saada Ukrainaan kunnianhimoinen korruption vastainen ohjelma, jossa korruptiota kohtaan on nollatoleranssi; kehottaa Ukrainan johtoa hävittämään järjestelmällisen korruption panemalla välittömästi ja tehokkaasti täytäntöön kansallisen korruption vastaisen strategian, ja korostaa, että tämän käytännön torjumisesta on tehtävä yksi uuden hallituksen tärkeimpiä painopisteitä; neuvoo perustamaan poliittisesti riippumattoman korruption vastaisen viraston, jolla on riittävästi valtuuksia ja resursseja, jotta se voi tuoda merkittävän panoksen hyvin toimivien valtion laitosten rakentamiseen; pitää myönteisenä Ukrainan osoittamaa pyyntöä Interpolille ja pidätysmääräyksen antamista entisestä presidentistä Janukovitšista julkisten varojen kavallusta koskevien syytteiden vuoksi; kehottaa jäsenvaltioita panemaan Interpolin pidätysmääräyksen täytäntöön ja auttamaan varastettujen varojen takaisin saamisessa; pitää myönteisenä liike-elämän oikeusasiamiehen viran perustamista ja pyytää Ukrainan hallitusta antamaan asiaa koskevan lakiesityksen;

14.  palauttaa mieliin, että 16. heinäkuuta 2014 Euroopan unionin neuvosto lakkautti Ukrainaa koskevan aseidenvientikiellon ja että näin ollen ei ole olemassa enää esteitä, myöskään oikeudellisia rajoitteita, puolustukseen tarkoitettujen aseiden viennille jäsenvaltioista Ukrainaan; katsoo, että Euroopan unionin olisi tutkittava tapoja tukea Ukrainan hallitusta sen puolustusvalmiuksien vahvistamisessa ja ulkorajojen suojelemisessa niiden kokemusten pohjalta, joita on saatu unionin jäsenvaltioiksi liittyneiden entisten Varsovan liiton maiden asevoimien uudistamisesta; katsoo, että tämä olisi tehtävä erityisesti muualla maailmassa jo toteutettujen asevoimien harjoitusoperaatioiden puitteissa; tukee ei-kuolettavien laitteiden nykyisiä toimituksia;

15.  panee merkille valtion ”puolueettoman aseman” poistavan lain hyväksymisen vuonna 2010; toteaa, että vaikka Ukraina onkin vapaa tekemään omat valintansa, Ukrainan olisi presidentti Porošenkon näkemyksen mukaisesti keskityttävä kiireellisesti poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin uudistuksiin ja että Nato-jäsenyys on kysymys, joka olisi ratkaistava koko Ukrainan käsittävällä kansanäänestyksellä myöhemmässä vaiheessa; korostaa, että Ukrainan ja EU:n välisten suhteiden lähentäminen on eri asia kuin Nato-jäsenyys;

16.  korostaa, että kansainvälisen yhteisön on tärkeää sitoutua tukemaan Ukrainan taloudellista ja poliittista vakauttamista ja uudistamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään Ukrainaa koskevan merkittävän avustussuunnitelman, joka perustuu ”more for more” ‑periaatteelle ja ehdollisuudelle, ja tehostamaan toimiaan avun antamiseksi Ukrainalle esimerkiksi järjestämällä avunantajien / investoijien konferenssin ja tekemällä yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa määrittääkseen lisätoimia, joilla edistetään Ukrainan talouden ja rahoitusalan elpymistä; pitää myönteisenä 11 miljardin euron tukipakettia, joka jaetaan Ukrainalle muutamien seuraavien vuosien aikana, sekä komission ehdotusta 1,8 miljardin euron arvoisten keskipitkän aikavälin lisälainojen myöntämisestä;

17.  toistaa näkemyksensä, ettei assosiaatiosopimus ole EU:n ja Ukrainan välisten suhteiden lopullinen tavoite; huomauttaa lisäksi, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan nojalla Ukraina – kuten mikä tahansa muu Euroopan valtio – voi halutessaan liittyä unioniin ja hakea unionin jäsenyyttä sillä edellytyksellä, että se noudattaa Kööpenhaminan kriteereitä ja demokratian periaatteita, kunnioittaa perusvapauksia, ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia sekä varmistaa oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen; kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan assosiaatiosopimuksen ennen Riian huippukokousta;

18.  korostaa Ukrainan energiaturvallisuuden merkitystä ja tähdentää, että Ukrainan energiasektoria on uudistettava energiayhteisöä koskevien sitoumusten mukaisesti; pitää myönteisenä EU:n, Venäjän ja Ukrainan sopimusta talvipaketista, jolla turvataan kaasutoimitukset Venäjältä maaliskuuhun 2015 saakka, sekä EU:n osoittamaa solidaarisuutta ja EU:n jäsenvaltioista virtaussuunnan muutoksella Ukrainaan saatua lisäkaasua;

19.  tähdentää, että EU:n energiavarmuutta ja -riippumattomuutta sekä kykyä vastustaa ulkopuolista painostusta on lisättävä merkittävästi sekä vähennettävä EU:n energiariippuvuutta Venäjästä samalla, kun tilalle asetetaan konkreettisia vaihtoehtoja niille jäsenvaltioille, joiden ainoa energiatoimittaja Venäjä on; kehottaa Euroopan unionia toteuttamaan aitoa yhteistä ulkoista energiapolitiikkaa sekä jatkamaan Euroopan energiaunionin luomista; kannustaa toteuttamaan kokonaisuudessaan yhteiset energian sisämarkkinat, myös kolmannen energiapaketin, ja jatkamaan syrjimättä meneillään olevaa oikeustapausta Gazpromia vastaan;

20.  korostaa, että etusijalle on asetettava kaasuputkihankkeet, jotka monipuolistavat unionin energiatarjontaa, ja pitää näin ollen South Stream -hankkeen lopettamista myönteisenä; kehottaa Euroopan energiayhteisöä kehittämään yhteistyöstrategian Ukrainan sekä Etelä-Kaukasian, Keski-Aasian, Lähi-idän ja Välimeren maiden kanssa tavoitteena kehittää infrastruktuuria ja yhteenliitettävyyttä Euroopan unionin ja sen eurooppalaisten naapurien välillä riippumatta Venäjän kaasu- ja geopolitiikasta; on sitä mieltä, että vakaat kaasuntoimitukset Ukrainaan ovat erittäin tärkeitä myös jäsenvaltioiden energiavarmuuden takaamisessa;

21.  tähdentää, että Euroopan unionin ja Ukrainan viranomaisten on kiinnitettävä enemmän huomiota Ukrainan ja Krimin humanitaariseen kriisiin ja puututtava katastrofaaliseen humanitaariseen tilanteeseen, erityisesti asuinsijoiltaan siirtymään joutuneiden tilanteeseen; kehottaa komissiota ja humanitaarisesta avusta ja kriisinhallinnasta vastaavaa komissaaria valmistelemaan laajaa ja välitöntä kauan odotettua humanitaarista toimintaa, jossa ei olisi välittäjäorganisaatioita, Blue Convoy -tyyppisen humanitaarisen toiminnan muodossa, josta näkee selvästi, että se on peräisin Euroopan unionilta; kehottaa komissiota esittämään tätä koskevan toimintasuunnitelman parlamentille seuraavan kahden kuukauden kuluessa; pitää erittäin tärkeänä, että EU ja sen jäsenvaltiot myöntävät lisää rahoitusta Ukrainalle, jotta se voisi selvitä vaikeasta humanitaarisesta kriisistä; muistuttaa WHO:n varoituksista, joiden mukaan Itä-Ukrainaa uhkaa terveydenhuoltoon liittyvä hätätilanne, sillä sairaalat eivät ole täydessä toimintakunnossa ja lääkkeitä ja rokotteita ei ole riittävästi; kehottaa myös lisäämään ja tehostamaan humanitaarista apua asuinsijoiltaan siirtymään joutuneille henkilöille ja erityisesti lapsille ja vanhuksille sekä takaamaan Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle täydellinen ja esteetön pääsy konfliktialueille; pitää myönteisenä pitkään odotettua asuinsijoiltaan siirtymään joutuneita henkilöitä koskevaa lakia sekä päätöstä EU:n asiantuntijoiden käyttämisestä Ukrainan viranomaisten neuvonantajina EU:n pelastuspalvelumekanismin puitteissa asuinsijoiltaan siirtymään joutuneita koskevissa asioissa;

22.  kehottaa jatkamaan humanitaarisen avun toimittamista konfliktista kärsiville ihmisille; muistuttaa, että humanitaarisen avun toimittamisessa Itä-Ukrainaan on noudatettava kaikilta osin kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja humaaniuden, neutraaliuden, puolueettomuuden ja riippumattomuuden periaatteita ja sen on tapahduttava tiiviissä yhteistyössä Ukrainan hallituksen, YK:n ja Punaisen Ristin kansainvälisen komitean kanssa; kehottaa Venäjää sallimaan Donbasiin matkalla olevien humanitaaristen saattueiden kansainvälisen tarkastamisen niiden lasteja koskevien epäilysten hälventämiseksi;

23.  painottaa, että Etyj on olennaisen tärkeässä asemassa Ukrainan kriisin ratkaisemisessa, koska sillä on kokemusta aseellisten konfliktien ja kriisien käsittelemisestä ja koska sekä Venäjän federatio että Ukraina ovat tämän järjestön jäseniä; pitää valitettavana, että Etyjin erityistarkkailuoperaatiolla on edelleen liian vähän henkilöstöä eikä se siksi pysty suoriutumaan kunnolla tehtävistään; kehottaa jäsenvaltioita, varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota toteuttamaan lisätoimia Etyjin erityistarkkailuoperaation vahvistamiseksi lähettämällä Ukrainaan lisää henkilöstöä ja tarvikkeita; katsoo, että Euroopan unionin olisi Ukrainan viranomaisten sitä pyytäessä lähetettävä unionin tarkkailuvaltuuskunta osallistumaan Ukrainan ja Venäjän välisen rajan tehokkaaseen valvontaan ja seurantaan;

24.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa sekä Euroopan naapuruuspolitiikasta ja laajentumisneuvotteluista vastaavaa komissaaria ryhtymään toimivaltuuksiensa puitteissa toimiin, joilla helpotetaan kaikkien kriisin osapuolten hyväksymän poliittisen ratkaisun löytämistä Ukrainan kriisiin; tähdentää, että ratkaisulla on vältettävä jäätyneen konfliktin syntyminen Itä-Ukrainaan ja Krimille; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa laatimaan toimenpidelinjan, jossa yhdistyvät periaatteellinen ja vankka tuki Ukrainan itsemääräämisoikeudelle, alueelliselle koskemattomuudelle ja kansainvälisen oikeuden periaatteille, sekä pyrkimys neuvotteluratkaisuun Itä-Ukrainan ja Krimin kriisissä; muistuttaa, että EU:n jäsenvaltioiden yhtenäisyys ja yhteenkuuluvuus on ennakkoehto EU:n Venäjä-strategian onnistumiselle; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioiden hallituksia pidättymään yksipuolisista toimista ja retoriikasta ja tehostamaan toimia Venäjää koskevan yhteisen eurooppalaisen kannan kehittämiseksi;

25.  kehottaa käynnistämään todellisen, osallistavan kansallisen vuoropuhelun, joka saattaisi johtaa ratkaisuun siitä, miten Ukrainan hallitus voisi maksaa sosiaalietuuksia ja eläkkeitä sekä tarjota humanitaarista apua konfliktialueen väestölle; pitää äärimmäisen tärkeänä, että kaikki Maidanin, Odessan, Mariupolin, Slovjanskin, Ilovayskin ja Rymarskan kaltaiset laajamittaiset väkivaltaisuudet tutkitaan puolueettomasti ja tehokkaasti; katsoo, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt voivat olla tärkeässä roolissa, kun Ukrainassa helpotetaan ihmisten välisiä kontakteja ja yhteisymmärrystä sekä edistetään demokraattista muutosta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista; vaatii EU:ta lisäämään tukeaan kansalaisyhteiskunnalle;

26.  on tyytyväinen Ranskan hallituksen päätökseen keskeyttää Mistral-tyyppisten helikopterien tukialusten toimitukset Venäjälle ja pyytää kaikkia jäsenvaltioita menettelemään samoin, kun kyse on EU:n pakotepäätösten ulkopuolisista vientituotteista ja erityisesti aseista ja kaksikäyttötuotteista;

27.  kehottaa komissiota ja Euroopan naapuruuspolitiikasta ja laajentumisneuvotteluista vastaavaa komissaaria valmistelemaan ja esittelemään Euroopan parlamentille kahden kuukauden kuluessa viestintästrategian, jolla vastataan Venäjän Euroopan unioniin, sen itäisiin kumppaneihin ja Venäjään itseensä kohdistamaan propagandakampanjaan sekä kehittämään välineitä, joiden avulla Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot voisivat torjua propagandakampanjaa unionin ja kansallisella tasolla;

28.  toistaa tukensa Malaysian Airlinesin lennon MH17 traagisen pudottamisen olosuhteita koskevalle kansainväliselle tutkimukselle ja toistaa haluavansa tekoon syyllistyneet oikeuden eteen; pitää valitettavana tässä prosessissa vastaan tulleita esteitä ja kehottaa kaikkia osapuolia osoittamaan aitoa yhteistyöhalua, takaamaan turvallisen ja esteettömän pääsyn MH17:n putoamispaikalle sekä päästää tutkijat tutustumaan kaikkiin muihin resursseihin, joista saattaa olla hyötyä tutkimukselle; ilmaisee toiveensa pysyä ajan tasalla tutkimuksen vaiheista;

29.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioille, Ukrainan presidentille, itäisten kumppanuusmaiden ja Venäjän federaation hallituksille ja parlamenteille, EU:n ja sen itäisten naapurimaiden parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarisille yleiskokouksille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2015 Egyptin tilanteesta (2014/3017(RSP))

P8_TA(2015)0012 RC-B8-0012/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 6. helmikuuta 2014 Egyptin tilanteesta(1) sekä 17. heinäkuuta 2014 ilmaisun- ja kokoontumisvapaudesta Egyptissä(2) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ulkoasiainneuvoston elokuussa 2013 ja helmikuussa 2014 hyväksymät päätelmät Egyptistä,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon äskettäiset Egyptiä koskevat lausunnot, mukaan luettuina 21. syyskuuta 2014 annetun lausunnon Egyptin ulkoministeriön pommi‑iskusta sekä 3. joulukuuta 2014 annetun lausunnon tuomioistuinpäätöksistä Egyptissä,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Navi Pillayn 23. kesäkuuta 2014 antamat julkilausumat useiden toimittajien tuomitsemisesta vankilaan ja useille Muslimiveljeskunnan jäsenille ja kannattajille langetettujen kuolemantuomioiden vahvistamisesta; ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin 25. lokakuuta 2014 antaman julkilausuman terrori-iskuista Siinailla,

–  ottaa huomioon vuonna 2001 tehdyn EU:n ja Egyptin assosiaatiosopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 2004 ja jota lujitettiin vuoden 2007 toimintasuunnitelmalla, sekä komission 20. maaliskuuta 2013 antaman erityiskertomuksen kyseisen sopimuksen täytäntöönpanon edistymisestä, ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan ja uusimman, maaliskuussa 2014 hyväksytyn edistymiskertomuksen Egyptistä,

–  ottaa huomioon Egyptissä 14.–15. tammikuuta 2014 pidetyssä kansanäänestyksessä hyväksytyn perustuslain ja erityisesti sen 65, 70, 73, 75 ja 155 artiklan,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2013 annetun Egyptin lain nro 107 oikeudesta julkisiin kokoontumisiin, kulkueisiin ja rauhanomaisiin mielenosoituksiin,

–  ottaa huomioon presidentin asetuksen (laki nro 136/2014), jossa kaikki ”julkiset ja tärkeät laitokset” asetetaan sotilastuomiovallan alaisuuteen kahdeksi vuodeksi,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(3),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaudesta maailmassa(4),

–  ottaa huomioon vuonna 2013 annetun tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen aiheesta ”Hallintotapaan liittyvä yhteistyö EU:n ja Egyptin välillä”,

–  ottaa huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan 22. heinäkuuta 2014 antaman lopullisen lausunnon Egyptissä pidetyistä presidentinvaaleista,

–  ottaa huomioon Egyptin presidentin Abdel Fattah al-Sisin 1. tammikuuta 2015 pitämän puheen ääri-islamista sekä hänen 6. tammikuuta 2015 pitämänsä puheen tarpeesta luoda rauhanomaiset ja rakentavat suhteet Egyptin muslimien ja kristittyjen välille,

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat ilmaisunvapaudesta verkossa ja muualla, EU:n suuntaviivat, jotka on tarkoitettu edistämään ja suojelemaan homo- ja biseksuaalien, transihmisten sekä intersukupuolisten henkilöiden (HLBTI) oikeutta nauttia kaikista ihmisoikeuksista, sekä EU:n suuntaviivat ihmisoikeuksien puolustajista,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolena Egypti on,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että ilmaisunvapaus ja kokoontumisvapaus ovat demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan välttämättömiä tukipilareita; toteaa, että lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaus on erittäin tärkeää demokratialle ja avoimelle yhteiskunnalle; toteaa, että Egyptissä vuonna 2014 hyväksyttyyn perustuslakiin on kirjattu perusvapauksia, muun muassa ilmaisunvapaus ja kokoontumisvapaus;

B.  ottaa huomioon, että Egypti on Euroopan unionin pitkäaikainen strateginen kumppani ja että niillä on yhteiset tavoitteet vakauden, rauhan ja vaurauden rakentamiseksi Välimeren ja Lähi‑idän alueilla; toteaa, että Egypti on käynyt läpi monia vaikeita poliittisia haasteita vuoden 2011 vallankumouksen jälkeen ja että taloudellisia, poliittisia ja turvallisuutta koskevia haasteita käsitellessään Egyptin kansa tarvitsee tukea ja apua kansainväliseltä yhteisöltä;

C.  ottaa huomioon, että kesäkuun 2013 sotilaallisen väliintulon jälkeen Egyptin hallitus on käynyt laajamittaista kampanjaa, johon kuuluvat hallituksen arvostelijoiden mielivaltaiset pidätykset, häirintä, pelottelu ja sensurointi vain siksi, että he olivat harjoittaneet kokoontumis-, yhdistymis- ja ilmaisunvapauttaan, ja toteaa, että tämä koskee myös toimittajia, opiskelijoita ja ihmisoikeuksien puolustajia sekä poliittisia vastustajia, Muslimiveljeskunnan jäsenet mukaan luettuina; ottaa huomioon, että kertomuksista ilmenee yli 40 000 henkilön joutuneen pidätetyiksi heinäkuun 2013 jälkeen ennennäkemättömissä joukkopidätysten aalloissa ja arviolta 1 400 mielenosoittajan saaneen surmansa turvallisuusjoukkojen liiallisen ja mielivaltaisen voimankäytön seurauksena; toteaa, että yhdistymisvapaus, kokoontumisvapaus ja ilmaisunvapaus ovat pysyneet erityisinä huolenaiheina aina vuodesta 2013 lähtien; toteaa, että Freedom House -järjestön vuotta 2014 koskevan Freedom in the World ‑raportin mukaan Egypti ei ole vapaa;

D.  toteaa, että Egyptin armeijan otettua vallan heinäkuussa 2013 maassa on pidätetty tuhansia mielenosoittajia ja omantunnonsyihin vetoavia henkilöitä; toteaa, että vangitsemiset ja mielivaltaiset pidätykset ovat jatkuneet sen jälkeen, kun al-Sisi valittiin maan presidentiksi toukokuussa 2014; toteaa, että tuomioistuimen 11. kesäkuuta 2014 antamalla päätöksellä vuoden 2011 vallankumouksessa näkyvässä roolissa ollut aktivisti Alaa Abdel-Fattah ja muita tuomittiin viideksitoista vuodeksi vankeuteen; toteaa, että syytteissä heidän katsottiin rikkoneen lakia nro 107/2013, joka koskee julkisia kokoontumisia, kulkueita ja rauhanomaisia mielenosoituksia (mielenosoituslaki); toteaa, että pidätettyinä on edelleen myös muita näkyviä aktivisteja, kuten Mohamed Adel, Ahmed Douma ja Ahmed Maher, sekä tärkeimpiä naisten oikeuksien puolustajia, kuten Yara Sallam ja Sana Seif; toteaa, että kiireellisiä asioita käsittelevä kairolainen tuomioistuin teki 28. huhtikuuta 2014 päätöksen, jonka mukaan huhtikuun 6. päivän nuorisoliike on kiellettävä;

E.  ottaa huomioon, että 10. tammikuuta 2015 egyptiläinen tuomioistuin Niilin suistoalueella sijaitsevassa Beheiran maakunnassa tuomitsi 21‑vuotiaan opiskelijan Karim al-Bannan kolmeksi vuodeksi vankilaan islamin halventamisesta ja ateistiksi julistautumisesta Facebookissa;

F.  toteaa, että Egyptin viranomaiset ovat tiukentaneet ilmaisun- ja kokoontumisvapautta säätämällä rajoittavia lakeja, mikä tekee hallitukselle helpommaksi hiljentää kriitikot ja tukahduttaa vastalauseet;

G.  toteaa, että parlamentin puuttuessa presidentti al-Sisin hallitus on säätänyt tiettyjä sortavia lakeja, kuten vuonna 2014 annetun presidentin asetuksen eli lain nro 136, jolla kaikki julkinen omaisuus nimetään sotilaskohteeksi, mikä tarkoittaa erityisesti sitä, että julkiseen omaisuuteen kohdistuvia rikoksia koskevat oikeudenkäynnit voidaan toteuttaa sotilastuomioistuimissa ja että tätä voidaan soveltaa myös takautuvasti; ottaa huomioon, että Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunta, joka tulkitsee ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevaa Afrikan peruskirjaa, jonka sopimuspuoli Egypti on, on todennut, että sotilastuomioistuimilla ei pitäisi missään tilanteessa olla siviilejä koskevaa tuomiovaltaa;

H.  panee merkille, että YK:n Egyptiä koskevassa yleisessä määräaikaisarvioinnissa esitettiin 300 suositusta, muun muassa se, että ilmaisunvapauden käyttämisen johdosta pidätetyt henkilöt olisi vapautettava; panee merkille, että seitsemän Egyptissä toimivaa ihmisoikeuksia ajavaa ryhmää ei osallistunut YK:n arviointiin maan suoriutumisesta, sillä ne pelkäsivät vainoja;

I.  ottaa huomioon, että Egyptissä lehdistönvapauteen kohdistuu edelleen suuria paineita ja toimittajia pidätetään edelleen perusteettomien väitteiden nojalla; toteaa, että muutama journalisti asetettiin vuonna 2014 syytteeseen kansallisen yhtenäisyyden ja yhteiskuntarauhan uhkaamisesta, virheellisten uutisten levittämisestä ja yhteistyöstä Muslimiveljeskunnan kanssa; toteaa, että Egyptin korkein oikeus antoi päätöksen, että Al‑Jazeeran toimittajien Mohammed Fahmy, Peter Greste ja Baher Mohamed oikeudenkäynnissä oli menettelyä koskevia laiminlyöntejä; panee kuitenkin merkille, että nämä kolme toimittajaa ovat saamassa uuden oikeudenkäynnin ja että virheellisten uutisten levittämistä ja yhteistyötä Muslimiveljeskunnan kanssa koskevista syytteistä on luovuttu; ottaa huomioon, että kolme muuta journalistia, Sue Turton, Dominic Kane ja Rena Netjes tuomittiin poissaolevina 10 vuodeksi vankeuteen; ottaa huomioon, että egyptiläiset journalistit Mahmoud Abdel Nabi, Mahmoud Abu Zeid, Samhi Mustafa, Ahmed Gamal, Ahmed Fouad ja Abdel Rahman Shaheen tuomittiin pelkästään laillisen toimintansa harjoittamisesta; toteaa, että Egyptin tiedotusvälineet ovat polarisoituneet hyvin voimakkaasti Mursin kannattajiin ja vastustajiin, mikä puolestaan voimistaa Egyptin yhteiskunnan jakautumista;

J.  ottaa huomioon, että egyptiläinen rikostuomioistuin antoi 2. joulukuuta 2014 alustavat kuolemantuomiot 188 syytetylle kolmannessa joukkotuomiotapauksessa vuonna 2014; toteaa, että näissä joukko-oikeudenkäynneissä on ollut lähinnä kyse henkilöistä, jotka kuuluvat Muslimiveljeskuntaan, joka on Egyptin suurin oppositioliike ja jonka viranomaiset julistivat terroristiryhmäksi joulukuussa 2013; toteaa, että nämä tuomiot ovat viimeisin lenkki siinä syyttämisen ja oikeudenkäyntimenettelyjen ketjussa, jossa vilisee säännönvastaisuuksia ja joka rikkoo kansainvälistä oikeutta; panee merkille, että ketään ei ole asetettu vastuuseen liiallisesta voimankäytöstä elokuussa 2013, kun turvallisuusjoukot hyökkäsivät kohti ihmisiä Rab'a al-Adawiya -aukiolla ja riippumattoman egyptiläisen tutkintakomitean mukaan tappoivat 607 Mursia kannattanutta mielenosoittajaa;

K.  toteaa, että Muslimiveljeskunnan jäsenille ja vallasta syöstyn presidentti Mursin väitetyille kannattajille joukko-oikeudenkäynneissä maalis- ja huhtikuussa 2014 annetuista kuolemantuomioista suurin osa, mutta ei kaikkia, on muutettu elinkautiseksi vankeudeksi;

L.  toteaa, että 167 vuonna 2011 valitun parlamentin ylemmän ja alemman kamarin jäsentä on tätä nykyä pidätettynä;

M.  ottaa huomioon, että entinen presidentti Mubarak, entinen sisäministeri Habib al‑Adly sekä kuusi muuta avustajaa vapautettiin 29. marraskuuta 2014, kun murha- ja korruptiosyytteistä luovuttiin teknisen virheen vuoksi; ottaa huomioon, että 13. tammikuuta 2015 Egyptin korkein oikeus kumosi entisen presidentti Hosni Mubarakin ja hänen kahden poikansa kavallustuomiot ja määräsi uuden oikeudenkäynnin sillä perusteella, että oikeudellisia menettelyjä ei ollut noudatettu asianmukaisesti;

N.  toteaa, että tällaiset oikeuslaitoksen viimeaikaiset käytänteet herättävät vakavia epäilyjä oikeusjärjestelmän riippumattomuudesta ja sen kyvystä varmistaa vastuuseen joutuminen; toteaa, että erityisesti nämä kuolemanrangaistukseen johtavat tuomiot saattavat vaarantaa Egyptin mahdollisuudet pitkän aikavälin vakauteen;

O.  panee merkille, että Egyptillä on vastassaan merkittäviä taloudellisia haasteita, joista voidaan mainita valuuttapako, kiihtyvä inflaatio, työttömyys ja kasvava valtionvelka, sekä terrorismin maailmanlaajuisen uhan aiheuttamia turvallisuushaasteita; ottaa huomioon, että Siinain turvallisuustilanne on kriittinen ja alueella toimivat jihadistiryhmät ovat tappaneet satoja sotilaita; ottaa huomioon, että ainakin 33 sotilasta sai surmansa terroristihyökkäyksessä 24. lokakuuta 2014; toteaa, että terroritekoja tehdään tällä alueella melkein päivittäin; ottaa huomioon, että valtio on määrännyt tuhansien Rafan asukkaiden häätämisestä ja luonut 500 metrin puskurivyöhykkeen Gazan rajalle ja että Siinailla on ollut poikkeustila 24. lokakuuta 2014 lähtien; ottaa huomioon, että rikollisverkostot toimivat edelleen Siinailla sijaitsevilla ja sinne johtavilla ihmiskauppa- ja salakuljetusreiteillä;

P.  toteaa, että Egyptin perustuslain 75 artiklan mukaan kaikilla kansalaisilla on oikeus muodostaa hallitukseen kuulumattomia yhdistyksiä ja säätiöitä demokratian mukaisesti; toteaa, että ehdotetulla uudella lainsäädännöllä rajoitettaisiin entisestään kotimaisten ja ulkomaisten kansalaisjärjestöjen työtä, jotka ovat erityisen huolestuneita uudesta lakiesityksestä, jolla pyritään lopettamaan raha- ja materiaalivirta terroristeille ja muille aseistautuneille ryhmille mutta joka voi estää kansalaisjärjestöjä saamasta ulkomaisia varoja, joista moni niistä on riippuvainen; ottaa huomioon 21. syyskuuta 2014 annetun presidentin asetuksen rikoslain muuttamisesta, jossa määrätään ankarista, myös elinkautisista rangaistuksista kansalaisjärjestöille, jotka saavat ulkomailta rahoitusta löyhästi ilmaistuun ”kansallista etua vahingoittavaan” tarkoitukseen;

Q.  ottaa huomioon presidentti al-Sisin Kairon yliopistossa pitämän puheen, joka koski tarvetta nykyaikaistaa ja uudistaa islamilaista ajattelua;

R.  ottaa huomioon, että Egyptin naisten oikeuksia käsittelevien kansalaisjärjestöjen raporttien mukaan naisiin kohdistuva väkivalta on lisääntymässä huolimatta uuden sukupuolista häirintää koskevan lain antamisesta, jonka täytäntöönpanosta naisten oikeuksia puolustavien kansalaisjärjestöjen mukaan ei ole vielä merkkejä; ottaa huomioon, että egyptiläiset naisaktivistit ovat erityisen heikossa asemassa ja usein heihin kohdistuu väkivaltaa, heitä vastaan hyökätään seksuaalisesti tai kohdellaan muulla tavalla halventavasti heidän rauhanomaisen toimintansa takia; toteaa, että huolimatta vuonna 2008 annetusta laista, jossa naisten sukuelinten silpominen kriminalisoidaan, käytäntö on edelleen yleinen, eikä tyttöjen sukuelimiä silponeita henkilöitä ole pystytty asettamaan syytteeseen;

S.  ottaa huomioon, että homomiesten pidätykset ovat lisääntyneet voimakkaasti viime kuukausina; ottaa huomioon, että poliisi on järjestänyt ratsioita homoseksuaalien epäillyille kokoontumispaikoille eri puolilla Egyptiä; ottaa huomioon, että HLBT-yhteisöä vainotaan ja häpäistään julkisesti; ottaa huomioon, että Egyptian Initiative for Personal Rights -järjestö arvioi, että ainakin 150 ihmistä on pidätetty kuluneiden 18 kuukauden aikana irstaudesta syytettyinä; ottaa huomioon, että 12. tammikuuta 2015 egyptiläinen tuomioistuin vapautti 26 miestä, jotka oli pidätetty kuukautta aiemmin Kairossa sijaitsevaan kylpylään tehdyssä ratsiassa ja joita oli syytetty ”yllyttämisestä irstauteen”;

T.  toteaa, että vuoden 2014 presidentinvaalit käytiin Egyptissä tilanteessa, jossa ilmaisunvapautta oli vakavasti rajoitettu ja kaikki toisinajattelun ja kritiikin muodot samoin kuin ihmisoikeusjärjestöt vaiennettu; toteaa, että parlamenttivaalit on virallisesti ilmoitettu pidettäväksi 21. maaliskuuta ja 25. huhtikuuta 2015;

U.  toteaa, että öljy on historiallisesti suurin ulkomaisia sijoittajia houkutteleva ala Egyptissä ja että öljy on Egyptin merkittävin vientihyödyke; ottaa huomioon, että Persianlahden valtiot toimittivat Egyptiin ilmaiseksi öljyä tukeakseen uutta hallitusta; ottaa huomioon, että hallitus on hyväksymässä suunnitelmaa energiatuista luopumiseksi viiden vuoden kuluessa heinäkuusta 2014 lukien ja että hallituksen aikomuksena on panna huhtikuussa 2015 täytäntöön suunnitelma, joka koskee polttoaineen jakelua sirukorteilla, jotta voitaisiin valvoa öljyn salakuljetusta naapurimaihin ja saada selville täsmälliset polttoainevaatimukset;

V.  ottaa huomioon, että tammikuun 2011 vallankumouksen jälkeen Egypti on käynnistänyt IMF:n kanssa useaan kertaan neuvottelut 4,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin lainasta, mutta neuvottelut katkesivat 30. kesäkuuta 2013 jälkeen; ottaa huomioon, että uusien yhteydenottojen jälkeen IMF:n asiantuntijat vierailivat Egyptissä marraskuussa 2014 tekemässä IV sopimusartiklan mukaisia konsultaatioita, jotka ovat IMF:n asiantuntijoiden tekemiä arvioita maan taloudellisesta ja rahoitustilanteesta;

W.  toteaa, että sen, millä tasolla EU sitoutuu toimimaan Egyptin kanssa, pitäisi olla kannustinperusteista ja Euroopan naapuruuspolitiikan ”enemmällä enemmän” ‑periaatteen mukaista ja siten riippuvaista siitä, miten maa edistyy demokraattisten instituutioiden, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien saralla;

X.  ottaa huomioon, että EU on perinteisesti Egyptin tärkein kauppakumppani ja vuonna 2013 sen osuus Egyptin kaupan arvosta oli 22,9 prosenttia, mikä takasi sille ensimmäisen sijan niin tuonti- kuin vientikumppaneiden joukosta; ottaa huomioon, että EU–Egypti-työryhmän työn perusteella komissio lupasi antaa Egyptille lisäavustusta yhteensä lähes 800 miljoonan euroa; toteaa, että tästä annetaan 303 miljoonaa euroa avustuksina (90 miljoonaa euroa SPRING‑ohjelmasta myönnettävinä varoina, 50 miljoonaa euroa mikrotaloudellisen rahoitusavun yhteydessä myönnettävinä avustuksina ja erotus naapuruuspolitiikan investointivälineestä) ja 450 miljoonaa lainoina (makrotaloudellisena tukena); ottaa kuitenkin huomioon, että EU maksaa avustuksensa vain sillä ehdolla, että vaadittavat poliittiset ja demokraattiset ehdot täyttyvät ja maassa pyritään siirtymään demokratiaan, demokratiakehitystä vahvistetaan ja prosessi on kaikki osallistava ja että samalla kunnioitetaan täysimääräisesti ihmisoikeuksia ja naisten oikeuksia;

Y.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksista vastaava EU:n erityisedustaja Stavros Lambrinidis vieraili Kairossa 16. kesäkuuta 2014 ja tapasi presidenttineuvoston, Shura-neuvoston ja kansalaisyhteiskunnan edustajia; ottaa huomioon, että keskusteluissa keskityttiin kansalaisjärjestöjä koskevan uuden lain valmisteluun ja niissä korostettiin sitä, että EU pitää tärkeänä kansalaisyhteiskunnan roolia Egyptissä;

1.  korostaa, kuinka tärkeänä EU pitää yhteistyötään Egyptin kanssa, sillä se on merkittävä naapuri ja kumppani; painottaa Egyptin tärkeää roolia alueen vakauden kannalta; painottaa solidaarisuuttaan Egyptin kansalle ja on sitoutunut jatkamaan tukeaan Egyptille prosessissa, jossa rakennetaan sen demokraattisia instituutioita, kunnioitetaan ja puolustetaan ihmisoikeuksia ja edistetään yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja turvallisuutta; kehottaa Egyptin hallitusta täyttämään kansainväliset sitoumuksensa vahvan asemansa vuoksi eteläisen Välimeren alueella;

2.  muistuttaa Egyptin hallitusta siitä, että Egyptin ja sen kansan pitkän aikavälin menestys riippuu yleismaailmallisten ihmisoikeuksien suojelusta sekä sellaisten demokraattisten ja avoimien instituutioiden perustamisesta ja vakauttamisesta, jotka myös ovat sitoutuneet suojelemaan kansalaisten perusoikeuksia; kehottaa tämän vuoksi Egyptin viranomaisia panemaan varauksettomasti täytäntöön kansainvälisten yleissopimusten periaatteet;

3.  ilmaisee vakavan huolestumisensa siitä, että Egyptissä rajoitetaan edelleen perusoikeuksia ja etenkin kokoontumis-, yhdistymis- ja ilmaisunvapautta, poliittista moniarvoisuutta sekä oikeusvaltion periaatteita; vaatii lopettamaan tapaukset, joissa Egyptin valtion viranomaiset, turvallisuusjoukot ja muut ryhmittymät käyttävät väkivaltaa, yllytystä, vihapuhetta, häirintää, pelottelua tai sensuuria poliittisia vastustajia, mielenosoittajia, toimittajia, bloginpitäjiä, opiskelijoita, ammattiyhdistysväkeä, naisten oikeuksien puolustajia, kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja vähemmistöjä kohtaan; tuomitsee liiallisen voimankäytön mielenosoittajia vastaan;

4.  panee tyytyväisenä merkille, että Yasser Ali, syrjäytetyn presidentti Mursin entinen tiedottaja ja Muslimiveljeskunnan johtava hahmo, on vapautettu ja häneen kohdistuneet syytteet on hylätty; kehottaa vapauttamaan kaikki poliittiset vangit pikaisesti;

5.  kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki mielipidevangit, kaikki kokoontumis-, yhdistymis- ja ilmaisunvapautensa rauhanomaisen käyttämisen takia pidätetyt henkilöt sekä kaikki ne henkilöt, jotka on pidätetty siksi, että heillä väitettiin olevan yhteyksiä Muslimiveljeskuntaan; kehottaa Egyptin viranomaisia varmistamaan oikeuden kansainvälisten normien mukaiseen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; kehottaa Egyptin viranomaisia toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että perusoikeuksia ja -vapauksia, myös ilmaisun- ja kokoontumisvapautta, koskevat uuden perustuslain säännökset pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön;

6.  korostaa, että lehdistön-, tiedon- ja mielipiteenvapauden (internetissä ja muualla) samoin kuin poliittisen moniarvoisuuden kunnioittaminen muodostaa demokratian perustan; kehottaa Egyptin viranomaisia takaamaan, että näitä vapauksia voidaan harjoittaa maassa ilman mielivaltaisia rajoituksia ja sensuuria, ja kehottaa viranomaisia varmistamaan ilmaisunvapauden; katsoo, että kaikkien toimittajien on sallittava raportoida Egyptin tilanteesta ilman pelkoa syytteeseen joutumisesta, vangitsemisesta, pelottelusta tai heidän sanan- tai ilmaisunvapautensa rajoittamisesta;

7.  vaatii Egyptin viranomaisia tutkimaan nopeasti, riippumattomasti ja puolueettomasti väitteet, jotka koskevat liiallista voimankäyttöä, pahoinpitelyä ja muita ihmisoikeusloukkauksia, myös seksuaalista hyväksikäyttöä, joihin lainvalvontaviranomaiset syyllistyivät mielenosoitusten aikana, ja rankaisemaan niistä vastuussa olevia, tarjoamaan oikeussuojaa uhreille ja perustamaan riippumattoman mekanismin turvallisuusjoukkojen toiminnan valvomiseksi ja tutkimiseksi; kehottaa Egyptiä ratifioimaan Rooman perussäännön ja liittymään Kansainvälisen rikostuomioistuimen jäseneksi;

8.  kehottaa Egyptin viranomaisia perumaan kuolemantuomiot, jotka on langetettu oikeusturvaa ja syytettyjen oikeuksia loukaten, ja kumoamaan perustuslain vastaiset ja sortavat lait, joilla rajoitetaan vakavasti perusihmisoikeuksia ja -vapauksia, ja erityisesti vuonna 2014 annetun lain nro 136; kehottaa viranomaisia kumoamaan kaikki tuomiot, joita sotilastuomioistuimet ovat langettaneet siviileille heinäkuun 2013 jälkeen; kehottaa vapauttamaan 167 vuonna 2011 valitun parlamentin jäsentä, jotka ovat pidätettyinä; kehottaa viranomaisia tekemään viipymättä päätöksen kuolemantuomioiden täytäntöön panematta jättämisestä, mikä olisi ensimmäinen askel kohti koko kuolemanrangaistuksen lakkauttamista;

9.  kehottaa Egyptin viranomaisia kumoamaan marraskuussa 2013 annetun mielenosoituslain ja käynnistämään aidon vuoropuhelun kansalaisjärjestöjen ja oikeudellisten asiantuntijoiden kanssa, jotta voidaan hyväksyä kansainvälisten normien mukainen kokoontumista ja yhdistymistä koskeva lainsäädäntö, ja takaamaan Egyptin perustuslain 75 artiklassa vahvistetun oikeuden perustaa yhdistys, johon kuuluu myös oikeus vastaanottaa ja myöntää rahoitusta; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tarkistamaan yhteiskunnallisen solidaarisuuden ministeriön tekemää kansalaisjärjestöjä koskevaa lakiehdotusta; vaatii varmistamaan, että uusi lakiehdotus on Egyptin perustuslain sekä kaikkien niiden kansainvälisten sopimusten mukainen, joiden sopimuspuoli Egypti on;

10.  muistuttaa, että Egyptin hallitus on vastuussa kaikkien kansalaisten turvallisuuden varmistamisesta riippumatta näiden poliittisista näkemyksistä, yhteyksistä tai uskontokunnasta; toistaa, että vain todella moniarvoinen yhteiskunta, jossa kunnioitetaan erilaisia näkemyksiä ja elämäntapoja, voi taata pitkän aikavälin vakauden ja turvallisuuden Egyptissä, ja kehottaa Egyptin viranomaisia sitoutumaan vuoropuheluun, väkivallattomuuteen sekä osallistavaan hallintotapaan;

11.  pitää tervetulleina Egyptin hallituksen toimia, joilla se tukee uskonnollisten yhteisöjen oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista, ja kannustaa jatkamaan niitä; muistuttaa Egyptin perustuslain 235 pykälän säännöksestä, jossa säädetään, että juuri valitun parlamentin on ensimmäisenä toimikautenaan annettava laki, jolla säännellään kirkkojen rakentamista ja korjausta siten, että kristityille taataan vapaus harjoittaa uskontoaan; pitää myönteisenä, että presidentti al-Sisistä on tullut ensimmäinen presidentti, joka osallistui koptikristittyjen messuun kirkossa Kairossa jouluaattona, ja katsoo, että tämä on tärkeä symbolinen viesti pyrkimyksistä rakentaa yhtenäisyyttä Egyptin yhteiskunnan sisälle;

12.  painottaa Egyptin merkitystä kansainvälisenä toimijana ja toivoo, että se toimii jatkossakin aktiivisessa roolissa sellaisten todellisten rauhanneuvottelujen alullepanossa, joilla saadaan arabien ja Israelin välinen konflikti päättymään, ja antaa rakentavan panoksensa, kun pyritään vakauttamaan Välimeren alue ja tällä hetkellä etenkin Libya ja Lähi-itä; kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki kidnapatut Egyptin kansalaiset, jotka ovat Libyassa, mukaan lukien 3. tammikuuta 2015 kaapatut 20 Egyptin koptia; muistuttaa, että EU on halukas toimimaan Egyptin kumppanina alueella näiden vakavien uhkien käsittelyssä;

13.  tuomitsee jyrkästi äskettäiset terroristi-iskut Siinain niemimaalla ja kaikki muutkin terroriteot Egyptiä vastaan; ilmaisee vilpittömän osanottonsa uhrien perheille; korostaa, että EU:n ja kansainvälisen yhteisön on vankkumatta toimittava yhteistyössä Egyptin kanssa sen torjuessa terrorismia; kehottaa Egyptin viranomaisia tekemään kaikkensa pysäyttääkseen rikollisverkostot, jotka toimivat edelleen Siinailla sijaitsevilla ja sinne johtavilla ihmiskauppa- ja salakuljetusreiteillä;

14.  muistuttaa Egyptin viranomaisia niiden kansallisista ja kansainvälisistä oikeudellisista velvoitteista ja pyytää niitä asettamaan etusijalle ihmisoikeuksien suojelun ja edistämisen sekä varmistamaan, että ihmisoikeusrikkomuksista joutuu vastuuseen, myös riippumattoman ja puolueettoman oikeudenkäytön kautta;

15.  huomauttaa, että öljyn hinnan lasku johtaa suoraan energiatukien vähenemiseen, mikä on suurin haaste, johon vallankumouksen jälkeiset hallinnot ovat joutuneet vastaamaan tammikuun 25. päivän vallankumouksen jälkeen; on huolissaan siitä, että öljyn hinnan laskulla saattaa olla valtava vaikutus hallituksen suunnitelmiin, joista tärkeimmät koskevat toimia valuuttavarannon pitämiseksi turvallisella tasolla;

16.  kehottaa Egyptin hallitusta toteuttamaan täysimääräisesti kansallisia strategioita, joilla torjutaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, poistetaan kaikki syrjinnän ilmenemismuodot ja varmistetaan naisjärjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tehokas kuuleminen ja osallistuminen kyseisessä prosessissa;

17.  pitää pöyristyttävänä tehoiskujen lisääntymistä Egyptin HLBT-yhteisöä vastaan ja kehottaa Egyptin viranomaisia lopettamaan HLBT-ihmisten kriminalisoinnin irstailua koskevan lain perusteella näiden ilmaistessa sukupuolista suuntautumistaan ja käyttäessä kokoontumisvapautta ja vapauttamaan kaikki HLBT-ihmiset, jotka on pidätetty ja tuomittu vankilaan kyseisen lain nojalla;

18.  kehottaa Egyptin viranomaisia noudattamaan täysin YK:n ihmisoikeusmenettelyjä ja myös hyväksymään useiden YK:n erityisraportoijien esittämät vierailupyynnöt; kehottaa Egyptiä noudattamaan sitoumustaan avata YK:n ihmisoikeusvaltuutetun aluetoimisto;

19.  ottaa huomioon vuoden 2014 presidentinvaaleja koskevan EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan tekemät huomiot ja muistuttaa, että vaaleissa ei noudatettu sovellettavia kansainvälisiä normeja eikä kunnioitettu täysipainoisesti uudessa perustuslaissa säädettyjä perusoikeuksia, sillä varsinkin ilmaisun- ja kokoontumisvapautta rajoitettiin eikä kampanjarahoitusta, oikeutta asettua ehdolle ja äänestysoikeutta valvottu riittävästi; kehottaa Egyptin hallitusta korjaamaan presidentinvaaleissa olleet puutteet 21. maaliskuuta ja 25. huhtikuuta 2015 pidettäväksi ilmoitettujen parlamenttivaalien valmistelussa;

20.  edellyttää jäsenvaltioilta yhteisen strategian soveltamista Egyptiin; kehottaa jälleen neuvostoa, Euroopan unionin varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota toimimaan aktiivisesti ehdollisuuden periaatteen (”enemmällä enemmän”) mukaisesti ja ottamaan kahdenvälisissä suhteissaan ja Egyptille antamassaan taloudellisessa tuessa huomioon maan vakavat taloudelliset haasteet; kehottaa jälleen hyväksymään tätä varten selkeät ja yhteisesti hyväksytyt kriteerit; on edelleen valmis auttamaan Egyptin kansaa demokratiaan siirtymisessä ja talousuudistusten toteuttamisessa;

21.  kannustaa Kairossa olevien unionin edustustojen ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjen edustajia olemaan läsnä poliittisesti arkaluonteisissa oikeudenkäynneissä, joissa vastaajina on egyptiläisiä ja ulkomaisia toimittajia, bloginpitäjiä, ammattiyhdistysväkeä ja maan kansalaisyhteiskunnan aktivisteja;

22.  kehottaa jälleen varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa täsmentämään niitä erityistoimia, joilla reagoidaan ulkoasioiden neuvoston päätökseen tarkastella uudelleen EU:n Egyptille antamaa apua, viitaten myös vuonna 2013 annettuun tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen; pyytää erityisesti selventämään, mikä asema on seuraavilla: i) kaavailtu oikeuslaitoksen uudistamista koskeva ohjelma, ii) EU:n budjettitukiohjelmat, iii) kaupan ja kotimarkkinoiden tehostamista koskeva ohjelma ja iv) Egyptin osallistuminen EU:n alueellisiin ohjelmiin, kuten Euromed Police- ja Euromed Justice -ohjelmaan; kehottaa komissiota selventämään, millaisia suojatoimenpiteitä on sisällytetty naapuruuspolitiikan investointivälineestä rahoitettuihin ohjelmiin korruptiovaaran sekä armeijan kontrolloimien talous- ja rahoitusyksikköjen osalta;

23.  kehottaa koko EU:ta kieltämään viemästä Egyptiin salakuuntelu- ja seurantateknologiaa, jota voitaisiin käyttää kansalaisten vakoilemiseen ja sortamiseen; kehottaa lisäksi kieltämään Wassenaarin sopimuksen mukaisesti sellaisten turvallisuustarvikkeiden ja sotilasavun viemisen, jota voitaisiin käyttää rauhanomaisten mielenosoitusten tukahduttamiseen tai EU:n strategisia etuja ja turvallisuusetuja vastaan;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Egyptin arabitasavallan presidentille ja väliaikaishallinnolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0100. (2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0007. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0470. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0274.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2015 kahden italialaisen merisotilaan tapauksesta (2015/2512(RSP))

P8_TA(2015)0013 RC-B8-0006/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi ja sen lisäpöytäkirjat,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja erityisesti sen 9, 10 ja 14 artiklan,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausumat Italian merivoimien sotilaiden Massimiliano Latorren ja Salvatore Gironen tapauksesta,

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman merirosvoudesta(1),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin Ban Ki-moonin tiedottajan 6. tammikuuta 2015 antaman julkilausuman, jossa tämä pyysi asianomaisia maita, Italiaa ja Intiaa, pyrkimään kohtuulliseen ja kummankin osapuolen kannalta hyväksyttävään ratkaisuun,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että vuoden 2012 helmikuun 15. päivän vastaisena yönä Singaporesta Djiboutiin matkalla olleen Enrica Lexie -nimisen italialaisen kauppa-aluksen reitille tuli Keralan (Intia) rannikolla St Anthony -niminen kalastusalus;

B.  toteaa, että Enrica Lexie -aluksella oli kuusi italialaista merisotilasta suojaamassa alusta mahdollisilta merirosvojen hyökkäyksiltä; ottaa huomioon, että merirosvojen hyökkäystä pelättäessä lähestyvää alusta kohti ammuttiin laukauksia, ja kaksi intialaista kalastajaa, Valentine (Jelastine) ja Ajeesh Pink, sai traagisesti surmansa;

C.  ottaa huomioon, että 19. helmikuuta 2012 alukseen nousi Intian poliisivoimien jäseniä, jotka takavarikoivat merisotilaiden aseet ja pidättivät kaksi merisotilasta, joiden oli todettu avanneen tulen kohti kalastusalusta;

D.  toteaa, että edellä mainitut tapahtumat ovat aiheuttaneet diplomaattisia jännitteitä, koska kahden italialaisen merisotilaan tapaukseen liittyy oikeudellista epävarmuutta; huomauttaa, etteivät Intian viranomaiset ole vielä nostaneet syytteitä merisotilaita vastaan, vaikka tapauksesta on kulunut kolme vuotta;

E.  ottaa huomioon, että toinen merisotilaista, Massimiliano Latorre, lähti Intiasta Italiaan neljäksi kuukaudeksi toipumaan aivoverenkiertohäiriöstä ja tarvitsee vielä lääkintähoitoa, ja toteaa, että Salvatore Girone on yhä Italian Intian-suurlähetystössä;

F.  ottaa huomioon, että kumpikin osapuoli vetoaa kansainväliseen oikeuteen, mutta Italia väittää välikohtauksen tapahtuneen kansainvälisillä vesillä ja sen mielestä merisotilaat olisi saatettava oikeuden eteen Italiassa tai kansainvälisessä tuomioistuimessa; toteaa, että Intia sen sijaan pitää kiinni siitä, että sillä on oikeus saattaa merisotilaat oikeuden eteen, koska välikohtaus sattui Intian lainkäyttövaltaan kuuluvilla rannikkovesillä;

G.  ottaa huomioon, että silloinen unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton antoi 15. lokakuuta 2014 julkilausuman Intian viranomaisten toimista ja rohkaisi maan hallitusta esittämään pikaisesti tyydyttävän ratkaisun, joka on YK:n merioikeusyleissopimuksen ja kansainvälisen oikeuden mukainen;

H.  ottaa huomioon, että uusi unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini totesi 16. joulukuuta 2014 olevansa pettynyt siihen, että Massimiliano Latorren pyyntöön saada jatkaa oleskeluaan Italiassa lääkintähoidon saamiseksi ei taivuttu;

I.  ottaa huomioon, että Intian korkein oikeus myönsi 14. tammikuuta 2015 kersantti Latorrelle luvan jatkaa oleskeluaan Italiassa lääkinnällisiä tarkoituksia varten;

J.  ottaa huomioon, että kyseessä olevat kaksi merisotilasta ovat unionin kansalaisia ja että he olivat 15. helmikuuta 2012 Keralan osavaltion rannikon läheisyydessä purjehtivalla italialaisella kauppa-aluksella hoitamassa tehtäviään osana merirosvouksen vastaista kansainvälistä toimintaa, johon EU on vahvasti sitoutunut;

1.  pitää kahden intialaisen kalastajan traagista kuolemaa hyvin surullisena ja esittää surunvalittelunsa;

2.  korostaa, että 15. helmikuuta 2012 tapahtuneen välikohtauksen seuraukset olisi kuitenkin käsiteltävä täysin oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti ja kunnioittaen täysimääräisesti epäiltyjen ihmisoikeuksia ja laillisia oikeuksia;

3.  ilmaisee syvän huolensa italialaisten merisotilaiden pidättämisestä ilman syytteitä; painottaa, että merisotilaiden on annettava palata kotimaahansa; korostaa, että asian pitkällistä viivästymistä ja merisotilaiden liikkumisvapauden rajoittamista ei voida hyväksyä ja että kyseinen tilanne loukkaa vakavasti heidän ihmisoikeuksiaan;

4.  pitää valitettavana tapaa, jolla kyseistä asiaa on käsitelty, ja tukee kaikkien asianosaisten ponnisteluja kohtuullisen ja kummankin osapuolen kannalta hyväksyttävän ratkaisun aikaansaamiseksi mitä pikimmin, sillä tämä on kaikkien omaisten – niin intialaisten kuin italialaisten – samoin kuin kummankin maan edun mukaista;

5.  ottaa huomioon Italian jäsenvaltiona omaksumat kannat, jotka koskevat välikohtaukseen liittyviä tapahtumia, ja toivoo, että lainkäyttövalta kuuluu Italian viranomaisille ja/tai kansainväliselle sovitteluelimelle;

6.  rohkaisee unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ryhtymään kaikkiin aiheellisiin toimiin kahden italialaisen merisotilaan suojelemiseksi, jotta tapaukseen voidaan löytää pikainen ja tyydyttävä ratkaisu;

7.  tähdentää komissiolle, että suhteissa Intiaan on tärkeää korostaa ihmisoikeustilannetta ja siten harkita uusia toimia, joilla edistetään tapauksen ratkaisemista myönteisellä tavalla;

8.  muistuttaa, että EU:n diplomaattiedustustojen olisi taattava unionin kansalaisten oikeudet ja turvallisuus kolmansissa maissa ja puolustettava aktiivisesti kolmansissa maissa pidätettyinä olevien unionin kansalaisten perusluonteisia ihmisoikeuksia;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, unionin jäsenvaltioille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille sekä Intian presidentille ja hallitukselle.

(1) EUVL C 261 E, 10.9.2013, s. 34.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2015 ilmaisunvapaudesta Turkissa: toimittajien ja tiedotusvälineiden päälliköiden viimeaikaiset pidätykset ja tiedotusvälineiden järjestelmällinen painostus (2014/3011(RSP))

P8_TA(2015)0014 RC-B8-0036/2015

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Turkista,

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2014 annetut yleisten asioiden neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 15. joulukuuta 2014 antaman lausuman,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja Euroopan naapuruuspolitiikasta ja laajentumisneuvotteluista vastaavan komission jäsenen 14. joulukuuta 2014 antaman yhteisen lausuman,

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2014 annetun Turkkia koskevan vuoden 2014 edistymiskertomuksen,

–  ottaa huomioon 26. elokuuta 2014 annetun Turkkia koskevan komission ohjeellisen strategia‑asiakirjan (2014–2020),

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966 ja erityisesti sen 19 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Turkin poliisi pidätti 14. joulukuuta 2014 toimittajia ja tiedotusvälineiden päälliköitä, joihin lukeutuivat Zaman-sanomalehden päätoimittaja Ekrem Dumanlı ja Samanyolu-mediaryhmän pääjohtaja Hidayet Karaca; ottaa huomioon, että istanbulilaisen tuomarin antamassa pidätysmääräyksessä todetaan, että kyseisiin henkilöihin kohdistui rikostutkinta, koska he muodostivat järjestön, joka oli pyrkinyt kaappaamaan vallan ”painostuksella, pelottelulla ja uhkailulla” syyllistyen ”valheisiin, vapaudenriistoon ja asiakirjojen väärentämiseen”;

B.  ottaa huomioon, että osa joulukuussa 2014 pidätetyistä henkilöistä on vapautettu; toteaa, että istanbulilainen tuomioistuin ilmoitti 19. joulukuuta 2014, että Ekrem Dumanlı vapautetaan takuita vastaan ja asetetaan matkustuskieltoon rikostutkinnan ajaksi, mutta Hidayet Karaca pidetään vangittuna, kunnes tutkinta on saatu valmiiksi; toteaa, että istanbulilainen tuomioistuin hylkäsi 31. joulukuuta 2014 syyttäjän vastalauseen Ekrem Dumanlın ja seitsemän muun henkilön vapauttamiselle;

C.  toteaa, että hallituksen vastaus väitettyihin korruptioepäilyihin joulukuussa 2013 herättää vakavia epäilyksiä oikeuslaitoksen riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta ja osoitti suvaitsemattomuuden lisääntyneen poliittista oppositiota, julkisia protesteja ja kriittistä mediaa kohtaan;

D.  panee merkille, että Turkissa on jo suuri joukko vangittuja toimittajia ja oikeudenkäyntiä odottavia toimittajia ja että tiedotusvälineiden painostaminen on voimistunut viime vuosina; toteaa, että painostuksen kohteiksi ovat joutuneet mediaryhmien omistajien ja päälliköiden lisäksi verkkosivustot ja sosiaalisen median foorumit; toteaa, että poliitikkojen esittämät pelottelevat lausunnot ja kriittisiä toimittajia vastaan vireille pannut menettelyt yhdessä media-alan omistusrakenteen kanssa ovat johtaneet laajamittaiseen itsesensuuriin tiedotusvälineiden omistajien ja toimittajien keskuudessa sekä toimittajien irtisanomisiin; panee merkille, että Turkin hallitus useimmiten asettaa toimittajat syytteeseen maan terrorismin torjuntaa koskevan asetuksen (TMK) nojalla sekä ”terroristijärjestöihin” liittyvien rikoslain pykälien nojalla;

E.  ottaa huomioon, että hollantilainen kirjeenvaihtaja Frederike Geerdink pidätettiin Diyarbakirissa 6. tammikuuta 2015 ja että poliisi kuulusteli häntä ja vapautti hänet samana päivänä sen jälkeen, kun Turkissa parhaillaan vierailulla ollut Alankomaiden ulkoministeri puuttui asiaan; ottaa lisäksi huomioon, että toinen hollantilainen toimittaja Mehmet Ülger pidätettiin 7. tammikuuta 2015 hänen lähtiessään Istanbulin lentoasemalta ja että häntä kuulusteltiin poliisiasemalla ja hänet vapautettiin myöhemmin samana päivänä;

F.  toteaa, että oikeusvaltion periaatteet ja perusoikeudet, mukaan lukien ilmaisunvapaus, ovat EU:n keskeisten arvojen ytimessä ja että Turkki on virallisesti sitoutunut näihin arvoihin EU‑jäsenyyshakemuksensa ja siihen liittyvien neuvottelujen myötä samoin kuin Euroopan neuvoston jäsenyytensä myötä;

G.  ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat kritisoineet voimakkaasti 14. joulukuuta 2014 tapahtuneita pidätyksiä todeten, että ne eivät sovi yhteen eurooppalaisten arvojen kanssa eivätkä tiedotusvälineiden vapauden kanssa; panee merkille, että presidentti Erdoǧan on torjunut tiukasti EU:n kritiikin;

1.  tuomitsee viimeaikaiset poliisiratsiat ja toimittajien sekä tiedotusvälineiden edustajien pidätykset, jotka toteutettiin Turkissa 14. joulukuuta 2014; painottaa, että nämä toimet kyseenalaistavat oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen ja tiedotusvälineiden vapauden, joka on yksi demokratian perusperiaatteista;

2.  muistuttaa, että vapaa ja moniarvoinen lehdistö kuuluu olennaisena osana jokaiseen demokratiaan, kuten myös puolueeton oikeudenkäynti, syyttömyysolettama ja oikeuslaitoksen riippumattomuus; korostaa siksi, että tämän viimeisimmän pidättämisaallon yhteydessä on tarpeen kaikissa tapauksissa i) antaa laajasti ja avoimesti tietoa vastaajia koskevista syytöksistä, ii) antaa vastaajille mahdollisuus tutustua kaikkiin syyllisyyteen viittaaviin todisteisiin sekä antaa heille täydet puolustautumisoikeudet ja iii) varmistaa tapausten asianmukainen käsittely, jotta syytösten totuudenmukaisuus saadaan vahvistettua viipymättä ja riittävän varmasti; muistuttaa Turkin viranomaisia siitä, että on noudatettava hyvin suurta varovaisuutta toimittaessa tiedotusvälineiden ja toimittajien kanssa, koska ilmaisunvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus ovat keskeisiä demokratian ja avoimen yhteiskunnan toiminnan kannalta;

3.  ilmaisee huolestuneisuutensa siitä, että demokraattisista uudistuksista on peräännytty, ja erityisesti hallituksen yhä kielteisemmästä suhtautumisesta julkisiin mielenilmauksiin ja kriittisiin tiedotusvälineisiin; toteaa tässä yhteydessä, että 14. joulukuuta 2014 tehdyt pidätykset ovat osa valitettavaa kuviota, jossa lehdistöä ja tiedotusvälineitä, mukaan lukien internetissä toimiva sosiaalinen media ja verkkofoorumit, painostetaan ja rajoitetaan voimakkaasti; toteaa, että verkkosivustojen kiellot ulottuvat suhteettoman laajalle Turkissa; pitää valitettavana, että suuri joukko toimittajia on tutkintavankeudessa, eli heitä käytännössä rangaistaan, ja kehottaa Turkin oikeusviranomaisia arvioimaan ja käsittelemään heidän tapauksensa mahdollisimman pian;

4.  kehottaa Turkkia laatimaan uudistuksia, joihin olisi sisällyttävä asianmukainen valvontajärjestelmä, jonka avulla voidaan taata täysimääräisesti vapaus, ajatuksen- ja ilmaisunvapaus sekä tiedotusvälineiden vapaus mukaan luettuina, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltion periaatteiden noudattaminen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen;

5.  korostaa, että lehdistönvapaus ja demokraattisten arvojen kunnioittaminen on tärkeää EU:n laajentumisprosessissa; korostaa, että erinäiset Turkin oikeudellisen kehyksen säännökset ja niiden tulkinta oikeuslaitoksessa haittaavat edelleen ilmaisunvapautta, myös tiedotusvälineiden vapautta; muistuttaa, että ilmaisunvapaus ja tiedotusvälineiden moniarvoisuus ovat unionin keskeisten arvojen ytimessä, ja korostaa, että riippumaton lehdistö on erittäin tärkeä demokraattiselle yhteiskunnalle, sillä se mahdollistaa kansalaisten aktiivisen ja valistuneen osallistumisen yhteiseen päätöksentekoon, mikä puolestaan vahvistaa demokratiaa; kehottaa Turkin hallitusta täten ottamaan kiireellisesti asiakseen tiedotusvälineiden vapauden tarkastelun ja luomaan asianmukaisen oikeudellisen kehyksen, joka takaa kansainvälisten normien mukaisen moniarvoisuuden; kehottaa lisäksi lopettamaan kriittisten tiedotusvälineiden ja toimittajien painostamisen ja pelottelun;

6.  huomauttaa, että toimintasuunnitelmassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkomisen ehkäisemiseksi ei edellytetä ilmaisunvapautta rajoittavien terrorismintorjuntalain ja rikoslain kaikkien asiaa koskevien säännösten tarkistamista; korostaa, että näitä lakeja on muutettava kiireellisesti;

7.  korostaa, että kuten neuvosto totesi 16. joulukuuta 2014, vuosia 2014–2020 koskevan liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) myötä lisätään rahoitustuen ja liittymistä edeltävän strategian täytäntöönpanossa yleisesti saavutetun edistyksen välistä johdonmukaisuutta;

8.  kehottaa kiinnittämään liittymistä valmistelevan tukivälineen yhteydessä entistä enemmän huomiota riippumattomaan lehdistöön; korostaa lisäksi tässä yhteydessä, että on tärkeää tukea myös kansalaisjärjestöjä, koska vain avoin ja toimiva kansalaisyhteiskunta voi lujittaa uskoa ja luottamusta aktiivisen ja demokraattisen yhteiskunnan eri osien välillä;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Turkin hallitukselle ja parlamentille.