Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2013/0255(APP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A8-0055/2015

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A8-0055/2015

Keskustelut :

PV 28/04/2015 - 12
CRE 28/04/2015 - 12

Äänestykset :

PV 29/04/2015 - 10.64
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P8_TA(2015)0173

Hyväksytyt tekstit
PDF 254kWORD 78k
Keskiviikko 29. huhtikuuta 2015 - Strasbourg Lopullinen painos
Euroopan syyttäjänvirasto
P8_TA(2015)0173A8-0055/2015

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2015 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta (COM(2013)05342013/0255(APP))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta (COM(2013)0534),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta(1),

–  ottaa huomioon ehdotuksen direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (COM(2012)0363),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi(2),

–  ottaa huomioon ehdotuksen asetukseksi Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust) (COM(2013)0535),

–  ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 6 ja 7 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2009 annetun neuvoston päätöslauselman etenemissuunnitelmasta epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 86, 218, 263, 265, 267, 268 ja 340 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan väliaikaisen mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A8‑0055/2015),

A.  ottaa huomioon, että komission keräämien ja analysoimien tietojen mukaan unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien epäiltyjen petosten arvo on vuosittain keskimäärin noin 500 miljoonaa euroa, mutta on perusteltuja syitä uskoa, että jopa kolmeen miljardiin euroon vuodessa saattaa kohdistua petosriski;

B.  toteaa, että syytteeseenpanoon johtaneita tapauksia on vähän – noin 31 prosenttia kaikista tapauksista kahdeksan vuoden ajanjaksolla vuodesta 2006 vuoteen 2013 – verrattuna Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) jäsenvaltioille antamien oikeudellisten suositusten määrään; huomauttaa, että Euroopan syyttäjänviraston yhtenä tavoitteena on kaventaa tätä kuilua;

C.  arvelee, että tietyt jäsenvaltiot ovat muita haluttomampia paljastamaan unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavia petoksia ja nostamaan niistä syytteitä, mistä aiheutuu haittaa kaikkien unionin talousarviota rahoittavien jäsenvaltioiden veronmaksajille;

D.  toteaa 12. maaliskuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa kehottaneensa neuvostoa ottamaan parlamentin laajasti mukaan lainsäädäntätyöhönsä pitämällä sen jatkuvasti ajan tasalla ja kuulemalla sitä edelleen;

E.  huomauttaa, että jäsenvaltioiden erilaiset lainkäyttövaltuudet, oikeusperinteet, lainvalvontajärjestelmät ja oikeusjärjestelmät eivät saisi estää tai hankaloittaa unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavien petosten ja rikosten torjuntaa;

F.  toteaa myös, että järjestäytyneet rikollisryhmät rahoittavat terrorismia ja keräävät varoja petoksilla;

G.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 86 artiklan nojalla on mahdollista laajentaa Euroopan syyttäjänviraston toimivaltuudet koskemaan rajatylittävää vakavaa rikollisuutta; huomauttaa, että neuvosto voi hyödyntää tätä mahdollisuutta sitten, kun Euroopan syyttäjänvirasto on perustettu ja se toimii hyvin;

1.  toteaa jälleen olevansa valmis käsittelemään Euroopan syyttäjänviraston perustamiseen liittyviä prioriteetteja sekä selvittämään periaatteet ja edellytykset, joiden mukaisesti parlamentti voi antaa hyväksyntänsä;

2.  toistaa 12. maaliskuuta 2014 annetussa päätöslauselmassa hyväksytyn aiemman väliaikaisen mietintönsä huomiot ja pyrkii täydentämään ja päivittämään niitä neuvostossa käytävien keskustelujen uusimpien vaiheiden perusteella;

3.  kehottaa neuvostoa varmistamaan avoimuuden ja demokraattisen legitimiteetin pitämällä parlamentin täysin ajan tasalla ja kuulemalla sitä säännöllisesti; kehottaa neuvostoa ottamaan parlamentin näkemykset asiaankuuluvasti huomioon, sillä tämä on edellytys sille, että Euroopan syyttäjänvirastoa koskevan asetuksen antaminen hyväksytään;

4.  katsoo, että Euroopan syyttäjänvirastolla pitäisi olla toimivalta rikoksissa, jotka liittyvät unionin taloudellisiin etuihin vaikuttaviin petoksiin; toteaa tältä osin, että kyseiset rikokset on tarkoitus määritellä ehdotetussa direktiivissä unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (niin kutsuttu PIF-direktiivi); panee merkille, että lainsäätäjät ovat edistyneet neuvotteluissa PIF-direktiivin hyväksymiseksi, mutta kehottaa neuvostoa tehostamaan toimiaan direktiiviä koskevan yhteisymmärryksen aikaansaamiseksi, jotta Euroopan syyttäjänvirasto voidaan perustaa;

5.  katsoo, että unionin taloudellisiin etuihin kohdistuviin petoksiin syyllistyneiden henkilöiden tutkimiseksi, syytteeseen asettamiseksi ja saattamiseksi oikeuden eteen tarvitaan innovatiivista lähestymistapaa, jotta voidaan tehostaa petosten torjuntaa, nostaa takaisinperintäastetta ja lisätä veronmaksajien luottamusta unionin toimielimiin;

6.  toteaa, että on välttämätöntä perustaa yksi ainoa vahva ja riippumaton Euroopan syyttäjänvirasto, joka pystyy tutkimaan, asettamaan syytteeseen ja saattamaan oikeuden eteen unionin taloudellisiin etuihin vaikuttaviin rikoksiin syyllistyneitä henkilöitä, ja katsoo, että vesitetty ratkaisu toisi kustannuksia unionin talousarvioon;

Riippumaton Euroopan syyttäjänvirasto

7.  korostaa, että Euroopan syyttäjänviraston olisi oltava täysin riippumaton jäsenvaltioiden hallituksista ja unionin toimielimistä sekä suojassa poliittiselta vaikutusvallalta ja painostukselta; peräänkuuluttaa sen vuoksi avoimuutta, puolueettomuutta ja läpinäkyvyyttä Euroopan pääsyyttäjän ja tämän varasyyttäjien, Euroopan syyttäjien ja valtuutettujen Euroopan syyttäjien valinta- ja nimitysmenettelyihin; katsoo, että eturistiriitojen välttämiseksi Euroopan syyttäjän viran tulisi olla kokopäivätoiminen;

8.  pitää tärkeänä osallistumistaan Euroopan syyttäjien nimitysmenettelyihin ja ehdottaa, että järjestetään avoin kilpailu sellaisten ehdokkaiden kesken, jotka täyttävät rehellisyyttä, ammattitaitoa, kokemusta ja osaamista koskevat välttämättömät arviointiperusteet; korostaa, että neuvoston ja parlamentin olisi nimitettävä Euroopan syyttäjät yhdessä komission laatiman alustavan ehdokasluettelon perusteella sellaisen riippumattoman paneelin arvioinnin jälkeen, joka koostuu tunnetusti pätevien tuomareiden, syyttäjien ja oikeusoppineiden keskuudesta valituista asiantuntijoista; toteaa, että Euroopan pääsyyttäjä olisi nimitettävä samaa menettelyä noudattaen parlamentin kuulemisen jälkeen;

9.  katsoo, että kollegion jäsenet olisi erotettava Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksellä neuvoston, komission, parlamentin ja/tai Euroopan pääsyyttäjän pyynnöstä;

10.  korostaa, että jäsenvaltioiden on otettava valtuutettujen Euroopan syyttäjien nimitysmenettelyihin mukaan myös kansalliset oikeudelliset itsehallintoelimet kansallisia lakeja ja käytäntöjä noudattaen;

11.  on ilahtunut neuvoston tekstiin sisällytetystä säännöksestä, joka koskee unionin toimielimille annettavaa vuosikertomusta, sillä näin taataan uuden elimen toiminnan jatkuva arviointi; kehottaa neuvostoa varmistamaan, että vuosikertomus sisältää esimerkiksi yksityiskohtaista tietoa kansallisten viranomaisten halukkuudesta tehdä yhteistyötä Euroopan syyttäjänviraston kanssa;

Selkeä toimivaltajako Euroopan syyttäjänviraston ja kansallisten viranomaisten välillä

12.  katsoo, että Euroopan syyttäjänviraston ja kansallisten viranomaisten välistä toimivaltajakoa koskevat säännöt olisi määriteltävä selkeästi, jotta voitaisiin välttää epävarmuus tai virhetulkinnat operatiivisessa vaiheessa; toteaa, että Euroopan syyttäjänviraston olisi oltava toimivaltainen tutkimaan rikokset, jotka määritellään unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin annettavassa direktiivissä unionin taloudellisiin etuihin kohdistuviksi petoksiksi, ja nostamaan niistä syytteet; katsoo siksi, että Euroopan syyttäjänviraston olisi päätettävä, onko se toimivaltainen, ennen kuin kansalliset viranomaiset aloittavat oman tutkintansa, jotta vältetään tehottomat päällekkäiset tutkintatoimet;

13.  vaatii, että kansalliset viranomaiset velvoitetaan tiedottamaan Euroopan syyttäjänvirastolle, jos ne tutkivat Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaan mahdollisesti kuuluvia rikoksia; toteaa jälleen, että Euroopan syyttäjänvirastolla on oltava oikeus ottaa hoitaakseen kyseiset tutkintatoimet, jos se katsoo tämän tarpeelliseksi, jotta voidaan varmistaa sen riippumattomuus ja tehokkuus;

14.  katsoo, että Euroopan syyttäjänviraston toimivaltuudet olisi ulotettava muihin kuin unionin taloudellisiin etuihin vaikuttaviin rikoksiin ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:

   a) tietynlainen toiminta täyttää samanaikaisesti sekä unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavan että muunlaisen rikoksen tunnusmerkit ja
   b) unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavat rikokset ovat ensisijaisia ja muut pelkästään niihin liittyviä ja
   c) muut rikokset voidaan käsitellä oikeudessa ja niistä voidaan langettaa rangaistus ainoastaan sellaisessa tapauksessa, että niistä nostetaan syyte ja ne saatetaan tuomioistuimen käsiteltäväksi yhdessä unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavien rikosten kanssa;

katsoo myös, että Euroopan syyttäjänviraston ja kansallisen syyttäjäviranomaisen ollessa erimielisiä toimivaltajaosta Euroopan syyttäjänviraston olisi keskitetysti päätettävä, mikä taho suorittaa tutkinnan ja nostaa syytteen; katsoo lisäksi, että kyseisten perusteiden nojalla tapahtuvan toimivallan määrittämisen olisi aina kuuluttava laillisuusvalvonnan piiriin;

Tehokas rakenne tapausten tehokasta käsittelyä varten

15.  panee merkille, että jäsenvaltiot tarkastelevat parhaillaan vaihtoehtoa, jossa viraston rakenne olisi kollegiaalinen eikä hierarkkinen, kuten komissio alun perin ehdotti; katsoo tältä osin, että kamarien olisi tehtävä keskustasolla syytteen nostamista, oikeuspaikkavalintaa, asian käsittelyn siirtämistä tai lopettamista ja sovintoratkaisua koskevat päätökset;

16.  korostaa, että kamarien olisi oltava johtavassa asemassa tutkinta- ja syytetoimissa, eikä niiden toimintaa saisi rajoittaa vain koordinointitehtäviin, vaan niiden olisi valvottava valtuutettujen Euroopan syyttäjien työtä paikalla;

17.  on huolestunut automaattisesta yhteydestä keskusvirastossa toimivan Euroopan syyttäjän ja tämän jäsenvaltiossa vireille pannun asian välillä, sillä tämä voi johtaa ilmiselviin ongelmiin syyttäjien riippumattomuuden ja jopa tapausten jakautumisen kannalta;

18.  pyytää sen vuoksi organisoimaan viraston työkuormaa järkevästi keskustasolla; katsoo, että tapaukset olisi kohdennettava eri kamareille ennalta määritettyjen ja objektiivisten perusteiden mukaisesti; toteaa myös, että myöhemmässä vaiheessa voitaisiin harkita kamarien erikoistumista;

19.  on vakuuttunut siitä, että myös keskusvirastossa toimiva Euroopan syyttäjänviraston henkilöstö takaa kansallisiin lainvalvontajärjestelmiin liittyvän tarvittavan osaamisen, kokemuksen ja asiantuntemuksen;

Tutkintatoimet ja todisteiden hyväksyttävyys

20.  kehottaa lainsäätäjää varmistamaan menettelyjen saumattomuuden, jotta Euroopan syyttäjänvirasto voi saada luvan tutkintatoimiin rajatylittävissä tapauksissa niiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti, joissa kyseinen toimi toteutetaan; palauttaa mieliin lainsäätäjien sopimat kriteerit, joiden perusteella jäsenvaltiot voivat pyytää tutkintatoimia hyödyntäen vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, josta säädetään rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annetussa direktiivissä 2014/41/EU; katsoo, että samoja kriteerejä olisi sovellettava Euroopan syyttäjänviraston hyväksymiin tutkintatoimiin erityisesti hylkäysperusteiden osalta;

21.  kehottaa neuvostoa varmistamaan Euroopan syyttäjänviraston keräämien todisteiden hyväksyttävyyden kaikkialla unionissa noudattaen samalla täysimääräisesti kaikkia sovellettavia unionin ja kansallisia säädöksiä, sillä tämä on syytetoimien tehokkuuden kannalta välttämätöntä, ja toimimaan näin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti;

22.  toteaa jälleen, että Euroopan syyttäjänviraston on pyrittävä hankkimaan kaikki olennainen näyttö riippumatta siitä, viittaako se syyllisyyteen vai syyttömyyteen; korostaa myös, että epäillylle tai syytetylle henkilölle on taattava Euroopan syyttäjänviraston suorittamassa tutkinnassa tietyt näyttöä koskevat oikeudet ja erityisesti seuraavat oikeudet:

   a) oikeus esittää todisteita Euroopan syyttäjänviraston tarkasteltavaksi
   b) oikeus pyytää Euroopan syyttäjänvirastoa keräämään kaikki tutkinnan kannalta merkitykselliset todisteet muun muassa nimeämällä asiantuntijoita ja kuulemalla todistajia;

23.  toteaa, että Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaan kuuluvat rajatylittävät rikokset voivat koskea useita oikeudenkäyttöalueita, ja pitää siksi tärkeänä varmistaa, että Euroopan syyttäjät, valtuutetut Euroopan syyttäjät ja kansalliset syyttäjäviranomaiset noudattavat täysimääräisesti non bis in idem -periaatetta syytetoimissa, jotka koskevat Euroopan syyttäjänviraston toimivaltaan kuuluvia rikoksia;

Laillisuusvalvonta

24.  toteaa jälleen, että oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon on noudatettava jatkossakin Euroopan syyttäjänviraston toiminnassa, ja toteaa myös, että Euroopan syyttäjänviraston on toimittava tehokkaasti; katsoo siksi, että Euroopan syyttäjänviraston tekemiin päätöksiin olisi sovellettava laillisuusvalvontaa toimivaltaisessa tuomioistuimessa; korostaa, että kamarien tekemiin päätöksiin, jotka koskevat esimerkiksi syytteen nostavan oikeuspaikan valintaa, asian käsittelyn lopettamista tai siirtämistä tai sovintoratkaisua, olisi sovellettava laillisuusvalvontaa unionin tuomioistuimissa;

25.  katsoo, että Euroopan syyttäjänvirastoa olisi kaikkien tutkintatoimien ja muiden sen syyttäjäntehtävänsä yhteydessä toteuttamien prosessitoimien laillisuusvalvonnan kannalta pidettävä kansallisena viranomaisena ennen jäsenvaltioiden toimivaltaisia tuomioistuimia;

Johdonmukainen oikeudellinen suoja epäillyille tai syytetyille henkilöille

26.  toteaa, että uuden viraston olisi hoidettava tehtävänsä kunnioittaen täysin epäiltyjen ja syytettyjen henkilöiden oikeuksia, jotka vahvistetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisista oikeuksista rikosoikeudellisissa menettelyissä ja henkilötietojen suojasta unionin tasolla jo annetuissa säädöksissä;

27.  vahvistaa kantansa, että oikeusapua koskevaa tulevaa direktiiviä olisi sovellettava tasavertaisesti kaikkiin epäiltyihin tai syytettyihin henkilöihin, jotka ovat Euroopan syyttäjänviraston tutkinta- tai syytetoimien kohteena; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan oikeusavun tehokkaan saatavuuden asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti siihen asti, että asiasta annetaan unionin direktiivi;

28.  korostaa, että kaikilla epäillyillä tai syytetyillä henkilöillä, jotka ovat Euroopan syyttäjänviraston tutkinta- tai syytetoimien kohteena, on oikeus henkilötietojensa suojaan; tähdentää tältä osin, että Euroopan syyttäjänviraston suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava asetusta (EY) N:o 45/2001; korostaa, että Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta annettavan neuvoston asetuksen omilla tietosuojasäännöksillä voidaan ainoastaan täydentää ja täsmentää asetuksen (EY) N:o 45/2001 säännöksiä ja vain siinä määrin kuin on tarpeen;

29.  toteaa jälleen kannattavansa voimakkaasti Euroopan syyttäjänviraston perustamista ja Eurojustin uudistamista asiaa koskevien komission ehdotusten mukaisesti; pyytää komissiota tarkistamaan arvioitaan kollegiaalisen rakenteen talousarviovaikutuksista; pyytää selkiyttämään Eurojustin, Euroopan syyttäjänviraston ja OLAFin suhteita, jotta voidaan eriyttää niiden tehtävät unionin taloudellisten etujen suojaamisessa; pyytää neuvostoa ja komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta soveltaa näihin virastoihin yhdennetympää lähestymistapaa tutkintatoimien tehostamiseksi;

o
o   o

30.  kehottaa neuvostoa noudattamaan näitä suosituksia ja korostaa, että tämä on ehtona sille, että parlamentti hyväksyy ehdotuksen neuvoston asetukseksi;

31.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0234.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0444.

Oikeudellinen huomautus